Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)
Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg
kalvopäällysteiset tabletit
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg
kalvopäällysteiset tabletit
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg
kalvopäällysteiset tabletit
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg
kalvopäällysteiset tabletit
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg
kalvopäällysteiset tabletit
amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen käyttämisen, sillä se sisältää
sinulle tärkeitä tietoja.
Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.
Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan
puoleen.
Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa
haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.
Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan
puoleen. Tämä
koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä
pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.
Tässä pakkausselosteessa kerrotaan
Mitä Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz on ja mihin sitä käytetään
Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia
Miten Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia otetaan
Mahdolliset haittavaikutukset
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin säilyttäminen
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
1.
Mitä Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz on ja mihin sitä käytetään
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-tabletit sisältävät kolmea lääkeainetta, jotka ovat
amlodipiini,
valsartaani ja hydroklooritiatsidi. Kaikki nämä auttavat laskemaan korkeaa verenpainetta.
Amlodipiini kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan ”kalsiuminestäjiksi”.
Amlodipiini estää
kalsiumin siirtymisen verisuonen seinämään ja estää siten verisuonten supistumisen.
Valsartaani kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan ”angiotensiini II -reseptorien salpaajiksi”.
Keho tuottaa angiotensiini
II:ta, joka supistaa verisuonia ja nostaa siten verenpainetta. Valsartaani
estää angiotensiini II:n toiminnan.
Hydroklooritiatsidi
kuuluu tiatsididiureettien lääkeryhmään (tunnetaan
myös ”nesteenpoistolääkkeinä”). Hydroklooritiatsidi
lisää virtsaneritystä ja alentaa siten osaltaan
verenpainetta.
Yllä mainittu tarkoittaa sitä, että kaikki nämä kolme lääkeainetta estävät verisuonten supistumista,
minkä vuoksi verisuonet laajenevat ja verenpaine laskee.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia käytetään korkean verenpaineen hoitoon
aikuisilla potilailla,
joiden verenpaine on jo hallinnassa heidän käyttäessään amlodipiinia,
valsartaania
ja hydroklooritiatsidia
ja jotka voivat hyötyä yhden, kaikkia näitä kolmea lääkeainetta sisältävän,
tabletin ottamisesta.
Amlodipiinia,
valsartaania ja hydroklooritiatsidia,
joita Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä pakkausselosteessa mainittujen
sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta tai muulta terveydenhuollon
ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.
2.
Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandozia
Älä ota Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia
jos olet ollut raskaana yli 3 kuukautta. (Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin
käyttöä ei myöskään suositella alkuraskauden aikana - ks. kohta Raskaus).
jos olet allerginen amlodipiinille tai jollekin
muulle kalsiumkanavan salpaajalle, valsartaanille,
hydroklooritiatsidille, sulfonamidijohdannaisille (keuhkojen tai virtsateiden infektioiden hoitoon
käytettäviä lääkkeitä) tai tämän lääkkeen jollekin
muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6).
Jos epäilet olevasi allerginen, älä ota Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-tabletteja
ja keskustele asiasta lääkärin kanssa.
jos sinulla on maksasairaus, vaurioituneet maksan pienet sappitiehyet (sappikirroosi) aiheuttaen
sappinesteen kertymistä maksaan (kolestaasi).
jos sinulla on vakavia munuaisvaivoja tai jos saat dialyysihoitoa.
jos elimistösi ei muodosta virtsaa (anuria).
jos veresi kalium- tai natriumarvot ovat liian matalat huolimatta hoidosta, jossa veren kalium- tai
natriumarvoja pyritään nostamaan.
jos veresi kalsiumarvot ovat liian korkeat huolimatta hoidosta, jossa veren kalsiumarvoja pyritään
laskemaan.
jos sinulla on kihti (virtsahappokiteitä nivelissä).
jos sinulla on hyvin alhainen verenpaine (hypotensio).
jos sinulla on aortan ahtauma (aorttastenoosi) tai kardiogeeninen sokki (tila, jossa sydämesi ei
pysty pumppaamaan tarpeeksi verta kehoon).
jos sairastat sydänkohtauksen jälkeistä sydämen vajaatoimintaa.
jos sinulla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta ja sinua hoidetaan verenpainetta alentavalla
lääkkeellä, joka sisältää aliskireeniä.
Jos joku yllämainituista tiloista koskee sinua, älä käytä
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia ja keskustele lääkärisi kanssa.
Varoitukset ja varotoimet
Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan
kanssa ennen kuin otat
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia.
jos veresi kalium- tai magnesiumarvot ovat matalat (yhdessä tai ilman oireiden, kuten
lihasheikkous, lihaskouristukset, poikkeava sydämen rytmi kanssa).
jos veresi natriumarvo on matala (yhdessä tai ilman oireiden, kuten väsymys, sekavuus, lihasten
nykiminen, kouristukset kanssa).
jos veresi kalsiumarvot ovat korkeat (yhdessä tai ilman oireiden, kuten pahoinvointi,
oksentelu,
ummetus, vatsakipu, tiheästi toistuva virtsaaminen, jano, lihasheikkous, lihasten nykiminen
kanssa).
jos sinulla on munuaisten toimintahäiriöitä, olet saanut munuaissiirteen tai sinulle on kerrottu, että
munuaisvaltimosi
ovat ahtautuneet.
jos sinulla on maksan toimintahäiriöitä.
jos sinulla on tai on aiemmin ollut sydämen vajaatoimintaa tai sepelvaltimotauti,
etenkin jos
sinulle on määrätty suurin Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz-annos (10 mg/320
mg/25 mg).
jos sinulla on ollut sydänkohtaus. Seuraa tarkasti lääkärin ohjeita aloitusannoksen osalta. Lääkäri
saattaa myös tarkistaa munuaistoimintasi.
jos lääkäri on kertonut, että sinulla on sydänläpän ahtauma (”aortta- tai mitraaliläppästenoosi”), tai
että sydänlihas on epänormaalin paksu (”hypertrofinen obstruktiivinen
kardiomyopatia”).
jos sairastat aldosteronismia. Aldosteronismi on sairaus, jossa lisämunuaiset tuottavat liikaa
aldosteroni -nimistä hormonia. Jos tämä koskee sinua, Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandozin käyttöä ei suositella.
jos sairastat systeeminen lupus erythematosus -nimistä sairautta (kutsutaan myös nimillä ”lupus”
tai ”SLE-tauti”).
jos sinulla on diabetes (sokeritauti, jolloin
verensokeriarvot ovat korkeat).
jos veresi kolesteroli- tai triglyseridiarvot
ovat korkeat.
jos sinulla esiintyy ihoreaktioita, kuten ihottumaa, auringonvalolle altistumisen jälkeen.
jos sinulla on ollut allerginen reaktio muille verenpainelääkkeille tai nesteenpoistolääkkeille (eli
diureeteille) etenkin, jos sairastat astmaa ja allergiaa.
jos olet voinut pahoin (oksentelu tai ripuli).
jos sinulla on ollut turvotusta, erityisesti kasvoissa tai kurkussa, muiden lääkkeiden käytön
yhteydessä (mukaan lukien angiotensiinikonvertaasientsyymin
estäjät). Jos saat näitä oireita,
lopeta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandozin käyttö ja ota heti yhteyttä lääkäriin.
Sinun ei tulisi käyttää Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia uudelleen.
jos sinulla on huimausta ja/tai pyörryt Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-hoidon
aikana, kerro siitä lääkärille mahdollisimman
pian.
jos koet näön heikkenemistä tai silmäkipua. Nämä voivat olla oireita lisääntyneestä paineesta
silmässäsi ja voivat ilmetä tunneista viikkoon Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz-
hoidon aloittamisesta. Tämä voi hoitamatta johtaa pysyvään näkökyvyn huononemiseen.
jos otat mitä tahansa seuraavista korkean verenpaineen hoitoon käytetyistä lääkkeistä:
ACE:n estäjä (esimerkiksi enalapriili,
lisinopriili,
ramipriili),
erityisesti, jos sinulla on
diabetekseen liittyviä munuaisongelmia
aliskireeni.
jos sinulla on ollut ihosyöpä tai jos sinulle kehittyy yllättävä ihomuutos hoidon aikana.
Hydroklooritiatsidilla annettava hoito, etenkin sen pitkäaikainen käyttö suurilla annoksilla, saattaa
suurentaa tietyntyyppisten iho- ja huulisyöpien (ei-melanoomatyyppinen ihosyöpä) riskiä. Suojaa
ihosi auringonvalolta ja UV-säteiltä, kun käytät Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandozia.
Lääkärisi saattaa tarkistaa munuaistesi toiminnan, verenpaineen ja veresi elektrolyyttien (esim.
kaliumin) määrän säännöllisesti.
Katso myös kohdassa ”Älä ota Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia” olevat tiedot.
Jos jokin näistä koskee sinua, käänny lääkärin puoleen.
Lapset ja nuoret
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käyttöä lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla ei
suositella.
Iäkkäät potilaat (65-vuotiaat ja vanhemmat)
65-vuotiaat ja vanhemmat potilaat voivat käyttää samaa Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz -annosta kuin muut aikuiset ja samalla tavoin kuin he ovat jo käyttäneet näitä kolmea
lääkeainetta, amlodipiinia,
valsartaania ja hydroklooritiatsidia. Iäkkäiden potilaiden verenpaine on
mitattava säännöllisesti etenkin, jos he käyttävät suurinta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz-annosta (10 mg/320 mg/25 mg).
Muut lääkevalmisteet ja Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,
jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai
saatat käyttää muita lääkkeitä. Lääkärisi on ehkä muutettava annostustasi ja/tai ryhdyttävä muihin
varotoimenpiteisiin. Joissakin tapauksissa jonkun lääkkeen käyttö on lopetettava. Tämä on erityisen
tärkeää, jos käytät jotakin seuraavista lääkkeistä:
Älä käytä samanaikaisesti:
litiumia (tiettyjen masennustilojen hoitoon käytettävä lääke)
veren kaliumpitoisuutta
suurentavia lääkkeitä tai aineita. Tällaisia ovat kaliumlisät tai kaliumia
sisältävät suolan korvikkeet, kaliumia säästävät lääkkeet ja hepariini.
ACE:n estäjiä tai aliskireenia (katso myös tiedot kohdista ”Älä ota
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia” ja ”Varoitukset ja varotoimet”).
Samanaikaisessa käytössä on oltava varovainen:
alkoholi, unilääkkeet ja anestesia-aineet (lääkkeitä, joita annetaan leikkauksen tai muiden
toimenpiteiden yhteydessä)
amantadiini (lääke Parkinsonin taudin hoitoon, käytetään myös ehkäisemään tiettyjä virusten
aiheuttamia sairauksia)
antikolinergiset lääkeaineet (lääkkeitä, joita käytetään erilaisten sairauksien hoitoon, esim.
ruoansulatuskanavan kouristusten, virtsarakon kouristusten, astman, matkapahoinvoinnin,
lihaskouristusten, Parkinsonin taudin hoitoon sekä esilääkityksenä anestesiassa)
kouristuksia estävät lääkkeet sekä mielialalääkkeet, joita käytetään epilepsian ja kaksisuuntaisen
mielialahäiriön hoitoon (esim. karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini, fosfenytoiini,
primidoni)
kolestyramiini,
kolestipoli
tai muut resiinit (aineita, joita käytetään lähinnä veren korkeiden rasva-
arvojen hoitoon)
simvastatiini (korkeiden kolesteroliarvojen hoitoon käytettävä lääke)
siklosporiini
(elinsiirtojen
yhteydessä käytettävä lääke, joka estää hylkimisreaktioita tai muiden
sairauksien, esim. nivelreuman tai atooppisen ihottuman, hoitoon)
solunsalpaajat (käytetään syövän hoitoon), kuten metotreksaatti tai syklofosfamidi
digoksiini tai muut digitalis glykosidit
(sydänoireiden hoitoon käytettäviä lääkkeitä)
verapamiili, diltiatseemi (sydänlääkkeitä)
jodivarjoaine (aineet, joita käytetään kuvantamistutkimuksissa)
diabeteslääkkeet (suun kautta otettavat lääkkeet, kuten metformiini tai insuliinit)
kihdin hoitoon tarkoitetut lääkkeet, kuten allopurinoli
lääkkeet, jotka kohottavat verensokeriarvoja (beetasalpaajat, diatsoksidi)
lääkkeet, jotka saattavat aiheuttaa kääntyvien kärkien kammiotakykardiaa (epäsäännöllinen
sydämen syke), kuten rytmihäiriölääkkeet (sydänongelmien hoitoon käytettävät lääkkeet) ja jotkut
psykoosilääkkeet
lääkkeet, jotka saattavat vähentää natriumin määrää veressäsi, kuten masennuslääkkeet,
psykoosilääkkeet tai epilepsialääkkeet
lääkkeet, jotka saattavat vähentää kaliumin määrää veressäsi, kuten diureetit (nesteenpoistajat),
kortikosteroidit,
laksatiivit, amfoterisiini tai G-penisilliini
verenpainetta kohottavat lääkkeet kuten adrenaliini tai noradrenaliini
lääkkeet, joita käytetään HIVin/AIDSin hoitoon (esim. ritonaviiri, indinaviiri,
nelfinaviiri)
lääkkeet, joita käytetään sieni-infektioiden hoitoon (esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli)
ruokatorven haavaumien ja tulehduksen hoitoon käytettävät lääkkeet (karbenoksoloni)
kivun lievittämiseen tai tulehdusten hoitoon käytettävät lääkkeet, etenkin tulehduskipulääkkeet
(NSAID-lääkkeet); mukaanlukien selektiiviset syklo-oksegenaasi-2:n estäjät (Cox-2 estäjät)
lihasrelaksantit (lihaksia rentouttavat lääkkeet, joita käytetään leikkausten yhteydessä)
nitroglyseriini
ja muut nitraatit tai muut ”vasodilataattoreiksi” kutsutut aineet
muut korkean verenpaineen hoitoon käytettävät lääkkeet, mukaanlukien metyylidopa
rifampisiini
(käytetään esim. tuberkuloosin hoitoon), erytromysiini,
klaritromysiini
(antibiootteja)
mäkikuisma (Hypericum perforatum)
dantroleeni (infuusio vakaviin ruumiinlämmön
poikkeamiin)
D-vitamiini ja kalsiumsuolat.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz ruuan, juoman ja alkoholin kanssa
Potilaiden, joille on määrätty Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia, ei tulisi käyttää
greippiä tai greippimehua. Tämä johtuu siitä, että greipin tai greippimehun käyttö voi johtaa
vaikuttavan aineen, amlodipiinin,
pitoisuuden lisääntymiseen veressä, mikä voi aiheuttaa
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin verenpainetta alentavan vaikutuksen
arvaamattoman lisääntymisen. Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin nautit alkoholia. Alkoholi
saattaa aiheuttaa verenpaineen alenemisen liian matalaksi ja/tai lisätä huimauksen tai pyörtymisen
mahdollisuutta.
Raskaus ja imetys
Raskaus
Kerro lääkärillesi, jos arvelet olevasi raskaana (tai saatat tulla raskaaksi). Yleensä lääkärisi tuolloin
neuvoo sinua lopettamaan Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käytön ennen raskautta
tai heti kun tiedät olevasi raskaana ja neuvoo käyttämään toista lääkettä
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin sijasta. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandozia ei suositella käytettäväksi raskauden alkuvaiheessa ja sitä ei saa käyttää raskauden kolmen
ensimmäisen kuukauden jälkeen, sillä se voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsellesi, jos sitä käytetään
kolmannen raskauskuukauden jälkeen.
Imetys
Kerro lääkärillesi, jos imetät tai aiot aloittaa imettämisen. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandozin käyttöä ei suositella imettäville äideille ja lääkäri voi valita sinulle toisen hoidon, jos haluat
imettää, erityisesti, jos lapsesi on vastasyntynyt tai syntynyt keskosena.
Kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen minkään lääkkeen käyttöä.
Ajaminen ja koneiden käyttö
Tämä lääke voi aiheuttaa sinulle huimausta, uneliaisuutta, pahoinvointia tai päänsärkyä. Jos sinulla
esiintyy näitä oireita, älä aja äläkä käytä työkaluja tai koneita.
Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia
tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen
vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste
opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.
3.
Miten Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia otetaan
Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt. Tarkista ohjeet lääkäriltä, jos olet epävarma.
Tämä auttaa sinua saamaan parhaan hyödyn hoidosta ja vähentää haittavaikutusten riskiä.
Tavanomainen Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-annos on yksi tabletti
vuorokaudessa.
Tabletit on parasta ottaa aina samaan aikaan päivästä. Aamu on paras ajankohta.
Ota tabletit kokonaisena vesilasillisen kanssa.
Voit ottaa Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin ruuan kanssa tai ilman. Älä ota
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia yhdessä greipin tai greippimehun kanssa.
Hoitovasteen mukaan lääkäri voi suurentaa tai pienentää annosta.
Älä ylitä määrättyä annosta.
Jos otat enemmän Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia kuin sinun pitäisi
Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina
yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi
ja lisäohjeiden saamiseksi. Saatat tarvita lääkärinhoitoa.
Jos unohdat ottaa Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia
Jos unohdat ottaa annoksen tätä lääkettä, ota se heti kun muistat ja jatka sitten hoitoa seuraavasta
annoksesta tavanomaiseen aikaan. Jos pian on jo seuraavan annoksen aika, ota vain seuraava tabletti
tavanomaisena ajankohtana. Älä ota kaksinkertaista annosta (kahta tablettia samalla kertaa)
korvataksesi unohtamasi tabletin.
Jos lopetat Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käytön
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-hoidon lopettaminen voi saada verenpainetautisi
pahenemaan. Älä lopeta lääkkeen käyttöä, ellei lääkärisi kehota sinua tekemään niin.
Jatka tämän lääkkeen käyttöä, vaikka tuntisitkin vointisi hyväksi
Verenpainetautia sairastavat eivät usein tunne mitään sairauden merkkejä. Monet tuntevat vointinsa
normaaliksi. On hyvin tärkeää, että käytät tätä lääkettä tarkoin lääkärin antaman ohjeen mukaan, jotta
saat hoidosta parhaan tuloksen ja haittavaikutusten vaara pienenee. Huolehdi sovituista käynneistä
lääkärin vastaanotolle, vaikka tuntisitkin
vointisi hyväksi.
Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan
puoleen.
4.
Mahdolliset haittavaikutukset
Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.
Kuten kaikilla yhdistelmävalmisteilla, jotka sisältävät kolmea vaikuttavaa ainetta, yksittäiseen
ainesosaan yhdistettyä haittavaikutusta ei voida sulkea pois. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandozin tai yhden sen kolmen vaikuttavan aineen (amlodipiini,
valsartaani ja hydroklooritiatsidi)
raportoidut sivuvaikutukset ovat lueteltu alla ja niitä saattaa esiintyä
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käytön yhteydessä.
Jotkin haittavaikutukset voivat olla vakavia ja vaativat välitöntä lääkärin hoitoa.
Kysy heti neuvoa lääkäriltä, jos sinulla on mitään seuraavista vakavista haittavaikutuksista
käytettyäsi tätä lääkettä:
Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):
huimaus
matala verenpaine (heikotuksen tunnetta, outoa epätodellista oloa, äkillinen tajunnanmenetys).
Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta):
voimakkaasti vähentynyt virtsan eritys (munuaisten toiminnan heikkeneminen).
Harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1000:sta):
itsestään alkava verenvuoto
epäsäännöllinen sydämensyke
maksan toimintahäiriöt.
Hyvin harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta):
äkillinen hengityksen vinkuminen, rintakipu, hengenahdistus tai hengitysvaikeus
silmäluomien, kasvojen tai huulien turvotus
kielen ja kurkun turvotus, jotka aiheuttavat pahoja hengitysvaikeuksia
vakavat ihoreaktiot, mukaan lukien voimakas ihottuma, nokkosihottuma, ihon punoitus
kauttaaltaan koko keholla, voimakas kutina, rakkulamuodostus, ihon hilseily ja turvotus,
limakalvojen tulehdus (Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi), tai
muut allergiset reaktiot
sydänkohtaus
haiman tulehtuminen, joka voi aiheuttaa voimakasta vatsakipua ja selkäkipua ja johon liittyy
erittäin huono olo
heikotus, mustelmien ilmaantuminen,
kuume ja usein toistuvat infektiot
jäykkyys.
Muita mahdollisia haittavaikutuksia:
Hyvin yleiset (voi esiintyä yli 1 käyttäjällä 10:stä):
veren alhainen kaliumpitoisuus
veren lisääntynyt lipidipitoisuus.
Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):
uneliaisuus
sydämentykytys (sydämensykkeen tiedostaminen)
punastelu
nilkkojen turvotus (edeema)
vatsakipu
ruokailun jälkeinen pahoinvointi
väsymys
päänsärky
tiheä virtsaamistarve
veren korkea virtsahappopitoisuus
veren alhainen magnesiumpitoisuus
veren alhainen natriumpitoisuus
heitehuimaus, pyörtyminen seisomaan noustessa
ruokahalun väheneminen
pahoinvointi
ja oksentelu
kutiava ihottuma ja muun tyyppiset ihottumat
kyvyttömyys saavuttaa ja ylläpitää erektio.
Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta):
nopea sydämen syketiheys
pyörimisen tunne
näköhäiriöt
epämiellyttävä tunne mahassa
rintakipu
ureatyppipitoisuuden
suureneminen, veren kreatiniini- ja virtsahappopitoisuuden suureneminen
suuret veren kalsium-, rasva- tai natriumpitoisuudet
veren kaliumpitoisuuden pieneneminen
hengityksen haju
ripuli
suun kuivuminen
painon nousu
ruokahalun menetys
makuaistin häiriöt
selkäkipu
nivelten turvotus
lihaskouristukset/-heikkous/-kipu
raajojen kipu
kyvyttömyys joko seistä tai kävellä normaalisti
heikkous
koordinaatiokyvyn
poikkeavuudet
huimaus seisomaan noustaessa tai rasituksen jälkeen
energian puute
unihäiriöt
kihelmöinti tai puutuminen
neuropatia
äkillinen,
ohimenevä tajunnanmenetys
matala verenpaine seisomaan noustessa
yskä
hengästyneisyys
kurkun ärsytys
voimakas hikoilu
kutina
laskimon turpoaminen, punoitus ja kipu
ihon punoitus
vapina
mielialan muutokset
ahdistuneisuus
masennus
unettomuus
makuhäiriöt
pyörtyminen
kivuntunnon häviäminen
näköhäiriöt
näön heikentyminen
korvien soiminen
aivastelu/nenän vuotaminen, joka johtuu nenän limakalvon tulehduksesta (nuha)
suolentoiminnan muutokset
ruoansulatushäiriöt
hiustenlähtö
ihon kutina
ihon värimuutos
virtsaamishäiriöt
lisääntynyt öinen virtsaamisen tarve
tihentynyt virtsaamistarve
rintojen suureneminen tai epämukavuuden tunne miehillä
kipu
huonovointisuus
painonlasku.
Harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1000:sta):
pieni verihiutalemäärä (johon joskus liittyy verenvuotoa tai mustelmia ihon alla)
sokerin esiintyminen virtsassa
korkeat verensokeripitoisuudet
diabeettisen metabolisen tilan paheneminen
epämiellyttävä tunne vatsassa
ummetus
maksan toimintahäiriöt,
johon saattaa liittyä ihon ja silmien keltaisuutta tai virtsan värin
muuttuminen tummaksi (hemolyyttinen anemia)
ihon herkkyyden lisääntyminen auringolle
punertavat laikut iholla
munuaisten toiminnan häiriöt
sekavuus.
Hyvin harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta):
veren valkosolujen määrän väheneminen
verihiutalemäärän väheneminen, mikä saattaa aiheuttaa epätavallista mustelmien muodostumista
tai verenvuotoherkkyyttä (punasolujen vaurioituminen)
ikenien turvotus
vatsan turvotus (gastriitti)
maksatulehdus (hepatiitti)
ihon keltaisuus
kohonneet maksaentsyymit, jotka saattavat vaikuttaa joihinkin
laboratoriotutkimustuloksiin
lisääntynyt lihasjännitys
verisuonitulehdus,
johon usein liittyy ihottuma
valoyliherkkyys
sairaudet, joihin liittyy kankeutta, vapinaa ja/tai liikehäiriöitä
kuume, kurkkukipu tai suun haavaumat, toistuvat infektiot (veren valkosolujen puutos tai vähyys)
kalpea iho, väsymys, hengästyminen, tummavirtsaisuus (hemolyyttinen anemia, veren punasolujen
poikkeava hajoaminen joko verisuonissa tai muualla elimistössä)
sekavuus, väsymys, lihasten nykiminen, lihaskouristukset, nopea hengitystiheys (hypokloreeminen
alkaloosi)
voimakas ylävatsakipu (haimatulehdus)
hengitysvaikeudet, joihin liittyy kuume, yskiminen, vinkuva hengitys, hengästyneisyys
(hengitysvaikeudet, keuhkoödeema, pneumoniitti)
kasvojen ihottuma, nivelkipu,
lihashäiriöt, kuume (lupus erythematosus (SLE-tauti))
verisuonitulehdus,
johon liittyy oireita kuten ihottuma, violetin-punaisia näppylöitä, kuumetta
(vaskuliitti)
vaikea ihosairaus, josta aiheutuu ihottumaa, ihon punoitusta, rakkuloiden muodostumista huuliin,
silmiin tai suuhun, ihon hilseilyä, kuumetta (toksinen epidermaalinen nekrolyysi).
Tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin):
muutokset munuaisten toimintaa osoittavissa veriarvoissa, veren kaliumpitoisuuden
suureneminen,
veren punasolujen vähyys
poikkeavuudet veren punasolukokeessa
tietyntyyppisten veren valkosolujen ja verihiutaleiden pienet pitoisuudet
veren kreatiniinipitoisuuden
suureneminen
poikkeavuudet maksan toimintakokeessa
voimakkaasti vähentynyt virtsan eritys
verisuonitulehdus
heikotus, mustelmat ja toistuvat infektiot (aplastinen anemia)
näön heikkeneminen tai kipu silmissä johtuen korkeasta paineesta (mahdollisia merkkejä
ahdaskulmaglaukoomasta)
hengästyminen
voimakkaasti vähentynyt virtsaneritys (mahdollinen merkki munuaisten toimintahäiriöstä tai
vajaatoiminnasta)
vakava ihosairaus, joka aiheuttaa ihottumaa, ihon punoitusta, rakkuloiden muodostumista huuliin,
silmiin tai suuhun, ihon kuoriutumista, kuumetta (monimuotoinen
punavihoittuma)
lihaskouristukset
kuume (pyreksia)
rakkuloiden muodostuminen iholle (rakkulaihottuman oire)
iho- ja huulisyöpä (ei-melanoomatyyppinen ihosyöpä).
Haittavaikutuksista ilmoittaminen
Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös
sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa
haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa
saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
5.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin säilyttäminen
Ei lasten ulottuville
eikä näkyville.
Älä käytä tätä lääkettä ulkopakkauksessa ja läpipainopakkauksessa mainitun viimeisen
käyttöpäivämäärän (EXP) jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä
päivää.
Säilytä alle 30 °C.
Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.
Älä käytä Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-pakkausta, jos pakkaus on vahingoittunut.
Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien
lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.
6.
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
Mitä Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz sisältää
Vaikuttavat aineet ovat amlodipiini
(amlodipiinibesylaattina),
valsartaani ja hydroklooritiatsidi.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteinen tabletti
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina),
160 mg
valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.
Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni (tyyppi A), vedetön kolloidinen
piidioksidi,
magnesiumstearaatti, hypromelloosi (tyyppi 2910), makrogoli 4000, talkki, titaanidioksidi
(E171).
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteinen tabletti
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 160 mg
valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.
Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni (tyyppi A), vedetön kolloidinen
piidioksidi,
magnesiumstearaatti, hypromelloosi (tyyppi 2910), makrogoli 4000, talkki, titaanidioksidi
(E171),
keltainen rautaoksidi (E172), punainen rautaoksidi (E172).
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteinen tabletti
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina),
160 mg
valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.
Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni (tyyppi A), vedetön kolloidinen
piidioksidi,
magnesiumstearaatti, hypromelloosi (tyyppi 2910), makrogoli 4000, talkki, titaanidioksidi
(E171),
keltainen rautaoksidi (E172).
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteinen tabletti
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 160 mg
valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.
Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni (tyyppi A), vedetön kolloidinen
piidioksidi,
magnesiumstearaatti, hypromelloosi (tyyppi 2910), makrogoli 4000, talkki, keltainen rautaoksidi
(E172).
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteinen tabletti
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 320 mg
valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.
Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni (tyyppi A), vedetön kolloidinen
piidioksidi,
magnesiumstearaatti, hypromelloosi (tyyppi 2910), makrogoli 4000, talkki, keltainen rautaoksidi
(E172).
Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
ovat valkoisia, soikeita tabletteja, joiden toisella puolella on ”NVR” ja toisella puolella ”VCL”.
Pituus: noin 15 mm. Leveys: noin 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
ovat vaaleankeltaisia, soikeita tabletteja, joiden toisella puolella on ”NVR” ja toisella puolella ”VDL”.
Pituus: noin 15 mm. Leveys: noin 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit ovat
keltaisia, soikeita tabletteja, joiden toisella puolella on ”NVR” ja toisella puolella ”VEL”.
Pituus: noin 15 mm. Leveys: noin 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
ovat ruskeankeltaisia, soikeita tabletteja, joiden toisella puolella on ”NVR” ja toisella puolella ”VHL”.
Pituus: noin 15 mm. Leveys: noin 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
ovat ruskeankeltaisia, soikeita tabletteja, joiden toisella puolella on ”NVR” ja toisella puolella ”VFL”.
Pituus: noin 19 mm. Leveys: noin 7,5 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz kalvopäällysteiset tabletit on pakattu PVC/PVDC-
Alu läpipainopakkauksiin
tai yksittäisannosläpipainopakkauksiin.
Pakkauskoot: 14, 28, 28x1, 30, 56, 56x1, 60, 90, 98, 98x1, 100, 280 tai 280x1 tablettia.
280 tabletin monipakkaukset (koostuvat neljästä pakkauksesta, joissa kussakin on 70x1 tablettia, tai
kahdestakymmenestä pakkauksesta, joissa kussakin on 14 tablettia).
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
Myyntiluvan haltija
Sandoz A/S, Edvard Thomsens Vej 14, 2300 Kööpenhamina S, Tanska
Valmistaja
Salutas Pharma GmbH, Otto-von-Guericke-Allee 1, 39179 Barleben, Saksa
Novartis Pharma GmbH, Roonstrasse 25, 90429 Nürnberg, Saksa
Novartis Farmaceutica SA, Ronda de Santa Maria, 158, 08210 Barbera del Valles (Barcelona),
Espanja
Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 10.06.2019
Bipacksedel: Information till användaren
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg
filmdragerade tabletter
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg
filmdragerade tabletter
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg
filmdragerade tabletter
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg
filmdragerade tabletter
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg
filmdragerade tabletter
amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar använda detta läkemedel. Den innehåller
information som är viktig för dig.
Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.
Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.
Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om
de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.
Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella
biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.
I denna bipacksedel finns information om följande
Vad Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är och vad det används för
Vad du behöver veta innan du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
Hur du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
Eventuella biverkningar
Hur Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz ska förvaras
Förpackningens innehåll och övriga upplysningar
1.
Vad Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är och vad det används för
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz tabletter innehåller tre substanser, amlodipin,
valsartan och hydroklortiazid. Samtliga dessa substanser hjälper till att kontrollera högt blodtryck.
Amlodipin tillhör en grupp av substanser som kallas för ”kalciumkanalblockerare”. Amlodipin
hindrar kalcium från att komma in i blodkärlsväggen, vilket hindrar blodkärlen att dra ihop sig.
Valsartan tillhör en grupp av substanser som kallas för ”angiotensin II-receptorantagonister”.
Angiotensin II finns i kroppen och gör så att blodkärlen dras åt. Därmed höjs blodtrycket.
Valsartan verkar genom att blockera effekten av angiotensin II.
Hydroklortiazid tillhör en grupp av substanser som kallas ”tiaziddiuretika”. Hydroklortiazid ökar
urinproduktionen, vilket också sänker blodtrycket.
Detta betyder att samtliga tre mekanismer gör att blodkärlen slappnar av och blodtrycket sjunker.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz används för att behandla högt blodtryck hos vuxna
patienter vars blodtryck redan kontrolleras när de tar amlodipin,
valsartan och hydroklortiazid
och som
kan dra nytta av att ta en tablett som innehåller alla tre substanserna.
Amlodipin,
valsartan och hydroklortiazid
som finns i Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz kan också vara godkänd för att behandla andra sjukdomar som inte nämns i denna
produktinformation. Fråga läkare, apoteks- eller annan hälso- och sjukvårdspersonal om du har
ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.
2.
Vad du behöver veta innan du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
Ta inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
om du är gravid i mer än tredje månaden. (Även tidigare under graviditeten rekommenderas det att
undvika Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz, se Graviditet och amning).
om du är allergisk mot amlodipin eller andra kalciumkanalblockerare, valsartan, hydroklortiazid,
sulfonamidderivat (läkemedel som används för behandling av luftvägs- eller urinvägsinfektioner),
eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i avsnitt 6).
Om du tror att du kan vara allergisk, ta inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
utan tala med din läkare.
om du har leversjukdom, förstörelse av de små gallgångarna i levern (biliär cirros) som leder till
uppbyggnad av galla i levern (kolestas).
om du har allvarliga njurproblem eller om du får dialys.
om du inte kan producera urin (anuri).
om ditt kalium- eller natriumvärde i blodet är för lågt trots behandling för att öka kalium- eller
natriumnivåer i blodet.
om ditt kalciumvärde i blodet är för högt trots behandling för att minska kalciumnivåer i blodet.
om du har gikt (urinsyrakristaller i lederna).
om du har kraftigt lågt blodtryck (hypotension).
om du har förträngning av aortaklaffen (aortastenos) eller kardiogen chock (ett tillstånd där hjärtat
inte kan leverera tillräckligt med blod till kroppen).
om du lider av hjärtsvikt efter en hjärtattack.
om du har diabetes eller nedsatt njurfunktion och behandlas med ett blodtryckssänkande
läkemedel som innehåller aliskiren.
Om något av ovanstående gäller dig ska du inte ta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz. Tala med din läkare.
Varningar och försiktighet
Tala med läkare eller apotekspersonal innan du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz.
om du har en låg nivå av kalium eller magnesium i blodet (med eller utan symtom som
muskelsvaghet, muskelkramper, onormal hjärtrytm).
om du har en låg nivå av natrium i blodet (med eller utan symtom som trötthet, förvirring,
muskelryckningar, kramper).
om du har en hög nivå av kalcium i blodet (med eller utan symtom som illamående, kräkningar,
förstoppning, magont, täta behov av att urinera, törst, muskelsvaghet och ryckningar).
om du har njurproblem, har haft en njurtransplantation eller om du har fått veta att du har en
förträngning i dina njurartärer.
om du har leverproblem.
om du har eller har haft hjärtsvikt eller kranskärlssjukdom, särskilt om du ordinerats den maximala
dosen av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz (10 mg/320 mg/25 mg).
om du har haft en hjärtattack. Följ läkarens instruktioner för din startdos noggrant. Din läkare kan
också eventuellt kontrollera din njurfunktion.
om din läkare har sagt till dig att du har trånga valv i hjärtat (så kallad ”aortastenos eller mitral
stenos”) eller att din hjärtmuskel är onormalt tjock (så kallad ”obstruktiv hypertrofisk
kardiomyopati”).
om du lider av aldosteronism. Detta är en sjukdom där binjurarna gör för mycket av hormonet
aldosteron. Om detta gäller dig, rekommederas inte användning av
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz.
om du lider av en sjukdom som kallas systemisk lupus erythematosus (även kallad ”lupus” eller
”SLE”).
om du har diabetes (hög nivå av socker i blodet).
om du har höga nivåer av kolesterol eller triglycerider i blodet.
om du får hudreaktioner såsom utslag efter solexponering.
om du fått en allergisk reaktion på andra blodtryckssänkande läkemedel eller diuretika (en typ av
läkemedel som också kallas ”vattendrivande tabletter”), särskilt om du lider av astma och
allergier.
om du har varit sjuk (kräkning eller diarré).
om du har haft svullnad, särskilt i ansikte och hals, samtidigt som du tar andra läkemedel
(inklusive ACE-hämmare). Om du får dessa symtom, sluta ta
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz och kontakta din läkare omedelbart. Du ska
aldrig ta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz igen.
om du upplever yrsel eller svimning under behandling med
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz, berätta för din läkare så snart som möjligt.
om du upplever en nedsatt synförmåga eller ögonsmärta. Dessa kan vara symtom på en ökning av
trycket i ögat och kan ske inom några timmar till en vecka efter behandling med
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz. Detta kan leda till permanent synnedsättning,
om det inte behandlas.
om du tar något av följande läkemedel som används för att behandla högt blodtryck:
en ACE-hämmare (till exempel enalapril, lisinopril, ramipril), särskilt om du har
diabetesrelaterade njurproblem
aliskiren.
om du har haft hudcancer eller om du får en oförutsedd hudförändring under behandlingen.
Behandling med hydroklortiazid,
särskilt långvarig användning med höga doser, kan öka risken
för vissa typer av hud- och läppcancer (icke-melanom hudcancer). Skydda din hud från
exponering för solljus och UV-strålar medan du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz.
Din läkare kan behöva kontrollera njurfunktion,
blodtryck och mängden elektrolyter (t.ex. kalium) i
blodet med jämna mellanrum.
Se även informationen under rubriken ”Ta inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz”.
Om något av ovanstående gäller för dig, tala med din läkare.
Barn och ungdomar
Användning av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz till barn och ungdomar under 18 års
ålder rekommenderas inte.
Äldre personer (65 år och äldre)
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz kan användas av personer i åldern 65 år och äldre
med samma dos som för andra vuxna och på samma sätt, eftersom de redan har tagit de tre ämnen som
kallas amlodipin,
valsartan och hydroklortiazid. Äldre patienter, särskilt de som tar den maximala
dosen av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz (10 mg/320 mg/25 mg), bör ha sitt
blodtryck kontrollerat regelbundet.
Andra läkemedel och Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
Tala om för läkare eller apotekspersonal om du använder, nyligen har använt eller kan tänkas använda
andra läkemedel. Din läkare kan behöva ändra din dos och/eller vidta andra försiktighetsåtgärder. I
vissa fall kan du behöva sluta ta ett av läkemedlen. Detta är särskilt viktigt om du tar några av de
läkemedel som nämns nedan:
Ta inte tillsammans med:
litium (ett läkemedel som används för att behandla vissa typer av depression)
läkemedel eller ämnen som ökar mängden kalium i blodet. Dessa inkluderar kaliumtillägg
eller
saltersättningar som innehåller kalium, kaliumsparande läkemedel och heparin.
ACE-hämmare eller aliskiren (se även informationen under rubrikerna ”Ta inte
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz” och ”Varningar och försiktighet”).
Försiktighet bör iakttas med:
alkohol, sömntabletter och bedövningsmedel (läkemedel som gör det möjligt för patienter att
genomgå operation och andra åtgärder)
amantadin (behandling mot Parkinsons sjukdom, som också används för att behandla eller
förebygga vissa sjukdomar orsakade av virus)
antikolinerga medel (mediciner som används för att behandla en rad sjukdomar såsom
gastrointestinala kramper, spasm i urinblåsan, astma, åksjuka, muskelspasmer, Parkinsons
sjukdom och som ett stöd till narkos)
kramplösande medel och humörstabiliserande läkemedel som används mot epilepsi och bipolär
sjukdom (t ex karbamazepin, fenobarbital, fenytoin, fosfenytoin, primidon)
kolestyramin, kolestipol eller andra hartser (ämnen som används främst för att behandla höga
nivåer av lipider i blodet)
simvastatin (ett läkemedel som används för att kontrollera höga kolesterolvärden)
ciklosporin (ett läkemedel som används vid transplantationer för att förhindra organavstötning
eller för andra sjukdomar, t ex reumatoid artrit eller atopisk dermatit)
cytotoxiska läkemedel (används för att behandla cancer), såsom metotrexat eller cyklofosfamid
digoxin eller andra digitalisglykosider (läkemedel som används för behandling av hjärtproblem)
verapamil, diltiazem (hjärtmediciner)
jodkontrastmedel (medel som används för undersökningar med bildåtergivning)
läkemedel för behandling av diabetes (perorala läkemedel såsom metformin eller insuliner)
läkemedel för behandling av gikt, såsom allopurinol
läkemedel som kan öka blodsockernivån (betablockerare, diazoxid)
läkemedel som kan framkalla "torsade de pointes" (oregelbundna hjärtslag), t ex antiarytmika
(läkemedel som används för behandling av hjärtproblem) och vissa antipsykotiska läkemedel
läkemedel som kan minska mängden natrium i blodet, såsom antidepressiva, antipsykotika,
antiepileptika
läkemedel som kan minska mängden kalium i blodet, såsom diuretika (vätskedrivande medel),
kortikosteroider, laxermedel, amfotericin eller penicillin
läkemedel för att höja blodtrycket såsom adrenalin eller noradrenalin
läkemedel vid HIV/AIDS (t ex ritonavir, indinavir,
nelfinavir)
läkemedel som används för att behandla svampinfektioner (t ex ketokonazol, itrakonazol)
läkemedel som används för sår eller inflammation i matstrupen (karbenoxolon)
läkemedel som används för att lindra smärta eller inflammation,
särskilt icke-steroida
antiinflammatoriska medel (NSAID), inklusive selektiva cyklooxygenas 2-hämmare (Cox 2-
hämmare)
muskelavslappnande medel (läkemedel för att slappna av musklerna som används under
operationer)
nitroglycerin och andra nitrater eller andra substanser som kallas ”vasodilatorer”
andra läkemedel för att behandla högt blodtryck, inklusive metyldopa
rifampicin (används till exempel för att behandla tuberkulos), erytromycin, klaritromycin
(antibiotika)
johannesört
dantrolen (infusion vid allvarliga störningar i kroppstemperatur)
vitamin D och kalciumsalter.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz med mat, dryck och alkohol
Grapefrukt och grapefruktjuice bör inte konsumeras av människor som ordinerats
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz. Detta beror på att grapefrukt och grapefruktjuice
kan leda till en ökning av blodnivåerna av den aktiva substansen amlodipin,
vilket kan orsaka en
oförutsägbar ökning i den blodtryckssänkande effekten av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz. Tala med din läkare innan du dricker alkohol. Alkohol kan sänka blodtrycket för mycket
och/eller öka risken för yrsel eller svimning.
Graviditet och amning
Graviditet
Berätta för din läkare om du tror att du är (eller kan bli) gravid. Vanligtvis föreslår din läkare att du
ska sluta ta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz före graviditet eller så snart du vet att
du är gravid och istället rekommendera ett annat läkemedel till dig.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz bör inte användas i början av graviditeten och ska
inte användas efter den tredje månaden av graviditeten eftersom det då kan orsaka fosterskador.
Amning
Berätta för din läkare om du ammar eller tänker börja amma.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz rekommenderas inte vid amning och din läkare kan
välja en annan behandling till dig om du vill amma ditt barn, särskilt om ditt barn är nyfött eller föddes
för tidigt.
Rådfråga läkare eller apotekspersonal innan du tar något läkemedel.
Körförmåga och användning av maskiner
Detta läkemedel kan göra dig yr, dåsig, illamående eller ge dig huvudvärk. Om du upplever dessa
symtom ska du inte köra bil eller använda verktyg eller maskiner.
Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten
som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden
är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa
effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för
vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.
3.
Hur du tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
Tar alltid detta läkemedel enligt läkarens anvisningar. Rådfråga läkare om du är osäker. Då får du det
bästa resultatet och minskar risken för biverkningar.
Vanlig dos av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är en tablett dagligen.
Det är bäst att ta tabletten vid samma tidpunkt varje dag. Morgon är den bästa tiden.
Svälj tabletten hel med ett glas vatten.
Du kan ta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz tillsammans med eller utan föda. Ta
inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz med grapefrukt eller grapefruktjuice.
Beroende på hur du svarar på behandlingen kan din läkare föreslå en högre eller lägre dos.
Överskrid inte den ordinerade dosen.
Om du har tagit för stor mängd av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag
kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 0800 147 111) för bedömning av risken
samt rådgivning. Du kan kräva läkarvård.
Om du har glömt att ta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
Om du glömmer att ta en dos av detta läkemedel, ta den så fort du kommer ihåg och ta sedan nästa dos
vid den vanliga tiden. Om det nästan är dags för din nästa dos ska du bara ta nästa tablett vid den
vanliga tiden. Ta inte dubbel dos (två tabletter på en gång) för att kompensera för glömd tablett.
Om du slutar att använda Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
Om du slutar din behandling med Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz kan din sjukdom
förvärras. Sluta inte att ta din medicin om inte din läkare säger till dig att sluta.
Ta alltid detta läkemedel, även om du känner dig bra
Personer med högt blodtryck känner ofta inte av några symtom på detta. Många kan känna sig helt
som vanligt. Det är mycket viktigt att du tar detta läkemedel exakt som läkaren sagt, för att få bästa
resultat och minska risken för biverkningar. Kom till dina avtalade läkarbesök, även om du känner dig
bra.
Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.
4.
Eventuella biverkningar
Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få
dem.
Som för alla kombinationer som innehåller tre aktiva substanser, kan biverkningar som förknippats
med varje enskild komponent inte uteslutas. De biverkningar som rapporterats med
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz eller någon av dess tre aktiva substanser
(amlodipin,
valsartan och hydroklortiazid) är listade nedan och kan uppträda vid användning av
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz.
Vissa biverkningar kan vara allvarliga och kräver omedelbar medicinsk vård.
Rådfråga läkare omedelbart om du upplever någon av följande allvarliga biverkningar efter att
ha tagit detta läkemedel:
Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare):
yrsel
lågt blodtryck (känsla av matthet, berusningskänsla, plötslig medvetslöshet).
Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare):
kraftigt minskad urinproduktion
(nedsatt njurfunktion).
Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 användare):
spontana blödningar
oregelbunden hjärtrytm
leversjukdom.
Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 användare):
plötslig väsande andning, bröstsmärtor, andfåddhet eller svårigheter att andas
svullnad i ögonlock, ansikte eller läppar
svullnad i tunga och svalg som gör det mycket svårt att andas
allvarliga hudreaktioner som kraftiga utslag, nässelutslag, rodnad över hela kroppen, svår klåda,
blåsor, hudavflagning och svullnad, inflammerade slemhinnor (Stevens-Johnsons syndrom, toxisk
epidermal nekrolys) eller andra allergiska reaktioner
hjärtinfarkt
inflammation i bukspottkörteln, som kan ge svåra buk- och ryggsmärtor och kraftig
sjukdomskänsla
svaghet, blåmärken, feber och frekventa infektioner
stelhet.
Andra biverkningar kan innefatta:
Mycket vanliga (kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare):
låg nivå av kalium i blodet
ökning av blodfetter.
Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare):
sömnighet
hjärtklappning (du känner av hjärtslagen)
vallningar
svullna anklar (ödem)
buksmärtor
illamående efter måltid
trötthet
huvudvärk
ökad urineringsfrekvens
hög nivå av urinsyra i blodet
låg nivå av magnesium i blodet
låg nivå av natrium i blodet
yrsel, svimning när du står upp
nedsatt aptit
illamående och kräkningar
kliande utslag och andra typer av hudutslag
oförmåga att få eller bibehålla erektion.
Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare):
snabb hjärtrytm
känsla av allt snurrar runt
synstörning
magbesvär
bröstsmärta
ökning av ureakväve, kreatinin och urinsyra i blodet
hög nivå kalcium, fett eller natrium i blodet
minskning av kalium i blodet
dålig andedräkt
diarré
muntorrhet
viktökning
aptitlöshet
smakförändringar
ryggont
ledsvullnad
muskelkramper/-svaghet/-smärta
smärta i extremiteter
oförmåga att antingen stå eller gå på vanligt sätt
svaghetskänsla
onormal koordination
yrsel när du står upp eller efter motion
brist på energi
sömnstörningar
stickningar eller domningar
neuropati
plötslig, tillfällig medvetandeförlust
lågt blodtryck när du står upp
hosta
andfåddhet
halsirritation
kraftig svettning
klåda
svullnad, rodnad och smärta längs en ven
hudrodnad
skakningar
humörsvängningar
ångest
depression
sömnlöshet
smakförändring
svimning
oförmåga att känna smärta
synrubbningar
nedsatt syn
öronringningar
nysningar/rinnande näsa på grund av inflammation i nässlemhinnan (rinit)
förändrade tarmvanor
matsmältningsbesvär
håravfall
kliande hud
hudmissfärgning
urineringsbesvär
ökat urineringsbehov på natten
ökad urineringsfrekvens
obehag från eller förstorade bröst hos män
smärtor
sjukdomskänsla
viktminskning.
Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 användare):
låg nivå av blodplättar (ibland med blödning eller blåmärken under huden)
socker i urinen
hög sockerhalt i blodet
försämring av metabola diabetestillstånd
magbesvär
förstoppning
leversjukdomar som kan förekomma tillsammans med gulfärgning av hud och ögon, eller
mörkfärgad urin (hemolytisk anemi)
ökad känslighet i huden för solen
rödlila-röda fläckar
njurpåverkan
förvirring.
Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 användare):
minskat antal vita blodkroppar
minskat antal blodplättar som kan leda till blåmärken eller att man blöder lätt (skador på röda
blodkroppar)
svullet tandkött
uppsvullen buk (gastrit)
inflammation i levern (hepatit)
gulfärgad hud (gulsot)
förhöjda leverenzymer som kan påverka vissa medicinska tester
ökad muskelspänning
inflammation i blodkärlen, ofta med hudutslag
ljuskänslighet
sjukdomar som kombinerar rigiditet, tremor och/eller rörelsestörningar
feber, halsont eller sår i munnen, mer frekventa infektioner (brist eller låg nivå av vita
blodkroppar)
blekhet, trötthet, andfåddhet, mörk urin (hemolytisk anemi, onormal nedbrytning av röda
blodkroppar antingen i blodkärlen eller någon annanstans i kroppen)
förvirring, trötthet, muskelryckningar och spasmer, snabb andning (hypokloremisk alkalos)
svår övre magsmärta (inflammation i bukspottkörteln)
andningssvårigheter med feber, hosta, väsande andning, andfåddhet (andnöd, lungödem,
lunginflammation)
rodnad i ansiktet, ledvärk, muskelbesvär, feber (lupus erythematosus)
inflammation i blodkärlen med symtom som utslag, lilaaktiga-röda fläckar, feber (vaskulit)
allvarlig hudsjukdom som ger utslag, rödaktig hud, blåsor på läppar, ögon eller mun, hudfjällning,
feber (toxisk epidermal nekrolys).
Har rapporterats (förekommer hos okänt antal användare):
förändringar i blodprov för njurfunktion,
ökning av kalium i blodet, låg nivå av röda blodkroppar
onormal test för röda blodkroppar
låg nivå av viss typ av vita blodkroppar och blodplättar
ökning av kreatinin i blodet
onormala leverfunktionsvärden
kraftigt minskad urinproduktion
inflammation i blodkärlen
svaghet, blåmärken och frekventa infektioner (aplastisk anemi)
nedsatt syn eller smärta i ögonen på grund av högt tryck (möjliga tecken på akut
trångvinkelglaukom)
andfåddhet
kraftig urinminskning
(möjliga tecken på njursjukdom eller njursvikt)
svår hudsjukdom som orsakar hudutslag, rodnad, blåsor på läppar, ögon eller mun, flagning av
huden, feber (erythema multiforme)
muskelkramper
febertillstånd (pyrexi)
blåsbildning på huden (tecken på ett tillstånd som kallas bullös dermatit)
hud- och läppcancer (icke-melanom hudcancer).
Rapportering av biverkningar
Om du får biverkningar, tala med läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska. Detta gäller även
biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se
detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om
läkemedels säkerhet.
Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea, Biverkningsregistret PB55, 00034
FIMEA. Webbplats: www.fimea.fi.
5.
Hur Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz ska förvaras
Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.
Används före utgångsdatum som anges på kartong och blister efter EXP. Utgångsdatumet är den sista
dagen i angiven månad.
Förvaras vid högst 30 °C.
Förvaras i originalförpackningen. Fuktkänsligt.
Använd inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz om du ser att förpackningen är skadad.
Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man
kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.
6.
Förpackningens innehåll och övriga upplysningar
Innehållsdeklaration
De aktiva substanserna är amlodipin (som amlodipinbesilat), valsartan och hydroklortiazid.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerad tablett
Varje filmdragerad tablett innehåller 5 mg amlodipin (som amlodipinbesilat),
160 mg valsartan och
12,5 mg hydroklortiazid.
Övriga innehållsämnen är mikrokristallin
cellulosa, krospovidon (typ A), kolloidal, vattenfri
kiseldioxid,
magnesiumstearat, hypromellos (typ 2910), makrogol 4000, talk, titandioxid (E171).
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerad tablett
Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 160 mg valsartan och
12,5 mg hydroklortiazid.
Övriga innehållsämnen är mikrokristallin
cellulosa, krospovidon (typ A), kolloidal, vattenfri
kiseldioxid,
magnesiumstearat, hypromellos (tyyppi 2910), makrogol 4000, talk, titandioxid
(E171),
gul järnoxid (E172), röd järnoxid (E172).
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerad tablett
Varje filmdragerad tablett innehåller 5 mg amlodipin (som amlodipinbesilat),
160 mg valsartan och 25
mg hydroklortiazid.
Övriga innehållsämnen är mikrokristallin
cellulosa, krospovidon (typ A), kolloidal, vattenfri
kiseldioxid,
magnesiumstearat, hypromellos (typ 2910), makrogol 4000, talk, titandioxid (E171), gul
järnoxid (E172).
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerad tablett
Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 160 mg valsartan och
25 mg hydroklortiazid.
Övriga innehållsämnen är mikrokristallin
cellulosa, krospovidon (typ A), kolloidal, vattenfri
kiseldioxid,
magnesiumstearat, hypromellos (typ 2910), makrogol 4000, talk, gul järnoxid (E172).
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerad tablett
Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 320 mg valsartan och
25 mg hydroklortiazid.
Övriga innehållsämnen är mikrokristallin
cellulosa, krospovidon (typ A), kolloidal, vattenfri
kiseldioxid,
magnesiumstearat, hypromellos (typ 2910), makrogol 4000, talk, gul järnoxid (E172).
Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter är
vita, ovala tabletter med ”NVR” på ena sidan och ”VCL” på andra sidan.
Längd: ca 15 mm. Bredd: ca 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter är
blekgula, ovala tabletter med ”NVR” på ena sidan och ”VDL” på andra sidan.
Längd: ca 15 mm. Bredd: ca 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter är gula,
ovala tabletter med ”NVR” på ena sidan och ”VEL” på andra sidan.
Längd: ca 15 mm. Bredd: ca 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter är
brungula, ovala tabletter med ”NVR” på ena sidan och ”VHL” på andra sidan.
Längd: ca 15 mm. Bredd: ca 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter är
brungula, ovala tabletter med ”NVR” på ena sidan och ”VFL” på andra sidan.
Längd: ca 19 mm. Bredd: ca 7,5 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz filmdragerade tabletter är förpackade i
PVC/PVDC-Alu blister eller endosblister.
Förpackningsstorlekar: 14, 28, 28x1, 30, 56, 56x1, 60, 90, 98, 98x1, 100, 280 eller 280x1 tabletter.
Multipelförpackningar
med 280 tabletter (bestående av 4 kartonger, vardera innehållande 70x1
tabletter eller 20 kartonger, vardera innehållande 14 tabletter).
Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.
Innehavare av godkännande för försäljning
Sandoz A/S, Edvard Thomsens Vej 14, 2300 Köpenhamn S, Danmark
Tillverkare
Salutas Pharma GmbH, Otto-von-Guericke-Allee 1, 39179 Barleben, Tyskland
eller
Novartis Pharma GmbH, Roonstrasse 25, 90429 Nürnberg, Tyskland
eller
Novartis Farmaceutica SA, Ronda de Santa Maria, 158, 08210 Barbera del Valles (Barcelona),
Spanien
Denna bipacksedel ändrades senast 10.06.2019
1.
LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
2.
VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina),
160 mg
valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 160 mg
valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina),
160 mg
valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 160 mg
valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesylaattina), 320 mg
valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.
3.
LÄÄKEMUOTO
Tabletti, kalvopäällysteinen
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Valkoinen, soikea, kaksoiskupera, viistoreunainen tabletti, jonka toisella puolella merkintä ”NVR” ja toisella
puolella ”VCL”.
Pituus: noin 15 mm.
Leveys: noin 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Vaaleankeltainen, soikea, kaksoiskupera, viistoreunainen tabletti, jonka toisella puolella merkintä ”NVR” ja
toisella puolella ”VDL”.
Pituus: noin 15 mm.
Leveys: noin 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
Keltainen, soikeahko, kaksoiskupera, viistoreunainen tabletti, jonka toisella puolella merkintä ”NVR” ja
toisella puolella ”VEL”.
Pituus: noin 15 mm.
Leveys: noin 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
Ruskeankeltainen, soikeahko, kaksoiskupera, viistoreunainen tabletti, jonka toisella puolella merkintä
”NVR” ja toisella puolella ”VHL”.
Pituus: noin 15 mm.
Leveys: noin 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
Ruskeankeltainen, soikeahko, kaksoiskupera, viistoreunainen tabletti, jonka toisella puolella merkintä
”NVR” ja toisella puolella ”VFL”.
Pituus: noin 19 mm.
Leveys: noin 7,5 mm.
4.
KLIINISET TIEDOT
4.1
Käyttöaiheet
Essentiaalisen hypertension hoito korvaavana hoitona niillä aikuispotilailla, joiden verenpaine on jo
hallinnassa amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin (HCT) yhdistelmällä, käytettynä joko yksittäin
tai yhdistelmähoitona,
johon on lisätty yksi yksittäinen valmiste.
4.2
Annostus ja antotapa
Annostus
Suositeltu Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annos on yksi tabletti vuorokaudessa,
mieluiten aamuisin otettuna.
Ennen Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoitoon siirtymistä potilaan verenpaineen tulisi
olla hallinnassa valmisteen sisältämillä vaikuttavilla aineilla, kun niitä käytetään samanaikaisesti
vakiintuneilla annoksilla. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annoksen tulee perustua
siirtymävaiheessa käytössä olleisiin
vaikuttavien aineiden annoksiin.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin suurin suositeltu annos on 10 mg/320 mg/25 mg.
Erityisryhmät
Munuaisten vajaatoiminta
Valmisteen sisältämän hydroklooritiatsidin vuoksi Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz on
vasta-aiheinen potilaille,
joilla on anuria (ks. kohta 4.3) ja potilaille,
joilla on vaikea munuaisten
vajaatoiminta (glomerulusten suodatusnopeus (GFR) < 30 ml/min/1,73
) (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.2).
Lievää tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien aloitusannosta ei tarvitse muuttaa (ks.
kohdat 4.4 ja 5.2).
Maksan vajaatoiminta
Valmisteen sisältämän valsartaanin vuoksi Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz -hoito on
vasta-aiheista, jos potilaalla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.3). Suurin suositeltu
valsartaaniannos on 80 mg lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille,
joilla ei ole
kolestaasia, joten Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz ei sovi tämän potilasryhmän hoitoon
(ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.2). Amlodipiinin
annossuosituksia ei ole vahvistettu potilaille,
joilla on lievä tai
kohtalainen maksan vajaatoiminta. Kun sopivien maksan vajaatoimintaa sairastavien verenpainepotilaiden
(ks. kohta 4.1) hoito ollaan vaihtamassa Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoziin, pienintä
saatavilla olevaa amlodipiinikomponenttia tulee käyttää.
Sydämen vajaatoiminta ja sepelvaltimotauti
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käytöstä, etenkin suurimmalla annoksella, on vähän
kokemusta sydämen vajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla. Sydämen vajaatoimintaa ja
sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoidossa on oltava varovainen, etenkin suurimmalla
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annoksella 10 mg/320 mg/25 mg.
Iäkkäät henkilöt (65-vuotiaat tai vanhemmat)
Iäkkäiden potilaiden hoidossa suositellaan varovaisuutta, mukaan lukien verenpaineen tiheämpää seurantaa,
etenkin suurimmalla Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annoksella 10 mg/320 mg/25 mg,
koska saatavilla oleva tieto tässä potilasryhmässä on rajoitettua. Kun sopivien iäkkäiden
verenpainepotilaiden (ks. kohta 4.1) hoito ollaan vaihtamassa Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoziin, pienintä saatavilla olevaa amlodipiinikomponenttia tulee käyttää.
Pediatriset potilaat
Ei ole asianmukaista käyttää Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia pediatristen potilaiden (alle
18-vuotiaille
potilaille) hoitoon essentiaalisessa hypertensiossa.
Antotapa
Suun kautta.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz voidaan ottaa ruokailun yhteydessä tai tyhjään mahaan.
Tabletit tulee niellä kokonaisina veden kanssa aina samaan aikaan päivästä, mieluiten aamuisin.
4.3
Vasta-aiheet
Yliherkkyys vaikuttaville aineille, muille sulfonamidin johdannaisille,
dihydropyridiinijohdoksille tai
kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.
Toinen tai kolmas raskauskolmannes (ks. kohdat 4.4 ja 4.6).
Maksan vajaatoiminta, sappikirroosi tai kolestaasi.
Vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR < 30 ml/min/1,73 m2), anuria ja dialyysihoito.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käyttö samanaikaisesti aliskireeniä sisältävien
valmisteiden kanssa on vasta-aiheista, jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta
(GFR < 60 ml/min/1,73 m
) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).
Vaikeahoitoinen hypokalemia, hyponatremia, hyperkalsemia tai oireinen hyperurikemia.
Vaikea hypotensio.
Sokki (mukaan lukien sydänperäinen sokki).
Sydämen vasemman kammion ulosvirtauskanavan ahtauma (esim. hypertrofinen obstruktiivinen
kardiomyopatia ja vaikea-asteinen aorttastenoosi).
Akuutin sydäninfarktin jälkeinen hemodynaamisesti epävakaa sydämen vajaatoiminta.
4.4
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Amlodipiinin
turvallisuutta ja tehoa hypertensiivisen kriisin hoidossa ei ole varmistettu.
Natriumin puute ja/tai nestehukka
Liiallista hypotensiota, ortostaattinen hypotensio mukaan lukien, havaittiin kohtalaista tai vaikeaa
komplisoitumatonta hypertensiota sairastavilla potilailla tehdyssä kontrolloidussa tutkimuksessa 1,7 %:lla
potilaista, jotka olivat saaneet suurinta amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -annosta (10 mg/320
mg/25 mg), verrattuna 1,8 %:iin valsartaania/hydroklooritiatsidia (320 mg/25 mg) saaneista potilaista, 0,4
%:iin amlodipiinia/valsartaania (10 mg/320 mg) saaneista potilaista ja 0,2 %:iin
hydroklooritiatsidia/amlodipiinia
(25 mg/10 mg) saaneista potilaista.
Natriumin puutteesta ja/tai nestehukasta kärsivillä potilailla,
kuten suuria diureettiannoksia saavilla potilailla,
voi ilmetä symptomaattista hypotensiota amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
–hoidon aloittamisen
jälkeen. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia tulee käyttää vasta sen jälkeen kun olemassa
oleva natriumin puutos ja/tai nestehukka on korjattu.
Jos Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin aikana ilmenee voimakasta hypotensiota, potilas on
laitettava selälleen ja tarvittaessa annettava hänelle laskimoon normaalia suolaliuosta. Hoitoa voidaan jatkaa,
kun verenpaine on taas vakaa.
Seerumin elektrolyyttimuutokset
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteella tehdyssä kontrolloidussa tutkimuksessa 320 mg:n
valsartaaniannoksen ja 25 mg:n hydroklooritiatsidiannoksen vastakkaiset vaikutukset seerumin
kaliumpitoisuuteen lähes tasapainottivat toistensa vaikutuksen monilla potilailla. Muilla potilailla
jommankumman vaikutus saattoi olla hallitsevampi. Mahdollisten elektrolyyttihäiriöiden
havaitsemiseksi
tulee seerumin elektrolyytit määrittää asianmukaisin väliajoin.
Seerumin elektrolyytti-, ja etenkin kaliumarvot, on määritettävä säännöllisesti asianmukaisin väliajoin
mahdollisten elektrolyyttihäiriöiden havaitsemiseksi erityisesti, jos potilaalla on muita riskitekijöitä, kuten
munuaisten toiminnan heikkenemistä, hoito muilla lääkevalmisteilla tai hänellä on aiemmin esiintynyt
elektrolyyttihäiriöitä.
Valsartaani
Kaliumlisien,
kaliumia säästävien diureettien, kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden tai muiden
mahdollisesti seerumin kaliumpitoisuuksia suurentavien aineiden (esim. hepariinin) samanaikainen käyttö ei
ole suositeltavaa. Kaliumarvoja on seurattava asianmukaisesti.
Hydroklooritiatsidi
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoito tulee aloittaa vasta sen jälkeen, kun olemassa oleva
hypokalemia ja mahdollisesti samanaikaisesti ilmenevä hypomagnesemia on korjattu. Tiatsididiureetit voivat
aiheuttaa hypokalemiaa tai pahentaa olemassa olevaa hypokalemiaa. Tiatsididiureetteja tulee annostella
varoen potilaille,
joilla on lisääntynyt kaliumin menetys, esimerkiksi suolan menetystä aiheuttavissa
nefropatioissa ja prerenaalisessa (kardiogeenisessa) munuaisten vajaatoiminnassa. Jos
hydroklooritiatsidihoidon
aikana kehittyy hypokalemia Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz –
hoito on keskeytettävä kunnes kaliumtasapaino on korjautuu ja on vakaa.
Tiatsididiureetit voivat aiheuttaa hyponatremiaa ja hypokloreemista alkaloosia tai pahentaa olemassa olevaa
hyponatremiaa. Hyponatremiaa, johon liittyy neurologisia oireita (pahoinvointia, lisääntyvää sekavuutta,
apatiaa), on havaittu. Hydroklooritiatsidihoito
tulee aloittaa vasta sen jälkeen, kun olemassa oleva
hyponatremia on korjattu. Jos Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoidon aikana ilmenee
vakavaa tai nopeasti kehittyvää hyponatremiaa, on hoito keskeytettävä kunnes normaali natriumtasapaino on
saavutettu.
Kaikkia tiatsididiureetteja saavia potilaita tulisi seurata säännöllisesti elektrolyyttihäiriöiden
varalta,
erityisesti kaliumin, natriumin ja magnesiumin, osalta.
Munuaisten vajaatoiminta
Tiatsididiureetit saattavat aiheuttaa atsotemiaa kroonista munuiassairautta poteville. Kun
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz-lääkitystä annetaan munuaisten vajaatoimintaa
sairastaville potilaille, suositellaan säännöllistä seerumin elektrolyyttipitoisuuksien (mukaan lukien kalium)
sekä kreatiniini- ja virtsahappopitoisuuksien seurantaa. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin
käyttö on vasta-aiheista vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien, anuriasta kärsivien tai
dialyysihoitoa saavien potilaiden hoidossa (ks. kohta 4.3).
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annosta ei tarvitse muuttaa, kun valmistetta annetaan
lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa (GFR ≥ 30 ml/min/1,73
m2) sairastaville potilaille.
Munuaisvaltimoiden ahtauma
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia tulisi käyttää varoen hypertension hoitoon potilailla,
joilla on toispuoleinen tai tai kummankin tai ainoan munuaisen munuaisvaltimon ahtauma, sillä veren urea-
ja seerumin kreatiniinipitoisuus
saattavat kohota näillä potilailla.
Munuaisensiirto
Toistaiseksi Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin turvallisesta käytöstä
munuaisensiirtopotilailla
ei ole kokemusta.
Maksan vajaatoiminta
Valsartaani eliminoituu
pääasiallisesti muuttumattomana sapen kautta. Amlodipiinin puoliintumisaika
pidentyy ja kokonaisaltistus (AUC) lisääntyy potilailla,
joilla maksan toiminta on heikentynyt.
Annossuosituksia ei ole määritetty. Jos potilas sairastaa lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa ilman
kolestaasia, suurin suositeltu valsartaaniannos on 80 mg, joten Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz ei sovellu tälle potilasryhmälle (ks. kohdat 4.2, 4.3 ja 5.2).
Angioedeema
Valsartaanilla hoidetuilla
potilailla on raportoitu angioedeemaa, kurkunpään ja äänihuulten alueen turvotus
mukaan lukien, johon on liittynyt hengitysteiden ahtautumista ja/tai kasvojen, huulten, nielun ja/tai kielen
turvotusta. Joillakin näistä potilaista oli ollut angioedeema aikaisemmin muiden lääkkeiden, mukaan lukien
ACE:n estäjien, yhteydessä. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz tulee välittömästi lopettaa
potilailla, joille kehittyy angioedeema eikä sitä tule aloittaa uudestaan.
Sydämen vajaatoiminta ja sepelvaltimotauti/postinfarktioireyhtymä
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän inhibition
seurauksena munuaisten toimintamuutoksia
voidaan
ennakoida niille alttiilla potilailla. Vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla,joiden
munuaistoiminta voi riippua reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän toiminnasta, ACE:n estäjien
käyttöön on liittynyt
oliguriaa ja/tai progressiivista atsotemiaa ja (harvoin) akuuttia munuaisten
vajaatoimintaa ja/tai kuolema. Vastaavia tapauksia on raportoitu valsartaanilla. Sydämen vajaatoiminta- tai
postinfarktioireyhtymästä kärsivien potilaiden arvioinnin tulisi aina sisältää munuaistoiminnan kartoitus.
Pitkäaikaisessa lumekontrolloidussa amlodipiinitutkimuksessa (PRAISE-2) potilaat, jotka sairastivat NYHA-
luokitusten III ja IV mukaista sydämen vajaatoimintaa, jonka syy ei ollut iskeeminen, amlodipiini
yhdistettiin lisääntyneisiin ilmoituksiin
keuhkoödeemasta, vaikka merkittävää eroa sydämen vajaatoiminnan
pahenemisen ilmaantumisessa ei havaittu lumelääkkeeseen verrattuna.
Varovaisuutta on noudatettava annettaessa kalsiumkanavan salpaajia amlodipiini
mukaan lukien
kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille, koska ne saattavat lisätä
kardiovaskulaaritapahtumien ja kuolleisuuden riskiä.
Sydämen vajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoidossa on oltava varovainen, etenkin
suurinta Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annosta, 10 mg/320 mg/25 mg käytettäessä,
koska näiden potilasryhmien hoidosta on vähän tietoa.
Aortta ja mitraaliläppästenoosi
Kuten kaikkia verisuonia laajentavia lääkeaineita käytettäessä, erityistä varovaisuutta tulee noudattaa
hoidettaessa potilaita, joilla on mitraalistenoosia tai merkittävä, mutta ei vaikea-asteinen aortan ahtauma.
Raskaus
Angiotensiini
II -reseptorin salpaajien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos angiotensiini II -
reseptorin salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden aikanakin
turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä välttämättömänä.
Kun raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti, ja tarvittaessa on
aloitettava muu lääkitys (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).
Primaari hyperaldosteronismi
Primaarista hyperaldosteronismia sairastavia potilaita ei tule hoitaa valsartaanilla, joka on angiotensiini
II -
antagonisti, koska perussairaus vaikuttaa heidän reniini-angiotensiinijärjestelmäänsä.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -tabletteja ei siksi suositella tälle potilasryhmälle.
Systeeminen lupus erythematosus
Tiatsididiureettien,
myös hydroklooritiatsidin, on ilmoitettu pahentavan systeemistä lupus erythematosusta
tai johtavan sen aktivoitumiseen.
Muut aineenvaihduntahäiriöt
Tiatsididiureetit kuten hydroklooritiatsidi
voivat vaikuttaa glukoosinsietoon ja suurentaa seerumin
kolesteroli-, triglyseridi- ja virtsahappoarvoja. Diabetespotilaiden insuliiniannostusta tai oraalisten
diabeteslääkkeiden annostusta tulee ehkä muuttaa.
Sisältämänsä hydroklooritiatsidin
vuoksi Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz on vasta-
aiheinen oireisen hyperurikemian yhteydessä. Hydroklooritiatsidi
saattaa nostaa seerumin
virtsahappopitoisuutta virtsahappopuhdistuman vähentymisen vuoksi ja saattaa aiheuttaa tai pahentaa
hyperurikemiaa sekä laukaista kihdin sille alttiilla potilailla.
Tiatsidit vähentävät kalsiumin erittymistä virtsaan ja saattavat aiheuttaa tilapäistä ja lievää seerumin
kalsiumpitoisuuden
suurenemista, vaikka potilaalla ei olisikaan kalsiumaineenvaihdunnan häiriötä.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz vasta-aiheinen potilaille,
joilla on hyperkalsemia ja sitä on
käytettävä vasta mahdollisen olemassa olevan hyperkalsemian korjaamisen jälkeen.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz –hoito tulee keskeyttää, jos hoidon aikana potilaalle
kehittyy hyperkalsemia. Tiatsidihoidon
aikana kalsiumpitoisuutta seerumissa on seurattava säännöllisin
väliajoin. Huomattava hyperkalsemia saattaa liittyä piilevään hyperparatyreoosiin. Tiatsidihoito
tulee
lopettaa ennen lisäkilpirauhastoiminnan
tutkimuksia.
Valoyliherkkyys
Tiatsididiureettien käytön yhteydessä on ilmoitettu valoherkkyystapauksia (ks. kohta 4.8). Jos
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoidon aikana ilmenee valoherkkyyttä, on suositeltavaa
lopettaa hoito. Jos kyseisen diureetin antamista uudelleen pidetään tarpeellisena, on suositeltavaa suojata
auringonvalolle tai keinotekoiselle UVA-valolle altistuvat ihoalueet.
Akuutti ahdaskulmaglaukooma
Hydroklooritiatsidiin, joka on sulfonamidi, on liittynyt idiosynkraattinen reaktio, joka on aiheuttanut akuuttia
ohimenevää myopiaa sekä akuuttia ahdaskulmaglaukoomaa. Oireisiin kuuluu akuutti näöntarkkuuden
huononeminen tai silmäkipu ja ne ilmaantuvat yleensä tunneista viikkoon hoidon aloituksesta. Hoitamaton
akuutti ahdaskulmaglaukooma voi johtaa pysyvään näön menetykseen.
Ensisijainen hoito on hydroklooritiatsidin
lopettaminen niin nopeasti kuin mahdollista. Pikaista lääkinnällistä
tai kirurgista hoitoa voi olla tarpeen harkita, jos silmänpainetta ei saada hallintaan. Aikaisempi sulfonamidi-
tai penisilliiniallergia saattaa olla riskitekijä ahdaskulmaglaukooman kehittymisessä.
Yleistä
Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on aiemmin esiintynyt yliherkkyyttä muille angiotensiini II -
antagonisteille. Hydroklooritiatsidin aiheuttamien yliherkkyysreaktioiden
riski suurenee, jos potilaalla on
allergia tai astma.
Iäkkäät henkilöt (65-vuotiaat ja vanhemmat)
Iäkkäiden potilaiden hoidossa suositellaan varovaisuutta, mukaan lukien verenpaineen tiheämpää seurantaa,
etenkin suurimmalla Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -annoksella 10 mg/320 mg/25 mg,
koska tässä potilasryhmässä saatavilla oleva tieto on vähäistä.
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto
On olemassa näyttöä siitä, että ACE:n estäjien, ATR-salpaajien tai aliskireenin samanaikainen käyttö lisää
hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten
vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa ACE:n estäjien, ATR-salpaajien tai
aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei suositella (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).
Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin valvonnassa ja
munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja huolellisesti. ACE:n estäjiä
ja ATR-salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti potilaille,
joilla on diabeettinen nefropatia.
Ei-melanoomatyyppinen
ihosyöpä
Kahdessa Tanskan kansalliseen syöpärekisteriin perustuvassa epidemiologisessa tutkimuksessa on havaittu,
että kasvavalle kumulatiiviselle
hydroklooritiatsidiannokselle altistuminen suurentaa ei-melanoomatyyppisen
ihosyövän [tyvisolusyövän ja okasolusyövän] riskiä. Hydroklooritiatsidin
valolle herkistävä vaikutustapa voi
olla mahdollinen mekanismi ei-melanoomatyyppisen ihosyövän kehittymiselle.
Hydroklooritiatsidia
käyttäville potilaille on kerrottava ei-melanoomatyyppisen ihosyövän riskistä, ja heitä
on kehotettava tutkimaan ihonsa säännöllisesti mahdollisten uusien muutosten varalta ja ilmoittamaan
epäilyttävistä ihomuutoksista viipymättä. Potilaille on annettava ohjeet myös mahdollisista ehkäisytoimista
(esimerkiksi mahdollisimman
vähäinen altistuminen auringonvalolle ja ultraviolettisäteille ja asianmukainen
suojaus altistumisen yhteydessä), jotta ihosyövän riski voitaisiin
pitää mahdollisimman pienenä. Epäilyttävät
ihomuutokset on tutkittava heti, ja mahdollisten koepalojen histologinen tutkimus on tehtävä viipymättä.
Niillä potilailla,
joilla on aiemmin ollut ei-melanoomatyyppinen
ihosyöpä, hydroklooritiatsidin käyttöä on
tarvittaessa arvioitava uudelleen (ks. myös kohta 4.8).
4.5
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteella ei ole tehty varsinaisia yhteisvaikutustutkimuksia
muiden lääkevalmisteiden kanssa. Siksi tässä kohdassa esitetään yhteisvaikutustiedot vain yksittäisistä
vaikuttavista aineista.
On kuitenkin tärkeää huomioida, että amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
saattaa voimistaa muiden
verenpainelääkkeiden verenpainetta alentavaa vaikutusta.
Samanaikaista käyttöä ei suositella
Vaikuttava
aine
Tiedossa olevia
yhteisvaikutuksia
seuraavien
lääkeaineiden kanssa
Yhteisvaikutus
Valsartaani
hydrokloori-
tiatsidi
Litium
Ohimenevää seerumin litiumpitoisuuksien nousua ja
toksisuutta on raportoitu annosteltaessa litiumia
samanaikaisesti ACE:n estäjien, angiotensiini
II:n
reseptorin salpaajien, mukaan lukien valsartaanin, tai
tiatsidien kanssa. Koska tiatsidit vähentävät litiumin
munuaispuhdistumaa, litiumtoksisuuden
riski oletettavasti
kasvaa käytettäessä
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia.
Seerumin litiumtasojen huolellinen
seuranta on tästä
syystä suositeltavaa samanaikaisessa annostelussa.
Valsartaani
Kaliumia säästävät
diureetit, kaliumlisä,
kaliumia sisältävät
suolan korvikkeet ja
muut aineet, jotka
voivat nostaa
kaliumarvoja
Jos kaliumarvoihin
vaikuttava lääke katsotaan
välttämättömäksi valsartaanin kanssa, plasman
kaliumarvojen tiheää seurantaa suositellaan.
Amlodipiini
Greippi tai greippimehu
Amlodipiinin
antoa greipin tai greippimehun kanssa ei
suositella, koska sen biologinen hyötyosuus voi suurentua
joillakin
potilailla aiheuttaen verenpainetta alentavan
vaikutuksen voimistumisen.
Varovaisuutta noudatettava samanaikaisessa käytössä
Vaikuttava
aine
Tiedossa olevia
yhteisvaikutuksia
seuraavien lääkeaineiden
kanssa
Yhteisvaikutus
Amlodipiini
CYP3A4-estäjät (esim.
ketokonatsoli, itrakonatsoli,
ritonaviiri)
Amlodipiinin
samanaikainen käyttö voimakkaiden
tai kohtalaisten CYP3A4:n estäjien (proteaasin
estäjät, atsoliryhmän sienilääkkeet, makrolidit, kuten
erytromysiini tai klaritromysiini,
verapamiili tai
diltiatseemi) kanssa voi aiheuttaa merkittävää
amlodipiinialtistuksen suurenemista. Näiden
farmakokineettisten vaihteluiden kliininen vaikutus
saattaa olla voimakkaampi iäkkäillä potilailla. Näin
ollen potilaan kliininen
seuranta ja annoksen
muuttaminen voivat olla tarpeen.
CYP3A4-indusoijat
(antikonvulsantit [esim.
karbamatsepiini,
fenobarbitaali, fenytoiini,
fosfenytoiini, primidoni],
rifampisiini,
Hypericum
perforatum [mäkikuisma])
Tunnettujen CYP3A4:n induktoreiden
samanaikaisen käytön yhteydessä amlodipiinin
pitoisuus plasmassa saattaa vaihdella. Verenpainetta
pitää siksi seurata ja annoksen säätämistä harkita
etenkin voimakkaiden CYP3A4:n induktoreiden
(esim. rifampisiini,
mäkikuisma) samanaikaisen
käytön aikana ja sen jälkeen.
Simvastatiini
Toistuvan amlodipiini
10 mg annoksen yhteiskäyttö
simvastatiini 80 mg kanssa johti 77%:a suurempaan
simvastatiinialtistukseen verrattuna pelkkään
simvastatiini-hoitoon. Simvastatiinin
päivittäisannos
suositellaan rajoitettavaksi 20 mg:aan amlodipiinia
käyttävillä potilailla.
Dantroleeni (infuusio)
Eläimiä hoidettaessa on havaittu kuolemaan
johtaneita kammiovärinöitä ja kardiovaskulaarisia
kollapseja hyperkalemiaan liittyneinä, kun eläimille
annettiin verapamiilia ja dantroleenia laskimoon.
Hyperkalemian vaaran vuoksi kalsiumkanavan
salpaajien, kuten amlodipiinin,
samanaikaista antoa
on syytä välttää hoidettaessa potilaita, jotka ovat
alttiita malignille hypertermialle tai joilla on maligni
hypertermia.
Vaikuttava
aine
Tiedossa olevia
yhteisvaikutuksia
seuraavien lääkeaineiden
kanssa
Yhteisvaikutus
Valsartaani
Hydrokloori-
tiatsidi
Steroideihin kuulumattomat
tulehduskipulääkkeet
(NSAIDit) mukaan lukien
selektiiviset syklo-
oksygenaasin estäjät ( COX-
2-estäjät),
asetyylisalisyylihappo (> 3
g/vrk) ja ei selektiiviset
steroideihin kuulumattomat
tulehduskipulääkkeet
Tulehduskipulääkkeet saattavat heikentää sekä
angiotensiini II -antagonistien että
hydroklooritiatsidin verenpainetta alentavaa
vaikutusta, kun niitä käytetään samanaikaisesti.
Lisäksi Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz -tablettien ja tulehduskipulääkkeiden
samanaikainen käyttö saattaa heikentää
munuaistoimintaa ja nostaa seerumin kaliumarvoja.
Sen vuoksi suositellaan munuaistoiminnan seurantaa
hoidon alussa samoin kuin potilaan riittävää
nesteytystä.
Valsartaani
Sisäänottokuljettajaproteiinin
(rifampisiini, siklosporiini)
tai effluksikuljettajaproteiinin
(ritonaviiri) estäjät
Ihmisen maksakudoksella tehdyt in vitro
tutkimukset viittavat siihen, että valsartaani on
maksan sisäänottokuljettajaproteiinin
OATP1B1:n ja
maksan effluksikuljettajaproteiinin
MRP2:n
substraatti. Sisäänottokuljettajaproteiinin
estäjien
(rifampisiini,
siklosporiini)
effluksikuljettajaproteiinin
estäjien (ritonaviiri)
yhteiskäyttö saattaa suurentaa valsartaanin
systeemistä altistusta.
Hydrokloori-
tiatsidi
Alkoholi, barbituraatit tai
narkoottiset aineet
Tiatsididiureettien yhteiskäyttö muiden
verenpainetta alentavien aineiden kanssa (esim.
aineet, jotka vähentävät keskushermoston
sympaattista aktiivisuutta tai jotka aiheuttavat suoraa
vasodilataatiota) voi vahvistaa ortostaattista
hypotensiota.
Amantadiini
Tiatsidit, myös hydroklooritiatsidi, saattavat
suurentaa amantadiinin aiheuttamien
haittavaikutusten riskiä.
Antikolinergiset aineet ja
muut suoliston motiliteettiin
vaikuttavat lääkevalmisteet
Antikolinergiset aineet (esim. atropiini, biperideeni)
vähentävät ruoansulatuskanavan motiliteettia ja
hidastavat mahan tyhjenemistä, mikä saattaa
suurentaa tiatsidityyppisten
diureettien biologista
hyötyosuutta. Käänteisesti oletetaan, että
prokineettiset aineet, kuten sisapridi, voivat
pienentää tiatsidi-tyyppisten
diureettien biologista
hyötyosuutta.
Diabeteslääkkeet (esim.
insuliini
ja suun kautta
otettavat diabeteslääkkeet)
Tiatsidit voivat muuttaa glukoosinsietoa.
Diabeteslääkkeen annoksen muuttaminen saattaa
olla tarpeen.
Metformiini
Metformiinin käytössä on noudatettava
varovaisuutta, sillä hydroklooritiatsidin
käyttöön
mahdollisesti liittyvä munuaistoiminnan
heikkeneminen voi aiheuttaa maitohappoasidoosin
riskin.
Beetasalpaajat ja diatsoksidi
Tiatsididiureettien kuten hydroklooritiatsidin
käyttö
samanaikaisesti beetasalpaajien kanssa saattaa
suurentaa hyperglykemian riskiä. Tiatsididiureetit
kuten hydroklooritiatsidi
saattavat voimistaa
diatsoksidin hyperglykeemistä vaikutusta.
Vaikuttava
aine
Tiedossa olevia
yhteisvaikutuksia
seuraavien lääkeaineiden
kanssa
Yhteisvaikutus
Siklosporiini
Samanaikainen siklosporiinihoito
voi suurentaa
hyperurikemian ja kihdin tyyppisten
komplikaatioiden riskiä.
Sytotoksiset aineet
Tiatsidit kuten hydroklooritiatsidi
saattavat
heikentää sytotoksisten aineiden (esim.
syklofosfamidin,
metotreksaatin) erittymistä
munuaisteitse ja voimistaa niiden
myelosuppressiivista vaikutusta.
Digitalisglykosidit
Tiatsidihoidon haittavaikutuksena voi esiintyä
hypokalemiaa tai hypomagnesemiaa, jotka
suurentavat potilaan alttiutta digitaliksen
aiheuttamille sydämen rytmihäiriöille.
Jodipitoiset varjoaineet
Diureettien aiheuttama nestevajaus suurentaa
akuutin munuaisten vajaatoiminnan riskiä etenkin,
jos jodivalmisteen annos on suuri. Potilaat tulee
nesteyttää hyvin ennen valmisteen antoa.
Ioninvaihtajaresiinit
Kolestyramiini tai kolestipoli
vähentää
tiatsididiureettien,
mukaanlukien hydroklooritiatidin,
imeytymistä. Tämän johdosta tiatsididiureettien teho
saattaa jäädä alle terapeuttisen vaikutustason.
Kuitenkin hydroklooritiatsidin
ja resiinin annostelun
porrastaminen siten, että hydroklooritiatsidi
annostellaan vähintään 4 tuntia ennen tai 4-6 tuntia
resiinin annostelun jälkeen, mahdollisesti minimoisi
interaktion.
Seerumin kaliumpitoisuuteen
vaikuttavat lääkkeet
Kaliumin erittymistä virtsaan lisäävien diureettien,
kortikosteroidien,
ulostuslääkkeiden,
adrenokortikotrooppisen hormonin (ACTH),
amfoterisiinin,
karbenoksolonin, G-penisilliinin,
salisyylihappojohdosten
tai rytmihäiriölääkkeiden
yhteiskäyttö voi voimistaa hydroklooritiatsidin
hypokaleemista vaikutusta. Plasman
kaliumpitoisuuksia on aiheellista seurata, jos
potilaalle määrätään näitä lääkevalmisteita yhdessä
amlodipiinin/valsartaanin/hydroklooritiatsidin
kanssa.
Seerumin
natriumpitoisuuteen
vaikuttavat lääkeaineet
Diureettien hyponatreeminen vaikutus voi lisääntyä
yhteiskäytössä sellaisten lääkeaineiden kuten
antidepressanttien, antipsykoottien, antiepileptisten
aineiden, jne. kanssa. Näiden lääkkeiden
pitkäaikaisessa käytössä on noudatettava
varovaisuutta.
Lääkeaineet, jotka voivat
aiheuttaa kääntyvien kärkien
takykardiaa
Hypokalemiariskin vuoksi hydroklooritiatsidia tulisi
käyttää varoen yhdessä sellaisten lääkeaineiden
kanssa, jotka voivat aiheuttaa kääntyvien kärkien
takykardiaa, erityisesti ryhmän Ia ja ryhmän III
rytmihäiriölääkkeiden ja joidenkin
antipsykoottien
kanssa.
Vaikuttava
aine
Tiedossa olevia
yhteisvaikutuksia
seuraavien lääkeaineiden
kanssa
Yhteisvaikutus
Kihtilääkkeet (probenesidi,
sulfinpyratsoni ja
allopurinoli)
Urikosuuristen lääkkeiden annosta tulee ehkä
muuttaa, sillä hydroklooritiatsidi
voi suurentaa
seerumin virtsahappopitoisuuksia. Probenesidin tai
sulfinpyratsonin annostusta tulee ehkä suurentaa.
Tiatsididiureettien kuten hydroklooritiatsidin
käyttö
samanaikaisesti allopurinolin kanssa saattaa lisätä
allopurinolin aiheuttamia yliherkkyysreaktioita.
Metyylidopa
Yksittäisissä tapauksissa on ilmoitettu esiintyneen
hemolyyttistä anemiaa potilailla,
jotka ovat
käyttäneet samanaikaisesti hydroklooritiatsidia ja
metyylidopaa.
Nondepolarisoivat
luustolihasrelaksantit (esim.
tubokurariini)
Tiatsidit kuten hydroklooritiatsidi
voimistavat
kurarejohdosten vaikutusta.
Muut verenpainetta alentavat
lääkevalmisteet
Tiatsidit lisäävät muiden verenpainelääkkeiden
(esim. guanetidiinin,
metyylidopan, beetasalpaajien,
vasodilaattoreiden, kalsiumkanavan salpaajien,
ACE:n estäjien, ATR-salpaajien ja suorien
reniininestäjien [DRI]) verenpainetta alentavaa
vaikutusta.
Vasoaktiiviset amiinit (esim.
noradrenaliini,
adrenaliini)
Hydroklooritiatsidi
voi pienentää vastetta
vasoaktiivisille
amiineille kuten noradrenaliinille.
Tämän vaikutuksen kliininen
merkitys on epävarma
eikä se estä niiden käyttöä.
D-vitamiini ja kalsiumsuolat
Tiatsididiureettien kuten hydroklooritiatsidin
ottaminen samanaikaisesti D-vitamiinin
kalsiumsuolojen
kanssa saattaa voimistaa seerumin
kalsiumpitoisuuksien suurenemista.
Tiatsididiureettien samanaikainen käyttö voi johtaa
hyperkalsemiaan potilailla,
joilla on aikaisemmin
ollut hyperkalsemiaa (esim. lisäkilpirauhasen
liikatoiminnan,
maligniteetin tai D-
vitamiinivälitteisen tilan vuoksi) lisäämällä
kalsiumin takaisinimeytymistä munuaistiehyissä.
RAA- järjestelmän kaksoisesto ATR- salpaajilla, ACE:n estäjillä tai aliskireenillä
Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä)
kaksoisestoon ACE:n estäjien, ATR-salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla liittyy
haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen (mukaan
lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) suurentunut esiintyvyys verrattuna yhden RAA-järjestelmään
vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).
4.6
Hedelmällisyys, raskaus ja imetys
Raskaus
Amlodipiini
Amlodipiinin
käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole varmistettu. Eläinkokeissa havaittiin
lisääntymistoksisuutta suurilla annoksilla (ks. kohta 5.3). Amlodipiinin
käyttöä raskausaikana suositellaan
vain, jos turvallisempaa hoitovaihtoehtoa ei ole tai jos sairaus itsessään aiheuttaa suuremman riskin äidille ja
sikiölle.
Valsartaani
Angiotensiini
II -reseptorin salpaajien käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei suositella (ks.
kohta 4.4). Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana
on vasta-aiheista (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).
Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen
raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät kuitenkaan ole
vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Angiotensiini
II -reseptorin salpaajien
käyttöön liittyvästä riskistä ei ole vertailevien epidemiologisten tutkimusten tuloksia, mutta näiden
lääkkeiden käyttöön voi liittyä sama riski kuin ACE:n estäjiin. Jos angiotensiini
II -reseptorin salpaajia
käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden aikanakin turvallinen
verenpainelääkitys, ellei angiotensiini
II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun raskaus
todetaan, angiotensiini
II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu
lääkitys.
Tiedetään, että altistus angiotensiini
II -reseptorin salpaajille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen
aikana on haitallista sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee, kallon
luutuminen hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten toiminta voi pettää ja voi ilmetä
hypotensiota ja hyperkalemiaa). (Ks. kohta 5.3).
Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut angiotensiini II -reseptorin
salpaajille, suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus.
Imeväisikäisiä, joiden äiti on käyttänyt angiotensiini
II -reseptorin salpaajia, on seurattava huolellisesti
hypotension varalta (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).
Hydroklooritiatsidi
Hydroklooritiatsidin käytöstä raskauden ja etenkin sen ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana on vain
rajallisesti kokemusta. Eläinkokeet ovat riittämättömiä.
Hydroklooritiatsidi
läpäisee istukan. Hydroklooritiatsidin vaikutusmekanismin vuoksi sen käyttö toisen ja
kolmannen raskauskolmanneksen aikana saattaa vaarantaa sikiön ja istukan perfuusion ja aiheuttaa sikiölle ja
vastasyntyneelle esimerkiksi ikterusta, elektrolyyttitasapainon häiriöitä,ja trombosytopeniaa.
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi –valmisteen käytöstä raskauden aikana ei ole kokemusta.
Yhdistelmän vaikuttavista aineista olevaan tietoon perustuen Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandozin käyttöä ei suositella raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana ja sen käyttö on vasta-aiheista
raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).
Imetys
Valsartaanin käytöstä imetyksen aikana ei ole tietoa. Amlodipiini
erittyy ihmisen rintamaitoon. Lapsen
saama osuus äidin annoksesta on 3–7 % (arvioitu kvartiiliväli), enintään 15 %. Amlodipiinin vaikutusta
imeväiseen ei tunneta. Hydroklooritiatsidi
erittyy pieninä määrinä ihmisen rintamaitoon. Suuret
tiatsidiannokset voivat aiheuttaa voimakasta virtsaneritystä ja siten estää maidon tuotantoa.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käyttöä imetyksen aikana ei suositella. Jos
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia käytetään imetysaikana, on annostus pidettävä
mahdollisimman pienenä. Tämä koskee erityisesti vastasyntyneiden tai keskosena syntyneiden
rintaruokintaa.
Hedelmällisyys
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteella ei ole suoritettu kliinisiä hedelmällisyystutkimuksia.
Valsartaani
Valsartaanilla ei esiintynyt haitallisia vaikutuksia uros- ja naarasrottien lisääntymiskykyyn suun kautta
annetuilla annoksilla 200 mg/kg/vrk saakka. Tämä annos on kuusinkertainen ihmiselle suositeltuun
enimmäisannokseen (mg/m2) nähden (laskelmat perustuvat 60 kg:n painoiselle potilaalle suun kautta
annettavaan annokseen 320 mg/vrk).
Amlodipiini
Joillakin kalsiumkanavan salpaajilla hoidetuilla potilailla
on ilmoitettu siittiöiden pään palautuvia
biokemiallisia muutoksia. Amlodipiinin
mahdollista hedelmällisyyteen kohdistuvaa vaikutusta koskevat
kliiniset tiedot ovat riittämättömät. Yhdessä rotilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin haitallisia vaikutuksia
urosten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).
4.7
Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia käyttävien potilaiden on ajettaessa tai koneita
käytettäessä otettava huomioon, että valmiste voi joskus aiheuttaa heitehuimausta tai väsymystä.
Amlodipiinilla on vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Jos
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozia käyttävällä potilaalla ilmenee heitehuimausta,
päänsärkyä, väsymystä tai pahoinvointia, hänen reaktiokykynsä saattaa olla heikentynyt.
4.8
Haittavaikutukset
Seuraavassa esitetty amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
-valmisteen turvallisuusprofiili
perustuu
amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteella tehtyihin kliinisiin lääketutkimuksiin ja sen erillisten
aineosien, amlodipiinin,
valsartaanin ja hydroklooritiatsidin,
turvallisuustietoihin.
Turvallisuusprofiilin
yhteenveto
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteen turvallisuutta on arvioitu sen enimmäisannoksella 10
mg/320 mg/25 mg yhdessä kontrolloidussa lyhytkestoisessa (8 viikkoa) kliinisessä tutkimuksessa 2 271
potilaalla, joista 582 sai valsartaania yhdistelmänä amlodipiinin ja hydroklooritiatsidin
kanssa.
Haittavaikutukset olivat yleensä lieviä ja luonteeltaan ohimeneviä ja edellyttivät vain harvoin hoidon
keskeyttämistä. Tässä aktiiviaineella kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa yleisimpiä haittavaikutusten
vuoksi amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
-hoidon keskeyttämiseen johtaneita syitä olivat huimaus ja
hypotensio (0,7 %).
Tässä 8 viikkoa kestäneessä kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa ei havaittu merkittäviä uusia tai
odottamattomia haittavaikutuksia kolmesta lääkeaineesta koostuvan hoidon yhteydessä verrattuna
monoterapiaan tai kahdesta aineosasta koostuvaan hoitoon liittyviksi
tiedettyihin haittavaikutuksiin.
8 viikkoa kestäneessä kontrolloidussa tutkimuksessa amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
-valmisteen
käytön yhteydessä havaitut laboratoriotulosten muutokset olivat lieviä ja yhdenmukaisia monoterapiana
käytettyjen lääkeaineiden farmakologisten mekanismien kanssa. Valsartaanin kuuluminen kolmesta
lääkeaineesta koostuvaan yhdistelmään lievensi hydroklooritiatsidin
hypokaleemista vaikutusta.
Haittavaikutustaulukko
Seuraavat MedDRA-elinjärjestelmäluokituksen mukaisesti luetellut haittavaikutukset ja niiden
esiintymistiheydet koskevat amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmistetta sekä amlodipiinia,
valsartaania ja hydroklooritiatsidia yksinään.
Hyvin yleinen: ≥ 1/10; yleinen: ≥ 1/100, < 1/10; melko harvinainen: ≥ 1/1 000, < 1/100; harvinainen: ≥ 1/10
000, < 1/1 000; hyvin harvinainen: < 1/10 000, tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).
MedDRA
e linluokitus-
järjestelmä
Haittavaikutus
Esiintymistiheys
Amlodipiini
/valsartaani
/hydrokloo-
ritiatsidi
Amlodipiini
Valsartaani
Hydrokloo-
ritiatsidi
Hyvän- ja
pahanlaatuiset
sekä
määrittämättömät
kasvaimet (myös
kystat ja polyypit)
Ei-melanoomatyyppinen
ihosyöpä (tyvisolusyöpä ja
okasolusyöpä)
Tuntematon
Veri ja imukudos
Agranulosytoosi,
luuydinlama
Hyvin
harvinainen
Hemoglobiiniarvojen ja
hematokriitin
pieneneminen
Tuntematon
Hemolyyttinen anemia
Hyvin
harvinainen
Leukopenia
Hyvin
harvinainen
Hyvin
harvinainen
Neutropenia
Tuntematon
Trombosytopenia, johon
joskus liittyy purppuraa
Hyvin
harvinainen
Tuntematon
Harvinainen
Aplastinen anemia
Tuntematon
Immuuni-
järjestelmä
Yliherkkyys
Hyvin
harvinainen
Tuntematon
Hyvin
harvinainen
Aineenvaihdunta
ja ravitsemus
Ruokahaluttomuus
Melko
harvinainen
Hyperkalsemia
Melko
harvinainen
Harvinainen
Hyperglykemia
Hyvin
harvinainen
Harvinainen
Hyperlipidemia
Melko
harvinainen
Hyperurikemia
Melko
harvinainen
Yleinen
Hypokloreeminen alkaloosi
Hyvin
harvinainen
Hypokalemia
Yleinen
Hyvin
yleinen
Hypomagnesemia
Yleinen
Hyponatremia
Melko
harvinainen
Yleinen
Diabeteksen metabolisen
tasapainon heikkeneminen
Harvinainen
Psyykkiset häiriöt
Masentuneisuus
Tuntematon
Harvinainen
Unettomuus/unihäiriöt
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Harvinainen
Mielialan vaihtelut
Melko
harvinainen
Sekavuus
Harvinainen
Hermosto
Koordinaatiokyvyn
poikkeavuudet
Melko
harvinainen
Huimaus
Yleinen
Yleinen
Harvinainen
MedDRA
e linluokitus-
järjestelmä
Haittavaikutus
Esiintymistiheys
Amlodipiini
/valsartaani
/hydrokloo-
ritiatsidi
Amlodipiini
Valsartaani
Hydrokloo-
ritiatsidi
Asentohuimaus,
rasitushuimaus
Melko
harvinainen
Makuhäiriö
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Ekstrapyramidaali-
oireyhtymä
Tuntematon
Päänsärky
Yleinen
Yleinen
Harvinainen
Hypertonia
Hyvin
harvinainen
Letargia
Melko
harvinainen
Parestesiat
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Harvinainen
Perifeerinen neuropatia,
neuropatia
Melko
harvinainen
Hyvin
harvinainen
Uneliaisuus
Melko
harvinainen
Yleinen
Pyörtyminen
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Vapina
Melko
harvinainen
Hypestesia
Melko
harvinainen
Silmät
Akuutti
ahdaskulmaglaukooma
Tuntematon
Näköhäiriöt
Melko
harvinainen
Näön heikkeneminen
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Harvinainen
Kuulo ja
tasapainoelin
Tinnitus
Melko
harvinainen
Vertigo
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Sydän
Sydämentykytys
Yleinen
Takykardia
Melko
harvinainen
Sydämen rytmihäiriöt
(kuten bradykardia,
kammioperäinen
takykardia ja eteisvärinä)
Hyvin
harvinainen
Harvinainen
Sydäninfarkti
Hyvin
harvinainen
Verisuonisto
Punoitus
Yleinen
Hypotensio
Yleinen
Melko
harvinainen
Ortostaattinen hypotensio
Melko
harvinainen
Yleinen
Laskimotulehdus,
laskimotukkotulehdus
Melko
harvinainen
MedDRA
e linluokitus-
järjestelmä
Haittavaikutus
Esiintymistiheys
Amlodipiini
/valsartaani
/hydrokloo-
ritiatsidi
Amlodipiini
Valsartaani
Hydrokloo-
ritiatsidi
Verisuonitulehdus
Hyvin
harvinainen
Tuntematon
Hengityselimet,
rintakehä ja
välikarsina
Yskä
Melko
harvinainen
Hyvin
harvinainen
Melko
harvinainen
Hengenahdistus
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Hengitysvaikeus,
keuhkoedeema,
pneumoniitti
Hyvin
harvinainen
Nuha
Melko
harvinainen
Kurkun ärsytys
Melko
harvinainen
Ruoansulatus-
elimistö
Epämiellyttävä tunne
vatsassa, ylävatsakipu
Melko
harvinainen
Yleinen
Melko
harvinainen
Harvinainen
Hengityksen haju
Melko
harvinainen
Suolentoiminnan
muutokset
Melko
harvinainen
Ummetus
Harvinainen
Ruokahalun väheneminen
Yleinen
Ripuli
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Harvinainen
Suun kuivuminen
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Dyspepsia
Yleinen
Melko
harvinainen
Mahatulehdus
Hyvin
harvinainen
Ienten liikakasvu
Hyvin
harvinainen
Pahoinvointi
Melko
harvinainen
Yleinen
Yleinen
Haimatulehdus
Hyvin
harvinainen
Hyvin
harvinainen
Oksentelu
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Yleinen
Maksa ja sappi
Maksan toimintakokeen
poikkeavuudet, myös
seerumin
bilirubiinipitoisuuden
suureneminen
Hyvin
harvinainen
Tuntematon
Hepatiitti
Hyvin
harvinainen
Intrahepaattinen kolestaasi,
ikterus
Hyvin
harvinainen
Harvinainen
Iho ja ihonalainen
kudos
Alopesia
Melko
harvinainen
MedDRA
e linluokitus-
järjestelmä
Haittavaikutus
Esiintymistiheys
Amlodipiini
/valsartaani
/hydrokloo-
ritiatsidi
Amlodipiini
Valsartaani
Hydrokloo-
ritiatsidi
Angioedeema
Hyvin
harvinainen
Tuntematon
Rakkulaihottuma
Tuntematon
Lupus erythematosuksen
kaltaiset reaktiot ihossa,
ihon lupus
erythematosuksen
uudelleen aktivoituminen
Hyvin
harvinainen
Erythema multiforme
Hyvin
harvinainen
Tuntematon
Eksanteema
Melko
harvinainen
Liikahikoilu
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Valoyliherkkyysreaktiot*
Hyvin
harvinainen
Harvinainen
Kutina
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Tuntematon
Purppura
Melko
harvinainen
Harvinainen
Ihottuma
Melko
harvinainen
Tuntematon
Yleinen
Ihon värimuutos
Melko
harvinainen
Nokkosihottuma ja muut
ihottumamuodot
Hyvin
harvinainen
Yleinen
Nekrotisoiva vaskuliitti
toksinen epidermaalinen
nekrolyysi
Tuntematon
Hyvin
harvinainen
Eksfoliatiivinen dermatiitti
Hyvin
harvinainen
Stevens-Johnsonin
oireyhtymä
Hyvin
harvinainen
Quincken edeema
Hyvin
harvinainen
Luusto, lihakset ja
sidekudos
Nivelkipu
Melko
harvinainen
Selkäkipu
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Nivelturvotus
Melko
harvinainen
Lihaskouristukset
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Tuntematon
Lihasheikkous
Melko
harvinainen
Lihassärky
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Tuntematon
Raajojen kipu
Melko
harvinainen
MedDRA
e linluokitus-
järjestelmä
Haittavaikutus
Esiintymistiheys
Amlodipiini
/valsartaani
/hydrokloo-
ritiatsidi
Amlodipiini
Valsartaani
Hydrokloo-
ritiatsidi
Nilkkojen turvotus
Yleinen
Munuaiset ja
virtsatiet
Veren
kreatiniinipitoisuuden
suureneminen
Melko
harvinainen
Tuntematon
Virtsaamishäiriöt
Melko
harvinainen
Tihentynyt virtsaamistarve
yöllä
Melko
harvinainen
Tiheävirtsaisuus
Yleinen
Melko
harvinainen
Munuaisten toimintahäiriö
Tuntematon
Äkillinen munuaisten
vajaatoiminta
Melko
harvinainen
Tuntematon
Munuaisten vajaatoiminta
ja toiminnan
heikkeneminen
Tuntematon
Harvinainen
Sukupuolielimet
ja rinnat
Impotenssi
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Yleinen
Gynekomastia
Melko
harvinainen
Yleisoireet ja
antopaikassa
todettavat haitat
Kävelykyvyttömyys,
kävelyn häiriöt
Melko
harvinainen
Astenia
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Tuntematon
Epämiellyttävä olo,
huonovointisuus
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Uupumus
Yleinen
Yleinen
Melko
harvinainen
Muu kuin sydänperäinen
rintakipu
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Turvotus
Yleinen
Yleinen
Kipu
Melko
harvinainen
Kuume
Tuntematon
Tutkimukset
Lipidipitoisuuden
suureneminen
Hyvin
yleinen
Veren ureatyppipitoisuuden
suureneminen
Melko
harvinainen
Veren
virtsahappopitoisuuden
suureneminen
Melko
harvinainen
Glukoosivirtsaisuus
Harvinainen
Veren kaliumpitoisuuden
pieneneminen
Melko
harvinainen
Veren kaliumpitoisuuden
suureneminen
Tuntematon
Painon nousu
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
MedDRA
e linluokitus-
järjestelmä
Haittavaikutus
Esiintymistiheys
Amlodipiini
/valsartaani
/hydrokloo-
ritiatsidi
Amlodipiini
Valsartaani
Hydrokloo-
ritiatsidi
Painon lasku
Melko
harvinainen
* Ks. kohta 4.4 Valoyliherkkyys
** Viittaa useimmiten kolestaasiin
Tiettyjen haittavaikutusten kuvaus
Ei-melanoomatyyppinen
ihosyöpä: Epidemiologisista tutkimuksista saatujen tietojen perusteella
hydroklooritiatsidin ja ei-melanoomatyyppisen ihosyövän välillä on havaittu kumulatiiviseen annokseen
liittyvä yhteys (ks. myös kohdat 4.4 ja 5.1).
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se
mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.
Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle
taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
4.9
Yliannostus
Oireet
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmisteen yliannostuksesta ei ole kokemuksia. Valsartaanin
yliannostuksen yleisin oire on mahdollisesti korostunut hypotensio, johon liittyy heitehuimausta.
Amlodipiinin
yliannostus voi johtaa perifeeristen verisuonten liialliseen laajenemiseen ja mahdollisesti
reflektoriseen takykardiaan. Joissakin tapauksissa amlodipiinin
käytön yhteydessä on raportoitu tuntuvaa ja
mahdollisesti pitkittynyttä systeemistä hypotensiota, kuten kuolemaan johtava sokki.
Hoito
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin aiheuttama kliinisesti
merkitsevä hypotensio vaatii
aktiivista kardiovaskulaarista hoitoa mukaan lukien tiheä sydän- ja hengitystoimintojen tarkkailu, raajojen
nostaminen sekä verenkierron nestemäärän ja erittyvän virtsamäärän seuranta. Verisuonia supistava
lääkeaine voi olla avuksi verisuonitonuksen ja verenpaineen palauttamisessa entiselleen, jos sen käytölle ei
ole esteitä. Laskimoon annettu kalsiumglukonaatti
voi auttaa hoidettaessa kalsiuminestäjien vaikutuksia.
Amlodipiini
Jos tabletti on juuri otettu, oksentamista tai vatsahuuhtelua voidaan harkita. On osoitettu, että aktiivihiilen
antaminen terveille vapaaehtoisille kahden tunnin kuluessa amlodipiinitabletin
ottamisen jälkeen hidastaa
merkitsevästi amlodipiinin
imeytymistä.
Amlodipiini ei todennäköisesti poistu elimistöstä hemodialyysin avulla.
Valsartaani
Valsartaani ei todennäköisesti poistu elimistöstä hemodialyysin
avulla.
Hydroklooritiatsidi
Hydroklooritiatsidin yliannokseen liittyy elektrolyyttivajetta (hypokalemia, hypokloremia) sekä liiallisesta
diureesista aiheutuvaa hypovolemiaa. Yliannoksen yleisimmät oireet ja merkit ovat pahoinvointi
uneliaisuus. Hypokalemia voi aiheuttaa lihaskouristuksia ja/tai voimistaa samanaikaisesti käytettyihin
digitalisglykosideihin
tai tiettyihin sydämen rytmihäiriölääkkeisiin
liittyviä rytmihäiriöitä.
Ei tiedetä, missä määrin hydroklooritiatsidi
poistuu elimistöstä hemodialyysin avulla.
5.
FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
5.1
Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: Reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkeaineet, angiotensiini
II -antagonistit, muut yhdistelmät, ATC-koodi: C09DX01.
Vaikutusmekanismi
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozissa on yhdistettynä kolme verenpainetta alentavaa
yhdistettä, joiden toisiaan täydentävät mekanismit auttavat hallitsemaan essentiaalista verenpainetta:
amlodipiini kuuluu kalsiuminestäjien,
valsartaani angiotensiini II -antagonistien ja hydroklooritiatsidi
tiatsididiureettien lääkeryhmään. Näiden aineiden yhdistelmä lisää antihypertensiivistä vaikutusta.
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
Kliininen teho ja turvallisuus
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi –valmistetta tutkittiin hypertensiivisillä potilailla
kaksoissokkoutetussa, aktiiviaineella vertaillussa tutkimuksessa. Yhteensä 2 271 kohtalaista tai vaikeaa
verenpainetautia sairastavaa potilasta (keskimääräinen lähtötilanteen systolinen/diastolinen
verenpaine oli
170/107 mmHg) sai hoitoa yhdistelmillä amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
10 mg/320 mg/25 mg,
valsartaani/hydroklooritiatsidi
320 mg/25 mg, amlodipiini/valsartaani 10 mg/320 mg tai
hydroklooritiatsidi/amlodipiini
25 mg/10 mg. Potilaiden hoito aloitettiin tutkimuksen alussa heidän
hoitoyhdistelmänsä pienemmillä annoksilla, ja annos titrattiin varsinaiseen hoitoannokseen viikkoon 2
mennessä.
Viikolla 8 todettiin systolisen/diastolisen verenpaineen alentuneen keskimäärin 39,7/24,7 mmHg
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoidon yhteydessä, 32,0/19,7 mmHg yhdistelmällä
valsartaani/hydroklooritiatsidi, 33,5/21,5 mmHg yhdistelmällä amlodipiini/valsartaani ja 31,5/19,5 mmHg
yhdistelmällä amlodipiini/hydroklooritiatsidi. Kolmesta lääkeaineesta koostuva yhdistelmähoito
alensi
diastolista ja systolista verenpainetta tilastollisesti tehokkaimmin verrattuna kolmeen kahdesta lääkeaineesta
koostuvaan yhdistelmähoitoon. Systolinen/diastolinen verenpaine aleni
amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi –hoidon yhteydessä 7,6/5,0 mmHg enemmän kuin yhdistelmällä
valsartaani/hydroklooritiatsidi, 6,2/3,3 mmHg enemmän kuin yhdistelmällä amlodipiini/valsartaani ja 8,2/5,3
mmHg enemmän kuin yhdistelmällä amlodipiini/hydroklooritiatsidi. Verenpainetta alentava kokonaisteho
saavutettiin, kun suurinta amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
-annosta oli käytetty kahden viikon ajan.
Potilaista tilastollisesti
suurempi osa sai verenpaineen hallintaan (< 140/90 mmHg)
amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -hoidolla (71 %) verrattuna kolmeen kahdesta lääkeaineesta
koostuvaan yhdistelmähoitoon (45-54 %) (p < 0,0001).
283 potilaan alaryhmässä, jossa keskityttiin verenpaineen ambulatoriseen seurantaan, 24 tunnin aikana
mitatussa systolisessa ja diastolisessa verenpaineessa havaittiin kliinisesti
ja tilastollisesti
merkitsevästi
parempi verenpaineen aleneminen kolmesta lääkeaineesta koostuvalla yhdistelmällä kuin yhdistelmillä
valsartaani/hydroklooritiatsidi, valsartaani/amlodipiini
ja hydroklooritiatsidi/amlodipiini.
Amlodipiini
Vaikutusmekanismi
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin amlodipiinikomponentti
estää kalsiumioneja
läpäisemästä sydämen ja verisuoniston sileän lihaskudoksen kalvoa. Amlodipiinin antihypertensiivinen
mekanismi perustuu sen verisuonten sileää lihaskudosta relaksoivaan vaikutukseen, mikä vähentää
ääreissuonten vastusta ja verenpainetta.
Farmakodynaamiset vaikutukset
Kokeelliset tiedot näyttävät viittaavan siihen, että amlodipiini
sitoutuu sekä paikkoihin,
joissa on
dihydropyridiiniä että paikkoihin, joissa sitä ei ole. Sydänlihaksen ja verenkiertoelimistön
sileän
lihaskudoksen supistumiskyky riippuu solunulkoisten
kalsiumionien
siirtymisestä soluihin erityisten
ionikanavien läpi.
Amlodipiinin
hoitoannos laajentaa hypertensiopotilaiden verisuonia, mikä alentaa verenpainetta sekä makuu-
että seisoma-asennossa. Pitkäaikaisen käytön aiheuttama verenpaineen aleneminen ei muuta merkitsevästi
sydämen lyöntitiheyttä eikä plasman katekoliamiinitasoja.
Plasmapitoisuudet korreloivat vaikutuksen kanssa sekä nuorilla että iäkkäillä potilailla.
Hypertensiopotilailla, joilla on normaali munuaistoiminta, amlodipiinin
terapeuttiset annokset vähensivät
munuaisten verisuonten vastusta ja lisäsivät glomerulussuodosta ja munuaisten plasmavirtausta vaikuttamatta
suodattumisfraktioon tai valkuaisainevirtsaisuuteen.
Kuten muillakin kalsiuminestäjillä, myös amlodipiinilla hoidetuilla potilailla,
joilla on normaali kammion
toiminta, sydämen toiminnan hemodynaamiset mittaukset levossa ja rasituksessa (tai tahdistuksessa) ovat
yleensä osoittaneet pientä sydänindeksin nousua ilman mainittavia vaikutuksia dP/dt-arvoihin tai vasemman
kammion loppudiastoliseen paineeseen tai volyymiin. Hemodynaamisissa tutkimuksissa amlodipiini
ei ole
vaikuttanut negatiivisesti lihassupistuksen voimaan, kun sitä on annettu terapeuttisia annoksia
hyväkuntoisille eläimille ja ihmisille,
ihmisille jopa samaan aikaan beetasalpaajien kanssa.
Amlodipiini ei muuta hyväkuntoisten eläinten eikä ihmisten sinussolmukkeen toimintoja eikä
eteiskammiojohtumista. Kliinisissä tutkimuksissa, joissa amlodipiinia annettiin yhdessä beetasalpaajien
kanssa angina pectoris– tai verenpainepotilaille, ei havaittu EKG-muutoksia.
Amlodipiinia on tutkittu kroonista stabiilia rasitusrintakipua, vasospastista rintakipua ja angiografisesti
todennettua sepelvaltimotautia sairastaneilla potilailla.
Kliininen teho ja turvallisuus
Hypertensiiviset potilaat
Uudempien hoitovaihtoehtojen, eli 2,5 - 10 mg/vrk amlodipiinin (kalsiumkanavan salpaaja) sekä 10 - 40
mg/vrk lisinopriilin (ACE:n estäjä), vertailemiseksi tiatsididiureetti klooritalidoniin
(12,5 - 25 mg/vrk)
ensilinjan hoitona lievän tai keskivaikean hypertension hoidossa tehtiin satunnaistettu ja kaksoissokkoutettu
sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimus ”Antihypertensive and Lipid-Lowering treatment to prevent Heart
Attack Trial” (ALLHAT).
Yhteensä 33 357 vähintään 55-vuotiasta verenpainepotilasta satunnaistettiin, ja heitä seurattiin keskimäärin
4,9 vuoden ajan. Näillä potilailla oli ainakin yksi sepelvaltimotaudin lisäriskitekijä,
kuten aikaisempi
sydäninfarkti tai aivohalvaus (> 6 kuukautta ennen tutkimukseen ottoa) tai jokin toinen ateroskleroottinen
kardiovaskulaarisairaus (yhteensä 51,5 %), tyypin 2 diabetes (36,1 %), HDL-kolesteroli < 35 mg/dl tai <
0,906 mmol/l (11,6 %), EKG:n tai kaikukuvauksen avulla todettu vasemman kammion hypertrofia (20,9 %)
tai edelleen jatkuva tupakointi (21,9 %).
Tutkimuksen ensisijaisena päätemuuttujana oli sepelvaltimotautikuolemien ja ei-fataalien sydäninfarktien
yhdistelmä. Ensisijaisessa päätemuuttujassa ei ollut merkitsevää eroa amlodipiini- ja klooritalidonipohjaisen
hoidon välillä:
riskisuhde (RR) oli 0,98; 95 %:n luottamusväli 0,90 - 1,07 ja p = 0,65. Sekundaaristen
päätemuuttujien osalta sydämen vajaatoiminnan ilmaantuvuus (yhdistetyn kardiovaskulaarisen
päätemuuttujan osatekijä) oli merkitsevästi suurempaa amlodipiiniryhmässä verrattuna
klooritalidoniryhmään (10,2 % vs 7,7 %, RR = 1,38; 95 %:n luottamusväli 1,25 - 1,52 ja p < 0,001).
Kokonaiskuolleisuudessa ei kuitenkaan todettu merkitsevää eroa amlodipiini- ja klooritalidonipohjaisen
hoidon välillä; RR = 0,96; 95 %:n luottamusväli 0,89 - 1,02, p = 0,20.
Valsartaani
Vaikutusmekanismi
Valsartaani on suun kautta annettaessa tehokas ja spesifinen angiotensiini
II -reseptorin antagonisti. Se salpaa
selektiivisesti tyypin AT1-reseptoria, jonka kautta välittyy angiotensiini II:n tunnetut vaikutukset.
Kliininen teho ja turvallisuus
Valsartaani laskee hypertensiopotilaiden
verenpainetta vaikuttamatta pulssitasoon. Suurimmalla osalla
potilaista yksi suun kautta otettu annos laskee verenpainetta kahden tunnin kuluessa, ja alhaisimmat
verenpainearvot saavutetaan 4-6 tunnin kuluessa. Verenpainetta alentava vaikutus kestää > 24 tuntia
annoksen ottamisen jälkeen. Säännöllisessä käytössä maksimaalinen verenpainetta laskeva teho saavutetaan
yleensä 2-4 viikon kuluessa millä tahansa annoksella.
Hydroklooritiatsidi
Vaikutusmekanismi
Tiatsididiureetit vaikuttavat ensisijaisesti munuaisten distaalisessa kiemuratiehyessä. Munuaiskuoressa on
osoitettu olevan suuriaffiniteettisia reseptoreja, jotka ovat tiatsididiureettien ensisijainen sitoutumiskohta ja
estävät natriumkloridin kuljetusta distaalisessa kiemuratiehyessä. Tiatsidit vaikuttavat estämällä Na
:n Cl
kuljetusmolekyylin
toimintaa, mahdollisesti kilpailemalla Cl
-sitoutumiskohdasta. Tämä vaikuttaa
elektrolyyttien takaisinimeytymismekanismeihin
sekä suoraan (lisäämällä sekä natriumin että kloridin
erittymistä suurin piirtein yhtä suuressa määrin) että epäsuorasti (lisäämällä virtsaneritystä ja pienentämällä
plasmatilavuutta). Tällöin plasman reniiniaktiivisuus suurenee, aldosteronin eritys lisääntyy, virtsaan erittyy
enemmän kaliumia ja seerumin kaliumpitoisuus
pienenee.
Ei-melanoomatyyppinen ihosyöpä
Epidemiologisista tutkimuksista saatujen tietojen perusteella hydroklooritiatsidin ja ei-melanoomatyyppisen
ihosyövän välillä on havaittu kumulatiiviseen annokseen liittyvä yhteys. Yksi tutkimus käsitti populaation,
jossa oli 71 533 tyvisolusyöpätapausta ja 8 629 okasolusyöpätapausta, ja ne kaltaistettiin 1 430 833 ja 172
462 potilasta käsittäviin verrokkipopulaatioihin.
Suurien hydroklooritiatsidiannosten (≥ 50 000 mg
kumulatiivisesti) käyttöön liittyvä mukautettu kerroinsuhde oli 1,29 (95 prosentin luottamusväli: 1,23–1,35)
tyvisolusyövässä ja 3,98 (95 prosentin luottamusväli:
3,68–4,31) okasolusyövässä. Sekä tyvisolusyövässä
että okasolusyövässä havaittiin selvä kumulatiivinen
annos-vastesuhde. Toinen tutkimus osoitti, että
huulisyövän (okasolusyöpä) ja hydroklooritiatsidille
altistumisen välillä on mahdollinen yhteys: 633
huulisyöpätapausta kaltaistettiin 63 067 potilasta käsittäviin verrokkipopulaatioihin
riskiperusteista
otantastrategiaa käyttäen. Kumulatiivinen
annos-vastesuhde osoitettiin, kun mukautettu kerroinsuhde oli 2,1
(95 prosentin luottamusväli: 1,7–2,6), joka suureni arvoon 3,9 (3,0–4,9) suurten annosten (~25 000 mg)
yhteydessä ja arvoon 7,7 (5,7–10,5) suurimmalla kumulatiivisella annoksella (~100 000 mg) (ks. myös kohta
4.4).
Pediatriset potilaat
Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käytöstä essentiaaliseen verenpaineeseen kaikkien
pediatristen potilasryhmien hoidossa (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).
Muuta: Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto
Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET [Ongoing Telmisartan
Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D [The Veterans Affairs
Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja ATR-salpaajan samanaikaista käyttöä.
ONTARGET-tutkimuksessa potilailla
oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia
sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D -
tutkimuksessa potilailla
oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.
Nämä tutkimukset eivät osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin tai kardiovaskulaarisiin
lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion ja/tai hypotension riskin
havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös muihin ACE:n estäjiin ja
ATR-salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset farmakodynaamiset ominaisuudet.
Sen vuoksi potilaiden,
joilla on diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja ATR-salpaajia
samanaikaisesti (ks. kohta 4.4).
ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints) -
tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon,
jossa käytetään ACE:n
estäjää tai ATR-salpaajaa potilaille,
joilla on sekä tyypin 2 diabetes että krooninen munuaissairaus,
kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin haittavaikutusten lisääntyneen riskin
vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat lukumääräisesti yleisempiä
aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä ja haittavaikutuksia sekä vakavia haittavaikutuksia
(hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin useammin aliskireeniryhmässä kuin
lumelääkeryhmässä.
5.2
Farmakokinetiikka
Lineaarisuus
Amlodipiinilla,
valsartaanilla ja hydroklooritiatsidilla on lineaarinen farmakokinetiikka.
Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
Kun Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi -valmistetta annettiin normaaleille, terveille aikuisille suun
kautta, amlodipiinin
huippupitoisuus saavutettiin 6-8 tunnissa, valsartaanin huippupitoisuus 3 tunnissa ja
hydroklooritiatsidin huippupitoisuus
2 tunnissa. amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-valmisteen
sisältämän amlodipiinin,
valsartaanin ja hydroklooritiatsidin
imeytymisnopeus ja –laajuus ovat samat kuin
silloin,
jos lääkeaineet annetaan erillisinä.
Amlodipiini
Imeytyminen
Suun kautta otettujen terapeuttisten amlodipiiniannosten
jälkeen amlodipiinin huippupitoisuus
plasmassa
saavutetaan 6-12 tunnin kuluttua. Absoluuttisen hyötyosuuden on laskettu olevan 64-80 %. Ruoan
nauttiminen ei vaikuta amlodipiinin
hyötyosuuteen.
Jakautuminen
Jakautumistilavuus on noin 21 l/kg. In vitro -amlodipiinitutkimukset ovat osoittaneet, että noin 97,5 %
verenkierrossa olevasta lääkkeestä sitoutuu plasman proteiineihin.
Biotransformaatio
Amlodipiini metaboloituu suurelta osin (noin 90-prosenttisesti) maksassa inaktiivisiksi
metaboliiteiksi.
Eliminaatio
Amlodipiini eliminoituu
plasmasta kaksivaiheisesti, ja sen terminaalinen eliminaation puoliintumisaika
noin 30-50 tuntia. Vakaan tilan plasmapitoisuudet saavutetaan 7-8 vuorokauden jatkuvan käytön jälkeen.
Amlodipiinista kulkeutuu virtsaan 10 % kanta-aineena ja 60 % metaboliitteina.
Valsartaani
Imeytyminen
Suun kautta otetun valsartaaniannoksen jälkeen valsartaanin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2-4
tunnin kuluessa. Keskimääräinen absoluuttinen hyötyosuus on 23 %. Ruoka vähentää valsartaanialtistusta
(mitattuna AUC:llä) noin 40 % ja huippupitoisuuksia plasmassa (C
) noin 50 %, vaikka 8 tuntia annoksen
jälkeen ruokaa nauttineen ja paastonneen ryhmän valsartaanipitoisuudet ovat samanlaisia. AUC:n
vähenemiseen ei kuitenkaan liity kliinisesti
merkitsevää hoitotehon heikkenemistä, ja valsartaania voidaan
sen vuoksi ottaa joko ruuan kanssa tai ilman ruokaa.
Jakautuminen
Valsartaanin vakaan tilan jakautumistilavuus laskimoannon jälkeen on noin 17 litraa, mikä tarkoittaa sitä,
ettei valsartaani jakaudu laajalti kudoksiin. Valsartaani sitoutuu voimakkaasti seerumin proteiineihin
(94-97
%), pääasiassa seerumin albumiiniin.
Biotransformaatio
Valsartaani ei metaboloidu suuressa määrin, koska vain noin 20 % annoksesta havaitaan metaboliitteina.
Hydroksimetaboliittia,
joka on farmakologisesti inaktiivinen, on löydetty plasmasta alhaisina pitoisuuksina
(alle 10 % valsartaanin AUC:stä).
Eliminaatio
Valsartaanilla on multieksponentiaalinen hajoamiskinetiikka (t
½α
< 1 h ja t
½ß
noin 9 h). Valsartaani
eliminoituu pääasiallisesti muuttumattomana ensisijaisesti ulosteeseen (noin 83 % annoksesta) ja virtsaan
(noin 13 % annoksesta). Laskimoannon jälkeen valsartaanin plasmapuhdistuma on noin 2 l/h ja
munuaispuhdistuma 0,62 l/h (noin 30 % kokonaispuhdistumasta). Valsartaanin puoliintumisaika on kuusi
tuntia.
Hydroklooritiatsidi
Imeytyminen
Suun kautta otettu hydroklooritiatsidi imeytyy nopeasti (t
noin 2 tuntia). Keskimääräinen AUC-arvo
suurenee lineaarisesti ja suhteessa annokseen.
Ruokailulla on vähäinen kliininen
merkitys hydroklooritiatsidin imeytymiselle,
jos sitäkään. Suun kautta
otetun hydroklooritiatsidin
absoluuttinen biologinen
hyötyosuus on 70 %.
Jakautuminen
Näennäinen jakautumistilavuus on 4-8 l/kg. Verenkierrossa oleva hydroklooritiatsidi
sitoutuu 40-70-
prosenttisesti seerumin proteiineihin,
lähinnä albumiiniin.
Hydroklooritiatsidi
kertyy myös erytrosyytteihin,
joissa sen pitoisuus on noin kolminkertainen verrattuna plasmapitoisuuksiin.
Biotransformaatio
Hydroklooritiatsidi
eliminoituu lähinnä muuttumattomana yhdisteenä.
Eliminaatio
Hydroklooritiatsidin eliminaation
terminaalinen puoliintumisaika plasmasta on keskimäärin 6-15 tuntia.
Hydroklooritiatsidin kinetiikka ei muutu toistuvan annostelun yhteydessä ja kumuloituminen
on minimaalista
kerran päivässä annosteltaessa. Yli 95 % imeytyneestä hydroklooritiatsidiannoksesta erittyy kanta-aineen
muodossa virtsaan. Lääke eliminoituu
munuaisteitse sekä passiivisesti suodattumalla että
munuaistubuluksissa tapahtuvan aktiivisen erityksen avulla.
Erikoisryhmät
Lapsipotilaat (alle 18-vuotiaat)
Lapsipotilaista ei ole farmakokineettisiä tietoja.
Iäkkäät (65-vuotiaat tai vanhemmat)
Plasman huippupitoisuuksien saavuttamiseen kuluu sama aika nuorilla ja iäkkäillä potilailla. Iäkkäillä
potilailla amlodipiinin puhdistuma näyttää heikkenevän, mikä nostaa käyrän alapuolisen alueen (AUC)
arvoja ja pidentää eliminaation puoliintumisaikaa. Valsartaanin systeeminen AUC-keskiarvo on iäkkäillä 70
% suurempi kuin nuorilla, minkä vuoksi annosta nostettaessa on noudatettava varovaisuutta.
Iäkkäillä systeeminen altistus valsartaanille on hieman suurentunut nuoriin verrattuna, mutta tällä ei ole
osoitettu olevan kliinistä merkitystä.
Rajalliset tiedot viittaavat siihen, että hydroklooritiatsidin
systeeminen puhdistuma on iäkkäillä (sekä
terveillä henkilöillä että hypertensiopotilailla) pienempi kuin terveillä nuorilla vapaaehtoisilla.
Koska nuoret ja iäkkäät sietävät kolmesta lääkeaineesta koostuvan yhdistelmähoidon yhtä hyvin, normaaleja
annostuksia suositellaan käytettäväksi (ks. kohta 4.2).
Munuaisten vajaatoiminta
Munuaisten vajaatoiminta ei vaikuta merkitsevästi amlodipiinin farmakokinetiikkaan. Kuten voidaan odottaa
yhdisteeltä, jossa munuaispuhdistuman osuus on vain 30 % plasman kokonaispuhdistumasta,
munuaistoiminnan
ja systeemisen valsartaanialtistuksen välillä ei ole korrelaatiota.
Lievää ja kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat voivat siksi saada tavanomaisen aloitusannoksen
(ks. kohdat 4.2 ja 4.4).
Munuaisten vajaatoiminnassa hydroklooritiatsidin
keskimääräiset plasman huippupitoisuudet ja AUC-arvo
ovat suurentuneet ja erittyminen virtsaan on hidastunut. Lievästä tai kohtalaisesta munuaisten
vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla on havaittu hydroklooritiatsidin
AUC-arvon kolminkertaistuneen.
Vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla on todettu AUC:n suurentuneen
kahdeksankertaiseksi. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz -hoito on vasta-aiheista, jos
potilaalla on vaikeaa munuaisten vajaatoiminta tai anuria tai jos potilas saa dialyysihoitoa (ks. kohta kohta
4.3).
Maksan vajaatoiminta
Kliinistä tietoa amlodipiinin
antamisesta maksan vajaatoimintapotilaille on hyvin vähän. Maksan
vajaatoimintaa sairastavilla potilailla
amlodipiinin puhdistuma on pienentynyt, minkä vuoksi AUC lisääntyy
skimäärin lievää tai kohtalaista kroonista maksasairautta sairastavien potilaiden
valsartaanialtistus (mitattuna AUC-arvoilla) on kaksi kertaa suurempi kuin terveillä vapaaehtoisilla (iän,
sukupuolen ja painon suhteen samanlaisilla verrokeilla). Valsartaanikomponentin vuoksi
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandozin käyttö on vasta-aiheista potilaille,
joilla on maksan
vajaatoiminta (katso kohdat 4.2 ja 4.3).
5.3
Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Amlodipiini/Valsartaani/Hydroklooritiatsidi
Amlodipiinilla,
valsartaanilla, hydroklooritiatsidilla,
valsartaanin ja hydroklooritiatsidin
yhdistelmällä,
amlodipiinin
ja valsartaanin yhdistelmällä sekä amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin
yhdistelmällä (Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz) useilla eläinlajeilla
tehdyissä prekliinistä
turvallisuutta selvittävissä erilaisissa tutkimuksissa ei todettu viitteitä systeemisestä tai
kohdeelintoksisuudesta, joka vaikuttaisi haitallisesti Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandozin
kliiniseen käyttöön ihmisellä.
Amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin yhdistelmää tutkittiin rotilla enintään 13 viikkoa
kestäneissä prekliinisissä turvallisuustutkimuksissa. Kuten osattiin odottaa, yhdistelmä aiheutti veren
punasolumassan pienenemistä (erytrosyytit, hemoglobiini, hematokriitti ja retikulosyytit),
seerumin
ureapitoisuuden suurenemista, seerumin kreatiniinipitoisuuden suurenemista, seerumin kaliumpitoisuuden
suurenemista, munuaisten jukstaglomerulaarista (JG) hyperplasiaa ja rotan rauhasmahan fokaalista eroosiota.
Kaikki nämä muutokset korjautuivat 4 viikon toipumisjakson
jälkeen, ja kaikkien niiden katsottiin olevan korostuneita farmakologisia vaikutuksia.
Yhdistelmän amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi
geenitoksisuutta tai karsinogeenisuutta ei tutkittu,
koska näiden pitkään markkinoilla olleiden valmisteiden välisistä yhteisvaikutuksista ei ollut viitteitä.
Amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin geenitoksisuus ja karsinogeenisuus on kuitenkin tutkittu
erikseen, eikä tällaisia vaikutuksia ole havaittu.
Amlodipiini
Lisääntymistoksisuus
Rotilla ja hiirillä
tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa havaittiin synnytyksen viivästymistä,
synnytyksen pidentymistä ja poikasten eloonjäännin heikkenemistä, kun käytetyt annokset olivat noin 50-
kertaiset ihmiselle suositeltuun enimmäisannokseen (mg/kg) nähden.
Hedelmällisyyden heikkeneminen
Amlodipiinia saaneiden rottien (urokset 64 vuorokautta ja naaraat 14 vuorokautta ennen parittelua)
hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia ei esiintynyt, kun käytetyt annokset olivat enintään 10 mg
amlodipiinia/kg/vrk (noin 8* kertaa ihmiselle suositeltu ihon pinta-alaan perustuva [mg/m
] enimmäisannos
10 mg). Toisessa rotilla tehdyssä tutkimuksessa, jossa uroksille annettiin amlodipiinibesilaattia 30 päivän
ajan ja käytetyt annokset olivat verrannolliset ihmisen elimistön pinta-alaan (mg/m
) perustuvaan annokseen,
todettiin follikkelia
stimuloivan hormonin ja testosteronin pitoisuuden plasmassa pienentyneen samoin kuin
siemennesteen tiheyden ja kypsien spermatidien ja Sertolin solujen lukumäärän vähentyneen.
Karsinogeenisuus, mutageenisuus
Rotilla ja hiirillä, jotka saivat amlodipiinia ravinnon mukana 2 vuoden ajan pitoisuuksilla, joiden laskettiin
vastaavan 0,5, 1,25 ja 2,5 mg/kg/vrk vuorokausiannostasoa, karsinogeenisuutta ei todettu. Suurin annos
(hiirillä
vastaava kuin ja rotilla 2-kertainen* suurimpaan suositeltuun ihon pinta-alaan
perustuvaan [mg/m
] 10 mg:n hoitoannokseen nähden) oli lähellä suurinta siedettyä annosta hiirillä,
mutta ei rotilla.
Mutageenisuustutkimuksissa ei ilmennyt lääkkeeseen liittyviä vaikutuksia geeneissä eikä kromosomeissa.
*Perustuu potilaan painoon 50 kg
Valsartaani
Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta,
karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset
eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.
Rotalla emolle toksiset annokset (600 mg/kg/vrk) tiineyden viimeisten päivien ja imetyksen aikana johtivat
poikasten eloonjäämisprosentin pienenemiseen, poikasten painonnousun vähenemiseen ja niiden kehityksen
(ulkokorvien ja korvakäytävän aukeaminen) viivästymiseen (ks. kohta 4.6). Nämä rotalle annetut annokset
(600 mg/kg/vrk) ovat mg/m
-vertailussa noin 18 kertaa ihmisen suurimpien suositusannosten suuruisia
(laskelmissa oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan paino 60 kg).
Ei-kliinisissä turvallisuustutkimuksissa suuret valsartaaniannokset (200–600 mg/kg) johtivat rotilla veren
punasoluarvojen (punasolut, hemoglobiini,
hematokriitti) pienenemiseen ja munuaisten hemodynamiikassa
havaittaviin muutoksiin (hieman suurentunut veren ureatyppipitoisuus, urosten munuaistubulusten
hypoplasia ja basofilia). Nämä rotalle annetut annokset (200–600 mg/kg/vrk) ovat mg/m
-vertailussa noin 6
ja 18 kertaa ihmisen suurimpien suositusannosten suuruisia (laskelmissa
oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan paino 60 kg).
Marmoseteilla todettiin vertailukelpoisilla
annoksilla samankaltaisia, joskin vaikeampia muutoksia etenkin
munuaisissa, joissa muutokset johtivat nefropatiaan, mukaan lukien veren ureatyppi- ja kreatiniiniarvojen
suurenemiseen.
Molemmilla lajeilla todettiin myös munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofiaa. Kaikkien
muutosten katsottiin johtuvan valsartaanin farmakologisista vaikutuksista, sillä lääke aiheuttaa etenkin
marmoseteilla pitkittynyttä hypotensiota. Ihmisen terapeuttisia valsartaaniannoksia käytettäessä
munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofialla ei nähtävästi ole lainkaan merkitystä.
6.
FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1
Apuaineet
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Tabletin ydin
Mikrokiteinen selluloosa
Krospovidoni (tyyppi A)
Vedetön kolloidinen
piidioksidi
Magnesiumstearaatti
Päällyste
Hypromelloosi (tyyppi 2910)
Titaanidioksidi
(E 171)
Makrogoli 4000
Talkki
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit
Tabletin ydin
Mikrokiteinen selluloosa
Krospovidoni (tyyppi A)
Vedetön kolloidinen
piidioksidi
Magnesiumstearaatti
Päällyste
Hypromelloosi (tyyppi 2910)
Makrogoli 4000
Talkki
Titaanidioksidi
(E 171)
Keltainen rautaoksidi (E 172)
Punainen rautaoksidi (E 172)
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
Tabletin ydin
Mikrokiteinen selluloosa
Krospovidoni (tyyppi A)
Vedetön kolloidinen
piidioksidi
Magnesiumstearaatti
Päällyste
Hypromelloosi (tyyppi 2910)
Makrogoli 4000
Talkki
Titaanidioksidi
(E 171)
Keltainen rautaoksidi (E 172)
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
Tabletin ydin
Mikrokiteinen selluloosa
Krospovidoni (tyyppi A)
Vedetön kolloidinen
piidioksidi
Magnesiumstearaatti
Päällyste
Hypromelloosi (tyyppi 2910)
Makrogoli 4000
Talkki
Keltainen rautaoksidi (E 172)
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit
Tabletin ydin
Mikrokiteinen selluloosa
Krospovidoni (tyyppi A)
Vedetön kolloidinen
piidioksidi
Magnesiumstearaatti
Päällyste
Hypromelloosi (tyyppi 2910)
Makrogoli 4000
Talkki
Keltainen rautaoksidi (E 172)
6.2
Yhteensopimattomuudet
Ei oleellinen.
6.3
Kestoaika
2 vuotta
6.4
Säilytys
Säilytä alle 30
Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.
6.5
Pakkaustyyppi ja pakkauskoot
PVC/PVDC-Alu läpipainokakkaukset.
Pakkauskoot: 14, 28, 30, 56, 60, 90, 98, tai 100 kalvopäällysteistä tablettia.
280 tabletin monipakkaukset, joissa 20 kartonkipakkausta, joissa kussakin 14 tablettia.
PVC/PVDC-Alu yksittäisannosläpipainopakkaukset.
Pakkauskoot: 28x1, 56x1, 98x1 tai 280x1 kalvopäällysteistä tablettia.
280 tabletin monipakkaukset, joissa 4 kartonkipakkausta, joissa kussakin 70 tablettia.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
6.6
Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet
Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.
7.
MYYNTILUVAN HALTIJA
Sandoz A/S
Edvard Thomsens Vej 14
2300 Kööpenhamina S
Tanska
8.
MYYNTILUVAN NUMEROT
5 mg/160 mg/12,5 mg:
35818
10 mg/160 mg/12,5 mg:
35819
5 mg/160 mg/25 mg:
35820
10 mg/160 mg/25 mg:
35821
10 mg/320 mg/25 mg:
35822
9.
MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
10.
TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
27.05.2019
1.
LÄKEMEDLETS NAMN
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter
2.
KVALITATIV OCH KVANTITATIV SAMMANSÄTTNING
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter
Varje filmdragerad tablett innehåller 5 mg amlodipin (som amlodipinbesilat),
160 mg valsartan och 12,5 mg
hydroklortiazid.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter
Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 160 mg valsartan och 12,5 mg
hydroklortiazid.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter
Varje filmdragerad tablett innehåller 5 mg amlodipin (som amlodipinbesilat),
160 mg valsartan och 25 mg
hydroklortiazid.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter
Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 160 mg valsartan och 25 mg
hydroklortiazid.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter
Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 320 mg valsartan och 25 mg
hydroklortiazid
För fullständig förteckning över hjälpämnen, se avsnitt 6.1.
3.
LÄKEMEDELSFORM
Filmdragerad tablett
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter
Vita, ovala, bikonvexa tabletter med fasad kant, präglade med ”NVR” på ena sidan och ”VCL” på andra
sidan.
Längd: ca 15 mm.
Bredd: ca 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter
Blekgula, ovala, bikonvexa tabletter med fasad kant, präglade med ”NVR” på ena sidan och ”VDL” på andra
sidan.
Längd: ca 15 mm.
Bredd: ca 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter
Gula, ovala, bikonvexa tabletter med fasad kant, präglade med ”NVR” på ena sidan och ”VEL” på andra
sidan.
Längd: ca 15 mm.
Bredd: ca 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter
Brungula, ovala, bikonvexa tabletter med fasad kant, präglade med ”NVR” på ena sidan och ”VHL” på andra
sidan.
Längd: ca 15 mm.
Bredd: ca 5,9 mm.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter
Brungula, ovala, bikonvexa tabletter med fasad kant, präglade med ”NVR” på ena sidan och ”VFL” på andra
sidan.
Längd: ca 19 mm.
Bredd: ca 7,5 mm.
4.
KLINISKA UPPGIFTER
4.1
Terapeutiska indikationer
Behandling av essentiell hypertoni, som substitutionsbehandling,
hos vuxna patienter vars blodtryck adekvat
kontrolleras med en kombination av amlodipin, valsartan och hydroklortiazid
(HCT), tagna antingen som
enskilda komponenter eller som en enskild komponent och en fast kombination av två komponenter.
4.2
Dosering och administreringssätt
Dosering
Rekommenderad dos av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz är en tablett dagligen, som tas
helst på morgonen.
Före byte till Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz bör patienter kontrolleras på stabila doser av
delkomponenterna som tas samtidigt. Dosen av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz bör
baseras på doserna av de enskilda beståndsdelarna i kombinationen vid tidpunkten för byte.
Den högsta rekommenderade dosen Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz är 10 mg/320 mg/25
Särskilda patientgrupper
Nedsatt njurfunktion
Beroende på innehållet av hydroklortiazid
är Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
kontraindicerat för användning hos patienter med anuri (se avsnitt 4.3) och hos patienter med svårt nedsatt
njurfunktion (glomerulär filtrationshastighet (GFR) <30 ml/min/1,73
) (se avsnitt 4.3, 4.4 och 5.2).
Ingen justering av den initiala dosen krävs för patienter med lätt till måttligt nedsatt njurfunktion (se avsnitt
4.4 och 5.2).
Nedsatt leverfunktion
Beroende på innehållet av valsartan är Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz kontraindicerat hos
patienter med svårt nedsatt leverfunktion (se avsnitt 4.3). För patienter med lätt till måttligt nedsatt
leverfunktion utan gallstas skall dosen valsartan inte överstiga 80 mg och därför är inte
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz lämpligt för denna patientgrupp (se avsnitt 4.3, 4.4 och
5.2). Någon dosrekommendation med amlodipin för patienter med mild till måttligt nedsatt leverfunktion har
inte fastställts. När man växlar hypertonipatienter (se avsnitt 4.1) med nedsatt leverfunktion till
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz, ska den lägsta tillgängliga dosen av fasta kombinationen
användas.
Hjärtsvikt och kranskärlssjukdom
Det finns begränsad erfarenhet av användning av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid,
särskilt vid den
maximala dosen, hos patienter med hjärtsvikt och kranskärlssjukdom. Försiktighet rekommenderas hos
patienter med hjärtsvikt och kranskärlssjukdom, särskilt vid den maximala dosen av amlodipin/valsartan/
hydroklortiazid,
10 mg/320 mg/25 mg.
Äldre (≥65 år)
Försiktighet, inklusive mer frekvent övervakning av blodtryck, rekommenderas hos äldre patienter, särskilt
vid den maximala dosen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid,
10 mg/320 mg/25 mg, eftersom tillgängliga
data i denna patientpopulation är begränsade. När man växlar äldre hypertonipatienter (se avsnitt 4.1) till
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz, ska den lägsta tillgängliga dosen av fasta kombinationen
användas.
Pediatrisk population
Det finns ingen relevant användning av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz i den pediatriska
populationen (patienter under 18 års ålder) vid indikationen essentiell hypertoni.
Administreringssätt
Oral användning.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz kan tas med eller utan mat.
Tabletterna bör sväljas hela med lite vatten, vid samma tidpunkt på dagen och helst på morgonen.
4.3
Kontraindikationer
Överkänslighet mot de aktiva substanserna, mot andra sulfonamidderivat, mot dihydropyridinderivat
eller mot något hjälpämne, som anges i avsnitt 6.1.
Andra och tredje trimestern av graviditet (se avsnitt 4.4 och 4.6).
Nedsatt leverfunktion, biliär cirros eller gallstas.
Gravt nedsatt njurfunktion (glomerulär filtrationshastighet <30 ml/min/1,73 m
), anuri och patienter som
genomgår dialys.
Samtidig användning av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz och läkemedel som
innehåller aliskiren är kontraindicerad hos patienter med diabetes mellitus eller nedsatt njurfunktion
(GFR <60 ml/min/1,73
) (se avsnitt 4.5 och 5.1).
Behandlingsresistent hypokalemi, hyponatremi, hyperkalcemi och symtomatisk hyperurikemi.
Svår hypotoni.
Chock (inklusive kardiogen chock).
Utflödeshinder i vänster kammare (t ex hypertrofisk obstruktiv kardiomyopati och höggradig
aortastenos).
Hemodynamiskt instabil hjärtsvikt efter akut hjärtinfarkt.
4.4
Varningar och försiktighet
Säkerhet och effekt av amlodipin vid hypertensiv kris har inte fastställts.
Patienter med natriumförluster och/eller dehydrerade patienter
Överdriven hypotoni, inklusive ortostatisk hypotension, sågs hos 1,7 % av patienterna som behandlades med
den högsta dosen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
(10 mg/320 mg/25 mg) jämfört med 1,8 % för
patienter med valsartan/hydroklortiazid
(320 mg/25 mg), 0,4 % av patienter med amlodipin/valsartan (10
mg/320 mg) och 0,2 % av patienter med hydroklortiazid/amlodipin
(25 mg/10 mg) i en kontrollerad studie på
patienter med måttlig till svår okomplicerad hypertoni.
Hos patienter med natriumförluster och/eller dehydrerade patienter, t ex de som får höga doser diuretika, kan
symtomatisk hypotoni uppträda efter påbörjad behandling med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid.
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz bör endast användas efter korrigering för eventuell, redan
befintlig natrium-och/eller vätskebrist.
Om kraftig hypotoni inträffar med Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz skall patienten placeras
i ryggläge och om nödvändigt ges intravenös infusion av vanlig saltlösning. Behandlingen kan fortsätta så
snart blodtrycket stabiliserats.
Elektrolytförändringar i serum
Amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
I den kontrollerade studien av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid, balanserade de motverkande effekterna
av valsartan 320 mg och hydroklortiazid 25 mg varandra ungefär på serumkalium hos många patienter. Hos
andra patienter kan den ena eller den andra effekten vara dominerande. Periodiska bestämningar av
serumelektrolyter för att upptäcka eventuell elektrolytobalans bör utföras med lämpliga mellanrum.
Regelbunden bestämning av serumelektrolyter och särskilt kalium, bör utföras med lämpliga mellanrum för
att upptäcka eventuell elektrolytobalans, särskilt hos patienter med andra riskfaktorer såsom nedsatt
njurfunktion,
behandling med andra läkemedel eller anamnes på tidigare elektrolytobalans.
Valsartan
Samtidig medicinering med kaliumtillägg, kaliumsparande diuretika, saltersättningar innehållande kalium
eller andra medel som kan höja kaliumnivåerna (heparin etc.) rekommenderas inte. Övervakning av
kaliumnivåerna bör ske vid behov.
Hydroklortiazid
Behandling med Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz bör endast påbörjas efter korrigering för
hypokalemi och eventuell samtidig hypomagnesemi. Tiaziddiuretika kan påskynda nydebuterande
hypokalemi eller förvärra redan existerande hypokalemi. Tiaziddiuretika
ska ges med försiktighet till
patienter med tillstånd som innebär ökad kaliumförlust, till exempel saltförlorande nefropati och prerenalt
(kardiogent) nedsatt njurfunktion. Om hypokalemi utvecklas under hydroklortiazidbehandling bör
behandling med Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz avbrytas tills kaliumbalansens
korrigering är stabil.
Tiaziddiuretika kan påskynda nydebuterande hyponatremi och hypokloremisk alkalos eller förvärra redan
existerande hyponatremi. Hyponatremi, åtföljt av neurologiska symtom (illamående, progressiv förvirring,
apati) har observerats. Behandling med hydroklortiazid
bör endast påbörjas efter korrigering av tidigare
hyponatremi. Vid allvarlig eller snabb utveckling av hyponatremi under behandling med
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz, bör behandlingen avbrytas tills normalisering av
natremin.
Alla patienter som får tiaziddiuretika bör regelbundet övervakas med avseende på rubbningar i
elektrolytbalansen, särskilt kalium, natrium och magnesium.
Nedsatt njurfunktion
Tiaziddiuretika kan framkalla azotemi hos patienter med kronisk njursjukdom. När
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz används hos patienter med nedsatt njurfunktion
rekommenderas regelbunden övervakning av serumelektrolyter (inklusive kalium), kreatinin- och
urinsyranivån i serum. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är kontraindicerat hos patienter
med gravt nedsatt njurfunktion,
anuri eller som genomgår dialys (se avsnitt 4.3).
Ingen dosjustering av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är nödvändig till patienter med mild
till måttligt nedsatt njurfunktion (glomerulär filtrationshastighet ≥30 ml/min/1,73 m
Njurartärstenos
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz bör användas med försiktighet för att behandla hypertoni
på patienter med unilateral eller bilateral njurartärstenos eller stenos vid en kvarvarande njure eftersom urea i
blodet och serumkreatinin kan öka hos dessa patienter.
Njurtransplantation
Det finns ännu ingen erfarenhet avseende säkerheten hos amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
hos patienter
som nyligen har genomgått njurtransplantation.
Nedsatt leverfunktion
Valsartan elimineras till största delen oförändrat via gallan. Amlodipins halveringstid är förlängd och AUC-
värdena är högre hos patienter med nedsatt leverfunktion. Inga dosrekommendationer har fastställts. Hos
patienter med lätt till måttligt nedsatt leverfunktion utan gallstas, är den högsta rekommenderade dosen av
valsartan 80 mg och därför är inte Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz lämpligt för denna
patientgrupp (se avsnitt 4.2, 4.3 och 5.2).
Angioödem
Angioödem, inklusive svullnad i struphuvudet och stämbanden, vilket orsakar luftvägsobstruktion och/eller
svullnad av ansikte, läppar, svalg och/eller tunga, har rapporterats hos patienter behandlade med valsartan.
Några av dessa patienter hade tidigare upplevt angioödem med andra läkemedel, inklusive ACE-hämmare.
Behandling med Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz bör avbrytas omedelbart hos patienter
som utvecklar angioödem och ska inte ges på nytt.
Hjärtsvikt och kranskärlssjukdom/genomgången hjärtinfarkt
Som en följd av hämningen av renin-angiotensin-aldosteronsystemet kan förändringar i njurfunktionen
förväntas hos känsliga patienter. Hos patienter med svår hjärtsvikt, vars njurfunktion kan vara beroende av
aktiviteten hos renin-angiotensin-aldosteronsystemet, har behandling med ACE- hämmare och
angiotensinreceptorantagonister orsakat oliguri och/eller progressiv azotemi samt (i sällsynta fall) akut
njursvikt och/eller dödsfall. Liknande utfall har rapporterats med valsartan.
Utvärdering av patienter med hjärtsvikt eller efter hjärtinfarkt ska alltid omfatta bedömning av njurfunktion.
I en placebokontrollerad långtidsstudie (PRAISE-2) av amlodipin på patienter med NYHA (New York Heart
Association Classification) hjärtsvikt klass III och IV av icke-ischemisk etiologi rapporterades ökad
förekomst av lungödem med amlodipin,
trots att det inte var någon väsentlig skillnad i förekomsten av
förvärrad hjärtsvikt, jämfört med placebo.
Kalciumantagonister, inklusive amlodipin,
ska användas med försiktighet av patienter med kronisk
hjärtinsufficiens eftersom det kan öka risken för framtida kardiovaskulära händelser och mortalitet.
Försiktighet rekommenderas hos patienter med hjärtsvikt och kranskärlssjukdom, särskilt vid den maximala
dosen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid,
10 mg/320 mg/25 mg, eftersom tillgängliga data i dessa
patientgrupper är begränsad.
Aorta- och mitralisstenos
Som vid alla andra kärlvidgande medel skall särskild försiktighet iakttas hos patienter med mitralisstenos
eller betydande aortastenos som inte är höggradig.
Graviditet
Behandling med angiotensin II-antagonister bör inte påbörjas under graviditet. Om inte fortsatt behandling
med angiotensin II-antagonister anses nödvändig, bör patienter som planerar graviditet, erhålla alternativ
behandling där säkerhetsprofilen är väl dokumenterad för användning under graviditet. Vid konstaterad
graviditet bör behandling med angiotensin II-antagonister avbrytas direkt och, om lämpligt, bör en alternativ
behandling påbörjas (se avsnitt 4.3 och 4.6).
Primär hyperaldosteronism
Patienter med primär hyperaldosteronism bör ej behandlas med angiotensin II-antagonisten valsartan,
eftersom deras renin-angiotensinsystem inte är aktiverat. Därför rekommenderas inte
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz i denna population.
Systemisk lupus erythematosus
Tiaziddiuretika,
däribland hydroklortiazid,
har rapporterats förvärra eller aktivera systemisk lupus
erythematosus.
Andra metabola störningar
Tiaziddiuretika,
däribland hydroklortiazid,
kan förändra glukostoleransen och höja serumnivån av kolesterol,
triglycerider och urinsyra. Hos patienter med diabetes kan dosjustering av insulin eller orala
blodglukossänkande medel krävas.
På grund av innehållet av hydroklortiazid
är Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
kontraindicerat vid symtomatisk hyperurikemi. Hydroklortiazid kan höja serumnivån av urinsyra på grund av
reducerad clearance av urinsyra och kan orsaka eller förvärra hyperurikemi samt orsaka urinsyregikt hos
känsliga patienter.
Tiazider minskar kalciumutsöndringen i urinen och kan ge en intermittent och lätt förhöjning av kalcium i
serum utan några kända störningar i kalciummetabolismen. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz är kontraindicerat hos patienter med hyperkalcemi och bör endast användas efter korrigering av en på
förhand existerande hyperkalcemi. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz ska sättas ut om
hyperkalcemi utvecklas under behandlingen. Serumnivåerna av kalcium bör regelbundet kontrolleras under
behandling med tiazider. Påtaglig hyperkalcemi kan vara belägg för dold hyperparatyreos. Tiazider ska
utsättas innan test på parathyreoideafunktionen utföres.
Fotosensitivitet
Fall av fotosensitivitetsreaktioner har rapporterats för tiaziddiuretika (se avsnitt 4.8). Om
fotosensitivetsreaktioner inträffar rekommenderas att avbryta behandlingen med
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz. Om det anses nödvändigt att återinsätta det diuretiska
läkemedlet bör de exponerade ytorna skyddas för sol och artificiellt UVA.
Akut trångvinkelglaukom
Hydroklortiazid,
som är en sulfonamid, har associerats med en idiosynkratisk reaktion som leder till akut
övergående myopi (närsynthet) och akut trångvinkelglaukom. Symtomen innefattar akut insättande
försämring av synskärpan eller okulär smärta och inträffar vanligen inom löpet av timmar till en vecka från
behandlingsstart. Obehandlad akut trångvinkelglaukom
kan leda till permanent synförlust.
Den primära behandlingen är att sätta ut hydroklortiazid så snabbt som möjligt. Omedelbar medicinsk eller
kirurgisk behandling kan behöva övervägas om det intraokulära trycket förblir okontrollerat. Patienter med
tidigare sulfonamid- eller penicillinallergi kan ha högre risk för att utveckla akut trångvinkelglaukom.
Allmänt
Försiktighet ska iakttas hos patienter som tidigare har visat överkänslighet mot andra angiotensin II-
antagonister. Patienter med allergi och astma har större sannolikhet att få överkänslighetsreaktioner mot
hydroklortiazid.
Äldre (≥65 år)
Försiktighet, inklusive mer frekvent övervakning av blodtryck, rekommenderas hos äldre patienter, särskilt
vid den maximala dosen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid,
10 mg/320 mg/25 mg, eftersom tillgängliga
data i denna patientpopulation är begränsade.
Dubbel blockad av renin-angiotensin-aldosteronsystemet (RAAS)
Det har visats att samtidig användning av ACE-hämmare, angiotensin II-receptorblockerare eller aliskiren
ökar risken för hypotoni, hyperkalemi och nedsatt njurfunktion (inklusive akut njursvikt). Dubbel blockad av
RAAS genom kombinerad användning av ACE-hämmare, angiotensin II- receptorblockerare eller aliskiren
rekommenderas därför inte (se avsnitt 4.5 och 5.1).
Om det anses vara absolut nödvändigt med dubbel blockad får detta endast utföras under övervakning av en
specialist och patienten ska stå under regelbunden, noggrann övervakning av njurfunktion,
elektrolyter och
blodtryck. ACE-hämmare och angiotensin II-receptorblockerare bör inte användas samtidigt hos patienter
med diabetesnefropati.
Icke-melanom hudcancer
En ökad risk för icke-melanom hudcancer (NMSC) [basalcellscancer (BCC) och skivepitelcancer (SCC)] vid
exponering för ökande kumulativ dos av hydroklortiazid har setts i två epidemiologiska
studier som baserats
på det danska nationella cancerregistret. Fotosensibiliserande effekter av hydroklortiazid
kan fungera som en
möjlig mekanism för NMSC.
Patienter som tar hydroklortiazid ska informeras om risken för NMSC och rådas att regelbundet kontrollera
om nya lesioner uppkommit på huden, och genast rapportera alla misstänkta hudlesioner. Patienter bör
rekommenderas möjliga förebyggande åtgärder såsom begränsad exponering för solljus och UV-strålar och,
vid exponering, tillräckligt
skydd för att minimera risken för hudcancer. Misstänkta hudlesioner ska genast
undersökas och undersökning ska eventuellt inbegripa histologiska undersökningar av biopsier.
Användningen av hydroklortiazid
kan också behövas övervägas på nytt för patienter som tidigare drabbats av
NMSC (se även avsnitt 4.8).
4.5
Interaktioner med andra läkemedel och övriga interaktioner
Inga formella interaktionsstudier mellan läkemedel har utförts med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid. Det
innebär att bara information om läkemedelsinteraktioner, som är kända för de enskilda aktiva substanserna
finns i detta avsnitt.
Det är dock viktigt att beakta att amlodipin/valsartan/hydroklortiazid kan öka den blodtryckssänkande
effekten av andra antihypertensiva läkemedel.
Samtidig användning rekommenderas inte
Enskild
komponent
Kända interaktioner
med följande medel
Effekt av interaktioner med andra läkemedel
Valsartan och
hydroklortiazid
Litium
Reversibla ökningar av litiumkoncentrationerna i serum
samt toxicitet har rapporterats vid samtidig användning
av litium och ACE-hämmare, angiotensin II-
antagonister, inklusive valsartan eller tiazider. Eftersom
njurclearance av litium reduceras av tiazider kan risken
för litiumtoxicitet
förmodligen ökas ytterligare med
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz.
Därför rekommenderas noggrann kontroll av
litiumnivåerna i serum vid samtidig användning.
Valsartan
Kaliumsparande
diuretika,
kaliumtillägg,
saltersättningar som
innehåller kalium och
andra substanser som
kan öka
kaliumnivåerna
Om ett läkemedel som påverkar kaliumnivåerna anses
nödvändigt i kombination med valsartan är frekvent
kontroll av kaliumnivåerna i plasma tillrådlig.
Amlodipin
Grapefrukt eller
grapefruktjuice
Administrering av amlodipin med grapefrukt eller
grapefruktjuice rekommenderas inte eftersom
biotillgängligheten
kan öka hos vissa patienter, vilket
resulterar i ökade blodtryckssänkande effekter.
Försiktighet krävs vid samtidig användning
Enskild
komponent
Kända interaktioner
med följande medel
Effekt av interaktioner med andra läkemedel
Amlodipin
CYP3A4-hämmare
(t ex ketokonazol,
itrakonazol och
ritonavir)
Samtidig användning av amlodipin med starka eller
måttliga CYP34-hämmare (proteashämmare,
azolantimykolytika,
makrolider så som erytromycin
eller klaritromycin, verapamil eller diltiazem) kan ge
upphov till signifikanta ökningar i exponering av
amlodipin. De kliniska effekterna av dessa
farmakokinetiska variationer kan vara mer uttalad hos
äldre. Klinisk övervakning och dosjusteringar kan
därför vara nödvändigt.
CYP3A4-inducerare
(antikonvulsiva
t ex
karbamazepin,
fenobarbital, fenytoin,
fosfenytoin, primidon],
rifampicin och
Hypericum perforatum
Johannesört])
Vid samtidig användning av kända inducerare av
CYP3A4 kan plasmakoncentrationen av amlodipin
variera. Därför ska blodtrycket övervakas och
dosjustering övervägas både under och efter samtidig
medicinering, särskilt med starka inducerare av
CYP3A4 (t.ex. rifampicin, hypericum perforatum).
Simvastatin
Samtidig administrering av multipla doser av 10 mg
amlodipin med 80 mg simvastatin resulterade i en 77 %
ökning i exponeringen av simvastatin jämfört med
simvastatin ensamt. Det rekommenderas att begränsa
dosen av simvastatin till 20 mg dagligen hos patienter
som behandlas med amlodipin.
Dantrolen (infusion)
Hos djur har letalt ventrikelflimmer och kardiovaskulär
kollaps observerats i samband med hyperkalemi efter
intravenös administrering av verapamil och dantrolen.
På grund av risken för hyperkalemi rekommenderas att
undvika samtidig administrering av
kalciumantagonister och amlodipin till patienter som är
känsliga för malign hypertermi och vid behandling av
malign hypertermi.
Valsartan och
hydroklortiazid
Icke-steroida
antiinflammatoriska
medel (NSAID),
inklusive
selektiva cyklooxygenas
2-hämmare (COX-2-
hämmare),
acetylsalicylsyra
(>3 g/dag) och
ickeselektiva
NSAID-medel
NSAID-medel kan minska den blodtryckssänkande
effekten av både angiotensin II-antagonister och
hydroklortiazid
när de ges samtidigt. Samtidig
användning av
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz och
NSAID-medel kan även leda till en förvärrad
njurfunktion och ökade serumkaliumnivåer. Vid
inledningen av sådan behandling rekommenderas
därför kontroll av njurfunktionen,
liksom adekvat
hydrering av patienten.
Valsartan
Hämmare av
transportproteinet för
upptag (rifampicin,
ciklosporin) eller
transportproteinet för
utflöde (ritonavir)
Resultaten av en undersökning in vitro med human
levervävnad indikerar att valsartan är ett substrat för
transportproteinet OATP1B1 för upptag i levern och för
transportproteinet MRP2 för hepatiskt utflöde. Samtidig
administrering av hämmare av transportproteinet för
upptag (rifampicin, ciklosporin) eller transportproteinet
för utflöde (ritonavir) kan öka den systemiska
exponeringen för valsartan.
Enskild
komponent
Kända interaktioner
med följande medel
Effekt av interaktioner med andra läkemedel
Hydroklortiazid
Alkohol, barbiturater
eller narkotika
Samtidig administrering av tiaziddiuretika med ämnen
som också har en blodtryckssänkande effekt (t ex
genom att minska sympatiska centrala nervsystemet
eller direkt vasodilatation) kan potentiera ortostatisk
hypotoni.
Amantadin
Tiazider, däribland hydroklortiazid,
kan öka risken
för biverkningar orsakade av amantadin.
Antikolinerga medel
och andra läkemedel
som påverkar gastrisk
motilitet
Biotillgängligheten för diuretika av tiazidtyp kan ökas
av antikolinerga medel (t ex atropin, biperiden),
förmodligen beroende på minskad gastrointestinal
motilitet och förlångsammad magtömningshastighet.
Omvänt kan man förmoda att peristaltikfrämjande
läkemedel såsom cisaprid kan minska
biotillgängligheten
av tiaziddiuretika.
Diabetesmedel (t ex
insulin och perorala
antidiabetika)
Tiazider kan förändra glukostoleransen. Dosjustering
av diabetesmedlet kan vara nödvändig.
Metformin
Metformin ska användas med försiktighet på grund av
risken för laktatacidos, möjligen framkallad av
hydroklortiazidinducerad funktionell njursvikt.
Betareceptorblockerare
och diazoxid
Samtidig användning av tiaziddiuretika, däribland
hydroklortiazid,
med betareceptorblockerare kan öka
risken för hyperglykemi. Tiaziddiuretika,
däribland
hydroklortiazid,
kan förstärka den hyperglykemiska
effekten av diazoxid.
Ciclosporin
Samtidig behandling med ciklosporin kan öka risken
för hyperurikemi och komplikationer av gikttyp.
Cytotoxiska medel
Tiazider, däribland hydroklortiazid,
kan minska den
renala utsöndringen av cytotoxiska medel (t ex
cyklofosfamid, metotrexat) och potentiera deras
myelosuppressiva effekt.
Digitalisglykosider
Tiazidinducerad hypokalemi eller hypomagnesemi
kan uppträda som biverkningar och öka risken för
digitalisinducerade hjärtarytmier.
Jodkontrastmedel
Vid diuretikainducerad dehydrering finns en ökad
risk för akut njursvikt särskilt med höga doser av
jodprodukter. Rehydrering av dessa patienter bör ske
före administrering.
Jonbytarhartser
(Resiner)
Absorptionen av tiaziddiuretika,
inklusive
hydroklortiazid,
minskar i närvaro av kolestyramin
eller kolestipol. Detta kan resultera i subterapeutiska
effekter av tiaziddiuretika. Emellertid, att ge dosen av
hydroklortiazid
och resiner åtskilt, så att
hydroklortiazid
ges minst 4 timmar före eller
4-6 timmar efter administrering av resiner, kan
eventuellt minimera interaktionen.
Enskild
komponent
Kända interaktioner
med följande medel
Effekt av interaktioner med andra läkemedel
Läkemedel som
påverkar
nivån av serumkalium
Den hypokalemiska effekten av hydroklortiazid
ökas av samtidig administrering av kaliuretiska
diuretika, kortikosteroider, laxermedel,
adrenokortikotropt hormon (ACTH), amfotericin,
karbenoxolon, penicillin
G och salicylsyraderivat eller
antiarytmika. Om dessa läkemedel förskrivs
tillsammans med kombinationen amlodipin-
valsartanhydroklortiazid
rekommenderas övervakning
av kaliumnivåerna i plasma.
Läkemedel som
påverkar nivån av
serumnatrium
Den hyponatremiska effekten av diuretika kan
förstärkas genom samtidig behandling med läkemedel
såsom antidepressiva, antipsykotika, antiepileptika, etc.
Försiktighet bör iakttas vid långtidsbehandling
dessa läkemedel.
Läkemedel som kan
framkalla torsades de
pointes
På grund av risken för hypokalemi, bör
hydroklortiazid
ges med försiktighet tillsammans med
läkemedel som kan framkalla torsade de pointes, i
synnerhet antiarytmika klass Ia och klass III och vissa
antipsykotika.
Läkemedel för
behandling av gikt
(probenecid,
sulfinpyrazon och
allopurinol)
Dosjustering av läkemedel som ökar utsöndringen av
urinsyra kan vara nödvändig eftersom hydroklortiazid
kan höja urinsyranivån i serum. Dosökning av
probenecid eller sulfinpyrazon kan vara nödvändig.
Samtidig administrering av tiaziddiuretika,
däribland
hydroklortiazid,
kan öka incidensen av
överkänslighetsreaktioner mot allopurinol.
Metyldopa
Enstaka fall av hemolytisk anemi har rapporterats vid
samtidig behandling med hydroklortiazid
metyldopa.
Icke-depolariserande
muskelavslappande
medel (t ex
tubokurarin)
Tiazider, däribland hydroklortiazid,
potentierar effekten
av kurarederivat.
Andra
blodtryckssänkande
läkemedel
Tiazider förstärker den blodtryckssänkande effekten
av andra blodtryckssänkande läkemedel (t ex
guanetidin, metyldopa, betablockerare, vasodilaterare,
kalciumflödeshämmare, ACE-hämmare,
ARB och direkta reninhämmare (DRI)).
Pressoraminer
(t ex noradrenalin,
adrenalin)
Hydroklortiazid kan minska svaret på pressoraminer
såsom noradrenalin, men den kliniska betydelsen av
denna effekt är inte tillräcklig
för att förhindra deras
användning.
Vitamin D och
kalciumsalter
Administrering av tiaziddiuretika,
däribland
hydroklortiazid,
med vitamin D eller med
kalciumsalter kan potentiera ökningen av
kalciumnivån i serum. Samtidig användning av
diuretika av tiazidtyp hos patienter, predisponerade
för hyperkalcemi (t ex vid hyperparatyreoidism,
malignitet eller vitamin-D-medierade betingelser) kan
leda till hyperkalcemi genom ökad tubulär
reabsorption av kalcium.
Dubbel blockad av RAAS med angiotensin II-antagonister, ACE-hämmare eller aliskiren
Data från kliniska prövningar har visat att förekomsten av biverkningar som hypotoni,
hyperkalemi och
nedsatt njurfunktion (inklusive akut njursvikt) är högre vid dubbel blockad av renin-angiotensin-aldosteron-
systemet (RAAS) genom kombinerad användning av ACE-hämmare, angiotensin II-receptorblockerare eller
aliskiren jämfört med användning av ett enda läkemedel som påverkar RAAS (se avsnitt 4.3, 4.4 och 5.1).
4.6
Fertilitet, graviditet och amning
Graviditet
Amlodipin
Säkerheten vid användning av amlodipin till gravida kvinnor har inte fastställts. Reproduktionstoxikologiska
effekter vid höga doser har observerats i djurstudier (se avsnitt 5.3). Användning under graviditet
rekommenderas endast då det inte finns säkrare alternativ och när sjukdomen i sig innebär en större risk för
modern och fostret.
Valsartan
Epidemiologiska data rörande risk för fosterskada efter användning av ACE-hämmare under graviditetens
första trimester är inte entydiga: en något ökad risk kan inte uteslutas. Kontrollerade epidemiologiska
data
saknas för angiotensin II-antagonister men likartade risker kan föreligga för denna läkemedelsgrupp. Om inte
fortsatt behandling med angiotensin II-antagonister anses nödvändig, bör patienter som planerar graviditet,
erhålla alternativ behandling där säkerhetsprofilen är väl dokumenterad för användning under graviditet. Vid
konstaterad graviditet bör behandling med angiotensin II-antagonister avbrytas direkt och, om lämpligt, bör
en alternativ behandling påbörjas.
Det är känt att behandling med angiotensin II-antagonister under andra och tredje trimestern kan inducera
human fostertoxicitet (nedsatt njurfunktion,
oligohydramnios, hämning av skallförbening) och neonatal
toxicitet (njursvikt, hypotoni, hyperkalemi) (se avsnitt 5.3).
Om exponering för angiotensin II-antagonister förekommit under graviditetens andra trimester
rekommenderas ultraljudskontroll
av njurfunktion och skalle.
Spädbarn vars mödrar har använt angiotensin II-antagonister bör observeras noggrant med avseende på
hypotoni (se avsnitt 4.3 och 4.4).
Hydroklortiazid
Det finns begränsad erfarenhet från användning av hydroklortiazid under graviditet, särskilt under första
trimestern. Djurstudier är otillräckliga.
Hydroklortiazid passerar placenta. Baserat på den farmakologiska verkningsmekanismen för hydroklortiazid
kan användning under den andra och tredje trimestern nedsätta fetoplacentär- perfusion och ge effekter hos
foster och nyfödda som ikterus, störningar i elektrolytbalansen och trombocytopeni.
Amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
Det finns ingen erfarenhet av användning av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid hos gravida kvinnor.
Baserat på befintliga data med komponenterna, rekommenderas inte användning av
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz under första trimestern och är kontraindicerat under andra
och tredje trimestern av graviditeten (se avsnitt 4.3 och 4.4).
Amning
Det finns ingen information angående användning av valsartan under amning. Amlodipin utsöndras i
bröstmjölk hos människa. Man beräknar att den andel av moderns dos som överförs till barnet ligger inom
Angiotensin II-antagonister bör inte användas under graviditetens första trimester (se avsnitt 4.4).
Angiotensin II-antagonister är kontraindicerade under graviditetens andra och tredje trimester (se
avsnitt 4.3 och 4.4).
kvartilavståndet 3–7 %, med ett maximalt värde på 15 %. Det är inte känt vilken effekt amlodipin har på
spädbarn. Hydroklortiazid
utsöndras i bröstmjölk i små mängder. Tiazider i höga doser orsakar intensiv
diures och kan hämma mjölkproduktionen. Användning av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz under amning rekommenderas inte. Om Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz används
under amning ska dosen hållas så låg som möjligt. Alternativa behandlingar med bättre dokumenterad
säkerhetsprofil är att föredra under amning, speciellt vid amning av nyfödda eller prematura barn.
Fertilitet
Inga kliniska studier på fertilitet har utförts med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid.
Valsartan
Valsartan hade inga negativa effekter på reproduktionen hos han- eller honråttor vid perorala doser upp till
200 mg/kg/dag. Denna dos är 6 gånger den maximala rekommenderade humana dosen, baserat på mg/m
(beräkningarna utgår från en oral dos på 320 mg/dag och en 60-kg patient).
Amlodipin
Reversibla biokemiska förändringar i spermiers huvud har rapporterats hos vissa patienter som behandlats
med kalciumantagonister. Kliniska data om amlodipins eventuella effekt på fertiliteten är otillräckliga. I en
studie på råttor sågs negativa effekter på manligt fertilitet (se avsnitt 5.3).
4.7
Effekter på förmågan att framföra fordon och använda maskiner
Patienter som tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz och framför fordon eller använder
maskiner skall ta hänsyn till att yrsel eller trötthet kan uppträda emellanåt.
Amlodipin kan ha liten eller måttlig effekt på förmågan att framföra fordon och använda maskiner. Om
patienter som tar Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz får yrsel, huvudvärk, trötthet eller
illamående kan reaktionsförmågan vara nedsatt.
4.8
Biverkningar
Säkerhetsprofilen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid presenterad nedan, bygger på kliniska studier
genomförda med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid och den kända säkerhetsprofilen för de enskilda
komponenterna amlodipin,
valsartan och hydroklortiazid.
Sammanfattning av säkerhetsprofilen
Säkerheten hos amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
har utvärderats på högsta dos på 10 mg/320 mg/25 mg i
en kontrollerad, kortvarig (8 veckor), klinisk studie med 2 271 patienter, där 582 av dem fått valsartan i
kombination med amlodipin och hydroklortiazid.
Biverkningarna var i allmänhet lindriga och av övergående
karaktär och endast sällan behövdes utsättande av behandlingen. I denna aktivt kontrollerade kliniska studie,
var de vanligaste orsakerna till utsättande av behandling med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid,
yrsel och
hypotension (0,7 %).
I den kontrollerade, kliniska 8-veckorsstudien observerades inga signifikanta nya eller oväntade biverkningar
med trippelterapi jämfört med de kända effekterna av komponenterna i monoterapi eller dubbelterapi.
I den kontrollerade kliniska 8-veckorsstudien, var de förändringar i laboratorievärden som observerats med
kombinationen med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid mindre och överensstämmer med den
farmakologiska verkningsmekanismen för de enskilda substanserna. Förekomsten av valsartan i
trippelkombinationen
försvagade den hypokalemiska effekten av hydroklortiazid.
Tabell över biverkningar
Följande biverkningar, som anges med MedDRA organsystemklassificering och frekvens, beträffande
amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
och amlodipin, valsartan och hydroklortiazid
individuellt.
Mycket vanliga (
1/10); vanliga (
1/100, <1/10); mindre vanliga (
1/1 000, <1/100); sällsynta (
1/10 000,
<1/1 000); mycket sällsynta (<1/10 000); ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga data).
MedDRA
organsystem-
klassificering
Biverkningar
Frekvens
Amlodipin/
valsartan/
hydroklor-
tiazid
Amlodipin
Valsartan
Hydro-
klortiazid
Neoplasier;
benigna, maligna
ospecificerade
(inkl. cystor och
polyper)
Icke-melanom hudcancer
(basalcellscancer och
skivepitelcancer)
Ingen känd
frekvens
Blodet och
lymfsystemet
Agranulocytos,
benmärgssvikt
Mycket
sällsynta
Minskat hemoglobin och
hematokrit
Ingen känd
frekvens
Hemolytisk anemi
Mycket
sällsynta
Leukopeni
Mycket
sällsynta
Mycket
sällsynta
Neutropeni
Ingen känd
frekvens
Trombocytopeni, ibland
med purpura
Mycket
sällsynta
Ingen känd
frekvens
Sällsynta
Aplastisk anemi
Ingen känd
frekvens
Immunsystemet
Överkänslighet
Mycket
sällsynta
Ingen känd
frekvens
Mycket
sällsynta
Metabolism och
nutrition
Anorexi
Mindre
vanliga
Hyperkalcemi
Mindre
vanliga
Sällsynta
Hyperglykemi
Mycket
sällsynta
Sällsynta
Hyperlipidemi
Mindre
vanliga
Hyperurikemi
Mindre
vanliga
Vanliga
Hypokloremisk alkalos
Mycket
sällsynta
Hypokalemi
Vanliga
Mycket
vanliga
Hypomagnesemi
Vanliga
Hyponatremi
Mindre
vanliga
Vanliga
Försämring av metabolt
diabetestillstånd
Sällsynta
Psykiska
störningar
Depression
Mindre
vanliga
Sällsynta
Sömnlöshet/sömnstörningar
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Sällsynta
Humörförändringar
Mindre
vanliga
Förvirring
Sällsynta
Centrala och
perifera
nervsystemet
Onormal koordination
Mindre
vanliga
Yrsel
Vanliga
Vanliga
Sällsynta
Postural yrsel, exertionell
yrsel
Mindre
vanliga
Smakförändringar
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Extrapyramidala syndrom
Ingen känd
frekvens
Huvudvärk
Vanliga
Vanliga
Sällsynta
Hypertoni
Mycket
sällsynta
Letargi
Mindre
vanliga
Parestesier
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Sällsynta
Perifer neuropati, neuropati
Mindre
vanliga
Mycket
sällsynta
Somnolens
Mindre
vanliga
Vanliga
Synkope
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Tremor
Mindre
vanliga
Hypoestesi
Mindre
vanliga
Ögon
Akut trångvinkelglaukom
Ingen känd
frekvens
Synstörning
Mindre
vanliga
Synnedsättning
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Sällsynta
Öron och
balansorgan
Tinnitus
Mindre
vanliga
Vertigo
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Hjärtat
Hjärtklappning
Vanliga
Takykardi
Mindre
vanliga
Arytmier (inklusive
bradykardi, ventrikulär
takykardi, förmaksflimmer)
Mycket
sällsynta
Sällsynta
Hjärtinfarkt
Mycket
sällsynta
Blodkärl
Rodnad
Vanliga
Hypotoni
Vanliga
Mindre
vanliga
Ortostatisk hypotoni
Mindre
vanliga
Vanliga
Flebit, tromboflebit
Mindre
vanliga
Vaskulit
Mycket
sällsynta
Ingen känd
frekvens
Andningsvägar,
bröstkorg och
mediastinum
Hosta
Mindre
vanliga
Mycket
sällsynta
Mindre
vanliga
Dyspne
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Andnödssyndrom,
lungödem, pneumonit
Mycket
sällsynta
Rinit
Mindre
vanliga
Halsirritation
Mindre
vanliga
Magtarmkanalen
Magbesvär, övre buksmärta
Mindre
vanliga
Vanliga
Mindre
vanliga
Sällsynta
Dålig andedräkt
Mindre
vanliga
Förändrade tarmvanor
Mindre
vanliga
Förstoppning
Sällsynta
Minskad aptit
Vanliga
Diarré
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Sällsynta
Muntorrhet
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Dyspepsi
Vanliga
Mindre
vanliga
Gastrit
Mycket
sällsynta
Gingivalhyperplasi
Mycket
sällsynta
Illamående
Mindre
vanliga
Vanliga
Vanliga
Pankreatit
Mycket
sällsynta
Mycket
sällsynta
Kräkning
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Vanliga
Lever och
gallvägar
Onormalt leverfunktionstest,
inkluderande förhöjt
blodbilirubin
Mycket
sällsynta**
Ingen känd
frekvens
Hepatit
Mycket
sällsynta
Intrahepatisk kolestas,
gulsot
Mycket
sällsynta
Sällsynta
Hud och
subkutan vävnad
Alopeci
Mindre
vanliga
Angioneurotiskt ödem
Mycket
sällsynta
Ingen känd
frekvens
Bullös dermatit
Ingen känd
frekvens
Kutana lupus
erythematosus-lika
reaktioner, reaktivering av
kutan lupus erythematosus
Mycket
sällsynta
Erythema multiforme
Mycket
sällsynta
Ingen känd
frekvens
Exantem
Mindre
vanliga
Hyperhidros
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Fotosensitivitetsreaktion*
Mycket
sällsynta
Sällsynta
Klåda
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Ingen känd
frekvens
Purpura
Mindre
vanliga
Sällsynta
Utslag
Mindre
vanliga
Ingen känd
frekvens
Vanliga
Missfärgning av huden
Mindre
vanliga
Urtikaria och andra former
av hudutslag
Mycket
sällsynta
Vanliga
Nekrotiserande vaskulit och
toxisk epidermal nekrolys
Ingen känd
frekvens
Mycket
sällsynta
Exfoliativ dermati
Mycket
sällsynta
Stevens-Johnson syndrom
Mycket
sällsynta
Quincke-ödem
Mycket
sällsynta
Muskuloskeletala
systemet och
bindväv
Artralgi
Mindre
vanliga
Ryggsmärta
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Svullna leder
Mindre
vanliga
Muskelkramp
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Ingen känd
frekvens
Muskelsvaghet
Mindre
vanliga
Myalgi
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Ingen känd
frekvens
Smärta i extremiteter
Mindre
vanliga
Ankelsvullnad
Vanliga
Njurar och
urinvägar
Förhöjt blodkreatinin
Mindre
vanliga
Ingen känd
frekvens
Urineringsstörningar
Mindre
vanliga
Nokturi
Mindre
vanliga
Pollakisuri
Vanliga
Mindre
vanliga
Nedsatt njurfunktion
Ingen känd
frekvens
Akut njursvikt
Mindre
vanliga
Ingen känd
frekvens
Njursvikt och nedsatt
njurfunktion
Ingen känd
frekvens
Sällsynta
Reproduktionsor
gan och
bröstkörtel
Impotens
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Vanliga
Gynekomasti
Mindre
vanliga
Allmänna
symptom
och/eller
symptom vid
administrerings-
stället
Abasi, gångstörningar
Mindre
vanliga
Asteni
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Ingen känd
frekvens
Obehag, sjukdomskänsla
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Trötthet
Vanliga
Vanliga
Mindre
vanliga
Icke kardiell bröstsmärta
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Ödem
Vanliga
Vanliga
Smärta
Mindre
vanliga
Pyrexi (febertillstånd)
Ingen känd
frekvens
Undersökningar
Lipider ökade
Mycket
vanliga
Ureakväve i blod ökade
Mindre
vanliga
Urinsyra i blod ökade
Mindre
vanliga
Glykosuri
Sällsynta
Minskat blodkalium
Mindre
vanliga
Förhöjt blodkalium
Ingen känd
frekvens
Viktökning
Mindre
vanliga
Mindre
vanliga
Viktminskning
Mindre
vanliga
Se avsnitt 4.4 Fotosensitivitet
Oftast i samband med kolestas
Beskrivning av utvalda biverkningar
Icke-melanom hudcancer: Baserat på tillgängliga uppgifter från epidemiologiska
studier har ett kumulativt
dosberoende samband setts mellan hydroklortiazid
och NMSC (se även avsnitt 4.4 och 5.1).
Rapportering av misstänkta biverkningar
Det är viktigt att rapportera misstänkta biverkningar efter att läkemedlet godkänts. Det gör det möjligt att
kontinuerligt övervaka läkemedlets nytta-riskförhållande. Hälso- och sjukvårdspersonal uppmanas att
rapportera varje misstänkt biverkning (se detaljer nedan).
Webbplats: www.fimea.fi.
Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea
Biverkningsregistret
PB55
00034 FIMEA
4.9
Överdosering
Symtom
Erfarenhet från överdosering med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
saknas. Det främsta symtomet på
överdosering med valsartan kan vara uttalad hypotoni med yrsel. Överdosering med amlodipin kan leda till
omfattande perifer kärlvidgning
och, eventuellt, reflextakykardi. Markant och eventuellt förlängd systemisk
hypotoni inkluderande chock med dödlig utgång har rapporterats med amlodipin.
Behandling
Amlodipin/Valsartan/Hydroklortiazid
Kliniskt signifikant hypotoni på grund av överdosering av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz
kräver aktiv kardiovaskulär support, inkluderande frekvent kontroll av hjärt- och andningsfunktionen,
upphöjande av extremiteterna samt uppmärksamhet avseende volym av cirkulationsvätska och
urinproduktion. Kärlsammandragande medel kan vara till hjälp vid återställande av vaskulär tonus och
blodtryck, förutsatt att detta inte är kontraindicerat. Intravenöst kalciumglukonat
kan vara till nytta för att
reversera effekterna av kalciumkanalblockad.
Amlodipin
Om intaget nyligen skett kan framkallande av kräkning eller ventrikelsköljning
övervägas. Administrering av
aktivt kol till friska frivilliga
omedelbart eller upp till två timmar efter intaget av amlodipin har visat sig
minska absorptionen av amlodipin väsentligt.
Amlodipin torde inte kunna avlägsnas genom hemodialys.
Valsartan
Valsartan torde inte kunna avlägsnas genom hemodialys.
Hydroklortiazid
Överdosering med hydroklortiazid
associeras med elektrolytförluster (hypokalemi, hypokloremi) och
hypovolemi orsakad av för kraftig diures. De vanligaste tecknen och symtomen på överdosering är
illamående och somnolens. Hypokalemi kan leda till muskelspasmer och/eller accentuera hjärtarytmier
orsakade av samtidig användning av digitalisglykosider eller vissa antiarytmika.
I vilken mån hydroklortiazid
avlägsnas genom hemodialys har inte fastställts.
5.
FARMAKOLOGISKA EGENSKAPER
5.1
Farmakodynamiska egenskaper
Farmakoterapeutisk grupp: Medel som påverkar renin-angiotensinsystemet, angiotensin II- antagonister,
övriga kombinationer, ATC-kod: C09DX01.
Verkningsmekanism
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz kombinerar tre blodtryckssänkande substanser med
kompletterande mekanismer för att kontrollera blodtrycket hos patienter med essentiell hypertoni: Amlodipin
tillhör kalciumantagonistklassen och valsartan angiotensin II-antagonistklassen av läkemedel och
hydroklortiazid
tillhör tiaziddiuretikaklassen av läkemedel. En kombination av dessa substanser har en
additiv blodtryckssänkande effekt.
Amlodipin/Valsartan/Hydroklortiazid
Klinisk effekt och säkerhet
Amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
studerades i en dubbelblind,
aktivt kontrollerad studie med
hypertonipatienter. Totalt fick 2 271 patienter med måttlig till svår hypertoni (medelvärdet av
systoliskt/diastoliskt
utgångsblodtryck var 170/107 mmHg) behandling med
amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
10 mg/320 mg/25 mg, valsartan/hydroklortiazid
320 mg/25 mg,
amlodipin/valsartan 10 mg/320 mg eller hydroklortiazid/amlodipin
25 mg/10 mg. Vid studiens inledning
tilldelades patienterna lägre doser av deras kombinationsbehandling och titreras till sin fulla behandlingsdos
under vecka 2.
Vid vecka 8 var den genomsnittliga minskningen av systoliskt/diastoliskt blodtryck 39,7/24,7 mmHg med
amlodipin/valsartan/hydroklortiazid, 32,0/19,7 mmHg med valsartan/hydroklortiazid,
33,5/21,5 mmHg med
amlodipin/valsartan och 31,5/19,5 mmHg med amlodipin/hydroklortiazid.
Trippelkombinationsbehandlingen
var statistiskt överlägsen alla tre dubbelkombinationsbehandlingarna i
minskning av diastoliskt och systoliskt blodtryck. Sänkningen av systoliskt/diastoliskt
blodtryck med
amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
var 7,6/5,0 mmHg större än med valsartan/hydroklortiazid, 6,2/3,3
mmHg större än med amlodipin/valsartan och 8,2/5,3 mmHg större än med amlodipin/hydroklortiazid.
fullständig blodtryckssänkande effekt uppnåddes 2 veckor efter det att de stått på maximal dos av
amlodipin/valsartan/hydroklortiazid. Statistiskt större andel av patienterna uppnådde blodtryckskontroll
(<140/90 mmHg) med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid (71 %) jämfört med de tre
dubbelkombinationsbehandlingarna (45-54 %) (p <0,0001).
I en subgrupp av 283 patienter med fokus på ambulatorisk blodtrycksövervakning, observerades kliniskt och
statistiskt överlägsen sänkning av systoliskt och diastoliskt 24-timmarsblodtryck med trippelkombinationen
jämfört med valsartan/hydroklortiazid,
valsartan/amlodipin och hydroklortiazid/amlodipin.
Amlodipin
Verkningsmekanism
Amlodipinkomponenten i Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz hämmar det transmembrana
flödet av kalciumjoner in i hjärta och glatt kärlmuskulatur. Amlodipins blodtryckssänkande
verkningsmekanism beror på en direkt relaxerande effekt på den glatta kärlmuskulaturen, vilket minskar det
perifera motståndet i blodkärlen och blodtrycket.
Farmakodynamisk effekt
Experimentella data tyder på att amlodipin binds till både dihydropyridina och icke-dihydropyridina
bindningsställen.
De sammandragande processerna i hjärtmuskeln och glatt kärlmuskulatur är beroende av
extracellulära kalciumjoners rörelser in i dessa celler genom speciella jonkanaler.
Efter administrering av terapeutiska doser till patienter med hypertoni vidgar amlodipin kärlen, vilket leder
till en sänkning av blodtrycket i ryggläge och stående. Dessa blodtryckssänkningar åtföljs inte av någon
väsentlig förändring av hjärtfrekvensen eller av katekolaminnivåerna i plasma efter kronisk dosering.
Plasmakoncentrationerna står i relation till effekten hos både unga och äldre patienter.
Hos hypertoniker med normal njurfunktion ledde terapeutiska doser av amlodipin till minskat renalt
kärlmotstånd samt ökad glomerulär filtrationshastighet och effektivt renalt plasmaflöde, utan förändring i
filtrationsfraktion eller proteinuri.
Liksom vid andra kalciumkanalblockerare har hemodynamiska mätningar av hjärtfunktionen vid vila och
träning (eller gång) hos patienter med normal kammarfunktion som behandlats med amlodipin i allmänhet
visat en liten ökning av hjärtindex, utan väsentlig påverkan på dP/dt eller på vänsterkammarens diastoliska
sluttryck eller volym. I hemodynamiska studier har amlodipin inte visat någon negativ inotrop effekt vid
administrering inom det terapeutiska dosområdet på intakta djur och människa, inte heller vid samtidig
administrering med betablockerare på människa.
Amlodipin förändrar inte sinusknutans funktion eller atrioventrikuläröverledning
hos intakta djur eller
människa. I kliniska studier där amlodipin gavs i kombination med betablockerare till patienter med antingen
hypertoni eller angina observerades inga negativa effekter på de elektrokardiografiska parametrarna.
Amlodipin har studerats på patienter med kronisk stabil angina, vasospastisk angina och angiografiskt
dokumenterad koronarartärsjukdom.
Klinisk effekt och säkerhet
Användning hos patienter med hypertoni
En randomiserad, dubbelblind
morbiditets-mortalitetsstudie kallad ALLHAT (Antihypertensive and Lipid-
Lowering treatment to prevent Heart Attack Trial) utfördes för att jämföra några nyare behandlingar,
amlodipin 2,5-10 mg/dag (kalciumkanalblockerare) eller lisinopril 10-40 mg/dag (ACE- hämmare) som
första linjens behandling med behandling med tiaziddiuretikumet
klortalidon 12,5-25 mg/dag vid lätt till
måttlig hypertoni.
Totalt randomiserades 33 357 hypertoniker, 55 år eller äldre, och dessa följdes under i genomsnitt 4,9 år.
Patienterna hade minst en riskfaktor för kranskärlssjukdom, dvs. tidigare hjärtinfarkt eller stroke (>6
månader före rekryteringen till studien) eller dokumenterad annan aterosklerotisk kardiovaskulär sjukdom
(totalt 51,5 %), typ 2-diabetes (36,1 %), HDL-C på <35 mg/dl eller <0,906 mmol/l (11,6 %),
vänsterkammarhypertrofi diagnostiserad genom EKG eller ekokardiogram (20,9 %) samt aktiv
cigarettrökning (21,9 %).
Primärt effektmått var en kombination av fatal kranskärlssjukdom och icke-fatal hjärtinfarkt. Man såg ingen
signifikant skillnad i primärt effektmått mellan amlodipinbaserad behandling och klortalidonbaserad
behandling, riskkvot (RR) 0,98, 95 % KI (0,90-1,07), p=0,65. Bland de sekundära effektmåtten var
incidensen för hjärtsvikt (en del i ett komponerat effektmått för kardiovaskulär sjukdom) signifikant högre i
amlodipingruppen än i klortalidongruppen
(10,2 % respektive 7,7 %, RR 1,38, 95 % KI (1,25-1,52)
p<0,001). Det fanns dock ingen signifikant skillnad mellan mortalitet av alla orsaker för amlodipinbaserad
behandling och klortalidonbaserad behandling, RR 0,96, 95 % KI (0,89-1,02), p=0,20.
Valsartan
Verkningsmekanism
Valsartan är en oralt aktiv, potent och specifik angiotensin II-receptorantagonist. Den verkar selektivt
receptorsubtypen AT
, som ansvarar för de kända effekterna av angiotensin II.
Klinisk effekt och säkerhet
Vid tillförsel av valsartan till patienter med hypertoni reduceras blodtrycket utan att hjärtfrekvensen
påverkas.
Efter peroral administrering av en engångsdos ses hos de flesta patienter en blodtryckssänkande effekt inom
2 timmar och maximal blodtryckssänkande effekt uppnås inom 4-6 timmar. Den blodtryckssänkande
effekten kvarstår i 24 timmar efter administreringen. Vid upprepad administrering uppnås maximal
blodtryckssänkande effekt oavsett dos generellt inom 2-4 veckor.
Hydroklortiazid
Verkningsmekanism
Tiaziddiuretika utövar främst sin effekt i njurens distala tubuli. En receptor med hög affinitet i njurbarken har
visat sig vara det primära bindningsstället
för tiaziddiuretikas aktivitet och hämning av NaCl-transporten i
distala tubuli. Tiazider verkar genom hämning av Na
-symportern, möjligen genom att konkurrera om Cl
bindningsstället, vilket i sin tur påverkar mekanismer för elektrolytreabsorptionen: direkt genom en ökning
av natrium- och kloridutsöndringen
i ungefär lika stor grad och indirekt genom den diuretiska verkan, som
reducerar plasmavolymen. Konsekvensen blir en ökad reninaktivitet i plasma, ökad aldosteronsekretion och
kaliumförlust i urinen samt reduktion av kaliumnivån i serum.
Icke-melanom hudcancer
Baserat på tillgängliga uppgifter från epidemiologiska studier har ett kumulativt dosberoende samband setts
mellan hydroklortiazid
och NMSC. I en studie ingick en population som bestod av 71 533 fall av BCC och 8
629 fall av SCC matchade mot 1 430 833 respektive 172 462 populationskontroller. Hög användning av
hydroklortiazid
(≥50 000 mg kumulativt) associerades med en justerad oddskvot på 1,29 (95 % KI: 1,23–
1,35) för BCC och 3,98 (95 KI: 3,68– 4,31) för SCC. Ett tydligt kumulativt dos-responssamband sågs för
både BCC och SCC. En annan studie visade på ett möjligt samband mellan läppcancer (SCC) och
exponering för hydroklortiazid:
633 fall av läppcancer matchades med 63 067 populationskontroller,
hjälp av en riskinställd provtagningsstrategi. Ett kumulativt dos-responsförhållande påvisades med en
justerad oddskvot på 2,1 (95 % KI: 1,7–2,6) som steg till en oddskvot på 3,9 (3,0–4,9) för hög användning
(~25 000 mg) och en oddskvot på 7,7 (5,7–10,5) för den högsta kumulativa dosen (~100 000 mg) (se även
avsnitt 4.4).
Pediatrisk population
Europeiska läkemedelsmyndigheten har beviljat undantag från kravet att
skicka in studieresultat för
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz för alla grupper av den pediatriska populationen vid
essentiell hypertoni (information om pediatrisk användning finns i avsnitt 4.2).
Övrigt: Dubbel blockad av renin-angiotensin-aldosteronsystemet (RAAS)
Två stora randomiserade, kontrollerade prövningar (ONTARGET [ONgoing Telmisartan Alone and in
combination with Ramipril Global Endpoint Trial] och VA NEPHRON-D [The Veterans Affairs
Nephropathy in Diabetes]) har undersökt den kombinerade användningen av en ACE-hämmare och en
angiotensin II-receptorblockerare.
ONTARGET var en studie som genomfördes på patienter med en anamnes av kardiovaskulär och
cerebrovaskulär sjukdom, eller typ 2-diabetes mellitus åtföljt av evidens för slutorganskada. VA NEPHRON-
D var en studie på patienter med typ 2-diabetes mellitus och diabetesnefropati.
Dessa studier har inte visat någon signifikant nytta på renala och/eller kardiovaskulära resultat och mortalitet,
medan en ökad risk för hyperkalemi, akut njurskada och/eller hypotoni observerades jämfört med
monoterapi. Då deras farmakodynamiska egenskaper liknar varandra är dessa resultat även relevanta för
andra ACE-hämmare och angiotensin II-receptorblockerare.
ACE-hämmare och angiotensin II-receptorblockerare bör därför inte användas samtidigt hos patienter med
diabetesnefropati (se avsnitt 4.4).
ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints) var en
studie med syfte att testa nyttan av att lägga till aliskiren till en standardbehandling med en ACE-hämmare
eller en angiotensin II-receptorblockerare hos patienter med typ 2-diabetes mellitus och kronisk njursjukdom,
kardiovaskulär sjukdom eller både och. Studien avslutades i förtid eftersom det fanns en ökad risk för
oönskat utfallt. Både kardiovaskulär död och stroke var numerärt vanligare i aliskiren-gruppen än i placebo-
gruppen och oönskade händelser och allvarliga oönskade händelser av intresse (hyperkalemi, hypotoni och
njurdysfunktion) rapporterades med högre frekvens i aliskiren- gruppen än i placebo-gruppen.
5.2
Farmakokinetiska egenskaper
Linjäritet
Amlodipin,
valsartan och hydroklortiazid
uppvisar linjär farmakokinetik.
Amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
Efter oral administrering av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
till normala, friska vuxna, uppnås maximala
plasmakoncentrationer av amlodipin,
valsartan och hydroklortiazid efter 6–8 timmar, 3 timmar respektive 2
timmar. Hastigheten och omfattningen av absorptionen av amlodipin,
valsartan och hydroklortiazid från
amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
är desamma som när de administreras som enskilda doseringsformer.
Amlodipin
Absorption
Efter peroral administrering av terapeutiska doser av endast amlodipin,
uppnås maximala
plasmakoncentrationer av amlodipin inom 6-12 timmar. Absolut biotillgänglighet har beräknats till mellan
64 % och 80 %. Amlodipins biotillgänglighet
påverkas inte av intag av föda.
Distribution
Distributionsvolymen
är cirka 21 l/kg. In vitro-studier av amlodipin har visat att cirka 97,5 % av cirkulerande
läkemedel binds till plasmaproteiner.
Metabolism
Amlodipin metaboliseras i stor utsträckning (cirka 90 %) i levern till inaktiva metaboliter.
Eliminering
Amlodipins elimination från plasma är bifasisk, med en terminal elimineringshalveringstid
på 30-50 timmar.
Plasmanivåerna vid steady-state uppnås efter kontinuerlig administrering i 7-8 dagar. 10 % av ursprungligt
amlodipin och 60 % av amlodipinmetaboliterna utsöndras i urin.
Valsartan
Absorption
Efter peroral administrering av endast valsartan, uppnås maximala plasmakoncentrationer av valsartan inom
2-4 timmar. Genomsnittlig
absolut biotillgänglighet är 23 %. Intag av föda minskar exponeringen (uppmätt
med AUC) för valsartan med cirka 40 % och den maximala
plasmakoncentrationen (C
) med cirka 50 %,
även om plasmakoncentrationerna av valsartan cirka
8 timmar efter doseringen är likartade för de
patientgrupper som intog föda och för dem som var fastande. Denna minskning av AUC-värdet leder
emellertid inte till kliniskt väsentlig minskning av den terapeutiska effekten och valsartan kan därför ges
både med och utan föda.
Distribution
Valsartans distributionsvolym
vid steady-state efter intravenös administrering är cirka 17 liter, vilket tyder på
att valsartan inte distribueras i vävnaderna i stor omfattning. Valsartan binds kraftigt till serumproteiner (94-
97 %), huvudsakligen serumalbumin.
Metabolism
Valsartan omvandlas inte i så stor utsträckning, eftersom endast cirka 20 % av dosen återvinns som
metaboliter. En hydroximetabolit
har identifierats i plasma i låga koncentrationer (mindre än 10 % av
valsartans AUC-värde). Denna metabolit är farmakologiskt inaktiv.
Eliminering
Valsartan uppvisar multiexponentiell eliminationskinetik (t
½α
<1 timme och t
½ß
cirka 9 timmar).
Valsartan
elimineras främst i faeces (cirka 83 % av dosen) och urin (cirka 13 % av dosen), huvudsakligen i oförändrad
form. Efter intravenös administrering är valsartans plasmaclearance cirka 2 l/timme och njurclearance 0,62
l/timme (cirka 30 % av totala clearance). Valsartans halveringstid är 6 timmar.
Hydroklortiazid
Absorption
Absorptionen av hydroklortiazid efter en oral dos är snabb (t
ca 2 timmar). Den genomsnittliga
AUC-
ökningen är linjär och proportionell mot dosen i det terapeutiska området.
Effekten av föda på hydroklortiazids
absorption, om någon, har ringa klinisk betydelse. Absolut
biotillgänglighet
av hydroklortiazid är 70 % efter oral administrering.
Distribution
Den apparenta distributionsvolymen är 4-8 l/kg. Hydroklortiazid binds till serumproteiner (40-70 %),
huvudsakligen serumalbumin. Hydroklortiazid ackumuleras även i erytrocyter, cirka 3 gånger högre än i
plasma.
Metabolism
Hydroklortiazid elimineras främst i oförändrad form.
Eliminering
Hydroklortiazid elimineras från plasma med en halveringstid på cirka 6 till 15 timmar i den terminala
eliminationsfasen. Det är ingen förändring i kinetiken hos hydroklortiazid
vid upprepad dosering och
ackumuleringen är minimal vid dosering en gång dagligen. Mer än 95 % av den absorberade dosen utsöndras
oförändrad i urinen. Renal clearance utgörs av passiv filtrering och aktiv sekretion till renala tubuli.
Speciella patientgrupper
Barn (yngre än 18 år)
Det finns inga farmakokinetiska data från behandling av barn.
Äldre (≥65 år)
Tiden till maximala plasmakoncentrationer av amlodipin är likartad hos unga och äldre patienter. Hos äldre
patienter tenderar amlodipins clearance att avta, vilket medför ökade värden för ytan under kurvan (AUC)
och elimineringshalveringstiden. Systemiskt AUC i medeltal för valsartan är 70 % högre hos äldre än hos
yngre. Därför krävs försiktighet vid dosökning.
Systemisk exponering för valsartan är något högre hos äldre jämfört med yngre, men detta har inte visats ha
någon klinisk betydelse.
Begränsade data tyder på att systemisk clearance av hydroklortiazid
är lägre hos såväl friska som
hypertensiva äldre personer jämfört med yngre friska försökspersoner.
Eftersom de tre komponenterna är lika vältolererade hos yngre och äldre patienter, rekommenderas normala
doser (se avsnitt 4.2).
Nedsatt njurfunktion
Amlodipins farmakokinetik påverkas inte väsentligt av nedsatt njurfunktion. Som kan förväntas för en
substans vars njurclearance endast uppgår till 30 % av totala plasmaclearance, har ingen korrelation
observerats mellan njurfunktion och systemisk exponering för valsartan.
Patienter med mild till måttligt nedsatt njurfunktion kan därför ta den vanliga inledande dosen (se avsnitt 4.2
och 4.4).
Vid nedsatt njurfunktion ökar genomsnittliga, maximala plasmanivåer och AUC-värden för hydroklortiazid
och urinutsöndringen sänks. Hos patienter med mild till måttligt nedsatt njurfunktion,
har en 3-faldig ökning
av AUC för hydroklortiazid
observerats. Hos patienter med gravt nedsatt njurfunktion har en 8-faldig ökning
av AUC observerats. Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz är kontraindicerat hos patienter med
gravt nedsatt njurfunktion,
anuri eller som genomgår dialys (se avsnitt 4.3).
Nedsatt leverfunktion
Väldigt begränsad klinisk data finns tillgänglig
för administrering av amlodipin hos patienter med nedsatt
leverfunktion. Patienter med nedsatt leverfunktion har minskat clearance av amlodipin, med åtföljande
ökning av AUC med 40-60 %. Hos patienter med lätt till måttlig, kronisk leversjukdom är exponeringen för
valsartan, (uppmätt med AUC-värdena) i genomsnitt dubbelt så stor som hos friska frivilliga (anpassat efter
ålder, kön och vikt). På grund av innehållet av valsartan är Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide
Sandoz kontraindicerat hos patienter med nedsatt leverfunktion (se avsnitt 4.2 och 4.3).
5.3
Prekliniska säkerhetsuppgifter
Amlodipin/Valsartan/Hydroklortiazid
I ett flertal prekliniska säkerhetsstudier som genomförts i flera djurarter med amlodipin,
valsartan,
hydroklortiazid,
valsartan/hydroklortiazid,
amlodipin/valsartan och amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
(Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz) fanns det inga tecken på systemisk eller organtoxicitet
som negativt skulle påverka utvecklingen av Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz för klinisk
användning på människa.
Prekliniska säkerhetsstudier på upp till 13 veckor genomfördes med amlodipin/valsartan/hydroklortiazid
råttor. Kombinationen resulterade i förväntad minskning av röda blodkroppars massa (erytrocyter,
hemoglobin, hematokrit och retikulocyter), ökning av ureakväve i serum, ökning av serumkreatinin, ökning
av serumkalium, juxtaglomerulär (JG) hyperplasi i njurarna och fokala erosioner i glandulärmagsäcken hos
råtta. Alla dessa förändringar var reversibla efter en 4-veckors återhämtningsperiod och ansågs vara
överdrivna farmakologiska effekter.
Kombinationen av amlodipin/valsartan/hydroklortiazid har inte testats för genotoxicitet eller
karcinogenicitet, eftersom det inte fanns några tecken på en interaktion mellan dessa substanser, som har
funnits på marknaden under en lång tid. Men amlodipin,
valsartan och hydroklortiazid har testats individuellt
för genotoxicitet och karcinogenicitet med negativt resultat.
Amlodipin
Reproduktionstoxikologi
Reproduktionsstudier på råtta och mus har visat försenad förlossning, förlängt värkarbete och lägre
överlevnad hos avkomman i doser som är runt 50 gånger större än maximal rekommenderad dos för
människa räknat i mg/kg.
Nedsatt fertilitet
Man fann ingen effekt på fertiliteten hos råtta som behandlades med amlodipin (hanråttor under 64 dagar och
honråttor under 14 dagar före parning) i doser upp till 10 mg/kg/dag (8 gånger* den maximala
rekommenderade dosen till människa på 10 mg beräknat som mg/m
). I en annan studie på råttor, där
hanråttor behandlades med amlopidinbesilat i 30 dagar med en dos jämförbart med en human dos baserad på
mg/kg, fann man minskade nivåer av follikelstimulerande hormon i plasma och testosteron, samt en
minskning i spermadensiteten och i antalet mogna spermatider och Sertoliceller.
Carcinogenes, mutagenes
Inga tecken på carcinogenicitet kunde konstateras hos råtta och mus som fick amlodipin i fodret under två år
i en koncentration som beräknades ge dagliga doser på 0,5, 1,25 och 2,5 mg/kg/dag. Den högsta dosen (för
mus densamma som och för råtta två* gånger den maximala rekommenderade kliniska dosen på 10 mg
beräknat som mg/m
) låg nära maximal tolererad dos för mus men inte för råtta.
Mutagenicitetsstudier visade inga läkemedelsrelaterade effekter på gen- eller kromosomnivå.
* Beräknat på en patientvikt på 50 kg
Valsartan
Gängse studier avseende säkerhetsfarmakologi, allmäntoxicitet,
gentoxicitet och karcinogenicitet,
reproduktionseffekter och effekter på utveckling visade inte några särskilda risker för människa.
Hos råtta ledde toxiska doser (600 mg/kg/dag) till modern under dräktighetens sista dagar och under
digivningen
till sämre överlevnad, sämre viktökning och försenad utveckling (lösgörande av ytteröra och
öppnande av hörselgång) hos avkomman (se avsnitt 4.6). Dessa doser hos råtta (600 mg/kg/dag) är ca 18
gånger den högsta rekommenderade dosen till människa baserat på mg/m
(beräkningarna baseras på en oral
dos på 320 mg/dag och en patient som väger 60 kg).
I icke-kliniska säkerhetsstudier orsakade höga doser valsartan (200–600 mg/kg) en sänkning av röda
blodkroppsparametrar (erytrocyter, hemoglobin, hematokrit) hos råtta, samt tecken på förändringar i
njurhemodynamik (något förhöjd urea i blodet, renal tubulär hyperplasi och basofili hos hanråttor). Dessa
doser hos råtta (200 till 600 mg/kg/dag) är ca 6 och 18 gånger den högsta rekommenderade dosen till
människa baserat på mg/m
(beräkningarna baseras på en oral dos på 320 mg/dag och en patient som väger
60 kg).
Jämförbara doser gav likartade förändringar hos marmosetter, även om de var allvarligare, särskilt i njurarna
där förändringarna utvecklades till nefropati med förhöjda värden för urea i blodet och kreatinin.
Hypertrofi i njurarnas juxtaglomerulära celler sågs hos båda arterna. Alla förändringar ansågs vara orsakade
av valsartans farmakologiska effekt, som ger långvarig hypotension, särskilt hos marmosetter. Vid
terapeutiska doser av valsartan hos människa, tycks hypertrofin av renala juxtaglomerulära celler sakna
relevans.
6.
FARMACEUTISKA UPPGIFTER
6.1
Förteckning över hjälpämnen
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter
Tablettkärna
Mikrokristallin
cellulosa
Krospovidon (typ A)
Kolloidal vattenfri kiseldioxid
Magnesiumstearat
Hölje
Hypromellos (typ 2910
Titandioxid (E171)
Makrogol 4000
Talk
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter
Tablettkärna
Mikrokristallin
cellulosa
Krospovidon (type A)
Kolloidal vattenfri kiseldioxid
Magnesiumstearat
Hölje
Hypromellos (typ 2910)
Makrogol 4000
Talk
Titandioxid (E171)
Gul järnoxid (E172)
Röd järnoxid (E172)
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter
Tablettkärna
Mikrokristallin
cellulosa
Krospovidon (typ A)
Kolloidal vattenfri kiseldioxid
Magnesiumstearat
Hölje
Hypromellos (typ 2910)
Makrogol 4000
Talk
Titandioxid (E171)
Gul järnoxid (E172)
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter
Tablettkärna
Mikrokristallin
cellulosa
Krospovidon (typ A)
Kolloidal vattenfri kiseldioxid
Magnesiumstearat
Hölje
Hypromellos (typ 2910)
Makrogol 4000
Talk
Gul järnoxid (E172)
Amlodipin/Valsartan/Hydrochlorothiazide Sandoz 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter
Tablettkärna
Mikrokristallin
cellulosa
Krospovidon (typ A)
Kolloidal vattenfri kiseldioxid
Magnesiumstearat
Hölje
Hypromellos (typ 2910)
Makrogol 4000
Talk
Gul järnoxid (E172)
6.2
Inkompatibiliteter
Ej relevant.
6.3
Hållbarhet
2 år
6.4
Särskilda förvaringsanvisningar
Förvaras vid högst 30 °C.
Förvaras i originalförpackningen. Fuktkänsligt.
6.5
Förpackningstyp och innehåll
PVC/PVDC-Alu-blister.
Förpackningsstorlekar: 14, 28, 30, 56, 60, 90, 98 eller 100 filmdragerade tabletter.
Multipelförpackningar
med 280 filmdragerade tabletter bestående av 20 kartonger, vardera innehållande 14
tabletter.
Perforerade PVC/PVDC-Aly-endosblister.
Förpackningsstorlekar: 28x1, 56x1, 98x1 eller 280x1 filmdragerade tabletter.
Multipelförpackningar
med 280 filmdragerade tabletter, bestående av 4 kartonger, vardera innehållande 70x1
tabletter.
Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.
6.6
Särskilda anvisningar för destruktion och övrig hantering
Ej använt läkemedel och avfall ska kasseras enligt gällande anvisningar.
7.
INNEHAVARE AV GODKÄNNANDE FÖR FÖRSÄLJNING
Sandoz A/S
Edvard Thomsens Vej 14
2300 Köpenhamn S
Danmark
8.
NUMMER PÅ GODKÄNNANDE FÖR FÖRSÄLJNING
5 mg/160 mg/12,5 mg:
35818
10 mg/160 mg/12,5 mg:
35819
5 mg/160 mg/25 mg:
35820
10 mg/160 mg/25 mg:
35821
10 mg/320 mg/25 mg:
35822
9.
DATUM FÖR FÖRSTA GODKÄNNANDE/FÖRNYAT GODKÄNNANDE
10.
DATUM FÖR ÖVERSYN AV PRODUKTRESUMÉN
27.05.2019