OLANZAPIN RATIOPHARM 20 mg tabletti, suussa hajoava

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Olanzapin ratiopharm 5 mg suussa hajoavat tabletit

Olanzapin ratiopharm 10 mg suussa hajoavat tabletit

Olanzapin ratiopharm 15 mg suussa hajoavat tabletit

Olanzapin ratiopharm 20 mg suussa hajoavat tabletit

olantsapiini

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se sisältää sinulle

tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa haittaa

muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen, vaikka

kokemiasi haittavaikutuksia ei olisikaan mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Olanzapin ratiopharm on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Olanzapin ratiopharm -tabletteja

Miten Olanzapin ratiopharm -tabletteja otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Olanzapin ratiopharm -tablettien säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Olanzapin ratiopharm on ja mihin sitä käytetään

Olanzapin ratiopharm sisältää vaikuttavana aineena olantsapiinia. Olanzapin ratiopharm kuuluu

psykoosilääkkeiden

ryhmään ja sitä käytetään seuraavien sairauksien hoitoon:

Skitsofrenia, johon kuuluu kuulo-, näkö- tai aistiharhoja, harhaluuloja, poikkeuksellista

epäluuloisuutta ja syrjäänvetäytymistä. Tästä sairaudesta kärsivillä ihmisillä voi olla myös

masennusta, ahdistuneisuutta tai jännittyneisyyttä.

Kohtalaiset ja vaikeat maniavaiheet, joissa oireina ilmenee normaalista poikkeavaa innostusta ja

sairaalloinen hyvänolontunne.

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä Olanzapin ratiopharm -lääkkeen on osoitettu ehkäisevän näiden

oireiden

uusiutumista potilailla,

joiden maniavaiheeseen olantsapiini on tehonnut.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Olanzapin ratiopharm -

tabletteja

Älä ota Olanzapin ratiopharm -tabletteja

Jos olet allerginen olantsapiinille

tai tämän lääkkeen jollekin

muulle aineelle

(lueteltu kohdassa 6).

Allerginen reaktio saattaa ilmetä ihottumana, kutinana, kasvojen tai

huulten turvotuksena tai

hengenahdistuksena. Jos olet huomannut itsessäsi tällaisia oireita, kerro asiasta lääkärillesi.

Jos sinulla on aiemmin todettu silmävaivoja, esimerkiksi tietyntyyppinen glaukooma

(silmänpainetauti).

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa ennen kuin otat Olanzapin ratiopharm -valmistetta.

Olanzapin ratiopharm -valmistetta ei suositella iäkkäille dementiapotilaille,

koska tällä

lääkkeellä voi olla heille vakavia haittavaikutuksia.

Tämäntyyppiset lääkkeet voivat aiheuttaa poikkeavia liikkeitä lähinnä kasvoissa tai kielessä.

Jos näin tapahtuu sen jälkeen, kun olet ottanut Olanzapin ratiopharm -valmistetta, kerro siitä

lääkärille.

Hyvin harvoin tämäntyyppiset lääkkeet aiheuttavat oireyhdistelmän, johon kuuluu kuumetta,

tiheää hengitystä, hikoilua,

lihasjäykkyyttä ja tokkuraisuutta tai uneliaisuutta. Jos näin käy,

ota välittömästi yhteys lääkäriin.

Olanzapin ratiopharm -lääkkeen käyttäjillä on ilmennyt painon nousua. Sinun ja lääkärisi

tulee seurata painoasi säännöllisesti. Ravitsemusterapeutti voi neuvoa ja auttaa tarvittaessa

ruokavalion suunnittelussa.

Olanzapin ratiopharm -valmisteen käyttäjillä on ilmennyt korkeita verensokeri- ja rasva-

arvoja (triglyseridit ja kolesteroli). Lääkäri tarkastaa verikokeiden perusteella

verensokeriarvojasi ja tiettyjä rasva-arvoja ennen Olanzapin ratiopharm -hoidon aloittamista

ja säännöllisesti hoidon aikana.

Kerro lääkärille, jos sinulla tai jollakin suvussasi on ollut veritulppia, sillä Olanzapin

ratiopharmin kaltaisten lääkkeiden käytön yhteydessä voi tulla veritulppia.

Kerro lääkärille mahdollisimman

pian, jos sinulla on jokin seuraavista sairauksista:

aivohalvaus (aivoinfarkti tai aivoverenvuoto) tai ohimeneviä aivoverenkierron häiriön oireita

Parkinsonin tauti

eturauhasvaiva

suoliston lamaantuminen (paralyyttinen ileus)

maksa- tai munuaissairaus

verisairaus

sydänsairaus

diabetes (sokeritauti)

kouristuskohtaukset (epilepsia)

jos tiedät, että sinulla saattaa olla suolavajausta pitkittyneen, vaikean ripulin ja oksentelun tai

nesteenpoistolääkkeiden eli diureettien käytön vuoksi.

Jos sairastat dementiaa, sinun tai hoitajasi/omaisesi tulisi kertoa lääkärille, jos sinulla on ollut

aivohalvaus

(aivoinfarkti tai aivoverenvuoto) tai ohimeneviä aivoverenkierron häiriön oireita.

Jos olet yli 65-vuotias, lääkärin pitäisi mitata verenpaineesi säännöllisesti.

Lapset ja nuoret

Olanzapin ratiopharm -tabletteja ei ole tarkoitettu alle 18-vuotiaiden potilaiden hoitoon.

Muut lääkevalmisteet ja Olanzapin ratiopharm

Käytä muita lääkkeitä Olanzapin ratiopharm -hoidon aikana vain, jos lääkäri antaa siihen luvan. Olanzapin

ratiopharm -lääkkeen samanaikainen käyttö masennuslääkkeiden, ahdistuneisuuden hoitoon tarkoitettujen

lääkkeiden,

tai unilääkkeiden (rauhoittavat lääkkeet) kanssa voi aiheuttaa uneliaisuutta.

Kerro lääkärille, jos parhaillaan käytät, olet äskettäin käyttänyt tai saatat joutua käyttämään muita

lääkkeitä.

Erityisen tärkeää on kertoa lääkärille, jos käytät:

Parkinsonin taudin lääkkeitä

karbamatsepiinia (epilepsia- ja mielialantasaajalääke), fluvoksamiinia (masennuslääke) tai

siprofloksasiinia

(antibiootti) – sillä tällöin voi olla tarpeen muuttaa Olanzapin ratiopharm -

annostasi.

Olanzapin ratiopharm alkoholin kanssa

Älä juo alkoholia Olanzapin ratiopharm -lääkityksen aikana, sillä Olanzapin ratiopharm voi aiheuttaa

uneliaisuutta

yhdessä alkoholin kanssa.

Raskaus ja imetys

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy

lääkäriltä

neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Sinulle ei pidä antaa tätä lääkettä, jos imetät, koska pieniä määriä Olanzapin ratiopharm -valmistetta voi

kulkeutua

rintamaitoon.

Jos odottava äiti on käyttänyt Olanzapin ratiopharm -valmistetta raskauden kolmen viimeisen kuukauden

aikana, vastasyntyneellä saattaa esiintyä oireina esim. vapinaa, lihasten jäykkyyttä tai heikkoutta,

uneliaisuutta, levottomuutta, hengitysvaikeuksia tai syömisvaikeuksia. Jos vauvallasi esiintyy näitä

oireita, ota yhteys lääkäriin.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Olanzapin ratiopharm voi aiheuttaa uneliaisuutta, eli tämä lääke voi heikentää kykyä kuljettaa

moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä. Jos näin tapahtuu, älä aja autoa äläkä

käytä työkaluja tai koneita. On aina omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon

aikana. Lääkkeen vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko

pakkausseloste opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

Olanzapin ratiopharm sisältää laktoosia ja sakkaroosia

Jos lääkäri on kertonut, että sinulla on jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärin kanssa ennen

tämän

lääkevalmisteen ottamista.

Olanzapin ratiopharm sisältää aspartaamia (E 951)

Sisältää fenyylialaniinin

lähteen. Voi olla haitallinen henkilöille,

joilla on fenyyliketonuria.

3.

Miten Olanzapin ratiopharm -tabletteja otetaan

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt. Tarkista ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos

olet

epävarma.

Lääkäri määrää sinulle sopivan annoksen ja sen, kuinka pitkään lääkitystä jatketaan. Olanzapin ratiopharm -

tablettien annos on 5 mg - 20 mg vuorokaudessa. Ota yhteys lääkäriin, jos oireesi tulevat uudestaan, mutta

älä lopeta Olanzapin ratiopharm -lääkitystä ilman lääkärisi lupaa.

Olanzapin ratiopharm -tabletit otetaan kerran päivässä lääkärin antamien ohjeiden mukaan. Pyri ottamaan

tabletit

samaan kellonaikaan joka päivä, joko aterian yhteydessä tai ilman ateriaa. Olanzapin ratiopharm

suussa hajoavat tabletit on tarkoitettu otettavaksi suun kautta.

Olanzapin ratiopharm suussa hajoavat tabletit ovat hauraita, joten käsittele niitä varoen. Älä koske

tabletteihin kostein tai märin käsin, sillä tällöin ne lähtevät liukenemaan. Laita tabletti suuhusi, jossa se

liukenee hetkessä. Tämän jälkeen lääke on helppo niellä.

Voit myös laittaa suussa hajoavan tabletin lasilliseen tai kupilliseen vettä, appelsiinimehua, omenamehua,

maitoa tai kahvia. Sekoita ja juo välittömästi, kun tabletti on liuennut. Tietyt juomat saattavat vaihtaa väriä

tai muuttua sameiksi, kun lisäät niihin tabletin.

Jos otat enemmän Olanzapin ratiopharm -tabletteja kuin sinun pitäisi

Potilailla, jotka ovat ottaneet Olanzapin ratiopharm –tabletteja määrättyä annosta enemmän, on ilmennyt

seuraavia oireita: nopeaa sydämensykettä, kiihtyneisyyttä/aggressiivisuutta,

puhumisvaikeuksia, epätavallisia

liikkeitä (erityisesti kasvojen tai kielen alueella) ja tajunnan hämärtymistä. Muita oireita voivat olla äkillinen

sekavuus, kouristuskohtaukset (epileptiset kohtaukset), tajuttomuus sekä oirekokonaisuus, johon voivat

kuulua kuume, nopea hengitys, hikoilu, lihasjäykkyys, tokkuraisuus tai uneliaisuus, hengityksen

hidastuminen, henkeenvetäminen, korkea tai matala verenpaine, epänormaali sydämen rytmi. Ota

välittömästi yhteys lääkäriin tai sairaalaan, jos sinulle ilmaantuu jokin kuvatuista oireita. Ota lääkepakkaus

mukaan vastaanotolle tai sairaalaan.

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina yhteyttä

lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi ja lisäohjeiden

saamiseksi.

Jos unohdat ottaa Olanzapin ratiopharm -tabletin

Ota lääke heti, kun huomaat unohtaneesi sen. Älä ota kahta päivittäistä annosta samana päivänä.

Jos lopetat Olanzapin ratiopharm -tablettien käytön

Älä lopeta tablettien käyttöä, vaikka voisitkin jo paremmin. On tärkeää, että jatkat Olanzapin ratiopharm -

hoitoa

niin kauan kuin lääkäri kehottaa sinua niin tekemään.

Jos lopetat Olanzapin ratiopharm -hoidon äkillisesti, sinulle voi ilmaantua esimerkiksi hikoilua,

unettomuutta, vapinaa, ahdistuneisuutta, pahoinvointia tai oksentelua. Lääkäri saattaa kehottaa sinua

pienentämään annostasi vähitellen ennen hoidon lopettamista kokonaan.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Kerro välittömästi lääkärille, jos sinulla ilmenee:

epätavallisia liikkeitä (yleinen haittavaikutus, esiintyy enintään 1 käyttäjällä 10:stä) etenkin

kasvojen tai kielen alueella

veritulppa (melko harvinainen haittavaikutus, esiintyy enintään 1 käyttäjällä 100:sta)

erityisesti jalkojen laskimoissa (oireita ovat turvotus, kipu ja punoitus jalassa). Tulppa saattaa

kulkeutua verisuonia pitkin keuhkoihin,

joissa se aiheuttaa rintakipua ja hengitysvaikeuksia.

Jos havaitset jotain näistä oireista, ota välittömästi yhteys lääkäriin.

oireyhtymä, jonka oireita ovat kuume, tiheä hengitys, hikoilu,

lihasjäykkyys ja tokkuraisuus

tai uneliaisuus (saatavissa oleva tieto ei riitä yleisyyden arviointiin).

Hyvin yleisiä haittavaikutuksia (esiintyy yli 1 käyttäjällä 10:stä) ovat painon nousu, uneliaisuus ja veren

prolaktiinipitoisuuksien suureneminen. Hoidon alkuvaiheessa joillakuilla

voi esiintyä

huimausta tai

pyörrytystä (ja sydämen sykkeen hitautta) etenkin heidän noustessaan makuulta tai istuma-asennosta

seisomaan. Tämä häviää yleensä itsestään, mutta jos näin ei tapahdu, kerro asiasta

lääkärille.

Yleisiä haittavaikutuksia (esiintyy enintään 1 käyttäjällä 10:stä) ovat tiettyjen verisoluarvojen ja veren

rasva-arvojen muutokset ja hoidon alkuvaiheessa myös maksaentsyymiarvojen ohimenevä suureneminen;

veren ja virtsan sokeripitoisuuksien suureneminen; veren virtsahappo- ja

kreatiinikinaasipitoisuuksien

suureneminen; ruokahalun voimistuminen; huimaus; levottomuus;

vapina; poikkeavat liikkeet

(dyskinesiat); ummetus; suun kuivuminen; ihottuma; voimattomuus;

voimakas uupumus; nesteen

kertyminen elimistöön ja siitä johtuva käsien, nilkkojen tai jalkaterien

turvotus; kuume; nivelkipu; ja

seksuaalisen toiminnan häiriöt, kuten sukupuolisen halukkuuden

heikkeneminen sekä miehillä että naisilla

ja erektiohäiriöt miehillä.

Melko harvinaisia haittavaikutuksia (esiintyy enintään 1 käyttäjällä 100:sta) ovat yliherkkyys (esim. suun

ja nielun turvotus, kutina, ihottuma); diabeteksen puhkeaminen tai paheneminen, johon voi

joskus liittyä

ketoasidoosia (ns. happomyrkytys, ketoaineita veressä ja virtsassa) tai tajuttomuutta (koomaa);

kouristuskohtaukset - yleensä potilailla,

joilla on aiemmin ollut kouristuskohtauksia (epilepsia);

lihasten

jäykkyys ja spasmit (mukaan lukien silmänliikkeet); levottomat jalat –oireyhtymä; puhevaikeudet; hidas

sydämen syke;

herkkyys auringonvalolle; nenäverenvuoto; vatsan pullotus; muistin huononeminen tai

unohtelu;

virtsankarkailu; virtsaamisvaikeudet; hiustenlähtö; kuukautisten puuttuminen tai harveneminen;

sekä

miesten ja naisten rintojen muutokset esim. poikkeava maidon eritys tai rintojen kasvu.

Harvinaisia haittavaikutuksia (esiintyy enintään 1 henkilöllä 1 000:sta) ovat ruumiinlämmön lasku;

sydämen rytmihäiriöt; selittämätön äkkikuolema; haimatulehdus, jonka oireina ovat kova vatsakipu,

kuume ja oksentelu; maksasairaus, johon liittyy ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuutta;

selittämättöminä

kipuina ja särkyinä ilmenevä lihassairaus; ja pitkittynyt tai kivulias erektio.

Hyvin harvinaisia sivuvaikutuksia ovat vakavat allergiset reaktiot, kuten lääkkeeseen liittyvä yleisoireinen

eosinofiilinen oireyhtymä (DRESS). DRESS ilmenee aluksi flunssan kaltaisina oireina ja ihottumana

kasvoilla. Niitä seuraavat laajalle levinnyt ihottuma, korkea kuume, laajentuneet imusolmukkeet,

verikokeissa havaitut kohonneet maksaentsyymien pitoisuudet sekä tietyn valkosolutyypin

lisääntyminen

(eosinofilia).

Iäkkäille dementiapotilaille jotka käyttävät olantsapiinia, saattaa ilmaantua aivohalvaus, keuhkokuume,

virtsanpidätyskyvyttömyyttä, kaatuilua, äärimmäistä väsymystä, näköharhoja, kohonnutta ruumiinlämpöä,

ihon punoitusta ja kävelyn vaikeutumista. Joitakin kuolemaan johtaneita tapauksia on ilmoitettu tässä

nimenomaisessa potilasryhmässä.

Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla tämä lääke saattaa pahentaa Parkinsonin tautiin liittyviä

oireita.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI-00034 Fimea

5.

Olanzapin ratiopharm -tablettien säilyttäminen

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä pakkauksessa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (”Käyt. viim.” tai ”EXP”)

jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Olanzapin ratiopharm sisältää

Vaikuttava aine on olantsapiini.

Yksi Olanzapin ratiopharm suussa hajoava tabletti sisältää 5 mg, 10 mg, 15 mg tai 20 mg

olantsapiinia.

Muut aineet ovat: mannitoli,

aspartaami (E 951), magnesiumstearaatti, krospovidoni (tyyppi

B), laktoosimonohydraatti, hydroksipropyyliselluloosa ja sitruuna-aromi [makuaineita,

maltodekstriini, sakkaroosi, arabikumi (E 414), glyserolitriasetaatti (E 1518) ja alfatokoferoli

(E 307)].

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Olanzapin ratiopharm 5 mg suussa hajoava tabletti on keltainen, pyöreä, kaksoiskupera ja sen halkaisija on

8 mm.

Olanzapin ratiopharm 10 mg suussa hajoava tabletti on keltainen, pyöreä, kaksoiskupera ja sen halkaisija on

10 mm.

Olanzapin ratiopharm 15 mg suussa hajoava tabletti on keltainen, pyöreä, kaksoiskupera ja sen halkaisija on

11 mm.

Olanzapin ratiopharm 20 mg suussa hajoava tabletti on keltainen, pyöreä, kaksoiskupera ja sen halkaisija on

12 mm.

Olanzapin ratiopharm suussa hajoavia tabletteja on saatavana 7, 10, 14, 28, 30, 35, 56, 70, 98 ja

100 tabletin OPA-Al-PVC/Al-läpipainopakkauksissa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija ja valmistaja

Myyntiluvan haltija:

Teva B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Alankomaat

Valmistaja:

TEVA PHARMA S.L.U.

C/C, n. 4, Poligono Industrial Malpica

50016 Zaragoza

Espanja

Merckle GmbH

Ludwig-Merckle-Straße 3

89143 Blaubeuren

Saksa

Teva Pharma B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Alankomaat

Lisätietoja tästä lääkevalmisteesta antaa myyntiluvan haltijan paikallinen edustaja:

ratiopharm Oy

PL 67

02631 Espoo

Puh: 020 180 5900

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 1.10.2019.

Bipacksedel: Information till användaren

Olanzapin ratiopharm 5 mg munsönderfallande tabletter

Olanzapin ratiopharm 10 mg munsönderfallande tabletter

Olanzapin ratiopharm 15 mg munsönderfallande tabletter

Olanzapin ratiopharm 20 mg munsönderfallande tabletter

olanzapin

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller information

som är viktig för dig.

Spara denna bipacksedel, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor, vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om de

uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande

Vad Olanzapin ratiopharm är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Olanzapin ratiopharm

Hur du tar Olanzapin ratiopharm

Eventuella biverkningar

Hur Olanzapin ratiopharm ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Olanzapin ratiopharm är och vad det används för

Olanzapin ratiopharm innehåller den aktiva substansen olanzapin. Olanzapin ratiopharm tillhör

läkemedelsgruppen neuroleptika och används för att behandla följande tillstånd:

Schizofreni, en sjukdom med symtom som att höra, se eller förnimma något som inte finns,

vanföreställningar, ovanlig misstänksamhet och tillbakadragenhet. Personer med dessa tillstånd kan

också känna sig deprimerade, ängsliga eller spända.

Måttliga till svåra maniska episoder, ett tillstånd med symtom som upphetsning och eufori.

Olanzapin ratiopharm förhindrar återfall av dessa symtom hos patienter med bipolär sjukdom och som har

svarat på olanzapinbehandling i den maniska fasen.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Olanzapin ratiopharm

Ta inte Olanzapin ratiopharm

om du är allergisk mot olanzapin eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i avsnitt 6).

En allergisk reaktion kan yttra sig som hudutslag, klåda, uppsvullet ansikte, svullna läppar eller

svårighet att andas. Om detta skulle inträffa, kontakta läkare.

om du tidigare har haft ögonproblem, som t.ex. vissa typer av glaukom (ökat tryck i ögat).

Varningar och försiktighet

Tala med läkare eller apotekspersonal innan du tar Olanzapin ratiopharm.

Användning av Olanzapin ratiopharm hos äldre patienter med demens rekommenderas inte eftersom det

kan ge allvarliga biverkningar.

Läkemedel av denna typ kan orsaka avvikande rörelser i ansikte eller tunga. Kontakta läkare om detta

inträffar.

Denna typ av läkemedel kan också orsaka en kombination av feber, andfåddhet, svettningar,

muskelstelhet och dåsighet. Dessa biverkningar förekommer ytterst sällan, men om de inträffar

kontakta läkare omedelbart.

Viktuppgång har förekommit hos patienter som tar Olanzapin ratiopharm. Du och din läkare bör

kontrollera din vikt regelbundet. Överväg remiss till dietist eller hjälp med dietlista om nödvändigt.

Högt blodsocker och höga blodfettvärden (triglycerider och kolesterol) har förekommit hos patienter

som tar Olanzapin ratiopharm. Din läkare bör göra blodprov för blodsocker och fettvärden innan du

börjar ta Olanzapin ratiopharm och därefter med regelbundna mellanrum under behandlingen.

Tala om för läkaren om du eller någon i din familj tidigare har haft blodpropp, eftersom läkemedel som

Olanzapin ratiopharm har förknippats med blodproppsbildning.

Det är viktigt att du så fort som möjligt talar om för läkaren om du lider av någon av följande sjukdomar:

stroke (hjärnblödning

eller -infarkt) eller tillfälliga

störningar i hjärnans blodcirkulation (TIA)

Parkinsons sjukdom

prostatabesvär

tarmvred (paralytisk ileus)

lever- eller njursjukdom

blodsjukdom

hjärtsjukdom

diabetes (“sockersjuka”)

krampanfall (epilepsi)

om du vet att du kan ha saltbrist till följd av långvarig svår diarré och kräkningar eller använder

diuretika (urindrivande medel).

Vid fall av dement patient ska patienten eller hans/hennes vårdare/närstående släkting informera läkaren om

patienten haft stroke (hjärninfarkt eller -blödning) eller lindrigare störningar i hjärnans blodcirkulation.

Om du är över 65 år, bör läkaren regelbundet kontrollera ditt blodtryck.

Barn och ungdomar

Olanzapin ratiopharm är inte avsett för patienter som är under 18 år.

Andra läkemedel och Olanzapin ratiopharm

Under behandlingen med Olanzapin ratiopharm ska du inte ta andra läkemedel utan att läkaren gett sitt

tillstånd till detta. Om du använder Olanzapin ratiopharm tillsammans med följande läkemedel kan du känna

dig dåsig: medel mot depression och ångest samt sömnmedel

(lugnande medel).

Tala om för läkaren om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra läkemedel.

Det är särskilt viktigt att du talar om för läkaren om du tar:

läkemedel mot Parkinsons sjukdom

karbamazepin (för behandling av epilepsi samt som humörstabiliserande medel), fluvoxamin (mot

depression) eller ciprofloxacin (antibiotika) – i dessa fall kan det vara nödvändigt att justera din dos av

Olanzapin ratiopharm.

Olanzapin ratiopharm med alkohol

Drick ej alkohol under en behandling med Olanzapin ratiopharm, eftersom detta läkemedel kan orsaka

dåsighet tillsammans med alkohol.

Graviditet och amning

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare eller

apotekspersonal innan du använder detta läkemedel.

Du ska inte ta detta läkemedel om du

ammar, eftersom små mängder Olanzapin ratiopharm kan gå över i

modersmjölken.

Hos nyfödda barn vars mammor har tagit Olanzapin ratiopharm under den sista trimestern (de sista tre

månaderna av graviditeten), kan följande symtom förekomma: skakningar, stela och/eller svaga muskler,

sömnighet, upprördhet, andningsproblem och svårigheter att äta. Om ditt barn får något av dessa symtom

ska du kontakta läkare.

Körförmåga och användning av maskiner

Det finns risk för att du känner dig dåsig när du använder Olanzapin ratiopharm. Om detta inträffar, kör ej

och använd inte verktyg eller maskiner. Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att

framföra motorfordon eller utföra arbeten som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan

påverka din förmåga i dessa avseenden är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller

biverkningar. Beskrivning av dessa effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all

information i denna bipacksedel för vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är

osäker.

Olanzapin ratiopharm innehåller laktos och sackaros

Om du inte tål vissa sockerarter, bör du kontakta läkare innan du tar denna medicin.

Olanzapin ratiopharm innehåller aspartam (E 951)

Innehåller en fenylalaninkälla. Kan vara skadligt för personer med fenylketonuri.

3.

Hur du tar Olanzapin ratiopharm

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens anvisningar. Rådfråga läkare eller apotekspersonal om du är

osäker.

Dosen och behandlingstiden bestäms av din läkare. Den dagliga dosen Olanzapin ratiopharm varierar

mellan 5 mg och 20 mg per dag. Kontakta läkare om symtomen återkommer, men sluta inte att ta

läkemedlet om inte läkaren sagt till dig att göra det.

Du ska ta Olanzapin ratiopharm en gång om dagen i enlighet med de instruktioner läkaren ger dig. Försök

ta tabletterna vid samma tidpunkt varje dag antingen i samband med måltid eller mellan måltiderna.

Olanzapin ratiopharm ska tas via munnen.

Olanzapin ratiopharm munsönderfallande tabletter är mycket sköra, så du bör vara varsam då du hanterar

dem. Ta inte i dessa tabletter med fuktiga händer eftersom de då kan lösas upp. Lägg tabletten i din mun

och låt den lösas upp där. Efter det är det lätt att svälja ned den.

Du kan också placera den munsönderfallande tabletten i ett glas eller en kopp vatten, apelsinsaft,

äppelsaft, mjölk eller kaffe. Rör om och drick blandningen genast då tabletten löst sig. Vissa drycker kan

ändra färg eller bli grumliga då du placerar tabletten i dem.

Om du har tagit för stor mängd av Olanzapin ratiopharm

Patienter som har tagit för stor mängd av Olanzapin ratiopharm har fått följande symtom: snabb

hjärtfrekvens, agitation/aggressivitet, talsvårigheter, ofrivilliga rörelsestörningar (särskilt i ansikte eller

tunga) och sänkt medvetandegrad. Andra symtom kan vara akut förvirring, krampanfall (epileptiska

anfall), koma, en kombination av feber, andfåddhet, svettning, muskelstelhet och dåsighet eller

sömnighet, långsam andning, aspiration, högt eller lågt blodtryck, onormal hjärtrytm. Kontakta

omedelbart läkare eller sjukhus om du får något av de uppräknade symtomen. Ta med dig återstående

tabletter till mottagningen eller sjukhuset.

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag, kontakta

läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 0800 147 111) för bedömning av risken samt rådgivning.

Om du har glömt att ta Olanzapin ratiopharm

Ta dina tabletter så snart du kommer ihåg det. Ta inte två doser på samma dag.

Om du slutar att ta Olanzapin ratiopharm

Sluta inte ta tabletterna bara för att du känner dig bättre. Det är viktigt att du fortsätter ta tabletterna så

länge läkaren talar om för dig att göra så.

Om du plötsligt slutar att ta Olanzapin ratiopharm kan du uppleva symtom som svettning, sömnsvårigheter,

darrningar, ångest, illamående och kräkningar. Din läkare kan rekommendera att du minskar din dos

gradvis innan behandlingen avslutas.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få dem.

Kontakta omedelbart läkare om du får:

ofrivilliga rörelsestörningar (en vanlig biverkning som kan påverka upp till 1 av 10 användare) särskilt i

ansiktet eller tungan

blodproppar i venerna (en mindre vanlig biverkning som kan påverka upp till 1 av 100 användare)

särskilt i benen (symtomen är svullnad, smärta och rodnad på benen). Blodpropparna kan transporteras

till lungorna och orsaka bröstsmärta och andningssvårigheter. Om du upplever några av dessa symtom

ska du omedelbart söka vård.

en kombination av feber, snabbare andning, svettningar, muskelstelhet och dåsighet eller sömnighet

(frekvensen av denna biverkning kan inte beräknas från tillgängliga data).

Mycket vanliga biverkningar (kan påverka mer än 1 av 10 användare) inkluderar viktökning;

sömnighet

och ökade nivåer av prolaktin i blodet.

I början av behandlingen kan vissa personer känna yrsel eller

svimma (med långsam hjärtfrekvens) särskilt när de reser sig från liggande eller sittande

ställning. Detta

försvinner ofta av sig själv. Om så ej är fallet, tala om det för läkaren.

Vanliga biverkningar (kan påverka upp till 1 av 10 användare) inkluderar förändringar i nivåer av

blodkroppar, blodfetter, och i början av behandlingen ett tillfälligt

ökat antal leverenzymer; ökade

sockernivåer i blodet och urinen; förhöjd nivå av urinsyra och kreatininfosfokinas i blodet; ökad aptit;

yrsel; rastlöshet; darrningar; avvikande rörelser (dyskinesi); förstoppning; muntorrhet; hudutslag;

kraftlöshet; extrem trötthet; vätskeansamling som leder till svullnader i händer, vrister eller fötter; feber,

ledsmärta och sexuella problem såsom minskad sexualdrift hos män och kvinnor eller erektionsproblem

hos män.

Mindre vanliga biverkningar (kan påverka upp till 1 av 100 användare) inkluderar överkänslighet (t.ex.

svullnad i munnen och svalget, klåda, hudutslag); diabetes eller försämrad diabetes, ibland

förenat med

ketoacidos (s.k. syraförgiftning med ketoner i blodet och urinen) eller medvetslöshet (koma); krampanfall,

i allmänhet vid känd

benägenhet för kramper (epilepsi); muskelstelhet eller spasmer (inklusive

ögonrörelser); myrkrypningar och känsla av rastlöshet i benen vid vila (restless legs); talsvårigheter;

långsamma hjärtslag; solkänslighet; näsblödning, svullen buk, försämrat minne eller glömska,

urininkontinens; svårigheter att kissa; håravfall;

utebliven menstruation eller förlängd

menstruationscykel; och bröstförändringar hos män och kvinnor såsom onormal

produktion av bröstmjölk

eller onormal bröstförstoring.

Sällsynta biverkningar (kan påverka upp till 1 av 1 000 användare) inkluderar sänkning av den

normala

kroppstemperaturen; onormal hjärtrytm; plötslig, oförklarlig död; inflammation i

bukspottkörteln som

medför svår magvärk, feber och kräkningar; leversjukdom som yttrar sig i

gulfärgning av hud och

ögonvitor; muskelsjukdom som yttrar sig som oförklarlig värk och smärta; och

förlängd och/eller

smärtsam erektion.

Mycket sällsynta biverkningar innefattar allvarliga allergiska reaktioner såsom läkemedelsreaktion med

eosinofili och systemiska symtom (DRESS). DRESS uppträder inledningsvis med influensaliknande symtom

med utslag i ansiktet och därefter genom mer utbredda utslag, feber, förstorade lymfkörtlar, förhöjda nivåer

av leverenzymer som ses i blodprov och förhöjda halter av en typ av vita blodkroppar (eosinofiler).

Vid medicinering med olanzapin kan äldre patienter med demens få stroke, lunginflammation,

urininkontinens, ökad falltendens, extrem trötthet, synhallucinationer,

ökad kroppstemperatur, hudrodnad

och gångsvårigheter. Några dödsfall har rapporterats hos denna specifika patientgrupp.

Hos patienter med Parkinsons sjukdom kan Olanzapin ratiopharm förvärra symtomen.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även biverkningar som inte

nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se detaljer nedan). Genom att

rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om läkemedels säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

FI-00034 Fimea

5.

Hur Olanzapin ratiopharm ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på kartongen efter ”Utg. dat” eller ”EXP”. Utgångsdatumet är den

sista dagen i angiven månad.

Inga särskilda förvaringsanvisningar.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man kastar

läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

Den aktiva substansen är olanzapin.

Varje Olanzapin ratiopharm munsönderfallande tablett innehåller 5 mg, 10 mg, 15 mg eller 20 mg

olanzapin.

Övriga innehållsämnen är: mannitol, aspartam (E 951), magnesiumstearat, krospovidon (typ B),

laktosmonohydrat, hydroxipropylcellulosa och citronarom [smakämnen, maltodextrin, sackaros,

gummi arabicum (E 414), glyceroltriacetat (E 1518) och alfa-tokoferol (E 307)].

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Olanzapin ratiopharm 5 mg är en gul, rund och bikonvex munsönderfallande tablett med en diameter på

8 mm.

Olanzapin ratiopharm 10 mg är en gul, rund och bikonvex munsönderfallande tablett med en diameter

på 10 mm.

Olanzapin ratiopharm 15 mg är en gul, rund och bikonvex munsönderfallande tablett med en diameter

på 11 mm.

Olanzapin ratiopharm 20 mg är en gul, rund och bikonvex munsönderfallande tablett med en diameter

på 12 mm.

Olanzapin ratiopharm munsönderfallande tabletter finns att få i OPA-Al-PVC/Al-blisterförpackningar på

7, 10, 14, 28, 30, 35, 56, 70, 98 och 100 tabletter.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning och tillverkare

Innehavare av godkännande för försäljning:

Teva B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Nederländerna

Tillverkare:

TEVA PHARMA S.L.U.

C/C, n. 4, Poligono Industrial Malpica

50016 Zaragoza

Spanien

Merckle GmbH

Ludwig-Merckle-Straße 3,

89143 Blaubeuren

Tyskland

Teva Pharma B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Nederländerna

För ytterligare information om detta läkemedel, kontakta den lokala representanten för innehavaren av

godkännande för försäljning:

ratiopharm Oy

PB 67

02631 Esbo

tel. 020 180 5900

Denna bipacksedel ändrades senast den 1.10.2019.

VALMIST EYHTEENVET O

1

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Olanzapin ratiopharm 5 mg tabletti, suussa hajoava

Olanzapin ratiopharm 10 mg tabletti, suussa hajoava

Olanzapin ratiopharm 15 mg tabletti, suussa hajoava

Olanzapin ratiopharm 20 mg tabletti, suussa hajoava

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Olanzapin ratiopharm suussa hajoavat tabletit sisältävät 5 mg, 10 mg, 15 mg tai 20 mg olantsapiinia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Jokainen 5 mg:n suussa hajoava tabletti sisältää 47,5 mg laktoosia (monohydraattina); 0,2625 mg

sakkaroosia ja 2,25 mg aspartaamia (E 951).

Jokainen 10 mg:n suussa hajoava tabletti sisältää 95,0 mg laktoosia (monohydraattina); 0,525 mg

sakkaroosia ja 4,5 mg aspartaamia (E 951).

Jokainen 15 mg:n suussa hajoava tabletti sisältää 142,5 mg laktoosia (monohydraattina); 0,7875 mg

sakkaroosia ja 6,75 mg aspartaamia (E 951).

Jokainen 20 mg:n suussa hajoava tabletti sisältää 190,0 mg laktoosia (monohydraattina); 1,05 mg

sakkaroosia ja 9,0 mg aspartaamia (E 951).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti, suussa hajoava.

Olanzapin ratiopharm 5 mg suussa hajoava tabletti on keltainen, pyöreä, kaksoiskupera ja sen

halkaisija on 8 mm.

Olanzapin ratiopharm 10 mg suussa hajoava tabletti on keltainen, pyöreä, kaksoiskupera ja sen

halkaisija on 10 mm.

Olanzapin ratiopharm 15 mg suussa hajoava tabletti on keltainen, pyöreä, kaksoiskupera ja sen

halkaisija on 11 mm.

Olanzapin ratiopharm 20 mg suussa hajoava tabletti on keltainen, pyöreä, kaksoiskupera ja sen

halkaisija on 12 mm.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Aikuiset

Olantsapiinia käytetään skitsofrenian hoitoon.

Jatkuvalla olantsapiinihoidolla voidaan ylläpitää kliinistä tehoa potilailla, jotka ovat primaaristi

vastanneet hoitoon.

Olantsapiini on myös tarkoitettu kohtalaisten ja vaikeiden maniavaiheiden hoitoon

Olantsapiinia käytetään estämään kaksisuuntaisen mielialahäiriön

uusiutumista potilailla, joiden

maniavaiheen hoidossa on saatu vaste olantsapiinilla (ks. kohta 5.1).

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Aikuiset

Skitsofrenia: Aloitusannokseksi suositellaan 10 mg olantsapiinia päivässä.

Maniavaiheiden hoito: Monoterapiassa aloitusannos on 15 mg olantsapiinia päivässä.

Yhdistelmähoidossa aloitusannos on 10 mg olantsapiinia päivässä (ks. kohta 5.1).

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön estohoito: Suositeltu aloitusannos on 10 mg olantsapiinia päivässä.

Olantsapiinia maniavaiheiden hoitoon saaneilla potilailla estohoitoa voidaan jatkaa samalla

annoksella. Jos potilaalla ilmenee uusi maaninen, sekamuotoinen tai depressiivinen vaihe,

olantsapiinihoitoa tulee jatkaa (hoitoannos optimoidaan tarpeen mukaan) lisäämällä

mielialaoirelääkitys kliinisen

tarpeen mukaan.

Skitsofrenian, maniavaiheiden ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön uusiutumisen eston hoidossa

päivittäinen annos voidaan säätää potilaan yksilöllisen kliinisen hoitovasteen mukaan annosvälille

5 - 20 mg vuorokaudessa. Suositellun aloitusannoksen nostamista suositellaan vain kliinisen tilan

uudelleen arvioinnin jälkeen eikä annosta tulisi nostaa alle 24 tunnin aikavälein.

Olanzapin ratiopharm -tabletit voidaan ottaa ruokailusta riippumatta, sillä ruoka ei vaikuta

olantsapiinin imeytymiseen. Kun olantsapiinihoito lopetetaan, on syytä harkita asteittaista hoidosta

vieroittamista.

Olanzapin ratiopharm suussa hajoava tabletti on bioekvivalentti

päällystettyjen tablettien kanssa,

eli sen imeytymisnopeus ja -aste ovat samaa luokkaa kuin tavallisen tabletin. Suussa hajoavien

tablettien annokset ja antotiheydet ovat myös samat kuin tavallisten tablettien. Suussa hajoavat

olantsapiinitabletit

ovat vaihtoehtoinen lääkemuoto päällystetyille tableteille.

Erityispotilasryhmät

Iäkkäät potilaat

Pienempää aloitusannosta (5 mg/vrk) ei suositella rutiininomaisesti, mutta sitä voidaan

harkita 65-

vuotiailla tai sitä vanhemmilla potilailla, mikäli kliininen tila sitä edellyttää (ks. kohta 4.4).

Maksan ja/tai munuaisten vajaatoiminta

Tällä potilasryhmällä on harkittava pienempää aloitusannosta (5 mg). Kohtalaista maksan

vajaatoimintaa sairastavilla (maksakirroosi, Child-Pugh A- tai B-luokka) alkuannoksen on oltava 5

mg, jota voidaan nostaa vain varovaisuutta noudattaen.

Tupakointi

Aloitusannosta ja enimmäisannosta ei rutiininomaisesti

ole tarpeen muuttaa tupakoivilla suhteessa

tupakoimattomiin

potilaisiin. Tupakointi voi indusoida

olantsapiinin

metaboliaa. Kliininen

seuranta on suositeltavaa ja olantsapiiniannoksen nostoa pitää tarvittaessa harkita (ks. kohta 4.5).

Mikäli potilaalla on useita metaboliaa mahdollisesti hidastavia tekijöitä (esim. naissukupuoli,

korkea ikä, tupakoimattomuus), voidaan harkita pienempää alkuannosta. Näiden potilaiden kohdalla

myös

mahdollinen annoslisäys on tehtävä harkiten.

Pediatriset potilaat

Olantsapiinin käyttöä alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille ei suositella, koska tiedot hoidon

turvallisuudesta ja tehosta puuttuvat. Lyhytaikaisissa tutkimuksissa on ilmoitettu painon nousua,

rasva- sekä prolaktiiniarvojen muutoksia enemmän nuorilla kuin aikuisilla potilailla (ks. kohdat 4.4,

4.8, 5.1 ja 5.2).

Antotapa

Olanzapin ratiopharm suussa hajoava tabletti laitetaan suuhun, missä se liukenee nopeasti sylkeen ja

voidaan niellä helposti. Suussa hajoavaa tablettia on vaikea ottaa pois suusta. Koska suussa hajoava

tabletti on hauras, se on syytä poistaa läpipainopakkauksessaan vasta ottamishetkellä.

Vaihtoehtoisesti

tabletin voi sekoittaa lasilliseen vettä tai muuta sopivaa juomaa (appelsiini-

omenamehua, maitoa tai kahvia) juuri ennen sen ottoa.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

Potilaat, joilla on tunnettu ahdaskulmaglaukooman riski.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Psykoosilääkitystä saavan potilaan kliinisen tilan kohentuminen voi kestää useita päiviä tai joitakin

viikkoja.

Potilasta on tarkkailtava huolellisesti

tänä aikana.

Dementiaan liittyvä psykoosi ja käytöshäiriöt

Olantsapiinia ei suositella dementiaan liittyvän psykoosin tai käytöshäiriöiden hoitoon suurentuneen

kuolleisuuden ja aivoverenkiertohäiriöiden riskin vuoksi. 6–12 viikkoa kestäneissä

lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa iäkkäillä potilailla

(ikä keskimäärin 78 v), joilla oli

dementiaan liittyvä psykoosi ja/tai käytöshäiriöitä, olantsapiinia saaneiden potilaiden kuolleisuus oli

kaksinkertainen lumeryhmän potilaisiin

verrattuna (3,5 % vs. 1,5 %). Suurentunut kuolleisuus ei

liittynyt olantsapiiniannokseen (vuorokausiannos keskimäärin 4,4 mg) eikä hoidon kestoon.

Riskitekijöitä, jotka saattavat suurentaa näiden potilaiden kuolleisuutta olantsapiinihoidon aikana,

ovat yli 65 vuoden ikä, nielemisvaikeudet, sedaatio, aliravitsemus ja nestehukka, keuhkosairaudet

(esim. keuhkokuume tai aspiraatiokeuhkokuume) ja bentsodiatsepiinien samanaikainen käyttö.

Kuolleisuus oli kuitenkin suurempi olantsapiinihoitoa kuin lumehoitoa saaneilla potilailla näistä

riskitekijöistä riippumatta.

Samoissa kliinisissä tutkimuksissa ilmoitettiin aivoverenkiertoon kohdistuvia haittatapahtumia

(esim.

aivohalvaus, ohimenevät aivoverenkiertohäiriöt), joista osa johti kuolemaan.

Olantsapiinihoitoa

saaneilla potilailla aivoverenkiertoon kohdistuvia haittatapahtumia todettiin

kolminkertainen määrä verrattuna lumehoitoa saaneisiin potilaisiin (1,3 % vs. 0,4 %). Kaikilla

aivoverenkiertohäiriöitä

saaneilla potilailla (sekä olantsapiini- että lumeryhmissä) oli entuudestaan

näille häiriöille altistavia riskitekijöitä. Olantsapiinihoitoon liittyvien

aivoverenkiertohäiriöiden

riskitekijöiksi todettiin yli 75 vuoden ikä ja vaskulaarinen/sekamuotoinen dementia. Olantsapiinin

tehoa ei näissä tutkimuksissa

vahvistettu.

Parkinsonin tauti

Olantsapiinia ei suositella käytettäväksi dopamiiniagonistien

käyttöön liittyvän psykoosin hoitoon

Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla. Parkinsonin taudin oireiden pahenemista ja

hallusinaatioita

ilmoitettiin

kliinisissä tutkimuksissa hyvin yleisesti ja useammin kuin

lumeryhmässä (ks. kohta 4.8), eikä olantsapiini ollut psykoottisten oireiden hoidossa lumelääkettä

tehokkaampi. Näiden tutkimusten

sisäänottovaiheessa potilaiden taudin tuli olla hallinnassa

Parkinson-lääkkeen (dopamiiniagonistin)

pienimmällä tehokkaalla annoksella, eikä Parkinson-

lääkettä tai sen annostusta saanut muuttaa

tutkimusten aikana. Olantsapiinin aloitusannos oli

2,5 mg/vrk, ja se suurennettiin enintään tasolle 15 mg/vrk tutkijan harkinnan mukaan.

Maligni neuroleptioireyhtymä

Maligni neuroleptioireyhtymä on psykoosilääkkeiden käyttöön liittyvä, mahdollisesti

hengenvaarallinen tila. Joitakin harvoja tapauksia on ilmoitettu myös olantsapiinihoidon

yhteydessä. Malignin neuroleptioireyhtymän kliinisiä merkkejä ovat korkea kuume, lihasjäykkyys,

psyykkisen

tilan muutokset ja autonomisen hermoston epävakaus (pulssin tai verenpaineen

heilahtelu, takykardia,

voimakas hikoilu ja sydämen rytmihäiriöt). Muita merkkejä voivat olla

esim. kreatiinifosfokinaasi-

arvojen suureneminen, myoglobinuria (rabdomyolyysi) ja akuutti

munuaisten vajaatoiminta. Potilaan

kaikki psykoosilääkitykset (myös olantsapiini) on

keskeytettävä, jos potilaalle kehittyy maligniin

neuroleptioireyhtymään viittaavia merkkejä ja

oireita tai hänelle nousee selittämätön korkea kuume ilman muita malignin neuroleptioireyhtymän

kliinisiä oireita.

Hyperglykemia ja diabetes

Melko harvoin on raportoitu hyperglykemiaa, diabeteksen ilmenemistä tai diabeteksen

hoitotasapainon huononemista, johon on harvoin liittynyt ketoasidoosi tai kooma. Muutama em.

tapauksista johti potilaan kuolemaan (ks. kohta 4.8). Näitä on joissakin tapauksissa edeltänyt

painon nousu, joka saattaa olla altistava tekijä. Asianmukainen kliininen

seuranta on aiheellista

käytössä olevien

psykoosilääkkeiden ohjeiden mukaan, ts. plasman glukoosiarvon mittaus

olantsapiinilääkitystä

aloitettaessa, 3 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen vuosittain. Mitä tahansa

psykoosilääkettä saavia (mukaan lukien olantsapiinia sisältäviä suussa hajoavia tabletteja saavia)

potilaita on seurattava hyperglykemian löydösten ja

oireiden varalta (kuten polydipsia,

polyuria,

lisääntynyt syöminen ja heikotus). Diabeetikoita tai

riskitekijöiden vuoksi diabetesvaarassa olevia

potilaita on seurattava säännöllisesti sokeritasapainon

heikkenemisen varalta. Potilaan painoa

tulee seurata säännöllisesti, eli olantsapiinilääkitystä

aloitettaessa, yhden, kahden ja kolmen

kuukauden kuluttua ja sen jälkeen neljännesvuosittain.

Lipidiarvojen

muutokset

Olantsapiinihoitoa saaneilla potilailla on havaittu lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa

lipidiarvojen

epäsuotuisia muutoksia (ks. kohta 4.8). Lipidiarvojen muutokset tulee hoitaa kliinisesti

asianmukaisella tavalla erityisesti potilailla, joilla

on poikkeavat rasva-arvot tai joilla on

riskitekijöitä

rasva-aineenvaihdunnan häiriön kehittymiselle. Millä tahansa psykoosilääkkeellä

hoidetuilla

potilailla, mukaan lukien Olanzapin ratiopharm suussa hajoavat tabletit, tulee seurata

veren rasva-arvoja käytössä olevien

psykoosilääkkeiden ohjeiden mukaan, eli olantsapiinilääkitystä

aloitettaessa, 3 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen joka viides vuosi.

Antikolinerginen vaikutus

Vaikka in vitro -tutkimuksissa olantsapiinilla havaittiin olevan antikolinergisia

vaikutuksia,

kliinisissä

tutkimuksissa niiden ilmaantuminen on ollut vähäistä. Koska kliinistä kokemusta

olantsapiinin käytöstä potilailla,

joilla on jokin samanaikainen sairaus, on

niukalti, varovaisuutta on

noudatettava määrättäessä olantsapiinia potilaille,

joilla on prostatahypertrofia, paralyyttinen ileus

tai muu tila, jossa antikolinerginen

vaikutus on epäedullinen.

Maksan toiminta

Ohimenevä, oireeton maksan aminotransferaasiarvojen (ASAT, ALAT) nousu on ollut tavallista

etenkin hoidon alkuvaiheessa. Varovaisuutta on noudatettava ja arvojen seurannasta on

huolehdittava

potilailla,

joilla on kohonneet ASAT - tai ALAT -arvot, joilla on oireita ja merkkejä

maksan vajaatoiminnasta tai joilla on aikaisemmin todettu maksan toimintaa heikentävä tila, tai jos

potilas käyttää samanaikaisesti mahdollisesti maksatoksisia lääkkeitä. Jos potilaalla todetaan

hepatiitti

(myös maksasoluihin liittyvä, sappitiehyisiin liittyvä tai sekamuotoinen maksan

toiminnan häiriö),

olantsapiinilääkitys tulisi lopettaa.

Neutropenia

Varovaisuutta on noudatettava potilailla, joilla

on jostain syystä matalat leukosyytti- ja/tai

neutrofiiliarvot,

tunnetusti neutropeniaa aiheuttava lääkitys, anamneesissa lääkkeiden aiheuttama

luuytimen vajaatoiminta/luuydinvaurio, samanaikainen sairauden, sädehoidon tai kemoterapian

aiheuttama luuytimen vajaatoiminta, hypereosinofiilinen

tila tai myeloproliferatiivinen

sairaus.

olantsapiinia ja valproaattia käytetään samanaikaisesti, neutropeniaa on raportoitu yleisenä

haittavaikutuksena (ks. kohta 4.8).

Hoidon lopettaminen

Olantsapiinihoidon

äkillisen lopettamisen on harvoin (≥ 0,01 % ja < 0,1 %) ilmoitettu aiheuttaneen

akuutteja oireita kuten hikoilua, unettomuutta, vapinaa, ahdistusta, pahoinvointia

ja oksentelua.

QT -aika

Kliinisissä tutkimuksissa kliinisesti

merkitsevä QTc -ajan piteneminen (QTc -aika Friderician

menetelmällä [QTcF] ≥ 500 millisekuntia [msek] milloin

tahansa lähtötilanteen jälkeen potilailla,

joiden QTcF -lähtöarvo oli < 500 msek) oli olantsapiinia saaneilla potilailla

melko harvinaista

(0,1 - 1 %), eivätkä erot sydämeen kohdistuvissa haittatapahtumissa olleet merkitseviä

lumehoitoon

verrattuna. Varovaisuutta on kuitenkin noudatettava, jos potilas käyttää

olantsapiinia samanaikaisesti QTc -aikaa tunnetusti pidentävien lääkkeiden kanssa. Tämä koskee

etenkin iäkkäitä potilaita ja

potilaita, joilla on synnynnäinen pitkän QT -ajan oireyhtymä,

kongestiivinen sydämen vajaatoiminta,

sydämen hypertrofia, hypokalemia tai hypomagnesemia.

Tromboembolia

Ajallista yhteyttä olantsapiinihoidon

ja tromboembolisten laskimotapahtumien välillä on ilmoitettu

melko harvoin (≥ 0,1 % ja < 1 %). Syy-yhteyttä tromboembolisten laskimotapahtumien ja

olantsapiinihoidon

välillä ei ole vahvistettu. Skitsofreniaa sairastavilla potilailla on kuitenkin usein

hankinnaisia tromboembolisten laskimotapahtumien riskitekijöitä, joten kaikki mahdolliset

tromboembolisten laskimotapahtumien riskitekijät (esim. immobilisaatio)

on otettava huomioon ja

niiden ennaltaehkäisystä on huolehdittava.

Keskushermoston yleinen toiminta

Olantsapiinin vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti keskushermostoon, joten varovaisuutta on

noudatettava, kun sitä käytetään yhdessä muiden keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden ja

alkoholin kanssa. Olantsapiini on osoittautunut dopamiiniantagonistiksi in vitro, joten se saattaa

toimia suoraan tai epäsuorasti vaikuttavien dopamiiniagonistien

vastavaikuttajana.

Kouristuskohtaukset

Olantsapiinia on käytettävä varoen potilailla, joiden anamneesissa on kouristuskohtauksia tai

joiden tilaan liittyy tekijöitä, jotka voivat alentaa kohtauskynnystä. Kouristuskohtauksia on

raportoitu melko harvoin olantsapiinihoitoa saaneilla

potilailla. Useimmissa näistä tapauksista

potilaan anamneesissa oli kouristuskohtauksia tai niitä aiheuttavia riskitekijöitä.

Tardiivi dyskinesia

Vertailevissa, enimmillään vuoden kestäneissä tutkimuksissa olantsapiinia saavilla potilailla ilmeni

tilastollisesti

merkitsevästi vähemmän hoidon aikaista dyskinesiaa kuin vertailuvalmisteilla

hoidetuilla potilailla. Tardiivin dyskinesian riski kasvaa pitkäaikaishoidossa, joten jos olantsapiinia

saavalla potilaalla ilmenee tardiiviin

dyskinesiaan sopivia merkkejä tai oireita, on syytä harkita

olantsapiiniannoksen

pienentämistä tai lääkityksen lopettamista. Nämä oireet voivat pahentua

tilapäisesti tai jopa ilmaantua hoidon lopettamisen jälkeen.

Posturaalinen hypotensio

Kliinisissä olantsapiinitutkimuksissa posturaalista hypotensiota ilmeni harvoin iäkkäillä potilailla.

Yli 65-vuotiaille suositellaan säännöllistä verenpaineen mittausta.

Sydänäkkikuolema

Olantsapiinia saaneilla potilailla on kauppaantulon jälkeen ilmoitettu äkillisiä

sydänkuolematapauksia. Retrospektiivisessä havainnoivassa kohorttitutkimuksessa, oletetun

äkillisen

sydänkuoleman vaara oli noin kaksinkertainen olantsapiinia käyttäneillä potilailla

kuin

niillä, jotka

eivät käyttäneet psykoosilääkkeitä. Olantsapiiniin

liittyvä riski oli samaa luokkaa

kuin atyyppisillä

psykoosilääkkeillä yhdistetyssä analyysissä.

Pediatriset potilaat

Olantsapiinia ei ole tarkoitettu lasten ja nuorten lääkkeeksi. 13–17-vuotiailla potilailla tehdyissä

tutkimuksissa todettiin monenlaisia haittavaikutuksia, kuten painonnousua, metabolisten

parametrien

muutoksia ja prolaktiinipitoisuuksien suurenemista (ks. kohdat 4.8 ja 5.1).

Apuaineet

Olanzapin ratiopharm suussa hajoavat tabletit sisältävät laktoosia. Potilaiden, joilla

on harvinainen

perinnöllinen

galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-

galaktoosin

imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Olanzapin ratiopharm suussa hajoavat tabletit sisältävät sakkaroosia. Potilaiden, joilla on

harvinainen perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosin

imeytymishäiriö tai

sakkaroosi-isomaltaasin vajaatoimintaa, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Olanzapin ratiopharm suussa hajoavat tabletit sisältävät aspartaamia (E 951), joka on

fenyylialaniinin lähde. Voi olla haitallinen henkilöille,

joilla on fenyyliketonuria.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutustutkimuksia on tehty vain aikuisilla.

Mahdollisia olantsapiiniin kohdistuvia yhteisvaikutuksia

Koska olantsapiini metaboloituu CYP1A2 -reittiä, tätä isoentsyymiä erityisesti indusoivat tai

inhiboivat lääkeaineet voivat vaikuttaa olantsapiinin farmakokinetiikkaan.

CYP1A2:n induktio

Tupakointi tai karbamatsepiinilääkitys voivat indusoida olantsapiinin

metaboliaa, mikä voi

aiheuttaa olantsapiinipitoisuuksien laskua. Olantsapiinin puhdistumassa on havaittu ainoastaan

vähäistä tai kohtalaista nousua. Kliiniset seuraamukset ovat todennäköisesti rajalliset, mutta

kliininen

seuranta on suositeltavaa ja tarvittaessa voidaan harkita olantsapiiniannoksen nostamista

(ks. kohta 4.2).

CYP1A2:n inhibitio

Fluvoksamiinin, spesifisen CYP1A2:n inhibiittorin

on osoitettu merkitsevästi estävän olantsapiinin

metaboliaa. Fluvoksamiinin

samanaikainen käyttö johti olantsapiinin

huippupitoisuuden

keskimääräiseen 54 %:in nousuun ei-tupakoivilla naisilla ja 77 %:in nousuun tupakoivilla miehillä.

AUC -käyrän alle jäävän pinta-alan keskimääräinen lisäys oli samoissa potilasryhmissä vastaavasti

52 % ja 108 %. Pienempää olantsapiinin aloitusannosta on syytä harkita potilailla,

jotka käyttävät

samanaikaisesti fluvoksamiinia tai jotain muuta CYP1A2:n inhibiittoria,

kuten siprofloksasiinia.

Olantsapiiniannoksen pienentämistä on syytä harkita, jos potilaalle aloitetaan hoito CYP1A2:n

inhibiittorilla.

Pienentynyt biologinen hyötyosuus

Lääkehiili vähentää olantsapiinin peroraalista hyötyosuutta 50 - 60 %. Lääkehiili tulisi ottaa

ainakin 2 tuntia ennen tai jälkeen olantsapiiniannoksen.

Fluoksetiinin

(CYP2D6:n inhibiittori),

antasidin (alumiini,

magnesium) tai simetidiinin

kerta-

annokset eivät muuta merkittävästi olantsapiinin farmakokinetiikkaa.

Olantsapiinin mahdollinen vaikutus muihin lääkevalmisteisiin

Olantsapiini saattaa antagonisoida suoraan ja epäsuoraan vaikuttavien dopamiiniagonistien

vaikutusta.

Olantsapiini ei inhiboi keskeisiä CYP450-isoentsyymejä in vitro (esim. 1A2, 2D6, 2C9, 2C19,

3A4). Näin ollen ei ole odotettavissa erityisiä interaktioita seuraavien lääkkeiden ja olantsapiinin

samanaikaisen käytön yhdeydessä: trisykliset antidepressantit (pääasiassa CYP2D6 -reitti),

varfariini (CYP2C9), teofylliini

(CYP1A2) tai diatsepaami (CYP3A4 ja 2C19). Em. on myös

osoitettu in vivo -tutkimuksin, joissa yllä mainittujen lääkeaineiden metabolian estymistä ei

havaittu.

Olantsapiinilla ei ole nähty interaktioita litiumin

tai biperideenin kanssa.

Valproaatin pitoisuusseurantaan (plasmasta) perustuen valproaatin annosta ei ole tarvetta muuttaa

aloitettaessa samanaikainen olantsapiinilääkitys.

Yleinen keskushermostovaikutus

Varovaisuutta on noudatettava, jos potilas käyttää alkoholia tai lääkkeitä, jotka voivat lamata

keskushermoston toimintaa.

Olantsapiinin ja Parkinson-lääkkeiden samanaikaista käyttöä ei suositella, jos potilaalla on

Parkinsonin tauti ja dementia (ks. kohta 4.4).

QTc -aika

Varovaisuutta on noudatettava, jos potilas käyttää samanaikaisesti QTc -aikaa tunnetusti pidentäviä

lääkkeitä ja olantsapiinia (ks. kohta 4.4).

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Riittävän laajoja ja hyvin kontrolloituja tutkimuksia ei ole tehty raskaana olevilla naisilla. Potilasta

on neuvottava ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriinsä, jos hän tulee raskaaksi tai suunnittelee

raskautta olantsapiinihoidon aikana. Joka tapauksessa riittävän potilaskokemuksen puuttuessa

olantsapiinia voidaan käyttää raskaana olevien potilaiden hoitoon vain, jos odotettavissa oleva hyöty

suhteessa mahdolliseen sikiölle aiheutuvaan riskiin oikeuttaa niin tekemään.

Psykoosilääkkeille (myös olantsapiinille) kolmannen raskauskolmanneksen aikana altistuneilla

vastasyntyneillä on ekstrapyramidaali- ja lääkevieroitusoireiden

riski. Oireiden vaikeusaste ja kesto

synnytyksen jälkeen voivat vaihdella. Näitä vastasyntyneillä esiintyviä oireita voivat olla agitaatio,

hypertonia, hypotonia, vapina, uneliaisuus, hengitysvaikeudet tai syömishäiriöt. Siksi

vastasyntyneiden vointia pitää seurata huolellisesti.

Imetys

Imettävillä, terveillä naisilla tehdyssä tutkimuksessa olantsapiini erittyi äidinmaitoon. Imeväisillä

keskimääräisen altistuksen (mg/kg) arvioitiin

vakaassa tilassa olevan 1,8 % äidin

olantsapiiniannoksesta (mg/kg). Potilaita tulee kehottaa olemaan imettämättä lasta, jos he käyttävät

olantsapiinia.

Hedelmällisyys

Vaikutusta hedelmällisyyteen ei tunneta (ks. kohta 5.3).

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty. Koska

olantsapiini saattaa aiheuttaa uneliaisuutta ja huimausta, potilaita on varoitettava koneiden ja

moottoriajoneuvojen

käytöstä.

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin

yhteenveto

Aikuiset

Kliinisissä tutkimuksissa yleisimpiä (≥ 1 %:lla potilaista) olantsapiinihoidon

yhteydessä ilmoitettuja

haittavaikutuksia olivat uneliaisuus, painonnousu, eosinofilia,

kohonneet prolaktiini-,

kolesteroli-,

verensokeri- ja

triglyseridiarvot (ks. kohta 4.4), glukosuria, voimistunut ruokahalu, huimaus,

akatisia, parkinsonismi, leukopenia, neutropenia (ks. kohta 4.4), dyskinesia, ortostaattinen

hypotensio,

antikolinergiset vaikutukset, maksan aminotransferaasiarvojen ohimenevä ja oireeton

nousu (ks. kohta

4.4), ihottuma, voimattomuus, väsymys, kuume, nivelkipu, kohonnut alkalisen

fosfataasin pitoisuus, korkea gammaglutamyylitransferaasipitoisuus, korkea virtsahappopitoisuus,

korkea kreatiinikinaasipitoisuus ja turvotus.

Haittavaikutustaulukko

Seuraavassa taulukossa luetellaan spontaanisti ilmoitetut ja kliinisissä tutkimuksissa todetut

haittavaikutukset ja laboratoriokokeiden poikkeavuudet. Haittavaikutukset on esitetty kussakin

yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä. Yleisyysluokat

määritellään seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (

/100, < 1/10), melko harvinainen

1/1 000, < 1/100), harvinainen (

1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000),

tuntematon

(koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Hyvin yleinen

Yleinen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Tuntematon

Veri ja imukudos

Eosinofilia

Leukopenia

Neutropenia

Trombosytopenia

Immuunijärjestelmä

Yliherkkyys

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Painonnousu

Kohonneet

kolesteroliarvot

Kohonneet

verensokeriarvot

Kohonneet

triglyseridiarvot

Glukosuria

Voimistunut

ruokahalu

Diabeteksen

puhkeaminen tai

paheneminen, johon

on joissain

tapauksissa liittynyt

ketoasidoosi tai

kooma ja myös

muutamia

kuolemantapauksia

(ks. kohta 4.4)

Hypotermia

Hermosto

Uneliaisuus

Huimaus

Akatisia

Parkinsonismi

Dyskinesia

Kouristuskohtaukset

(useimmissa

tapauksissa

potilaalla oli

anamneesissa

kouristuskohtauksia

tai niiden

riskitekijöitä)

Dystonia (mm.

silmien

kiertoliike)

Tardiivi

dyskinesia

Amnesia

Dysartria

Levottomat

jalat -

oireyhtym

Maligni

neurolepti-

oireyhtymä (ks.

kohta 4.4)

Hoidon

keskeyttämiseen

liittyvät oireet

7,12

Sydän

Bradykardia

-ajan piteneminen

(ks. kohta

4.4)

Kammiotakykardia/

kammiovärinä,

äkkikuolema (ks.

kohta

4.4)

Verisuonisto

Ortostaattinen

hypotensio

Tromboembolia

(mm. keuhko-

embolia ja syvä

laskimotromboosi)

(ks. kohta 4.4)

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Nenäverenvuoto

Ruoansulatuselimistö

Lievät ja

ohimenevät

antikolinergiset

vaikutukset, mm.

ummetus ja suun

kuivuminen

Vatsan distensio

Haimatulehdus

Maksa ja sappi

Maksan amino-

transferaasi-arvojen

(ALAT, ASAT)

ohimenevä ja

oireeton nousu

etenkin hoidon

alkuvaiheessa (ks.

kohta 4.4)

Maksatulehdus

(mm. hepatosellu-

laarinen,

kolestaattinen tai

sekamuotoinen

maksavaurio)

Iho ja ihonalainen kudos

Ihottuma

Valoherkkyys-

reaktiot

Hiustenlähtö

Lääkkeeseen liittyvä

yleisoireinen

eosinofiilinen

oireyhtymä

(DRESS)

Luusto, lihakset ja sidekudos

Nivelkipu

Rabdomyolyysi

Munuaiset ja virtsatiet

Virtsankarkailu

Virtsaumpi

Virtsaamisen

aloitusvaikeudet

Raskauteen, synnytykseen ja perinataalikauteen liittyvät haitat

Vastasyntyneen

lääkeainevieroitus-

oireyhtymä (ks.

kohta 4.6)

Sukupuolielimet ja rinnat

Erektiohäiriö

miehillä

Libidon

heikkene-

minen

miehillä ja

naisilla

Kuukautisten

puuttuminen

Rintojen kasvu

Galaktorrea

naisilla

Gynekomastia/

rintojen kasvu

miehillä

Priapismi

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Voimattomuus

Väsymys

Turvotus

Kuume

Tutkimukset

Suurentuneet

plasman

prolaktiiniarvot

Kohonnut

alkalisen

fosfataasin

pitoisuus

Korkea

kreatiinikinaasi-

pitoisuus

Korkea

gammaglutamyyli-

transferaasi-

pitoisuus

Korkea virtsahappo-

pitoisuus

Suurentuneet

kokonaisbilirubiini-

arvot

Kliinisesti merkitsevää painonnousua havaittiin kaikissa lähtötason painoindeksiluokissa.

Lyhytaikaisessa hoidossa (mediaani 47 pv.) painon nousu

7 % lähtöpainosta oli hyvin yleistä

(22,2 %), painon nousu

15 % lähtöpainosta oli yleistä (4,2 %) ja painon nousu

25 % oli

melko harvinaista (0,8 %). Pitkäaikaisessa käytössä (vähintään 48 viikkoa) painon nousu

(64,4 %:lla),

15 % (31,7 %:lla) ja

25 % (12,3 %:lla) lähtöpainosta oli hyvin yleistä.

Paastossa mitattujen rasva-arvojen (kokonaiskolesteroli, LDL -kolesteroli ja triglyseridit) nousu

suurempaa potilailla,

joilla lähtötilanteessa ei ollut merkkejä rasva-aineenvaihdunnan

häiriöistä.

Lähtötilanteessa mitatut normaalit paastoarvot (< 5,17 mmol/l) nousivat korkealle

tasolle

(≥ 6,2 mmol/l). Lähtötilanteen lievästi koholla olevan kolesterolin paastoarvon

(≥ 5,17 - < 6,2 mmol/l) muutos korkealle tasolle (≥ 6,2vmmol/l) oli hyvin yleistä.

Lähtötilanteen normaalit paastoarvot (< 5,56 mmol/l) suurenivat korkeiksi (≥ 7 mmol/l).

Lähtötilanteessa lievästi koholla olleiden glukoosin paastoarvojen (≥ 5,56 - < 7 mmol/l)

suureneminen korkeiksi (≥ 7 mmol/l) oli hyvin yleistä.

Lähtötilanteessa mitatut normaalit paastoarvot (< 1,69 mmol/l) nousivat korkeiksi (≥ 2,26 mmol/l).

Lähtötilanteessa lievästi koholla olleiden triglyseridien paastoarvojen (≥ 1,69 mmol/l -

< 2,26 mmol/l)

suureneminen korkeiksi (≥ 2,26 mmol/l) oli hyvin yleistä.

Kliinisissä tutkimuksissa parkinsonismin ja dystonian esiintyvyys oli numeerisesti korkeampi

olantsapiinia saaneilla potilailla,

mutta tilastollisesti

esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa

olantsapiinia tai

lumelääkettä saaneilla potilailla. Verrattaessa olantsapiinia haloperidoliin

(titratut

annokset), olantsapiinia

saavilla potilailla oli merkitsevästi vähemmän parkinsonismia, akatisiaa ja

dystoniaa. Koska yksityiskohtaiset tiedot potilaiden aikaisemmista akuuteista ja tardiiveista

ekstrapyramidaalioireista

puuttuvat, ei toistaiseksi voida päätellä, aiheuttaako olantsapiini

vähemmän tardiivia dyskinesiaa ja/tai

muita tardiiveja ekstrapyramidaalioireita.

Olantsapiinihoidon

äkillisen lopettamisen jälkeen on ilmoitettu akuutteja oireita kuten hikoilua,

unettomuutta, vapinaa, ahdistusta, pahoinvointia

ja oksentelua.

Pisimmillään 12 viikkoa kestäneissä kliinisissä tutkimuksissa plasman prolaktiinipitoisuudet

ylittivät

normaalin ylärajan yli 30 %:lla olantsapiinilla hoidetuista potilaista, joilla

prolaktiinipitoisuus

normaali tutkimuksen alkaessa. Valtaosalla potilaista prolaktiinin

suurenema oli yleensä lievää ja

suurentunut arvo oli vähemmän kuin kaksi kertaa normaalin

yläraja.

Olantsapiinin kootun tietokannan kliinisissä tutkimuksissa havaittu haittatapahtuma.

Perustuu olantsapiinin kootun tietokannan kliinisissä tutkimuksissa mitattuihin arvoihin.

Markkinoille tulon jälkeisistä spontaaneista raporteista havaittu haittatapahtuma. Esiintymistiheys

on määritetty olantsapiinin kootusta tietokannasta.

Markkinoille tulon jälkeisistä spontaaneista raporteista havaittu haittatapahtuma. Arvioitu

esiintymistiheys perustuu olantsapiinin

koottuun tietokantaan ja 95 % :n luottamusvälin ylärajaan.

Pitkäaikainen käyttö (vähintään 48 viikkoa)

Ajan myötä lisääntyi niiden potilaiden lukumäärä, joilla ilmeni kliinisesti merkitseviä painon,

glukoosin, kokonais-/LDL-/HDL-kolesterolin tai triglyseridien muutoksia. Aikuisilla,

jotka

jatkoivat

hoitoa 9 - 12 kuukautta, veren keskimääräisen glukoosin nousuvauhti hidastui noin

6 kuukauden

jälkeen.

Lisätietoja erityisryhmistä

Dementiaa sairastavilla iäkkäillä potilailla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa olantsapiinihoidon

yhteydessä todettiin enemmän kuolemia ja aivoverenkiertoon kohdistuvia haittavaikutuksia kuin

lumehoidon yhteydessä (ks. kohta 4.4). Tässä potilasryhmässä hyvin yleisiä

olantsapiinilääkitykseen

liittyviä haittavaikutuksia olivat epänormaali kävely ja kaatumiset.

Keuhkokuumetta, lämmönnousua,

letargiaa, punoitusta, näköharhoja ja virtsainkontinenssia

todettiin yleisesti.

Kliinisissä tutkimuksissa potilailla,

joilla oli lääkityksen (dopamiiniagonistin) indusoima

Parkinsonin

tautiin liittyvä psykoosi, ilmoitettiin

parkinsonismin oireiden pahenemista ja

hallusinaatioita hyvin

yleisesti ja useammin kuin lumehoitoa käytettäessä.

Eräässä kliinisessä tutkimuksessa neutropeniaa todettiin 4,1 %:lla potilaista, joilla oli

kaksisuuntaisen

mielialahäiriön

maniavaihe ja jotka saivat valproaattia ja olantsapiinia

yhdistelmähoitona. Plasman suurilla valproaattipitoisuuksilla saattoi olla osuutta asiaan. Kun

olantsapiinia annettiin

samanaikaisesti litiumin

tai valproaatin kanssa, vapinaa, suun kuivumista,

ruokahalun voimistumista

ja painonnousua ilmoitettiin

aiempaa enemmän (

10 %). Myös

puhehäiriöitä ilmoitettiin

yleisesti. Kun olantsapiinia käytettiin samanaikaisesti litiumin tai

natriumvalproaatin kanssa, 17,4 %:lla

akuuttihoitoa (enintään 6 viikkoa) saaneista potilaista

todettiin ≥ 7 %:n painonnousua lähtötilanteeseen verrattuna. Olantsapiinin pitkäaikaiskäyttö

(enintään 12 kk) kaksisuuntaisen

mielialahäiriön

uusiutumisen estoon sai painon nousemaan

≥ 7 % lähtöpainosta yhteensä 39,9 %:lla

potilaista.

Pediatriset potilaat

Olantsapiinia ei ole tarkoitettu alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten lääkkeeksi. Nuoria ja aikuisia

suoraan vertailevia kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty, mutta nuorilla tehtyjen tutkimusten tuloksia on

verrattu aikuisilla tehtyjen tutkimusten tuloksiin.

Seuraavassa taulukossa annetaan yhteenveto haittavaikutuksista, joita ilmoitettiin useammin

nuorilla

(13–17-vuotiailla) kuin aikuisilla

potilailla,

ja haittavaikutuksista, joita todettiin vain

nuorilla

potilailla

tehdyissä lyhytaikaisissa tutkimuksissa. Kliinisesti merkitsevä painonnousu

(≥ 7 %) näyttää olevan yleisempää nuorilla potilailla kuin vastaavaa annosta käyttäneillä aikuisilla

(vastaava altistus). Painon nousun määrä ja niiden nuorten potilaiden osuus, joilla paino nousi

kliinisesti

merkitsevästi, oli

suurempi pitkäaikaiskäytössä (vähintään 24 viikkoa) kuin

lyhytaikaisessa altistuksessa.

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan

alenevassa järjestyksessä. Yleisyysluokat määritellään seuraavasti: hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen

(≥ 1/100, < 1/10).

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin yleiset: Painonnousu

, triglyseridiarvojen suureneminen

, ruokahalun voimistuminen

Yleiset: Kolesteroliarvojen suureneminen

Hermosto

Hyvin yleiset: Sedaatio (mm. hypersomnia, letargia, uneliaisuus)

Ruoansulatuselimistö

Yleiset: Suun kuivuminen

Maksa ja sappi

Hyvin yleiset: Maksan aminotransferaasiarvojen (ALAT/ASAT) suureneminen (ks. kohta

4.4).

Tutkimukset

Hyvin yleiset: Kokonaisbilirubiiniarvojen

pieneneminen, GGT -arvojen suureneminen, plasman

prolaktiinipitoisuuksien suureneminen

Lyhytaikaisessa hoidossa (mediaani 22 pv.) painon nousu

7 % lähtöpainosta oli hyvin yleistä

(40,6 %:lla potilaista), painon nousu

15 % lähtöpainosta oli yleistä (7,1 %:lla potilaista) ja

painon nousu

25 % oli yleistä (2,5 %:lla potilaista). Pitkäaikaisessa käytössä (vähintään

24 viikkoa) paino

nousi 89,4 %:lla potilaista

7 % lähtöpainosta; 55,3 %:lla paino nousi

15 %

lähtöpainosta ja 29,1 %:lla paino nousi

25 % lähtöpainosta.

Tämä koski lähtötilanteen normaalien paastoarvojen (< 1,016 mmol/l) suurenemista

korkeiksi

(≥ 1,467 mmol/l) ja lähtötilanteessa lievästi koholla olleiden triglyseridien

paastoarvojen (≥ 1,016 mmol/l - < 1,467 mmol/l) suurenemista korkeiksi (≥ 1,467 mmol/l).

Kokonaiskolesterolin

paastoarvojen

suureneminen

lähtötilanteen

normaaliarvoista

(< 4,39 mmol/l)

korkeiksi (≥ 5,17 mmol/l) oli yleistä. Lähtötilanteessa lievästi koholla olleiden

kokonaiskolesterolin

paastoarvojen

(≥ 4,39 - < 5,17 mmol/l)

suureneminen

korkeiksi

(≥ 5,17 mmol/l) oli hyvin yleistä.

Plasman prolaktiinipitoisuuksien suurenemista ilmoitettiin 47,4 %:lla nuorista potilaista.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI-00034 Fimea.

4.9

Yliannostus

Oireet

Erittäin yleisiä oireita yliannostapauksissa (> 10 % ilmaantuvuus) ovat takykardia,

kiihtyneisyys/aggressiivisuus, dysartria, erilaiset ekstrapyramidaalioireet ja tajunnan hämärtyminen

vaihdellen sedaatiosta tajuttomuuteen.

Yliannoksen seurauksena ilmeneviin muihin kliinisesti merkittäviin oireisiin kuuluvat delirium,

kouristukset, tajuttomuus, mahdollinen maligni neuroleptioireyhtymä, hengityslama, aspiraatio,

hyper- tai hypotensio, sydämen rytmihäiriöt (< 2 %:ssa yliannostustapauksista) sydämen- ja

hengityksen pysähdys. Potilaan kuolemaan johtaneita tapauksia on raportoitu niinkin matalalla

akuutilla yliannoksella kuin 450 mg, mutta hengissä selviytymistä noin 2 g:n suun kautta otetun

akuutin olantsapiiniyliannoksen jälkeen on myös raportoitu.

Hoito

Olantsapiinille ei ole spesifistä antidoottia. Oksentamiseen tähtääviä toimenpiteitä ei suositella.

Yliannostustapauksissa voidaan toteuttaa standardihoitotoimenpiteitä (eli mahahuuhtelu ja

lääkehiilen

anto). Lääkehiilen samanaikainen anto näytti vähentävän olantsapiinin peroraalista

hyötyosuutta 50 - 60 %.

Oireenmukaisiin hoitotoimiin

ja vitaalitoimintojen seurantaan on ryhdyttävä potilaan kliinisen

tilan

mukaan. Hypotonia ja verenkiertokollapsi hoidetaan ja hengitystoimintaa tuetaan.

Adrenaliinia, dopamiinia tai muita sympatomimeetteja, joilla on beeta-agonistivaikutus ei pidä

käyttää, koska beetastimulaatio saattaa pahentaa hypotoniaa. Kardiovaskulaaritoiminnan seuranta

on tarpeen, jotta voidaan havaita mahdolliset rytmihäiriöt.

Potilaan huolellinen seuranta on

tarpeen niin kauan, kunnes potilas on toipunut.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Psykoosi- ja neuroosilääkkeet sekä unilääkkeet; Psykoosilääkkeet;

Diatsepiinit, oksatsepiinit, tiatsepiinit ja oksepiinit

ATC-koodi: N05AH03

Farmakodynaamiset vaikutukset

Olantsapiini on psykoosi-, mania- ja mielialantasaajalääke, jolla on laaja, useisiin reseptoreihin

kohdistuva vaikutus.

Prekliinisissä tutkimuksissa olantsapiinilla oli merkittävää affiniteettia (K

< 100 nM)

serotoniinireseptoreihin

5-HT

2A/2C

, 5-HT

ja 5-HT

; dopamiinireseptoreihin

ja D

kolinergisiin

muskariinireseptoreihin M

-adrenergisiin reseptoreihin ja histamiini H

reseptoreihin. Olantsapiinilla tehdyistä koe-eläinten käyttäytymiskokeista saadut tulokset viittaavat

5-HT-, dopamiini- ja kolinergisten reseptorien antagonismiin ja ovat sopusoinnussa

reseptorisitoutumisprofiilin kanssa. In vitro -tutkimuksissa olantsapiinilla

oli suurempi affiniteetti

ja in vivo -eläinkoemalleissa sillä oli

voimakkaampi vaikutus serotoniini 5-HT

-reseptoreihin kuin

dopamiini D

-reseptoreihin. Elektrofysiologiset tutkimukset osoittivat, että olantsapiini vähentää

selektiivisesti mesolimbisen

järjestelmän A10-dopaminergisten neuronien aktiviteettia. Sen sijaan

sillä on vain vähän vaikutusta

striatumin A9-hermoratoihin, jotka liittyvät motorisiin toimintoihin.

Olantsapiini vähensi ehdollistunutta välttämiskäyttäytymistä annoksilla, jotka eivät aiheuttaneet

katalepsiaa. Edellinen

vaikutus viittaa antipsykoottiseen vaikutukseen ja jälkimmäinen

motoriikkaan liittyviin

haittavaikutuksiin. Erona joihinkin

muihin psykoosilääkkeisiin oli, että

olantsapiini lisää reaktioita

“anksiolyyttisessä” testissä.

Terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä tehdyissä PET-tutkimuksissa (positroniemissiotomografia)

todettiin, että olantsapiinin kerta-annos (10 mg) aiheutti suuremman 5-HT

-reseptori- kuin D

reseptorimiehityksen. Skitsofreniapotilailla tehdyssä SPECT-kuvantamistutkimuksessa (Single

Photon

Emission Computed Tomography) ilmeni, että olantsapiinihoitoon

vastanneilla potilailla

oli pienempi

striatumin D

-reseptorien miehitys kuin joihinkin

muihin psykoosilääkkeisiin

risperidonihoitoon

vastanneilla potilailla,

kun taas klotsapiinihoitoon

vastanneilla potilailla

arvo

oli samaa luokkaa.

Kliininen teho

Molemmissa kahdesta lumelääkekontrolloidusta ja kahdessa kolmesta vertailevasta tutkimuksesta,

joihin otettiin yli 2 900 skitsofreniapotilasta, joilla

oli sekä positiivisia että negatiivisia oireita,

olantsapiinihoitoon

liittyi

tilastollisesti merkitsevästi parempi vaikutus sekä negatiivisiin että

positiivisiin

oireisiin.

Skitsofreniaa sekä skitsoaffektiivisia ja niihin liittyviä häiriöitä tutkittiin monikansallisessa

vertailevassa kaksoissokkotutkimuksessa, johon osallistui 1 481 potilasta, joilla oli eriasteisia

depressiivisiä oireita (Montgomery-Åsbergin asteikolla lähtökeskiarvo oli 16,6). Prospektiivinen

tarkastelu, jossa verrattiin mielialaa kuvaavien pisteiden muutosta lähtötasolta tutkimuksen

päättymiseen osoitti,

että olantsapiinilla

(-6,0) oli tilastollisesti

merkitsevästi (p = 0,001) parempi

vaikutus mielialaan kuin

haloperidolilla (-3,1).

Olantsapiini osoittautui teholtaan sekä lumelääkettä että valproaattiseminatriumia (valproaattia)

paremmaksi mitattaessa maanisten oireiden vähenemistä kolmen viikon aikana potilailla,

joilla oli

kaksisuuntaisen mielialahäiriön

maaninen vaihe tai sekamuotoinen sairauden jakso. Olantsapiinilla

todettiin myös haloperidolia vastaavat tehokkuustulokset, kun tehon mittarina oli symptomaattisen

remission (maanisten ja depressiivisten oireiden)

saavuttaneiden potilaiden osuudet 6 ja 12 viikon

hoidon jälkeen. Yhdistelmälääkitystä koskevassa tutkimuksessa, jossa potilaita

hoidettiin joko

pelkällä litiumilla

tai pelkällä valproaatilla vähintään kaksi viikkoa, olantsapiinin

(10 mg) lisäys

hoito-ohjelmaan litiumin

tai valproaatin kanssa vähensi maanisia oireita enemmän kuin

valproaatti tai litium yksinään 6 viikon hoidon jälkeen.

Kahdentoista kuukauden uusiutumisen estoa koskeneessa tutkimuksessa maanisen jakson potilaat,

joille saatiin

remissio olantsapiinilla,

satunnaistettiin sitten olantsapiinille tai lumelääkkeelle.

Olantsapiini oli

tilastollisesti

merkitsevästi parempi kuin lumelääke ensisijaisen päätepisteen

(kaksisuuntaisen

mielialahäiriön

uusiutuminen) perusteella. Joko mania- tai depressiojaksojen

uusiutumisen estossa olantsapiini

oli myös tilastollisesti

merkitsevästi parempi kuin lumelääke.

Toisessa 12 kuukautta kestäneessä uusiutumisen estoa koskeneessa tutkimuksessa maanisen jakson

potilaat, joille

saatiin

remissio olantsapiinin ja litiumin

kombinaatiolla, satunnaistettiin sitten

olantsapiinille tai litiumille.

Ensisijaisessa päätetapahtumassa olantsapiini ei ollut tilastollisesti

tarkasteltuna litiumia huonompi

kaksisuuntaisen mielialahäiriön

uusiutumisen perusteella

(olantsapiini 30,0 %, litium 38,3 %; p = 0,055).

Kahdeksantoista kuukauden maanisen vaiheen tai sekamuotoisen vaiheen tutkimuksessa potilaat

stabilointiin

olantsapiinin ja mielialantasaajan yhdistelmähoidolla (litium tai valproaatti).

Pitkäaikaisyhdistelmähoidossa olantsapiini litiumin tai valproaatin kanssa ei ollut tilastollisesti

merkitsevästi pelkkää litiumia tai valproaattia parempi viivästyttämään kaksisuuntaisen

mielialahäiriön uudelleen puhkeamista määriteltynä oire- (diagnoosi-) kriteerien mukaan.

Pediatriset potilaat

Kontrolloidut

tiedot tehosta nuorilla (13–17-vuotta) potilailla rajoittuvat lyhytaikaisiin

tutkimuksiin

skitsofreniaa (6 viikkoa) ja tyypin I kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön

liittyvää maniaa (3 viikkoa)

sairastavilla potilailla. Tutkimuksiin osallistui alle 200 nuorta. Tutkimuksissa käytettiin joustavaa

annostelua siten, että pienin olantsapiiniannos oli 2,5 mg/vrk ja enimmäisannos 20 mg/vrk.

Olantsapiinihoidon

aikana nuorten potilaiden paino nousi merkitsevästi enemmän kuin aikuisten.

Kokonaiskolesterolin paastoarvojen, LDL -kolesteroliarvojen, triglyseridiarvojen ja

prolaktiinipitoisuuksien muutokset olivat nuorilla suuremmat kuin aikuisilla

(ks. kohdat 4.4 ja 4.8).

Tehon säilymisestä tai

pitkäaikaisturvallisuudesta ei ole kontrolloitua tutkimustietoa (ks.

kohdat 4.4 ja 4.8). Tiedot pitkäaikaisturvallisuudesta rajoittuvat pääasiassa avoimista,

kontrolloimattomista tutkimuksista

saatuihin tuloksiin.

5.2

Farmakokinetiikka

Suussa hajoava olantsapiinitabletti on bioekvivalentti päällystettyjen tablettien kanssa, sen

imeytymisnopeus ja -aste ovat samat kuin päällystetyn tabletin. Suussa hajoava tabletti on

vaihtoehtoinen lääkemuoto päällystetyille tableteille.

Imeytyminen

Peroraalisen annon jälkeen olantsapiini imeytyy hyvin ja plasman huippupitoisuus saavutetaan 5 -

8 tunnin kuluessa annostelusta. Ruoka ei vaikuta imeytymiseen. Absoluuttista biologista

hyötyosuutta

laskimonsisäiseen antoon suhteutettuna ei ole määritetty.

Jakautuminen

Olantsapiini sitoutui n. 93-prosenttisesti plasman proteiineihin,

kun plasmapitoisuus oli n.

7 - 1 000 ng/ml. Olantsapiini sitoutuu pääasiassa albumiiniin

-happamaan

glykoproteiiniin.

Biotransformaatio

Olantsapiini metaboloituu maksassa konjugoitumalla ja hapettumalla. Pääasiallinen verenkierrossa

ilmenevä metaboliitti on olantsapiinin 10-N-glukuronidi,

joka ei läpäise veri-aivoestettä. Sytokromit

P450-CYP1A2 ja P450-CYP2D6 vaikuttavat N -desmetyyli- ja 2-hydroksimetyylimetaboliitin

muodostumiseen. Näillä molemmilla metaboliiteilla

oli eläintutkimuksissa merkitsevästi vähemmän

in

vivo -farmakologista vaikutusta kuin olantsapiinilla. Farmakologinen vaikutus perustuu

pääasiassa kanta-aineeseen, olantsapiiniin.

Eliminaatio

Suun kautta otetun olantsapiinin

eliminaation keskimääräinen puoliintumisaika

vaihteli iän ja

sukupuolen mukaan terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä.

Terveillä iäkkäillä henkilöillä

(65-vuotiaat ja sitä vanhemmat) olantsapiinin

eliminaation

keskimääräinen puoliintumisaika oli pitempi kuin nuoremmilla (51,8 vs. 33,8 tuntia) ja puhdistuma

pienempi (17,5 vs. 18,2 l/tunti). Yksilöiden väliset farmakokineettiset erot olivat kuitenkin samaa

luokkaa

kuin nuoremmilla henkilöillä. 44:llä yli 65-vuotiaalla skitsofreniapotilaalla

olantsapiiniannoksella 5 - 20 mg/vrk ei todettu tavanomaisesta poikkeavaa haittavaikutusprofiilia.

Naisilla eliminaation puoliintumisaika

oli jonkin verran pitempi kuin miehillä (36,7 vs.

32,3 tuntia) ja

puhdistuma pienempi (18,9 vs. 27,3 l/tuntia). Olantsapiinin (5 - 20 mg)

haittavaikutusprofiili

oli kuitenkin

verrannollinen naisilla (n = 467) ja miehillä (n = 869).

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 10 ml/min) ei muuttanut oleellisesti

olantsapiinin farmakokinetiikkaa. Keskimääräinen eliminaation puoliintumisaika oli munuaisten

vajaatoiminnassa 37,7 t ja munuaisten osalta terveillä koehenkilöillä

32,4 t. Puhdistuman arvot

olivat vastaavasti 21,2 l/t ja 25,0 l/t. Noin 57 % radioaktiivisesti

leimatusta olantsapiinista erittyy

virtsaan, pääasiassa metaboliitteina (mass balance study).

Tupakoitsijat

Lievää maksan vajaatoimintaa potevilla tupakoitsijoilla

keskimääräinen eliminaation

puoliintumisaika

oli pidentynyt (39,3 tuntia) ja puhdistuma pienentynyt (18,0 l/tuntia) samassa

suhteessa kuin ei-tupakoivilla

terveillä henkilöillä (48,4 tuntia ja 14,1 l/tunti).

Ei-tupakoivilla (miehet ja naiset) keskimääräinen eliminaation

puoliintumisaika oli pitempi (38,6

vs. 30,4 tuntia) ja puhdistuma pienempi (18,6 vs. 27,7 l/tunti) verrattuna tupakoitsijoihin.

Olantsapiinin plasmapuhdistuma on iäkkäillä henkilöillä pienempi kuin nuorilla henkilöillä,

naisilla pienempi

kuin miehillä ja tupakoimattomilla pienempi kuin tupakoitsijoilla. Iän,

sukupuolen tai tupakoinnin

vaikutus olantsapiinin puhdistumaan ja puoliintumisaikaan on

kuitenkin pieni verrattuna yksilöiden

väliseen vaihteluun yleensä.

Valkoihoisilla, japanilaisilla ja kiinalaisilla

henkilöillä tehdyssä tutkimuksessa ei havaittu

farmakokineettisiä eroavaisuuksia rotujen välillä.

Pediatriset potilaat

Nuoret (13–17-vuotiaat): Olantsapiinin farmakokinetiikka on nuorilla samankaltainen kuin

aikuisilla.

Kliinisissä tutkimuksissa nuorten olantsapiinialtistus oli keskimäärin 27 % suurempi

kuin aikuisten.

Mitä tulee nuorten ja aikuisten välisiin demografisiin eroihin, nuorten

keskimääräinen paino oli

pienempi ja he tupakoivat harvemmin. Näillä tekijöillä on mahdollisesti

osuutta nuorilla todettuun

suurempaan keskimääräiseen olantsapiinialtistukseen.

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Akuutti (kerta-annos-) toksisuus

Suun kautta annetun kerta-annoksen toksisuus jyrsijöillä oli samanlainen kuin tehokkailla

psykoosilääkkeillä yleensä: ilmeni hypoaktiivisuutta, koomaa, vapinaa, kloonisia kouristuksia,

syljeneritystä ja painonnousun hidastumista. Letaalin annoksen mediaani oli n. 210 mg/kg hiirillä

ja 175 mg/kg rotilla. Koirat sietivät suun kautta annettuja kerta-annoksia ilman mortaliteettia aina

annokseen 100 mg/kg asti. Kliinisinä oireina ilmeni sedaatiota, ataksiaa, vapinaa, pulssin

nopeutumista, raskasta hengitystä, mioosia ja ruokahaluttomuutta. Apinoilla suun kautta annetut

kerta-annokset aina 100 mg/kg asti aiheuttivat syvää uupumusta ja suuret annokset tajunnan tason

laskua.

Toistuvien annosten toksisuus

Aina 3 kuukauteen asti kestäneissä hiirikokeissa ja aina 1 vuoteen asti kestäneissä rotta- ja

koirakokeissa ilmeni pääasiassa keskushermoston lamautumista, antikolinergisiä vaikutuksia ja

perifeerisiä hematologisia häiriöitä. Keskushermostolamaan kehittyi toleranssi. Suurilla annoksilla

kasvua kuvaavien suureiden arvot pienenivät. Rotilla todettiin prolaktiinipitoisuuden

nousuun

liittyvinä

palautuvina lääkevaikutuksina mm. munasarjojen ja kohdun painonlaskua sekä

morfologisia

muutoksia vaginan epiteelissä ja rintarauhasessa.

Hematologinen toksisuus

Kaikilla lajeilla havaittiin hematologisia muutoksia, mm. annosriippuvaista kiertävien leukosyyttien

määrän laskua hiirillä ja epäspesifistä leukosyyttiarvon laskua rotilla; luuytimeen kohdistuvia

sytotoksisia vaikutuksia ei sen sijaan todettu. Palautuvaa neutropeniaa, trombosytopeniaa tai

anemiaa

kehittyi muutamilla koirilla,

jotka saivat 8 tai 10 mg olantsapiinia painokiloa kohti

vuorokaudessa.

Koirien

kokonaisaltistus

olantsapiinille

(käyrän

alle

jäävä

pinta-ala,

AUC)

12–15-

kertainen

verrattuna

12 mg:n

potilasannokseen.

Vaikka koirilla oli sytopenia, luuytimen

kantasoluihin ja jakautuviin soluihin kohdistuvia haittavaikutuksia ei todettu.

Lisääntymistoksisuus

Olantsapiinilla ei ole todettu teratogeenisia vaikutuksia. Sedaatio vaikutti urosrottien

parittelusuoritukseen. Kun annos oli 1,1 mg/kg (3 kertaa ihmisen enimmäisannos) ilmeni

vaikutuksia

naarasrottien kiima-aikaan, ja annoksilla 3 mg/kg (9 kertaa ihmisen enimmäisannos)

ilmeni

muutoksia rottien lisääntymistä mittaavissa muuttujissa. Olantsapiinia saaneiden rottien

jälkeläisillä

ilmeni sikiökasvun hidastumista ja ohimenevästi myös poikasten aktiivisuuden laskua.

Mutageenisuus

Laajassa standarditestien sarjassa, johon kuuluivat bakteerimutaatiokokeet ja nisäkkäiden in vitro- ja

in vivo -mutageenisuuskokeet, olantsapiini ei ollut mutageeninen eikä klastogeeninen.

Karsinogeenisuus

Hiirillä ja rotilla tehtyjen kokeiden perusteella on katsottu, että olantsapiini ei ole karsinogeeninen.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Mannitoli,

aspartaami (E 951),

magnesiumstearaatti,

krospovidoni (tyyppi B),

laktoosimonohydraatti,

hydroksipropyyliselluloosa,

sitruuna-aromi [makuaineita, maltodekstriini, sakkaroosi, arabikumi (E 414), glyseryylitriasetaatti

(E 1518) ja alfa-tokoferoli (E 307)].

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

2 vuotta.

6.4

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

OPA-Al-PVC/Al -läpipainopakkaukset.

Pakkauskoot: 7, 10, 14, 28, 30, 35, 56, 70, 98 ja 100 suussa hajoavaa tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle

Ei erityisvaatimuksia.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Teva B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Alankomaat

8.

MYYNTILUVAN NUMEROT

5 mg: 31946

10 mg: 31947

15 mg: 31948

20 mg: 31949

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 25.2.2015

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

14.11.2019

PRODUKTRESUMÉ

1.

LÄKEMEDLETS NAMN

Olanzapin ratiopharm 5 mg munsönderfallande tablett

Olanzapin ratiopharm 10 mg munsönderfallande tablett

Olanzapin ratiopharm 15 mg munsönderfallande tablett

Olanzapin ratiopharm 20 mg munsönderfallande tablett

2.

KVALITATIV OCH KVANTITATIV SAMMANSÄTTNING

Olanzapin ratiopharm munsönderfallande tabletter innehåller 5 mg, 10 mg, 15 mg eller 20 mg

olanzapin.

Hjälpämnen med känd effekt:

Varje munsönderfallande tablett på 5 mg innehåller 47,5 mg laktos (som monohydrat), 0,265 mg

sackaros och 2,25 mg aspartam (E 951).

Varje munsönderfallande tablett på 10 mg innehåller 95,0 mg laktos (som monohydrat), 0,525 mg

sackaros och 4,5 mg aspartam (E 951).

Varje munsönderfallande tablett på 15 mg innehåller 142,5 mg laktos (som monohydrat), 0,7875 mg

sackaros och 6,75 mg aspartam (E 951).

Varje munsönderfallande tablett på 20 mg innehåller 190,0 mg laktos (som monohydrat), 1,05 mg

sackaros och 9,0 mg aspartam (E 951).

För fullständig förteckning över hjälpämnen, se avsnitt 6.1.

3.

LÄKEMEDELSFORM

Munsönderfallande tablett.

Olanzapin ratiopharm 5 mg munsönderfallande tablett: Gul, rund, bikonvex tablett med en diameter

på 8 mm.

Olanzapin ratiopharm 10 mg munsönderfallande tablett: Gul, rund, bikonvex tablett med en diameter

på 10 mm.

Olanzapin ratiopharm 15 mg munsönderfallande tablett: Gul, rund, bikonvex tablett med en diameter

på 11 mm.

Olanzapin ratiopharm 20 mg munsönderfallande tablett: Gul, rund, bikonvex tablett med en diameter

på 12 mm.

4.

KLINISKA UPPGIFTER

4.1

Terapeutiska indikationer

Vuxna

Olanzapin används för behandling av schizofreni.

Klinisk effekt kan upprätthållas med fortgående olanzapinbehandling hos patienter som primärt

uppvisat klinisk respons.

Olanzapin är också avsett för behandling av måttliga till svåra maniska episoder.

Profylaktisk behandling av återfall i bipolär sjukdom hos patienter som svarat på

olanzapinbehandling

vid manisk episod (se avsnitt 5.1).

4.2

Dosering och administreringssätt

Dosering

Vuxna

Schizofreni: Rekommenderad startdos är 10 mg olanzapin om dagen.

Behandling av maniska episoder: Startdosen är 15 mg dagligen vid monoterapi eller 10 mg dagligen

vid kombinationsbehandling (se avsnitt 5.1).

Profylax vid bipolär sjukdom: Rekommenderad startdos är 10 mg/dag. Patienter som fått olanzapin

för behandling av manisk episod kan fortsätta med samma dos för den profylaktiska behandlingen.

Om en ny manisk, blandad eller depressiv episod inträffar, ska olanzapinbehandlingen

fortsätta (med

dosoptimering då så erfordras), med kompletterande behandling av förstämningssymtom, beroende

på den kliniska situationen.

Dosen kan därefter, vid behandling av schizofreni, manisk episod och profylax av återfall i bipolär

sjukdom, anpassas individuellt inom dosområdet 5-20 mg dagligen beroende på patientens

individuella kliniska respons. Ökning till högre dos än rekommenderad startdos rekommenderas först

efter en ny klinisk utvärdering av situationen, och bör då ske med minst 24 timmars intervall.

Olanzapin ratiopharm tabletterna kan tas oberoende av måltider, eftersom absorptionen inte påverkas

av föda. Gradvis nedtrappning av dosen bör övervägas då olanzapinbehandlingen avslutas.

Olanzapin ratiopharm munsönderfallande tabletter är bioekvivalenta med dragerade tabletter, d.v.s.

absorptionshastighet och -grad är i samma klass som då man använder vanliga tabletter. Doser och

dosintervall vid behandling med munsönderfallande tabletter är också de samma som med vanliga

tabletter. Munsönderfallande olazapintabletter fungerar som alternativ läkemedelsform till dragerade

tabletter.

Särskilda patientgrupper

Äldre patienter

En lägre startdos (5 mg/dag) rekommenderas inte rent rutinmässigt, men kan övervägas för patienter

på 65 år eller äldre i fall där den kliniska situationen motiverar detta (se även avsnitt 4.4).

Nedsatt njur- eller leverfunktion

En lägre startdos (5 mg) ska övervägas för dessa patienter. Vid måttlig leverinsufficiens (cirros,

Child-Pugh klass A eller B) ska startdosen vara 5 mg och dosökning endast ske med försiktighet.

Rökare

Start- och maximal dos behöver inte rutinmässigt ändras för rökare i förhållande till doserna

hos icke-rökare. Olanzapins metabolism kan induceras av rökning. Klinisk övervakning

rekommenderas och om nödvändigt kan en ökning av olanzapindosen övervägas (se avsnitt

4.5).

När det föreligger flera faktorer som kan leda till en långsammare metabolism (kvinnligt

kön, relativt

hög ålder, icke-rökare) kan man överväga en lägre startdos. För dessa patienter bör eventuella

dosökningar också göras med försiktighet.

Pediatrisk population

Olanzapin rekommenderas inte till barn och ungdomar under 18 år beroende på brist på data

avseende säkerhet och effekt. I korttidsstudier på ungdomar, har viktuppgång samt förändringar av

lipid- och prolaktinnivåerna rapporterats i större omfattning än i studier på vuxna patienter (se avsnitt

4.4, 4.8, 5.1 och 5.2).

Administreringssätt

Olanzapin ratiopharm munsönderfallande tabletter ska placeras i munnen, där de sedan snabbt

smälter i saliven och lätt kan sväljas ned. Munsönderfallande tabletter är svåra att plocka ut ur

munnen. Eftersom de munsönderfallande tabletterna är sköra, ska de tas ut ur sin blisterförpackning

först strax före intag. Tabletterna kan alternativt lösas upp i ett glas vatten eller annan lämplig vätska

(apelsin- eller äppelsaft, mjölk eller kaffe) strax innan man tar dem.

4.3

Kontraindikationer

Överkänslighet mot den aktiva substansen eller mot något hjälpämne som anges i avsnitt 6.1.

Patienter med känd risk för trångvinkelglaukom.

4.4

Varningar och försiktighet

Vid antipsykotisk behandling kan det dröja från flera dagar upp till några veckor innan patientens

kliniska tillstånd förbättras. Patienten ska övervakas noggrant under denna period.

Demensrelaterad psykos och beteendestörningar

Olanzapin rekommenderas inte till patienter med demensrelaterad psykos och/eller

beteendestörningar på grund av ökad mortalitet och risk för cerebrovaskulära störningar. Antalet

dödsfall fördubblades hos olanzapinbehandlade patienter i jämförelse med placebobehandlade

patienter (3,5 % respektive 1,5 %) i placebokontrollerade kliniska studier (6-12 veckor långa) på

äldre patienter (genomsnittsålder 78 år) med demensrelaterad psykos och/eller beteendestörningar.

Det högre antalet dödsfall var inte förknippat med olanzapindosen (genomsnittlig

daglig dos 4,4 mg)

eller behandlingstidens längd. Riskfaktorer som kan predisponera denna patientgrupp för ökad

mortalitet innefattar ålder >65 år, dysfagi, sedering, malnutrition och dehydrering, lungtillstånd

(t.ex.

pneumoni och aspirationspneumoni) eller samtidig medicinering med bensodiazepiner.

Mortalitetsincidensen var dock högre hos olanzapinbehandlade patienter än hos placebobehandlade

patienter, oberoende av dessa riskfaktorer.

I dessa kliniska studier rapporterades även cerebrovaskulära biverkningar (t.ex. stroke, transitorisk

ischemisk attack), däribland dödsfall. De cerebrovaskulära biverkningarna var tre gånger vanligare

hos olanzapinbehandlade patienter jämfört med placebobehandlade patienter (1,3 % respektive

0,4 %). Samtliga olanzapin- och placebobehandlade patienter som fick cerebrovaskulära

biverkningar hade riskfaktorer för detta. Hög ålder (>75 år) och vaskulär demens/demens av

blandtyp identifierades som riskfaktorer för cerebrovaskulära biverkningar i samband med

olanzapinbehandling.

Behandlingseffekten av olanzapin fastställdes inte i dessa studier.

Parkinsons sjukdom

Olanzapin rekommenderas inte vid behandling av psykos associerad med dopaminagonister hos

patienter med Parkinsons sjukdom. I kliniska studier har försämring av symtomen vid Parkinsons

sjukdom och hallucinationer rapporterats som mycket vanliga och mer frekventa än med placebo (se

avsnitt 4.8). Vid behandling av psykotiska symtom var olanzapin inte effektivare än placebo. I dessa

studier krävdes att patienterna vid starten var stabila på den lägsta effektiva dosen av sitt läkemedel

(dopaminagonist) mot Parkinsons sjukdom och att de skulle stå kvar på samma läkemedel och

dosering mot denna sjukdom genom hela studien. Olanzapin gavs initialt i dosen 2,5 mg/dag och

titrerades till maximalt 15 mg/dag baserat på studieläkarens bedömning.

Malignt neuroleptikasyndrom (NMS)

NMS är ett potentiellt livshotande tillstånd associerat med antipsykotisk medicinering. Några

sällsynta fall beskrivna som NMS har även rapporterats i samband med olanzapinbehandling.

Kliniska symtom på NMS är hyperpyrexi, muskelstelhet, ändrad mental status och tecken på

autonom instabilitet (oregelbunden puls eller varierande blodtryck, takykardi, diafores och

oregelbunden hjärtrytm). Ytterligare tecken kan vara förhöjt kreatinfosfokinas, myoglobinuri

(rabdomyolys) och akut njursvikt. Om en patient utvecklar tecken eller symtom som tyder på NMS,

eller uppvisar hög feber av okänd orsak utan ytterligare kliniska yttringar av NMS, ska all

behandling med antipsykotiska läkemedel, inklusive olanzapin, avbrytas.

Hyperglykemi och diabetes

Hyperglykemi, utveckling eller försämring av diabetes, i enstaka fall med ketoacidos eller koma har

rapporterats som en mindre vanlig biverkning och inkluderar några dödsfall (se avsnitt 4.8). I vissa

fall har en föregående viktökning rapporterats, vilket kan vara en predisponerande faktor. Lämplig

klinisk uppföljning

rekommenderas enligt de antipsykotiska riktlinjer som används, t.ex. mätning av

glukosvärde i plasma vid behandlingsstart med olanzapin, efter 3 månader, och därefter årligen.

Patienter som behandlas med något antipsykotiskt läkemedel (inkluderande munsönderfallande

tabletter med olanzapin) ska observeras med avseende på tecken och symtom på hyperglykemi (som

t.ex. polydipsi,

polyuri, polyfagi och svaghet) och hos patienter med diabetes mellitus eller med

riskfaktorer för att utveckla diabetes mellitus, bör regelbunden glukoskontroll

göras. Vikten bör

kontrolleras regelbundet, d.v.s. vid behandlingsstart, efter 1, 2 och 3 månader, och därefter

kvartalsvis.

Lipidförändringar

Icke önskvärda lipidförändringar har observerats hos olanzapinbehandlade patienter i

placebokontrollerade kliniska prövningar (se avsnitt 4.8). Lipidförändringarna bör behandlas på

kliniskt lämpligt sätt, särskilt hos patienter som lider av dyslipidemi och hos patienter med

riskfaktorer för att utveckla störningar i lipidomsättningen. Hos patienter som behandlas med

antipsykotiska läkemedel, inkluderande Olanzapin ratiopharm munsönderfallande tabletter, bör

lipidkontroll

göras regelbundet enligt de antipsykotiska riktlinjer som används, d.v.s. vid

behandlingsstart med olanzapin, efter 3 månader, och därefter vart femte år.

Antikolinerg aktivitet

Medan olanzapin uppvisade antikolinerg aktivitet in vitro, konstaterades endast en låg frekvens av

sådana effekter i de kliniska prövningarna.

Eftersom den kliniska erfarenheten av olanzapinanvändning

hos patienter med samtidig annan

sjukdom är begränsad, rekommenderas försiktighet vid förskrivning av olanzapin till patienter med

prostatahypertrofi, paralytisk ileus eller något annat liknande tillstånd där antikolinerg aktivitet är

negativt.

Leverfunktion

Övergående, asymtomatisk förhöjning av levertransaminaser (ALAT, ASAT) är vanligt, särskilt i

början av behandlingen. Försiktighet tillråds därför vid behandling av patienter med förhöjda ALAT-

eller ASAT-värden samt hos patienter med tecken på försämrad leverfunktion, patienter med

tillstånd eller sjukdom som försämrar leverns funktion, och för patienter som samtidigt behandlas

med potentiellt hepatotoxiska läkemedel. I fall när hepatit (inkluderande hepatocellulär eller

kolestatisk leverskada eller blandleverskada) diagnostiserats bör behandling med olanzapin avslutas.

Neutropeni

Försiktighet ska iakttas hos patienter med låga leukocyt- och/eller neutrofilnivåer, hos patienter som

får läkemedel som orsakar neutropeni, hos patienter som tidigare har haft läkemedelsinducerad

benmärgsdepression/-toxicitet eller benmärgsdepression förorsakad av samtidig annan sjukdom,

strålbehandling eller kemoterapi och hos patienter med hypereosinofil sjukdom eller

myeloproliferativ sjukdom. Neutropeni har rapporterats som en vanlig biverkning när olanzapin

använts tillsammans med valproat (se avsnitt 4.8).

Behandlingsutsättning

I sällsynta fall (≥0,01 % och <0,1 %) har akuta symtom som svettningar, sömnlöshet, tremor, ångest,

illamående eller kräkningar rapporterats vid abrupt utsättning av olanzapin.

QT-intervall

I kliniska prövningar var kliniskt betydande QTc-förlängningar (Fridericia QT-korrigering [QTcF]

≥500 millisekunder [msek] vid någon tidpunkt efter mätning av utgångsvärdet hos patienter med

utgångsvärde QTcF<500 msek) mindre vanliga (0,1 % till 1 %) hos patienter som behandlades med

olanzapin, och inga signifikanta skillnader i relaterade kardiella händelser jämfört med placebo

observerades. Man bör dock vara försiktig om olanzapin förskrivs tillsammans med läkemedel som

kan förlänga QTc-tiden, särskilt hos äldre, hos patienter med medfött långt QT-syndrom, kongestiv

hjärtsvikt, hjärthypertrofi, hypokalemi eller hypomagnesemi.

Tromboemboli

Ventromboemboli, som tidsmässigt sammanföll med olanzapinbehandling, har rapporterats mindre

vanligt (≥0,1 %, <1 %). Orsakssamband mellan förekomst av ventromboemboli och

olanzapinbehandling

har inte fastställts. Eftersom patienter med schizofreni dock ofta uppvisar

förvärvade riskfaktorer för ventromboemboli,

bör alla tänkbara riskfaktorer för ventromboemboli

(t.ex. immobilisering)

identifieras och preventiva åtgärder insättas.

Generell CNS-aktivitet

På grund av olanzapins primära CNS-effekt bör försiktighet iakttas då det kombineras med andra

centralt verkande läkemedel och alkohol. Eftersom olanzapin uppvisar dopaminantagonistiska

effekter in vitro, kan det motverka effekten av direkta och indirekta dopaminagonister.

Krampanfall

Försiktighet bör iakttas då olanzapin ges till patienter med känd benägenhet för krampanfall, eller

som utsätts för faktorer som kan sänka kramptröskeln. Krampanfall har rapporterats som mindre

vanliga biverkningar i samband med olanzapinbehandling.

I de flesta av dessa fall förelåg en känd

benägenhet för krampanfall eller riskfaktorer för sådana kramper.

Tardiv dyskinesi

I jämförande kliniska studier som pågick i upp till ett år, var olanzapin associerat med en statistiskt

signifikant lägre incidens av behandlingsrelaterad dyskinesi. Risken för tardiv dyskinesi ökar vid

långvarig behandling. Om tecken eller symtom på tardiv dyskinesi uppträder i samband med

långtidsbehandling,

är det därför skäl att överväga en reducering av dosen eller avslutning av

behandlingen med olanzapin. Symtomen kan kortvarigt försämras och till och med uppträda efter

behandlingens slut.

Postural hypotoni

I kliniska prövningar med olanzapin observerades i sällsynta fall postural hypotoni hos äldre

patienter. Det rekommenderas att blodtrycket mäts regelbundet hos patienter över 65 år.

Plötslig hjärtdöd

Efter godkännandet för försäljning, har det inkommit biverkningsrapporter om plötslig hjärtdöd hos

patienter som behandlas med olanzapin. I en retrospektiv observations kohort-studie fann man att

risken för förmodad plötslig hjärtdöd hos patienter som behandlades med olanzapin var ungefär

dubbelt så stor som för patienter som inte behandlades med antipsykotiska läkemedel. I studien var

risken för olanzapin jämförbar med risken för atypiska antipsykotiska läkemedel i en poolad analys.

Pediatrisk population

Olanzapin är inte indikerat för behandling av barn och ungdomar. I studier på patienter i åldrarna

13-17 år har olika biverkningar iakttagits, inklusive viktuppgång, förändrade metaboliska parametrar

och ökade prolaktinnivåer(se avsnitt 4.8 och 5.1).

Hjälpämnen

Olanzapin ratiopharm munsönderfallande tabletter innehåller laktos. Detta läkemedel bör inte tas av

personer med sällsynta ärftliga problem med galaktosintolerans, lapplaktasbrist eller glukos-

galaktosmalabsorption.

Olanzapin ratiopharm munsönderfallande tabletter innehåller sackaros. Patienter med något av

följande sällsynta, ärftliga tillstånd bör inte använda detta läkemedel: fruktosintolerans, glukos-

galaktosmalabsorption eller sukras-isomaltasbrist.

Olanzapin ratiopharm munsönderfallande tabletter innehåller aspartam (E 951), som är en

fenylalaninkälla. Kan vara skadligt för personer med fenylketonuri.

4.5

Interaktioner med andra läkemedel och övriga interaktioner

Interaktionsstudier har endast utförts på vuxna.

Potentiella interaktioner som kan påverka olanzapin

Eftersom olanzapin metaboliseras av CYP1A2 kan substanser som specifikt inducerar eller

hämmar detta isoenzym påverka farmakokinetiken av olanzapin.

Induktion av CYP1A2: Metabolismen av olanzapin kan induceras av rökning och

behandling med karbamazepin, vilket kan ge lägre olanzapinkoncentrationer. Endast en

liten till måttlig ökning av olanzapins clearance har observerats. Den kliniska betydelsen

är sannolikt begränsad, men klinisk övervakning rekommenderas och en ökning av

olanzapindosen kan övervägas om så erfordras (se avsnitt 4.2).

Hämning av CYP1A2: Fluvoxamin, en specifik CYP1A2-hämmare, har visat sig hämma

metabolismen av olanzapin signifikant. C

för olanzapin ökade med i genomsnitt 54 %

hos kvinnliga icke-rökare och 77 % hos manliga rökare som samtidigt fått fluvoxamin.

AUC för olanzapin ökade med i genomsnitt 52 % respektive 108 % inom samma

patientgrupper. En lägre startdos av olanzapin bör övervägas för patienter som använder

fluvoxamin eller någon annan CYP1A2-hämmare, som t ex ciprofloxacin. En sänkning av

olanzapindosen bör övervägas om behandling med en CYP1A2-hämmare påbörjas.

Sänkt biotillgänglighet: Aktivt kol reducerar biotillgängligheten av oralt olanzapin med 50-60

% och därför bör detta tas minst 2 timmar före eller efter olanzapin. Fluoxetin (en CYP2D6-

hämmare), engångsdoser av antacida (aluminium, magnesium) eller cimetidin har inte visats

påverka farmakokinetiken av olanzapin signifikant.

Potentiell påverkan av olanzapin på andra läkemedel:

Olanzapin kan motverka de direkta eller indirekta effekterna av dopaminagonister.

Olanzapin hämmar inte de huvudsakliga CYP450-isoenzymerna in vitro (t.ex. 1A2, 2D6, 2C9, 2C19,

3A4). Inga särskilda interaktioner förväntas därför vid samtidigt bruk av olanzapin och följande

läkemedel: tricykliska antidepressiva medel (metaboliseras huvudsakligen via CYP2D6), warfarin

(CYP2C9), teofyllin (CYP1A2) eller diazepam (CYP3A4 och 2C19). Detta har även verifierats

genom in vivo-studier där ingen hämning av metabolismen av ovan nämnda läkemedel kunde

konstateras

Inga interaktioner observerades då olanzapin gavs samtidigt som litium eller biperiden.

Övervakning av plasmanivåerna av valproat tydde inte på att någon justering av valproatdosen skulle

behövas vid insättning av samtidig olanzapinbehandling.

Generell CNS-aktivitet

Försiktighet ska iakttas hos patienter som konsumerar alkohol eller får läkemedel som kan sänka

CNS-aktiviteten.

Samtidig användning av olanzapin och läkemedel mot Parkinsons sjukdom rekommenderas inte hos

patienter med Parkinsons sjukdom och demens (se avsnitt 4.4).

QTc-intervall

Försiktighet bör iakttas om olanzapin ges samtidigt med läkemedel som är kända för att förlänga

QTc-intervallet (se avsnitt 4.4).

4.6

Fertilitet, graviditet och amning

Graviditet

Tillräckligt

omfattande och välkontrollerade kliniska studier på gravida kvinnor saknas. Patienterna

ska uppmanas att kontakta läkare om de blir de gravida eller om de har planer på att bli gravida

under behandlingen med olanzapin. Eftersom erfarenheten är begränsad ska olanzapin endast

användas under graviditet då den potentiella nyttan för modern överväger de potentiella riskerna för

fostret.

Nyfödda barn som exponerats för antipsykotika (inklusive olanzapin) under graviditetens sista

trimester löper risk för extrapyramidala biverkningar och utsättningssymtom som kan variera i

allvarlighetsgrad och duration efter födseln. De nyfödda kan uppvisa symtom som

agitation,hypertoni,

hypotoni, tremor, somnolens, andnöd eller ätsvårigheter. Nyfödda bör därför

övervakas noga.

Amning

Utsöndring av olanzapin i bröstmjölk påvisades i en studie med ammande, friska kvinnor. Den

genomsnittliga exponeringen hos spädbarn (mg/kg) vid steady state uppskattades till i genomsnitt 1,8

% av moderns olanzapindos (mg/kg). Patienterna ska uppmanas undvika amma om de använder

olanzapin.

Fertilitet

Påverkan på fertilitet är okänd (se avsnitt 5.3).

4.7

Effekter på förmågan att framföra fordon och använda maskiner

Inga studier angående effekterna på förmågan att framföra fordon och använda maskiner har utförts.

Eftersom olanzapin kan orsaka somnolens och yrsel ska patienterna varnas för att använda maskiner

och framföra motorfordon.

4.8

Biverkningar

Summering av säkerhetsprofilen

Vuxna

De vanligast rapporterade biverkningarna (observerades hos ≥1 % av patienterna) i samband med

användning av olanzapin i kliniska studier var somnolens, viktuppgång, eosinofili,

förhöjda nivåer av

prolaktin, kolesterol, blodglukos och triglycerider (se avsnitt 4.4), glukosuri, ökad aptit, yrsel,

akatisi, parkinsonism, leukopeni, neutropeni (se avsnitt 4.4), dyskinesi, ortostatisk hypotoni,

antikolinerga effekter, övergående asymtomatiska förhöjningar av levertransaminaser (se avsnitt

4.4), utslag, asteni, trötthet, feber, ledsmärta, förhöjt alkaliskt fosfatas, hög

gammaglutamyltransferasnivå, hög urinsyranivå, hög kreatinfosfokinasnivå och ödem.

Tabell med lista över biverkningar

I nedanstående biverkningstabell upptas de biverkningar och resultat från laboratorieundersökningar

som observerats vid spontanrapportering och vid kliniska prövningar. Inom varje frekvensgrupp

presenteras biverkningarna efter minskande allvarlighetsgrad. Frekvensgrupperna definieras enligt

följande: Mycket vanliga (≥1/10), vanliga (≥1/100, <1/10), mindre vanliga (≥1/1 000, <1/100),

sällsynta (≥1/10 000, <1/1 000), mycket sällsynta (<1/10 000), ingen känd frekvens (kan inte

beräknas från tillgängliga

data).

Mycket vanlig

Vanlig

Mindre vanlig

Sällsynt

Ingen känd frekvens

Blodet och lymfsystemet

Eosinofili

Leukopeni

Neutropeni

Trombocytopeni

Immunsystemet

Överkänslighet

Metabolism och nutrition

Viktuppgång

Förhöjd

kolesterolnivå

Förhöjd glukosnivå

Förhöjd

triglyceridnivå

Glykosuri

Ökad aptit

Utveckling eller

försämring av

diabetessjukdom,

ibland associerat

med ketoacidos

eller koma,

inklusive några fall

med dödlig utgång

(se avsnitt 4.4)

Hypotermi

Centrala och perifera nervsystemet

Somnolens

Yrsel

Akatisi

Parkinsonism

Dyskinesi

Kramper, där det i

de flesta fall finns

kramper eller

riskfaktorer för

kramper i

anamnesen

Dystoni (inklusive

okulogyration)

Tardiv dyskinesi

Amnesi

Dysartri

Restless legs

Malignt

neuroleptika-

syndrom (se

avsnitt 4.4)

Utsättnings-

symtom

7, 12

Hjärtat

Bradykardi

QTc-förlängning

(se avsnitt 4.4)

Ventrikulär

takykardi/

ventrikulärt

flimmer, plötsligt

dödsfall (se avsnitt

4.4)

Blodkärl

Ortostatisk

hypotoni

Tromboemboli

(inklusive

lungemboli

djup ventrombos)

(se avsnitt 4.4)

Andningsvägar, bröstkorg och mediastinum

Epistaxis

Magtarmkanalen

Milda, övergående

antikolinerga

effekter, inklusive

förstoppning och

muntorrhet

Utspänd buk

Pankreatit

Lever och gallvägar

Övergående,

asymtomatiska

förhöjningar av

levertransaminaser

(ALAT, ASAT),

särskilt i början av

behandlingen

(se avsnitt 4.4)

Hepatit (inklusive

hepatocellulär,

kolestatisk eller

blandad

leverskada)

Hud och subkutan vävnad

Utslag

Fotosensitivitets-

reaktion

Alopeci

Läkemedelsreaktion

med eosinofili och

systemiska symtom

(DRESS)

Muskuloskeletala systemet och bindväv

Artralgi

Rabdomyolys

Njurar och urinvägar

Urininkontinens

Urinretention

Svårigheter att

starta urinstrålen

Graviditet, puerperium och perinatalperiod

Neonatalt

utsättningssyndrom

(se avsnitt 4.6)

Reproduktionsorgan och bröstkörtel

Erektil dysfunktion

hos män

Minskad libido hos

båda könen

Amenorré

Bröstförstoring

Galaktorré hos

kvinnor

Gynekomasti/bröst-

förstoring hos män

Priapism

Allmänna symtom och/eller symtom vid administreringsstället

Asteni

Trötthet

Ödem

Feber

Undersökningar

Förhöjd

plasmaprolaktin-

nivå

Ökat alkaliskt

fosfatas

Hög

kreatinfosfokinas-

nivå

Hög

gammaglutamyl-

transferasnivå

Hög urinsyranivå

Ökad total

bilirubinnivå

Kliniskt signifikant viktuppgång observerades för alla grupper jämfört med Body Mass Index

(BMI) vid studiens start. Vid korttidsbehandling (median behandlingstid 47 dagar) var viktuppgång

med ≥7 % jämfört med kroppsvikten vid studiens början mycket vanligt (22,2 %), viktuppgång med

≥15 % var vanligt (4,2 %) och ≥25 % var mindre vanligt (0,8 %). Under långtidsbehandling

(minst

48 veckor) var det mycket vanligt (64,4 %, 31,7 % respektive 12,3 %) att patienterna fick en

viktuppgång på ≥7 %, ≥15 % och ≥25 % jämfört med kroppsvikten vid studiens början.

De största ökningarna i fastande lipidvärden (totalkolesterol, LDL-kolesterol och triglycerider)

inträffade för patienter som inte visade några störningar i lipidomsättningen vid studiens början.

Normala värden (<5,17 mmol/l) vid fasta vid studiens början ökade till höga (≥6,2 mmol/l).

Förändringar i totalkolesterolvärden vid fasta från gränsfall (≥5,17 mmol/l - <6,2 mmol/l) vid

studiens början till höga (≥6,2 mmol/l) var mycket vanligt.

Normala nivåer fasteglukos (<5,56 mmol/l) vid studiens början ökade till höga (≥7 mmol/l).

Förändringar i fasteglukos från gränsfall (≥5,56 - <7 mmol/l) vid studiens början till höga (≥7

mmol/l) var mycket vanligt.

Normala värden (<1,69 mmol/l) vid fasta vid studiens början ökade till höga (≥2,26 mmol/l).

Förändringar i triglyceridvärden vid fasta från gränsfall (≥1,69 mmol/l - <2,26 mmol/l) vid studiens

början till höga (≥2,26 mmol/l) var mycket vanligt.

I kliniska prövningar var incidensen av parkinsonism och dystoni hos olanzapinbehandlade

patienter numeriskt högre, men skillnaden var inte statistiskt signifikant jämfört med

placebobehandlade patienter. Olanzapinbehandlade patienter hade lägre incidens av parkinsonism,

akatisi och dystoni i jämförelse med titrerade doser av haloperidol. Eftersom det saknas detaljerad

information om tidigare individuella

akuta och tardiva extrapyramidala rörelsestörningar, kan man

för närvarande inte dra slutsatsen att olanzapin orsakar mindre tardiv dyskinesi och/eller andra

tardiva extrapyramidala syndrom.

Akuta symtom som svettningar, sömnlöshet, tremor, ångest, illamående och kräkningar har

rapporterats vid abrupt utsättande av olanzapin.

I kliniska prövningar som pågick upp till 12 veckor, överskred prolaktinkoncentrationerna i plasma

den övre normalgränsen för ungefär 30 % av de olanzapinbehandlade patienterna, som hade normala

prolaktinvärden vid studiens början. För majoriteten av dessa patienter var förhöjningarna generellt

låga, och kvarstod på en nivå under det dubbla värdet för den övre normalgränsen.

Biverkningar identifierade från kliniska prövningar i den integrerade olanzapindatabasen.

Bedömt från mätvärden från kliniska prövningar i den integrerade olanzapindatabasen.

Biverkningar identifierade från spontana postmarketingrapporter med frekvensen fastställd med

hjälp av den integrerade olanzapindatabasen.

Biverkningar identifierade från spontana postmarketingrapporter med frekvensen fastställd vid

övre gränsen av 95 % konfidensintervall med hjälp av den integrerade olanzapindatabasen.

Långtidsbehandling (minst 48 veckor)

Andelen patienter med ogynnsamma, kliniskt signifikanta förändringar som viktuppgång, glukos,

total/LDL/HDL kolesterol eller triglycerider, ökade med tiden. Hos vuxna patienter som fick 9-12

månaders behandling, minskade ökningen av medelblodglukosvärdet efter ungefär 6 månader.

Ytterligare information om speciella patientgrupper

I kliniska studier på äldre patienter med demens, har olanzapinbehandling resulterat i en högre

mortalitetsincidens och en högre frekvens av cerebrovaskulära biverkningar jämfört med placebo (se

även avsnitt 4.4). Gångrubbningar och fall är mycket vanliga biverkningar vid användning av

olanzapin till denna patientgrupp. Pneumoni, förhöjd kroppstemperatur, letargi, erytem,

synhallucinationer och urininkontinens

rapporterades som vanliga biverkningar.

I kliniska studier på patienter med läkemedelsinducerad (dopaminagonistorsakad) psykos i samband

med Parkinsons sjukdom har försämring av symtomen vid Parkinsons sjukdom och hallucinationer

rapporterats som mycket vanliga och mer frekventa än med placebo.

I en klinisk studie av patienter med bipolär mani gav kombinationsbehandling

med valproat och

olanzapin upphov till neutropeni med en frekvens av 4,1 %; en möjlig bidragande faktor kan vara

höga plasmanivåer av valproat. Olanzapin som administrerats tillsammans med litium eller valproat

gav ökad frekvens (≥10 %) av tremor, muntorrhet, ökad aptit och viktökning. Talsvårigheter

rapporterades också som vanliga. Vid kombinationsbehandling

av olanzapin och litium eller

natriumvalproat förekom en ökning i kroppsvikt om ≥7 % hos 17,4 % av patienterna under den akuta

behandlingen (upp till 6 veckor), jämfört med kroppsvikten före studiens början. Långtidsbehandling

(upp till 12 månader) med olanzapin vid profylax av återfall i bipolär sjukdom gav en ökning i

kroppsvikt om ≥7 % hos 39,9 % av patienterna, jämfört med kroppsvikten före studiens början.

Pediatrisk population

Olanzapin är inte indikerat för behandling av barn och ungdomar under 18 år. Även om inga direkt

jämförande kliniska studier mellan ungdomar och vuxna har utförts, jämfördes data från studier på

ungdomar med data från studier på vuxna.

I följande tabell sammanfattas de biverkningar som rapporterats i högre frekvens hos ungdomar (i

åldrarna 13 - 17 år) än hos vuxna samt biverkningar som endast observerats vid kliniska

korttidsstudier på ungdomar. Kliniskt signifikant viktuppgång (≥7 %) tycks uppträda oftare hos

denna unga patientgrupp jämfört med vuxna med jämförbar exponering. Omfattningen av

viktuppgången och andelen ungdomar som hade kliniskt signifikant viktuppgång var större hos dem

som fick långtidsbehandling

(minst 24 veckor) jämfört med dem som fick korttidsbehandling.

Inom varje frekvensgrupp presenteras biverkningarna efter minskande allvarlighetsgrad.

Frekvensgrupperna definieras enligt följande: Mycket vanliga (≥ 1/10), vanliga (≥ 1/100, < 1/10).

Metabolism och nutrition

Mycket vanliga: viktuppgång

, förhöjd triglyceridnivå

ökad aptit.

Vanliga: förhöjd kolesterolnivå

Centrala och perifera nervsystemet

Mycket vanliga: sedering (inklusive hypersomni, letargi, somnolens).

Magtarmkanalen

Vanliga: muntorrhet.

Lever och gallvägar

Mycket vanliga: förhöjda nivåer av levertransaminaser (ALAT/ASAT, se avsnitt 4.4).

Undersökningar

Mycket vanliga: minskat totalbilirubin,

ökat GGT, förhöjd plasmaprolaktinnivå.

Vid korttidsbehandling

(median behandlingstid 22 dagar) var viktuppgång om ≥7 % av

kroppsvikten (kg) från studiens början mycket vanlig (40,6 %), viktuppgång om ≥15 % av

kroppsvikten från studiens början var vanlig (7,1 %) och ≥25 % var vanlig (2,5 %). Under

långtidsbehandling (minst 24 veckor), fick 89,4 % en viktuppgång om ≥7 %, 55,3 % en viktuppgång

om ≥15 % och 29,1 % en viktuppgång om ≥25 % av kroppsvikten från studiens början.

Normala värden (<1,016 mmol/l) vid fasta vid studiens början ökade till höga (≥1,467 mmol/l).

Förändringar i triglyceridvärden vid fasta från gränsvärde (≥1,016 mmol/l - <1,467 mmol/l) vid

studiens början till höga (≥1,467 mmol/l).

Förändringar i totalt kolesterolvärde vid fasta från normalt vid studiens början (<4,39 mmol/l) till

högt (≥5,17 mmol/l) var vanligt. Förändringar i totalt kolesterolvärde vid fasta från gränsvärde vid

studiens början (≥4,39 - <5,17 mmol/l) till högt (≥5,17 mmol/l) var mycket vanligt.

Förhöjda plasmaprolaktinnivåer rapporterades hos 47,4 % av de unga patienterna.

Rapportering av misstänkta biverkningar

Det är viktigt att rapportera misstänkta biverkningar efter att läkemedlet godkänts. Det gör det möjligt

kontinuerligt

övervaka läkemedlets nytta-riskförhållande. Hälso- och sjukvårdspersonal

uppmanas att rapportera varje misstänkt biverkning till:

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 Fimea.

Webbplats: www.fimea.fi.

4.9

Överdosering

Symtom

Mycket vanliga symtom vid överdosering (>10 % incidens) är takykardi, agitation/aggressivitet,

dysartri, olika extrapyramidala symtom och sänkt medvetandegrad, alltifrån sedering till koma.

Andra medicinskt betydelsefulla överdoseringsföljder är delirium, krampanfall, koma, eventuellt

malignt neuroleptikasyndrom,

respiratorisk depression, aspiration, hypertoni eller hypotoni,

hjärtarytmier (<2 % av överdoseringsfallen) och hjärt- och andningsstillestånd. Dödsfall har

rapporterats vid akut överdosering mad så pass låg akut överdos som 450 mg, men överlevnad har

även rapporterats efter akut överdosering med cirka 2 g oralt olanzapin.

Behandling

Det finns ingen specifik antidot mot olanzapin. Framkallande av kräkning rekommenderas ej.

Standardbehandling vid överdosering kan bli aktuellt (d.v.s. ventrikelsköljning, administrering av

aktivt kol). Samtidig administrering av aktivt kol tycktes reducera den orala biotillgängligheten av

olanzapin med 50 till 60 %.

Symtomatisk behandling och klinisk övervakning av vitala organfunktioner, inklusive behandling av

hypotoni och cirkulatorisk kollaps samt understödjande av andningsfunktionen,

bör ges i förhållande

till klinisk status. Adrenalin, dopamin eller annan sympatomimetika med betaagonistaktivitet bör inte

användas, eftersom betastimulering kan förvärra hypotonin.

Kardiovaskulär övervakning är nödvändig för att upptäcka eventuella arytmier. Noggrann medicinsk

övervakning och uppföljning

bör fortsätta tills patienten återhämtat sig.

5.

FARMAKOLOGISKA EGENSKAPER

5.1

Farmakodynamiska egenskaper

Farmakoterapeutisk grupp: Neuroleptika, lugnande medel och sömnmedel; diazepiner, oxazepiner,

tiazepiner och oxepiner

ATC-kod: N05AH03

Farmakodynamisk effekt

Olanzapin är ett neuroleptikum, ett medel mot mani och ett humörstabiliserande medel som uppvisar

en bred farmakologisk profil för en rad olika receptorsystem.

I de prekliniska studierna uppvisade olanzapin betydande receptoraffinitet (Ki; <100 nM) för

serotonin 5HT

2A/2C

-, 5HT

- och 5HT

-receptorer; dopamin D

-, D

-, D

-, D

- och D

-receptorer;

kolinerga muskarinreceptorer M

; α

-adrenoreceptorer; och histamin H

-receptorer. I

beteendestudier på djur uppvisade olanzapin 5HT-antagonism, dopaminantagonism och kolinerg

antagonism, vilket överensstämmer med receptorbindningsprofilen.

Olanzapin uppvisade högre in

vitro-affinitet för serotonin 5HT

- än för dopamin D

-receptorn och högre 5HT

- aktivitet än D

aktivitet i in vivo-modeller. Elektrofysiologiska studier visade att olanzapin selektivt minskade

avfyrning av mesolimbiska (A10) dopaminerga neuroner men hade endast liten effekt på

reaktionsvägarna i striatum (A9) som är involverade i de motoriska funktionerna.

Olanzapin minskade ”betingat undvikande” (conditioned avoidance response, CAR) i ett test som

påvisar antipsykotisk effekt, i lägre doser än de som ger katalepsi, en effekt som tyder på motoriska

biverkningar. Till skillnad från vissa andra neuroleptika ökar olanzapin svaret i ett "anxiolytiskt"

test.

Vid en PET-studie (Positron Emission Tomography) med friska, frivilliga försökspersoner som gavs

en oral engångsdos (10 mg), befanns olanzapin binda i högre omfattning till 5HT

- än till dopamin

-receptorn. Vidare fann man i en studie med SPECT(single photon emission computed

tomography)-bildteknik

på schizofrena patienter att patienter som svarade på olanzapin hade lägre

bindningsgrad till D

i striatum än de patienter som svarade på andra neuroleptika och risperidon,

medan bindningsgraden var jämförbar med den hos patienter som svarar på klozapin.

Klinisk effekt

I två av två placebokontrollerade studier och två av tre jämförande studier med över 2 900

schizofrena patienter med både positiva och negativa symtom, visade olanzapin statistiskt

signifikanta förbättringar av både negativa och positiva symtom.

Vid en multinationell,

dubbelblind, jämförande studie med 1 481 patienter med schizofreni,

schizoaffektivt syndrom och andra schizofreniliknande tillstånd, med varierande grad av åtföljande

depressiva symtom (basmedelvärde 16,6 på Montgomery-Åsbergs skattningsskala för depression)

visade olanzapin, vid en prospektiv sekundäranalys, en statistiskt signifikant (p=0,001) förbättring av

humöreffektmåttet, mätt från studiens början till dess slut, där olanzapin var bättre än haloperidol (-

6,0 respektive -3,1).

Olanzapin uppvisade bättre effekt än placebo och seminatriumvalproat (valproat) för att reducera de

maniska symtomen under 3 veckor hos patienter med maniska eller blandade episoder av bipolär

sjukdom. Olanzapin visade också jämförbar effekt med haloperidol vad beträffar andelen patienter i

remission från maniska och depressiva symtom vid 6 och 12 veckor. I en sambehandlingsstudie på

patienter som fått litium eller valproat i minst 2 veckor gav ett tillägg av 10 mg olanzapin större

reduktion av de maniska symtomen än enbart litium eller valproat efter 6 veckor.

I en 12 månader lång studie gällande förebyggande av återfall hos patienter med maniska episoder,

som uppnått remisson med olanzapin och sedan randomiserats till antingen olanzapin eller placebo,

var olanzapin statistiskt signifikant överlägset placebo avseende det primära effektmåttet som var

bipolärt återfall. Olanzapin var också statistiskt signifikant bättre än placebo för att förhindra

antingen återfall i mani eller återfall i depression.

I en annan 12-månadersstudie av återfall hos patienter med maniska episoder som uppnått remisson

med en kombination av olanzapin och litium och sedan randomiserats till enbart olanzapin eller

enbart litium,

var olanzapin statiskt inte sämre än litium avseende det primära effektmåttet som var

bipolärt återfall (olanzapin 30,0 %, litium 38,3 %; p=0,055).

I en 18 månader lång sambehandlingsstudie på patienter med maniska eller blandade episoder, där

patienterna stabiliserats med olanzapin och ett humörstabiliserande medel (litium eller valproat), var

långtidsbehandling med olanzapin i kombination med litium eller valproat inte statistiskt signifikant

bättre än endast litium eller valproat för att fördröja återfall i bipolär sjukdom, definierat enligt

(symtomatiska) diagnostiska kriterier.

Pediatrisk population

Kontrollerade effektdata för ungdomar (i åldrarna 13 - 17 år) är begränsade till korttidsstudier vid

schizofreni (6 veckor) och mani i samband med bipolär I-störning (3 veckor) från färre än 200

ungdomar. Olanzapin gavs i varierande dos utgående från en minimidos

på 2,5 mg och upp till en

maximal dos på 20 mg dagligen. Under behandlingen med olanzapin ökade ungdomarna väsentligt

mer i vikt jämfört med vuxna. Förändringarna i fastevärden av totalkolesterol, LDL-kolesterol,

triglycerider och prolaktin (se avsnitt 4.4 och 4.8) var större hos ungdomar än hos vuxna.

Kontrollerade data saknas om bibehållen effekt och långtidssäkerheten (se avsnitt 4.4 och 4.8).

Information om långtidssäkerhet kommer primärt från okontrollerade data från öppna studier.

5.2

Farmakokinetiska egenskaper

De munsönderfallande tabletterna med olanzapin är bioekvivalenta med dragerade tabletter och såväl

absorptionshastighet som -grad är de samma. Munsönderfallande tabletter fungerar som en alternativ

läkemedelsform till dragerade tabletter.

Absorption

Olanzapin absorberas väl efter oral administrering och maximal plasmakoncentration uppnås inom 5

till 8 timmar. Absorptionen påverkas inte av mat. Absolut oral biotillgänglighet i förhållande till

intravenös administrering har inte fastställts.

Distribution

Plasmaproteinbindningsgraden för olanzapin är ca 93 % i koncentrationsintervallet från ca 7 till ca

1 000 ng/ml. Olanzapin är huvudsakligen bundet till albumin och surt alfa

-glykoprotein.

Metabolism

Olanzapin metaboliseras i levern genom konjugation och oxidation. Den cirkulerande

huvudmetaboliten är 10-N-glukuronid som inte passerar blod-hjärnbarriären. Bildningen av N-

desmetyl- och 2-hydroximetylmetaboliterna sker via cytokrom P450 CYP1A2 och P450 CYP2D6. I

djurstudier uppvisar båda dessa metaboliter betydligt lägre farmakologisk effekt in vivo än olanzapin.

Den övervägande delen av den farmakologiska aktiviteten kommer från modermolekylen olanzapin.

Elimination

Medelhalveringstiden av olanzapin hos friska frivilliga försökspersoner efter oral administrering

varierar beroende på ålder och kön.

Friska, äldre (65 år och äldre) personer har en förlängd halveringstid jämfört med yngre

försökspersoner (medelvärde 51,8 mot 33,8 timmar) och clearance är reducerat (17,5 mot 18,2

l/timme). Den individuella farmakokinetiska variabiliteten hos äldre personer ligger dock inom

samma intervall som för yngre personer. Hos 44 patienter >65 år med schizofreni som erhållit

olanzapindoser från 5 till 20 mg per dag, konstaterades inte några avvikelser från normal

biverkningsprofil.

Halveringstiden hos kvinnor jämfört med män är något förlängd (medelvärde 36,7 mot 32,3 timmar)

och clearance är reducerat (18,9 mot 27,3 l/timme). Säkerhetsprofilen av 5-20 mg olanzapin är dock

jämförbar mellan kvinnor (n=467) och män (n=869).

Nedsatt njurfunktion

Ingen signifikant skillnad i halveringstid har konstaterats för patienter med nedsatt njurfunktion

(kreatininclearance <10 ml/minut) jämfört med friska försökspersoner (medelvärde 37,7 mot 32,4

timmar), ej heller i clearance (21,2 mot 25,0 l/timme). En massbalansstudie visade att cirka 57 % av

radioaktivt märkt olanzapin utsöndras i urinen, huvudsakligen som metaboliter.

Rökare

Hos rökande personer med måttligt nedsatt leverfunktion var eliminationsfasens halveringstid längre

(medelvärde 39,3 timmar) och clearance reducerat (18,0 l/timme) jämfört med icke-rökande friska

personer (48,8 respektive 14,1 l/timme).

Halveringstiden är längre hos icke-rökare jämfört med rökare (män och kvinnor) (medelvärde 38,6

respektive 30,4 timmar) och clearance är reducerat (18,6 respektive 27,7 l/timme).

Plasmaclearance av olanzapin är lägre hos äldre jämfört med yngre personer, hos kvinnor jämfört

med män och hos icke-rökare jämfört med rökare. Den övergripande variabiliteten är dock större

mellan individer än den inverkan som ålder, kön eller rökning har på clearance och halveringstid.

Inga skillnader i farmakokinetiska parametrar mellan kaukasiska, japanska eller kinesiska

försökspersoner har konstaterats.

Pediatrisk population

Ungdomar (i åldrarna 13-17 år): Olanzapins farmakokinetik är likartad hos ungdomar och vuxna. I

kliniska studier var den genomsnittliga olanzapinexponeringen hos ungdomar omkring 27 % högre

än hos vuxna. De demografiska skillnaderna mellan ungdomar och vuxna var bland annat lägre

genomsnittlig kroppsvikt och färre andel rökare i ungdomsgruppen. Sådana faktorer bidrar möjligen

till den högre genomsnittliga exponering som observerats hos ungdomar.

5.3

Prekliniska säkerhetsuppgifter

Akut toxicitet (vid engångsdos)

Symtomen på oral toxicitet vid engångsdos hos gnagare var desamma som för andra potenta

neuroleptiska substanser: hypoaktivitet, koma, tremor, kloniska kramper, salivering och minskad

viktökning. Den letala mediandosen var ca 210 mg/kg (mus) och 175 mg/kg (råtta). Hundar

tolererade orala engångsdoser på upp till 100 mg/kg utan dödsfall. Kliniska tecken inkluderar

sedering, ataxi, tremor, ökad hjärtfrekvens, ansträngd andning, mios och aptitlöshet. Hos apor har

orala engångsdoser på upp till 100 mg/kg resulterat i kraftig utmattning och vid högre doser, sänkt

medvetandegrad.

Toxicitet vid upprepade doser

I upp till 3 månader långa studier på mus och upp till 1 år långa studier på råtta och hund är de

dominerande effekterna CNS-depression, antikolinerga effekter och perifera hematologiska

störningar. Tolerans utvecklades mot CNS-depressionen. Tillväxtparametrarna var reducerade vid

höga doser. Reversibla effekter som överensstämde med förhöjda prolaktinvärden hos råtta var bl.a.

minskad ovarie- och livmodervikt

och morfologiska förändringar i det vaginala epitelet och i

bröstkörtlarna.

Hematologisk toxicitet

Effekter på de hematologiska parametrarna observerades hos samtliga djurarter. De omfattar bl.a.

dosrelaterade minskningar av cirkulerande leukocyter hos mus och icke-specifika minskningar av

cirkulerande leukocyter hos råtta. Däremot observerades inga tecken på benmärgscytotoxicitet.

Reversibel neutropeni, trombocytopeni eller anemi utvecklades hos några hundar som behandlades

med 8 eller 10 mg/kg/dag (total olanzapinexponering

[AUC] är 12 till 15 gånger högre än hos

människa som fått en dos på 12 mg). Hos hundar med cytopeni sågs inga negativa effekter på

stamceller och prolifererande celler i benmärgen.

Reproduktionstoxicitet

Olanzapin har inte konstaterats ha några teratogena effekter. Sedering påverkade parningsförmågan

hos hanråttor. Östrogencykeln påverkades vid doser på 1,1 mg/kg (3 gånger den maximala dosen för

människa) och reproduktionsparametrarna påverkades hos råttor som fått 3 mg/kg (9 gånger

maximal humandos). Hos avkomman till råttor som fått olanzapin observerades fördröjd fetal

utveckling och övergående sänkt aktivitetsnivå hos ungarna.

Mutagenicitet

Olanzapin hade inga mutagena eller klastogena effekter i något av standardtesten, som omfattar

mutagenicitetstest på bakterier samt däggdjurstester både in vitro och in vivo.

Karcinogenicitet

Baserat på resultat från studier på mus och råtta dras slutsatsen att olanzapin inte har någon

karcinogen effekt.

6.

FARMACEUTISKA UPPGIFTER

6.1

Förteckning över hjälpämnen

Mannitol

aspartam (E 951)

magnesiumstearat

krospovidon (typ B)

laktosmonohydrat

hydroxipropylcellulosa

citronarom [smakämnespreparat, maltodextrin, sackaros, gummi arabicum (E 414), glyceroltriacetat

(E 1518) och alfa-tokoferol (E 307)].

6.2

Inkompatibiliteter

Ej relevant.

6.3

Hållbarhet

2 år.

6.4

Särskilda förvaringsanvisningar

Inga särskilda förvaringsanvisningar.

6.5

Förpackningstyp och innehåll

OPA/Al/PVC/Al-blister.

Förpackningsstorlekar på 7, 10, 14, 28, 30, 35, 56, 70, 98 och 100 munsönderfallande tabletter.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

6.6

Särskilda anvisningar för destruktion

Inga särskilda anvisningar.

7.

INNEHAVARE AV GODKÄNNANDE FÖR FÖRSÄLJNING

Teva B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Nederländerna

8.

NUMMER PÅ GODKÄNNANDE FÖR FÖRSÄLJNING

5 mg: 31946

10 mg: 31947

15 mg: 31948

20 mg: 31949

9.

DATUM FÖR FÖRSTA GODKÄNNANDE/FÖRNYAT GODKÄNNANDE

Datum för det första godkännandet: 25.2.2015

10.

DATUM FÖR ÖVERSYN AV PRODUKTRESUMÉN

14.11.2019