VALAROX 10 mg / 160 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

24-02-2017

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

24-02-2017

Aktiivinen ainesosa:
Valsartanum,Rosuvastatinum calcicum
Saatavilla:
KRKA, d.d., Novo mesto KRKA, d.d., Novo mesto
ATC-koodi:
C10BX10
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Valsartanum,Rosuvastatinum calcicum
Annos:
10 mg / 160 mg
Lääkemuoto:
tabletti, kalvopäällysteinen
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
rosuvastatiini ja valsartaani
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa rauennut Sunset Clausen takia
Myyntiluvan numero:
33842
Valtuutus päivämäärä:
2016-10-03

Lue koko asiakirja

Pakkausseloste: Tietoa potilaalle

Valarox 10 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit

Valarox 20 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit

Valarox 10 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit

Valarox 20 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit

rosuvastatiini/valsartaani

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se

sisältää sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen. Tämä koskee

myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks.

kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Valarox on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Valarox -tabletteja

Miten Valarox -tabletteja otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Valarox -tablettien säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Valarox on ja mihin sitä käytetään

Valarox sisältää kahta vaikuttavaa ainetta, rosuvastatiinia ja valsartaania.

Valarox on tarkoitettu kohonneen verenpaineen ja samanaikaisesti esiintyvän korkean kolesterolin

hoitoon ja/tai sydän- ja verisuonitapahtumien estoon.

Valsartaania ja rosuvastatiinia, joita Valarox sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä

pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta tai

muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Valarox -tabletteja

Älä ota Valarox -tabletteja

jos olet allerginen valsartaanille, rosuvastatiinille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle

(lueteltu kohdassa 6)

jos olet raskaana tai imetät. Jos tulet raskaaksi käyttäessäsi Valarox -tabletteja, lopeta niiden

käyttö välittömästi ja kerro asiasta lääkärille. Naisten pitää käyttää sopivaa ehkäisyä

Valarox -hoidon aikana raskauden ehkäisemiseksi.

jos sinulla on maksasairaus

jos sinulla on vaikea munuaissairaus

jos sinulla on toistuvia tai selittämättömiä lihaskipuja tai -särkyjä

jos käytät lääkettä nimeltä siklosporiini (käytetään esimerkiksi elinsiirron jälkeen)

jos sinulla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta ja sinua hoidetaan verenpainetta alentavalla

lääkkeellä, joka sisältää aliskireeniä.

Jos jokin näistä koskee sinua (tai et ole varma asiasta), ota uudelleen yhteyttä lääkäriisi.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa ennen kuin otat Valarox -tabletteja

jos sinulla on munuaissairaus tai saat dialyysihoitoa

jos sinulla on maksasairaus

jos sinulla on ollut toistuvia tai selittämättömiä lihaskipuja tai -särkyjä, sinulla tai sukulaisillasi on

ollut lihasvaivoja tai sinulla on aiemmin ollut lihasvaivoja käyttäessäsi muita kolesterolipitoisuutta

alentavia lääkkeitä. Kerro lääkärille välittömästi, jos sinulla on selittämättömiä lihaskipuja tai -

särkyjä, etenkin, jos olet huonovointinen tai sinulla on kuumetta.

jos käytät säännöllisesti runsaasti alkoholia

jos kilpirauhasesi ei toimi normaalisti

jos käytät samanaikaisesti fibraateiksi kutsuttuja lääkkeitä alentamaan kolesteroliasi. Lue tämä

seloste huolellisesti, vaikka olisitkin aiemmin käyttänyt muita kolesterolilääkkeitä.

jos käytät lääkkeitä HIV-infektion hoitoon, esim. ritonaviiria lopinaviirin ja/tai atatsanaviirin

kanssa, ks. kohta Muut lääkevalmisteet ja Valarox

jos olet yli 70-vuotias (koska lääkärin täytyy valita sinulle sopiva aloitusannos Valarox

-valmistetta)

jos sinulla on vaikea hengitysvajaus

jos olet aasialaista syntyperää (japanilainen, kiinalainen, filippiiniläinen, vietnamilainen, korealainen

tai intialainen). Lääkärin tulee valita sinulle sopiva aloitusannos Valarox -valmistetta.

jos sinulla on munuaisvaltimon ahtauma

jos olet äskettäin saanut munuaissiirteen

jos saat hoitoa sydänkohtauksen jälkeen tai sydämen vajaatoimintaan, lääkäri saattaa tarkistaa

munuaistesi toiminnan

jos sinulla on vaikea sydänsairaus (sydämen vajaatoimintaa tai sydänkohtausta lukuun ottamatta)

jos sinulla on joskus ollut allergisen reaktion aiheuttamaa kielen tai kasvojen turvotusta

(angioedeema) muiden lääkkeiden käytön yhteydessä (mukaan lukien ACE:n estäjät), kerro

asiasta lääkärillesi. Jos näitä oireita esiintyy käyttäessäsi Valarox -tabletteja, lopeta Valarox

-tablettien käyttö välittömästi äläkä käytä valmistetta enää koskaan. Katso myös kohta 4,

”Mahdolliset haittavaikutukset”.

jos käytät lääkkeitä, jotka suurentavat veren kaliumpitoisuutta. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi

kaliumlisät, kaliumia sisältävät suolan korvikkeet, kaliumia säästävät lääkkeet ja hepariini. Veren

kaliumarvot on ehkä tarkistettava säännöllisesti

jos sinulla on aldosteronismi eli sairaus, jonka yhteydessä lisämunuaiset tuottavat liikaa

aldosteronihormonia. Siinä tapauksessa Valarox -tablettien käyttö ei ole suositeltavaa.

jos sinulla on nestehukkaa esimerkiksi ripulin tai oksentelun vuoksi tai siksi, että käytät suuria

annoksia nesteenpoistolääkkeitä (diureetteja)

jos otat mitä tahansa seuraavista korkean verenpaineen hoitoon käytetyistä lääkkeistä:

ACE:n estäjä (esimerkiksi enalapriili, lisinopriili, ramipriili), erityisesti, jos sinulla on

diabetekseen liittyviä munuaisongelmia

aliskireeni.

jos sinua hoidetaan ACE:n estäjällä samanaikaisesti tiettyjen muiden sydämen vajaatoiminnan

hoitoon tarkoitettujen, mineralokortikoidireseptorin antagonisteina (MRA) tunnettujen lääkkeiden

(esimerkiksi spironolaktoni, eplerenoni) tai beetasalpaajien (esimerkiksi metoprololi) kanssa

jos käytät tai olet viimeisen seitsemän päivän aikana käyttänyt fusidiinihappoa sisältäviä lääkkeitä

(käytetään bakteeri-infektion hoitoon) suun kautta otettuna tai injektiona. Fusidiinihapon ja

Valarox -tablettien yhdistelmä voi johtaa vakaviin lihashaittoihin (rabdomyolyysi).

Pienelle osalle ihmisistä statiinit saattavat vaikuttaa haitallisesti maksaan. Tämä voidaan todeta

yksinkertaisella verikokeella, joka osoittaa, ovatko veren maksa-arvot koholla. Tästä syystä lääkäri

teettää yleensä tämän verikokeen (maksa-arvon) ennen Valarox -hoitoa ja sen aikana.

Jos sinulla on diabetes tai kuulut riskiryhmään, lääkäri seuraa tilannettasi tarkasti tämän lääkkeen

käytön aikana. Kuulut riskiryhmään, jos sinulla on kohonnut verensokeritaso, kohonneet veren rasva-

arvot, olet ylipainoinen tai sinulla on korkea verenpaine.

Lääkäri saattaa tarkistaa munuaistesi toiminnan, verenpaineen ja veresi elektrolyyttien (esim. kaliumin)

määrän säännöllisesti.

Katso myös kohdassa ”Älä ota Valarox -tabletteja” olevat tiedot.

Jos jokin näistä koskee sinua, kerro siitä lääkärille ennen kuin otat Valarox -tabletteja.

Muut lääkevalmisteet ja Valarox

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle, jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt muita

lääkkeitä, myös lääkkeitä, joita lääkäri ei ole määrännyt.

Kerro lääkärille, jos käytät jotakin seuraavista

siklosporiini (käytetään esimerkiksi elinsiirron jälkeen)

varfariini (tai muu verenohennuslääke)

fibraatit (kuten gemfibrotsiili, fenofibraatti) tai muu kolesterolia alentava lääke (kuten etsetimibi)

ruoansulatusvaivoja lievittävät valmisteet (jotka neutraloivat vatsahappoja)

erytromysiini (antibiootti)

suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet (ehkäisypilleri)

hormonikorvaushoito

muut verenpaineen alentamiseen käytettävät lääkkeet, etenkin nesteenpoistolääkkeet (diureetit)

lääkkeet, jotka suurentavat veren kaliumarvoja, kuten kaliumlisät, kaliumia sisältävät suolan

korvikkeet, kaliumia säästävät lääkkeet ja hepariini

tietyntyyppisen kipulääkkeet eli ns. ei-steroidirakenteiset tulehduskipulääkkeet (NSAID-lääkkeet)

jotkin antibiootit (rifamysiini-ryhmään kuuluvat), elinsiirtojen jälkeisessä hyljinnän estossa

käytettävä lääke (siklosporiini) tai HIV-/AIDS-infektion hoidossa käytettävä antiretroviruslääke

(ritonaviiri lopinaviirin ja/tai atatsanaviirin kanssa). Nämä lääkkeet saattavat voimistaa Valarox

-valmisteen vaikutusta.

litium, jota käytetään joidenkin psyykkisten sairauksien hoitoon

jos käytät ACE:n estäjää tai aliskireeniä (katso myös tiedot kohdista ”Älä käytä Valarox

-tabletteja” ja ”Varoitukset ja varotoimet”)

jos saat sydämen vajaatoiminnan hoitoon ACE:n estäjähoitoa ja tiettyjä muita sydämen

vajaatoiminnan hoitoon tarkoitettuja, mineralokortikoidireseptorin antagonisteiksi (MRA)

kutsuttuja lääkkeitä (esimerkiksi spironolaktoni, eplerenoni) tai beetasalpaajia (esimerkiksi

metoprololi)

Jos sinun täytyy käyttää suun kautta otettavaa fusidiinihappoa bakteeri-infektion hoitoon, sinun

täytyy lopettaa tämän lääkkeen käyttö väliaikaisesti. Lääkäri kertoo sinulle, milloin on turvallista

aloittaa uudelleen Valarox -tablettien käyttö. Valarox -tablettien käyttö samanaikaisesti

fusidiinihapon kanssa voi harvoin aiheuttaa lihasheikkoutta, -arkuutta tai -kipua (rabdomyolyysi).

Lisää tietoa rabdomyolyysistä on tämän pakkausselosteen kohdassa 4.

Valarox voi vaikuttaa näiden lääkkeiden tehoon tai ne voivat vaikuttaa Valarox -tablettien tehoon.

Valarox ruuan ja juoman kanssa

Voit ottaa Valarox -tabletit ruoan kanssa tai ilman ruokaa.

Raskaus ja imetys

Älä ota Valarox -tabletteja, jos olet raskaana tai imetät. Jos tulet raskaaksi käyttäessäsi Valarox -

tabletteja, lopeta niiden käyttö välittömästi ja kerro asiasta lääkärille. Naisten on käytettävä sopivaa

ehkäisyä Valarox -hoidon aikana raskauden välttämiseksi

Kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen minkään lääkkeen käyttöä.

-

Kerro lääkärille, jos epäilet olevasi raskaana (tai saatat tulla raskaaksi). Yleensä lääkäri

tuolloin neuvoo sinua lopettamaan Valarox -tablettien käytön ennen raskautta tai heti kun tiedät

olevasi raskaana ja neuvoo käyttämään toista lääkettä Valarox -tablettien sijasta.

-

Kerro lääkärille, jos imetät tai aiot aloittaa imettämisen. Valarox -tablettien käyttöä ei

suositella imettäville äideille, ja lääkäri voi valita sinulle toisen hoidon, jos haluat imettää.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Vältä ajamista, koneiden ja työkalujen käyttöä ja muita keskittymistä vaativia tehtäviä, kunnes tiedät,

miten Valarox vaikuttaa sinuun. Kuten monet muutkin verenpainelääkkeet, Valarox voi harvinaisissa

tapauksissa aiheuttaa huimausta ja vaikuttaa keskittymiskykyyn. Jos sinua huimaa, keskustele lääkärin

kanssa ennen kuin ajat tai käytät koneita.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia

tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen

vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste

opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

Valarox sisältää laktoosia

Jos lääkäri on kertonut, että sinulla on jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärin kanssa ennen tämän

lääkevalmisteen ottamista.

3.

Miten Valarox -tabletteja otetaan

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut. Tarkista

ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.

Tavanomainen annos aikuisille

Suositeltu annos on yksi tabletti päivässä.

Lääkkeen voi ottaa ruokailun tai nesteiden nauttimisen yhteydessä tai sen jälkeen. Ota lääke aina

samaan aikaan vuorokaudesta veden kanssa. Älä ota Valarox -valmistetta greippimehun kanssa.

Käyttö lapsille ja nuorille

Valarox -valmistetta ei pidä käyttää lapsille ja nuorille.

Säännölliset kolesterolitarkastukset

On tärkeää käydä lääkärissä säännöllisissä kolesteroliarvojen tarkistuksissa. Näin varmistetaan

kolesteroliarvojen oikean tason saavuttaminen ja siinä pysyminen.

Lääkäri saattaa suurentaa annostasi, jotta saisit sopivan määrän Valarox -valmistetta.

Jos otat enemmän Valarox -tabletteja kuin sinun pitäisi

Ota yhteys lääkäriin tai lähimpään sairaalaan saadaksesi neuvoja. Jos sinua huimaa voimakkaasti ja/tai

pyörryt, asetu makuulle. Jos menet sairaalaan tai saat hoitoa muuhun sairauteen, kerro

hoitohenkilökunnalle, että käytät Valarox -valmistetta.

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä

vahingossa, ota aina yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 09 471 977)

riskien arvioimiseksi ja lisäohjeiden saamiseksi.

Jos unohdat ottaa Valarox -tabletteja

Älä huolestu. Ota seuraava annos tavalliseen aikaan. Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi

unohtamasi annoksen

Jos lopetat Valarox -tablettien oton

Jos haluat lopettaa Valarox -tablettien käytön, keskustele lääkärin kanssa. Valarox -hoidon

lopettaminen voi saada sairautesi pahenemaan. Kolesteroliarvosi saattavat kohota uudelleen, jos lopetat

Valarox -tablettien käytön. Älä lopeta lääkkeen käyttöä, ellei lääkärisi kehota sinua tekemään niin.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

On tärkeää, että tunnet mahdolliset haittavaikutukset. Ne ovat yleensä lieviä ja häviävät nopeasti.

Jos sinulle ilmaantuu jokin seuraavista haittavaikutuksista, lopeta Valarox -tablettien käyttö ja

hakeudu välittömästi lääkärin hoitoon:

hengitysvaikeudet, joihin saattaa liittyä kasvojen, huulten, kielen ja/tai kurkun turvotusta

kasvojen, huulten, kielen ja/tai kurkun turvotus, joka saattaa vaikeuttaa nielemistä

ihon voimakas kutina (jonka yhteydessä iho nousee paukamille)

rakkuloiden muodostuminen iholle, suuhun, silmiin ja/tai sukupuolielimiin (Stevens–Johnsonin

oireyhtymä).

Jos sinulle ilmaantuu jokin näistä oireista, lopeta Valarox -tablettien käyttö ja ota

välittömästi yhteys lääkäriin (ks. myös kohta 2, ”Varoitukset ja varotoimet”).

Lopeta myös Valarox -valmisteen käyttö ja ota välittömästi yhteyttä lääkäriin, jos sinulla on

epätavallisia lihaskipuja tai -särkyjä, jotka jatkuvat odottamattoman pitkään. Lihasoireet ovat lapsilla

ja nuorilla tavallisempia kuin aikuisilla. Kuten muidenkin statiinien käytön yhteydessä, joillekin harvoille

potilaille on kehittynyt epämiellyttäviä lihasoireita. Harvinaisissa tapauksissa nämä ovat edenneet

mahdollisesti hengenvaaralliseksi lihasvaurioksi nimeltä rabdomyolyysi.

Yleiset: saattaa esiintyä enintään 1 potilaalla 10:stä

huimaus

verenpaineen lasku, johon voi liittyä huimausta tai pyörtyminen seisomaan noustessa

munuaisten toiminnan heikkeneminen (munuaisten vajaatoiminnan oire)

päänsärky

vatsakipu

ummetus

pahoinvointi

lihaskipu

heikotus

diabetes. Esiintyminen on todennäköisempää, jos sinulla on kohonnut verensokeritaso ja rasva-

arvot, olet ylipainoinen ja sinulla on korkea verenpaine. Lääkäri seuraa tilannettasi tämän

lääkkeen käytön aikana.

Melko harvinaiset haittavaikutukset: saattaa esiintyä enintään 1 potilaalla 100:sta

angioedeema (ks. kohta ”Jotkin oireet vaativat välitöntä lääkärinhoitoa”)

äkillinen tajuttomuus (pyörtyminen)

tunne ympäristön pyörimisestä (vertigo)

munuaistoiminnan voimakas heikkeneminen (akuutin munuaisten vajaatoiminnan oire)

lihaskrampit, sydämen rytmihäiriöt (veren suurentuneen kaliumpitoisuuden oireita)

hengenahdistus, hengitysvaikeudet makuulla ollessa, jalkaterien tai jalkojen turpoaminen

(sydämen vajaatoiminnan oireita)

yskä

ripuli

väsymys

heikkous

ihottuma, kutina tai muut ihoreaktiot

virtsan proteiinimäärän nousu. Tämä tilanne normalisoituu yleensä itsestään, eikä sinun tarvitse

lopettaa Valarox -tablettien käyttöä.

Harvinaiset haittavaikutukset: saattaa esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 1 000:sta

vaikea allerginen reaktio, jonka oireita ovat kasvojen, huulten, kielen ja/tai nielun turvotus,

nielemis- ja hengitysvaikeudet, ihon voimakas kutina (jonka yhteydessä iho nousee paukamille).

Jos epäilet saaneesi allergisen reaktion, lopeta Valarox -tablettien käyttö ja ota

välittömästi yhteyttä lääkäriin.

lihasvauriot aikuisilla – varmuuden vuoksi: lopeta Valarox -tablettien käyttö ja ota

välittömästi yhteyttä lääkäriin, jos sinulla on epätavallisia lihaskipuja tai -särkyjä, jotka

jatkuvat odottamattoman pitkään.

vaikea vatsakipu (haimatulehdus)

kohonneet veren maksaentsyymiarvot

verihiutalemäärän väheneminen, mikä saattaa aiheuttaa epätavallista mustelmien muodostumista

tai verenvuotoherkkyyttä (trombosytopenia).

Hyvin harvinaiset haittavaikutukset: saattaa esiintyä enintään 1 potilaalla 10 000:sta

keltaisuus (ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuus)

hepatiitti (maksatulehdus)

pieniä määriä verta virtsassa

jalkojen ja käsien hermovauriot (kuten puutuminen)

nivelkipu

muistinmenetys

gynekomastia (rintojen suureneminen miehillä).

Tuntematon: koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin

allerginen reaktio, jonka oireita ovat ihottuma, kutina ja nokkosihottuma; oireina voi esiintyä myös

kuumetta, nivelten turpoamista ja nivelkipua, lihaskipua, imusolmukkeiden turvotusta ja/tai

flunssankaltaisia oireita (seerumitaudin oireita)

sinipunaiset täplät iholla, kuume, kutina (verisuonitulehduksen oireita)

infektioista johtuva kuume, kurkkukipu tai suun haavaumat (veren valkosolujen vähyyden eli

neutropenian oireita)

hemoglobiiniarvojen ja veren punasolujen määrän pieneneminen (joka voi vaikeissa tapauksissa

aiheuttaa anemiaa)

veren kaliumpitoisuuden suureneminen (joka voi vaikeissa tapauksissa aiheuttaa lihaskramppeja

ja sydämen rytmihäiriöitä)

veren natriumpitoisuuden pieneneminen (joka voi aiheuttaa väsymystä ja sekavuutta,

lihasnykäyksiä, kohtauksia tai kooman)

maksan toimintakoearvojen suureneminen (joka voi viitata maksavaurioon), myös veren

bilirubiiniarvojen suureneminen (joka voi vaikeissa tapauksissa aiheuttaa ihon ja silmänvalkuaisten

keltaisuutta)

veren ureatyppiarvojen ja seerumin kreatiniiniarvojen suureneminen (joka voi viitata

munuaistoiminnan häiriöihin)

Stevens–Johnsonin oireyhtymä (vakava sairaus, jossa muodostuu rakkuloita ihoon, suuhun, silmiin

ja sukupuolielimiin)

hengenahdistus

turvotus (edeema)

unihäiriöt, mukaan lukien unettomuus ja painajaiset

seksuaaliset ongelmat

masennus

hengitysvaikeudet, mukaan lukien jatkuva yskä ja/tai hengenahdistus tai kuume

jännevaurio

jatkuva lihasheikkous.

Joidenkin haittavaikutusten esiintymistiheys saattaa vaihdella eri potilasryhmissä. Esimerkiksi huimausta

ja munuaistoiminnan heikkenemistä esiintyi harvemmin potilailla, jotka saivat hoitoa korkean

verenpaineen vuoksi, kuin potilailla, joilla hoidon syynä oli sydämen vajaatoiminta tai äskettäin

sairastettu sydänkohtaus.

Jos havaitset sellaisia haittavaikutuksia, joita ei ole tässä pakkausselosteessa mainittu, tai kokemasi

haittavaikutus on vakava, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Valarox -tablettien säilyttäminen

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä pakkauksessa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (EXP) jälkeen. Viimeinen

käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Valarox sisältää

Vaikuttavat aineet ovat valsartaani ja rosuvastatiini.

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg rosuvastatiinia (rosuvastatiinikalsiumina)

ja 80 mg valsartaania.

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 20 mg rosuvastatiinia (rosuvastatiinikalsiumina) ja 80 mg

valsartaania.

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg rosuvastatiinia (rosuvastatiinikalsiumina) ja 160 mg

valsartaania.

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 20 mg rosuvastatiinia (rosuvastatiinikalsiumina) ja 160 mg

valsartaania.)

Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, laktoosimonohydraatti, kroskarmelloosinatrium,

vedetön kolloidinen piidioksidi, magnesiumstearaatti, mannitoli, povidoni K25,

natriumlauryylisulfaatti ja keltainen rautaoksidi (E172) tablettiytimessä ja poly(vinyylialkoholi),

titaanidioksidi (E171), makrogoli 3000, punainen rautaoksidi (E172; vain 80 mg/10 mg,

80 mg/20 mg ja 160 mg/10 mg kalvopäällysteisissä tableteissa), keltainen rautaoksidi (E172; vain

160 mg/10 mg ja 160 mg/20 mg kalvopäällysteisissä tableteissa) kalvopäällysteessä.

Ks. kohta 2, ”Valarox sisältää laktoosia”.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoko (-koot)

10 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit: tumman vaaleanpunainen, pyöreä, hieman kaksoiskupera

viistoreunainen kalvopäällysteinen tabletti, jossa on toisella puolella merkintä K4. Tabletin halkaisija:

8,7–9,3 mm.

20 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit: tumman vaaleanpunainen, kapselinmuotoinen, hieman

kaksoiskupera kalvopäällysteinen tabletti, jossa on toisella puolella merkintä K3. Tabletin mitat: 14,7–

15,3 mm x 6,7–7,3 mm.

10 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit: tumman vaaleanpunainen, soikea, kaksoiskupera

kalvopäällysteinen tabletti, jossa on toisella puolella merkintä K2. Tabletin mitat: 16,7–17,3 mm x 7,7–

8,3 mm.

20 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit: vaalean ruskeankeltainen, soikea, kaksoiskupera tabletti, jossa

on toisella puolella merkintä K1. Tabletin mitat: 16,7–17,3 mm x 7,7–8,3 mm.

Valarox on saatavana rasioissa, joissa on 10, 14, 20, 28, 30, 56, 60, 84, 90 tai 100 kalvopäällysteistä

tablettia läpipainopakkauksissa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

Valmistaja

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann-Straße 5, 27472 Cuxhaven, Saksa

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 27.1.2017

Bipacksedel: Information till patienten

Valarox 10 mg/80 mg filmdragerade tabletter

Valarox 20 mg/80 mg filmdragerade tabletter

Valarox 10 mg/160 mg filmdragerade tabletter

Valarox 20 mg/160 mg filmdragerade tabletter

valsartan/rosuvastatin

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande:

Vad Valarox är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Valarox

Hur du tar Valarox

Eventuella biverkningar

Hur Valarox ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Valarox är och vad det används för

Valarox innehåller två aktiva substanser – rosuvastatin och valsartan.

Valarox är avsett för behandling av förhöjt blodtryck och samtidig hög kolesterolnivå och/eller för att

förebygga hjärt-kärlhändelser.

Valsartan och rosuvastatin som finns i Valarox kan också vara godkända för att behandla andra

sjukdomar som inte nämns i denna produktinformation. Fråga läkare, apotek eller annan

hälsovårdspersonal om du har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Valarox

Ta inte Valarox:

om du är allergisk mot valsartan, rosuvastatin eller något annat innehållsämne i detta läkemedel

(anges i avsnitt 6)

om du är gravid eller ammar. Om du blir gravid medan du tar Valarox, sluta omedelbart att ta

det och tala om det för din läkare. Kvinnor ska undvika att bli gravida när de tar Valarox

genom att använda lämpligt preventivmedel

om du har en leversjukdom

om du har svåra njurproblem

om du har upprepad eller oförklarlig muskelvärk eller smärta

om du tar läkemedlet ciklosporin (används exempelvis efter organtransplantationer)

om du har diabetes eller nedsatt njurfunktion och du behandlas med ett blodtryckssänkande

läkemedel som innehåller aliskiren.

Om något av detta gäller dig (eller om du är osäker) tala med din läkare.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare eller apotekspersonal innan du tar Valarox

om du har problem med njurarna eller om du genomgår dialys

om du har problem med levern

om du har haft upprepad eller oförklarlig muskelvärk eller smärta, tidigare muskelsjukdom, har

ärftlighet för muskelsjukdom eller har fått muskelsmärtor när du tagit andra kolesterolsänkande

läkemedel. Tala omedelbart om för din läkare om du har oförklarlig muskelvärk eller smärta

speciellt om du känner dig sjuk eller har feber

om du regelbundet dricker stora mängder alkohol

om du har problem med sköldkörteln

om du tar en annan typ av kolesterolsänkande läkemedel som kallas fibrater. Läs denna

bipacksedel noga även om du har tagit andra läkemedel mot högt kolesterol tidigare

om du tar läkemedel som används för behandling av HIV-infektion t.ex. ritonavir med lopinavir

och/eller atazanavir, se Andra läkemedel och Valarox

om du är över 70 år (då behöver din läkare välja rätt startdos av Valarox som passar för dig)

om du lider av svår andningssvikt

om du är av asiatiskt ursprung (japan, kines, filippiner, vietnames, korean eller indier). Din läkare

behöver välja rätt startdos av Valarox som passar för dig

om du har förträngning i njurartärerna

om du nyligen har genomgått njurtransplantation (fått en ny njure)

om du behandlas efter en hjärtinfarkt eller om för hjärtsvikt, din läkare kan då kontrollera din

njurfunktion

om du har annan allvarlig hjärtsjukdom än hjärtsvikt eller hjärtinfarkt

om du någonsin har upplevt svullnad i tunga och ansikte som orsakas av en allergisk reaktion

(angioödem) när du tar ett annat läkemedel (inklusive ACE-hämmare), tala med din läkare. Om

dessa symtom uppträder när du tar Valarox, sluta ta Valarox omedelbart och ta det aldrig igen.

Se även avsnitt 4, ”Eventuella biverkningar”

om du tar läkemedel som ökar mängden kalium i blodet. Dessa är till exempel kaliumtillägg eller

saltersättningar som innehåller kalium, kaliumsparande läkemedel och heparin. Det kan vara

nödvändigt att kontrollera mängden kalium i ditt blod med jämna mellanrum

om du lider av aldosteronism. Detta är en sjukdom där dina binjurar bildarför mycket av

hormonet aldosteron. Om detta gäller dig rekommenderas inte användning av Valarox

Om du har förlorat mycket vätska (dehydrering) på grund av diarré eller kräkningar eller om du

tar höga doser urindrivande medel (diuretika)

om du tar något av följande läkemedel som används för att behandla högt blodtryck:

en ACE-hämmare (till exempel enalapril, lisinopril, ramipril), särskilt om du har

diabetesrelaterade njurproblem

aliskiren.

om du behandlas med en ACE-hämmare tillsammans med vissa andra läkemedel som du tar för

att behandla din hjärtsvikt, som kallas för MR-antagonister (mineralkortikoidreceptor-

antagonister) (till exempel spironolakton, eplerenon) eller betablockerare (t.ex. metoprolol)

om du tar eller under de senaste 7 dagarna har tagit ett läkemedel som kallas fusidinsyra (ett

antibiotikum), via munnen eller som injektion. Fusidinsyra i kombination med Valarox kan leda till

allvarliga muskelproblem (rabdomyolys).

Hos ett litet antal personer kan statiner påverka levern. Detta upptäcks genom ett enkelt test som

undersöker ökade nivåer av leverenzymer i blodet. Av denna anledning kommer läkaren vanligtvis att

utföra detta blodprov (leverfunktionstest) före och under behandling med Valarox.

Under behandlingen med detta läkemedel kommer läkaren att kontrollera dig noggrant om du har

diabetes eller löper risk att få diabetes. Det är mer troligt att du löper risk att få diabetes om du har

höga blodsocker- och blodfettsnivåer, är överviktig och har högt blodtryck.

Din läkare kan kontrollera din njurfunktion, blodtryck och mängden elektrolyter (t.ex. kalium) i ditt blod

med jämna mellanrum.

Se även informationen under rubriken ”Använd inte Valarox”.

Om något av detta gäller dig ska du tala om det för din läkare innan du tar Valarox.

Andra läkemedel och Valarox

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du använder eller nyligen har använt andra läkemedel,

även receptfria sådana.

Tala om för läkare om du använder något av följande:

ciklosporin (används till exempel efter organtransplantation)

warfarin (eller andra blodförtunnande läkemedel)

fibrater (till exempel gemfibrozil, fenofibrat) eller andra kolesterolsänkande läkemedel (till

exempel ezetimib)

läkemedel mot matsmältningsbesvär (används för att neutralisera magsyran)

erytromycin (ett antibiotikum)

p-piller

hormonersättningsläkemedel

andra läkemedel som sänker blodtrycket, speciellt urindrivande medel (diuretika)

läkemedel som ökar mängden kalium i blodet. Dessa är till exempel kaliumtillägg eller

saltersättningar som innehåller kalium, kaliumsparande läkemedel och heparin

vissa typer av icke steroida anti-inflammatoriska smärtstillande medel (NSAID)

vissa antibiotika (rifamycingruppen), ett läkemedel som används för att skydda mot

transplantatavstötning (ciklosporin) eller ett antiretroviralt läkemedel mot HIV-/AIDS-infektion

(ritonavir med lopinavir och/eller atazanavir). Dessa läkemedel kan öka effekten av Valarox

litium, ett läkemedel som används vid behandling av vissa typer av psykiska sjukdomar

om du tar en ACE-hämmare eller aliskiren (se även informationen under rubrikerna ”Använd

inte Valarox” och ”Varningar och försiktighet”)

om du behandlas med en ACE-hämmare tillsammans med vissa andra läkemedel som du tar för

att behandla din hjärtsvikt, som kallas för MR-antagonister (mineralkortikoidreceptor-

antagonister) (till exempel spironolakton, eplerenon) eller betablockerare (t.ex. metoprolol)

om du behöver ta fusidinsyra via munnen för att behandla en bakteriell infektion måste du

tillfälligt sluta använda detta läkemedel. Din läkare talar om för dig när det är säkert att börja ta

Valarox igen. Att ta Valarox med fusidinsyra kan i sällsynta fall leda till svaghet, ömhet eller

smärta i musklerna (rabdomyolys). Se mer information om rabdomyolys i avsnitt 4.

Effekten av dessa läkemedel kan påverkas av Valarox eller så kan de påverka effekten av Valarox.

Valarox med mat och dryck

Du kan ta Valarox med eller utan mat.

Graviditet och amning

Ta inte Valarox om du är gravid eller ammar. Om du blir gravid medan du tar Valarox, sluta

omedelbart att ta det och tala om det för din läkare. Kvinnor ska undvika att bli gravida när de tar

Valarox genom att använda lämpligt preventivmedel.

Rådfråga läkare eller apotekspersonal innan du tar något läkemedel.

Du måste tala om för läkaren om du misstänker att du är (eller kan bli) gravid. Normalt

kommer läkaren att uppmana dig att sluta ta Valarox innan du blir gravid eller så snart du vet att

du är gravid och förskriva ett annat läkemedel i stället för Valarox.

Berätta för din läkare om du ammar eller tänker börja amma. Valarox rekommenderas

inte vid amning och din läkare kan välja en annan behandling till dig om du vill amma ditt barn.

Körförmåga och användning av maskiner

Innan du kör fordon, använder verktyg eller maskiner, eller utför aktiviteter som kräver koncentration,

se till att du vet hur Valarox påverkar dig. Liksom många andra läkemedel för behandling av högt

blodtryck kan Valarox i sällsynta fall orsaka yrsel och påverka koncentrationsförmågan. Om du känner

dig yr ska du tala med läkaren innan du kör bil eller använder maskiner.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten

som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden

är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Valarox innehåller laktos

Om du inte tål vissa sockerarter bör du kontakta din läkare innan du tar detta läkemedel.

3.

Hur du tar Valarox

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens eller apotekspersonalens anvisningar. Rådfråga läkare eller

apotekspersonal om du är osäker.

Vanliga doser för vuxna

Rekommenderad dos är en tablett dagligen.

Du kan ta läkemedlet före eller efter mat och dryck. Du bör ta läkemedlet vid samma tidpunkt varje

dag med ett glas vatten. Ta inte Valarox med grapefruktjuice.

Användning för barn och ungdomar

Valarox ska inte användas till barn och ungdomar.

Regelbundna kolesterolkontroller

Det är viktigt att du återser din läkare för regelbundna kolesterolkontroller för att säkerställa att ditt

kolesterol har nått och stannar på rätt nivå.

Läkaren kan besluta att öka din dos så att du tar den dos Valarox som är rätt för dig.

Om du har tagit för stor mängd av Valarox

Kontakta din läkare eller närmaste sjukhus för rådgivning. Om du får svår yrsel och/eller svimmar, lägg

dig ned. Om du uppsöker sjukhus eller får behandling för något annat tillstånd, tala då om för

sjukvårdspersonalen att du tar Valarox.

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (09 471 977) för bedömning av risken samt

rådgivning.

Om du har glömt att ta Valarox

Oroa dig inte, utan ta nästa dos som planerat vid rätt tidpunkt. Ta inte dubbel dos för att kompensera

för glömd tablett.

Om du slutar att ta Valarox

Tala med din läkare om du vill sluta ta Valarox. Om du slutar din behandling med Valarox kan din

sjukdom förvärras. Dina kolesterolnivåer kan öka igen om du slutar att ta Valarox. Sluta inte att ta din

medicin om inte din läkare säger till dig att sluta.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Det är viktigt att du är medveten om vilka dessa biverkningar kan vara. De är oftast milda och

försvinner efter en kort tid.

Sluta ta Valarox och sök omedelbart medicinsk hjälp om du får någon av följande allergiska

reaktioner:

svårt att andas, med eller utan svullnad av ansikte, läppar, tunga och/eller svalg.

svullnad av ansikte, läppar, tunga och/eller svalg, som kan ge svårighet att svälja.

kraftig hudklåda (med upphöjda knölar).

blåsbildning i huden, munnen, ögonen och/eller på könsorganen (Stevens-Johnsons syndrom)

Om du får något av dessa symtom, sluta att ta Valarox och uppsök omedelbart läkare (se

även avsnitt 2 ”Varningar och försiktighet”).

Sluta även omgående att ta Valarox och tala med din läkare om du får någon ovanlig värk

eller smärta i dina muskler som sitter i längre än du förväntat. Muskelsymtom är vanligare hos barn

och ungdomar än hos vuxna. Som med andra statiner har ett väldigt litet antal personer fått obehaglig

muskelpåverkan och i sällsynta fall har denna utvecklats till en livshotande muskelsjukdom,

rabdomyolys.

Vanliga: kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare

yrsel

lågt blodtryck med eller utan symtom såsom yrsel och svimning när man reser sig upp

försämrad njurfunktion (tecken på nedsatt njurfunktion)

huvudvärk

buksmärtor

förstoppning

illamående

muskelvärk

kraftlöshet

diabetes Detta är mer troligt om du har höga blodsocker- och blodfettsnivåer, är överviktig och

har högt blodtryck. Läkaren kommer att kontrollera dig medan du tar detta läkemedel.

Mindre vanliga: kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare

angioödem (se avsnitt ”Vissa symtom kräver omedelbar medicinsk vård”)

plötslig medvetslöshet (synkope)

känsla av att det snurrar (vertigo)

kraftigt minskad njurfunktion (tecken på akut njursvikt)

muskelkramper, onormal hjärtrytm (tecken på hyperkalemi)

andfåddhet, svårighet att andas i liggande ställning, svullna fötter eller ben (tecken på hjärtsvikt)

hosta

diarré

trötthet

svaghet

utslag, klåda eller andra hudreaktioner

en ökad halt av protein i urinen. Detta återgår vanligtvis till det normala av sig självt utan att du

behöver sluta ta Valarox.

Sällsynta: kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 användare

svår allergisk reaktion med svullnad av ansikte, läppar, tunga och/eller hals, svårigheter att svälja

eller andas, svår klåda i huden (med upphöjda utslag). Om du tror att du har en allergisk

reaktion, sluta att ta Valarox och sök omedelbart medicinsk hjälp

muskelskador hos vuxna – som försiktighetsåtgärd, sluta att ta Valarox och tala med din

läkare genast om du får någon ovanlig värk eller smärta i dina muskler som sitter i längre

än du förväntat

kraftig buksmärta (inflammerad bukspottkörtel)

ökade leverenzymer i blodet

minskat antal blodplättar vilket ökar risken för blödningar eller blåmärken (trombocytopeni).

Mycket sällsynta: kan förekomma hos färre än 1 av 10 000 användare

gulsot (gulfärgning av hud och ögon)

hepatit (leverinflammation)

spår av blod i urinen

skada på nerver i ben och armar (till exempel domningar)

ledvärk

minnesförlust

bröstförstoring hos män (gynekomasti).

Ingen känd frekvens: kan inte beräknas från tillgängliga data

allergiska reaktioner med utslag, klåda och nässelfeber; symtom som feber, svullna leder och

ledvärk, muskelvärk, svullna lymfknutor och/eller influensaliknande symtom kan inträffa (tecken

på serumsjuka)

lilaaktiga-röda prickar, feber, klåda (tecken på inflammation i blodkärl, även kallat vaskulit)

feber, halsont eller munsår på grund av infektioner (symtom på låg nivå av vita blodkroppar, även

kallat neutropeni)

sänkt hemoglobinnivå och minskad andel röda blodkroppar i blodet (vilket i svåra fall kan leda till

anemi)

förhöjd kaliumnivå i blodet (vilket i svåra fall kan ge muskelkramper och onormal hjärtrytm)

minskade nivåer av natrium i blodet (vilket kan orsaka trötthet och förvirring, muskelryckningar,

krampanfall eller koma)

förhöjda leverfunktionsvärden (vilket kan tyda på leverskada) inklusive en förhöjning av bilirubin i

blodet (vilket i svåra fall kan ge gulfärgning av hud och ögon)

förhöjd nivå av ureakväve i blodet och förhöjd nivå av serumkreatinin (vilket kan tyda på onormal

njurfunktion)

Stevens-Johnsons syndrom (allvarligt tillstånd med blåsor som kan drabba hud, mun, ögon och

könsorgan)

andfåddhet

ödem (svullnad)

sömnstörningar, inklusive sömnlöshet och mardrömmar

sexuella svårigheter

depression

andningsproblem, inklusive ihållande hosta och/eller andfåddhet eller feber

senskador

muskelsvaghet som är långvarig.

Frekvensen av vissa biverkningar kan variera beroende på ditt tillstånd. Till exempel förekom

biverkningar såsom yrsel och minskad njurfunktion mindre ofta hos patienter som behandlades för högt

blodtryck än hos patienter som behandlades för hjärtsvikt eller efter en nyligen inträffad hjärtinfarkt.

Om några biverkningar blir värre eller om du märker några biverkningar som inte nämns i denna

information, kontakta läkare eller apotekspersonal.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt via det

nationella rapporteringssystemet (se detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till

att öka informationen om läkemedels säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur Valarox ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på förpackningen efter EXP. Utgångsdatumet är den sista

dagen i angiven månad.

Förvaras i originalförpackningen. Fuktkänsligt.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

De aktiva substanserna är valsartan and rosuvastatin.

Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg rosuvastatin (som kalcium) och 80 mg valsartan.

Varje filmdragerad tablett innehåller 20 mg rosuvastatin (som kalcium) och 80 mg valsartan.

Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg rosuvastatin (som kalcium) och 160 mg valsartan.

Varje filmdragerad tablett innehåller 20 mg rosuvastatin (som kalcium) och 160 mg valsartan.

Övriga innehållsämnen är mikrokristallin cellulosa, laktosmonohydrat, kroskarmellosnatrium,

kolloidal vattenfri kisel, magnesiumstearat, mannitol, povidon K25, natriumlaurilsulfat och gul

järnoxid (E172) i tablettkärnan och poly(vinylalkohol), titandioxid (E171), makrogol 3000, talk, röd

järnoxid (E172; endast för 80 mg/10 mg, 80 mg/20 mg och 160 mg/10 mg filmdragerade

tabletter) och gul järnoxid (E172; endast för 160 mg/10 mg och 160 mg/20 mg filmdragerade

tabletter) i filmdragering.

Se avsnitt 2 ”Valarox innehåller laktos”.

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

10 mg/80 mg filmdragerade tabletter (tabletter): mörkrosa, runda, lätt bikonvexa filmdragerade tabletter

med fasade kanter, märkta med K4 på ena sidan av tabletten. Tablettdiameter: 8,7–9,3 mm.

20 mg/80 mg filmdragerade tabletter (tabletter): mörkrosa, kapselformade, bikonvexa filmdragerade

tabletter, märkta med K3 på ena sidan av tabletten. Tablettdimensioner: 14,7–15,3 mm x 6,7–7,3 mm.

10 mg/160 mg filmdragerade tabletter (tabletter): mörkrosa, ovala, lätt bikonvexa filmdragerade

tabletter, märkta med K2 på ena sidan av tabletten. Tablettdimensioner: 16,7–17,3 mm x 7,7–8,3 mm.

20 mg/160 mg filmdragerade tabletter (tabletter): ljust gulbruna, ovala, lätt bikonvexa filmdragerade

tabletter, märkta med K1 på ena sidan av tabletten. Tablettdimensioner: 16,7–17,3 mm x 7,7–8,3 mm.

Valarox finns i förpackningar om 10, 14, 20, 28, 30, 56, 60, 84, 90 eller 100 filmdragerade tabletter i

blisterförpackning.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

Tillverkare

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann-Straße 5, 27472 Cuxhaven, Tyskland

Denna bipacksedel ändrades senast 27.1.2017

Lue koko asiakirja

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Valarox 10 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit

Valarox 20 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit

Valarox 10 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit

Valarox 20 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Valarox 10 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg rosuvastatiinia (rosuvastatiinikalsiumina) ja 80 mg

valsartaania.

Valarox 20 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 20 mg rosuvastatiinia (rosuvastatiinikalsiumina) ja 80 mg

valsartaania.

Valarox 10 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg rosuvastatiinia (rosuvastatiinikalsiumina) ja 160 mg

valsartaania.

Valarox 20 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 20 mg rosuvastatiinia (rosuvastatiinikalsiumina) ja 160 mg

valsartaania.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan

10 mg/80 mg

kalvopäällysteiset

tabletit

20 mg/80 mg

kalvopäällysteiset

tabletit

10 mg/160 mg

kalvopäällysteiset

tabletit

20 mg/160 mg

kalvopäällysteiset

tabletit

laktoosi

85,50 mg

171,00 mg

180,89 mg

171,00 mg

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti, kalvopäällysteinen (tabletti)

Valarox 10 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit: tumman vaaleanpunainen, pyöreä, hieman

kaksoiskupera viistoreunainen kalvopäällysteinen tabletti, jossa on toisella puolella merkintä K4. Tabletin

halkaisija: 8,7–9,3 mm.

Valarox 20 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit: tumman vaaleanpunainen, kapselinmuotoinen, hieman

kaksoiskupera kalvopäällysteinen tabletti, jossa on toisella puolella merkintä K3. Tabletin mitat: 14,7–

15,3 mm x 6,7–7,3 mm.

Valarox 10 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit: tumman vaaleanpunainen, soikea, kaksoiskupera

kalvopäällysteinen tabletti, jossa on toisella puolella merkintä K2. Tabletin mitat: 16,7–17,3 mm x 7,7–

8,3 mm.

Valarox 20 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit: vaalean ruskeankeltainen, soikea, kaksoiskupera

tabletti, jossa on toisella puolella merkintä K1. Tabletin mitat: 16,7–17,3 mm x 7,7–8,3 mm.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Valarox on tarkoitettu korvaavaksi hoidoksi hoitotasapainossa oleville valsartaania ja rosuvastatiinia

samanaikaisesti käyttäville aikuispotilaille, samoja annoksia jatkaen, hypertension hoitoon potilaille, joilla

on korkea riski saada ensimmäinen sydän- ja verisuonitapahtuma (vakavien sydän- ja

verisuonitapahtumien ehkäisy) tai joilla on jokin seuraavista sairauksista:

primaarinen hyperkolesterolemia (tyyppi IIa, mukaan lukien heterotsygottinen familiaalinen

hyperkolesterolemia) tai sekamuotoinen dyslipidemia (tyyppi IIb)

homotsygoottinen familiaalinen hyperkolesterolemia.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Potilaan on noudatettava tavanomaista kolesterolia alentavaa ruokavaliota ennen hoidon aloittamista ja

hoidon aikana.

Suositeltu Valarox -annos on yksi tabletti vuorokaudessa.

Kiinteäannoksinen yhdistelmähoito ei sovi aloitushoidoksi.

Potilaan sairauden pitää olla hallinnassa erikseen otettavien vaikuttavien aineiden pysyvillä annoksilla

ennen Valarox -hoidon aloittamista. Valarox -annoksen pitää perustua yhdistelmän erillisten

vaikuttavien aineiden annokseen ennen yhdistelmävalmisteeseen siirtymistä.

Jos yhdistelmävalmisteen kumman tahansa vaikuttavan aineen annosta täytyy muuttaa mistä tahansa

syystä (esim. vastikään diagnosoitu liitännäissairaus, muutos potilaan voinnissa tai lääkeyhteisvaikutus),

on siirryttävä erillisten vaikuttavien aineiden käyttöön annoksen määrittämiseksi.

Lisätietoa erityisryhmistä

Iäkkäät

Annostuksen muuttaminen ei ole tarpeen.

Munuaisten vajaatoiminta

Lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annosta ei tarvitse muuttaa.

Valarox on vasta-aiheinen vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille kaikilla annoksilla

(ks. kohdat 4.3 ja 5.2).

Annostusta ei tarvitse muuttaa, jos aikuisen potilaan kreatiniinin puhdistuma on > 10 ml/min (ks. kohdat

4.4 ja 5.2). Valsartaanin käyttö samanaikaisesti aliskireenin kanssa on vasta-aiheista, jos potilaalla on

munuaisten vajaatoiminta (glomerulusten suodatusnopeus < 60 ml/min/1,73 m

) (ks. kohta 4.3).

Maksan vajaatoiminta

Systeeminen altistus rosuvastatiinille ei suurentunut potilailla, joiden Child–Pugh-pisteet olivat enintään

7. Systeemisen altistuksen havaittiin kuitenkin suurentuneen potilailla, joiden Child–Pugh-pisteet ovat 8

tai 9 (ks. kohta 5.2.). Näiden potilaiden munuaisten toiminnan määrittämistä on harkittava (ks. kohta

4.4.). Potilaista, joiden Child–Pugh-pisteet ovat yli 9, ei ole kokemusta. Valarox on vasta-aiheinen

potilaille, joilla on aktiivinen maksasairaus (ks. kohta 4.3), vaikea maksan vajaatoiminta, sappikirroosi tai

kolestaasi (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.2). Jos potilaalla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta, johon

ei liity kolestaasia, valsartaaniannos saa olla enintään 80 mg.

Rotu

Suurentunutta systeemistä altistusta on havaittu aasialaisilla potilailla (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.2).

Geneettinen polymorfismi

Tietyt geneettiset polymorfismit voivat suurentaa rosuvastatiinialtistusta (ks. kohta 5.2). Potilaille, joilla

tiedetään olevan tällainen polymorfismi, suositellaan pienempää rosuvastatiinin vuorokausiannosta.

Samanaikainen hoito

Rosuvastatiini on erilaisten kuljettajaproteiinien substraatti (esim. OATP1B1 ja BCRP). Myopatian

(mukaan lukien rabdomyolyysin) riski kasvaa, kun rosuvastatiinin kanssa samanaikaisesti annetaan

lääkkeitä, jotka vaikuttavat näiden kuljettajaproteiinien toimintaan ja jotka siten voivat suurentaa

plasman rosuvastatiinipitoisuuksia (esim. siklosporiini ja tietyt proteaasin estäjät, mukaan lukien

ritonaviirin yhdistelmät atatsanaviirin, lopinaviirin ja/tai tipranaviirin kanssa, ks. kohdat 4.4 ja 4.5). Aina

kun mahdollista on harkittava vaihtoehtoista lääkitystä ja tarvittaessa rosuvastatiinihoidon tilapäistä

keskeyttämistä. Tilanteissa, joissa näiden lääkkeiden samanaikaista antoa rosuvastatiinin kanssa ei

voida välttää, samanaikaisen hoidon hyötyjä ja riskejä sekä rosuvastatiiniannoksen muuttamista on

harkittava huolellisesti (ks. kohta 4.5).

Pediatriset potilaat

Valarox -valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu. Valarox

-valmistetta ei suositella käytettäväksi alle 18-vuotiaille potilaille.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttaville aineille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

Aktiivinen maksasairaus, mukaan lukien tuntemattomasta syystä pysyvästi korkeat seerumin

transaminaasiarvot ja kun jokin transaminaasiarvo ylittää kolminkertaisesti viitearvon ylärajan.

Vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min).

Myopatia.

Samanaikainen siklosporiinilääkitys.

Raskaus ja imetys sekä käyttö naisille, jotka voivat tulla raskaaksi ja jotka eivät käytä luotettavaa

ehkäisyä.

Vaikea maksan vajaatoiminta, sappikirroosi tai kolestaasi.

Valsartaanin käyttö samanaikaisesti aliskireeniä sisältävien valmisteiden kanssa on vasta-aiheista,

jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta (glomerulusten suodatusnopeus

< 60 ml/min/1,73 m

) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Munuaisvaikutukset

Potilailla, jotka ovat saaneet suuria annoksia (erityisesti 40 mg) rosuvastatiinia, on virtsan liuskatesteissä

havaittu proteinuriaa, joka on osoittautunut pääasiassa tubulusperäiseksi. Proteinuria oli useimmissa

tapauksissa ohimenevää tai ajoittaista, eikä proteinurian kehittymisen ole havaittu ennustavan akuuttia

eikä progressiivista munuaissairautta (ks. kohta 4.8.). Rosuvastatiinin markkinoille tulon jälkeen vakavia

munuaishaittavaikutuksia on raportoitu enemmän 40 mg:n annoksesta. Munuaisten toiminnan arviointia

on harkittava 30 mg:n tai 40 mg:n annosta saavien potilaiden rutiiniluontoisessa seurannassa.

Toistaiseksi ei ole kokemusta siitä, onko valsartaanin käyttö turvallista potilailla, joiden

kreatiniinipuhdistuma on < 10 ml/min tai jotka saavat dialyysihoitoa. Näin ollen valsartaanin käytössä on

noudatettava varovaisuutta näillä potilailla. Annostusta ei tarvitse muuttaa, jos aikuisen potilaan

kreatiniinipuhdistuma on > 10 ml/min (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).

Angiotensiinireseptorin salpaajien (myös valsartaanin) tai ACE:n estäjien käyttö samanaikaisesti

aliskireeniä sisältävien valmisteiden kanssa on vasta-aiheista, jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta

(glomerulusten suodatusnopeus < 60 ml/min/1,73 m

) (ks. kohdat 4.3 ja 4.5).

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto

On olemassa näyttöä siitä, että ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin

samanaikainen käyttö lisää hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen

(mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa

ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei

suositella (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin

valvonnassa ja munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja

huolellisesti. ACE:n estäjiä ja angiotensiini II -reseptorin salpaajia ei saa käyttää samanaikaisesti

potilaille, joilla on diabeettinen nefropatia.

Munuaisvaltimon ahtauma

Valsartaanin käytön turvallisuutta potilaille, joilla on kummankin tai ainoan munuaisen munuaisvaltimon

ahtauma, ei ole varmistettu.

Kun valsartaania annettiin lyhytaikaisesti 12 potilaalle, joilla oli toisen munuaisen

munuaisvaltimoahtaumasta johtuvaa renovaskulaarista hypertensiota, munuaisten hemodynamiikassa,

seerumin kreatiniiniarvoissa tai veren ureatyppiarvoissa ei todettu merkitseviä muutoksia. Muut reniini-

angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat aineet saattavat kuitenkin suurentaa veren urea-arvoja ja

seerumin kreatiniinipitoisuuksia potilailla, joilla on toisen munuaisen munuaisvaltimoahtauma. Näin ollen

on suositeltavaa seurata munuaistoimintaa valsartaanihoidon aikana.

Munuaisensiirto

Toistaiseksi ei ole kokemusta siitä, onko valsartaani turvallista potilaille, joille on äskettäin tehty

munuaissiirto.

Hyperkalemia

Kaliumlisien, kaliumia säästävien diureettien, kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden tai muiden

mahdollisesti seerumin kaliumpitoisuuksia suurentavien aineiden (esim. hepariinin) samanaikainen käyttö

ei ole suositeltavaa. Kaliumarvoja on seurattava asianmukaisesti.

Potilaat, joilla on natrium- ja/tai nestevajaus

Potilailla, joilla on vaikea natrium- ja/tai nestevajaus (esim. suuria diureettiannoksia käyttävät potilaat),

voi harvinaisissa tapauksissa esiintyä oireista hypotensiota valsartaanihoidon aloittamisen jälkeen.

Natrium- ja/tai nestevajaus on korjattava ennen valsartaanihoidon aloittamista esimerkiksi pienentämällä

diureettiannosta.

Luustolihasvaikutukset

Luustolihasvaikutuksia, kuten lihassärkyä, myopatiaa ja harvoin rabdomyolyysiä, on raportoitu

ilmenneen rosuvastatiinia käyttävillä potilailla kaikilla annoksilla ja erityisesti yli 20 mg:n annoksilla.

Etsetimibin ja HMG-CoA-reduktaasin estäjien yhdistelmästä on raportoitu rabdomyolyysitapauksia

hyvin harvoin. Farmakodynaamista yhteisvaikutusta ei voida sulkea pois (ks. kohta 4.5) ja

varovaisuutta on noudatettava, kun valmisteita käytetään samanaikaisesti. Kuten muitakin HMG-CoA-

reduktaasin estäjiä käytettäessä, rosuvastatiinin markkinoille tulon jälkeisessä käytössä on

rabdomyolyysiä raportoitu enemmän 40 mg:n annoksesta.

Kreatiinikinaasin (CK) määritys

Määritystuloksen oikean tulkinnan varmistamiseksi CK-arvoja ei pidä määrittää raskaan liikunnan

jälkeen eikä muiden CK-arvojen suurenemista aiheuttavien syiden vaikuttaessa tulokseen. Jos CK-

perusarvot ovat huomattavasti suurentuneet (> 5 x viitealueen yläraja), tulisi arvo tarkistaa 5–7

vuorokauden kuluessa. Hoitoa ei saa aloittaa, jos CK-taso on tarkistettunakin yli 5 x viitealueen

ylärajan.

Ennen hoitoa

Kuten muitakin HMG-CoA-reduktaasin estäjiä käytettäessä, varovaisuutta on noudatettava annettaessa

Valarox -valmistetta potilaille, joilla on todettu myopatialle/rabdomyolyysille mahdollisesti altistavia

tekijöitä, kuten:

munuaisten vajaatoiminta

kilpirauhasen vajaatoiminta

perinnöllinen lihassairaus potilaalla tai suvussa

lihastoksisuus jonkun toisen HMG-CoA-reduktaasin estäjän tai fibraatin käytön yhteydessä

alkoholin väärinkäyttö

yli 70 vuoden ikä

tilanteet, joissa pitoisuudet plasmassa voivat suurentua (ks. kohdat 4.2, 4.5 ja 5.2)

samanaikainen fibraattien käyttö.

Harkittaessa näille potilaille hoitoa sen riskit ja hyödyt on arvioitava tarkoin. Kliininen seuranta on

suositeltavaa. Hoitoa ei saa aloittaa, jos CK-arvot ovat ennen hoitoa huomattavasti koholla (> 5 x

viitealueen yläraja).

Hoidon aikana

Potilaita on kehotettava ilmoittamaan heti, jos hoidon aikana ilmenee selittämätöntä lihaskipua,

-heikkoutta tai -kouristuksia, etenkin jos nämä ovat liittyneet huonovointisuuteen tai lämmönnousuun.

Näiden potilaiden CK-arvot pitää määrittää ja hoito keskeyttää, jos CK-arvot ovat huomattavasti

koholla (> 5 x viitealueen yläraja) tai lihasoireet ovat vaikeita ja aiheuttavat päivittäistä haittaa (vaikka

CK-arvot olisivatkin ≤ 5 x viitealueen yläraja). Jos oireet häviävät ja CK-arvot normalisoituvat, hoito

voidaan aloittaa uudelleen harkiten ja tarkassa seurannassa pienimmällä annoksella Valarox -valmistetta

tai toista HMG-CoA-reduktaasin estäjää. Oireettomilta potilailta ei CK-arvoja tarvitse rutiininomaisesti

seurata. Statiinihoidon, rosuvastatiini mukaan lukien, aikana tai sen jälkeen on raportoitu

immuunivälitteistä nekrotisoivaa myopatiaa (IMNM). IMNM:lle ominaisia kliinisiä merkkejä ovat

proksimaalinen lihasheikkous ja kohonneet seerumin kreatiinikinaasiarvot, jotka jatkuvat statiinihoidon

keskeyttämisestä huolimatta.

Kliinisissä tutkimuksissa saadut havainnot pienistä potilasryhmistä eivät viittaa siihen, että

luustolihasvaikutukset lisääntyisivät käytettäessä rosuvastatiinia yhdistettynä muuhun lääkehoitoon.

Myosiitin ja myopatian ilmaantuvuuden on kuitenkin havaittu lisääntyvän hoidettaessa potilaita muilla

HMG-CoA-reduktaasin estäjillä samanaikaisesti fibraattien (mukaan lukien gemfibrotsiili), siklosporiinin,

niasiinin, atsolityyppisten sienilääkkeiden, proteaasinestäjien ja makrolidiantibioottien kanssa.

Gemfibrotsiilin ja joidenkin HMG-CoA-reduktaasin estäjien samanaikaisen käytön on todettu lisäävän

myopatian riskiä, joten Valarox -valmisteen ja gemfibrotsiilin yhdistelmää ei suositella. Valarox

-valmisteen ja fibraatin tai niasiinin yhdistelmällä saatavan lipiditasojen muutoksen tuomat hyödyt on

arvioitava tarkoin suhteessa yhdistelmähoidon mahdollisiin riskeihin. 30 mg:n ja 40 mg:n annokset ovat

vasta-aiheisia samanaikaisen fibraattilääkityksen yhteydessä. (Ks. kohdat 4.5. ja 4.8.).

Valarox -valmistetta ei saa antaa samanaikaisesti systeemisen fusidiinihapon kanssa tai 7 päivän sisällä

fusidiinihappohoidon lopettamisesta. Jos systeemisen fusidiinihapon käyttö on välttämätöntä, statiinihoito

on keskeytettävä koko fusidiinihappohoidon ajaksi. Fusidiinihapon ja statiinien samanaikaisen käytön

yhteydessä on raportoitu rabdomyolyysiä (myös joitakin kuolemaan johtavia tapauksia) (ks. kohta 4.5.).

Potilasta on neuvottava ottamaan välittömästi yhteys lääkäriin, jos hänellä esiintyy lihasheikkoutta,

-kipua tai -arkuutta.

Statiinihoito voidaan aloittaa uudestaan seitsemän päivän kuluttua viimeisen fusidiinihappoannoksen

otosta.

Jos pitkäkestoista systeemistä fusidiinihappohoitoa on poikkeustapauksissa annettava esimerkiksi

vaikeiden infektioiden hoidossa, Valarox -valmisteen samanaikaisen käytön tarvetta voidaan harkita

ainoastaan tapauskohtaisesti, ja hoito on tällöin tehtävä lääkärin tarkassa valvonnassa.

Valarox -valmistetta ei saa käyttää, jos potilaalla on akuuttiin, vakavaan myopatiaan viittaavia oireita tai

rabdomyolyysistä johtuvan munuaisvaurion kehittymiseen altistavia tekijöitä (esim. sepsis, hypotensio,

laaja kirurginen toimenpide, trauma, vaikea metabolinen, endokriininen tai elektrolyyttihäiriö tai

hallitsemattomia kouristuskohtauksia).

Maksavaikutukset

Kuten muita HMG-CoA-reduktaasin estäjiä käytettäessä, varovaisuutta on noudatettava määrättäessä

Valarox -valmistetta potilaille, jotka käyttävät runsaasti alkoholia ja/tai joilla on maksasairaus

anamneesissa.

Maksan toimintaa mittaavien laboratoriotutkimusten suorittamista suositellaan ennen hoidon aloittamista

ja kolme kuukautta hoidon aloittamisen jälkeen. Valarox -hoito on keskeytettävä tai annosta

pienennettävä, jos seerumin transaminaasiarvo ylittää kolminkertaisesti viitearvon ylärajan.

Rosuvastatiinin markkinoille tulon jälkeen on vakavia maksahaittavaikutuksia (pääasiassa maksan

transaminaasien nousua) raportoitu useimmin 40 mg:n annoksesta.

Jos potilaalla on perussairautena kilpirauhasen vajaatoiminta tai nefroottinen oireyhtymä ja tämä on

aiheuttanut sekundaarisen hyperkolesterolemian, perussairaus on hoidettava ennen Valarox -hoidon

aloittamista.

Rotu

Farmakokineettiset tutkimukset osoittavat, että altistus on suurempi aasialaisilla kuin valkoihoisilla (ks.

kohdat 4.2, 4.3 ja 5.2).

Proteaasin estäjät

Systeemisen rosuvastatiinialtistuksen suurenemista on havaittu potilailla, jotka saavat samanaikaisesti eri

proteaasin estäjiä yhdistettynä ritonaviiriin. On huolellisesti harkittava lipidipitoisuuden pienenemisestä

saatavaa hyötyä proteaasin estäjiä saaville HIV-potilaille plasman rosuvastatiinipitoisuuksien nousuun

verrattuna hoidon alussa ja annosta suurennettaessa. Proteaasin estäjien samanaikaista käyttöä ei

suositella, ellei rosuvastatiiniannosta muuteta (ks. kohdat 4.2 ja 4.5).

Interstitiaalinen keuhkosairaus

Poikkeuksellisia tapauksia interstitiaalista keuhkosairautta on raportoitu ilmenneen joidenkin statiinien

käytön yhteydessä, erityisesti pitkäaikaisen hoidon yhteydessä (ks. kohta 4.8). Ilmeneviin oireisiin

saattavat kuulua hengenahdistus, kuiva yskä ja yleiskunnon heikkeneminen (väsymys, painon lasku ja

kuume). Jos arvellaan, että potilaalle on kehittynyt interstitiaalinen keuhkosairaus, statiinihoito pitää

lopettaa.

Diabetes mellitus

On merkkejä siitä, että statiinit luokkavaikutuksenaan nostaisivat verensokeria ja joillekin riskiryhmään

kuuluville potilaille aiheuttaisivat hyperglykemian, johon tarvitaan tavanomaista diabeteksen hoitoa.

Suotuisat verisuonivaikutukset kuitenkin ylittävät diabetesriskin, eikä tämän vuoksi ole syytä lopettaa

statiinihoitoa. Riskipotilaita (paastoverensokeri 5,6–6,9 mmol/l, BMI > 30 kg/m

, kohonnut

triglyseridipitoisuus, kohonnut verenpaine) on seurattava sekä kliinisesti että laboratoriotutkimuksin

kansallisten hoitosuositusten mukaan.

JUPITER-tutkimuksessa diabeteksen kokonaisesiintyvyys oli 2,8 % rosuvastatiinia saaneilla ja 2,3 %

lumevalmistetta saaneilla potilailla, pääasiassa niillä potilailla, joilla paastoverensokeri oli 5,6–6,9 mmol/l.

Primaari hyperaldosteronismi

Primaarista hyperaldosteronismia sairastavia potilaita ei pidä hoitaa valsartaanilla, sillä heidän reniini-

angiotensiinijärjestelmänsä ei ole aktiivinen.

Aorttaläpän tai hiippaläpän ahtauma, hypertrofinen obstruktiivinen kardiomyopatia

Kuten muitakin vasodilataattoreja käytettäessä, erityinen varovaisuus on tarpeen, jos potilaalla on

aortta- tai hiippaläpän ahtauma tai hypertrofinen obstruktiivinen kardiomyopatia.

Raskaus

Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos angiotensiini II

-reseptorin salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden

aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä

välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti

ja tarvittaessa aloitettava muu lääkitys (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).

Aikaisempi angioedeema

Valsartaanilla hoidetuilla potilailla on raportoitu angioedeemaa, kurkunpään ja äänihuulten alueen

turvotus mukaan lukien, johon on liittynyt hengitysteiden ahtautumista ja/tai kasvojen, huulten, nielun

ja/tai kielen turvotusta. Joillakin näistä potilaista oli ollut angioedeema aikaisemmin muiden lääkkeiden,

mukaan lukien ACE:n estäjien, yhteydessä. Valarox on välittömästi lopetettava potilailta, joille kehittyy

angioedeema, eikä sitä saa aloittaa uudestaan.

Valarox sisältää laktoosia. Potilaat, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi,

saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosin ja galaktoosin imeytymishäiriö, eivät saa käyttää

tätä lääkettä.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Valarox -valmisteeseen liittyvät yhteisvaikutukset

Valarox -valmisteella ja muilla lääkevalmisteilla ei ole tehty yhteisvaikutustutkimuksia.

Valsartaaniin liittyvät yhteisvaikutuset

RAA-järjestelmän kaksoisesto angiotensiini II -reseptorin salpaajilla, ACE:n estäjillä tai

aliskireenillä

Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä)

kaksoisestoon ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen

käytön avulla liittyy haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan

heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) suurentunut esiintyvyys verrattuna

yhden RAA-järjestelmään vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).

Samanaikaista käyttöä ei suositella

Litium

Litiumin ja ACE:n estäjien samanaikaisen käytön yhteydessä on ilmoitettu korjautuvaa seerumin

litiumpitoisuuden suurenemista ja litiumtoksisuuden lisääntymistä. Valsartaanin ja litiumin

samanaikaisesta käytöstä ei ole kokemusta, joten yhdistelmän käyttö ei ole suositeltavaa. Jos

yhdistelmän käyttö osoittautuu välttämättömäksi, seerumin litiumpitoisuuksia on suositeltavaa seurata

huolellisesti.

Kaliumia säästävät diureetit, kaliumlisät, kaliumia sisältävät suolan korvikkeet ja muut aineet,

jotka voivat nostaa kaliumarvoja

Jos jonkin kaliumpitoisuuksiin vaikuttavan lääkevalmisteen käyttö yhdessä valsartaanin kanssa

katsotaan tarpeelliseksi, plasman kaliumpitoisuuksien seuranta on aiheellista.

Varovaisuutta noudatettava samanaikaisessa käytössä

Tulehduskipulääkkeet (NSAIDit) mukaan lukien selektiiviset COX-2:n estäjät,

asetyylisalisyylihappo (> 3 g/vrk) ja ei-selektiiviset steroideihin kuulumattomat

tulehduskipulääkkeet

Kun angiotensiini II -reseptorin salpaajia annetaan yhtä aikaa tulehduskipulääkkeiden kanssa, niiden

verenpainetta alentava vaikutus voi heiketä. Lisäksi angiotensiini II -reseptorin salpaajien ja

tulehduskipulääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa heikentää munuaistoimintaa ja suurentaa

seerumin kaliumpitoisuutta. Sen vuoksi munuaistoiminnan seurantaa hoidon alussa suositellaan samoin

kuin potilaan riittävää nesteytystä.

Kuljettajaproteiinit

In vitro -data viittaa valsartaanin toimivan maksan sisäänkuljettajaproteiini OATP1B1/OATP1B3:n ja

maksan effluksikuljettajaproteiini MRP2:n substraattina. Havainnon kliininen merkitys on tuntematon.

Sisäänottokuljettajaproteiinin estäjien (esim. rifampisiini, siklosporiini) tai effluksikuljettajaproteiinin

estäjien (esim. ritonaviiri) samanaikainen käyttö voi suurentaa systeemistä altistusta valsartaanille.

Näiden lääkeaineiden yhtäaikaisen käytön aloittamisen tai lopettamisen yhteydessä on noudatettava

asianmukaista huolellisuutta.

Muut

Valsartaanilla tehdyissä lääkkeiden yhteisvaikutustutkimuksissa valsartaanilla ei ole todettu olevan

kliinisesti merkitseviä yhteisvaikutuksia seuraavien lääkeaineiden kanssa: simetidiini, varfariini,

furosemidi, digoksiini, atenololi, indometasiini, hydroklooritiatsidi, amlodipiini, glibenklamidi.

Pediatriset potilaat

Lasten ja nuorten hypertensiossa, jossa munuaisten poikkeavuudet ovat perussairautena yleisiä,

suositellaan noudattamaan varovaisuutta käytettäessä samanaikaisesti valsartaania ja muita reniini-

angiotensiini-aldosteronijärjestelmää estäviä lääkeaineita, jotka saattavat suurentaa seerumin

kaliumpitoisuutta. Munuaisten toimintaa ja seerumin kaliumpitoisuutta pitää seurata tarkoin.

Rosuvastatiiniin liittyvät yhteisvaikutukset

Samanaikaisesti käytettävien lääkevalmisteiden vaikutus rosuvastatiiniin

Kuljettajaproteiinien estäjät: Rosuvastatiini on tiettyjen kuljettajaproteiinien, kuten maksan soluunoton

OATP1B1-kuljettajaproteiinin ja BCRP-effluksikuljettajaproteiinin substraatti. Rosuvastatiinin

samanaikainen anto näitä kuljettajaproteiineja estävien lääkevalmisteiden kanssa saattaa aiheuttaa

plasman rosuvastatiinipitoisuuksien ja myopatiariskin suurenemista (ks. kohdat 4.2, 4.4 ja 4.5 taulukko

Siklosporiini: Kun rosuvastatiinia ja siklosporiinia käytettiin samanaikaisesti, rosuvastatiinin

pitoisuuspinta-ala (AUC) suureni seitsenkertaiseksi verrattuna terveisiin vapaaehtoisiin

tutkimushenkilöihin (ks. taulukko 1). Rosuvastatiini on vasta-aiheinen potilaille, jotka saavat

samanaikaisesti siklosporiinia (ks. kohta 4.3). Näiden lääkkeiden samanaikainen käyttö ei vaikuttanut

siklosporiinin pitoisuuksiin plasmassa.

Proteaasin estäjät: Vaikka yhteisvaikutuksen mekanismia ei tunneta tarkasti, proteaasin estäjien

käyttö samanaikaisesti rosuvastatiinin kanssa voi suurentaa voimakkaasti rosuvastatiinin altistusta (ks.

taulukko 1). Esimerkiksi eräässä terveille vapaaehtoisille tehdyssä farmakokineettisessä tutkimuksessa

rosuvastatiinin (10 mg) ja kahta proteaasin estäjää sisältävän yhdistelmävalmisteen (300 mg

atatsanaviiria/100 mg ritonaviiria) samanaikainen anto suurensi rosuvastatiinin vakaan tilan AUC-arvon

noin kolminkertaiseksi ja C

-arvon noin seitsenkertaiseksi. Rosuvastatiinin ja joidenkin proteaasin

estäjien yhdistelmien samanaikaista käyttöä voidaan harkita, kunhan rosuvastatiinin annosta muutetaan

odotettavissa olevan rosuvastatiinialtistuksen suureneman perusteella (ks. kohdat 4.2, 4.4 ja 4.5

taulukko 1).

Gemfibrotsiili ja muut plasman lipidipitoisuutta pienentävät lääkkeet: Rosuvastatiinin ja

gemfibrotsiilin samanaikaisen käytön seurauksen rosuvastatiinin C

ja AUC suurenivat 2-kertaisesti

(ks. kohta 4.4). Spesifisten interaktiotutkimusten perusteella kliinisesti merkitseviä farmakokineettisiä

interaktioita fenofibraatin kanssa ei ole odotettavissa, mutta farmakodynaamisia interaktioita voi

kuitenkin esiintyä. Jos annetaan HMG-CoA-reduktaasin estäjien kanssa samanaikaisesti gemfibrotsiilia,

fenofibraattia, muuta fibraattia tai niasiinia (nikotiinihappoa) lipidiarvoja pienentävin annoksin (vähintään

1 g/vrk), suurenee myopatian riski. Näin käy todennäköisesti sen takia, että kyseiset lääkkeet

yksinäänkin voivat aiheuttaa myopatiaa. 30 mg:n ja 40 mg:n annokset ovat vasta-aiheisia samanaikaisen

fibraattilääkityksen yhteydessä (ks. kohdat 4.3 ja 4.4.). Näille potilaille aloitusannos on 5 mg.

Etsetimibi: Rosuvastatiinin (10 mg) ja etsetimibin (10 mg) samanaikainen käyttö suurensi

rosuvastatiinin AUC-arvon 1,2-kertaiseksi hyperkolesterolemiapotilailla (taulukko 1). Valarox -

valmisteen ja etsetimibin välistä farmakodynaamista yhteisvaikutusta ja siihen liittyviä haittavaikutuksia

ei voida sulkea pois (ks. kohta 4.4.).

Antasidit: Annettaessa rosuvastatiinia yhdessä alumiini- ja magnesiumhydroksidia sisältävän

antasidisuspension kanssa rosuvastatiinin pitoisuus plasmassa pieneni noin 50 %. Vaikutus väheni, kun

antasidi otettiin kaksi tuntia rosuvastatiinin jälkeen. Yhteisvaikutuksen kliinistä merkitystä ei ole tutkittu.

Erytromysiini: Rosuvastatiinin ja erytromysiinin samanaikainen käyttö pienensi rosuvastatiinin AUC-

arvoa 20 % ja maksimipitoisuutta (C

) 30 %. Tämä saattaa johtua erytromysiinin suolistoon

kohdistuvasta prokineettisestä vaikutuksesta.

Sytokromi-P450-entsyymit: In vitro- ja in vivo -tutkimusten mukaan rosuvastatiini ei inhiboi eikä

indusoi sytokromi-P450-isoentsyymejä. Rosuvastatiini on lisäksi substraattina heikko näille

isoentsyymeille. Näin ollen ei ole odotettavissa, että sytokromi-P450-isoentsyymien välittämiä

yhteisvaikutuksia syntyisi. Kliinisesti merkityksellisiä yhteisvaikutuksia ei ole todettu, vaikka potilaat ovat

käyttäneet rosuvastatiinia ja joko flukonatsolia (CYP2C9:n ja CYP3A4:n inhibiittori) tai ketokonatsolia

(CYP2A6:n ja CYP3A4:n inhibiittori).

Rosuvastatiiniannoksen muuttamista edellyttävät yhteisvaikutukset (ks. myös taulukko 1): Kun

rosuvastatiinin kanssa samanaikaisesti on käytettävä muita lääkevalmisteita, joiden tiedetään

suurentavan rosuvastatiinialtistusta, rosuvastatiiniannosta on muutettava. Aloitusannos on 5 mg kerran

vuorokaudessa, jos odotetaan altistuksen (AUC) suurenevan noin kaksinkertaiseksi tai enemmän.

Rosuvastatiinin suurin vuorokausiannos on määriteltävä siten, että odotettu rosuvastatiinialtistus ei ylitä

altistusta, jonka tuottaa 40 mg rosuvastatiinia päivässä ilman yhteisvaikutuksia aiheuttavia

lääkevalmisteita, esimerkiksi 20 mg rosuvastatiinia ja gemfibrotsiili (1,9-kertainen) ja 10 mg

rosuvastatiinia ja atatsanaviiri/ritonaviiri (3,1-kertainen).

Taulukko 1. Samanaikaisesti käytettyjen lääkevalmisteiden vaikutus rosuvastatiinialtistukseen (AUC;

alenevassa järjestyksessä) julkaistuista kliinisistä tutkimuksista

Samanaikaisesti käytetty lääke

Rosuvastatiini

Muutos rosuvastatiinin

AUC-arvossa

Siklosporiini 75 mg 2 x / vrk – 200 mg

2 x / vrk, 6 kuukautta

10 mg 1 x / vrk, 10 vrk

7,1-kertainen

Atatsanaviiri 300 mg/ritonaviiri 100 mg 1

x / vrk, 8 vrk

10 mg, kerta-annos

3,1-kertainen

Simepreviiri 150 mg 1 x / vrk, 7 vrk

10 mg, kerta-annos

2,8-kertainen

Lopinaviiri 400 mg/ritonaviiri 100 mg

2 x / vrk, 17 vrk

20 mg 1 x / vrk, 7 vrk

2,1-kertainen

Klopidrogreeli 300 mg latausannos,

24 tunnin kuluttua 75 mg

20 mg kerta-annos

2-kertainen

Gemfibrotsiili 600 mg 2 x / vrk, 7 vrk

80 mg, kerta-annos

1,9-kertainen

Eltrombopagi 75 mg 1 x / vrk, 10 vrk

10 mg, kerta-annos

1,6-kertainen

Darunaviiri 600 mg/ritonaviiri 100 mg

2 x / vrk, 7 vrk

10 mg 1 x / vrk, 7 vrk

1,5-kertainen

Tipranaviiri 500 mg/ritonaviiri 200 mg

2 x / vrk, 11 vrk

10 mg, kerta-annos

1,4-kertainen

Dronedaroni 400 mg 2 x / vrk

Ei tiedossa

1,4-kertainen

Itrakonatsoli 200 mg 1 x / vrk, 5 vrk

10 mg, kerta-annos

1,4-kertainen

Etsetimibi 10 mg 1 x / vrk, 14 vrk

10 mg, 1 x / vrk, 14 vrk

1,2-kertainen

Fosamprenaviiri 700 mg/ritonaviiri

100 mg 2 x / vrk, 8 vrk

10 mg, kerta-annos

Aleglitatsaari 0,3 mg, 7 vrk

40 mg, 7 vrk

Silymariini 140 mg 3 x / vrk, 5 vrk

10 mg, kerta-annos

Fenofibraatti 67 mg 3 x / vrk, 7 vrk

10 mg, 7 vrk

Rifampisiini 450 mg 1 x / vrk, 7 vrk

20 mg, kerta-annos

Ketokonatsoli 200 mg 2 x / vrk, 7 vrk

80 mg, kerta-annos

Flukonatsoli 200 mg 1 x / vrk, 11 vrk

80 mg, kerta-annos

Erytromysiini 500 mg 4 x / vrk, 7 vrk

80 mg, kerta-annos

28 %

Baikaliini 50 mg 3 x / vrk, 14 vrk

20 mg, kerta-annos

47 %

x-kertainen muutos kuvaa yhteiskäytön ja pelkän rosuvastatiinin annon yksinkertaista suhdetta.

Muutos-% kuvaa prosentuaalista muutosta suhteessa pelkkään rosuvastatiiniin.

Suureneminen ”

”, ei muutosta ”

”, pieneneminen ”

”.

Useita interaktiotutkimuksia on tehty erisuuruisilla rosuvastatiiniannoksilla; taulukossa on kuvattu

merkittävimmät suhteet

Rosuvastatiinin vaikutus samanaikaisesti annettuihin lääkevalmisteisiin

K-vitamiinin estäjät: Hoidettaessa K-vitamiinin estäjiä (esim. varfariini tai muu

kumaroliantikoagulantti) saavia potilaita samanaikaisesti Valarox -valmisteella saattaa Valarox, muiden

HMG-CoA-reduktaasin estäjien tavoin, suurentaa International Normalised Ratio -arvoa (INR) hoidon

alussa ja annoksen muuttamisen aikana. Valarox -hoidon keskeyttäminen tai annoksen pienentäminen

saattaa pienentää INR-arvoa. Tällaisissa tapauksissa INR-arvoja pitää seurata asianmukaisesti.

Oraaliset ehkäisyvalmisteet ja hormonikorvaushoito: Rosuvastatiinin ja suun kautta otettavien

ehkäisyvalmisteiden samanaikainen käyttö suurensi etinyyliestradiolin AUC-arvoa 26 % ja norgestreelin

AUC-arvoa 34 %. Tämä on otettava huomioon oraalista ehkäisyvalmistetta valittaessa. Koska

rosuvastatiinin ja hormonikorvaushoidon samanaikaiseen käyttöön liittyvää farmakokineettista tietoa ei

ole saatavilla, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että näiden lääkkeiden samanaikaiseen käyttöön liittyy

samanlainen vaikutus. Kliinisiin lääketutkimuksiin osallistuneet naiset ovat kuitenkin käyttäneet tätä

lääkeyhdistelmää laajasti ja se oli hyvin siedetty.

Muut lääkevalmisteet:

Digoksiini: Spesifisten yhteisvaikutustutkimusten perusteella kliinisesti merkitseviä yhteisvaikutuksia

digoksiinin kanssa ei ole odotettavissa.

Fusidiinihappo: Myopatiariski, myös rabdomyolyysiriski, voi lisääntyä, jos statiinien kanssa käytetään

samanaikaisesti systeemistä fusidiinihappoa. Yhteisvaikutusmekanismia (joka voi liittyä

farmakodynamiikkaan tai farmakokinetiikkaan tai molempiin) ei tunneta tällä hetkellä. Rabdomyolyysiä

(myös joitakin kuolemaan johtavia tapauksia) on raportoitu potilailla, jotka saivat tätä yhdistelmää.

Jos systeemisen fusidiinihapon käyttö on välttämätöntä, rosuvastatiinihoito on keskeytettävä koko

fusidiinihappohoidon ajaksi. Ks. myös kohta 4.4.

Pediatriset potilaat: Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa.

Yhteisvaikutusten määrää pediatrisilla potilailla ei tiedetä.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Valarox on vasta-aiheinen raskauden ja imetyksen aikana.

Raskaus

Rosuvastatiini

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, pitää käyttää asianmukaista ehkäisyä. HMG-CoA-

reduktaasientsyymin inhibition tuoma riski kehittyvälle sikiölle on suurempi kuin raskaudenaikaisen

hoidon hyöty, koska kolesteroli ja sen biosynteesiin liittyvän muut aineenvaihduntatuotteet ovat

välttämättömiä sikiön kehitykselle. Eläinkokeista saatu näyttö lisääntymistoksisuudesta on niukkaa (ks.

kohta 5.3). Jos Valarox -valmistetta käyttävä nainen tulee raskaaksi, lääkitys on lopetettava heti.

Valsartaani

Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei

suositella (ks. kohta 4.4). Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö toisen ja kolmannen

raskauskolmanneksen aikana on vasta-aiheista (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen

raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät kuitenkaan ole

vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Angiotensiini II -reseptorin salpaajien

käyttöön liittyvästä riskistä ei ole vertailevien epidemiologisten tutkimusten tuloksia, mutta näiden

lääkkeiden käyttöön voi liittyä sama riski kuin ACE:n estäjiin. Jos angiotensiini II -reseptorin salpaajia

käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden aikanakin turvallinen

verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun

raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti, ja tarvittaessa on

aloitettava muu lääkitys.

Tiedetään, että altistus angiotensiini II -reseptorin salpaajille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen

on haitallista sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee, kallon

luutuminen hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten toiminta voi pettää ja voi ilmetä

hypotensiota ja hyperkalemiaa). (Ks. myös kohta 5.3).

Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut angiotensiini II -reseptorin

salpaajille, suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus.

Imeväisikäisiä, joiden äiti on käyttänyt angiotensiini II -reseptorin salpaajia, on seurattava huolellisesti

hypotension varalta (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Imetys

Rotilla rosuvastatiini erittyy maitoon. Ihmisen osalta ei asiasta ole tietoa (ks. kohta 4.3).

Koska valsartaanin käytöstä imetyksen aikana ei ole tietoa, valsartaanin käyttöä ei suositella ja

imetyksen aikana käytettäväksi on valittava hoito, jonka turvallisuus tunnetaan paremmin. Tämä koskee

erityisesti vastasyntyneiden tai keskosena syntyneiden rintaruokintaa.

Hedelmällisyys

Valsartaanilla ei ollut haitallisia vaikutuksia uros- ja naarasrottien lisääntymiskykyyn suun kautta

annetuilla annoksilla 200 mg/kg/vrk saakka. Tämä annos on kuusinkertainen ihmiselle suositeltuun

enimmäisannokseen (mg/m

) nähden (laskelmat perustuvat 60 kg:n painoiselle potilaalle suun kautta

annettavaan annokseen 320 mg/vrk).

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia Valarox -valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty.

Autolla ajamisen tai koneiden käytön yhteydessä on otettava huomioon, että hoidon aikana saattaa

joskus esiintyä huimausta tai väsymystä.

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Rosuvastatiinin käytön yhteydessä havaitut haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä.

Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa alle 4 % rosuvastatiinia käyttäneistä potilaista keskeytti

tutkimuksen haittavaikutusten vuoksi.

Valsartaanilla tehdyissä kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistui aikuisia

hypertensiopotilaita, haittavaikutusten kokonaisesiintymistiheys oli samaa luokkaa kuin lumehoitoa

käytettäessä ja vastasi valsartaanin farmakologiaa. Haittavaikutusten esiintymistiheys ei nähtävästi ollut

yhteydessä annokseen eikä hoidon kestoon, eikä myöskään iällä, sukupuolella tai etnisellä taustalla

havaittu olevan vaikutusta.

Haittavaikutustaulukko

Seuraavassa taulukossa esitetään rosuvastatiinin haittavaikutusprofiili, joka perustuu kliinisissä

tutkimuksissa saatuihin tietoihin ja laajaan markkinoille tulon jälkeiseen kokemukseen. Jäljempänä

esitetyt haittavaikutukset on luokiteltu esiintyvyyden ja elinjärjestelmän mukaisesti.

Hyvin yleinen

1/10

Yleinen:

1/100, < 1/10

Melko harvinainen

1/1 000, < 1/100

Harvinainen

1/10 000, < 1/1 000

Hyvin harvinainen < 1/10 000

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Kliinisistä tutkimuksista, markkinoille tulon jälkeisestä käytöstä ja laboratoriotutkimuksista ilmoitetut

haittavaikutukset on luokiteltu seuraavassa elinjärjestelmän mukaisesti.

MedDRA

Elinjärjestelmäluokka

Haittavaikutus

Esiintyvyys

Valsartaani

Rosuvastatiin

i

Veri ja imukudos

trombosytopenia

tuntematon

harvinainen

hemoglobiinipitoisuuden pieneneminen,

hematokriitin pieneneminen, neutropenia

tuntematon

Immuunijärjestelmä

yliherkkyysreaktiot, mukaan lukien

angioedeema

harvinainen

yliherkkyys, mukaan lukien seerumitauti

tuntematon

Umpieritys

diabetes mellitus

yleinen

Aineenvaihdunta ja

ravitsemus

seerumin kaliumpitoisuuden

suureneminen, hyponatremia

tuntematon

Psyykkiset häiriöt

masennus

tuntematon

Hermosto

heitehuimaus, päänsärky

yleinen

polyneuropatia, muistinmenetys

hyvin

harvinainen

perifeerinen neuropatia, unihäiriöt

(mukaan lukien unettomuus ja

painajaiset)

tuntematon

Kuulo ja tasapainoelin

kiertohuimaus

melko

harvinainen

Verisuonisto

verisuonitulehdus

tuntematon

Hengityselimet,

rintakehä ja

välikarsina

hengenahdistus

tuntematon

yskä

melko

harvinainen

tuntematon

Ruoansulatuskanava

vatsakipu

melko

harvinainen

yleinen

pahoinvointi

yleinen

ummetus

yleinen

haimatulehdus

harvinainen

ripuli

tuntematon

Maksa ja sappi

maksatulehdus

hyvin

harvinainen

keltaisuus

hyvin

harvinainen

maksan transaminaasiarvojen

suureneminen

harvinainen

maksan toimintakokeiden arvojen

suureneminen, mukaan lukien seerumin

bilirubiinipitoisuuden suureneminen

tuntematon

Iho ja ihonalainen

kudos

ihottuma, kutina

tuntematon

melko

harvinainen

nokkosihottuma

melko

harvinainen

Stevens–Johnsonin oireyhtymä

tuntematon

angioedeema

tuntematon

Luusto, lihakset ja

sidekudos

lihaskipu

tuntematon

yleinen

myopatia (mukaan lukien myosiitti)

harvinainen

rabdomyolyysi

harvinainen

nivelkipu

hyvin

harvinainen

immuunivälitteinen nekrotisiova myopatia

tuntematon

jännevaivat, joiden komplikaatioina joskus

repeämä

tuntematon

Munuaiset ja virtsatiet

verivirtsaisuus

hyvin

harvinainen

munuaisten vajaatoiminta ja

munuaistoiminnan huononeminen,

seerumin kreatiniinipitoisuuden

suureneminen

tuntematon

Sukupuolielimet ja

rinnat

gynekomastia

hyvin

harvinainen

Yleisoireet ja

antopaikassa

todettavat haitat

voimattomuus

yleinen

turvotus

tuntematon

väsymys

melko

harvinainen

Esiintyvyys riippuu riskitekijöistä (paastoverensokeri ≥ 5,6 mmol/l, BMI > 30 kg/m

kohonnut triglyseridipitoisuus, aiemmin ollut korkea verenpaine).

Kuten muidenkin HMG-CoA-reduktaasin estäjien suhteen, haittavaikutuksen ilmaantuvuus on usein

suhteessa annoksen suuruuteen.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Munuaisvaikutukset: Rosuvastatiinia saaneilla potilailla on virtsan liuskatesteissä havaittu proteinuriaa,

joka on osoittautunut yleensä tubulusperäiseksi. Annoksilla 10 mg ja 20 mg proteiinin määrä virtsassa

muuttui vajaalla 1 %:lla potilaista hoidon aikana liuskatestin arvosta 0 tai ’juuri havaittava’ arvoon ’++’

tai yli, ja 40 mg:n annoksella noin 3 %:lla. Vastaavs muutos arvoon ’+’ oli vähäisenä todettavissa

20 mg:n annoksella. Proteiinin määrä virtsassa pienenee ja katoaa useimmissa tapauksissa spontaanisti

hoitoa jatkettaessa. Kliinisistä tutkimuksista ja markkinoille tulon jälkeisistä kokemuksista saatujen

tietojen tarkastelu ei ole osoittanut syy-yhteyttä proteinurian ja akuutin tai progressiivisen

munuaissairauden välillä.

Hematuriaa on havaittu rosuvastatiinilla hoidetuilla potilailla, ja kliiniset tutkimustiedot osoittavat, että sen

esiintymistiheys on pieni.

Luustolihaksiin kohdistuvat vaikutukset: Luustolihasvaikutuksia, kuten lihaskipua, myopatiaa

(mukaan lukien myosiitti) ja harvoin rabdomyolyysiä, johon on toisinaan liittynyt akuutti munuaisvaurio,

on raportoitu rosuvastatiinia käyttävillä potilailla kaikilla annoksilla ja erityisesti yli 20 mg:n annoksilla.

Rosuvastatiinia käyttäville potilaille on todettu ilmaantuneen annoksesta riippuva CK-arvon nousu;

useimmin kyse oli lievistä, oireettomista ja ohimenevistä tapauksista. Jos CK-arvo on suurentunut (yli 5

x viitealueen yläraja), hoito pitää keskeyttää (ks. kohta 4.4.).

Maksaan kohdistuvat vaikutukset: Kuten muidenkin muiden HMGCoA-reduktaasin estäjien käytön

yhteydessä, joidenkin rosuvastatiinia käyttäneiden potilaiden seerumin transaminaasiarvot ovat

annoksesta riippuvasti suurentuneet. Suurin osa tapauksista on ollut lieviä, oireettomia ja ohimeneviä.

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu ilmenneen joidenkin statiinien käytön yhteydessä:

seksuaalinen toimintahäiriö

poikkeuksellisissa tapauksissa interstitiaalinen keuhkosairaus, erityisesti pitkäaikaisen hoidon

yhteydessä (ks. kohta 4.4).

Rabdomyolyysiä sekä vakavia munuais- ja maksahaittavaikutuksia (pääasiassa maksan transaminaasien

nousua) on raportoitu useimmin 40 mg annoksesta.

Pediatriset potilaat

Kreatiinikinaasiarvojen nousua > 10 x viitealueen ylärajan ja liikunnan tai lisääntyneen fyysisen

aktiivisuuden jälkeisiä lihasoireita havaittiin useammin 52 viikkoa kestäneessä lasten ja nuorten

kliinisessä tutkimuksessa verrattuna aikuisiin (ks. kohta 4.4). Muissa suhteissa rosuvastatiinin

turvallisuusprofiili oli samankaltainen lapsissa ja nuorissa kuin aikuisissa.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus

ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Oireet

Valsartaanin yliannostus voi aiheuttaa voimakasta hypotensiota, joka voi johtaa tajunnan tilan

alenemiseen, verenkiertokollapsiin ja/tai sokkiin.

Hoito

Hoitotoimenpiteet riippuvat lääkkeen ottamisajankohdasta ja oireiden luonteesta ja vaikeusasteesta.

Verenkierron vakauttaminen on ensisijaisen tärkeää.

Jos hypotensiota esiintyy, potilas on asetettava selinmakuulle ja hänelle on annettava nopeasti suola- ja

nestelisää.

Valsartaani ei todennäköisesti poistu hemodialyysissa.

Rosuvastatiiniyliannokselle ei ole spesifistä hoitoa. Jos potilas on ottanut yliannoksen, häntä hoidetaan

oireenmukaisesti ja tukitoimiin ryhdytään tarpeen mukaan. Maksan toimintaa ja kreatiinikinaasiarvoja on

seurattava. Hemodialyysistä on potilaalle tuskin hyötyä.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: lipidejä muuntavat lääkeaineet, HMG-CoA-reduktaasin estäjien muut

yhdistelmävalmisteet, ATC-koodi: C10BX10.

Valsartaani

Valsartaani on suun kautta otettuna aktiivinen, voimakas ja spesifinen angiotensiini II -reseptorin

salpaaja. Se vaikuttaa selektiivisesti reseptorien AT

-alatyyppiin, joka aikaansaa angiotensiini II:n

tunnetut vaikutukset. AT

-reseptorien salpautuminen suurentaa angiotensiini II:n pitoisuuksia plasmassa,

mikä saattaa stimuloida salpautumattomia AT

-reseptoreja. Tämä toimii nähtävästi AT

reseptorivaikutuksen vastavaikuttajana. Valsartaanilla ei ole osittaista agonistista vaikutusta AT

reseptoriin, ja sen affiniteetti AT

-reseptoriin on huomattavasti (noin 20 000 kertaa) suurempi kuin sen

affiniteetti AT

-reseptoriin. Valsartaanin ei tiedetä sitoutuvan muihin sydän- ja verisuonitoiminnan

säätelyn kannalta tärkeiksi tiedettyihin hormonireseptoreihin eikä ionikanaviin eikä myöskään salpaavan

niitä.

Valsartaani ei estä ACE:tä (kininaasi II), joka muuntaa angiotensiini I:tä angiotensiini II:ksi ja hajottaa

bradykiniiniä. Angiotensiini II -antagonistit eivät vaikuta ACE:hen eivätkä voimista bradykiniinin eivätkä

substanssi P:n vaikutuksia, joten niiden käyttöön ei todennäköisesti liity yskää. Kliinisissä tutkimuksissa,

joissa valsartaania verrattiin ACE:n estäjään, kuivaa yskää esiintyi merkitsevästi vähemmän (p < 0,05)

valsartaaniryhmässä kuin ACE:n estäjähoitoa saaneessa ryhmässä (2,6 % valsartaaniryhmässä ja

7,9 % ACE:n estäjäryhmässä). Erääseen kliiniseen tutkimukseen otettiin potilaita, joilla oli ollut kuivaa

yskää ACE:n estäjähoidon aikana. Tutkimuksessa esiintyi yskää 19,5 %:lla valsartaania ja 19,0 %:lla

tiatsididiureetteja saaneista potilaista, kun taas ACE:n estäjähoitoa saaneilla luku oli 68,5 % (p < 0,05).

Hypertensio

Valsartaanin antaminen hypertensiopotilaille pienentää verenpainetta, mutta ei vaikuta syketiheyteen.

Useimmilla potilailla verenpainetta alentava vaikutus alkaa 2 tunnin kuluessa suun kautta otetusta kerta-

annoksesta, ja verenpainetta alentavan vaikutuksen huippu saavutetaan 4–6 tunnissa. Verenpainetta

alentava vaikutus jatkuu 24 tunnin ajan lääkkeen annosta. Toistuvia annoksia käytettäessä

verenpainetta alentava vaikutus tulee suurelta osin esille 2 viikossa, ja maksimaaliset vaikutukset

saavutetaan 4 viikossa ja ne säilyvät pitkäaikaishoidon aikana. Kun valsartaania käytetään yhdessä

hydroklooritiatsidin kanssa, verenpaine alenee merkitsevästi enemmän kuin pelkkää valsartaania

käytettäessä.

Valsartaanihoidon nopeaan lopettamiseen ei ole liittynyt rebound-hypertensiota eikä muita kliinisiä

haittatapahtumia.

Muuta: Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto

Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET [ONgoing

Telmisartan Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D [The

Veterans Affairs Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja angiotensiini II -reseptorin

salpaajan samanaikaista käyttöä.

ONTARGET-tutkimuksessa potilailla oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia

sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D

-tutkimuksessa potilailla oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.

Nämä tutkimukset eivät osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin tai kardiovaskulaarisiin

lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion ja/tai hypotension

riskin havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös muihin ACE:n

estäjiin ja angiotensiini II -reseptorin salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset

farmakodynaamiset ominaisuudet.

Sen vuoksi potilaiden, joilla on diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja angiotensiini II

-reseptorin salpaajia samanaikaisesti (ks. kohta 4.4).

ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints)

-tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon, jossa käytetään

ACE:n estäjää tai angiotensiini II -reseptorin salpaajaa potilaille, joilla on sekä tyypin 2 diabetes että

krooninen munuaissairaus, kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin

haittavaikutusten lisääntyneen riskin vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat

lukumääräisesti yleisempiä aliskireeniryhmässä kuin lumevalmisteryhmässä ja haittavaikutuksia sekä

vakavia haittavaikutuksia (hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin useammin

aliskireeniryhmässä kuin lumevalmisteryhmässä.

Rosuvastatiini

Rosuvastatiini estää selektiivisesti ja kilpailevasti HMG-CoA-reduktaasia. Tämä entsyymi katalysoi 3-

hydroksi-3-metyyliglutaryylikoentsyymi A:n muuttumisen kolesteroliprekursoriksi mevalonaatiksi ja

määrää reaktionopeuden. Rosuvastatiinin ensisijainen vaikutuspaikka on maksa, joka on

kolesterolipitoisuuden pienenemiseen pyrittäessä lääkehoidon keskeinen kohde-elin.

Rosuvastatiini lisää maksasolujen pinnalla olevien LDL-reseptoreiden määrää, mikä lisää LDL:n

soluunottoa ja kataboliaa ja estää VLDL:n muodostumista maksassa. Näin VLDL- ja LDL-

partikkeleiden kokonaismäärä pienenee.

Rosuvastatiini pienentää seerumin suurentuneita LDL-kolesteroli-, kokonaiskolesteroli- ja

triglyseridipitoisuuksia ja suurentaa HDL-kolesterolipitoisuutta. Rosuvastatiini pienentää myös ApoB:n,

nonHDL kolesterolin, VLDL-kolesterolin ja VLDL-triglyseridien pitoisuuksia ja suurentaa ApoA-I:n

pitoisuutta (ks. taulukko 2). Rosuvastatiini pienentää myös seuraavia suhdelukuja: LDL/HDL,

kokonaiskolesteroli/HDL sekä muu kuin HDL kolesteroli/HDL sekä ApoB/ApoA-I.

Taulukko 2: Annosvaste primaaria hyperkolesterolemiaa sairastavilla potilailla (tyyppi IIa ja

IIb) (korjattu keskimääräinen prosentuaalinen muutos suhteessa lähtötasoon)

Annos

N

LDL-

kole ste ro

li

Kokonais-

kolesteroli

HDL-

kole ste ro

li

TG

Muu kuin

HDL-

kole ste rol

i

ApoB

ApoA-I

Lume

Hoitovaste saavutetaan viikon kuluessa hoidon aloittamisesta, ja 90 % maksimivasteesta saavutetaan

kahdessa viikossa. Maksimivaste saavutetaan puolestaan yleensä neljässä viikossa, jonka jälkeen vaste

säilyy.

Rosuvastatiini tehoaa aikuisten hyperkolesterolemiaan silloinkin, kun potilaalla on myös

hypertriglyseridemia, eikä teho riipu potilaan etnisestä taustasta, sukupuolesta eikä iästä. Se ei liioin riipu

siitä, kuuluuko potilas johonkin erityisryhmään (onko hänellä diabetes tai familiaalinen

hyperkolesterolemia).

Kliinisistä kolmannen vaiheen lääketutkimuksista yhdistettyjen tietojen mukaan rosuvastatiini tehoaa

valtaosalle potilaista, jotka sairastavat tyyppi IIa- tai IIb-hyperkolesterolemiaa (LDL-kolesterolin

lähtötaso noin 4,98 mmol/l), kun tavoitteeksi asetetaan Euroopan ateroskleroosiyhdistyksen (EAS, 1998)

suositukset; noin 80 % 10 mg:n tabletilla hoidetuista potilaista saavutti EAS:n asettaman LDL-

kolesterolitasotavoitteen (< 3 mmol/l).

Laajassa 435:lle heterotsygoottista familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastavalle potilaalle tehdyssä

tutkimuksessa rosuvastatiiniannosta suurennettiin 20 mg:sta 80 mg:aan. Kaikilla annoksilla rosuvastatiini

vaikutti suotuisasti lipidiarvoihin ja hoitotavoitetason saavuttamiseen. Annos titrattiin 12 hoitoviikon

jälkeen 40 mg:aan vuorokaudessa. LDL-kolesterolipitoisuus pieneni 53 %, ja 33 % potilaista saavutti

EAS:n asettaman kolesterolitasotavoitteen (< 3 mmol/l).

Avoimessa tutkimuksessa, jossa lääkeannosta suurennettiin ennalta sovitulla tavalla, mitattiin 42:n

homotsygoottista familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastavan potilaan vaste 20–40 mg:lle

rosuvastatiinia. LDL-kolesterolipitoisuus pieneni koko potilasotoksessa keskimäärin 22 %.

Pienillä potilasjoukoilla tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että yhdistettäessä rosuvastatiini

fenofibraattihoitoon saadaan additiivinen triglyseridipitoisuutta pienentävä vaikutus, ja yhdistettäessä

rosuvastatiini niasiinihoitoon saadaan additiivinen HDL-kolesterolipitoisuutta suurentava vaikutus (ks.

kohta 4.4.).

Monikansalliseen plasebokontrolloituun kliiniseen kaksoissokkoutettuun monikeskustutkimukseen

(METEOR) osallistui 984 potilasta, jotka olivat iältään 45–70 vuotta. Potilailla oli pieni

sepelvaltimotaudin riski (Framinghamin riskiluokituksen mukaan alle 10 % riski 10 vuoden aikana) ja

heidän keskimääräinen LDL-kolesterolipitoisuutensa oli 4,0 mmol/l (154,5 mg/dl), mutta kaulavaltimon

sisä-keskikerroksen mittauksen perusteella heillä oli ateroskleroosin esiaste. Potilaat satunnaistettiin

käyttämään 40 mg rosuvastatiinia tai lumevalmistetta kerran päivässä kahden vuoden ajan.

Rosuvastatiini hidasti merkitsevästi kaulavaltimon sisä-keskikerroksen maksimaalista paksuuntumista 12

mittauspaikassa lumeeseen verrattuna (-0,0145 mm/vuosi [95 %:n luottamusväli -0,0196, -0,0093;

p < 0,0001]). Muutos lähtötasosta oli -0,0014 mm/vuosi (-0,12 %/vuosi [ei-merkitsevä]) rosuvastatiinilla

verrattuna plaseboryhmän etenemiseen +0,0131 mm/vuosi [1,12 %/vuosi (p < 0,0001)]. Suoraa yhteyttä

kaulavaltimon sisäkeskikerroksen ohenemisen ja kardiovaskulaaristen tapahtumien riskin välillä ei ole

vielä osoitettu. METEOR tutkimukseen osallistuneilla potilailla oli pieni sepelvaltimotaudin riski eivätkä

he edusta rosuvastatiini 40 mg -hoidon kohdepotilasryhmää. 40 mg:n annosta tulisi määrätä vain

potilaille, joilla on vaikea hyperkolesterolemia ja suurentunut sydänsairauden riski (ks. kohta 4.2).

Rosuvastatiinia arvioivassa JUPITER-interventiotutkimuksessa (Justification for the Use of Statins in

Primary Prevention: An Intervention Trial Evaluating Rosuvastatin), jossa selvitettiin rosuvastatiinin

vaikutusta huomattavan ateroskleroottisen kardiovaskulaaritaudin tapahtumien esiintymiseen, oli

mukana 17 802 miestä (≥ 50-vuotiaita) ja naista (≥ 60-vuotiaita).

Tutkimukseen osallistuneet jaettiin satunnaisesti saamaan lumevalmistetta (n = 8901) tai 20 mg

rosuvastatiinia kerran vuorokaudessa (n = 8901), ja heitä seurattiin keskimäärin 2 vuoden ajan.

LDL-kolesterolipitoisuus väheni 45 % (p < 0,001) rosuvastatiiniryhmässä lumevalmisteryhmään

verrattuna.

Tutkimushenkilöiden suuren riskin alaryhmästä suoritetussa post hoc -analyysissä, jossa lähtötason

Framinghamin riskipisteytys oli > 20 % (1558 tutkimushenkilöä), yhdistetyn kardiovaskulaarisen

kuoleman, aivohalvauksen ja sydäninfarktin päätetapahtuma vähemivät merkitsevästi (p = 0,028)

rosuvastatiinilla lumevalmisteeseen verrattuna. Absoluuttisen riskin vähenemä tapahtumien määrässä

1000 potilasvuotta kohti oli 8,8. Kokonaiskuolleisuus ei muuttunut tässä suuren riskin ryhmässä

(p = 0,193). Post hoc -analyysissä suuren riskin alaryhmästä, jossa tutkimushenkilöiden (9302

tutkimushenkilöä) lähtötason riskipisteytys oli ≥ 5 % (laajennettu kattamaan myös yli 65-vuotiaat

henkilöt) väheni yhdistetyn kardiovaskulaarisen kuoleman, aivohalvauksen ja sydäninfarktin

päätetapahtuma merkitsevästi (p = 0,0003) rosuvastatiinilla lumevalmisteeseen verrattuna.

Absoluuttisen riskin vähenemä tapahtumien määrässä 1000 potilasvuotta kohti oli 5,1.

Kokonaiskuolleisuus ei muuttunut tässä suuren riskin ryhmässä (p = 0,076).

JUPITER-tutkimuksessa 6,6 % rosuvastatiinia saavisa ja 6,2 % lumevalmistetta saavista

tutkimushenkilöistä lopetti tutkimuslääkkeen käytön jonkin haittatapahtuman vuoksi. Kaikkein

yleisimmät hoidon lopettamiseen johtavat haittavaikutukset olivat lihaskipu (0,3 % rosuvastatiinilla,

0,2 % lumevalmisteella), vatsakipu (0,03 % rosuvastatiinilla, 0,02 % lumevalmisteella) ja ihottuma

(0,02 % rosuvastatiinilla, 0,03 % lumevalmisteella). Kaikkein yleisimmät haittavaikutukset, joita esiintyi

enemmän tai yhtä paljon kuin lumevalmisteella, olivat virtsatietulehdus (8,7 % rosuvastatiinilla, 8,6 %

lumevalmisteella), nenänielun tulehdus (7,6 % rosuvastatiinilla, 7,2 % lumevalmisteella), selkäkipu

(7,6 % rosuvastatiinilla, 6,9 % lumevalmisteella) ja lihaskipu (7,6 % rosuvastatiinilla, 6,6 %

lumevalmisteella).

5.2

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Valsartaani

Kun pelkkää valsartaania otetaan suun kautta, valsartaanin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan

tableteilla 2–4 tunnin kuluessa ja oraaliliuoksella 1–2 tunnissa. Absoluuttinen hyötyosuus on tableteilla

keskimäärin 23 % ja oraaliliuoksella keskimäärin 39 %. Ruoka vähentää (AUC-arvona mitattua)

valsartaanialtistusta noin 40 % ja huippupitoisuuksia plasmassa (C

) noin 50 %, mutta 8 tuntia kuluttua

annosta plasman valsartaanipitoisuudet ovat samankaltaiset riippumatta siitä, otettiinko lääke ruoan

kanssa vai tyhjään mahaan. AUC-arvon aleneminen ei kuitenkaan johda hoitovaikutuksen kliinisesti

merkitsevään heikkenemiseen, joten valsartaani voidaan ottaa joko ruoan kanssa tai ilman ruokaa.

Rosuvastatiini

Rosuvastatiinin enimmäispitoisuus plasmassa saavutetaan noin 5 tuntia suun kautta otetun annoksen

jälkeen. Absoluuttinen biologinen hyötyosuus on noin 20 %.

Jakautuminen

Valsartaani

Laskimoon annetun valsartaanin vakaan tilan jakautumistilavuus on noin 17 litraa, mikä viittaa siihen

sitä, ettei valsartaani jakaudu laajalti kudoksiin. Valsartaani sitoutuu voimakkaasti seerumin proteiineihin

(94–97 %), pääasiassa seerumin albumiiniin.

Rosuvastatiini

Rosuvastatiini kertyy pääasiassa maksaan, joka vastaa pääosin kolesterolisynteesistä ja LDL-

kolesterolin puhdistumasta. Rosuvastatiinin jakautumistilavuus on noin 134 litraa. Noin 90 %

rosuvastatiinista sitoutuu plasman proteiineihin, pääasiassa albumiiniin.

Biotransformaatio

Valsartaani

Valsartaanin biotransformaatio on melko vähäistä, sillä vain noin 20 % annoksesta eliminoituu

metaboliittien muodossa. Plasmassa on todettu pieniä pitoisuuksia hydroksimetaboliittia (alle 10 %

valsartaanin AUC-arvosta). Kyseinen metaboliitti ei ole farmakologisesti aktiivinen.

Rosuvastatiini

Rosuvastatiini metaboloituu vain vähän (noin 10 %). Ihmisen maksasoluilla tehdyissä in vitro

-metaboliatutkimuksissa rosuvastatiini osoittautui heikoksi substraatiksi sytokromi P450-järjestelmän

isoentsyymeille, joista CYP2C9:n osuus oli metaboliassa tärkein ja 2C19:n, 3A4:n ja 2D6:n osuudet

olivat pienempiä. Pääasialliset tunnistetut aineenvaihduntatuotteet ovat N-desmetyyli- ja

laktonimetaboliitit. N-desmetyylijohdoksen aktiivisuus on noin 50 % rosuvastatiinin aktiivisuudesta, ja

laktonimuotoa pidetään rosuvastatiinin kliinisesti vaikuttamattomana aineenvaihduntatuotteena. Yli 90 %

elimistössä kiertävän HMG-CoA-reduktaasin inhibitioaktiivisuudesta on peräisin rosuvastatiinista.

Eliminaatio

Valsartaani

Valsartaanin hajoamiskinetiikka on multieksponentiaalinen (t

½α

< 1 h ja t

½ß

noin 9 h). Valsartaani

eliminoituu lähinnä sapen kautta ulosteeseen (noin 83 % annoksesta) ja munuaisteitse virtsaan (noin

13 % annoksesta) pääasiassa muuttumattomana. Laskimoon annetun valsartaanin puhdistuma

plasmasta on noin 2 l/h ja munuaispuhdistuma noin 0,62 l/h (noin 30 % kokonaispuhdistumasta).

Valsartaanin puoliintumisaika on 6 tuntia.

Rosuvastatiini

Noin 90 % rosuvastatiiniannoksesta, josta osa on imeytynyt ja osa imeytymättä, poistuu elimistöstä

muuttumattomana ulosteiden mukana, ja loppuosa erittyy virtsaan. Noin 5 % erittyy muuttumattomana

virtsaan. Eliminaation puoliintumisaika plasmasta on noin 20 tuntia. Eliminaation puoliintumisaika ei

pitene annoksen suurentuessa. Plasmapuhdistuma on noin 50 l/h (variaatiokerroin 21,7 %). Kuten muut

HMG-CoA-reduktaasin estäjät myös rosuvastatiini kulkeutuu maksaan OATP-C -

membraanikuljettimen välityksellä. Tällä kuljettimella on tärkeä osuus rosuvastatiinin eliminaatioon

maksassa.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Rosuvastatiini

Systeeminen rosuvastatiinialtistus suurenee suhteessa annokseen. Rosuvastatiinin farmakokinetiikka ei

muutu pitkään kestävässä säännöllisessä käytössä.

Erityisryhmät:

Ikä ja sukupuoli

Ikä ja sukupuoli eivät vaikuttaneet kliinisesti merkitsevästi rosuvastatiinin farmakokinetiikkaan aikuisilla.

Rosuvastatiinin farmakokinetiikka heterotsygoottista familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastavien

lasten ja nuorten elimistössä oli samankaltainen kuin aikuisten elimistössä (ks. jäljempänä kohta

”Pediatriset potilaat”).

Systeemisen valsartaanialtistuksen on todettu olevan iäkkäillä potilailla hieman suurempi kuin

nuoremmilla. Tällä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan kliinistä merkitystä.

Rotu

Rosuvastatiinilla tehdyt farmakokineettiset tutkimukset osoittavat, että aasialaisilta (japanilaisilta,

kiinalaisilta, filippiiniläisiltä, vietnamilaisilta ja korealaisilta) mitatut AUC- ja C

-arvot ovat noin

kaksinkertaiset verrattuna valkoihoisilta mitattuihin; aasialais-intialaisilla potilailla on osoitettu, että

AUC- ja C

-arvot kohoavat noin 1,3-kertaisiksi (mediaani). Populaatiofarmakokineettisen analyysin

perusteella valkoihoisten ja tummaihoisten farmakokinetiikassa ei ole kliinisesti merkitseviä eroja.

Munuaisten vajaatoiminta

Kun tutkittiin potilaita, joiden munuaisten toiminta oli eriasteisesti heikentynyt, ilmeni, että lievä tai

kohtalainen munuaisten vajaatoiminta ei vaikuttanut rosuvastatiinin tai N-desmetyylimetaboliitin

pitoisuuteen plasmassa. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden (joiden

kreatiniinipuhdistuma oli < 30 ml/min) plasman rosuvastatiinipitoisuus kolminkertaistui ja N-

desmetyylimetaboliitin pitoisuus yhdeksänkertaistui terveisiin vapaaehtoisiin tutkittaviin verrattuna.

Vakaan tilan rosuvastatiinipitoisuus plasmassa oli hemodialyysipotilailla noin 50 % suurempi kuin

terveillä vapaaehtoisilla.

Vain 30 % valsartaanin kokonaispuhdistumasta plasmasta tapahtuu munuaisten kautta. Kuten voidaan

siis olettaakin, systeeminen valsartaanialtistus ei korreloi munuaistoiminnan kanssa. Näin ollen annosta

ei tarvitse muuttaa munuaisten vajaatoimintapotilailla (kreatiniinipuhdistuma > 10 ml/min). Toistaiseksi ei

ole kokemusta siitä, onko valsartaanin käyttö turvallista potilailla, joiden kreatiniinipuhdistuma on

< 10 ml/min tai jotka saavat dialyysihoitoa. Näin ollen valsartaanin käytössä on noudatettava

varovaisuutta näillä potilailla (ks. kohdat 4.2 ja 4.4). Valsartaani sitoutuu voimakkaasti plasman

proteiineihin, eikä sitä todennäköisesti voida poistaa dialyysin avulla.

Maksan vajaatoiminta

Kun tutkittiin potilaita, joiden maksan toiminta oli eriasteisesti heikentynyt, ei rosuvastatiinin

pitoisuuksissa todettu muutosta potilailla, joiden Child–Pugh-pisteet olivat korkeintaan 7. Kahden

potilaan, joiden Child–Pugh-pisteet olivat 8 ja 9, plasman rosuvastatiinipitoisuudet suurenivat. Näiden

potilaiden elimistö altistui vähintään kaksinkertaiselle rosuvastatiinin määrälle verrattuna henkilöihin,

joiden Child–Pugh-pisteiden arvo oli pienempi. Ei ole kokemuksia käytöstä tapauksissa, jolloin potilaan

Child–Pugh-pisteet ovat yli 9.

Noin 70 % imeytyneestä annoksesta erittyy sappeen lähinnä muuttumattomana. Valsartaani ei

biotransformoidu olennaisessa määrin. Altistuksen (AUC) todettiin kaksinkertaistuvan potilailla, joilla oli

lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta, verrattuna terveisiin henkilöihin. Plasman

valsartaanipitoisuuksien ei kuitenkaan havaittu korreloivan maksan vajaatoiminnan vaikeusasteen

kanssa. Valsartaania ei ole tutkittu potilailla, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohdat 4.2, 4.3 ja

4.4).

Pediatriset potilaat

Farmakokineettisia parametreja 10–17-vuotiaissa pediatrisissa potilaissa, joilla on heterotsygoottinen

familiaalinen hyperkolesterolemia, ei ole selvitetty täysin. Pienessä farmakokineettisessä tutkimuksessa,

jossa rosuvastatiinia annettiin (tabletteina) 18 pediatriselle potilaalle, pediatrisiin potilaisiin kohdistuva

altistus vaikutti olevan vastaava kuin aikuisilla potilailla. Tulokset viittaavat myös siihen, ettei

annosvasteessa oletettavasti ole suuria poikkeamia.

Tutkimuksessa, jossa 26 pediatriselle hypertensiopotilaalle (1–16-vuotiaita) annettiin kerta-annos

valsartaanisuspensiota (keskiarvo: 0,9–2 mg/kg, enimmäisannos 80 mg), oli valsartaanin puhdistuma

(litraa/h/kg) yhdenmukainen koko 1–16-vuotiaiden ikäryhmässä ja samankaltainen kuin samaa

lääkemuotoa saaneilla aikuisilla.

Geneettinen polymorfismi

OATP1B1- ja BCRP-kuljettajaproteiinit osallistuvat HMG-CoA-reduktaasin estäjien (myös

rosuvastatiinin) soluunottoon. Potilailla, joilla on SLCO1B1- (OATP1B1-) ja/tai ABCG2- (BCRP-)

polymorfismi, on suurentuneen rosuvastatiinialtistuksen riski. Yksittäisistä polymorfismeista SLCO1B1

c.521CC- ja ABCG2 c.421AA -polymorfismit liittyvät suurempaan rosuvastatiinialtistukseen (AUC)

verrattuna SLCO1B1 c.521TT- tai ABCG2 c.421CC -genotyyppeihin. Tämä nimenomainen

genotyypitys ei ole rutiininomaisessa kliinisessä käytössä, mutta potilaille, joilla tiedetään olevan

tämäntyyppisiä polymorfismeja, suositellaan pienempää päivittäistä rosuvastatiiniannosta.

Munuaisten vajaatoiminta

Valmisteen käyttöä ei ole tutkittu pediatrisilla potilailla, joiden kreatiniinipuhdistuma on < 30 ml/min tai

jotka saavat dialyysihoitoa. Valsartaania ei siksi suositella käytettäväksi näille potilaille. Annosta ei

tarvitse muuttaa, jos pediatrisen potilaan kreatiniinipuhdistuma on > 30 ml/min. Munuaisten toimintaa ja

seerumin kaliumpitoisuutta pitää seurata tarkoin (ks. kohdat 4.2 ja 4.4).

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Valsartaani

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta ja

karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan

ihmisille.

Rotalla emolle toksiset annokset (600 mg/kg/vrk) tiineyden viimeisten päivien ja imetyksen aikana

johtivat poikasten eloonjäämisprosentin pienenemiseen, poikasten painonnousun vähenemiseen ja niiden

kehityksen (ulkokorvien ja korvakäytävän aukeaminen) viivästymiseen (ks. kohta 4.6). Nämä rotalle

annetut annokset (600 mg/kg/vrk) ovat mg/m

-vertailussa noin 18-kertaisia ihmisen suurimpiin

suositusannoksiin verrattuna (laskelmissa oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan

paino 60 kg).

Ei-kliinisissä turvallisuustutkimuksissa suuret valsartaaniannokset (200–600 mg/kg) johtivat rotilla veren

punasoluarvojen (punasolut, hemoglobiini, hematokriitti) pienenemiseen ja munuaisten

hemodynamiikassa havaittaviin muutoksiin (hieman suurentunut veren ureatyppipitoisuus, urosten

munuaistubulusten hypoplasia ja basofilia). Nämä rotalle annetut annokset (200–600 mg/kg/vrk)

ovat mg/m

-vertailussa noin 6- ja 18-kertaisia ihmisen suurimpiin suositusannoksiin verrattuna

(laskelmissa oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan paino 60 kg).

Marmoseteilla todettiin vertailukelpoisilla annoksilla samankaltaisia, joskin vaikeampia muutoksia etenkin

munuaisissa, joissa muutokset johtivat nefropatiaan, mukaan lukien veren ureatyppi- ja kreatiniiniarvojen

suurenemiseen.

Molemmilla lajeilla todettiin myös munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofiaa. Kaikkien

muutosten katsottiin johtuvan valsartaanin farmakologisista vaikutuksista, sillä lääke aiheuttaa etenkin

marmoseteilla pitkittynyttä hypotensiota. Ihmisen terapeuttisia valsartaaniannoksia käytettäessä

munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofialla ei nähtävästi ole lainkaan merkitystä.

Pediatriset potilaat

Vastasyntyneille/nuorille rotille (7. syntymän jälkeisestä päivästä 70. syntymän jälkeiseen päivään)

päivittäin suun kautta annetut niinkin pienet valsartaaniannokset kuin 1 mg/kg/vrk (systeemisen

altistuksen perusteella noin 10–35 % pediatrisille potilaille suositellusta enimmäisannoksesta

4 mg/kg/vrk) aiheuttivat pysyvän, korjaantumattoman munuaisvaurion. Edellä mainitut vaikutukset

edustavat angiotensiinikonvertaasin estäjien ja angiotensiini II tyypin 1 -reseptorin salpaajien

odotettavissa olevia ylikorostuneita farmakologisia vaikutuksia. Tällaisia vaikutuksia havaitaan, jos rotat

saavat hoitoa 13 ensimmäisen syntymänjälkeisen päivän aikana.

Tämä ajanjakso vastaa 36. raskausviikkoa ihmisellä, ja se saattaa toisinaan jatkua ihmisellä 44.

hedelmöittymisen jälkeiseen viikkoon saakka. Nuorilla rotilla tehdyssä valsartaanitutkimuksessa lääkettä

annettiin päivään 70 saakka eikä vaikutuksia munuaisten kypsymiseen (4–6 viikkoa syntymän jälkeen)

voida sulkea pois. Munuaisten toiminnallinen kypsyminen on ihmisen ensimmäisen elinvuoden ajan

jatkuva prosessi. Siksi kliinistä merkitystä alle 1 vuoden ikäisille lapsille ei voida sulkea pois, mutta

prekliiniset tiedot eivät kuitenkaan viittaa mihinkään turvallisuusriskiin yli 1 vuoden ikäisillä lapsilla.

Rosuvastatiini

Farmakologista turvallisuutta, geenitoksisuutta ja karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten

tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmiselle. Erityisiä kokeita vaikutuksista hERG:iin ei

ole arvioitu. Seuraavia eläinkokeissa kliinisillä annoksilla esiin tulleita haittavaikutuksia ei havaittu

kliinisissä tutkimuksissa: todennäköisesti rosuvastatiinin farmakologisesta vaikutuksesta johtuvat

histopatologiset muutokset pitkäkestoisen altistuksen toksisuuskokeissa hiirten ja rottien maksassa sekä

jonkin verran koirien sappirakossa, mutta ei apinoilla. Lisäksi suuremmilla annoksilla havaittiin

testikulaarista toksisuutta apinoilla ja koirilla. Lisääntymistoksisuus oli ilmeistä rotilla, joiden poikueet

pienenivät, poikasten paino laski ja poikasten eloonjääminen väheni. Nämä vaikutukset ilmaantuivat

annoksilla, jotka olivat emolle toksisia ja ylittivät hoitoannoksen moninkertaisesti.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Tablettiydin:

Selluloosa, mikrokiteinen

Laktoosimonohydraatti

Kroskarmelloosinatrium

Piidioksidi, kolloidinen vedetön

Magnesiumstearaatti

Mannitoli

Povidoni K25

Natriumlauryylisulfaatti

Rautaoksidi, keltainen (E172)

Kalvopäällyste (10 mg/80 mg ja 20 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit):

Poly(vinyylialkoholi)

Titaanidioksidi (E171)

Makrogoli 3000

Talkki

Rautaoksidi, punainen (E172)

Kalvopäällyste (10 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit):

Poly(vinyylialkoholi)

Titaanidioksidi (E171)

Makrogoli 3000

Talkki

Rautaoksidi, punainen (E172)

Rautaoksidi, keltainen (E172)

Kalvopäällyste (20 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit):

Poly(vinyylialkoholi)

Titaanidioksidi (E171)

Makrogoli 3000

Talkki

Rautaoksidi, keltainen (E172)

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

2 vuotta.

6.4

Säilytys

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

Läpipainopakkaus (OPA/Al/PVC//Al): 10, 14, 20, 28, 30, 56, 60, 84, 90 tai 100 kalvopäällysteistä

tablettia rasiassa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle

Ei erityisvaatimuksia.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Krka d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia.

8.

MYYNTILUVAN NUMERO(T)

10 mg/80 mg: 33840

20 mg/80 mg: 33841

10 mg/160 mg: 33842

20 mg/160 mg: 33843

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 3.10.2016

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

27.1.2017

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot