ETORICOXIB RATIOPHARM 90 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

15-06-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

30-09-2016

Aktiivinen ainesosa:
Etoricoxibum
Saatavilla:
ratiopharm GmbH
ATC-koodi:
M01AH05
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Etoricoxibum
Annos:
90 mg
Lääkemuoto:
tabletti, kalvopäällysteinen
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
etorikoksibi
Tuoteyhteenveto:
; Soveltuvuus iäkkäille Etoricoxibum Soveltuu varauksin iäkkäille. Vain lyhytaikaiseen käyttöön. Vältä käyttöä vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa. Huomioi lisääntynyt ruuansulatuskanavan vuotojen ja sydän- ja verisuonitapahtumien riski. Huomioi yhteisvaikutukset, etenkin verenhyytymistä estävien valmisteiden kanssa. Muista, että tulehduskipulääkkeiden käyttö on yleistä itsehoidossa.
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa myönnetty
Myyntiluvan numero:
32499
Valtuutus päivämäärä:
2016-02-11

Lue koko asiakirja

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Etoricoxib ratiopharm 30 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Etoricoxib ratiopharm 60 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Etoricoxib ratiopharm 90 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Etoricoxib ratiopharm 120 mg tabletti, kalvopäällysteinen

etorikoksibi

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen käyttämisen, sillä se sisältää

sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen. Tämä

koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Etoricoxib ratiopharm on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Etoricoxib ratiopharm -lääkettä

Miten Etoricoxib ratiopharm -valmistetta käytetään

Mahdolliset haittavaikutukset

Etoricoxib ratiopharm -lääkkeen säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Etoricoxib ratiopharm on ja mihin sitä käytetään

Mitä Etoricoxib ratiopharm on?

Etoricoxib ratiopharm sisältää vaikuttavana aineenaan etorikoksibia. Etoricoxib ratiopharm on

yksi selektiivisten COX-2:n (syklo-oksigenaasi-2-entsyymin) estäjien ryhmään kuuluvista

lääkkeistä. Nämä kuuluvat ei-steroidirakenteisten tulehduskipulääkkeiden

ryhmään (ns. NSAID-

lääkkeet).

Mihin Etoricoxib ratiopharm -valmistetta käytetään?

Etoricoxib ratiopharm auttaa lievittämään kipua ja turvotusta (tulehdusta) nivelissä ja lihaksissa

nivelrikkoa, nivelreumaa, selkärankareumaa ja kihtiä sairastavilla, vähintään 16 vuotta

täyttäneillä potilailla.

Etoricoxib ratiopharm -valmistetta käytetään myös kohtalaisen kivun lyhytaikaiseen hoitoon

hammaskirurgisen toimenpiteen jälkeen vähintään 16 vuotta täyttäneille.

Mitä nivelrikko on?

Nivelrikko on nivelten sairaus, joka johtuu luiden päitä pehmustavan ruston asteittaisesta

hajoamisesta. Tämä hajoaminen johtaa turvotukseen (tulehdus), kipuun, arkuuteen, jäykkyyteen ja

liikerajoitteisuuteen.

Mitä nivelreuma on?

Nivelreuma on pitkäaikainen tulehduksellinen

nivelsairaus, joka aiheuttaa kipua, jäykkyyttä,

turvotusta ja lisääntyvää toimintakyvyn

menetystä nivelissä. Sairaus voi myös aiheuttaa tulehdusta

muualla elimistössä.

Mitä kihti on?

Kihti on sairaus, jolle on ominaista äkilliset, uusiutuvat ja erittäin kivuliaat tulehdukset sekä

punoitusreaktiot nivelissä. Sen aiheuttaa mineraalikiteiden kertyminen niveliin.

Mitä selkärankareuma on?

Selkärankareuma on selkärangan ja suurten nivelten tulehduksellinen sairaus.

Etorikoksibi,

jota Etoricoxib ratiopharm sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä

pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta

tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Etoricoxib ratiopharm -lääkettä

Älä käytä Etoricoxib ratiopharm -tabletteja

jos olet allerginen etorikoksibille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa

jos olet allerginen ei-steroidirakenteisille

tulehduskipulääkkeille,

mukaan lukien

asetyylisalisyylihappo

ja COX-2:n estäjät (ks. kohta 4, ”Mahdolliset haittavaikutukset”)

jos sinulla on mahahaava tai ruoansulatuskanavan verenvuotoa

jos sinulla on vakava maksasairaus

jos sinulla on vakava munuaissairaus

jos olet tai voit olla raskaana tai jos imetät (ks. kohta ”Raskaus, imetys ja hedelmällisyys")

jos olet alle 16-vuotias

jos sinulla on tulehduksellinen

suolistosairaus, kuten Crohnin tauti, haavainen

paksusuolitulehdus tai muu paksusuolitulehdus

jos sinulla on korkea verenpaine, joka ei ole lääkityksellä hallinnassa (tarkista lääkäriltä tai

terveydenhoitajalta, jos et ole varma, onko verenpaineesi hallinnassa)

jos sinulla on todettu sydänsairaus, mukaan lukien sydämen vajaatoiminta (kohtalainen tai

vaikea), tai rintakipua (angina pectoris, eli rasitusrintakipu)

jos sinulla on ollut sydäninfarkti, sinulle on tehty sydämen ohitusleikkaus tai sinulla on

ääreisvaltimosairaus (huono verenkierto säärissä tai jaloissa, mikä johtuu ahtaista tai

tukkeutuneista valtimoista)

jos sinulla on ollut aivohalvaus (mukaan lukien ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, eli TIA).

Etorikoksibi voi lisätä sydäninfarktin ja aivohalvauksen vaaraa jonkin verran, ja sen vuoksi

henkilöiden,

joilla on ollut sydänsairauksia tai aivohalvaus, ei pidä käyttää etorikoksibia.

Jos mielestäsi jokin yllä olevista koskee sinua, älä käytä näitä tabletteja ennen kuin olet keskustellut

asiasta lääkärin kanssa.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

kanssa ennen kuin käytät Etoricoxib ratiopharmia, jos:

sinulla on ollut mahahaava tai ruoansulatuskanavan verenvuotoa

sinulla on esim. pitkittyneestä oksentelusta tai ripulista johtuvaa nestevajausta

sinulla on nesteen kertymisestä johtuvaa turvotusta

sinulla on ollut sydämen vajaatoimintaa tai muita sydänsairauksia

verenpaineesi on joskus ollut korkea. Varsinkin suuria annoksia käytettäessä Etoricoxib

ratiopharm voi joillekin

potilaille aiheuttaa verenpaineen kohoamista, ja lääkäri voi siksi haluta

tarkistaa verenpaineesi ajoittain.

sinulla on ollut jokin maksa- tai munuaissairaus

sinua hoidetaan infektion vuoksi. Etoricoxib ratiopharm voi peittää kuumeen, joka toimii

infektion merkkinä.

sinulla on diabetes, korkea kolesteroli, tai jos tupakoit. Nämä voivat lisätä sydänsairauden

vaaraa.

olet raskautta suunnitteleva nainen

olet yli 65-vuotias.

Jos et ole varma koskeeko jokin yllä olevista sinua, keskustele lääkärin kanssa ennen Etorixocib

ratiopharm -tablettien käyttöä varmistaaksesi sopiiko lääke sinulle.

Etoricoxib ratiopharm on ikääntyneillä potilailla yhtä tehokas kuin nuoremmillakin.

Jos olet yli 65-

vuotias, lääkäri haluaa seurata terveydentilaasi asianmukaisesti. Annosta ei tarvitse muuttaa

hoidettaessa yli 65- vuotiaita potilaita.

Lapset ja nuoret

Tätä lääkettä ei saa antaa alle 16-vuotiaille lapsille tai nuorille.

Muut lääkevalmisteet ja Etoricoxib ratiopharm

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan käytät, olet äskettäin käyttänyt tai saatat

ottaa muita lääkkeitä, myös lääkkeitä, joita lääkäri ei ole määrännyt.

Etenkin, jos käytät jotakin seuraavista lääkkeistä, lääkärin on mahdollisesti tarkistettava, että lääkkeesi

toimivat oikein, kun olet aloittanut Etoricoxib ratiopharmin käytön:

verenohennuslääkkeet (antikoagulantit), esim. varfariini

rifampisiini

(antibiootti)

metotreksaatti (immuunijärjestelmän toimintaa hillitsevä lääke, jota käytetään usein myös

nivelreuman hoitoon)

siklosporiini

tai takrolimuusi (elimistön immuunijärjestelmän

toimintaa hillitseviä lääkkeitä)

litium (lääke, jota käytetään tietyntyyppisen masennuksen hoitoon)

ACE:n estäjiksi ja angiotensiinireseptorin

salpaajiksi kutsutut verenpaine- ja sydämen

vajaatoimintalääkkeet, kuten enalapriili,

ramipriili,

losartaani ja valsartaani

diureetit (nesteenpoistolääkkeet)

digoksiini (sydämen vajaatoiminta- ja rytmihäiriölääke)

minoksidiili

(verenpainelääke)

salbutamoli tabletteina tai oraaliliuoksena (astmalääke)

ehkäisytabletit (samanaikainen käyttö saattaa lisätä haittavaikutusten vaaraa)

hormonikorvaushoidot (samanaikainen käyttö saattaa lisätä haittavaikutusten vaaraa)

asetyylisalisyylihappo

(aspiriini). Mahahaavan vaara on suurempi, jos käytät Etoricoxib

ratiopharmia samanaikaisesti asetyylisalisyylihapon kanssa.

asetyylisalisyylihappo

sydäninfarktin tai aivohalvauksen estoon:

Etoricoxib ratiopharmia voidaan käyttää pienten asetyylisalisyylihappoannosten kanssa.

Älä lopeta sydäninfarktin tai aivohalvauksen estoon käytettyjen pienten

asetyylisalisyylihappoannosten ottamista neuvottelematta asiasta lääkärin kanssa.

asetyylisalisyylihappo

ja muut ei-steroidirakenteiset tulehduskipulääkkeet (eli NSAID-

lääkkeet):

Älä käytä suuria asetyylisalisyylihappoannoksia tai muita tulehduskipulääkkeitä

Etoricoxib ratiopharmin käytön aikana.

Raskaus, imetys ja hedelmällisyys

Raskaus

Etoricoxib ratiopharm -tabletteja ei saa käyttää raskauden aikana. Jos olet tai epäilet olevasi raskaana

tai suunnittelet raskautta, älä käytä näitä tabletteja. Jos tulet raskaaksi, lopeta tablettien käyttö ja ota

yhteys lääkäriin. Jos olet epävarma tai tarvitset lisäohjeita, käänny lääkärin puoleen.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö etorikoksibi ihmisen rintamaitoon. Jos imetät tai aiot imettää, ota yhteys lääkäriin

ennen kuin aloitat Etoricoxib ratiopharm -lääkkeen käytön. Älä imetä, jos käytät Etoricoxib

ratiopharmia.

Hedelmällisyys

Etoricoxib ratiopharm -tablettien käyttöä ei suositella naisille, jotka yrittävät tulla raskaaksi.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Huimausta ja uneliaisuutta on raportoitu joillakin

Etoricoxib ratiopharm -lääkettä käyttävillä potilailla.

Älä aja äläkä käytä mitään työvälineitä tai koneita, jos koet näitä haittavaikutuksia.

Tämä lääke voi heikentää kykyäsi kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia

tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen

vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste

opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

3.

Miten Etoricoxib ratiopharm -valmistetta käytetään

Käytä tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut.

Tarkista ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.

Tästä lääkevalmisteesta on saatavana eri vahvuuksia. Lääkäri määrää sinulle sopivan

tablettivahvuuden sairautesi mukaan.

Suositellut annokset ovat:

Nivelrikko:

Suositusannos on 30 mg kerran vuorokaudessa. Annos voidaan tarvittaessa nostaa korkeintaan 60

mg:aan kerran vuorokaudessa.

Nivelreuma:

Suositusannos on 60 mg kerran vuorokaudessa. Annos voidaan tarvittaessa nostaa korkeintaan 90

mg:aan vuorokaudessa.

Selkärankareuma:

Suositusannos on 60 mg kerran vuorokaudessa. Annos voidaan tarvittaessa nostaa korkeintaan 90

mg:aan vuorokaudessa.

Akuutit kiputilat:

Etorikoksibia tulisi käyttää vain akuutin kipuvaiheen ajan.

Kihti:

Suositusannos on 120 mg kerran vuorokaudessa. Lääkettä tulisi käyttää vain akuutissa

kipuvaiheessa ja enintään 8 vuorokauden ajan.

Hammaskirurgisen toimenpiteen jälkeinen kipu:

Suositusannos on 90 mg kerran vuorokaudessa, enintään 3 vuorokauden ajan.

Potilaat, joilla on jokin maksasairaus

Jos sinulla on lievä maksasairaus, sinun ei pidä ottaa enemmän kuin 60 mg etorikoksibia

vuorokaudessa.

Jos sinulla on kohtalainen maksasairaus, sinun ei pidä ottaa enemmän kuin 30 mg etorikoksibia

vuorokaudessa.

Älä koskaan ylitä sairautesi hoitoon tarkoitettua annosta. Lääkäri saattaa haluta keskustella kanssasi

tästä hoidosta ja sen toteutuksesta aika ajoin. On tärkeää, että käytät pienintä mahdollista annosta, joka

riittää pitämään kipuoireesi hallinnassa, ja sinun ei pidä käyttää tätä lääkettä pidempään kuin on

tarpeen. Tämä siitä syystä, että pitkittynyt hoito saattaa lisätä sydänkohtausten ja aivohalvausten riskiä

etenkin, jos lääkettä käytetään isoin annoksin.

Käyttö lapsille ja nuorille

Lasten ja alle 16-vuuotiaiden nuorten ei pidä käyttää Etoricoxib ratiopharm -lääkettä.

Iäkkäät potilaat

Annostusta ei tarvitse muuttaa hoidettaessa iäkkäitä potilaita. Kuten muidenkin lääkkeiden käytön

yhteydessä, varovaisuuteen on kuitenkin syytä hoidettaessa iäkkäitä potilaita.

Antotapa

Etoricoxib ratiopharm -tabletit otetaan suun kautta. Ota tablettisi kerran vuorokaudessa. Etoricoxib

ratiopharm -tabletit voi ottaa sekä ruokailun yhteydessä että tyhjään mahaan.

Jos otat enemmän Etoricoxib ratiopharmia kuin sinun pitäisi

Älä koskaan ylitä lääkärin sinulle määräämää annosta.

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi ja

lisäohjeiden saamiseksi.

Jos unohdat ottaa Etoricoxib ratiopharm -annoksen

On tärkeää, että otat Etoricoxib ratiopharm -lääkkeesi lääkärin antamien ohjeiden mukaisesti. Jos

unohdat yhden annoksen, jatka lääkitystäsi normaaliin tapaan seuraavana päivänä.

Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi tabletin.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Jos sinulle ilmaantuu jokin seuraavista oireista, lopeta Etoricoxib ratiopharm-tablettien käyttö

ja keskustele heti lääkärin kanssa (ks. kohta 2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät

Etoricoxib ratiopharm -lääkettä

):

hengästyminen, rintakipu tai nilkkojen turpoaminen (ensimmäistä kertaa tai jos nämä oireet

pahenevat)

ihon ja silmien keltaisuus - nämä ovat maksaongelmien oireita

kova tai jatkuva mahakipu tai jos ulosteesi väri muuttuu mustaksi

allergiset reaktiot, joihin voi liittyä iho-oireita, kuten haavaumia ja rakkulamuodostusta sekä

kasvojen, huulten, kielen tai nielun turvotusta, mikä puolestaan voi aiheuttaa

hengitysvaikeuksia.

Seuraavia haittavaikutuksia voi esiintyä Etoricoxib ratiopharm -hoidon aikana:

Hyvin yleiset (esiintyvät useammalla kuin 1 lääkkeen käyttäjällä 10:stä):

mahakivut.

Yleiset (esiintyvät enintään 1 lääkkeen käyttäjällä 10:stä):

poistokuopan tulehdus ja kipu hampaanpoiston jälkeen (kuiva alveoliitti)

nesteen kertymisestä johtuva säärien ja/tai jalkojen turvotus

heitehuimaus, päänsärky

sydämentykytys (nopea tai epäsäännöllinen sydämen lyöntitiheys),

epäsäännöllinen sydämen

rytmi (rytmihäiriö)

kohonnut verenpaine

hengityksen vinkuminen tai hengenahdistus (bronkospasmi)

ummetus, ilmavaivat, mahakatarri (mahalaukun limakalvon tulehdus), närästys, ripuli,

ruoansulatushäiriöt (dyspepsia)/mahavaivat, pahoinvointi, huonovointisuus (oksentelu),

ruokatorven tulehdus, suun haavaumat

muutokset maksan toimintaa mittaavien verikokeiden tuloksissa

mustelmataipumus

väsymys ja heikkous, flunssan kaltaiset oireet.

Melko harvinaiset (esiintyvät enintään 1 lääkkeen käyttäjällä 100:sta):

maha-suolikanavan tulehdus (mahalaukun ja ohutsuolen tulehdus/vatsaflunssa),

ylähengitystieinfektiot, virtsatietulehdus

laboratorioarvojen muutokset (punasolujen määrän väheneminen, valkosolujen määrän

väheneminen, verihiutaleiden määrän väheneminen)

yliherkkyys (allerginen reaktio, mukaan lukien nokkosihottuma, joka voi olla niin vakava, että

on syytä välittömästi ottaa yhteys lääkäriin)

ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, painon nousu

ahdistuneisuus, masennus, tarkkaavaisuuden heikkeneminen, aistiharhat (hallusinaatiot, eli

olemattomien asioiden näkeminen, tunteminen tai kuuleminen)

makuaistin häiriöt, unettomuus, puutuminen tai pistely, uneliaisuus

näön hämärtyminen, silmien ärsytys ja punoitus

korvien soiminen, huimaus (tunne pyörimisestä paikallaan ollessa)

epänormaalit sydämenlyönnit (eteisvärinä), nopea sydämen syke, sydämen vajaatoiminta,

puristuksen, paineen tai painon tunne rinnassa (angina pectoris, eli rasitusrintakipu),

sydänkohtaus

punastelu, aivohalvaus, ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (TIA), voimakas verenpaineen

kohoaminen, verisuonitulehdus

yskä, hengästyneisyys, nenäverenvuoto

vatsan turvotus, suolen toiminnan muutokset, suun kuivuminen, mahahaava, mahan limakalvon

tulehdus, joka voi muuttua vakavaksi ja aiheuttaa verenvuotoa, ärtynyt paksusuoli,

haimatulehdus

kasvojen turvotus, ihottuma tai kutiava iho, ihon punoitus

lihaskrampit tai -kouristukset, lihaskipu tai -jäykkyys

korkea veren kaliumpitoisuus,

muutokset munuaisten toimintaa mittaavien virtsa- tai

verikokeiden tuloksissa, vakavat munuaisvaivat

rintakipu.

Harvinaiset (esiintyvät enintään 1 lääkkeen käyttäjällä 1 000:sta):

angioedeema (allerginen reaktio, johon liittyy kasvojen, huulten, kielen ja/tai nielun turvotus,

joka voi aiheuttaa hengitys- tai nielemisvaikeuksia, ja joka voi olla niin vakava, että on syytä

välittömästi ottaa yhteys lääkäriin)/anafylaktiset/anafylaktoidiset reaktiot mukaan lukien sokki

(vakava allerginen reaktio, joka vaatii välitöntä lääkärin hoitoa)

sekavuus, levottomuus

maksan toimintahäiriöt (maksatulehdus)

alhainen veren natriumpitoisuus

maksan vajaatoiminta, ihon ja/tai silmien keltaisuus

vaikeat ihoreaktiot.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 Fimea

5.

Etoricoxib ratiopharm -lääkkeen säilyttäminen

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä kotelossa ja läpipainolevyssä ”Käyt. viim.” tai ”EXP” yhteydessä mainitun

viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä

päivää.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Älä käytä tätä lääkettä, jos huomaat näkyviä muutoksia lääkevalmisteen ulkonäössä.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Etoricoxib ratiopharm sisältää

Vaikuttava aine on etorikoksibi. Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 30 mg, 60 mg,

90 mg tai 120 mg etorikoksibia.

Muut aineet

- tablettien ytimessä ovat vedetön kalsiumvetyfosfaatti, mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni

(tyyppi A), povidoni K25 ja magnesiumstearaatti.

- tablettien päällysteessä ovat hypromelloosi,

hydroksipropyyliselluloosa, talkki,

keskipitkäketjuiset triglyseridit,

titaanidioksidi

(E171).

30 mg:n tablettien päällyste sisältää lisäksi mikrokiteistä selluloosaa, punaista rautaoksidia

(E 172) ja indigokarmiinialumiinilakkaa (E 132).

60 mg:n tablettien päällyste sisältää lisäksi indigokarmiinialumiinilakkaa (E 132),

briljanttisinistä alumiinilakkaa (E 133), keltaista rautaoksidia (E 172) ja mustaa rautaoksidia

(E 172).

120 mg:n tablettien päällyste sisältää lisäksi indigokarmiinialumiinilakkaa (E 132),

briljanttisinistä alumiinilakkaa (E 133), keltaista rautaoksidia (E 172) ja mustaa rautaoksidia

(E 172).

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

30 mg:n tabletit: Siniset, pyöreät, kaksoiskuperat ja kalvopäällysteiset tabletit, joiden toiselle puolelle

on kaiverrettu merkintä ”30” ja joiden toinen puoli on sileä.

60 mg:n tabletit: Tummanvihreät, pyöreät, kaksoiskuperat ja kalvopäällysteiset tabletit, joiden toiselle

puolelle on kaiverrettu merkintä ”60” ja joiden toinen puoli on sileä.

90 mg:n tabletit: Valkoiset, pyöreät, kaksoiskuperat ja kalvopäällysteiset tabletit, joiden toiselle

puolelle on kaiverrettu merkintä ”90” ja joiden toinen puoli on sileä.

120 mg:n tabletit: Vaaleanvihreät, pyöreät, kaksoiskuperat ja kalvopäällysteiset tabletit, joiden toiselle

puolelle on kaiverrettu merkintä ”120” ja joiden toinen puoli on sileä.

Pakkauskoot:

30 mg

OPA/Al/PVC / Al -läpipainopakkaukset. Pakkauskoot: 7, 28, 28 x 1 ja 98 kalvopäällysteistä tablettia.

60 mg

OPA/Al/PVC / Al -läpipainopakkaukset. Pakkauskoot: 7, 20, 28, 28 x 1, 50, 98 ja 100

kalvopäällysteistä tablettia.

90 mg

OPA/Al/PVC / Al -läpipainopakkaukset. Pakkauskoot: 7, 7 x 1, 20, 28, 28 x 1, 50, 98 ja 100

kalvopäällysteistä tablettia.

120 mg

OPA/Al/PVC / Al -läpipainopakkaukset. Pakkauskoot: 7, 7 x 1, 14, 20, 28, 28 x 1, 98 ja 100

kalvopäällysteistä tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija ja valmistaja

Myyntiluvan haltija

ratiopharm GmbH

Graf-Arco-Straβe 3

D-89079 Ulm

Saksa

Valmistaja

TEVA Gyógyszergyár Zrt.

Pallagi út 13

H-4042 Debrecen

Unkari

Teva Nederland BV

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Alankomaat

Teva Czech Industries s.r.o.

Ostravska 29, c.p. 305

74770 Opava-Komarov

Tsekki

Teva Operations Poland Sp. z.o.o

ul. Mogilska 80.

31-546 Krakow

Puola

TEVA PHARMA S.L.U.

C/C, n. 4, Poligono Industrial Malpica

50016 Zaragoza

Espanja

Merckle GmbH

Ludwig-Merckle-Straße 3

89143 Blaubeuren

Saksa

Teva Pharma B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Alankomaat

PLIVA Hrvatska d.o.o. (PLIVA Croatia Ltd.)

Prilaz baruna Filipovica 25

10000 Zagreb

Kroatia

Pharmadox Healthcare Ltd.

KW20A Kordin Industrial Park

PLA 3000 Paola

Malta

Lisätietoja tästä lääkevalmisteesta antaa myyntiluvan haltijan paikallinen edustaja:

Teva Finland Oy

PL 67

02631 Espoo

Puh: 020 180 5900

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 15.6.2021

Bipacksedel: Information till användaren

Etoricoxib ratiopharm 30 mg filmdragerade tabletter

Etoricoxib ratiopharm 60 mg filmdragerade tabletter

Etoricoxib ratiopharm 90 mg filmdragerade tabletter

Etoricoxib ratiopharm 120 mg filmdragerade tabletter

etoricoxib

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar använda detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande:

Vad Etoricoxib ratiopharm är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Etoricoxib ratiopharm

Hur du använder Etoricoxib ratiopharm

Eventuella biverkningar

Hur Etoricoxib ratiopharm ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Etoricoxib ratiopharm är och vad det används för

Vad är Etoricoxib ratiopharm?

Etoricoxib ratiopharm innehåller den aktiva substansen etoricoxib som tillhör en grupp av

läkemedel som kallas selektiva cyklooxygenas-2-(COX-2)-hämmare. Dessa tillhör i sin tur en

grupp av läkemedel som kallas icke-steroida antiinflammatoriska läkemedel (NSAID).

Vad används Etoricoxib ratiopharm för?

Etoricoxib ratiopharm minskar smärta och svullnad (inflammation) i leder och muskler hos

personer som fyllt minst 16 år och som lider av artros, reumatoid artrit (ledgångsreuma),

ankyloserande spondylit (ryggradsreuma) eller gikt.

Etoricoxib ratiopharm används också för korttidsbehandling

av måttlig smärta efter tandkirurgi

hos personer på minst 16 år.

Vad är artros?

Artros är en ledsjukdom. Den orsakas av en gradvis nedbrytning av det brosk som dämpar

benändarnas kontakt med varandra. Denna nedbrytningsprocess medför svullnad (inflammation),

smärta, ömhet, stelhet och nedsatt rörelseförmåga.

Vad är reumatoid artrit?

Reumatoid artrit (ledgångsreuma) är en långvarig inflammatorisk ledsjukdom. Den orsakar smärta,

stelhet, svullnad och en minskande rörlighet i de leder som drabbas. Den kan även medföra

inflammation i andra delar av kroppen.

Vad är gikt?

Gikt är en ledsjukdom som innebär plötsliga, återkommande anfall av mycket smärtsamma

inflammationer och hudrodnadsreaktioner i och omkring lederna. Sjukdomen orsakas av inlagring av

mineralkristaller i de leder som drabbats.

Lue koko asiakirja

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Etoricoxib ratiopharm 30 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Etoricoxib ratiopharm 60 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Etoricoxib ratiopharm 90 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Etoricoxib ratiopharm 120 mg tabletti, kalvopäällysteinen

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 30 mg etorikoksibia.

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 60 mg etorikoksibia.

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 90 mg etorikoksibia.

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 120 mg etorikoksibia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti, kalvopäällysteinen.

30 mg:n tabletit: Siniset, pyöreät, kaksoiskuperat ja kalvopäällysteiset tabletit, joiden toiselle puolelle on

kaiverrettu merkintä ”30” ja joiden toinen puoli on sileä. Tabletit ovat halkaisijaltaan noin 6 mm:n

kokoiset.

60 mg:n tabletit: Tummanvihreät, pyöreät, kaksoiskuperat ja kalvopäällysteiset tabletit, joiden toiselle

puolelle on kaiverrettu merkintä ”60” ja joiden toinen puoli on sileä. Tabletit ovat halkaisijaltaan noin

8 mm:n kokoiset.

90 mg:n tabletit: Valkoiset, pyöreät, kaksoiskuperat ja kalvopäällysteiset tabletit, joiden toiselle puolelle

on kaiverrettu merkintä ”90” ja joiden toinen puoli on sileä. Tabletit ovat halkaisijaltaan noin 9 mm:n

kokoiset.

120 mg:n tabletit: Vaaleanvihreät, pyöreät, kaksoiskuperat ja kalvopäällysteiset tabletit, joiden toiselle

puolelle on kaiverrettu merkintä ”120” ja joiden toinen puoli on sileä. Tabletit ovat halkaisijaltaan noin

10 mm:n kokoiset.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Etoricoxib ratiopharm on tarkoitettu aikuisille ja 16 vuotta täyttäneille nuorille nivelrikon, nivelreuman ja

selkärankareuman oireiden lievittämiseen sekä akuuttiin kihtiartriittiin

liittyvän kivun ja tulehdusoireiden

hoitoon.

Etoricoxib ratiopharm on tarkoitettu aikuisille ja 16 vuotta täyttäneille nuorille hammaskirurgiseen

toimenpiteeseen liittyvän kohtalaisen kivun lyhytaikaiseen hoitoon.

Selektiivisen COX 2:n estäjän määräämisen tulee perustua arvioon kyseisen potilaan kokonaisriskeistä

(ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Koska etorikoksibiin liittyvät sydän- ja verisuoniriskit saattavat suurentua, kun annosta suurennetaan tai

altistuminen pitenee, hoidon tulee kestää mahdollisimman lyhyen aikaa ja hoidossa on käytettävä pienintä

tehokasta vuorokausiannosta. Potilaan oireiden lievityksen tarve ja hoitovaste on uudelleenarvioitava

ajoittain, etenkin nivelrikkopotilailla (ks. kohdat 4.3, 4.4, 4.8, 5.1).

Nivelrikko

Suositeltu annos on 30 mg kerran vuorokaudessa. Potilailla, joilla oireet eivät lievity riittävästi tällä

annoksella, voi annoksen nostaminen 60 mg:aan kerran päivässä lisätä hoidon tehoa. Ellei hoidosta

saatava hyöty lisäänny, on harkittava muita hoitovaihtoehtoja.

Nivelreuma

Suositeltu annos on 60 mg kerran vuorokaudessa. Potilailla, joilla oireet eivät lievity riittävästi tällä

annoksella, voi annoksen nostaminen 90 mg:aan kerran vuorokaudessa lisätä hoidon tehoa. Kun potilaan

tila on kliinisesti vakaa, annoksen titraaminen alaspäin tasolle 60 mg kerran vuorokaudessa voi olla

tarkoituksenmukaista. Ellei hoidosta saatava hyöty lisäänny, on harkittava muita hoitovaihtoehtoja.

Selkärankareuma

Suositeltu annos on 60 mg kerran vuorokaudessa. Potilailla, joilla oireet eivät lievity riittävästi tällä

annoksella, voi annoksen nostaminen 90 mg:aan kerran vuorokaudessa lisätä hoidon tehoa. Kun potilaan

tila on kliinisesti vakaa, annoksen titraaminen alaspäin tasolle 60 mg kerran vuorokaudessa voi olla

tarkoituksenmukaista. Ellei hoidosta saatava hyöty lisäänny, on harkittava muita hoitovaihtoehtoja.

Akuutit kiputilat

Akuuteissa kiputiloissa etorikoksibia on käytettävä vain akuuttien oireiden ajan.

Akuutti kihtiartriitti

Suositeltu annos on 120 mg kerran vuorokaudessa. Kliinisissä tutkimuksissa etorikoksibia annettiin

kihtiartriitin

hoitoon kahdeksan päivän ajan.

Hammaskirurgisen toimenpiteen jälkeinen kipu

Suositeltu annos on 90 mg kerran vuorokaudessa enintään kolmen vuorokauden ajan. Jotkut potilaat

saattavat tarvita Etoricoxib ratiopharmin lisäksi muuta kivunlievitystä kolmen päivän ajan toimenpiteen

jälkeen.

Suositeltuja annoksia suurempien annosten ei ole todettu tehostavan lääkkeen vaikutusta missään

käyttöaiheessa tai niitä ei ole tutkittu. Siksi:

Nivelrikon hoidossa vuorokausiannoksen ei pidä ylittää 60 mg:aa.

Nivelreuman ja selkärankareuman hoidossa vuorokausiannoksen ei pidä ylittää 90 mg:aa.

Akuutin kihdin hoidossa vuorokausiannoksen ei pidä ylittää 120 mg:aa, ja hoidon enimmäiskesto on

kahdeksan vuorokautta.

Hammaskirurgisen toimenpiteen jälkeisen akuutin kivun hoidossa vuorokausiannoksen ei pidä ylittää 90

mg:aa, ja hoidon enimmäiskesto on kolme vuorokautta.

Erityispotilasryhmät

Iäkkäät potilaat

Annostusta ei tarvitse muuttaa iäkkäitä potilaita hoidettaessa. Kuten muillakin lääkkeillä, varovaisuutta on

noudatettava hoidettaessa iäkkäitä potilaita (ks. kohta 4.4).

Maksan vajaatoiminta

Käyttöaiheesta riippumatta annosta 60 mg kerran vuorokaudessa ei pidä ylittää potilailla, joilla on lievä

maksan toimintahäiriö (Child-Pugh -pistemäärä 5 - 6). Potilailla, joilla on kohtalainen maksan

toimintahäiriö (Child-Pugh -pistemäärä 7 - 9), annosta 30 mg kerran vuorokaudessa ei pidä ylittää

missään käyttöaiheessa.

Varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa potilaita, joilla on kohtalainen maksan toimintahäiriö, sillä

etenkin näiden potilaiden hoidosta on vain vähän kliinistä tietoa. Vaikea-asteista maksan toimintahäiriötä

(Child-Pugh -pistemäärä vähintään 10) sairastavien potilaiden hoidosta ei ole kliinistä tietoa, joten

etorikoksibin käyttö on vasta-aiheinen näillä potilailla (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Annostuksen muuttaminen ei ole tarpeen potilailla, joiden kreatiniinipuhdistuma on vähintään 30 ml/min

(ks. kohta 5.2). Etorikoksibin käyttö on vasta-aiheinen, jos potilaan kreatiniinipuhdistuma on alle 30

ml/min (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Pediatriset potilaat

Etorikoksibi on vasta-aiheinen alle 16-vuotiaille lapsille ja nuorille (ks. kohta 4.3).

Antotapa

Etoricoxib ratiopharm annetaan suun kautta. Tabletit voi ottaa sekä ruoan kanssa että ilman ateriaa.

Lääkevalmisteen vaikutus saattaa alkaa nopeammin, jos Etoricoxib ratiopharm otetaan tyhjään mahaan.

Tämä seikka kannattaa huomioida, kun tarvitaan nopeaa oireiden lievitystä.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

Aktiivinen ulkustauti tai ruoansulatuskanavan verenvuoto.

Potilaat, jotka ovat asetyylisalisyylihappoa tai ei-steroidirakenteisia tulehduskipulääkkeitä

[selektiiviset COX 2:n (syklo-oksigenaasi 2:n) estäjät mukaan lukien] käytettyään kokeneet

bronkospasmin, akuutin riniitin,

nenäpolyyppeja, angioneuroottisen edeeman, nokkosihottuman tai

allergiatyyppisiä oireita.

Raskaus ja imetys (ks. kohdat 4.6 ja 5.3)

Vaikea-asteinen maksan toimintahäiriö (seerumin albumiini alle 25 g/l tai Child-Pugh -pistemäärä

vähintään 10).

Arvioitu kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min.

Alle 16-vuotiaat lapset ja nuoret.

Tulehduksellinen suolistosairaus.

Kongestiivinen sydämen vajaatoiminta (NYHA-luokat II - IV).

Hypertensiopotilaat, joiden verenpaine ei ole riittävässä hoitotasapainossa ja on pysyvästi kohonnut

yli 140/90 mmHg:n.

Todettu iskeeminen sydänsairaus, ääreisvaltimosairaus ja/tai aivoverisuonisairaus.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Ruoansulatuselimistö

Ylemmän ruoansulatuskanavan komplikaatioita (perforaatiot, haavaumat tai verenvuodot), joista jotkut

ovat johtaneet potilaan kuolemaan, on esiintynyt hoidettaessa potilaita etorikoksibilla.

Varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa potilaita, joilla on kaikista suurin riski saada

ruoansulatuskanavan komplikaatioita ei-steroidirakenteisten tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä:

iäkkäät potilaat ja potilaat, jotka käyttävät samanaikaisesti jotain muuta ei-steroidirakenteista

tulehduskipulääkettä tai asetyylisalisyylihappoa, sekä potilaat, joilla on ollut aikaisemmin

ruoansulatuskanavan sairaus, kuten haavaumia tai ruoansulatuskanavan verenvuotoa.

Ruoansulatuskanavaan kohdistuvien haittavaikutusten (ruoansulatuskanavan haavaumien tai muiden

ruoansulatuskanavan komplikaatioiden) riski kasvaa edelleen, kun etorikoksibia käytetään samanaikaisesti

(myös pieninä annoksina otetun) asetyylisalisyylihapon

kanssa. Pitkäkestoisissa kliinisissä tutkimuksissa

ei ole havaittu merkitsevää eroa ruoansulatuskanavan haitoissa selektiivisten COX 2:n estäjien +

asetyylisalisyylihapon

ja ei-steroidirakenteisten tulehduskipulääkkeiden + asetyylisalisyylihapon

välillä

(ks. kohta 5.1).

Sydän ja verisuonet

Kliinisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että selektiivisiin COX 2:n estäjiin kuuluvien lääkkeiden

käyttöön voi liittyä tromboottisten tapahtumien (erityisesti sydän- ja aivoinfarktin) riski, kun näitä

lääkkeitä on verrattu lumelääkkeeseen ja ei-steroidirakenteisiin tulehduskipulääkkeisiin. Koska

etorikoksibiin liittyvät sydän- ja verisuoniriskit saattavat suurentua, kun annosta suurennetaan tai

altistuminen pitenee, hoidon tulee kestää mahdollisimman lyhyen aikaa ja hoidossa on käytettävä pienintä

tehokasta vuorokausiannosta. Potilaan oireiden lievittämisen tarvetta ja hoitovastetta tulee määräajoin

arvioida uudelleen, erityisesti nivelrikkopotilailla (ks. kohdat 4.2, 4.3, 4.8 ja 5.1).

Etorikoksibia tulee käyttää vasta perusteellisen harkinnan jälkeen potilaille,

joilla on merkittäviä sydän- ja

verisuonitapahtumien riskitekijöitä (esim. kohonnut verenpaine, hyperlipidemia,

diabetes mellitus,

tupakointi) (ks. kohta 5.1).

Selektiiviset COX 2:n estäjät eivät korvaa asetyylisalisyylihappoa tromboembolisten sydän- ja

verisuonitautien profylaksiassa, koska niillä ei ole vaikutusta verihiutaleiden toimintaan. Siksi

verihiutaleiden toimintaa estävää hoitoa ei saa lopettaa (ks. kohdat edellä, 4.5 ja 5.1).

Munuaisten toiminta

Munuaisten prostaglandiineilla saattaa olla munuaisperfuusiota ylläpitävä vaikutus. Tämän vuoksi

etorikoksibin antaminen potilaalle, jonka munuaisperfuusio on heikentynyt, voi vähentää

prostaglandiinien muodostusta ja sitä kautta huonontaa munuaisten verenvirtausta ja munuaistoimintaa.

Vaara on suurin potilailla,

joilla on ennestään merkitsevästi heikentynyt munuaistoiminta,

hoitamaton

sydämen vajaatoiminta tai maksakirroosi. Näiden potilaiden munuaistoiminnan seurantaa on harkittava.

Nesteretentio, edeema ja hypertensio

Samoin kuin muita tunnettuja prostaglandiinisynteesiä estäviä lääkevalmisteita käyttävillä potilailla myös

etorikoksibia käyttävillä potilailla on havaittu nesteretentiota, turvotuksia ja verenpaineen kohoamista. Ei-

steroidirakenteisten tulehduskipulääkkeiden, myös etorikoksibin, käyttöön saattaa liittyä kongestiivisen

sydämen vajaatoiminnan ilmaantuminen tai uusiutuminen. Lisätietoa etorikoksibiannoksen suhteesta

vaikutukseen, ks. kohta 5.1. Lääkettä tulee antaa varoen potilaalle, jolla on ollut sydämen vajaatoiminta,

vasemman kammion toimintahäiriö tai hypertensio, tai jolla on ennestään turvotuksia jostakin muusta

syystä. Jos tällaisen potilaan kliininen tila huononee, on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin,

lopetettava etorikoksibilääkitys.

Erityisesti suuria annoksia käytettäessä etorikoksibi saattaa aiheuttaa useammin ja vaikeampaa

hypertensiota kuin jotkut muut ei-steroidirakenteiset tulehduskipulääkkeet ja selektiiviset COX 2:n estäjät.

Tästä syystä potilaan verenpaine on saatava hallintaan ennen etorikoksibihoidon aloittamista (ks. kohta

4.3) ja etorikoksibihoidon

aikana on kiinnitettävä erityistä huomiota verenpaineen seurantaan. Verenpaine

on tarkistettava kahden viikon kuluessa hoidon aloittamisesta sekä ajoittain tämän jälkeen. Jos verenpaine

kohoaa merkitsevästi, on harkittava vaihtoehtoista hoitoa.

Maksan toiminta

Kliinisissä tutkimuksissa noin yhdellä prosentilla potilaista on havaittu kohonneita ALAT- ja/tai ASAT-

arvoja (pitoisuus vähintään noin kolminkertainen viitearvojen ylärajaan verrattuna). Annos oli 30, 60 tai

90 mg etorikoksibia ja hoitoaika pisimmillään yksi vuosi.

Potilaita, joilla on maksan toimintahäiriön oireita ja/tai merkkejä, tai joilla maksan toimintakokeen tulos

on ollut epänormaali, tulee seurata. Jos merkkejä maksan vajaatoiminnasta esiintyy tai jos maksan

toimintakokeiden tulokset ovat pysyvästi normaalista poikkeavat (pitoisuudet kolminkertaisia viitearvojen

ylärajaan verrattuna), etorikoksibilääkitys on lopetettava.

Yleistä

Jos jonkin edellä kuvatun elinjärjestelmän toiminta heikkenee hoidon aikana, on ryhdyttävä

asianmukaisiin toimenpiteisiin ja harkittava etorikoksibihoidon lopettamista. Annettaessa etorikoksibia

iäkkäälle potilaalle tai potilaalle, jolla on munuaisten, maksan tai sydämen toimintahäiriö, potilasta tulee

seurata lääketieteellisesti sopivaksi katsotulla tavalla.

Varovaisuutta on noudatettava aloitettaessa etorikoksibilääkitys nestehukasta kärsivälle potilaalle.

Potilaan nesteytys on syytä hoitaa ennen etorikoksibihoidon

aloittamista.

Vakavia ihoreaktioita (jotkut kuolemaan johtaneita) kuten eksfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin

oireyhtymää ja toksista epidermaalista nekrolyysiä on raportoitu hyvin harvoissa tapauksissa ei-

steroidirakenteisten tulehduskipulääkkeiden ja joidenkin selektiivisten COX 2:n estäjien käytön

yhteydessä lääkkeiden tultua kliiniseen käyttöön (ks. kohta 4.8). Näiden reaktioiden riski näyttäisi olevan

suurimmillaan hoidon alussa. Useimmiten reaktio on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana.

Vakavia yliherkkyysreaktioita (kuten anafylaksiaa ja angioedeemaa) on raportoitu potilailla,

jotka ovat

saaneet etorikoksibia (ks. kohta 4.8). Joidenkin selektiivisten COX 2:n estäjien käyttöön on liittynyt

lisääntynyt ihoreaktioiden vaara potilailla, joilla on aikaisemmin ollut jokin lääkeaineallergia.

Etorikoksibin käyttö on lopetettava heti, jos potilaalla ilmenee ihottumaa, limakalvovaurioita tai muita

merkkejä yliherkkyydestä.

Etorikoksibi saattaa peittää kuumeen ja muut tulehdusoireet.

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa samanaikaisesti etorikoksibia ja varfariinia tai muuta suun

kautta otettavaa antikoagulanttia (ks. kohta 4.5).

Etorikoksibia, kuten ei muitakaan lääkkeitä, joiden tiedetään inhiboivan syklo-oksigenaasia tai

prostaglandiinisynteesiä, ei suositella annettavaksi naisille, jotka yrittävät tulla raskaaksi (ks. kohdat 4.6,

5.1 ja 5.3).

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa s ekä muut yhteisvaikutukset

Farmakodynamiikkaan

liittyvät yhteisvaikutukset

Suun kautta otettavat antikoagulantit: Kun pitkäaikaista varfariinihoitoa saaville, hyvässä

hoitotasapainossa oleville potilaille annettiin 120 mg etorikoksibia vuorokaudessa, tromboplastiiniaika

(INR) piteni noin 13 %. Tämän vuoksi peroraalisia antikoagulantteja saavien potilaiden

tromboplastiiniaikaa (INR) on seurattava tarkoin etenkin ensimmäisten päivien aikana etorikoksibihoitoa

aloitettaessa tai sen annosta muutettaessa (ks. kohta 4.4).

Diureetit, ACE:n estäjät ja angiotensiini II -reseptorin salpaajat: Ei-steroidirakenteiset

tulehduskipulääkkeet saattavat heikentää diureettien ja muiden verenpainelääkkeiden vaikutusta. ACE:n

estäjän tai angiotensiini II -reseptorin salpaajan ja syklo-oksigenaasia inhiboivien

lääkeaineiden

samanaikainen anto munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille (esim. dehydroituneet potilaat tai

iäkkäät potilaat, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt) saattaa joissakin tapauksissa edelleen

heikentää munuaisten toimintaa ja voi mahdollisesti myös aiheuttaa akuutin munuaisten vajaatoiminnan.

Munuaisten toiminta yleensä palautuu, kun hoito lopetetaan. Nämä yhteisvaikutukset tulee huomioida

annettaessa samanaikaisesti etorikoksibia ja ACE:n estäjää tai angiotensiini II -reseptorin salpaajaa.

Tämän vuoksi yhdistelmähoitoa tulisi antaa varoen etenkin ikääntyneille. Potilaiden nesteytys tulisi hoitaa

asianmukaisesti ja munuaisten toimintaa tulisi seurata huolellisesti samanaikaisen hoidon aloittamisen

jälkeen ja sen jälkeen ajoittain.

Asetyylisalisyylihappo: Terveillä koehenkilöillä tehdyssä tutkimuksessa vakaan tilan saavuttanut

etorikoksibilääkitys 120 mg kerran vuorokaudessa ei vaikuttanut asetyylisalisyylihapon

(81 mg kerran

vuorokaudessa) trombosyyttejä estävään vaikutukseen. Etorikoksibia voidaan käyttää samaan aikaan kuin

pieninä annoksina sydän- ja verisuonitautien profylaksiaan käytettävää asetyylisalisyylihappoa. Pienten

asetyylisalisyylihappoannosten käyttö samanaikaisesti etorikoksibin kanssa saattaa kuitenkin lisätä

ruoansulatuskanavan haavaumien ja muiden komplikaatioiden

ilmaantuvuutta yksinään käytettyyn

etorikoksibiin verrattuna. Sydän- ja verisuonitautien profylaksiaan käytettäviä annoksia suurempien

asetyylisalisyylihappoannosten tai muiden ei-steroidirakenteisten tulehduskipulääkkeiden antoa yhdessä

etorikoksibin kanssa ei suositella (ks. kohdat 5.1 ja 4.4.).

Siklosporiini ja takrolimuusi: Siklosporiinin tai takrolimuusin yhteisvaikutuksia etorikoksibin kanssa ei

ole tutkittu. Näiden lääkkeiden anto samanaikaisesti minkä tahansa ei-steroidirakenteisen

tulehduskipulääkkeen kanssa saattaa voimistaa siklosporiinin

tai takrolimuusin munuaistoksista

vaikutusta. Munuaistoimintaa tulee seurata käytettäessä samanaikaisesti etorikoksibia ja jompaa kumpaa

näistä lääkeaineista.

Farmakokinetiikkaan liittyvät yhteisvaikutukset

Etorikoksibin vaikutus muiden lääkeaineiden farmakokinetiikkaan

Litium: Ei-steroidirakenteiset tulehduskipulääkkeet vähentävät litiumin erittymistä munuaisista ja lisäävät

siten litiumin

pitoisuutta plasmassa. Veren litiumpitoisuutta on tarpeen mukaan seurattava ja

litiumannosta muutettava käytettäessä ei-steroidirakenteista tulehduskipulääkettä samanaikaisesti litiumin

kanssa. Litiumpitoisuutta on seurattava myös silloin, kun ei-steroidirakenteinen tulehduskipulääkitys

lopetetaan.

Metotreksaatti: Kahdessa tutkimuksessa annettiin seitsemän vuorokauden ajan 60, 90 tai 120 mg

etorikoksibia kerran vuorokaudessa potilaille,

joiden nivelreumaa hoidettiin 7,5 - 20 mg:lla

metotreksaattia kerran viikossa. Etorikoksibi ei 60 ja 90 mg:n annoksina vaikuttanut

metotreksaattipitoisuuksiin plasmassa eikä metotreksaatin munuaispuhdistumaan. Toisessa tutkimuksessa

120 mg:n etorikoksibiannos lisäsi metotreksaattipitoisuutta plasmassa 28 % ja vähensi metotreksaatin

munuaispuhdistumaa 13 %, kun taas toisessa tutkimuksessa vaikutuksia ei havaittu. Metotreksaatin

toksisten vaikutusten asianmukainen seuranta on suositeltavaa, kun potilaalle annetaan samanaikaisesti

etorikoksibia ja metotreksaattia.

Ehkäisytabletit: Kun 60 mg etorikoksibia annettiin yhdessä 35 mikrog etinyyliestradiolia ja 0,5 - 1 mg

noretisteronia sisältävien ehkäisytablettien kanssa 21 vuorokauden ajan, etinyyliestradiolin vakaan tilan

0-24 h

-arvo nousi 37 %. 120 mg:n etorikoksibiannoksen anto kyseisten ehkäisytablettien kanssa joko

samalla kertaa tai 12 tunnin välein, nosti etinyyliestradiolin vakaan tilan AUC

0-24 h

-arvoa 50 - 60 %.

Etinyyliestradiolin

pitoisuuden nousu on huomioitava valittaessa sopivaa ehkäisytablettia käytettäväksi

yhdessä etorikoksibin kanssa. Etinyyliestradiolipitoisuuden

nousu voi lisätä ehkäisytablettien

haittavaikutusten ilmaantuvuutta (esim. laskimoiden tromboemboliat riskiryhmiin kuuluvilla naisilla).

Hormonikorvaushoito: Kun 120 mg etorikoksibia annettiin yhdessä konjugoituja estrogeenejä sisältävän

hormonikorvaushoitovalmisteen (Premarin

0,625 mg) kanssa 28 päivän ajan, konjugoitumattoman

estronin keskimääräinen vakaan tilan AUC

0-24 h

-arvo nousi 41 %, ekviliinin

arvo 76 % ja 17-β-estradiolin

arvo 22 %. Etorikoksibin pitkäaikaiskäyttöön suositeltujen annosten (30, 60 ja 90 mg) vaikutuksia ei ole

tutkittu. Etorikoksibin (120 mg) vaikutukset altistumiseen (AUC

0-24 h

) näille Premarin-valmisteen

sisältämille estrogeeneille olivat alle puolet siitä, mitä havaittiin, kun Premarinia annettiin yksinään ja

annosta suurennettiin 0,625 mg:sta 1,25 mg:aan. Näiden muutosten kliinistä merkitystä ei tunneta, ja

suurempia Premarin-annoksia ei ole tutkittu yhdessä etorikoksibin kanssa. Nämä estrogeenipitoisuuksien

kohoamiset olisi huomioitava, kun valitaan hormonikorvaushoitoa vaihdevuodet ohittaneille naisille, jotka

käyttävät etorikoksibia. Estrogeenialtistuksen lisääntyminen voi lisätä hormonikorvaushoitoon liittyvien

haittavaikutusten riskiä.

Prednisoni ja prednisoloni: Lääkeaineiden yhteisvaikutustutkimuksissa etorikoksibi ei vaikuttanut

kliinisesti merkitsevästi prednisonin ja prednisolonin farmakokinetiikkaan.

Digoksiini: Kun terveille koehenkilöille annettiin 120 mg etorikoksibia kerran vuorokaudessa 10

vuorokauden ajan, plasman digoksiinipitoisuuden vakaan tilan AUC

0-24 h

-arvo ja digoksiinin

munuaispoistuma eivät muuttuneet. Digoksiinin

-arvo nousi hieman (noin 33 %). Useimmille

potilaille tämänsuuruisella nousulla ei yleensä ole merkitystä. Etorikoksibia ja digoksiinia samanaikaisesti

käyttäviä potilaita, joilla on suuri digoksiinimyrkytyksen vaara, on kuitenkin seurattava tällaisten

vaikutusten havaitsemiseksi.

Etorikoksibin vaikutus sulfotransferaasien välityksellä metaboloituviin lääkeaineisiin

Etorikoksibi on ihmisen sulfotransferaasien, erityisesti SULT1E1:n, inhibiittori, ja sen on todettu lisäävän

etinyyliestradiolin pitoisuutta seerumissa. Joskin tiedot monien sulfotransferaasien vaikutuksista ovat

toistaiseksi vähäiset ja niiden kliinistä merkitystä edelleen selvitetään monien lääkeaineiden osalta,

varovaisuus saattaa olla tarpeen annettaessa etorikoksibia samanaikaisesti sellaisten lääkkeiden (esim.

peroraalisen salbutamolin ja minoksidiilin) kanssa, jotka metaboloituvat pääasiassa sulfotransferaasien

välityksellä.

Etorikoksibin vaikutus sytokromi P-450 -isoentsyymien välityksellä metaboloituviin lääk eaineisiin

In vitro -tutkimusten perusteella etorikoksibin ei oleteta inhiboivan sytokromi P-450 -isoentsyymejä 1A2,

2C9, 2C19, 2D6, 2E1 ja 3A4. Tutkimuksessa, jossa terveille koehenkilöille

annettiin 120 mg etorikoksibia

vuorokaudessa, erytromysiini-hengitystesti ei osoittanut muutoksia maksan CYP3A4-aktiivisuudessa.

Muiden lääkeaineiden vaikutukset etorikoksibin farmakokinetiikkaan

Etorikoksibi metaboloituu pääasiassa CYP-entsyymien välityksellä. CYP3A4 näyttää osallistuvan

etorikoksibin metaboliaan in vivo. In vitro -tutkimukset osoittavat, että isoentsyymeistä myös CYP2D6,

CYP2C9, CYP1A2 ja CYP2C19 katalysoivat päämetaboliareittiä. Näiden isoentsyymien kvantitatiivisia

osuuksia ei ole tutkittu in vivo.

Ketokonatsoli: Tutkimuksessa, jossa terveille koehenkilöille annettiin 11 vuorokauden ajan

ketokonatsolia (CYP3A4:n voimakas inhibiittori) 400 mg kerran vuorokaudessa, ei todettu kliinisesti

merkittävää vaikutusta etorikoksibin 60 mg:n kerta-annoksen farmakokinetiikkaan (43 %:n nousu AUC-

arvossa).

Vorikonatsoli ja mikonatsoli: Kun etorikoksibia annettiin samanaikaisesti joko suun kautta otettavan

vorikonatsolin tai paikallisesti käytettävän mikonatsolioraaligeelin (CYP3A4:n voimakkaita

inhibiittoreita) kanssa, etorikoksibialtistus lisääntyi hieman, mutta julkaistujen tietojen perusteella tämän

ei katsota olevan kliinisesti merkitsevää.

Rifampisiini: Tutkimuksissa etorikoksibin anto yhdessä rifampisiinin (sytokromi P-450 -entsyymien

voimakas induktori) kanssa vähensi plasman etorikoksibipitoisuutta 65 %. Yhteisvaikutuksen seurauksena

saattavat oireet tulla esiin uudelleen, kun etorikoksibia annetaan yhdessä rifampisiinin kanssa. Tämän

tiedon perusteella etorikoksibin annoksen nostamista saatetaan harkita. Annostusta ei kuitenkaan

suositella lisättävän, koska tutkimuksia kuhunkin käyttöaiheeseen suositeltuja suuremmilla

etorikoksibiannoksilla yhdistettynä rifampisiinihoitoon

ei ole tehty (ks. kohta 4.2).

Antasidit: Antasideilla ei ole kliinisesti merkittävää vaikutusta etorikoksibin farmakokinetiikkaan.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Etorikoksibin käytöstä raskaana olevilla naisilla ei ole kliinistä tietoa. Eläinkokeissa on havaittu

lisääntymistoksisia vaikutuksia (ks. kohta 5.3). Mahdollisia riskejä raskaana olevalle naiselle ei tunneta.

Muiden tunnettujen prostaglandiinisynteesiä estävien lääkeaineiden tavoin myös etorikoksibi saattaa

heikentää kohdun supistuksia ja aiheuttaa ductus arteriosuksen ennenaikaisen sulkeutumisen raskauden

viimeisen kolmanneksen aikana. Etorikoksibin käyttö on vasta-aiheinen raskauden ajan (ks. kohta 4.3).

Jos nainen tulee raskaaksi etorikoksibihoidon aikana, on hoito lopetettava.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö etorikoksibi ihmisen rintamaitoon. Etorikoksibi erittyy imettävän rotan maitoon.

Etorikoksibia käyttävät naiset eivät saa imettää (ks. kohdat 4.3 ja 5.3).

Hedelmällisyys

Etorikoksibia, kuten ei muitakaan lääkeaineita, joiden tiedetään inhiboivan COX 2:ta, ei suositella

annettavaksi naisille, jotka yrittävät tulla raskaaksi.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Etoricoxib ratiopharm -lääkkeellä voi olla kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Potilaan tulee pidättäytyä autolla ajosta ja koneiden käytöstä, jos hänellä esiintyy heitehuimausta,

huimausta tai uneliaisuutta etorikoksibihoidon aikana.

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Kliinisissä tutkimuksissa etorikoksibin turvallisuutta on selvitetty 9 295 ihmisellä, joista 6 757:lla oli

nivelrikko, nivelreuma, krooninen alaselkäkipu tai selkärankareuma (nivelrikkoa tai nivelreumaa

sairastavista potilaista noin 600 hoidettiin vähintään yhden vuoden ajan).

Kliinisissä tutkimuksissa haittavaikutusprofiili oli samanlainen sekä nivelrikko- että nivelreumapotilailla,

jotka saivat etorikoksibia vähintään vuoden ajan.

Kliinisessä tutkimuksessa, jossa annettiin etorikoksibia 120 mg kerran vuorokaudessa kahdeksan päivän

ajan akuutin kihtiartriitin

hoitoon, haittavaikutukset olivat yleisesti ottaen samankaltaiset kuin mitä oli

ilmoitettu tutkimuksissa, joissa etorikoksibia oli annettu nivelrikon, nivelreuman tai kroonisen

alaselkäkivun hoitoon.

Kardiovaskulaarista turvallisuutta kartoittavassa tutkimusohjelmassa, johon kerättiin kolmen vaikuttavalla

vertailuaineella kontrolloidun

tutkimuksen yhdistetyt tulokset, 17 412 nivelrikkoa tai nivelreumaa

sairastavaa potilasta hoidettiin etorikoksibilla (60 mg tai 90 mg) keskimäärin noin 18 kuukauden ajan.

Tämän ohjelman turvallisuustulokset ja yksityiskohdat on esitetty kohdassa 5.1.

Kliinisissä tutkimuksissa, joissa 614 potilaalle annettiin etorikoksibia (90 mg tai 120 mg)

hammaskirurgisen toimenpiteen jälkeisen akuutin kivun hoitoon, haittavaikutusprofiili oli yleensä

samanlainen kuin tutkimuksissa, joissa etorikoksibia annettiin nivelrikon, nivelreuman tai kroonisen

alaselkäkivun hoitoon.

Haittavaikutustaulukko

Seuraavia haittavaikutuksia raportoitiin useammin etorikoksibilla kuin lumelääkkeellä kliinisissä

tutkimuksissa, joissa nivelrikkoa, nivelreumaa, kroonista alaselkäkipua tai selkärankareumaa sairastaville

potilaille annettiin 30 mg, 60 mg tai 90 mg etorikoksibia annossuositusten mukaisesti enintään 12 viikon

ajan. MEDAL-ohjelman tutkimuksissa etorikoksibia annettiin enimmillään kolmen ja puolen vuoden ajan

ja akuutin kivun lyhytaikaisissa tutkimuksissa etorikoksibia annettiin enimmillään seitsemän päivän ajan.

Seuraavia haittavaikutuksia on todettu kliinisissä tutkimuksissa, MEDAL-ohjelman tutkimuksissa, akuutin

kivun lyhytaikaisissa tutkimuksissa ja markkinoille tulon jälkeisessä kliinisessä käytössä (ks. Taulukko 1):

Taulukko 1:

Elinjärje s te lmä

Haittavaikutus

Esiintymistiheys*

Infektiot

kuiva alveoliitti

Yleinen

gastroenteriitti, ylähengitystieinfektio,

virtsatieinfektio

Melko harvinainen

Veri ja imukudos

anemia (ensisijaisesti liittyneenä

ruoansulatuskanavan verenvuotoon),

leukopenia, trombosytopenia

Melko harvinainen

Immuunijärjestelmä

yliherkkyys

‡ ß

Melko harvinainen

angioedeema/anafylaktiset/anafylaktoidiset

reaktiot mukaan lukien sokki

Harvinainen

Aineenvaihdunta ja

ravitsemus

edeema/nesteretentio

Yleinen

ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen,

painon nousu

Melko harvinainen

Psyykkiset häiriöt

ahdistuneisuus, masennus, tarkkaavaisuuden

heikkeneminen, aistiharhat

Melko harvinainen

sekavuus

, levottomuus

Harvinainen

Hermosto

heitehuimaus, päänsärky

Yleinen

makuhäiriöt, unettomuus,

parestesiat/hypestesiat, uneliaisuus

Melko harvinainen

Silmät

näön hämärtyminen, sidekalvotulehdus

Melko harvinainen

Kuulo ja tasapainoelin

tinnitus, huimaus

Melko harvinainen

Sydän

sydämentykytys, rytmihäiriöt

Yleinen

eteisvärinä, sydämen tiheälyöntisyys

,

kongestiivinen sydämen vajaatoiminta,

epäspesifiset EKG-muutokset, angina

pectoris

, sydäninfarkti

Melko harvinainen

Verisuonisto

kohonnut verenpaine

Yleinen

punastuminen, aivoinfarkti

, TIA-kohtaus,

hypertensiivinen kriisi

,

verisuonitulehdus

Melko harvinainen

Hengityselimet, rintakehä ja

välikarsina

bronkospasmi

Yleinen

yskä, hengenahdistus, nenäverenvuoto

Melko harvinainen

Ruoansulatuselimistö

vatsakipu

Hyvin yleinen

ummetus, ilmavaivat, gastriitti,

närästys/happamat röyhtäykset, ripuli,

dyspepsia/ruoansulatushäiriöt, pahoinvointi,

oksentelu, ruokatorvitulehdus, suun

haavaumat

Yleinen

vatsan turvotus, suolen toiminnan

muuttuminen, suun kuivuminen, maha-

pohjukaissuolihaava, mahahaava, mukaan

lukien ruoansulatuskanavan perforaatio ja

verenvuoto, ärtynyt paksusuoli,

haimatulehdus

Melko harvinainen

Maksa ja sappi

ALAT-arvon nousu, ASAT-arvon nousu

Yleinen

hepatiitti‡

Harvinainen

maksan vajaatoiminta

, keltaisuus

Harvinainen

Iho ja ihonalainen kudos

mustelmat

Yleinen

kasvojen turvotus, kutina, ihottuma, punoitus

nokkosihottuma

Melko harvinainen

Stevens-Johnsonin oireyhtymä

, toksinen

epidermaalinen nekrolyysi

, toistopunoittuma

(lääkeihottuma)

Harvinainen

Luusto, lihakset ja sidekudos lihaskrampit tai -spasmit, tuki- ja

liikuntaelimistön

kipu tai jäykkyys

Melko harvinainen

Munuaiset ja virtsatiet

proteinuria, kohonnut seerumin kreatiniini,

munuaisten vajaatoiminta/munuaisten

toimintahäiriöt

(ks. kohta 4.4)

Melko harvinainen

Yleisoireet ja antopaikassa

todettavat haitat

voimattomuus/väsymys, nuhakuumeen

kaltainen tauti

Yleinen

rintakipu

Melko harvinainen

Tutkimukset

veren ureatyppiarvon nousu,

kreatiinifosfokinaasipitoisuuden

nousu,

hyperkalemia, uraattiarvon nousu

Melko harvinainen

veren natriumpitoisuuden pieneneminen

Harvinainen

* Esiintymistiheys:

Määritelty jokaiselle haittavaikutukselle kliinisten tutkimusten tietokannassa

raportoitujen tapausten määrän perusteella. Hyvin yleinen (≥ 1/10), Yleinen (≥ 1/100, < 1/10), Melko

harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), Harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), Hyvin harvinainen (< 1/10 000).

Tämä haittavaikutus havaittiin lääkkeen markkinoille tulon jälkeisessä seurannassa. Sen raportoitu

esiintymistiheys on arvioitu kliinisten tutkimusten käyttöaiheen ja hyväksytyn annoksen mukaan

yhdistetyissä tuloksissa havaitun suurimman esiintymistiheyden perusteella.

Esiintymistiheys “Harvinainen” määriteltiin valmisteyhteenvetoja koskevan ohjeen (tark. 2, syyskuu

2009) mukaisesti. Perusteena käytettiin faasin III tutkimusten annoksen ja käyttöaiheen mukaan

yhdistettyjen tulosten analyysistä saatua arvioitua 95 %:in luottamusvälin ylärajaa 0 tapaukselle.

Yhdistettyjen tulosten analyysissä etorikoksibilla hoidettujen tutkimushenkilöiden lukumäärä (n) oli

15 470.

Yliherkkyys kattaa termit “allergia”, “lääkeaineallergia”, “lääkeaineyliherkkyys”, “yliherkkyys”,

”tarkemmin määrittelemätön yliherkkyys”, ”yliherkkyysreaktio” ja ”epäspesifinen allergia”.

Pitkäkestoisten lumelääke- ja aktiiviainekontrolloitujen kliinisten tutkimusten analyysien perusteella,

selektiivisiin

COX 2:n estäjiin liittyy lisääntynyt vakavien tromboottisten valtimotapahtumien (mukaan

lukien sydän - ja aivoinfarktin) vaara. Tämänhetkisten tutkimustietojen mukaan tällaisten

haittavaikutusten absoluuttisen riskin lisääntyminen ei todennäköisesti ole yli 1 %/vuosi (melko

harvinainen).

Ei-steroidirakenteisten tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä on todettu seuraavia vakavia

haittavaikutuksia, joiden mahdollisuutta ei voida sulkea pois etorikoksibin käytön yhteydessä:

munuaistoksisuus, mm. interstitiaalinefriitti

ja nefroottinen oireyhtymä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista.

Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon

ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Kliinisissä tutkimuksissa etorikoksibin anto enimmillään 500 mg:n kerta-annoksina ja enimmillään 150

mg:n vuorokausiannoksina 21 vuorokauden ajan ei aiheuttanut merkitseviä toksisia vaikutuksia.

Etorikoksibia käytettäessä on raportoitu akuutteja yliannostustapauksia, mutta useimmissa tapauksissa ei

raportoitu haittavaikutuksia. Yleisimmin todetut haittavaikutukset olivat yhdenmukaisia etorikoksibin

turvallisuusprofiilin

kanssa (esim. ruoansulatuskanavan haitat, sydän- ja munuaishaitat).

Yliannostus on syytä hoitaa tavanomaisin tukitoimenpitein,

esim. poistamalla imeytymätön lääkeaine

ruoansulatuskanavasta, seuraamalla potilaan kliinistä tilaa ja tarpeen mukaan aloittamalla elintoimintoja

tukeva hoito.

Etorikoksibi ei poistu verestä hemodialyysissä. Ei tiedetä, poistuuko etorikoksibi verestä

peritoneaalidialyysin yhteydessä.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Ei-steroidirakenteiset tulehduskipu- ja reumalääkkeet, koksibit.

ATC-koodi: M01AH05.

Vaikutusmekanismi

Etorikoksibi on suun kautta otettava, kliinisellä annosalueellaan selektiivinen syklo-oksigenaasi 2:n (COX

2) estäjä.

Kaikissa kliinis-farmakologisissa tutkimuksissa etorikoksibi esti annosriippuvaisesti syklo-oksigenaasi

2:ta ilman syklo-oksigenaasi 1:n inhibitiota. Enimmäisvuorokausiannos oli 150 mg. Etorikoksibi ei

estänyt mahalaukun prostaglandiinisynteesiä eikä vaikuttanut trombosyyttien toimintaan.

Syklo-oksigenaasi osallistuu prostaglandiinien muodostukseen. Entsyymistä tunnetaan kaksi

isoentsyymiä: COX 1 ja COX 2. COX 2 -isoentsyymin on osoitettu indusoituvan tulehdusta edistävien

ärsykkeiden vaikutuksesta, ja sen on esitetty olevan avainasemassa kipua, tulehdusta ja kuumetta

välittävien prostanoidien synteesissä. COX 2 -isoentsyymi vaikuttaa myös ovulaatioon, munasolun

kiinnittymiseen ja ductus arteriosuksen sulkeutumiseen sekä munuaistoiminnan säätelyyn ja

keskushermoston toimintoihin

(kuumeen induktioon, kivun aistimiseen ja kognitiivisiin toimintoihin).

COX 2:lla saattaa olla myös merkitystä haavaumien paranemisessa. COX 2:ta on löydetty ihmisen

mahalaukun haavaumia ympäröivästä kudoksesta, mutta sen merkitystä haavaumien paranemisessa ei ole

tutkimuksin vahvistettu.

Kliininen teho ja turvallisuus

Teho

Nivelrikkoa sairastavilla potilailla 60 mg etorikoksibia kerran vuorokaudessa lievensi merkitsevästi kipuja

ja paransi potilaiden arviota tautinsa vaikeusasteesta. Nämä myönteiset vaikutukset alkoivat jo toisena

hoitovuorokautena, ja ne säilyivät jopa 52 viikon pituisen hoidon ajan. Tutkimuksissa, joissa potilaat

saivat etorikoksibia 30 mg kerran vuorokaudessa, etorikoksibihoito

osoittautui huomattavasti

tehokkaammaksi kuin lumelääkehoito 12 viikon pituisen hoitojakson ajan (hoidon tehoa arvioitiin

vastaavalla tavalla kuin edellä mainituissa tutkimuksissa). Etorikoksibin annosta selvittävässä

tutkimuksessa 60 mg:n etorikoksibiannos paransi merkittävästi enemmän kolmea ensisijaista

päätetapahtumaa kuin 30 mg:n etorikoksibiannos kuuden viikon pituisen hoidon ajan. 30 mg:n

etorikoksibiannosta ei ole tutkittu käsien nivelrikon hoidossa.

Nivelreumaa sairastavilla potilailla 60 mg ja 90 mg etorikoksibia kerran vuorokaudessa lievensivät

merkitsevästi kipuja ja tulehdusta ja paransivat merkitsevästi nivelten liikkuvuutta. Tutkimuksissa, joissa

arvioitiin 60 mg:n ja 90 mg:n annoksia, nämä myönteiset vaikutukset säilyivät 12 viikon pituisten

hoitojaksojen ajan. Tutkimuksessa, jossa 60 mg:n annosta verrattiin 90 mg:n annokseen, sekä 60 mg

etorikoksibia kerran vuorokaudessa että 90 mg etorikoksibia kerran vuorokaudessa olivat tehokkaampia

kuin plasebo. 90 mg:n annos oli tehokkaampi kuin 60 mg:n annos, kun mittarina käytettiin potilaan omaa

arviota kivusta (Patient Global Assessment of Pain) (0–100 mm:n kipujana) ja keskimääräinen

paraneminen oli -2,71 mm (95 % CI: -4,98 mm, -0,45 mm).

Potilailla, joilla oli akuutti kihtikohtaus, 120 mg etorikoksibia kerran vuorokaudessa kahdeksan

vuorokauden ajan lievensi keskivaikeaa ja erittäin kovaa nivelkipua sekä tulehdusta yhtä tehokkaasti kuin

50 mg indometasiinia kolmesti vuorokaudessa. Kivun lievittyminen alkoi jo neljä tuntia hoidon

aloittamisesta. Kun 60 mg:n annosta verrattiin toisessa tutkimuksessa 90 mg:n annokseen, 60 mg

etorikoksibia vuorokaudessa ja 90 mg etorikoksibia vuorokaudessa olivat yhtä tehokkaita kuin 1000 mg

naprokseenia vuorokaudessa. Niillä potilailla,

jotka eivät saaneet riittävää vastetta annoksella 60 mg

vuorokaudessa 6 viikon ajan, annoksen nostaminen tasolle 90 mg vuorokaudessa paransi spinaalisen

kivun intensiteetin pistemäärää (0–100 mm:n kipujana) verrattuna hoidon jatkamiseen annoksella 60 mg

vuorokaudessa ja keskimääräinen paraneminen oli -2,70 mm (95 % CI: -4,88 mm, -0,52 mm).

Selkärankareumaa sairastavilla potilailla 90 mg etorikoksibia kerran vuorokaudessa lievensi merkittävästi

selkärangan kipua, tulehdusta ja jäykkyyttä sekä paransi sen toimintaa. Etorikoksibin suotuisa vaikutus

havaittiin jo toisena hoitopäivänä ja se säilyi koko 52 viikon hoitojakson ajan.

Hammaskirurgisen toimenpiteen jälkeisen kivun hoidosta tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa etorikoksibia

annettiin 90 mg kerran vuorokaudessa enintään kolmen vuorokauden ajan. Niiden potilaiden alaryhmässä,

joilla esiintyi kohtalaista kipua lähtötilanteessa, etorikoksibi (90 mg) lievitti kipua yhtä tehokkaasti kuin

ibuprofeeni (600 mg) (etorikoksibi 16,11, ibuprofeeni 16,39; p = 0,722) ja tehokkaammin kuin

parasetamoli/kodeiini (600 mg/60 mg) (11,00; p < 0,001) ja lumelääke (6,84; p < 0,001), kun mittarina oli

tehokas kivun lievittyminen (total pain relief) kuuden ensimmäisen tunnin aikana lääkkeen ottamisesta

(TOPAR6). Sellaisten potilaiden osuus, jotka raportoivat käyttäneensä lisälääkkeitä ensimmäisen

vuorokauden aikana tutkimuslääkkeen ottamisen jälkeen, oli etorikoksibiryhmässä (90 mg) 40,8 %,

ibuprofeeniryhmässä (600 mg 6 tunnin välein) 25,5 % ja parasetamoli/kodeiini-ryhmässä (600 mg/60 mg

6 tunnin välein) 46,7 %. Lumelääkeryhmässä vastaava luku oli 76,2 %. Tässä tutkimuksessa etorikoksibin

(90 mg) vaikutus (havaittava kivun lievitys) alkoi 28 minuutin (mediaani) kuluttua lääkkeen ottamisesta.

Turvallisuus

MEDAL-ohjelma (Multinational Etoricoxib and Diclofenac Arthritis Long-term Program)

MEDAL-ohjelma oli prospektiivinen, kardiovaskulaarista turvallisuutta kartoittava ohjelma, joka koostui

kolmen satunnaistetun, kaksoissokkoutetun ja vaikuttavalla vertailuaineella kontrolloidun

tutkimuksen

(MEDAL, EDGE II ja EDGE) yhdistetyistä tuloksista.

MEDAL-tutkimus oli kardiovaskulaarisia vaikutuksia kartoittava, päätetapahtumista riippuva tutkimus.

Siinä oli mukana 17 804 nivelrikko- ja 5 700 nivelreumapotilasta, jotka saivat etorikoksibia 60 mg/vrk

(nivelrikko) tai 90 mg/vrk (nivelrikko ja nivelreuma) tai diklofenaakkia 150 mg/vrk keskimäärin 20,3

kuukauden ajan (enintään 42,3 kuukautta, mediaani 21,3 kuukautta). Tässä tutkimuksessa rekisteröitiin

vain vakavat haittatapahtumat ja mistä tahansa haittatapahtumasta johtuneet hoidon keskeyttämiset.

EDGE- ja EDGE II -tutkimuksissa verrattiin etorikoksibin ja diklofenaakin siedettävyyttä

ruoansulatuskanavassa. EDGE-tutkimuksessa oli mukana 7 111 nivelrikkopotilasta, jotka saivat

etorikoksibia 90 mg/vrk (1,5-kertainen annos nivelrikon suositusannokseen verrattuna) tai diklofenaakkia

150 mg/vrk keskimäärin 9,1 kuukauden ajan (enintään 16,6 kuukautta, mediaani 11,4 kuukautta). EDGE

II -tutkimuksessa oli mukana 4 086 nivelreumapotilasta, jotka saivat etorikoksibia 90 mg/vrk tai

diklofenaakkia 150 mg/vrk keskimäärin 19,2 kuukauden ajan (enintään 33,1 kuukautta, mediaani 24

kuukautta).

Yhdistettyihin tietoihin perustuva MEDAL-ohjelma käsitti 34 701 nivelrikkoa tai nivelreumaa sairastavaa

potilasta, jotka saivat hoitoa keskimäärin 17,9 kuukauden ajan (enintään 42,3 kuukautta, mediaani 16,3

kuukautta). Heistä noin 12 800 potilasta sai hoitoa yli 24 kuukauden ajan. Ohjelmaan mukaan otetuilla

potilailla oli erityyppisiä kardiovaskulaarisia ja ruoansulatuskanavan riskitekijöitä lähtötilanteessa.

Potilaat, joilla oli hiljattain ollut sydäninfarkti tai joille oli tehty sepelvaltimon ohitusleikkaus tai

pallolaajennus tutkimukseen ottoa edeltäneiden 6 kuukauden aikana, suljettiin pois. Mahalaukun

limakalvoa suojaavan lääkityksen ja pienten asetyylisalisyylihappoannosten käyttö oli tutkimuksissa

sallittua.

Yleinen turvallisuus:

Etorikoksibihoidon

ja diklofenaakkihoidon

välillä ei ollut merkitsevää eroa tromboottisten sydän- ja

verisuonitapahtuminen määrässä. Sydän- ja munuaisperäisiä tapahtumia todettiin useammin

etorikoksibiryhmässä kuin diklofenaakkiryhmässä ja tämä vaikutus oli suhteessa annokseen (ks. kyseiset

tulokset alla). Ruoansulatuskanavaan ja maksaan kohdistuvat haittatapahtumat olivat yleisempiä

diklofenaakkiryhmässä kuin etorikoksibiryhmässä. EDGE- ja EDGE II -tutkimuksissa haittavaikutukset

olivat yleisempiä etorikoksibiryhmässä kuin diklofenaakkiryhmässä. MEDAL- tutkimuksessa vakavat tai

hoidon keskeyttämiseen johtaneet haittavaikutukset olivat yleisempiä etorikoksibiryhmässä kuin

diklofenaakkiryhmässä.

Kardiovaskulaariseen turvallisuuteen liittyvät tulokset:

Vahvistetut vakavat tromboottiset kardiovaskulaariset haittatapahtumat (sydäntapahtumat ja

aivoverenkierron ja perifeerisen verenkierron tapahtumat) olivat yhtä yleisiä etorikoksibia ja

diklofenaakkia saaneiden ryhmissä, ja yhteenveto tuloksista on esitetty alla olevassa taulukossa.

Etorikoksibin ja diklofenaakin välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa tromboottisten

tapahtumien ilmaantuvuudessa missään analysoidussa alaryhmässä, kuten ei myöskään lähtötilanteen

kardiovaskulaarisen riskin mukaan luokitelluissa potilasryhmissä. Erikseen tarkasteltuna vahvistettujen

vakavien tromboottisten kardiovaskulaaristen haittatapahtumien suhteellinen vaara oli sama, kun

etorikoksibiannoksena oli 60 mg tai 90 mg ja diklofenaakkiannoksena 150 mg.

Taulukko 2: Vahvis te ttuje n tromboottis te n kardiovas kulaaritapahtumie n ilmaantuvuus

(yhdis te ttyihin tietoihin perustuva MEDAL-ohjelma)

Etorikoksibi

(n = 16 819)

25 836 potilasvuotta

Diklofenaakki

(n = 16 483)

24 766 potilasvuotta

Hoitojen vertailu

Ilmaantuvuus†

(95 % CI)

Ilmaantuvuus†

(95 % CI)

Suhteellinen riski

(95 % CI)

Vahvistetut vakavat tromboottiset kardiovaskulaariset haittatapahtumat

Per-protocol

1,24 (1,11 - 1,38)

1,30 (1,17 - 1,45)

0,95 (0,81 - 1,11)

Intent-to-treat

1,25 (1,14 - 1,36)

1,19 (1,08 - 1,30)

1,05 (0,93 - 1,19)

Vahvistetut sydäntapahtumat

Per-protocol

0,71 (0,61 - 0,82)

0,78 (0,68 - 0,90)

0,90 (0,74 - 1,10)

Intent-to-treat

0,69 (0,61 - 0,78)

0,70 (0,62 - 0,79)

0,99 (0,84 - 1,17)

Vahvistetut aivoverenkierron tapahtumat

Per-protocol

0,34 (0,28 - 0,42)

0,32 (0,25 - 0,40)

1,08 (0,80 - 1,46)

Intent-to-treat

0,33 (0,28 - 0,39)

0,29 (0,24 - 0,35)

1,12 (0,87 - 1,44)

Vahvistetut perifeerisen verenkierron tapahtumat

Per-protocol

0,20 (0,15 - 0,27)

0,22 (0,17 - 0,29)

0,92 (0,63 - 1,35)

Intent-to-treat

0,24 (0,20 - 0,30)

0,23 (0,18 - 0,28)

1,08 (0,81 - 1,44)

Tapahtumia / 100 potilasvuotta, CI = luottamusväli

n = potilaiden kokonaismäärä, joka mukana per-protocol -populaatiossa

Per-protocol: Kaikki tapahtumat tutkimushoidon aikana tai 14 päivän kuluessa hoidon

lopettamisen jälkeen (poissuljettuna potilaat, jotka ottivat alle 75 % tutkimuslääkkeestä tai

käyttivät muuta kuin tutkittavaa tulehduskipulääkettä yli 10 % ajasta).

Intent-to-treat: Kaikki vahvistetut tapahtumat tutkimuksen päättymiseen saakka (mukana myös

potilaat, jotka mahdollisesti käyttivät muuta kuin tutkimuslääkettä tutkimuslääkkeen

lopettamisen jälkeen). Satunnaistettujen potilaiden kokonaismäärä, n = 17 412 etorikoksibilla

ja 17 289 diklofenaakilla.

Kardiovaskulaarikuolleisuus, samoin kuin kokonaiskuolleisuuskin,

oli etorikoksibia ja diklofenaakkia

saaneissa ryhmissä samansuuruinen.

Sydän- ja munuaisperäiset tapahtumat:

Noin 50 prosentilla MEDAL-tutkimukseen otetuista potilaista esiintyi hypertensiota lähtötilanteessa.

Tässä tutkimuksessa hypertensioon liittyneistä haittatapahtumista johtuneet hoidon keskeyttämiset olivat

tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä etorikoksibia kuin diklofenaakkia saaneilla potilailla. Sydämen

kongestiiviseen vajaatoimintaan liittyneitä haittatapahtumia (hoidon keskeyttämisiä ja vakavia

tapahtumia) esiintyi etorikoksibia 60 mg/vrk saaneilla potilailla yhtä yleisesti kuin diklofenaakkia 150

mg/vrk saaneilla, mutta etorikoksibia 90 mg/vrk saaneilla potilailla nämä tapahtumat olivat yleisempiä

kuin diklofenaakkia 150 mg/vrk saaneilla (ero oli tilastollisesti merkitsevä etorikoksibin 90 mg:n

annoksen ja diklofenaakin 150 mg:n annoksen välillä MEDAL-tutkimuksen nivelrikkoryhmässä).

Vahvistettuja sydämen kongestiiviseen vajaatoimintaan liittyneitä haittatapahtumia (vakavat tapahtumat ja

tapahtumat, jotka johtivat sairaalahoitoon tai ensiavussa käyntiin) esiintyi etorikoksibia saaneilla potilailla

yleisemmin kuin diklofenaakkia 150 mg/vrk saaneilla potilailla,

mutta ero ei ollut tilastollisesti

merkitsevä. Vaikutus oli suhteessa annokseen. Edeemaan liittyneistä haittatapahtumista johtuneita hoidon

keskeyttämisiä esiintyi etorikoksibia saaneilla potilailla yleisemmin kuin diklofenaakkia 150 mg/vrk

saaneilla potilailla ja vaikutus oli suhteessa annokseen (tilastollisesti merkitsevä etorikoksibiannoksella 90

mg, mutta ei annoksella 60 mg).

EDGE- ja EDGE II -tutkimusten sydän- ja munuaisvaikutuksia koskevat tulokset olivat yhdenmukaisia

MEDAL-tutkimuksessa kuvattujen kanssa.

MEDAL-ohjelmaan kuuluvissa tutkimuksissa etorikoksibihoidon (60 mg ja 90 mg) absoluuttinen

keskeyttämisprosentti oli kaikissa hoitoryhmissä korkeintaan 2,6 % hypertension vuoksi, korkeintaan

1,9 % edeeman vuoksi ja korkeintaan 1,1 % sydämen kongestiivisen vajaatoiminnan vuoksi.

Keskeyttämisiä oli enemmän etorikoksibiannoksella 90 mg kuin annoksella 60 mg.

Siedettävyys ruoansulatuskanavassa MEDAL-ohjelmassa:

Mistä tahansa ruoansulatuskanavan kliinisestä haittatapahtumasta (esim. ruoansulatushäiriöt, vatsakipu,

haavaumat) johtuvia hoidon keskeyttämisiä esiintyi merkitsevästi vähemmän etorikoksibia kuin

diklofenaakkia saaneilla potilailla kaikissa kolmessa MEDAL-ohjelmaan kuuluvassa tutkimuksessa.

Ruoansulatuskanavan kliinisistä haittatapahtumista johtuneita hoidon keskeyttämisiä oli koko

tutkimusjakson aikana sataa potilasvuotta kohti: 3,23 etorikoksibiryhmässä ja 4,96 diklofenaakkiryhmässä

MEDAL-tutkimuksessa; 9,12 etorikoksibi- ja 12,28 diklofenaakkiryhmässä EDGE-tutkimuksessa; ja 3,71

etorikoksibi- ja 4,81 diklofenaakkiryhmässä EDGE II -tutkimuksessa.

Turvallisuus ruoansulatuskanavassa MEDAL-ohjelmassa:

Ylemmän ruoansulatuskanavan tapahtumiksi määriteltiin perforaatio, haavauma ja verenvuoto.

Komplisoituneiksi

ylemmän ruoansulatuskanavan tapahtumiksi määriteltiin perforaatiot, obstruktiot ja

komplisoitunut

verenvuoto ja komplisoitumattomiksi

tapahtumiksi komplisoitumattomat verenvuodot ja

komplisoitumattomat haavaumat. Ylemmän ruoansulatuskanavan tapahtumien kokonaismäärä oli

merkitsevästi pienempi etorikoksibiryhmässä kuin diklofenaakkiryhmässä. Komplisoituneiden

tapahtumien määrässä ei ollut merkitsevää eroa etorikoksibin ja diklofenaakin välillä. Ylemmän

ruoansulatuskanavan vuototapahtumien (sekä komplisoidut että komplisoitumattomat) määrässä ei ollut

merkitsevää eroa etorikoksibin ja diklofenaakin välillä. Etorikoksibin hyöty ylemmän

ruoansulatuskanavan kannalta diklofenaakkiin verrattuna ei ollut tilastollisesti merkitsevä potilailla, jotka

käyttivät samanaikaisesti pientä asetyylisalisyylihappoannosta (noin 33 % potilaista).

Vahvistettujen komplisoituneiden ja komplisoitumattomien ylemmän ruoansulatuskanavan kliinisten

tapahtumien (perforaatioiden, haavaumien ja verenvuotojen) määrä sataa potilasvuotta kohti oli

etorikoksibia saaneilla potilailla 0,67 (95 %:in luottamusväli 0,57 - 0,77) ja diklofenaakkia saaneilla 0,97

(95 %:in luottamusväli 0,85 - 1,10), joten suhteellinen riski on 0,69 (95 %:in luottamusväli 0,57 - 0,83).

Vahvistettujen ylemmän ruoansulatuskanavan tapahtumien ilmaantuvuutta tarkasteltiin iäkkäiden

potilaiden ryhmissä, ja niiden todettiin vähentyneen eniten ≥ 75-vuotiaiden ikäryhmässä [etorikoksibia

saaneilla potilailla 1,35 (95 %:in luottamusväli 0,94 - 1,87) ja diklofenaakkia saaneilla 2,78 (95 %:in

luottamusväli 2,14 - 3,56) tapahtumaa sataa potilasvuotta kohti].

Vahvistettujen alemman ruoansulatuskanavan kliinisten tapahtumien (ohut- tai paksusuolen

perforaatioiden, obstruktioiden tai verenvuotojen) esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa etorikoksibia

ja diklofenaakkia saaneiden potilaiden välillä.

Maksan turvallisuuteen liittyvät tulokset MEDAL-ohjelmasta:

Etorikoksibihoitoon

liittyi tilastollisesti merkitsevästi vähemmän maksan haittavaikutuksista johtuneita

hoidon keskeyttämisiä kuin diklofenaakkihoitoon.

Yhdistettyihin tuloksiin perustuvassa MEDAL-

ohjelmassa 0,3 % etorikoksibia ja 2,7 % diklofenaakkia saaneista potilaista keskeytti hoidon maksaan

kohdistuneiden haittavaikutusten vuoksi. Ilmaantuvuus sataa potilasvuotta kohti oli etorikoksibia saaneilla

potilailla 0,22 ja diklofenaakkia saaneilla 1,84 (p-arvo oli < 0,001, kun etorikoksibia verrattiin

diklofenaakkiin). Useimmat MEDAL-ohjelmassa todetut maksan haittavaikutukset eivät kuitenkaan olleet

vakavia.

Muut turvallisuustiedot – tromboottiset sydän- ja verisuonitapahtumat

Muissa kliinisissä tutkimuksissa kuin MEDAL-ohjelman mukaisissa tutkimuksissa noin 3 100 potilasta

sai vähintään 60 mg etorikoksibia vuorokaudessa vähintään 12 viikon ajan. Vahvistettujen vakavien

tromboottisten sydän- ja verisuonitapahtumien ilmaantuvuudessa ei havaittu eroa vähintään 60 mg

etorikoksibia saaneiden potilaiden ja lumelääkettä tai muuta ei-steroidirakenteista tulehduskipulääkettä (ei

naprokseenia) saaneiden potilaiden välillä. Tapahtumien ilmaantuvuus oli kuitenkin suurempi

etorikoksibia saaneilla potilailla kuin 500 mg naprokseenia kahdesti vuorokaudessa saaneilla potilailla.

Eräiden COX 1:tä inhiboivien ei-steroidairakenteisten tulehduskipulääkkeiden ja selektiivisten COX 2:n

estäjien välinen ero niiden trombosyyttien aggregaatiota estävässä vaikutuksessa saattaa olla kliinisesti

merkitsevä hoidettaessa potilaita, joilla on suuri tromboembolioiden vaara. Selektiiviset COX 2:n estäjät

vähentävät systeemisen (ja siten mahdollisesti endoteelisen) prostasykliinin muodostumista vaikuttamatta

verihiutaleiden tromboksaanisynteesiin. Näiden havaintojen kliinistä merkitystä ei ole osoitettu.

Muut turvallisuustiedot – ruoansulatuskanavan tapahtumat

Kahdessa 12 viikon kestoisessa kaksoissokkoutetussa endoskopiatutkimuksessa maha-

pohjukaissuolihaavan ilmaantuvuus oli merkitsevästi pienempi potilailla,

jotka olivat saaneet 120 mg

etorikoksibia kerran vuorokaudessa, kuin potilailla,

jotka olivat saaneet joko 500 mg naprokseenia

kahdesti vuorokaudessa tai 800 mg ibuprofeenia kolmesti vuorokaudessa. Maha-pohjukaissuolihaavan

ilmaantuvuus oli suurempi etorikoksibia saaneilla potilailla kuin lumelääkettä saaneilla potilailla.

Munuaisten toimintaa koskeva tutkimus – iäkkäät potilaat

Satunnaistettuun, kaksoissokkoutettuun, lumelääkekontrolloituun rinnakkaisryhmätutkimukseen osallistui

60– 85-vuotiaita henkilöitä, jotka olivat natriumrajoitteisella dieetillä (200 mmol/vrk). Tutkimuksessa

arvioitiin 15 vuorokautta kestäneen etorikoksibi- (90 mg), selekoksibi- (200 mg kahdesti vuorokaudessa),

naprokseeni- (500 mg kahdesti vuorokaudessa) ja lumelääkehoidon vaikutusta virtsan natriumeritykseen,

verenpaineeseen ja muihin munuaisten toimintaa mittaaviin muuttujiin. Etorikoksibin, selekoksibin ja

naprokseenin vaikutukset virtsan natriumeritykseen olivat samanlaiset koko kahden viikon hoidon ajan.

Kaikki aktiivivertailuaineet aiheuttivat systolisen verenpaineen kohoamisen verrattuna lumelääkkeeseen.

Etorikoksibihoitoon

liittyi kuitenkin tilastollisesti merkitsevä verenpaineen nousu hoidon 14. päivänä

verrattuna selekoksibiin ja naprokseeniin (keskimääräinen muutos systolisen verenpaineen lähtötasosta:

etorikoksibi 7,7 mmHg, selekoksibi 2,4 mmHg, naprokseeni 3,6 mmHg).

5.2

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Suun kautta annettu etorikoksibi imeytyy hyvin. Valmisteen absoluuttinen hyötyosuus on noin 100 %.

Kun paastonneille aikuisille annettiin etorikoksibia 120 mg kerran vuorokaudessa ja lääkkeen pitoisuus oli

saavuttanut vakaan tilan, huippupitoisuus plasmassa (geometrinen keskiarvo C

= 3,6 mikrog/ml)

todettiin noin yhden tunnin kuluttua (T

) annoksen antamisesta. Pitoisuuskäyrän alle jäävän pinta-alan

(AUC

0-24 h

) geometrinen keskiarvo oli 37,8 mikrogh/ml. Etorikoksibin farmakokinetiikka on lineaarinen

käytetyllä annosalueella.

Ruoalla (runsasrasvainen ateria) ei ollut vaikutusta imeytyvään etorikoksibin määrään 120 mg:n

annoksella. Ruoka vaikutti etorikoksibin imeytymiseen siten, että C

pieneni 36 % ja T

piteni

kahdella tunnilla. Näitä havaintoja ei pidetä kliinisesti merkittävinä. Kliinisissä lääketutkimuksissa

etorikoksibi annosteltiin ruokailuista riippumattomasti.

Jakautuminen

Kun etorikoksibin pitoisuus ihmisen plasmassa on 0,05 - 5 mikrog/ml, noin 92 % etorikoksibista on

sitoutuneena plasman proteiineihin. Etorikoksibin vakaan tilan jakaantumistilavuus (V

) ihmisillä on

noin 120 l.

Etorikoksibi läpäisee rotan ja kanin istukan sekä rotan veri-aivoesteen.

Biotransformaatio

Etorikoksibi metaboloituu voimakkaasti siten, että alle 1 % annoksesta erittyy muuttumattomana

yhdisteenä virtsaan. Etorikoksibin merkittävintä metaboliareittiä 6'-hydroksimetyylijohdannaiseksi

katalysoivat sytokromi P-450 -isoentsyymit. CYP3A4 näyttäisi osallistuvan etorikoksibin metaboliaan in

vivo. In vitro -tutkimukset osoittavat, että myös CYP2D6, CYP2C9, CYP1A2 ja CYP2C19 katalysoivat

päämetaboliareittiä. Näiden isoentsyymien kvantitatiivisia osuuksia metaboliasta ei ole tutkittu in vivo.

Ihmisellä on tunnistettu viisi etorikoksibin metaboliittia. Etorikoksibin päämetaboliitti on 6'-

karboksyylihappojohdannainen,

joka muodostuu 6'-hydroksimetyylijohdannaisen edelleen hapettuessa.

Näillä päämetaboliiteilla joko ei ole lainkaan mitattavissa olevaa aktiivisuutta, tai niillä on vain heikko

COX 2:ta inhiboiva vaikutus. Kumpikaan näistä metaboliiteista ei inhiboi COX 1 -entsyymiä.

Eliminaatio

Kun terveille koehenkilöille annettiin laskimoon 25 mg radioaktiivisesti merkittyä etorikoksibia, 70 %

radioaktiivisuudesta erittyi virtsaan ja 20 % ulosteiden mukana. Erittyneet yhdisteet olivat pääasiassa

etorikoksibin metaboliitteja. Vähemmän kuin 2 % annoksesta erittyi muuttumattomana yhdisteenä.

Etorikoksibi poistuu elimistöstä lähes yksinomaan metaboloituneena virtsan mukana. Kun etorikoksibia

annetaan 120 mg kerran vuorokaudessa, etorikoksibipitoisuus saavuttaa vakaan tilan seitsemässä

vuorokaudessa. Kumulaatiosuhde on noin 2, jota vastaava puoliintumisaika on noin 22 tuntia. Laskimoon

annetun 25 mg:n etorikoksibiannoksen arvioitu plasmapuhdistuma on noin 50 ml/min.

Farmakokinetiikka

eri potilasryhmissä

Iäkkäät potilaat: Lääkkeen farmakokinetiikka on samankaltainen iäkkäillä (65-vuotiailla ja tätä

vanhemmilla) ja nuoremmilla potilailla.

Sukupuoli: Etorikoksibin farmakokinetiikka on samankaltainen miehillä ja naisilla.

Heikentynyt maksan toiminta: Keskimääräinen AUC-arvo oli noin 16 % suurempi lievää maksan

toimintahäiriötä (Child-Pugh -pistemäärä 5 - 6) sairastavilla potilailla, joille annettiin 60 mg etorikoksibia

kerran vuorokaudessa, kuin saman annoksen saaneilla terveillä koehenkilöillä. Keskimääräinen AUC-

arvo oli samaa luokkaa kohtalaista maksan toimintahäiriötä (Child-Pugh -pistemäärä 7 - 9) sairastavilla

potilailla,

joille annettiin 60 mg etorikoksibia joka toinen päivä, kuin terveillä koehenkilöillä,

joille

annettiin 60 mg etorikoksibia kerran vuorokaudessa. Etorikoksibin annosta 30 mg kerran vuorokaudessa

ei ole tutkittu tällä potilasryhmällä. Vaikea-asteista maksan toimintahäiriötä (Child-Pugh -pistemäärä

vähintään 10) sairastavilla potilailla ei ole tehty kliinisiä eikä farmakokineettisiä etorikoksibitutkimuksia

(ks. kohdat 4.2 ja 4.3.)

Heikentynyt munuaisten toiminta: Etorikoksibin farmakokinetiikka 120 mg:n kerta-annoksen jälkeen ei

ollut merkitsevästi erilainen kohtalaista tai vaikea-asteista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla

potilailla ja loppuvaiheeseen edennyttä munuaistautia sairastavilla hemodialyysipotilailla kuin terveillä

koehenkilöillä. Hemodialyysin vaikutus lääkkeen poistumiseen oli merkityksetön (dialyysipuhdistuma

noin 50 ml/min) (ks. kohdat 4.3 ja 4.4.).

Lapsipotilaat: Etorikoksibin farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu pediatrisilla potilailla (alle 12-vuotiailla

lapsilla).

Nuorilla (n = 16; ikä 12–17 vuotta) tehdyssä farmakokineettisessä tutkimuksessa lääkkeen

farmakokinetiikka oli samankaltainen 40–60 kg painavilla nuorilla, joille annettiin 60 mg etorikoksibia

kerran vuorokaudessa, ja yli 60 kg painavilla nuorilla, joille annettiin 90 mg etorikoksibia kerran

vuorokaudessa, kuin aikuisilla, joille annettiin 90 mg etorikoksibia kerran vuorokaudessa. Etorikoksibin

turvallisuutta ja tehoa pediatrisilla potilailla ei ole tutkittu (ks. kohta 4.2).

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Prekliinisissä tutkimuksissa etorikoksibi ei ole osoittautunut geenitoksiseksi. Etorikoksibilla ei ollut

karsinogeenista vaikutusta hiiriin. Rotille kehittyi hepatosellulaarisia ja kilpirauhasen follikkelisolujen

adenoomia, kun niille annettiin etorikoksibia noin kahden vuoden ajan vuorokausiannoksena, joka oli yli

kaksinkertainen ihmisen vuorokausiannoksen (90 mg) aikaansaamaan systeemiseen altistukseen

verrattuna. Näiden rotilla havaittujen hepatosellulaaristen ja kilpirauhasen follikkelisolujen adenoomien

katsotaan johtuvan rotalle ominaisesta maksan sytokromi P-450 -entsyymien indusoitumisesta.

Etorikoksibin ei ole todettu indusoivan ihmisen maksan CYP3A-isoentsyymejä.

Rotilla etorikoksibin aiheuttama ruoansulatuskanavaan kohdistuva toksisuus lisääntyi annoksen kasvaessa

ja altistuksen pidentyessä. Neljätoista viikkoa kestäneessä toksisuustutkimuksessa etorikoksibi aiheutti

ruoansulatuskanavan haavaumia rotille annoksilla, joiden aikaansaama altistus oli suurempi kuin ihmisen

terapeuttisen annoksen aikaansaama altistus. Myös 53- ja 106-viikkoisissa toksisuustutkimuksissa

havaittiin ruoansulatuskanavan haavaumia etorikoksibialtistuksilla,

jotka olivat verrattavissa ihmisellä

terapeuttisella annoksella aiheutettuun altistukseen. Koirilla suuri etorikoksibialtistus aiheutti

poikkeavuuksia munuaisissa ja ruoansulatuskanavassa.

Lisääntymistoksisuustutkimuksissa etorikoksibi ei ollut teratogeeninen rotalle annoksella 15 mg/kg/vrk

(annos oli noin puolitoistakertainen 90 mg:n vuorokausiannoksen ihmisellä aikaansaamaan systeemiseen

altistukseen verrattuna). Kaneilla todettiin hoitoon liittyviä kardiovaskulaarisia epämuodostumia

altistustasoilla, jotka olivat alle ihmisen vuorokausiannoksen (90 mg) aikaansaaman kliinisen altistuksen.

Sikiöissä ei kuitenkaan havaittu etorikoksibihoitoon

liittyviä ulkoisia tai luuston epämuodostumia. Rotilla

ja kaneilla implantaation jälkeinen kuolleisuus suureni annoksesta riippuen altistuksen ollessa

puolitoistakertainen tai tätä suurempi ihmisen altistukseen verrattuna (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).

Imettävillä rotilla maitoon erittyvän etorikoksibin pitoisuus on noin kaksinkertainen verrattuna plasman

etorikoksibipitoisuuteen. Kun imettävät rotat olivat saaneet etorikoksibia, poikasten paino laski.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Tabletin ydin:

Vedetön kalsiumvetyfosfaatti,

mikrokiteinen selluloosa,

krospovidoni (tyyppi A),

povidoni K25,

magnesiumstearaatti.

Tabletin päällyste:

Hypromelloosi,

hydroksipropyyliselluloosa,

talkki,

keskipitkäketjuiset triglyseridit,

titaanidioksidi

(E171).

30 mg:n tablettien päällyste sisältää lisäksi mikrokiteistä selluloosaa, punaista rautaoksidia (E 172) ja

indigokarmiinialumiinilakkaa (E 132).

60 mg:n ja 120 mg:n tablettien päällyste sisältää lisäksi indigokarmiinialumiinilakkaa (E 132),

briljanttisinistä alumiinilakkaa (E 133), keltaista rautaoksidia (E 172) ja mustaa rautaoksidia (E 172).

6.2

Yhte e nsopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Ke s toaika

3 vuotta.

6.4

Säilytys

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

30 mg

OPA/Al/PVC / Al -läpipainopakkaukset. Pakkauskoot: 7, 28, 28 x 1 ja 98 kalvopäällysteistä tablettia.

60 mg

OPA/Al/PVC / Al -läpipainopakkaukset. Pakkauskoot: 7, 20, 28, 28 x 1, 50, 98 ja 100 kalvopäällysteistä

tablettia.

90 mg

OPA/Al/PVC / Al -läpipainopakkaukset. Pakkauskoot: 7, 7 x 1, 20, 28, 28 x 1, 50, 98 ja 100

kalvopäällysteistä tablettia.

120 mg

OPA/Al/PVC / Al -läpipainopakkaukset. Pakkauskoot: 7, 7 x 1, 14, 20, 28, 28 x 1, 98 ja 100

kalvopäällysteistä tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

ratiopharm GmbH

Graf-Arco-Straβe 3

D-89079 Ulm

Saksa

8.

MYYNTILUVAN NUMEROT

Etoricoxib ratiopharm 30 mg: 32497

Etoricoxib ratiopharm 60 mg: 32498

Etoricoxib ratiopharm 90 mg: 32499

Etoricoxib ratiopharm 120 mg: 32500

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 11.2.2016

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

28.7.2016

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot