ERLOTINIB TEVA B.V. 25 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

21-12-2018

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

21-12-2018

Aktiivinen ainesosa:
Erlotinibum hydrochloridum
Saatavilla:
Teva B.V.
ATC-koodi:
L01XE03
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Erlotinibum hydrochloridum
Annos:
25 mg
Lääkemuoto:
tabletti, kalvopäällysteinen
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
erlotinibi
Tuoteyhteenveto:
Määräämisehto: Valmistetta tulee käyttää vain syövän hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa peruuntunut
Myyntiluvan numero:
35496
Valtuutus päivämäärä:
2018-04-18

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Erlotinib Teva B.V. 25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Erlotinib Teva B.V. 100 mg kalvopäällysteiset tabletit

Erlotinib Teva B.V. 150 mg kalvopäällysteiset tabletit

erlotinibi

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen käyttämisen, sillä se sisältää

sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen. Tämä

koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Erlotinib Teva B.V. on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Erlotinib Teva B.V.:ta

Miten Erlotinib Teva B.V.:ta otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Erlotinib Teva B.V.:n säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Erlotinib Teva B.V. on ja mihin sitä käytetään

Erlotinib Teva B.V.:n vaikuttava aine on erlotinibi. Erlotinib Teva B.V. on syövän hoitoon tarkoitettu

lääke, joka estää epidermaalisen kasvutekijän reseptoriksi (EGFR) kutsutun proteiinin toimintaa.

Tämän proteiinin tiedetään osallistuvan syöpäsolujen kasvuun ja leviämiseen.

Erlotinib Teva B.V. on tarkoitettu aikuisten hoitoon. Lääkäri voi määrätä sinulle tätä lääkettä, jos

sinulla on edennyt ei-pienisoluinen keuhkosyöpä. Lääkettä voidaan määrätä aloitushoidoksi tai

ensisijaisen solunsalpaajahoidon

jälkeen, jos tauti on pysynyt hoidon jälkeen pääasiassa

muuttumattomana. Lääkkeen määrääminen edellyttää, että syöpäsoluissasi on tiettyjä EGFR:n

rakennemuutoksia (mutaatioita). Sitävoidaan määrätä myös, jos aiempi solunsalpaajahoito ei ole

pystynyt pysäyttämään sairautesi etenemistä.

Sinulle voidaan myös määrätä tätä lääkettä yhdessä toisen lääkkeen, gemsitabiinin,

kanssa, jos sinulla

on haimasyöpä, johon liittyy etäpesäkkeitä.

Erlotinibia,

jota Erlotinib Teva B.V. sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä

pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta

tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Erlotinib Teva B.V. -tabletteja

Älä ota Erlotinib Teva B.V. -lääkettä

jos olet allerginen erlotinibille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6).

Varoitukset ja varotoimet

Kerro lääkärille:

jos käytät piilolinssejä ja/tai sinulla on aiemmin ollut silmäoireita kuten kuivasilmäisyyttä,

silmän etuosan (sarveiskalvon) tulehdusta tai haavaumia.

jos sinulla ilmenee äkillisiä hengitysvaikeuksia, joihin liittyy yskää tai kuumetta, sillä lääkärin

on tällöin mahdollisesti annettava sinulle jotain muuta hoitoa ja keskeytettävä Erlotinib Teva

B.V. -hoito.

jos sinulla on ripulia, sillä lääkärin on tällöin ehkä määrättävä sinulle ripulilääkkeitä

(esimerkiksi loperamidia).

välittömästi, jos sinulla on vaikeaa tai jatkuvaa ripulia, pahoinvointia, ruokahaluttomuutta tai

oksentelua, sillä lääkäri voi tällöin joutua keskeyttämään Erlotinib Teva B.V. -hoitosi ja sinä

saatat olla sairaalahoidon tarpeessa.

jos sinulla ilmenee vaikeaa vatsakipua, rakkulaisia tai hilseileviä iho-oireita, sillä lääkärin on

mahdollisesti keskeytettävä tai lopetettava erlotinibihoitosi kokonaan.

jos sinulle tulee äkillistä tai pahenevaa silmän punoitusta tai kipua, lisääntynyttä silmien

vuotamista, näön hämärtymistä ja/tai silmien valoherkkyyttä. Kerro tästä heti lääkärille tai

sairaanhoitajalle, sillä saatat tarvita kiireellistä hoitoa (ks. kohta ”Mahdolliset

haittavaikutukset”).

jos käytät statiinia ja sinulla on selittämätöntä lihaskipua, lihasarkuutta, lihasheikkoutta tai

lihaskouristuksia. Lääkäri saattaa joutua keskeyttämään tai lopettamaan Erlotinib Teva B.V. -

hoitosi.

Ks. myös kohta 4 ”Mahdolliset haittavaikutukset”.

Maksa- tai munuaissairaus

Ei tiedetä, muuttuuko Erlotinib Teva B.V.:n vaikutus, jos maksasi tai munuaisesi eivät toimi

normaalisti. Tämän lääkkeen käyttöä ei suositella, jos sinulla on vaikea maksa- tai munuaissairaus.

Glukuronidaatiohäiriö,

kuten Gilbertin oireyhtymä

Lääkärin on noudatettava varovaisuutta hoidossasi, jos sinulla on glukuronidaatioon liittyvä häiriö,

kuten Gilbertin oireyhtymä.

Tupakointi

Sinua kehotetaan lopettamaan tupakointi, , jos saat Erlotinib Teva B.V. -hoitoa, sillä tupakointi saattaa

vähentää tämän lääkkeen määrää veressä.

Lapset ja nuoret

Erlotinibia ei ole tutkittu alle 18-vuotiaiden potilaiden hoidossa. Erlotinib Teva B.V. -lääkkeen käyttöä

ei suositella lapsille eikä nuorille.

Muut lääkevalmisteet ja Erlotinib Teva B.V.

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan otat, olet äskettäin käyttänyt tai saatat

ottaa muita lääkkeitä.

Kerro lääkärille, jos parhaillaan käytät muita lääkkeitä, jotka voivat joko lisätä tai vähentää

erlotinibin

määrää veressäsi tai vaikuttaa sen tehoon (esimerkiksi sienilääkkeitä, kuten

ketokonatsolia, itrakonatsolia, vorikonatsolia; proteaasinestäjiä, erytromysiiniä,

klaritromysiiniä,

fenytoiinia, karbamatsepiinia, barbituraatteja, rifampisiinia,

siprofloksasiinia,

fluvoksamiinia, omepratsolia, ranitidiinia, mäkikuismaa tai proteasomin estäjiä). Nämä lääkkeet

saattavat joissakin tapauksissa heikentää Erlotinib Teva B.V.:n tehoa tai lisätä sen

haittavaikutuksia, ja lääkäri joutuu ehkä muuttamaan hoitoasi. Lääkäri saattaa välttää tällaisten

lääkkeiden määräämistä sinulle Erlotinib Teva B.V. -hoitosi aikana.

Jos käytät antikoagulantteja (lääkkeitä, jotka auttavat ennaltaehkäisemään veritulppien

muodostumista tai veren hyytymistä, esimerkiksi varfariinia), Erlotinib Teva B.V. saattaa lisätä

verenvuototaipumustasi. Keskustele asiasta lääkärin kanssa, sillä hänen on seurattava

tilannettasi säännöllisin välein tiettyjen verikokeiden avulla.

Jos käytät statiineja (lääkkeitä, jotka alentavat veren kolesterolia), Erlotinib Teva B.V. saattaa

lisätä riskiä statiinihoitoihin

liittyviin

lihasongelmiin. Keskustele lääkärin kanssa, sillä nämä

voivat harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa vakavaa lihaskudoksen hajoamista (rabdomyolyysi),

mikä puolestaan voi johtaa munuaisvaurioon.

Erlotinib Teva B.V. ruuan ja juoman kanssa

Älä ota Erlotinib Teva B.V.: ta ruokailun yhteydessä. Ks. lisäksi 3 ”Miten Erlotinib Teva B.V.:ta

otetaan”.

Raskaus ja imetys

Vältä raskaaksi tuloa Erlotinib Teva B.V. -hoidon aikana. Jos voisit tulla raskaaksi, käytä riittävää

ehkäisyä koko tämän lääkehoidon ajan sekä vähintään 2 viikkoa viimeisen Erlotinib Teva B.V. -

tabletin jälkeen.

Jos tulet raskaaksi Erlotinib Teva B.V. -hoidon aikana, kerro välittömästi asiasta lääkärille. Hän

päättää, voidaanko hoitoasi jatkaa vai ei.

Älä imetä Erlotinib Teva B.V. -hoidon aikana.

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy

lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Erlotinibin mahdollisia vaikutuksia ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole selvitetty tutkimuksin.

On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että tämä hoito vaikuttaisi kykyysi suoriutua näistä toiminnoista.

On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen vaikutuksia ja

haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste opastukseksesi. Keskustele

lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

kanssa, jos olet epävarma.

Erlotinib Teva B.V. sisältää vedetöntä laktoosia

Jos lääkäri on kertonut, että sinulla on jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärin kanssa ennen

tämän lääkevalmisteen ottamista.

3.

Miten Erlotinib Teva B.V.:ta otetaan

Käytä tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt. Tarkista ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos

olet epävarma.

Suun kautta.

Tabletti on otettava vähintään yksi tunti ennen ruokailua tai kaksi tuntia ruokailun jälkeen.

Jos sinulla on ei-pienisoluinen

keuhkosyöpä, suositeltu annos on yksi 150 mg:n Erlotinib Teva B.V. -

tabletti päivässä.

Jos sinulla on etäpesäkkeitä kehittänyt haimasyöpä, suositeltu annos on yksi 100 mg:n Erlotinib Teva

B.V. -tabletti päivässä.

Tällöin Erlotinib Teva B.V. annetaan yhdessä gemsitabiinihoidon kanssa.

Lääkäri saattaa muuttaa annostasi 50 mg kerrallaan. Erlotinib Teva B.V. -tabletteja on saatavana 25

mg:n, 100 mg:n ja 150 mg:n vahvuisina erilaisia annostuksia varten.

Jos otat enemmän Erlotinib Teva B.V.:ta kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

välittömästi yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien

arvioimiseksi ja lisäohjeiden saamiseksi. Haittavaikutusten riski voi olla tavallista suurempi ja lääkäri

saattaa keskeyttää hoitosi.

Jos unohdat ottaa Erlotinib Teva B.V.:ta

Jos unohdat yhden tai useamman Erlotinib Teva B.V. -annoksen, ota mahdollisimman pian yhteyttä

lääkäriin tai apteekkiin.

Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi annoksen.

Jos lopetat Erlotinib Teva B.V. -lääkkeen käytön

On tärkeää, että jatkat Erlotinib Teva B.V.:n käyttöä joka päivä niin pitkään kuin lääkäri määrää sitä

sinulle.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Ota mahdollisimman pian yhteyttä lääkäriin, jos sinulla esiintyy jokin alla olevista haittavaikutuksista.

Lääkäri voi joissakin tapauksissa joutua pienentämään Erlotinib Teva B.V. -annostasi tai

keskeyttämään hoitosi:

Ripuli ja oksentelu (hyvin yleinen: voi ilmetä useammalla kuin 1 potilaalla 10:stä). Jatkuva ja

vaikea ripuli saattaa johtaa alhaiseen veren kaliumpitoisuuteen ja munuaisten toiminnan

heikkenemiseen etenkin, jos saat muita solunsalpaajahoitoja

yhdessä Erlotinib Teva B.V. -

hoidon kanssa. Jos sinulla on vaikea tai jatkuva ripuli, ota välittömästi yhteys lääkäriin, sillä

saatat olla sairaalahoidon tarpeessa.

Silmien ärsytys, joka aiheutuu sidekalvon tulehduksesta / yhdistetystä sarveis- ja sidekalvon

tulehduksesta (hyvin yleinen: voi ilmetä useammalla kuin 1 potilaalla 10:stä) ja sarveiskalvon

tulehduksesta (yleinen: esiintyy enintään 1 potilaalla 10:stä).

Keuhkojen ärsytystila, josta käytetään nimitystä interstitiaalinen keuhkosairaus (melko

harvinainen eurooppalaisilla potilailla; yleinen japanilaisilla potilailla:

Euroopassa esiintyy

enintään 1 potilaalla 100:sta ja Japanissa enintään 1 potilaalla 10:stä). Tämä keuhkosairaus voi

myös liittyä syöpäsairautesi luonnolliseen etenemiseen, ja se voi joissakin tapauksissa johtaa

kuolemaan. Jos sinulle ilmaantuu oireita, kuten äkillisiä hengitysvaikeuksia, joihin liittyy yskää

tai kuumetta, ota heti yhteyttä lääkäriin, sillä sinulla saattaa olla tämä sairaus. Lääkäri voi tällöin

päättää lopettaa Erlotinib Teva B.V. -hoitosi pysyvästi.

Ruoansulatuskanavan puhkeamia on havaittu (melko harvinainen: enintään 1 potilaalla 100:sta).

Kerro lääkärille, jos sinulla on vaikeaa vatsakipua. Kerro lääkärille myös, jos sinulla on ollut

divertikkeleitä tai maha-/pohjukaissuolihaava,

sillä nämä saattavat lisätä riskiä

ruoansulatuskanavan puhkeamille.

Harvinaisissa tapauksissa on havaittu maksan vajaatoimintaa (harvinainen: enintään 1 potilaalla

1 000:sta). Jos verikokeissa ilmenee vaikeita muutoksia maksasi toiminnassa, lääkäri saattaa

joutua keskeyttämään hoitosi.

Hyvin yleiset haittavaikutukset (voivat esiintyä useammalla kuin 1 potilaalla 10:stä):

ihottuma. Saattaa esiintyä tai pahentua ihoalueilla,

jotka altistuvat auringonvalolle. Auringossa

suositellaan käytettäväksi suojaavia vaatteita ja/tai aurinkovoidetta (esim. mineraalipohjaisia).

infektio

ruokahaluttomuus, laihtuminen

masennus

päänsärky, ihon tuntoaistin muutokset tai raajojen puutuminen

hengitysvaikeudet, yskä

pahoinvointi

suun ärsytys

vatsakipu, ruoansulatusvaivat, ilmavaivat

epänormaalit maksan toimintaa kuvaavat arvot verikokeissa

kutina, kuiva iho ja hiustenlähtö

väsymys, kuume, jäykkyys

Yleiset haittavaikutukset (voivat esiintyä enintään 1 potilaalla 10:stä):

nenäverenvuoto

maha- tai suolistoverenvuoto

tulehdusreaktiot (sormen)kynsiä ympäröivissä kudoksissa

karvatupen tulehdus

akne

ihohalkeamat

heikentynyt munuaisten toiminta (kun erlotinibia käytetään muihin kuin hyväksyttyihin

käyttötarkoituksiin

yhdessä kemoterapian kanssa).

Melko harvinaiset haittavaikutukset (voivat esiintyä enintään 1 potilaalla 100:sta):

silmäripsien muutokset

vartalon ja kasvojen alueiden miestyyppinen liikakarvoitus

kulmakarvojen muutokset

hauraat ja irtoilevat kynnet

lievät ihoreaktiot, kuten ihon värimuutokset (hyperpigmentaatio)

munuaistulehdus

valkuaisvirtsaisuus.

Harvinaiset haittavaikutukset (voivat esiintyä enintään 1 potilaalla 1 000:sta):

punaiset tai kipeät kämmenet tai jalkapohjat (kämmenten ja jalkapohjien erytrodysestesia).

Hyvin harvinaiset haittavaikutukset (voivat esiintyä enintään 1 potilaalla 10 000:sta):

sarveiskalvon haavaumat tai perforaatiot

vaikea, rakkulainen tai hilseilevä ihottuma (joka viittaa Stevens-Johnsonin oireyhtymään)

silmän värikalvontulehdus.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Erlotinib Teva B.V. -tablettien säilyttäminen

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä läpipainolevyssä ja kotelossa ”EXP” yhteydessä mainitun viimeisen

käyttöpäivämäärän jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Säilytä alle 25

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Erlotinib Teva B.V. sisältää

Vaikuttava aine on erlotinibi. Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 25 mg, 100 mg tai

150 mg erlotinibia (erlotinibihydrokloridina)

tablettivahvuudesta riippuen.

Muut aineet

tablettiytimessä ovat: vedetön laktoosi, mikrokiteinen selluloosa, natriumtärkkelysglykolaatti

(tyyppi A), natriumlauryylisulfaatti,

natriumstearyylifumaraatti, vedetön kolloidinen

piidioksidi (vedetön laktoosi: ks. lisäksi kohta 2).

kalvopäällysteessä ovat: hypromelloosi (E 464), titaanidioksidi

(E 171) ja makrogoli 8000

(E 1521).

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Erlotinib Teva B.V. 25 mg: Valkoinen, pyöreä, 6 mm:n kokoinen, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen

tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu merkintä ”A105”. Pakkauskoko: 30 tablettia. Tabletit

toimitetaan Al/PVC-läpipainopakkauksissa.

Erlotinib Teva B.V. 100 mg: Valkoinen, pyöreä, 10 mm:n kokoinen, kaksoiskupera,

kalvopäällysteinen tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu merkintä ”A116”. Pakkauskoko: 30

tablettia. Tabletit toimitetaan Al/PVC-läpipainopakkauksissa.

Erlotinib Teva B.V. 150 mg: Valkoinen, pyöreä, 11 mm:n kokoinen, kaksoiskupera,

kalvopäällysteinen tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu merkintä ”A127”. Pakkauskoko: 30

tablettia. Tabletit toimitetaan Al/PVC-läpipainopakkauksissa.

Myyntiluvan haltija ja valmistaja

Myyntiluvan haltija:

TEVA B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Alankomaat

Valmistaja:

S.C. SINDAN-PHARMA S.R.L.

Ion Mihalache Mihalache Ave, the 1st district

011171, Bucharest 1

Romania

Lisätietoja tästä lääkevalmisteesta antaa myyntiluvan haltijan paikallinen edustaja:

ratiopharm Oy

PL 67

02631 Espoo

puh. 020 180 5900

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 21.12.2018

Bipacksedel: Information till användaren

Erlotinib Teva B.V. 25 mg filmdragerade tabletter

Erlotinib Teva B.V. 100 mg filmdragerade tabletter

Erlotinib Teva B.V. 150 mg filmdragerade tabletter

erlotinib

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar använda detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande :

Vad Erlotinib Teva B.V. är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du använder Erlotinib Teva B.V.

Hur du använder Erlotinib Teva B.V.

Eventuella biverkningar

Hur Erlotinib Teva B.V. ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Erlotinib Teva B.V. är och vad det används för

Den aktiva substansen i Erlotinib Teva B.V. heter erlotinib. Erlotinib Teva B.V. är ett cancerläkemedel

vars effekt baserar sig på en blockering av aktiviteten hos ett protein som kallas för epidermal

tillväxtfaktorreceptor (EGFR). Detta är ett protein som man vet att är delaktigt i cancercellernas

tillväxt och spridning.

Erlotinib Teva B.V. är avsett för behandling av vuxna. En läkare kan ordinera dig detta läkemedel om

du lider av icke-småcellig lungcancer som är i ett framskridet stadium. Medicinen kan förskrivas som

initial behandling eller som behandling i ett skede då din sjukdom är i stort sett oförändrad efter initial

cellgiftsbehandling,

under förutsättning att dina cancerceller har specifika EGFR-mutationer. Erlotinib

Teva B.V. kan också förskrivas om tidigare cellgiftsbehandling

inte har kunnat stoppa din sjukdom.

Detta läkemedel kan också ordineras i kombination med ett annat läkemedel som kallas gemcitabin

om du har cancer i bukspottkörteln som spritt sig (metastaserad cancer).

Erlotinib som finns i Erlotinib Teva B.V. kan också vara godkänt för att behandla andra sjukdomar

som inte nämns i denna produktinformation. Fråga läkare, apotek eller annan hälsovårdspersonal om

du har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du använder Erlotinib Teva B.V.

Använd inte Erlotinib Teva B.V.:

om du är allergisk mot erlotinib eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i

avsnitt 6).

Varningar och försiktighet

Tala om för läkaren:

om du bär kontaktlinser och/eller tidigare upplevt ögonbesvär som mycket torra ögon,

inflammationer eller sår i ögats främre del (kornea).

om du upplever plötsliga andningssvårigheter med hosta och feber, eftersom läkaren kan behöva

sätta in behandling med något annat läkemedel och avbryta din behandling med Erlotinib Teva

B.V.

om du har diarré, då läkaren kan behöva ge dig någon diarrémedicin (som loperamid).

omedelbart om du får svår eller ihållande diarré, illamående, aptitlöshet eller kräkningar,

eftersom läkaren kan behöva avbryta din behandling med Erlotinib Teva B.V. och du kan vara i

behov av sjukhusvård.

om du får svåra smärtor i magen eller svåra hudreaktioner med blåsor eller flagande hud.

Läkaren kan behöva avbryta eller avsluta din behandling helt och hållet.

om du utvecklar akut eller förvärrad rodnad och smärta i ögat, ökat tårflöde, dimsyn och/eller

ljuskänslighet. Kontakta i så fall läkare eller sjukskötare omedelbart eftersom du kan behöva

akut vård (se avsnitt ”Eventuella biverkningar”).

om du tar någon statin och upplever oförklarliga muskelsmärtor, -ömhet, -svaghet eller -

kramper. Läkaren kan behöva avbryta eller avsluta din behandling med Erlotinib Teva B.V. helt

och hållet.

Se även avsnitt 4 ”Eventuella biverkningar”.

Njur- eller leverbesvär

Man känner inte till om effekten av Erlotinib Teva B.V. förändras ifall njurarna eller levern inte

fungerar helt normalt. En behandling med detta läkemedel rekommenderas inte vid fall av svår lever-

eller njursjukdom.

Störningar i glukuronideringen,

som t.ex. Gilberts syndrom

Läkaren bör iaktta särskild försiktighet vid din behandling om du har någon störning som rör

glukuronideringen,

som t.ex. Gilberts syndrom.

Rökning

Rökstopp rekommenderas då man behandlas med Erlotinib Teva B.V. Detta eftersom rökning kan leda

till en sänkt halt av läkemedel i blodet.

Barn och ungdomar

Erlotinib har inte undersökts hos patienter yngre än 18 år. En behandling med detta läkemedel

rekommenderas därför inte till barn och ungdomar.

Andra läkemedel och Erlotinib Teva B.V.

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel.

Tala med läkaren om du tar andra läkemedel som kan öka eller minska halten av erlotinib i ditt

blod eller inverka på effekten av detta läkemedel (t.ex. svampmediciner som ketokonazol,

itrakonazol, vorikonazol; proteashämmare, erytromycin, klaritromycin, fenytoin, karbamazepin,

barbiturater, rifampicin, ciprofloxacin, fluvoxamin, omeprazol, ranitidin, Johannesört eller

proteasomhämmare). I vissa fall kan dessa läkemedel minska effekten eller öka biverkningarna

av Erlotinib Teva B.V., och din läkare måste eventuellt justera din behandling. Läkaren kan

eventuellt undvika att behandla dig med dessa läkemedel under din behandling med Erlotinib

Teva B.V.

Diskutera med läkaren om du tar antikoagulantia (läkmedel som förebygger uppkomst av

blodproppar eller hidrar blodets koagulation, t.ex. warfarin). Erlotinib Teva B.V. kan öka din

tendens till blödningar, så läkaren kommer att behöva följa upp ditt tillstånd med regelbundna

blodprov under behandlingen.

Om du tar statiner (kolesterolsänkande läkemedel) kan Erlotinib Teva B.V. öka risken för

statinrelaterade muskelbesvär, vilka i sällsynta fall kan leda till allvarlig nedbrytning av

muskelvävnad (rabdomyolys) med njurskador som följd.

Erlotinib Teva B.V. med mat och dryck

Ta inte Erlotinib Teva B.V. tillsammans med föda. Se även avsnitt 3 ”Hur du använder Erlotinib Teva

B.V.”.

Graviditet och amning

Du ska undvika att bli gravid medan du behandlas med Erlotinib Teva B.V. Om det är möjligt att du

kan bli gravid, ska du använda någon tillförlitlig preventivmetod under hela behandlingen och i minst

2 veckor efter att du tagit den sista tabletten.

Om du ändå blir gravid medan du behandlas med Erlotinib Teva B.V., ska du omedelbart informera

läkaren om detta. Läkaren avgör om läkemedelsbehandlingen kan fortsättas eller inte.

Amma inte om du behandlas med Erlotinib Teva B.V.

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare

eller apotekspersonal innan du använder detta läkemedel.

Körförmåga och användning av maskiner

Erlotinib har inte undersökts avseende eventuell inverkan på körförmågan eller förmågan att använda

maskiner, men det är mycket osannolikt att denna behandling skulle påverka dessa förmågor. Du är

själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten som

kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden är

användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Erlotinib Teva B.V. innehåller vattenfri laktos

Om du inte tål vissa sockerarter, bör du kontakta läkare innan du tar denna medicin.

3.

Hur du använder Erlotinib Teva B.V.

Använd alltid detta läkemedel enligt läkarens anvisningar. Rådfråga läkare eller apotekspersonal om

du är osäker.

Oral användning.

Tabletterna ska tas minst en timme före, eller två timmar efter en måltid.

Om du har icke-småcellig lungcancer är den rekommenderade dosen en Erlotinib Teva B.V. tablett på

150 mg varje dag.

Den rekommenderade dosen vid spridd cancer i bukspottkörteln är en Erlotinib Teva B.V. tablett på

100 mg varje dag.

I detta fall ges Erlotinib Teva B.V. tillsammans med en gemcitabinbehandling.

Din läkare kan behöva justera din dos stegvis med 50 mg i taget. För de olika doseringarna finns

Erlotinib Teva B.V. att få i styrkor på 25 mg, 100 mg och 150 mg.

Om du har tagit för stor mängd av Erlotinib Teva B.V.

Om du fått i dig en alltför stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta omedelbart läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 0800 147 111) för bedömning

av risken samt rådgivning. En överdos kan öka risken för biverkningar, och din läkare kan därför

behöva avbryta din behandling.

Om du har glömt att ta Erlotinib Teva B.V.

Om du glömmer bort en eller flera doser av Erlotinib Teva B.V., kontakta läkare eller apotekspersonal

så fort som möjligt.

Ta inte dubbel dos för att kompensera för glömd tablett.

Om du slutar att ta Erlotinib Teva B.V.

Det är viktigt att du fortsätter ta Erlotinib Teva B.V. varje dag så länge din läkare förskriver det till

dig.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Kontakta läkare så fort som möjligt om du får någon av följande biverkningar. I vissa fall kan läkaren

behöva minska din dos av Erlotinib Teva B.V. eller avbryta behandlingen:

Diarré eller kräkningar (mycket vanliga biverkningar: kan förekomma hos fler än 1 av 10

personer). Ihållande och svår diarré kan medföra låga nivåer av kalium i blodet och försämra din

njurfunktion,

framförallt om du samtidigt får annan cellgiftsbehandling. Om du upplever svår

eller ihållande diarré, kontakta omedelbart läkare eftersom du kan behöva sjukhusvård.

Ögonirritation på grund av horn- och/eller bindhinneinflammation (mycket vanligt: kan

förekomma hos fler än 1 av 10 personer) och keratit (hornhinneinflammation)

(vanligt: kan

förekomma hos upp till 1 av 10 personer).

En form av lungsjukdom som kallas interstitiell lungsjukdom

(mindre vanlig hos europeiska

patienter; vanlig hos japanska patienter: kan förekomma hos upp till 1 av 100 personer i Europa

och upp till 1 av 10 personer i Japan). Denna sjukdom kan också förknippas med det naturliga

förloppet av ditt medicinska tillstånd och kan i vissa fall vara dödlig. Om du får symtom som

plötsliga andningssvårigheter i kombination med hosta och feber ska du omedelbart kontakta

läkare, eftersom du kan lida av denna sjukdom. Din läkare kan besluta att avsluta din

behandling med Erlotinib Teva B.V.

Perforationer i magtarmkanalen har observerats (mindre vanligt: kan förekomma hos upp till 1

av 100 personer). Tala om för läkaren om du har svåra smärtor i buken. Tala också om för

läkaren om du tidigare har haft magsår eller divertikulär sjukdom, eftersom dessa kan öka risken

för perforationer.

I sällsynta fall har leversvikt observerats (sällsynt: kan förekomma hos upp till 1 av 1 000

personer). Om dina blodprover tyder på allvarliga förändringar i din leverfunktion kan läkaren

behöva avbryta din behandling.

Mycket vanliga biverkningar (kan förekomma hos fler än 1 av 10 personer):

Hudutslag som kan uppkomma eller förvärras på solexponerade ytor. Om du exponeras för sol,

kan skyddande klädsel och/eller användning av solskyddsmedel (t.ex. mineralinnehållande) vara

på sin plats.

Infektioner

Aptitlöshet, viktminskning

Depression

Huvudvärk, förändrad känslighet i huden eller domningar i armar och ben

Andningssvårigheter, hosta

Illamående

Irritation i munnen

Magsmärtor, matsmältningsbesvär, väderspänningar

Onormala leverfunktionsvärden

Klåda, torr hud och håravfall

Trötthet, feber, stelhet.

Vanliga biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 10 personer):

Näsblödningar

Blödningar från mage eller tarm

Inflammatoriska reaktioner i vävnaderna runt fingernaglarna

Inflammerade hårsäckar

Akne

Hudsprickor (hudfissurer)

Nedsatt njurfunktion (när Erlotinib Teva B.V. används utanför de godkända indikationerna i

kombination med kemoterapi).

Mindre vanliga biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 100 personer):

Förändringar i ögonfransarna

Ökad behåring med manligt mönster på kroppen och i ansiktet

Förändringar som rör ögonbrynen

Sköra och lösa naglar

Milda hudreaktioner, såsom färgförändringar i huden (hyperpigmentering)

Njurinflammation

Protein (äggvita) i urinen.

Sällsynta biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 personer):

Rödskiftande eller smärtande handflator eller fotsulor (hand-fot-syndrom, d.v.s. palmoplantar

erytrodysestesi).

Mycket sällsynta biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 personer):

Fall av sårbildning eller perforation av hornhinnan

Allvarlig blåsbildning

eller flagning av huden (kan tyda på Stevens-Johnsons syndrom)

Inflammation i den färgade delen av ögat.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även biverkningar som inte

nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se detaljer nedan). Genom

att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om läkemedels säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur Erlotinib Teva B.V. ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på blisterskivan och kartongen efter ”EXP”. Utgångsdatumet

är den sista dagen i angiven månad.

Förvaras vid högst 25 °C.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

Den aktiva substansen är erlotinib. Varje filmdragerade tablett innehåller 25 mg, 100 mg eller

150 mg erlotinib (som erlotinibhydroklorid) beroende på tablettstyrkan.

Övriga innehållsämnen

i tablettkärnan är vattenfri laktos, mikrokristallin

cellulosa, natriumstärkelseglykolat (typ

A), natriumlaurilsulfat, natriumstearylfumarat, kolloidal

vattenfri kiseldioxid (se även

avsnitt 2 gällande vattenfri laktos).

i filmdrageringen är hypromellos (E 464), titandioxid (E 171), makrogol 8000 (E 1521).

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Erlotinib Teva B.V. 25 mg tabletterna är vita, runda, bikonvexa och filmdragerade tabletter på 6 mm,

som är försedda med ingraveringen ”A105” på den ena sidan. Förpackningsstorlek: 30 tabletter.

Tabletterna distribueras i blisterförpackningar av Al/PVC.

Erlotinib Teva B.V. 100 mg tabletterna är vita, runda, bikonvexa och filmdragerade tabletter på 10 mm

, som är försedda med ingraveringen ”A116” på den ena sidan. Förpackningsstorlek: 30 tabletter.

Tabletterna distribueras i blisterförpackningar av Al/PVC.

Erlotinib Teva B.V. 150 mg tabletterna är vita, runda, bikonvexa och filmdragerade tabletter på

11 mm, som är försedda med ingraveringen ”A127” på den ena sidan. Förpackningsstorlek: 30

tabletter. Tabletterna distribueras i blisterförpackningar av Al/PVC.

Innehavare av godkännande för försäljning och tillverkare

Innehavare av godkännande för försäljning:

TEVA Pharma B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Nederländerna

Tillverkare:

S.C. SINDAN-PHARMA S.R.L.

Ion Mihalache Mihalache Ave, the 1st district

011171, Bucharest 1

Rumänien

Ytterligare upplysningar om detta läkemedel kan erhållas hos den nationella representanten för

innehavaren av godkännandet för försäljning:

ratiopharm Oy

PB 67

02631 Esbo

tel: 020 180 5900

Denna bipacksedel ändrades senast den 21.12.2018

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Erlotinib Teva B.V. 25 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Erlotinib Teva B.V. 100 mg tabletti, kalvopäällysteinen-

Erlotinib Teva B.V. 150 mg tabletti, kalvopäällysteinen

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää erlotinibihydrokloridia määrän, joka vastaa 25 mg erlotinibia.

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää erlotinibihydrokloridia määrän, joka vastaa 100 mg erlotinibia.

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää erlotinibihydrokloridia määrän, joka vastaa 150 mg erlotinibia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

Yksi 25 mg:n tabletti sisältää 20,9 mg vedetöntä laktoosia.

Yksi 100 mg:n tabletti sisältää 83,8 mg vedetöntä laktoosia.

Yksi 150 mg:n tabletti sisältää 125,7 mg vedetöntä laktoosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti, kalvopäällysteinen.

Erlotinib Teva B.V. 25 mg: Valkoinen, pyöreä, 6 mm:n kokoinen, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti,

jonka toiselle puolelle on kaiverrettu merkintä ”A105”.

Erlotinib Teva B.V. 100 mg: Valkoinen, pyöreä, 10 mm:n kokoinen, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen

tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu merkintä ”A116”.

Erlotinib Teva B.V. 150 mg: Valkoinen, pyöreä, 11 mm:n kokoinen, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen

tabletti, jonka toiselle puolelle on kaiverrettu merkintä ”A127”.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Ei-pienisoluinen

keuhkosyöpä (NSCLC):

Erlotinib Teva B.V. on tarkoitettu ensilinjan hoidoksi paikallisesti levinneen tai metastasoituneen ei-

pienisoluisen keuhkosyövän (NSCLC) hoitoon potilaille, joilla on aktivoivia EGFR-mutaatioita.

Erlotinib Teva B.V. on myös tarkoitettu ylläpitohoitoon heti ensimmäisessä linjassa annetun

solunsalpaajahoidon jälkeen paikallisesti levinnyttä tai metastasoitunutta ei-pienisoluista keuhkosyöpää

sairastaville potilaille, joilla on aktivoivia EGFR-mutaatioita ja joiden tauti on stabiili ensimmäisessä linjassa

annetun solunsalpaajahoidon

jälkeen.

Erlotinib Teva B.V. on tarkoitettu myös paikallisesti levinneen tai metastasoituneen NSCLC:n hoitoon, kun

vähintään yksi aikaisempi solunsalpaajahoito on osoittautunut tehottomaksi.

Määrättäessä Erlotinib Teva B.V.:ta on huomioitava tekijät, jotka vaikuttavat elinajan pidentymiseen.

Hoidosta ei ole osoitettu saatavan elinaikahyötyä eikä muitakaan kliinisesti

merkittäviä vaikutuksia potilaille,

joiden kasvaimet ovat negatiivisia epidermaalisen kasvutekijäreseptori (EGFR) IHC:n suhteen (ks. kohta

5.1).

Haimasyöpä:

Erlotinib Teva B.V. on tarkoitettu käytettäväksi yhdessä gemsitabiinin kanssa metastasoituneen haimasyövän

hoitoon.

Määrättäessä Erlotinib Teva B.V.:ta on huomioitava tekijät, jotka vaikuttavat elinajan pidentymiseen (ks.

kohdat 4.2 ja 5.1).

Paikallisesti edennyttä tautia sairastavilla potilailla elinaikahyötyä ei ole osoitettu.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Erlotinib Teva B.V. -hoito on toteutettava syöpähoitoihin perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä

EGFR-mutaatiotestaus olisi suoritettava ennen Erlotinib Teva B.V. -hoidon aloitusta potilaille,

jotka saavat

ensilinjan hoitoa paikallisesti levinneeseen tai metastasoituneeseen ei-pienisoluiseen keuhkosyöpään.

Erlotinib Teva B.V:n suositeltu vuorokausiannostus on 150 mg vähintään tunti ennen ateriaa tai kaksi tuntia

aterian jälkeen.

Haimasyöpä

Erlotinib Teva B.V.:n suositeltu vuorokausiannostus on 100 mg vähintään tunti ennen ateriaa tai kaksi tuntia

aterian jälkeen yhdistelmähoitona gemsitabiinin kanssa (ks. gemsitabiinin

valmisteyhteenvedosta käyttö

haimasyövän hoidossa). Jos potilaalle ei ilmaannu ihottumaa ensimmäisten 4–8 hoitoviikon

aikana, Erlotinib

Teva B.V. –hoiton jatkamista on arvioitava uudelleen (ks. kohta 5.1).

Jos annoksen muuttaminen on tarpeen, annosta on pienennettävä 50 mg kerrallaan (ks. kohta 4.4).

Erlotinib Teva B.V.:ta on saatavana vahvuuksina 25 mg, 100 mg ja 150 mg.

Annoksen muuttaminen saattaa olla tarpeen, jos samanaikaisesti annetaan CYP3A4-substraatteja tai muita

CYP3A4-entsyymin toimintaa muuttavia aineita (ks. kohta 4.5).

Maksan vajaatoiminta

Erlotinibi

eliminoituu metaboloitumalla

maksassa ja erittymällä sappeen. Erlotinibialtistus oli samanlainen

kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (Child-Pugh pistemäärä 7–9) kuin potilailla,

joiden

maksa toimi normaalisti. Varovaisuutta on kuitenkin noudatettava, jos Erlotinib Teva B.V.:ta annetaan

maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille. Annoksen pienentämistä tai Erlotinib Teva B.V. -hoidon

keskeyttämistä on harkittava, jos vakavia haittavaikutuksia esiintyy. Erlotinibin turvallisuutta ja tehoa ei ole

tutkittu vaikeaa maksan toimintahäiriötä (AST/SGOT ja ALT/SGPT > 5 x ULN) sairastavilla potilailla.

Erlotinib Teva B.V:n käyttöä ei suositella vaikeaa maksan toimintahäiriötä

sairastaville potilaille (ks. kohta

5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Erlotinibin tehoa ja turvallisuutta ei ole tutkittu munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (seerumin

kreatiniini > 1,5 x normaalialueen ylärajan). Farmakokineettisten tietojen perusteella annoksen muuttaminen

ei näytä olevan tarpeen, jos potilaalla on lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta 5.2).

Erlotinib Teva B.V.:ta ei suositella potilaille,

joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta.

Pediatriset potilaat

Erlotinibin turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole varmistettu. Erlotinib Teva B.V. -

lääkettä ei suositella pediatrisille potilaille.

Tupakoijat

Tupakoinnin on osoitettu vähentävän erlotinibialtistusta 50–60 %:lla. Tupakoivilla

NSCLC-potilailla

suurimmat siedetyt erlotinibiannokset ovat olleet 300 mg. Suositeltua aloitusannosta suurempien annosten

tehoa ja pitkäaikaisturvallisuutta ei ole osoitettu potilailla,

jotka jatkavat tupakointia (ks. kohdat 4.5 ja 5.2).

Erlotinibin pitoisuus plasmassa on tupakoitsijoilla alhaisempi kuin tupakoimattomilla,

ja tämän vuoksi

tupakoitsijoita

on neuvottava lopettamaan tupakointi.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

EGFR-mutaatiostatuksen arviointi

Väärän negatiivisen tai positiivisen tuloksen välttämiseksi hyvin validoidun ja luotettavan menetelmän

valinta on tärkeää potilaan EGFR-mutaatiostatusta arvioitaessa.

Tupakoijat

Tupakoitsijoita

olisi kehotettava lopettamaan tupakointi, sillä tupakoitsijoilla erlotinibipitoisuudet

plasmassa

jäävät pienemmiksi kuin tupakoimattomilla potilailla. Pitoisuuden pienentyminen on todennäköisesti

kliinisesti

merkityksellistä (ks. kohta 4.5).

Interstitiaalinen keuhkosairaus

Potilailla, jotka ovat saaneet erlotinibia ei-pienisoluisen

keuhkosyövän, haimasyövän tai muiden pitkälle

edenneiden kiinteiden kasvainten hoitoon, on raportoitu melko harvoin interstitiaalisen keuhkosairauden

(ILD) kaltaisia tapahtumia ja myös niihin liittyneitä kuolemantapauksia. Ei-pienisoluisen

keuhkosyövän

hoitoa koskevassa keskeisessä BR.21-tutkimuksessa ILD:n ilmaantuvuus oli erlotinibia saaneiden ryhmässä

sama (0,8 %) kuin lumelääkeryhmässä. Ei-pienisoluisen keuhkosyövän satunnaistettujen ja kontrolloitujen

kliinisten tutkimusten meta-analyysissä (analyysiin ei sisällytetty faasin I, eikä sellaisten faasin II

tutkimusten tuloksia, joissa oli vain yksi tutkimushaara, sillä näissä tutkimuksissa ei ollut kontrolliryhmää)

ILD:n kaltaisten tapahtumien ilmaantuvuus oli 0,9 % erlotinibia saaneiden ryhmissä ja 0,4 %

kontrolliryhmissä. Haimasyöpätutkimuksessa ILD:n kaltaisten tapahtumien ilmaantuvuus oli erlotinibi- ja

gemsitabiiniyhdistelmähoitoa saaneiden ryhmässä 2,5 %, vastaavan luvun ollessa 0,4 % lumelääkettä ja

gemsitabiinia saaneiden ryhmässä. Raportoituja diagnooseja epäillyissä ILD:n kaltaisissa tapahtumissa ovat

olleet pneumoniitti,

sädepneumoniitti, yliherkkyydestä johtuva pneumoniitti, interstitiaalinen pneumonia,

interstitiaalinen keuhkosairaus, obliteroiva bronkioliitti,

keuhkofibroosi, akuutti hengitysvaikeusoireyhtymä

(ARDS), alveoliitti

ja keuhkoinfiltraatio. Oireiden ilmaantumisajankohta vaihteli muutamasta vuorokaudesta

useisiin kuukausiin erlotinibihoidon

alkamisen jälkeen. Sekoittavat tai myötävaikuttavat tekijät olivat yleisiä,

ja niitä olivat esimerkiksi samanaikainen tai aikaisempi solunsalpaajahoito, aikaisempi sädehoito, taustalla

oleva parenkymaalinen keuhkosairaus, metastasoitunut keuhkosairaus ja keuhkoinfektiot. ILD:n

ilmaantuvuus oli suurempi Japanissa tehdyissä tutkimuksissa mukana olleilla potilailla (ilmaantuvuus noin

5 %; kuolleisuusaste 1,5 %).

Jos potilaalle ilmaantuu äkillisesti uusia ja/tai eteneviä selittämättömiä keuhko-oireita, kuten

hengenahdistusta, yskää ja kuumetta, erlotinibihoito on keskeytettävä diagnostisen arvioinnin ajaksi.

Erlotinibilla

ja gemsitabiinilla samanaikaisesti hoidettavia potilaita on tarkkailtava huolellisesti

mahdollisen

ILD:n kaltaisen toksisuuden kehittymisen varalta. Jos ILD diagnosoidaan, Erlotinib Teva B.V. -hoito on

lopetettava ja potilaalle on aloitettava asianmukainen hoito tarpeen mukaan (ks. kohta 4.8).

Ripuli, elimistön kuivuminen,

elektrolyyttihäiriöt ja munuaisten vajaatoiminta

Ripulia on todettu noin 50 %:lla erlotinibihoitoa

saaneista potilaista, mikä sisältää hyvin harvinaiset,

kuolemaan johtaneet tapaukset. Kohtalaista tai vaikeaa ripulia tulisi hoitaa esimerkiksi loperamidilla.

Annoksen pienentäminen saattaa olla tarpeen joissakin tapauksissa. Kliinisissä tutkimuksissa annoksia

pienennettiin 50 mg kerrallaan. Annoksen pienentämistä 25 mg kerrallaan ei ole tutkittu. Jos potilaalla

esiintyy vaikeaa tai jatkuvaa ripulia, pahoinvointia,

ruokahaluttomuutta tai oksentelua, johon liittyy

kuivumista, erlotinibihoito on keskeytettävä ja aloitettava asianmukainen hoito nestevajauksen korjaamiseksi

(ks. kohta 4.8). Hypokalemiaa ja munuaisten vajaatoimintaa (myös kuolemaan johtaneita tapauksia) on

raportoitu harvoin. Jotkut tapauksista olivat seurausta ripulista, oksentelusta ja/tai ruokahaluttomuudesta

johtuvasta vaikeasta elimistön kuivumistilasta,

kun taas osassa tapauksista sekoittavana tekijänä oli

samanaikainen solunsalpaajahoito. Mikäli ripuli on vaikeaa, jatkuvaa tai johtaa elimistön kuivumiseen,

erlotinibihoito

olisi keskeytettävä ja samalla ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin potilaan

nesteyttämiseksi laskimonsisäisesti. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota potilaisiin, joilla on näitä

haittavaikutuksia pahentavia riskitekijöitä (etenkin samanaikaiset kemoterapiat ja muut lääkitykset, oireet tai

sairaudet, tai muut altistavat tekijät, kuten potilaan korkea ikä). Munuaisten toimintaa ja seerumin

elektrolyyttejä (mukaan lukien kalium) olisi lisäksi tarkkailtava potilailla,

joilla on elimistön kuivumisriski.

Maksatulehdus, maksan vajaatoiminta

Erlotinibihoidon

aikana on harvoissa tapauksissa raportoitu maksan vajaatoimintaa (myös kuolemaan

johtaneita tapauksia). Sekoittavina tekijöinä ovat olleet olemassa oleva maksasairaus tai samanaikaiset

maksatoksiset lääkitykset. Siksi tällaisilla potilailla on harkittava maksan toiminnan testausta säännöllisin

väliajoin. Erlotinibin

anto on keskeytettävä, jos maksan toiminnassa tapahtuu vakavia muutoksia (ks. kohta

4.8). Erlotinibin

käyttöä ei suositella potilaille,

joilla on vaikea maksan toimintahäiriö.

Ruoansulatuskanavan perforaatio

Erlotinibihoitoa

saavilla potilailla on tavallista suurempi riski ruoansulatuskanavan perforaatioille, joita on

havaittu harvoin (mukaan lukien muutamat kuolemaan johtaneet tapaukset). Riski on suurentunut potilailla,

jotka saavat samanaikaisesti verisuonten kasvua estäviä lääkkeitä, kortikosteroideja, tulehduskipulääkkeitä

ja/tai taksaanipohjaista solunsalpaajahoitoa, tai joilla on aikaisemmin ollut maha- tai pohjukaissuolihaava tai

divertikkeleitä. Erlotinibihoito

on lopetettava pysyvästi, jos potilaalle kehittyy ruoansulatuskanavan

perforaatio (ks. kohta 4.8).

Rakkulaiset ja hilseilyä tai ihon kuoriutumista aiheuttavat ihoreaktiot

Rakkulaisia ja hilseileviä tai ihon kuoriutumista aiheuttavia ihoreaktioita on raportoitu. Hyvin harvoissa

tapauksissa on ilmennyt viitteitä Stevens–Johnsonin oireyhtymästä tai toksisesta epidermaalisesta

nekrolyysistä, jotka joissakin tapauksissa johtivat potilaan kuolemaan (ks. kohta 4.8). Erlotinibihoito

keskeytettävä tai lopetettava, jos potilaalle kehittyy vaikeita rakkulaisia, hilseileviä tai ihon kuoriutumista

aiheuttavia ihoreaktioita. Potilaat, joilla on rakkulaisia ja hilseileviä tai ihon kuoriutumista aiheuttavia

ihosairauksia, on testattava ihoinfektion varalta, ja heitä on hoidettava paikallisten hoitosuositusten

mukaisesti.

Silmäoireet

Jos potilaalla on akuutteja sarveiskalvon tulehdukseen tai sen pahenemiseen viittaavia löydöksiä tai oireita,

kuten silmätulehdusta, kyynelvuotoa, valoherkkyyttä, näön hämärtymistä, silmäkipua ja/tai silmän

punoitusta, hänet on viipymättä ohjattava silmälääkärin arvioon. Jos diagnoosina on haavainen sarveiskalvon

tulehdus, on erlotinibihoito

keskeytettävä tai lopetettava. Jos diagnoosina on sarveiskalvon tulehdus, hoidon

jatkamisen hyötyjä ja riskejä on arvioitava huolella. Erlotinibia

on käytettävä varoen potilailla,

joilla on

aiemmin esiintynyt sarveiskalvon tulehdusta, haavaista sarveiskalvon tulehdusta tai vaikeaa

kuivasilmäisyyttä. Piilolinssien käyttö on myös riskitekijä sarveiskalvon tulehdukselle ja haavautumille.

Hyvin harvoissa tapauksissa erlotinibilla hoidetuilla

potilailla on raportoitu sarveiskalvon perforaatiota tai

haavautumia (ks. kohta 4.8).

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa

Voimakkaat CYP3A4:n induktorit voivat heikentää erlotinibin

tehoa, kun puolestaan voimakkaat CYP3A4:n

estäjät voivat lisätä toksisuutta. Tämän tyyppisten aineiden samanaikaista käyttöä on vältettävä (ks.

kohta 4.5).

Muut yhteisvaikutukset

Erlotinibille

on ominaista liukoisuuden väheneminen, jos pH ylittää arvon 5. Ruoansulatuskanavan yläosan

pH:ta muuttavat lääkkeet, kuten protonipumpun estäjät, H2-salpaajat ja antasidit, saattavat muuttaa

erlotinibin

liukoisuutta ja siten sen biologista hyötyosuutta. Käytettäessä erlotinibia samanaikaisesti tällaisten

lääkkeiden kanssa erlotinibiannoksen suurentaminen ei todennäköisesti kykene kompensoimaan

yhteisvaikutuksen aiheuttamaa altistuksen pienentymistä. Erlotinibin

ja protonipumpun estäjien

samanaikaista käyttöä on vältettävä. Erlotinibin

ja H2-salpaajien sekä antasidien samanaikaisen käytön

vaikutuksia ei tunneta. Biologisen hyötyosuuden aleneminen on kuitenkin todennäköistä, joten siksi

tällaisten yhdistelmien käyttöä olisi vältettävä (ks. kohta 4.5). Jos antasidien käyttö on välttämätöntä

erlotinibihoidon aikana, kyseinen lääke tulisi ottaa vähintään 4 tuntia ennen päivittäistä Erlotinib Teva B.V. -

annosta tai 2 tuntia sen jälkeen.

Tabletit sisältävät laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen

galaktoosi-intoleranssi,

täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa.

Erlotinibi

ja muut CYP-substraatit

Erlotinibi

on voimakas CYP1A1:n estäjä, kohtalainen CYP3A4:n ja CYP2C8:n estäjä sekä voimakas

UGT1A1-entsyymin katalysoiman glukuronidaation

estäjä in vitro.

Voimakkaan CYP1A1:n eston fysiologista merkitystä ei tunneta, sillä CYP1A1-entsyymin esiintyminen

ihmiskudoksissa on hyvin rajallinen.

Kun erlotinibia annettiin samanaikaisesti kohtalaisen CYP1A2:n estäjä siprofloksasiinin

kanssa,

erlotinibialtistus (AUC) lisääntyi merkitsevästi (39 %). Huippupitoisuuden

) muutos ei sen sijaan ollut

tilastollisesti

merkitsevä. Myös altistus aktiiviselle metaboliitille lisääntyi (AUC noin 60 % ja C

48 %),

mutta tämän lisäyksen kliinistä merkitystä ei tunneta. Varovaisuutta on noudatettava, kun erlotinibia

annetaan yhdessä siprofloksasiinin tai potentin CYP1A2:n estäjän (esim. fluvoksamiinin) kanssa. Jos

potilaalla esiintyy erlotinibiin liittyviä

haittavaikutuksia, erlotinibiannosta voidaan pienentää.

Erlotinibin anto ennen tai samanaikaisesti tyypillisten

CYP3A4:n substraattien (midatsolaamin ja

erytromysiinin) kanssa ei muuttanut näiden puhdistumaa, mutta näytti vähentävän suun kautta otetun

midatsolaamin biologista hyötyosuutta jopa 24 %. Eräässä toisessa kliinisessä tutkimuksessa erlotinibi

vaikuttanut samanaikaisesti annetun CYP3A4/2C8-substraatin, paklitakselin, farmakokinetiikkaan.

Merkittävät vaikutukset muiden CYP3A4:n substraattien puhdistumaan ovat siksi epätodennäköisiä.

Glukuronidaation esto voi aiheuttaa yhteisvaikutuksia sellaisten lääkevalmisteiden kanssa, jotka ovat

UGT1A1:n substraatteja ja poistuvat yksinomaan tämän reitin kautta. Potilailla, joilla UGT1A1:n pitoisuus

on alhainen tai joilla on perinnöllinen glukuronidaatiohäiriö

(esim. Gilbertin tauti), saattaa esiintyä

kohonneita seerumin bilirubiiniarvoja. Näitä potilaita hoidettaessa on noudatettava varovaisuutta.

Ihmisillä erlotinibi metaboloituu maksassa maksan sytokromientsyymien, pääasiassa CYP3A4:n ja

vähäisemmässä määrin CYP1A2:n, välityksellä. Maksan ulkopuolella tapahtuva metabolia, CYP3A4-

entsyymin välityksellä suolistossa, CYP1A1:n välityksellä keuhkoissa ja CYP1B1:n välityksellä

kasvainkudoksessa, vaikuttaa mahdollisesti myös erlotinibin

metaboliseen puhdistumaan. Yhteisvaikutuksia

voi esiintyä sellaisten lääkeaineiden kanssa, jotka metaboloituvat näiden entsyymien välityksellä tai ovat

niiden estäjiä tai induktoreita.

CYP3A4:n voimakkaat estäjät vähentävät erlotinibin metaboliaa ja suurentavat erlotinibin

pitoisuutta

plasmassa. Kliinisessä tutkimuksessa, jossa erlotinibia annettiin yhtaikaa voimakkaan CYP3A4:n estäjä

ketokonatsolin (200 mg suun kautta kaksi kertaa vuorokaudessa 5 vuorokauden ajan) kanssa,

erlotinibialtistus kasvoi (AUC 86 % ja C

69 %). Siksi on syytä noudattaa varovaisuutta, jos erlotinibi

yhdistetään voimakkaaseen CYP3A4:n estäjään, kuten sienilääkkeinä käytettäviin atsolijohdoksiin

(ketokonatsoliin,

itrakonatsoliin,

vorikonatsoliin),

proteaasin estäjiin, erytromysiiniin

tai klaritromysiiniin.

Erlotinibiannosta on pienennettävä tarvittaessa, varsinkin havaittaessa toksisia vaikutuksia.

CYP3A4:n voimakkaat induktorit tehostavat erlotinibin

metaboliaa ja pienentävät merkittävästi erlotinibin

pitoisuutta plasmassa. Kliinisessä tutkimuksessa, jossa erlotinibia annettiin yhtaikaa voimakkaan CYP3A4:n

induktorin, rifampisiinin

(600 mg suun kautta kerran vuorokaudessa 7 vuorokauden ajan), kanssa, erlotinibin

AUC:n mediaani pieneni 69 %. Rifampisiinin

anto samanaikaisesti 450 mg:n erlotinibikerta-annoksen

kanssa johti erlotinibialtistuksen

(AUC) keskiarvoon, joka oli 57,5 % siitä keskiarvosta, joka saavutettiin 150

mg:n erlotinibikerta-annoksella ilman rifampisiinihoitoa. Erlotinibin

samanaikaista käyttöä CYP3A4:n

induktorien kanssa tulee siksi välttää. Jos potilaita on tarpeen hoitaa samanaikaisesti erlotinibilla ja

voimakkaalla CYP3A4:n induktorilla, kuten rifampisiinilla,

on annoksen suurentamista 300 mg:aan

harkittava seuraten samalla tarkasti hoidon vaikutusta potilaiden turvallisuuteen (mukaan lukien munuaisten

ja maksan toiminta sekä seerumin elektrolyytit). Jos potilaat sietävät hoitoa hyvin yli 2 viikon ajan, annoksen

suurentamista 450 mg:aan voidaan harkita tarkan turvallisuusseurannan jatkuessa. Myös muut induktorit,

kuten fenytoiini,

karbamatsepiini, barbituraatit tai mäkikuisma (Hypericum perforatum), saattavat pienentää

altistusta. Varovaisuutta on noudatettava, jos näitä lääkeaineita annetaan yhtaikaa erlotinibin

kanssa. Mikäli

mahdollista, olisi harkittava muita vaihtoehtoisia hoitoja, joilla ei ole voimakasta CYP3A4-entsyymiä

indusoivaa vaikutusta.

Erlotinibi

ja kumariiniantikoagulantit

Erlotinibihoitoa

saavilla potilailla on raportoitu yhteisvaikutuksia kumariiniantikoagulanttien

kanssa,

varfariini mukaan luettuna. Tästä on seurannut INR-arvojen (International Normalized Ratio) nousua ja

lisääntyneitä verenvuototapahtumia, jotka ovat muutamissa tapauksissa johtaneet kuolemaan.

Kumariiniantikoagulantteja saavia potilaita on tarkkailtava säännöllisesti tromboplastiiniajan

tai INR-arvon

muutosten havaitsemiseksi.

Erlotinibi

ja statiinit

Erlotinibin ja statiinin yhtäaikainen käyttö saattaa lisätä riskiä statiinin aiheuttamalle myopatialle, mukaan

lukien rabdomyolyysi,

jota on havaittu harvoin.

Erlotinibi

ja tupakoijat

Farmakokineettisessä yhteisvaikutustutkimuksessa, jossa tupakoivia potilaita verrattiin tupakoimattomiin,

havaittiin tupakoivilla potilailla merkittävä, 2,8-kertainen alenema AUC

-arvossa 24 tuntia erlotinibin

annon

jälkeen. Vastaava alenema tupakoivien potilaiden C

-arvossa oli 1,5-kertainen. Pitoisuus plasmassa pieneni

9-kertaisesti (ks. kohta 5.2). Tämän vuoksi tupakointia jatkavia potilaita olisi kannustettava lopettamaan

tupakointi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen erlotinibihoidon

aloittamista, sillä muutoin

erlotinibipitoisuudet

plasmassa saattavat jäädä toivottua pienemmiksi. Vähentyneen lääkealtistuksen kliinistä

vaikutusta ei ole luotettavasti arvioitu, mutta todennäköisesti vähentyneellä altistuksella on kliinistä

merkitystä.

Erlotinibi

ja P-glykoproteiinin estäjät

Erlotinibi

on lääkeaineita kuljettavan P-glykoproteiinin

substraatti. P-glykoproteiinin

estäjien, kuten

siklosporiinin ja verapamiilin, käyttö samanaikaisesti erlotinibin

kanssa saattaa johtaa erlotinibin

muuttuneeseen jakautumiseen ja/tai eliminaatioon. Tämän yhteisvaikutuksen merkitystä esimerkiksi

keskushermostotoksisuuden kannalta ei ole selvitetty. Tällaisissa tilanteissa on noudatettava varovaisuutta.

Erlotinibi

ja pH:ta muuttavat lääkevalmisteet

Erlotinibille

on ominaista liukoisuuden väheneminen, jos pH on yli 5. Ylemmän ruoansulatuskanavan pH:ta

muuttavat lääkkeet saattavat vaikuttaa erlotinibin

liukoisuuteen ja siten sen biologiseen hyötyosuuteen.

Erlotinibin anto samanaikaisesti protonipumpun estäjä omepratsolin kanssa vähensi erlotinibialtistusta

(AUC) 46 % ja huippupitoisuutta plasmassa (C

) 61 %. T

-arvo tai puoliintumisaika eivät muuttuneet.

Erlotinibin ja 300 mg:n ranitidiiniannoksen (H2-reseptorin antagonisti) samanaikainen annostelu pienensi

erlotinibialtistusta (AUC) 33 % ja huippupitoisuutta (C

) 54 %. Annoksen suurentaminen ei

todennäköisesti kompensoi altistuksen pienenemistä, jos erlotinibia annostellaan samanaikaisesti tämän

tyyppisten lääkkeiden kanssa. Kun erlotinibia annosteltiin 2 tuntia ennen 150 mg:n ranitidiiniannosta tai 10

tuntia sen jälkeen (kahdesti päivässä), erlotinibialtistus

(AUC) pieneni vain 15 % ja huippupitoisuus (C

vain 17 %. Antasidien vaikutusta erlotinibin

imeytymiseen ei ole tutkittu, mutta imeytyminen saattaa

huonontua ja siten johtaa plasmapitoisuuksien alenemiseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että erlotinibin ja

protonipumpun estäjien samanaikaista käyttöä on vältettävä. Jos antasidien käyttöä erlotinibihoidon

aikana

pidetään välttämättömänä, on kyseiset lääkkeet otettava vähintään 4 tuntia ennen päivittäistä

erlotinibiannosta tai 2 tuntia sen jälkeen. Jos ranitidiinin

käyttöä harkitaan, se on annosteltava porrastetusti,

esimerkiksi erlotinibi

joko vähintään 2 tuntia ennen ranitidiiniannosta tai 10 tuntia sen jälkeen.

Erlotinibi

ja gemsitabiini

Faasin Ib tutkimuksessa gemsitabiini ei vaikuttanut merkittävästi erlotinibin

farmakokinetiikkaan, eikä

erlotinibilla ollut merkittäviä vaikutuksia gemsitabiinin farmakokinetiikkaan.

Erlotinibi

ja karboplatiini/paklitakseli

Erlotinibi

nostaa platinapitoisuutta

plasmassa. Kliinisessä tutkimuksessa erlotinibin

käyttö samanaikaisesti

karboplatiinin

ja paklitakselin kanssa johti platinan AUC

0-48

-kokonaisarvon kasvuun 10,6 %:lla. Vaikka

nousu on tilastollisesti

merkitsevä, eron suuruusluokkaa ei pidetä kliinisesti

merkittävänä. Kliinisessä

käytössä saattaa olla muita samanaikaisesti vaikuttavia tekijöitä (kuten munuaisten vajaatoiminta), jotka

johtavat lisääntyneeseen karboplatiinialtistukseen. Karboplatiinilla tai paklitakselilla ei ollut merkittäviä

vaikutuksia erlotinibin

farmakokinetiikkaan.

Erlotinibi

ja kapesitabiini

Kapesitabiini saattaa suurentaa erlotinibipitoisuutta plasmassa. Kun erlotinibia annettiin yhdessä

kapesitabiinin kanssa, erlotinibin AUC kasvoi tilastollisesti

merkitsevästi ja C

-arvo lähes merkitsevästi

verrattuna toiseen tutkimukseen, jossa annettiin ainoastaan erlotinibia. Erlotinibilla

ei ollut merkittäviä

vaikutuksia kapesitabiinin farmakokinetiikkaan.

Erlotinibi

ja proteasomin estäjät

Proteasomin estäjien, kuten bortetsomibin, voidaan vaikutusmekanisminsa takia odottaa vaikuttavan EGFR-

estäjien (erlotinibi

mukaan lukien) tehoon. Tätä vaikutusta tukevat rajalliset käytössä olevat kliiniset tiedot

sekä prekliiniset tutkimukset, joissa proteasomin on todettu aiheuttavan EGFR:n hajoamista.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Erlotinibin käytöstä raskaana oleville naisille ei ole riittävästi tietoa. Eläinkokeissa ei ole havaittu merkkejä

teratogeenisuudesta tai poikkeavasta synnytyksestä. Raskauteen liittyviä haittavaikutuksia ei kuitenkaan

voida poissulkea, koska eläinkokeissa on havaittu lisääntynyttä alkio-/sikiökuolleisuutta (ks. kohta 5.3).

Mahdollista ihmiseen kohdistuvaa riskiä ei tunneta.

Hedelmällisessä iässä olevat naiset

Hedelmällisessä iässä olevia naisia on kehotettava välttämään raskaaksi tulemista erlotinibihoidon aikana.

Asianmukaisia ehkäisymenetelmiä on käytettävä hoidon aikana ja vähintään 2 viikon ajan hoidon

päättymisen jälkeen. Hoitoa voidaan jatkaa raskauden aikana vain, jos mahdollinen äidin saama hyöty on

suurempi kuin sikiölle aiheutuva riski.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö erlotinibi ihmisen rintamaitoon. Äitejä on kehotettava keskeyttämään imetys

erlotinibihoidon ajaksi, sillä hoidosta saattaa olla haittaa lapselle.

Hedelmällisyys

Eläinkokeissa ei ole havaittu hedelmällisyyden heikentymistä. Hedelmällisyyteen liittyviä haittavaikutuksia

ei kuitenkaan voida poissulkea, sillä eläinkokeissa on havaittu vaikutuksia lisääntymistoimintoihin (ks. kohta

5.3). Mahdollista ihmiseen kohdistuvaa riskiä ei tunneta.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia hoidon vaikutuksista ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty, mutta erlotinibi ei

heikennä älyllistä suorituskykyä.

4.8

Haittavaikutukset

Ei-pienisoluinen

keuhkosyöpä (erlotinibimonoterapia):

Satunnaistetussa, kaksoissokkotutkimuksessa (BR.21; erlotinibin

annostelu toisen linjan hoitona) yleisimmin

raportoituja haittavaikutuksia olivat ihottuma (75 %) ja ripuli (54 %). Useimpien oireiden vaikeusasteluokka

oli 1/2, eivätkä ne vaatineet erityisiä toimenpiteitä. Vaikeusasteluokan 3/4 ihottumaa esiintyi 9 %:lla ja

saman vaikeusasteluokan ripulia 6 %:lla erlotinibihoitoa saaneista potilaista, ja ne johtivat hoidon

keskeyttämiseen 1 %:ssa tapauksista. Annosta pienennettiin ihottuman vuoksi 6 %:lla ja ripulin vuoksi

1 %:lla potilaista. BR.21-tutkimuksessa ihottuma ilmaantui keskimäärin 8 vuorokauden (mediaani) ja ripuli

12 vuorokauden (mediaani) kuluttua.

Yleensä ihottuma ilmenee lievänä tai kohtalaisena, punoittavana ja märkänäppyläisenä ihottumana.

Ihottumaa saattaa esiintyä tai olemassa oleva ihottuma pahentua sellaisilla ihoalueilla,

jotka altistuvat

auringonvalolle. Auringolle altistuvia potilaita on neuvottava käyttämään suojaavia vaatteita ja/tai

aurinkovoidetta (esim. mineraalipohjaisia voiteita).

Taulukossa 1 on NCI-CTC-luokituksen (National Cancer Institute Common Toxicity Criteria) mukainen

tiivistelmä keskeisessä BR.21-tutkimuksessa esiintyneistä haittavaikutuksista, jotka olivat yleisempiä

(≥ 3 %) erlotinibihoitoa

saaneilla potilailla kuin lumelääkeryhmään kuuluneilla potilailla,

ja joita esiintyi

vähintään 10 %:lla erlotinibiryhmän

potilaista.

Haittavaikutusten esiintymistiheys on määritelty seuraavaa luokittelua noudattaen: hyvin yleinen (≥ 1/10),

yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000),

hyvin harvinainen (< 1/10 000) mukaan lukien yksittäiset raportit.

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa

järjestyksessä.

Taulukko 1. Hyvin yleiset haittavaikutukset BR.21-tutkimuksessa

Erlotinibi

n = 485

Lumelääke

n = 242

NCI-CTC-vaikeusaste

Kaikki

asteet

3

4

Kaikki

asteet

3

4

MedDRA:n mukainen termi

%

%

%

%

%

%

Kaikki potilaat, joilla jokin

haittavaikutus

Infektiot

Infektio*

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Ruokahaluttomuus

< 1

Silmät

Silmän kuivuudesta johtuva

sarveis- ja sidekalvon tulehdus

Sidekalvon tulehdus

< 1

< 1

Hengityselimet, rintakehä ja

välikarsina

Hengenahdistus

Yskä

Ruoansulatuselimistö

Ripuli**

Pahoinvointi

Oksentelu

< 1

< 1

< 1

Suutulehdus

Vatsakipu

< 1

< 1

< 1

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottuma***

Kutina

Kuiva iho

< 1

< 1

Yleisoireet ja antopaikassa

todettavat haitat

Uupumus

* Vaikeita infektioita, joihin on joissakin tapauksissa liittynyt myös neutropeniaa, ovat olleet pneumonia,

sepsis ja selluliitti.

** Saattaa johtaa elimistön kuivumiseen, hypokalemiaan ja munuaisten vajaatoimintaan.

*** Ihottumiin kuului myös aknen kaltainen ihotulehdus.

Kahdessa muussa kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa ja lumelääkekontrolloidussa faasin III

tutkimuksessa BO18192 (SATURN) ja BO25460 (IUNO) erlotinibia annettiin ylläpitohoitona ensilinjan

solunsalpaajahoidon jälkeen. Nämä tutkimukset tehtiin yhteensä 1 532 potilaalla, joilla oli edennyt,

uusiutunut tai metastaattinen ei-pienisoluinen

keuhkosyöpä. Potilaat olivat saaneet ensilinjan

standardihoitona platinapohjaista solunsalpaajahoitoa. Tutkimuksessa ei havaittu uusia

turvallisuussignaaleja.

Tutkimuksissa BO18192 ja BO25460 yleisimmin

esiintyneet haittavaikutukset erlotinibia saaneilla potilailla

olivat ihottuma ja ripuli (ks. taulukko 2). Asteen 4 ihottumaa tai ripulia ei havaittu kummassakaan

tutkimuksessa. Tutkimuksessa BO18192 erlotinibihoito

keskeytettiin 1 %:lla potilaista ihottuman ja

< 1 %:lla potilaista ripulin vuoksi, kun puolestaan tutkimuksessa BO25460 yhdenkään potilaan hoitoa ei

keskeytetty ihottuman tai ripulin vuoksi. Tutkimuksessa BO18192 tehtiin annosmuutoksia (hoidon keskeytys

tai annoksen pienentäminen) 8,3 %:lla potilaista ihottuman ja 3 %:lla potilaista ripulin seurauksena.

Tutkimuksessa BO25460 muutoksia tehtiin 5,6 %:lla potilaista ihottuman ja 2,8 %:lla ripulin vuoksi.

Taulukko 2: Yleisimmät haittavaikutukset tutkimuksissa BO18192 (SATURN) ja BO25460 (IUNO)

BO18192 (SATURN)*

BO25460 (IUNO)*

Erlotinibi

n = 433

Lumelääke

n = 445

Erlotinibi

n = 322

Lumelääke

n = 319

%

%

%

%

Ihottuma, kaikki vaikeusasteet

49,2

39,4

10,0

Aste 3

Ripuli, kaikki vaikeusasteet

20,3

24,2

Aste 3

* Turvallisuusanalyysiin mukaan otettu potilasjoukko

Avoimeen, satunnaistettuun faasin III tutkimukseen ML20650 osallistui 154 potilasta. Tutkimuksessa

erlotinibin

ensilinjan hoidon turvallisuutta NSCLC:ssä arvioitiin 75 potilaalla, joilla oli aktivoivia EGFR-

mutaatioita kasvaimissaan. Uusia turvallisuussignaaleja ei havaittu näillä potilailla.

Tutkimuksessa ML20650 yleisimmin

esiintyneet haittavaikutukset erlotinibia saaneilla potilailla olivat

ihottuma (80 %, kaikki vaikeusasteet) ja ripuli (57 %, kaikki vaikeusasteet). Useimmat haittavaikutukset

olivat astetta 1 ja 2 eivätkä vaatineet hoitoa. Asteen 3 ihottumaa esiintyi 9 %:lla ja asteen 3 ripulia 4 %:lla

potilaista. Asteen 4 ihottumaa tai ripulia ei havaittu. Erlotinibihoito

keskeytettiin 1 %:lla potilaista ihottuman

ja 1 %:lla potilaista ripulin vuoksi. Annosmuutoksia (hoidon keskeytys tai annoksen pienentäminen) tehtiin

11 %:lla potilaista ihottuman ja 7 %:lla potilaista ripulin vuoksi.

Haimasyöpä (erlotinibiyhdistelmähoito

gemsitabiinin kanssa):

Keskeisessä PA.3-haimasyöpätutkimuksessa, jossa potilaat saivat erlotinibia 100 mg:n annoksin yhdessä

gemsitabiinin

kanssa, yleisimmät haittavaikutukset olivat uupumus, ihottuma ja ripuli. Erlotinibi-

gemsitabiiniyhdistelmähoitoa saaneessa potilashaarassa vaikeusasteluokan 3 ja 4 ihottumaa ja ripulia

raportoitiin kumpaakin 5 %:lla potilaista. Ihottuma ilmaantui keskimäärin 10 vuorokauden (mediaani) ja

ripuli 15 vuorokauden (mediaani) kuluttua. Ihottuma ja ripuli johtivat kumpikin annostuksen pienentämiseen

2 %:lla potilaista ja tutkimuksen keskeyttämiseen enintään 1 %:lla erlotinibi-

gemsitabiiniyhdistelmähoitoa saaneista potilaista.

Taulukossa 3 on NCI-CTC-kriteerien (National Cancer Institute-Common Toxicity Criteria) mukainen

tiivistelmä keskeisessä PA.3-tutkimuksessa esiintyneistä haittavaikutuksista, jotka olivat yleisempiä (≥ 3 %)

erlotinibia 100 mg:n annoksina ja gemsitabiinia saaneilla potilailla kuin lumelääkettä ja gemsitabiinia

saaneilla potilailla, ja joita esiintyi vähintään 10 %:lla erlotinibia 100 mg:n annoksina ja gemsitabiinia

saaneista potilaista.

Haittavaikutusten esiintymistiheys on määritelty seuraavaa luokittelua noudattaen: hyvin yleinen (≥ 1/10),

yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000),

hyvin harvinainen (< 1/10 000) mukaan lukien yksittäiset raportit.

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutusten vakavuuden mukaan alenevassa

järjestyksessä.

Taulukko 3. Hyvin yleiset haittavaikutukset PA.3-tutkimuksessa (100 mg:n kohortissa)

Erlotinibi

n = 259

Lumelääke

n = 265

NCI-CTC-vaikeusaste

Kaikki

asteet

3

4

Kaikki

asteet

3

4

MedDRA:n mukainen termi

%

%

%

%

%

%

Kaikki potilaat, joilla jokin

haittavaikutus

Infektiot

Infektio*

< 1

< 1

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Painon lasku

< 1

Psyykkiset häiriöt

Masennus

< 1

Hermosto

Neuropatia

Päänsärky

< 1

< 1

< 1

Hengityselimet, rintakehä ja

välikarsina

Yskä

Ruoansulatuselimistö

Ripuli**

Suutulehdus

Dyspepsia

Ilmavaivat

< 1

< 1

< 1

< 1

< 1

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottuma***

Alopesia (hiustenlähtö)

Yleisoireet ja antopaikassa

todettavat haitat

Uupumus

Kuume

Vilunväristys (rigor)

* Vaikeita infektioita, joihin on joissakin tapauksissa liittynyt myös neutropeniaa, ovat olleet pneumonia,

sepsis ja selluliitti.

** Saattaa johtaa elimistön kuivumiseen, hypokalemiaan ja munuaisten vajaatoimintaan.

*** Ihottumiin kuului myös aknen kaltainen ihotulehdus.

Muut havainnot:

Erlotinibin turvallisuustiedot

perustuvat yli 1 500 potilaaseen, jotka saivat monoterapiana vähintään yhden

150 mg:n annoksen erlotinibia, ja yli 300 potilaaseen, jotka saivat erlotinibia 100 mg:n tai 150 mg:n

annoksin yhdessä gemsitabiinin kanssa.

Seuraavia haittavaikutuksia on havaittu potilailla, jotka saivat erlotinibia ainoana lääkkeenä, ja potilailla,

jotka saivat erlotinibia samanaikaisesti solunsalpaajien kanssa.

BR21- ja PA3-tutkimuksissa esiintyneet, hyvin yleiset haittavaikutukset on esitetty taulukoissa 1 ja 3. Muut,

myös muista tutkimuksista, raportoidut haittavaikutukset on esitetty taulukossa 4.

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa

järjestyksessä.

Taulukko 4. Yhteenveto haittavaikutuksista yleisyysluokittain:

Elinjärjestelmä

Hyvin yleinen

(≥ 1/10)

Yleinen

(≥ 1/100,

< 1/10)

Melko

harvinainen

(≥ 1/1 000,

< 1/1 000)

Harvinainen

(≥ 1/10 000,

< 1/1 000)

Hyvin

harvinainen

(< 1/10 000)

Silmät

Sarveiskalvotu

lehdus,

sidekalvotulek

Silmäripsien

muutokset

Sarveiskalvon

puhkeamat,

sarveiskalvo-

haavaumat,

uveiitti

Hengityselimet,

rintakehä ja

välikarsina

Nenäveren-

vuoto

Interstitiaa-

linen keuhko-

sairaus (ILD)

Ruoansulatus-

elimistö

Ripuli

Ruoansulatus-

kanavan

verenvuodot

Ruoansulatus-

kanavan

puhkeamat

Maksa ja sappi

Poikkeavuudet

maksan

toiminta-

kokeissa

Maksan

vajaatoiminta

Iho ja ihonalainen

kudos

Alopesia,

kuiva iho

kynsivallin-

tulehdus,

karvatupen

tulehdus,

akne tai

aknetyyppinen

ihottuma,

ihohaavaumat

Hirsutismi,

kulmakarvojen

muutokset,

hauraat ja

irtoavat

kynnet,

lievät

ihoreaktiot

(esim.

hyperpigmen-

taatio)

Kämmenten ja

jalkapohjien

erytrodyses-

tesia

Stevens-

Johnsonin

oireyhtymä /

toksinen

epidermaa-

linen

nekrolyysi

Munuaiset ja

virtsatiet

Munuaisten

vajaatoiminta

Munuais-

tulehdus

proteinuria

PA.3-tutkimuksessa

Mukaan lukien silmäripsien sisäänpäin kasvaminen, liiallinen

kasvu ja paksuuntuminen

Mukaan lukien kuolemaan johtaneet tapaukset potilailla,

jotka olivat saaneet erlotinibia ei-pienisoluisen

keuhkosyövän tai muiden pitkälle edenneiden kiinteiden kasvainten hoitoon (ks. kohta 4.4). Ilmaantuvuuden

on havaittu olevan suurempi japanilaisilla potilailla (ks. kohta 4.4).

Kliinisissä tutkimuksissa osa tapauksista on liittynyt samanaikaiseen varfariinihoitoon

ja osa

samanaikaiseen tulehduskipulääkkeiden

käyttöön (ks. kohta 4.5).

Mukaan lukien alaniiniaminotransferaasi- [ALAT], aspartaattiaminotransferaasi- [ASAT] ja

bilirubiiniarvot. Nämä olivat hyvin yleisiä PA.3-tutkimuksessa ja yleisiä BR.21-tutkimuksessa. Tapaukset

olivat pääasiassa lieviä tai kohtalaisia ja ohimeneviä, tai ne liittyivät maksametastaaseihin.

Mukaan lukien kuolemaan johtaneet tapaukset. Sekoittavina tekijöinä ovat olleet olemassa oleva

maksasairaus tai samanaikaiset maksatoksiset lääkitykset (ks. kohta 4.4).

Mukaan lukien kuolemaan johtaneet tapaukset (ks. kohta 4.4).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se

mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia

pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 Fimea

4.9

Yliannostus

Oireet

Terveet tutkimushenkilöt

ovat sietäneet suun kautta otetut erlotinibikerta-annokset aina 1 000 mg:aan saakka

ja syöpäpotilaat aina 1 600 mg:aan saakka. Terveille tutkimushenkilöille toistuvasti annetut 200 mg:n

annokset kahdesti vuorokaudessa olivat huonosti siedettyjä jo muutaman päivän hoidon jälkeen. Näistä

tutkimuksista saatujen tulosten perusteella suositellun annoksen ylittäminen saattaa aiheuttaa vaikeita

haittavaikutuksia, kuten ripulia, ihottumaa ja mahdollisesti maksan aminotransferaasiarvojen nousua.

Hoito

Jos yliannostusta epäillään, erlotinibilääkitys on keskeytettävä ja potilaalle aloitettava oireenmukainen hoito.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Solunsalpaajat, proteiinikinaasin

estäjät

ATC-koodi: L01XE03

Vaikutusmekanismi

Erlotinibi

on ihmisen epidermaalisen kasvutekijäreseptorin tyypin 1 (EGFR, joka tunnetaan myös nimellä

HER1) tyrosiinikinaasin

estäjä. Erlotinibi estää voimakkaasti EGFR:n solunsisäistä fosforylaatiota. EGFR

ilmentyy terveiden solujen ja syöpäsolujen pinnalla. Ei-kliinisissä koemalleissa EGFR-fosfotyrosiinin

esto

johtaa solun kasvun pysähtymiseen ja/tai solukuolemaan.

EGFR-mutaatiot saattavat aiheuttaa antiapoptoottisen ja proliferatiivisen signaalinvälitysreitin jatkuvan

aktivaation. EGFR-mutaatiopositiivisissa kasvaimissa erlotinibin

suuri teho perustuu erlotinibin

voimakkaaseen kiinnittymiseen ATP:n sitoutumispaikkaan EGFR:n mutatoituneella kinaasialueella.

Signaalinvälitysreitin estäminen estää solujen lisääntymisen ja käynnistää solukuolemat sisäisen

apoptoottisen mekanismin kautta. Kasvainten regressiota on havaittu hiirimallissa, joka ilmentää näitä

aktivoivia EGFR-mutaatioita.

Kliininen teho

Ensilinjan hoito NSCLC-potilailla, joilla on aktivoivia EGFR-mutaatioita (erlotinibimonoterapia):

Erlotinibin teho osoitettiin avoimessa, satunnaistetussa faasin III tutkimuksessa (ML20650, EURTAC), jossa

lääkettä annettiin ensilinjan hoitona NSCLC-potilaille, joilla oli aktivoivia EGFR-mutaatioita. Tutkimukseen

osallistui kaukaasialaisia potilaita, joilla oli metastasoitunut tai paikallisesti levinnyt NSCLC (asteet IIIB ja

IV). Tutkimukseen osallistuneet potilaat, joiden kasvaimissa oli mutaatioita EGFR:n tyrosiinikinaasialueella

(eksonissa 19 deleetio tai eksonissa 21 mutaatio), eivät olleet aiemmin saaneet solunsalpaajahoitoa tai muuta

systeemistä kasvainkemoterapiaa levinneeseen tautiinsa. Potilaat satunnaistettiin suhteessa 1:1 kahteen

ryhmään, joista toisessa annettiin 150 mg erlotinibia päivittäin ja toisessa enimmillään neljä sykliä

platinapohjaista yhdistelmähoitoa.

Ensisijainen päätetapahtuma oli tutkijoiden

määrittelemä etenemisvapaa elinaika (PFS). Tehoa kuvaavat

tulokset esitetään taulukossa 5.

Kuva 1: Kaplan–Meier-arvio tutkijoiden määrittelemästä taudin etenemisvapaasta elinajasta (PFS)

tutkimuksessa ML20650 (EURTAC) (cut-off: huhtikuussa 2012)

Taulukko 5: Tehoa kuvaavat tulokset tutkimuksesta ML20650 (EURTAC), jossa erlotinibia verrattiin

solunsalpaajahoitoon

Erlotinibi

Kemoterapia

Riskisuhde

HR (95 %

p-arvo

luottamusväli)

Suunniteltu

välianalyysi

(35 % OS

maturity)

(n = 153)

Tiedonkeruun cut-

off-pvm: elokuu

2010

n = 77

n = 76

Ensisijainen

päätemuuttuja:

Taudin etenemisestä

vapaa elinaika (PFS,

mediaani

kuukausina)*

Tutkijan arvion

mukaan**

Riippumattoman

arviointilautakunnan

mukaan**

10,4

0,42

(0,27–0,64)

0,47

(0,27–0,78)

< 0,0001

0,003

Paras vastetaso

(CR/PR)

54,5 %

10,5 %

< 0,0001

Kokonaiselinaika

(OS, kuukausina)

22,9

18,8

0,80

(0,47–1,37)

0,4170

Eksploratiivinen

analyysi

(40 % OS

maturity)

(n = 173)

Tiedonkeruun cut-

off-pvm: tammikuu

2011

n = 86

n = 87

Taudin etenemisestä

vapaa elinaika (PFS,

mediaani

kuukausina)

Tutkijan arvion

mukaan

0,37

(0,27–0,54)

< 0,0001

Paras vastetaso

(CR/PR)

58,1 %

14,9 %

< 0,0001

Kokonaiselinaika

(OS, kuukausina)

19,3

19,5

1,04

(0,65–1,68)

0,8702

Päivitetty

analyysi

(62% OS

maturity)

(n = 173)

Tiedonkeruun cut-

off-pvm: huhtikuu

2012

n = 86

n = 87

Taudin etenemisestä

vapaa elinaika (PFS,

mediaani

kuukausina)

10,4

0,34

(0,23–0,49)

< 0,0001

Kokonaiselinaika***

(OS, kuukausina)

22,9

20,8

0,93

(0,64–1,36)

0,7149

CR = täydellinen vaste

PR = osittainen vaste

* Taudin etenemisen tai kuoleman riski väheni 58 %

** Tutkijoiden ja riippumattoman arviointilautakunnan arvioiden yhtäpitävyys oli 70 %

*** Suurta vaihtovuorisuutta havaittiin 82 %:lla niillä solunsalpaajahaaran potilaista, jotka olivat saaneet

jatkohoitoa EGFR:n tyrosiinikinaasin

estäjällä. Näistä potilasta kaikki paitsi kaksi olivat saaneet erlotinibia

jatkohoitona.

Ylläpitohoito NSCLC-potilaille ensilinjan solunsalpaajan jälkeen (erlotinibimonoterapia):

Erlotinibiylläpitohoidon

tehoa ja turvallisuutta NSCLC-potilailla on tutkittu satunnaistetussa,

kaksoissokkoutetussa ja lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa (BO18192, SATURN) ensilinjan

solunsalpaajan jälkeen. Tutkimukseen osallistui 889 paikallisesti levinnyttä tai metastasoitunutta ei-

pienisoluista keuhkosyöpää sairastavaa potilasta, joilla tauti ei ollut edennyt platinapohjaisen

yhdistelmähoidon

4 syklin jälkeen. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään (1:1), jotka saivat suun kautta

kerran päivässä joko 150 mg erlotinibia tai lumelääkettä taudin etenemiseen asti. Ensisijaiseen

päätetapahtumaan kuului taudin etenemisvapaa elinaika (PFS) kaikilla tutkimuspotilailla. Tutkimushaarojen

välillä väestötilastolliset tekijät ja taudin piirteet olivat lähtötilanteessa hyvin tasapainossa. Tutkimuksesta

poissuljettiin potilaat, joilla oli ECOG PS > 1 ja merkittävä samanaikainen maksa- tai munuaissairaus.

Tässä tutkimuksessa kokonaispotilasjoukon todettiin hyötyneen hoidosta ensisijaisena päätetapahtumana

olleen etenemisvapaan elinajan suhteen (HR = 0,71, p < 0,0001) sekä toissijaisena päätetapahtumana olleen

kokonaiselinajan suhteen (HR = 0,81, p = 0,0088). Suurin hyöty havaittiin kuitenkin ennalta määritellyssä

eksploratiivisessa analyysissä potilaista, joilla oli aktivoivia EGFR-mutaatioita (n = 49) ja joiden osalta

todettiin merkittävä hyöty etenemisvapaan elinajan osalta (HR = 0,10; 95 % luottamusväli 0,04–0,25;

p < 0,0001) ja kokonaiselinajan riskisuhteen osalta, joka oli 0,83 (95 %:n luottamusväli 0,34–2,02). EGFR-

mutaatiopositiivisessa potilasjoukossa 67 % lumelääkettä saaneista potilaista sai toisen tai myöhemmän

linjan hoitona EGFR-tyrosiinikinaasin

estäjiä.

Tutkimukseen BO25460 (IUNO) osallistui 643 potilasta, joilla oli edennyt NSCLC, joiden kasvaimissa ei

ollut aktivoivia EGFR-mutaatioita (eksonissa 19 deleetio tai eksonissa 21 L858R-pistemutaatio), ja joiden

tauti ei ollut edennyt neljän hoitosyklin

ajan annetun platinapohjaisen solunsalpaajahoidon jälkeen.

Tutkimuksen tavoitteena oli verrata kokonaiselinaikaa ensilinjan ylläpitohoitona

annetun erlotinibihoidon

taudin etenemisen aikana annetun erlotinibihoidon välillä. Tutkimus ei saavuttanut ensisijaista

päätetapahtumaa. Kokonaiselinaika käytettäessä erlotinibia ensilinjan ylläpitohoitona ei ollut parempi

verrattuna erlotinibin

käyttöön toisen linjan hoitona, kun potilaiden kasvaimissa ei ollut aktivoivia EGFR-

mutaatioita (HR = 1,02, 95 %:n luottamusväli 0,85–1,22, p = 0,82). Toissijaisen päätetapahtuman, eli

etenemisvapaan elinajan, osalta ei todettu eroa erlotinibilla ja lumelääkkeellä toteutettujen ylläpitohoitojen

välillä (HR = 0,94, 95 %:n luottamusväli 0,80–1,11; p = 0,48).

Tutkimuksen BO25460 (IUNO) tietojen perusteella erlotinibia ei suositella käytettäväksi ensilinjan

ylläpitohoitona

potilaille,

joilla ei ole aktivoivaa EGFR-mutaatiota.

NSCLC-hoito, kun vähintään yksi aikaisempi solunsalpaajahoito on osoittautunut tehottomaksi

(erlotinibimonoterapia):

Erlotinibin teho ja turvallisuus toisessa ja kolmannessa hoitolinjassa osoitettiin satunnaistetussa

lumelääkekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa (BR.21), johon osallistui 731 potilasta, joilla oli

paikallisesti levinnyt tai metastasoitunut ei-pienisoluinen

keuhkosyöpä. Potilaat olivat saaneet aikaisemmin

vähintään yhden solunsalpaajahoidon, joka oli osoittautunut tehottomaksi. Potilaat satunnaistettiin kahteen

ryhmään (2:1) saamaan joko 150 mg erlotinibia tai lumelääkettä suun kautta kerran päivässä. Tutkimuksen

tulosmuuttujat olivat kokonaiselinaika, taudin etenemisvapaa elinaika (PFS), hoitovaste, vasteen kesto, aika

ennen keuhkosyöpään liittyvien oireiden (yskä, hengenahdistus ja kipu) pahenemista ja turvallisuus.

Ensisijainen tulosmuuttuja oli elinaika.

Demografiset ominaisuudet olivat hyvin tasapainossa hoitoryhmien välillä. Noin kaksi kolmasosaa potilaista

oli miehiä, ja ECOG-luokituksen mukainen toimintakyky oli lähtötilanteessa noin kolmanneksella potilaista

2 ja 9 %:lla potilaista 3. 93 % erlotinibiryhmän

potilaista ja 92 % lumelääkeryhmän potilaista oli

aikaisemmin saanut platinapohjaista solunsalpaajahoitoa, ja 36 % erlotinibiryhmän potilaista ja 37 %

lumelääkeryhmän potilaista oli saanut taksaanihoitoa.

Korjattu riskisuhde kuolemalle (hazard ratio, HR) erlotinibiryhmässä suhteessa lumelääkeryhmään oli 0,73

(95 %:n luottamusväli 0,60–0,87) (p = 0,001). Erlotinibiryhmän potilaista 31,2 % ja lumelääkeryhmän

potilaista 21,5 % oli elossa vielä 12 kuukauden kuluttua. Kokonaiselinajan mediaanit olivat 6,7 kuukautta

(95 %:n luottamusväli 5,5–7,8 kuukautta) erlotinibiryhmässä ja 4,7 kuukautta (95 %:n luottamusväli 4,1–6,3

kuukautta) lumelääkeryhmässä.

Hoidon vaikutusta kokonaiselinaikaan tutkittiin erilaisissa potilaiden alaryhmissä. Erlotinibin vaikutus

kokonaiselinaikaan oli samanlainen kaikissa seuraavissa potilasryhmissä: lähtötason suorituskykyluokka

(ECOG) 2–3 (riskisuhde 0,77; 95 %:n luottamusväli 0,6–1,0) tai 0-1 (riskisuhde 0,73; 95 %:n luottamusväli

0,6–0,9), mies (riskisuhde 0,76; 95 %:n luottamusväli 0,6–0,9) tai nainen (riskisuhde 0,80; 95 %:n

luottamusväli 0,6–1,1), alle 65-vuotiaat potilaat (riskisuhde 0,75; 95 %:n luottamusväli 0,6–0,9) tai tätä

vanhemmat potilaat (riskisuhde 0,79; 95 %:n luottamusväli 0,6–1,0), yksi aikaisempi hoitojakso (riskisuhde

0,76; 95 %:n luottamusväli 0,6–1,0) tai useampi kuin yksi hoitojakso (riskisuhde 0,75; 95 %:n luottamusväli

0,6–1,0), valkoihoiset (riskisuhde 0,79; 95 %:n luottamusväli 0,6–1,0) tai aasialaiset potilaat (riskisuhde

0,61; 95 %:n luottamusväli 0,4–1,0), adenokarsinoomapotilaat (riskisuhde 0,71; 95 %:n luottamusväli 0,6–

0,9) tai levyepiteelikarsinoomapotilaat (riskisuhde 0,67; 95 %:n luottamusväli 0,5–0,9). Sen sijaan vaikutusta

kokonaiselinaikaan ei havaittu potilailla,

joilla oli histologialtaan muu kasvain kuin adenokarsinooma tai

levyepiteelikarsinooma

(riskisuhde 1,04; 95 %:n luottamusväli 0,7–1,5). Erlotinibin

vaikutus

kokonaiselinaikaan oli samanlainen potilailla,

joilla oli diagnoosia tehtäessä alle asteen IV sairaus

(riskisuhde 0,65; 95 %:n luottamusväli 0,5 - 0,8) kuin potilailla, joilla oli asteen IV sairaus (riskisuhde 0,92;

95 %:n luottamusväli 0,7–1,2). Potilaat, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet, hyötyivät erlotinibista

enemmän (riskisuhde 0,42; 95 %:n luottamusväli 0,28–0,64) kuin hoidon aikana tai aikaisemmin tupakoineet

potilaat (riskisuhde 0,87; 95 %:n luottamusväli 0,71–1,05).

Niillä 45 %:lla potilaista, joiden kasvainten EGFR-status tunnettiin, riskisuhde oli EGFR-positiivisten

potilaiden osalta 0,68 (95 %:n luottamusväli 0,49–0,94) ja EGFR-negatiivisten osalta 0,93 (95 %:n

luottamusväli 0,63–1,36). (EGFR-status määritettiin immunohistokemiallisesti käyttäen EGFR pharmDx -

systeemiä. EGFR-negatiiviseksi määriteltiin tapaukset, joissa alle 10 % kasvainsoluista värjäytyi). Niillä

55 %:lla, joiden EGFR-statusta ei tunnettu, riskisuhde oli 0,77 (95 %:n luottamusväli 0,61–0,98).

Erlotinibiryhmässä taudin etenemisvapaan elinajan mediaani oli 9,7 viikkoa (95 %:n luottamusväli 8,4–12,4

viikkoa), vastaavan ajan ollessa 8,0 viikkoa (95 %:n luottamusväli 7,9–8,1 viikkoa) lumelääkeryhmässä.

Erlotinibiryhmässä RECIST-kriteereihin perustuva objektiivinen

hoitovaste oli 8,9 % (95 %:n luottamusväli

6,4–12,0). Ensimmäiset 330 potilasta arvioitiin

keskitetysti (hoitovaste 6,2 %); tutkijat puolestaan arvioivat

401 potilasta (hoitovaste 11,2 %).

Vasteen keston mediaani oli 34,3 viikkoa, vaihteluvälin ollessa 9,7–57,6+ viikkoa. Täydellinen vaste,

osittainen vaste tai stabiili tauti todettiin erlotinibiryhmässä 44,0 %:lla ja lumelääkeryhmässä 27,5 %:lla

potilaista (p = 0,004).

Erlotinibin aikaansaama elinaikahyöty tuli esiin myös potilailla,

joilla ei saavutettu objektiivista

tuumorivastetta (RECIST-kriteerien perusteella). Tästä oli osoituksena se, että riskisuhde kuolemalle oli 0,82

(95 %:n luottamusväli 0,68–0,99) potilailla,

joiden paras hoitovaste oli stabiili tai etenevä tauti.

Erlotinibilla

oli suotuisa vaikutus oireisiin, sillä se viivästytti merkitsevästi yskän, hengenahdistuksen ja

kivun pahenemista lumelääkevalmisteeseen verrattuna.

Haimasyöpä (erlotinibi yhdistelmähoitona gemsitabiinin kanssa tutkimuksessa PA.3):

Erlotinibi-

ja gemsitabiiniyhdistelmän

tehoa ja turvallisuutta arvioitiin paikallisesti levinneen, leikattavaksi

soveltumattoman tai metastasoituneen haimasyövän ensivaiheen hoitona satunnaistetussa,

lumelääkekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa. Potilaat satunnaistettiin saamaan joko erlotinibia tai

lumelääkettä kerran vuorokaudessa jatkuvan hoito-ohjelman mukaan sekä gemsitabiinia laskimoon

[1 000 mg/m

, 1. hoitojakso – 8 viikkoa: 1., 8., 15., 22., 29., 36. ja 43. päivänä; 2. hoitojakso ja sitä seuraavat

jaksot – 4 viikkoa: 1., 8. ja 15. päivänä (hyväksytty annos ja hoito-ohjelma haimasyövässä, ks. gemsitabiinin

valmisteyhteenveto)]. Erlotinibia

tai lumelääkettä otettiin suun kautta kerran vuorokaudessa taudin

etenemiseen tai sietämättömien toksisten vaikutusten ilmaantumiseen asti. Tutkimuksen ensisijainen

tulosmuuttuja oli kokonaiselinaika.

Potilaiden demografiset ja sairauteen liittyvät ominaisuudet olivat lähtötilanteessa samanlaiset molemmissa

hoitoryhmissä, erlotinibia 100 mg:n annoksina ja gemsitabiinia tai lumelääkettä ja gemsitabiinia saaneessa

ryhmässä, lukuun ottamatta hieman suurempaa naisten osuutta erlotinibi/gemsitabiini-haarassa verrattuna

lumelääke/gemsitabiini-haaraan:

Lähtötilanne

Erlotinibi

Lumelääke

Naiset

51 %

44 %

ECOG-toimintakykyluokka lähtötilanteessa (PS) = 0

31 %

32 %

ECOG-toimintakykyluokka lähtötilanteessa (PS) = 1

51 %

51 %

ECOG-toimintakykyluokka lähtötilanteessa (PS) = 2

17 %

17 %

Metastasoitunut tauti lähtötilanteessa

77 %

76 %

Elinajan arviointi tehtiin hoitoaikeen (”intent-to-treat”) mukaisessa potilasjoukossa, ja se perustui elinajan

seurantatietoihin. Tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa (metastasoitunutta ja paikallisesti edennyttä

tautia koskevat tulokset on saatu eksploratiivisesta alaryhmäanalyysistä).

Tulosmuuttuja

Erlotinibi

(kk)

Lume-

lääke

(kk)

Ero (Δ)

(kk)

Luottamus-

väli erolle

(Δ)

Riski-

suhde

(HR)

Luottamus-

väli riski-

suhteelle

p-arvo

Kaikki potilaat

Kokonaiselinajan

mediaani

0,41

-0,54–1,64

0,82

0,69–0,98

0,028

Kokonaiselinajan

keskiarvo

1,16

-0,05–2,34

Potilaat, joilla metastasoitunut tauti

Kokonaiselinajan

mediaani

0,87

-0,26–1,56

0,80

0,66–0,98

0,029

Kokonaiselinajan

keskiarvo

1,43

0,17–2,66

Potilaat, joilla paikallisesti edennyt tauti

Kokonaiselinajan

mediaani

0,36

-2,43–2,96

0,93

0,65–1,35

0,713

Kokonaiselinajan

keskiarvo

10,7

10,5

0,19

-2,43–2,69

Post-hoc-analyysin mukaan potilaat, joiden kliininen

tila on lähtötilanteessa suotuisa (alhainen kivun

intensiteetti, hyvä elämänlaatu ja hyvä suorituskyky), saattavat hyötyä erlotinibihoidosta muita potilaita

enemmän. Hyöty tulee parhaiten esille, jos potilaan kivun intensiteettiä mittaava pistemäärä lähtötilanteessa

on alhainen.

Post-hoc-analyysissä erlotinibia saaneilla potilailla,

joille kehittyi ihottuma, kokonaiselinajan mediaani oli

pidempi verrattuna potilaisiin,

joille ei kehittynyt ihottumaa (kokonaiselinajan mediaani 7,2 kk vs 5 kk;

riskisuhde 0,61). Erlotinibia saaneista potilaista 90 %:lle kehittyi ihottuma ensimmäisten 44 päivän aikana.

Aika (mediaani) ihottuman ilmaantumiseen oli 10 päivää.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset erlotinibin

käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien hoidossa ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä ja haimasyövässä

(ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

5.2

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Suun kautta otetun erlotinibin

huippupitoisuus plasmassa saavutetaan noin 4 tunnin kuluttua annostelusta.

Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä tutkimuksessa absoluuttisen hyötyosuuden arvioitiin

olevan 59 %. Ruoka

saattaa suurentaa lääkeainealtistusta oraalisen annoksen jälkeen.

Jakautuminen

Erlotinibin näennäisen jakautumistilavuuden keskiarvo on 232 l. Aine jakautuu ihmisen kasvainkudokseen.

Erlotinibin pitoisuus kasvainkudoksessa oli keskimäärin 1 185 ng/g tutkimuksessa, jossa neljälle potilaalle

(kolmella ei-pienisoluinen keuhkosyöpä ja yhdellä kurkunpään syöpä) annettiin erlotinibia 150 mg/vrk suun

kautta ja kasvainnäytteet otettiin 9. hoitopäivänä kirurgisesti poistetuista kasvaimista. Tämä vastasi

keskimäärin 63 % (vaihteluväli 5–161 %) vakaan tilan aikana mitatusta huippupitoisuudesta plasmassa.

Tärkeimpien aktiivisten metaboliittien

pitoisuus kasvainkudoksessa oli keskimäärin 160 ng/g, mikä vastasi

keskimäärin 113 % (vaihteluväli 88–130 %) todetusta vakaan tilan huippupitoisuudesta plasmassa. Plasman

proteiineihin

sitoutumisen aste on noin 95 %. Erlotinibi

sitoutuu seerumin albumiiniin ja happamaan alfa-1-

glykoproteiiniin (AAG).

Biotransformaatio

Erlotinibi

metaboloituu ihmisen maksassa maksan sytokromientsyymien, pääasiassa CYP3A4:n ja

vähäisemmässä määrin CYP1A2:n, välityksellä. Maksan ulkopuolella tapahtuva metabolia (eli CYP3A4-

entsyymin välityksellä suolistossa, CYP1A1:n välityksellä keuhkoissa ja CYP1B1:n välityksellä

kasvainkudoksessa) vaikuttaa mahdollisesti myös erlotinibin

metaboliseen puhdistumaan. Kolme

päämetaboliareittiä on tunnistettu: 1) toisen tai molempien sivuketjujen O-demetylaatio ja sitä seuraava

hapettuminen karboksyylihapoiksi,

2) asetyleeniosan hapettuminen ja sitä seuraava hydrolyysi

aryylikarboksyylihapoksi

ja 3) fenyyliasetyleeniosan aromaattinen hydroksylaatio. Ei-kliinisissä in vitro -

analyyseissä ja in vivo -kasvainmalleissa jommankumman sivuketjun O-demetylaation kautta muodostuneilla

erlotinibin

päämetaboliiteilla, OSI-420:llä ja OSI-413:lla, on erlotinibiin verrattava teho. Niiden pitoisuus

plasmassa on < 10 % erlotinibin pitoisuudesta, ja niillä on samanlainen farmakokinetiikka kuin erlotinibilla.

Eliminaatio

Erlotinibi

erittyy pääasiassa metaboliitteina ulosteeseen (> 90 %). Munuaisten kautta eliminoituu

vain pieni

osa (noin 9 %) oraalisesta annoksesta. Alle 2 % suun kautta otetusta annoksesta erittyy lähtöaineena.

Populaatiofarmakokineettisessä analyysissä erlotinibia monoterapiana saaneilla 591 potilaalla näennäisen

puhdistuman keskiarvo oli 4,47 l/h ja puoliintumisajan mediaani 36,2 tuntia. Siten vakaan tason pitoisuus

plasmassa saavutetaan todennäköisesti noin 7–8 vuorokaudessa.

Farmakokinetiikka erityisryhmissä

Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella ei havaittu kliinisesti

merkitsevää yhteyttä ennustetun

näennäisen puhdistuman ja potilaan iän, painon, sukupuolen tai etnisen taustan välillä. Potilaaseen liittyviä

tekijöitä, jotka korreloivat erlotinibin farmakokinetiikkaan, olivat seerumin kokonaisbilirubiini,

AAG ja

tämänhetkinen tupakointi. Seerumin kohonneisiin kokonaisbilirubiini-

ja AAG-pitoisuuksiin

liittyi

hidastunut erlotinibin

puhdistuma. Näiden erojen kliininen

merkitys on epäselvä. Tupakoitsijoilla erlotinibin

puhdistuma oli sen sijaan nopeutunut. Tämä havainto vahvistettiin tupakoimattomilla

ja tupakoivilla

terveillä

vapaaehtoisilla koehenkilöillä tehdyssä farmakokineettisessä tutkimuksessa, jossa osallistujille annettiin

150 mg:n kerta-annos erlotinibia suun kautta. C

-arvon geometrinen keskiarvo oli 1 056 ng/ml

tupakoimattomilla ja 689 ng/ml tupakoitsijoilla; tupakoitsijoiden ja tupakoimattomien keskiarvojen suhde oli

65,2 % (95 %:n luottamusväli: 44,3–95,9; p = 0,031). AUC

0-inf

-arvon geometrinen keskiarvo oli

18 726 ngh/ml tupakoimattomilla

ja 6 718 ngh/ml tupakoitsijoilla; keskiarvojen suhde oli 35,9 % (95 %:n

luottamusväli:

23,7–54,3; p < 0,0001). C

-arvon geometrinen keskiarvo oli 288 ng/ml tupakoimattomilla ja

34,8 ng/ml tupakoitsijoilla; keskiarvojen suhde oli 12,1 % (95 %:n luottamusväli: 4,82–30,2; p = 0,0001).

Keskeisessä faasi III:n NSCLC-tutkimuksessa tupakoitsijoiden

alhaisin vakaan tilan erlotinibipitoisuus

plasmassa oli 0,65 μg/ml (n = 16), mikä oli noin 2 kertaa alhaisempi kuin tupakoinnin lopettaneilla potilailla

ja potilailla,

jotka eivät olleet koskaan tupakoineet (1,28 μg/ml, n = 108). Tämä vaikutus oli seurausta

erlotinibin

näennäisen plasmapuhdistuman 24 %:n noususta. Faasi I:n annosvastetutkimuksessa tupakoivien

NSCLC-potilaiden farmakokineettiset analyysit tehtiin vakaassa tilassa. Analyysit osoittivat, että

erlotinibialtistuma kasvoi suhteessa annokseen, kun erlotinibiannosta suurennettiin 150 mg:sta suurimpaan

siedettyyn, 300 mg:n annokseen. Vakaan tilan pitoisuus plasmassa oli tupakoitsijoilla 1,22 μg/ml (n = 17)

300 mg:n annoksella.

Farmakokineettisten tutkimustulosten perusteella tupakoitsijoita tulisi kehottaa lopettamaan tupakointi

erlotinibihoidon ajaksi, sillä muutoin plasman lääkeainepitoisuudet saattavat jäädä normaalia pienemmiksi.

Populaatiofarmakokineettisen analyysin perusteella opioidi näytti suurentavan altistusta noin 11 %.

Toisessa populaatiofarmakokineettisessä analyysissä erlotinibia koskevat tiedot olivat peräisin

204 haimasyöpäpotilaalta, jotka saivat yhdistelmähoitona erlotinibia ja gemsitabiinia. Tämä analyysi osoitti,

että erlotinibin

puhdistumaan vaikuttavat kovariaatit olivat haimasyöpätutkimuksen potilailla hyvin

samankaltaiset kuin aikaisemmassa farmakokineettisessä analyysissä potilailla, jotka saivat erlotinibia

ainoana lääkeaineena. Uusia kovariaattivaikutuksia ei havaittu. Gemsitabiinin

samanaikainen käyttö ei

vaikuttanut erlotinibin puhdistumaan plasmasta.

Pediatriset potilaat

Tutkimuksia ei ole suoritettu erikseen pediatrisilla potilailla.

Iäkkäät henkilöt

Tutkimuksia ei ole suoritettu erikseen iäkkäillä potilailla.

Maksan vajaatoiminta

Erlotinibi

poistuu pääasiassa maksan kautta. Kiinteitä kasvaimia ja kohtalaista maksan vajaatoimintaa

sairastavilla potilailla

(Child–Pugh pistemäärä 7–9), erlotinibin

-arvon geometrinen keskiarvo oli

27 000 ngh/ml ja C

-arvon geometrinen keskiarvo 805 ng/ml. Potilailla,

joiden maksa toimi normaalisti

mukaan lukien potilaat, joilla oli primaarinen maksasyöpä tai maksametastaaseja, vastaavat arvot olivat

29 300 ngh/ml ja 1 090 ng/ml. Vaikka C

-arvo oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi kohtalaista maksan

vajaatoimintaa sairastavilla potilailla

kuin normaalin maksafunktion omaavilla, eroa ei pidetä kliinisesti

merkittävänä. Vaikean maksan vajaatoiminnan vaikutusta erlotinibin

farmakokinetiikkaan ei ole tutkittu.

Populaatiofarmakokineettisessä analyysissä seerumin kohonneisiin

kokonaisbilirubiinipitoisuuksiin

liittyi

hitaampi erlotinibin

puhdistuma.

Munuaisten vajaatoiminta

Erlotinibi

ja sen metaboliitit

eivät erity merkittävässä määrin munuaisten kautta, sillä vain alle 9 % kerta-

annoksesta erittyy virtsaan. Populaatiofarmakokineettisessä analyysissä erlotinibipuhdistuman ja

kreatiniinipuhdistuman

välillä ei havaittu kliinisesti

merkittävää yhteyttä. Tutkimustuloksia ei ole potilaista,

joiden kreatiniinipuhdistuma on alle 15 ml/min.

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Pitkäaikaisen annostelun vaikutukset, joita havaittiin vähintään yhdellä eläinlajilla tai yhdessä tutkimuksessa,

kohdistuivat sarveiskalvoon (atrofia, haavaumat), ihoon (karvatuppien degeneraatio ja tulehdus, punoitus ja

karvanlähtö), munasarjoihin (atrofia), maksaan (maksanekroosi), munuaisiin (munuaisten papillanekroosi ja

munuaistiehyiden laajentuma) ja ruoansulatuselimistöön

(hidastunut mahalaukun tyhjeneminen ja ripuli).

Punasoluarvot olivat alentuneet ja valkosoluarvot, pääasiassa neutrofiiliarvo, olivat koholla. Lisäksi

havaittiin hoitoon liittyviä ALAT-, ASAT- ja bilirubiiniarvojen

nousuja. Nämä löydökset tehtiin altistuksen

ollessa selvästi kliinisesti

merkittävän altistustason alapuolella.

Vaikutusmekanisminsa perusteella erlotinibi saattaa olla teratogeeninen. Lisääntymistoimintoihin

kohdistuvaa toksisuutta selvittelevissä tutkimuksissa rotille ja kaneille annettiin lähes maksimaaliset siedetyt

annokset ja/tai emoille toksiset annokset. Tutkimuksissa havaittiin lisääntymistoimintoihin

kohdistuvia

(alkiotoksisuutta rotilla ja alkioiden resorptiota sekä sikiötoksisuutta kaneilla) ja jälkeläisten kehitykseen

kohdistuvia (kasvun hidastumista ja elinajan lyhenemistä rotilla) toksisia vaikutuksia, mutta

teratogeenisuutta tai fertiliteetin heikkenemistä ei havaittu. Nämä löydökset tehtiin kliinisesti

merkittävällä

altistustasolla.

Erlotinibilla

saatiin negatiiviset tulokset tavanomaisissa genotoksisuustutkimuksissa. Tulokset olivat

negatiivisia kaksi vuotta kestäneissä rottien ja hiirten karsinogeenisuustutkimuksissa, vaikka altistukset

ylittivät ihmisen terapeuttisen altistuksen (2 ja 10 kertaa suuremmat altistukset perustuen C

- ja/tai AUC-

arvoihin).

Rotilla havaittiin lievä fototoksinen ihoreaktio UV-säteilyaltistuksen jälkeen.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Tabletin ydin:

vedetön laktoosi

mikrokiteinen selluloosa

natriumtärkkelysglykolaatti

(tyyppi A)

natriumlauryylisulfaatti

natgriumstearyylifumaraatti

vedetön kolloidinen

piidioksidi

Kalvopäällyste

hypromelloosi (E 464)

titaanidioksidi

(E 171)

makrogoli 8000 (E 1521)

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

30 kuukautta.

6.4

Säilytys

Säilytä alle 25

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

Al/PVC-läpipainopakkaukset: 30 tablettia.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

TEVA B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Alankomaat

8.

MYYNTILUVAN NUMEROT

25 mg: 35496

100 mg: 35497

150 mg: 35498

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 18.4.2018

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

21.12.2018

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot