KAGITZ 50 mg depottabletti

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

18-09-2019

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

30-08-2018

Aktiivinen ainesosa:
Quetiapini fumaras
Saatavilla:
Aristo Pharma GmbH
ATC-koodi:
N05AH04
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Quetiapini fumaras
Annos:
50 mg
Lääkemuoto:
depottabletti
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
ketiapiini
Tuoteyhteenveto:
; Soveltuvuus iäkkäille Quetiapini fumaras Soveltuu varauksin iäkkäille. Antikolinerginen. Sedatiivinen. Lievästi serotonerginen. QT-ajan pidentymisen riski. Ei sovellu unilääkkeeksi. Mahdollisesti hieman turvallisempia kuin 1. polven antipsykootit. Arvioi lääkehoidon tarve säännöllisesti. Merkittäviä haittavaikutuksia ovat muistihäiriöt, sekavuus, ekstrapyramidaalioireet, ortostaattinen hypotensio, sydän ja verenkiertotapahtumien riski ja alttius kaatumisille. Dementian käytösoireiden hoidossa lääkkeettömät hoitomuodot ovat ensisijaisia. Vältä greippimehun käyttöä hoidon aikana.
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa myönnetty
Myyntiluvan numero:
33938
Valtuutus päivämäärä:
2017-02-24

Pakkausseloste: Tietoa potilaalle

Kagitz 50 mg, 300 mg, 400 mg depottabletit

ketiapiini

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen käyttämisen, sillä se

sisältää sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen. Tämä koskee

myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks.

kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Kagitz on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Kagitz-depottabletteja

Miten Kagitz-depottabletteja otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Kagitz-depottablettien säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Kagitz on ja mihin niitä käytetään

Kagitz-depottablettien vaikuttava aine on ketiapiini. Ketiapiini kuuluu psykoosilääkkeiden ryhmään.

Kagitz-tabletteja voidaan käyttää useiden sairauksien hoitoon, kuten:

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennus sekä masennusjaksojen hoito vaikeassa

masennuksessa: jolloin saatat tuntea itsesi surulliseksi tai tuntea masentuneisuutta, syyllisyyttä,

energian puutetta, ruokahaluttomuutta tai unettomuutta.

Mania: jolloin saatat tuntea olosi hyvin jännittyneeksi, riemuisaksi, levottomaksi, innostuneeksi tai

yliaktiiviseksi tai arvostelukykysi on huono, jopa niin, että olet vihamielinen tai tuhoisa.

Skitsofrenia: jolloin saatat kuulla, nähdä tai tuntea olemattomia (aistiharhat), uskoa asioita, jotka

eivät ole totta, tai tuntea itsesi epätavallisen epäluuloiseksi, ahdistuneeksi, sekavaksi, syylliseksi,

jännittyneeksi tai masentuneeksi.

Kun Kagitz-depottabletteja otetaan vaikean masennuksen masennusjaksossa, otetaan sitä tämän

sairauden hoitoon käytettävän toisen lääkkeen lisäksi.

Lääkäri voi jatkaa Kagitz-tablettien määräämistä, vaikka tunnetkin olosi paremmaksi.

Ketiapiinia, jota Kagitz sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä pakkausselosteessa

mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta tai muulta

terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Kagitz-depottabletteja

Älä ota Kagitz-tabletteja

jos olet allerginen ketiapiinille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6)

jos käytät samanaikaisesti jotain seuraavista lääkkeistä:

tiettyjä lääkkeitä HIV:n hoitoon

tiettyjä atsolisukuisia sieni-infektiolääkkeitä

erytromysiinia tai klaritromysiinia (infektiolääkkeitä)

nefatsodonia (masennuslääke).

Jos et ole varma, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen ennen kuin otat tätä lääkettä.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin otat Kagitz-tabletteja,

jos sinulla tai suvussasi esiintyy tai on esiintynyt sydänvaivoja, esimerkiksi rytmihäiriöitä,

sydänlihaksen heikkenemistä tai sydänlihastulehdusta, tai otat lääkkeitä, jotka voivat vaikuttaa

sydämesi sykkeeseen

jos sinulla on matala verenpaine

jos sinulla on ollut aivohalvaus, etenkin jos olet iäkäs

jos sinulla on maksasairauksia

jos sinulla on ollut kouristuksia (epilepsiakohtaus)

jos sinulla on sokeritauti tai suurentunut riski sairastua sokeritautiin. Siinä tapauksessa lääkäri

tarkistaa verensokeriarvosi Kagitz-hoidon aikana.

jos sinulla on aiemmin todettu valkosolujen vähentymistä (mikä on saattanut johtua muiden

lääkkeiden käytöstä)

jos olet iäkäs henkilö, jolla on dementia (aivotoimintojen heikkeneminen). Jos tämä koskee sinua,

Kagitz-tabletteja ei pidä ottaa, koska lääkeryhmä, johon Kagitz-tabletit kuuluvat, voi dementiaa

potevilla iäkkäillä potilailla lisätä aivohalvauksen riskiä tai joissakin tapauksissa kuoleman vaaraa.

jos sinulla tai jollakin suvussasi on ollut veritulppia, sillä tämän kaltaisten lääkkeiden käytön

yhteydessä voi tulla veritulppia

jos sinulla on tai on ollut lyhyitä hengityskatkoksia normaalin yöunen aikana (uniapnea) ja käytät

lääkkeitä, jotka hidastavat aivojen normaalia toimintaa (keskushermostoa lamaavia aineita).

jos sinulla on tai on ollut sairaus, jossa et pysty tyhjentämään rakkoa kokonaan (virtsaumpi),

sinulla on suurentunut eturauhanen, suolentukkeuma tai kohonnut silmänpaine. Joskus näiden

syynä ovat tiettyjen sairauksien hoitoon käytettävät antikolinergeiksi kutsutut lääkkeet, jotka

vaikuttavat hermosolujen toimintaan.

jos sinulla on ollut alkoholin tai lääkkeiden väärinkäyttöä.

Kerro lääkärille välittömästi, jos tunnet mitä tahansa seuraavista oireista otettuasi Kagitz-tabletteja:

useita seuraavista oireista yhtä aikaa: kuume, vaikea lihasjäykkyys, hikoilu tai alentunut tajunnan

taso (”maligni neuroleptioireyhtymä” -niminen häiriö). Voit tarvita välittömästi hoitoa.

kontrolloimattomat liikkeet, erityisesti kasvoissa tai kielessä

huimaus tai voimakas uneliaisuuden tunne. Tämä voi iäkkäillä potilailla lisätä tapaturmien

(kaatumisen) riskiä.

kouristuskohtaukset (epilepsiakohtaukset)

pitkäkestoinen, kivulias erektio (priapismi).

Yllä luetellut oireet voivat aiheutua tämän tyyppisestä antipsykoottisesta lääkkeestä.

Kerro lääkärille mahdollisimman pian, jos sinulla on

kuumetta, flunssan kaltaisia oireita, kurkkukipua tai jokin muu infektio, koska se saattaa johtua

hyvin pienestä valkosolujen määrästä, jonka vuoksi Kagitz-hoito saatetaan joutua lopettamaan ja

saatat tarvita hoitoa

ummetusta ja pitkään jatkunutta vatsakipua tai ummetusta, joka ei ole parantunut hoidolla. Nämä

voivat aiheuttaa vakavamman suolitukoksen.

Itsetuhoiset ajatukset ja masennuksen paheneminen

Jos olet masentunut, mieleesi saattaa joskus tulla ajatuksia itsesi vahingoittamisesta tai itsemurhan

tekemisestä. Tällaiset ajatukset saattavat lisääntyä hoidon aloittamisen jälkeen, sillä tämäntyyppiset

lääkkeet eivät yleensä vaikuta heti, vaan tavallisesti noin 2 viikon kuluttua, joskus siihen kuluu

pidempikin aika. Tällaiset ajatukset voivat myös lisääntyä, jos äkillisesti lopetat lääkityksesi. Nuorilla

aikuisilla tällaiset ajatukset ovat yleisempiä kuin muilla. Kliinisissä tutkimuksissa todettiin lisääntynyttä

itsetuhoisten ajatusten ja/tai itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä depressiota sairastavilla alle 25-vuotiailla

nuorilla aikuisilla.

Ota heti yhteyttä lääkäriin tai lähimpään sairaalaan, jos ajattelet itsesi vahingoittamista tai itsemurhaa.

Olosi voi helpottua, jos kerrot jollekin sukulaiselle tai läheiselle ystävällesi masennuksestasi ja pyydät

heitä lukemaan tämän pakkausselosteen. Voit myös pyytää heitä kertomaan sinulle, jos he huomaavat

masennuksesi pahentuvan tai jos he ovat huolissaan muutoksista käytöksessäsi.

Painon nousu

Painonnousua on havaittu Kagitz-tabletteja käyttävillä potilailla. Sinun ja lääkärin pitää seurata painoasi

säännöllisesti.

Lapset ja nuoret

Kagitz-tabletteja ei saa käyttää lapsille ja alle 18-vuotiaille nuorille.

Muut lääkevalmisteet ja Kagitz

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle, jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai saatat

käyttää muita lääkkeitä.

Älä käytä Kagitz-tabletteja, jos käytät samanaikaisesti jotain seuraavista lääkkeistä:

tiettyjä lääkkeitä HIV:n hoitoon

atsolisukuisia sieni-infektiolääkkeitä

erytromysiinia tai klaritromysiinia (infektiolääkkeitä)

nefatsodonia (masennuslääke).

Kerro lääkärille, jos käytät samanaikaisesti jotain seuraavista lääkkeistä:

epilepsialääkkeitä (esim. fenytoiini tai karbamatsepiini)

verenpainelääkkeitä

barbituraatteja (unilääkkeitä)

tioridatsiinia tai litiumia (muita psykoosilääkkeitä)

lääkkeitä, jotka vaikuttavat sydämen sykkeeseen, esimerkiksi elektrolyyttitasapainoon vaikuttavia

lääkkeitä (kaliumin tai magnesiumin pieni pitoisuus), kuten diureetteja (nesteenpoistolääke) tai

eräitä antibiootteja (infektioiden hoitoon käytettävät lääkkeet)

lääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa ummetusta

tiettyjen sairauksien hoitoon käytettävät antikolinergeiksi kutsutut lääkkeet, jotka vaikuttavat

hermosolujen toimintaan.

Kerro lääkärille, jos olet aikeissa lopettaa jonkin lääkkeen käytön.

Kagitz ruuan, juoman ja alkoholin kanssa

Ruoka voi vaikuttaa Kagitz-depottablettien tehoon. Ota Kagitz-depottabletit vähintään 1 tunti

ennen ateriaa tai ennen nukkumaanmenoa.

Ole varovainen alkoholin kanssa. Kagitz-tablettien ja alkoholin yhteisvaikutus voi aiheuttaa

uneliaisuutta.

Älä juo greippimehua Kagitz-hoidon aikana. Se voi vaikuttaa lääkkeen vaikutustapaan.

Raskaus, imetys ja hedelmällisyys

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy

lääkäriltä neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Jos olet raskaana, älä käytä Kagitz-tabletteja ennen kuin olet keskustellut lääkärisi kanssa. Jos imetät,

älä käytä Kagitz-tabletteja.

Jos äiti on käyttänyt Kagitz-tabletteja raskauden kolmen viimeisen kuukauden aikana, vastasyntyneellä

saattaa esiintyä oireita, jotka voivat olla vieroitusoireita, esim. vapinaa, lihasten jäykkyyttä tai heikkoutta,

uneliaisuutta, levottomuutta, hengitysvaikeuksia tai syömisvaikeuksia. Jos vauvallasi esiintyy näitä

oireita, ota yhteys lääkäriin.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Tablettisi voivat aiheuttaa sen, että tunnet itsesi uniseksi. Älä aja autoa tai käytä koneita, ennen kuin

tiedät, miten nämä tabletit vaikuttavat sinuun.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä.

On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen vaikutuksia ja

haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste opastukseksesi. Keskustele

lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

Kagitz sisältää laktoosia

Kagitz-depottabletit sisältävat laktoosia, joka on eräänlainen sokeri. Jos lääkärisi on kertonut, että sinulla

on jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärisi kanssa ennen tämän lääkevalmisteen ottamista.

Vaikutus virtsanäytteestä tehtäviin lääkeseulontoihin

Tiettyjä testimenetelmiä käytettäessä Kagitz voi aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia virtsanäytteestä

tehtävissä metadoniseulonnoissa ja trisyklisten masennuslääkkeiden seulonnoissa, vaikka et

käyttäisikään metadonia tai trisyklisiä masennuslääkkeitä. Jos näin tapahtuu, asia voidaan selvittää

tarkemmilla testeillä

3.

Miten Kagitz-depottabletit otetaan

Käytä tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt. Tarkista ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos

olet epävarma. Lääkärisi määrää sinulle henkilökohtaisesti sopivan aloitusannoksen. Ylläpitoannos

(päivittäinen annos) riippuu sairaudestasi ja henkilökohtaisista tarpeistasi, mutta tavanomainen annos

vaihtelee 150 mg:n ja 800 mg:n välillä.

Ota depottabletit kerran päivässä.

Älä halkaise, pureskele äläkä murskaa tabletteja.

Niele tablettisi kokonaisina veden kera.

Ota tabletit ilman ruokaa (vähintään 1 tunti ennen ateriaa tai nukkumaanmenon aikaan, lääkäri

kertoo sinulle milloin on paras aika).

Älä juo greippimehua Kagitz-hoidon aikana. Greippimehu voi vaikuttaa Kagitzn vaikutustapaan.

Älä lopeta tablettiesi ottamista vaikka tuntisitkin olosi paremmaksi ennen kuin olet keskustellut

lääkärisi kanssa.

Maksasairaus

Jos sinulla on maksasairaus, lääkäri saattaa muuttaa annostasi.

Iäkkäät henkilöt

Jos olet iäkäs, lääkäri saattaa muuttaa annostasi.

Käyttö lapsille ja nuorille

Kagitz-valmistetta ei saa antaa lapsille eikä alle 18-vuotiaille nuorille

Jos otat enemmän Kagitz-tabletteja kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 09 471 977 Suomessa, 112 Ruotsissa)

riskien arvioimiseksi ja lisäohjeiden saamiseksi. Jos otat enemmän Kagitz-tabletteja kuin lääkärisi on

sinulle määrännyt, saatat tuntea itsesi uneliaaksi, sinua huimaa ja tunnet epänormaaleja

sydämenlyöntejä. Ota tabletit mukaasi.

Jos unohdat ottaa Kagitz-tabletteja

Jos unohdat ottaa annoksen, ota se heti muistaessasi. Jos on jo melkein seuraavan annoksen aika, odota

siihen asti. Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi tabletin.

Jos lopetat Kagitz-tabletin oton

Jos äkillisesti lopetat Kagitzn käyttämisen, sinulla saattaa esiintyä unettomuutta, pahoinvointia tai

päänsärkyä, ripulia, oksentelua, heitehuimausta tai ärtyvyyttä. Ennen lääkityksen lopettamista annosta

tulisi vähentää asteittaisesti lääkärisi ohjeen mukaan.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Hyvin yleiset: voi esiintyä yli 1 käyttäjällä 10:stä

huimaus (voi johtaa kaatumiseen), päänsärky, suun kuivuminen

uneliaisuus (tämä voi hävitä tablettien käytön jatkuessa) (voi johtaa kaatumiseen)

lääkehoidon lopettamisesta johtuvat oireet, kuten unettomuus, pahoinvointi, päänsärky, ripuli,

oksentelu, heitehuimaus ja ärtyvyys. Asteittainen lopettaminen vähintään 1–2 viikon aikana on

suositeltavaa.

painon nousu

epänormaalit lihasliikkeet. Tällaisia ovat vaikeudet liikkeiden aloittamisessa, vapina, levottomuus

tai lihasjäykkyys ilman kipua

muutokset tietyissä rasva-arvoissa (triglyseridit ja kokonaiskolesteroli).

Yleiset: voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä

nopea pulssi

sydämen tykytys, hakkaus tai muljahtelu

ummetus, ruoansulatusvaivat

voimattomuus

käsien tai jalkojen turvotus

matala verenpaine, etenkin ylös noustessa. Tämä voi aiheuttaa huimausta tai heikotusta (voi

johtaa kaatumiseen).

korkea verensokeri

näköhäiriöt

epänormaalit unet ja painajaiset

lisääntynyt ruokahalu

ärtyisyys

puhekyvyn ja puheen häiriöt

itsemurha-ajatukset ja masennuksen paheneminen

hengenahdistus

oksentelu (lähinnä iäkkäillä)

kuume

muutokset veren kilpirauhashormonipitoisuuksissa

tietyn tyyppisten verisolujen määrän pieneneminen

verestä mitattavien maksaentsyymien määrän suureneminen

prolaktiinihormonin pitoisuuden suureneminen veressä. Prolaktiinihormonin pitoisuuden

suureneminen veressä voi harvoissa tapauksissa aiheuttaa:

rintojen turpoamista miehillä ja naisilla ja odottamatonta maidonvuotoa

kuukautisten poisjäämistä tai epäsäännöllisyyttä naisilla.

Melko harvinaiset: voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta

kouristuskohtaukset

yliherkkyysreaktiot, esimerkiksi nokkospaukamat ja ihon ja suun ympäristön turvotus

epämiellyttävä tunne jaloissa (levottomat jalat oireyhtymä)

nielemisvaikeudet

kontrolloimattomat liikkeet, erityisesti kasvoissa tai kielessä

seksuaalinen toimintahäiriö

diabetes

muutos sydämen sähköisessä toiminnassa, EKG:ssä nähtynä (QT-ajan pidentyminen)

tavallista hitaampi sydämen syke, jota voi ilmetä hoidon alussa ja johon voi liittyä matalaa

verenpainetta ja pyörtymistä

virtsaamisvaikeudet

pyörtyminen (voi johtaa kaatumiseen)

nenän tukkoisuus

punasolujen määrän väheneminen

natriumin määrän väheneminen veressä

diabeteksen (sokeritaudin) paheneminen.

Harvinaiset: voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1000:sta

useita seuraavista oireista yhtä aikaa: korkea kuume, hikoilu, lihasjäykkyys, huomattava unisuus

tai heikkous (ns. pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä)

ihon ja silmien keltaisuus (keltatauti)

maksatulehdus (hepatiitti)

pitkäkestoinen ja kivulias erektio (priapismi)

rintojen turvotus ja odottamaton maidonvuoto (galaktorrea)

kuukautishäiriöt

veritulppa erityisesti jalkojen laskimoissa (oireita ovat turvotus, kipu ja punoitus jaloissa), saattaa

kulkeutua verisuonia pitkin keuhkoihin, joissa se aiheuttaa rintakipua ja hengitysvaikeuksia. Jos

havaitset jotain näistä oireista, ota välittömästi yhteys lääkäriin.

unissakävely, -puhuminen, -syöminen tai muu unenaikainen toiminta

ruumiinlämmön lasku (hypotermia)

haimatulehdus

metabolinen oireyhtymä, jossa sinulla voi olla kolme tai useampia seuraavista oireista:

keskivartalolihavuus, ”hyvän” kolesterolin (HDL) väheneminen, triglyseridien (eräs rasva)

määrän lisääntyminen veressä, korkea verenpaine ja veren sokeriarvojen suureneminen

kuumeen, flunssan kaltaisten oireiden, kurkkukivun yhdistelmä tai jokin muu infektio sekä hyvin

pieni valkosolujen määrä, agranulosytoosiksi kutsuttu tila

suolitukos

kreatiniinifosfokinaasin (lihaksissa oleva aine) pitoisuuden suureneminen veressä.

Hyvin harvinaiset: voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta

vaikea ihottuma, vesirakkulat tai punaiset läiskät iholla

vakava yliherkkyysreaktio (ns. anafylaktinen sokki), joka saattaa aiheuttaa hengitysvaikeuksia tai

sokin

nopeasti ilmaantuva ihoturvotus, tavallisesti silmien, huulten tai kurkun ympärillä (angioedeema)

vakava rakkuloiden muodostuminen iholla, suussa, silmissä tai genitaalialueilla (Stevens-Johnsonin

oireyhtymä)

virtsamäärää säätelevän hormonin epänormaali eritys

lihassyiden vaurioituminen ja lihaskipu (rabdomyolyysi).

Yleisyys tuntematon: koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin

Ihottuma, jossa epäsäännöllisiä punaisia läiskiä (erythema multiforme)

vakava, yhtäkkinen allerginen reaktio, jossa oireina esim. kuumetta ja rakkuloita iholla, sekä ihon

hilseily (toksinen epidermaalinen nekrolyysi)

vastasyntyneellä saattaa esiintyä vieroitusoireita, jos äiti on käyttänyt Kagitz-valmistetta

raskauden aikana.

Psykoosilääkkeet, joihin Kagitz kuuluu, saattavat aiheuttaa rytmihäiriöitä, jotka voivat olla vakavia ja

vaikeimmissa tapauksissa kuolemaan johtavia.

Jotkut haittavaikutukset nähdään vain verikokeissa, esim. veren muuttuneet tietyt rasva-arvot

(triglyseridit ja kokonaiskolesteroli) tai sokeriarvot, veren kilpirauhashormoniarvojen muutokset,

maksaentsyymiarvojen suureneminen, tiettyjen verisolujen määrän vähentyminen, veren

punasolumäärän pieneneminen, veren kreatiinifosfokinaasiarvojen (lihasarvojen) suureneminen, veren

natriumpitoisuuden aleneminen ja prolaktiinihormonimäärän kohoaminen veressä. Kohonnut

prolaktiinihormoni saattaa harvoissa tapauksissa aiheuttaa:

miehillä ja naisilla rintojen turpoamista ja odottamatonta maidonvuotoa

naisilla kuukautisten poisjäämistä tai epäsäännöllisiä kuukautisia.

Siksi lääkärisi saattaa pyytää sinua käymään verikokeissa silloin tällöin.

Haittavaikutukset lapsilla ja nuorilla

Lapsilla ja nuorilla voi esiintyä samoja haittavaikutuksia kuin aikuisilla.

Seuraavia haittavaikutuksia on havaittu useammin lapsilla ja nuorilla tai niitä ei ole havaittu aikuisilla:

Hyvin yleiset: voi esiintyä yli 1 käyttäjällä 10:stä

veren prolaktiinipitoisuuden (eräs hormoni) nousu. Prolaktiinipitoisuuden nousu voi harvinaisissa

tapauksissa aiheuttaa

rintojen turvotusta ja odottamatonta maidonvuotoa tytöillä ja pojilla

kuukautisten poisjääntiä tai epäsäännöllisyyttä tytöillä

ruokahalun lisääntyminen

oksentelu

epänormaalit lihasten liikkeet, kuten vaikeus lihasliikkeiden aloittamisessa, vapina, levottomuus tai

lihasjäykkyys, johon ei liity kipua

kohonnut verenpaine.

Yleiset: voi esiintyä enintään 1 käyttäjllä 10:stä

voimattomuus, pyörtyminen (voi johtaa kaatumiseen)

nenän tukkoisuus

ärtyneisyys.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Kagitz-depottablettien säilyttäminen

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä läpipainopakkauksessa ja kotelossa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän

(EXP) jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Tämä lääke ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Kagitz-tabletit sisältävat

Vaikuttava aine on ketiapiini. Yksi tabletti sisältää 50 mg, 300 mg tai 400 mg ketiapiinia

(ketipiinifumaraattina).

Muut aineet ovat:

Tabletin ydin: mikrokiteinen selluloosa, laktoosimonohydraatti, natriumsitraattidihydraatti,

hypromelloosi, magnesiumstearaatti

Tabletin päällyste: hypromelloosi, makrogoli 400, titaanidioksidi (E171). 50 mg ja 300 mg tabletit

sisältävät myös keltaista rautaoksidia (E172). 50 mg tabletit sisältävät punaista rautaoksidia

(E172).

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Kagitz

50 mg

depottabletit

ovat

persikanvärisiä

kaksoiskuperia

kapselinmuotoisia

päällystettyjä

tabletteja, joiden mitat ovat noin 16,5 mm x 8,1 mm. Tabletin toiselle puolelle on kaiverrettu ”AI001” ja

toinen puoli on sileä.

Kagitz

300 mg

depottabletit

ovat

vaaleankeltaisia

kaksoiskuperia

kapselinmuotoisia

päällystettyjä

tabletteja, joiden mitat ovat noin 19,1 mm x 8,1 mm. Tabletin toiselle puolelle on kaiverrettu ”AI004” ja

toinen puoli on sileä.

Kagitz 400 mg depottabletit ovat valkoisia tai luonnonvalkoisia kaksoiskuperia kapselinmuotoisia

päällystettyjä tabletteja, joiden mitat ovat noin 20,5 mm x 9,3 mm. Tabletin toiselle puolelle on

kaiverrettu ”AI005” ja toinen puoli on sileä.

Läpipainopakkaus (PVC-Aclar/alumiini) koteloissa.

Pakkauskoot: 10, 14, 20, 28, 30, 50, 56, 60, 90, 98 tai 100 depottablettia.

Valkoinen HDPE-muovipurkki, jossa on lapsiturvallinen polypropeeninen kierrekorkki.

Pakkauskoot:

60 depottablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija

Aristo Pharma GmbH, Wallenroder Straße 8-10, 13435 Berliini, Saksa

Valmistaja:

Amneal Netherlands B.V., Emmaplein 4D, ‘s-Hertogenbosch, 5211 VW, Alankomaat

Amneal Nordic ApS, Kanalholmen 14-18, 2650 Hvidovre, Tanska

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi: 18.09.2019

Bipacksedel: Information till användaren

Kagitz 50 mg, 300 mg, 400 mg depottabletter

quetiapin

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om de

uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande :

Vad Kagitz är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Kagitz

Hur du tar Kagitz

Eventuella biverkningar

Hur Kagitz ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Kagitz är och vad det används för

Kagitz innehåller en substans som kallas quetiapin. Quetiapin tillhör en grupp läkemedel som kallas

antipsykotika. Kagitz kan användas för att behandla ett flertal sjukdomar, som t.ex.:

Bipolär depression och depressiva episoder vid egentlig depression: då du kan känna dig

nedstämd eller deprimerad, skuldtyngd, energilös, har dålig aptit eller sömnproblem.

Mani: då du kanske känner dig väldigt uppvarvad, upprymd, upprörd, entusiastisk, hyperaktiv

eller har dåligt omdöme med inslag av aggressivt och splittrat beteende.

Schizofreni: då du kanske ser, hör eller känner sådant som inte finns, tror på sådant som inte är

verkligt eller känner dig ovanligt misstänksam, orolig, förvirrad, spänd eller deprimerad.

När Kagitz depottabletter tas för att behandla depressiva episoder vid egentlig depression tas det i

tillägg till annat läkemedel som används för att behandla denna sjukdom.

Det kan hända att din läkare vill att du fortsätter att ta Kagitz även när du känner dig bättre.

Quetiapin som finns i Kagitz kan också vara godkänd för att behandla andra sjukdomar som inte nämns

i denna produktinformation. Fråga läkare, apoteks- eller annan hälso- och sjukvårdspersonal om du har

ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Kagitz

Ta inte Kagitz:

om du är allergisk mot quetiapin eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i

avsnitt 6)

om du använder något av följande läkemedel:

vissa läkemedel mot HIV

azoler (läkemedel mot svampinfektioner)

erytromycin och klaritromycin (läkemedel mot infektioner)

nefazodon (läkemedel mot depression).

Om du är osäker, tala med din läkare eller apotekspersonal innan du tar detta läkemedel.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare innan du använder Kagitz:

om du eller någon i din familj har eller har haft något hjärtproblem, till exempel rubbningar av

hjärtrytmen, svag hjärtmuskel eller inflammation i hjärtat

om du tar några läkemedel som kan påverka hur hjärtat slår

om du har lågt blodtryck

om du har haft en stroke, framför allt om du är äldre

om du har leverproblem

om du någon gång haft ett krampanfall (epilepsi)

om du har diabetes eller risk att få diabetes. Om du har det kan din läkare behöva mäta din

blodsockernivå när du använder Kagitz.

om du vet att du har haft låga nivåer av vita blodkroppar tidigare (som kan ha varit, eller inte

varit, orsakade av andra läkemedel)

om du är äldre och lider av demens (en förlust av hjärnfunktioner). Om detta stämmer på dig ska

du inte ta Kagitz, eftersom den grupp av läkemedel som Kagitz tillhör kan öka risken för stroke,

eller i vissa fall risken för dödsfall, hos äldre personer med demens.

om du eller någon i din släkt har haft blodpropp, eftersom liknande läkemedel har förknippats

med bildande av blodproppar

om du har eller har haft ett tillstånd där du slutar att andas under korta perioder under din

normala nattsömn (kallas ”sömnapné”) och tar läkemedel som minskar den normala aktiviteten i

hjärnan (”lugnande medel”)

om du har eller har haft ett tillstånd där du inte kan tömma blåsan helt (urinretention), har

förstorad prostata, stopp i tarmarna eller ökat tryck inuti ögat. Dessa tillstånd orsakas ibland av

läkemedel (som kallas ”antikolinergika”) som påverkar hur nervcellerna fungerar för att

behandla vissa sjukdomstillstånd

om du har eller har haft problem med alkohol- eller drogmissbruk.

Tala omedelbart om för din läkare om du upplever något av följande efter att du tagit Kagitz:

en kombination av feber, svår muskelstelhet, svettningar eller sänkt medvetandegrad (ett tillstånd

som kallas malignt neuroleptikasyndrom). Du kan behöva omedelbar medicinsk behandling.

okontrollerbara rörelser, framför allt i ansiktet eller tungan

yrsel eller besvärande sömnighet. Detta skulle hos äldre patienter kunna öka risken för

olycksfallsskador (genom att man ramlar).

krampanfall

långvarig och smärtsam erektion (priapism).

Sådana tillstånd kan orsakas av den här typen av läkemedel.

Tala med läkare så snart som möjligt om du får:

feber, influensaliknande symtom, halsont eller någon annan infektion, eftersom detta skulle kunna

bero på ett mycket lågt antal vita blodkroppar, vilket kan kräva att behandlingen med Kagitz

avbryts och/eller att behandling mot infektion ges

förstoppning tillsammans med ihållande smärta i magen eller förstoppning som inte svarar på

behandling, eftersom detta kan leda till en allvarligare blockering av tarmen.

Självmordstankar och förvärrad depression

Du som är deprimerad kan ibland ha tankar på att vilja skada dig själv eller begå självmord. Dessa

symtom kan förvärras när du börjar behandlingen, eftersom det tar tid innan läkemedel av den här

typen har effekt, vanligtvis cirka 2 veckor, men ibland längre tid. Tankar av den här typen kan även öka

om du plötsligt slutar ta ditt läkemedel. Dessa tankar kan vara vanliga om du är ung vuxen. Kliniska

studier har visat att unga vuxna (yngre än 25 år) med depression har en ökad risk för självmordstankar

och/eller tankar på att skada sig själv.

Kontakta snarast läkare eller uppsök närmaste sjukhus om du har tankar på att skada dig själv eller

begå självmord. Det kan vara till hjälp att berätta för en släkting eller nära vän att du är deprimerad. Be

dem gärna läsa igenom denna bipacksedel. Du kan också be dem att berätta för dig om de tycker att

depressionen blir värre eller om de tycker att ditt beteende förändras.

Viktökning

Man har sett att vissa patienter som tar Kagitz går upp i vikt. Du och din läkare bör kontrollera din vikt

regelbundet.

Barn och ungdomar

Kagitz ska inte användas av barn och ungdomar under 18 år.

Andra läkemedel och Kagitz

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel.

Ta inte Kagitz om du använder något av följande läkemedel:

vissa läkemedel mot HIV

azoler (läkemedel mot svampinfektioner)

erytromycin eller klaritromycin (läkemedel mot infektioner)

nefazodon (läkemedel mot depression).

Tala om för din läkare om du använder något av följande läkemedel:

epilepsiläkemedel (som fenytoin eller karbamazepin)

läkemedel mot högt blodtryck

barbiturater (läkemedel mot sömnsvårigheter)

tioridazin eller litium (andra anti-psykotiska läkemedel)

läkemedel som påverkar hur hjärtat slår, till exempel läkemedel som kan orsaka obalans hos

elektrolyterna (låga halter av kalium eller magnesium) såsom diuretika (urindrivande läkemedel)

eller vissa antibiotika (läkemedel mot infektioner)

läkemedel som kan orsaka förstoppning

läkemedel (som kallas ”antikolinergika”) som påverkar hur nervcellerna fungerar för att

behandla vissa sjukdomstillstånd.

Prata med din läkare innan du slutar ta något av dessa läkemedel.

Kagitz med mat, dryck och alkohol

Kagitz depottabletter kan påverkas av mat och du ska därför ta dina tabletter minst 1 timme före

måltid eller före sängdags.

Du bör vara försiktig med hur mycket alkohol du dricker eftersom kombinationen av Kagitz och

alkohol kan göra dig sömnig.

Drick inte grapefruktjuice när du tar Kagitz. Det kan påverka hur läkemedlet fungerar.

Graviditet och amning

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare

innan du använder detta läkemedel.

Du ska inte ta Kagitz under graviditet, om du inte har diskuterat det med din läkare. Du ska inte ta

Kagitz om du ammar.

Följande symtom, som motsvarar besvär som kan uppstå när man slutar med läkemedlet, kan

förekomma hos nyfödda barn till mödrar som använt Kagitz under den sista trimestern (de sista tre

månaderna av graviditeten): skakningar, muskelstelhet och/eller muskelsvaghet, sömnighet, oro,

andningsproblem och svårigheter att äta. Om ditt barn uppvisar något av dessa symtom kan du behöva

kontakta läkare.

Körförmåga och användning av maskiner

Dina tabletter kan göra dig sömnig. Kör inte bil och använd heller inte verktyg eller maskiner tills du vet

hur tabletterna påverkar dig.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten

som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden

är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker

Kagitz innehåller laktos

Kagitz depottabletter innehåller laktos (en sockerart). Om du inte tål vissa sockerarter, bör du kontakta

din läkare innan du tar detta läkemedel.

Effekter på drogtester i urin

Om du lämnar urinprov för ett drogtest kan användning av Kagitz göra att du testar positivt för

metadon eller vissa läkemedel mot depression som kallas tricykliska antidepressiva (TCA). Detta kan

ske när vissa testmetoder används, trots att du kanske inte tar metadon eller TCA, och i så fall kan ett

mer specifikt test utföras.

3.

Hur du tar Kagitz

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens anvisningar. Rådfråga läkare eller apotekspersonal om du är

osäker.

Din läkare bestämmer din startdos. Underhållsdosen (den dagliga dosen) beror på din sjukdom och dina

behov men är normalt mellan 150 mg och 800 mg.

Du ska ta tabletterna 1 gång per dag.

Dela, tugga eller krossa inte tabletterna.

Svälj tabletterna hela tillsammans med ett glas vatten.

Ta tabletterna utan mat (minst 1 timme före måltid eller till natten – din läkare talar om vilken

tidpunkt som är lämpligast).

Drick inte grapefruktjuice när du tar Kagitz. Det kan påverka hur läkemedlet fungerar.

Sluta inte ta dina tabletter även om du känner dig bättre, om inte din läkare säger att du ska det.

Leverproblem

Om du har problem med levern kan det hända att din läkare ändrar dosen.

Äldre

Om du är äldre kan det hända att din läkare ändrar dosen.

Användning för barn och ungdomar

Kagitz ska inte användas av barn och ungdomar under 18 år.

Om du har tagit för stor mängd av Kagitz

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag,

kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 112 i Sverige, 09 471 977 i Finland) för

bedömning av risken samt rådgivning. Om du tagit större dos än vad din läkare förskrivit kan du känna

dig sömning, yr och känna att hjärtat slår på ett onormalt sätt. Ta med Kagitz-tabletterna.

Om du har glömt att ta Kagitz

Om du har glömt att ta en tablett, ta den då så fort du kommer på det. Om det snart är dags för nästa

tablett, vänta till dess. Ta inte dubbel dos för att kompensera för glömd tablett.

Om du slutar att ta Kagitz

Om du plötsligt slutar att ta Kagitz kan du få sömnsvårigheter, känna dig illamående eller uppleva

huvudvärk, diarré, kräkningar, yrsel eller känna dig lättretlig. Din doktor kan föreslå att du minskar

dosen gradvis innan du avslutar din behandling.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Mycket vanliga: kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare

yrsel (kan leda till fall), huvudvärk, muntorrhet

sömnighet (kan försvinna med tiden när du tar Kagitz) (kan leda till fall)

utsättningssymtom (symtom som inträffar när du slutar att ta Kagitz) omfattande svårighet att

somna (sömnlöshet), sjukdomskänsla (illamående), huvudvärk, diarré, kräkningar, yrsel och

irritabilitet. Det är lämpligt att man slutar gradvis med läkemedlet under en period på minst

1-2 veckor.

viktökning

onormala muskelrörelser, t.ex. svårt att påbörja rörelser, skakningar, en känsla av rastlöshet eller

muskelstelhet utan smärta

förändrade halter av vissa fetter (triglycerider och totalt kolesterol) i blodet.

Vanliga: kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare

snabb hjärtrytm

känsla av att hjärtat bultar, rusar eller hoppar över hjärtslag

förstoppning, orolig mage (matsmältningsproblem)

kraftlöshet

svullnad i armar eller ben

blodtrycksfall då du reser dig upp. Det kan få dig att känna dig yr eller svimma (kan leda till fall)

ökad blodsockerhalt

dimsyn

konstiga drömmar och mardrömmar

ökade hungerkänslor

känsla av irritation

störningar i tal och språk

självmordstankar och försämring av din depression

andfåddhet

kräkningar (främst hos äldre)

feber

förändrade halter av sköldkörtelhormoner i blodet

sänkt halt av vissa typer av blodkroppar

ökad halt av leverenzymer mätt i blodprov

ökad halt av hormonet prolaktin i blodet. En ökning av hormonet prolaktin kan i sällsynta fall leda

till följande:

Män och kvinnor kan få en svullnad av brösten och oväntad produktion av bröstmjölk.

hos kvinnor kan menstruationerna upphöra eller bli oregelbundna.

Mindre vanliga: kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare

epilepsi eller kramper

allergiska reaktioner som kan inkludera upphöjda knottror eller strimmor, hudsvullnad och

svullnad runt munnen

obehagskänsla i benen (även kallat restless legs syndrom)

svårigheter att svälja

ofrivilliga rörelser, framför allt i ansiktet och tungan

sexuell dysfunktion

diabetes

ändring i hjärtats elektriska aktivitet som kan ses på EKG (QT-förlängning)

en långsammare hjärtfrekvens än normalt kan förekomma i början av behandlingen och kan vara

förknippad med lågt blodtryck och svimning

svårighet att urinera

svimning (kan leda till fall)

nästäppa

sänkt halt röda blodkroppar

sänkt halt natrium i blodet

försämrad diabetes.

Sällsynta: kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 användare

en kombination av feber, svettningar, muskelstelhet, kraftig dåsighet eller svimning (ett tillstånd

som kallas ”malignt neuroleptikasyndrom”)

gulfärgad hud och ögon (gulsot)

leverinflammation (hepatit)

ihållande och smärtsam erektion (priapism)

svullnad av brösten och oväntad produktion av bröstmjölk (galaktorré)

menstruationsrubbning

blodproppar i venerna, särskilt i benen (med symptom som svullnad, smärta och rodnad) som kan

föras vidare i blodkärlen till lungorna och förorsaka bröstsmärtor och andningssvårigheter. Om

du får symtom som liknar dessa ska du omedelbart söka läkare.

att du går, pratar, äter eller har andra aktiviteter när du sover

sänkt kroppstemperatur (hypotermi)

bukspottkörtelinflammation

ett tillstånd (så kallat ”metabolt syndrom”) där du kan ha en kombination av minst 3 av följande

tecken: en ökning av bukfettet, en sänkning av ”det goda kolesterolet” (HDL-C), en ökning av

en typ av fetter i blodet som kallas triglycerider, högt blodtryck och en ökning av blodsockret

en kombination av feber, influensaliknande symtom, halsont eller någon annan infektion med

mycket lågt antal vita blodkroppar, ett tillstånd som kallas agranulocytos

blockering av tarmen

ökad halt av kreatinfosfokinas i blodet (ett ämne som kommer från musklerna).

Mycket sällsynta: kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 användare

svåra utslag, blåsor eller röda fläckar på huden

allvarlig allergisk reaktion (anafylaktisk reaktion) som kan ge svårigheter att andas eller chock

hastig svullnad av huden, vanligen runt ögon, läppar och hals (angioödem)

en allvarlig sjukdom med blåsbildning i huden, munnen, ögonen och könsorganen (Stevens-

Johnsons syndrom)

störd utsöndring av ett hormon som reglerar urinvolymen

nedbrytning av muskelfibrer och värk i musklerna (rabdomyolys).

Ingen känd frekvens: kan inte beräknas från tillgängliga data

hudutslag med oregelbundna röda fläckar (erythema multiforme)

allvarlig, plötslig allergisk reaktion med symtom som feber, hudblåsor och fjällning av hud (toxisk

epidermal nekrolys)

besvär i samband med att man slutar med läkemedlet kan förekomma hos nyfödda barn till

mödrar som har använt Kagitz under graviditeten.

Kagitz tillhör en typ av läkemedel som kan orsaka rubbningar av hjärtrytmen. Sådana rubbningar kan

vara allvarliga och i svåra fall dödliga.

Vissa biverkningar syns bara om man tar ett blodprov. Det gäller förändrade halter av vissa fetter

(triglycerider och totalt kolesterol) eller socker i blodet, förändrade halter av sköldkörtelhormoner i

blodet, förhöjda halter av leverenzymer, minskning av antalet av vissa typer av blodkroppar, sänkt halt

röda blodkroppar, förhöjd halt av kreatinfosfokinas (en substans i musklerna) i blodet, sänkt halt natrium

i blodet och förhöjda halter i blodet av hormonet prolaktin. En ökning av hormonet prolaktin kan i

sällsynta fall leda till att:

män och kvinnor kan få en svullnad av brösten och oväntad produktion av bröstmjölk.

hos kvinnor kan menstruationerna upphöra eller bli oregelbundna.

Din läkare kan be dig att ta blodprov regelbundet.

Ytterligare biverkningar hos barn och ungdomar

Samma biverkningar som kan förekomma hos vuxna kan också uppträda hos barn och ungdomar.

Följande biverkningar kan förekomma oftare hos barn och ungdomar eller inte förekomma alls hos

vuxna:

Mycket vanliga: kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare

Ökad mängd av hormonet prolaktin i blodet. Ökade mängder av hormonet prolaktin kan i

sällsynta fall leda till följande:

Brösten kan svullna hos både pojkar och flickor och oväntat bilda bröstmjölk

Menstruationerna kan upphöra eller bli oregelbundna hos flickor

Ökad aptit

Kräkningar

Onormala muskelrörelser. Dessa omfattar svårigheter att påbörja muskelrörelser, skakningar,

rastlöshet eller muskelstelhet utan smärta

Ökat blodtryck.

Vanliga: kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare

Kraftlöshet, svimning (kan leda till fall).

Nästäppa.

Att man känner sig irriterad.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se

detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om

läkemedels säkerhet.

Sverige:

Läkemedelsverket

Box 26

751 03 Uppsala

www.lakemedelsverket.se

Finland:

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur Kagitz ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på förpackningen efter EXP. Utgångsdatumet är den sista

dagen i angiven månad.

Inga särskilda förvaringsanvisningar.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

Den aktiva substansen är quetiapin. Varje tablett innehåller 50 mg, 300 mg eller 400 mg quetiapin

(som quetiapinfumarat).

Övriga innehållsämnen är:

Tablettkärna: mikrokristallin cellulosa, laktosmonohydrat, natriumcitrat, hypromellos,

magnesiumstearat.

Tabletthölje: hypromellos, makrogol 400, titandioxid (E171). 50 mg och 300 mg tabletterna

innehåller även gul järnoxid (E172) och 50 mg tabletterna innehåller röd järnoxid (E172).

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Kagitz 50 mg depottabletter är persikofärgade, bikonvexa, kapselformade, filmdragerade med

dimensionerna ca 16,5 mm x 6,6 mm, märkta med ”AI001” på ena sidan och släta på den andra sidan.

Kagitz 300 mg depottabletter är ljusgula, bikonvexa, kapselformade, filmdragerade med dimensionerna

ca 19,1 mm x 8,1 mm, märkta med ”AI004” på ena sidan och släta på den andra sidan.

Kagitz 400 mg depottabletter är vita till benvita, bikonvexa, kapselformade, filmdragerade med

dimensionerna ca 20,5 mm x 9,3 mm, märkta med ”AI005” på ena sidan och släta på den andra sidan.

PVC-Aclar/Aluminium blister i kartong.

Förpackningsstorlekar:

10, 14, 20, 28, 30, 50, 56, 60, 90, 98, 100 depottabletter.

Vit HDPE-tabletburk med barnsäkert skruvlock av polypropylen.

Förpackningstorlekar:

60 depottabletter

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning

Aristo Pharma GmbH, Wallenroder Straße 8-10, 13435 Berlin, Tyskland

Tillverkare

Amneal Netherlands B.V., Emmaplein 4D, ‘s-Hertogenbosch, 5211 VW, Nederländerna

eller

Amneal Nordic ApS, Kanalholmen 14-18, 2650 Hvidovre, Danmark

Denna bipacksedel ändrades senast:18.09.2019

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Kagitz 50 mg depottabletit

Kagitz 300 mg depottabletit

Kagitz 400 mg depottabletit

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Kagitz 50 mg depottabletti sisältää 50 mg ketiapiinia (ketiapiinifumaraattina).

Apuaine: Yksi tabletti sisältää 119 mg laktoosimonohydraattia

Kagitz 300 mg depottabletti sisältää 300 mg ketiapiinia (ketiapiinifumaraattina).

Apuaine: Yksi tabletti sisältää 96 mg laktoosimonohydraattia.

Kagitz 400 mg depottabletti sisältää 400 mg ketiapiinia (ketiapiinifumaraattina).

Apuaine: Yksi tabletti sisältää 128 mg laktoosimonohydraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1

3.

LÄÄKEMUOTO

Kagitz

50 mg

depottabletit

ovat

persikanvärisiä

kaksoiskuperia

kapselinmuotoisia

päällystettyjä

tabletteja, joiden mitat ovat noin 16,5 mm x 8,1 mm. Tabletin toiselle puolelle on kaiverrettu ”AI001” ja

toinen puoli on sileä.

Kagitz

300 mg

depottabletit

ovat

vaaleankeltaisia

kaksoiskuperia

kapselinmuotoisia

päällystettyjä

tabletteja, joiden mitat ovat noin 19,1 mm x 8,1 mm. Tabletin toiselle puolelle on kaiverrettu ”AI004” ja

toinen puoli on sileä.

Kagitz

400 mg

depottabletit

ovat

valkoisia

luonnonvalkoisia

kaksoiskuperia

kapselinmuotoisia

päällystettyjä

tabletteja,

joiden

mitat

ovat

noin

20,5 mm x 9,3 mm.

Tabletin

toiselle

puolelle

kaiverrettu ”AI005” ja toinen puoli on sileä.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Kagitz on tarkoitettu käytettäväksi:

skitsofrenian hoitoon.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon:

kaksisuuntaisen mielialahäiriön kohtalaisten ja vaikeiden maniavaiheiden hoitoon

kaksisuuntaisen mielialahäiriön vakavien masennustilojen hoitoon

kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisten tai depressiivisten vaiheiden uusiutumisen estoon

potilaille, jotka ovat aiemmin reagoineet ketiapiinihoidolle.

Lisälääkkeenä masennusjaksojen hoitoon vaikeaa masennusta sairastaville potilaille, jotka ovat

saaneet osittaisen vasteen masennuslääkityksestä monoterapiana (ks. kohta 5.1). Ennen hoidon

aloittamista lääkärin tulee ottaa huomioon Kagitzin turvallisuusprofiili (ks. kohta 4.4).

4.2

Annostus ja antotapa

Kullekin käyttöaiheelle on erilaiset annostusohjeet. Tästä syystä on varmistettava, että potilaat saavat

selvät ohjeet oikeasta annostuksesta omaan sairauteensa.

Annostus

Aikuiset

Skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kohtalaisten ja vaikeiden maniavaiheiden

hoito

Kagitz-depottabletit otetaan vähintään 1 tunti ennen ateriaa. Hoidon aloitusvaiheen vuorokausiannos

aloituspäivänä on 300 mg ja toisena hoitopäivänä 600 mg. Suositeltava vuorokausiannos on 600 mg.

Kliinisesti perustelluissa tapauksissa annos voidaan nostaa 800 mg:aan asti. Vuorokausiannos sovitetaan

kunkin potilaan kliinisen vasteen ja lääkkeen siedettävyyden mukaan annokseen 400–800 mg

vuorokaudessa. Skitsofrenian ylläpitohoidossa annoksen sovittamista ei tarvita.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvän vakavan masennustilan hoito

Kagitz-depottabletit otetaan nukkumaanmenon aikaan. Neljän ensimmäisen hoitopäivän

vuorokausiannos on 50 mg (1. päivä), 100 mg (2. päivä), 200 mg (3. päivä) ja 300 mg (4. päivä).

Suositeltu vuorokausiannos on 300 mg. Kliinisissä tutkimuksissa ei 600 mg:n annoksella hoidetussa

potilasryhmässä ole havaittu suurempaa tehoa kuin 300 mg:lla hoidetussa ryhmässä (ks. kohta 5.1).

Yksittäiset potilaat saattavat hyötyä 600 mg:n annoksesta. Yli 300 mg:n annoksia käytettäessä hoito

aloitetaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön perehtyneen lääkärin määräyksellä. Kliinisten tutkimusten

perusteella voidaan annosta pienentää 200 mg:aan, jos potilaalla havaitaan siedettävyysongelmia.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön uusiutumisen esto

Potilaat, jotka ovat reagoineet kaksisuuntaisen mielialahäiriön akuuttiin hoitoon ketiapiinilla, voivat jatkaa

samalla annoksella Kagitz-hoitoa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvien maanisten, sekamuotoisten

tai depressiivisten vaiheiden uusiutumisen estämiseksi nukkumaanmenon aikaan annosteltuna. Potilaan

kliinisestä hoitovasteesta ja hoidon siedettävyydestä riippuen Kagitz-annos voi olla 300 mg – 800 mg

vuorokaudessa. Ylläpitohoidossa on tärkeää käyttää matalinta tehokasta annosta.

Vaikean masennuksen hoidossa lisälääkkeenä

Kagitz-depottabletit otetaan ennen nukkumaanmenoa. Aloitusvaiheen vuorokausiannos on 50 mg

ensimmäisenä ja toisena hoitopäivänä, ja 150 mg kolmantena ja neljäntenä hoitopäivänä.

Antidepressiivinen vaikutus havaittiin annoksilla 150 ja 300 mg/vrk lyhytkestoisissa tutkimuksissa

masennuslääkkeen lisänä (amitriptyliinin, bupropionin, sitalopraamin, duloksetiinin, essitalopraamin,

fluoksetiinin, paroksetiinin, sertraliinin ja venlafaksiinin kanssa – ks. kohta 5.1) ja annoksella 50 mg/vrk

lyhytkestoisissa monoterapiatutkimuksissa. Haittavaikutusten riski kasvaa suuremmilla annoksilla. Tästä

syystä lääkärien pitää varmistaa, että hoitoon käytetään pienintä tehokasta annosta ja aloittamalla

annoksella 50 mg/vrk. Vuorokausiannoksen noston 150 mg:sta 300 mg:aan pitää perustua potilaan

yksilöllisesti arvioituun tarpeeseen.

Siirtyminen lääkeainetta välittömästi vapauttavista ketiapiinitableteista depottabletteihin

Annostelun helpottamiseksi saavuttamiseksi potilaat, joita hoidetaan useampaan annokseen jaetuilla

lääkeainetta välittömästi vapauttavilla ketiapiinitableteilla, voivat siirtyä käyttämään Kagitz-

depottabletteja samalla vuorokausiannoksella kerran päivässä otettuna. Annosta on tarvittaessa

säädettävä.

Iäkkäät

Ketiapiinin, kuten muidenkin psykoosi- ja masennuslääkkeiden käytössä on noudatettava varovaisuutta,

erityisesti hoidon alussa hoidettaessa iäkkäitä potilaita. Annoksen säätämiseen vaadittava aika saattaa

olla pidempi ja päivittäinen hoitoannos pienempi kuin nuoremmilla potilailla. Ketiapiinin keskimääräisen

puhdistuman plasmasta on osoitettu vähenevän 30–50 % iäkkäillä potilailla verrattuna nuorempiin

potilaisiin. Iäkkäiden potilaiden aloitusannos on 50 mg vuorokaudessa. Annosta voidaan nostaa

50 mg/vrk kerrallaan tehokkaaseen annokseen asti potilaan kliinisestä vasteesta ja sietokyvystä

riippuen.

Iäkkäiden potilaiden vaikeiden masennusjaksojen hoito aloitetaan annoksella 50 mg/vrk hoitopäivinä 1–

3. Annos voidaan nostaa 100 mg:aan vuorokaudessa neljäntenä hoitopäivänä ja 150 mg:aan

kahdeksantena hoitopäivänä. Pienintä tehokasta annosta on käytettävä ja aloitettava annoksella

50 mg/vrk. Jos annos tarvitsee nostaa 300 mg:aan/vrk, se arvioidaan yksilöllisesti 22. hoitopäivän

jälkeen. Tehoa ja turvallisuutta kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa yli 65-

vuotiailla potilailla ei ole tutkittu.

Pediatriset potilaat

Ketiapiinin käyttöä alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille ei suositella, koska tiedot valmisteen käytöstä

tässä ikäryhmässä puuttuvat. Lumekontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista saadut tiedot on kuvattu

kohdissa 4.4, 4.8, 5.1 ja 5.2.

Munuaisten vajaatoiminta

Annoksen sovittamista ei tarvita.

Maksan vajaatoiminta

Ketiapiini metaboloituu valtaosin maksassa. Tämän vuoksi ketiapiinia on annettava varoen erityisesti

hoidon alussa potilaille, joilla on todettu maksan vajaatoiminta. Potilaille, joilla on maksan vajaatoiminta,

hoito aloitetaan annoksella 50 mg/vrk. Annosta voidaan lisätä 50 mg/vrk kerrallaan, kunnes saavutetaan

tehokas annos, huomioiden potilaan hoitovaste ja sietokyky.

Antotapa

Kagitz-depottabletit otetaan kerran päivässä, ei aterioiden yhteydessä. Tabletit on nieltävä kokonaisina,

niitä ei saa jakaa, purra tai murskata.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

Samanaikainen käyttö sytokromi P450 3A4:n estäjien, kuten HIV-proteaasin estäjien, atsolijohdannaisiin

kuuluvien sieni-infektiolääkkeiden, erytromysiinin, klaritromysiinin ja nefatsodonin kanssa on vasta-

aiheinen (ks. kohta 4.5).

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Ketiapiinilla on useita käyttöaiheita, joten sen turvallisuus pitää arvioida potilaskohtaisesti diagnoosin ja

käytetyn annoksen perusteella.

Pitkäaikaista tehoa ja turvallisuutta vaikeaa masennusta sairastavien potilaiden lisälääkkeenä ei ole

tutkittu. Sen sijaan pitkäaikaista tehoa ja turvallisuutta monoterapiana aikuispotilailla on tutkittu (ks.

kohta 5.1)

Pediatriset potilaat

Ketiapiinin käyttöä alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille ei suositella, koska tiedot valmisteen käytöstä

tässä ikäryhmässä puuttuvat. Ketiapiinilla tehtyjen kliinisten tutkimusten mukaan tiedossa olevan

aikuisten turvallisuusprofiilin (ks. kohta 4.8) lisäksi tiettyjä haittatapahtumia (ruokahalun lisääntymistä,

seerumin prolaktiinipitoisuuksien nousua, oksentelua, riniittiä ja pyörtymistä) ilmeni lapsilla ja nuorilla

useammin kuin aikuisilla, tai ne saattavat vaikuttaa lapsiin ja nuoriin eri tavalla kuin aikuisiin

(ekstrapyramidaalioireet ja ärtyneisyys). Lisäksi lapsilla ja nuorilla havaittiin verenpaineen nousua, jota

ei ole havaittu aikuistutkimuksissa. Lapsilla ja nuorilla todettiin myös muutoksia kilpirauhastoiminnassa.

Ketiapiinin pitkäaikaishoidon turvallisuutta kasvun ja kypsymisen osalta ei ole tutkittu pidemmältä ajalta

kuin 26 viikkoa. Valmisteen pitkäaikaisvaikutuksista kognitiiviseen ja käytöksen kehitykseen ei tunneta.

Lapsilla ja nuorilla esiintyi ekstrapyramidaalioireita ketiapiiniryhmässä lumeryhmää yleisemmin

lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistui skitsofreniaan sekä kaksisuuntaisen

mielialahäiriön maaniseen tai masennusvaiheeseen hoitoa saavia potilaita. (ks. kohta 4.8).

Itsemurha/itsetuhoiset ajatukset tai kliinisen tilan heikkeneminen

Masennusjaksoihin liittyy lisääntynyt itsetuhoisten ajatusten, itsensä vahingoittamisen ja itsemurhan

(itsetuhoiset tapahtumat) riski, siihen asti kunnes potilas elpyy merkittävästi (remissio). Koska tila ei

välttämättä kohene ensimmäisten tai useampien hoitoviikkojen aikana, potilaiden vointia pitää seurata

tarkoin kunnes paranemista havaitaan. Yleinen kliininen kokemus on, että itsemurhan riski saattaa

lisääntyä toipumisen varhaisessa vaiheessa.

Hoidettavan sairauden yleisesti tunnetuista riskitekijöistä johtuen on lisäksi huomioitava mahdollinen

itsetuhoisuuden riski ketiapiinihoidon äkillisen lopettamisen jälkeen.

Itsemurhariski voi lisääntyä myös muissa psykiatrisissa tiloissa, joihin ketiapiinia määrätään. Nämä tilat

saattavat esiintyä yhtäaikaisesti vaikeiden masennusjaksojen kanssa. Samoja varotoimenpiteitä kuin

vaikeita masennusjaksoja sairastavia potilaita hoidettaessa tulee siksi noudattaa hoidettaessa myös

muita psyykkisiä häiriöitä sairastavia potilaita.

Potilailla, joilla on aiemmin ollut itsetuhoisia tapahtumia tai joilla on merkittävässä määrin itsetuhoisia

ajatuksia ennen hoidon aloittamista, tiedetään olevan suurentunut itsemurha-ajatusten ja -yritysten riski.

Heitä pitää tarkkailla huolellisesti hoidon aikana. Meta-analyysi lumekontrolloiduista kliinisistä

tutkimuksista, joissa masennuslääkkeitä käytettiin psykiatrisissa häiriöissä aikuisille potilaille, osoitti

itsemurhakäyttäytymisen riskin lisääntymistä alle 25-vuotiailla masennuslääkettä saaneilla potilailla

verrattuna samanikäisiin lumelääkettä saaneisiin.

Lääkehoidossa olevia ja erityisesti korkean riskin potilaita on seurattava tarkasti varsinkin hoitoa

aloitettaessa ja annosta muutettaessa. Potilaita (ja heidän hoitajiaan) neuvotaan seuraamaan ja olemaan

tarkkaavaisia kliinisen tilan huononemisen, itsetuhoisen käyttäytymisen tai itsemurha-ajatusten ja muiden

epätavallisten muutosten suhteen käyttäytymisessä ja kehotetaan hakeutumaan välittömästi lääkäriin,

jos kyseisiä oireita esiintyy.

Lyhytkestoisemmissa lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa kaksisuuntaisen mielialahäiriön

masennusjaksoja sairastavien alle 25-vuotiaiden potilaiden itsetuhoisten tapahtumien riski lisääntyi

ketiapiinilla hoidetuilla verrattuna lumelääkkeellä hoidettuihin potilaisiin (3,0 % vs. 0 %). Kliinisissä

tutkimuksissa vaikeaa masennusta sairastavien alle 25-vuotiaiden potilaiden itsetuhoisten tapahtumien

esiintyvyys oli ketiapiinilla 2,1 % (3/144) ja lumelääkkeellä 1,3 % (1/75).

Metabolinen riski

Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu potilaiden metabolisen profiilin heikkenemistä, kuten muutoksia

painossa, veren sokeriarvoissa (ks. kohta hyperglykemia) ja rasva-arvoissa. Potilaan metaboliset

muuttujat arvioidaan hoitoa aloitettaessa ja säännöllisesti hoidon aikana näissä muuttujissa tapahtuvien

muutosten varalta. Heikentyneet arvot on hoidettava kliinisesti tarkoituksenmukaisella tavalla (ks. myös

kohta 4.8).

Ekstrapyramidaalioireet

Lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa hoidettaessa aikuispotilaita kaksisuuntaiseen

mielialahäiriöön liittyvän masennuksen ja vaikean masennuksen takia ketiapiinihoitoon liittyi enemmän

ekstrapyramidaalioireita (EPS) kuin lumelääkkeeseen (ks. kohdat 4.8 ja 5.1).

Ketiapiinin käytön yhteydessä on esiintynyt akatisiaa, jonka piirteitä ovat subjektiivisesti epämiellyttävä

tai ahdistava levottomuus ja tarve liikkua jatkuvasti kykenemättä istumaan tai pysyttelemään paikoillaan.

Tämän todennäköisyys on suurin ensimmäisten hoitoviikkojen aikana. Annoksen suurentaminen saattaa

olla haitallista potilaille, joille kehittyy näitä oireita.

Tardiivi dyskinesia

Jos tardiivin dyskinesian merkkejä ja oireita ilmenee, ketiapiinilääkityksen keskeyttämistä tai annoksen

pienentämistä pitää harkita. Tardiivin dyskinesian oireet voivat pahentua tai jopa ilmaantua hoidon

keskeyttämisen jälkeen (ks. kohta 4.8).

Uneliaisuus ja huimaus

Ketiapiinihoitoon on liittynyt uneliaisuutta ja muita vastaavia oireita, kuten sedaatiota (ks. kohta 4.8).

Kliinisissä tutkimuksissa hoidettaessa kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaihetta ja vaikeaa

masennusta sedaatio-oireet tulivat esiin yleensä kolmen ensimmäisen hoitopäivän aikana ja olivat

intensiivisyydeltään lähinnä lieviä tai kohtalaisia. Potilaat, joilla on voimakasta uneliaisuutta, saattavat

tarvita säännöllisempää seurantaa vähintään 2 viikon ajan oireiden alkamisesta tai kunnes

uneliaisuusoireet helpottuvat. Myös mahdollista hoidon lopettamista pitää harkita.

Ortostaattinen hypotensio

Ketiapiinihoidon yhteydessä on esiintynyt ortostaattista hypotensiota ja siihen liittyvää huimausta (ks.

kohta 4.8), joka uneliaisuuden tapaan on alkanut alkuvaiheen annostitrauksen aikana. Tämä voi lisätä

tapaturmien (kaatuminen) mahdollisuutta etenkin iäkkäillä potilailla. Tästä syystä potilaita pitää neuvoa

olemaan varovaisia siihen asti, kunnes he tottuvat lääkityksen mahdollisiin vaikutuksiin.

Ketiapiinia käytetään varoen potilaille, joilla tiedetään olevan jokin kardiovaskulaarinen sairaus,

aivoverenkierron sairaus tai muu hypotensiolle altistava tila. Annoksen pienentämistä tai asteittaisempaa

titraamista täytyy harkita erityisesti, jos ortostaattista hypotensiota ilmenee potilailla, joilla on

kardiovaskulaarinen sairaus.

Uniapneaoireyhtymä

Uniapneaoireyhtymää on raportoitu olleen ketiapiinia käyttävillä potilailla. Ketiapiinia on käytettävä

varoen potilaille, jotka saavat samanaikaisesti keskushermostoa lamaavia lääkkeitä, ja joilla on ollut

uniapnea tai joilla on uniapnean riski, kuten ylipainoisille/lihaville potilaille tai miehille.

Kouristuskohtaukset

Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa ei havaittu eroa kouristusten yleisyydessä potilailla, joita

hoidettiin ketiapiinilla tai lumelääkkeellä. Kouristuskohtausten ilmaantuvuudesta potilailla, joilla on

aiemmin ollut kouristuskohtauksia, ei ole tietoa. Kuten muidenkin antipsykoottien yhteydessä

suositellaan varovaisuutta hoidettaessa potilaita, joilla on ollut kouristuskohtauksia (ks. kohta 4.8).

Maligni neuroleptioireyhtymä

Ketiapiinin, kuten muidenkin psykoosilääkkeiden käytön yhteydessä voi ilmetä maligni

neuroleptioireyhtymä (ks. kohta 4.8). Sen kliinisiin oireisiin kuuluvat kuume, psyykkisen tilan muutos,

lihasjäykkyys, autonomiset oireet ja kohonnut kreatiinifosfokinaasi. Tällaisissa tapauksissa ketiapiinin

käyttö on keskeytettävä ja aloitettava asianmukainen hoito.

Vaikea neutropenia ja agranulosytoosi

Vaikeaa neutropeniaa (neutrofiilien määrä < 0,5 x 10

/l) on raportoitu ketiapiinilla tehdyissä kliinisissä

tutkimuksissa. Useimmat vakavat neutropeniatapaukset on todettu ketiapiinihoidon aloittamista

seuranneiden parin kuukauden aikana. Ilmeistä yhteyttä annokseen ei ole todettu. Valmisteen

markkinoille tulon jälkeen jotkin tapaukset ovat johtaneet kuolemaan. Mahdollisia neutropenian

riskitekijöitä ovat muun muassa jo ennen hoitoa havaittava valkosolujen pieni määrä ja aiempi lääkkeen

käytön aiheuttama neutropenia. Joitakin tapauksia on kuitenkin ilmennyt potilailla, joilla ei ole ennestään

riskitekijöitä. Ketiapiinihoito pitää lopettaa potilailta, joilla neutrofiilien määrä on < 1,0 x 10

/l. Potilaita

pitää tarkkailla tulehduksen merkkien ja oireiden varalta ja neutrofiilien määrää on seurattava (kunnes

arvo on > 1,5 x 10

/l) (ks. kohta 5.1).

Neutropenia on otettava huomioon, jos potilaalla on infektio tai kuumetta, erityisesti jos ilmeisiä altistavia

tekijöitä ei ole, ja hoidettava kliinisesti asianmukaisesti.

Potilaita on neuvottava ilmoittamaan välittömästi, jos agranulosytoosiin tai infektioon sopivia merkkejä

tai oireita (esim. kuumetta, heikotusta, letargiaa tai kurkkukipua) ilmenee milloin tahansa ketiapiinihoidon

aikana. Tällaisille potilaille on tehtävä pikaisesti valkosolulaskenta ja heiltä on tutkittava neutrofiilien

absoluuttinen määrä erityisesti silloin, kun muita altistavia tekijöitä ei ole.

Antikolinergiset (muskariiniset) vaikutukset

Ketiapiinin aktiivinen metaboliitti norketiapiini sitoutuu kohtalaisesti tai voimakkaasti useisiin

muskariinireseptorin alatyyppeihin. Tämän vuoksi suositusannosten mukainen ketiapiinin käyttö saattaa

johtaa antikolinergisiin haittavaikutuksiin, kun sitä käytetään samanaikaisesti muiden antikolinergisiä

vaikutuksia omaavien lääkkeiden kanssa, ja yliannostustapauksissa. Ketiapiinia on käytettävä varoen

potilaille, jotka saavat lääkkeitä, joilla on antikolinergisiä (muskariinisia) vaikutuksia. Ketiapiinia on

käytettävä varoen potilaille, joilla on tai on ollut virtsaumpi, kliinisesti merkittävä eturauhasen liikakasvu,

suolentukkeuma tai sen kaltainen tila, kohonnut silmänpaine tai ahdaskulmaglaukooma (ks. kohdat 4.5,

4.8, 5.1 ja 4.9).

Yhteisvaikutukset

Ks. myös kohta 4.5.

Käytettäessä ketiapiinia samanaikaisesti voimakkaasti maksaentsyymejä indusoivien lääkkeiden kuten

karbamatsepiinin tai fenytoiinin kanssa, alenevat ketiapiinin pitoisuudet plasmassa merkittävästi. On

huomattava, että tällä voi olla vaikutusta ketiapiinihoidon tehoon. Ketiapiinihoito aloitetaan

maksaentsyymi-induktoreja käyttäville potilaille vasta sitten, kun lääkäri on harkinnut ketiapiinihoidon

hyötyä verrattuna maksaentsyymi-induktorin lopettamisesta aiheutuviin riskeihin. On tärkeää, että mikä

tahansa muutos maksaentsyymi-induktorien käytössä on asteittaista. Tarvittaessa maksaentsyymi-

induktori korvataan ei-indusoivalla lääkkeellä (esim. natriumvalproaatilla).

Paino

Painonnousua on havaittu ketiapiinilla hoidetuilla potilailla. Heitä seurataan ja hoidetaan kliinisen

käytännön sekä psykoosilääkkeiden käyttöön liittyvien hoito-ohjeiden mukaisesti (ks. kohdat 4.8 ja 5.1).

Hyperglykemia

Hyperglykemiaa ja diabeteksen puhkeamista tai pahenemista, johon joskus liittyy ketoasidoosi tai

kooma, on raportoitu harvoin, myös joitakin kuolemaan johtaneita tapauksia (ks. kohta 4.8). Muutamissa

tapauksissa on raportoitu edeltävää painonnousua, mikä saattaa olla altistava tekijä. Psykoosilääkkeiden

hoito-ohjeistuksen mukainen seuranta on aiheellista. Psykoosilääkkeitä, myös ketiapiinia käyttäviä

potilaita on seurattava hyperglykemian oireiden (kuten polydipsia, polyuria, polyfagia ja heikkous)

havaitsemiseksi. Potilaita, joilla on diabetes mellitus tai sen riskitekijöitä, seurataan säännöllisesti

verensokeritasapainon heikkenemisen varalta. Painoa seurataan säännöllisesti.

Rasva-aineet

Ketiapiinilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa on havaittu kohonneita triglyseridi-, LDL- ja

kokonaiskolesterolipitoisuuksia ja vähentyneitä HDL-kolesterolipitoisuuksia (ks. kohta 4.8). Muuttuneita

rasva-ainepitoisuuksia pitää hoitaa kliinisesti tarkoituksenmukaisesti.

QT-ajan pidentyminen

Kliinisissä tutkimuksissa ja valmisteyhteenvedon mukaisessa käytössä ketiapiiniin ei ole liittynyt pysyvää

absoluuttisen QT -ajan pidentymistä. Markkinoilletulon jälkeen ketiapiinilla on terapeuttisilla annoksilla

(ks. kohta 4.8) ja yliannostustapauksissa (ks. kohta 4.9) raportoitu QT -ajan pidentymistä. Kuten

muidenkin psykoosilääkkeiden kohdalla, varovaisuutta on noudatettava määrättäessä ketiapiinia

potilaille, joilla on todettu kardiovaskulaarinen sairaus tai joiden perheessä on esiintynyt QT-ajan

pidentymistä. Varovaisuutta on noudatettava myös määrättäessä ketiapiinia joko lääkkeiden kanssa,

jotka pidentävät QT -aikaa, tai muiden psykoosilääkkeiden kanssa, erityisesti iäkkäillä sekä potilailla,

joilla on synnynnäinen pitkän QT:n oireyhtymä, sydämen kongestiivinen vajaatoiminta, sydämen

hypertrofia, hypokalemia tai hypomagnesemia (ks. kohta 4.5).

Kardiomyopatia ja sydänlihastulehdus

Kliinisissä tutkimuksissa ja myyntiluvan saamisen jälkeen on raportoitu kardiomyopatiaa ja

sydänlihastulehdusta. Syy-yhteyttä ketiapiiniin ei kuitenkaan ole osoitettu. Ketiapiinihoito pitää arvioida

uudelleen, jos potilaalla epäillään kardiomyopatiaa tai sydänlihastulehdusta.

Lääkehoidon lopettaminen

Akuutteja lopettamisoireita, kuten unettomuutta, pahoinvointia, päänsärkyä, ripulia, oksentelua,

heitehuimausta ja ärtyvyyttä on raportoitu ketiapiinihoidon äkillisen lopettamisen jälkeen. Vähintään 1–

2 viikon aikana tapahtuva asteittainen lopettaminen on suositeltavaa (ks. kohta 4.8).

Iäkkäiden dementiaan liittyvä psykoosi

Ketiapiinia ei ole hyväksytty dementiaan liittyvän psykoosin hoitoon.

Dementiapotilailla on satunnaistetuissa lumekontrolloiduissa tutkimuksissa joidenkin atyyppisten

antipsykoottien käytön yhteydessä todettu noin kolminkertainen aivoverenkiertoon kohdistuvien

haittavaikutusten riski. Riskin suurenemisen mekanismia ei tunneta. Suurentunutta riskiä ei voida sulkea

pois muiden antipsykoottien ja potilasryhmien kohdalla. Ketiapiinia on käytettävä varoen potilailla, joilla

on aivohalvauksen riskitekijöitä.

Atyyppisten antipsykoottien meta-analyysissä todettiin, että iäkkäillä potilailla, joilla on dementiaan

liittyvä psykoosi, on suurempi riski kuolla kuin lumelääkettä saaneilla potilailla. Kahdessa 10 viikon

kestoisessa lumekontrolloidussa ketiapiinitutkimuksessa samanlaisella potilasjoukolla (n = 710, keski-ikä

83 vuotta, hajonta 56–99 vuotta) kuolleisuus oli ketiapiinilla hoidetuilla potilailla 5,5 % ja

lumelääkeryhmässä 3,2 %. Näissä tutkimuksissa mukana olleiden potilaiden kuolemat aiheutuivat

monista syistä, jotka olivat odotettavissa tälle potilasryhmälle.

Dysfagia

Ketiapiinin käytön yhteydessä on raportoitu dysfagiaa (ks. kohta 4.8). Ketiapiinia pitää käyttää varoen

potilaille, joilla on riski sairastua aspiraatiokeuhkokuumeeseen.

Ummetus ja suolitukos

Ummetus on suolitukoksen riskitekijä. Ketiapiinin käytön yhteydessä on raportoitu ummetusta ja

suolitukoksia (ks. kohta 4.8). Jotkin ilmoitukset koskevat kuolemaan johtaneita tapauksia potilailla, joilla

oli suurentunut suolitukoksen riski, kuten potilailla, jotka saivat samanaikaisesti useita suoliston

motiliteettia vähentäviä lääkkeitä tai eivät välttämättä ilmoittaneet ummetusoireista. Potilaita, joilla on

suolitukos/ileus, pitää seurata tarkoin ja hoitaa kiireellisesti.

Laskimotukos

Laskimotukoksia (VTE) on raportoitu antipsykoottisten lääkkeiden käytön yhteydessä. Koska

antipsykooteilla hoidettavilla potilailla usein on hankittuja laskimotukoksille altistavia riskitekijöitä, kaikki

mahdolliset riskitekijät on tunnistettava ennen ketiapiinihoidon aloittamista sekä hoidon aikana ja

ennaltaehkäisevät toimenpiteet on suoritettava.

Haimatulehdus

Pankreatiittia on raportoitu sekä kliinisissä tutkimuksissa että markkinoille tulon jälkeisissä

haittavaikutusilmoituksissa. Markkinoille tulon jälkeen ilmoitetuissa tapauksissa useilla, joskaan ei

kaikilla, potilailla oli muita tunnettuja pankreatiitin riskitekijöitä, kuten kohonneet triglyseridiarvot (ks.

kohta 4.4), sappikivet tai alkoholin käyttö.

Muuta tietoa

Ketiapiinin yhteiskäytöstä natriumdivalproaatin tai litiumin kanssa akuuttien kohtalaisten tai vaikeiden

maniavaiheiden hoidossa on saatavilla vain vähän tietoa. Yhdistelmähoito oli kuitenkin hyvin siedetty

(ks. kohdat 4.8 ja 5.1). Tutkimustulokset osoittivat lääkkeiden additiivisen vaikutuksen 3. hoitoviikolla.

Laktoosi

Kagitz-depottabletit sisältävät laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-

intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei tule

käyttää tätä lääkettä.

Väärinkäyttö ja päihdekäyttö

Tapauksia väärinkäytöstä ja päihdekäytöstä on raportoitu. Varovaisuus saattaa olla tarpeen

määrättäessä ketiapiinia potilaille, joiden taustatiedoissa on alkoholin tai lääkkeiden tahallista

väärinkäyttöä.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Ketiapiinin primaarien keskushermostovaikutusten vuoksi ketiapiinia pitää käyttää varoen muiden

keskushermostoon vaikuttavien lääkevalmisteiden ja alkoholin kanssa.

Ketiapiinia on annettava varoen potilaille, jotka saavat samanaikaisesti muita lääkkeitä, joilla on

antikolinergisiä (muskariinisia) vaikutuksia (ks. kohta 4.4).

Sytokromi P450 (CYP) 3A4 on ensisijainen entsyymi, joka vastaa ketiapiinin sytokromi P450-

välitteisestä metaboliasta. Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä yhteisvaikutustutkimuksessa ketiapiinin

(annos 25 mg/vrk) samanaikainen anto ketokonatsolin (CYP3A4:n estäjä) kanssa aiheutti ketiapiinin

AUC-arvon suurenemisen 5–8-kertaiseksi. Tästä johtuen ketiapiinin samanaikainen käyttö CYP3A4:n

estäjien kanssa on vasta-aiheinen. Greippimehua ei myöskään suositella käytettäväksi ketiapiinihoidon

aikana.

Farmakokineettisessä moniannostutkimuksessa havaittiin, että karbamatsepiinin (tunnettu

maksaentsyymi-induktori) anto ketiapiinihoidon aikana lisäsi merkitsevästi ketiapiinin puhdistumaa.

Puhdistuman lisääntyminen pienentää ketiapiinin systeemistä altistumista (mitattuna AUC-arvona)

keskimäärin 13 %:iin siitä mitä pelkästään ketiapiinia saaneilla, vaikka joillakin potilailla vaikutus onkin

tätä suurempi. Tämän yhteisvaikutuksen seurauksena pitoisuudet plasmassa voivat olla matalampia,

millä voi olla vaikutusta ketiapiinihoidon tehoon. Ketiapiinin ja fenytoiinin (toinen mikrosomaalinen

entsyymi-induktori) samanaikainen annostelu lisäsi merkittävästi ketiapiinin puhdistumaa, arviolta

450 %. Ketiapiinihoito aloitetaan maksaentsyymi-induktoreja käyttävillä potilailla vasta sitten, kun

lääkäri on harkinnut ketiapiinihoidon hyötyä verrattuna maksaentsyymi-induktorin lopettamisesta

aiheutuviin riskeihin. On tärkeää, että mikä tahansa muutos maksaentsyymi-induktorien käytössä on

asteittaista. Tarvittaessa maksaentsyymi-induktori korvataan ei-indusoivalla lääkkeellä (esim.

natriumvalproaatti) (ks. kohta 4.4).

Ketiapiinin farmakokinetiikka ei merkittävästi muuttunut annettaessa samanaikaisesti

masennuslääkkeistä imipramiinia (tunnettu CYP 2D6:n estäjä) tai antidepressantti fluoksetiinia (tunnettu

CYP 3A4:n ja CYP 2D6:n estäjä).

Ketiapiinin farmakokinetiikka ei merkittävästi muuttunut annettaessa samanaikaisesti risperidonia tai

haloperidolia (antipsykootteja). Ketiapiinin ja tioridatsiinin samanaikainen käyttö lisäsi kuitenkin

ketiapiinin puhdistumaa, arviolta noin 70 %.

Ketiapiinin farmakokinetiikka ei muuttunut annettaessa samanaikaisesti simetidiiniä.

Samanaikaisesti annettuna ketiapiini ei vaikuttanut litiumin farmakokinetiikkaan.

Kun kuuden viikon pituisessa satunnaistetussa tutkimuksessa verrattiin litiumin ja ketiapiinifumaraatin

yhdistelmää lumelääkkeen ja ketiapiinifumaraatin yhdistelmään akuuttia maniaa sairastavien aikuisten

hoidossa, ekstrapyramidaalioireisiin liittyviä tapahtumia (erityisesti vapinaa), uneliaisuutta ja painon

nousua todettiin useammin litiumia lisälääkkeenä saaneiden ryhmässä verrattuna lumelääkettä

lisälääkkeenä saaneeseen ryhmään (ks. kohta 5.1)

Kun natriumvalproaattia ja ketiapiinia annettiin potilaalle samanaikaisesti, ei kummankaan lääkkeen

farmakokinetiikka muuttunut kliinisesti merkitsevästi. Retrospektiivisessä tutkimuksessa, jossa lapsille ja

nuorille annettiin valproaattia, ketiapiinia tai molempia, leukopenian ja neutropenian ilmaantuvuus oli

yhdistelmähoitoryhmässä suurempaa kuin monoterapiaryhmissä.

Varsinaisia yhteisvaikutustutkimuksia yleisesti käytettävien kardiovaskulaarilääkkeiden kanssa ei ole

tehty.

Varovaisuutta on noudatettava, kun ketiapiinia käytetään lääkkeiden kanssa, jotka aiheuttavat

elektrolyyttihäiriöitä tai pidentävät QT-aikaa.

Ketiapiinia käyttäneillä potilailla on ilmoitettu vääriä positiivisia tuloksia metadonia ja trisyklisiä

masennuslääkkeitä määrittävissä entsyymi-immunoanalyyseissä (EIA). Kyseenalaiset EIA-

seulontatulokset on suositeltavaa vahvistaa asianmukaisilla kromatografisilla menetelmillä.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Ensimmäinen raskauskolmannes

Kohtalainen määrä julkaistuja tietoja altistuneista raskauksista (eli noin 300–1 000:sta raskauden

lopputuloksesta), mukaan lukien yksittäiset raportit ja muutamat havainnointitutkimukset, ei viittaa

hoidon aiheuttamaan lisääntyneeseen epämuodostumien riskiin. Saatavilla olevien tietojen perusteella

lopullista johtopäätöstä hoidon aiheuttamasta riskistä ei kuitenkaan voi tehdä. Eläinkokeissa on havaittu

lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3). Siksi ketiapiinia pitäisi käyttää raskauden aikana ainoastaan

tilanteissa, joissa hyöty arvioidaan mahdollisia riskejä suuremmaksi.

Kolmas raskauskolmannes

Psykoosilääkkeille (myös ketiapiinille) kolmannen raskauskolmanneksen aikana altistuneilla

vastasyntyneillä on ekstrapyramidaali- ja lääkevieroitusoireiden riski. Oireiden vaikeusaste ja kesto

synnytyksen jälkeen voi vaihdella. Näitä vastasyntyneillä esiintyviä oireita voivat olla agitaatio,

hypertonia, hypotonia, vapina, uneliaisuus, hengitysvaikeus tai syömishäiriöt. Siksi vastasyntyneiden

vointia pitää seurata huolellisesti.

Imetys

Ketiapiinin erittymistä äidinmaitoon koskevista julkaistuista raporteista saatujen hyvin vähäisten tietojen

perusteella terapeuttisina annoksina käytetyn ketiapiinin erittyminen rintamaitoon näyttää vaihtelevan.

Koska varmoja tietoja ei ole, on päätettävä, lopetetaanko rintaruokinta vai lopetetaanko ketiapiinihoito,

ottaen huomioon rintaruokinnasta aiheutuvat hyödyt lapselle ja hoidosta koituvat hyödyt äidille.

Hedelmällisyys

Ketiapiinin vaikutusta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tutkittu. Rotilla todettiin suurentuneeseen

prolaktiinipitoisuuteen liittyviä vaikutuksia, mutta ne eivät ole suoraan merkityksellisiä ihmiselle (ks.

kohta 5.3).

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Primaarien keskushermostovaikutustensa takia ketiapiini saattaa häiritä valppautta vaativaa toimintaa.

Potilaiden pitäisi tämän vuoksi välttää autolla ajoa tai koneiden käyttöä, kunnes heidän yksilöllinen

herkkyytensä on selvitetty.

4.8

Haittavaikutukset

Yleisimmin raportoidut haittavaikutukset ketiapiinilla (≥ 10 %) ovat uneliaisuus, huimaus, suun

kuivuminen, päänsärky, lääkehoidon lopettamisoireet, seerumin triglyseridipitoisuuden suureneminen,

kokonaiskolesterolipitoisuuksien (lähinnä LDL-kolesterolipitoisuuksien) suureneminen, HDL-

kolesterolipitoisuuksien pieneneminen, painon nousu, hemoglobiiniarvojen pieneneminen ja

ekstrapyramidaalioireet.

Ketiapiinihoidon aikana raportoitujen haittavaikutusten esiintyvyys on taulukoitu alla (Taulukko 1) The

Council for International Organizations of Medical Sciences -järjestön (CIOMS III Working Group;

1995) suosittelemassa muodossa:

Taulukko 1. Ketiapiinihoitoon liittyvät haittavaikutukset.

Haittavaikutusten yleisyys esitetään seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100 ja < 1/10),

melko harvinainen (≥ 1/1000 ja < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000 ja < 1/1 000), hyvin harvinainen

(< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Elinjärje ste

lmä

Hyvin

yleinen

Yleinen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Veri ja

imukudos

hemoglobiiniar

vojen

pieneneminen

leukopenia

1,28

neutrofiiliarvojen

pieneneminen,

eosinofiiliarvojen

pieneneminen

neutropenia

trombosytopenia,

anemia,

trombosyyttiarvoj

pieneneminen

agranulosytoo

Immuunijärje

stelmä

yliherkkyys (mm.

allergiset

ihoreaktiot)

anafylaktinen

reaktio

Umpieritys

hyperprolaktine

, kokonais-

pitoisuuksien

lasku

, vapaan

pitoisuuksien

lasku

kokonais-T

pitoisuuksien

lasku

, TSH-

pitoisuuksien

nousu

vapaan T

pitoisuuksien

lasku

hypotyreoosi

antidiureettisen

hormonin

epäasianmukain

en eritys

Aineenvaihd

unta ja

ravitsemus

seerumin

triglyseridipitoi

suuksien

nousu

10,30

kokonaiskolest

erolipitoisuuksi

en (lähinnä

LDL-

kolesterolin)

nousu

11,30

HDL-

kolesterolipitoi

suuksien

lasku

17,30

painon

nousu

8,30

lisääntynyt

ruokahalu,

verensokeriarvoj

suureneminen

hyperglykemiata

solle

6, 30

hyponatremia

diabetes

mellitus

diabeteksen

paheneminen

metabolinen

oireyhtymä

Psyykkiset

häiriöt

epänormaalit

unet ja

painajaiset,

itsetuhoiset

ajatukset ja

itsetuhokäyttäyt

yminen

unissakävely

ja muut

samantyyppis

et reaktiot,

esim. unissa

puhuminen ja

syöminen

Hermosto

huimaus

4, 16

uneliaisuus

2,16

päänsärky,

extrapyramida

alioireet

1, 21

dysartria

kouristukset

levottomat jalat

-syndrooma,

tardiivi

dyskinesia

1, 5

pyörtyminen

4,16

Sydän

takykardia

sydämentykytys

QT-ajan

piteneminen

1,12, 18

bradykardia

Silmät

näköhäiriöt

Verisuonisto

ortostaattinen

hypotensio

4,16

laskimotukos

Hengityselim

et, rintakehä

ja välikarsina

hengenahdistus

riniitti

Ruoansulatus

elimistö

suun

kuivuminen

ummetus,

dyspepsia,

oksentelu

dysfagia

haimatulehdu

, suolitukos/

ileus

Maksa ja

sappi

seerumin

alaniiniaminotran

sferaasiarvojen

(ALAT) nousu

gamma-GT-

pitoisuuksien

suureneminen

seerumin

aspartaattitransa

minaasiarvojen

(ASAT) nousu

keltatauti

maksatulehdu

Iho ja

ihonalainen

kudos

angioedeema

Stevens-

Johnsonin

toksinen

epidermaaline

n nekrolyysi,

oireyhtymä

erythema

multiforme

Luusto,

lihakset ja

sidekudos

rabdomyolyysi

Munuaiset ja

virtsatiet

virtsaumpi

raskauteen,

synnytyksee

n ja

perinataalika

uteen liittyvät

haitat

vastasyntyne

lääkeainevier

oitusoireyhty

mäl

Sukupuolieli

met ja rinnat

seksuaalinen

toimintahäiriö

priapismi,

galaktorrea,

rintojen

turpoaminen,

kuukautishäiri

Yleisoireet ja

antopaikassa

todettavat

haitat

lääkehoidon

lopettamisoiree

lievä

voimattomuus

perifeerinen

edeema,

ärtyneisyys,

kuume

maligni

neuroleptioire

yhtymä

hypotermia

Tutkimukset

lisääntynyt

veren

kreatiinifosfo

kinaasi

Katso kohta 4.4.

Uneliaisuutta saattaa esiintyä erityisesti kahden ensimmäisen hoitoviikon aikana, mikä kuitenkin

yleensä häviää ketiapiinin käytön jatkuessa.

Muutamilla ketiapiinia saavilla potilailla on havaittu oireettomia seerumin transaminaasi- (ALAT,

ASAT) tai gamma-GT-arvojen nousuja (muutos normaaliarvoista tasolle ≥ 3 x viitearvojen

yläraja milloin tahansa). Nämä arvot ovat yleensä korjautuneet ketiapiinihoidon jatkuessa.

Kuten muutkin adrenergisia alfa

-reseptoreja salpaavat antipsykootit, ketiapiini voi indusoida

ortostaattista hypotoniaa, johon liittyy huimausta, takykardiaa ja joillain potilailla pyörtymistä,

varsinkin alkuvaiheen annostitrausjakson aikana (ks. kohta 4.4).

Haittavaikutusten esiintyvyysluvut perustuvat vain ketiapiinia välittömästi vapauttavan

lääkemuodon markkinoille tulon jälkeiseen seurantaan.

Paastoverensokeri ≥ 7,0 mmol/l (≥ 126 mg/dl) tai ei-paastoverensokeri ≥ 11,1 mmol/l

(≥ 200 mg/dl) ainakin yhdessä tapauksessa.

Lisääntynyttä dysfagiaa ketiapiinilla verrattuna lumelääkkeeseen on havaittu vain kliinisissä

kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen tutkimuksissa.

Painon nousu lähtötasoon verrattuna > 7 %. Esiintyy lähinnä ensimmäisten hoitoviikkojen aikana

aikuisilla.

Lääkehoidon päättymiseen liittyviä oireita tutkivissa akuuteissa, lumekontrolloiduissa,

monoterapiatutkimuksissa havaittiin yleisimmin seuraavia lopettamisoireita: unettomuus,

pahoinvointi, päänsärky, ripuli, oksentelu, heitehuimaus ja ärtyvyys. Näiden oireiden esiintyminen

vähentyi merkittävästi, kun lopettamisesta oli kulunut yli viikko.

Triglyseridipitoisuus ≥ 2,258 mmol/l (≥ 200 mg/dl) (potilaat, ikä ≥ 18 vuotta) tai ≥ 1,694 mmol/l

(≥ 150 mg/dl) (alle 18-vuotiaat potilaat) ainakin yhden kerran.

Kolesterolipitoisuus ≥ 6,2064 mmol/l (≥ 240 mg/dl) (potilaat, ikä ≥ 18 vuotta) tai ≥ 5,172 mmol/l

(≥ 200 mg/dl) (alle 18-vuotiaat potilaat) ainakin yhden kerran. LDL-kolesterolin lisääntymistä

≥ 0,769 mmol/l (≥ 30 mg/dl) on hyvin yleisesti havaittu. Keskimääräinen muutos tällaisilla

potilailla oli 1,07 mmol/l (≥ 41,7 mg/dl).

Katso teksti alapuolelta.

Trombosyytit ≤ 100 x 109/l ainakin yhden kerran.

Perustuu kliinisen tutkimuksen haittavaikutusraportteihin veren kreatiinifosfokinaasin

lisääntymisestä, jolla ei ollut yhteyttä maligniin neuroleptioireyhtymään.

Prolaktiiniarvot (potilaat > 18 vuotta): > 20 mikrog/l (> 869,56 pmol/l) miehillä; > 30 mikrog/l

(> 1 304,34 pmol/l) naisilla, mihin aikaan tahansa.

Voi johtaa kaatumiseen.

HDL-kolesteroli: miehet < 1,025 mmol/l (40 mg/dl), naiset < 1,282 mmol/l (50 mg/dl) mihin aikaan

tahansa.

Potilaat, joilla korjattu QT-aika muuttui < 450 ms:sta ≥ 450 ms:iin ja pidentyminen oli ≥ 30 ms.

Ketiapiinin lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa keskimääräinen muutos ja

esiintymistiheys potilailla, joiden muutokset olivat kliinisesti merkittäviä, olivat samanlaisia sekä

ketiapiinilla että lumelääkkeellä.

Muutos > 132 mmol/l:sta ≤ 132 mmol/l:aan vähintään kerran.

Tapauksia itsetuhoisista ajatuksista ja itsetuhokäyttäytymisestä on raportoitu ketiapiinihoidon

aikana tai heti hoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohdat 4.4. ja 5.1).

Ks. kohta 5.1.

Hemoglobiiniarvojen laskua tasolle ≤ 130 g/l (8,07 mmol/l) miehillä ja ≤ 120 g/l (7,45 mmol/l)

naisilla vähintään yhdellä mittauskerralla esiintyi 11 %:lla ketiapiiniryhmien potilaista kaikissa

tutkimuksissa, myös avoimissa jatkotutkimuksissa. Näillä potilailla hemoglobiiniarvojen suurin

lasku minään ajankohtana oli keskimäärin 15,0 g/l.

Nämä raportit koskivat usein potilaita, joilla oli takykardiaa, huimausta, ortostaattista hypotensiota

tai perussairautena sydäntauti tai hengityselimistön sairaus.

Perustuu normaalien lähtötasoarvojen muuttumiseen mahdollisesti kliinisesti merkittävälle tasolle

milloin tahansa lähtötilanteen jälkeen missä tahansa tutkimuksessa. Kokonais-T

- ja kokonais-T

pitoisuuksien sekä vapaan T

:n ja vapaan T

:n pitoisuuksien muutosten määritelmänä oli

< 0,8 x viitearvojen alaraja (pmol/l) ja TSH-arvon muutoksen määritelmänä > 5 mIU/l milloin

tahansa.

Perustuu oksentelun suurempaan esiintymistiheyteen iäkkäillä (≥ 65-vuotiailla) potilailla.

Perustuu neutrofiiliarvojen muutokseen lähtötasolta ≥ 1,5 x 10

/l tasolle < 0,5 x 10

/l milloin

tahansa hoidon aikana ja potilaisiin, joilla oli vaikea neutropenia (< 0,5 x 10

/l) ja infektio kaikkien

kliinisten ketiapiinitutkimusten aikana (ks. kohta 4.4).

Perustuu normaalien lähtötasoarvojen muuttumiseen mahdollisesti kliinisesti merkittäväksi milloin

tahansa lähtötilanteen jälkeisissä tutkimuksissa. Eosinofiiliarvojen muutoksen määritelmänä on

> 1 x 10

/l milloin tahansa.

Perustuu normaalien lähtötasoarvojen muuttumiseen mahdollisesti kliinisesti merkittäväksi milloin

tahansa lähtötilanteen jälkeisissä tutkimuksissa. Valkosoluarvojen muutoksen määritelmänä on

≤ 3 x 10

/l milloin tahansa.

Perustuu metabolista oireyhtymää koskeviin haittatapahtumaraportteihin kaikissa kliinisissä

ketiapiinitutkimuksissa.

Joillakin potilailla todettiin kliinisissä tutkimuksissa useamman kuin yhden

aineenvaihduntaparametrin (paino, verensokeri ja lipidiarvot) muuttumista (ks. kohta 4.4).

Ks. kohta 4.6.

Saattaa ilmetä hoitoa aloitettaessa tai pian sen jälkeen. Siihen saattaa liittyä matala verenpaine tai

pyörtymistä. Esiintymistiheys perustuu kaikissa ketiapiinilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa

ilmoitettuihin bradykardiaa ja siihen liittyviä tapahtumia koskeviin haittavaikutuksiin.

Antipsykoottisten lääkkeiden käytön yhteydessä on ilmoitettu QT-ajan pidentymistä,

kammiorytmihäiriöitä, selittämättömiä äkkikuolemia, sydämenpysähdystä ja kääntyvien kärkien

takykardiaa, ja niitä pidetään luokkavaikutuksina.

Pediatriset potilaat

Edellä kuvattuja aikuisilla esiintyneitä haittavaikutuksia voi esiintyä myös lapsilla ja nuorilla. Seuraavassa

taulukossa esitetään ne haittavaikutukset, joita ilmoitettiin (10–17-vuotiailla) lapsilla ja nuorilla

yleisemmin kuin aikuisilla tai joita ei ole todettu aikuisilla.

Taulukko 2. Lapsilla ja nuorilla ilmenneet ketiapiinihoitoon liittyvät haittavaikutukset, joita

esiintyi yleisemmin kuin aikuisilla tai joita ei ole todettu aikuispotilailla

Haittatapahtumien yleisyys esitetään seuraavasti: Hyvin yleiset (> 1/10), yleiset (> 1/100, < 1/10), melko

harvinaiset (> 1/1 000, < 1/100), harvinaiset (> 1/10 000, < 1/1 000) ja hyvin harvinaiset (< 1/10 000).

Elinjärjestelmä

Hyvin yleinen

Yleinen

Umpieritys

suurentuneet prolaktiiniarvot

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

ruokahalun lisääntyminen

Hermosto

ekstrapyramidaalioireet

3, 4

pyörtyminen

Verisuonisto

kohonnut verenpaine

Hengityselimistö, rintakehä ja välikarsina

riniitti

Ruoansulatuselimistö

oksentelu

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

ärtyisyys

Prolaktiiniarvot (alle 18-vuotiaat potilaat): miehet > 20 µ g/l (> 869,56 pmol/l); naiset > 26 µ g/l

(> 1130,428 pmol/l) ajankohdasta riippumatta. Alle 1 %:lla potilaista prolaktiinipitoisuus suureni

tasolle > 100 µ g/l.

Perustuu kliinisesti merkitsevät kynnysarvot ylittäviin muutoksiin (Yhdysvaltojen Kansallisen

terveysviraston [NIH] kriteerien mukaan) tai systolisen (> 20 mmHg) tai diastolisen

(> 10 mmHg) verenpaineen kohoamiseen ajankohdasta riippumatta kahdessa 3–6 viikkoa

kestäneessä lumekontrolloidussa lyhytaikaistutkimuksessa lapsilla ja nuorilla.

Huom. Esiintymistiheys on samaa luokkaa kuin aikuisilla, mutta lapsille ja nuorille voi olla eri

kliininen merkitys kuin aikuisille.

Ks. kohta 5.1.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus

ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Oireet

Yliannostuksen yhteydessä ilmoitetut merkit ja oireet johtuivat yleensä vaikuttavan aineen tunnettujen

farmakologisten vaikutusten korostumisesta. Niitä olivat uneliaisuus, sedaatio, takykardia, hypotensio ja

antikolinergiset vaikutukset.

Yliannostus saattaa pidentää QT-aikaa ja aiheuttaa kouristuskohtauksia, status epilepticuksen,

rabdomyolyysin, hengityslaman, virtsaummen, sekavuutta, deliriumin, agitaatiota, kooman tai kuoleman.

Potilailla, joilla on vakava kardiovaskulaarinen sairaus, yliannostuksen vaikutusten riski saattaa olla

tavallista suurempi (ks. kohta 4.4 Ortostaattinen hypotensio).

Yliannostuksen hoito

Ketiapiinille ei ole erityistä vasta-ainetta. Vaikeissa tapauksissa on pidettävä mielessä mahdollisuus

useiden lääkkeiden osallisuudesta. Tehohoito on suositeltavaa: potilaan hengitystiet pidetään vapaana,

riittävä hapen saanti ja ventilaatio on varmistettava sekä tarkkailtava ja ylläpidettävä sydämen ja

verenkierron toimintaa.

Julkaistun kirjallisuuden perusteella potilaille, joilla on delirium ja agitaatiota ja selviä antikolinergisiä

oireita, voidaan antaa 1–2 mg fysostigmiinia (jatkuvassa EKG-seurannassa). Tätä ei suositella

standardihoidoksi, koska fysostigmiinilla on mahdollisesti negatiivinen vaikutus sydämen

sähkönjohtumisnopeuteen. Fysostigmiinia voidaan käyttää, jos EKG:ssä ei todeta poikkeamia.

Fysostigmiinia ei pidä käyttää, jos potilaalla on rytmihäiriöitä, minkä tahansa asteinen johtumiskatkos tai

leveät QRS-heilahdukset.

Vaikka yliannostelun imeytymisen estoa ei ole tutkittu, mahahuuhtelua voidaan harkita vaikeissa

tapauksissa, jos se voidaan toteuttaa tunnin kuluessa lääkkeen ottamisesta. Lääkehiilen antamista pitää

harkita.

Ketiapiiniyliannostuksen yhteydessä vaikeahoitoista hypotensiota on hoidettava asianmukaisin toimin,

esim. antamalla laskimoon nesteitä ja sympatomimeettejä. Adrenaliinin ja dopamiinin käyttöä on

vältettävä, sillä beetareseptorien stimulaatio saattaa pahentaa hypotensiota ketiapiinin aiheuttaman

alfasalpauksen yhteydessä.

Huolellista lääketieteellistä valvontaa ja seurantaa on jatkettava potilaan toipumiseen asti.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Psykoosilääkkeet; Diatsepiinit, oksatsepiinit, tiatsepiinit ja oksepiinit,

ATC-koodi: N05AH04

Vaikutusmekanismi

Ketiapiini on atyyppinen antipsykoottinen aine. Ketiapiini ja sen aktiivinen metaboliitti ihmisen

plasmassa, norketiapiini, vaikuttavat lukuisiin hermosolujen välittäjäainereseptoreihin. Ketiapiini ja

norketiapiini sitoutuvat aivojen serotoniini (5HT

) ja dopamiini D

- ja D

-reseptoreihin. Reseptoreihin

sitoutumisessa on havaittavissa suurempi selektiivisyys 5HT

-reseptoreihin verrattuna D

-reseptoreihin,

minkä arvellaan myötävaikuttavan ketiapiinin kliinisiin antipsykoottisiin ominaisuuksiin ja vähäiseen

alttiuteen aiheuttaa ekstrapyramidaalisia (EPS) haittavaikutuksia verrattuna tavanomaisiin

antipsykootteihin. Ketiapiini ja norketiapiini sitoutuvat merkityksettömässä määrin

bentsodiatsepiinireseptoreihin, mutta voimakkaasti histaminergisiin ja alfa-1-adrenergisiin reseptoreihin

ja kohtalaisesti alfa-2-adrenergisiin reseptoreihin. Ketiapiini sitoutuu myös vähäisessä määrin tai ei

sitoudu lainkaan muskariinireseptoreihin. Sen sijaan norketiapiini sitoutuu kohtalaisesti tai voimakkaasti

useisiin muskariinireseptoreihin, mikä saattaa selittää sen antikolinergisiä (muskariinisia) vaikutuksia.

Noradrenaliinitransportterin (NET) estäminen ja norketiapiinin osittainen agonistinen vaikutus 5HT

reseptoreihin saattaa osaltaan vaikuttaa ketiapiinifumaraatin tehoon depressiolääkkeenä.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Ketiapiini on aktiivinen antipsykoottista aktiivisuutta tutkivissa testeissä, kuten esim. ehdollistuneessa

välttämisessä. Se vähentää myös dopamiiniagonistien vaikutuksia mitattuna joko käyttäytymisen

perusteella tai neurofysiologisesti ja lisää dopamiinin metaboliittien määriä, mitä pidetään

neurokemiallisena merkkinä D

-reseptorien salpauksesta.

Prekliinisissä testeissä, joilla ennustetaan ekstrapyramidaalisia haittavaikutuksia, ketiapiinilla on

tavanomaisista antipsykooteista poikkeava profiili. Ketiapiini ei aiheuta dopamiini D

-reseptorien

herkistymistä pitkäaikaisen annostuksen jälkeen. Ketiapiini aiheuttaa vain lievän katalepsian annoksilla,

jotka salpaavat dopamiini D

-reseptorit tehokkaasti. Ketiapiinin vaikutus kohdistuu selektiivisesti

limbiseen järjestelmään, koska pitkäaikaisen annostelun jälkeen saavutetaan depolarisaation salpaus

mesolimbisissä, mutta ei dopamiinia sisältävissä nigrostriataalineuroneissa. Ketiapiini aiheuttaa häviävän

vähän dystoniataipumusta haloperidolille herkistyneillä tai lääkitsemättömillä kapusiiniapinoilla lyhyt- tai

pitkäaikaisen annostelun jälkeen (ks. kohta 4.8).

Kliininen teho ja turvallisuus

Skitsofrenia

Ketiapiinidepottablettien teho skitsofrenian hoidossa osoitettiin 6 viikon lumelääkekontrolloidussa

tutkimuksessa, johon osallistui skitsofrenian DMS-IV-kriteerit täyttäviä potilaita, ja 6 viikon

aktiivikontrolloidussa tutkimuksessa kliinisesti tasapainossa oleville avohoitopotilaille, jossa välittömästi

ketiapiinia vapauttava valmiste vaihdettiin depotvalmisteeseen.

Lumekontrolloidun tutkimuksen pääasiallisena tulosmuuttujana oli muutos lähtötasosta loppuarviointiin

PANSS-kokonaispisteissä. Depotmuotoinen ketiapiini 400 mg/vrk, 600 mg/vrk ja 800 mg/vrk yhdistettiin

tilastollisesti merkittävään psykoottisten oireiden parannukseen lumelääkkeeseen verrattuna. Vaikutus

oli suurempi 600 mg:n ja 800 mg:n annoksilla kuin 400 mg:n annoksella.

Kuuden viikon aktiivikontrolloidussa vaihtotutkimuksessa pääasiallinen tulosmuuttuja oli sellaisten

potilaiden osuus, jotka tehon puutteen vuoksi keskeyttivät hoidon tai joiden PANSS-kokonaispisteet

nousivat 20 % tai enemmän. Potilailla, jotka olivat hoitotasapainossa ketiapiinia välittömästi vapauttavan

valmisteen annoksilla 400–800 mg vuorokaudessa, teho säilyi, kun lääkitys vaihdettiin samaan

annokseen kerran vuorokaudessa otettavaa depotmuotoista ketiapiinivalmistetta.

Pitkäkestoisessa tutkimuksessa stabiileilla skitsofreniapotilailla, joiden ylläpitohoitona käytettiin

depotmuotoista ketiapiinia 16 viikon ajan, depotmuotoinen ketiapiini osoittautui tehokkaammaksi

relapsien ehkäisyssä kuin lumelääke. Arvioitu riski relapseille 6 kuukauden hoidon jälkeen oli

depotmuotoiselle ketiapiinille 14,3 % ja lumelääkkeelle 68,2 %. Keskimääräinen annos oli 669 mg.

Uusia turvallisuuslöydöksiä ei havaittu 9 kuukauden (mediaani 7 kuukautta) depotmuotoisen ketiapiinin

käytön aikana. Erityisesti EPS-oireisiin ja painon nousuun liittyvissä haittavaikutusraporteissa ei havaittu

lisääntymistä depotmuotoisen ketiapiinin pitkäaikaiskäytön yhteydessä.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kahdessa monoterapiatutkimuksessa kohtalaisen tai vaikean maniavaiheen hoitoon ketiapiinin osoitettiin

olevan teholtaan lumelääkettä parempi mitattaessa maniaoireiden vähenemistä 3. ja 12. hoitoviikon

jälkeen. Depotmuotoinen ketiapiini osoittautui 3 viikkoa kestäneessä jatkotutkimuksessa merkittävästi

lumelääkettä tehokkaammaksi. Depotmuotoisen ketiapiinin annos oli 400–800 mg/vrk, keskimäärin

600 mg/vrk. Ketiapiinin yhteiskäytöstä natriumdivalproaatin tai litiumin kanssa akuuttien kohtalaisten tai

vaikeiden maniavaiheiden hoidossa on saatavilla vain vähän tietoa. Yhdistelmähoito oli kuitenkin hyvin

siedetty. Tutkimustulokset osoittivat lääkkeiden additiivisen vaikutuksen 3. hoitoviikolla. Toinen tutkimus

ei osoittanut additiivista vaikutusta 6. hoitoviikolla.

Kliinisessä tutkimuksessa, johon osallistui I tai II tyypin kaksisuuntaisen mielialahäiriön

masennusvaihetta sairastavia potilaita, depotmuotoinen ketiapiini 300 mg:n vuorokausiannoksella

osoittautui tehokkaammaksi kuin lumelääke MADRS-kokonaispisteiden laskun perusteella.

Neljässä 8 viikkoa kestäneessä kliinisessä tutkimuksessa, joihin osallistui I tai II tyypin kaksisuuntaista

mielialahäiriötä sairastavia potilaita, joilla oli sairauden keskivaikea tai vaikea masennusjakso,

välittömästi vapautuvan ketiapiinin 300 mg ja 600 mg annokset olivat merkitsevästi lumelääkettä

tehokkaampia olennaisilla tulosmittareilla arvioituna keskimääräisenä paranemisena MADRS-asteikolla

ja hoitovasteena, joka määriteltiin vähintään 50 %:n MADRS-kokonaispisteiden paranemisena

lähtötasosta. Vaikutuksen voimakkuudessa ei ollut eroa välittömästi vapautuvan ketiapiinin 300 mg:n tai

600 mg:n annosta käyttäneiden potilasryhmien välillä.

Kahden em. tutkimuksen jatkovaiheessa osoitettiin, että niillä potilailla, jotka saivat vasteen välittömästi

vapautuvan ketiapiinin 300 mg:n tai 600 mg:n annoksille, pitkäaikaishoito oli lumelääkehoitoon verrattuna

tehokasta masennusoireiden mutta ei maniaoireiden osalta.

Ketiapiinin yhteiskäyttöä mielialantasaajien kanssa taudin uusiutumisen ehkäisemisessä tutkittiin

kahdessa tutkimuksessa potilailla, joilla oli maanisia, depressiivisiä tai sekamuotoisia vaiheita.

Ketiapiiniyhdistelmähoito verrattuna monoterapiahoitoon mielialantasaajilla oli parempi lisäten

mielialatapahtumien (mania-, sekamuotoiset ja depressio-oireet) uusiutumiseen kuluvaa aikaa.

Ketiapiinin annos oli 400 mg – 800 mg vuorokaudessa jaettuna kahteen annokseen, yhdistettynä litium-

tai valproaattihoitoon.

Kuuden viikon pituisessa satunnaistetussa tutkimuksessa verrattiin litiumin ja depotmuotoisen ketiapiinin

yhdistelmää lumelääkkeen ja depotmuotoisen ketiapiinin yhdistelmään akuuttia maniaa sairastavien

aikuisten hoidossa. YMRS-asteikon (Youngin Mania-asteikko) tulosten paranemisen ero litiumia ja

lumelääkettä lisälääkkeenä saaneiden välillä oli 2,8 pistettä ja vasteen saaneiden (YMRS-pisteiden

50 %:n paraneminen lähtötilanteesta) prosentuaalinen ero oli 11 % (79 % litiumia lisälääkkeenä

saaneiden ryhmässä ja 68 % lumelääkettä lisälääkkeenä saaneiden ryhmässä).

Pitkäkestoisessa tutkimuksessa (enintään 2 vuoden hoito), jossa arvioitiin maanisten, depressiivisten tai

sekamuotoisten mielialavaiheiden uusiutumisen estoa, ketiapiini oli lumelääkettä parempi pidentäen eri

mielialatapahtumien (maaniset, sekamuotoiset tai depressiiviset vaiheet) uusiutumiseen kuluvaa aikaa

tyypin I kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla potilailla. Potilaiden, joilla esiintyi

mielialatapahtumia, määrä oli ketiapiiniryhmässä 91 (22,5 %), lumelääkeryhmässä 208 (51,5 %) ja

litiumryhmässä 95 (26,1 %). Kun ketiapiinihoidolla vasteen saaneiden potilaiden parissa verrattiin

ketiapiinihoitoa jatkaneita potilaita litiumhoitoon vaihtaneisiin potilaisiin, ei vaihto litiumiin vaikuttanut

mielialatapahtumien uusiutumiseen kuluvaan aikaan pidentävästi.

Vaikeiden masennusjaksojen hoito

Kahteen lyhytkestoiseen (6 viikon) tutkimukseen otettiin potilaita, joilla oli ollut heikko vaste vähintään

yhteen masennuslääkkeeseen. Depotmuotoinen ketiapiini 150 mg ja 300 mg/vrk annettuna jatkuvan

masennuslääkehoidon lisäksi (amitriptyliini, bupropioni, sitalopraami, duloksetiini, essitalopraami,

fluoksetiini, paroksetiini, sertraliini tai venlafaksiini) osoittautui depressio-oireiden vähentämisessä

paremmaksi kuin masennuslääkehoito yksinään mitattuna MADRS-depressioasteikon

kokonaispistemääränä (pienimmän neliösumman menetelmällä laskettu keskimääräinen muutos

lumelääkkeeseen verrattuna 2–3,3 pistettä).

Pitkäaikaista tehoa ja turvallisuutta lisähoitona vaikeaa masennusta sairastaville potilaille ei ole tutkittu,

mutta pitkäaikaistehoa ja turvallisuutta monoterapiassa aikuispotilaille on tutkittu (ks. alla).

Seuraavat tutkimukset suoritettiin monoterapiana annetulla depotmuotoisella ketiapiinilla, mutta

depotmuotoinen ketiapiini on tarkoitettu pelkästään käytettäväksi lisähoitona:

Kolmessa neljästä lyhytkestoisesta (korkeintaan 8 viikkoa) monoterapiatutkimuksesta vaikeaa

masennusta sairastaville potilaille depotmuotoinen ketiapiini 50 mg, 150 mg ja 300 mg/vrk vähensi

depressio-oireita tehokkaammin kuin lumelääke mitattuna Montgomery-Åsberg Depression Rating

Scale -asteikon (MADRS) kokonaispistemääränä (pienimmän neliösumman menetelmällä laskettu

keskimääräinen muutos lumelääkkeeseen verrattuna 2-4 pistettä).

Uusiutumisen estotutkimuksessa masennusvaiheita sairastavat potilaat, joiden tila oli vakiintunut

vähintään 12 viikon avoimen monoterapiana annetun depotmuotoisen ketiapiinihoidon jälkeen,

satunnaistettiin saamaan kerran vuorokaudessa depotmuotoista ketiapiinia tai lumelääkettä korkeintaan

52 viikon ajan. Depotmuotoisen ketiapiinin keskimääräinen annos satunnaistamisvaiheen aikana oli

177 mg/vrk. Uusiutumisen esiintyvyys oli 14,2 % depotmuotoista ketiapiinia ja 34,4 % lumelääkettä

saaneilla potilailla.

Lyhytkestoisessa (9 viikon) tutkimuksessa vakavaa masennusta sairastaville iäkkäille potilaille (66–89-

vuotiaita), joilla ei ollut dementiaa, depotmuotoinen ketiapiini annoksella 50 mg – 300 mg/vrk osoittautui

paremmaksi kuin lumelääke depressio-oireiden vähentämisessä mitattuna MADRS-

kokonaispistemäärällä (pienimmän neliösumman menetelmällä laskettu keskimääräinen muutos

lumelääkkeeseen verrattuna -7,54). Tässä tutkimuksessa potilaat satunnaistettiin saamaan

depotmuotoista ketiapiinia 50 mg/vrk hoitopäivinä 1–3, tarvittaessa annosta nostaen 100 mg:aan/vrk

neljäntenä hoitopäivänä, annokseen 150 mg:aan/vrk kahdeksantena hoitopäivänä ja korkeintaan

300 mg:aan/vrk kliinisestä vasteesta ja siedettävyydestä riippuen. Depotmuotoisen ketiapiinin

keskimääräinen annos oli 160 mg/vrk. Lukuun ottamatta ekstrapyramidaalioireita (ks. kohta 4.8 ja kohta

‘Kliininen turvallisuus’ alla) kerran vuorokaudessa otetun depotmuotoisen ketiapiinin siedettävyys

iäkkäillä oli verrattavissa aikuisilla (18–65-vuotiailla) havaittuun siedettävyyteen. Yli 75-vuotiaiden

potilaiden osuus satunnaistetuista oli 19 %.

Kliininen turvallisuus

Lyhytkestoisissa lumekontrolloiduissa kliinisissä skitsofrenia- ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön

maniavaihetutkimuksissa ekstrapyramidaalisten haittavaikutusten kokonaisilmaantuvuus oli

lumelääkkeeseen verrattuna samanlainen (skitsofrenia: 7,8 % ketiapiinilla ja 8,0 % lumelääkkeellä

hoidetuilla potilailla; kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaihe: 11,2 % ketiapiinilla ja 11,4 %

lumelääkkeellä hoidetuilla potilailla). Lyhytkestoisissa lumekontrolloiduissa kaksisuuntaisen

mielialahäiriön masennusta ja vakavaa masennusta koskevissa kliinisissä tutkimuksissa

ekstrapyramidaalioireiden esiintyvyys ketiapiinilla oli suurempi lumelääkkeeseen verrattuna.

Lyhytkestoisissa lumekontrolloiduissa kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusta koskevissa

tutkimuksissa ekstrapyramidaalioireiden kokonaisesiintyvyys ketiapiinilla oli 8,9 % ja lumelääkkeellä

3,8 %. Lyhytkestoisissa lumekontrolloiduissa kliinisissä monoterapiatutkimuksissa vaikeassa

masennuksessa ekstrapyramidaalioireiden kokonaisesiintyvyys depotmuotoisella ketiapiinilla oli 5,4 % ja

lumelääkkeellä 3,2 %. Lyhytkestoisessa lumekontrolloiduissa monoterapiatutkimuksessa vaikeaa

masennusta sairastavilla iäkkäillä potilailla ekstrapyramidaalioireiden kokonaisesiintyvyys

depotmuotoisella ketiapiinilla oli 9,0 % ja lumelääkkeellä 2,3 %. Sekä kaksisuuntaisen mielialahäiriön

masennuksessa että vaikeassa masennuksessa yksittäisten haittavaikutusten (kuten akatisia,

ekstrapyramidaalioireet, vapina, dyskinesia, dystonia, levottomuus, tahattomat lihassupistukset,

psykomotorinen yliaktiivisuus ja lihasjäykkyys) ilmaantuvuus ei ylittänyt 4 %:a missään hoitoryhmässä.

Lyhytkestoisissa kiintein annoksin (50 mg/vrk – 800 mg/vrk) suoritetuissa lumekontrolloiduissa

tutkimuksissa (kesto 3–8 viikkoa) keskimääräinen painonnousu ketiapiinilla hoidetuilla potilailla vaihteli

0,8 kg:sta vuorokausiannoksella 50 mg 1,4 kg:aan vuorokausiannoksella 600 mg (pienempi painonnousu

vuorokausiannoksella 800 mg) verrattuna 0,2 kg:n nousuun lumelääkkeellä hoidetuilla potilailla.

Vähintään 7 %:n painonnousua ketiapiinilla hoidetuista oli 5,3 %:lla vuorokausiannoksella 50 mg ja

15,5 %:lla vuorokausiannoksella 400 mg (pienempi painonnousu vuorokausiannoksilla 600 mg ja

800 mg) verrattuna nousuun 3,7 %:lla lumelääkkeellä hoidetuista potilaista.

Kuuden viikon pituinen satunnaistettu tutkimus, jossa verrattiin litiumin ja depotmuotoisen ketiapiinin

yhdistelmää lumelääkkeen ja depotmuotoisen ketiapiinin yhdistelmään akuuttia maniaa sairastavien

aikuisten hoidossa osoitti, että depotmuotoisen ketiapiinin ja litiumin yhdistelmä aiheuttaa enemmän

haittavaikutuksia (63 %) verrattuna depotmuotoisen ketiapiinin ja lumelääkkeen yhdistelmään (48 %).

Turvallisuutta koskeneet tulokset osoittivat, että ekstrapyramidaalioireiden ilmaantuvuus oli suurempi

litiumia lisälääkkeenä saaneiden ryhmässä (16,8 %) kuin lumelääkettä lisälääkkeenä saaneiden

ryhmässä (6,6 %). Suurin osa ilmoituksista koski vapinaa, jota ilmoitettiin 15,6 %:lla litiumia

lisälääkkeenä saaneen ryhmän potilaista ja 4,9 %:lla lumelääkettä lisälääkkeenä saaneen ryhmän

potilaista. Uneliaisuutta ilmeni enemmän depotmuotoista ketiapiinia ja litiumia lisälääkkeenä saaneiden

ryhmässä (12,7 %) kuin depotmuotoista ketiapiinia ja lumelääkettä lisälääkkeenä saaneiden ryhmässä

(5,5 %). Lisäksi suuremmalla osalla litiumia lisälääkkeenä saaneista potilaista (8,0 %) todettiin

tutkimuksen päättyessä painon nousua (≥ 7 %) kuin lumelääkettä lisälääkkeenä saaneiden ryhmässä

(4,7 %).

Pitkäkestoisempien relapsien ehkäisytutkimusten avointen, 4–36 viikon pituisten jaksojen aikana potilaita

hoidettiin ketiapiinilla; tätä seurasi satunnaistettu hoidon lopetusjakso, jolloin potilaat satunnaistettiin

saamaan ketiapiinia tai lumelääkettä. Ketiapiinihoitoon satunnaistettujen potilaiden keskimääräinen

painonnousu avoimen jakson aikana oli 2,56 kg, ja satunnaistetun jakson viikkoon 48 mennessä

keskimääräinen painonnousu oli 3,22 kg verrattuna avoimen jakson lähtötasoon. Lumelääkehoitoon

satunnaistettujen potilaiden keskimääräinen painonnousu avoimen jakson aikana oli 2,39 kg, ja

satunnaistetun jakson viikkoon 48 mennessä keskimääräinen painonnousu oli 0,89 kg verrattuna

avoimen jakson lähtötasoon.

Lumekontrolloiduissa tutkimuksissa dementiaan liittyvää psykoosia sairastaville iäkkäille aivoverisuoniin

kohdistuvien haittavaikutusten esiintyvyys 100 potilasvuotta kohden ei ollut ketiapiinilla hoidetuilla

suurempi kuin lumelääkettä saaneilla potilailla.

Kaikissa lyhytkestoisissa lumekontrolloiduissa monoterapiatutkimuksissa potilailla, joiden lähtötason

neutrofiiliarvo oli ≥ 1,5 x 10

/l, neutrofiilien määrän laskua ainakin kerran < 1,5 x 10

/l havaittiin

1,9 %:lla ketiapiinia käyttäneistä potilaista ja 1,5 %:lla lumelääkettä käyttäneistä potilaista.

Neutrofiiliarvojen laskua tasolle > 0,5 – < 1,0 x 10

/l esiintyi yhtä usein (0,2 %) sekä ketiapiini- että

lumeryhmien potilailla. Kaikissa kliinisissä tutkimuksissa (lumelääkekontrolloidut, avoimet, aktiivista

vertailuvalmistetta käyttäneet) potilailla, joiden lähtötason neutrofiiliarvo oli ≥ 1,5 x 10

/l, neutrofiilien

määrän laskua ainakin kerran < 1,5 x 10

/l havaittiin 2,9 %:lla ja < 0,5 x 10

/l taas 0,21 %:lla ketiapiinia

käyttäneistä potilaista.

Ketiapiinihoidon yhteydessä esiintyi kilpirauhashormoniarvojen annosriippuvaista pienenemistä. TSH-

arvojen muutosten ilmaantuvuus oli ketiapiiniryhmässä 3,2 % ja lumeryhmässä 2,7 %. Samanaikaisten,

mahdollisesti kliinisesti merkittävien T

- tai T

- ja TSH-arvojen muutoksia esiintyi harvinaisena näissä

tutkimuksissa, eikä kilpirauhashormoneissa havaittuihin muutoksiin liittynyt kliinisiä oireita aiheuttavaa

hypotyreoosia. Kokonais-T

-pitoisuuksien ja vapaan T

:n pitoisuuksien pieneneminen oli suurimmillaan

ketiapiinihoidon ensimmäisten 6 viikon aikana. Pitoisuudet eivät pienentyneet enempää pitkäaikaishoidon

aikana. Ketiapiinihoidon lopettamisen yhteydessä kokonais-T

-pitoisuuksien ja vapaan T

:n pitoisuuksien

muutokset kumoutuivat noin kahdessa kolmanneksessa kaikista tapauksista hoidon kestosta riippumatta.

Kaihi / mykiön sameneminen

Kun kaihin riskiä arvioitiin vertaamalla ketiapiinia (200–800 mg/vrk) kliinisessä tutkimuksessa

risperidoniin (2–8 mg/vrk) skitsofreniaa tai skitsoaffektiivista häiriötä sairastavilla, mykiön samenemista

ketiapiiniryhmässä (4 %) ei esiintynyt useammin kuin risperidoniryhmässä (10 %), kun altistuksen kesto

oli vähintään 21 kk.

Pediatriset potilaat

Kliininen teho

Ketiapiinin tehoa ja turvallisuutta manian hoidossa arvioitiin 3 viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa

tutkimuksessa (n = 284 10–17-vuotiasta potilasta Yhdysvalloissa). Noin 45 %:lla potilaista oli todettu

myös ADHD. Valmistetta tutkittiin myös skitsofrenian hoidossa 6 viikkoa kestäneessä

lumekontrolloidussa tutkimuksessa (n = 222 13–17-vuotiasta potilasta). Molemmista tutkimuksista

suljettiin pois potilaat, joista tiedettiin, etteivät he reagoi ketiapiinihoitoon. Ketiapiinihoidon aloitusannos

oli 50 mg/vrk, ja annos suurennettiin 2. päivänä tasolle 100 mg/vrk. Tämän jälkeen annos titrattiin

tavoiteannokseen (mania 400–600 mg/vrk; skitsofrenia 400–800 mg/vrk) suurentamalla annosta

kerrallaan 100 mg/vrk jakaen kahteen tai kolmeen annokseen vuorokaudessa.

Maniatutkimuksessa Young Mania Rating Scale (YMRS) -asteikon pienimmän neliösumman

menetelmällä laskettu keskimuutos kokonaispistemäärän lähtöarvoista (vaikuttava aine miinus

lumelääke) oli -5,21 (ketiapiini 400 mg/vrk) ja -6,56 (ketiapiini 600 mg/vrk). Vasteprosentit (YMRS-

pistemäärä laski ≥ 50 %) olivat 64 % (ketiapiini 400 mg/vrk), 58 % (ketiapiini 600 mg/vrk) ja 37 %

(lumelääkeryhmä).

Skitsofreniatutkimuksessa PANSS-asteikon pienimmän neliösumman menetelmällä laskettu

keskimuutos kokonaispistemäärän lähtöarvoista (vaikuttava aine miinus lumelääke) oli -8,16 (ketiapiini

400 mg/vrk) ja -9,29 (ketiapiini 800 mg/vrk). Pieniannoksisella (400 mg/vrk) tai suuriannoksisella

(800 mg/vrk) ketiapiinihoidolla ei saavutettu parempaa vasteprosenttia kuin lumelääkkeellä, kun se

määriteltiin ≥ 30 % PANSS-kokonaispistemäärän pienenemisenä lähtötasosta. Sekä maniassa että

skitsofreniassa suuremmat annokset johtivat numeerisesti pienempään vasteprosenttiin.

Tehoa ei osoitettu kolmannessa depotmuotoisella ketiapiinilla toteutetussa, lyhyessä lumekontrolloidussa

monoterapiatutkimuksessa kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaihettasairastavilla lapsilla ja

nuorilla (10‒17-vuotiailla).

Tehon säilymisestä tai relapsien ehkäisystä ei ole tietoja tässä ikäryhmässä.

Kliininen turvallisuus

Edellä kuvatuissa ketiapiinilla toteutetuissa lyhyissä pediatrisissa tutkimuksissa

ekstrapyramidaalioireiden määrä skitsofreniatutkimuksen aktiivista hoitoa saaneiden hoitohaarassa oli

12,9 % verrattuna 5,3 %:iin lumelääkettä saaneeseen hoitohaaraan potilaista, kaksisuuntaisen

mielialahäiriön maniavaihetta koskeneessa tutkimuksessa määrä oli vastaavasti 3,6 % ja 1,1 % ja

kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaihetta koskeneessa tutkimuksessa vastaavasti 1,1 % ja 0 %.

Skitsofreniaa ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanista vaihetta koskeneissa tutkimuksissa vähintään

7 % painon nousua lähtötilanteesta todettiin aktiivista hoitoa saaneiden hoitohaarassa 17 %:lla potilaista

ja lumelääkettä saaneiden hoitohaarassa 2,5 %:lla potilaista ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön

masennusvaihetta koskeneissa tutkimuksissa määrät olivat 13,7 % ja 6,8 %. Itsemurhiin liittyvien

tapahtumien määrä skitsofreniatutkimuksessa aktiivista hoitoa saaneiden ryhmässä oli 1,4 % ja

lumelääkettä saaneiden hoitohaarassa 1,3 %, kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaihetta

koskeneessa tutkimuksessa määrät olivat 1,0 % ja 0 %, ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön

masennusvaihetta koskeneessa tutkimuksessa 1,1 % ja 0 %. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön

masennusvaihetta koskeneessa hoitovaiheen jälkeen toteutetussa pidennetyssä seurantavaiheessa

todettiin lisäksi kaksi itsemurhaan liittynyttä tapahtumaa kahdella potilaalla, joista toinen sai

tapahtumahetkellä ketiapiinia.

Pitkäaikainen turvallisuus

Akuuttien tutkimusten (n = 380) 26 viikon pituisesta avoimesta jatkovaiheesta, jossa ketiapiinia annettiin

joustavina annoksina 400 - 800 mg/vrk, saatiin lisää turvallisuustietoa. Verenpaineen nousua ilmoitettiin

lapsilla ja nuorilla ja lisäksi lisääntynyttä ruokahalua, ekstrapyramidaalioireita ja kohonneita seerumin

prolaktiiniarvoja ilmoitettiin useammin lapsilla ja nuorilla kuin aikuisilla (ks. kohdat 4.4 ja 4.8). Kun

painon nousu suhteutettiin normaaliin pitkäaikaiseen kasvuun, kliinisesti merkittäväksi muutokseksi

katsottiin painoindeksin (BMI) vähintään 0,5 SD:n suurentumaa lähtötilanteesta; ketiapiinia vähintään 26

viikkoa saaneista potilaista 18,3 % täytti tämän kriteerin.

5.2

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Ketiapiini imeytyy hyvin suun kautta tapahtuvan annon jälkeen. Depotmuotoista ketiapiinia käytettäessä

ketiapiinin ja norketiapiinin huippupitoisuudet plasmassa (T

) saavutetaan noin 6 tuntia annostelun

jälkeen. Aktiivisen metaboliitin norketiapiinin vakaan tilan huippupitoisuus on 35 % ketiapiinin

vastaavasta pitoisuudesta.

Ketiapiini ja norketiapiini noudattavat annoksesta riippuvaa lineaarista farmakokinetiikkaa 800 mg:aan

saakka kerran päivässä annosteluna. Depotmuotoisen ketiapiinin pitoisuus/aika-kuvaajan alle jäävän

alueen pinta-ala (AUC) kerran päivässä annosteltuna oli verrattavissa ketiapiinia välittömästi

vapauttavan valmisteen vastaaviin arvoihin annosteltaessa lääkettä samalla

kokonaisvuorokausiannoksella kahdesti päivässä, mutta vakaan tilan plasman huippupitoisuus (C

) oli

13 % matalampi. Altistus (AUC) norketiapiinille käytettäessä depotmuotoista ketiapiinia on 18 %

matalampi kuin käytettäessä ketiapiinia välittömästi vapauttavaa valmistetta.

Tutkittaessa ruoan vaikutusta ketiapiinin biologiseen hyötyosuuteen havaittiin runsaasti rasvaa sisältävän

ruoan nostavan depotmuotoisen ketiapiinin C

-arvoa tilastollisesti merkitsevästi 50 %:lla ja vastaavasti

AUC-arvoa 20 %:lla. Runsasrasvaisen aterian mahdollisesti suurempaakin vaikutusta

lääkevalmisteeseen ei voida sulkea pois. Kevyt ateria ei puolestaan vaikuttanut merkitsevästi ketiapiinin

- tai AUC-arvoihin. Depotmuotoinen ketiapiini on suositeltavaa ottaa kerran vuorokaudessa ilman

aterioita.

Jakautuminen

Noin 83 % ketiapiinista sitoutuu plasman proteiineihin.

Biotransformaatio

Radioaktiivisesti merkityn ketiapiinin avulla on osoitettu, että se metaboloituu suurelta osin maksassa ja

lääkeaineesta erittyy muuttumattomana alle 5 % virtsan tai ulosteiden mukana.

In vitro -tutkimukset osoittavat, että CYP 3A4 on ensisijainen ketiapiinin sytokromi P450-välitteisestä

metaboliasta vastaava entsyymi. Norketiapiini muodostuu ja eliminoituu pääasiassa CYP 3A4-

entsyymin välityksellä.

Ketiapiinilla ja lukuisilla sen metaboliiteilla (norketiapiini mukaan luettuna) on havaittu olevan vähän

inhiboivaa vaikutusta ihmisen sytokromi P450 1A2-, 2C9-, 2C19-, 2D6- ja 3A4 -aktiivisuuksiin in vitro.

In vitro CYP-entsyymejä inhiboiva vaikutus havaitaan vain pitoisuuksina, jotka ovat noin 5–50 kertaa

suurempia kuin ihmisellä käytettäessä annoksia 300 mg – 800 mg vuorokaudessa. Näiden in vitro

-tulosten perusteella on epätodennäköistä, että ketiapiinin yhtäaikainen käyttö hidastaisi kliinisesti

merkittävästi muiden lääkeaineiden sytokromi P450-välitteistä metaboliaa. Eläintutkimuksissa tuli esiin,

että ketiapiini voi indusoida P450-entsyymejä. Kuitenkaan erityisessä yhteisvaikutustutkimuksessa

psykoottisilla potilailla ei havaittu sytokromi P450-aktiivisuuden lisääntymistä ketiapiinin annon jälkeen.

Eliminaatio

Ketiapiinin eliminaation puoliintumisaika on noin 7 tuntia ja vastaavasti norketiapiinin eliminaation

puoliintumisaika on noin 12 tuntia. Noin 73 % radioaktiivisuudesta erittyy virtsaan ja 21 % ulosteisiin, ja

vähemmän kuin 5 % erittyy muuttumattomana lääkeaineena. Vapaan ketiapiinin ja ihmisplasman

aktiivisen metaboliitin, norketiapiinin, virtsaan erittyvä keskimääräinen molaarinen annosfraktio on

<5 %.

Erityisryhmät

Sukupuoli

Ketiapiinin farmakokinetiikka ei eroa miesten ja naisten välillä.

Iäkkäät

Ketiapiinin keskimääräinen puhdistuma iäkkäillä on noin 30–50 % pienempi kuin 18–65-vuotiailla.

Munuaisten vajaatoiminta

Ketiapiinin keskimääräinen puhdistuma plasmasta aleni noin 25 % henkilöillä, joilla oli vaikea

munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min/1,73 m

), mutta yksilölliset puhdistuma-

arvot ovat normaalialueella.

Maksan vajaatoiminta

Ketiapiinin keskimääräinen puhdistuma plasmasta alenee keskimäärin 25 % henkilöillä, joilla on maksan

toiminnan vajaus (stabiili alkoholin aiheuttama kirroosi). Koska ketiapiini metaboloituu suurelta osin

maksassa, suurempia plasmapitoisuuksia voidaan olettaa olevan henkilöillä, joilla on maksan

vajaatoimintaa. Näiden potilaiden annoksen tarkistus saattaa olla tarpeen (ks. kohta 4.2).

Pediatriset potilaat

Farmakokineettiset tiedot saatiin antamalla vakaassa hoitotasapainossa olevalle 9 lapselle (ikä 10–12

vuotta) ja 12 nuorelle ketiapiinia 400 mg/vrk kahdesti vuorokaudessa. Annokseen suhteutettuna

lähtöaineen eli ketiapiinin vakaan tilan pitoisuudet plasmassa olivat lapsilla ja nuorilla (ikä 10–17 vuotta)

yleensä samaa luokkaa kuin aikuisilla, mutta C

-arvot olivat lapsilla aikuisten pitoisuusalueen

ylärajalla. Aktiivisen metaboliitin norketiapiinin AUC- ja C

-arvot olivat lapsilla noin 62 % ja 49 %

(ikä 10–12 vuotta) ja nuorilla 28 % ja 14 % (ikä 13–17 vuotta) suuremmat kuin aikuisilla.

Depotmuotoisen ketiapiinin käytöstä lapsilla ja nuorilla ei ole tietoa.

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Sarjassa in vitro- ja in vivo -genotoksisuustutkimuksia ei ollut merkkejä genotoksisuudesta. Kliinisesti

merkittävillä altistustasoilla on havaittu koe-eläimissä seuraavia poikkeamia, joita ei toistaiseksi ole

vahvistettu pitkäkestoisessa kliinisessä tutkimuksessa:

rotilla pigmenttikertymää kilpirauhasessa; makakeilla kilpirauhasen follikkelisolujen liikakasvua, plasman

-pitoisuuden alenemista ja hemoglobiinipitoisuuden sekä puna- ja valkosolumäärän laskua; koirilla

linssien sameutta ja kaihia. (Kaihi / mykiön sameneminen, ks. kohta 5.1.)

Kaneille tehdyssä sikiö- ja alkiotoksisuutta koskevassa tutkimuksessa karpaalisten/tarsaalisten mutkien

ilmaantuvuus sikiöillä suureni. Tämä vaikutus ilmeni, kun emoihin kohdistui tiettyjä ilmeisiä vaikutuksia,

kuten vähentynyt painonnousu. Nämä vaikutukset näkyivät, kun emot saivat ihmisen suurinta

hoitoannosta vastaavia tai hieman suurempia annoksia. Tämän löydöksen merkitystä ihmiselle ei

tunneta.

Rotille tehdyssä hedelmällisyyttä koskevassa tutkimuksessa todettiin urosten hedelmällisyyden ja

valeraskauksien hyvin lievää vähenemistä, diestruksen pitenemistä, parittelua edeltävän ajan pitenemistä

ja vähentynyttä tiinehtyvyyttä. Nämä vaikutukset liittyvät suurentuneisiin prolaktiiniarvoihin eivätkä ne

koske suoraan ihmistä, koska lisääntymiseen liittyvä hormonisäätely on lajien välillä erilainen.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Tabletin ydin:

Selluloosa, mikrokiteinen

Laktoosimonohydraatti

Natriumsitraatti

Hypromelloosi

Magnesiumstearaatti

Kalvopäällyste

Hypromelloosi

Makrogoli 400

Titaanidioksidi (E171)

Keltainen rautaoksidi (E172) (50 ja 300 mg tabletit)

Punainen rautaoksidi (E172) (50 mg tabletit).

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

2 vuotta

6.4

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

Läpipainopakkaus (PVC-Aclar/alumiini) koteloissa, joissa on 10, 14, 20, 28, 30, 50, 56, 60, 90, 98 tai 100

tablettia.

Valkoinen HDPE-purkki, jossa on lapsiturvallinen polypropeeninen kierrekorkki ja joka sisältää

60 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Aristo Pharma GmbH

Wallenroder Straße 8-10

13435 Berliini

Saksa

8.

MYYNTILUVAN NUMERO(T)

50 mg: 33938

300 mg: 33941

400 mg: 33942

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä:

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

30.08.2018

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot