DULOXETINE SANDOZ 30 mg enterokapseli, kova

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Duloxetine Sandoz 30 mg kova enterokapseli

Duloxetine Sandoz 60 mg kova enterokapseli

duloksetiini

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti, ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se sisältää sinulle

tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa haittaa muille,

vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen, vaikka

kokemiasi haittavaikutuksia ei olisikaan mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks.kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Duloxetine Sandoz on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä ennen kuin käytät Duloxetine Sandozia

Miten Duloxetine Sandozia käytetään

Mahdolliset haittavaikutukset

Duloxetine Sandozin säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Duloxetine Sandoz on ja mihin sitä käytetään

Duloxetine Sandozin vaikuttava-aine on duloksetiini. Duloxetine Sandoz suurentaa serotoniini- ja

noradrenaliinipitoisuuksia hermostossa.

Duloxetine Sandozia käytetään aikuisille:

masennuksen hoitoon

yleistyneen ahdistuneisuuden hoitoon (jatkuva tuskaisuus tai hermostuneisuus)

diabeettisen neuropatiakivun hoitoon (neuropatiakipua luonnehditaan usein polttavaksi, iskeväksi,

pistäväksi, kivistäväksi tai särkeväksi taikka sähkösokkimaiseksi. Kipualueen tunto saattaa olla

heikentynyt, tai eri aistimukset kuten kosketus, kuuma, kylmä tai painon tunne voivat aiheuttaa kipua).

Useimmilla potilailla Duloxetine Sandozin vaikutus masennustilan tai ahdistuneisuuden hoidossa alkaa

kahden viikon sisällä hoidon aloittamisesta, mutta voi kestää 2–4 viikkoa ennen kuin tunnet olosi

paremmaksi. Kerro lääkärillesi, jos et tunne oloasi paremmaksi tuon ajan kuluttua. Lääkärisi saattaa jatkaa

Duloxetine Sandoz -lääkitystä tilasi parannuttuakin masennuksen tai ahdistuneisuuden uusiutumisen

estämiseksi.

Potilailla, joilla on diabeettista neuropaattista kipua, voi kulua joitakin viikkoja ennen kuin he tuntevat olonsa

paremmaksi. Keskustele lääkärisi kanssa, jos et tunne oloasi paremmaksi kahden kuukauden kuluttua.

2.

Mitä sinun on tiedettävä ennen kuin käytät Duloxetine Sandozia

Älä käytä Duloxetine Sandoz -kapseleita, jos:

olet allerginen duloksetiinille tai tämän lääkkeen jollekin

muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6)

sinulla on maksasairaus

sinulla on vaikea munuaissairaus

käytät tai olet viimeisten 14 vuorokauden aikana käyttänyt toista monoamiinioksidaasin estäjää

(MAO:n estäjä) (ks. ”Muut lääkevalmisteet ja Duloxetine Sandoz”)

käytät fluvoksamiinia, jota yleensä käytetään masennuksen hoitoon, siprofloksasiinia tai enoksasiinia,

jota yleensä käytetään joidenkin infektioiden hoitoon

käytät toista lääkettä, joka sisältää duloksetiinia (ks. ”Muut lääkevalmisteet ja Duloxetine Sandoz”).

Keskustele lääkärisi kanssa, jos sinulla on korkea verenpaine tai sydänsairaus. Lääkärisi arvioi, voitko käyttää

Duloxetine Sandoz -kapseleita.

Varoitukset ja varotoimet

Seuraavassa mainitaan syitä, joiden takia Duloxetine Sandoz ei ehkä sovi sinulle. Keskustele lääkärisi kanssa

ennen kuin käytät tätä lääkettä, jos:

käytät muita lääkkeitä masennuksen hoitoon (ks. ”Muut lääkevalmisteet ja Duloxetine Sandoz”)

otat mäkikuismaa (Hypericum perforatum) sisältävää rohdosvalmistetta

sinulla on munuaissairaus

sinulla on esiintynyt epilepsiakohtauksia (kouristuksia)

sinulla on ollut mania

kärsit kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä

sinulla on silmäongelmia, kuten tietyntyyppinen glaukooma (silmänpainetauti)

sinulla on ollut verenvuotohäiriöitä (mustelmataipumus)

sinulla on vaara elimistön matalaan natriumpitoisuuteen (esim. käytät nesteenpoistolääkkeitä, etenkin jos

olet iäkäs)

sinua parhaillaan hoidetaan toisella lääkkeellä, joka voi aiheuttaa maksavaurioita

käytät toista lääkettä, joka sisältää duloksetiinia (ks. ”Muut lääkevalmisteet ja Duloxetine Sandoz”).

Duloxetine Sandoz saattaa aiheuttaa rauhattomuuden tunnetta ja kykenemättömyyttä istua tai seistä

paikallaan. Jos sinulle ilmaantuu tällaisia tuntemuksia, kerro niistä lääkärillesi.

Lääkevalmisteet, kuten Duloxetine Sandoz, (niin kutsutut SSRI-/SNRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa

seksuaalisen toimintahäiriön

oireita (katso kohta 4). Joissain tapauksissa kyseiset oireet ovat jatkuneet hoidon

lopettamisen jälkeen.

Itsetuhoajatukset ja masennuksen tai ahdistusoireiden paheneminen

Jos olet masentunut ja/tai ahdistunut, sinulle saattaa toisinaan tulla ajatuksia itsesi vahingoittamisesta tai

itsemurhasta. Nämä ajatukset saattavat lisääntyä aloittaessasi masennuslääkityksen. Näillä

lääkkeillä kestää aikansa ennen kuin ne alkavat vaikuttaa, yleensä noin kaksi viikkoa, mutta joskus

pitempäänkin.

Näitä ajatuksia tulee herkemmin jos:

sinulla on aikaisemmin ollut ajatuksia itsemurhasta tai itsesi vahingoittamisesta

olet nuori aikuinen. Kliinisistä tutkimuksista saatu tieto on osoittanut itsetuhoisen käyttäytymisen

riskin kasvua masennuslääkityksen aikana mielenterveyshäiriöitä kärsivillä alle 25-vuotiailla

aikuisilla.

Jos sinulla on milloin tahansa ajatuksia itsesi vahingoittamisesta tai itsemurhasta, ota yhteyttä

lääkäriisi tai mene heti sairaalaan.

Masennuksestasi tai ahdistusoireistasi kertominen sukulaiselle tai läheiselle ystävälle saattaa auttaa

sinua, ja voit pyytää heitä lukemaan tämän potilasohjeen. Voit pyytää heitä kertomaan sinulle, jos heidän

mielestään masennuksesi tai ahdistuneisuutesi pahenee tai jos he ovat huolestuneita käyttäytymisessäsi

tapahtuneista muutoksista.

Lapset ja alle 18-vuotiaat nuoret

Duloxetine Sandozia ei normaalisti pitäisi käyttää lapsille ja alle 18-vuotiaille nuorille. Sinun tulee myös

tietää, että alle 18-vuotiailla potilailla on lisääntynyt haittavaikutusten, kuten itsemurhayritysten,

itsetuhoajatusten ja vihamielisyyden (pääasiallisesti aggressio, vastustava käyttäytyminen ja viha) vaara, kun

he ottavat tämän ryhmän lääkkeitä. Lääkäri voi silti määrätä Duloxetine Sandoz -kapseleita alle 18- vuotiaille

potilaille katsoessaan sen olevan parhaiten potilaan etujen mukaista. Jos lääkäri on

määrännyt Duloxetine Sandoz -kapseleita alle 18-vuotiaalle potilaalle ja lääkkeen käyttö herättää

kysymyksiä, lääkäriin on syytä vielä ottaa yhteyttä. Lääkäriin on otettava yhteyttä, jos jokin mainituista

oireista kehittyy tai pahenee, kun alle 18-vuotias potilas käyttää Duloxetine Sandozia. Duloxetine Sandozin

pitkän ajan turvallisuusvaikutuksiakaan koskien kasvua, kypsymistä sekä tiedollista ja käyttäytymiseen

liittyvää kehitystä ei ole osoitettu tässä ikäryhmässä.

Muut lääkevalmisteet ja Duloxetine Sandoz

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle, jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai saatat

käyttää muita lääkkeitä.

Duloxetine Sandozin vaikuttava aine on duloksetiini, jota on myös muihin sairauksiin käytetyissä lääkkeissä:

diabeettinen neuropatiakipu

masennus

ahdistuneisuus ja

virtsan pidätyskyvyn häiriö.

Useampaa kuin yhtä duloksetiinivalmistetta ei saa käyttää samanaikaisesti. Tarkista lääkärisi kanssa, ettet jo

ennestään käytä duloksetiinia sisältävää lääkettä.

Lääkärisi päättää, voitko käyttää Duloxetine Sandozia samanaikaisesti muiden lääkkeiden kanssa. Älä aloita

äläkä lopeta minkään lääkkeen käyttöä, mukaan lukien itsehoitolääkkeet ja rohdosvalmisteet,

keskustelematta siitä ensin lääkärin kanssa.

Sinun pitää myös kertoa lääkärillesi, jos käytät jotakin seuraavista:

Monoamiinioksidaasin estäjät (MAO:n estäjät): Älä käytä Duloxetine Sandozia, jos käytät tai olet

edellisten 14 päivän aikana käyttänyt toista masennuslääkettä, monoamiinioksidaasin estäjää (MAO:n estäjä).

Esimerkkejä MAO:n estäjistä ovat moklobemidi (masennuslääke) sekä linetsolidi (antibiootti).

MAO:n estäjien käyttö samanaikaisesti monien reseptilääkkeiden, mm. Duloxetine Sandozin kanssa voi

aiheuttaa vakavia tai jopa hengenvaarallisia haittavaikutuksia. Sinun on odotettava vähintään 14

päivää MAO:n estäjän käytön lopettamisen jälkeen, ennen kuin voit aloittaa Duloxetine Sandoz -hoidon.

Sinun on myös odotettava vähintään 5 päivää Duloxetine Sandoz -hoidon lopettamisen jälkeen ennen kuin

voit aloittaa MAO:n estäjän käytön.

Väsymystä aiheuttavat lääkkeet: Näitä ovat esimerkiksi reseptilääkkeet kuten bentsodiatsepiinit,

voimakkaat kipulääkkeet, psyykenlääkkeet, fenobarbitaali ja antihistamiinit.

Serotoniinin pitoisuutta suurentavat lääkkeet: Triptaanit, tramadoli, tryptofaani, selektiiviset serotoniinin

takaisinoton estäjät (kuten paroksetiini ja fluoksetiini),

serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät

(kuten venlafaksiini), trisykliset masennuslääkkeet (kuten klomipramiini ja amitriptyliini),

petidiini,

mäkikuisma ja MAO:n estäjät (kuten moklobemidi ja linetsolidi). Nämä lääkkeet suurentavat

haittavaikutusriskiä. Jos käytät jotakin näistä lääkkeistä samanaikaisesti Duloxetine Sandozin kanssa ja

sinulle kehittyy epätavallisia oireita, ota yhteys lääkäriin.

Oraaliset antikoagulantit eli veren hyytymistä estävät lääkkeet: Nämä verta ohentavat eli veren

hyytymistä estävät lääkkeet saattavat lisätä verenvuotovaaraa.

Duloxetine Sandoz ruoan, juoman ja alkoholin kanssa

Duloxetine Sandoz voidaan ottaa ruoan kanssa tai ilman. Ole varovainen, jos käytät alkoholia Duloxetine

Sandoz -hoidon aikana.

Raskaus ja imetys

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy lääkäriltä tai

apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Kerro lääkärillesi, jos tulet raskaaksi tai suunnittelet raskautta Duloxetine Sandoz -lääkityksen aikana.

Käytä Duloxetine Sandoz -kapseleita vasta sen jälkeen, kun olet keskustellut lääkärisi kanssa hoidon

mahdollisista hyödyistä sekä sikiöön kohdistuvista riskeistä.

Kerro kätilölle ja/tai lääkärille, että käytät Duloxetine Sandozia. Käytettäessä raskauden aikana,

samankaltaiset lääkkeet (serotoniinin takaisinoton estäjiä, SSRI), saattavat lisätä riskiä kohonneen

keuhkoverenkierron vastukseen vastasyntyneillä (PPHN), aiheuttaen sinisyyttä ja hengitystiheyden

nopeutumista. Nämä oireet ilmenevät yleensä 24 tunnin kuluessa synnytyksestä. Jos vauvallasi esiintyy näitä

oireita, ota välittömästi yhteyttä kätilöön ja/tai lääkäriin.

Jos käytät Duloxetine Sandozia raskautesi loppuvaiheessa, lapsellasi voi ilmetä joitakin oireita syntymän

jälkeen. Oireet alkavat yleensä välittömästi syntymän jälkeen tai muutaman päivän ikäisenä. Niitä voivat olla

veltot lihakset, tärinä, vapina, syömisvaikeudet, hengitysvaikeudet ja kouristukset. Jos lapsellasi ilmenee

jokin näistä oireista tai olet huolestunut lapsesi terveydestä, kysy neuvoa lääkäriltä tai kätilöltä.

Kerro lääkärillesi, jos imetät. Duloxetine Sandozin käyttöä ei suositella imetyksen aikana. Kysy lääkäriltäsi

tai apteekista neuvoa.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Duloxetine Sandoz voi aiheuttaa sinulle uneliaisuutta ja huimausta. Älä aja autoa tai käytä mitään työkaluja

tai koneita ennen kuin tiedät, miten Duloxetine Sandoz vaikuttaa sinuun.

Duloxetine Sandoz sisältää laktoosia, alluranpunaista (E 129), natriumia, briljanttisinistä FCF (E 133)

ja paraoranssia (E 110)

Laktoosi: Jos lääkärisi on kertonut, että sinulla on jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärisi kanssa ennen

tämän lääkkeen ottamista.

Natrium: Duloxetine Sandoz sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per kapseli eli sen voidaan sanoa olevan

”natriumiton”.

Briljanttisininen FCF (E 133): voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

Alluranpunainen (E 129): voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

Paraoranssi (E 110): voi aiheuttaa allergisia reaktioita (vain Duloxetine Sandoz 60 mg).

3.

Miten Duloxetine Sandozia käytetään

Käytä tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta neuvonut. Tarkista ohjeet

lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.

Duloxetine Sandoz otetaan suun kautta. Kapseli nielaistaan kokonaisena veden kanssa.

Masennus ja diabeettinen neuropatiakipu:

Tavanomainen annos Duloxetine Sandozia on 60 mg kerran vuorokaudessa, mutta lääkärisi määrää sinulle

sopivan annoksen.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö:

Tavallinen Duloxetine Sandozin aloitusannos on 30 mg kerran vuorokaudessa, minkä jälkeen useimpien

potilaiden hoitoannos on 60 mg kerran vuorokaudessa, mutta lääkärisi määrää sinulle sopivan yksilöllisen

annoksen. Annos voidaan nostaa 120 mg:aan saakka, riippuen vasteestasi Duloxetine Sandoz -hoitoon.

Lääkkeenoton muistamisen helpottamiseksi Duloxetine Sandoz kannattaa ottaa aina samaan aikaan joka

päivä.

Keskustele lääkärisi kanssa siitä, kuinka kauan jatkat Duloxetine Sandoz -lääkitystä. Älä lopeta Duloxetine

Sandozin käyttöä tai muuta annosta keskustelematta siitä ensin lääkärin kanssa. Sairautesi asianmukainen

hoitaminen on tärkeää, jotta voisit paremmin. Hoitamattomana sairautesi ei parane ja saattaa muuttua

vakavammaksi ja vaikeammaksi hoitaa.

Jos otat enemmän Duloxetine Sandozia kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina yhteyttä

lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi ja lisäohjeiden

saamiseksi. Yliannostuksen oireita ovat uneliaisuus, kooma, serotoniinioireyhtymä

(harvinainen tila, joka voi

aiheuttaa suurta onnen tunnetta, uneliaisuutta, kömpelyyttä, levottomuutta, humalan tunnetta, kuumetta,

hikoilua ja lihasjäykkyyttä), kouristukset, oksentelu ja nopea sydämen lyönti.

Jos unohdat ottaa Duloxetine Sandozia

Jos unohdat ottaa lääkeannoksen, ota se heti kun muistat. Jos sinun on jo kuitenkin aika ottaa seuraava annos,

jätä unohtunut annos väliin ja ota seuraava annos kuten tavallisesti. Älä ota kaksinkertaista

annosta korvataksesi unohtamasi kerta-annoksen. Älä ylitä sinulle määrättyä Duloxetine Sandoz

vuorokausiannosta.

Jos lopetat Duloxetine Sandozin käytön

Älä lopeta kapselien ottamista ilman lääkärin määräystä, vaikka tuntisit olosi paremmaksi. Jos

lääkärisi katsoo, ettet tarvitse enää Duloxetine Sandoz -hoitoa, hän kehottaa sinua vähentämään annosta

vähintään 2 viikon aikana ennen hoidon lopettamista kokonaan.

Joillekin potilaille, jotka ovat lopettaneet duloksetiinihoidon

äkillisesti, on kehittynyt oireita kuten:

huimausta

neulan piston kaltaisia kihelmöiviä tuntemuksia tai sähköiskun kaltaisia tuntemuksia (etenkin päässä)

unihäiriöitä (eloisia unia, painajaisunia, unettomuutta)

väsymystä, uneliaisuutta

levotonta tai kiihtynyttä oloa

huolestuneisuutta

pahoinvointia tai oksentelua

vapinaa

päänsärkyä

lihaskipua

ärtyneisyyttä

ripulia

lisääntynyttä hikoilua tai

kiertohuimausta.

Nämä oireet eivät yleensä ole vakavia ja häviävät muutamassa vuorokaudessa, mutta jos sinulle kehittyy

häiritseviä oireita, kysy neuvoa lääkäriltäsi.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan saa niitä.

Nämä vaikutukset ovat yleensä lieviä tai kohtalaisia, ja ne häviävät usein muutamassa viikossa.

Hyvin yleiset (voi esiintyä yli 1 käyttäjällä 10:stä)

päänsärky, uneliaisuus

pahoinvointi, suun kuivuminen.

Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä)

ruokahaluttomuus

univaikeudet, kiihtyneisyys,

seksuaalisen halukkuuden väheneminen, ahdistuneisuus, orgasmivaikeudet,

poikkeavat unet

huimaus, velttous, vapina, tunnottomuus sisältäen ihon tunnottomuuden, pistelyn tai kihelmöinnin

näön hämärtyminen

tinnitus (korvien soiminen)

sydämen jyskytys

kohonnut verenpaine, kasvojen kuumotus

lisääntynyt haukottelu

ummetus, ripuli, vatsakipu, kuvotus (oksentelu), närästys tai ruoansulatusvaivat, ilmavaivat

lisääntynyt hikoilu,

(kutiseva) ihottuma

lihaskipu, lihaskouristus

kivulias virtsaaminen, lisääntynyt virtsaaminen

erektiohäiriö, ejakulaatiomuutokset

kaatuilu (yleensä iäkkäät henkilöt), väsymys

painon lasku.

Kun alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten depressiota hoidettiin duloksetiinilla, lääkityksen alussa havaittiin

painon laskua. Kuuden kuukauden hoidon jälkeen paino nousi ko. ikäryhmän ja sukupuolen kasvukäyrän

tasolle.

Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta)

kurkkutulehdus, joka aiheuttaa äänen käheyttä

itsetuhoajatukset, univaikeudet, hampaiden narskuttelu, hampaiden yhteenpureminen, epätietoisuuden

tunne (esim. ajasta tai paikasta), aloitekyvyn puute

kouristukset ja tahattomat lihasliikkeet,

levottomuuden tunne tai kyvyttömyys istua tai seistä paikallaan,

hermostuneisuus, keskittymisvaikeudet, makuaistin muutokset, lihasliikkeiden

hallintavaikeus esim.

lihaskoordinaation

puute tai hallitsemattomat lihasliikkeet,

levottomat jalat -oireyhtymä, huonolaatuinen

suurentuneet pupillit

(silmän mustuaiset), näkövaivat

heite- tai kiertohuimauksen tunne, korvakipu

nopea ja/tai epäsäännöllinen syke

pyörtyminen, heitehuimaus, heikotus tai pyörrytys ylösnoustessa, kylmät sormet ja/tai varpaat

kurkun kireys, nenäverenvuoto

verioksennus, tai musta tervamainen uloste, suolistotulehdus, röyhtäily, nielemisvaikeudet

maksatulehdus, joka voi aiheuttaa vatsakipua sekä ihon tai silmän valkuaisten keltaisuutta

yöhikoilu,

nokkosihottuma, kylmänhiki,

herkkyys auringonvalolle, suurentunut mustelmataipumus

lihasjäykkyys, lihasnykäykset

vaikeus tai kyvyttömyys virtsanheittoon, virtsaamisen aloitusvaikeus, yöllinen virtsaamistarve, normaalia

suurempi virtsaamistarve, virtsasuihkun heikentyminen

epänormaali emätinverenvuoto, kuukautishäiriöt kuten runsaat, kivuliaat, epäsäännölliset tai pitkittyneet

kuukautiset, epätavallisen niukat tai puuttuvat kuukautiset, kipua kiveksissä tai kivespussissa

rintakipu, kylmän tunne, jano, lihasvärinä, kuuman tunne, poikkeava kävely

painonnousu

Duloxetine Sandozilla voi olla vaikutuksia joita et havaitse, kuten maksaentsyymiarvojen suureneminen

sekä veriarvojen, kuten kaliumin, kreatiinikinaasin, sokerin tai kolesteroliarvojen suureneminen.

Harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1000:sta)

yskä, hengityksen vinkuminen ja hengenahdistus, johon voi liittyä korkea kuume

vakava allerginen reaktio, joka aiheuttaa hengitysvaikeuksia, heitehuimausta, kielen tai huulten

turpoamista, allergisia reaktioita

kilpirauhasen toiminnan heikkeneminen, mikä voi aiheuttaa väsymystä tai painon nousua

kuivuminen, veren natriumpitoisuuden

pienentyminen (etenkin iäkkäillä). Oireina voi olla huimauksen,

heikkouden, sekavuuden, uneliaisuuden ja syvän väsymyksen tunne tai pahoinvointia ja

huonovointisuutta. Vakavia oireita ovat pyörtyminen, kouristelu ja kaatuilu, antidiureettisen hormonin

epäasianmukaisen erityksen oireyhtymä (SIAHD).

itsetuhokäyttäytyminen, mania (yliaktiivisuus,

rauhattomat ajatukset ja vähentynyt unentarve),

hallusinaatiot, hyökkäävä käytös ja vihan tunteminen

”serotoniinioireyhtymä” (harvinainen tila, joka voi aiheuttaa suurta onnen tunnetta, uneliaisuutta,

kömpelyyttä, levottomuutta, juopumuksen tunnetta, kuumetta, hikoilua ja lihasjäykkyyttä),

kouristuskohtaukset

suurentunut silmänpaine (glaukooma)

suutulehdus, kirkas punainen veri ulosteessa, pahanhajuinen hengitys, paksusuolen tulehdus

(mikä johtaa ripuliin)

maksan vajaatoiminta, ihon tai silmän valkuaisten keltaisuus (ikterus)

Stevens-Johnsonin oireyhtymä (vakava sairaus, jossa tulee rakkuloita iholle, suuhun, silmiin ja

sukupuolielimiin),

vakava allerginen reaktio, joka aiheuttaa kasvojen ja kurkun turpoamisen

(angioedeema)

leukalukkoon johtava leukalihaksen supistus

outo haju virtsassa

vaihdevuosioireet, miehillä ja naisilla epänormaali maidon eritys.

Hyvin harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta)

ihon verisuonten tulehdus (ihovaskuliitti).

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI-00034 Fimea

5.

Duloxetine Sandozin säilyttäminen

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä pakkauksessa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän

Käyt.viim. tai EXP) jälkeen.

Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Säilytä alle 30° C.

HDPE-purkit: käytä 3 kuukauden kuluessa avaamisesta.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien lääkkeiden

hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Duloxetine Sandoz sisältää

Vaikuttava aine on duloksetiini.

Yksi kapseli sisältää 30 mg tai 60 mg duloksetiinia hydrokloridina.

Muut aineet ovat:

Kapselin sisältö: esigelatinoitu maissitärkkelys, mikrokiteinen selluloosa, povidoni K-30, talkki,

magnesiumstearaatti, natriumstearyylifumaraatti, hypromelloosiasetaattisukkinaatti,

titaanidioksidi (E 171),

laktoosimonohydraatti, hypromelloosi, makrogoli 4000.

Kapselin kuori: gelatiini,

titaanidioksidi

(E 171), briljanttisininen

FCF (E 132), alluranpunainen (E 129),

kinoliinikeltainen (E 104)(vain Duloxetine Sandoz 60 mg), paraoranssi FCF (E 110)(vain Duloxetine Sandoz

60 mg).

Painoväri: shellakka, indigokarmiini

(E 132), titaanidioksidi

(E 171), propyleeniglykoli (E 1520).

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Duloxetine Sandoz 30 mg kovissa enterokapseleissa on läpinäkymätön tummansininen yläosa ja

läpinäkymätön valkoinen runko-osa, jossa merkintä ”30”. Kapselissa on 4 valkoista tai luonnonvalkoista,

pyöreää, kaksoiskuperaa tablettia, jotka sisältävät yhteensä 30 mg aktiivista ainetta duloksetiinia.

Kapselin koko: noin 18 mm.

Duloxetine Sandoz 60 mg kovissa enterokapseleissa on läpinäkymätön tummansininen yläosa ja

läpinäkymätön kellanvihreä runko-osa, jossa merkintä ”60”. Kapselissa on 8 valkoista tai luonnonvalkoista,

pyöreää, kaksoiskuperaa tablettia, jotka sisältävät yhteensä 60 mg aktiivista ainetta duloksetiinia.

Kapselin koko: noin 24 mm.

Duloxetine Sandoz kovat enterokapselit on saatavilla pahvirasiaan pakatuissa (PVC/PE/PCTFE//Al tai

PA/Al/PVC//Al) läpipainopakkauksissa.

Pakkauskoot:

Duloxetine Sandoz 30 mg: 7, 14, 28, 30 ja 98 kapselia.

Duloxetine Sandoz 60 mg: 14, 28, 30, 56, 84 ja 98 kapselia.

Duloxetine Sandoz kovat enterokapselit on saatavilla pahvirasiaan pakatuissa HDPE-purkeissa, joissa on

lapsiturvallinen

kierrekorkki.

Pakkauskoot: 30, 120 ja 200 kapselia.

Pakkauskoot 120 ja 200 kapselia vain sairaalakäyttöön ja annosjakeluun).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija

Sandoz A/S, Edvard Thomsens Vej 14, 2300 Kööpenhamina S, Tanska

Valmistaja

Salutas Pharma GmbH, Otto-von-Guericke-Allee 1, 39179 Barleben, Saksa

Pharmathen S.A., Dervenakion str. 6, Pallini, 15351 Attiki, Kreikka

Pharmathen International S.A., Industrial Park Sapes, Rodopi Prefecture, Block No 5, 69300 Rodopi,

Kreikka

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 26.07.2019

Bipacksedel: Information till användaren

Duloxetine Sandoz 30 mg hårda enterokapslar

Duloxetine Sandoz 60 mg hårda enterokapslar

duloxetin

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller information

som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om de

uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella biverkningar

som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande:

Vad Duloxetine Sandoz är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Duloxetine Sandoz

Hur du tar Duloxetine Sandoz

Eventuella biverkningar

Hur Duloxetine Sandoz ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Duloxetine Sandoz är och vad det används för

Duloxetine Sandoz innehåller den aktiva substansen duloxetin. Duloxetine Sandoz ökar mängden serotonin

och noradrenalin i nervsystemet.

Duloxetine Sandoz används hos vuxna för behandling av:

depression

generaliserat ångestsyndrom (ständig känsla av ångest eller oro)

smärtsam diabetesneuropati (beskrivs vanligen som brännande, stickande, svidande, huggande

eller molande smärta eller som en elektrisk chock. Smärta kan framkallas av beröring, värme,

kyla eller tryck men det berörda området kan även vara helt utan känsel).

Hos de flesta med depression eller ångest börjar Duloxetine Sandoz verka inom två veckor efter att

behandlingen påbörjats, men det kan ta 2-4 veckor innan du känner dig bättre. Tala med din läkare om

du inte börjar känna dig bättre efter denna tid. Din läkare kan fortsätta att ge dig Duloxetine Sandoz även när

du känner dig bättre för att förhindra återfall i depression eller ångest.

För de flesta som har smärtsam diabetesneuropati kan det ta några veckor innan man känner sig bättre.

Tala med din läkare om du inte känner dig bättre efter 2 månader.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Duloxetine Sandoz

Ta inte Duloxetine Sandoz om du:

är allergisk mot duloxetin eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i avsnitt 6)

har leversjukdom

har svår njursjukdom

tar eller under de senaste 14 dagarna tagit ett läkemedel, som tillhör gruppen

monoaminoxidashämmare (MAO-hämmare) (se ”Andra läkemedel och Duloxetine Sandoz”)

tar fluvoxamin som vanligen används för att behandla depression, ciprofloxacin eller enoxacin

som används för att behandla vissa infektioner

tar andra läkemedel som innehåller duloxetin (se ”Andra läkemedel och Duloxetine Sandoz”).

Tala med din läkare om du har högt blodtryck eller hjärtsjukdom. Din läkare kommer att tala om för

dig om du ska ta Duloxetine Sandoz.

Varningar och försiktighet

Om du lider av något av följande, kanske Duloxetine Sandoz inte passar för dig. Tala med läkare innan du tar

Duloxetine Sandoz om du:

tar andra läkemedel mot depression (se ”Andra läkemedel och Duloxetine Sandoz”)

tar johannesört, ett naturläkemedel (Hypericum perforatum)

har njursjukdom

har haft kramper (anfall)

har haft mani

har bipolär sjukdom

har ögonproblem, som t ex en viss typ av glaukom (förhöjt tryck i ögat)

tidigare har haft blödningsstörningar (tendens att få blåmärken)

är i riskzonen för låga natriumvärden (till exempel om du tar vattendrivande läkemedel, särskilt

om du är äldre)

samtidigt behandlas med annat läkemedel som kan orsaka leverskada

tar andra läkemedel som innehåller duloxetin (se ”Andra läkemedel och Duloxetine Sandoz”)

Duloxetine Sandoz kan orsaka en känsla av rastlöshet och svårighet att sitta eller stå still. Om detta inträffar

ska du tala om det för din läkare.

Läkemedel såsom Duloxetine Sandoz (s.k. SSRI-/SNRI-preparat) kan orsaka symtom på sexuell dysfunktion

(se avsnitt 4). I vissa fall har dessa symtom kvarstått efter avbruten behandling.

Om du börjar må sämre och har tankar på att skada dig själv

Du som är deprimerad och/eller lider av oro/ångest kan ibland ha tankar på att skada dig själv eller

begå självmord. Dessa symtom kan förvärras när man börjar använda läkemedel mot depression,

eftersom det tar tid innan läkemedel av den här typen har effekt, vanligtvis cirka 2 veckor, ibland

längre tid.

Dessa tankar kan vara vanliga om du:

tidigare har haft tankar på att skada dig själv eller begå självmord

är yngre än 25 år. Studier har visat att unga vuxna (yngre än 25 år) med psykisk sjukdom som

behandlas med antidepressiva läkemedel har en ökad risk för självmordstankar och tankar på att

skada sig själv.

Kontakta snarast läkare eller uppsök närmaste sjukhus om du har tankar på att skada dig själv

eller begå självmord.

Det kan vara till hjälp att berätta för en släkting eller nära vän att du är deprimerad och/eller lider av

oro/ångest. Be dem gärna läsa igenom denna bipacksedel. Du kan också be dem att berätta för dig om

de tycker att du verkar må sämre eller om de tycker att ditt beteende förändras.

Barn och ungdomar under 18 år

Duloxetine Sandoz ska normalt inte användas vid behandling av barn och ungdomar under 18 år. Risken för

biverkningar som självmordsförsök, självmordstankar och fientlighet (främst aggression, trots och ilska) är

större hos patienter under 18 år när de tar läkemedel av denna typ. Trots detta kan Duloxetine Sandoz skrivas

ut av läkare till patienter under 18 år om läkaren anser att detta är lämpligt. Om du är under 18 år och vill

diskutera varför du fått detta läkemedel, ska du vända dig till din läkare igen. Du ska också informera din

läkare om du upptäcker något av ovan angivna symtom eller om de förvärras. Dessutom har de långsiktiga

effekterna på tillväxt, mognad och utveckling av intellekt och beteende ännu inte fastställts för denna

åldersgrupp.

Andra läkemedel och Duloxetine Sandoz

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra läkemedel.

Den aktiva beståndsdelen i Duloxetine Sandoz, duloxetin, används i andra läkemedel för andra

sjukdomstillstånd:

smärtsam diabetesneuropati

depression

ångest och

urinläckage.

Användning av fler än ett av dessa läkemedel samtidigt ska undvikas. Ta kontakt med din läkare om

du redan tar andra läkemedel som innehåller duloxetin.

Din läkare ska avgöra om du kan ta Duloxetine Sandoz tillsammans med andra läkemedel.

Kontrollera med din läkare innan du börjar eller slutar att ta några läkemedel, även receptfria

läkemedel och naturmedel.

Tala om för din läkare om du tar något av följande:

Monoaminoxidashämmare (MAO-hämmare): Duloxetine Sandoz ska inte tas om du tar eller under de

senaste 14 dagarna intagit ett annat läkemedel mot depressionen som kallas MAO-hämmare. Exempel på

MAO-hämmare är moklobemid (ett antidepressivt läkemedel) och linezolid (ett antibiotika). Många

receptbelagda läkemedel, inklusive Duloxetine Sandoz, kan, om de tas tillsammans med en MAO-hämmare,

orsaka allvarliga eller till och med livshotande biverkningar. Innan du kan ta Duloxetine Sandoz måste minst

14 dagar ha förflutit sedan behandling med en MAO-hämmare avslutats. Likaså måste minst 5 dagar ha

förflutit efter avslutad behandling med Duloxetine Sandoz innan du kan börja ta en MAO-hämmare.

Läkemedel som kan ge upphov till dåsighet: Sådana läkemedel inkluderar receptbelagda läkemedel

som bensodiazepiner, starka smärtstillande medel, läkemedel mot psykos, fenobarbital och

antihistaminer.

Läkemedel som ökar halten av serotonin: Triptaner, tramadol, tryptofan, SSRI-läkemedel (t ex

paroxetin och fluoxetin), SNRI-läkemedel (t ex venlafaxin), tricykliska antidepressiva (t ex

klomipramin,

amitriptylin),

petidin, johannesört och MAO-hämmare (t ex moklobemid och linezolid).

Dessa läkemedel ökar risken för biverkningar. Kontakta din läkare om du får något ovanligt symtom

när du tar något av dessa läkemedel tillsammans med Duloxetine Sandoz.

Orala antikoagulantia eller trombycytaggregationshämmande medel: Blodförtunnande medel eller

medel som förhindrar blodet från att bilda klumpar. Dessa medel kan öka risken för blödningar.

Duloxetine Sandoz med mat, dryck och alkohol

Duloxetine Sandoz kan tas oberoende av måltid. Du bör vara försiktig med alkohol under behandling med

Duloxetine Sandoz.

Graviditet och amning

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare eller

apotekspersonal innan du använder detta läkemedel.

Tala om för din läkare om du blir gravid eller planerar att bli gravid under behandlingen med

Duloxetine Sandoz. Du ska endast använda Duloxetine Sandoz efter att ha rådfrågat din läkare angående

behandlingens möjliga fördelar och eventuella risker för fostret.

Tala om för din barnmorska eller läkare att du använder Duloxetine Sandoz. När liknande läkemedel

(SSRI) används under graviditet kan risken öka för ett allvarligt tillstånd kallat persistent

pulmonell hypertension hos den nyfödde (PPHN). Detta tillstånd gör att barnet andas snabbare

och ser blåfärgat ut. Symtomen uppkommer vanligtvis inom 24 timmar från det att barnet är

fött. Om detta drabbar ditt barn, kontakta barnmorska eller läkare omedelbart.

Om du tar Duloxetine Sandoz i slutet av graviditeten, kan ditt barn drabbas av vissa symtom efter

födseln. Dessa symtom uppträder vanligen vid förlossningen eller inom några dagar efter att ditt

barn har fötts. Symtomen kan vara slappa muskler, skakningar, darrningar, matningssvårigheter,

andningsproblem och krampanfall. Om ditt nyfödda barn har något av dessa symtom, eller om

du är bekymrad för ditt barns hälsa, bör du kontakta din läkare eller barnmorska för råd.

Tala om för din läkare om du ammar. Användning av Duloxetine Sandoz under amning rekommenderas ej.

Rådgör med din läkare eller apotekspersonal.

Körförmåga och användning av maskiner

Duloxetine Sandoz kan göra att du känner dig sömnig eller yr. Kör inte bil och använd inte verktyg eller

maskiner förrän du vet hur Duloxetine Sandoz påverkar dig.

Duloxetine Sandoz innehåller laktos, allurarött (E 129), natrium, brilliantblått FCF (E 133) och para-

orange (E 110)

Laktos: Om du inte tål vissa sockerarter, bör du kontakta din läkare innan du tar detta läkemedel.

Natrium: Duloxetine Sandoz innehåller mindre än 1 mmol (23 mg) natrium per kapsel, d.v.s. är näst intill

“natriumfritt”.Allurarött (E129): Kan ge allergiska reaktioner.

Brilliantblått

FCF (E 133): Kan ge allergiska reaktioner.

Para-orange (E110): Kan ge allergiska reaktioner (gäller endast Duloxetine Sandoz 60 mg).

3.

Hur du tar Duloxetine Sandoz

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens eller apotekspersonalens anvisningar. Rådfråga läkare eller

apotekspersonal om du är osäker.

Duloxetine Sandoz intas genom munnen. Svälj kapseln hel tillsammans med vatten.

För depression och smärtsam diabetesneuropati:

Vanlig dos är Duloxetine Sandoz 60 mg en gång dagligen, men din läkare förskriver den dos som är lämplig

för dig.

För generaliserat ångestsyndrom:

Den vanligaste startdosen är Duloxetine Sandoz 30 mg en gång dagligen, och de flesta patienter går sedan

över till 60 mg en gång dagligen, men din läkare förskriver den dos som är lämplig för dig. Dosen kan

behöva justeras upp till 120 mg, beroende på hur du svarar på Duloxetine Sandoz.

Det är lättare att komma ihåg att ta Duloxetine Sandoz om man tar det vid samma tid varje dag.

Fråga din läkare hur länge du ska ta Duloxetine Sandoz. Sluta inte att ta Duloxetine Sandoz, eller ändra dos,

utan att först ha diskuterat detta med din läkare. För att du ska känna dig bättre är det viktigt att behandla din

sjukdom på rätt sätt. Om den inte behandlas, kan den kvarstå och bli allvarligare och svårare att behandla.

Om du har tagit för stor mängd av Duloxetine Sandoz

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag kontakta

omedelbart läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 0800 147 111) för bedömning av risken samt

rådgivning. Symtom på överdos är sömnighet, koma, serotonergt syndrom (en sällsynt reaktion som kan

orsaka kraftiga lyckokänslor, dåsighet, klumpighet, rastlöshet, berusningskänsla, feber, svettning eller stela

muskler), krampanfall, kräkningar och snabba hjärtslag.

Om du har glömt att ta Duloxetine Sandoz

Om du har glömt en dos, ta den så snart du kommer ihåg. Om det emellertid är dags för din nästa dos,

hoppa över den glömda dosen och ta endast en dos som vanligt. Ta inte dubbla doser för att

kompensera den dos du glömt. Ta inte fler Duloxetine Sandoz per dag än din läkare föreskrivit.

Om du slutar att ta Duloxetine Sandoz

Sluta inte att ta Duloxetine Sandoz, även om du känner dig bättre, utan att först tala med din läkare. Om din

läkare anser att du inte längre behöver Duloxetine Sandoz, kommer han/hon att minska dosen under minst

två veckor, innan behandlingen avslutas helt.

Vissa patienter, som abrupt slutar att ta Duloxetine Sandoz, kan få symtom såsom:

yrsel

stickningar och domningar eller förnimmelser av elektriska stötar (speciellt i huvudet)

sömnstörningar (livliga drömmar, mardrömmar, sömnlöshet)

trötthet, sömnighet

känsla av rastlöshet eller oro

ångest

illamående/kräkningar (känna sig sjuk)

skakningar

huvudvärk

muskelsmärta

irritationskänsla

diarré

kraftiga svettningar eller

svindel.

Dessa besvär är vanligtvis lätta och försvinner inom några dagar. Rådfråga din läkare om reaktionerna

är besvärande.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få dem.

Dessa är vanligtvis lätta till måttliga och försvinner oftast efter några veckor.

Mycket vanliga (kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare)

huvudvärk, sömnighet

illamående, muntorrhet.

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare)

aptitlöshet

sömnsvårigheter, upprördhetskänslor, mindre sexlust, ångest, svårigheter att få eller utebliven

orgasm, konstiga drömmar

yrsel, känna sig trög, darrningar, domningar, som inkluderar domningar eller stickningar i huden

dimsyn

tinnitus (förnimmelse av ljud i örat utan yttre ljudkälla)

hjärtklappning

förhöjt blodtryck, blodvallning

gäspningar

förstoppning, diarré, ont i magen, illamående och kräkningar, halsbränna eller

matsmältningsbesvär, väderspänning

ökad svettning, (kliande) utslag

muskelsmärta, muskelspasm

smärtsam urinering, täta blåstömningar

erektionsproblem, ejakulationsstörningar

fallolyckor (mest hos äldre), trötthet

viktminskning.

Barn och ungdomar under 18 år som behandlades med detta läkemedel mot depression fick viss

viktminskning när de påbörjade behandlingen. Vikten ökade dock efter 6 månaders behandling så att

den motsvarade andra barn och ungdomar i samma ålder och av samma kön.

Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare)

svalginflammation

som orsakar hes röst

självmordstankar, sömnsvårigheter, tandgnisslan, känna sig desorienterad, bristande motivation

plötsliga ofrivilliga

ryckningar eller ryckningar i musklerna, en känsla av rastlöshet och svårighet att sitta

eller stå still, känna sig nervös, koncentrationssvårigheter, smakförändringar, svårigheter att kontrollera

rörelser t.ex. brist på koordination eller ofrivilliga rörelser i musklerna, restless legs (domnande och

stickande känsla i benen), dålig sömn

stora pupiller (det mörka fältet i mitten av ögat), synstörningar

svindel och ont i öronen

snabba eller oregelbundna hjärtslag

svimning, svindel, svimning och yrsel när man reser sig upp, kalla fingrar och/eller tår känna sig tjock i

halsen, näsblödning

blodiga kräkningar eller svart tjärartad avföring, mag-tarminflammation,

rapningar, svårigheter att

svälja

inflammation i levern som kan orsaka smärta i buken och gulfärgning av hud och ögonvitor

nattsvettningar, nässelfeber, kallsvettning, känslighet för solljus, ökad benägenhet att få blåmärken

muskelspänning, muskelryckningar

svårighet eller oförmåga att kasta vatten, svårighet att börja kissa, behov att tömma blåsan under

natten, behov att tömma blåsan oftare än vanligt, minskat urinflöde

onormal vaginalblödning, onormala menstruationer, inkluderande kraftig, smärtsam, oregelbunden

eller förlängd menstruation, ovanligt korta eller uteblivna menstruationer, smärta i testiklarna eller

pungen

bröstsmärta, känna sig kall, törst, skakningar, känna sig varm, onormal gång

viktökning

Duloxetine Sandoz kan orsaka effekter som du inte märker, såsom ökning av leverenzymer eller halten

av kalium, kreatinfosfokinas socker eller kolesterol i blodet.

Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 användare)

hosta, pipande andning och andfåddhet som kan åtföljas av hög kroppstemperatur

allvarliga allergiska reaktioner som orsakar andningssvårigheter eller yrsel, med svullen tunga

eller svullna läppar, allergiska reaktioner

nedsatt sköldkörtelfunktion, vilket kan orsaka trötthet eller viktuppgång

uttorkning, lågt natriumvärde i blodet (drabbar mest äldre; symtomen kan vara att känna sig yr,

svag, förvirrad, sömnig eller mycket trött, illamående eller kräkningar, mer allvarliga symtom är

svimning, krampanfall eller fall) otillräcklig utsöndring av antidiuretiskt hormon (SIADH)

självmordsbeteende, mani (överaktivitet, tankeflykt och nedsatt behov av sömn), hallucinationer, känsla

av aggression och vrede

”serotonergt syndrom” (en sällsynt reaktion som kan ge lyckokänsla, dåsighet, klumpighet,

rastlöshet, känsla av berusning, feber, svettningar eller stela muskler), krampattacker

ökat tryck i ögat (glaukom)

inflammation i munnen, ljust rött blod i avföringen, dålig andedräkt, inflammation i tjocktarmen (orsakar

diarré)

leverproblem, gulfärgning av hud och ögonvitor (gulsot)

Stevens-Johnson syndrom (svår sjukdom med blåsor i huden, munnen, ögonen och könsorganen),

svåra allergiska reaktioner som orsakar svullnad av ansiktet och halsen (angioödem)

kramp i käkmusklerna

avvikande lukt på urinen

klimakteriesymtom, onormal produktion av bröstmjölk hos män och kvinnor.

Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 användare)

inflammation i hudens blodkärl (kutan vaskulit).

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även biverkningar som inte

nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se detaljer nedan). Genom att

rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om läkemedlets säkerhet.

Webbplats: www.fimea.fi.

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB55

FI-00034 Fimea

5.

Hur Duloxetine Sandoz ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på blistret/burken/kartongen efter EXP.

Utgångsdatumet är den sista dagen i angiven månad.

Förvaras vid högst 30°C.

HDPE-burkar: Efter första öppnandet: används inom 3 månader.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man kastar

läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

Den aktiva substansen är duloxetin

Varje kapsel innehåller 30 eller 60 mg duloxetin (som hydroklorid).

Övriga innehållsämnen är:

Kapselinnehåll: pregelatiniserad majsstärkelse, mikrokristallin cellulosa, povidon K 30, talk,

magnesiumstearat, natriumstearylfumarat, hypromellosacetatsuccinat, titandioxid (E 171), laktosmonohydrat,

hypromellos och makrogol 4000.

Kapselhölje: titandioxid (E 171), gelatin, brilliantblått FCF (E 133), allurarött AC (E 129),

kinolingult

(E 104) (gäller endast Duloxetine Sandoz 60 mg), para-orange (E 110) (gäller endast Duloxetine

Sandoz 60 mg).

Trycksvärta: shellack, indigokarmin

aluminium lack (E 132), titandioxid (E 171), propylenglykol.

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Duloxetine Sandoz 30 mg är hårda enterokapslar med ogenomskinlig mörkblå överdel och ogenomskinlig vit

underdel märkt med ”30”. Kapslarna innehåller fyra vita till benvita, runda, bikonvexa tabletter innehållande

sammanlagt 30 mg duloxetin som aktiv substans.

Kapselstorlek: ungefär 18 mm.

Duloxetine Sandoz 60 mg är hårda enterokapslar med ogenomskinlig mörkblå överdel och ogenomskinlig

gul-grön underdel märkt med ”60”. Kapslarna innehåller åtta vita till benvita, runda, bikonvexa tabletter

innehållande sammanlagt 60 mg duloxetin som aktiv substans.

Kapselstorlek: ungefär 24 mm.

Duloxetine Sandoz hårda enterokapslar tillhandahålls i (PVC/PE/PCTFE//Al eller PA/Al/PVC//Al) blister i

en kartong.

Förpackningsstorlekar:

Duloxetine Sandoz 30 mg: 7, 14, 28, 30 och 98 kapslar.

Duloxetine Sandoz 60 mg: 14, 28, 30, 56, 84 och 98 kapslar.

Duloxetine Sandoz hårda enterokapslar tillhandahålls i HPDE-burkar med barnskyddande PP-skruvlock i en

kartong.

Förpackningsstorlekar: 30, 120 och 200 kapslar.

Burk med 120 och 200 kapslar är avsedd endast för dosdispensering och sjukhusbruk.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning

Sandoz A/S, Edvard Thomsens Vej 14, 2300 Köpenhamn S, Danmark

Tillverkare

Salutas Pharma GmbH, Otto-von-Guericke-Allee 1, 39179 Barleben, Tyskland

eller

Pharmathen S.A., Dervenakion str. 6, Pallini, 15351 Attiki, Grekland

eller

Pharmathen International S.A., Industrial Park Sapes, Rodopi Prefecture, Block No 5, 69300 Rodopi,

Grekland

Denna bipacksedel ändrades senast 26.07.2019

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Duloxetine Sandoz 30 mg kova enterokapseli

Duloxetine Sandoz 60 mg kova enterokapseli

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Duloxetine Sandoz 30 mg

Yksi kapseli sisältää 30 mg duloksetiinia (hydrokloridina).

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Yksi kapseli sisältää 1,85 mg laktoosia (monohydraattina), 0,167 mg alluranpunaista (E 129) ja 0,788

mg briljanttisinistä FCF (E 133).

Duloxetine Sandoz 60 mg

Yksi kapseli sisältää 60 mg duloksetiinia (hydrokloridina).

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Yksi kapseli sisältää 0,152 paraoranssia (E 110), 3,7 mg laktoosia (monohydraattina), 0,390 mg

alluranpunaista (E 129) ja 1,852 mg briljanttisinistä FCF (E 133).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1

3.

LÄÄKEMUOTO

Kova enterokapseli.

Duloxetine Sandoz 30 mg

Kapselissa on läpinäkymätön valkoinen runko-osa, jossa merkintä ”30”, ja läpinäkymätön

tummansininen yläosa. Kapseli sisältää 4 valkoista tai luonnonvalkoista,

pyöreää, kaksoiskuperaa

tablettia.

Kapselin koko: noin 18 mm.

Duloxetine Sandoz 60 mg

Kapselissa on läpinäkymätön kellanvihreä runko-osa, jossa merkintä ”60”, ja läpinäkymätön

tummansininen yläosa. Kapseli sisältää 8 valkoista tai luonnonvalkoista,

pyöreää, kaksoiskuperaa

tablettia.

Kapselin koko: noin 24 mm.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Masennuksen hoito.

Perifeerisen diabeettisen neuropatiakivun hoito.

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoito.

Duloxetine Sandoz on tarkoitettu aikuisten hoitoon.

Lisätietoja ks. kohta 5.1.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Masennus

Aloitusannos ja suositeltu ylläpitoannos on 60 mg kerran vuorokaudessa ruoan kanssa tai ilman.

Kliinisissä tutkimuksissa on arvioitu turvallisuusnäkökulmasta annoksia alkaen 60 mg kerran

vuorokaudessa ja aina maksimiannokseen 120 mg vuorokaudessa. Ei kuitenkaan ole kliinistä näyttöä

siitä, että potilaat hyötyisivät annoksen suurentamisesta, jos vastetta ei saavuteta suositellulla

aloitusannoksella.

Hoitovaste saadaan yleensä 2–4 viikon hoidon jälkeen.

Kun antidepressiivinen vaste on saavutettu, suositellaan hoidon jatkamista usean kuukauden ajan

relapsin välttämiseksi. Potilaiden, jotka ovat hyötyneet duloksetiinihoidosta ja joilla on esiintynyt

toistuvia masennusjaksoja, pitkäaikaishoitoa uusiutumisen ehkäisemiseksi voi jatkaa annoksella 60 –

120 mg vuorokaudessa.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

Suositeltu aloitusannos yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa on 30 mg kerran vuorokaudessa

ruoan kanssa tai ilman. Jos potilaan vaste on riittämätön, vuorokausiannos tulee nostaa 60 mg:aan,

joka on tavallinen hoitoannos useimmille potilaille.

Potilailla, joilla on samanaikainen depressio, aloitus- ja hoitoannos on 60 mg kerran vuorokaudessa

(katso myös edellisen kappaleen annossuositus).

Vuorokausiannosten on osoitettu olevan tehokkaita 120 mg:aan saakka, samoin duloksetiinin

turvallisuutta on arvioitu kliinisissä tutkimuksissa 120 mg:aan saakka. Annoksen asteittaista

nostamista 90 mg:aan tai 120 mg:aan voi harkita potilailla, joille 60 mg:n antama vaste on riittämätön.

Annoksen asteittaisen nostamisen tulee perustua kliiniseen vasteeseen ja siedettävyyteen.

Vasteen vakiintumisen jälkeen on suositeltavaa jatkaa hoitoa useita kuukausia taudin uusiutumisen

välttämiseksi.

Perifeerinen diabeettinen neuropatiakipu

Aloitusannos ja suositeltu ylläpitoannos on 60 mg kerran vuorokaudessa ruoan kanssa tai ilman.

Kliinisissä tutkimuksissa on arvioitu turvallisuusnäkökulmasta annoksia alkaen 60 mg kerran

vuorokaudessa ja aina maksimiannokseen 120 mg vuorokaudessa yhtä suuriin annoksiin jaettuna.

Duloksetiinin

pitoisuus plasmassa vaihtelee suuresti yksilöittäin

(ks. kohta 5.2). Siksi heikosti 60 mg:n

annoksella vastaavat potilaat saattavat hyötyä suurempien annosten käytöstä.

Potilaan hoitovaste tulisi arvioida 2 kuukauden hoidon jälkeen. Jos potilaan vaste ei ole riittävä hoidon

alkuvaiheessa, lisäteho tämän jälkeen on epätodennäköistä.

Potilaan hoidosta saama hyöty on arvioitava säännöllisesti (ainakin joka kolmas kuukausi) (ks. kohta

5.1).

Erityisryhmät

Iäkkäät henkilöt

Vain ikään perustuvaa annoksen säätämistä ei suositella. Kuten minkä tahansa lääkevalmisteen

kohdalla varovaisuutta on kuitenkin noudatettava iäkkäitä henkilöitä hoidettaessa, ja etenkin jos

masennuksen

tai yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa käytetään duloksetiinin

120 mg:n vuorokausiannosta,

josta on rajallisesti tietoa (ks. kohdat 4.4 ja 5.2).

Maksan vajaatoiminta

Duloksetiinia ei saa käyttää potilailla,

joilla on maksan vajaatoimintaan johtava maksasairaus (ks.

kohdat

4.3 ja 5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen lievässä tai kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa

(kreatiniinipuhdistuma 30–80 ml/min). Duloksetiinia ei saa käyttää potilaille, joilla on vaikea

munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min, ks. kohta 4.3).

Pediatriset potilaat

Duloksetiinia ei pidä käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten masennuksen hoitoon sen tehoon ja

turvallisuuteen liittyvien

seikkojen vuoksi (ks.kohdat 4.4, 4.8 ja 5.1).

Duloksetiinin tehoa ja turvallisuutta yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa pediatrisilla 7–17-

vuotiailla potilailla ei ole vahvistettu. Tällä hetkellä saatavilla olevat tiedot on kuvattu kohdissa 4.8,

5.1 ja 5.2.

Duloksetiinin turvallisuutta ja tehoa diabeettisen perifeerisen neuropatiakivun hoidossa ei ole tutkittu.

Tietoa ei ole saatavilla.

Hoidon lopettaminen

Hoidon äkillistä keskeyttämistä tulee välttää. Kun duloksetiinihoito lopetetaan annosta tulee pienentää

asteittain vähintään 1-2 viikon aikana vieroitusoireiden riskin pienentämiseksi (ks. kohdat 4.4 ja 4.8).

Jos annoksen pienentämisen jälkeen tai hoidon lopettamisen seurauksena ilmaantuu sietämättömiä

oireita voidaan harkita hoidon aloittamista uudelleen aikaisemmin käytetyllä annoksella. Myöhemmin

lääkäri voi jatkaa annoksen pienentämistä, mutta vielä enemmän asteittain.

Antotapa

Suun kautta.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille

apuaineille.

Duloksetiinin ja ei-selektiivisten irreversiibelien monoamiinioksidaasin

estäjien (MAO:n estäjät)

samanaikainen käyttö on kontraindikoitu

(ks. kohta 4.5).

Maksan vajaatoimintaan johtava maksasairaus (ks. kohta 5.2).

Duloksetiinia ei tule käyttää samanaikaisesti fluvoksamiinin,

siprofloksasiinin eikä enoksasiinin

(voimakkaita CYP1A2-estäjiä) kanssa, sillä tällainen yhdistelmä suurentaa plasman

duloksetiinipitoisuutta (ks. kohta 4.5).

Vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) (ks. kohta 4.4).

Duloksetiinihoidon

aloitus on kontraindikoitu potilailla, joilla

on hoitamaton verenpainetauti, mikä

voisi saattaa potilaat mahdollisen hypertensiivisen kriisin vaaraan (ks. kohta 4.4 ja 4.8).

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Mania ja kouristukset

Duloksetiinia tulee käyttää varoen potilailla,

joilla on esiintynyt maniaa tai diagnosoitu

kaksisuuntainen mielialahäiriö

ja/tai kouristuksia.

Mydriaasi

Duloksetiinin

käytön yhteydessä on ilmoitettu mydriaasia, joten duloksetiinia tulee määrätä varoen

potilaille, joilla on kohonnut silmänpaine tai akuutin ahdaskulmaglaukooman riski.

Verenpaine ja sydämen lyöntitiheys

Duloksetiiniin

käyttöön on joillakin potilailla liittynyt

verenpaineen nousua ja kliinisesti

merkitsevää

hypertensiota. Tämä saattaa johtua duloksetiinin noradrenergisesta vaikutuksesta. Hypertensiivistä

kriisiä on raportoitu duloksetiinin käytön yhteydessä, erityisesti potilailla, joilla on jo kohonnut

verenpaine. Siitä syystä potilaille,

joilla tiedetään olevan hypertensio ja/tai jokin sydänsairaus,

suositellaan verenpaineen seurantaa erityisesti ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Varovaisuutta

tulee noudattaa duloksetiinin

käytössä potilaille, joiden vointi saattaa vaarantua kohonneen sydämen

lyöntitiheyden tai verenpaineen nousun seurauksena. Varovaisuutta tulee

noudattaa, kun duloksetiinia käytetään yhdessä lääkkeiden kanssa, jotka saattavat vaikuttaa sen

metaboliaan (ks. kohta 4.5). Duloksetiiniannoksen pienentämistä tai asteittaista hoidon lopettamista

tulee harkita potilailla,

joiden verenpaine pysyy korkealla hoidon yhteydessä (ks.kohta 4.8).

Duloksetiinihoitoa ei pidä aloittaa potilaille, joiden verenpaine ei ole tasapainossa (ks. kohta 4.3).

Munuaisten vajaatoiminta

Potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) ja jotka

saavat hemodialyysihoitoa,

esiintyy plasman duloksetiinipitoisuuksien

nousua. Potilaat, joilla on

vaikea munuaisten vajaatoiminta, ks. kohta 4.3. Potilaat, joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten

vajaatoiminta, ks. kohta 4.2.

Serotoniinioireyhtymä

Kuten muiden serotonergisten lääkkeiden yhteydessä, duloksetiinihoidonkin

yhteydessä saattaa

esiintyä serotoniinisyndrooma,

joka on potentiaalisesti hengenvaarallinen tila. Tämä on mahdollista

erityisesti silloin,

kun duloksetiinia käytetään samanaikaisesti muiden serotonergisten lääkkeiden

(mukaan lukien SSRI:t, SNRI:t, trisykliset masennuslääkkeet ja triptaanit), serotoniinin metaboliaa

heikentävien lääkkeiden, kuten MAO:n estäjien, tai antipsykoottien tai muiden dopamiiniantagonistien

kanssa, jotka saattavat vaikuttaa serotonergisiin välittäjäainejärjestelmiin (ks. kohdat 4.3 ja 4.5).

Serotoniinisyndrooman oireisiin voi kuulua psyykkisen tilan muutoksia (kuten agitaatio,

hallusinaatiot, kooma), autonomisen hermoston epävakaus (kuten takykardia, epävakaa verenpaine,

hypertermia), neuromuskulaariset poikkeamat (kuten hyperrefleksia, koordinaatiokyvyn

heikkeneminen) ja/tai ruoansulatuskanavan oireet (kuten pahoinvointi,

oksentelu, ripuli).

Jos duloksetiinin

ja muiden serotonergisten lääkkeiden, jotka voivat vaikuttaa serotonergisiin ja/tai

dopaminergisiin

välittäjäainejärjestelmiin,

yhtäaikainen käyttö on kliinisesti perusteltua, pitää potilasta

seurata huolellisesti etenkin hoidon alussa ja annosta suurennettaessa.

Mäkikuisma

Haittavaikutuksia saattaa esiintyä useammin, jos duloksetiinia käytetään samanaikaisesti mäkikuismaa

(Hypericum perforatum) sisältävien rohdosvalmisteiden kanssa.

Seksuaalinen toimintahäiriö

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) / serotoniinin ja noradrenaliinin

takaisinoton estäjät (SNRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa seksuaalisen toimintahäiriön oireita (katso kohta

4.8). Ilmoituksia on tehty pitkäkestoisista seksuaalisista toimintahäiriöistä,

joiden oireet ovat jatkuneet

SSRI-/SNRI-lääkkeen käytön lopettamisesta huolimatta.

Itsemurha

Masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö: Depressioon liittyy itsemurha-ajatusten, itsensä

vahingoittamisen ja itsemurhan (itsemurhaan liittyvien

tapahtumien) lisääntynyt vaara. Tämä vaara

säilyy niin kauan, kunnes saavutetaan merkittävä remissio. Koska paranemista ei ehkä tapahdu

ensimmäisten hoitoviikkojen aikana, potilaan tilaa on seurattava huolellisesti, kunnes paranemista

tapahtuu. Yleisen kliinisen kokemuksen perusteella itsemurhan vaara voi lisääntyä paranemisen

alkuvaiheessa.

Myös muut psykiatriset sairaudet, joihin duloksetiinia

määrätään, voivat lisätä itsemurhaan liittyviä

tapahtumia. Lisäksi näihin sairauksiin saattaa liittyä samanaikainen masennustila. Näin ollen samat

varotoimet kuin masennuspotilaita hoidettaessa tulee ottaa huomioon hoidettaessa muita psyykkisiä

sairauksia sairastavia potilaita.

Potilaiden, joilla on aiempia itsemurhaan liittyviä tapahtumia tai huomattavasti itsetuhoisia ajatuksia

ennen hoidon aloittamista, tiedetään olevan hyvin suuressa vaarassa itsemurha-ajatusten tai

itsetuhoisen käytöksen suhteen. Näitä potilaita täytyy seurata huolellisesti hoidon aikana.

Plasebokontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista, joissa masennuslääkitystä oli käytetty psyykkisten

häiriöiden hoitoon, tehtiin meta-analyysi. Se osoitti alle 25-vuotiailla

masennuslääkityksessä olevilla

nuorilla vaaran itsetuhoiseen käytökseen olevan suuremman kuin plasebolla.

Itsemurha-ajatuksia ja itsetuhoista käytöstä on ilmoitettu duloksetiinihoidon

aikana tai pian hoidon

lopettamisen jälkeen (katso kohta 4.8).

Potilaita ja etenkin niitä potilaita, joilla on lisääntynyt itsemurhan vaara, tulee seurata tarkasti

lääkehoidon aikana erityisesti hoidon alkuvaiheessa ja annosmuutosten jälkeen. Potilaille (ja heistä

huolehtiville) tulee korostaa, että on tärkeää seurata, jos potilaan sairaudentila huononee, potilaalle

tulee itsemurha-ajatuksia / -käyttäytymistä tai potilas käyttäytyy epätavallisesti. Jos näitä oireita

ilmaantuu, on otettava välittömästi yhteys lääkäriin.

Perifeerinen diabeettinen neuropatiakipu: Kuten muillakin tämän farmakologisen ryhmän lääkkeillä

(masennuslääkkeillä), myös duloksetiinihoidon aikana tai pian hoidon lopettamisen jälkeen on

raportoitu yksittäisten potilaiden saaneen itsemurha-ajatuksia ja käyttäytyneen itsetuhoisesti.

Edellisessä kappaleessa on lisätietoja itsemurhan vaaratekijöistä masennuksessa. Lääkäreiden pitää

rohkaista potilaita ilmaisemaan kaikki ahdistavat ajatuksensa tai tunteensa aina, kun näitä ilmenee.

Käyttö lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla

Duloksetiinia ei pitäisi käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoidossa. Kliinisissä tutkimuksissa

itsetuhokäyttäytymistä (itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia) ja vihamielisyyttä (pääasiallisesti aggressio,

vastustava käyttäytyminen ja viha) havaittiin useammin masennuslääkkeillä hoidetuilla lapsilla ja

nuorilla kuin plaseboa saaneilla. Jos kliinisen tarpeen perusteella hoito kuitenkin päätetään aloittaa,

potilasta pitää seurata huolellisesti itsetuhoisten oireiden ilmenemisen varalta (katso kohta 5.1). Pitkän

aikavälin turvallisuutta koskevat tiedot lasten ja nuorten kasvamisesta, kypsymisestä sekä

kognitiivisesta ja käyttäytymiseen liittyvästä kehityksestä puuttuvat (katso kohta 4.8).

Verenvuoto

Verenvuotoa, kuten mustelmamuodostusta, purppuraa ja suolistovuotoja on ilmoitettu selektiivisten

serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI) ja serotoniinin/ noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI)

myös duloksetiinin

käytön yhteydessä. Varovaisuutta tulee noudattaa potilailla,

jotka käyttävät

verenhyytymistä ehkäiseviä ja/tai muita trombosyyttien toimintaan vaikuttavia lääkevalmisteita (esim.

steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet tai asetyylialisyylihappo

(ASA)) sekä potilailla,

joilla tiedetään olevan verenvuototaipumus.

Hyponatremia

Duloksetiinin

käytön yhteydessä on ilmoitettu hyponatremiaa, joissakin tapauksissa seerumin

natriumpitoisuus on ollut alle 110 mmol/l. Hyponatremia voi johtua antidiureettisen hormonin

epäasianmukaisen erityksen oireyhtymästä (SIADH). Suurin osa ilmoitetuista

hyponatremiatapauksista oli iäkkäillä, etenkin jos potilaalla oli hiljattain nestetasapainon häiriö tai tila,

joka voi johtaa nestetasapainon häiriöön. Varovaisuutta tulee noudattaa potilailla, joilla on lisääntynyt

hyponatremian riski, kuten iäkkäillä, kirroosipotilailla tai potilailla,

joilla on nestevajaus tai diureetteja

käyttävillä potilailla.

Hoidon lopettaminen

Vieroitusoireet hoidon loputtua ovat yleisiä etenkin jos hoito lopetetaan äkillisesti (katso kohta 4.8).

Kliinisissä tutkimuksissa äkillisen hoidon lopettamisen jälkeen haittavaikutuksia esiintyi

duloksetiinihoidossa olleista potilaista noin 45 %:lla ja potilaista, jotka olivat saaneet plasebohoitoa 23

%:lla. Riski vieroitusoireisiin

SSRI:n ja SRNI:n yhteydessä saattaa riippua monista tekijöistä sisältäen

hoidon keston ja annoksen sekä annoksen pienentämisen. Yleisimmät raportoidut haittavaikutukset on

lueteltu kohdassa 4.8. Yleensä nämä oireet ovat lieviä tai kohtalaisia, mutta joillakin

potilailla oireet

saattavat olla vaikea-asteisia. Ne yleensä ilmaantuvat muutamien ensimmäisten päivien kuluessa

hoidon lopettamisesta. Tällaisia oireita on ilmoitettu erittäin harvoin potilailla, jotka ovat tahattomasti

jättäneet lääkkeen ottamatta. Yleensä nämä oireet ovat itsestään rajoittuvia ja häviävät tavallisesti

kahden viikon sisällä, vaikka jollain

yksilöillä ne saattavat pitkittyä (2-3 kuukautta tai enemmän).

Siksi on järkevää, että duloksetiinia

vähennetään asteittain hoidon lopettamisen yhteydessä vähintään

kahden viikon ajan potilaan tarpeet huomioiden (katso kohta 4.2).

Iäkkäät henkilöt

Duloksetiinin

120 mg:n vuorokausiannoksen käytöstä masennuksen ja yleistyneen

ahdistuneisuushäiriön hoitoon iäkkäille henkilöille on rajallisesti tietoa. Siksi maksimiannoksen

käytössä tulee noudattaa varovaisuutta tässä potilasryhmässä (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).

Akatisia/psykomotorinen levottomuus

Duloksetiinin

käyttö on yhdistetty akatisian kehittymiseen, jota luonnehtii subjektiivisesti

epämiellyttävä tai häiritsevä rauhattomuus ja tarve liikkua ja usein lisäksi kykenemättömyys istua tai

seistä paikallaan. Tätä esiintyy todennäköisimmin

muutaman ensimmäisen hoitoviikon aikana.

Potilaille, joille kehittyy tällaisia oireita annoksen nostaminen voi olla haitallista.

Lääkkeet, jotka sisältävät duloksetiinia

Duloksetiinia käytetään eri kauppanimellä monissa indikaatioissa (perifeerinen diabeettinen

neuropatiakipu, masennustilat, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja ponnistusinkontinenssi). Useampaa

kuin yhtä duloksetiinivalmistetta ei saa käyttää samanaikaisesti.

Hepatiitti / koholla olevat maksaentsyymit

Duloksetiinin

käytön yhteydessä on ilmoitettu maksan toiminnan häiriötä mukaan lukien

huomattavasti kohonneet maksaentsyymit (> 10 kertaa normaaliarvon ylärajan ylittävät arvot),

hepatiitti ja keltaisuus (katso kohta 4.8). Näistä tapahtumista valtaosa ilmeni ensimmäisen kuukausien

aikana lääkehoidon aloittamisen jälkeen. Maksan toiminnan häiriöt olivat etupäässä

hepatosellulaarisia. Duloksetiinia tulee käyttää varoen potilailla,

jotka käyttävät muita maksaan

haitallisesti vaikuttavia lääkkeitä.

Duloxetine Sandoz 30 mg ja 60 mg kapselit sisältävät laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen

perinnöllinen

galaktoosi-intoleranssi,

täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi

imeytymishäiriö,

ei tule käyttää tätä lääkettä.

Duloxetine Sandoz 30 mg ja 60 mg kapselit sisältävät alluranpunaista (E 129), joka voi aiheuttaa

allergisia reaktioita.

Duloxetine Sandoz 30 mg ja 60 mg kapselit sisältävät briljanttisinistä FCF (E 133), joka voi aiheuttaa

allergisia reaktioita.

Duloxetine Sandoz 30 mg ja 60 mg kapselit sisältävät alle 1 mmol natriumia (23 mg) per kapseli eli

sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

Duloxetine Sandoz 60 mg kapselit sisältävät paraoranssia (E 110), joka voi aiheuttaa allergisia

reaktioita.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Monoamiinioksidaasin estäjät (MAO:n estäjät): Serotoniinioireyhtymäriskin vuoksi duloksetiinia ei

tule käyttää samanaikaisesti epäselektiivisten irreversiibelien monoamiinioksidaasin

estäjien (MAO:n

estäjät) kanssa, eikä ennen kuin on kulunut vähintään 14 vuorokautta MAO:n estäjähoidon

lopettamisesta. Duloksetiinin

puoliintumisajan

perusteella tulee duloksetiinin käytön lopettamisen ja

MAO:n estäjähoidon aloittamisen välillä pitää vähintään 5 vuorokauden tauko (ks. kohta 4.3).

Duloksetiinin ja selektiivisten reversiibelien MAO:n estäjien, kuten moklobemidin,

samanaikaista

käyttöä ei suositella (ks. kohta 4.4). Antibiootti linetsolidi

on reversiibeli, epäselektiivinen MAO:n

estäjä, jota ei pitäisi antaa potilaille,

joita hoidetaan duloksetiinilla (ks. kohta 4.4).

CYP1A2:n estäjät: CYP1A2 osallistuu duloksetiinin

metaboliaan, joten voimakkaan CYP1A2:n

estäjän samanaikainen käyttö todennäköisesti suurentaa duloksetiinipitoisuuksia. Fluvoksamiini

(100

mg kerran vuorokaudessa), joka on voimakas CYP1A2:n estäjä, pienensi duloksetiinin näennäistä

plasmapuhdistumaa noin 77 % ja nosti altistusta (AUC

) 6-kertaiseksi. Siksi duloksetiinia ei tule

antaa samanaikaisesti voimakkaiden CYP1A2:n estäjien kuten fluvoksamiinin

kanssa (ks. kohta 4.3).

Keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet: Duloksetiinin ja muiden keskushermostoon vaikuttavien

lääkeaineiden yhteiskäytön riskiä ei ole arvioitu systemaattisesti lukuunottamatta tässä kohdassa

mainittuja tapauksia. Siksi varovaisuutta tulee noudattaa käytettäessä duloksetiinia samanaikaisesti

muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden tai aineiden kanssa, mukaan lukien alkoholi ja

rauhoittavat lääkkeet (esim. bentsodiatsepiinit, opiaatit, psykoosilääkkeet, fenobarbitaali, sedatiiviset

antihistamiinit).

Serotonergiset lääkkeet: Selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä tai serotoniinin ja

noradrenaliinin takaisinoton estäjiä ja serotonergisia lääkkeitä samanaikaisesti käyttäneillä potilailla

on ilmoitettu harvoin serotoniinioireyhtymää. Varovaisuutta tulee noudattaa käytettäessä duloksetiinia

samanaikaisesti serotonergisten lääkkeiden kuten SSRI-lääkkeiden, SNRI-lääkkeiden, trisyklisten

masennuslääkkeiden kuten klomipramiinin tai amitriptyliinin,

MAO:n estäjien kuten moklobemidin

tai linetsolidin,

mäkikuisman (Hypericum perforatum) tai triptaanien, tramadolin, petidiinin

tryptofaanin kanssa (ks.kohta 4.4).

Duloksetiinin vaikutukset muihin lääkevalmisteisiin

CYP1A2:n vaikutuksesta metaboloituvat lääkeaineet: Teofylliinin (CYP1A2:n substraatti)

farmakokinetiikassa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia samanaikaisen duloksetiinin

käytön (60 mg

kahdesti vuorokaudessa) yhteydessä.

CYP2D6:n vaikutuksesta metaboloituvat lääkeaineet: Duloksetiini on keskivahva CYP2D6

inhibiittori. Kun duloksetiinia annetaan annoksella 60 mg kahdesti päivässä yhdessä desipramiinin

kerta-annoksen kanssa, mikä on CYP2D6 entsyymin substraatti, kasvoi desipramiinin

kolminkertaisesti. Duloksetiinin

(40 mg kahdesti vuorokaudessa) samanaikainen käyttö suurentaa

tolterodiinin (2 mg kahdesti vuorokaudessa) vakaan tilan AUC-arvoa 71 % mutta ei vaikuta sen

aktiivisen 5-hydroksyylimetaboliitin farmakokinetiikkaan, eikä duloksetiiniannoksen säätöä suositella.

Varovaisuutta tulee noudattaa, jos duloksetiinin kanssa annetaan samanaikaisesti pääasiassa

CYP2D6:n vaikutuksesta metaboloituvia lääkkeitä (risperidoni, trisykliset masennuslääkkeet kuten

nortriptyliini, amitriptyliini ja imipramiini)

etenkin, jos niiden terapeuttinen leveys on kapea (kuten

flekainidi,

propafenoni ja metoprololi).

Ehkäisytabletit ja muut steroidit: In vitro -tutkimusten tulokset osoittavat, ettei duloksetiini

indusoi

CYP3A:n katalyyttistä vaikutusta. Erityisiä in vivo -yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Verenhyytymistä ja verihiutaleiden aggregaatiota ehkäisevät aineet: Farmakodynaamisesta

yhteisvaikutuksesta johtuvan verenvuotovaaran mahdollisen lisääntymisen vuoksi varovaisuutta tulee

noudattaa, kun duloksetiinia käytetään yhdessä oraalisten antikoagulanttien tai verihiutaleiden

aggregaatiota ehkäisevien aineiden kanssa. INR arvojen suurenemista on raportoitu, kun potilaat saivat

duloksetiinia

yhdessä varfariinin kanssa. Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä kliinisen farmakologian

tutkimuksessa duloksetiinin

ja varfariinin samanaikainen anto ei vakaassa tilassa kuitenkaan

aiheuttanut lähtötasoon verrattuna merkitsevää muutosta INR-arvossa eikä R- tai S-varfariinin

farmakokinetiikassa.

Muiden lääkeaineiden vaikutukset duloksetiiniin

Antasidit ja H2-salpaajat: 40 mg duloksetiinia

oraalisesti samanaikaisesti alumiinia ja magnesiumia

sisältävien antasidien tai famotidiinin

kanssa ei vaikuttanut merkitsevästi duloksetiinin

imeytymisnopeuteen eikä imeytymisen määrään.

CYP1A2:n indusorit: Populaatiofarmakokineettiset analyysit ovat osoittaneet, että tupakoivilla

henkilöillä plasman duloksetiinipitoisuudet

ovat lähes 50 % pienemmät verrattuna tupakoimattomiin

henkilöihin.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Duloksetiinin

käytöstä raskaana olevilla naisilla ei ole riittävää tutkimustietoa. Eläinkokeissa on

osoitettu lisääntymistoksisuutta,

kun duloksetiinin systeemisen altistuksen taso (AUC) oli alhaisempi

kuin maksimaalinen kliininen

altistus (ks. kohta 5.3).

Mahdollista vaaraa ihmiselle ei tiedetä.

Epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että SSRI:ien käyttöön, erityisesti raskauden

loppuaikana, saattaa liittyä kohonnut keuhkoverenkierron vastus vastasyntyneillä (PPHN, persistent

pulmonary hypertension in the newborn). Vaikka yksikään tutkimus ei suoraan osoita yhteyttä

PPHN:n ja SNRI -lääkkeiden käytön välillä, niin mahdollista riskiä ei voida sulkea pois duloksetiinin

käytön yhteydessä, ottaen huomioon sen vaikutusmekanismin (serotoniinin takaisinoton esto).

Kuten muidenkin serotoninergisten lääkeaineiden kohdalla vastasyntyneellä voi esiintyä

vieroitusoireita, jos äiti on käyttänyt duloksetiinia raskauden loppuvaiheessa. Duloksetiinilla

havaittuja vieroitusoireita voivat olla hypotonia, vapina, tärinä, syömisvaikeudet, hengitysvaikeudet ja

epileptiformiset kohtaukset. Suurin osa tapauksista on ollut joko välittömästi syntymän jälkeen tai

muutaman päivän sisällä syntymästä.

Duloksetiinia ei tule käyttää raskauden aikana, ellei hoidon mahdollinen hyöty ole suurempi kuin

sikiöön mahdollisesti kohdistuva vaara. Potilasta tulee neuvoa kertomaan lääkärille, jos hän tulee

raskaaksi tai suunnittelee raskautta hoidon aikana.

Imettäminen

Kun tutkittiin äidinmaitoa kuudelta potilaalta, jotka eivät imettäneet lapsiaan, todettiin duloksetiinin

erittyvän hyvin heikosti äidinmaitoon. Arvioitu päivittäinen imeväisen annos (mg/kg) on noin 0,14 %

äidin annoksesta (ks. kohta 5.2). Duloksetiinin

käyttöä imetyksen aikana ei suositella, koska tietoa

duloksetiinin turvallisuudesta pikkulapsille ei ole.

Hedelmällisyys

Duloksetiinilla ei ole vaikutusta miesten hedelmällisyyteen ja vaikutus naisiin oli selvää vain

annoksilla, jotka aiheuttivat äidille toksisuutta.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia kyvystä ajaa autoa tai käyttää koneita ei ole tehty. Duloksetiinin käyttöön voi liittyä

sedaatiota ja huimausta. Potilaita tulee kehottaa välttämään autolla ajoa ja koneiden käyttöä, jos heillä

on esiintynyt sedaatiota tai huimausta.

4.8

Haittavaikutukset

a. Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia duloksetiinia saaneilla potilailla olivat pahoinvointi,

päänsärky, suun kuivuminen, uneliaisuus ja huimaus. Suurin osa yleisistä haittavaikutuksista oli

kuitenkin lieviä tai kohtalaisia, ne ilmenivät yleensä hoidon alkuvaiheessa, ja useimmat vähenivät

hoidon jatkuessa.

b. Haittavaikutustaulukko

Taulukossa 1 on spontaanisti ilmoitetut ja plasebokontrolloiduista kliinisistä lääketutkimuksista

kerätyt haittavaikutukset.

Taulukko 1: haittavaikutukset

Luokittelu: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥1/1 000, < 1/100),

harvinainen (≥1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000).

Kussakin esiintymistiheysluokassa haittavaikutukset on esitetty vakavuusjärjestyksessä vakavimmista

aloittaen.

Hyvin yleinen

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

Hyvin harvinainen

Infektiot

kurkunpääntulehdus

Immuunijärjestelmä

anafylaksia,

yliherkkyys

Umpieritys

kilpirauhasen

vajaatoiminta

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

ruokahalun

heikentyminen

hyperglykemia

(ilmoitettu etenkin

diabetespotilailla)

kuivuminen,

hyponatremia,

SIADH

Psyykkiset häiriöt

unettomuus,

kiihtyneisyys,

sukupuolisen

halukkuuden

heikkeneminen,

ahdistuneisuus,

poikkeava

orgasmi,

poikkeavat unet

itsemurha-

ajatukset

, unihäiriö,

hampaiden

narskuttelu,

desorientaatio, apatia

itsetuhoinen

käyttäytyminen

mania,

hallusinaatiot,

aggressio ja viha

Hermosto

päänsärky,

uneliaisuus

huimaus,

vetämättömyys,

vapina,

parestesia

myoklonus, akatisia

hermostuneisuus,

keskittymishäiriö,

makuaistinhäiriö,

dyskinesia,

levottomat jalat –

oireyhtymä, huono

unen laatu

serotoniini-

oireyhtymä

kouristus

psykomotorinen

levottomuus

extrapyrami-

daalioireet

Silmät

näön

hämärtyminen

mydriaasi,

näön heikkeneminen

glaukooma

Kuulo ja tasapainoelin

korvien soiminen

kiertohuimaus,

korvakipu

Sydän

sydämen

tykytys

takykardia,

supraventri-

kulaariset

rytmihäiriöt,

pääasiassa

eteisvärinä

Verisuonisto

kohonnut

verenpaine

kuumotus

pyörtyminen

hypertensio

ortostaattinen

hypotensio

ääreisosien kylmyys

hypertensiivinen

kriisi

Hengitys-, rintakehä- ja välikarsina

haukottelu

kurkun kireys,

nenäverenvuoto

interstitiaalinen

keuhkosairaus

eosinofiilinen

keuhkokuume

Ruoansulatuselimistö

pahoinvointi,

suunkuivu-minen

ummetus,

ripuli,vatsakipu,

oksentelu,

dyspepsia,

ilmavaivat

suolisto-

verenvuoto

gastroenteriitti,

röyhtäily, gastriitti,

dysfagia

stomatiitti,

veriuloste,

pahanhajuinen

hengitys,

mikroskooppinen

koliitti

Maksa ja sappi

hepatiitti

kohonneet

maksaentsyymit

(ALAT, ASAT,

alkalinen

fosfataasi), akuutti

maksan

toimintahäiriö

maksan vajaatoi-

minta

, keltaisuus

Iho ja ihonalainen kudos

lisääntynyt

hikoilu,

ihottuma

yöhikoilu,

urtikaria, kontakti-

dermatiitti,

kylmänhiki,

valoyliherk-

kyysreaktiot,

lisääntynyt

mustelma

taipumus

Stevens-

Johnsonin

oireyhtymä

angioneuroottinen

edeema

Ihovaskuliitti

Luusto, lihakset ja sidekudos

tuki- ja lii-

kuntaelinkipu,

lihaskouristus

lihaskireys,

lihasnykäykset

leukalukko

Munuaiset ja virtsatiet

dysuria,

tihentynyt

virtsaaminen

virtsaumpi,

virtsaamisen

aloittamis-

vaikeudet,

tihentynyt öinen

virtsaamistarve,

runsasvirtsaisuus,

virtsasuihkun

heikentyminen

poikkeava

virtsanhaju

Sukupuolielimet ja rinnat

erektiohäiriö,

ejakulaatio-

häiriö, viivästynyt

ejakulaatio

gynekologinen

verenvuoto,

kuukautishäiriöt,

seksuaalisten

toimintojen

häiriintyminen,

kipu kiveksissä

vaihdevuosioireet,

galaktorrea,

hyperprolakti-

nemia

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haita

kaatuilu

uupumus

rintakipu

outo olo, kylmän

tuntemukset, jano,

vilunväristykset,

huonovointisuus,

kuuman

tuntemukset,

kävelyhäiriö

Tutkimukset

painon lasku

painon nousu,

veren

kreatiinikinaasin

nousu, suurentunut

veren kaliumarvo

suurentunut veren

kolesteroli

Kouristuksia ja korvien soimista on ilmoitettu myös hoidon lopettamisen jälkeen.

Ortostaattista hypotensiota ja pyörtymistä on ilmoitettu erityisesti hoidon alussa.

Katso kohta 4.4.

Aggressiota ja vihaa on ilmoitettu erityisesti hoidon alussa ja hoidon lopettamisen jälkeen.

Itsemurha-ajatuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä on ilmoitettu duloksetiinihoidon

aikana tai pian

hoidon lopettamisen jälkeen (katso kohta 4.4).

Arvioitu esiintyvyys kauppaantulon jälkeen ilmoitetuista haittavaikutuksista, joita ei havaittu

plasebokontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa.

Ei tilastollisesti merkitsevää eroa plaseboon nähden.

Kaatuilu oli yleisempää iäkkäillä (65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla).

Arvioitu esiintyvyys perustuen kaikkeen kliiniseen tutkimustietoon.

Arvioitu yleisyys perustuu lumelääkekontrolloituihin

kliinisiin

tutkimuksiin.

c. Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Duloksetiinin lopettaminen (erityisesti, kun se on äkillistä) johtaa usein vieroitusoireisiin. Yleisimmin

ilmoitettuja reaktioita ovat huimaus, aistihäiriöt (mukaan lukien parestesia tai etenkin päässä

sähköiskua muistuttavat tuntemukset), unihäiriöt (mukaan lukien unettomuus ja voimakkaat unet),

väsymys, uneliaisuus, kiihtymys tai ahdistuneisuus, pahoinvointi ja/tai oksentaminen, vapina,

päänsärky, lihaskipu,

ärtyvyys, ripuli, lisääntynyt hikoilu ja kiertohuimaus.

SSRI:llä ja SNRI:llä, nämä reaktiot ovat yleensä lieviä tai kohtalaisia ja itsestään rajoittuvia, kuitenkin

joillakin

potilailla

ne voivat olla vakavia ja/tai pitkittyneitä. Näin ollen, kun duloksetiinihoito

ei ole

enää tarpeellinen suositellaan hoidon asteittaista lopettamista annosta pienentämällä (ks. kohta 4.2 ja

4.4).

Diabeettista neuropatiakipua sairastavien potilaiden 12 viikkoa kestäneissä (akuuttivaihe) kolmessa

kliinisessä lääketutkimuksessa todettiin pieni, mutta tilastollisesti

merkitsevä paastoverensokeriarvon

suureneminen duloksetiinilla hoidetuilla potilailla. HbA1c oli vakaa sekä duloksetiinilla

hoidetuilla

potilailla että plasebolla hoidetuilla potilailla. Jatkotutkimusvaiheessa, joka kesti 52 viikkoa HbA1c

kasvoi sekä duloksetiini- että rutiinihoitoryhmissä, mutta kasvun keskiarvo oli 0,3 % suurempi

duloksetiinilla hoidetussa ryhmässä. Duloksetiinilla hoidetussa ryhmässä oli myös pientä nousua

paastoverensokerissa ja kokonaiskolesterolissa, kun taas vastaavissa laboratoriotuloksissa oli

havaittavissa lievää laskua rutiinihoitoryhmässä.

Duloksetiinihoitoa saaneiden potilaiden QTc-aika ei eronnut plaseboa saaneiden potilaiden QTc-

ajasta. Duloksetiinia saaneiden ja plaseboa saaneiden potilaiden välillä kliinisesti merkitseviä eroja ei

liioin

havaittu seuraavissa EKG-muuttujissa: QT, PR, QRS ja QTcB.

d. Pediatriset potilaat

Kliinisissä tutkimuksissa hoidettiin duloksetiinilla kaikkiaan 509 pediatrista, ikävuosiltaan 7–17

-vuotiasta masennuspotilasta ja 241 pediatrista, ikävuosiltaan 7–17-vuotiasta yleistynyttä

ahdistuneisuushäiriötä sairastavaa potilasta. Yleisesti ottaen lapsilla ja nuorilla duloksetiinin

haittavaikutusprofiili

oli samanlainen kuin aikuisilla.

Kliinisissä tutkimuksissa alun perin duloksetiinille satunnaistettujen yhteensä 467 pediatrisen potilaan

paino laski keskimäärin 0,1 kg 10 viikossa, kun plasebolla hoidetuilla 353 potilaalla paino lisääntyi

keskimäärin 0,9 kg. Sen jälkeen tehdyissä yli neljän - kuuden kuukauden jatkotutkimuksissa potilaiden

paino näytti keskimäärin palaavan ikätason ja sukupuolen lähtötasoennusteen mukaiselle

painokäyrälle.

Enintään 9 kuukauden mittaisissa tutkimuksissa duloksetiinilla hoidetuilla pediatrisilla potilailla

havaittiin keskimäärin 1 % lasku pituuskäyrällä (7–11- vuotiailla lapsilla laskua oli 2 % ja 12–17-

vuotiailla nuorilla nousua oli 0,3 %)(katso kohta 4.4).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI-00034 Fimea

4.9

Yliannostus

Yliannostustapauksia, joissa duloksetiiniannos

oli 5400 mg (yksin tai yhdistettynä muihin lääkkeisiin)

on ilmoitettu. Joitakin kuolemantapauksia on todettu, etupäässä yliannostuksissa yhdessä muiden

lääkkeiden kanssa, mutta myös duloksetiinia yksin käytettäessä annoksen ollessa keskimäärin 1000

mg. Yliannostuksen (duloksetiini

yksin tai yhteiskäytössä muiden lääkkeiden kanssa) merkkeinä ja

oireina olivat esimerkiksi uneliaisuus, kooma, serotoniinioireyhtymä, kouristukset, oksentelu ja

takykardia.

Duloksetiinille ei tiedetä spesifistä antidoottia, mutta serotoniinioireyhtymän yhteydessä erityistä

hoitoa (kuten esimerkiksi syproheptadiini ja/tai lämpötilakontrolli)

voidaan harkita. Hengitystiet tulee

varmistaa. Sydämen toiminnan ja muiden vitaalitoimintojen

seurantaa sekä oireenmukaista

elintoimintoja tukevaa hoitoa suositellaan. Mahahuuhtelusta voi olla hyötyä, jos se tehdään pian

lääkkeen ottamisen jälkeen tai oireisille

potilaille. Lääkehiilen antamisesta voi olla hyötyä

imeytymisen rajoittamisessa. Duloksetiinin

jakautumistilavuus on suuri, eikä diureesista,

hemoperfuusiosta tai verenvaihdosta todennäköisesti ole hyötyä.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut masennuksen hoitoon tarkoitetut lääkkeet. ATC-koodi:

N06AX21.

Vaikutusmekanismi

Duloksetiini on sekä serotoniinin (5-HT) että noradrenaliinin (NA) takaisinoton estäjä. Se on myös

heikko dopamiinin

takaisinoton estäjä, jolla ei ole merkitsevää affiniteettia histaminergisiin,

dopaminergisiin,

kolinergisiin

eikä adrenergisiin reseptoreihin. Eläimillä duloksetiini suurentaa

annoksesta riippuvalla tavalla serotoniinin ja noradrenaliinin solunulkoisia

pitoisuuksia eri

aivoalueilla.

Farmakodynaaminen vaikutus

Duloksetiini palautti kipukynnyksen normaalitasolle useissa prekliinisissä, neuropaattista ja

tulehduksellista kipua koskevissa tutkimusmalleissa ja lievitti kipukäyttäytymistä jatkuvan kivun

tutkimusmallissa. Arvellaan, että duloksetiinin

kipua estävä vaikutus johtuu keskushermoston

laskevien inhibitoristen kipuradastojen toiminnan voimistumisesta.

Kliininen teho ja turvallisuus

Masennus: Duloksetiinia tutkittiin kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistui 3158 potilasta (altistus

1,285 potilasvuotta), jotka täyttivät masennuksen DSM-IV-kriteerit. Duloksetiinin tehokkuus

suositusannoksella 60 mg kerran vuorokaudessa osoitettiin kolmessa satunnaistetussa,

kaksoissokkoutetussa, plasebokontrolloiduissa,

kiinteää annosta käyttäen tehdyssä

akuuttitutkimuksessa aikuisilla avohoitopotilailla, joilla oli masennustila. Kaiken kaikkiaan

duloksetiinin tehokkuus on osoitettu vuorokausiannoksilla 60–120 mg viidessä seitsemästä

satunnaistetusta, kaksoissokkoutetusta, plasebokontrolloidusta, kiinteää annosta käyttäen tehdystä

akuuttitutkimuksesta aikuisilla avohoitopotilailla,

joilla oli masennustila.

Duloksetiini oli tilastollisesti plaseboa parempi 17-kohtaisen masennusasteikon Hamilton Depression

Rating Scale (HAM-D) kokonaispisteissä (sekä masennuksen emotionaaliset että somaattiset oireet)

tapahtuneen paranemisen perusteella. Myös vaste- ja remissioprosentit olivat duloksetiinia saaneilla

tilastollisesti

merkitsevästi suuremmat kuin plaseboa saaneilla. Vain pienellä osalla kliinisiin

avaintutkimuksiin osallistuneista potilaista oli vaikea masennus (lähtötaso HAM-D > 25).

Relapsien ehkäisytutkimuksessa potilaat, joilla saavutettiin hoitovaste 12 viikon avoimella, akuutilla

duloksetiinihoidolla annostasolla 60 mg kerran vuorokaudessa, satunnaistettiin saamaan joko

duloksetiinia 60 mg kerran vuorokaudessa tai plaseboa vielä 6 kuukauden ajan. Duloksetiini 60 mg

kerran vuorokaudessa oli tilastollisesti

merkitsevästi parempi kuin plasebo (p=0,004) ensisijaisen

päätetapahtuman (masennuksen relapsin ehkäisy) suhteen mitattuna relapsiin kuluneena aikana.

Relapsi-insidenssi 6 kuukautta kestäneen kaksoissokkoutetun seurantajakson aikana oli 17 %

duloksetiinin kohdalla ja 29 % plasebon kohdalla.

Plasebokontrolloidussa 52 viikkoa kestäneessä kaksoissokkotutkimuksessa toistuvasti masentuneet

duloksetiinille satunnaistetut potilaat olivat merkitsevästi pidempään oireettomia (p < 0,001) kuin

plasebolle satunnaistetut potilaat. Kaikki potilaat olivat aikaisemmin hyötyneet 28-34 viikon

duloksetiinihoidosta vuorokausiannoksella 60-120 mg. 52 viikkoa kestäneen tutkimuksen aikana

14,4 %:lle duloksetiinia ja 33,1 %:lle plaseboa saaneista potilaista ilmaantui uudelleen

masennusoireita (p < 0,001).

Duloksetiinin

tehoa annoksella 60 mg kerran vuorokaudessa iäkkäillä masennuspotilailla (≥ 65 vuotta)

tutkittiin erityisesti tutkimuksessa, joka osoitti duloksetiinin

olevan tilastollisesti merkitsevästi

plaseboa parempi 17-kohtaisen masennusasteikon Hamilton Depression Rating Scale (HAM-D)

kokonaispisteissä tapahtuneen paranemisen perusteella. Duloksetiinin siedettävyys iäkkäillä henkilöillä

annoksella 60 mg kerran vuorokaudessa oli samanlainen kuin nuorilla aikuisilla. Koska saatavilla

olevat tiedot maksimiannoksen (120 mg/vrk) käytöstä iäkkäille potilaille ovat rajallisia, niin

varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa tämän ikäryhmän potilaita.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö: Duloksetiini on osoitettu tilastollisesti

merkitsevästi paremmaksi kuin

plasebo viidessä viidestä tutkimuksesta, joihin sisältyi neljä satunnaistettua lumekontrolloitua akuuttia

kaksoissokkotutkimusta ja yksi taudin uusiutumisen ehkäisytutkimus aikuisilla

potilailla,

joilla oli

yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Duloksetiini oli tilastollisesti merkitsevästi parempi kuin plasebo mitattuna Hamilton Anxiety Scale

(HAM-A) -mittarin kokonaispistemäärän paranemisella ja Sheehan Disability Scale (SDS) global

functional impairment -osion pistemäärän paranemisella. Hoidon vaste ja taudin oireiden lieveneminen

olivat myös paremmat duloksetiinilla kuin plasebolla. Duloksetiinin

teho oli venlafaksiinin tehoon

verrattavissa HAM-A -mittarin kokonaispistemäärän paranemisella mitattuna.

Taudin uusiutumisen ehkäisytutkimuksessa potilaat, jotka vastasivat kuuden kuukauden akuuttiin

hoitoon duloksetiinilla (avoin tutkimus), satunnaistettiin jatkamaan vielä kuusi kuukautta joko

duloksetiinia

tai plaseboa. Duloksetiini

60−120 mg kerran vuorokaudessa oli tilastollisesti

merkitsevästi parempi kuin plasebo (p < 0,001) uusiutumisen ehkäisyssä, kun muuttujana oli aika

taudin uusiutumiseen. Uusiutumisen ilmaantuvuus kuuden kuukauden kaksoissokkoutetun

seurantajakson aikana oli 14 % duloksetiinilla ja 42 % plasebolla.

Tutkimus, jossa duloksetiinin

tehoa 30–120 mg annoksilla kerran vuorokaudessa (joustava annostelu)

arvioitiin iäkkäillä (> 65 vuotta) potilailla, joilla oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, osoitti

duloksetiinia saaneilla potilailla tilastollisesti

merkitsevää parannusta HAM-A-kokonaispistemäärässä

verrattuna plasebolääkettä saaneisiin potilaisiin. Duloksetiinin

teho ja turvallisuus 30–120 mg

annoksilla kerran vuorokaudessa oli iäkkäillä potilailla,

joilla oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö,

samanlainen kuin nuoremmilla aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa. Duloksetiinin maksimiannoksen

(120 mg päivässä) käytöstä iäkkäille potilaille on kuitenkin rajallisesti tietoa, minkä vuoksi tämän

annoksen käytössä pitää olla varovainen hoidettaessa iäkkäitä potilaita.

Perifeerinen diabeettinen neuropatiakipu: Duloksetiinin tehoa diabeettisen neuropatiakivun hoidossa

tutkittiiin kahdessa satunnaistetussa, 12 viikkoa kestäneessä, plasebokontrolloiduissa

kaksoissokkotutkimuksissa, joissa käytettiin vakioannosta. Tutkimuksiin

osallistui aikuisia (ikä 22 –

88 vuotta), joilla oli ollut diabeettista neuropatiakipua ainakin 6 kuukautta. Potilaat, jotka täyttivät

vaikea-asteisen masennuksen diagnostiset ehdot suljettiin pois tutkimuksesta. Ensisijainen

päätemuuttuja oli viikkokohtainen

kivun vuorokausikeskiarvo; potilaat merkitsivät päivittäin

kokemansa kivun 11-pisteiseen Likertin asteikkoon.

Molemmissa tutkimuksissa duloksetiini

60 mg kerran päivässä ja 60 mg kahdesti päivässä vähensi

potilaiden kokemaa kipua merkitsevästi verrattuna plaseboon. Joillekin potilaille kivun lieveneminen

oli ilmeistä jo ensimmäisen hoitoviikon aikana. Keskimääräisessä paranemisessa ei ollut tilastollisesti

merkitsevää eroa, kun verrattiin kahta vaikuttavaa hoitovaihtoehtoa. Noin 65 % duloksetiinilla

hoidetuista potilaista ja 40 % plasebolla hoidetuista potilaista ilmoitti

kivun vähentyneen ainakin

30 %. Vastaavat luvut vähintään 50 %:n kivun vähenemiselle olivat 50 % ja 26 %. Kliininen vaste

(kivun väheneminen 50 % tai enemmän) analysoitiin vielä sen suhteen, kokiko potilas hoidon aikana

uneliaisuutta vai ei. Niiden potilaiden joukossa, joilla ei esiintynyt uneliaisuutta, sai 47 %

duloksetiinia käyttäneistä ja 27 % plaseboa käyttäneistä kliinisen vasteen. Uneliaisuutta kokeneiden

potilaiden joukossa kliininen vaste tuli 60 %:lle duloksetiinia käyttäneistä ja 30 %:lle plaseboa

käyttäneistä. Jos potilas ei saanut 30 %:n kivun lievitystä 60 vuorokauden hoidon kuluessa, oli

epätodennäköistä, että hoidon jatkaminen olisi muuttanut hoitovastetta.

Kivun lievittymistä tutkittiin avoimessa pitkäkestoisessa tutkimuksessa, jossa ei ollut vertailuryhmää.

Hoitovastetta arvioitiin 24 tunnin keskimääräisenä kivun muutoksena ”Brief Pain Inventory (BPI)” -

kyselylomakkeella. Potilailla, joilla kipu lievittyi duloksetiinilääkityksellä kahdeksan viikon aikana

annoksella 60 mg kerran vuorokaudessa, hoitovaste säilyi seuraavat kuusi kuukautta.

Pediatriset potilaat

Duloksetiinia ei ole tutkittu alle 7-vuotiailla.

Kaksi satunnaistettua, kaksoissokkoutettua, rinnakkaista kliinistä tutkimusta toteutettiin 800

pediatrisella 7-17 -vuotiaalla masennuspotilaalla (katso kohta 4.2). Nämä kaksi tutkimusta sisälsivät

10 viikon plasebo- ja aktiivikontrolloidun

(fluoksetiini) jakson, jota seurasi 6 kuukauden aktiivi

jatkohoito. Lasten depression arviointiasteikon (CDRAS-R) kokonaispisteiden muutoksessa

lähtötason

ja päätepisteen välillä ei havaittu tilastollisesti

merkitsevää eroa plaseboon verrattuna duloksetiini-

(30-120 mg) eikä aktiivikontrollihaarassa (fluoksetiini

20-40 mg). Duloksetiinia saaneet potilaat

keskeyttivät tutkimuksen haittavaikutusten vuoksi useammin kuin fluoksetiinilla hoidetut potilaat,

enimmäkseen pahoinvoinnin takia. 10 viikon hoitojakson aikana raportoitiin itsetuhoista

käyttäytymistä (duloksetiini

0/33 [0%], fluoksetiini 2/225 [0.0%], plasebo 1/220 [0.5%]). Kaikkiaan

36-viikkoa kestäneen tutkimuksen aikana kuusi 333:sta alun perin duloksetiinille satunnaistetusta

potilaasta ja kolme 225:sta alun perin fluoksetiinille

satunnaistetusta potilaasta koki itsetuhoista

käyttäytymistä (altistus vakioitu ilmaantuvuus oli duloksetiinilla 0.039 tapahtumaa potilasvuodessa ja

fluoksetiinilla 0.026 tapahtumaa potilasvuodessa). Lisäksi yksi plasebosta duloksetiinille vaihtanut

potilas koki itsetuhoista käytöstä saadessaan duloksetiinia.

Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu

tutkimus toteutettiin 272:lla 7–17-vuotiaalla

yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä sairastavalla potilaalla. Tutkimus sisälsi 10 viikon

plasebokontrolloidun akuutin jakson, jota seurasi 18 viikon jatkohoito. Tutkimuksessa käytettiin

joustavaa annostelua, jossa sallittiin

annoksen hidas nostaminen 30 mg:n vuorokausiannoksesta

korkeampiin annoksiin (maksimissaan 120 mg/vrk). Duloksetiinihoidolla osoitettiin tilastollisesti

merkitsevästi suurempi parannus yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireissa PARS (Pediatric Anxiety

Rating Scale) -asteikolla mitattuna 10 viikon kohdalla (duloksetiinin

ja plasebon keskimääräinen ero

2.7 pistettä [95% CI 1.3-4.0]). Tehon säilymistä ei ole arvioitu. Hoidon keskeyttämisessä

haittavaikutusten vuoksi ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa duloksetiini- ja plaseboryhmien

välillä 10 viikon akuutin jakson aikana. Kaksi potilasta, jotka siirtyivät plaseboryhmästä

duloksetiinille akuutin jakson jälkeen, kokivat itsetuhoista käyttäytymistä saadessaan duloksetiinia

jatkohoidon aikana. Hyöty/riski –kokonaisarviota tässä ikäryhmässä ei ole määritelty (katso myös

kohdat 4.2 ja 4.8).

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset

duloksetiinia sisältävän referenssivalmisteen käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien

masennuksen, perifeerisen diabeettisen neuropatiakivun ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa.

Käyttö lapsilla, katso kohta 4.2.

5.2

Farmakokinetiikka

Duloksetiinilla on yksi enantiomeeri. Duloksetiini metaboloituu kokonaan hapettavien entsyymien

vaikutuksesta (CYP1A2 ja polymorfinen CYP2D6) sekä myöhemmin konjugoitumalla. Duloksetiinin

farmakokinetiikassa on suuria yksilöllisiä eroja (yleensä 50-60 %), johtuen osaksi sukupuolesta, iästä,

tupakoinnista ja CYP2D6-metaboloijaominaisuuksista.

Imeytyminen: Duloksetiini imeytyy hyvin oraalisen annon jälkeen, ja C

saavutetaan 6 tunnissa

annoksen ottamisesta. Suun kautta annetun duloksetiinin

absoluuttinen biologinen hyötyosuus on 32–

80 % (keskiarvo 50 %). Ruoan nauttiminen viivästyttää huippupitoisuuden

saavuttamista 6 tunnista 10

tuntiin ja vähentää imeytymistä marginaalisesti (noin 11 %). Näillä muutoksilla ei ole kliinistä

merkitystä.

Jakautuminen: Duloksetiini sitoutuu noin 96 %:sti ihmisen plasmaproteiineihin. Duloksetiini sitoutuu

sekä albumiiniin

että happamaan alfa-1-glykoproteiiniin. Munuaisten tai maksan vajaatoiminta ei

vaikuta proteiiniin

sitoutumiseen.

Biotransformaatio: Duloksetiini metaboloituu kokonaan, ja metaboliitit

erittyvät pääasiassa virtsaan.

Sekä sytokromi P450-2D6 että 1A2 katalysoivat kahden päämetaboliitin (4-hydroksiduloksetiinin

glukuronidikonjugaatti

ja 5-hydroksi-6-metoksiduloksetiinin

sulfaattikonjugaatti) muodostumista. In

vitro -tutkimusten perusteella duloksetiinin

verenkierrossa olevia metaboliitteja pidetään

farmakologisesti vaikuttamattomina. Duloksetiinin farmakokinetiikkaa ei ole erityisesti tutkittu

potilailla, jotka ovat hitaita CYP2D6-metaboloijia. Rajalliset tiedot viittaavat siihen, että plasman

duloksetiinipitoisuudet ovat suurempia näillä potilailla.

Eliminaatio: Duloksetiinin eliminaation puoliintumisaika on vaihdellen 8 tunnista 17 tuntia (keskiarvo

12 tuntia). Laskimoon annetun duloksetiinin

plasmapuhdistuma on 22–46 l/h (keskiarvo 36 l/h).

Oraalisen annon jälkeen duloksetiinin näennäinen plasmapuhdistuma on 33–261 l/h (keskiarvo 101

l/h).

Erityisryhmät

Sukupuoli: Miesten ja naisten välillä on havaittu farmakokineettisiä eroja (näennäinen

plasmapuhdistuma on naisilla noin 50 % pienempi). Puhdistuma-asteen päällekkäisyyksien perusteella

naisilla ei tarvitse käyttää pienempää annosta sukupuolesta johtuvien farmakokineettisten erojen takia.

Ikä: Nuorten ja iäkkäiden (≥ 65 vuotta) naisten välillä on havaittu farmakokineettisiä eroja (iäkkäillä

AUC-arvo on noin 25 % suurempi ja puoliintumisaika noin 25 % pidempi), mutta nämä erot eivät ole

niin suuria, että annosta tulisi niiden perusteella muuttaa. Yleisesti suositellaan noudattamaan

varovaisuutta iäkkäitä henkilöitä hoidettaessa (ks. kohta 4.2 ja 4.4).

Munuaisten vajaatoiminta: Potilailla, joilla oli loppuvaiheen munuaissairaus (End Stage Renal

Disease, ESRD) ja jotka saivat dialyysihoitoa, duloksetiinin

ja AUC-arvot olivat kaksinkertaiset

terveisiin tutkimushenkilöihin

verrattuna. Tiedot duloksetiinin farmakokinetiikasta ovat vähäisiä

potilailla, joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta.

Maksan vajaatoiminta: Kohtalaisen vaikea maksasairaus (Child Pugh luokka B) vaikutti duloksetiinin

farmakokinetiikkaan. Terveisiin tutkimushenkilöihin

verrattuna potilailla, joilla oli kohtalaisen vaikea

maksasairaus, duloksetiinin näennäinen plasmapuhdistuma oli 79 % pienempi, näennäinen

terminaalinen puoliintumisaika 2,3 kertaa pidempi ja AUC-arvo 3,7 kertaa suurempi. Duloksetiinin ja

sen metaboliittien farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu potilailla,

joilla on lievä tai kohtalainen maksan

vajaatoiminta.

Imettävät äidit: Duloksetiinin jakautumista ja eliminoitumista

elimistössä tutkittiin kuudella

imettävällä naisella, vähintään 12 viikkoa synnytyksen jälkeen. Duloksetiini erittyy äidinmaitoon ja

vakaantilan pitoisuudet äidinmaidossa ovat suunnilleen neljäsosa plasmassa olevasta pitoisuudesta.

Duloksetiinin

määrä äidinmaidossa on suunnilleen 7 mikro g/päivä, kun annos on 40 mg kahdesti

päivässä. Imetys ei vaikuttanut duloksetiinin

farmakokinetiikkaan.

Pediatriset potilaat: Duloksetiinin farmakokinetiikka 7-17 –vuotiailla pediatrisilla masennusta

sairastavilla potilailla, jotka olivat oraalisella 20-120 mg päivittäisellä annoksella, karakterisoitiin

käyttäen populaation mallinnusanalyysiä

perustuen kolmen tutkimuksen tietoihin. Mallilla ennustettu

duloksetiinin vakaantilan plasmakonsentraatio pediatrisilla potilailla oli enimmäkseen aikuisilla

havaittujen pitoisuuksien rajoissa.

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Duloksetiini ei ollut tavanomaisissa kokeissa genotoksinen, eikä se ollut karsinogeeninen rotilla.

Karsinogeenisyystutkimuksissa havaittiin rotalla monitumaisia soluja maksassa ilman muita

histopatologisia muutoksia. Taustalla olevaa mekanismia ja kliinistä merkitystä ei tiedetä.

Naarasrotilla, jotka saivat duloksetiinia 2 vuoden ajan, havaittiin hepatosellulaaristen adenoomien ja

karsinoomien esiintyvyyden lisääntyneen niillä, joilla annos oli suuri (144 mg/kg/vrk). Näiden

oletettiin kuitenkin johtuneen maksan mikrosomaalisten entsyymien induktiosta. Ei tiedetä, onko

näillä hiiriä koskevilla tutkimustuloksilla merkitystä ihmisen kannalta. Naarasrotilla, jotka saivat

duloksetiinia ennen ja jälkeen parittelun sekä varhaistiineyden aikana, havaittiin emolla

ruuankulutuksen ja painon vähentyneen, estrussyklin häiriintyneen, elävänä syntyneiden poikasten

lukumäärän ja eloonjäämisen vähentyneen ja kasvun heikentyneen, kun systeemisen altistustason

arvioitiin

olevan enintään maksimaalinen kliininen altistus (AUC). Kaniinilla tehdyssä

sikiötoksisuustutkimuksessa havaittiin korkeampi esiintyvyys sydämeen ja verisuoniin sekä luustoon

liittyvissä epämuodostumissa, kun systeemisen altistuksen taso oli alle maksimaalisen kliinisen

altistuksen (AUC). Epämuodostumia ei havaittu toisessa tutkimuksessa, jossa käytettiin duloksetiinin

eri suolaa isompana annoksena. Pre- ja postnataalitoksisuustutkimuksessa rotalla duloksetiini

aiheutti

haitallisia vaikutuksia käyttäytymiseen poikasilla,

systeemisen altistustasojen ollessa alle suurimman

kliinisen altistuksen (AUC).

Tutkimukset nuorilla rotilla paljastivat ohimenevää vaikutusta hermokäyttäytymiseen, kuten myös

merkittävää laskua painossa ja ruuan kulutuksessa, maksaentsyymin tuotossa ja hepatosellulaarisen

solurakkuloiden muodostumisessa tasolla 45mg/kg/päivä. Yleinen duloksetiinin

toksisuusprofiili

nuorilla rotilla oli samanlainen kuin aikuisilla rotilla. Altistustason, jolla haittavaikutuksia ei voitu

havaita määritettiin olevan 20 mg/kg/päivässä.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Kapselin sisältö:

Esigelatinoitu maissitärkkelys

Mikrokiteinen selluloosa

Povidoni K-30

Talkki

Magnesiumstearaatti

Natriumstearyylifumaraatti

Hypromelloosiasetaattisukkinaatti

Titaanidioksidi

(E 171)

Laktoosimonohydraatti

Hypromelloosi/HPMC 2910 3 cP

Hypromelloosi/HPMC 2910 15 cP

Hypromelloosi/HPMC 2910 50 cP

Makrogoli 4000

Kapselin kuori:

Gelatiini

Titaanidioksidi

(E 171)

Briljanttisininen FCF (E 132)

Alluranpunainen (E 129)

Lisäksi 60 mg kapseli:

Kinoliinikeltainen (E 104)

Paraoranssi FCF (E 110)

Painoväri:

Shellakka

Indigokarmiini

(E 132)

Titaanidioksidi

(E 171)

Propyleeniglykoli (E 1520)

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

2 vuotta

HDPE-purkit: avaamisen jälkeen 3 kuukautta.

6.4

Säilytys

Säilytä alle 30° C.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

PVC/PE/PCTFE//Al läpipainopakkaukset

PA/Al/PVC// Al läpipainopakkaukset

Pakkauskoot:

Duloxetine Sandoz 30 mg: 7, 14, 28, 30 ja 98 kapselia

Duloxetine Sandoz 60 mg: 14, 28, 30, 56, 84 ja 98 kapselia

HDPE-purkit, joissa lapsiturvallinen

PP-kierrekorkki

Pakkauskoko: 30, 120 ja 200 kapselia (pakkauskoot 120 ja 200 kapselia vain sairaalakäyttöön ja

annosjakeluun)

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Sandoz A/S

Edvard Thomsens Vej 14

2300 Kööpenhamina S

Tanska

8.

MYYNTILUVAN NUMERO(T)

30 mg: 33732

60 mg: 33733

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

27.05.2016

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

26.07.2019