Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle
Duloxetine Sandoz 30 mg kova enterokapseli
Duloxetine Sandoz 60 mg kova enterokapseli
duloksetiini
Lue tämä pakkausseloste huolellisesti, ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se sisältää sinulle
tärkeitä tietoja.
Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.
Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.
Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa haittaa muille,
vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.
Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen, vaikka
kokemiasi haittavaikutuksia ei olisikaan mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks.kohta 4.
Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:
Mitä Duloxetine Sandoz on ja mihin sitä käytetään
Mitä sinun on tiedettävä ennen kuin käytät Duloxetine Sandozia
Miten Duloxetine Sandozia käytetään
Mahdolliset haittavaikutukset
Duloxetine Sandozin säilyttäminen
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
1.
Mitä Duloxetine Sandoz on ja mihin sitä käytetään
Duloxetine Sandozin vaikuttava-aine on duloksetiini. Duloxetine Sandoz suurentaa serotoniini- ja
noradrenaliinipitoisuuksia hermostossa.
Duloxetine Sandozia käytetään aikuisille:
masennuksen hoitoon
yleistyneen ahdistuneisuuden hoitoon (jatkuva tuskaisuus tai hermostuneisuus)
diabeettisen neuropatiakivun hoitoon (neuropatiakipua luonnehditaan usein polttavaksi, iskeväksi,
pistäväksi, kivistäväksi tai särkeväksi taikka sähkösokkimaiseksi. Kipualueen tunto saattaa olla
heikentynyt, tai eri aistimukset kuten kosketus, kuuma, kylmä tai painon tunne voivat aiheuttaa kipua).
Useimmilla potilailla Duloxetine Sandozin vaikutus masennustilan tai ahdistuneisuuden hoidossa alkaa
kahden viikon sisällä hoidon aloittamisesta, mutta voi kestää 2–4 viikkoa ennen kuin tunnet olosi
paremmaksi. Kerro lääkärillesi, jos et tunne oloasi paremmaksi tuon ajan kuluttua. Lääkärisi saattaa jatkaa
Duloxetine Sandoz -lääkitystä tilasi parannuttuakin masennuksen tai ahdistuneisuuden uusiutumisen
estämiseksi.
Potilailla, joilla on diabeettista neuropaattista kipua, voi kulua joitakin viikkoja ennen kuin he tuntevat olonsa
paremmaksi. Keskustele lääkärisi kanssa, jos et tunne oloasi paremmaksi kahden kuukauden kuluttua.
2.
Mitä sinun on tiedettävä ennen kuin käytät Duloxetine Sandozia
Älä käytä Duloxetine Sandoz -kapseleita, jos:
olet allerginen duloksetiinille tai tämän lääkkeen jollekin
muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6)
sinulla on maksasairaus
sinulla on vaikea munuaissairaus
käytät tai olet viimeisten 14 vuorokauden aikana käyttänyt toista monoamiinioksidaasin estäjää
(MAO:n estäjä) (ks. ”Muut lääkevalmisteet ja Duloxetine Sandoz”)
käytät fluvoksamiinia, jota yleensä käytetään masennuksen hoitoon, siprofloksasiinia tai enoksasiinia,
jota yleensä käytetään joidenkin infektioiden hoitoon
käytät toista lääkettä, joka sisältää duloksetiinia (ks. ”Muut lääkevalmisteet ja Duloxetine Sandoz”).
Keskustele lääkärisi kanssa, jos sinulla on korkea verenpaine tai sydänsairaus. Lääkärisi arvioi, voitko käyttää
Duloxetine Sandoz -kapseleita.
Varoitukset ja varotoimet
Seuraavassa mainitaan syitä, joiden takia Duloxetine Sandoz ei ehkä sovi sinulle. Keskustele lääkärisi kanssa
ennen kuin käytät tätä lääkettä, jos:
käytät muita lääkkeitä masennuksen hoitoon (ks. ”Muut lääkevalmisteet ja Duloxetine Sandoz”)
otat mäkikuismaa (Hypericum perforatum) sisältävää rohdosvalmistetta
sinulla on munuaissairaus
sinulla on esiintynyt epilepsiakohtauksia (kouristuksia)
sinulla on ollut mania
kärsit kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä
sinulla on silmäongelmia, kuten tietyntyyppinen glaukooma (silmänpainetauti)
sinulla on ollut verenvuotohäiriöitä (mustelmataipumus)
sinulla on vaara elimistön matalaan natriumpitoisuuteen (esim. käytät nesteenpoistolääkkeitä, etenkin jos
olet iäkäs)
sinua parhaillaan hoidetaan toisella lääkkeellä, joka voi aiheuttaa maksavaurioita
käytät toista lääkettä, joka sisältää duloksetiinia (ks. ”Muut lääkevalmisteet ja Duloxetine Sandoz”).
Duloxetine Sandoz saattaa aiheuttaa rauhattomuuden tunnetta ja kykenemättömyyttä istua tai seistä
paikallaan. Jos sinulle ilmaantuu tällaisia tuntemuksia, kerro niistä lääkärillesi.
Lääkevalmisteet, kuten Duloxetine Sandoz, (niin kutsutut SSRI-/SNRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa
seksuaalisen toimintahäiriön
oireita (katso kohta 4). Joissain tapauksissa kyseiset oireet ovat jatkuneet hoidon
lopettamisen jälkeen.
Itsetuhoajatukset ja masennuksen tai ahdistusoireiden paheneminen
Jos olet masentunut ja/tai ahdistunut, sinulle saattaa toisinaan tulla ajatuksia itsesi vahingoittamisesta tai
itsemurhasta. Nämä ajatukset saattavat lisääntyä aloittaessasi masennuslääkityksen. Näillä
lääkkeillä kestää aikansa ennen kuin ne alkavat vaikuttaa, yleensä noin kaksi viikkoa, mutta joskus
pitempäänkin.
Näitä ajatuksia tulee herkemmin jos:
sinulla on aikaisemmin ollut ajatuksia itsemurhasta tai itsesi vahingoittamisesta
olet nuori aikuinen. Kliinisistä tutkimuksista saatu tieto on osoittanut itsetuhoisen käyttäytymisen
riskin kasvua masennuslääkityksen aikana mielenterveyshäiriöitä kärsivillä alle 25-vuotiailla
aikuisilla.
Jos sinulla on milloin tahansa ajatuksia itsesi vahingoittamisesta tai itsemurhasta, ota yhteyttä
lääkäriisi tai mene heti sairaalaan.
Masennuksestasi tai ahdistusoireistasi kertominen sukulaiselle tai läheiselle ystävälle saattaa auttaa
sinua, ja voit pyytää heitä lukemaan tämän potilasohjeen. Voit pyytää heitä kertomaan sinulle, jos heidän
mielestään masennuksesi tai ahdistuneisuutesi pahenee tai jos he ovat huolestuneita käyttäytymisessäsi
tapahtuneista muutoksista.
Lapset ja alle 18-vuotiaat nuoret
Duloxetine Sandozia ei normaalisti pitäisi käyttää lapsille ja alle 18-vuotiaille nuorille. Sinun tulee myös
tietää, että alle 18-vuotiailla potilailla on lisääntynyt haittavaikutusten, kuten itsemurhayritysten,
itsetuhoajatusten ja vihamielisyyden (pääasiallisesti aggressio, vastustava käyttäytyminen ja viha) vaara, kun
he ottavat tämän ryhmän lääkkeitä. Lääkäri voi silti määrätä Duloxetine Sandoz -kapseleita alle 18- vuotiaille
potilaille katsoessaan sen olevan parhaiten potilaan etujen mukaista. Jos lääkäri on
määrännyt Duloxetine Sandoz -kapseleita alle 18-vuotiaalle potilaalle ja lääkkeen käyttö herättää
kysymyksiä, lääkäriin on syytä vielä ottaa yhteyttä. Lääkäriin on otettava yhteyttä, jos jokin mainituista
oireista kehittyy tai pahenee, kun alle 18-vuotias potilas käyttää Duloxetine Sandozia. Duloxetine Sandozin
pitkän ajan turvallisuusvaikutuksiakaan koskien kasvua, kypsymistä sekä tiedollista ja käyttäytymiseen
liittyvää kehitystä ei ole osoitettu tässä ikäryhmässä.
Muut lääkevalmisteet ja Duloxetine Sandoz
Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle, jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai saatat
käyttää muita lääkkeitä.
Duloxetine Sandozin vaikuttava aine on duloksetiini, jota on myös muihin sairauksiin käytetyissä lääkkeissä:
diabeettinen neuropatiakipu
masennus
ahdistuneisuus ja
virtsan pidätyskyvyn häiriö.
Useampaa kuin yhtä duloksetiinivalmistetta ei saa käyttää samanaikaisesti. Tarkista lääkärisi kanssa, ettet jo
ennestään käytä duloksetiinia sisältävää lääkettä.
Lääkärisi päättää, voitko käyttää Duloxetine Sandozia samanaikaisesti muiden lääkkeiden kanssa. Älä aloita
äläkä lopeta minkään lääkkeen käyttöä, mukaan lukien itsehoitolääkkeet ja rohdosvalmisteet,
keskustelematta siitä ensin lääkärin kanssa.
Sinun pitää myös kertoa lääkärillesi, jos käytät jotakin seuraavista:
Monoamiinioksidaasin estäjät (MAO:n estäjät): Älä käytä Duloxetine Sandozia, jos käytät tai olet
edellisten 14 päivän aikana käyttänyt toista masennuslääkettä, monoamiinioksidaasin estäjää (MAO:n estäjä).
Esimerkkejä MAO:n estäjistä ovat moklobemidi (masennuslääke) sekä linetsolidi (antibiootti).
MAO:n estäjien käyttö samanaikaisesti monien reseptilääkkeiden, mm. Duloxetine Sandozin kanssa voi
aiheuttaa vakavia tai jopa hengenvaarallisia haittavaikutuksia. Sinun on odotettava vähintään 14
päivää MAO:n estäjän käytön lopettamisen jälkeen, ennen kuin voit aloittaa Duloxetine Sandoz -hoidon.
Sinun on myös odotettava vähintään 5 päivää Duloxetine Sandoz -hoidon lopettamisen jälkeen ennen kuin
voit aloittaa MAO:n estäjän käytön.
Väsymystä aiheuttavat lääkkeet: Näitä ovat esimerkiksi reseptilääkkeet kuten bentsodiatsepiinit,
voimakkaat kipulääkkeet, psyykenlääkkeet, fenobarbitaali ja antihistamiinit.
Serotoniinin pitoisuutta suurentavat lääkkeet: Triptaanit, tramadoli, tryptofaani, selektiiviset serotoniinin
takaisinoton estäjät (kuten paroksetiini ja fluoksetiini),
serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät
(kuten venlafaksiini), trisykliset masennuslääkkeet (kuten klomipramiini ja amitriptyliini),
petidiini,
mäkikuisma ja MAO:n estäjät (kuten moklobemidi ja linetsolidi). Nämä lääkkeet suurentavat
haittavaikutusriskiä. Jos käytät jotakin näistä lääkkeistä samanaikaisesti Duloxetine Sandozin kanssa ja
sinulle kehittyy epätavallisia oireita, ota yhteys lääkäriin.
Oraaliset antikoagulantit eli veren hyytymistä estävät lääkkeet: Nämä verta ohentavat eli veren
hyytymistä estävät lääkkeet saattavat lisätä verenvuotovaaraa.
Duloxetine Sandoz ruoan, juoman ja alkoholin kanssa
Duloxetine Sandoz voidaan ottaa ruoan kanssa tai ilman. Ole varovainen, jos käytät alkoholia Duloxetine
Sandoz -hoidon aikana.
Raskaus ja imetys
Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy lääkäriltä tai
apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.
Kerro lääkärillesi, jos tulet raskaaksi tai suunnittelet raskautta Duloxetine Sandoz -lääkityksen aikana.
Käytä Duloxetine Sandoz -kapseleita vasta sen jälkeen, kun olet keskustellut lääkärisi kanssa hoidon
mahdollisista hyödyistä sekä sikiöön kohdistuvista riskeistä.
Kerro kätilölle ja/tai lääkärille, että käytät Duloxetine Sandozia. Käytettäessä raskauden aikana,
samankaltaiset lääkkeet (serotoniinin takaisinoton estäjiä, SSRI), saattavat lisätä riskiä kohonneen
keuhkoverenkierron vastukseen vastasyntyneillä (PPHN), aiheuttaen sinisyyttä ja hengitystiheyden
nopeutumista. Nämä oireet ilmenevät yleensä 24 tunnin kuluessa synnytyksestä. Jos vauvallasi esiintyy näitä
oireita, ota välittömästi yhteyttä kätilöön ja/tai lääkäriin.
Jos käytät Duloxetine Sandozia raskautesi loppuvaiheessa, lapsellasi voi ilmetä joitakin oireita syntymän
jälkeen. Oireet alkavat yleensä välittömästi syntymän jälkeen tai muutaman päivän ikäisenä. Niitä voivat olla
veltot lihakset, tärinä, vapina, syömisvaikeudet, hengitysvaikeudet ja kouristukset. Jos lapsellasi ilmenee
jokin näistä oireista tai olet huolestunut lapsesi terveydestä, kysy neuvoa lääkäriltä tai kätilöltä.
Kerro lääkärillesi, jos imetät. Duloxetine Sandozin käyttöä ei suositella imetyksen aikana. Kysy lääkäriltäsi
tai apteekista neuvoa.
Ajaminen ja koneiden käyttö
Duloxetine Sandoz voi aiheuttaa sinulle uneliaisuutta ja huimausta. Älä aja autoa tai käytä mitään työkaluja
tai koneita ennen kuin tiedät, miten Duloxetine Sandoz vaikuttaa sinuun.
Duloxetine Sandoz sisältää laktoosia, alluranpunaista (E 129), natriumia, briljanttisinistä FCF (E 133)
ja paraoranssia (E 110)
Laktoosi: Jos lääkärisi on kertonut, että sinulla on jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärisi kanssa ennen
tämän lääkkeen ottamista.
Natrium: Duloxetine Sandoz sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per kapseli eli sen voidaan sanoa olevan
”natriumiton”.
Briljanttisininen FCF (E 133): voi aiheuttaa allergisia reaktioita.
Alluranpunainen (E 129): voi aiheuttaa allergisia reaktioita.
Paraoranssi (E 110): voi aiheuttaa allergisia reaktioita (vain Duloxetine Sandoz 60 mg).
3.
Miten Duloxetine Sandozia käytetään
Käytä tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta neuvonut. Tarkista ohjeet
lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.
Duloxetine Sandoz otetaan suun kautta. Kapseli nielaistaan kokonaisena veden kanssa.
Masennus ja diabeettinen neuropatiakipu:
Tavanomainen annos Duloxetine Sandozia on 60 mg kerran vuorokaudessa, mutta lääkärisi määrää sinulle
sopivan annoksen.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö:
Tavallinen Duloxetine Sandozin aloitusannos on 30 mg kerran vuorokaudessa, minkä jälkeen useimpien
potilaiden hoitoannos on 60 mg kerran vuorokaudessa, mutta lääkärisi määrää sinulle sopivan yksilöllisen
annoksen. Annos voidaan nostaa 120 mg:aan saakka, riippuen vasteestasi Duloxetine Sandoz -hoitoon.
Lääkkeenoton muistamisen helpottamiseksi Duloxetine Sandoz kannattaa ottaa aina samaan aikaan joka
päivä.
Keskustele lääkärisi kanssa siitä, kuinka kauan jatkat Duloxetine Sandoz -lääkitystä. Älä lopeta Duloxetine
Sandozin käyttöä tai muuta annosta keskustelematta siitä ensin lääkärin kanssa. Sairautesi asianmukainen
hoitaminen on tärkeää, jotta voisit paremmin. Hoitamattomana sairautesi ei parane ja saattaa muuttua
vakavammaksi ja vaikeammaksi hoitaa.
Jos otat enemmän Duloxetine Sandozia kuin sinun pitäisi
Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina yhteyttä
lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi ja lisäohjeiden
saamiseksi. Yliannostuksen oireita ovat uneliaisuus, kooma, serotoniinioireyhtymä
(harvinainen tila, joka voi
aiheuttaa suurta onnen tunnetta, uneliaisuutta, kömpelyyttä, levottomuutta, humalan tunnetta, kuumetta,
hikoilua ja lihasjäykkyyttä), kouristukset, oksentelu ja nopea sydämen lyönti.
Jos unohdat ottaa Duloxetine Sandozia
Jos unohdat ottaa lääkeannoksen, ota se heti kun muistat. Jos sinun on jo kuitenkin aika ottaa seuraava annos,
jätä unohtunut annos väliin ja ota seuraava annos kuten tavallisesti. Älä ota kaksinkertaista
annosta korvataksesi unohtamasi kerta-annoksen. Älä ylitä sinulle määrättyä Duloxetine Sandoz
vuorokausiannosta.
Jos lopetat Duloxetine Sandozin käytön
Älä lopeta kapselien ottamista ilman lääkärin määräystä, vaikka tuntisit olosi paremmaksi. Jos
lääkärisi katsoo, ettet tarvitse enää Duloxetine Sandoz -hoitoa, hän kehottaa sinua vähentämään annosta
vähintään 2 viikon aikana ennen hoidon lopettamista kokonaan.
Joillekin potilaille, jotka ovat lopettaneet duloksetiinihoidon
äkillisesti, on kehittynyt oireita kuten:
huimausta
neulan piston kaltaisia kihelmöiviä tuntemuksia tai sähköiskun kaltaisia tuntemuksia (etenkin päässä)
unihäiriöitä (eloisia unia, painajaisunia, unettomuutta)
väsymystä, uneliaisuutta
levotonta tai kiihtynyttä oloa
huolestuneisuutta
pahoinvointia tai oksentelua
vapinaa
päänsärkyä
lihaskipua
ärtyneisyyttä
ripulia
lisääntynyttä hikoilua tai
kiertohuimausta.
Nämä oireet eivät yleensä ole vakavia ja häviävät muutamassa vuorokaudessa, mutta jos sinulle kehittyy
häiritseviä oireita, kysy neuvoa lääkäriltäsi.
Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.
4.
Mahdolliset haittavaikutukset
Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan saa niitä.
Nämä vaikutukset ovat yleensä lieviä tai kohtalaisia, ja ne häviävät usein muutamassa viikossa.
Hyvin yleiset (voi esiintyä yli 1 käyttäjällä 10:stä)
päänsärky, uneliaisuus
pahoinvointi, suun kuivuminen.
Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä)
ruokahaluttomuus
univaikeudet, kiihtyneisyys,
seksuaalisen halukkuuden väheneminen, ahdistuneisuus, orgasmivaikeudet,
poikkeavat unet
huimaus, velttous, vapina, tunnottomuus sisältäen ihon tunnottomuuden, pistelyn tai kihelmöinnin
näön hämärtyminen
tinnitus (korvien soiminen)
sydämen jyskytys
kohonnut verenpaine, kasvojen kuumotus
lisääntynyt haukottelu
ummetus, ripuli, vatsakipu, kuvotus (oksentelu), närästys tai ruoansulatusvaivat, ilmavaivat
lisääntynyt hikoilu,
(kutiseva) ihottuma
lihaskipu, lihaskouristus
kivulias virtsaaminen, lisääntynyt virtsaaminen
erektiohäiriö, ejakulaatiomuutokset
kaatuilu (yleensä iäkkäät henkilöt), väsymys
painon lasku.
Kun alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten depressiota hoidettiin duloksetiinilla, lääkityksen alussa havaittiin
painon laskua. Kuuden kuukauden hoidon jälkeen paino nousi ko. ikäryhmän ja sukupuolen kasvukäyrän
tasolle.
Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta)
kurkkutulehdus, joka aiheuttaa äänen käheyttä
itsetuhoajatukset, univaikeudet, hampaiden narskuttelu, hampaiden yhteenpureminen, epätietoisuuden
tunne (esim. ajasta tai paikasta), aloitekyvyn puute
kouristukset ja tahattomat lihasliikkeet,
levottomuuden tunne tai kyvyttömyys istua tai seistä paikallaan,
hermostuneisuus, keskittymisvaikeudet, makuaistin muutokset, lihasliikkeiden
hallintavaikeus esim.
lihaskoordinaation
puute tai hallitsemattomat lihasliikkeet,
levottomat jalat -oireyhtymä, huonolaatuinen
suurentuneet pupillit
(silmän mustuaiset), näkövaivat
heite- tai kiertohuimauksen tunne, korvakipu
nopea ja/tai epäsäännöllinen syke
pyörtyminen, heitehuimaus, heikotus tai pyörrytys ylösnoustessa, kylmät sormet ja/tai varpaat
kurkun kireys, nenäverenvuoto
verioksennus, tai musta tervamainen uloste, suolistotulehdus, röyhtäily, nielemisvaikeudet
maksatulehdus, joka voi aiheuttaa vatsakipua sekä ihon tai silmän valkuaisten keltaisuutta
yöhikoilu,
nokkosihottuma, kylmänhiki,
herkkyys auringonvalolle, suurentunut mustelmataipumus
lihasjäykkyys, lihasnykäykset
vaikeus tai kyvyttömyys virtsanheittoon, virtsaamisen aloitusvaikeus, yöllinen virtsaamistarve, normaalia
suurempi virtsaamistarve, virtsasuihkun heikentyminen
epänormaali emätinverenvuoto, kuukautishäiriöt kuten runsaat, kivuliaat, epäsäännölliset tai pitkittyneet
kuukautiset, epätavallisen niukat tai puuttuvat kuukautiset, kipua kiveksissä tai kivespussissa
rintakipu, kylmän tunne, jano, lihasvärinä, kuuman tunne, poikkeava kävely
painonnousu
Duloxetine Sandozilla voi olla vaikutuksia joita et havaitse, kuten maksaentsyymiarvojen suureneminen
sekä veriarvojen, kuten kaliumin, kreatiinikinaasin, sokerin tai kolesteroliarvojen suureneminen.
Harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1000:sta)
yskä, hengityksen vinkuminen ja hengenahdistus, johon voi liittyä korkea kuume
vakava allerginen reaktio, joka aiheuttaa hengitysvaikeuksia, heitehuimausta, kielen tai huulten
turpoamista, allergisia reaktioita
kilpirauhasen toiminnan heikkeneminen, mikä voi aiheuttaa väsymystä tai painon nousua
kuivuminen, veren natriumpitoisuuden
pienentyminen (etenkin iäkkäillä). Oireina voi olla huimauksen,
heikkouden, sekavuuden, uneliaisuuden ja syvän väsymyksen tunne tai pahoinvointia ja
huonovointisuutta. Vakavia oireita ovat pyörtyminen, kouristelu ja kaatuilu, antidiureettisen hormonin
epäasianmukaisen erityksen oireyhtymä (SIAHD).
itsetuhokäyttäytyminen, mania (yliaktiivisuus,
rauhattomat ajatukset ja vähentynyt unentarve),
hallusinaatiot, hyökkäävä käytös ja vihan tunteminen
”serotoniinioireyhtymä” (harvinainen tila, joka voi aiheuttaa suurta onnen tunnetta, uneliaisuutta,
kömpelyyttä, levottomuutta, juopumuksen tunnetta, kuumetta, hikoilua ja lihasjäykkyyttä),
kouristuskohtaukset
suurentunut silmänpaine (glaukooma)
suutulehdus, kirkas punainen veri ulosteessa, pahanhajuinen hengitys, paksusuolen tulehdus
(mikä johtaa ripuliin)
maksan vajaatoiminta, ihon tai silmän valkuaisten keltaisuus (ikterus)
Stevens-Johnsonin oireyhtymä (vakava sairaus, jossa tulee rakkuloita iholle, suuhun, silmiin ja
sukupuolielimiin),
vakava allerginen reaktio, joka aiheuttaa kasvojen ja kurkun turpoamisen
(angioedeema)
leukalukkoon johtava leukalihaksen supistus
outo haju virtsassa
vaihdevuosioireet, miehillä ja naisilla epänormaali maidon eritys.
Hyvin harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta)
ihon verisuonten tulehdus (ihovaskuliitti).
Haittavaikutuksista ilmoittaminen
Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös
sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa
haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa
saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
FI-00034 Fimea
5.
Duloxetine Sandozin säilyttäminen
Ei lasten ulottuville eikä näkyville.
Älä käytä tätä lääkettä pakkauksessa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän
Käyt.viim. tai EXP) jälkeen.
Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.
Säilytä alle 30° C.
HDPE-purkit: käytä 3 kuukauden kuluessa avaamisesta.
Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien lääkkeiden
hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.
6.
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
Mitä Duloxetine Sandoz sisältää
Vaikuttava aine on duloksetiini.
Yksi kapseli sisältää 30 mg tai 60 mg duloksetiinia hydrokloridina.
Muut aineet ovat:
Kapselin sisältö: esigelatinoitu maissitärkkelys, mikrokiteinen selluloosa, povidoni K-30, talkki,
magnesiumstearaatti, natriumstearyylifumaraatti, hypromelloosiasetaattisukkinaatti,
titaanidioksidi (E 171),
laktoosimonohydraatti, hypromelloosi, makrogoli 4000.
Kapselin kuori: gelatiini,
titaanidioksidi
(E 171), briljanttisininen
FCF (E 132), alluranpunainen (E 129),
kinoliinikeltainen (E 104)(vain Duloxetine Sandoz 60 mg), paraoranssi FCF (E 110)(vain Duloxetine Sandoz
60 mg).
Painoväri: shellakka, indigokarmiini
(E 132), titaanidioksidi
(E 171), propyleeniglykoli (E 1520).
Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot
Duloxetine Sandoz 30 mg kovissa enterokapseleissa on läpinäkymätön tummansininen yläosa ja
läpinäkymätön valkoinen runko-osa, jossa merkintä ”30”. Kapselissa on 4 valkoista tai luonnonvalkoista,
pyöreää, kaksoiskuperaa tablettia, jotka sisältävät yhteensä 30 mg aktiivista ainetta duloksetiinia.
Kapselin koko: noin 18 mm.
Duloxetine Sandoz 60 mg kovissa enterokapseleissa on läpinäkymätön tummansininen yläosa ja
läpinäkymätön kellanvihreä runko-osa, jossa merkintä ”60”. Kapselissa on 8 valkoista tai luonnonvalkoista,
pyöreää, kaksoiskuperaa tablettia, jotka sisältävät yhteensä 60 mg aktiivista ainetta duloksetiinia.
Kapselin koko: noin 24 mm.
Duloxetine Sandoz kovat enterokapselit on saatavilla pahvirasiaan pakatuissa (PVC/PE/PCTFE//Al tai
PA/Al/PVC//Al) läpipainopakkauksissa.
Pakkauskoot:
Duloxetine Sandoz 30 mg: 7, 14, 28, 30 ja 98 kapselia.
Duloxetine Sandoz 60 mg: 14, 28, 30, 56, 84 ja 98 kapselia.
Duloxetine Sandoz kovat enterokapselit on saatavilla pahvirasiaan pakatuissa HDPE-purkeissa, joissa on
lapsiturvallinen
kierrekorkki.
Pakkauskoot: 30, 120 ja 200 kapselia.
Pakkauskoot 120 ja 200 kapselia vain sairaalakäyttöön ja annosjakeluun).
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
Myyntiluvan haltija
Sandoz A/S, Edvard Thomsens Vej 14, 2300 Kööpenhamina S, Tanska
Valmistaja
Salutas Pharma GmbH, Otto-von-Guericke-Allee 1, 39179 Barleben, Saksa
Pharmathen S.A., Dervenakion str. 6, Pallini, 15351 Attiki, Kreikka
Pharmathen International S.A., Industrial Park Sapes, Rodopi Prefecture, Block No 5, 69300 Rodopi,
Kreikka
Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 26.07.2019
Bipacksedel: Information till användaren
Duloxetine Sandoz 30 mg hårda enterokapslar
Duloxetine Sandoz 60 mg hårda enterokapslar
duloxetin
Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller information
som är viktig för dig.
Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.
Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.
Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om de
uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.
Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella biverkningar
som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.
I denna bipacksedel finns information om följande:
Vad Duloxetine Sandoz är och vad det används för
Vad du behöver veta innan du tar Duloxetine Sandoz
Hur du tar Duloxetine Sandoz
Eventuella biverkningar
Hur Duloxetine Sandoz ska förvaras
Förpackningens innehåll och övriga upplysningar
1.
Vad Duloxetine Sandoz är och vad det används för
Duloxetine Sandoz innehåller den aktiva substansen duloxetin. Duloxetine Sandoz ökar mängden serotonin
och noradrenalin i nervsystemet.
Duloxetine Sandoz används hos vuxna för behandling av:
depression
generaliserat ångestsyndrom (ständig känsla av ångest eller oro)
smärtsam diabetesneuropati (beskrivs vanligen som brännande, stickande, svidande, huggande
eller molande smärta eller som en elektrisk chock. Smärta kan framkallas av beröring, värme,
kyla eller tryck men det berörda området kan även vara helt utan känsel).
Hos de flesta med depression eller ångest börjar Duloxetine Sandoz verka inom två veckor efter att
behandlingen påbörjats, men det kan ta 2-4 veckor innan du känner dig bättre. Tala med din läkare om
du inte börjar känna dig bättre efter denna tid. Din läkare kan fortsätta att ge dig Duloxetine Sandoz även när
du känner dig bättre för att förhindra återfall i depression eller ångest.
För de flesta som har smärtsam diabetesneuropati kan det ta några veckor innan man känner sig bättre.
Tala med din läkare om du inte känner dig bättre efter 2 månader.
2.
Vad du behöver veta innan du tar Duloxetine Sandoz
Ta inte Duloxetine Sandoz om du:
är allergisk mot duloxetin eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i avsnitt 6)
har leversjukdom
har svår njursjukdom
tar eller under de senaste 14 dagarna tagit ett läkemedel, som tillhör gruppen
monoaminoxidashämmare (MAO-hämmare) (se ”Andra läkemedel och Duloxetine Sandoz”)
tar fluvoxamin som vanligen används för att behandla depression, ciprofloxacin eller enoxacin
som används för att behandla vissa infektioner
tar andra läkemedel som innehåller duloxetin (se ”Andra läkemedel och Duloxetine Sandoz”).
Tala med din läkare om du har högt blodtryck eller hjärtsjukdom. Din läkare kommer att tala om för
dig om du ska ta Duloxetine Sandoz.
Varningar och försiktighet
Om du lider av något av följande, kanske Duloxetine Sandoz inte passar för dig. Tala med läkare innan du tar
Duloxetine Sandoz om du:
tar andra läkemedel mot depression (se ”Andra läkemedel och Duloxetine Sandoz”)
tar johannesört, ett naturläkemedel (Hypericum perforatum)
har njursjukdom
har haft kramper (anfall)
har haft mani
har bipolär sjukdom
har ögonproblem, som t ex en viss typ av glaukom (förhöjt tryck i ögat)
tidigare har haft blödningsstörningar (tendens att få blåmärken)
är i riskzonen för låga natriumvärden (till exempel om du tar vattendrivande läkemedel, särskilt
om du är äldre)
samtidigt behandlas med annat läkemedel som kan orsaka leverskada
tar andra läkemedel som innehåller duloxetin (se ”Andra läkemedel och Duloxetine Sandoz”)
Duloxetine Sandoz kan orsaka en känsla av rastlöshet och svårighet att sitta eller stå still. Om detta inträffar
ska du tala om det för din läkare.
Läkemedel såsom Duloxetine Sandoz (s.k. SSRI-/SNRI-preparat) kan orsaka symtom på sexuell dysfunktion
(se avsnitt 4). I vissa fall har dessa symtom kvarstått efter avbruten behandling.
Om du börjar må sämre och har tankar på att skada dig själv
Du som är deprimerad och/eller lider av oro/ångest kan ibland ha tankar på att skada dig själv eller
begå självmord. Dessa symtom kan förvärras när man börjar använda läkemedel mot depression,
eftersom det tar tid innan läkemedel av den här typen har effekt, vanligtvis cirka 2 veckor, ibland
längre tid.
Dessa tankar kan vara vanliga om du:
tidigare har haft tankar på att skada dig själv eller begå självmord
är yngre än 25 år. Studier har visat att unga vuxna (yngre än 25 år) med psykisk sjukdom som
behandlas med antidepressiva läkemedel har en ökad risk för självmordstankar och tankar på att
skada sig själv.
Kontakta snarast läkare eller uppsök närmaste sjukhus om du har tankar på att skada dig själv
eller begå självmord.
Det kan vara till hjälp att berätta för en släkting eller nära vän att du är deprimerad och/eller lider av
oro/ångest. Be dem gärna läsa igenom denna bipacksedel. Du kan också be dem att berätta för dig om
de tycker att du verkar må sämre eller om de tycker att ditt beteende förändras.
Barn och ungdomar under 18 år
Duloxetine Sandoz ska normalt inte användas vid behandling av barn och ungdomar under 18 år. Risken för
biverkningar som självmordsförsök, självmordstankar och fientlighet (främst aggression, trots och ilska) är
större hos patienter under 18 år när de tar läkemedel av denna typ. Trots detta kan Duloxetine Sandoz skrivas
ut av läkare till patienter under 18 år om läkaren anser att detta är lämpligt. Om du är under 18 år och vill
diskutera varför du fått detta läkemedel, ska du vända dig till din läkare igen. Du ska också informera din
läkare om du upptäcker något av ovan angivna symtom eller om de förvärras. Dessutom har de långsiktiga
effekterna på tillväxt, mognad och utveckling av intellekt och beteende ännu inte fastställts för denna
åldersgrupp.
Andra läkemedel och Duloxetine Sandoz
Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra läkemedel.
Den aktiva beståndsdelen i Duloxetine Sandoz, duloxetin, används i andra läkemedel för andra
sjukdomstillstånd:
smärtsam diabetesneuropati
depression
ångest och
urinläckage.
Användning av fler än ett av dessa läkemedel samtidigt ska undvikas. Ta kontakt med din läkare om
du redan tar andra läkemedel som innehåller duloxetin.
Din läkare ska avgöra om du kan ta Duloxetine Sandoz tillsammans med andra läkemedel.
Kontrollera med din läkare innan du börjar eller slutar att ta några läkemedel, även receptfria
läkemedel och naturmedel.
Tala om för din läkare om du tar något av följande:
Monoaminoxidashämmare (MAO-hämmare): Duloxetine Sandoz ska inte tas om du tar eller under de
senaste 14 dagarna intagit ett annat läkemedel mot depressionen som kallas MAO-hämmare. Exempel på
MAO-hämmare är moklobemid (ett antidepressivt läkemedel) och linezolid (ett antibiotika). Många
receptbelagda läkemedel, inklusive Duloxetine Sandoz, kan, om de tas tillsammans med en MAO-hämmare,
orsaka allvarliga eller till och med livshotande biverkningar. Innan du kan ta Duloxetine Sandoz måste minst
14 dagar ha förflutit sedan behandling med en MAO-hämmare avslutats. Likaså måste minst 5 dagar ha
förflutit efter avslutad behandling med Duloxetine Sandoz innan du kan börja ta en MAO-hämmare.
Läkemedel som kan ge upphov till dåsighet: Sådana läkemedel inkluderar receptbelagda läkemedel
som bensodiazepiner, starka smärtstillande medel, läkemedel mot psykos, fenobarbital och
antihistaminer.
Läkemedel som ökar halten av serotonin: Triptaner, tramadol, tryptofan, SSRI-läkemedel (t ex
paroxetin och fluoxetin), SNRI-läkemedel (t ex venlafaxin), tricykliska antidepressiva (t ex
klomipramin,
amitriptylin),
petidin, johannesört och MAO-hämmare (t ex moklobemid och linezolid).
Dessa läkemedel ökar risken för biverkningar. Kontakta din läkare om du får något ovanligt symtom
när du tar något av dessa läkemedel tillsammans med Duloxetine Sandoz.
Orala antikoagulantia eller trombycytaggregationshämmande medel: Blodförtunnande medel eller
medel som förhindrar blodet från att bilda klumpar. Dessa medel kan öka risken för blödningar.
Duloxetine Sandoz med mat, dryck och alkohol
Duloxetine Sandoz kan tas oberoende av måltid. Du bör vara försiktig med alkohol under behandling med
Duloxetine Sandoz.
Graviditet och amning
Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare eller
apotekspersonal innan du använder detta läkemedel.
Tala om för din läkare om du blir gravid eller planerar att bli gravid under behandlingen med
Duloxetine Sandoz. Du ska endast använda Duloxetine Sandoz efter att ha rådfrågat din läkare angående
behandlingens möjliga fördelar och eventuella risker för fostret.
Tala om för din barnmorska eller läkare att du använder Duloxetine Sandoz. När liknande läkemedel
(SSRI) används under graviditet kan risken öka för ett allvarligt tillstånd kallat persistent
pulmonell hypertension hos den nyfödde (PPHN). Detta tillstånd gör att barnet andas snabbare
och ser blåfärgat ut. Symtomen uppkommer vanligtvis inom 24 timmar från det att barnet är
fött. Om detta drabbar ditt barn, kontakta barnmorska eller läkare omedelbart.
Om du tar Duloxetine Sandoz i slutet av graviditeten, kan ditt barn drabbas av vissa symtom efter
födseln. Dessa symtom uppträder vanligen vid förlossningen eller inom några dagar efter att ditt
barn har fötts. Symtomen kan vara slappa muskler, skakningar, darrningar, matningssvårigheter,
andningsproblem och krampanfall. Om ditt nyfödda barn har något av dessa symtom, eller om
du är bekymrad för ditt barns hälsa, bör du kontakta din läkare eller barnmorska för råd.
Tala om för din läkare om du ammar. Användning av Duloxetine Sandoz under amning rekommenderas ej.
Rådgör med din läkare eller apotekspersonal.
Körförmåga och användning av maskiner
Duloxetine Sandoz kan göra att du känner dig sömnig eller yr. Kör inte bil och använd inte verktyg eller
maskiner förrän du vet hur Duloxetine Sandoz påverkar dig.
Duloxetine Sandoz innehåller laktos, allurarött (E 129), natrium, brilliantblått FCF (E 133) och para-
orange (E 110)
Laktos: Om du inte tål vissa sockerarter, bör du kontakta din läkare innan du tar detta läkemedel.
Natrium: Duloxetine Sandoz innehåller mindre än 1 mmol (23 mg) natrium per kapsel, d.v.s. är näst intill
“natriumfritt”.Allurarött (E129): Kan ge allergiska reaktioner.
Brilliantblått
FCF (E 133): Kan ge allergiska reaktioner.
Para-orange (E110): Kan ge allergiska reaktioner (gäller endast Duloxetine Sandoz 60 mg).
3.
Hur du tar Duloxetine Sandoz
Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens eller apotekspersonalens anvisningar. Rådfråga läkare eller
apotekspersonal om du är osäker.
Duloxetine Sandoz intas genom munnen. Svälj kapseln hel tillsammans med vatten.
För depression och smärtsam diabetesneuropati:
Vanlig dos är Duloxetine Sandoz 60 mg en gång dagligen, men din läkare förskriver den dos som är lämplig
för dig.
För generaliserat ångestsyndrom:
Den vanligaste startdosen är Duloxetine Sandoz 30 mg en gång dagligen, och de flesta patienter går sedan
över till 60 mg en gång dagligen, men din läkare förskriver den dos som är lämplig för dig. Dosen kan
behöva justeras upp till 120 mg, beroende på hur du svarar på Duloxetine Sandoz.
Det är lättare att komma ihåg att ta Duloxetine Sandoz om man tar det vid samma tid varje dag.
Fråga din läkare hur länge du ska ta Duloxetine Sandoz. Sluta inte att ta Duloxetine Sandoz, eller ändra dos,
utan att först ha diskuterat detta med din läkare. För att du ska känna dig bättre är det viktigt att behandla din
sjukdom på rätt sätt. Om den inte behandlas, kan den kvarstå och bli allvarligare och svårare att behandla.
Om du har tagit för stor mängd av Duloxetine Sandoz
Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag kontakta
omedelbart läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 0800 147 111) för bedömning av risken samt
rådgivning. Symtom på överdos är sömnighet, koma, serotonergt syndrom (en sällsynt reaktion som kan
orsaka kraftiga lyckokänslor, dåsighet, klumpighet, rastlöshet, berusningskänsla, feber, svettning eller stela
muskler), krampanfall, kräkningar och snabba hjärtslag.
Om du har glömt att ta Duloxetine Sandoz
Om du har glömt en dos, ta den så snart du kommer ihåg. Om det emellertid är dags för din nästa dos,
hoppa över den glömda dosen och ta endast en dos som vanligt. Ta inte dubbla doser för att
kompensera den dos du glömt. Ta inte fler Duloxetine Sandoz per dag än din läkare föreskrivit.
Om du slutar att ta Duloxetine Sandoz
Sluta inte att ta Duloxetine Sandoz, även om du känner dig bättre, utan att först tala med din läkare. Om din
läkare anser att du inte längre behöver Duloxetine Sandoz, kommer han/hon att minska dosen under minst
två veckor, innan behandlingen avslutas helt.
Vissa patienter, som abrupt slutar att ta Duloxetine Sandoz, kan få symtom såsom:
yrsel
stickningar och domningar eller förnimmelser av elektriska stötar (speciellt i huvudet)
sömnstörningar (livliga drömmar, mardrömmar, sömnlöshet)
trötthet, sömnighet
känsla av rastlöshet eller oro
ångest
illamående/kräkningar (känna sig sjuk)
skakningar
huvudvärk
muskelsmärta
irritationskänsla
diarré
kraftiga svettningar eller
svindel.
Dessa besvär är vanligtvis lätta och försvinner inom några dagar. Rådfråga din läkare om reaktionerna
är besvärande.
Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.
4.
Eventuella biverkningar
Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få dem.
Dessa är vanligtvis lätta till måttliga och försvinner oftast efter några veckor.
Mycket vanliga (kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare)
huvudvärk, sömnighet
illamående, muntorrhet.
Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare)
aptitlöshet
sömnsvårigheter, upprördhetskänslor, mindre sexlust, ångest, svårigheter att få eller utebliven
orgasm, konstiga drömmar
yrsel, känna sig trög, darrningar, domningar, som inkluderar domningar eller stickningar i huden
dimsyn
tinnitus (förnimmelse av ljud i örat utan yttre ljudkälla)
hjärtklappning
förhöjt blodtryck, blodvallning
gäspningar
förstoppning, diarré, ont i magen, illamående och kräkningar, halsbränna eller
matsmältningsbesvär, väderspänning
ökad svettning, (kliande) utslag
muskelsmärta, muskelspasm
smärtsam urinering, täta blåstömningar
erektionsproblem, ejakulationsstörningar
fallolyckor (mest hos äldre), trötthet
viktminskning.
Barn och ungdomar under 18 år som behandlades med detta läkemedel mot depression fick viss
viktminskning när de påbörjade behandlingen. Vikten ökade dock efter 6 månaders behandling så att
den motsvarade andra barn och ungdomar i samma ålder och av samma kön.
Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare)
svalginflammation
som orsakar hes röst
självmordstankar, sömnsvårigheter, tandgnisslan, känna sig desorienterad, bristande motivation
plötsliga ofrivilliga
ryckningar eller ryckningar i musklerna, en känsla av rastlöshet och svårighet att sitta
eller stå still, känna sig nervös, koncentrationssvårigheter, smakförändringar, svårigheter att kontrollera
rörelser t.ex. brist på koordination eller ofrivilliga rörelser i musklerna, restless legs (domnande och
stickande känsla i benen), dålig sömn
stora pupiller (det mörka fältet i mitten av ögat), synstörningar
svindel och ont i öronen
snabba eller oregelbundna hjärtslag
svimning, svindel, svimning och yrsel när man reser sig upp, kalla fingrar och/eller tår känna sig tjock i
halsen, näsblödning
blodiga kräkningar eller svart tjärartad avföring, mag-tarminflammation,
rapningar, svårigheter att
svälja
inflammation i levern som kan orsaka smärta i buken och gulfärgning av hud och ögonvitor
nattsvettningar, nässelfeber, kallsvettning, känslighet för solljus, ökad benägenhet att få blåmärken
muskelspänning, muskelryckningar
svårighet eller oförmåga att kasta vatten, svårighet att börja kissa, behov att tömma blåsan under
natten, behov att tömma blåsan oftare än vanligt, minskat urinflöde
onormal vaginalblödning, onormala menstruationer, inkluderande kraftig, smärtsam, oregelbunden
eller förlängd menstruation, ovanligt korta eller uteblivna menstruationer, smärta i testiklarna eller
pungen
bröstsmärta, känna sig kall, törst, skakningar, känna sig varm, onormal gång
viktökning
Duloxetine Sandoz kan orsaka effekter som du inte märker, såsom ökning av leverenzymer eller halten
av kalium, kreatinfosfokinas socker eller kolesterol i blodet.
Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 användare)
hosta, pipande andning och andfåddhet som kan åtföljas av hög kroppstemperatur
allvarliga allergiska reaktioner som orsakar andningssvårigheter eller yrsel, med svullen tunga
eller svullna läppar, allergiska reaktioner
nedsatt sköldkörtelfunktion, vilket kan orsaka trötthet eller viktuppgång
uttorkning, lågt natriumvärde i blodet (drabbar mest äldre; symtomen kan vara att känna sig yr,
svag, förvirrad, sömnig eller mycket trött, illamående eller kräkningar, mer allvarliga symtom är
svimning, krampanfall eller fall) otillräcklig utsöndring av antidiuretiskt hormon (SIADH)
självmordsbeteende, mani (överaktivitet, tankeflykt och nedsatt behov av sömn), hallucinationer, känsla
av aggression och vrede
”serotonergt syndrom” (en sällsynt reaktion som kan ge lyckokänsla, dåsighet, klumpighet,
rastlöshet, känsla av berusning, feber, svettningar eller stela muskler), krampattacker
ökat tryck i ögat (glaukom)
inflammation i munnen, ljust rött blod i avföringen, dålig andedräkt, inflammation i tjocktarmen (orsakar
diarré)
leverproblem, gulfärgning av hud och ögonvitor (gulsot)
Stevens-Johnson syndrom (svår sjukdom med blåsor i huden, munnen, ögonen och könsorganen),
svåra allergiska reaktioner som orsakar svullnad av ansiktet och halsen (angioödem)
kramp i käkmusklerna
avvikande lukt på urinen
klimakteriesymtom, onormal produktion av bröstmjölk hos män och kvinnor.
Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 användare)
inflammation i hudens blodkärl (kutan vaskulit).
Rapportering av biverkningar
Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även biverkningar som inte
nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se detaljer nedan). Genom att
rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om läkemedlets säkerhet.
Webbplats: www.fimea.fi.
Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea
Biverkningsregistret
PB55
FI-00034 Fimea
5.
Hur Duloxetine Sandoz ska förvaras
Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.
Används före utgångsdatum som anges på blistret/burken/kartongen efter EXP.
Utgångsdatumet är den sista dagen i angiven månad.
Förvaras vid högst 30°C.
HDPE-burkar: Efter första öppnandet: används inom 3 månader.
Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man kastar
läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.
6.
Förpackningens innehåll och övriga upplysningar
Innehållsdeklaration
Den aktiva substansen är duloxetin
Varje kapsel innehåller 30 eller 60 mg duloxetin (som hydroklorid).
Övriga innehållsämnen är:
Kapselinnehåll: pregelatiniserad majsstärkelse, mikrokristallin cellulosa, povidon K 30, talk,
magnesiumstearat, natriumstearylfumarat, hypromellosacetatsuccinat, titandioxid (E 171), laktosmonohydrat,
hypromellos och makrogol 4000.
Kapselhölje: titandioxid (E 171), gelatin, brilliantblått FCF (E 133), allurarött AC (E 129),
kinolingult
(E 104) (gäller endast Duloxetine Sandoz 60 mg), para-orange (E 110) (gäller endast Duloxetine
Sandoz 60 mg).
Trycksvärta: shellack, indigokarmin
aluminium lack (E 132), titandioxid (E 171), propylenglykol.
Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar
Duloxetine Sandoz 30 mg är hårda enterokapslar med ogenomskinlig mörkblå överdel och ogenomskinlig vit
underdel märkt med ”30”. Kapslarna innehåller fyra vita till benvita, runda, bikonvexa tabletter innehållande
sammanlagt 30 mg duloxetin som aktiv substans.
Kapselstorlek: ungefär 18 mm.
Duloxetine Sandoz 60 mg är hårda enterokapslar med ogenomskinlig mörkblå överdel och ogenomskinlig
gul-grön underdel märkt med ”60”. Kapslarna innehåller åtta vita till benvita, runda, bikonvexa tabletter
innehållande sammanlagt 60 mg duloxetin som aktiv substans.
Kapselstorlek: ungefär 24 mm.
Duloxetine Sandoz hårda enterokapslar tillhandahålls i (PVC/PE/PCTFE//Al eller PA/Al/PVC//Al) blister i
en kartong.
Förpackningsstorlekar:
Duloxetine Sandoz 30 mg: 7, 14, 28, 30 och 98 kapslar.
Duloxetine Sandoz 60 mg: 14, 28, 30, 56, 84 och 98 kapslar.
Duloxetine Sandoz hårda enterokapslar tillhandahålls i HPDE-burkar med barnskyddande PP-skruvlock i en
kartong.
Förpackningsstorlekar: 30, 120 och 200 kapslar.
Burk med 120 och 200 kapslar är avsedd endast för dosdispensering och sjukhusbruk.
Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.
Innehavare av godkännande för försäljning
Sandoz A/S, Edvard Thomsens Vej 14, 2300 Köpenhamn S, Danmark
Tillverkare
Salutas Pharma GmbH, Otto-von-Guericke-Allee 1, 39179 Barleben, Tyskland
eller
Pharmathen S.A., Dervenakion str. 6, Pallini, 15351 Attiki, Grekland
eller
Pharmathen International S.A., Industrial Park Sapes, Rodopi Prefecture, Block No 5, 69300 Rodopi,
Grekland
Denna bipacksedel ändrades senast 26.07.2019
1.
LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Duloxetine Sandoz 30 mg kova enterokapseli
Duloxetine Sandoz 60 mg kova enterokapseli
2.
VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Duloxetine Sandoz 30 mg
Yksi kapseli sisältää 30 mg duloksetiinia (hydrokloridina).
Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:
Yksi kapseli sisältää 1,85 mg laktoosia (monohydraattina), 0,167 mg alluranpunaista (E 129) ja 0,788
mg briljanttisinistä FCF (E 133).
Duloxetine Sandoz 60 mg
Yksi kapseli sisältää 60 mg duloksetiinia (hydrokloridina).
Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:
Yksi kapseli sisältää 0,152 paraoranssia (E 110), 3,7 mg laktoosia (monohydraattina), 0,390 mg
alluranpunaista (E 129) ja 1,852 mg briljanttisinistä FCF (E 133).
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1
3.
LÄÄKEMUOTO
Kova enterokapseli.
Duloxetine Sandoz 30 mg
Kapselissa on läpinäkymätön valkoinen runko-osa, jossa merkintä ”30”, ja läpinäkymätön
tummansininen yläosa. Kapseli sisältää 4 valkoista tai luonnonvalkoista,
pyöreää, kaksoiskuperaa
tablettia.
Kapselin koko: noin 18 mm.
Duloxetine Sandoz 60 mg
Kapselissa on läpinäkymätön kellanvihreä runko-osa, jossa merkintä ”60”, ja läpinäkymätön
tummansininen yläosa. Kapseli sisältää 8 valkoista tai luonnonvalkoista,
pyöreää, kaksoiskuperaa
tablettia.
Kapselin koko: noin 24 mm.
4.
KLIINISET TIEDOT
4.1
Käyttöaiheet
Masennuksen hoito.
Perifeerisen diabeettisen neuropatiakivun hoito.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoito.
Duloxetine Sandoz on tarkoitettu aikuisten hoitoon.
Lisätietoja ks. kohta 5.1.
4.2
Annostus ja antotapa
Annostus
Masennus
Aloitusannos ja suositeltu ylläpitoannos on 60 mg kerran vuorokaudessa ruoan kanssa tai ilman.
Kliinisissä tutkimuksissa on arvioitu turvallisuusnäkökulmasta annoksia alkaen 60 mg kerran
vuorokaudessa ja aina maksimiannokseen 120 mg vuorokaudessa. Ei kuitenkaan ole kliinistä näyttöä
siitä, että potilaat hyötyisivät annoksen suurentamisesta, jos vastetta ei saavuteta suositellulla
aloitusannoksella.
Hoitovaste saadaan yleensä 2–4 viikon hoidon jälkeen.
Kun antidepressiivinen vaste on saavutettu, suositellaan hoidon jatkamista usean kuukauden ajan
relapsin välttämiseksi. Potilaiden, jotka ovat hyötyneet duloksetiinihoidosta ja joilla on esiintynyt
toistuvia masennusjaksoja, pitkäaikaishoitoa uusiutumisen ehkäisemiseksi voi jatkaa annoksella 60 –
120 mg vuorokaudessa.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
Suositeltu aloitusannos yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa on 30 mg kerran vuorokaudessa
ruoan kanssa tai ilman. Jos potilaan vaste on riittämätön, vuorokausiannos tulee nostaa 60 mg:aan,
joka on tavallinen hoitoannos useimmille potilaille.
Potilailla, joilla on samanaikainen depressio, aloitus- ja hoitoannos on 60 mg kerran vuorokaudessa
(katso myös edellisen kappaleen annossuositus).
Vuorokausiannosten on osoitettu olevan tehokkaita 120 mg:aan saakka, samoin duloksetiinin
turvallisuutta on arvioitu kliinisissä tutkimuksissa 120 mg:aan saakka. Annoksen asteittaista
nostamista 90 mg:aan tai 120 mg:aan voi harkita potilailla, joille 60 mg:n antama vaste on riittämätön.
Annoksen asteittaisen nostamisen tulee perustua kliiniseen vasteeseen ja siedettävyyteen.
Vasteen vakiintumisen jälkeen on suositeltavaa jatkaa hoitoa useita kuukausia taudin uusiutumisen
välttämiseksi.
Perifeerinen diabeettinen neuropatiakipu
Aloitusannos ja suositeltu ylläpitoannos on 60 mg kerran vuorokaudessa ruoan kanssa tai ilman.
Kliinisissä tutkimuksissa on arvioitu turvallisuusnäkökulmasta annoksia alkaen 60 mg kerran
vuorokaudessa ja aina maksimiannokseen 120 mg vuorokaudessa yhtä suuriin annoksiin jaettuna.
Duloksetiinin
pitoisuus plasmassa vaihtelee suuresti yksilöittäin
(ks. kohta 5.2). Siksi heikosti 60 mg:n
annoksella vastaavat potilaat saattavat hyötyä suurempien annosten käytöstä.
Potilaan hoitovaste tulisi arvioida 2 kuukauden hoidon jälkeen. Jos potilaan vaste ei ole riittävä hoidon
alkuvaiheessa, lisäteho tämän jälkeen on epätodennäköistä.
Potilaan hoidosta saama hyöty on arvioitava säännöllisesti (ainakin joka kolmas kuukausi) (ks. kohta
5.1).
Erityisryhmät
Iäkkäät henkilöt
Vain ikään perustuvaa annoksen säätämistä ei suositella. Kuten minkä tahansa lääkevalmisteen
kohdalla varovaisuutta on kuitenkin noudatettava iäkkäitä henkilöitä hoidettaessa, ja etenkin jos
masennuksen
tai yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa käytetään duloksetiinin
120 mg:n vuorokausiannosta,
josta on rajallisesti tietoa (ks. kohdat 4.4 ja 5.2).
Maksan vajaatoiminta
Duloksetiinia ei saa käyttää potilailla,
joilla on maksan vajaatoimintaan johtava maksasairaus (ks.
kohdat
4.3 ja 5.2).
Munuaisten vajaatoiminta
Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen lievässä tai kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa
(kreatiniinipuhdistuma 30–80 ml/min). Duloksetiinia ei saa käyttää potilaille, joilla on vaikea
munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min, ks. kohta 4.3).
Pediatriset potilaat
Duloksetiinia ei pidä käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten masennuksen hoitoon sen tehoon ja
turvallisuuteen liittyvien
seikkojen vuoksi (ks.kohdat 4.4, 4.8 ja 5.1).
Duloksetiinin tehoa ja turvallisuutta yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa pediatrisilla 7–17-
vuotiailla potilailla ei ole vahvistettu. Tällä hetkellä saatavilla olevat tiedot on kuvattu kohdissa 4.8,
5.1 ja 5.2.
Duloksetiinin turvallisuutta ja tehoa diabeettisen perifeerisen neuropatiakivun hoidossa ei ole tutkittu.
Tietoa ei ole saatavilla.
Hoidon lopettaminen
Hoidon äkillistä keskeyttämistä tulee välttää. Kun duloksetiinihoito lopetetaan annosta tulee pienentää
asteittain vähintään 1-2 viikon aikana vieroitusoireiden riskin pienentämiseksi (ks. kohdat 4.4 ja 4.8).
Jos annoksen pienentämisen jälkeen tai hoidon lopettamisen seurauksena ilmaantuu sietämättömiä
oireita voidaan harkita hoidon aloittamista uudelleen aikaisemmin käytetyllä annoksella. Myöhemmin
lääkäri voi jatkaa annoksen pienentämistä, mutta vielä enemmän asteittain.
Antotapa
Suun kautta.
4.3
Vasta-aiheet
Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille
apuaineille.
Duloksetiinin ja ei-selektiivisten irreversiibelien monoamiinioksidaasin
estäjien (MAO:n estäjät)
samanaikainen käyttö on kontraindikoitu
(ks. kohta 4.5).
Maksan vajaatoimintaan johtava maksasairaus (ks. kohta 5.2).
Duloksetiinia ei tule käyttää samanaikaisesti fluvoksamiinin,
siprofloksasiinin eikä enoksasiinin
(voimakkaita CYP1A2-estäjiä) kanssa, sillä tällainen yhdistelmä suurentaa plasman
duloksetiinipitoisuutta (ks. kohta 4.5).
Vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) (ks. kohta 4.4).
Duloksetiinihoidon
aloitus on kontraindikoitu potilailla, joilla
on hoitamaton verenpainetauti, mikä
voisi saattaa potilaat mahdollisen hypertensiivisen kriisin vaaraan (ks. kohta 4.4 ja 4.8).
4.4
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Mania ja kouristukset
Duloksetiinia tulee käyttää varoen potilailla,
joilla on esiintynyt maniaa tai diagnosoitu
kaksisuuntainen mielialahäiriö
ja/tai kouristuksia.
Mydriaasi
Duloksetiinin
käytön yhteydessä on ilmoitettu mydriaasia, joten duloksetiinia tulee määrätä varoen
potilaille, joilla on kohonnut silmänpaine tai akuutin ahdaskulmaglaukooman riski.
Verenpaine ja sydämen lyöntitiheys
Duloksetiiniin
käyttöön on joillakin potilailla liittynyt
verenpaineen nousua ja kliinisesti
merkitsevää
hypertensiota. Tämä saattaa johtua duloksetiinin noradrenergisesta vaikutuksesta. Hypertensiivistä
kriisiä on raportoitu duloksetiinin käytön yhteydessä, erityisesti potilailla, joilla on jo kohonnut
verenpaine. Siitä syystä potilaille,
joilla tiedetään olevan hypertensio ja/tai jokin sydänsairaus,
suositellaan verenpaineen seurantaa erityisesti ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Varovaisuutta
tulee noudattaa duloksetiinin
käytössä potilaille, joiden vointi saattaa vaarantua kohonneen sydämen
lyöntitiheyden tai verenpaineen nousun seurauksena. Varovaisuutta tulee
noudattaa, kun duloksetiinia käytetään yhdessä lääkkeiden kanssa, jotka saattavat vaikuttaa sen
metaboliaan (ks. kohta 4.5). Duloksetiiniannoksen pienentämistä tai asteittaista hoidon lopettamista
tulee harkita potilailla,
joiden verenpaine pysyy korkealla hoidon yhteydessä (ks.kohta 4.8).
Duloksetiinihoitoa ei pidä aloittaa potilaille, joiden verenpaine ei ole tasapainossa (ks. kohta 4.3).
Munuaisten vajaatoiminta
Potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) ja jotka
saavat hemodialyysihoitoa,
esiintyy plasman duloksetiinipitoisuuksien
nousua. Potilaat, joilla on
vaikea munuaisten vajaatoiminta, ks. kohta 4.3. Potilaat, joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten
vajaatoiminta, ks. kohta 4.2.
Serotoniinioireyhtymä
Kuten muiden serotonergisten lääkkeiden yhteydessä, duloksetiinihoidonkin
yhteydessä saattaa
esiintyä serotoniinisyndrooma,
joka on potentiaalisesti hengenvaarallinen tila. Tämä on mahdollista
erityisesti silloin,
kun duloksetiinia käytetään samanaikaisesti muiden serotonergisten lääkkeiden
(mukaan lukien SSRI:t, SNRI:t, trisykliset masennuslääkkeet ja triptaanit), serotoniinin metaboliaa
heikentävien lääkkeiden, kuten MAO:n estäjien, tai antipsykoottien tai muiden dopamiiniantagonistien
kanssa, jotka saattavat vaikuttaa serotonergisiin välittäjäainejärjestelmiin (ks. kohdat 4.3 ja 4.5).
Serotoniinisyndrooman oireisiin voi kuulua psyykkisen tilan muutoksia (kuten agitaatio,
hallusinaatiot, kooma), autonomisen hermoston epävakaus (kuten takykardia, epävakaa verenpaine,
hypertermia), neuromuskulaariset poikkeamat (kuten hyperrefleksia, koordinaatiokyvyn
heikkeneminen) ja/tai ruoansulatuskanavan oireet (kuten pahoinvointi,
oksentelu, ripuli).
Jos duloksetiinin
ja muiden serotonergisten lääkkeiden, jotka voivat vaikuttaa serotonergisiin ja/tai
dopaminergisiin
välittäjäainejärjestelmiin,
yhtäaikainen käyttö on kliinisesti perusteltua, pitää potilasta
seurata huolellisesti etenkin hoidon alussa ja annosta suurennettaessa.
Mäkikuisma
Haittavaikutuksia saattaa esiintyä useammin, jos duloksetiinia käytetään samanaikaisesti mäkikuismaa
(Hypericum perforatum) sisältävien rohdosvalmisteiden kanssa.
Seksuaalinen toimintahäiriö
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) / serotoniinin ja noradrenaliinin
takaisinoton estäjät (SNRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa seksuaalisen toimintahäiriön oireita (katso kohta
4.8). Ilmoituksia on tehty pitkäkestoisista seksuaalisista toimintahäiriöistä,
joiden oireet ovat jatkuneet
SSRI-/SNRI-lääkkeen käytön lopettamisesta huolimatta.
Itsemurha
Masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö: Depressioon liittyy itsemurha-ajatusten, itsensä
vahingoittamisen ja itsemurhan (itsemurhaan liittyvien
tapahtumien) lisääntynyt vaara. Tämä vaara
säilyy niin kauan, kunnes saavutetaan merkittävä remissio. Koska paranemista ei ehkä tapahdu
ensimmäisten hoitoviikkojen aikana, potilaan tilaa on seurattava huolellisesti, kunnes paranemista
tapahtuu. Yleisen kliinisen kokemuksen perusteella itsemurhan vaara voi lisääntyä paranemisen
alkuvaiheessa.
Myös muut psykiatriset sairaudet, joihin duloksetiinia
määrätään, voivat lisätä itsemurhaan liittyviä
tapahtumia. Lisäksi näihin sairauksiin saattaa liittyä samanaikainen masennustila. Näin ollen samat
varotoimet kuin masennuspotilaita hoidettaessa tulee ottaa huomioon hoidettaessa muita psyykkisiä
sairauksia sairastavia potilaita.
Potilaiden, joilla on aiempia itsemurhaan liittyviä tapahtumia tai huomattavasti itsetuhoisia ajatuksia
ennen hoidon aloittamista, tiedetään olevan hyvin suuressa vaarassa itsemurha-ajatusten tai
itsetuhoisen käytöksen suhteen. Näitä potilaita täytyy seurata huolellisesti hoidon aikana.
Plasebokontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista, joissa masennuslääkitystä oli käytetty psyykkisten
häiriöiden hoitoon, tehtiin meta-analyysi. Se osoitti alle 25-vuotiailla
masennuslääkityksessä olevilla
nuorilla vaaran itsetuhoiseen käytökseen olevan suuremman kuin plasebolla.
Itsemurha-ajatuksia ja itsetuhoista käytöstä on ilmoitettu duloksetiinihoidon
aikana tai pian hoidon
lopettamisen jälkeen (katso kohta 4.8).
Potilaita ja etenkin niitä potilaita, joilla on lisääntynyt itsemurhan vaara, tulee seurata tarkasti
lääkehoidon aikana erityisesti hoidon alkuvaiheessa ja annosmuutosten jälkeen. Potilaille (ja heistä
huolehtiville) tulee korostaa, että on tärkeää seurata, jos potilaan sairaudentila huononee, potilaalle
tulee itsemurha-ajatuksia / -käyttäytymistä tai potilas käyttäytyy epätavallisesti. Jos näitä oireita
ilmaantuu, on otettava välittömästi yhteys lääkäriin.
Perifeerinen diabeettinen neuropatiakipu: Kuten muillakin tämän farmakologisen ryhmän lääkkeillä
(masennuslääkkeillä), myös duloksetiinihoidon aikana tai pian hoidon lopettamisen jälkeen on
raportoitu yksittäisten potilaiden saaneen itsemurha-ajatuksia ja käyttäytyneen itsetuhoisesti.
Edellisessä kappaleessa on lisätietoja itsemurhan vaaratekijöistä masennuksessa. Lääkäreiden pitää
rohkaista potilaita ilmaisemaan kaikki ahdistavat ajatuksensa tai tunteensa aina, kun näitä ilmenee.
Käyttö lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla
Duloksetiinia ei pitäisi käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoidossa. Kliinisissä tutkimuksissa
itsetuhokäyttäytymistä (itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia) ja vihamielisyyttä (pääasiallisesti aggressio,
vastustava käyttäytyminen ja viha) havaittiin useammin masennuslääkkeillä hoidetuilla lapsilla ja
nuorilla kuin plaseboa saaneilla. Jos kliinisen tarpeen perusteella hoito kuitenkin päätetään aloittaa,
potilasta pitää seurata huolellisesti itsetuhoisten oireiden ilmenemisen varalta (katso kohta 5.1). Pitkän
aikavälin turvallisuutta koskevat tiedot lasten ja nuorten kasvamisesta, kypsymisestä sekä
kognitiivisesta ja käyttäytymiseen liittyvästä kehityksestä puuttuvat (katso kohta 4.8).
Verenvuoto
Verenvuotoa, kuten mustelmamuodostusta, purppuraa ja suolistovuotoja on ilmoitettu selektiivisten
serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI) ja serotoniinin/ noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI)
myös duloksetiinin
käytön yhteydessä. Varovaisuutta tulee noudattaa potilailla,
jotka käyttävät
verenhyytymistä ehkäiseviä ja/tai muita trombosyyttien toimintaan vaikuttavia lääkevalmisteita (esim.
steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet tai asetyylialisyylihappo
(ASA)) sekä potilailla,
joilla tiedetään olevan verenvuototaipumus.
Hyponatremia
Duloksetiinin
käytön yhteydessä on ilmoitettu hyponatremiaa, joissakin tapauksissa seerumin
natriumpitoisuus on ollut alle 110 mmol/l. Hyponatremia voi johtua antidiureettisen hormonin
epäasianmukaisen erityksen oireyhtymästä (SIADH). Suurin osa ilmoitetuista
hyponatremiatapauksista oli iäkkäillä, etenkin jos potilaalla oli hiljattain nestetasapainon häiriö tai tila,
joka voi johtaa nestetasapainon häiriöön. Varovaisuutta tulee noudattaa potilailla, joilla on lisääntynyt
hyponatremian riski, kuten iäkkäillä, kirroosipotilailla tai potilailla,
joilla on nestevajaus tai diureetteja
käyttävillä potilailla.
Hoidon lopettaminen
Vieroitusoireet hoidon loputtua ovat yleisiä etenkin jos hoito lopetetaan äkillisesti (katso kohta 4.8).
Kliinisissä tutkimuksissa äkillisen hoidon lopettamisen jälkeen haittavaikutuksia esiintyi
duloksetiinihoidossa olleista potilaista noin 45 %:lla ja potilaista, jotka olivat saaneet plasebohoitoa 23
%:lla. Riski vieroitusoireisiin
SSRI:n ja SRNI:n yhteydessä saattaa riippua monista tekijöistä sisältäen
hoidon keston ja annoksen sekä annoksen pienentämisen. Yleisimmät raportoidut haittavaikutukset on
lueteltu kohdassa 4.8. Yleensä nämä oireet ovat lieviä tai kohtalaisia, mutta joillakin
potilailla oireet
saattavat olla vaikea-asteisia. Ne yleensä ilmaantuvat muutamien ensimmäisten päivien kuluessa
hoidon lopettamisesta. Tällaisia oireita on ilmoitettu erittäin harvoin potilailla, jotka ovat tahattomasti
jättäneet lääkkeen ottamatta. Yleensä nämä oireet ovat itsestään rajoittuvia ja häviävät tavallisesti
kahden viikon sisällä, vaikka jollain
yksilöillä ne saattavat pitkittyä (2-3 kuukautta tai enemmän).
Siksi on järkevää, että duloksetiinia
vähennetään asteittain hoidon lopettamisen yhteydessä vähintään
kahden viikon ajan potilaan tarpeet huomioiden (katso kohta 4.2).
Iäkkäät henkilöt
Duloksetiinin
120 mg:n vuorokausiannoksen käytöstä masennuksen ja yleistyneen
ahdistuneisuushäiriön hoitoon iäkkäille henkilöille on rajallisesti tietoa. Siksi maksimiannoksen
käytössä tulee noudattaa varovaisuutta tässä potilasryhmässä (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).
Akatisia/psykomotorinen levottomuus
Duloksetiinin
käyttö on yhdistetty akatisian kehittymiseen, jota luonnehtii subjektiivisesti
epämiellyttävä tai häiritsevä rauhattomuus ja tarve liikkua ja usein lisäksi kykenemättömyys istua tai
seistä paikallaan. Tätä esiintyy todennäköisimmin
muutaman ensimmäisen hoitoviikon aikana.
Potilaille, joille kehittyy tällaisia oireita annoksen nostaminen voi olla haitallista.
Lääkkeet, jotka sisältävät duloksetiinia
Duloksetiinia käytetään eri kauppanimellä monissa indikaatioissa (perifeerinen diabeettinen
neuropatiakipu, masennustilat, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja ponnistusinkontinenssi). Useampaa
kuin yhtä duloksetiinivalmistetta ei saa käyttää samanaikaisesti.
Hepatiitti / koholla olevat maksaentsyymit
Duloksetiinin
käytön yhteydessä on ilmoitettu maksan toiminnan häiriötä mukaan lukien
huomattavasti kohonneet maksaentsyymit (> 10 kertaa normaaliarvon ylärajan ylittävät arvot),
hepatiitti ja keltaisuus (katso kohta 4.8). Näistä tapahtumista valtaosa ilmeni ensimmäisen kuukausien
aikana lääkehoidon aloittamisen jälkeen. Maksan toiminnan häiriöt olivat etupäässä
hepatosellulaarisia. Duloksetiinia tulee käyttää varoen potilailla,
jotka käyttävät muita maksaan
haitallisesti vaikuttavia lääkkeitä.
Duloxetine Sandoz 30 mg ja 60 mg kapselit sisältävät laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen
perinnöllinen
galaktoosi-intoleranssi,
täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi
imeytymishäiriö,
ei tule käyttää tätä lääkettä.
Duloxetine Sandoz 30 mg ja 60 mg kapselit sisältävät alluranpunaista (E 129), joka voi aiheuttaa
allergisia reaktioita.
Duloxetine Sandoz 30 mg ja 60 mg kapselit sisältävät briljanttisinistä FCF (E 133), joka voi aiheuttaa
allergisia reaktioita.
Duloxetine Sandoz 30 mg ja 60 mg kapselit sisältävät alle 1 mmol natriumia (23 mg) per kapseli eli
sen voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.
Duloxetine Sandoz 60 mg kapselit sisältävät paraoranssia (E 110), joka voi aiheuttaa allergisia
reaktioita.
4.5
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Monoamiinioksidaasin estäjät (MAO:n estäjät): Serotoniinioireyhtymäriskin vuoksi duloksetiinia ei
tule käyttää samanaikaisesti epäselektiivisten irreversiibelien monoamiinioksidaasin
estäjien (MAO:n
estäjät) kanssa, eikä ennen kuin on kulunut vähintään 14 vuorokautta MAO:n estäjähoidon
lopettamisesta. Duloksetiinin
puoliintumisajan
perusteella tulee duloksetiinin käytön lopettamisen ja
MAO:n estäjähoidon aloittamisen välillä pitää vähintään 5 vuorokauden tauko (ks. kohta 4.3).
Duloksetiinin ja selektiivisten reversiibelien MAO:n estäjien, kuten moklobemidin,
samanaikaista
käyttöä ei suositella (ks. kohta 4.4). Antibiootti linetsolidi
on reversiibeli, epäselektiivinen MAO:n
estäjä, jota ei pitäisi antaa potilaille,
joita hoidetaan duloksetiinilla (ks. kohta 4.4).
CYP1A2:n estäjät: CYP1A2 osallistuu duloksetiinin
metaboliaan, joten voimakkaan CYP1A2:n
estäjän samanaikainen käyttö todennäköisesti suurentaa duloksetiinipitoisuuksia. Fluvoksamiini
(100
mg kerran vuorokaudessa), joka on voimakas CYP1A2:n estäjä, pienensi duloksetiinin näennäistä
plasmapuhdistumaa noin 77 % ja nosti altistusta (AUC
) 6-kertaiseksi. Siksi duloksetiinia ei tule
antaa samanaikaisesti voimakkaiden CYP1A2:n estäjien kuten fluvoksamiinin
kanssa (ks. kohta 4.3).
Keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet: Duloksetiinin ja muiden keskushermostoon vaikuttavien
lääkeaineiden yhteiskäytön riskiä ei ole arvioitu systemaattisesti lukuunottamatta tässä kohdassa
mainittuja tapauksia. Siksi varovaisuutta tulee noudattaa käytettäessä duloksetiinia samanaikaisesti
muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden tai aineiden kanssa, mukaan lukien alkoholi ja
rauhoittavat lääkkeet (esim. bentsodiatsepiinit, opiaatit, psykoosilääkkeet, fenobarbitaali, sedatiiviset
antihistamiinit).
Serotonergiset lääkkeet: Selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä tai serotoniinin ja
noradrenaliinin takaisinoton estäjiä ja serotonergisia lääkkeitä samanaikaisesti käyttäneillä potilailla
on ilmoitettu harvoin serotoniinioireyhtymää. Varovaisuutta tulee noudattaa käytettäessä duloksetiinia
samanaikaisesti serotonergisten lääkkeiden kuten SSRI-lääkkeiden, SNRI-lääkkeiden, trisyklisten
masennuslääkkeiden kuten klomipramiinin tai amitriptyliinin,
MAO:n estäjien kuten moklobemidin
tai linetsolidin,
mäkikuisman (Hypericum perforatum) tai triptaanien, tramadolin, petidiinin
tryptofaanin kanssa (ks.kohta 4.4).
Duloksetiinin vaikutukset muihin lääkevalmisteisiin
CYP1A2:n vaikutuksesta metaboloituvat lääkeaineet: Teofylliinin (CYP1A2:n substraatti)
farmakokinetiikassa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia samanaikaisen duloksetiinin
käytön (60 mg
kahdesti vuorokaudessa) yhteydessä.
CYP2D6:n vaikutuksesta metaboloituvat lääkeaineet: Duloksetiini on keskivahva CYP2D6
inhibiittori. Kun duloksetiinia annetaan annoksella 60 mg kahdesti päivässä yhdessä desipramiinin
kerta-annoksen kanssa, mikä on CYP2D6 entsyymin substraatti, kasvoi desipramiinin
kolminkertaisesti. Duloksetiinin
(40 mg kahdesti vuorokaudessa) samanaikainen käyttö suurentaa
tolterodiinin (2 mg kahdesti vuorokaudessa) vakaan tilan AUC-arvoa 71 % mutta ei vaikuta sen
aktiivisen 5-hydroksyylimetaboliitin farmakokinetiikkaan, eikä duloksetiiniannoksen säätöä suositella.
Varovaisuutta tulee noudattaa, jos duloksetiinin kanssa annetaan samanaikaisesti pääasiassa
CYP2D6:n vaikutuksesta metaboloituvia lääkkeitä (risperidoni, trisykliset masennuslääkkeet kuten
nortriptyliini, amitriptyliini ja imipramiini)
etenkin, jos niiden terapeuttinen leveys on kapea (kuten
flekainidi,
propafenoni ja metoprololi).
Ehkäisytabletit ja muut steroidit: In vitro -tutkimusten tulokset osoittavat, ettei duloksetiini
indusoi
CYP3A:n katalyyttistä vaikutusta. Erityisiä in vivo -yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.
Verenhyytymistä ja verihiutaleiden aggregaatiota ehkäisevät aineet: Farmakodynaamisesta
yhteisvaikutuksesta johtuvan verenvuotovaaran mahdollisen lisääntymisen vuoksi varovaisuutta tulee
noudattaa, kun duloksetiinia käytetään yhdessä oraalisten antikoagulanttien tai verihiutaleiden
aggregaatiota ehkäisevien aineiden kanssa. INR arvojen suurenemista on raportoitu, kun potilaat saivat
duloksetiinia
yhdessä varfariinin kanssa. Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä kliinisen farmakologian
tutkimuksessa duloksetiinin
ja varfariinin samanaikainen anto ei vakaassa tilassa kuitenkaan
aiheuttanut lähtötasoon verrattuna merkitsevää muutosta INR-arvossa eikä R- tai S-varfariinin
farmakokinetiikassa.
Muiden lääkeaineiden vaikutukset duloksetiiniin
Antasidit ja H2-salpaajat: 40 mg duloksetiinia
oraalisesti samanaikaisesti alumiinia ja magnesiumia
sisältävien antasidien tai famotidiinin
kanssa ei vaikuttanut merkitsevästi duloksetiinin
imeytymisnopeuteen eikä imeytymisen määrään.
CYP1A2:n indusorit: Populaatiofarmakokineettiset analyysit ovat osoittaneet, että tupakoivilla
henkilöillä plasman duloksetiinipitoisuudet
ovat lähes 50 % pienemmät verrattuna tupakoimattomiin
henkilöihin.
4.6
Hedelmällisyys, raskaus ja imetys
Raskaus
Duloksetiinin
käytöstä raskaana olevilla naisilla ei ole riittävää tutkimustietoa. Eläinkokeissa on
osoitettu lisääntymistoksisuutta,
kun duloksetiinin systeemisen altistuksen taso (AUC) oli alhaisempi
kuin maksimaalinen kliininen
altistus (ks. kohta 5.3).
Mahdollista vaaraa ihmiselle ei tiedetä.
Epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että SSRI:ien käyttöön, erityisesti raskauden
loppuaikana, saattaa liittyä kohonnut keuhkoverenkierron vastus vastasyntyneillä (PPHN, persistent
pulmonary hypertension in the newborn). Vaikka yksikään tutkimus ei suoraan osoita yhteyttä
PPHN:n ja SNRI -lääkkeiden käytön välillä, niin mahdollista riskiä ei voida sulkea pois duloksetiinin
käytön yhteydessä, ottaen huomioon sen vaikutusmekanismin (serotoniinin takaisinoton esto).
Kuten muidenkin serotoninergisten lääkeaineiden kohdalla vastasyntyneellä voi esiintyä
vieroitusoireita, jos äiti on käyttänyt duloksetiinia raskauden loppuvaiheessa. Duloksetiinilla
havaittuja vieroitusoireita voivat olla hypotonia, vapina, tärinä, syömisvaikeudet, hengitysvaikeudet ja
epileptiformiset kohtaukset. Suurin osa tapauksista on ollut joko välittömästi syntymän jälkeen tai
muutaman päivän sisällä syntymästä.
Duloksetiinia ei tule käyttää raskauden aikana, ellei hoidon mahdollinen hyöty ole suurempi kuin
sikiöön mahdollisesti kohdistuva vaara. Potilasta tulee neuvoa kertomaan lääkärille, jos hän tulee
raskaaksi tai suunnittelee raskautta hoidon aikana.
Imettäminen
Kun tutkittiin äidinmaitoa kuudelta potilaalta, jotka eivät imettäneet lapsiaan, todettiin duloksetiinin
erittyvän hyvin heikosti äidinmaitoon. Arvioitu päivittäinen imeväisen annos (mg/kg) on noin 0,14 %
äidin annoksesta (ks. kohta 5.2). Duloksetiinin
käyttöä imetyksen aikana ei suositella, koska tietoa
duloksetiinin turvallisuudesta pikkulapsille ei ole.
Hedelmällisyys
Duloksetiinilla ei ole vaikutusta miesten hedelmällisyyteen ja vaikutus naisiin oli selvää vain
annoksilla, jotka aiheuttivat äidille toksisuutta.
4.7
Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Tutkimuksia kyvystä ajaa autoa tai käyttää koneita ei ole tehty. Duloksetiinin käyttöön voi liittyä
sedaatiota ja huimausta. Potilaita tulee kehottaa välttämään autolla ajoa ja koneiden käyttöä, jos heillä
on esiintynyt sedaatiota tai huimausta.
4.8
Haittavaikutukset
a. Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia duloksetiinia saaneilla potilailla olivat pahoinvointi,
päänsärky, suun kuivuminen, uneliaisuus ja huimaus. Suurin osa yleisistä haittavaikutuksista oli
kuitenkin lieviä tai kohtalaisia, ne ilmenivät yleensä hoidon alkuvaiheessa, ja useimmat vähenivät
hoidon jatkuessa.
b. Haittavaikutustaulukko
Taulukossa 1 on spontaanisti ilmoitetut ja plasebokontrolloiduista kliinisistä lääketutkimuksista
kerätyt haittavaikutukset.
Taulukko 1: haittavaikutukset
Luokittelu: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥1/1 000, < 1/100),
harvinainen (≥1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000).
Kussakin esiintymistiheysluokassa haittavaikutukset on esitetty vakavuusjärjestyksessä vakavimmista
aloittaen.
Hyvin yleinen
Yleinen
Melko harvinainen
Harvinainen
Hyvin harvinainen
Infektiot
kurkunpääntulehdus
Immuunijärjestelmä
anafylaksia,
yliherkkyys
Umpieritys
kilpirauhasen
vajaatoiminta
Aineenvaihdunta ja ravitsemus
ruokahalun
heikentyminen
hyperglykemia
(ilmoitettu etenkin
diabetespotilailla)
kuivuminen,
hyponatremia,
SIADH
Psyykkiset häiriöt
unettomuus,
kiihtyneisyys,
sukupuolisen
halukkuuden
heikkeneminen,
ahdistuneisuus,
poikkeava
orgasmi,
poikkeavat unet
itsemurha-
ajatukset
, unihäiriö,
hampaiden
narskuttelu,
desorientaatio, apatia
itsetuhoinen
käyttäytyminen
mania,
hallusinaatiot,
aggressio ja viha
Hermosto
päänsärky,
uneliaisuus
huimaus,
vetämättömyys,
vapina,
parestesia
myoklonus, akatisia
hermostuneisuus,
keskittymishäiriö,
makuaistinhäiriö,
dyskinesia,
levottomat jalat –
oireyhtymä, huono
unen laatu
serotoniini-
oireyhtymä
kouristus
psykomotorinen
levottomuus
extrapyrami-
daalioireet
Silmät
näön
hämärtyminen
mydriaasi,
näön heikkeneminen
glaukooma
Kuulo ja tasapainoelin
korvien soiminen
kiertohuimaus,
korvakipu
Sydän
sydämen
tykytys
takykardia,
supraventri-
kulaariset
rytmihäiriöt,
pääasiassa
eteisvärinä
Verisuonisto
kohonnut
verenpaine
kuumotus
pyörtyminen
hypertensio
ortostaattinen
hypotensio
ääreisosien kylmyys
hypertensiivinen
kriisi
Hengitys-, rintakehä- ja välikarsina
haukottelu
kurkun kireys,
nenäverenvuoto
interstitiaalinen
keuhkosairaus
eosinofiilinen
keuhkokuume
Ruoansulatuselimistö
pahoinvointi,
suunkuivu-minen
ummetus,
ripuli,vatsakipu,
oksentelu,
dyspepsia,
ilmavaivat
suolisto-
verenvuoto
gastroenteriitti,
röyhtäily, gastriitti,
dysfagia
stomatiitti,
veriuloste,
pahanhajuinen
hengitys,
mikroskooppinen
koliitti
Maksa ja sappi
hepatiitti
kohonneet
maksaentsyymit
(ALAT, ASAT,
alkalinen
fosfataasi), akuutti
maksan
toimintahäiriö
maksan vajaatoi-
minta
, keltaisuus
Iho ja ihonalainen kudos
lisääntynyt
hikoilu,
ihottuma
yöhikoilu,
urtikaria, kontakti-
dermatiitti,
kylmänhiki,
valoyliherk-
kyysreaktiot,
lisääntynyt
mustelma
taipumus
Stevens-
Johnsonin
oireyhtymä
angioneuroottinen
edeema
Ihovaskuliitti
Luusto, lihakset ja sidekudos
tuki- ja lii-
kuntaelinkipu,
lihaskouristus
lihaskireys,
lihasnykäykset
leukalukko
Munuaiset ja virtsatiet
dysuria,
tihentynyt
virtsaaminen
virtsaumpi,
virtsaamisen
aloittamis-
vaikeudet,
tihentynyt öinen
virtsaamistarve,
runsasvirtsaisuus,
virtsasuihkun
heikentyminen
poikkeava
virtsanhaju
Sukupuolielimet ja rinnat
erektiohäiriö,
ejakulaatio-
häiriö, viivästynyt
ejakulaatio
gynekologinen
verenvuoto,
kuukautishäiriöt,
seksuaalisten
toimintojen
häiriintyminen,
kipu kiveksissä
vaihdevuosioireet,
galaktorrea,
hyperprolakti-
nemia
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haita
kaatuilu
uupumus
rintakipu
outo olo, kylmän
tuntemukset, jano,
vilunväristykset,
huonovointisuus,
kuuman
tuntemukset,
kävelyhäiriö
Tutkimukset
painon lasku
painon nousu,
veren
kreatiinikinaasin
nousu, suurentunut
veren kaliumarvo
suurentunut veren
kolesteroli
Kouristuksia ja korvien soimista on ilmoitettu myös hoidon lopettamisen jälkeen.
Ortostaattista hypotensiota ja pyörtymistä on ilmoitettu erityisesti hoidon alussa.
Katso kohta 4.4.
Aggressiota ja vihaa on ilmoitettu erityisesti hoidon alussa ja hoidon lopettamisen jälkeen.
Itsemurha-ajatuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä on ilmoitettu duloksetiinihoidon
aikana tai pian
hoidon lopettamisen jälkeen (katso kohta 4.4).
Arvioitu esiintyvyys kauppaantulon jälkeen ilmoitetuista haittavaikutuksista, joita ei havaittu
plasebokontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa.
Ei tilastollisesti merkitsevää eroa plaseboon nähden.
Kaatuilu oli yleisempää iäkkäillä (65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla).
Arvioitu esiintyvyys perustuen kaikkeen kliiniseen tutkimustietoon.
Arvioitu yleisyys perustuu lumelääkekontrolloituihin
kliinisiin
tutkimuksiin.
c. Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
Duloksetiinin lopettaminen (erityisesti, kun se on äkillistä) johtaa usein vieroitusoireisiin. Yleisimmin
ilmoitettuja reaktioita ovat huimaus, aistihäiriöt (mukaan lukien parestesia tai etenkin päässä
sähköiskua muistuttavat tuntemukset), unihäiriöt (mukaan lukien unettomuus ja voimakkaat unet),
väsymys, uneliaisuus, kiihtymys tai ahdistuneisuus, pahoinvointi ja/tai oksentaminen, vapina,
päänsärky, lihaskipu,
ärtyvyys, ripuli, lisääntynyt hikoilu ja kiertohuimaus.
SSRI:llä ja SNRI:llä, nämä reaktiot ovat yleensä lieviä tai kohtalaisia ja itsestään rajoittuvia, kuitenkin
joillakin
potilailla
ne voivat olla vakavia ja/tai pitkittyneitä. Näin ollen, kun duloksetiinihoito
ei ole
enää tarpeellinen suositellaan hoidon asteittaista lopettamista annosta pienentämällä (ks. kohta 4.2 ja
4.4).
Diabeettista neuropatiakipua sairastavien potilaiden 12 viikkoa kestäneissä (akuuttivaihe) kolmessa
kliinisessä lääketutkimuksessa todettiin pieni, mutta tilastollisesti
merkitsevä paastoverensokeriarvon
suureneminen duloksetiinilla hoidetuilla potilailla. HbA1c oli vakaa sekä duloksetiinilla
hoidetuilla
potilailla että plasebolla hoidetuilla potilailla. Jatkotutkimusvaiheessa, joka kesti 52 viikkoa HbA1c
kasvoi sekä duloksetiini- että rutiinihoitoryhmissä, mutta kasvun keskiarvo oli 0,3 % suurempi
duloksetiinilla hoidetussa ryhmässä. Duloksetiinilla hoidetussa ryhmässä oli myös pientä nousua
paastoverensokerissa ja kokonaiskolesterolissa, kun taas vastaavissa laboratoriotuloksissa oli
havaittavissa lievää laskua rutiinihoitoryhmässä.
Duloksetiinihoitoa saaneiden potilaiden QTc-aika ei eronnut plaseboa saaneiden potilaiden QTc-
ajasta. Duloksetiinia saaneiden ja plaseboa saaneiden potilaiden välillä kliinisesti merkitseviä eroja ei
liioin
havaittu seuraavissa EKG-muuttujissa: QT, PR, QRS ja QTcB.
d. Pediatriset potilaat
Kliinisissä tutkimuksissa hoidettiin duloksetiinilla kaikkiaan 509 pediatrista, ikävuosiltaan 7–17
-vuotiasta masennuspotilasta ja 241 pediatrista, ikävuosiltaan 7–17-vuotiasta yleistynyttä
ahdistuneisuushäiriötä sairastavaa potilasta. Yleisesti ottaen lapsilla ja nuorilla duloksetiinin
haittavaikutusprofiili
oli samanlainen kuin aikuisilla.
Kliinisissä tutkimuksissa alun perin duloksetiinille satunnaistettujen yhteensä 467 pediatrisen potilaan
paino laski keskimäärin 0,1 kg 10 viikossa, kun plasebolla hoidetuilla 353 potilaalla paino lisääntyi
keskimäärin 0,9 kg. Sen jälkeen tehdyissä yli neljän - kuuden kuukauden jatkotutkimuksissa potilaiden
paino näytti keskimäärin palaavan ikätason ja sukupuolen lähtötasoennusteen mukaiselle
painokäyrälle.
Enintään 9 kuukauden mittaisissa tutkimuksissa duloksetiinilla hoidetuilla pediatrisilla potilailla
havaittiin keskimäärin 1 % lasku pituuskäyrällä (7–11- vuotiailla lapsilla laskua oli 2 % ja 12–17-
vuotiailla nuorilla nousua oli 0,3 %)(katso kohta 4.4).
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä
haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.
Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista
seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
FI-00034 Fimea
4.9
Yliannostus
Yliannostustapauksia, joissa duloksetiiniannos
oli 5400 mg (yksin tai yhdistettynä muihin lääkkeisiin)
on ilmoitettu. Joitakin kuolemantapauksia on todettu, etupäässä yliannostuksissa yhdessä muiden
lääkkeiden kanssa, mutta myös duloksetiinia yksin käytettäessä annoksen ollessa keskimäärin 1000
mg. Yliannostuksen (duloksetiini
yksin tai yhteiskäytössä muiden lääkkeiden kanssa) merkkeinä ja
oireina olivat esimerkiksi uneliaisuus, kooma, serotoniinioireyhtymä, kouristukset, oksentelu ja
takykardia.
Duloksetiinille ei tiedetä spesifistä antidoottia, mutta serotoniinioireyhtymän yhteydessä erityistä
hoitoa (kuten esimerkiksi syproheptadiini ja/tai lämpötilakontrolli)
voidaan harkita. Hengitystiet tulee
varmistaa. Sydämen toiminnan ja muiden vitaalitoimintojen
seurantaa sekä oireenmukaista
elintoimintoja tukevaa hoitoa suositellaan. Mahahuuhtelusta voi olla hyötyä, jos se tehdään pian
lääkkeen ottamisen jälkeen tai oireisille
potilaille. Lääkehiilen antamisesta voi olla hyötyä
imeytymisen rajoittamisessa. Duloksetiinin
jakautumistilavuus on suuri, eikä diureesista,
hemoperfuusiosta tai verenvaihdosta todennäköisesti ole hyötyä.
5.
FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
5.1
Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: Muut masennuksen hoitoon tarkoitetut lääkkeet. ATC-koodi:
N06AX21.
Vaikutusmekanismi
Duloksetiini on sekä serotoniinin (5-HT) että noradrenaliinin (NA) takaisinoton estäjä. Se on myös
heikko dopamiinin
takaisinoton estäjä, jolla ei ole merkitsevää affiniteettia histaminergisiin,
dopaminergisiin,
kolinergisiin
eikä adrenergisiin reseptoreihin. Eläimillä duloksetiini suurentaa
annoksesta riippuvalla tavalla serotoniinin ja noradrenaliinin solunulkoisia
pitoisuuksia eri
aivoalueilla.
Farmakodynaaminen vaikutus
Duloksetiini palautti kipukynnyksen normaalitasolle useissa prekliinisissä, neuropaattista ja
tulehduksellista kipua koskevissa tutkimusmalleissa ja lievitti kipukäyttäytymistä jatkuvan kivun
tutkimusmallissa. Arvellaan, että duloksetiinin
kipua estävä vaikutus johtuu keskushermoston
laskevien inhibitoristen kipuradastojen toiminnan voimistumisesta.
Kliininen teho ja turvallisuus
Masennus: Duloksetiinia tutkittiin kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistui 3158 potilasta (altistus
1,285 potilasvuotta), jotka täyttivät masennuksen DSM-IV-kriteerit. Duloksetiinin tehokkuus
suositusannoksella 60 mg kerran vuorokaudessa osoitettiin kolmessa satunnaistetussa,
kaksoissokkoutetussa, plasebokontrolloiduissa,
kiinteää annosta käyttäen tehdyssä
akuuttitutkimuksessa aikuisilla avohoitopotilailla, joilla oli masennustila. Kaiken kaikkiaan
duloksetiinin tehokkuus on osoitettu vuorokausiannoksilla 60–120 mg viidessä seitsemästä
satunnaistetusta, kaksoissokkoutetusta, plasebokontrolloidusta, kiinteää annosta käyttäen tehdystä
akuuttitutkimuksesta aikuisilla avohoitopotilailla,
joilla oli masennustila.
Duloksetiini oli tilastollisesti plaseboa parempi 17-kohtaisen masennusasteikon Hamilton Depression
Rating Scale (HAM-D) kokonaispisteissä (sekä masennuksen emotionaaliset että somaattiset oireet)
tapahtuneen paranemisen perusteella. Myös vaste- ja remissioprosentit olivat duloksetiinia saaneilla
tilastollisesti
merkitsevästi suuremmat kuin plaseboa saaneilla. Vain pienellä osalla kliinisiin
avaintutkimuksiin osallistuneista potilaista oli vaikea masennus (lähtötaso HAM-D > 25).
Relapsien ehkäisytutkimuksessa potilaat, joilla saavutettiin hoitovaste 12 viikon avoimella, akuutilla
duloksetiinihoidolla annostasolla 60 mg kerran vuorokaudessa, satunnaistettiin saamaan joko
duloksetiinia 60 mg kerran vuorokaudessa tai plaseboa vielä 6 kuukauden ajan. Duloksetiini 60 mg
kerran vuorokaudessa oli tilastollisesti
merkitsevästi parempi kuin plasebo (p=0,004) ensisijaisen
päätetapahtuman (masennuksen relapsin ehkäisy) suhteen mitattuna relapsiin kuluneena aikana.
Relapsi-insidenssi 6 kuukautta kestäneen kaksoissokkoutetun seurantajakson aikana oli 17 %
duloksetiinin kohdalla ja 29 % plasebon kohdalla.
Plasebokontrolloidussa 52 viikkoa kestäneessä kaksoissokkotutkimuksessa toistuvasti masentuneet
duloksetiinille satunnaistetut potilaat olivat merkitsevästi pidempään oireettomia (p < 0,001) kuin
plasebolle satunnaistetut potilaat. Kaikki potilaat olivat aikaisemmin hyötyneet 28-34 viikon
duloksetiinihoidosta vuorokausiannoksella 60-120 mg. 52 viikkoa kestäneen tutkimuksen aikana
14,4 %:lle duloksetiinia ja 33,1 %:lle plaseboa saaneista potilaista ilmaantui uudelleen
masennusoireita (p < 0,001).
Duloksetiinin
tehoa annoksella 60 mg kerran vuorokaudessa iäkkäillä masennuspotilailla (≥ 65 vuotta)
tutkittiin erityisesti tutkimuksessa, joka osoitti duloksetiinin
olevan tilastollisesti merkitsevästi
plaseboa parempi 17-kohtaisen masennusasteikon Hamilton Depression Rating Scale (HAM-D)
kokonaispisteissä tapahtuneen paranemisen perusteella. Duloksetiinin siedettävyys iäkkäillä henkilöillä
annoksella 60 mg kerran vuorokaudessa oli samanlainen kuin nuorilla aikuisilla. Koska saatavilla
olevat tiedot maksimiannoksen (120 mg/vrk) käytöstä iäkkäille potilaille ovat rajallisia, niin
varovaisuutta tulee noudattaa hoidettaessa tämän ikäryhmän potilaita.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö: Duloksetiini on osoitettu tilastollisesti
merkitsevästi paremmaksi kuin
plasebo viidessä viidestä tutkimuksesta, joihin sisältyi neljä satunnaistettua lumekontrolloitua akuuttia
kaksoissokkotutkimusta ja yksi taudin uusiutumisen ehkäisytutkimus aikuisilla
potilailla,
joilla oli
yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Duloksetiini oli tilastollisesti merkitsevästi parempi kuin plasebo mitattuna Hamilton Anxiety Scale
(HAM-A) -mittarin kokonaispistemäärän paranemisella ja Sheehan Disability Scale (SDS) global
functional impairment -osion pistemäärän paranemisella. Hoidon vaste ja taudin oireiden lieveneminen
olivat myös paremmat duloksetiinilla kuin plasebolla. Duloksetiinin
teho oli venlafaksiinin tehoon
verrattavissa HAM-A -mittarin kokonaispistemäärän paranemisella mitattuna.
Taudin uusiutumisen ehkäisytutkimuksessa potilaat, jotka vastasivat kuuden kuukauden akuuttiin
hoitoon duloksetiinilla (avoin tutkimus), satunnaistettiin jatkamaan vielä kuusi kuukautta joko
duloksetiinia
tai plaseboa. Duloksetiini
60−120 mg kerran vuorokaudessa oli tilastollisesti
merkitsevästi parempi kuin plasebo (p < 0,001) uusiutumisen ehkäisyssä, kun muuttujana oli aika
taudin uusiutumiseen. Uusiutumisen ilmaantuvuus kuuden kuukauden kaksoissokkoutetun
seurantajakson aikana oli 14 % duloksetiinilla ja 42 % plasebolla.
Tutkimus, jossa duloksetiinin
tehoa 30–120 mg annoksilla kerran vuorokaudessa (joustava annostelu)
arvioitiin iäkkäillä (> 65 vuotta) potilailla, joilla oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, osoitti
duloksetiinia saaneilla potilailla tilastollisesti
merkitsevää parannusta HAM-A-kokonaispistemäärässä
verrattuna plasebolääkettä saaneisiin potilaisiin. Duloksetiinin
teho ja turvallisuus 30–120 mg
annoksilla kerran vuorokaudessa oli iäkkäillä potilailla,
joilla oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö,
samanlainen kuin nuoremmilla aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa. Duloksetiinin maksimiannoksen
(120 mg päivässä) käytöstä iäkkäille potilaille on kuitenkin rajallisesti tietoa, minkä vuoksi tämän
annoksen käytössä pitää olla varovainen hoidettaessa iäkkäitä potilaita.
Perifeerinen diabeettinen neuropatiakipu: Duloksetiinin tehoa diabeettisen neuropatiakivun hoidossa
tutkittiiin kahdessa satunnaistetussa, 12 viikkoa kestäneessä, plasebokontrolloiduissa
kaksoissokkotutkimuksissa, joissa käytettiin vakioannosta. Tutkimuksiin
osallistui aikuisia (ikä 22 –
88 vuotta), joilla oli ollut diabeettista neuropatiakipua ainakin 6 kuukautta. Potilaat, jotka täyttivät
vaikea-asteisen masennuksen diagnostiset ehdot suljettiin pois tutkimuksesta. Ensisijainen
päätemuuttuja oli viikkokohtainen
kivun vuorokausikeskiarvo; potilaat merkitsivät päivittäin
kokemansa kivun 11-pisteiseen Likertin asteikkoon.
Molemmissa tutkimuksissa duloksetiini
60 mg kerran päivässä ja 60 mg kahdesti päivässä vähensi
potilaiden kokemaa kipua merkitsevästi verrattuna plaseboon. Joillekin potilaille kivun lieveneminen
oli ilmeistä jo ensimmäisen hoitoviikon aikana. Keskimääräisessä paranemisessa ei ollut tilastollisesti
merkitsevää eroa, kun verrattiin kahta vaikuttavaa hoitovaihtoehtoa. Noin 65 % duloksetiinilla
hoidetuista potilaista ja 40 % plasebolla hoidetuista potilaista ilmoitti
kivun vähentyneen ainakin
30 %. Vastaavat luvut vähintään 50 %:n kivun vähenemiselle olivat 50 % ja 26 %. Kliininen vaste
(kivun väheneminen 50 % tai enemmän) analysoitiin vielä sen suhteen, kokiko potilas hoidon aikana
uneliaisuutta vai ei. Niiden potilaiden joukossa, joilla ei esiintynyt uneliaisuutta, sai 47 %
duloksetiinia käyttäneistä ja 27 % plaseboa käyttäneistä kliinisen vasteen. Uneliaisuutta kokeneiden
potilaiden joukossa kliininen vaste tuli 60 %:lle duloksetiinia käyttäneistä ja 30 %:lle plaseboa
käyttäneistä. Jos potilas ei saanut 30 %:n kivun lievitystä 60 vuorokauden hoidon kuluessa, oli
epätodennäköistä, että hoidon jatkaminen olisi muuttanut hoitovastetta.
Kivun lievittymistä tutkittiin avoimessa pitkäkestoisessa tutkimuksessa, jossa ei ollut vertailuryhmää.
Hoitovastetta arvioitiin 24 tunnin keskimääräisenä kivun muutoksena ”Brief Pain Inventory (BPI)” -
kyselylomakkeella. Potilailla, joilla kipu lievittyi duloksetiinilääkityksellä kahdeksan viikon aikana
annoksella 60 mg kerran vuorokaudessa, hoitovaste säilyi seuraavat kuusi kuukautta.
Pediatriset potilaat
Duloksetiinia ei ole tutkittu alle 7-vuotiailla.
Kaksi satunnaistettua, kaksoissokkoutettua, rinnakkaista kliinistä tutkimusta toteutettiin 800
pediatrisella 7-17 -vuotiaalla masennuspotilaalla (katso kohta 4.2). Nämä kaksi tutkimusta sisälsivät
10 viikon plasebo- ja aktiivikontrolloidun
(fluoksetiini) jakson, jota seurasi 6 kuukauden aktiivi
jatkohoito. Lasten depression arviointiasteikon (CDRAS-R) kokonaispisteiden muutoksessa
lähtötason
ja päätepisteen välillä ei havaittu tilastollisesti
merkitsevää eroa plaseboon verrattuna duloksetiini-
(30-120 mg) eikä aktiivikontrollihaarassa (fluoksetiini
20-40 mg). Duloksetiinia saaneet potilaat
keskeyttivät tutkimuksen haittavaikutusten vuoksi useammin kuin fluoksetiinilla hoidetut potilaat,
enimmäkseen pahoinvoinnin takia. 10 viikon hoitojakson aikana raportoitiin itsetuhoista
käyttäytymistä (duloksetiini
0/33 [0%], fluoksetiini 2/225 [0.0%], plasebo 1/220 [0.5%]). Kaikkiaan
36-viikkoa kestäneen tutkimuksen aikana kuusi 333:sta alun perin duloksetiinille satunnaistetusta
potilaasta ja kolme 225:sta alun perin fluoksetiinille
satunnaistetusta potilaasta koki itsetuhoista
käyttäytymistä (altistus vakioitu ilmaantuvuus oli duloksetiinilla 0.039 tapahtumaa potilasvuodessa ja
fluoksetiinilla 0.026 tapahtumaa potilasvuodessa). Lisäksi yksi plasebosta duloksetiinille vaihtanut
potilas koki itsetuhoista käytöstä saadessaan duloksetiinia.
Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu
tutkimus toteutettiin 272:lla 7–17-vuotiaalla
yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä sairastavalla potilaalla. Tutkimus sisälsi 10 viikon
plasebokontrolloidun akuutin jakson, jota seurasi 18 viikon jatkohoito. Tutkimuksessa käytettiin
joustavaa annostelua, jossa sallittiin
annoksen hidas nostaminen 30 mg:n vuorokausiannoksesta
korkeampiin annoksiin (maksimissaan 120 mg/vrk). Duloksetiinihoidolla osoitettiin tilastollisesti
merkitsevästi suurempi parannus yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireissa PARS (Pediatric Anxiety
Rating Scale) -asteikolla mitattuna 10 viikon kohdalla (duloksetiinin
ja plasebon keskimääräinen ero
2.7 pistettä [95% CI 1.3-4.0]). Tehon säilymistä ei ole arvioitu. Hoidon keskeyttämisessä
haittavaikutusten vuoksi ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa duloksetiini- ja plaseboryhmien
välillä 10 viikon akuutin jakson aikana. Kaksi potilasta, jotka siirtyivät plaseboryhmästä
duloksetiinille akuutin jakson jälkeen, kokivat itsetuhoista käyttäytymistä saadessaan duloksetiinia
jatkohoidon aikana. Hyöty/riski –kokonaisarviota tässä ikäryhmässä ei ole määritelty (katso myös
kohdat 4.2 ja 4.8).
Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset
duloksetiinia sisältävän referenssivalmisteen käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien
masennuksen, perifeerisen diabeettisen neuropatiakivun ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa.
Käyttö lapsilla, katso kohta 4.2.
5.2
Farmakokinetiikka
Duloksetiinilla on yksi enantiomeeri. Duloksetiini metaboloituu kokonaan hapettavien entsyymien
vaikutuksesta (CYP1A2 ja polymorfinen CYP2D6) sekä myöhemmin konjugoitumalla. Duloksetiinin
farmakokinetiikassa on suuria yksilöllisiä eroja (yleensä 50-60 %), johtuen osaksi sukupuolesta, iästä,
tupakoinnista ja CYP2D6-metaboloijaominaisuuksista.
Imeytyminen: Duloksetiini imeytyy hyvin oraalisen annon jälkeen, ja C
saavutetaan 6 tunnissa
annoksen ottamisesta. Suun kautta annetun duloksetiinin
absoluuttinen biologinen hyötyosuus on 32–
80 % (keskiarvo 50 %). Ruoan nauttiminen viivästyttää huippupitoisuuden
saavuttamista 6 tunnista 10
tuntiin ja vähentää imeytymistä marginaalisesti (noin 11 %). Näillä muutoksilla ei ole kliinistä
merkitystä.
Jakautuminen: Duloksetiini sitoutuu noin 96 %:sti ihmisen plasmaproteiineihin. Duloksetiini sitoutuu
sekä albumiiniin
että happamaan alfa-1-glykoproteiiniin. Munuaisten tai maksan vajaatoiminta ei
vaikuta proteiiniin
sitoutumiseen.
Biotransformaatio: Duloksetiini metaboloituu kokonaan, ja metaboliitit
erittyvät pääasiassa virtsaan.
Sekä sytokromi P450-2D6 että 1A2 katalysoivat kahden päämetaboliitin (4-hydroksiduloksetiinin
glukuronidikonjugaatti
ja 5-hydroksi-6-metoksiduloksetiinin
sulfaattikonjugaatti) muodostumista. In
vitro -tutkimusten perusteella duloksetiinin
verenkierrossa olevia metaboliitteja pidetään
farmakologisesti vaikuttamattomina. Duloksetiinin farmakokinetiikkaa ei ole erityisesti tutkittu
potilailla, jotka ovat hitaita CYP2D6-metaboloijia. Rajalliset tiedot viittaavat siihen, että plasman
duloksetiinipitoisuudet ovat suurempia näillä potilailla.
Eliminaatio: Duloksetiinin eliminaation puoliintumisaika on vaihdellen 8 tunnista 17 tuntia (keskiarvo
12 tuntia). Laskimoon annetun duloksetiinin
plasmapuhdistuma on 22–46 l/h (keskiarvo 36 l/h).
Oraalisen annon jälkeen duloksetiinin näennäinen plasmapuhdistuma on 33–261 l/h (keskiarvo 101
l/h).
Erityisryhmät
Sukupuoli: Miesten ja naisten välillä on havaittu farmakokineettisiä eroja (näennäinen
plasmapuhdistuma on naisilla noin 50 % pienempi). Puhdistuma-asteen päällekkäisyyksien perusteella
naisilla ei tarvitse käyttää pienempää annosta sukupuolesta johtuvien farmakokineettisten erojen takia.
Ikä: Nuorten ja iäkkäiden (≥ 65 vuotta) naisten välillä on havaittu farmakokineettisiä eroja (iäkkäillä
AUC-arvo on noin 25 % suurempi ja puoliintumisaika noin 25 % pidempi), mutta nämä erot eivät ole
niin suuria, että annosta tulisi niiden perusteella muuttaa. Yleisesti suositellaan noudattamaan
varovaisuutta iäkkäitä henkilöitä hoidettaessa (ks. kohta 4.2 ja 4.4).
Munuaisten vajaatoiminta: Potilailla, joilla oli loppuvaiheen munuaissairaus (End Stage Renal
Disease, ESRD) ja jotka saivat dialyysihoitoa, duloksetiinin
ja AUC-arvot olivat kaksinkertaiset
terveisiin tutkimushenkilöihin
verrattuna. Tiedot duloksetiinin farmakokinetiikasta ovat vähäisiä
potilailla, joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta.
Maksan vajaatoiminta: Kohtalaisen vaikea maksasairaus (Child Pugh luokka B) vaikutti duloksetiinin
farmakokinetiikkaan. Terveisiin tutkimushenkilöihin
verrattuna potilailla, joilla oli kohtalaisen vaikea
maksasairaus, duloksetiinin näennäinen plasmapuhdistuma oli 79 % pienempi, näennäinen
terminaalinen puoliintumisaika 2,3 kertaa pidempi ja AUC-arvo 3,7 kertaa suurempi. Duloksetiinin ja
sen metaboliittien farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu potilailla,
joilla on lievä tai kohtalainen maksan
vajaatoiminta.
Imettävät äidit: Duloksetiinin jakautumista ja eliminoitumista
elimistössä tutkittiin kuudella
imettävällä naisella, vähintään 12 viikkoa synnytyksen jälkeen. Duloksetiini erittyy äidinmaitoon ja
vakaantilan pitoisuudet äidinmaidossa ovat suunnilleen neljäsosa plasmassa olevasta pitoisuudesta.
Duloksetiinin
määrä äidinmaidossa on suunnilleen 7 mikro g/päivä, kun annos on 40 mg kahdesti
päivässä. Imetys ei vaikuttanut duloksetiinin
farmakokinetiikkaan.
Pediatriset potilaat: Duloksetiinin farmakokinetiikka 7-17 –vuotiailla pediatrisilla masennusta
sairastavilla potilailla, jotka olivat oraalisella 20-120 mg päivittäisellä annoksella, karakterisoitiin
käyttäen populaation mallinnusanalyysiä
perustuen kolmen tutkimuksen tietoihin. Mallilla ennustettu
duloksetiinin vakaantilan plasmakonsentraatio pediatrisilla potilailla oli enimmäkseen aikuisilla
havaittujen pitoisuuksien rajoissa.
5.3
Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Duloksetiini ei ollut tavanomaisissa kokeissa genotoksinen, eikä se ollut karsinogeeninen rotilla.
Karsinogeenisyystutkimuksissa havaittiin rotalla monitumaisia soluja maksassa ilman muita
histopatologisia muutoksia. Taustalla olevaa mekanismia ja kliinistä merkitystä ei tiedetä.
Naarasrotilla, jotka saivat duloksetiinia 2 vuoden ajan, havaittiin hepatosellulaaristen adenoomien ja
karsinoomien esiintyvyyden lisääntyneen niillä, joilla annos oli suuri (144 mg/kg/vrk). Näiden
oletettiin kuitenkin johtuneen maksan mikrosomaalisten entsyymien induktiosta. Ei tiedetä, onko
näillä hiiriä koskevilla tutkimustuloksilla merkitystä ihmisen kannalta. Naarasrotilla, jotka saivat
duloksetiinia ennen ja jälkeen parittelun sekä varhaistiineyden aikana, havaittiin emolla
ruuankulutuksen ja painon vähentyneen, estrussyklin häiriintyneen, elävänä syntyneiden poikasten
lukumäärän ja eloonjäämisen vähentyneen ja kasvun heikentyneen, kun systeemisen altistustason
arvioitiin
olevan enintään maksimaalinen kliininen altistus (AUC). Kaniinilla tehdyssä
sikiötoksisuustutkimuksessa havaittiin korkeampi esiintyvyys sydämeen ja verisuoniin sekä luustoon
liittyvissä epämuodostumissa, kun systeemisen altistuksen taso oli alle maksimaalisen kliinisen
altistuksen (AUC). Epämuodostumia ei havaittu toisessa tutkimuksessa, jossa käytettiin duloksetiinin
eri suolaa isompana annoksena. Pre- ja postnataalitoksisuustutkimuksessa rotalla duloksetiini
aiheutti
haitallisia vaikutuksia käyttäytymiseen poikasilla,
systeemisen altistustasojen ollessa alle suurimman
kliinisen altistuksen (AUC).
Tutkimukset nuorilla rotilla paljastivat ohimenevää vaikutusta hermokäyttäytymiseen, kuten myös
merkittävää laskua painossa ja ruuan kulutuksessa, maksaentsyymin tuotossa ja hepatosellulaarisen
solurakkuloiden muodostumisessa tasolla 45mg/kg/päivä. Yleinen duloksetiinin
toksisuusprofiili
nuorilla rotilla oli samanlainen kuin aikuisilla rotilla. Altistustason, jolla haittavaikutuksia ei voitu
havaita määritettiin olevan 20 mg/kg/päivässä.
6.
FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1
Apuaineet
Kapselin sisältö:
Esigelatinoitu maissitärkkelys
Mikrokiteinen selluloosa
Povidoni K-30
Talkki
Magnesiumstearaatti
Natriumstearyylifumaraatti
Hypromelloosiasetaattisukkinaatti
Titaanidioksidi
(E 171)
Laktoosimonohydraatti
Hypromelloosi/HPMC 2910 3 cP
Hypromelloosi/HPMC 2910 15 cP
Hypromelloosi/HPMC 2910 50 cP
Makrogoli 4000
Kapselin kuori:
Gelatiini
Titaanidioksidi
(E 171)
Briljanttisininen FCF (E 132)
Alluranpunainen (E 129)
Lisäksi 60 mg kapseli:
Kinoliinikeltainen (E 104)
Paraoranssi FCF (E 110)
Painoväri:
Shellakka
Indigokarmiini
(E 132)
Titaanidioksidi
(E 171)
Propyleeniglykoli (E 1520)
6.2
Yhteensopimattomuudet
Ei oleellinen.
6.3
Kestoaika
2 vuotta
HDPE-purkit: avaamisen jälkeen 3 kuukautta.
6.4
Säilytys
Säilytä alle 30° C.
6.5
Pakkaustyyppi ja pakkauskoot
PVC/PE/PCTFE//Al läpipainopakkaukset
PA/Al/PVC// Al läpipainopakkaukset
Pakkauskoot:
Duloxetine Sandoz 30 mg: 7, 14, 28, 30 ja 98 kapselia
Duloxetine Sandoz 60 mg: 14, 28, 30, 56, 84 ja 98 kapselia
HDPE-purkit, joissa lapsiturvallinen
PP-kierrekorkki
Pakkauskoko: 30, 120 ja 200 kapselia (pakkauskoot 120 ja 200 kapselia vain sairaalakäyttöön ja
annosjakeluun)
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
6.6
Erityiset varotoimet hävittämiselle
Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.
7.
MYYNTILUVAN HALTIJA
Sandoz A/S
Edvard Thomsens Vej 14
2300 Kööpenhamina S
Tanska
8.
MYYNTILUVAN NUMERO(T)
30 mg: 33732
60 mg: 33733
9.
MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
27.05.2016
10.
TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
26.07.2019