FROIDIR 25 mg tabletti

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

17-09-2018

Aktiivinen ainesosa:
Clozapinum
Saatavilla:
Orion Corporation
ATC-koodi:
N05AH02
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Clozapinum
Annos:
25 mg
Lääkemuoto:
tabletti
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
klotsapiini
Tuoteyhteenveto:
Määräämisehto: Valmistetta saavat määrätä psykiatrian erikoislääkärit, psykiatrian sairaaloissa, keskuslaitoksissa tai psykiatrian erikoissairaanhoidon avohoitoyksiköissä toimivat lääkärit sekä lääkärit, jotka ovat hyvin perehtyneitä psyykkisten sairauksien hoitoon klotsapiinilla ja haittavaikutusten seurantaan. Käyttöaiheella "Parkinsonin tautiin liittyvä psykoosi" valmistetta saavat määrätä myös neurologian erikoislääkärit. Valmistetta saa määrätä enintään sen määrän mitä tarvitaan kahden verikontrollin välillä.
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa myönnetty
Myyntiluvan numero:
35640
Valtuutus päivämäärä:
2018-09-04

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Froidir 25 mg tabletit

Froidir 100 mg tabletit

Klotsapiini saattaa aiheuttaa agranulosytoosia. Sitä tulisi käyttää ainoastaan potilaille:

joilla on skitsofrenia ja joille psykoosilääkityksellä ei saada vastetta tai jotka eivät siedä

hoitoa; tai potilailla, joilla on Parkinsonin tautiin liittyvä psykoosi silloin, kun muut hoidot

ovat epäonnistuneet (ks. kohta 4.1)

potilailla, joilla on hoitoa aloitettaessa normaali valkosolulöydös (valkosolut

3 500/mm

3

(3,5 x 10

9

/l) ja neutrofiilien absoluuttinen määrä

2 000/mm

3

(2,0 x 10

9

/l) ja

joilta voidaan määrittää säännöllisesti valkosoluarvot (WBC) ja absoluuttinen neutrofiilien

määrä (ANC) seuraavasti: viikoittain ensimmäisten 18 hoitoviikon aikana ja sen jälkeen

vähintään neljän viikon välein hoidon loppuun saakka. Seurannan tulee kestää koko hoidon

ajan ja neljä viikkoa klotsapiinihoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta 4.4).

Lääkettä määräävien lääkärien on tarkoin noudatettava annettuja turvallisuusohjeita.

Jokaisella käynnillä klotsapiinihoitoa saavaa potilasta on muistutettava siitä, että hänen tulee

ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin heti, jos ilmaantuu mitään infektion oireita. Erityistä

huomiota tulee kiinnittää flunssankaltaisiin oireisiin, kuten kuumeeseen tai kurkkukipuun, ja

muihin infektioon viittaaviin oireisiin, jotka voivat olla merkkejä neutropeniasta (ks. kohta 4.4).

Klotsapiini täytyy toimittaa tarkan lääkinnällisen valvonnan alaisuudessa ja virallisten

suositusten mukaan (ks. kohta 4.4).

Sydänlihastulehdus

Klotsapiiniin liittyy lisääntynyt, harvinaisissa tapauksissa kuolemaan johtavan

sydänlihastulehduksen riski. Sydänlihastulehduksen riski on suurimmillaan kahden

ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Kuolemaan johtanutta kardiomyopatiaa on myös

ilmoitettu harvoin (ks. kohta 4.4).

Sydänlihastulehdusta tai kardiomyopatiaa tulee epäillä, jos potilaalla on pysyvää takykardiaa

levossa, etenkin kahden ensimmäisen hoitokuukauden aikana ja/tai palpitaatiota, rytmihäiriöitä,

rintakipua ja muita sydämen vajaatoiminnan merkkejä ja oireita (esim. selittämätön väsymys,

hengenahdistus, takypnea) tai sydäninfarktia muistuttavia oireita (ks. kohta 4.4).

Jos sydänlihastulehdusta tai kardiomyopatiaa epäillään, klotsapiinihoito tulee lopettaa heti ja

potilas ohjata välittömästi kardiologille (ks. kohta 4.4).

Klotsapiinia ei saa antaa uudelleen potilaille, joille klotsapiini on aiheuttanut

sydänlihastulehduksen tai kardiomyopatian (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi Froidir 25 mg tabletti sisältää 25 mg klotsapiinia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: yksi tabletti sisältää laktoosia 56 mg (monohydraattina).

Yksi Froidir 100 mg tabletti sisältää 100 mg klotsapiinia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: yksi tabletti sisältää laktoosia 225 mg (monohydraattina).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti.

25 mg tabletti: Vaaleankeltainen, pyöreä, litteä, viistoreunainen päällystämätön tabletti, jonka toisella

puolella painatukset ”C” ja ”Z”, joiden välissä jakouurre, ja toisella puolella painatus ”25”. Halkaisija:

6,35 mm.

100 mg tabletti: Vaaleankeltainen, pyöreä, litteä, viistoreunainen päällystämätön tabletti, jonka toisella

puolella painatukset ”C” ja ”Z”, joiden välissä jakouurre, ja toisella puolella painatus ”100”.

Halkaisija: 10 mm.

Tabletit voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Hoitoresistentti skitsofrenia

Klotsapiinihoito

on tarkoitettu hoitoresistenteille skitsofreniapotilaille

ja skitsofreniapotilaille,

jotka

saavat muilla psykoosilääkkeillä,

mukaan lukien uuden polven psykoosilääkkeet, vaikeita neurologisia

haittavaikutuksia, joita ei voida hoitaa.

Hoitoresistentti tarkoittaa, että tyydyttävää kliinistä paranemista ei saavuteta huolimatta siitä, että on

käytetty vähintään kahta eri psykoosilääkettä, mukaan lukien uuden polven lääke, riittävän suurina

annoksina ja riittävän kauan.

Parkinsonin taudin yhteydessä esiintyvä psykoosi

Klotsapiini on tarkoitettu myös Parkinsonin taudin yhteydessä esiintyvien psykoottisten häiriöiden

hoitoon silloin,

kun standardihoito on epäonnistunut.

Klotsapiinia saavat määrätä psykiatrian erikoislääkärit, psykiatrian sairaaloissa,

keskuslaitoksissa tai psykiatrian erikoissairaanhoidon avohoitoyksiköissä toimivat lääkärit sekä

lääkärit, jotka ovat hyvin perehtyneitä psyykkisten sairauksien hoitoon klotsapiinilla ja

haittavaikutusten seurantaan. Käyttöaiheella Parkinsonin tautiin liittyvä psykoosi valmistetta

saavat määrätä myös neurologian erikoislääkärit. Klotsapiinia saa määrätä enintään sen

määrän mitä tarvitaan kahden verikontrollin välillä.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Annostus on sovittava yksilöllisesti.

Kullekin potilaalle tulee käyttää pienintä tehokasta annosta. Jos

annos ei ole toteutettavissa/käytännöllinen tietyllä vahvuudella, lääkevalmisteesta on saatavana muita

vahvuuksia. Hypotension, kouristusten ja sedaation riskin vähentämiseksi annoksen varovainen titraus

ja annoksen jakaminen useampaan lääkkeenottokertaan on välttämätöntä.

Klotsapiinihoito

tulee aloittaa vain, jos potilaan valkosoluarvo

3 500/mm

(3,5 x 10

/l) ja

absoluuttinen neutrofiilien määrä

2 000/mm

(2,0 x 10

/l) ovat standardoidulla normaalialueella.

Annoksen tarkistaminen on aiheellista potilailla,

jotka saavat sellaisia lääkkeitä, joilla on klotsapiinin

kanssa farmakodynaamisia ja farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia. Näitä ovat esim. bentsodiatsepiinit

tai selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (ks. kohta 4.5).

Vaihto aikaisemmasta psykoosilääkehoidosta klotsapiinihoitoon

Yleinen suositus on, ettei klotsapiinia tule käyttää yhdessä muiden psykoosilääkkeiden kanssa. Kun

klotsapiinihoito

aiotaan aloittaa potilaalle, jota hoidetaan oraalisilla psykoosilääkkeillä,

suositeltavaa lopettaa muu psykoosilääkehoito ensin pienentämällä annostusta asteittain.

Seuraavia annostuksia suositetaan:

Hoitoresistentit skitsofreniapotilaat

Aloitusannos

12,5 mg (puolikas 25 mg tabletti) kerran tai kaksi kertaa ensimmäisenä päivänä ja sen jälkeen 25 mg

kerran tai kaksi kertaa toisena päivänä. Mikäli siedettävyys on hyvä, vuorokausiannosta voidaan

hitaasti suurentaa 25–50 mg:n lisäyksin siten, että annostaso 300 mg/vrk saavutetaan 2–3 viikossa.

Tämän jälkeen vuorokausiannosta voidaan tarvittaessa edelleen suurentaa 50–100 mg:n lisäyksin kaksi

kertaa tai mieluiten kerran viikossa.

Terapeuttinen annosalue

Antipsykoottinen teho saadaan useimmilla potilailla annostuksella 200–450 mg/vrk annettuna

useampana annoksena. Vuorokausiannos voidaan jakaa epätasaisesti siten, että suurempi osuus

annetaan nukkumaan mennessä.

Enimmäisannos

Täyden terapeuttisen hyödyn saamiseksi jotkut potilaat saattavat tarvita suurempia annoksia. Näissä

tapauksissa hyvin harkitut annoksen lisäykset (jotka eivät ylitä 100 mg:aa) ovat sallittuja

enimmäisannokseen 900 mg/vrk asti. Haittavaikutusten (erityisesti kouristusten) mahdollinen

lisääntyminen on otettava huomioon käytettäessä annoksia, jotka ylittävät 450 mg/vrk.

Ylläpitoannos

Kun maksimaalinen terapeuttinen hyöty on saavutettu, useat potilaat voidaan tehokkaasti hoitaa

pienemmillä annoksilla. Tämän takia suositetaan annoksen varovaista titrausta alaspäin. Hoitoa tulee

jatkaa vähintään 6 kuukauden ajan. Jos vuorokausiannos ei ylitä 200 mg:aa, yksi annos illalla saattaa

olla sopiva.

Hoidon lopettaminen

Mikäli klotsapiinihoito

lopetetaan suunnitelmallisesti,

suositetaan annoksen asteittaista pienentämistä

1–2 viikon aikana. Mikäli hoito joudutaan lopettamaan äkillisesti,

potilaan tilaa tulee seurata

huolellisesti

lopettamiseen liittyvien oireiden ilmaantumisen varalta (ks. kohta 4.4).

Hoidon uudelleen aloittaminen

Jos potilaan viimeksi ottamasta klotsapiiniannoksesta on kulunut yli 2 päivää, hoito tulee aloittaa

uudelleen annostuksella 12,5 mg (puolikas 25 mg tabletti) kerran tai kaksi kertaa ensimmäisenä

päivänä. Mikäli tämä annos on hyvin siedetty, voidaan kokeilla annoksen titraamista terapeuttiselle

tasolle nopeammin kuin mitä on suositettu aloitettaessa hoitoa ensimmäistä kertaa. Äärimmäistä

varovaisuutta tulee kuitenkin noudattaa aloitettaessa hoitoa uudelleen sellaisella potilaalla, jolle

aloitusannos on aiheuttanut hengitys- tai sydämenpysähdyksen (ks. kohta 4.4), mutta jonka annos on

sen jälkeen voitu nostaa terapeuttiselle tasolle.

Psykoottiset häiriöt, joita ilmenee Parkinsonin taudin aikana, kun standardihoito on

epäonnistunut

Aloitusannos

Aloitusannos on korkeintaan 12,5 mg/vrk (puolikas 25 mg tabletti), ja se otetaan illalla. Sen jälkeen

annosta suurennetaan korkeintaan kahdesti viikossa 12,5 mg:n lisäyksin. Näin 50 mg:n

enimmäisannos saavutetaan aikaisintaan toisen viikon lopulla. Kokonaisvuorokausiannos tulee antaa

mieluiten yhtenä annoksena illalla.

Terapeuttinen annosalue

Tehokas keskimääräinen annos on yleensä 25–37,5 mg/vrk. Jos vähintään viikon kestänyt hoito

annostasolla 50 mg ei tuota tyydyttävää hoitovastetta, annosta voidaan suurentaa varovasti 12,5 mg:n

lisäyksin viikossa.

Enimmäisannos

Annos 50 mg/vrk tulee ylittää vain poikkeustapauksissa, ja maksimiannosta 100 mg/vrk ei saa koskaan

ylittää.

Annoksen suurentamista tulee rajoittaa tai siitä tulee luopua, jos ilmenee ortostaattista hypotensiota,

voimakasta sedaatiota tai sekavuutta. Verenpainetta tulee seurata ensimmäisten hoitoviikkojen aikana.

Ylläpitoannos

Kun psykoottisia oireita ei ole ollut vähintään kahteen viikkoon,

voidaan parkinsonlääkitystä lisätä, jos

se on motorisen statuksen perusteella aiheellista. Jos tämä johtaa psykoottisten oireiden

uusiutumiseen, voidaan klotsapiiniannosta suurentaa 12,5 mg:n lisäyksin viikossa maksimiannoksen

ollessa 100 mg/vrk, otettuna kerralla tai kahteen annokseen jaettuna (ks. edellä).

Hoidon lopettaminen

Annoksen pienentäminen 12,5 mg kerrallaan vähintään viikon (mieluiten kahden viikon) pituisella

ajanjaksolla on suositeltavaa.

Hoito tulee keskeyttää heti, jos ilmenee neutropeniaa tai agranulosytoosia (ks. kohta 4.4). Potilaan

huolellinen

psykiatrinen tarkkailu on tässä tilanteessa tärkeää, koska oireet voivat ilmaantua nopeasti

uudelleen.

Erityisryhmät

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden tulee käyttää klotsapiinia varoen, ja maksan toimintaa

tulee seurata säännöllisesti laboratoriokokeilla (ks. kohta 4.4).

Pediatriset potilaat

Klotsapiinilla

ei ole suoritettu tutkimuksia lapsipotilailla. Tiedot klotsapiinin

turvallisuudesta ja

tehosta lapsilla tai alle 16-vuotiailla nuorilla puuttuvat. Klotsapiinia ei pidä käyttää tässä

potilasryhmässä ennen kuin enemmän tietoa on saatavilla.

60-vuotiaat ja sitä vanhemmat potilaat

Hoidon aloittamista erityisen pienellä annoksella (12,5 mg annettuna kerran ensimmäisenä päivänä) ja

annoksen suurentamisen rajoittamista 25 mg:aan vuorokaudessa suositetaan.

Antotapa

Froidir-tabletit otetaan suun kautta.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille

Potilaalta ei voida ottaa säännöllisiä verinäytteitä

Aikaisempi toksinen tai idiosynkraattinen granulosytopenia/agranulosytoosi (paitsi

aikaisemman kemoterapian aiheuttama granulosytopenia/agranulosytoosi)

Aikaisempi klotsapiinihoidon

aiheuttama agranulosytoosi

Klotsapiinihoitoa

ei saa aloittaa samanaikaisesti sellaisten lääkeaineiden kanssa, joilla tiedetään

olevan suuri mahdollisuus aiheuttaa agranulosytoosia. Pitkävaikutteisten psykoosilääkkeiden

samanaikaista käyttöä ei suositella.

Häiriintynyt luuytimen toiminta

Epilepsia, joka ei ole hallinnassa

Alkoholin aiheuttamat ja muut toksiset psykoosit, lääkeainemyrkytykset ja koomatilat

Verenkiertokollapsi ja/tai keskushermostolama syystä riippumatta

Vaikea munuais- tai sydänsairaus (esim. sydänlihastulehdus)

Aktiivinen maksasairaus, johon liittyy pahoinvointia,

ruokahaluttomuutta tai keltaisuutta;

paheneva maksasairaus, maksan vajaatoiminta

Paralyyttinen ileus.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Agranulosytoosi

Klotsapiini voi aiheuttaa agranulosytoosia. Agranulosytoosin esiintymistiheys ja agranulosytoosin

saaneiden kuolleisuus on vähentynyt huomattavasti sen jälkeen, kun valkosoluarvoja ja neutrofiilien

absoluuttista määrää alettiin seurata. Seuraavat varotoimenpiteet ovat tämän vuoksi pakollisia, ja niistä

tulee huolehtia virallisten suositusten mukaisesti.

Klotsapiinihoitoon

liittyvien riskien vuoksi sen käyttö tulee rajoittaa potilaisiin, joilla hoito on

kohdan 4.1. mukaan aiheellinen ja:

joilla valkosoluarvot ovat aluksi normaalit (valkosolut

3 500/mm

[3,5 x 10

/l]) ja

absoluuttinen neutrofiilien määrä

2 000/mm

(2,0 x 10

/l), ja

joilla valkosolut ja absoluuttinen neutrofiilien määrä voidaan määrittää viikoittain

säännöllisesti

ensimmäisten 18 viikon ajan ja vähintään neljän viikon välein sen jälkeen. Seurannan tulee

jatkua koko hoidon ajan ja neljä viikkoa klotsapiinihoidon

lopettamisen jälkeen.

Ennen klotsapiinihoidon aloittamista potilaille on tehtävä verikokeet (ks. ”Agranulosytoosi”), ja

lääkärintutkimus ja anamneesi täytyy selvittää. Potilaat, joilla on todettu sydänsairaus tai

lääkärintutkimuksissa huomataan poikkeava sydämen toiminta, tulee ohjata asiantuntijalle

jatkotutkimuksiin, joihin saattaa kuulua EKG, ja potilasta tulee hoitaa vain, jos hoidon odotettu hyöty

on selvästi suurempi kuin riskit (ks. kohta 4.3). Hoitavan lääkärin tulisi harkita EKG:n ottamista

ennen hoidon aloittamista.

Lääkettä määräävän lääkärin on tarkoin noudatettava vaadittuja turvatoimenpiteitä.

Ennen hoidon aloittamista lääkärin on varmistettava parhaan kykynsä mukaan, ettei potilaalla ole

aiemmin ollut klotsapiinin

aiheuttamaa hematologista haittavaikutusta, joka on vaatinut hoidon

keskeyttämisen. Lääkettä ei tule määrätä kerrallaan pidemmäksi aikaa kuin kahden veriarvojen

määrityksen väli on.

Klotsapiini on lopetettava heti, jos valkosoluarvo on alle 3 000/mm

(3,0 x 10

/l) tai absoluuttinen

neutrofiilien määrä alle 1 500/mm

(1,5 x 10

/l) milloin

tahansa klotsapiinihoidon

aikana. Jos

klotsapiinihoito

on keskeytetty joko matalan valkosoluarvon tai absoluuttisen neutrofiilien määrän

vähyyden vuoksi, ei potilaalle saa antaa klotsapiinia uudestaan.

Klotsapiinihoitoa

saavaa potilasta tulee muistuttaa jokaisella käynnillä ottamaan yhteys hoitavaan

lääkäriin välittömästi minkä tahansa infektion ilmaantuessa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää

flunssankaltaisiin oireisiin,

kuten kuumeeseen tai kurkkukipuun, ja muihin infektion merkkeihin, jotka

voivat olla merkkejä neutropeniasta. Potilaille ja heitä hoitaville tulee kertoa, että verisoluarvot tulee

tarkistaa välittömästi, jos mitään näistä oireista ilmenee. Lääkettä määrääviä neuvotaan pitämään

kirjaa kaikkien potilaiden veriarvoista ja huolehtimaan siitä, ettei näille potilaille anneta vahingossa

lääkettä uudestaan.

Potilaita, joilla on ollut jokin primaarinen luuytimen häiriö, voidaan hoitaa vain, jos hyöty katsotaan

riskiä suuremmaksi. Ennen klotsapiinihoidon aloittamista hematologin on arvioitava nämä potilaat

tarkkaan.

Hoidon aloittamista tulee harkita tarkkaan potilaille,

joiden valkosoluarvo on pieni hyvänlaatuisen

etnisen neutropenian takia. Klotsapiinihoito voidaan aloittaa ainoastaan hematologin suostumuksella.

Valkosolujen ja absoluuttisen neutrofiilien määrän seuranta

Valkosolujen laskenta ja erittelylaskenta tulee tehdä 10 vuorokauden sisällä ennen klotsapiinihoidon

aloittamista sen varmistamiseksi, että klotsapiinihoitoa annetaan ainoastaan potilaille,

joiden

valkosolujen määrä ja absoluuttinen neutrofiilien määrä on normaali (valkosolujen määrä

3 500/mm

(3,5 x 10

/l) ja absoluuttinen neutrofiilien määrä

2 000/mm

(2,0 x 10

/l)). Klotsapiinihoidon

aloittamisen jälkeen on valkosolujen määrää ja absoluuttista neutrofiilien määrää tarkkailtava

viikoittain

ensimmäisten 18 viikon ajan ja vähintään neljän viikon välein sen jälkeen.

Seurantaa on jatkettava koko hoidon ajan ja 4 viikkoa sen jälkeen, kun klotsapiini on lopetettu

kokonaan, tai kunnes veriarvot ovat normalisoituneet (ks. alla "Pieni valkosolujen määrä ja/tai

absoluuttinen neutrofiilien määrä"). Jokaisella vastaanottokäynnillä potilasta on muistutettava siitä,

että hänen tulee ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin heti, jos ilmenee jokin infektio, kuumetta,

kurkkukipua tai muita flunssan kaltaisia oireita. Valkosolujen laskenta ja erittelylaskenta tulee tehdä

heti, jos infektion oireita tai merkkejä ilmenee.

Pieni valkosolujen määrä ja/tai absoluuttinen neutrofiilien määrä

Jos valkosoluarvo laskee klotsapiinihoidon

aikana tasolle 3 500/mm

(3,5 x 10

/l)–3 000/mm

(3,0 x 10

/l) tai absoluuttinen neutrofiilien määrä tasolle 2 000/mm

(2,0 x 10

/l)–1 500/mm

(1,5 x 10

/l), on veriarvot määritettävä vähintään kahdesti viikossa, kunnes potilaan valkosoluarvot

stabiloituvat vähintään tasolle 3 000–3 500/mm

(3,0–3,5 x 10

/l) tai korkeammalle ja absoluuttinen

neutrofiilien määrä tasolle 1 500–2 000/mm

(1,5–2,0 x 10

/l) tai korkeammalle.

Klotsapiinihoito

on keskeytettävä heti valkosolujen määrän laskiessa alle 3 000/mm

(3,0 x 10

/l) tai

absoluuttisen neutrofiilien määrän laskiessa alle 1 500/mm

(1,5 x 10

/l) klotsapiinihoidon aikana.

Valkosolujen laskenta ja erittelylaskenta on tällöin tehtävä päivittäin, ja potilasta on seurattava

tarkkaan flunssankaltaisten oireiden ja muiden infektioon viittaavien oireiden varalta. Veriarvojen

tarkistamista suorittamalla kaksi määritystä kahtena peräkkäisenä päivänä suositetaan.

Klotsapiinihoito

tulee kuitenkin lopettaa ensimmäisen määrityksen jälkeen.

Klotsapiinihoidon

lopettamisen jälkeen veriarvojen seurantaa tarvitaan, kunnes veriarvot ovat

normalisoituneet.

Taulukko 1.

Veriarvot

Toimintaohjeet

Valkosolumäärä/mm

(/l)

Absoluuttinen

neutrofiilien

määrä/mm

(/l)

3 500 (

3,5 x 10

2 000 (

2,0 x 10

Klotsapiinihoitoa jatketaan.

3 000–< 3 500

3,0 x 10

–< 3,5 x 10

1 500–< 2 000

1,5 x 10

–< 2,0 x 10

Klotsapiinihoitoa jatketaan ja verinäytteet

otetaan kahdesti viikossa,

kunnes veriarvot

stabiloituvat

tai lähtevät nousuun.

< 3 000 (< 3,0 x 10

< 1 500 (< 1,5 x 10

Klotsapiinihoito

on lopetettava heti ja

verinäytteet otettava päivittäin,

kunnes

veriarvot normalisoituvat.

Potilasta on

tarkkailtava infektion

varalta. Älä aloita

lääkettä potilaalle

uudestaan.

Jos klotsapiinihoito on lopetettu ja joko valkosolujen määrä laskee alle 2 000/ mm

3

(2,0 x 10

9

/l)

tai absoluuttinen neutrofiilien määrä alle 1 000/ mm

3

(1,0 x 10

9

/l), tulee kokeneen

hematologin ohjata hoitoa.

Hoidon keskeyttäminen hematologisista syistä

Potilaille, joiden klotsapiinihoito on lopetettu valkosolujen määrän tai absoluuttisen neutrofiilien

määrän vähenemisen takia (ks. yllä), klotsapiinia ei saa aloittaa uudelleen.

Lääkettä määräävien neuvotaan pitämään kirjaa kaikkien potilaiden veriarvoista ja huolehtimaan siitä,

ettei näille potilaille anneta vahingossa lääkettä uudestaan.

Hoidon keskeyttäminen muista syistä

Potilaille, joita on hoidettu klotsapiinilla yli 18 viikkoa ja joiden hoito on keskeytetty yli

3 vuorokaudeksi mutta alle 4 viikoksi,

on tehtävä valkosolujen laskenta ja absoluuttisen neutrofiilien

määrän laskenta viikoittain

vielä 6 viikon ajan. Jos hematologista poikkeavuutta ei ilmaannu, voidaan

vähintään 4 viikon välein tapahtuva seuranta aloittaa uudelleen. Jos klotsapiinihoito

on keskeytetty

4 viikoksi tai yli, vaaditaan viikoittaista verenkuvan seurantaa seuraavan 18 hoitoviikon

ajan, ja annos

on titrattava uudelleen (ks. kohta 4.2).

Muut varotoimet

Tämä lääkevalmiste sisältää laktoosimonohydraattia.

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen

galaktoosi-intoleranssi,

täydellinen laktaasinpuutos tai

glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö,

ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Eosinofilia

Eosinofiliatapauksissa klotsapiinihoidon

lopettamista suositellaan, jos eosinofiilien määrä ylittää

arvon 3 000/mm

(3,0 x 10

/l). Hoito voidaan aloittaa uudestaan vasta, kun eosinofiilien

määrä on

laskenut alle 1 000/mm

(1,0 x 10

/l).

Trombosytopenia

Trombosytopeniatapauksissa klotsapiinihoidon

lopettamista suositetaan, jos trombosyyttien määrä

laskee alle 50 000/mm

(50 x 10

/l).

Sydän- ja verisuonitaudit

Ortostaattista hypotensiota, johon voi liittyä pyörtyminen, saattaa esiintyä klotsapiinihoidon

aikana.

Harvinaisissa tapauksissa kollapsi voi olla syvä, ja siihen saattaa liittyä sydämen ja/tai hengityksen

pysähtyminen. Tällaisten tapausten esiintyminen on todennäköisempää silloin,

kun käytetään

samanaikaisesti bentsodiatsepiineja tai muita psykotrooppisia lääkeaineita (ks. kohta 4.5) ja silloin,

kun annosta titrataan nopeasti hoidon alkuvaiheessa. Hyvin harvoissa tapauksissa oireet voivat

ilmaantua jo ensimmäisen annoksen jälkeen. Tämän vuoksi klotsapiinihoito

on aloitettava

huolellisessa lääkärin valvonnassa. Parkinson-potilaiden verenpainetta pysty- ja makuuasennossa tulee

seurata ensimmäisten hoitoviikkojen

aikana.

Turvallisuustietokantojen

analyysi viittaa siihen, että klotsapiinin

käyttöön liittyy lisääntynyt

sydänlihastulehduksen riski erityisesti kahden ensimmäisen hoitokuukauden aikana mutta myös

myöhemmin. Joissakin tapauksissa sydänlihastulehdus on johtanut kuolemaan. Myös

sydänpussintulehdusta/nestettä sydänpussissa ja kardiomyopatiaa on ilmoitettu klotsapiinihoidon

yhteydessä. Näissäkin ilmoituksissa on mukana kuolemantapauksia. Sydänlihastulehdusta ja

kardiomyopatiaa tulee epäillä, jos potilaalla on pysyvää takykardiaa levossa, etenkin kahden

ensimmäisen hoitokuukauden aikana ja/tai palpitaatiota, rytmihäiriöitä, rintakipua ja muita sydämen

vajaatoiminnan merkkejä ja oireita (esim. selittämätön väsymys, hengenahdistus, takypnea) tai

sydäninfarktia muistuttavia oireita. Muita mahdollisia oireita edellä mainittujen lisäksi voivat olla

flunssankaltaiset oireet. Klotsapiinihoito tulee keskeyttää heti, jos epäillään sydänlihastulehdusta tai

kardiomyopatiaa ja potilas tulee heti ohjata kardiologille.

Potilailla, joilla on todettu klotsapiinihoidon yhteydessä kardiomyopatia, saattaa kehittyä hiippaläpän

vuoto. Hiippaläpän vuotoa on raportoitu kardiomyopatiatapauksissa klotsapiinihoidon

yhteydessä.

Nämä hiippaläpän vuototapaukset raportoitiin joko lievinä tai keskivaikeina mitraalivuotoina sydämen

kaksiulotteisella kaikukuvauksella todennettuna (2DEcho) (ks. kohta 4.8).

Jos klotsapiini

aiheuttaa potilaalle sydänlihastulehduksen tai kardiomyopatian, ei klotsapiinia saa antaa

uudestaan.

Sydäninfarkti

Markkinoilletulon jälkeen klotsapiinin käytön yhteydessä on ilmoitettu esiintyvän sydäninfarkteja,

jotka saattavat johtaa kuolemaan. Syy-yhteyden osoittaminen klotsapiinihoidon ja sydäninfarktien

välillä on ollut hankalaa valtaosassa tapauksista jo ennestään esiintyneistä sydänsairauksista ja

mahdollisista muista syistä johtuen.

QT-välin pidentyminen

Kuten muidenkin antipsykoottisten lääkkeiden käytön yhteydessä, varovaisuuteen on syytä, jos

potilaalla on todettu sydän- ja verisuonitauti tai jos hänen lähisuvussaan on esiintynyt QT-ajan

pidentymistä.

Kuten muidenkin antipsykoottisten lääkkeiden kanssa, on varovaisuus tarpeen määrättäessä

klotsapiinia yhdessä tunnetusti QT

-aikaa pidentävien lääkkeiden kanssa.

Aivoverisuoniperäiset haittavaikutukset

Eräillä epätyypillisillä

antipsykooteilla suoritetuissa, satunnaistetuissa ja lumelääkekontrolloiduissa

kliinisissä tutkimuksissa havaittiin, että dementiaa sairastavien potilaiden riski aivoverenkiertoon

liittyville haittavaikutuksille oli noin kolminkertainen. Tämän kohonneen riskin mekanismia ei

tunneta, eikä suurentunutta riskiä voida poissulkea muidenkaan epätyypillisten antipsykoottien tai

muiden potilasryhmien osalta. Varovaisuuteen on syytä, kun klotsapiinia käytetään potilaille,

joilla on

aivohalvauksen riskitekijöitä.

Tromboembolian riski

Koska klotsapiini

saattaa aiheuttaa tromboemboliaa, potilaiden immobilisaatiota tulee välttää.

Laskimotukoksia (VTE) on raportoitu antipsykoottisten lääkkeiden käytön yhteydessä. Koska

antipsykooteilla hoidettavilla potilailla usein on hankittuja laskimotukoksille

altistavia riskitekijöitä,

kaikki mahdolliset riskitekijät on tunnistettava ennen klotsapiinihoidon

aloittamista sekä hoidon

aikana ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet on suoritettava.

Kouristukset

Epilepsiapotilaita tulee seurata huolellisesti klotsapiinihoidon

aikana, koska annoksesta riippuvia

kouristuksia on ilmoitettu. Tällaisissa tapauksissa annosta tulee pienentää (ks. kohta 4.2) ja

antikonvulsiivinen

hoito aloittaa tarvittaessa.

Antikolinergiset vaikutukset

Klotsapiinilla

on antikolinergisiä vaikutuksia, ja se saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia kaikkialla

elimistössä. Tämän vuoksi eturauhasen liikakasvusta tai ahdaskulmaglaukoomasta kärsiviä

potilaita on tarkkailtava huolellisesti. Ilmeisesti antikolinergisten ominaisuuksiensa vuoksi

klotsapiiniin

on liittynyt

vaikeusasteeltaan vaihtelevaa suoliston peristaltiikan huononemista,

vaihdellen ummetuksesta suoliobstruktioon, ulosteen pakkautumiseen ja paralyyttiseen ileukseen

(ks. kohta 4.8). Harvoissa tapauksissa nämä ovat johtaneet kuolemaan. Erityistä varovaisuutta tulee

noudattaa, jos potilas saa samanaikaisesti lääkitystä, jonka tiedetään aiheuttavan ummetusta (erityisesti

antikolinergiset lääkkeet, kuten eräät psykoosilääkkeet, masennuslääkkeet ja parkinsonlääkkeet), tai

hänellä on ollut paksusuolisairaus tai hänelle on tehty alavatsan alueen leikkaus, koska ne voivat

pahentaa tilannetta. On tärkeää, että ummetus otetaan huomioon ja sitä hoidetaan aktiivisesti.

Kuume

Klotsapiinihoidon

aikana potilailla saattaa olla ohimenevää lämmönnousua yli 38 °C. Lämmönnousu

on yleisintä hoidon ensimmäisten 3 viikon kuluessa. Kuume on yleensä hyvänlaatuista. Siihen saattaa

joskus liittyä valkosolujen määrän kasvaminen tai väheneminen. Kuumeinen potilas on tutkittava

huolella taustalla olevan infektion mahdollisuuden tai agranulosytoosin kehittymisen

poissulkemiseksi. Jos kuume on korkea, on pahanlaatuisen neuroleptioireyhtymän mahdollisuutta

harkittava. Mikäli pahanlaatuisen neuroleptioireyhtymän diagnoosi varmistuu, klotsapiinihoito

pitää

keskeyttää välittömästi ja aloittaa tarpeelliset lääketieteelliset hoitotoimet.

Metaboliset muutokset

Epätyypillisten

antipsykoottisten lääkkeiden, klotsapiini

mukaan lukien, käytön on havaittu olevan

yhteydessä metabolisiin muutoksiin jotka saattavat lisätä sydän- ja verisuonitautien/

aivoverisuoniperäisten häiriöiden riskiä. Tällaisia metabolisia muutoksia ovat muun muassa

hyperglykemia, dyslipidemia ja painon nousu. Vaikka epätyypilliset antipsykoottiset lääkkeet voivat

aiheuttaa joitain metabolisia muutoksia, jokaisella tällaisella lääkkeellä on omat spesifiset

ominaisuutensa.

Hyperglykemia

Harvinaisissa tapauksissa klotsapiinihoidon

aikana on esiintynyt glukoosin sietokyvyn heikkenemistä

ja/tai diabetes mellituksen kehittymistä tai pahenemista. Tämän mahdollisen yhteyden mekanismi ei

ole vielä selvillä. Vaikeita hyperglykemioita,

joihin on liittynyt ketoasidoosia tai hyperosmolaarinen

kooma, on havaittu erittäin harvoin potilailla,

joilla ei ole aiemmin ollut hyperglykemiaa, ja jotkut

tapaukset ovat johtaneet kuolemaan. Tapauksissa, joissa seurantatietoja on käytettävissä, glukoosin

sietokyky korjaantui useimmiten klotsapiinin

lopettamisen myötä, ja klotsapiinin

aloittaminen

uudelleen aikaansai sietokyvyn heikkenemisen uudelleen. Potilaita, joiden on aikaisemmin

diagnosoitu sairastavan diabetes mellitusta ja joille aloitetaan hoito epätyypillisillä antipsykooteilla,

tulee tarkkailla säännöllisesti veren sokeritasapainon heikentymisen varalta. Potilailta, joilla on

diabetes mellituksen riskitekijöitä (esim. ylipaino, suvussa esiintynyt diabetes) ja joille ollaan

aloittamassa hoitoa epätyypillisillä antipsykooteilla, tulee mitata paastoverensokeri hoidon alussa ja

säännöllisesti hoidon aikana. Potilailta, joille kehittyy hyperglykemian oireita hoidettaessa heitä

epätyypillisillä antipsykooteilla,

tulee mitata paastoverensokeri. Joissain tapauksissa verensokeri on

normalisoitunut, kun hoito epätyypillisillä

antipsykooteilla on lopetettu; joillain

potilailla

on kuitenkin

jouduttu jatkamaan diabeteslääkitystä, vaikka epäilty hyperglykemiaa aiheuttanut lääkehoito olisi

keskeytetty. Klotsapiinihoidon

keskeyttämistä tulee harkita potilailla,

joilla hyperglykemian aktiivinen

lääkehoito ei ole tuottanut tulosta.

Dyslipidemia

Epätyypillisillä antipsykooteilla, klotsapiini

mukaan lukien, hoidetuilla

potilailla on havaittu

esiintyvän ei-toivottuja muutoksia veren rasva-arvoissa. Klotsapiinia käyttävien potilaiden veren

rasva-arvoja suositellaan seurattavan sekä hoidon alussa että säännöllisesti hoidon aikana.

Painon nousu

Epätyypillisillä antipsykooteilla, klotsapiini

mukaan lukien, hoidetuilla

potilailla on havaittu

esiintyvän painon nousua. Potilaiden painoa suositellaan tarkkailtavan.

Rebound-ilmiö, vieroitusoireet

Akuutteja vieroitusoireita on raportoitu klotsapiinihoidon äkillisen lopettamisen jälkeen, minkä takia

suositetaan hoidon asteittaista lopettamista. Jos äkillinen lopettaminen on välttämätöntä (esim.

leukopenian vuoksi), potilasta tulee seurata huolellisesti psykoottisten oireiden uudelleen

ilmaantumisen varalta sekä kolinergiseen rebound-ilmiöön liittyvien oireiden, kuten voimakkaan

hikoilun, päänsäryn, pahoinvoinnin, oksentelun ja ripulin varalta.

Erityisryhmät

Maksan vajaatoiminta

Potilaille, joilla on vakaa maksasairaus, voidaan antaa klotsapiinihoitoa,

mutta maksan toimintakokeita

on heillä seurattava säännöllisesti. Potilaille, joille klotsapiinihoidon

aikana kehittyy maksan

vajaatoimintaan viittaavia oireita, kuten pahoinvointia,

oksentelua ja/tai ruokahaluttomuutta, pitää

tehdä maksan toimintakokeet. Jos arvojen nousu on kliinisesti merkittävä (yli 3 kertaa suurempia kuin

normaaliarvon yläraja) tai jos esiintyy ikterusta, klotsapiinihoito

pitää lopettaa. Hoito voidaan aloittaa

uudelleen (ks. ”Hoidon uudelleen aloittaminen” kohdassa 4.2) vasta, kun maksan toimintakokeiden

tulokset ovat normalisoituneet. Näissä tapauksissa maksan toimintaa on seurattava huolella

klotsapiinihoidon uudelleen aloittamisen jälkeen.

60-vuotiaat ja vanhemmat potilaat

60-vuotiailla

ja vanhemmilla potilailla hoito suositetaan aloitettavaksi pienemmällä annoksella

(ks. kohta 4.2).

Klotsapiinihoito

saattaa aiheuttaa ortostaattista hypotensiota ja takykardiaa, joka voi olla

pitkäkestoista. 60-vuotiaat ja vanhemmat potilaat, etenkin sellaiset, joilla on heikentynyt

kardiovaskulaarinen toiminta, saattavat olla alttiimpia näille vaikutuksille.

60-vuotiaat ja vanhemmat potilaat saattavat myös olla erityisen alttiita klotsapiinin

antikolinergisille

vaikutuksille,

kuten virtsaummelle ja ummetukselle.

Lisääntynyt kuolleisuus dementiaa sairastavilla vanhuksilla

Tulokset kahdesta suuresta seurantatutkimuksesta osoittivat, että antipsykooteilla hoidettavilla,

dementiaa sairastavilla vanhuksilla, on hieman kohonnut kuolleisuusriski

verrattuna niihin, joita ei

hoideta. Tiedot eivät ole riittäviä riskin suuruuden tarkkaan arviointiin ja syy kohonneeseen riskiin on

tuntematon.

Froidir-valmistetta ei ole hyväksytty dementiaan liittyvien

käytöshäiriöiden hoitoon.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Yhteiskäytön vasta-aiheet

Sellaisia lääkeaineita, joilla tiedetään olevan suuri mahdollisuus heikentää luuytimen toimintaa, ei pidä

käyttää samanaikaisesti klotsapiinin

kanssa (ks. kohta 4.3).

Pitkävaikutteisia depot-muotoisia psykoosilääkkeitä (joilla on myelosuppressiivisia vaikutuksia) ei

pidä käyttää samanaikaisesti klotsapiinin

kanssa, koska niitä ei voida tarpeen vaatiessa poistaa

elimistöstä nopeasti, esim. neutropenian yhteydessä (ks. kohta 4.3).

Alkoholia ei pidä käyttää samanaikaisesti klotsapiinin kanssa mahdollisen sedaatiovaikutuksen

voimistumisen vuoksi.

Annostuksen muuttamiseen liittyvät varotoimet

Klotsapiini saattaa voimistaa keskushermostoa lamaavien aineiden, kuten narkoottisten aineiden,

antihistamiinien ja bentsodiatsepiinien,

keskushermostovaikutuksia. Erityistä varovaisuutta suositetaan

noudatettavaksi aloitettaessa klotsapiinihoito

potilaille, jotka saavat bentsodiatsepiineja tai joitain

muita psykotrooppisia aineita. Näillä potilailla saattaa olla suurempi riski saada verenkiertokollapsi,

joka voi harvinaisissa tapauksissa olla syvä ja saattaa johtaa sydämen ja/tai hengityksen

pysähtymiseen. Ei tiedetä, voidaanko verenkierto- tai hengityskollapsi

välttää annostusta muuttamalla.

Varovaisuutta on additiivisten

vaikutusten mahdollisuuden vuoksi syytä noudattaa silloin, kun

klotsapiinia annetaan samanaikaisesti sellaisten lääkeaineiden kanssa, joilla on antikolinergisiä,

hypotensiivisia

tai hengitystä lamaavia vaikutuksia.

Anti-alfa-adrenergisten ominaisuuksiensa vuoksi klotsapiini

saattaa vähentää noradrenaliinin tai

muiden pääasiassa alfa-adrenergisesti vaikuttavien aineiden verenpainetta kohottavaa vaikutusta sekä

muuttaa adrenaliinin vaikutuksen paineeseen päinvastaiseksi.

Klotsapiinin pitoisuus voi suurentua, jos samanaikaisesti käytetään lääkeaineita, joiden tiedetään

estävän joidenkin sytokromi P450 -isoentsyymien aktiivisuutta, ja klotsapiinin annosta voi olla tarpeen

pienentää haittavaikutusten ehkäisemiseksi. Tämä on tärkeämpää CYP1A2:n estäjien, kuten kofeiinin

(ks. alla), peratsiinin ja selektiivisen serotoniinin takaisinoton estäjän fluvoksamiinin

kohdalla. Jotkut

serotoniinin takaisinoton estäjät, kuten fluoksetiini, paroksetiini ja vähemmässä määrin sertraliini, ovat

CYP2D6:n estäjiä, minkä johdosta niiden merkittävät farmakokineettiset interaktiot klotsapiinin

kanssa ovat vähemmän todennäköisiä. Vastaavasti farmakokineettiset interaktiot CYP3A4:n estäjien,

kuten atsoliantimykoottien, simetidiinin,

erytromysiinin ja proteaasin estäjien kanssa ovat

epätodennäköisiä, joskin joitain tapauksia on ilmoitettu. Hormoniehkäisyvalmisteet (estrogeenin ja

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot