AMLODIPIN/VALSARTAN/HYDROCHLOROTHIAZIDE SANDOZ 5 mg / 160 mg / 25 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

10-06-2019

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

27-05-2019

Aktiivinen ainesosa:
Amlodipini besilas,Hydrochlorothiazidum,Valsartanum
Saatavilla:
Sandoz A/S
ATC-koodi:
C09DX01
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Amlodipini besilas,Hydrochlorothiazidum,Valsartanum
Annos:
5 mg / 160 mg / 25 mg
Lääkemuoto:
tabletti, kalvopäällysteinen
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
valsartaani, amlodipiini ja hydroklooritiatsidi
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa myönnetty
Myyntiluvan numero:
35820
Valtuutus päivämäärä:
2019-06-05

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg

kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg

kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg

kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg

kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg

kalvopäällysteiset tabletit

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen käyttämisen, sillä se sisältää

sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen. Tämä

koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan

Mitä Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia

Miten Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz on ja mihin sitä käytetään

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-tabletit sisältävät kolmea lääkeainetta, jotka ovat

amlodipiini,

valsartaani ja hydroklooritiatsidi. Kaikki nämä auttavat laskemaan korkeaa verenpainetta.

Amlodipiini kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan ”kalsiuminestäjiksi”.

Amlodipiini estää

kalsiumin siirtymisen verisuonen seinämään ja estää siten verisuonten supistumisen.

Valsartaani kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan ”angiotensiini II -reseptorien salpaajiksi”.

Keho tuottaa angiotensiini

II:ta, joka supistaa verisuonia ja nostaa siten verenpainetta. Valsartaani

estää angiotensiini II:n toiminnan.

Hydroklooritiatsidi

kuuluu tiatsididiureettien lääkeryhmään (tunnetaan

myös ”nesteenpoistolääkkeinä”). Hydroklooritiatsidi

lisää virtsaneritystä ja alentaa siten osaltaan

verenpainetta.

Yllä mainittu tarkoittaa sitä, että kaikki nämä kolme lääkeainetta estävät verisuonten supistumista,

minkä vuoksi verisuonet laajenevat ja verenpaine laskee.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia käytetään korkean verenpaineen hoitoon

aikuisilla potilailla,

joiden verenpaine on jo hallinnassa heidän käyttäessään amlodipiinia,

valsartaania

ja hydroklooritiatsidia

ja jotka voivat hyötyä yhden, kaikkia näitä kolmea lääkeainetta sisältävän,

tabletin ottamisesta.

Amlodipiinia,

valsartaania ja hydroklooritiatsidia,

joita Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä pakkausselosteessa mainittujen

sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta tai muulta terveydenhuollon

ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandozia

Älä ota Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia

jos olet ollut raskaana yli 3 kuukautta. (Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin

käyttöä ei myöskään suositella alkuraskauden aikana - ks. kohta Raskaus).

jos olet allerginen amlodipiinille tai jollekin

muulle kalsiumkanavan salpaajalle, valsartaanille,

hydroklooritiatsidille, sulfonamidijohdannaisille (keuhkojen tai virtsateiden infektioiden hoitoon

käytettäviä lääkkeitä) tai tämän lääkkeen jollekin

muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6).

Jos epäilet olevasi allerginen, älä ota Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-tabletteja

ja keskustele asiasta lääkärin kanssa.

jos sinulla on maksasairaus, vaurioituneet maksan pienet sappitiehyet (sappikirroosi) aiheuttaen

sappinesteen kertymistä maksaan (kolestaasi).

jos sinulla on vakavia munuaisvaivoja tai jos saat dialyysihoitoa.

jos elimistösi ei muodosta virtsaa (anuria).

jos veresi kalium- tai natriumarvot ovat liian matalat huolimatta hoidosta, jossa veren kalium- tai

natriumarvoja pyritään nostamaan.

jos veresi kalsiumarvot ovat liian korkeat huolimatta hoidosta, jossa veren kalsiumarvoja pyritään

laskemaan.

jos sinulla on kihti (virtsahappokiteitä nivelissä).

jos sinulla on hyvin alhainen verenpaine (hypotensio).

jos sinulla on aortan ahtauma (aorttastenoosi) tai kardiogeeninen sokki (tila, jossa sydämesi ei

pysty pumppaamaan tarpeeksi verta kehoon).

jos sairastat sydänkohtauksen jälkeistä sydämen vajaatoimintaa.

jos sinulla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta ja sinua hoidetaan verenpainetta alentavalla

lääkkeellä, joka sisältää aliskireeniä.

Jos joku yllämainituista tiloista koskee sinua, älä käytä

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia ja keskustele lääkärisi kanssa.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

kanssa ennen kuin otat

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia.

jos veresi kalium- tai magnesiumarvot ovat matalat (yhdessä tai ilman oireiden, kuten

lihasheikkous, lihaskouristukset, poikkeava sydämen rytmi kanssa).

jos veresi natriumarvo on matala (yhdessä tai ilman oireiden, kuten väsymys, sekavuus, lihasten

nykiminen, kouristukset kanssa).

jos veresi kalsiumarvot ovat korkeat (yhdessä tai ilman oireiden, kuten pahoinvointi,

oksentelu,

ummetus, vatsakipu, tiheästi toistuva virtsaaminen, jano, lihasheikkous, lihasten nykiminen

kanssa).

jos sinulla on munuaisten toimintahäiriöitä, olet saanut munuaissiirteen tai sinulle on kerrottu, että

munuaisvaltimosi

ovat ahtautuneet.

jos sinulla on maksan toimintahäiriöitä.

jos sinulla on tai on aiemmin ollut sydämen vajaatoimintaa tai sepelvaltimotauti,

etenkin jos

sinulle on määrätty suurin Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz-annos (10 mg/320

mg/25 mg).

jos sinulla on ollut sydänkohtaus. Seuraa tarkasti lääkärin ohjeita aloitusannoksen osalta. Lääkäri

saattaa myös tarkistaa munuaistoimintasi.

jos lääkäri on kertonut, että sinulla on sydänläpän ahtauma (”aortta- tai mitraaliläppästenoosi”), tai

että sydänlihas on epänormaalin paksu (”hypertrofinen obstruktiivinen

kardiomyopatia”).

jos sairastat aldosteronismia. Aldosteronismi on sairaus, jossa lisämunuaiset tuottavat liikaa

aldosteroni -nimistä hormonia. Jos tämä koskee sinua, Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandozin käyttöä ei suositella.

jos sairastat systeeminen lupus erythematosus -nimistä sairautta (kutsutaan myös nimillä ”lupus”

tai ”SLE-tauti”).

jos sinulla on diabetes (sokeritauti, jolloin

verensokeriarvot ovat korkeat).

jos veresi kolesteroli- tai triglyseridiarvot

ovat korkeat.

jos sinulla esiintyy ihoreaktioita, kuten ihottumaa, auringonvalolle altistumisen jälkeen.

jos sinulla on ollut allerginen reaktio muille verenpainelääkkeille tai nesteenpoistolääkkeille (eli

diureeteille) etenkin, jos sairastat astmaa ja allergiaa.

jos olet voinut pahoin (oksentelu tai ripuli).

jos sinulla on ollut turvotusta, erityisesti kasvoissa tai kurkussa, muiden lääkkeiden käytön

yhteydessä (mukaan lukien angiotensiinikonvertaasientsyymin

estäjät). Jos saat näitä oireita,

lopeta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandozin käyttö ja ota heti yhteyttä lääkäriin.

Sinun ei tulisi käyttää Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia uudelleen.

jos sinulla on huimausta ja/tai pyörryt Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-hoidon

aikana, kerro siitä lääkärille mahdollisimman

pian.

jos koet näön heikkenemistä tai silmäkipua. Nämä voivat olla oireita lisääntyneestä paineesta

silmässäsi ja voivat ilmetä tunneista viikkoon Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz-

hoidon aloittamisesta. Tämä voi hoitamatta johtaa pysyvään näkökyvyn huononemiseen.

jos otat mitä tahansa seuraavista korkean verenpaineen hoitoon käytetyistä lääkkeistä:

ACE:n estäjä (esimerkiksi enalapriili,

lisinopriili,

ramipriili),

erityisesti, jos sinulla on

diabetekseen liittyviä munuaisongelmia

aliskireeni.

jos sinulla on ollut ihosyöpä tai jos sinulle kehittyy yllättävä ihomuutos hoidon aikana.

Hydroklooritiatsidilla annettava hoito, etenkin sen pitkäaikainen käyttö suurilla annoksilla, saattaa

suurentaa tietyntyyppisten iho- ja huulisyöpien (ei-melanoomatyyppinen ihosyöpä) riskiä. Suojaa

ihosi auringonvalolta ja UV-säteiltä, kun käytät Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandozia.

Lääkärisi saattaa tarkistaa munuaistesi toiminnan, verenpaineen ja veresi elektrolyyttien (esim.

kaliumin) määrän säännöllisesti.

Katso myös kohdassa ”Älä ota Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia” olevat tiedot.

Jos jokin näistä koskee sinua, käänny lääkärin puoleen.

Lapset ja nuoret

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käyttöä lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla ei

suositella.

Iäkkäät potilaat (65-vuotiaat ja vanhemmat)

65-vuotiaat ja vanhemmat potilaat voivat käyttää samaa Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz -annosta kuin muut aikuiset ja samalla tavoin kuin he ovat jo käyttäneet näitä kolmea

lääkeainetta, amlodipiinia,

valsartaania ja hydroklooritiatsidia. Iäkkäiden potilaiden verenpaine on

mitattava säännöllisesti etenkin, jos he käyttävät suurinta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz-annosta (10 mg/320 mg/25 mg).

Muut lääkevalmisteet ja Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai

saatat käyttää muita lääkkeitä. Lääkärisi on ehkä muutettava annostustasi ja/tai ryhdyttävä muihin

varotoimenpiteisiin. Joissakin tapauksissa jonkun lääkkeen käyttö on lopetettava. Tämä on erityisen

tärkeää, jos käytät jotakin seuraavista lääkkeistä:

Älä käytä samanaikaisesti:

litiumia (tiettyjen masennustilojen hoitoon käytettävä lääke)

veren kaliumpitoisuutta

suurentavia lääkkeitä tai aineita. Tällaisia ovat kaliumlisät tai kaliumia

sisältävät suolan korvikkeet, kaliumia säästävät lääkkeet ja hepariini.

ACE:n estäjiä tai aliskireenia (katso myös tiedot kohdista ”Älä ota

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia” ja ”Varoitukset ja varotoimet”).

Samanaikaisessa käytössä on oltava varovainen:

alkoholi, unilääkkeet ja anestesia-aineet (lääkkeitä, joita annetaan leikkauksen tai muiden

toimenpiteiden yhteydessä)

amantadiini (lääke Parkinsonin taudin hoitoon, käytetään myös ehkäisemään tiettyjä virusten

aiheuttamia sairauksia)

antikolinergiset lääkeaineet (lääkkeitä, joita käytetään erilaisten sairauksien hoitoon, esim.

ruoansulatuskanavan kouristusten, virtsarakon kouristusten, astman, matkapahoinvoinnin,

lihaskouristusten, Parkinsonin taudin hoitoon sekä esilääkityksenä anestesiassa)

kouristuksia estävät lääkkeet sekä mielialalääkkeet, joita käytetään epilepsian ja kaksisuuntaisen

mielialahäiriön hoitoon (esim. karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini, fosfenytoiini,

primidoni)

kolestyramiini,

kolestipoli

tai muut resiinit (aineita, joita käytetään lähinnä veren korkeiden rasva-

arvojen hoitoon)

simvastatiini (korkeiden kolesteroliarvojen hoitoon käytettävä lääke)

siklosporiini

(elinsiirtojen

yhteydessä käytettävä lääke, joka estää hylkimisreaktioita tai muiden

sairauksien, esim. nivelreuman tai atooppisen ihottuman, hoitoon)

solunsalpaajat (käytetään syövän hoitoon), kuten metotreksaatti tai syklofosfamidi

digoksiini tai muut digitalis glykosidit

(sydänoireiden hoitoon käytettäviä lääkkeitä)

verapamiili, diltiatseemi (sydänlääkkeitä)

jodivarjoaine (aineet, joita käytetään kuvantamistutkimuksissa)

diabeteslääkkeet (suun kautta otettavat lääkkeet, kuten metformiini tai insuliinit)

kihdin hoitoon tarkoitetut lääkkeet, kuten allopurinoli

lääkkeet, jotka kohottavat verensokeriarvoja (beetasalpaajat, diatsoksidi)

lääkkeet, jotka saattavat aiheuttaa kääntyvien kärkien kammiotakykardiaa (epäsäännöllinen

sydämen syke), kuten rytmihäiriölääkkeet (sydänongelmien hoitoon käytettävät lääkkeet) ja jotkut

psykoosilääkkeet

lääkkeet, jotka saattavat vähentää natriumin määrää veressäsi, kuten masennuslääkkeet,

psykoosilääkkeet tai epilepsialääkkeet

lääkkeet, jotka saattavat vähentää kaliumin määrää veressäsi, kuten diureetit (nesteenpoistajat),

kortikosteroidit,

laksatiivit, amfoterisiini tai G-penisilliini

verenpainetta kohottavat lääkkeet kuten adrenaliini tai noradrenaliini

lääkkeet, joita käytetään HIVin/AIDSin hoitoon (esim. ritonaviiri, indinaviiri,

nelfinaviiri)

lääkkeet, joita käytetään sieni-infektioiden hoitoon (esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli)

ruokatorven haavaumien ja tulehduksen hoitoon käytettävät lääkkeet (karbenoksoloni)

kivun lievittämiseen tai tulehdusten hoitoon käytettävät lääkkeet, etenkin tulehduskipulääkkeet

(NSAID-lääkkeet); mukaanlukien selektiiviset syklo-oksegenaasi-2:n estäjät (Cox-2 estäjät)

lihasrelaksantit (lihaksia rentouttavat lääkkeet, joita käytetään leikkausten yhteydessä)

nitroglyseriini

ja muut nitraatit tai muut ”vasodilataattoreiksi” kutsutut aineet

muut korkean verenpaineen hoitoon käytettävät lääkkeet, mukaanlukien metyylidopa

rifampisiini

(käytetään esim. tuberkuloosin hoitoon), erytromysiini,

klaritromysiini

(antibiootteja)

mäkikuisma (Hypericum perforatum)

dantroleeni (infuusio vakaviin ruumiinlämmön

poikkeamiin)

D-vitamiini ja kalsiumsuolat.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz ruuan, juoman ja alkoholin kanssa

Potilaiden, joille on määrätty Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia, ei tulisi käyttää

greippiä tai greippimehua. Tämä johtuu siitä, että greipin tai greippimehun käyttö voi johtaa

vaikuttavan aineen, amlodipiinin,

pitoisuuden lisääntymiseen veressä, mikä voi aiheuttaa

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin verenpainetta alentavan vaikutuksen

arvaamattoman lisääntymisen. Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin nautit alkoholia. Alkoholi

saattaa aiheuttaa verenpaineen alenemisen liian matalaksi ja/tai lisätä huimauksen tai pyörtymisen

mahdollisuutta.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Kerro lääkärillesi, jos arvelet olevasi raskaana (tai saatat tulla raskaaksi). Yleensä lääkärisi tuolloin

neuvoo sinua lopettamaan Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käytön ennen raskautta

tai heti kun tiedät olevasi raskaana ja neuvoo käyttämään toista lääkettä

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin sijasta. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandozia ei suositella käytettäväksi raskauden alkuvaiheessa ja sitä ei saa käyttää raskauden kolmen

ensimmäisen kuukauden jälkeen, sillä se voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsellesi, jos sitä käytetään

kolmannen raskauskuukauden jälkeen.

Imetys

Kerro lääkärillesi, jos imetät tai aiot aloittaa imettämisen. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandozin käyttöä ei suositella imettäville äideille ja lääkäri voi valita sinulle toisen hoidon, jos haluat

imettää, erityisesti, jos lapsesi on vastasyntynyt tai syntynyt keskosena.

Kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen minkään lääkkeen käyttöä.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Tämä lääke voi aiheuttaa sinulle huimausta, uneliaisuutta, pahoinvointia tai päänsärkyä. Jos sinulla

esiintyy näitä oireita, älä aja äläkä käytä työkaluja tai koneita.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia

tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen

vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste

opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

3.

Miten Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia otetaan

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt. Tarkista ohjeet lääkäriltä, jos olet epävarma.

Tämä auttaa sinua saamaan parhaan hyödyn hoidosta ja vähentää haittavaikutusten riskiä.

Tavanomainen Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-annos on yksi tabletti

vuorokaudessa.

Tabletit on parasta ottaa aina samaan aikaan päivästä. Aamu on paras ajankohta.

Ota tabletit kokonaisena vesilasillisen kanssa.

Voit ottaa Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin ruuan kanssa tai ilman. Älä ota

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia yhdessä greipin tai greippimehun kanssa.

Hoitovasteen mukaan lääkäri voi suurentaa tai pienentää annosta.

Älä ylitä määrättyä annosta.

Jos otat enemmän Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi

ja lisäohjeiden saamiseksi. Saatat tarvita lääkärinhoitoa.

Jos unohdat ottaa Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia

Jos unohdat ottaa annoksen tätä lääkettä, ota se heti kun muistat ja jatka sitten hoitoa seuraavasta

annoksesta tavanomaiseen aikaan. Jos pian on jo seuraavan annoksen aika, ota vain seuraava tabletti

tavanomaisena ajankohtana. Älä ota kaksinkertaista annosta (kahta tablettia samalla kertaa)

korvataksesi unohtamasi tabletin.

Jos lopetat Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käytön

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-hoidon lopettaminen voi saada verenpainetautisi

pahenemaan. Älä lopeta lääkkeen käyttöä, ellei lääkärisi kehota sinua tekemään niin.

Jatka tämän lääkkeen käyttöä, vaikka tuntisitkin vointisi hyväksi

Verenpainetautia sairastavat eivät usein tunne mitään sairauden merkkejä. Monet tuntevat vointinsa

normaaliksi. On hyvin tärkeää, että käytät tätä lääkettä tarkoin lääkärin antaman ohjeen mukaan, jotta

saat hoidosta parhaan tuloksen ja haittavaikutusten vaara pienenee. Huolehdi sovituista käynneistä

lääkärin vastaanotolle, vaikka tuntisitkin

vointisi hyväksi.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Kuten kaikilla yhdistelmävalmisteilla, jotka sisältävät kolmea vaikuttavaa ainetta, yksittäiseen

ainesosaan yhdistettyä haittavaikutusta ei voida sulkea pois. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandozin tai yhden sen kolmen vaikuttavan aineen (amlodipiini,

valsartaani ja hydroklooritiatsidi)

raportoidut sivuvaikutukset ovat lueteltu alla ja niitä saattaa esiintyä

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käytön yhteydessä.

Jotkin haittavaikutukset voivat olla vakavia ja vaativat välitöntä lääkärin hoitoa.

Kysy heti neuvoa lääkäriltä, jos sinulla on mitään seuraavista vakavista haittavaikutuksista

käytettyäsi tätä lääkettä:

Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):

huimaus

matala verenpaine (heikotuksen tunnetta, outoa epätodellista oloa, äkillinen tajunnanmenetys).

Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta):

voimakkaasti vähentynyt virtsan eritys (munuaisten toiminnan heikkeneminen).

Harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1000:sta):

itsestään alkava verenvuoto

epäsäännöllinen sydämensyke

maksan toimintahäiriöt.

Hyvin harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta):

äkillinen hengityksen vinkuminen, rintakipu, hengenahdistus tai hengitysvaikeus

silmäluomien, kasvojen tai huulien turvotus

kielen ja kurkun turvotus, jotka aiheuttavat pahoja hengitysvaikeuksia

vakavat ihoreaktiot, mukaan lukien voimakas ihottuma, nokkosihottuma, ihon punoitus

kauttaaltaan koko keholla, voimakas kutina, rakkulamuodostus, ihon hilseily ja turvotus,

limakalvojen tulehdus (Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi), tai

muut allergiset reaktiot

sydänkohtaus

haiman tulehtuminen, joka voi aiheuttaa voimakasta vatsakipua ja selkäkipua ja johon liittyy

erittäin huono olo

heikotus, mustelmien ilmaantuminen,

kuume ja usein toistuvat infektiot

jäykkyys.

Muita mahdollisia haittavaikutuksia:

Hyvin yleiset (voi esiintyä yli 1 käyttäjällä 10:stä):

veren alhainen kaliumpitoisuus

veren lisääntynyt lipidipitoisuus.

Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):

uneliaisuus

sydämentykytys (sydämensykkeen tiedostaminen)

punastelu

nilkkojen turvotus (edeema)

vatsakipu

ruokailun jälkeinen pahoinvointi

väsymys

päänsärky

tiheä virtsaamistarve

veren korkea virtsahappopitoisuus

veren alhainen magnesiumpitoisuus

veren alhainen natriumpitoisuus

heitehuimaus, pyörtyminen seisomaan noustessa

ruokahalun väheneminen

pahoinvointi

ja oksentelu

kutiava ihottuma ja muun tyyppiset ihottumat

kyvyttömyys saavuttaa ja ylläpitää erektio.

Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta):

nopea sydämen syketiheys

pyörimisen tunne

näköhäiriöt

epämiellyttävä tunne mahassa

rintakipu

ureatyppipitoisuuden

suureneminen, veren kreatiniini- ja virtsahappopitoisuuden suureneminen

suuret veren kalsium-, rasva- tai natriumpitoisuudet

veren kaliumpitoisuuden pieneneminen

hengityksen haju

ripuli

suun kuivuminen

painon nousu

ruokahalun menetys

makuaistin häiriöt

selkäkipu

nivelten turvotus

lihaskouristukset/-heikkous/-kipu

raajojen kipu

kyvyttömyys joko seistä tai kävellä normaalisti

heikkous

koordinaatiokyvyn

poikkeavuudet

huimaus seisomaan noustaessa tai rasituksen jälkeen

energian puute

unihäiriöt

kihelmöinti tai puutuminen

neuropatia

äkillinen,

ohimenevä tajunnanmenetys

matala verenpaine seisomaan noustessa

yskä

hengästyneisyys

kurkun ärsytys

voimakas hikoilu

kutina

laskimon turpoaminen, punoitus ja kipu

ihon punoitus

vapina

mielialan muutokset

ahdistuneisuus

masennus

unettomuus

makuhäiriöt

pyörtyminen

kivuntunnon häviäminen

näköhäiriöt

näön heikentyminen

korvien soiminen

aivastelu/nenän vuotaminen, joka johtuu nenän limakalvon tulehduksesta (nuha)

suolentoiminnan muutokset

ruoansulatushäiriöt

hiustenlähtö

ihon kutina

ihon värimuutos

virtsaamishäiriöt

lisääntynyt öinen virtsaamisen tarve

tihentynyt virtsaamistarve

rintojen suureneminen tai epämukavuuden tunne miehillä

kipu

huonovointisuus

painonlasku.

Harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1000:sta):

pieni verihiutalemäärä (johon joskus liittyy verenvuotoa tai mustelmia ihon alla)

sokerin esiintyminen virtsassa

korkeat verensokeripitoisuudet

diabeettisen metabolisen tilan paheneminen

epämiellyttävä tunne vatsassa

ummetus

maksan toimintahäiriöt,

johon saattaa liittyä ihon ja silmien keltaisuutta tai virtsan värin

muuttuminen tummaksi (hemolyyttinen anemia)

ihon herkkyyden lisääntyminen auringolle

punertavat laikut iholla

munuaisten toiminnan häiriöt

sekavuus.

Hyvin harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta):

veren valkosolujen määrän väheneminen

verihiutalemäärän väheneminen, mikä saattaa aiheuttaa epätavallista mustelmien muodostumista

tai verenvuotoherkkyyttä (punasolujen vaurioituminen)

ikenien turvotus

vatsan turvotus (gastriitti)

maksatulehdus (hepatiitti)

ihon keltaisuus

kohonneet maksaentsyymit, jotka saattavat vaikuttaa joihinkin

laboratoriotutkimustuloksiin

lisääntynyt lihasjännitys

verisuonitulehdus,

johon usein liittyy ihottuma

valoyliherkkyys

sairaudet, joihin liittyy kankeutta, vapinaa ja/tai liikehäiriöitä

kuume, kurkkukipu tai suun haavaumat, toistuvat infektiot (veren valkosolujen puutos tai vähyys)

kalpea iho, väsymys, hengästyminen, tummavirtsaisuus (hemolyyttinen anemia, veren punasolujen

poikkeava hajoaminen joko verisuonissa tai muualla elimistössä)

sekavuus, väsymys, lihasten nykiminen, lihaskouristukset, nopea hengitystiheys (hypokloreeminen

alkaloosi)

voimakas ylävatsakipu (haimatulehdus)

hengitysvaikeudet, joihin liittyy kuume, yskiminen, vinkuva hengitys, hengästyneisyys

(hengitysvaikeudet, keuhkoödeema, pneumoniitti)

kasvojen ihottuma, nivelkipu,

lihashäiriöt, kuume (lupus erythematosus (SLE-tauti))

verisuonitulehdus,

johon liittyy oireita kuten ihottuma, violetin-punaisia näppylöitä, kuumetta

(vaskuliitti)

vaikea ihosairaus, josta aiheutuu ihottumaa, ihon punoitusta, rakkuloiden muodostumista huuliin,

silmiin tai suuhun, ihon hilseilyä, kuumetta (toksinen epidermaalinen nekrolyysi).

Tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin):

muutokset munuaisten toimintaa osoittavissa veriarvoissa, veren kaliumpitoisuuden

suureneminen,

veren punasolujen vähyys

poikkeavuudet veren punasolukokeessa

tietyntyyppisten veren valkosolujen ja verihiutaleiden pienet pitoisuudet

veren kreatiniinipitoisuuden

suureneminen

poikkeavuudet maksan toimintakokeessa

voimakkaasti vähentynyt virtsan eritys

verisuonitulehdus

heikotus, mustelmat ja toistuvat infektiot (aplastinen anemia)

näön heikkeneminen tai kipu silmissä johtuen korkeasta paineesta (mahdollisia merkkejä

ahdaskulmaglaukoomasta)

hengästyminen

voimakkaasti vähentynyt virtsaneritys (mahdollinen merkki munuaisten toimintahäiriöstä tai

vajaatoiminnasta)

vakava ihosairaus, joka aiheuttaa ihottumaa, ihon punoitusta, rakkuloiden muodostumista huuliin,

silmiin tai suuhun, ihon kuoriutumista, kuumetta (monimuotoinen

punavihoittuma)

lihaskouristukset

kuume (pyreksia)

rakkuloiden muodostuminen iholle (rakkulaihottuman oire)

iho- ja huulisyöpä (ei-melanoomatyyppinen ihosyöpä).

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin säilyttäminen

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä ulkopakkauksessa ja läpipainopakkauksessa mainitun viimeisen

käyttöpäivämäärän (EXP) jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä

päivää.

Säilytä alle 30 °C.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Älä käytä Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-pakkausta, jos pakkaus on vahingoittunut.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz sisältää

Vaikuttavat aineet ovat amlodipiini

(amlodipiinibesylaattina),

valsartaani ja hydroklooritiatsidi.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteinen tabletti

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina),

160 mg

valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.

Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni (tyyppi A), vedetön kolloidinen

piidioksidi,

magnesiumstearaatti, hypromelloosi (tyyppi 2910), makrogoli 4000, talkki, titaanidioksidi

(E171).

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteinen tabletti

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 160 mg

valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.

Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni (tyyppi A), vedetön kolloidinen

piidioksidi,

magnesiumstearaatti, hypromelloosi (tyyppi 2910), makrogoli 4000, talkki, titaanidioksidi

(E171),

keltainen rautaoksidi (E172), punainen rautaoksidi (E172).

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteinen tabletti

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina),

160 mg

valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni (tyyppi A), vedetön kolloidinen

piidioksidi,

magnesiumstearaatti, hypromelloosi (tyyppi 2910), makrogoli 4000, talkki, titaanidioksidi

(E171),

keltainen rautaoksidi (E172).

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteinen tabletti

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 160 mg

valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni (tyyppi A), vedetön kolloidinen

piidioksidi,

magnesiumstearaatti, hypromelloosi (tyyppi 2910), makrogoli 4000, talkki, keltainen rautaoksidi

(E172).

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteinen tabletti

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 320 mg

valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni (tyyppi A), vedetön kolloidinen

piidioksidi,

magnesiumstearaatti, hypromelloosi (tyyppi 2910), makrogoli 4000, talkki, keltainen rautaoksidi

(E172).

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

ovat valkoisia, soikeita tabletteja, joiden toisella puolella on ”NVR” ja toisella puolella ”VCL”.

Pituus: noin 15 mm. Leveys: noin 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

ovat vaaleankeltaisia, soikeita tabletteja, joiden toisella puolella on ”NVR” ja toisella puolella ”VDL”.

Pituus: noin 15 mm. Leveys: noin 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit ovat

keltaisia, soikeita tabletteja, joiden toisella puolella on ”NVR” ja toisella puolella ”VEL”.

Pituus: noin 15 mm. Leveys: noin 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

ovat ruskeankeltaisia, soikeita tabletteja, joiden toisella puolella on ”NVR” ja toisella puolella ”VHL”.

Pituus: noin 15 mm. Leveys: noin 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

ovat ruskeankeltaisia, soikeita tabletteja, joiden toisella puolella on ”NVR” ja toisella puolella ”VFL”.

Pituus: noin 19 mm. Leveys: noin 7,5 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz kalvopäällysteiset tabletit on pakattu PVC/PVDC-

Alu läpipainopakkauksiin

tai yksittäisannosläpipainopakkauksiin.

Pakkauskoot: 14, 28, 28x1, 30, 56, 56x1, 60, 90, 98, 98x1, 100, 280 tai 280x1 tablettia.

280 tabletin monipakkaukset (koostuvat neljästä pakkauksesta, joissa kussakin on 70x1 tablettia, tai

kahdestakymmenestä pakkauksesta, joissa kussakin on 14 tablettia).

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija

Sandoz A/S, Edvard Thomsens Vej 14, 2300 Kööpenhamina S, Tanska

Valmistaja

Salutas Pharma GmbH, Otto-von-Guericke-Allee 1, 39179 Barleben, Saksa

Novartis Pharma GmbH, Roonstrasse 25, 90429 Nürnberg, Saksa

Novartis Farmaceutica SA, Ronda de Santa Maria, 158, 08210 Barbera del Valles (Barcelona),

Espanja

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 10.06.2019

Bipacksedel: Information till användaren

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg

filmdragerade tabletter

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg

filmdragerade tabletter

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg

filmdragerade tabletter

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg

filmdragerade tabletter

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg

filmdragerade tabletter

amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar använda detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande

Vad Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

Hur du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

Eventuella biverkningar

Hur Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är och vad det används för

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz tabletter innehåller tre substanser, amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid. Samtliga dessa substanser hjälper till att kontrollera högt blodtryck.

Amlodipin tillhör en grupp av substanser som kallas för ”kalciumkanalblockerare”. Amlodipin

hindrar kalcium från att komma in i blodkärlsväggen, vilket hindrar blodkärlen att dra ihop sig.

Valsartan tillhör en grupp av substanser som kallas för ”angiotensin II-receptorantagonister”.

Angiotensin II finns i kroppen och gör så att blodkärlen dras åt. Därmed höjs blodtrycket.

Valsartan verkar genom att blockera effekten av angiotensin II.

Hydroklortiazid tillhör en grupp av substanser som kallas ”tiaziddiuretika”. Hydroklortiazid ökar

urinproduktionen, vilket också sänker blodtrycket.

Detta betyder att samtliga tre mekanismer gör att blodkärlen slappnar av och blodtrycket sjunker.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz används för att behandla högt blodtryck hos vuxna

patienter vars blodtryck redan kontrolleras när de tar amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid

och som

kan dra nytta av att ta en tablett som innehåller alla tre substanserna.

Amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid

som finns i Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz kan också vara godkänd för att behandla andra sjukdomar som inte nämns i denna

produktinformation. Fråga läkare, apoteks- eller annan hälso- och sjukvårdspersonal om du har

ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

Ta inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

om du är gravid i mer än tredje månaden. (Även tidigare under graviditeten rekommenderas det att

undvika Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz, se Graviditet och amning).

om du är allergisk mot amlodipin eller andra kalciumkanalblockerare, valsartan, hydroklortiazid,

sulfonamidderivat (läkemedel som används för behandling av luftvägs- eller urinvägsinfektioner),

eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i avsnitt 6).

Om du tror att du kan vara allergisk, ta inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

utan tala med din läkare.

om du har leversjukdom, förstörelse av de små gallgångarna i levern (biliär cirros) som leder till

uppbyggnad av galla i levern (kolestas).

om du har allvarliga njurproblem eller om du får dialys.

om du inte kan producera urin (anuri).

om ditt kalium- eller natriumvärde i blodet är för lågt trots behandling för att öka kalium- eller

natriumnivåer i blodet.

om ditt kalciumvärde i blodet är för högt trots behandling för att minska kalciumnivåer i blodet.

om du har gikt (urinsyrakristaller i lederna).

om du har kraftigt lågt blodtryck (hypotension).

om du har förträngning av aortaklaffen (aortastenos) eller kardiogen chock (ett tillstånd där hjärtat

inte kan leverera tillräckligt med blod till kroppen).

om du lider av hjärtsvikt efter en hjärtattack.

om du har diabetes eller nedsatt njurfunktion och behandlas med ett blodtryckssänkande

läkemedel som innehåller aliskiren.

Om något av ovanstående gäller dig ska du inte ta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz. Tala med din läkare.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare eller apotekspersonal innan du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz.

om du har en låg nivå av kalium eller magnesium i blodet (med eller utan symtom som

muskelsvaghet, muskelkramper, onormal hjärtrytm).

om du har en låg nivå av natrium i blodet (med eller utan symtom som trötthet, förvirring,

muskelryckningar, kramper).

om du har en hög nivå av kalcium i blodet (med eller utan symtom som illamående, kräkningar,

förstoppning, magont, täta behov av att urinera, törst, muskelsvaghet och ryckningar).

om du har njurproblem, har haft en njurtransplantation eller om du har fått veta att du har en

förträngning i dina njurartärer.

om du har leverproblem.

om du har eller har haft hjärtsvikt eller kranskärlssjukdom, särskilt om du ordinerats den maximala

dosen av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz (10 mg/320 mg/25 mg).

om du har haft en hjärtattack. Följ läkarens instruktioner för din startdos noggrant. Din läkare kan

också eventuellt kontrollera din njurfunktion.

om din läkare har sagt till dig att du har trånga valv i hjärtat (så kallad ”aortastenos eller mitral

stenos”) eller att din hjärtmuskel är onormalt tjock (så kallad ”obstruktiv hypertrofisk

kardiomyopati”).

om du lider av aldosteronism. Detta är en sjukdom där binjurarna gör för mycket av hormonet

aldosteron. Om detta gäller dig, rekommederas inte användning av

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz.

om du lider av en sjukdom som kallas systemisk lupus erythematosus (även kallad ”lupus” eller

”SLE”).

om du har diabetes (hög nivå av socker i blodet).

om du har höga nivåer av kolesterol eller triglycerider i blodet.

om du får hudreaktioner såsom utslag efter solexponering.

om du fått en allergisk reaktion på andra blodtryckssänkande läkemedel eller diuretika (en typ av

läkemedel som också kallas ”vattendrivande tabletter”), särskilt om du lider av astma och

allergier.

om du har varit sjuk (kräkning eller diarré).

om du har haft svullnad, särskilt i ansikte och hals, samtidigt som du tar andra läkemedel

(inklusive ACE-hämmare). Om du får dessa symtom, sluta ta

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz och kontakta din läkare omedelbart. Du ska

aldrig ta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz igen.

om du upplever yrsel eller svimning under behandling med

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz, berätta för din läkare så snart som möjligt.

om du upplever en nedsatt synförmåga eller ögonsmärta. Dessa kan vara symtom på en ökning av

trycket i ögat och kan ske inom några timmar till en vecka efter behandling med

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz. Detta kan leda till permanent synnedsättning,

om det inte behandlas.

om du tar något av följande läkemedel som används för att behandla högt blodtryck:

en ACE-hämmare (till exempel enalapril, lisinopril, ramipril), särskilt om du har

diabetesrelaterade njurproblem

aliskiren.

om du har haft hudcancer eller om du får en oförutsedd hudförändring under behandlingen.

Behandling med hydroklortiazid,

särskilt långvarig användning med höga doser, kan öka risken

för vissa typer av hud- och läppcancer (icke-melanom hudcancer). Skydda din hud från

exponering för solljus och UV-strålar medan du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz.

Din läkare kan behöva kontrollera njurfunktion,

blodtryck och mängden elektrolyter (t.ex. kalium) i

blodet med jämna mellanrum.

Se även informationen under rubriken ”Ta inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz”.

Om något av ovanstående gäller för dig, tala med din läkare.

Barn och ungdomar

Användning av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz till barn och ungdomar under 18 års

ålder rekommenderas inte.

Äldre personer (65 år och äldre)

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz kan användas av personer i åldern 65 år och äldre

med samma dos som för andra vuxna och på samma sätt, eftersom de redan har tagit de tre ämnen som

kallas amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid. Äldre patienter, särskilt de som tar den maximala

dosen av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz (10 mg/320 mg/25 mg), bör ha sitt

blodtryck kontrollerat regelbundet.

Andra läkemedel och Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du använder, nyligen har använt eller kan tänkas använda

andra läkemedel. Din läkare kan behöva ändra din dos och/eller vidta andra försiktighetsåtgärder. I

vissa fall kan du behöva sluta ta ett av läkemedlen. Detta är särskilt viktigt om du tar några av de

läkemedel som nämns nedan:

Ta inte tillsammans med:

litium (ett läkemedel som används för att behandla vissa typer av depression)

läkemedel eller ämnen som ökar mängden kalium i blodet. Dessa inkluderar kaliumtillägg

eller

saltersättningar som innehåller kalium, kaliumsparande läkemedel och heparin.

ACE-hämmare eller aliskiren (se även informationen under rubrikerna ”Ta inte

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz” och ”Varningar och försiktighet”).

Försiktighet bör iakttas med:

alkohol, sömntabletter och bedövningsmedel (läkemedel som gör det möjligt för patienter att

genomgå operation och andra åtgärder)

amantadin (behandling mot Parkinsons sjukdom, som också används för att behandla eller

förebygga vissa sjukdomar orsakade av virus)

antikolinerga medel (mediciner som används för att behandla en rad sjukdomar såsom

gastrointestinala kramper, spasm i urinblåsan, astma, åksjuka, muskelspasmer, Parkinsons

sjukdom och som ett stöd till narkos)

kramplösande medel och humörstabiliserande läkemedel som används mot epilepsi och bipolär

sjukdom (t ex karbamazepin, fenobarbital, fenytoin, fosfenytoin, primidon)

kolestyramin, kolestipol eller andra hartser (ämnen som används främst för att behandla höga

nivåer av lipider i blodet)

simvastatin (ett läkemedel som används för att kontrollera höga kolesterolvärden)

ciklosporin (ett läkemedel som används vid transplantationer för att förhindra organavstötning

eller för andra sjukdomar, t ex reumatoid artrit eller atopisk dermatit)

cytotoxiska läkemedel (används för att behandla cancer), såsom metotrexat eller cyklofosfamid

digoxin eller andra digitalisglykosider (läkemedel som används för behandling av hjärtproblem)

verapamil, diltiazem (hjärtmediciner)

jodkontrastmedel (medel som används för undersökningar med bildåtergivning)

läkemedel för behandling av diabetes (perorala läkemedel såsom metformin eller insuliner)

läkemedel för behandling av gikt, såsom allopurinol

läkemedel som kan öka blodsockernivån (betablockerare, diazoxid)

läkemedel som kan framkalla "torsade de pointes" (oregelbundna hjärtslag), t ex antiarytmika

(läkemedel som används för behandling av hjärtproblem) och vissa antipsykotiska läkemedel

läkemedel som kan minska mängden natrium i blodet, såsom antidepressiva, antipsykotika,

antiepileptika

läkemedel som kan minska mängden kalium i blodet, såsom diuretika (vätskedrivande medel),

kortikosteroider, laxermedel, amfotericin eller penicillin

läkemedel för att höja blodtrycket såsom adrenalin eller noradrenalin

läkemedel vid HIV/AIDS (t ex ritonavir, indinavir,

nelfinavir)

läkemedel som används för att behandla svampinfektioner (t ex ketokonazol, itrakonazol)

läkemedel som används för sår eller inflammation i matstrupen (karbenoxolon)

läkemedel som används för att lindra smärta eller inflammation,

särskilt icke-steroida

antiinflammatoriska medel (NSAID), inklusive selektiva cyklooxygenas 2-hämmare (Cox 2-

hämmare)

muskelavslappnande medel (läkemedel för att slappna av musklerna som används under

operationer)

nitroglycerin och andra nitrater eller andra substanser som kallas ”vasodilatorer”

andra läkemedel för att behandla högt blodtryck, inklusive metyldopa

rifampicin (används till exempel för att behandla tuberkulos), erytromycin, klaritromycin

(antibiotika)

johannesört

dantrolen (infusion vid allvarliga störningar i kroppstemperatur)

vitamin D och kalciumsalter.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz med mat, dryck och alkohol

Grapefrukt och grapefruktjuice bör inte konsumeras av människor som ordinerats

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz. Detta beror på att grapefrukt och grapefruktjuice

kan leda till en ökning av blodnivåerna av den aktiva substansen amlodipin,

vilket kan orsaka en

oförutsägbar ökning i den blodtryckssänkande effekten av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz. Tala med din läkare innan du dricker alkohol. Alkohol kan sänka blodtrycket för mycket

och/eller öka risken för yrsel eller svimning.

Graviditet och amning

Graviditet

Berätta för din läkare om du tror att du är (eller kan bli) gravid. Vanligtvis föreslår din läkare att du

ska sluta ta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz före graviditet eller så snart du vet att

du är gravid och istället rekommendera ett annat läkemedel till dig.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz bör inte användas i början av graviditeten och ska

inte användas efter den tredje månaden av graviditeten eftersom det då kan orsaka fosterskador.

Amning

Berätta för din läkare om du ammar eller tänker börja amma.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz rekommenderas inte vid amning och din läkare kan

välja en annan behandling till dig om du vill amma ditt barn, särskilt om ditt barn är nyfött eller föddes

för tidigt.

Rådfråga läkare eller apotekspersonal innan du tar något läkemedel.

Körförmåga och användning av maskiner

Detta läkemedel kan göra dig yr, dåsig, illamående eller ge dig huvudvärk. Om du upplever dessa

symtom ska du inte köra bil eller använda verktyg eller maskiner.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten

som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden

är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

3.

Hur du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

Tar alltid detta läkemedel enligt läkarens anvisningar. Rådfråga läkare om du är osäker. Då får du det

bästa resultatet och minskar risken för biverkningar.

Vanlig dos av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är en tablett dagligen.

Det är bäst att ta tabletten vid samma tidpunkt varje dag. Morgon är den bästa tiden.

Svälj tabletten hel med ett glas vatten.

Du kan ta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz tillsammans med eller utan föda. Ta

inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz med grapefrukt eller grapefruktjuice.

Beroende på hur du svarar på behandlingen kan din läkare föreslå en högre eller lägre dos.

Överskrid inte den ordinerade dosen.

Om du har tagit för stor mängd av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 0800 147 111) för bedömning av risken

samt rådgivning. Du kan kräva läkarvård.

Om du har glömt att ta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

Om du glömmer att ta en dos av detta läkemedel, ta den så fort du kommer ihåg och ta sedan nästa dos

vid den vanliga tiden. Om det nästan är dags för din nästa dos ska du bara ta nästa tablett vid den

vanliga tiden. Ta inte dubbel dos (två tabletter på en gång) för att kompensera för glömd tablett.

Om du slutar att använda Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

Om du slutar din behandling med Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz kan din sjukdom

förvärras. Sluta inte att ta din medicin om inte din läkare säger till dig att sluta.

Ta alltid detta läkemedel, även om du känner dig bra

Personer med högt blodtryck känner ofta inte av några symtom på detta. Många kan känna sig helt

som vanligt. Det är mycket viktigt att du tar detta läkemedel exakt som läkaren sagt, för att få bästa

resultat och minska risken för biverkningar. Kom till dina avtalade läkarbesök, även om du känner dig

bra.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Som för alla kombinationer som innehåller tre aktiva substanser, kan biverkningar som förknippats

med varje enskild komponent inte uteslutas. De biverkningar som rapporterats med

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz eller någon av dess tre aktiva substanser

(amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid) är listade nedan och kan uppträda vid användning av

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz.

Vissa biverkningar kan vara allvarliga och kräver omedelbar medicinsk vård.

Rådfråga läkare omedelbart om du upplever någon av följande allvarliga biverkningar efter att

ha tagit detta läkemedel:

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare):

yrsel

lågt blodtryck (känsla av matthet, berusningskänsla, plötslig medvetslöshet).

Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare):

kraftigt minskad urinproduktion

(nedsatt njurfunktion).

Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 användare):

spontana blödningar

oregelbunden hjärtrytm

leversjukdom.

Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 användare):

plötslig väsande andning, bröstsmärtor, andfåddhet eller svårigheter att andas

svullnad i ögonlock, ansikte eller läppar

svullnad i tunga och svalg som gör det mycket svårt att andas

allvarliga hudreaktioner som kraftiga utslag, nässelutslag, rodnad över hela kroppen, svår klåda,

blåsor, hudavflagning och svullnad, inflammerade slemhinnor (Stevens-Johnsons syndrom, toxisk

epidermal nekrolys) eller andra allergiska reaktioner

hjärtinfarkt

inflammation i bukspottkörteln, som kan ge svåra buk- och ryggsmärtor och kraftig

sjukdomskänsla

svaghet, blåmärken, feber och frekventa infektioner

stelhet.

Andra biverkningar kan innefatta:

Mycket vanliga (kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare):

låg nivå av kalium i blodet

ökning av blodfetter.

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare):

sömnighet

hjärtklappning (du känner av hjärtslagen)

vallningar

svullna anklar (ödem)

buksmärtor

illamående efter måltid

trötthet

huvudvärk

ökad urineringsfrekvens

hög nivå av urinsyra i blodet

låg nivå av magnesium i blodet

låg nivå av natrium i blodet

yrsel, svimning när du står upp

nedsatt aptit

illamående och kräkningar

kliande utslag och andra typer av hudutslag

oförmåga att få eller bibehålla erektion.

Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare):

snabb hjärtrytm

känsla av allt snurrar runt

synstörning

magbesvär

bröstsmärta

ökning av ureakväve, kreatinin och urinsyra i blodet

hög nivå kalcium, fett eller natrium i blodet

minskning av kalium i blodet

dålig andedräkt

diarré

muntorrhet

viktökning

aptitlöshet

smakförändringar

ryggont

ledsvullnad

muskelkramper/-svaghet/-smärta

smärta i extremiteter

oförmåga att antingen stå eller gå på vanligt sätt

svaghetskänsla

onormal koordination

yrsel när du står upp eller efter motion

brist på energi

sömnstörningar

stickningar eller domningar

neuropati

plötslig, tillfällig medvetandeförlust

lågt blodtryck när du står upp

hosta

andfåddhet

halsirritation

kraftig svettning

klåda

svullnad, rodnad och smärta längs en ven

hudrodnad

skakningar

humörsvängningar

ångest

depression

sömnlöshet

smakförändring

svimning

oförmåga att känna smärta

synrubbningar

nedsatt syn

öronringningar

nysningar/rinnande näsa på grund av inflammation i nässlemhinnan (rinit)

förändrade tarmvanor

matsmältningsbesvär

håravfall

kliande hud

hudmissfärgning

urineringsbesvär

ökat urineringsbehov på natten

ökad urineringsfrekvens

obehag från eller förstorade bröst hos män

smärtor

sjukdomskänsla

viktminskning.

Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 användare):

låg nivå av blodplättar (ibland med blödning eller blåmärken under huden)

socker i urinen

hög sockerhalt i blodet

försämring av metabola diabetestillstånd

magbesvär

förstoppning

leversjukdomar som kan förekomma tillsammans med gulfärgning av hud och ögon, eller

mörkfärgad urin (hemolytisk anemi)

ökad känslighet i huden för solen

rödlila-röda fläckar

njurpåverkan

förvirring.

Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 användare):

minskat antal vita blodkroppar

minskat antal blodplättar som kan leda till blåmärken eller att man blöder lätt (skador på röda

blodkroppar)

svullet tandkött

uppsvullen buk (gastrit)

inflammation i levern (hepatit)

gulfärgad hud (gulsot)

förhöjda leverenzymer som kan påverka vissa medicinska tester

ökad muskelspänning

inflammation i blodkärlen, ofta med hudutslag

ljuskänslighet

sjukdomar som kombinerar rigiditet, tremor och/eller rörelsestörningar

feber, halsont eller sår i munnen, mer frekventa infektioner (brist eller låg nivå av vita

blodkroppar)

blekhet, trötthet, andfåddhet, mörk urin (hemolytisk anemi, onormal nedbrytning av röda

blodkroppar antingen i blodkärlen eller någon annanstans i kroppen)

förvirring, trötthet, muskelryckningar och spasmer, snabb andning (hypokloremisk alkalos)

svår övre magsmärta (inflammation i bukspottkörteln)

andningssvårigheter med feber, hosta, väsande andning, andfåddhet (andnöd, lungödem,

lunginflammation)

rodnad i ansiktet, ledvärk, muskelbesvär, feber (lupus erythematosus)

inflammation i blodkärlen med symtom som utslag, lilaaktiga-röda fläckar, feber (vaskulit)

allvarlig hudsjukdom som ger utslag, rödaktig hud, blåsor på läppar, ögon eller mun, hudfjällning,

feber (toxisk epidermal nekrolys).

Har rapporterats (förekommer hos okänt antal användare):

förändringar i blodprov för njurfunktion,

ökning av kalium i blodet, låg nivå av röda blodkroppar

onormal test för röda blodkroppar

låg nivå av viss typ av vita blodkroppar och blodplättar

ökning av kreatinin i blodet

onormala leverfunktionsvärden

kraftigt minskad urinproduktion

inflammation i blodkärlen

svaghet, blåmärken och frekventa infektioner (aplastisk anemi)

nedsatt syn eller smärta i ögonen på grund av högt tryck (möjliga tecken på akut

trångvinkelglaukom)

andfåddhet

kraftig urinminskning

(möjliga tecken på njursjukdom eller njursvikt)

svår hudsjukdom som orsakar hudutslag, rodnad, blåsor på läppar, ögon eller mun, flagning av

huden, feber (erythema multiforme)

muskelkramper

febertillstånd (pyrexi)

blåsbildning på huden (tecken på ett tillstånd som kallas bullös dermatit)

hud- och läppcancer (icke-melanom hudcancer).

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska. Detta gäller även

biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se

detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om

läkemedels säkerhet.

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea, Biverkningsregistret PB55, 00034

FIMEA. Webbplats: www.fimea.fi.

5.

Hur Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på kartong och blister efter EXP. Utgångsdatumet är den sista

dagen i angiven månad.

Förvaras vid högst 30 °C.

Förvaras i originalförpackningen. Fuktkänsligt.

Använd inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz om du ser att förpackningen är skadad.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

De aktiva substanserna är amlodipin (som amlodipinbesilat), valsartan och hydroklortiazid.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerad tablett

Varje filmdragerad tablett innehåller 5 mg amlodipin (som amlodipinbesilat),

160 mg valsartan och

12,5 mg hydroklortiazid.

Övriga innehållsämnen är mikrokristallin

cellulosa, krospovidon (typ A), kolloidal, vattenfri

kiseldioxid,

magnesiumstearat, hypromellos (typ 2910), makrogol 4000, talk, titandioxid (E171).

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerad tablett

Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 160 mg valsartan och

12,5 mg hydroklortiazid.

Övriga innehållsämnen är mikrokristallin

cellulosa, krospovidon (typ A), kolloidal, vattenfri

kiseldioxid,

magnesiumstearat, hypromellos (tyyppi 2910), makrogol 4000, talk, titandioxid

(E171),

gul järnoxid (E172), röd järnoxid (E172).

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerad tablett

Varje filmdragerad tablett innehåller 5 mg amlodipin (som amlodipinbesilat),

160 mg valsartan och 25

mg hydroklortiazid.

Övriga innehållsämnen är mikrokristallin

cellulosa, krospovidon (typ A), kolloidal, vattenfri

kiseldioxid,

magnesiumstearat, hypromellos (typ 2910), makrogol 4000, talk, titandioxid (E171), gul

järnoxid (E172).

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerad tablett

Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 160 mg valsartan och

25 mg hydroklortiazid.

Övriga innehållsämnen är mikrokristallin

cellulosa, krospovidon (typ A), kolloidal, vattenfri

kiseldioxid,

magnesiumstearat, hypromellos (typ 2910), makrogol 4000, talk, gul järnoxid (E172).

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerad tablett

Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 320 mg valsartan och

25 mg hydroklortiazid.

Övriga innehållsämnen är mikrokristallin

cellulosa, krospovidon (typ A), kolloidal, vattenfri

kiseldioxid,

magnesiumstearat, hypromellos (typ 2910), makrogol 4000, talk, gul järnoxid (E172).

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter är

vita, ovala tabletter med ”NVR” på ena sidan och ”VCL” på andra sidan.

Längd: ca 15 mm. Bredd: ca 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter är

blekgula, ovala tabletter med ”NVR” på ena sidan och ”VDL” på andra sidan.

Längd: ca 15 mm. Bredd: ca 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter är gula,

ovala tabletter med ”NVR” på ena sidan och ”VEL” på andra sidan.

Längd: ca 15 mm. Bredd: ca 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter är

brungula, ovala tabletter med ”NVR” på ena sidan och ”VHL” på andra sidan.

Längd: ca 15 mm. Bredd: ca 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter är

brungula, ovala tabletter med ”NVR” på ena sidan och ”VFL” på andra sidan.

Längd: ca 19 mm. Bredd: ca 7,5 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz filmdragerade tabletter är förpackade i

PVC/PVDC-Alu blister eller endosblister.

Förpackningsstorlekar: 14, 28, 28x1, 30, 56, 56x1, 60, 90, 98, 98x1, 100, 280 eller 280x1 tabletter.

Multipelförpackningar

med 280 tabletter (bestående av 4 kartonger, vardera innehållande 70x1

tabletter eller 20 kartonger, vardera innehållande 14 tabletter).

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning

Sandoz A/S, Edvard Thomsens Vej 14, 2300 Köpenhamn S, Danmark

Tillverkare

Salutas Pharma GmbH, Otto-von-Guericke-Allee 1, 39179 Barleben, Tyskland

eller

Novartis Pharma GmbH, Roonstrasse 25, 90429 Nürnberg, Tyskland

eller

Novartis Farmaceutica SA, Ronda de Santa Maria, 158, 08210 Barbera del Valles (Barcelona),

Spanien

Denna bipacksedel ändrades senast 10.06.2019

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina),

160 mg

valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 160 mg

valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina),

160 mg

valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 160 mg

valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 320 mg

valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti, kalvopäällysteinen

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Valkoinen, soikea, kaksoiskupera, viistoreunainen tabletti, jonka toisella puolella merkintä ”NVR” ja toisella

puolella ”VCL”.

Pituus: noin 15 mm.

Leveys: noin 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Vaaleankeltainen, soikea, kaksoiskupera, viistoreunainen tabletti, jonka toisella puolella merkintä ”NVR” ja

toisella puolella ”VDL”.

Pituus: noin 15 mm.

Leveys: noin 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Keltainen, soikeahko, kaksoiskupera, viistoreunainen tabletti, jonka toisella puolella merkintä ”NVR” ja

toisella puolella ”VEL”.

Pituus: noin 15 mm.

Leveys: noin 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Ruskeankeltainen, soikeahko, kaksoiskupera, viistoreunainen tabletti, jonka toisella puolella merkintä

”NVR” ja toisella puolella ”VHL”.

Pituus: noin 15 mm.

Leveys: noin 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Ruskeankeltainen, soikeahko, kaksoiskupera, viistoreunainen tabletti, jonka toisella puolella merkintä

”NVR” ja toisella puolella ”VFL”.

Pituus: noin 19 mm.

Leveys: noin 7,5 mm.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Essentiaalisen hypertension hoito korvaavana hoitona niillä aikuispotilailla, joiden verenpaine on jo

hallinnassa amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin (HCT) yhdistelmällä, käytettynä joko yksittäin

tai yhdistelmähoitona,

johon on lisätty yksi yksittäinen valmiste.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Suositeltu Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annos on yksi tabletti vuorokaudessa,

mieluiten aamuisin otettuna.

Ennen Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoitoon siirtymistä potilaan verenpaineen tulisi

olla hallinnassa valmisteen sisältämillä vaikuttavilla aineilla, kun niitä käytetään samanaikaisesti

vakiintuneilla annoksilla. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annoksen tulee perustua

siirtymävaiheessa käytössä olleisiin

vaikuttavien aineiden annoksiin.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin suurin suositeltu annos on 10 mg/320 mg/25 mg.

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta

Valmisteen sisältämän hydroklooritiatsidin vuoksi Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz on

vasta-aiheinen potilaille,

joilla on anuria (ks. kohta 4.3) ja potilaille,

joilla on vaikea munuaisten

vajaatoiminta (glomerulusten suodatusnopeus (GFR) < 30 ml/min/1,73

) (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.2).

Lievää tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien aloitusannosta ei tarvitse muuttaa (ks.

kohdat 4.4 ja 5.2).

Maksan vajaatoiminta

Valmisteen sisältämän valsartaanin vuoksi Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz -hoito on

vasta-aiheista, jos potilaalla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.3). Suurin suositeltu

valsartaaniannos on 80 mg lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille,

joilla ei ole

kolestaasia, joten Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz ei sovi tämän potilasryhmän hoitoon

(ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.2). Amlodipiinin

annossuosituksia ei ole vahvistettu potilaille,

joilla on lievä tai

kohtalainen maksan vajaatoiminta. Kun sopivien maksan vajaatoimintaa sairastavien verenpainepotilaiden

(ks. kohta 4.1) hoito ollaan vaihtamassa Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoziin, pienintä

saatavilla olevaa amlodipiinikomponenttia tulee käyttää.

Sydämen vajaatoiminta ja sepelvaltimotauti

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käytöstä, etenkin suurimmalla annoksella, on vähän

kokemusta sydämen vajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla. Sydämen vajaatoimintaa ja

sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoidossa on oltava varovainen, etenkin suurimmalla

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annoksella 10 mg/320 mg/25 mg.

Iäkkäät henkilöt (65-vuotiaat tai vanhemmat)

Iäkkäiden potilaiden hoidossa suositellaan varovaisuutta, mukaan lukien verenpaineen tiheämpää seurantaa,

etenkin suurimmalla Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annoksella 10 mg/320 mg/25 mg,

koska saatavilla oleva tieto tässä potilasryhmässä on rajoitettua. Kun sopivien iäkkäiden

verenpainepotilaiden (ks. kohta 4.1) hoito ollaan vaihtamassa Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoziin, pienintä saatavilla olevaa amlodipiinikomponenttia tulee käyttää.

Pediatriset potilaat

Ei ole asianmukaista käyttää Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia pediatristen potilaiden (alle

18-vuotiaille

potilaille) hoitoon essentiaalisessa hypertensiossa.

Antotapa

Suun kautta.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz voidaan ottaa ruokailun yhteydessä tai tyhjään mahaan.

Tabletit tulee niellä kokonaisina veden kanssa aina samaan aikaan päivästä, mieluiten aamuisin.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttaville aineille, muille sulfonamidin johdannaisille,

dihydropyridiinijohdoksille tai

kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

Toinen tai kolmas raskauskolmannes (ks. kohdat 4.4 ja 4.6).

Maksan vajaatoiminta, sappikirroosi tai kolestaasi.

Vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR < 30 ml/min/1,73 m2), anuria ja dialyysihoito.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käyttö samanaikaisesti aliskireeniä sisältävien

valmisteiden kanssa on vasta-aiheista, jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta

(GFR < 60 ml/min/1,73 m

) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

Vaikeahoitoinen hypokalemia, hyponatremia, hyperkalsemia tai oireinen hyperurikemia.

Vaikea hypotensio.

Sokki (mukaan lukien sydänperäinen sokki).

Sydämen vasemman kammion ulosvirtauskanavan ahtauma (esim. hypertrofinen obstruktiivinen

kardiomyopatia ja vaikea-asteinen aorttastenoosi).

Akuutin sydäninfarktin jälkeinen hemodynaamisesti epävakaa sydämen vajaatoiminta.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Amlodipiinin

turvallisuutta ja tehoa hypertensiivisen kriisin hoidossa ei ole varmistettu.

Natriumin puute ja/tai nestehukka

Liiallista hypotensiota, ortostaattinen hypotensio mukaan lukien, havaittiin kohtalaista tai vaikeaa

komplisoitumatonta hypertensiota sairastavilla potilailla tehdyssä kontrolloidussa tutkimuksessa 1,7 %:lla

potilaista, jotka olivat saaneet suurinta amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -annosta (10 mg/320

mg/25 mg), verrattuna 1,8 %:iin valsartaania/hydroklooritiatsidia (320 mg/25 mg) saaneista potilaista, 0,4

%:iin amlodipiinia/valsartaania (10 mg/320 mg) saaneista potilaista ja 0,2 %:iin

hydroklooritiatsidia/amlodipiinia

(25 mg/10 mg) saaneista potilaista.

Natriumin puutteesta ja/tai nestehukasta kärsivillä potilailla,

kuten suuria diureettiannoksia saavilla potilailla,

voi ilmetä symptomaattista hypotensiota amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

–hoidon aloittamisen

jälkeen. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia tulee käyttää vasta sen jälkeen kun olemassa

oleva natriumin puutos ja/tai nestehukka on korjattu.

Jos Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin aikana ilmenee voimakasta hypotensiota, potilas on

laitettava selälleen ja tarvittaessa annettava hänelle laskimoon normaalia suolaliuosta. Hoitoa voidaan jatkaa,

kun verenpaine on taas vakaa.

Seerumin elektrolyyttimuutokset

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteella tehdyssä kontrolloidussa tutkimuksessa 320 mg:n

valsartaaniannoksen ja 25 mg:n hydroklooritiatsidiannoksen vastakkaiset vaikutukset seerumin

kaliumpitoisuuteen lähes tasapainottivat toistensa vaikutuksen monilla potilailla. Muilla potilailla

jommankumman vaikutus saattoi olla hallitsevampi. Mahdollisten elektrolyyttihäiriöiden

havaitsemiseksi

tulee seerumin elektrolyytit määrittää asianmukaisin väliajoin.

Seerumin elektrolyytti-, ja etenkin kaliumarvot, on määritettävä säännöllisesti asianmukaisin väliajoin

mahdollisten elektrolyyttihäiriöiden havaitsemiseksi erityisesti, jos potilaalla on muita riskitekijöitä, kuten

munuaisten toiminnan heikkenemistä, hoito muilla lääkevalmisteilla tai hänellä on aiemmin esiintynyt

elektrolyyttihäiriöitä.

Valsartaani

Kaliumlisien,

kaliumia säästävien diureettien, kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden tai muiden

mahdollisesti seerumin kaliumpitoisuuksia suurentavien aineiden (esim. hepariinin) samanaikainen käyttö ei

ole suositeltavaa. Kaliumarvoja on seurattava asianmukaisesti.

Hydroklooritiatsidi

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoito tulee aloittaa vasta sen jälkeen, kun olemassa oleva

hypokalemia ja mahdollisesti samanaikaisesti ilmenevä hypomagnesemia on korjattu. Tiatsididiureetit voivat

aiheuttaa hypokalemiaa tai pahentaa olemassa olevaa hypokalemiaa. Tiatsididiureetteja tulee annostella

varoen potilaille,

joilla on lisääntynyt kaliumin menetys, esimerkiksi suolan menetystä aiheuttavissa

nefropatioissa ja prerenaalisessa (kardiogeenisessa) munuaisten vajaatoiminnassa. Jos

hydroklooritiatsidihoidon

aikana kehittyy hypokalemia Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz –

hoito on keskeytettävä kunnes kaliumtasapaino on korjautuu ja on vakaa.

Tiatsididiureetit voivat aiheuttaa hyponatremiaa ja hypokloreemista alkaloosia tai pahentaa olemassa olevaa

hyponatremiaa. Hyponatremiaa, johon liittyy neurologisia oireita (pahoinvointia, lisääntyvää sekavuutta,

apatiaa), on havaittu. Hydroklooritiatsidihoito

tulee aloittaa vasta sen jälkeen, kun olemassa oleva

hyponatremia on korjattu. Jos Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoidon aikana ilmenee

vakavaa tai nopeasti kehittyvää hyponatremiaa, on hoito keskeytettävä kunnes normaali natriumtasapaino on

saavutettu.

Kaikkia tiatsididiureetteja saavia potilaita tulisi seurata säännöllisesti elektrolyyttihäiriöiden

varalta,

erityisesti kaliumin, natriumin ja magnesiumin, osalta.

Munuaisten vajaatoiminta

Tiatsididiureetit saattavat aiheuttaa atsotemiaa kroonista munuiassairautta poteville. Kun

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-lääkitystä annetaan munuaisten vajaatoimintaa

sairastaville potilaille, suositellaan säännöllistä seerumin elektrolyyttipitoisuuksien (mukaan lukien kalium)

sekä kreatiniini- ja virtsahappopitoisuuksien seurantaa. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin

käyttö on vasta-aiheista vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien, anuriasta kärsivien tai

dialyysihoitoa saavien potilaiden hoidossa (ks. kohta 4.3).

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annosta ei tarvitse muuttaa, kun valmistetta annetaan

lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa (GFR ≥ 30 ml/min/1,73

m2) sairastaville potilaille.

Munuaisvaltimoiden ahtauma

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia tulisi käyttää varoen hypertension hoitoon potilailla,

joilla on toispuoleinen tai tai kummankin tai ainoan munuaisen munuaisvaltimon ahtauma, sillä veren urea-

ja seerumin kreatiniinipitoisuus

saattavat kohota näillä potilailla.

Munuaisensiirto

Toistaiseksi Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin turvallisesta käytöstä

munuaisensiirtopotilailla

ei ole kokemusta.

Maksan vajaatoiminta

Valsartaani eliminoituu

pääasiallisesti muuttumattomana sapen kautta. Amlodipiinin puoliintumisaika

pidentyy ja kokonaisaltistus (AUC) lisääntyy potilailla,

joilla maksan toiminta on heikentynyt.

Annossuosituksia ei ole määritetty. Jos potilas sairastaa lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa ilman

kolestaasia, suurin suositeltu valsartaaniannos on 80 mg, joten Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz ei sovellu tälle potilasryhmälle (ks. kohdat 4.2, 4.3 ja 5.2).

Angioedeema

Valsartaanilla hoidetuilla

potilailla on raportoitu angioedeemaa, kurkunpään ja äänihuulten alueen turvotus

mukaan lukien, johon on liittynyt hengitysteiden ahtautumista ja/tai kasvojen, huulten, nielun ja/tai kielen

turvotusta. Joillakin näistä potilaista oli ollut angioedeema aikaisemmin muiden lääkkeiden, mukaan lukien

ACE:n estäjien, yhteydessä. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz tulee välittömästi lopettaa

potilailla, joille kehittyy angioedeema eikä sitä tule aloittaa uudestaan.

Sydämen vajaatoiminta ja sepelvaltimotauti/postinfarktioireyhtymä

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän inhibition

seurauksena munuaisten toimintamuutoksia

voidaan

ennakoida niille alttiilla potilailla. Vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla,joiden

munuaistoiminta voi riippua reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän toiminnasta, ACE:n estäjien

käyttöön on liittynyt

oliguriaa ja/tai progressiivista atsotemiaa ja (harvoin) akuuttia munuaisten

vajaatoimintaa ja/tai kuolema. Vastaavia tapauksia on raportoitu valsartaanilla. Sydämen vajaatoiminta- tai

postinfarktioireyhtymästä kärsivien potilaiden arvioinnin tulisi aina sisältää munuaistoiminnan kartoitus.

Pitkäaikaisessa lumekontrolloidussa amlodipiinitutkimuksessa (PRAISE-2) potilaat, jotka sairastivat NYHA-

luokitusten III ja IV mukaista sydämen vajaatoimintaa, jonka syy ei ollut iskeeminen, amlodipiini

yhdistettiin lisääntyneisiin ilmoituksiin

keuhkoödeemasta, vaikka merkittävää eroa sydämen vajaatoiminnan

pahenemisen ilmaantumisessa ei havaittu lumelääkkeeseen verrattuna.

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa kalsiumkanavan salpaajia amlodipiini

mukaan lukien

kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille, koska ne saattavat lisätä

kardiovaskulaaritapahtumien ja kuolleisuuden riskiä.

Sydämen vajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoidossa on oltava varovainen, etenkin

suurinta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annosta, 10 mg/320 mg/25 mg käytettäessä,

koska näiden potilasryhmien hoidosta on vähän tietoa.

Aortta ja mitraaliläppästenoosi

Kuten kaikkia verisuonia laajentavia lääkeaineita käytettäessä, erityistä varovaisuutta tulee noudattaa

hoidettaessa potilaita, joilla on mitraalistenoosia tai merkittävä, mutta ei vaikea-asteinen aortan ahtauma.

Raskaus

Angiotensiini

II -reseptorin salpaajien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos angiotensiini II -

reseptorin salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden aikanakin

turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä välttämättömänä.

Kun raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti, ja tarvittaessa on

aloitettava muu lääkitys (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).

Primaari hyperaldosteronismi

Primaarista hyperaldosteronismia sairastavia potilaita ei tule hoitaa valsartaanilla, joka on angiotensiini

II -

antagonisti, koska perussairaus vaikuttaa heidän reniini-angiotensiinijärjestelmäänsä.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -tabletteja ei siksi suositella tälle potilasryhmälle.

Systeeminen lupus erythematosus

Tiatsididiureettien,

myös hydroklooritiatsidin, on ilmoitettu pahentavan systeemistä lupus erythematosusta

tai johtavan sen aktivoitumiseen.

Muut aineenvaihduntahäiriöt

Tiatsididiureetit kuten hydroklooritiatsidi

voivat vaikuttaa glukoosinsietoon ja suurentaa seerumin

kolesteroli-, triglyseridi- ja virtsahappoarvoja. Diabetespotilaiden insuliiniannostusta tai oraalisten

diabeteslääkkeiden annostusta tulee ehkä muuttaa.

Sisältämänsä hydroklooritiatsidin

vuoksi Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz on vasta-

aiheinen oireisen hyperurikemian yhteydessä. Hydroklooritiatsidi

saattaa nostaa seerumin

virtsahappopitoisuutta virtsahappopuhdistuman vähentymisen vuoksi ja saattaa aiheuttaa tai pahentaa

hyperurikemiaa sekä laukaista kihdin sille alttiilla potilailla.

Tiatsidit vähentävät kalsiumin erittymistä virtsaan ja saattavat aiheuttaa tilapäistä ja lievää seerumin

kalsiumpitoisuuden

suurenemista, vaikka potilaalla ei olisikaan kalsiumaineenvaihdunnan häiriötä.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz vasta-aiheinen potilaille,

joilla on hyperkalsemia ja sitä on

käytettävä vasta mahdollisen olemassa olevan hyperkalsemian korjaamisen jälkeen.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz –hoito tulee keskeyttää, jos hoidon aikana potilaalle

kehittyy hyperkalsemia. Tiatsidihoidon

aikana kalsiumpitoisuutta seerumissa on seurattava säännöllisin

väliajoin. Huomattava hyperkalsemia saattaa liittyä piilevään hyperparatyreoosiin. Tiatsidihoito

tulee

lopettaa ennen lisäkilpirauhastoiminnan

tutkimuksia.

Valoyliherkkyys

Tiatsididiureettien käytön yhteydessä on ilmoitettu valoherkkyystapauksia (ks. kohta 4.8). Jos

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoidon aikana ilmenee valoherkkyyttä, on suositeltavaa

lopettaa hoito. Jos kyseisen diureetin antamista uudelleen pidetään tarpeellisena, on suositeltavaa suojata

auringonvalolle tai keinotekoiselle UVA-valolle altistuvat ihoalueet.

Akuutti ahdaskulmaglaukooma

Hydroklooritiatsidiin, joka on sulfonamidi, on liittynyt idiosynkraattinen reaktio, joka on aiheuttanut akuuttia

ohimenevää myopiaa sekä akuuttia ahdaskulmaglaukoomaa. Oireisiin kuuluu akuutti näöntarkkuuden

huononeminen tai silmäkipu ja ne ilmaantuvat yleensä tunneista viikkoon hoidon aloituksesta. Hoitamaton

akuutti ahdaskulmaglaukooma voi johtaa pysyvään näön menetykseen.

Ensisijainen hoito on hydroklooritiatsidin

lopettaminen niin nopeasti kuin mahdollista. Pikaista lääkinnällistä

tai kirurgista hoitoa voi olla tarpeen harkita, jos silmänpainetta ei saada hallintaan. Aikaisempi sulfonamidi-

tai penisilliiniallergia saattaa olla riskitekijä ahdaskulmaglaukooman kehittymisessä.

Yleistä

Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on aiemmin esiintynyt yliherkkyyttä muille angiotensiini II -

antagonisteille. Hydroklooritiatsidin aiheuttamien yliherkkyysreaktioiden

riski suurenee, jos potilaalla on

allergia tai astma.

Iäkkäät henkilöt (65-vuotiaat ja vanhemmat)

Iäkkäiden potilaiden hoidossa suositellaan varovaisuutta, mukaan lukien verenpaineen tiheämpää seurantaa,

etenkin suurimmalla Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annoksella 10 mg/320 mg/25 mg,

koska tässä potilasryhmässä saatavilla oleva tieto on vähäistä.

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto

On olemassa näyttöä siitä, että ACE:n estäjien, ATR-salpaajien tai aliskireenin samanaikainen käyttö lisää

hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten

vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa ACE:n estäjien, ATR-salpaajien tai

aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei suositella (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin valvonnassa ja

munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja huolellisesti. ACE:n estäjiä

ja ATR-salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti potilaille,

joilla on diabeettinen nefropatia.

Ei-melanoomatyyppinen

ihosyöpä

Kahdessa Tanskan kansalliseen syöpärekisteriin perustuvassa epidemiologisessa tutkimuksessa on havaittu,

että kasvavalle kumulatiiviselle

hydroklooritiatsidiannokselle altistuminen suurentaa ei-melanoomatyyppisen

ihosyövän [tyvisolusyövän ja okasolusyövän] riskiä. Hydroklooritiatsidin

valolle herkistävä vaikutustapa voi

olla mahdollinen mekanismi ei-melanoomatyyppisen ihosyövän kehittymiselle.

Hydroklooritiatsidia

käyttäville potilaille on kerrottava ei-melanoomatyyppisen ihosyövän riskistä, ja heitä

on kehotettava tutkimaan ihonsa säännöllisesti mahdollisten uusien muutosten varalta ja ilmoittamaan

epäilyttävistä ihomuutoksista viipymättä. Potilaille on annettava ohjeet myös mahdollisista ehkäisytoimista

(esimerkiksi mahdollisimman

vähäinen altistuminen auringonvalolle ja ultraviolettisäteille ja asianmukainen

suojaus altistumisen yhteydessä), jotta ihosyövän riski voitaisiin

pitää mahdollisimman pienenä. Epäilyttävät

ihomuutokset on tutkittava heti, ja mahdollisten koepalojen histologinen tutkimus on tehtävä viipymättä.

Niillä potilailla,

joilla on aiemmin ollut ei-melanoomatyyppinen

ihosyöpä, hydroklooritiatsidin käyttöä on

tarvittaessa arvioitava uudelleen (ks. myös kohta 4.8).

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteella ei ole tehty varsinaisia yhteisvaikutustutkimuksia

muiden lääkevalmisteiden kanssa. Siksi tässä kohdassa esitetään yhteisvaikutustiedot vain yksittäisistä

vaikuttavista aineista.

On kuitenkin tärkeää huomioida, että amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

saattaa voimistaa muiden

verenpainelääkkeiden verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Samanaikaista käyttöä ei suositella

Vaikuttava

aine

Tiedossa olevia

yhteisvaikutuksia

seuraavien

lääkeaineiden kanssa

Yhteisvaikutus

Valsartaani

hydrokloori-

tiatsidi

Litium

Ohimenevää seerumin litiumpitoisuuksien nousua ja

toksisuutta on raportoitu annosteltaessa litiumia

samanaikaisesti ACE:n estäjien, angiotensiini

II:n

reseptorin salpaajien, mukaan lukien valsartaanin, tai

tiatsidien kanssa. Koska tiatsidit vähentävät litiumin

munuaispuhdistumaa, litiumtoksisuuden

riski oletettavasti

kasvaa käytettäessä

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia.

Seerumin litiumtasojen huolellinen

seuranta on tästä

syystä suositeltavaa samanaikaisessa annostelussa.

Valsartaani

Kaliumia säästävät

diureetit, kaliumlisä,

kaliumia sisältävät

suolan korvikkeet ja

muut aineet, jotka

voivat nostaa

kaliumarvoja

Jos kaliumarvoihin

vaikuttava lääke katsotaan

välttämättömäksi valsartaanin kanssa, plasman

kaliumarvojen tiheää seurantaa suositellaan.

Amlodipiini

Greippi tai greippimehu

Amlodipiinin

antoa greipin tai greippimehun kanssa ei

suositella, koska sen biologinen hyötyosuus voi suurentua

joillakin

potilailla aiheuttaen verenpainetta alentavan

vaikutuksen voimistumisen.

Varovaisuutta noudatettava samanaikaisessa käytössä

Vaikuttava

aine

Tiedossa olevia

yhteisvaikutuksia

seuraavien lääkeaineiden

kanssa

Yhteisvaikutus

Amlodipiini

CYP3A4-estäjät (esim.

ketokonatsoli, itrakonatsoli,

ritonaviiri)

Amlodipiinin

samanaikainen käyttö voimakkaiden

tai kohtalaisten CYP3A4:n estäjien (proteaasin

estäjät, atsoliryhmän sienilääkkeet, makrolidit, kuten

erytromysiini tai klaritromysiini,

verapamiili tai

diltiatseemi) kanssa voi aiheuttaa merkittävää

amlodipiinialtistuksen suurenemista. Näiden

farmakokineettisten vaihteluiden kliininen vaikutus

saattaa olla voimakkaampi iäkkäillä potilailla. Näin

ollen potilaan kliininen

seuranta ja annoksen

muuttaminen voivat olla tarpeen.

CYP3A4-indusoijat

(antikonvulsantit [esim.

karbamatsepiini,

fenobarbitaali, fenytoiini,

fosfenytoiini, primidoni],

rifampisiini,

Hypericum

perforatum [mäkikuisma])

Tunnettujen CYP3A4:n induktoreiden

samanaikaisen käytön yhteydessä amlodipiinin

pitoisuus plasmassa saattaa vaihdella. Verenpainetta

pitää siksi seurata ja annoksen säätämistä harkita

etenkin voimakkaiden CYP3A4:n induktoreiden

(esim. rifampisiini,

mäkikuisma) samanaikaisen

käytön aikana ja sen jälkeen.

Simvastatiini

Toistuvan amlodipiini

10 mg annoksen yhteiskäyttö

simvastatiini 80 mg kanssa johti 77%:a suurempaan

simvastatiinialtistukseen verrattuna pelkkään

simvastatiini-hoitoon. Simvastatiinin

päivittäisannos

suositellaan rajoitettavaksi 20 mg:aan amlodipiinia

käyttävillä potilailla.

Dantroleeni (infuusio)

Eläimiä hoidettaessa on havaittu kuolemaan

johtaneita kammiovärinöitä ja kardiovaskulaarisia

kollapseja hyperkalemiaan liittyneinä, kun eläimille

annettiin verapamiilia ja dantroleenia laskimoon.

Hyperkalemian vaaran vuoksi kalsiumkanavan

salpaajien, kuten amlodipiinin,

samanaikaista antoa

on syytä välttää hoidettaessa potilaita, jotka ovat

alttiita malignille hypertermialle tai joilla on maligni

hypertermia.

Vaikuttava

aine

Tiedossa olevia

yhteisvaikutuksia

seuraavien lääkeaineiden

kanssa

Yhteisvaikutus

Valsartaani

Hydrokloori-

tiatsidi

Steroideihin kuulumattomat

tulehduskipulääkkeet

(NSAIDit) mukaan lukien

selektiiviset syklo-

oksygenaasin estäjät ( COX-

2-estäjät),

asetyylisalisyylihappo (> 3

g/vrk) ja ei selektiiviset

steroideihin kuulumattomat

tulehduskipulääkkeet

Tulehduskipulääkkeet saattavat heikentää sekä

angiotensiini II -antagonistien että

hydroklooritiatsidin verenpainetta alentavaa

vaikutusta, kun niitä käytetään samanaikaisesti.

Lisäksi Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz -tablettien ja tulehduskipulääkkeiden

samanaikainen käyttö saattaa heikentää

munuaistoimintaa ja nostaa seerumin kaliumarvoja.

Sen vuoksi suositellaan munuaistoiminnan seurantaa

hoidon alussa samoin kuin potilaan riittävää

nesteytystä.

Valsartaani

Sisäänottokuljettajaproteiinin

(rifampisiini, siklosporiini)

tai effluksikuljettajaproteiinin

(ritonaviiri) estäjät

Ihmisen maksakudoksella tehdyt in vitro

tutkimukset viittavat siihen, että valsartaani on

maksan sisäänottokuljettajaproteiinin

OATP1B1:n ja

maksan effluksikuljettajaproteiinin

MRP2:n

substraatti. Sisäänottokuljettajaproteiinin

estäjien

(rifampisiini,

siklosporiini)

effluksikuljettajaproteiinin

estäjien (ritonaviiri)

yhteiskäyttö saattaa suurentaa valsartaanin

systeemistä altistusta.

Hydrokloori-

tiatsidi

Alkoholi, barbituraatit tai

narkoottiset aineet

Tiatsididiureettien yhteiskäyttö muiden

verenpainetta alentavien aineiden kanssa (esim.

aineet, jotka vähentävät keskushermoston

sympaattista aktiivisuutta tai jotka aiheuttavat suoraa

vasodilataatiota) voi vahvistaa ortostaattista

hypotensiota.

Amantadiini

Tiatsidit, myös hydroklooritiatsidi, saattavat

suurentaa amantadiinin aiheuttamien

haittavaikutusten riskiä.

Antikolinergiset aineet ja

muut suoliston motiliteettiin

vaikuttavat lääkevalmisteet

Antikolinergiset aineet (esim. atropiini, biperideeni)

vähentävät ruoansulatuskanavan motiliteettia ja

hidastavat mahan tyhjenemistä, mikä saattaa

suurentaa tiatsidityyppisten

diureettien biologista

hyötyosuutta. Käänteisesti oletetaan, että

prokineettiset aineet, kuten sisapridi, voivat

pienentää tiatsidi-tyyppisten

diureettien biologista

hyötyosuutta.

Diabeteslääkkeet (esim.

insuliini

ja suun kautta

otettavat diabeteslääkkeet)

Tiatsidit voivat muuttaa glukoosinsietoa.

Diabeteslääkkeen annoksen muuttaminen saattaa

olla tarpeen.

Metformiini

Metformiinin käytössä on noudatettava

varovaisuutta, sillä hydroklooritiatsidin

käyttöön

mahdollisesti liittyvä munuaistoiminnan

heikkeneminen voi aiheuttaa maitohappoasidoosin

riskin.

Beetasalpaajat ja diatsoksidi

Tiatsididiureettien kuten hydroklooritiatsidin

käyttö

samanaikaisesti beetasalpaajien kanssa saattaa

suurentaa hyperglykemian riskiä. Tiatsididiureetit

kuten hydroklooritiatsidi

saattavat voimistaa

diatsoksidin hyperglykeemistä vaikutusta.

Vaikuttava

aine

Tiedossa olevia

yhteisvaikutuksia

seuraavien lääkeaineiden

kanssa

Yhteisvaikutus

Siklosporiini

Samanaikainen siklosporiinihoito

voi suurentaa

hyperurikemian ja kihdin tyyppisten

komplikaatioiden riskiä.

Sytotoksiset aineet

Tiatsidit kuten hydroklooritiatsidi

saattavat

heikentää sytotoksisten aineiden (esim.

syklofosfamidin,

metotreksaatin) erittymistä

munuaisteitse ja voimistaa niiden

myelosuppressiivista vaikutusta.

Digitalisglykosidit

Tiatsidihoidon haittavaikutuksena voi esiintyä

hypokalemiaa tai hypomagnesemiaa, jotka

suurentavat potilaan alttiutta digitaliksen

aiheuttamille sydämen rytmihäiriöille.

Jodipitoiset varjoaineet

Diureettien aiheuttama nestevajaus suurentaa

akuutin munuaisten vajaatoiminnan riskiä etenkin,

jos jodivalmisteen annos on suuri. Potilaat tulee

nesteyttää hyvin ennen valmisteen antoa.

Ioninvaihtajaresiinit

Kolestyramiini tai kolestipoli

vähentää

tiatsididiureettien,

mukaanlukien hydroklooritiatidin,

imeytymistä. Tämän johdosta tiatsididiureettien teho

saattaa jäädä alle terapeuttisen vaikutustason.

Kuitenkin hydroklooritiatsidin

ja resiinin annostelun

porrastaminen siten, että hydroklooritiatsidi

annostellaan vähintään 4 tuntia ennen tai 4-6 tuntia

resiinin annostelun jälkeen, mahdollisesti minimoisi

interaktion.

Seerumin kaliumpitoisuuteen

vaikuttavat lääkkeet

Kaliumin erittymistä virtsaan lisäävien diureettien,

kortikosteroidien,

ulostuslääkkeiden,

adrenokortikotrooppisen hormonin (ACTH),

amfoterisiinin,

karbenoksolonin, G-penisilliinin,

salisyylihappojohdosten

tai rytmihäiriölääkkeiden

yhteiskäyttö voi voimistaa hydroklooritiatsidin

hypokaleemista vaikutusta. Plasman

kaliumpitoisuuksia on aiheellista seurata, jos

potilaalle määrätään näitä lääkevalmisteita yhdessä

amlodipiinin/valsartaanin/hydroklooritiatsidin

kanssa.

Seerumin

natriumpitoisuuteen

vaikuttavat lääkeaineet

Diureettien hyponatreeminen vaikutus voi lisääntyä

yhteiskäytössä sellaisten lääkeaineiden kuten

antidepressanttien, antipsykoottien, antiepileptisten

aineiden, jne. kanssa. Näiden lääkkeiden

pitkäaikaisessa käytössä on noudatettava

varovaisuutta.

Lääkeaineet, jotka voivat

aiheuttaa kääntyvien kärkien

takykardiaa

Hypokalemiariskin vuoksi hydroklooritiatsidia tulisi

käyttää varoen yhdessä sellaisten lääkeaineiden

kanssa, jotka voivat aiheuttaa kääntyvien kärkien

takykardiaa, erityisesti ryhmän Ia ja ryhmän III

rytmihäiriölääkkeiden ja joidenkin

antipsykoottien

kanssa.

Vaikuttava

aine

Tiedossa olevia

yhteisvaikutuksia

seuraavien lääkeaineiden

kanssa

Yhteisvaikutus

Kihtilääkkeet (probenesidi,

sulfinpyratsoni ja

allopurinoli)

Urikosuuristen lääkkeiden annosta tulee ehkä

muuttaa, sillä hydroklooritiatsidi

voi suurentaa

seerumin virtsahappopitoisuuksia. Probenesidin tai

sulfinpyratsonin annostusta tulee ehkä suurentaa.

Tiatsididiureettien kuten hydroklooritiatsidin

käyttö

samanaikaisesti allopurinolin kanssa saattaa lisätä

allopurinolin aiheuttamia yliherkkyysreaktioita.

Metyylidopa

Yksittäisissä tapauksissa on ilmoitettu esiintyneen

hemolyyttistä anemiaa potilailla,

jotka ovat

käyttäneet samanaikaisesti hydroklooritiatsidia ja

metyylidopaa.

Nondepolarisoivat

luustolihasrelaksantit (esim.

tubokurariini)

Tiatsidit kuten hydroklooritiatsidi

voimistavat

kurarejohdosten vaikutusta.

Muut verenpainetta alentavat

lääkevalmisteet

Tiatsidit lisäävät muiden verenpainelääkkeiden

(esim. guanetidiinin,

metyylidopan, beetasalpaajien,

vasodilaattoreiden, kalsiumkanavan salpaajien,

ACE:n estäjien, ATR-salpaajien ja suorien

reniininestäjien [DRI]) verenpainetta alentavaa

vaikutusta.

Vasoaktiiviset amiinit (esim.

noradrenaliini,

adrenaliini)

Hydroklooritiatsidi

voi pienentää vastetta

vasoaktiivisille

amiineille kuten noradrenaliinille.

Tämän vaikutuksen kliininen

merkitys on epävarma

eikä se estä niiden käyttöä.

D-vitamiini ja kalsiumsuolat

Tiatsididiureettien kuten hydroklooritiatsidin

ottaminen samanaikaisesti D-vitamiinin

kalsiumsuolojen

kanssa saattaa voimistaa seerumin

kalsiumpitoisuuksien suurenemista.

Tiatsididiureettien samanaikainen käyttö voi johtaa

hyperkalsemiaan potilailla,

joilla on aikaisemmin

ollut hyperkalsemiaa (esim. lisäkilpirauhasen

liikatoiminnan,

maligniteetin tai D-

vitamiinivälitteisen tilan vuoksi) lisäämällä

kalsiumin takaisinimeytymistä munuaistiehyissä.

RAA- järjestelmän kaksoisesto ATR- salpaajilla, ACE:n estäjillä tai aliskireenillä

Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä)

kaksoisestoon ACE:n estäjien, ATR-salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla liittyy

haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen (mukaan

lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) suurentunut esiintyvyys verrattuna yhden RAA-järjestelmään

vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Amlodipiini

Amlodipiinin

käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole varmistettu. Eläinkokeissa havaittiin

lisääntymistoksisuutta suurilla annoksilla (ks. kohta 5.3). Amlodipiinin

käyttöä raskausaikana suositellaan

vain, jos turvallisempaa hoitovaihtoehtoa ei ole tai jos sairaus itsessään aiheuttaa suuremman riskin äidille ja

sikiölle.

Valsartaani

Angiotensiini

II -reseptorin salpaajien käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei suositella (ks.

kohta 4.4). Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana

on vasta-aiheista (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen

raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät kuitenkaan ole

vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Angiotensiini

II -reseptorin salpaajien

käyttöön liittyvästä riskistä ei ole vertailevien epidemiologisten tutkimusten tuloksia, mutta näiden

lääkkeiden käyttöön voi liittyä sama riski kuin ACE:n estäjiin. Jos angiotensiini

II -reseptorin salpaajia

käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden aikanakin turvallinen

verenpainelääkitys, ellei angiotensiini

II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun raskaus

todetaan, angiotensiini

II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu

lääkitys.

Tiedetään, että altistus angiotensiini

II -reseptorin salpaajille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen

aikana on haitallista sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee, kallon

luutuminen hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten toiminta voi pettää ja voi ilmetä

hypotensiota ja hyperkalemiaa). (Ks. kohta 5.3).

Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut angiotensiini II -reseptorin

salpaajille, suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus.

Imeväisikäisiä, joiden äiti on käyttänyt angiotensiini

II -reseptorin salpaajia, on seurattava huolellisesti

hypotension varalta (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Hydroklooritiatsidi

Hydroklooritiatsidin käytöstä raskauden ja etenkin sen ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana on vain

rajallisesti kokemusta. Eläinkokeet ovat riittämättömiä.

Hydroklooritiatsidi

läpäisee istukan. Hydroklooritiatsidin vaikutusmekanismin vuoksi sen käyttö toisen ja

kolmannen raskauskolmanneksen aikana saattaa vaarantaa sikiön ja istukan perfuusion ja aiheuttaa sikiölle ja

vastasyntyneelle esimerkiksi ikterusta, elektrolyyttitasapainon häiriöitä,ja trombosytopeniaa.

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi –valmisteen käytöstä raskauden aikana ei ole kokemusta.

Yhdistelmän vaikuttavista aineista olevaan tietoon perustuen Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandozin käyttöä ei suositella raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana ja sen käyttö on vasta-aiheista

raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Imetys

Valsartaanin käytöstä imetyksen aikana ei ole tietoa. Amlodipiini

erittyy ihmisen rintamaitoon. Lapsen

saama osuus äidin annoksesta on 3–7 % (arvioitu kvartiiliväli), enintään 15 %. Amlodipiinin vaikutusta

imeväiseen ei tunneta. Hydroklooritiatsidi

erittyy pieninä määrinä ihmisen rintamaitoon. Suuret

tiatsidiannokset voivat aiheuttaa voimakasta virtsaneritystä ja siten estää maidon tuotantoa.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käyttöä imetyksen aikana ei suositella. Jos

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia käytetään imetysaikana, on annostus pidettävä

mahdollisimman pienenä. Tämä koskee erityisesti vastasyntyneiden tai keskosena syntyneiden

rintaruokintaa.

Hedelmällisyys

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteella ei ole suoritettu kliinisiä hedelmällisyystutkimuksia.

Valsartaani

Valsartaanilla ei esiintynyt haitallisia vaikutuksia uros- ja naarasrottien lisääntymiskykyyn suun kautta

annetuilla annoksilla 200 mg/kg/vrk saakka. Tämä annos on kuusinkertainen ihmiselle suositeltuun

enimmäisannokseen (mg/m2) nähden (laskelmat perustuvat 60 kg:n painoiselle potilaalle suun kautta

annettavaan annokseen 320 mg/vrk).

Amlodipiini

Joillakin kalsiumkanavan salpaajilla hoidetuilla potilailla

on ilmoitettu siittiöiden pään palautuvia

biokemiallisia muutoksia. Amlodipiinin

mahdollista hedelmällisyyteen kohdistuvaa vaikutusta koskevat

kliiniset tiedot ovat riittämättömät. Yhdessä rotilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin haitallisia vaikutuksia

urosten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia käyttävien potilaiden on ajettaessa tai koneita

käytettäessä otettava huomioon, että valmiste voi joskus aiheuttaa heitehuimausta tai väsymystä.

Amlodipiinilla on vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Jos

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia käyttävällä potilaalla ilmenee heitehuimausta,

päänsärkyä, väsymystä tai pahoinvointia, hänen reaktiokykynsä saattaa olla heikentynyt.

4.8

Haittavaikutukset

Seuraavassa esitetty amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

-valmisteen turvallisuusprofiili

perustuu

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteella tehtyihin kliinisiin lääketutkimuksiin ja sen erillisten

aineosien, amlodipiinin,

valsartaanin ja hydroklooritiatsidin,

turvallisuustietoihin.

Turvallisuusprofiilin

yhteenveto

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteen turvallisuutta on arvioitu sen enimmäisannoksella 10

mg/320 mg/25 mg yhdessä kontrolloidussa lyhytkestoisessa (8 viikkoa) kliinisessä tutkimuksessa 2 271

potilaalla, joista 582 sai valsartaania yhdistelmänä amlodipiinin ja hydroklooritiatsidin

kanssa.

Haittavaikutukset olivat yleensä lieviä ja luonteeltaan ohimeneviä ja edellyttivät vain harvoin hoidon

keskeyttämistä. Tässä aktiiviaineella kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa yleisimpiä haittavaikutusten

vuoksi amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

-hoidon keskeyttämiseen johtaneita syitä olivat huimaus ja

hypotensio (0,7 %).

Tässä 8 viikkoa kestäneessä kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa ei havaittu merkittäviä uusia tai

odottamattomia haittavaikutuksia kolmesta lääkeaineesta koostuvan hoidon yhteydessä verrattuna

monoterapiaan tai kahdesta aineosasta koostuvaan hoitoon liittyviksi

tiedettyihin haittavaikutuksiin.

8 viikkoa kestäneessä kontrolloidussa tutkimuksessa amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

-valmisteen

käytön yhteydessä havaitut laboratoriotulosten muutokset olivat lieviä ja yhdenmukaisia monoterapiana

käytettyjen lääkeaineiden farmakologisten mekanismien kanssa. Valsartaanin kuuluminen kolmesta

lääkeaineesta koostuvaan yhdistelmään lievensi hydroklooritiatsidin

hypokaleemista vaikutusta.

Haittavaikutustaulukko

Seuraavat MedDRA-elinjärjestelmäluokituksen mukaisesti luetellut haittavaikutukset ja niiden

esiintymistiheydet koskevat amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmistetta sekä amlodipiinia,

valsartaania ja hydroklooritiatsidia yksinään.

Hyvin yleinen: ≥ 1/10; yleinen: ≥ 1/100, < 1/10; melko harvinainen: ≥ 1/1 000, < 1/100; harvinainen: ≥ 1/10

000, < 1/1 000; hyvin harvinainen: < 1/10 000, tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

MedDRA

e linluokitus-

järjestelmä

Haittavaikutus

Esiintymistiheys

Amlodipiini

/valsartaani

/hydrokloo-

ritiatsidi

Amlodipiini

Valsartaani

Hydrokloo-

ritiatsidi

Hyvän- ja

pahanlaatuiset

sekä

määrittämättömät

kasvaimet (myös

kystat ja polyypit)

Ei-melanoomatyyppinen

ihosyöpä (tyvisolusyöpä ja

okasolusyöpä)

Tuntematon

Veri ja imukudos

Agranulosytoosi,

luuydinlama

Hyvin

harvinainen

Hemoglobiiniarvojen ja

hematokriitin

pieneneminen

Tuntematon

Hemolyyttinen anemia

Hyvin

harvinainen

Leukopenia

Hyvin

harvinainen

Hyvin

harvinainen

Neutropenia

Tuntematon

Trombosytopenia, johon

joskus liittyy purppuraa

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Harvinainen

Aplastinen anemia

Tuntematon

Immuuni-

järjestelmä

Yliherkkyys

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Hyvin

harvinainen

Aineenvaihdunta

ja ravitsemus

Ruokahaluttomuus

Melko

harvinainen

Hyperkalsemia

Melko

harvinainen

Harvinainen

Hyperglykemia

Hyvin

harvinainen

Harvinainen

Hyperlipidemia

Melko

harvinainen

Hyperurikemia

Melko

harvinainen

Yleinen

Hypokloreeminen alkaloosi

Hyvin

harvinainen

Hypokalemia

Yleinen

Hyvin

yleinen

Hypomagnesemia

Yleinen

Hyponatremia

Melko

harvinainen

Yleinen

Diabeteksen metabolisen

tasapainon heikkeneminen

Harvinainen

Psyykkiset häiriöt

Masentuneisuus

Tuntematon

Harvinainen

Unettomuus/unihäiriöt

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Mielialan vaihtelut

Melko

harvinainen

Sekavuus

Harvinainen

Hermosto

Koordinaatiokyvyn

poikkeavuudet

Melko

harvinainen

Huimaus

Yleinen

Yleinen

Harvinainen

MedDRA

e linluokitus-

järjestelmä

Haittavaikutus

Esiintymistiheys

Amlodipiini

/valsartaani

/hydrokloo-

ritiatsidi

Amlodipiini

Valsartaani

Hydrokloo-

ritiatsidi

Asentohuimaus,

rasitushuimaus

Melko

harvinainen

Makuhäiriö

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Ekstrapyramidaali-

oireyhtymä

Tuntematon

Päänsärky

Yleinen

Yleinen

Harvinainen

Hypertonia

Hyvin

harvinainen

Letargia

Melko

harvinainen

Parestesiat

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Perifeerinen neuropatia,

neuropatia

Melko

harvinainen

Hyvin

harvinainen

Uneliaisuus

Melko

harvinainen

Yleinen

Pyörtyminen

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Vapina

Melko

harvinainen

Hypestesia

Melko

harvinainen

Silmät

Akuutti

ahdaskulmaglaukooma

Tuntematon

Näköhäiriöt

Melko

harvinainen

Näön heikkeneminen

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Kuulo ja

tasapainoelin

Tinnitus

Melko

harvinainen

Vertigo

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Sydän

Sydämentykytys

Yleinen

Takykardia

Melko

harvinainen

Sydämen rytmihäiriöt

(kuten bradykardia,

kammioperäinen

takykardia ja eteisvärinä)

Hyvin

harvinainen

Harvinainen

Sydäninfarkti

Hyvin

harvinainen

Verisuonisto

Punoitus

Yleinen

Hypotensio

Yleinen

Melko

harvinainen

Ortostaattinen hypotensio

Melko

harvinainen

Yleinen

Laskimotulehdus,

laskimotukkotulehdus

Melko

harvinainen

MedDRA

e linluokitus-

järjestelmä

Haittavaikutus

Esiintymistiheys

Amlodipiini

/valsartaani

/hydrokloo-

ritiatsidi

Amlodipiini

Valsartaani

Hydrokloo-

ritiatsidi

Verisuonitulehdus

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Hengityselimet,

rintakehä ja

välikarsina

Yskä

Melko

harvinainen

Hyvin

harvinainen

Melko

harvinainen

Hengenahdistus

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Hengitysvaikeus,

keuhkoedeema,

pneumoniitti

Hyvin

harvinainen

Nuha

Melko

harvinainen

Kurkun ärsytys

Melko

harvinainen

Ruoansulatus-

elimistö

Epämiellyttävä tunne

vatsassa, ylävatsakipu

Melko

harvinainen

Yleinen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Hengityksen haju

Melko

harvinainen

Suolentoiminnan

muutokset

Melko

harvinainen

Ummetus

Harvinainen

Ruokahalun väheneminen

Yleinen

Ripuli

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Suun kuivuminen

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Dyspepsia

Yleinen

Melko

harvinainen

Mahatulehdus

Hyvin

harvinainen

Ienten liikakasvu

Hyvin

harvinainen

Pahoinvointi

Melko

harvinainen

Yleinen

Yleinen

Haimatulehdus

Hyvin

harvinainen

Hyvin

harvinainen

Oksentelu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Yleinen

Maksa ja sappi

Maksan toimintakokeen

poikkeavuudet, myös

seerumin

bilirubiinipitoisuuden

suureneminen

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Hepatiitti

Hyvin

harvinainen

Intrahepaattinen kolestaasi,

ikterus

Hyvin

harvinainen

Harvinainen

Iho ja ihonalainen

kudos

Alopesia

Melko

harvinainen

MedDRA

e linluokitus-

järjestelmä

Haittavaikutus

Esiintymistiheys

Amlodipiini

/valsartaani

/hydrokloo-

ritiatsidi

Amlodipiini

Valsartaani

Hydrokloo-

ritiatsidi

Angioedeema

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Rakkulaihottuma

Tuntematon

Lupus erythematosuksen

kaltaiset reaktiot ihossa,

ihon lupus

erythematosuksen

uudelleen aktivoituminen

Hyvin

harvinainen

Erythema multiforme

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Eksanteema

Melko

harvinainen

Liikahikoilu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Valoyliherkkyysreaktiot*

Hyvin

harvinainen

Harvinainen

Kutina

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Purppura

Melko

harvinainen

Harvinainen

Ihottuma

Melko

harvinainen

Tuntematon

Yleinen

Ihon värimuutos

Melko

harvinainen

Nokkosihottuma ja muut

ihottumamuodot

Hyvin

harvinainen

Yleinen

Nekrotisoiva vaskuliitti

toksinen epidermaalinen

nekrolyysi

Tuntematon

Hyvin

harvinainen

Eksfoliatiivinen dermatiitti

Hyvin

harvinainen

Stevens-Johnsonin

oireyhtymä

Hyvin

harvinainen

Quincken edeema

Hyvin

harvinainen

Luusto, lihakset ja

sidekudos

Nivelkipu

Melko

harvinainen

Selkäkipu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Nivelturvotus

Melko

harvinainen

Lihaskouristukset

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Lihasheikkous

Melko

harvinainen

Lihassärky

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Raajojen kipu

Melko

harvinainen

MedDRA

e linluokitus-

järjestelmä

Haittavaikutus

Esiintymistiheys

Amlodipiini

/valsartaani

/hydrokloo-

ritiatsidi

Amlodipiini

Valsartaani

Hydrokloo-

ritiatsidi

Nilkkojen turvotus

Yleinen

Munuaiset ja

virtsatiet

Veren

kreatiniinipitoisuuden

suureneminen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Virtsaamishäiriöt

Melko

harvinainen

Tihentynyt virtsaamistarve

yöllä

Melko

harvinainen

Tiheävirtsaisuus

Yleinen

Melko

harvinainen

Munuaisten toimintahäiriö

Tuntematon

Äkillinen munuaisten

vajaatoiminta

Melko

harvinainen

Tuntematon

Munuaisten vajaatoiminta

ja toiminnan

heikkeneminen

Tuntematon

Harvinainen

Sukupuolielimet

ja rinnat

Impotenssi

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Yleinen

Gynekomastia

Melko

harvinainen

Yleisoireet ja

antopaikassa

todettavat haitat

Kävelykyvyttömyys,

kävelyn häiriöt

Melko

harvinainen

Astenia

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Epämiellyttävä olo,

huonovointisuus

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Uupumus

Yleinen

Yleinen

Melko

harvinainen

Muu kuin sydänperäinen

rintakipu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Turvotus

Yleinen

Yleinen

Kipu

Melko

harvinainen

Kuume

Tuntematon

Tutkimukset

Lipidipitoisuuden

suureneminen

Hyvin

yleinen

Veren ureatyppipitoisuuden

suureneminen

Melko

harvinainen

Veren

virtsahappopitoisuuden

suureneminen

Melko

harvinainen

Glukoosivirtsaisuus

Harvinainen

Veren kaliumpitoisuuden

pieneneminen

Melko

harvinainen

Veren kaliumpitoisuuden

suureneminen

Tuntematon

Painon nousu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

MedDRA

e linluokitus-

järjestelmä

Haittavaikutus

Esiintymistiheys

Amlodipiini

/valsartaani

/hydrokloo-

ritiatsidi

Amlodipiini

Valsartaani

Hydrokloo-

ritiatsidi

Painon lasku

Melko

harvinainen

* Ks. kohta 4.4 Valoyliherkkyys

** Viittaa useimmiten kolestaasiin

Tiettyjen haittavaikutusten kuvaus

Ei-melanoomatyyppinen

ihosyöpä: Epidemiologisista tutkimuksista saatujen tietojen perusteella

hydroklooritiatsidin ja ei-melanoomatyyppisen ihosyövän välillä on havaittu kumulatiiviseen annokseen

liittyvä yhteys (ks. myös kohdat 4.4 ja 5.1).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se

mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle

taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Oireet

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteen yliannostuksesta ei ole kokemuksia. Valsartaanin

yliannostuksen yleisin oire on mahdollisesti korostunut hypotensio, johon liittyy heitehuimausta.

Amlodipiinin

yliannostus voi johtaa perifeeristen verisuonten liialliseen laajenemiseen ja mahdollisesti

reflektoriseen takykardiaan. Joissakin tapauksissa amlodipiinin

käytön yhteydessä on raportoitu tuntuvaa ja

mahdollisesti pitkittynyttä systeemistä hypotensiota, kuten kuolemaan johtava sokki.

Hoito

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin aiheuttama kliinisesti

merkitsevä hypotensio vaatii

aktiivista kardiovaskulaarista hoitoa mukaan lukien tiheä sydän- ja hengitystoimintojen tarkkailu, raajojen

nostaminen sekä verenkierron nestemäärän ja erittyvän virtsamäärän seuranta. Verisuonia supistava

lääkeaine voi olla avuksi verisuonitonuksen ja verenpaineen palauttamisessa entiselleen, jos sen käytölle ei

ole esteitä. Laskimoon annettu kalsiumglukonaatti

voi auttaa hoidettaessa kalsiuminestäjien vaikutuksia.

Amlodipiini

Jos tabletti on juuri otettu, oksentamista tai vatsahuuhtelua voidaan harkita. On osoitettu, että aktiivihiilen

antaminen terveille vapaaehtoisille kahden tunnin kuluessa amlodipiinitabletin

ottamisen jälkeen hidastaa

merkitsevästi amlodipiinin

imeytymistä.

Amlodipiini ei todennäköisesti poistu elimistöstä hemodialyysin avulla.

Valsartaani

Valsartaani ei todennäköisesti poistu elimistöstä hemodialyysin

avulla.

Hydroklooritiatsidi

Hydroklooritiatsidin yliannokseen liittyy elektrolyyttivajetta (hypokalemia, hypokloremia) sekä liiallisesta

diureesista aiheutuvaa hypovolemiaa. Yliannoksen yleisimmät oireet ja merkit ovat pahoinvointi

uneliaisuus. Hypokalemia voi aiheuttaa lihaskouristuksia ja/tai voimistaa samanaikaisesti käytettyihin

digitalisglykosideihin

tai tiettyihin sydämen rytmihäiriölääkkeisiin

liittyviä rytmihäiriöitä.

Ei tiedetä, missä määrin hydroklooritiatsidi

poistuu elimistöstä hemodialyysin avulla.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkeaineet, angiotensiini

II -antagonistit, muut yhdistelmät, ATC-koodi: C09DX01.

Vaikutusmekanismi

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozissa on yhdistettynä kolme verenpainetta alentavaa

yhdistettä, joiden toisiaan täydentävät mekanismit auttavat hallitsemaan essentiaalista verenpainetta:

amlodipiini kuuluu kalsiuminestäjien,

valsartaani angiotensiini II -antagonistien ja hydroklooritiatsidi

tiatsididiureettien lääkeryhmään. Näiden aineiden yhdistelmä lisää antihypertensiivistä vaikutusta.

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Kliininen teho ja turvallisuus

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi –valmistetta tutkittiin hypertensiivisillä potilailla

kaksoissokkoutetussa, aktiiviaineella vertaillussa tutkimuksessa. Yhteensä 2 271 kohtalaista tai vaikeaa

verenpainetautia sairastavaa potilasta (keskimääräinen lähtötilanteen systolinen/diastolinen

verenpaine oli

170/107 mmHg) sai hoitoa yhdistelmillä amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

10 mg/320 mg/25 mg,

valsartaani/hydroklooritiatsidi

320 mg/25 mg, amlodipiini/valsartaani 10 mg/320 mg tai

hydroklooritiatsidi/amlodipiini

25 mg/10 mg. Potilaiden hoito aloitettiin tutkimuksen alussa heidän

hoitoyhdistelmänsä pienemmillä annoksilla, ja annos titrattiin varsinaiseen hoitoannokseen viikkoon 2

mennessä.

Viikolla 8 todettiin systolisen/diastolisen verenpaineen alentuneen keskimäärin 39,7/24,7 mmHg

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoidon yhteydessä, 32,0/19,7 mmHg yhdistelmällä

valsartaani/hydroklooritiatsidi, 33,5/21,5 mmHg yhdistelmällä amlodipiini/valsartaani ja 31,5/19,5 mmHg

yhdistelmällä amlodipiini/hydroklooritiatsidi. Kolmesta lääkeaineesta koostuva yhdistelmähoito

alensi

diastolista ja systolista verenpainetta tilastollisesti tehokkaimmin verrattuna kolmeen kahdesta lääkeaineesta

koostuvaan yhdistelmähoitoon. Systolinen/diastolinen verenpaine aleni

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi –hoidon yhteydessä 7,6/5,0 mmHg enemmän kuin yhdistelmällä

valsartaani/hydroklooritiatsidi, 6,2/3,3 mmHg enemmän kuin yhdistelmällä amlodipiini/valsartaani ja 8,2/5,3

mmHg enemmän kuin yhdistelmällä amlodipiini/hydroklooritiatsidi. Verenpainetta alentava kokonaisteho

saavutettiin, kun suurinta amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

-annosta oli käytetty kahden viikon ajan.

Potilaista tilastollisesti

suurempi osa sai verenpaineen hallintaan (< 140/90 mmHg)

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -hoidolla (71 %) verrattuna kolmeen kahdesta lääkeaineesta

koostuvaan yhdistelmähoitoon (45-54 %) (p < 0,0001).

283 potilaan alaryhmässä, jossa keskityttiin verenpaineen ambulatoriseen seurantaan, 24 tunnin aikana

mitatussa systolisessa ja diastolisessa verenpaineessa havaittiin kliinisesti

ja tilastollisesti

merkitsevästi

parempi verenpaineen aleneminen kolmesta lääkeaineesta koostuvalla yhdistelmällä kuin yhdistelmillä

valsartaani/hydroklooritiatsidi, valsartaani/amlodipiini

ja hydroklooritiatsidi/amlodipiini.

Amlodipiini

Vaikutusmekanismi

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin amlodipiinikomponentti

estää kalsiumioneja

läpäisemästä sydämen ja verisuoniston sileän lihaskudoksen kalvoa. Amlodipiinin antihypertensiivinen

mekanismi perustuu sen verisuonten sileää lihaskudosta relaksoivaan vaikutukseen, mikä vähentää

ääreissuonten vastusta ja verenpainetta.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Kokeelliset tiedot näyttävät viittaavan siihen, että amlodipiini

sitoutuu sekä paikkoihin,

joissa on

dihydropyridiiniä että paikkoihin, joissa sitä ei ole. Sydänlihaksen ja verenkiertoelimistön

sileän

lihaskudoksen supistumiskyky riippuu solunulkoisten

kalsiumionien

siirtymisestä soluihin erityisten

ionikanavien läpi.

Amlodipiinin

hoitoannos laajentaa hypertensiopotilaiden verisuonia, mikä alentaa verenpainetta sekä makuu-

että seisoma-asennossa. Pitkäaikaisen käytön aiheuttama verenpaineen aleneminen ei muuta merkitsevästi

sydämen lyöntitiheyttä eikä plasman katekoliamiinitasoja.

Plasmapitoisuudet korreloivat vaikutuksen kanssa sekä nuorilla että iäkkäillä potilailla.

Hypertensiopotilailla, joilla on normaali munuaistoiminta, amlodipiinin

terapeuttiset annokset vähensivät

munuaisten verisuonten vastusta ja lisäsivät glomerulussuodosta ja munuaisten plasmavirtausta vaikuttamatta

suodattumisfraktioon tai valkuaisainevirtsaisuuteen.

Kuten muillakin kalsiuminestäjillä, myös amlodipiinilla hoidetuilla potilailla,

joilla on normaali kammion

toiminta, sydämen toiminnan hemodynaamiset mittaukset levossa ja rasituksessa (tai tahdistuksessa) ovat

yleensä osoittaneet pientä sydänindeksin nousua ilman mainittavia vaikutuksia dP/dt-arvoihin tai vasemman

kammion loppudiastoliseen paineeseen tai volyymiin. Hemodynaamisissa tutkimuksissa amlodipiini

ei ole

vaikuttanut negatiivisesti lihassupistuksen voimaan, kun sitä on annettu terapeuttisia annoksia

hyväkuntoisille eläimille ja ihmisille,

ihmisille jopa samaan aikaan beetasalpaajien kanssa.

Amlodipiini ei muuta hyväkuntoisten eläinten eikä ihmisten sinussolmukkeen toimintoja eikä

eteiskammiojohtumista. Kliinisissä tutkimuksissa, joissa amlodipiinia annettiin yhdessä beetasalpaajien

kanssa angina pectoris– tai verenpainepotilaille, ei havaittu EKG-muutoksia.

Amlodipiinia on tutkittu kroonista stabiilia rasitusrintakipua, vasospastista rintakipua ja angiografisesti

todennettua sepelvaltimotautia sairastaneilla potilailla.

Kliininen teho ja turvallisuus

Hypertensiiviset potilaat

Uudempien hoitovaihtoehtojen, eli 2,5 - 10 mg/vrk amlodipiinin (kalsiumkanavan salpaaja) sekä 10 - 40

mg/vrk lisinopriilin (ACE:n estäjä), vertailemiseksi tiatsididiureetti klooritalidoniin

(12,5 - 25 mg/vrk)

ensilinjan hoitona lievän tai keskivaikean hypertension hoidossa tehtiin satunnaistettu ja kaksoissokkoutettu

sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimus ”Antihypertensive and Lipid-Lowering treatment to prevent Heart

Attack Trial” (ALLHAT).

Yhteensä 33 357 vähintään 55-vuotiasta verenpainepotilasta satunnaistettiin, ja heitä seurattiin keskimäärin

4,9 vuoden ajan. Näillä potilailla oli ainakin yksi sepelvaltimotaudin lisäriskitekijä,

kuten aikaisempi

sydäninfarkti tai aivohalvaus (> 6 kuukautta ennen tutkimukseen ottoa) tai jokin toinen ateroskleroottinen

kardiovaskulaarisairaus (yhteensä 51,5 %), tyypin 2 diabetes (36,1 %), HDL-kolesteroli < 35 mg/dl tai <

0,906 mmol/l (11,6 %), EKG:n tai kaikukuvauksen avulla todettu vasemman kammion hypertrofia (20,9 %)

tai edelleen jatkuva tupakointi (21,9 %).

Tutkimuksen ensisijaisena päätemuuttujana oli sepelvaltimotautikuolemien ja ei-fataalien sydäninfarktien

yhdistelmä. Ensisijaisessa päätemuuttujassa ei ollut merkitsevää eroa amlodipiini- ja klooritalidonipohjaisen

hoidon välillä:

riskisuhde (RR) oli 0,98; 95 %:n luottamusväli 0,90 - 1,07 ja p = 0,65. Sekundaaristen

päätemuuttujien osalta sydämen vajaatoiminnan ilmaantuvuus (yhdistetyn kardiovaskulaarisen

päätemuuttujan osatekijä) oli merkitsevästi suurempaa amlodipiiniryhmässä verrattuna

klooritalidoniryhmään (10,2 % vs 7,7 %, RR = 1,38; 95 %:n luottamusväli 1,25 - 1,52 ja p < 0,001).

Kokonaiskuolleisuudessa ei kuitenkaan todettu merkitsevää eroa amlodipiini- ja klooritalidonipohjaisen

hoidon välillä; RR = 0,96; 95 %:n luottamusväli 0,89 - 1,02, p = 0,20.

Valsartaani

Vaikutusmekanismi

Valsartaani on suun kautta annettaessa tehokas ja spesifinen angiotensiini

II -reseptorin antagonisti. Se salpaa

selektiivisesti tyypin AT1-reseptoria, jonka kautta välittyy angiotensiini II:n tunnetut vaikutukset.

Kliininen teho ja turvallisuus

Valsartaani laskee hypertensiopotilaiden

verenpainetta vaikuttamatta pulssitasoon. Suurimmalla osalla

potilaista yksi suun kautta otettu annos laskee verenpainetta kahden tunnin kuluessa, ja alhaisimmat

verenpainearvot saavutetaan 4-6 tunnin kuluessa. Verenpainetta alentava vaikutus kestää > 24 tuntia

annoksen ottamisen jälkeen. Säännöllisessä käytössä maksimaalinen verenpainetta laskeva teho saavutetaan

yleensä 2-4 viikon kuluessa millä tahansa annoksella.

Hydroklooritiatsidi

Vaikutusmekanismi

Tiatsididiureetit vaikuttavat ensisijaisesti munuaisten distaalisessa kiemuratiehyessä. Munuaiskuoressa on

osoitettu olevan suuriaffiniteettisia reseptoreja, jotka ovat tiatsididiureettien ensisijainen sitoutumiskohta ja

estävät natriumkloridin kuljetusta distaalisessa kiemuratiehyessä. Tiatsidit vaikuttavat estämällä Na

:n Cl

kuljetusmolekyylin

toimintaa, mahdollisesti kilpailemalla Cl

-sitoutumiskohdasta. Tämä vaikuttaa

elektrolyyttien takaisinimeytymismekanismeihin

sekä suoraan (lisäämällä sekä natriumin että kloridin

erittymistä suurin piirtein yhtä suuressa määrin) että epäsuorasti (lisäämällä virtsaneritystä ja pienentämällä

plasmatilavuutta). Tällöin plasman reniiniaktiivisuus suurenee, aldosteronin eritys lisääntyy, virtsaan erittyy

enemmän kaliumia ja seerumin kaliumpitoisuus

pienenee.

Ei-melanoomatyyppinen ihosyöpä

Epidemiologisista tutkimuksista saatujen tietojen perusteella hydroklooritiatsidin ja ei-melanoomatyyppisen

ihosyövän välillä on havaittu kumulatiiviseen annokseen liittyvä yhteys. Yksi tutkimus käsitti populaation,

jossa oli 71 533 tyvisolusyöpätapausta ja 8 629 okasolusyöpätapausta, ja ne kaltaistettiin 1 430 833 ja 172

462 potilasta käsittäviin verrokkipopulaatioihin.

Suurien hydroklooritiatsidiannosten (≥ 50 000 mg

kumulatiivisesti) käyttöön liittyvä mukautettu kerroinsuhde oli 1,29 (95 prosentin luottamusväli: 1,23–1,35)

tyvisolusyövässä ja 3,98 (95 prosentin luottamusväli:

3,68–4,31) okasolusyövässä. Sekä tyvisolusyövässä

että okasolusyövässä havaittiin selvä kumulatiivinen

annos-vastesuhde. Toinen tutkimus osoitti, että

huulisyövän (okasolusyöpä) ja hydroklooritiatsidille

altistumisen välillä on mahdollinen yhteys: 633

huulisyöpätapausta kaltaistettiin 63 067 potilasta käsittäviin verrokkipopulaatioihin

riskiperusteista

otantastrategiaa käyttäen. Kumulatiivinen

annos-vastesuhde osoitettiin, kun mukautettu kerroinsuhde oli 2,1

(95 prosentin luottamusväli: 1,7–2,6), joka suureni arvoon 3,9 (3,0–4,9) suurten annosten (~25 000 mg)

yhteydessä ja arvoon 7,7 (5,7–10,5) suurimmalla kumulatiivisella annoksella (~100 000 mg) (ks. myös kohta

4.4).

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käytöstä essentiaaliseen verenpaineeseen kaikkien

pediatristen potilasryhmien hoidossa (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Muuta: Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto

Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET [Ongoing Telmisartan

Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D [The Veterans Affairs

Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja ATR-salpaajan samanaikaista käyttöä.

ONTARGET-tutkimuksessa potilailla

oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia

sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D -

tutkimuksessa potilailla

oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.

Nämä tutkimukset eivät osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin tai kardiovaskulaarisiin

lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion ja/tai hypotension riskin

havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös muihin ACE:n estäjiin ja

ATR-salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset farmakodynaamiset ominaisuudet.

Sen vuoksi potilaiden,

joilla on diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja ATR-salpaajia

samanaikaisesti (ks. kohta 4.4).

ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints) -

tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon,

jossa käytetään ACE:n

estäjää tai ATR-salpaajaa potilaille,

joilla on sekä tyypin 2 diabetes että krooninen munuaissairaus,

kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin haittavaikutusten lisääntyneen riskin

vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat lukumääräisesti yleisempiä

aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä ja haittavaikutuksia sekä vakavia haittavaikutuksia

(hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin useammin aliskireeniryhmässä kuin

lumelääkeryhmässä.

5.2

Farmakokinetiikka

Lineaarisuus

Amlodipiinilla,

valsartaanilla ja hydroklooritiatsidilla on lineaarinen farmakokinetiikka.

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Kun Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmistetta annettiin normaaleille, terveille aikuisille suun

kautta, amlodipiinin

huippupitoisuus saavutettiin 6-8 tunnissa, valsartaanin huippupitoisuus 3 tunnissa ja

hydroklooritiatsidin huippupitoisuus

2 tunnissa. amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-valmisteen

sisältämän amlodipiinin,

valsartaanin ja hydroklooritiatsidin

imeytymisnopeus ja –laajuus ovat samat kuin

silloin,

jos lääkeaineet annetaan erillisinä.

Amlodipiini

Imeytyminen

Suun kautta otettujen terapeuttisten amlodipiiniannosten

jälkeen amlodipiinin huippupitoisuus

plasmassa

saavutetaan 6-12 tunnin kuluttua. Absoluuttisen hyötyosuuden on laskettu olevan 64-80 %. Ruoan

nauttiminen ei vaikuta amlodipiinin

hyötyosuuteen.

Jakautuminen

Jakautumistilavuus on noin 21 l/kg. In vitro -amlodipiinitutkimukset ovat osoittaneet, että noin 97,5 %

verenkierrossa olevasta lääkkeestä sitoutuu plasman proteiineihin.

Biotransformaatio

Amlodipiini metaboloituu suurelta osin (noin 90-prosenttisesti) maksassa inaktiivisiksi

metaboliiteiksi.

Eliminaatio

Amlodipiini eliminoituu

plasmasta kaksivaiheisesti, ja sen terminaalinen eliminaation puoliintumisaika

noin 30-50 tuntia. Vakaan tilan plasmapitoisuudet saavutetaan 7-8 vuorokauden jatkuvan käytön jälkeen.

Amlodipiinista kulkeutuu virtsaan 10 % kanta-aineena ja 60 % metaboliitteina.

Valsartaani

Imeytyminen

Suun kautta otetun valsartaaniannoksen jälkeen valsartaanin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2-4

tunnin kuluessa. Keskimääräinen absoluuttinen hyötyosuus on 23 %. Ruoka vähentää valsartaanialtistusta

(mitattuna AUC:llä) noin 40 % ja huippupitoisuuksia plasmassa (C

) noin 50 %, vaikka 8 tuntia annoksen

jälkeen ruokaa nauttineen ja paastonneen ryhmän valsartaanipitoisuudet ovat samanlaisia. AUC:n

vähenemiseen ei kuitenkaan liity kliinisesti

merkitsevää hoitotehon heikkenemistä, ja valsartaania voidaan

sen vuoksi ottaa joko ruuan kanssa tai ilman ruokaa.

Jakautuminen

Valsartaanin vakaan tilan jakautumistilavuus laskimoannon jälkeen on noin 17 litraa, mikä tarkoittaa sitä,

ettei valsartaani jakaudu laajalti kudoksiin. Valsartaani sitoutuu voimakkaasti seerumin proteiineihin

(94-97

%), pääasiassa seerumin albumiiniin.

Biotransformaatio

Valsartaani ei metaboloidu suuressa määrin, koska vain noin 20 % annoksesta havaitaan metaboliitteina.

Hydroksimetaboliittia,

joka on farmakologisesti inaktiivinen, on löydetty plasmasta alhaisina pitoisuuksina

(alle 10 % valsartaanin AUC:stä).

Eliminaatio

Valsartaanilla on multieksponentiaalinen hajoamiskinetiikka (t

½α

< 1 h ja t

½ß

noin 9 h). Valsartaani

eliminoituu pääasiallisesti muuttumattomana ensisijaisesti ulosteeseen (noin 83 % annoksesta) ja virtsaan

(noin 13 % annoksesta). Laskimoannon jälkeen valsartaanin plasmapuhdistuma on noin 2 l/h ja

munuaispuhdistuma 0,62 l/h (noin 30 % kokonaispuhdistumasta). Valsartaanin puoliintumisaika on kuusi

tuntia.

Hydroklooritiatsidi

Imeytyminen

Suun kautta otettu hydroklooritiatsidi imeytyy nopeasti (t

noin 2 tuntia). Keskimääräinen AUC-arvo

suurenee lineaarisesti ja suhteessa annokseen.

Ruokailulla on vähäinen kliininen

merkitys hydroklooritiatsidin imeytymiselle,

jos sitäkään. Suun kautta

otetun hydroklooritiatsidin

absoluuttinen biologinen

hyötyosuus on 70 %.

Jakautuminen

Näennäinen jakautumistilavuus on 4-8 l/kg. Verenkierrossa oleva hydroklooritiatsidi

sitoutuu 40-70-

prosenttisesti seerumin proteiineihin,

lähinnä albumiiniin.

Hydroklooritiatsidi

kertyy myös erytrosyytteihin,

joissa sen pitoisuus on noin kolminkertainen verrattuna plasmapitoisuuksiin.

Biotransformaatio

Hydroklooritiatsidi

eliminoituu lähinnä muuttumattomana yhdisteenä.

Eliminaatio

Hydroklooritiatsidin eliminaation

terminaalinen puoliintumisaika plasmasta on keskimäärin 6-15 tuntia.

Hydroklooritiatsidin kinetiikka ei muutu toistuvan annostelun yhteydessä ja kumuloituminen

on minimaalista

kerran päivässä annosteltaessa. Yli 95 % imeytyneestä hydroklooritiatsidiannoksesta erittyy kanta-aineen

muodossa virtsaan. Lääke eliminoituu

munuaisteitse sekä passiivisesti suodattumalla että

munuaistubuluksissa tapahtuvan aktiivisen erityksen avulla.

Erikoisryhmät

Lapsipotilaat (alle 18-vuotiaat)

Lapsipotilaista ei ole farmakokineettisiä tietoja.

Iäkkäät (65-vuotiaat tai vanhemmat)

Plasman huippupitoisuuksien saavuttamiseen kuluu sama aika nuorilla ja iäkkäillä potilailla. Iäkkäillä

potilailla amlodipiinin puhdistuma näyttää heikkenevän, mikä nostaa käyrän alapuolisen alueen (AUC)

arvoja ja pidentää eliminaation puoliintumisaikaa. Valsartaanin systeeminen AUC-keskiarvo on iäkkäillä 70

% suurempi kuin nuorilla, minkä vuoksi annosta nostettaessa on noudatettava varovaisuutta.

Iäkkäillä systeeminen altistus valsartaanille on hieman suurentunut nuoriin verrattuna, mutta tällä ei ole

osoitettu olevan kliinistä merkitystä.

Rajalliset tiedot viittaavat siihen, että hydroklooritiatsidin

systeeminen puhdistuma on iäkkäillä (sekä

terveillä henkilöillä että hypertensiopotilailla) pienempi kuin terveillä nuorilla vapaaehtoisilla.

Koska nuoret ja iäkkäät sietävät kolmesta lääkeaineesta koostuvan yhdistelmähoidon yhtä hyvin, normaaleja

annostuksia suositellaan käytettäväksi (ks. kohta 4.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminta ei vaikuta merkitsevästi amlodipiinin farmakokinetiikkaan. Kuten voidaan odottaa

yhdisteeltä, jossa munuaispuhdistuman osuus on vain 30 % plasman kokonaispuhdistumasta,

munuaistoiminnan

ja systeemisen valsartaanialtistuksen välillä ei ole korrelaatiota.

Lievää ja kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat voivat siksi saada tavanomaisen aloitusannoksen

(ks. kohdat 4.2 ja 4.4).

Munuaisten vajaatoiminnassa hydroklooritiatsidin

keskimääräiset plasman huippupitoisuudet ja AUC-arvo

ovat suurentuneet ja erittyminen virtsaan on hidastunut. Lievästä tai kohtalaisesta munuaisten

vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla on havaittu hydroklooritiatsidin

AUC-arvon kolminkertaistuneen.

Vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla on todettu AUC:n suurentuneen

kahdeksankertaiseksi. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoito on vasta-aiheista, jos

potilaalla on vaikeaa munuaisten vajaatoiminta tai anuria tai jos potilas saa dialyysihoitoa (ks. kohta kohta

4.3).

Maksan vajaatoiminta

Kliinistä tietoa amlodipiinin

antamisesta maksan vajaatoimintapotilaille on hyvin vähän. Maksan

vajaatoimintaa sairastavilla potilailla

amlodipiinin puhdistuma on pienentynyt, minkä vuoksi AUC lisääntyy

skimäärin lievää tai kohtalaista kroonista maksasairautta sairastavien potilaiden

valsartaanialtistus (mitattuna AUC-arvoilla) on kaksi kertaa suurempi kuin terveillä vapaaehtoisilla (iän,

sukupuolen ja painon suhteen samanlaisilla verrokeilla). Valsartaanikomponentin vuoksi

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käyttö on vasta-aiheista potilaille,

joilla on maksan

vajaatoiminta (katso kohdat 4.2 ja 4.3).

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Amlodipiini/Valsartaani/Hydroklooritiatsidi

Amlodipiinilla,

valsartaanilla, hydroklooritiatsidilla,

valsartaanin ja hydroklooritiatsidin

yhdistelmällä,

amlodipiinin

ja valsartaanin yhdistelmällä sekä amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin

yhdistelmällä (Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz) useilla eläinlajeilla

tehdyissä prekliinistä

turvallisuutta selvittävissä erilaisissa tutkimuksissa ei todettu viitteitä systeemisestä tai

kohdeelintoksisuudesta, joka vaikuttaisi haitallisesti Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandozin

kliiniseen käyttöön ihmisellä.

Amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin yhdistelmää tutkittiin rotilla enintään 13 viikkoa

kestäneissä prekliinisissä turvallisuustutkimuksissa. Kuten osattiin odottaa, yhdistelmä aiheutti veren

punasolumassan pienenemistä (erytrosyytit, hemoglobiini, hematokriitti ja retikulosyytit),

seerumin

ureapitoisuuden suurenemista, seerumin kreatiniinipitoisuuden suurenemista, seerumin kaliumpitoisuuden

suurenemista, munuaisten jukstaglomerulaarista (JG) hyperplasiaa ja rotan rauhasmahan fokaalista eroosiota.

Kaikki nämä muutokset korjautuivat 4 viikon toipumisjakson

jälkeen, ja kaikkien niiden katsottiin olevan korostuneita farmakologisia vaikutuksia.

Yhdistelmän amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

geenitoksisuutta tai karsinogeenisuutta ei tutkittu,

koska näiden pitkään markkinoilla olleiden valmisteiden välisistä yhteisvaikutuksista ei ollut viitteitä.

Amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin geenitoksisuus ja karsinogeenisuus on kuitenkin tutkittu

erikseen, eikä tällaisia vaikutuksia ole havaittu.

Amlodipiini

Lisääntymistoksisuus

Rotilla ja hiirillä

tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa havaittiin synnytyksen viivästymistä,

synnytyksen pidentymistä ja poikasten eloonjäännin heikkenemistä, kun käytetyt annokset olivat noin 50-

kertaiset ihmiselle suositeltuun enimmäisannokseen (mg/kg) nähden.

Hedelmällisyyden heikkeneminen

Amlodipiinia saaneiden rottien (urokset 64 vuorokautta ja naaraat 14 vuorokautta ennen parittelua)

hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia ei esiintynyt, kun käytetyt annokset olivat enintään 10 mg

amlodipiinia/kg/vrk (noin 8* kertaa ihmiselle suositeltu ihon pinta-alaan perustuva [mg/m

] enimmäisannos

10 mg). Toisessa rotilla tehdyssä tutkimuksessa, jossa uroksille annettiin amlodipiinibesilaattia 30 päivän

ajan ja käytetyt annokset olivat verrannolliset ihmisen elimistön pinta-alaan (mg/m

) perustuvaan annokseen,

todettiin follikkelia

stimuloivan hormonin ja testosteronin pitoisuuden plasmassa pienentyneen samoin kuin

siemennesteen tiheyden ja kypsien spermatidien ja Sertolin solujen lukumäärän vähentyneen.

Karsinogeenisuus, mutageenisuus

Rotilla ja hiirillä, jotka saivat amlodipiinia ravinnon mukana 2 vuoden ajan pitoisuuksilla, joiden laskettiin

vastaavan 0,5, 1,25 ja 2,5 mg/kg/vrk vuorokausiannostasoa, karsinogeenisuutta ei todettu. Suurin annos

(hiirillä

vastaava kuin ja rotilla 2-kertainen* suurimpaan suositeltuun ihon pinta-alaan

perustuvaan [mg/m

] 10 mg:n hoitoannokseen nähden) oli lähellä suurinta siedettyä annosta hiirillä,

mutta ei rotilla.

Mutageenisuustutkimuksissa ei ilmennyt lääkkeeseen liittyviä vaikutuksia geeneissä eikä kromosomeissa.

*Perustuu potilaan painoon 50 kg

Valsartaani

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta,

karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset

eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Rotalla emolle toksiset annokset (600 mg/kg/vrk) tiineyden viimeisten päivien ja imetyksen aikana johtivat

poikasten eloonjäämisprosentin pienenemiseen, poikasten painonnousun vähenemiseen ja niiden kehityksen

(ulkokorvien ja korvakäytävän aukeaminen) viivästymiseen (ks. kohta 4.6). Nämä rotalle annetut annokset

(600 mg/kg/vrk) ovat mg/m

-vertailussa noin 18 kertaa ihmisen suurimpien suositusannosten suuruisia

(laskelmissa oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan paino 60 kg).

Ei-kliinisissä turvallisuustutkimuksissa suuret valsartaaniannokset (200–600 mg/kg) johtivat rotilla veren

punasoluarvojen (punasolut, hemoglobiini,

hematokriitti) pienenemiseen ja munuaisten hemodynamiikassa

havaittaviin muutoksiin (hieman suurentunut veren ureatyppipitoisuus, urosten munuaistubulusten

hypoplasia ja basofilia). Nämä rotalle annetut annokset (200–600 mg/kg/vrk) ovat mg/m

-vertailussa noin 6

ja 18 kertaa ihmisen suurimpien suositusannosten suuruisia (laskelmissa

oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan paino 60 kg).

Marmoseteilla todettiin vertailukelpoisilla

annoksilla samankaltaisia, joskin vaikeampia muutoksia etenkin

munuaisissa, joissa muutokset johtivat nefropatiaan, mukaan lukien veren ureatyppi- ja kreatiniiniarvojen

suurenemiseen.

Molemmilla lajeilla todettiin myös munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofiaa. Kaikkien

muutosten katsottiin johtuvan valsartaanin farmakologisista vaikutuksista, sillä lääke aiheuttaa etenkin

marmoseteilla pitkittynyttä hypotensiota. Ihmisen terapeuttisia valsartaaniannoksia käytettäessä

munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofialla ei nähtävästi ole lainkaan merkitystä.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Tabletin ydin

Mikrokiteinen selluloosa

Krospovidoni (tyyppi A)

Vedetön kolloidinen

piidioksidi

Magnesiumstearaatti

Päällyste

Hypromelloosi (tyyppi 2910)

Titaanidioksidi

(E 171)

Makrogoli 4000

Talkki

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Tabletin ydin

Mikrokiteinen selluloosa

Krospovidoni (tyyppi A)

Vedetön kolloidinen

piidioksidi

Magnesiumstearaatti

Päällyste

Hypromelloosi (tyyppi 2910)

Makrogoli 4000

Talkki

Titaanidioksidi

(E 171)

Keltainen rautaoksidi (E 172)

Punainen rautaoksidi (E 172)

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Tabletin ydin

Mikrokiteinen selluloosa

Krospovidoni (tyyppi A)

Vedetön kolloidinen

piidioksidi

Magnesiumstearaatti

Päällyste

Hypromelloosi (tyyppi 2910)

Makrogoli 4000

Talkki

Titaanidioksidi

(E 171)

Keltainen rautaoksidi (E 172)

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Tabletin ydin

Mikrokiteinen selluloosa

Krospovidoni (tyyppi A)

Vedetön kolloidinen

piidioksidi

Magnesiumstearaatti

Päällyste

Hypromelloosi (tyyppi 2910)

Makrogoli 4000

Talkki

Keltainen rautaoksidi (E 172)

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Tabletin ydin

Mikrokiteinen selluloosa

Krospovidoni (tyyppi A)

Vedetön kolloidinen

piidioksidi

Magnesiumstearaatti

Päällyste

Hypromelloosi (tyyppi 2910)

Makrogoli 4000

Talkki

Keltainen rautaoksidi (E 172)

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

2 vuotta

6.4

Säilytys

Säilytä alle 30

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

PVC/PVDC-Alu läpipainokakkaukset.

Pakkauskoot: 14, 28, 30, 56, 60, 90, 98, tai 100 kalvopäällysteistä tablettia.

280 tabletin monipakkaukset, joissa 20 kartonkipakkausta, joissa kussakin 14 tablettia.

PVC/PVDC-Alu yksittäisannosläpipainopakkaukset.

Pakkauskoot: 28x1, 56x1, 98x1 tai 280x1 kalvopäällysteistä tablettia.

280 tabletin monipakkaukset, joissa 4 kartonkipakkausta, joissa kussakin 70 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Sandoz A/S

Edvard Thomsens Vej 14

2300 Kööpenhamina S

Tanska

8.

MYYNTILUVAN NUMEROT

5 mg/160 mg/12,5 mg:

35818

10 mg/160 mg/12,5 mg:

35819

5 mg/160 mg/25 mg:

35820

10 mg/160 mg/25 mg:

35821

10 mg/320 mg/25 mg:

35822

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

27.05.2019

1.

LÄKEMEDLETS NAMN

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter

2.

KVALITATIV OCH KVANTITATIV SAMMANSÄTTNING

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter

Varje filmdragerad tablett innehåller 5 mg amlodipin (som amlodipinbesilat),

160 mg valsartan och 12,5 mg

hydroklortiazid.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter

Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 160 mg valsartan och 12,5 mg

hydroklortiazid.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Varje filmdragerad tablett innehåller 5 mg amlodipin (som amlodipinbesilat),

160 mg valsartan och 25 mg

hydroklortiazid.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 160 mg valsartan och 25 mg

hydroklortiazid.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 320 mg valsartan och 25 mg

hydroklortiazid

För fullständig förteckning över hjälpämnen, se avsnitt 6.1.

3.

LÄKEMEDELSFORM

Filmdragerad tablett

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter

Vita, ovala, bikonvexa tabletter med fasad kant, präglade med ”NVR” på ena sidan och ”VCL” på andra

sidan.

Längd: ca 15 mm.

Bredd: ca 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter

Blekgula, ovala, bikonvexa tabletter med fasad kant, präglade med ”NVR” på ena sidan och ”VDL” på andra

sidan.

Längd: ca 15 mm.

Bredd: ca 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Gula, ovala, bikonvexa tabletter med fasad kant, präglade med ”NVR” på ena sidan och ”VEL” på andra

sidan.

Längd: ca 15 mm.

Bredd: ca 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Brungula, ovala, bikonvexa tabletter med fasad kant, präglade med ”NVR” på ena sidan och ”VHL” på andra

sidan.

Längd: ca 15 mm.

Bredd: ca 5,9 mm.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Brungula, ovala, bikonvexa tabletter med fasad kant, präglade med ”NVR” på ena sidan och ”VFL” på andra

sidan.

Längd: ca 19 mm.

Bredd: ca 7,5 mm.

4.

KLINISKA UPPGIFTER

4.1

Terapeutiska indikationer

Behandling av essentiell hypertoni, som substitutionsbehandling,

hos vuxna patienter vars blodtryck adekvat

kontrolleras med en kombination av amlodipin, valsartan och hydroklortiazid

(HCT), tagna antingen som

enskilda komponenter eller som en enskild komponent och en fast kombination av två komponenter.

4.2

Dosering och administreringssätt

Dosering

Rekommenderad dos av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz är en tablett dagligen, som tas

helst på morgonen.

Före byte till Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz bör patienter kontrolleras på stabila doser av

delkomponenterna som tas samtidigt. Dosen av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz bör

baseras på doserna av de enskilda beståndsdelarna i kombinationen vid tidpunkten för byte.

Den högsta rekommenderade dosen Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz är 10 mg/320 mg/25

Särskilda patientgrupper

Nedsatt njurfunktion

Beroende på innehållet av hydroklortiazid

är Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

kontraindicerat för användning hos patienter med anuri (se avsnitt 4.3) och hos patienter med svårt nedsatt

njurfunktion (glomerulär filtrationshastighet (GFR) <30 ml/min/1,73

) (se avsnitt 4.3, 4.4 och 5.2).

Ingen justering av den initiala dosen krävs för patienter med lätt till måttligt nedsatt njurfunktion (se avsnitt

4.4 och 5.2).

Nedsatt leverfunktion

Beroende på innehållet av valsartan är Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz kontraindicerat hos

patienter med svårt nedsatt leverfunktion (se avsnitt 4.3). För patienter med lätt till måttligt nedsatt

leverfunktion utan gallstas skall dosen valsartan inte överstiga 80 mg och därför är inte

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz lämpligt för denna patientgrupp (se avsnitt 4.3, 4.4 och

5.2). Någon dosrekommendation med amlodipin för patienter med mild till måttligt nedsatt leverfunktion har

inte fastställts. När man växlar hypertonipatienter (se avsnitt 4.1) med nedsatt leverfunktion till

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz, ska den lägsta tillgängliga dosen av fasta kombinationen

användas.

Hjärtsvikt och kranskärlssjukdom

Det finns begränsad erfarenhet av användning av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid,

särskilt vid den

maximala dosen, hos patienter med hjärtsvikt och kranskärlssjukdom. Försiktighet rekommenderas hos

patienter med hjärtsvikt och kranskärlssjukdom, särskilt vid den maximala dosen av amlodipin/valsartan/

hydroklortiazid,

10 mg/320 mg/25 mg.

Äldre (≥65 år)

Försiktighet, inklusive mer frekvent övervakning av blodtryck, rekommenderas hos äldre patienter, särskilt

vid den maximala dosen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid,

10 mg/320 mg/25 mg, eftersom tillgängliga

data i denna patientpopulation är begränsade. När man växlar äldre hypertonipatienter (se avsnitt 4.1) till

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz, ska den lägsta tillgängliga dosen av fasta kombinationen

användas.

Pediatrisk population

Det finns ingen relevant användning av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz i den pediatriska

populationen (patienter under 18 års ålder) vid indikationen essentiell hypertoni.

Administreringssätt

Oral användning.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz kan tas med eller utan mat.

Tabletterna bör sväljas hela med lite vatten, vid samma tidpunkt på dagen och helst på morgonen.

4.3

Kontraindikationer

Överkänslighet mot de aktiva substanserna, mot andra sulfonamidderivat, mot dihydropyridinderivat

eller mot något hjälpämne, som anges i avsnitt 6.1.

Andra och tredje trimestern av graviditet (se avsnitt 4.4 och 4.6).

Nedsatt leverfunktion, biliär cirros eller gallstas.

Gravt nedsatt njurfunktion (glomerulär filtrationshastighet <30 ml/min/1,73 m

), anuri och patienter som

genomgår dialys.

Samtidig användning av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz och läkemedel som

innehåller aliskiren är kontraindicerad hos patienter med diabetes mellitus eller nedsatt njurfunktion

(GFR <60 ml/min/1,73

) (se avsnitt 4.5 och 5.1).

Behandlingsresistent hypokalemi, hyponatremi, hyperkalcemi och symtomatisk hyperurikemi.

Svår hypotoni.

Chock (inklusive kardiogen chock).

Utflödeshinder i vänster kammare (t ex hypertrofisk obstruktiv kardiomyopati och höggradig

aortastenos).

Hemodynamiskt instabil hjärtsvikt efter akut hjärtinfarkt.

4.4

Varningar och försiktighet

Säkerhet och effekt av amlodipin vid hypertensiv kris har inte fastställts.

Patienter med natriumförluster och/eller dehydrerade patienter

Överdriven hypotoni, inklusive ortostatisk hypotension, sågs hos 1,7 % av patienterna som behandlades med

den högsta dosen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

(10 mg/320 mg/25 mg) jämfört med 1,8 % för

patienter med valsartan/hydroklortiazid

(320 mg/25 mg), 0,4 % av patienter med amlodipin/valsartan (10

mg/320 mg) och 0,2 % av patienter med hydroklortiazid/amlodipin

(25 mg/10 mg) i en kontrollerad studie på

patienter med måttlig till svår okomplicerad hypertoni.

Hos patienter med natriumförluster och/eller dehydrerade patienter, t ex de som får höga doser diuretika, kan

symtomatisk hypotoni uppträda efter påbörjad behandling med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid.

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz bör endast användas efter korrigering för eventuell, redan

befintlig natrium-och/eller vätskebrist.

Om kraftig hypotoni inträffar med Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz skall patienten placeras

i ryggläge och om nödvändigt ges intravenös infusion av vanlig saltlösning. Behandlingen kan fortsätta så

snart blodtrycket stabiliserats.

Elektrolytförändringar i serum

Amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

I den kontrollerade studien av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid, balanserade de motverkande effekterna

av valsartan 320 mg och hydroklortiazid 25 mg varandra ungefär på serumkalium hos många patienter. Hos

andra patienter kan den ena eller den andra effekten vara dominerande. Periodiska bestämningar av

serumelektrolyter för att upptäcka eventuell elektrolytobalans bör utföras med lämpliga mellanrum.

Regelbunden bestämning av serumelektrolyter och särskilt kalium, bör utföras med lämpliga mellanrum för

att upptäcka eventuell elektrolytobalans, särskilt hos patienter med andra riskfaktorer såsom nedsatt

njurfunktion,

behandling med andra läkemedel eller anamnes på tidigare elektrolytobalans.

Valsartan

Samtidig medicinering med kaliumtillägg, kaliumsparande diuretika, saltersättningar innehållande kalium

eller andra medel som kan höja kaliumnivåerna (heparin etc.) rekommenderas inte. Övervakning av

kaliumnivåerna bör ske vid behov.

Hydroklortiazid

Behandling med Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz bör endast påbörjas efter korrigering för

hypokalemi och eventuell samtidig hypomagnesemi. Tiaziddiuretika kan påskynda nydebuterande

hypokalemi eller förvärra redan existerande hypokalemi. Tiaziddiuretika

ska ges med försiktighet till

patienter med tillstånd som innebär ökad kaliumförlust, till exempel saltförlorande nefropati och prerenalt

(kardiogent) nedsatt njurfunktion. Om hypokalemi utvecklas under hydroklortiazidbehandling bör

behandling med Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz avbrytas tills kaliumbalansens

korrigering är stabil.

Tiaziddiuretika kan påskynda nydebuterande hyponatremi och hypokloremisk alkalos eller förvärra redan

existerande hyponatremi. Hyponatremi, åtföljt av neurologiska symtom (illamående, progressiv förvirring,

apati) har observerats. Behandling med hydroklortiazid

bör endast påbörjas efter korrigering av tidigare

hyponatremi. Vid allvarlig eller snabb utveckling av hyponatremi under behandling med

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz, bör behandlingen avbrytas tills normalisering av

natremin.

Alla patienter som får tiaziddiuretika bör regelbundet övervakas med avseende på rubbningar i

elektrolytbalansen, särskilt kalium, natrium och magnesium.

Nedsatt njurfunktion

Tiaziddiuretika kan framkalla azotemi hos patienter med kronisk njursjukdom. När

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz används hos patienter med nedsatt njurfunktion

rekommenderas regelbunden övervakning av serumelektrolyter (inklusive kalium), kreatinin- och

urinsyranivån i serum. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är kontraindicerat hos patienter

med gravt nedsatt njurfunktion,

anuri eller som genomgår dialys (se avsnitt 4.3).

Ingen dosjustering av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är nödvändig till patienter med mild

till måttligt nedsatt njurfunktion (glomerulär filtrationshastighet ≥30 ml/min/1,73 m

Njurartärstenos

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz bör användas med försiktighet för att behandla hypertoni

på patienter med unilateral eller bilateral njurartärstenos eller stenos vid en kvarvarande njure eftersom urea i

blodet och serumkreatinin kan öka hos dessa patienter.

Njurtransplantation

Det finns ännu ingen erfarenhet avseende säkerheten hos amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

hos patienter

som nyligen har genomgått njurtransplantation.

Nedsatt leverfunktion

Valsartan elimineras till största delen oförändrat via gallan. Amlodipins halveringstid är förlängd och AUC-

värdena är högre hos patienter med nedsatt leverfunktion. Inga dosrekommendationer har fastställts. Hos

patienter med lätt till måttligt nedsatt leverfunktion utan gallstas, är den högsta rekommenderade dosen av

valsartan 80 mg och därför är inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz lämpligt för denna

patientgrupp (se avsnitt 4.2, 4.3 och 5.2).

Angioödem

Angioödem, inklusive svullnad i struphuvudet och stämbanden, vilket orsakar luftvägsobstruktion och/eller

svullnad av ansikte, läppar, svalg och/eller tunga, har rapporterats hos patienter behandlade med valsartan.

Några av dessa patienter hade tidigare upplevt angioödem med andra läkemedel, inklusive ACE-hämmare.

Behandling med Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz bör avbrytas omedelbart hos patienter

som utvecklar angioödem och ska inte ges på nytt.

Hjärtsvikt och kranskärlssjukdom/genomgången hjärtinfarkt

Som en följd av hämningen av renin-angiotensin-aldosteronsystemet kan förändringar i njurfunktionen

förväntas hos känsliga patienter. Hos patienter med svår hjärtsvikt, vars njurfunktion kan vara beroende av

aktiviteten hos renin-angiotensin-aldosteronsystemet, har behandling med ACE- hämmare och

angiotensinreceptorantagonister orsakat oliguri och/eller progressiv azotemi samt (i sällsynta fall) akut

njursvikt och/eller dödsfall. Liknande utfall har rapporterats med valsartan.

Utvärdering av patienter med hjärtsvikt eller efter hjärtinfarkt ska alltid omfatta bedömning av njurfunktion.

I en placebokontrollerad långtidsstudie (PRAISE-2) av amlodipin på patienter med NYHA (New York Heart

Association Classification) hjärtsvikt klass III och IV av icke-ischemisk etiologi rapporterades ökad

förekomst av lungödem med amlodipin,

trots att det inte var någon väsentlig skillnad i förekomsten av

förvärrad hjärtsvikt, jämfört med placebo.

Kalciumantagonister, inklusive amlodipin,

ska användas med försiktighet av patienter med kronisk

hjärtinsufficiens eftersom det kan öka risken för framtida kardiovaskulära händelser och mortalitet.

Försiktighet rekommenderas hos patienter med hjärtsvikt och kranskärlssjukdom, särskilt vid den maximala

dosen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid,

10 mg/320 mg/25 mg, eftersom tillgängliga data i dessa

patientgrupper är begränsad.

Aorta- och mitralisstenos

Som vid alla andra kärlvidgande medel skall särskild försiktighet iakttas hos patienter med mitralisstenos

eller betydande aortastenos som inte är höggradig.

Graviditet

Behandling med angiotensin II-antagonister bör inte påbörjas under graviditet. Om inte fortsatt behandling

med angiotensin II-antagonister anses nödvändig, bör patienter som planerar graviditet, erhålla alternativ

behandling där säkerhetsprofilen är väl dokumenterad för användning under graviditet. Vid konstaterad

graviditet bör behandling med angiotensin II-antagonister avbrytas direkt och, om lämpligt, bör en alternativ

behandling påbörjas (se avsnitt 4.3 och 4.6).

Primär hyperaldosteronism

Patienter med primär hyperaldosteronism bör ej behandlas med angiotensin II-antagonisten valsartan,

eftersom deras renin-angiotensinsystem inte är aktiverat. Därför rekommenderas inte

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz i denna population.

Systemisk lupus erythematosus

Tiaziddiuretika,

däribland hydroklortiazid,

har rapporterats förvärra eller aktivera systemisk lupus

erythematosus.

Andra metabola störningar

Tiaziddiuretika,

däribland hydroklortiazid,

kan förändra glukostoleransen och höja serumnivån av kolesterol,

triglycerider och urinsyra. Hos patienter med diabetes kan dosjustering av insulin eller orala

blodglukossänkande medel krävas.

På grund av innehållet av hydroklortiazid

är Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

kontraindicerat vid symtomatisk hyperurikemi. Hydroklortiazid kan höja serumnivån av urinsyra på grund av

reducerad clearance av urinsyra och kan orsaka eller förvärra hyperurikemi samt orsaka urinsyregikt hos

känsliga patienter.

Tiazider minskar kalciumutsöndringen i urinen och kan ge en intermittent och lätt förhöjning av kalcium i

serum utan några kända störningar i kalciummetabolismen. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz är kontraindicerat hos patienter med hyperkalcemi och bör endast användas efter korrigering av en på

förhand existerande hyperkalcemi. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz ska sättas ut om

hyperkalcemi utvecklas under behandlingen. Serumnivåerna av kalcium bör regelbundet kontrolleras under

behandling med tiazider. Påtaglig hyperkalcemi kan vara belägg för dold hyperparatyreos. Tiazider ska

utsättas innan test på parathyreoideafunktionen utföres.

Fotosensitivitet

Fall av fotosensitivitetsreaktioner har rapporterats för tiaziddiuretika (se avsnitt 4.8). Om

fotosensitivetsreaktioner inträffar rekommenderas att avbryta behandlingen med

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz. Om det anses nödvändigt att återinsätta det diuretiska

läkemedlet bör de exponerade ytorna skyddas för sol och artificiellt UVA.

Akut trångvinkelglaukom

Hydroklortiazid,

som är en sulfonamid, har associerats med en idiosynkratisk reaktion som leder till akut

övergående myopi (närsynthet) och akut trångvinkelglaukom. Symtomen innefattar akut insättande

försämring av synskärpan eller okulär smärta och inträffar vanligen inom löpet av timmar till en vecka från

behandlingsstart. Obehandlad akut trångvinkelglaukom

kan leda till permanent synförlust.

Den primära behandlingen är att sätta ut hydroklortiazid så snabbt som möjligt. Omedelbar medicinsk eller

kirurgisk behandling kan behöva övervägas om det intraokulära trycket förblir okontrollerat. Patienter med

tidigare sulfonamid- eller penicillinallergi kan ha högre risk för att utveckla akut trångvinkelglaukom.

Allmänt

Försiktighet ska iakttas hos patienter som tidigare har visat överkänslighet mot andra angiotensin II-

antagonister. Patienter med allergi och astma har större sannolikhet att få överkänslighetsreaktioner mot

hydroklortiazid.

Äldre (≥65 år)

Försiktighet, inklusive mer frekvent övervakning av blodtryck, rekommenderas hos äldre patienter, särskilt

vid den maximala dosen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid,

10 mg/320 mg/25 mg, eftersom tillgängliga

data i denna patientpopulation är begränsade.

Dubbel blockad av renin-angiotensin-aldosteronsystemet (RAAS)

Det har visats att samtidig användning av ACE-hämmare, angiotensin II-receptorblockerare eller aliskiren

ökar risken för hypotoni, hyperkalemi och nedsatt njurfunktion (inklusive akut njursvikt). Dubbel blockad av

RAAS genom kombinerad användning av ACE-hämmare, angiotensin II- receptorblockerare eller aliskiren

rekommenderas därför inte (se avsnitt 4.5 och 5.1).

Om det anses vara absolut nödvändigt med dubbel blockad får detta endast utföras under övervakning av en

specialist och patienten ska stå under regelbunden, noggrann övervakning av njurfunktion,

elektrolyter och

blodtryck. ACE-hämmare och angiotensin II-receptorblockerare bör inte användas samtidigt hos patienter

med diabetesnefropati.

Icke-melanom hudcancer

En ökad risk för icke-melanom hudcancer (NMSC) [basalcellscancer (BCC) och skivepitelcancer (SCC)] vid

exponering för ökande kumulativ dos av hydroklortiazid har setts i två epidemiologiska

studier som baserats

på det danska nationella cancerregistret. Fotosensibiliserande effekter av hydroklortiazid

kan fungera som en

möjlig mekanism för NMSC.

Patienter som tar hydroklortiazid ska informeras om risken för NMSC och rådas att regelbundet kontrollera

om nya lesioner uppkommit på huden, och genast rapportera alla misstänkta hudlesioner. Patienter bör

rekommenderas möjliga förebyggande åtgärder såsom begränsad exponering för solljus och UV-strålar och,

vid exponering, tillräckligt

skydd för att minimera risken för hudcancer. Misstänkta hudlesioner ska genast

undersökas och undersökning ska eventuellt inbegripa histologiska undersökningar av biopsier.

Användningen av hydroklortiazid

kan också behövas övervägas på nytt för patienter som tidigare drabbats av

NMSC (se även avsnitt 4.8).

4.5

Interaktioner med andra läkemedel och övriga interaktioner

Inga formella interaktionsstudier mellan läkemedel har utförts med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid. Det

innebär att bara information om läkemedelsinteraktioner, som är kända för de enskilda aktiva substanserna

finns i detta avsnitt.

Det är dock viktigt att beakta att amlodipin/valsartan/hydroklortiazid kan öka den blodtryckssänkande

effekten av andra antihypertensiva läkemedel.

Samtidig användning rekommenderas inte

Enskild

komponent

Kända interaktioner

med följande medel

Effekt av interaktioner med andra läkemedel

Valsartan och

hydroklortiazid

Litium

Reversibla ökningar av litiumkoncentrationerna i serum

samt toxicitet har rapporterats vid samtidig användning

av litium och ACE-hämmare, angiotensin II-

antagonister, inklusive valsartan eller tiazider. Eftersom

njurclearance av litium reduceras av tiazider kan risken

för litiumtoxicitet

förmodligen ökas ytterligare med

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz.

Därför rekommenderas noggrann kontroll av

litiumnivåerna i serum vid samtidig användning.

Valsartan

Kaliumsparande

diuretika,

kaliumtillägg,

saltersättningar som

innehåller kalium och

andra substanser som

kan öka

kaliumnivåerna

Om ett läkemedel som påverkar kaliumnivåerna anses

nödvändigt i kombination med valsartan är frekvent

kontroll av kaliumnivåerna i plasma tillrådlig.

Amlodipin

Grapefrukt eller

grapefruktjuice

Administrering av amlodipin med grapefrukt eller

grapefruktjuice rekommenderas inte eftersom

biotillgängligheten

kan öka hos vissa patienter, vilket

resulterar i ökade blodtryckssänkande effekter.

Försiktighet krävs vid samtidig användning

Enskild

komponent

Kända interaktioner

med följande medel

Effekt av interaktioner med andra läkemedel

Amlodipin

CYP3A4-hämmare

(t ex ketokonazol,

itrakonazol och

ritonavir)

Samtidig användning av amlodipin med starka eller

måttliga CYP34-hämmare (proteashämmare,

azolantimykolytika,

makrolider så som erytromycin

eller klaritromycin, verapamil eller diltiazem) kan ge

upphov till signifikanta ökningar i exponering av

amlodipin. De kliniska effekterna av dessa

farmakokinetiska variationer kan vara mer uttalad hos

äldre. Klinisk övervakning och dosjusteringar kan

därför vara nödvändigt.

CYP3A4-inducerare

(antikonvulsiva

t ex

karbamazepin,

fenobarbital, fenytoin,

fosfenytoin, primidon],

rifampicin och

Hypericum perforatum

Johannesört])

Vid samtidig användning av kända inducerare av

CYP3A4 kan plasmakoncentrationen av amlodipin

variera. Därför ska blodtrycket övervakas och

dosjustering övervägas både under och efter samtidig

medicinering, särskilt med starka inducerare av

CYP3A4 (t.ex. rifampicin, hypericum perforatum).

Simvastatin

Samtidig administrering av multipla doser av 10 mg

amlodipin med 80 mg simvastatin resulterade i en 77 %

ökning i exponeringen av simvastatin jämfört med

simvastatin ensamt. Det rekommenderas att begränsa

dosen av simvastatin till 20 mg dagligen hos patienter

som behandlas med amlodipin.

Dantrolen (infusion)

Hos djur har letalt ventrikelflimmer och kardiovaskulär

kollaps observerats i samband med hyperkalemi efter

intravenös administrering av verapamil och dantrolen.

På grund av risken för hyperkalemi rekommenderas att

undvika samtidig administrering av

kalciumantagonister och amlodipin till patienter som är

känsliga för malign hypertermi och vid behandling av

malign hypertermi.

Valsartan och

hydroklortiazid

Icke-steroida

antiinflammatoriska

medel (NSAID),

inklusive

selektiva cyklooxygenas

2-hämmare (COX-2-

hämmare),

acetylsalicylsyra

(>3 g/dag) och

ickeselektiva

NSAID-medel

NSAID-medel kan minska den blodtryckssänkande

effekten av både angiotensin II-antagonister och

hydroklortiazid

när de ges samtidigt. Samtidig

användning av

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz och

NSAID-medel kan även leda till en förvärrad

njurfunktion och ökade serumkaliumnivåer. Vid

inledningen av sådan behandling rekommenderas

därför kontroll av njurfunktionen,

liksom adekvat

hydrering av patienten.

Valsartan

Hämmare av

transportproteinet för

upptag (rifampicin,

ciklosporin) eller

transportproteinet för

utflöde (ritonavir)

Resultaten av en undersökning in vitro med human

levervävnad indikerar att valsartan är ett substrat för

transportproteinet OATP1B1 för upptag i levern och för

transportproteinet MRP2 för hepatiskt utflöde. Samtidig

administrering av hämmare av transportproteinet för

upptag (rifampicin, ciklosporin) eller transportproteinet

för utflöde (ritonavir) kan öka den systemiska

exponeringen för valsartan.

Enskild

komponent

Kända interaktioner

med följande medel

Effekt av interaktioner med andra läkemedel

Hydroklortiazid

Alkohol, barbiturater

eller narkotika

Samtidig administrering av tiaziddiuretika med ämnen

som också har en blodtryckssänkande effekt (t ex

genom att minska sympatiska centrala nervsystemet

eller direkt vasodilatation) kan potentiera ortostatisk

hypotoni.

Amantadin

Tiazider, däribland hydroklortiazid,

kan öka risken

för biverkningar orsakade av amantadin.

Antikolinerga medel

och andra läkemedel

som påverkar gastrisk

motilitet

Biotillgängligheten för diuretika av tiazidtyp kan ökas

av antikolinerga medel (t ex atropin, biperiden),

förmodligen beroende på minskad gastrointestinal

motilitet och förlångsammad magtömningshastighet.

Omvänt kan man förmoda att peristaltikfrämjande

läkemedel såsom cisaprid kan minska

biotillgängligheten

av tiaziddiuretika.

Diabetesmedel (t ex

insulin och perorala

antidiabetika)

Tiazider kan förändra glukostoleransen. Dosjustering

av diabetesmedlet kan vara nödvändig.

Metformin

Metformin ska användas med försiktighet på grund av

risken för laktatacidos, möjligen framkallad av

hydroklortiazidinducerad funktionell njursvikt.

Betareceptorblockerare

och diazoxid

Samtidig användning av tiaziddiuretika, däribland

hydroklortiazid,

med betareceptorblockerare kan öka

risken för hyperglykemi. Tiaziddiuretika,

däribland

hydroklortiazid,

kan förstärka den hyperglykemiska

effekten av diazoxid.

Ciclosporin

Samtidig behandling med ciklosporin kan öka risken

för hyperurikemi och komplikationer av gikttyp.

Cytotoxiska medel

Tiazider, däribland hydroklortiazid,

kan minska den

renala utsöndringen av cytotoxiska medel (t ex

cyklofosfamid, metotrexat) och potentiera deras

myelosuppressiva effekt.

Digitalisglykosider

Tiazidinducerad hypokalemi eller hypomagnesemi

kan uppträda som biverkningar och öka risken för

digitalisinducerade hjärtarytmier.

Jodkontrastmedel

Vid diuretikainducerad dehydrering finns en ökad

risk för akut njursvikt särskilt med höga doser av

jodprodukter. Rehydrering av dessa patienter bör ske

före administrering.

Jonbytarhartser

(Resiner)

Absorptionen av tiaziddiuretika,

inklusive

hydroklortiazid,

minskar i närvaro av kolestyramin

eller kolestipol. Detta kan resultera i subterapeutiska

effekter av tiaziddiuretika. Emellertid, att ge dosen av

hydroklortiazid

och resiner åtskilt, så att

hydroklortiazid

ges minst 4 timmar före eller

4-6 timmar efter administrering av resiner, kan

eventuellt minimera interaktionen.

Enskild

komponent

Kända interaktioner

med följande medel

Effekt av interaktioner med andra läkemedel

Läkemedel som

påverkar

nivån av serumkalium

Den hypokalemiska effekten av hydroklortiazid

ökas av samtidig administrering av kaliuretiska

diuretika, kortikosteroider, laxermedel,

adrenokortikotropt hormon (ACTH), amfotericin,

karbenoxolon, penicillin

G och salicylsyraderivat eller

antiarytmika. Om dessa läkemedel förskrivs

tillsammans med kombinationen amlodipin-

valsartanhydroklortiazid

rekommenderas övervakning

av kaliumnivåerna i plasma.

Läkemedel som

påverkar nivån av

serumnatrium

Den hyponatremiska effekten av diuretika kan

förstärkas genom samtidig behandling med läkemedel

såsom antidepressiva, antipsykotika, antiepileptika, etc.

Försiktighet bör iakttas vid långtidsbehandling

dessa läkemedel.

Läkemedel som kan

framkalla torsades de

pointes

På grund av risken för hypokalemi, bör

hydroklortiazid

ges med försiktighet tillsammans med

läkemedel som kan framkalla torsade de pointes, i

synnerhet antiarytmika klass Ia och klass III och vissa

antipsykotika.

Läkemedel för

behandling av gikt

(probenecid,

sulfinpyrazon och

allopurinol)

Dosjustering av läkemedel som ökar utsöndringen av

urinsyra kan vara nödvändig eftersom hydroklortiazid

kan höja urinsyranivån i serum. Dosökning av

probenecid eller sulfinpyrazon kan vara nödvändig.

Samtidig administrering av tiaziddiuretika,

däribland

hydroklortiazid,

kan öka incidensen av

överkänslighetsreaktioner mot allopurinol.

Metyldopa

Enstaka fall av hemolytisk anemi har rapporterats vid

samtidig behandling med hydroklortiazid

metyldopa.

Icke-depolariserande

muskelavslappande

medel (t ex

tubokurarin)

Tiazider, däribland hydroklortiazid,

potentierar effekten

av kurarederivat.

Andra

blodtryckssänkande

läkemedel

Tiazider förstärker den blodtryckssänkande effekten

av andra blodtryckssänkande läkemedel (t ex

guanetidin, metyldopa, betablockerare, vasodilaterare,

kalciumflödeshämmare, ACE-hämmare,

ARB och direkta reninhämmare (DRI)).

Pressoraminer

(t ex noradrenalin,

adrenalin)

Hydroklortiazid kan minska svaret på pressoraminer

såsom noradrenalin, men den kliniska betydelsen av

denna effekt är inte tillräcklig

för att förhindra deras

användning.

Vitamin D och

kalciumsalter

Administrering av tiaziddiuretika,

däribland

hydroklortiazid,

med vitamin D eller med

kalciumsalter kan potentiera ökningen av

kalciumnivån i serum. Samtidig användning av

diuretika av tiazidtyp hos patienter, predisponerade

för hyperkalcemi (t ex vid hyperparatyreoidism,

malignitet eller vitamin-D-medierade betingelser) kan

leda till hyperkalcemi genom ökad tubulär

reabsorption av kalcium.

Dubbel blockad av RAAS med angiotensin II-antagonister, ACE-hämmare eller aliskiren

Data från kliniska prövningar har visat att förekomsten av biverkningar som hypotoni,

hyperkalemi och

nedsatt njurfunktion (inklusive akut njursvikt) är högre vid dubbel blockad av renin-angiotensin-aldosteron-

systemet (RAAS) genom kombinerad användning av ACE-hämmare, angiotensin II-receptorblockerare eller

aliskiren jämfört med användning av ett enda läkemedel som påverkar RAAS (se avsnitt 4.3, 4.4 och 5.1).

4.6

Fertilitet, graviditet och amning

Graviditet

Amlodipin

Säkerheten vid användning av amlodipin till gravida kvinnor har inte fastställts. Reproduktionstoxikologiska

effekter vid höga doser har observerats i djurstudier (se avsnitt 5.3). Användning under graviditet

rekommenderas endast då det inte finns säkrare alternativ och när sjukdomen i sig innebär en större risk för

modern och fostret.

Valsartan

Epidemiologiska data rörande risk för fosterskada efter användning av ACE-hämmare under graviditetens

första trimester är inte entydiga: en något ökad risk kan inte uteslutas. Kontrollerade epidemiologiska

data

saknas för angiotensin II-antagonister men likartade risker kan föreligga för denna läkemedelsgrupp. Om inte

fortsatt behandling med angiotensin II-antagonister anses nödvändig, bör patienter som planerar graviditet,

erhålla alternativ behandling där säkerhetsprofilen är väl dokumenterad för användning under graviditet. Vid

konstaterad graviditet bör behandling med angiotensin II-antagonister avbrytas direkt och, om lämpligt, bör

en alternativ behandling påbörjas.

Det är känt att behandling med angiotensin II-antagonister under andra och tredje trimestern kan inducera

human fostertoxicitet (nedsatt njurfunktion,

oligohydramnios, hämning av skallförbening) och neonatal

toxicitet (njursvikt, hypotoni, hyperkalemi) (se avsnitt 5.3).

Om exponering för angiotensin II-antagonister förekommit under graviditetens andra trimester

rekommenderas ultraljudskontroll

av njurfunktion och skalle.

Spädbarn vars mödrar har använt angiotensin II-antagonister bör observeras noggrant med avseende på

hypotoni (se avsnitt 4.3 och 4.4).

Hydroklortiazid

Det finns begränsad erfarenhet från användning av hydroklortiazid under graviditet, särskilt under första

trimestern. Djurstudier är otillräckliga.

Hydroklortiazid passerar placenta. Baserat på den farmakologiska verkningsmekanismen för hydroklortiazid

kan användning under den andra och tredje trimestern nedsätta fetoplacentär- perfusion och ge effekter hos

foster och nyfödda som ikterus, störningar i elektrolytbalansen och trombocytopeni.

Amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

Det finns ingen erfarenhet av användning av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid hos gravida kvinnor.

Baserat på befintliga data med komponenterna, rekommenderas inte användning av

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz under första trimestern och är kontraindicerat under andra

och tredje trimestern av graviditeten (se avsnitt 4.3 och 4.4).

Amning

Det finns ingen information angående användning av valsartan under amning. Amlodipin utsöndras i

bröstmjölk hos människa. Man beräknar att den andel av moderns dos som överförs till barnet ligger inom

Angiotensin II-antagonister bör inte användas under graviditetens första trimester (se avsnitt 4.4).

Angiotensin II-antagonister är kontraindicerade under graviditetens andra och tredje trimester (se

avsnitt 4.3 och 4.4).

kvartilavståndet 3–7 %, med ett maximalt värde på 15 %. Det är inte känt vilken effekt amlodipin har på

spädbarn. Hydroklortiazid

utsöndras i bröstmjölk i små mängder. Tiazider i höga doser orsakar intensiv

diures och kan hämma mjölkproduktionen. Användning av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz under amning rekommenderas inte. Om Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz används

under amning ska dosen hållas så låg som möjligt. Alternativa behandlingar med bättre dokumenterad

säkerhetsprofil är att föredra under amning, speciellt vid amning av nyfödda eller prematura barn.

Fertilitet

Inga kliniska studier på fertilitet har utförts med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid.

Valsartan

Valsartan hade inga negativa effekter på reproduktionen hos han- eller honråttor vid perorala doser upp till

200 mg/kg/dag. Denna dos är 6 gånger den maximala rekommenderade humana dosen, baserat på mg/m

(beräkningarna utgår från en oral dos på 320 mg/dag och en 60-kg patient).

Amlodipin

Reversibla biokemiska förändringar i spermiers huvud har rapporterats hos vissa patienter som behandlats

med kalciumantagonister. Kliniska data om amlodipins eventuella effekt på fertiliteten är otillräckliga. I en

studie på råttor sågs negativa effekter på manligt fertilitet (se avsnitt 5.3).

4.7

Effekter på förmågan att framföra fordon och använda maskiner

Patienter som tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz och framför fordon eller använder

maskiner skall ta hänsyn till att yrsel eller trötthet kan uppträda emellanåt.

Amlodipin kan ha liten eller måttlig effekt på förmågan att framföra fordon och använda maskiner. Om

patienter som tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz får yrsel, huvudvärk, trötthet eller

illamående kan reaktionsförmågan vara nedsatt.

4.8

Biverkningar

Säkerhetsprofilen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid presenterad nedan, bygger på kliniska studier

genomförda med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid och den kända säkerhetsprofilen för de enskilda

komponenterna amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid.

Sammanfattning av säkerhetsprofilen

Säkerheten hos amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

har utvärderats på högsta dos på 10 mg/320 mg/25 mg i

en kontrollerad, kortvarig (8 veckor), klinisk studie med 2 271 patienter, där 582 av dem fått valsartan i

kombination med amlodipin och hydroklortiazid.

Biverkningarna var i allmänhet lindriga och av övergående

karaktär och endast sällan behövdes utsättande av behandlingen. I denna aktivt kontrollerade kliniska studie,

var de vanligaste orsakerna till utsättande av behandling med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid,

yrsel och

hypotension (0,7 %).

I den kontrollerade, kliniska 8-veckorsstudien observerades inga signifikanta nya eller oväntade biverkningar

med trippelterapi jämfört med de kända effekterna av komponenterna i monoterapi eller dubbelterapi.

I den kontrollerade kliniska 8-veckorsstudien, var de förändringar i laboratorievärden som observerats med

kombinationen med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid mindre och överensstämmer med den

farmakologiska verkningsmekanismen för de enskilda substanserna. Förekomsten av valsartan i

trippelkombinationen

försvagade den hypokalemiska effekten av hydroklortiazid.

Tabell över biverkningar

Följande biverkningar, som anges med MedDRA organsystemklassificering och frekvens, beträffande

amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

och amlodipin, valsartan och hydroklortiazid

individuellt.

Mycket vanliga (

1/10); vanliga (

1/100, <1/10); mindre vanliga (

1/1 000, <1/100); sällsynta (

1/10 000,

<1/1 000); mycket sällsynta (<1/10 000); ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga data).

MedDRA

organsystem-

klassificering

Biverkningar

Frekvens

Amlodipin/

valsartan/

hydroklor-

tiazid

Amlodipin

Valsartan

Hydro-

klortiazid

Neoplasier;

benigna, maligna

ospecificerade

(inkl. cystor och

polyper)

Icke-melanom hudcancer

(basalcellscancer och

skivepitelcancer)

Ingen känd

frekvens

Blodet och

lymfsystemet

Agranulocytos,

benmärgssvikt

Mycket

sällsynta

Minskat hemoglobin och

hematokrit

Ingen känd

frekvens

Hemolytisk anemi

Mycket

sällsynta

Leukopeni

Mycket

sällsynta

Mycket

sällsynta

Neutropeni

Ingen känd

frekvens

Trombocytopeni, ibland

med purpura

Mycket

sällsynta

Ingen känd

frekvens

Sällsynta

Aplastisk anemi

Ingen känd

frekvens

Immunsystemet

Överkänslighet

Mycket

sällsynta

Ingen känd

frekvens

Mycket

sällsynta

Metabolism och

nutrition

Anorexi

Mindre

vanliga

Hyperkalcemi

Mindre

vanliga

Sällsynta

Hyperglykemi

Mycket

sällsynta

Sällsynta

Hyperlipidemi

Mindre

vanliga

Hyperurikemi

Mindre

vanliga

Vanliga

Hypokloremisk alkalos

Mycket

sällsynta

Hypokalemi

Vanliga

Mycket

vanliga

Hypomagnesemi

Vanliga

Hyponatremi

Mindre

vanliga

Vanliga

Försämring av metabolt

diabetestillstånd

Sällsynta

Psykiska

störningar

Depression

Mindre

vanliga

Sällsynta

Sömnlöshet/sömnstörningar

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Sällsynta

Humörförändringar

Mindre

vanliga

Förvirring

Sällsynta

Centrala och

perifera

nervsystemet

Onormal koordination

Mindre

vanliga

Yrsel

Vanliga

Vanliga

Sällsynta

Postural yrsel, exertionell

yrsel

Mindre

vanliga

Smakförändringar

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Extrapyramidala syndrom

Ingen känd

frekvens

Huvudvärk

Vanliga

Vanliga

Sällsynta

Hypertoni

Mycket

sällsynta

Letargi

Mindre

vanliga

Parestesier

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Sällsynta

Perifer neuropati, neuropati

Mindre

vanliga

Mycket

sällsynta

Somnolens

Mindre

vanliga

Vanliga

Synkope

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Tremor

Mindre

vanliga

Hypoestesi

Mindre

vanliga

Ögon

Akut trångvinkelglaukom

Ingen känd

frekvens

Synstörning

Mindre

vanliga

Synnedsättning

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Sällsynta

Öron och

balansorgan

Tinnitus

Mindre

vanliga

Vertigo

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Hjärtat

Hjärtklappning

Vanliga

Takykardi

Mindre

vanliga

Arytmier (inklusive

bradykardi, ventrikulär

takykardi, förmaksflimmer)

Mycket

sällsynta

Sällsynta

Hjärtinfarkt

Mycket

sällsynta

Blodkärl

Rodnad

Vanliga

Hypotoni

Vanliga

Mindre

vanliga

Ortostatisk hypotoni

Mindre

vanliga

Vanliga

Flebit, tromboflebit

Mindre

vanliga

Vaskulit

Mycket

sällsynta

Ingen känd

frekvens

Andningsvägar,

bröstkorg och

mediastinum

Hosta

Mindre

vanliga

Mycket

sällsynta

Mindre

vanliga

Dyspne

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Andnödssyndrom,

lungödem, pneumonit

Mycket

sällsynta

Rinit

Mindre

vanliga

Halsirritation

Mindre

vanliga

Magtarmkanalen

Magbesvär, övre buksmärta

Mindre

vanliga

Vanliga

Mindre

vanliga

Sällsynta

Dålig andedräkt

Mindre

vanliga

Förändrade tarmvanor

Mindre

vanliga

Förstoppning

Sällsynta

Minskad aptit

Vanliga

Diarré

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Sällsynta

Muntorrhet

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Dyspepsi

Vanliga

Mindre

vanliga

Gastrit

Mycket

sällsynta

Gingivalhyperplasi

Mycket

sällsynta

Illamående

Mindre

vanliga

Vanliga

Vanliga

Pankreatit

Mycket

sällsynta

Mycket

sällsynta

Kräkning

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Vanliga

Lever och

gallvägar

Onormalt leverfunktionstest,

inkluderande förhöjt

blodbilirubin

Mycket

sällsynta**

Ingen känd

frekvens

Hepatit

Mycket

sällsynta

Intrahepatisk kolestas,

gulsot

Mycket

sällsynta

Sällsynta

Hud och

subkutan vävnad

Alopeci

Mindre

vanliga

Angioneurotiskt ödem

Mycket

sällsynta

Ingen känd

frekvens

Bullös dermatit

Ingen känd

frekvens

Kutana lupus

erythematosus-lika

reaktioner, reaktivering av

kutan lupus erythematosus

Mycket

sällsynta

Erythema multiforme

Mycket

sällsynta

Ingen känd

frekvens

Exantem

Mindre

vanliga

Hyperhidros

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Fotosensitivitetsreaktion*

Mycket

sällsynta

Sällsynta

Klåda

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Ingen känd

frekvens

Purpura

Mindre

vanliga

Sällsynta

Utslag

Mindre

vanliga

Ingen känd

frekvens

Vanliga

Missfärgning av huden

Mindre

vanliga

Urtikaria och andra former

av hudutslag

Mycket

sällsynta

Vanliga

Nekrotiserande vaskulit och

toxisk epidermal nekrolys

Ingen känd

frekvens

Mycket

sällsynta

Exfoliativ dermati

Mycket

sällsynta

Stevens-Johnson syndrom

Mycket

sällsynta

Quincke-ödem

Mycket

sällsynta

Muskuloskeletala

systemet och

bindväv

Artralgi

Mindre

vanliga

Ryggsmärta

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Svullna leder

Mindre

vanliga

Muskelkramp

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Ingen känd

frekvens

Muskelsvaghet

Mindre

vanliga

Myalgi

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Ingen känd

frekvens

Smärta i extremiteter

Mindre

vanliga

Ankelsvullnad

Vanliga

Njurar och

urinvägar

Förhöjt blodkreatinin

Mindre

vanliga

Ingen känd

frekvens

Urineringsstörningar

Mindre

vanliga

Nokturi

Mindre

vanliga

Pollakisuri

Vanliga

Mindre

vanliga

Nedsatt njurfunktion

Ingen känd

frekvens

Akut njursvikt

Mindre

vanliga

Ingen känd

frekvens

Njursvikt och nedsatt

njurfunktion

Ingen känd

frekvens

Sällsynta

Reproduktionsor

gan och

bröstkörtel

Impotens

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Vanliga

Gynekomasti

Mindre

vanliga

Allmänna

symptom

och/eller

symptom vid

administrerings-

stället

Abasi, gångstörningar

Mindre

vanliga

Asteni

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Ingen känd

frekvens

Obehag, sjukdomskänsla

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Trötthet

Vanliga

Vanliga

Mindre

vanliga

Icke kardiell bröstsmärta

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Ödem

Vanliga

Vanliga

Smärta

Mindre

vanliga

Pyrexi (febertillstånd)

Ingen känd

frekvens

Undersökningar

Lipider ökade

Mycket

vanliga

Ureakväve i blod ökade

Mindre

vanliga

Urinsyra i blod ökade

Mindre

vanliga

Glykosuri

Sällsynta

Minskat blodkalium

Mindre

vanliga

Förhöjt blodkalium

Ingen känd

frekvens

Viktökning

Mindre

vanliga

Mindre

vanliga

Viktminskning

Mindre

vanliga

Se avsnitt 4.4 Fotosensitivitet

Oftast i samband med kolestas

Beskrivning av utvalda biverkningar

Icke-melanom hudcancer: Baserat på tillgängliga uppgifter från epidemiologiska

studier har ett kumulativt

dosberoende samband setts mellan hydroklortiazid

och NMSC (se även avsnitt 4.4 och 5.1).

Rapportering av misstänkta biverkningar

Det är viktigt att rapportera misstänkta biverkningar efter att läkemedlet godkänts. Det gör det möjligt att

kontinuerligt övervaka läkemedlets nytta-riskförhållande. Hälso- och sjukvårdspersonal uppmanas att

rapportera varje misstänkt biverkning (se detaljer nedan).

Webbplats: www.fimea.fi.

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB55

00034 FIMEA

4.9

Överdosering

Symtom

Erfarenhet från överdosering med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

saknas. Det främsta symtomet på

överdosering med valsartan kan vara uttalad hypotoni med yrsel. Överdosering med amlodipin kan leda till

omfattande perifer kärlvidgning

och, eventuellt, reflextakykardi. Markant och eventuellt förlängd systemisk

hypotoni inkluderande chock med dödlig utgång har rapporterats med amlodipin.

Behandling

Amlodipin/Valsartan/Hydroklortiazid

Kliniskt signifikant hypotoni på grund av överdosering av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz

kräver aktiv kardiovaskulär support, inkluderande frekvent kontroll av hjärt- och andningsfunktionen,

upphöjande av extremiteterna samt uppmärksamhet avseende volym av cirkulationsvätska och

urinproduktion. Kärlsammandragande medel kan vara till hjälp vid återställande av vaskulär tonus och

blodtryck, förutsatt att detta inte är kontraindicerat. Intravenöst kalciumglukonat

kan vara till nytta för att

reversera effekterna av kalciumkanalblockad.

Amlodipin

Om intaget nyligen skett kan framkallande av kräkning eller ventrikelsköljning

övervägas. Administrering av

aktivt kol till friska frivilliga

omedelbart eller upp till två timmar efter intaget av amlodipin har visat sig

minska absorptionen av amlodipin väsentligt.

Amlodipin torde inte kunna avlägsnas genom hemodialys.

Valsartan

Valsartan torde inte kunna avlägsnas genom hemodialys.

Hydroklortiazid

Överdosering med hydroklortiazid

associeras med elektrolytförluster (hypokalemi, hypokloremi) och

hypovolemi orsakad av för kraftig diures. De vanligaste tecknen och symtomen på överdosering är

illamående och somnolens. Hypokalemi kan leda till muskelspasmer och/eller accentuera hjärtarytmier

orsakade av samtidig användning av digitalisglykosider eller vissa antiarytmika.

I vilken mån hydroklortiazid

avlägsnas genom hemodialys har inte fastställts.

5.

FARMAKOLOGISKA EGENSKAPER

5.1

Farmakodynamiska egenskaper

Farmakoterapeutisk grupp: Medel som påverkar renin-angiotensinsystemet, angiotensin II- antagonister,

övriga kombinationer, ATC-kod: C09DX01.

Verkningsmekanism

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz kombinerar tre blodtryckssänkande substanser med

kompletterande mekanismer för att kontrollera blodtrycket hos patienter med essentiell hypertoni: Amlodipin

tillhör kalciumantagonistklassen och valsartan angiotensin II-antagonistklassen av läkemedel och

hydroklortiazid

tillhör tiaziddiuretikaklassen av läkemedel. En kombination av dessa substanser har en

additiv blodtryckssänkande effekt.

Amlodipin/Valsartan/Hydroklortiazid

Klinisk effekt och säkerhet

Amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

studerades i en dubbelblind,

aktivt kontrollerad studie med

hypertonipatienter. Totalt fick 2 271 patienter med måttlig till svår hypertoni (medelvärdet av

systoliskt/diastoliskt

utgångsblodtryck var 170/107 mmHg) behandling med

amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

10 mg/320 mg/25 mg, valsartan/hydroklortiazid

320 mg/25 mg,

amlodipin/valsartan 10 mg/320 mg eller hydroklortiazid/amlodipin

25 mg/10 mg. Vid studiens inledning

tilldelades patienterna lägre doser av deras kombinationsbehandling och titreras till sin fulla behandlingsdos

under vecka 2.

Vid vecka 8 var den genomsnittliga minskningen av systoliskt/diastoliskt blodtryck 39,7/24,7 mmHg med

amlodipin/valsartan/hydroklortiazid, 32,0/19,7 mmHg med valsartan/hydroklortiazid,

33,5/21,5 mmHg med

amlodipin/valsartan och 31,5/19,5 mmHg med amlodipin/hydroklortiazid.

Trippelkombinationsbehandlingen

var statistiskt överlägsen alla tre dubbelkombinationsbehandlingarna i

minskning av diastoliskt och systoliskt blodtryck. Sänkningen av systoliskt/diastoliskt

blodtryck med

amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

var 7,6/5,0 mmHg större än med valsartan/hydroklortiazid, 6,2/3,3

mmHg större än med amlodipin/valsartan och 8,2/5,3 mmHg större än med amlodipin/hydroklortiazid.

fullständig blodtryckssänkande effekt uppnåddes 2 veckor efter det att de stått på maximal dos av

amlodipin/valsartan/hydroklortiazid. Statistiskt större andel av patienterna uppnådde blodtryckskontroll

(<140/90 mmHg) med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid (71 %) jämfört med de tre

dubbelkombinationsbehandlingarna (45-54 %) (p <0,0001).

I en subgrupp av 283 patienter med fokus på ambulatorisk blodtrycksövervakning, observerades kliniskt och

statistiskt överlägsen sänkning av systoliskt och diastoliskt 24-timmarsblodtryck med trippelkombinationen

jämfört med valsartan/hydroklortiazid,

valsartan/amlodipin och hydroklortiazid/amlodipin.

Amlodipin

Verkningsmekanism

Amlodipinkomponenten i Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz hämmar det transmembrana

flödet av kalciumjoner in i hjärta och glatt kärlmuskulatur. Amlodipins blodtryckssänkande

verkningsmekanism beror på en direkt relaxerande effekt på den glatta kärlmuskulaturen, vilket minskar det

perifera motståndet i blodkärlen och blodtrycket.

Farmakodynamisk effekt

Experimentella data tyder på att amlodipin binds till både dihydropyridina och icke-dihydropyridina

bindningsställen.

De sammandragande processerna i hjärtmuskeln och glatt kärlmuskulatur är beroende av

extracellulära kalciumjoners rörelser in i dessa celler genom speciella jonkanaler.

Efter administrering av terapeutiska doser till patienter med hypertoni vidgar amlodipin kärlen, vilket leder

till en sänkning av blodtrycket i ryggläge och stående. Dessa blodtryckssänkningar åtföljs inte av någon

väsentlig förändring av hjärtfrekvensen eller av katekolaminnivåerna i plasma efter kronisk dosering.

Plasmakoncentrationerna står i relation till effekten hos både unga och äldre patienter.

Hos hypertoniker med normal njurfunktion ledde terapeutiska doser av amlodipin till minskat renalt

kärlmotstånd samt ökad glomerulär filtrationshastighet och effektivt renalt plasmaflöde, utan förändring i

filtrationsfraktion eller proteinuri.

Liksom vid andra kalciumkanalblockerare har hemodynamiska mätningar av hjärtfunktionen vid vila och

träning (eller gång) hos patienter med normal kammarfunktion som behandlats med amlodipin i allmänhet

visat en liten ökning av hjärtindex, utan väsentlig påverkan på dP/dt eller på vänsterkammarens diastoliska

sluttryck eller volym. I hemodynamiska studier har amlodipin inte visat någon negativ inotrop effekt vid

administrering inom det terapeutiska dosområdet på intakta djur och människa, inte heller vid samtidig

administrering med betablockerare på människa.

Amlodipin förändrar inte sinusknutans funktion eller atrioventrikuläröverledning

hos intakta djur eller

människa. I kliniska studier där amlodipin gavs i kombination med betablockerare till patienter med antingen

hypertoni eller angina observerades inga negativa effekter på de elektrokardiografiska parametrarna.

Amlodipin har studerats på patienter med kronisk stabil angina, vasospastisk angina och angiografiskt

dokumenterad koronarartärsjukdom.

Klinisk effekt och säkerhet

Användning hos patienter med hypertoni

En randomiserad, dubbelblind

morbiditets-mortalitetsstudie kallad ALLHAT (Antihypertensive and Lipid-

Lowering treatment to prevent Heart Attack Trial) utfördes för att jämföra några nyare behandlingar,

amlodipin 2,5-10 mg/dag (kalciumkanalblockerare) eller lisinopril 10-40 mg/dag (ACE- hämmare) som

första linjens behandling med behandling med tiaziddiuretikumet

klortalidon 12,5-25 mg/dag vid lätt till

måttlig hypertoni.

Totalt randomiserades 33 357 hypertoniker, 55 år eller äldre, och dessa följdes under i genomsnitt 4,9 år.

Patienterna hade minst en riskfaktor för kranskärlssjukdom, dvs. tidigare hjärtinfarkt eller stroke (>6

månader före rekryteringen till studien) eller dokumenterad annan aterosklerotisk kardiovaskulär sjukdom

(totalt 51,5 %), typ 2-diabetes (36,1 %), HDL-C på <35 mg/dl eller <0,906 mmol/l (11,6 %),

vänsterkammarhypertrofi diagnostiserad genom EKG eller ekokardiogram (20,9 %) samt aktiv

cigarettrökning (21,9 %).

Primärt effektmått var en kombination av fatal kranskärlssjukdom och icke-fatal hjärtinfarkt. Man såg ingen

signifikant skillnad i primärt effektmått mellan amlodipinbaserad behandling och klortalidonbaserad

behandling, riskkvot (RR) 0,98, 95 % KI (0,90-1,07), p=0,65. Bland de sekundära effektmåtten var

incidensen för hjärtsvikt (en del i ett komponerat effektmått för kardiovaskulär sjukdom) signifikant högre i

amlodipingruppen än i klortalidongruppen

(10,2 % respektive 7,7 %, RR 1,38, 95 % KI (1,25-1,52)

p<0,001). Det fanns dock ingen signifikant skillnad mellan mortalitet av alla orsaker för amlodipinbaserad

behandling och klortalidonbaserad behandling, RR 0,96, 95 % KI (0,89-1,02), p=0,20.

Valsartan

Verkningsmekanism

Valsartan är en oralt aktiv, potent och specifik angiotensin II-receptorantagonist. Den verkar selektivt

receptorsubtypen AT

, som ansvarar för de kända effekterna av angiotensin II.

Klinisk effekt och säkerhet

Vid tillförsel av valsartan till patienter med hypertoni reduceras blodtrycket utan att hjärtfrekvensen

påverkas.

Efter peroral administrering av en engångsdos ses hos de flesta patienter en blodtryckssänkande effekt inom

2 timmar och maximal blodtryckssänkande effekt uppnås inom 4-6 timmar. Den blodtryckssänkande

effekten kvarstår i 24 timmar efter administreringen. Vid upprepad administrering uppnås maximal

blodtryckssänkande effekt oavsett dos generellt inom 2-4 veckor.

Hydroklortiazid

Verkningsmekanism

Tiaziddiuretika utövar främst sin effekt i njurens distala tubuli. En receptor med hög affinitet i njurbarken har

visat sig vara det primära bindningsstället

för tiaziddiuretikas aktivitet och hämning av NaCl-transporten i

distala tubuli. Tiazider verkar genom hämning av Na

-symportern, möjligen genom att konkurrera om Cl

bindningsstället, vilket i sin tur påverkar mekanismer för elektrolytreabsorptionen: direkt genom en ökning

av natrium- och kloridutsöndringen

i ungefär lika stor grad och indirekt genom den diuretiska verkan, som

reducerar plasmavolymen. Konsekvensen blir en ökad reninaktivitet i plasma, ökad aldosteronsekretion och

kaliumförlust i urinen samt reduktion av kaliumnivån i serum.

Icke-melanom hudcancer

Baserat på tillgängliga uppgifter från epidemiologiska studier har ett kumulativt dosberoende samband setts

mellan hydroklortiazid

och NMSC. I en studie ingick en population som bestod av 71 533 fall av BCC och 8

629 fall av SCC matchade mot 1 430 833 respektive 172 462 populationskontroller. Hög användning av

hydroklortiazid

(≥50 000 mg kumulativt) associerades med en justerad oddskvot på 1,29 (95 % KI: 1,23–

1,35) för BCC och 3,98 (95 KI: 3,68– 4,31) för SCC. Ett tydligt kumulativt dos-responssamband sågs för

både BCC och SCC. En annan studie visade på ett möjligt samband mellan läppcancer (SCC) och

exponering för hydroklortiazid:

633 fall av läppcancer matchades med 63 067 populationskontroller,

hjälp av en riskinställd provtagningsstrategi. Ett kumulativt dos-responsförhållande påvisades med en

justerad oddskvot på 2,1 (95 % KI: 1,7–2,6) som steg till en oddskvot på 3,9 (3,0–4,9) för hög användning

(~25 000 mg) och en oddskvot på 7,7 (5,7–10,5) för den högsta kumulativa dosen (~100 000 mg) (se även

avsnitt 4.4).

Pediatrisk population

Europeiska läkemedelsmyndigheten har beviljat undantag från kravet att

skicka in studieresultat för

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz för alla grupper av den pediatriska populationen vid

essentiell hypertoni (information om pediatrisk användning finns i avsnitt 4.2).

Övrigt: Dubbel blockad av renin-angiotensin-aldosteronsystemet (RAAS)

Två stora randomiserade, kontrollerade prövningar (ONTARGET [ONgoing Telmisartan Alone and in

combination with Ramipril Global Endpoint Trial] och VA NEPHRON-D [The Veterans Affairs

Nephropathy in Diabetes]) har undersökt den kombinerade användningen av en ACE-hämmare och en

angiotensin II-receptorblockerare.

ONTARGET var en studie som genomfördes på patienter med en anamnes av kardiovaskulär och

cerebrovaskulär sjukdom, eller typ 2-diabetes mellitus åtföljt av evidens för slutorganskada. VA NEPHRON-

D var en studie på patienter med typ 2-diabetes mellitus och diabetesnefropati.

Dessa studier har inte visat någon signifikant nytta på renala och/eller kardiovaskulära resultat och mortalitet,

medan en ökad risk för hyperkalemi, akut njurskada och/eller hypotoni observerades jämfört med

monoterapi. Då deras farmakodynamiska egenskaper liknar varandra är dessa resultat även relevanta för

andra ACE-hämmare och angiotensin II-receptorblockerare.

ACE-hämmare och angiotensin II-receptorblockerare bör därför inte användas samtidigt hos patienter med

diabetesnefropati (se avsnitt 4.4).

ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints) var en

studie med syfte att testa nyttan av att lägga till aliskiren till en standardbehandling med en ACE-hämmare

eller en angiotensin II-receptorblockerare hos patienter med typ 2-diabetes mellitus och kronisk njursjukdom,

kardiovaskulär sjukdom eller både och. Studien avslutades i förtid eftersom det fanns en ökad risk för

oönskat utfallt. Både kardiovaskulär död och stroke var numerärt vanligare i aliskiren-gruppen än i placebo-

gruppen och oönskade händelser och allvarliga oönskade händelser av intresse (hyperkalemi, hypotoni och

njurdysfunktion) rapporterades med högre frekvens i aliskiren- gruppen än i placebo-gruppen.

5.2

Farmakokinetiska egenskaper

Linjäritet

Amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid

uppvisar linjär farmakokinetik.

Amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

Efter oral administrering av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

till normala, friska vuxna, uppnås maximala

plasmakoncentrationer av amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid efter 6–8 timmar, 3 timmar respektive 2

timmar. Hastigheten och omfattningen av absorptionen av amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid från

amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

är desamma som när de administreras som enskilda doseringsformer.

Amlodipin

Absorption

Efter peroral administrering av terapeutiska doser av endast amlodipin,

uppnås maximala

plasmakoncentrationer av amlodipin inom 6-12 timmar. Absolut biotillgänglighet har beräknats till mellan

64 % och 80 %. Amlodipins biotillgänglighet

påverkas inte av intag av föda.

Distribution

Distributionsvolymen

är cirka 21 l/kg. In vitro-studier av amlodipin har visat att cirka 97,5 % av cirkulerande

läkemedel binds till plasmaproteiner.

Metabolism

Amlodipin metaboliseras i stor utsträckning (cirka 90 %) i levern till inaktiva metaboliter.

Eliminering

Amlodipins elimination från plasma är bifasisk, med en terminal elimineringshalveringstid

på 30-50 timmar.

Plasmanivåerna vid steady-state uppnås efter kontinuerlig administrering i 7-8 dagar. 10 % av ursprungligt

amlodipin och 60 % av amlodipinmetaboliterna utsöndras i urin.

Valsartan

Absorption

Efter peroral administrering av endast valsartan, uppnås maximala plasmakoncentrationer av valsartan inom

2-4 timmar. Genomsnittlig

absolut biotillgänglighet är 23 %. Intag av föda minskar exponeringen (uppmätt

med AUC) för valsartan med cirka 40 % och den maximala

plasmakoncentrationen (C

) med cirka 50 %,

även om plasmakoncentrationerna av valsartan cirka

8 timmar efter doseringen är likartade för de

patientgrupper som intog föda och för dem som var fastande. Denna minskning av AUC-värdet leder

emellertid inte till kliniskt väsentlig minskning av den terapeutiska effekten och valsartan kan därför ges

både med och utan föda.

Distribution

Valsartans distributionsvolym

vid steady-state efter intravenös administrering är cirka 17 liter, vilket tyder på

att valsartan inte distribueras i vävnaderna i stor omfattning. Valsartan binds kraftigt till serumproteiner (94-

97 %), huvudsakligen serumalbumin.

Metabolism

Valsartan omvandlas inte i så stor utsträckning, eftersom endast cirka 20 % av dosen återvinns som

metaboliter. En hydroximetabolit

har identifierats i plasma i låga koncentrationer (mindre än 10 % av

valsartans AUC-värde). Denna metabolit är farmakologiskt inaktiv.

Eliminering

Valsartan uppvisar multiexponentiell eliminationskinetik (t

½α

<1 timme och t

½ß

cirka 9 timmar).

Valsartan

elimineras främst i faeces (cirka 83 % av dosen) och urin (cirka 13 % av dosen), huvudsakligen i oförändrad

form. Efter intravenös administrering är valsartans plasmaclearance cirka 2 l/timme och njurclearance 0,62

l/timme (cirka 30 % av totala clearance). Valsartans halveringstid är 6 timmar.

Hydroklortiazid

Absorption

Absorptionen av hydroklortiazid efter en oral dos är snabb (t

ca 2 timmar). Den genomsnittliga

AUC-

ökningen är linjär och proportionell mot dosen i det terapeutiska området.

Effekten av föda på hydroklortiazids

absorption, om någon, har ringa klinisk betydelse. Absolut

biotillgänglighet

av hydroklortiazid är 70 % efter oral administrering.

Distribution

Den apparenta distributionsvolymen är 4-8 l/kg. Hydroklortiazid binds till serumproteiner (40-70 %),

huvudsakligen serumalbumin. Hydroklortiazid ackumuleras även i erytrocyter, cirka 3 gånger högre än i

plasma.

Metabolism

Hydroklortiazid elimineras främst i oförändrad form.

Eliminering

Hydroklortiazid elimineras från plasma med en halveringstid på cirka 6 till 15 timmar i den terminala

eliminationsfasen. Det är ingen förändring i kinetiken hos hydroklortiazid

vid upprepad dosering och

ackumuleringen är minimal vid dosering en gång dagligen. Mer än 95 % av den absorberade dosen utsöndras

oförändrad i urinen. Renal clearance utgörs av passiv filtrering och aktiv sekretion till renala tubuli.

Speciella patientgrupper

Barn (yngre än 18 år)

Det finns inga farmakokinetiska data från behandling av barn.

Äldre (≥65 år)

Tiden till maximala plasmakoncentrationer av amlodipin är likartad hos unga och äldre patienter. Hos äldre

patienter tenderar amlodipins clearance att avta, vilket medför ökade värden för ytan under kurvan (AUC)

och elimineringshalveringstiden. Systemiskt AUC i medeltal för valsartan är 70 % högre hos äldre än hos

yngre. Därför krävs försiktighet vid dosökning.

Systemisk exponering för valsartan är något högre hos äldre jämfört med yngre, men detta har inte visats ha

någon klinisk betydelse.

Begränsade data tyder på att systemisk clearance av hydroklortiazid

är lägre hos såväl friska som

hypertensiva äldre personer jämfört med yngre friska försökspersoner.

Eftersom de tre komponenterna är lika vältolererade hos yngre och äldre patienter, rekommenderas normala

doser (se avsnitt 4.2).

Nedsatt njurfunktion

Amlodipins farmakokinetik påverkas inte väsentligt av nedsatt njurfunktion. Som kan förväntas för en

substans vars njurclearance endast uppgår till 30 % av totala plasmaclearance, har ingen korrelation

observerats mellan njurfunktion och systemisk exponering för valsartan.

Patienter med mild till måttligt nedsatt njurfunktion kan därför ta den vanliga inledande dosen (se avsnitt 4.2

och 4.4).

Vid nedsatt njurfunktion ökar genomsnittliga, maximala plasmanivåer och AUC-värden för hydroklortiazid

och urinutsöndringen sänks. Hos patienter med mild till måttligt nedsatt njurfunktion,

har en 3-faldig ökning

av AUC för hydroklortiazid

observerats. Hos patienter med gravt nedsatt njurfunktion har en 8-faldig ökning

av AUC observerats. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är kontraindicerat hos patienter med

gravt nedsatt njurfunktion,

anuri eller som genomgår dialys (se avsnitt 4.3).

Nedsatt leverfunktion

Väldigt begränsad klinisk data finns tillgänglig

för administrering av amlodipin hos patienter med nedsatt

leverfunktion. Patienter med nedsatt leverfunktion har minskat clearance av amlodipin, med åtföljande

ökning av AUC med 40-60 %. Hos patienter med lätt till måttlig, kronisk leversjukdom är exponeringen för

valsartan, (uppmätt med AUC-värdena) i genomsnitt dubbelt så stor som hos friska frivilliga (anpassat efter

ålder, kön och vikt). På grund av innehållet av valsartan är Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Sandoz kontraindicerat hos patienter med nedsatt leverfunktion (se avsnitt 4.2 och 4.3).

5.3

Prekliniska säkerhetsuppgifter

Amlodipin/Valsartan/Hydroklortiazid

I ett flertal prekliniska säkerhetsstudier som genomförts i flera djurarter med amlodipin,

valsartan,

hydroklortiazid,

valsartan/hydroklortiazid,

amlodipin/valsartan och amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

(Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz) fanns det inga tecken på systemisk eller organtoxicitet

som negativt skulle påverka utvecklingen av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz för klinisk

användning på människa.

Prekliniska säkerhetsstudier på upp till 13 veckor genomfördes med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

råttor. Kombinationen resulterade i förväntad minskning av röda blodkroppars massa (erytrocyter,

hemoglobin, hematokrit och retikulocyter), ökning av ureakväve i serum, ökning av serumkreatinin, ökning

av serumkalium, juxtaglomerulär (JG) hyperplasi i njurarna och fokala erosioner i glandulärmagsäcken hos

råtta. Alla dessa förändringar var reversibla efter en 4-veckors återhämtningsperiod och ansågs vara

överdrivna farmakologiska effekter.

Kombinationen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid har inte testats för genotoxicitet eller

karcinogenicitet, eftersom det inte fanns några tecken på en interaktion mellan dessa substanser, som har

funnits på marknaden under en lång tid. Men amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid har testats individuellt

för genotoxicitet och karcinogenicitet med negativt resultat.

Amlodipin

Reproduktionstoxikologi

Reproduktionsstudier på råtta och mus har visat försenad förlossning, förlängt värkarbete och lägre

överlevnad hos avkomman i doser som är runt 50 gånger större än maximal rekommenderad dos för

människa räknat i mg/kg.

Nedsatt fertilitet

Man fann ingen effekt på fertiliteten hos råtta som behandlades med amlodipin (hanråttor under 64 dagar och

honråttor under 14 dagar före parning) i doser upp till 10 mg/kg/dag (8 gånger* den maximala

rekommenderade dosen till människa på 10 mg beräknat som mg/m

). I en annan studie på råttor, där

hanråttor behandlades med amlopidinbesilat i 30 dagar med en dos jämförbart med en human dos baserad på

mg/kg, fann man minskade nivåer av follikelstimulerande hormon i plasma och testosteron, samt en

minskning i spermadensiteten och i antalet mogna spermatider och Sertoliceller.

Carcinogenes, mutagenes

Inga tecken på carcinogenicitet kunde konstateras hos råtta och mus som fick amlodipin i fodret under två år

i en koncentration som beräknades ge dagliga doser på 0,5, 1,25 och 2,5 mg/kg/dag. Den högsta dosen (för

mus densamma som och för råtta två* gånger den maximala rekommenderade kliniska dosen på 10 mg

beräknat som mg/m

) låg nära maximal tolererad dos för mus men inte för råtta.

Mutagenicitetsstudier visade inga läkemedelsrelaterade effekter på gen- eller kromosomnivå.

* Beräknat på en patientvikt på 50 kg

Valsartan

Gängse studier avseende säkerhetsfarmakologi, allmäntoxicitet,

gentoxicitet och karcinogenicitet,

reproduktionseffekter och effekter på utveckling visade inte några särskilda risker för människa.

Hos råtta ledde toxiska doser (600 mg/kg/dag) till modern under dräktighetens sista dagar och under

digivningen

till sämre överlevnad, sämre viktökning och försenad utveckling (lösgörande av ytteröra och

öppnande av hörselgång) hos avkomman (se avsnitt 4.6). Dessa doser hos råtta (600 mg/kg/dag) är ca 18

gånger den högsta rekommenderade dosen till människa baserat på mg/m

(beräkningarna baseras på en oral

dos på 320 mg/dag och en patient som väger 60 kg).

I icke-kliniska säkerhetsstudier orsakade höga doser valsartan (200–600 mg/kg) en sänkning av röda

blodkroppsparametrar (erytrocyter, hemoglobin, hematokrit) hos råtta, samt tecken på förändringar i

njurhemodynamik (något förhöjd urea i blodet, renal tubulär hyperplasi och basofili hos hanråttor). Dessa

doser hos råtta (200 till 600 mg/kg/dag) är ca 6 och 18 gånger den högsta rekommenderade dosen till

människa baserat på mg/m

(beräkningarna baseras på en oral dos på 320 mg/dag och en patient som väger

60 kg).

Jämförbara doser gav likartade förändringar hos marmosetter, även om de var allvarligare, särskilt i njurarna

där förändringarna utvecklades till nefropati med förhöjda värden för urea i blodet och kreatinin.

Hypertrofi i njurarnas juxtaglomerulära celler sågs hos båda arterna. Alla förändringar ansågs vara orsakade

av valsartans farmakologiska effekt, som ger långvarig hypotension, särskilt hos marmosetter. Vid

terapeutiska doser av valsartan hos människa, tycks hypertrofin av renala juxtaglomerulära celler sakna

relevans.

6.

FARMACEUTISKA UPPGIFTER

6.1

Förteckning över hjälpämnen

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter

Tablettkärna

Mikrokristallin

cellulosa

Krospovidon (typ A)

Kolloidal vattenfri kiseldioxid

Magnesiumstearat

Hölje

Hypromellos (typ 2910

Titandioxid (E171)

Makrogol 4000

Talk

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter

Tablettkärna

Mikrokristallin

cellulosa

Krospovidon (type A)

Kolloidal vattenfri kiseldioxid

Magnesiumstearat

Hölje

Hypromellos (typ 2910)

Makrogol 4000

Talk

Titandioxid (E171)

Gul järnoxid (E172)

Röd järnoxid (E172)

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Tablettkärna

Mikrokristallin

cellulosa

Krospovidon (typ A)

Kolloidal vattenfri kiseldioxid

Magnesiumstearat

Hölje

Hypromellos (typ 2910)

Makrogol 4000

Talk

Titandioxid (E171)

Gul järnoxid (E172)

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Tablettkärna

Mikrokristallin

cellulosa

Krospovidon (typ A)

Kolloidal vattenfri kiseldioxid

Magnesiumstearat

Hölje

Hypromellos (typ 2910)

Makrogol 4000

Talk

Gul järnoxid (E172)

Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Tablettkärna

Mikrokristallin

cellulosa

Krospovidon (typ A)

Kolloidal vattenfri kiseldioxid

Magnesiumstearat

Hölje

Hypromellos (typ 2910)

Makrogol 4000

Talk

Gul järnoxid (E172)

6.2

Inkompatibiliteter

Ej relevant.

6.3

Hållbarhet

2 år

6.4

Särskilda förvaringsanvisningar

Förvaras vid högst 30 °C.

Förvaras i originalförpackningen. Fuktkänsligt.

6.5

Förpackningstyp och innehåll

PVC/PVDC-Alu-blister.

Förpackningsstorlekar: 14, 28, 30, 56, 60, 90, 98 eller 100 filmdragerade tabletter.

Multipelförpackningar

med 280 filmdragerade tabletter bestående av 20 kartonger, vardera innehållande 14

tabletter.

Perforerade PVC/PVDC-Aly-endosblister.

Förpackningsstorlekar: 28x1, 56x1, 98x1 eller 280x1 filmdragerade tabletter.

Multipelförpackningar

med 280 filmdragerade tabletter, bestående av 4 kartonger, vardera innehållande 70x1

tabletter.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

6.6

Särskilda anvisningar för destruktion och övrig hantering

Ej använt läkemedel och avfall ska kasseras enligt gällande anvisningar.

7.

INNEHAVARE AV GODKÄNNANDE FÖR FÖRSÄLJNING

Sandoz A/S

Edvard Thomsens Vej 14

2300 Köpenhamn S

Danmark

8.

NUMMER PÅ GODKÄNNANDE FÖR FÖRSÄLJNING

5 mg/160 mg/12,5 mg:

35818

10 mg/160 mg/12,5 mg:

35819

5 mg/160 mg/25 mg:

35820

10 mg/160 mg/25 mg:

35821

10 mg/320 mg/25 mg:

35822

9.

DATUM FÖR FÖRSTA GODKÄNNANDE/FÖRNYAT GODKÄNNANDE

10.

DATUM FÖR ÖVERSYN AV PRODUKTRESUMÉN

27.05.2019

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot