Zolgensma

Euroopan unioni - suomi - EMA (European Medicines Agency)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

19-04-2021

Aktiivinen ainesosa:
onasemnogene abeparvovec
Saatavilla:
Novartis Gene Therapies EU Limited
ATC-koodi:
M09AX09
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
onasemnogene abeparvovec
Terapeuttinen ryhmä:
Muut lääkkeet liikuntaelinten sairauksien häiriöihin
Terapeuttinen alue:
Lihassärky, Spinaali
Käyttöaiheet:
Zolgensma on tarkoitettu hoitoon:potilaat, joilla 5q selkärangan lihasten surkastumista (SMA), jossa on bi-alleeliset mutaatio SMN1-geenin ja kliininen diagnoosi SMA Tyyppi 1, orpatients kanssa 5q SMA, jossa on bi-alleeliset mutaatio SMN1-geenin ja jopa 3 kopiota SMN2-geeni.
Tuoteyhteenveto:
Revision: 2
Valtuutuksen tilan:
valtuutettu
Myyntiluvan numero:
EMEA/H/C/004750
Valtuutus päivämäärä:
2020-05-18
EMEA-koodi:
EMEA/H/C/004750

Asiakirjat muilla kielillä

Pakkausseloste Pakkausseloste - bulgaria

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - bulgaria

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - bulgaria

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - espanja

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - espanja

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - espanja

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - tšekki

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - tšekki

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - tšekki

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - tanska

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - tanska

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - tanska

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - saksa

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - saksa

19-04-2021

Pakkausseloste Pakkausseloste - viro

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - viro

19-04-2021

Pakkausseloste Pakkausseloste - kreikka

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - kreikka

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - kreikka

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - englanti

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - englanti

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - englanti

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - ranska

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - ranska

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - ranska

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - italia

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - italia

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - italia

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - latvia

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - latvia

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - latvia

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - liettua

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - liettua

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - liettua

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - unkari

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - unkari

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - unkari

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - malta

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - malta

19-04-2021

Pakkausseloste Pakkausseloste - hollanti

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - hollanti

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - hollanti

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - puola

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - puola

19-04-2021

Pakkausseloste Pakkausseloste - portugali

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - portugali

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - portugali

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - romania

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - romania

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - romania

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - slovakki

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - slovakki

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - slovakki

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - sloveeni

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - sloveeni

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - sloveeni

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - ruotsi

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - ruotsi

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - ruotsi

01-01-1970

Pakkausseloste Pakkausseloste - norja

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - norja

19-04-2021

Pakkausseloste Pakkausseloste - islanti

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - islanti

19-04-2021

Pakkausseloste Pakkausseloste - kroatia

19-04-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto - kroatia

19-04-2021

Julkisesta arviointikertomuksesta Julkisesta arviointikertomuksesta - kroatia

01-01-1970

Lue koko asiakirja

LIITE I

VALMISTEYHTEENVETO

▼ Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti

turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan

epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta 4.8, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Zolgensma infuusioneste, liuos, 2 × 10

vektorigenomia /ml

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

2.1

Yleiskuvaus

Onasemnogeeniabeparvoveekki on geenihoitovalmiste, joka ilmentää ihmisen SMN (survival motor

neuron) -proteiinia. Se on ei-replikoiva rekombinantti adenoassosioituneen viruksen serotyyppiin 9

(AAV9) perustuva vektori, joka sisältää ihmisen SMN-geenin cDNA:ta, jota kontrolloi

sytomegaloviruksen voimistaja/kanan β-aktiini-hybridi-promoottori.

Onasemnogeeniabeparvoveekki on tuotettu ihmisen alkion munuaissoluissa yhdistelmä-DNA-

tekniikkaa käyttämällä.

2.2

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi millilitra sisältää onasemnogeeniabeparvoveekkia, jonka nimellinen pitoisuus on

2 × 10

vektorigenomia (vg). Injektiopulloista vedettävä määrä on vähintään joko 5,5 ml tai 8,3 ml.

Injektiopullojen kokonaislukumäärä ja täyttömäärien yhdistelmä kussakin valmiissa pakkauksessa

sovitetaan yksilöllisesti potilaan painon mukaisia annosvaatimuksia noudattaen (ks. kohdat 4.2 ja 6.5).

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan

Tämä lääkevalmiste sisältää 0,2 mmol natriumia/ml (ks. kohta 4.4).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Infuusioneste, liuos.

Sulatuksen jälkeen liuos on kirkas tai lähes opaakki, väritön tai himmeän valkoinen.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Zolgensma on tarkoitettu:

5q spinaalista lihasatrofiaa (SMA) sairastavien potilaiden hoitoon, joilla on SMN1-geenin

bialleelinen mutaatio ja tyypin 1 SMA:n kliininen diagnoosi, tai

5q spinaalista lihasatrofiaa (SMA) sairastavien potilaiden hoitoon, joilla on SMN1-geenin

bialleelinen mutaatio ja enintään 3

SMN2

-geenin kopiota.

4.2

Annostus ja antotapa

Hoito on aloitettava ja annettava kliinisissä keskuksissa spinaalista lihasatrofiaa sairastavien potilaiden

hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Ennen onasemnogeeniabeparvoveekin antoa on suoritettava lähtötilanteen laboratoriotutkimukset,

joita ovat:

AAV9-vasta-ainetutkimus käyttämällä asianmukaista validoitua määritysmenetelmää

maksan toimintakoe: alaniiniaminotransferaasi (ALAT), aspartaattiaminotransferaasi (ASAT),

ja kokonaisbilirubiini,

kreatiniini,

täydellinen verenkuva (mukaan lukien hemoglobiini- ja trombosyyttiarvot), ja

troponiini-I.

Annon jälkeistä maksan toiminnan, trombosyyttien ja troponiini-I:n arvojen tiukkaa seurantaa ja

kortikosteroidihoidon tarvetta on harkittava onasemnogeeniabeparvoveekki-hoidon ajoitusta

määritettäessä (ks. kohta 4.4).

Akuuttien tai kroonisten hallitsemattomien aktiivien infektioiden tapauksessa hoitoa on lykättävä

siihen saakka kunnes infektio on parantunut tai se on hallinnassa (ks. alakohdat 4.2 ja 4.4

immunomodulatorinen hoito).

Annostus

Ainoastaan kertainfuusiona laskimoon.

Potilaat saavat nimellisen annoksen onasemnogeeniabeparvoveekkia 1,1 × 10

vg painokiloa kohden.

Kokonaismäärä määritetään potilaan painon mukaan.

Taulukossa 1 on esitetty suositeltu annostus potilaille, joiden paino on 2,6 kg–21,0 kg.

Taulukko 1:

Potilaan painoon perustuva suositeltu annostus

Potilaan painoalue (kg)

Annos (vg)

Annoksen kokonaismäärä

a

(ml)

2,6–3,0

3,3 × 10

16,5

3,1–3,5

3,9 × 10

19,3

3,6–4,0

4,4 × 10

22,0

4,1–4,5

5,0 × 10

24,8

4,6–5,0

5,5 × 10

27,5

5,1–5,5

6,1 × 10

30,3

5,6–6,0

6,6 × 10

33,0

6,1–6,5

7,2 × 10

35,8

6,6–7,0

7,7 × 10

38,5

7,1–7,5

8,3 × 10

41,3

7,6–8,0

8,8 × 10

44,0

8,1–8,5

9,4 × 10

46,8

8,6–9,0

9,9 × 10

49,5

9,1–9,5

1,05 × 10

52,3

9,6–10,0

1,10 × 10

55,0

10,1–10,5

1,16 × 10

57,8

10,6–11,0

1,21 × 10

60,5

11,1–11,5

1,27 × 10

63,3

11,6–12,0

1,32 × 10

66,0

12,1–12,5

1,38 × 10

68,8

12,6–13,0

1,43 × 10

71,5

13,1–13,5

1,49 × 10

74,3

13,6–14,0

1,54 × 10

77,0

14,1–14,5

1,60 × 10

79,8

14,6–15,0

1,65 × 10

82,5

15,1–15,5

1,71 × 10

85,3

15,6–16,0

1,76 × 10

88,0

16,1–16,5

1,82 × 10

90,8

16,6–17,0

1,87 × 10

93,5

17,1–17,5

1,93 × 10

96,3

17,6–18,0

1,98 × 10

99,0

18,1–18,5

2,04 × 10

101,8

18,6–19,0

2,09 × 10

104,5

19,1–19,5

2,15 × 10

107,3

19,6–20,0

2,20 × 10

110,0

20,1–20,5

2,26 × 10

112,8

20,6–21,0

2,31 × 10

115,5

HUOM: Välinepakkauksen sisältämien injektiopullojen lukumäärä ja välinepakkausten lukumäärä

määräytyvät painon mukaan. Annosmäärä lasketaan käyttämällä potilaan painoalueen ylärajaa.

Immunomodulatorinen hoito

Immuunivaste adenoassosioituneen viruksen vektoriserotyypin 9 (AAV9) kapsidiin syntyy

onasemnogeeniabeparvoveekin annon jälkeen (ks. kohta 4.4). Tämä voi aiheuttaa maksan

transaminaasien ja troponiini-I:n arvojen kohoamisen tai trombosyyttiarvojen laskun (ks. kohdat 4.4 ja

4.8). Immuunivasteen heikentämiseksi suositellaan immunomodulaatiota kortikosteroidien avulla.

Potilaan rokotusohjelmaa on mahdollisuuksien mukaan muutettava, jotta mahdollistetaan

samanaikainen kortikosteroidin anto ennen onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusiota ja infuusion

jälkeen (ks. kohta 4.5).

Ennen immunomodulatorisen hoidon aloittamista ja ennen onasemnogeeniabeparvoveekin antoa

potilas on tutkittava minkä tahansa tyyppisen aktiivisen infektiosairauden oireiden varalta.

Immunomodulatorinen hoito suositellaan aloitettavaksi 24 tuntia ennen

onasemnogeeniabeparvoveekin infuusiota noudattamalla alla olevaa hoito-ohjelmaa (ks. taulukko 2).

Poikkeukset näistä suosituksista ovat hoitavan lääkärin harkinnassa (ks. kohta 4.4).

Taulukko 2:

Infuusiota edeltävä ja infuusion jälkeinen immunomodulatorinen hoito

Infuusiota

edeltävä hoito

24 tuntia ennen

onasemnogeeniabeparvoveekin antoa

Suun kautta annettava prednisoloni

1 mg/kg/vuorokausi (tai vastaava)

Infuusion

jälkeinen hoito

30 vuorokauden ajan (mukaan lukien

onasemnogeeniabeparvoveekin antopäivä)

Suun kautta annettava prednisoloni

1 mg/kg/vuorokausi (tai vastaava)

Minkä jälkeen 28 vuorokauden ajan:

Potilaille, joilla löydökset eivät ole

merkitseviä (normaali kliininen tutkimus,

kokonaisbilirubiini ja joiden ALAT- ja ASAT-

arvot ovat molemmat alle 2 × normaalin

ylärajan (ULN)) 30 vuorokauden ajanjakson

lopussa:

tai

Systeemisten kortikosteroidien

annosta pienennetään asteittain.

Prednisolonin (tai vastaavan)

asteittainen pienentäminen, esim.

2 viikon ajan 0,5 mg/kg/vuorokausi

ja sen jälkeen 2 viikon ajan

0,25 mg/kg/vuorokausi suun kautta

annettavaa prednisolonia

Potilaille, joiden maksan toimintakokeiden

tulokset ovat poikkeavia 30 vuorokauden

ajanjakson lopussa: jatketaan kunnes ASAT-

ja ALAT-arvot ovat alle 2 × normaalin

ylärajan (ULN) ja kaikki muut analyysiarvot

palautuvat normaalirajoihin, minkä jälkeen

hoitoa pienennetään vähitellen

28 vuorokauden ajan tai tarvittaessa

pidempään.

Systeemiset kortikosteroidit

(vastaten suun kautta annettavaa

prednisolonia 1 mg/kg/vuorokausi)

Systeemisten kortikosteroidien

annosta pienennetään asteittain.

Maksan toimintaa on tarkkailtava vähintään 3 kuukauden ajan

onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion jälkeen (ks. kohta 4.4)

Jos potilailla ei saada riittävää vastetta suun kautta annettavalla vuorokausiannoksella, joka vastaa

1 mg prednisolonia painokiloa kohden, on konsultoitava lasten gastroenterologia tai hepatologia (ks.

kohta 4.4). Jos potilas ei siedä suun kautta otettavaa kortikosteroidihoitoa, voidaan kliinisen tarpeen

vaatiessa harkita laskimoon annettavaa kortikosteroidia.

Jos lääkäri käyttää jotain muuta kortikosteroidia prednisolonin sijasta, samanlaista harkintaa ja

annoksen asteittaista pienentämistapaa 30 vuorokauden jälkeen on noudatettava, kun se on

asianmukaista.

Erityispotilaat

Munuaisten vajaatoiminta

Onasemnogeeniabeparvoveekin turvallisuutta ja tehoa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla

potilailla ei ole vahvistettu, ja onasemnogeeniabeparvoveekki-hoitoa on harkittava varoen. Annoksen

muuttamista ei pidä harkita.

Maksan vajaatoiminta

Onasemnogeeniabeparvoveekkia ei ole tutkittu potilailla, jotka sairastavat maksan vajaatoimintaa.

Onasemnogeeniabeparvoveekkia ei pidä infusoida ellei kohonnut bilirubiinitaso liity vastasyntyneen

keltaisuuteen. Onasemnogeeniabeparvoveekki-hoitoa on harkittava varovaisesti potilaille, jotka

sairastavat maksan vajaatoimintaa (ks. kohdat 4.4 ja 4.8). Annoksen muuttamista ei pidä harkita.

0SMN1/1SMN2-genotyyppi

Annoksen muuttamista ei pidä harkita potilaille, joilla on SMN1-geenin bialleelinen mutaatio ja vain

yksi SMN2:n kopio (ks. kohta 5.1).

Anti-AAV9-vasta-aineet

Annoksen muuttamista ei pidä harkita potilaille, joiden lähtötilanteen anti-AAV9-vasta-ainemääritys

on yli 1:50 (ks. kohta 4.4).

Pediatriset potilaat

Onasemnogeeniabeparvoveekin turvallisuutta ja tehoa keskosvauvoille ennen täysiaikaista sikiöikää ei

ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla. Onasemnogeeniabeparvoveekin antoa on harkittava huolella,

sillä samanaikainen kortikosteroidihoito saattaa vaikuttaa haitallisesti neurologiseen kehitykseen.

Vähintään 2-vuotiaista ja yli 13,5 kg painavista potilaista on vain niukasti kokemusta.

Onasemnogeeniabeparvoveekin turvallisuutta ja tehoa näille potilaille ei ole varmistettu. Tällä

hetkellä saatavissa olevat tiedot on annettu kohdassa 5.1. Annoksen muuttamista ei pidä harkita (ks.

taulukko 1),

Antotapa

Laskimoon.

Onasemnogeeniabeparvoveekki annetaan kerta-annosinfuusiona. Se on annettava ruiskupumppua

käyttämällä kertainfuusiona laskimoon noin 60 minuuttia kestävänä hitaana infuusiona. Sitä ei saa

antaa nopeana tai bolusinfuusiona laskimoon.

Toissijaisen (vara-) katetrin laittaminen on suositeltavaa siltä varalta, että ensisijainen katetri

tukkiutuu. Infuusion päätyttyä infuusioletku on huuhdeltava keittosuolaliuoksella.

Ohjeet valmisteen laimentamisesta ennen antoa, ks. kohta 6.6

Ennen lääkevalmisteen käsittelyä tai antoa suoritettavat varotoimet

Tämä lääkevalmiste sisältää geenimuunneltuja organismeja. Henkilökohtaisia suojavarusteita (joita

ovat käsineet, suojalasit, laboratoriotakki ja hihat) on käytettävä onasemnogeeniabeparvoveekin

valmistelussa ja annossa (ks. kohta 6.6).

Ks. kohdasta 6.6 ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon, käsittelystä, vahingossa

tapahtuneesta altistuksesta ja hävittämisestä sekä kehon kuona-aineiden asianmukaisesta käsittelystä.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja

eränumero dokumentoitava selkeästi.

Potilaalla jo entuudestaan oleva immuniteetti AAV9:ta vastaan

Anti-AAV9-vasta-ainetta voi muodostua luonnollisen altistumisen myötä. AAV9:n vasta-aineiden

yleisyydestä yleisväestössä on tehty useita tutkimuksia, joissa on osoitettu pediatristen potilaiden

vähäistä aikaisemmin tapahtunutta altistumista AAV9:lle. Potilaat on tutkittava AAV9-vasta-aineiden

olemassaolon varalta ennen onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion antoa. Tutkimus voidaan tehdä

uudelleen, jos ilmoitetut AAV9-vasta-ainemäärät ovat yli 1:50. Ei ole vielä tiedossa, voidaanko ja

missä olosuhteissa onasemnogeeniabeparvoveekkia voidaan turvallisesti ja tehokkaasti antaa, kun

anti-AAV9-vasta-aineet ovat yli 1:50 (ks. kohdat 4.2 ja 5.1).

Pitkälle edennyt spinaalinen lihasatrofia (SMA)

Koska spinaalinen lihasatrofia aiheuttaa etenevän ja palautumattoman motoristen hermosolujen

vaurioitumisen, onasemnogeeniabeparvoveekin hyöty oireenmukaisille potilaille on riippuvainen

hoidon aikaisen tautitaakan asteesta. Varhain aloitetusta hoidosta on potentiaalisesti suurempi hyöty.

Siitä huolimatta, että pitkälle edennyttä oireista SMA:ta sairastavat potilaat eivät saavuta samaa

liikkeiden kokonaiskehitystä kuin terveet oireettomat verrokit, geenikorvaushoidosta saattaa olla heille

kliinistä hyötyä, mikä on riippuvainen taudin etenemisestä hoidon aikana (ks. kohta 5.1).

Hoitavan lääkärin on huomioitava, että hoidosta saatava hyöty on vakavasti vähentynyt potilailla,

joilla on merkittävä lihasheikkous ja hengityksen vajaatoiminta, ja potilailla, jotka saavat jatkuvaa

ventilaatiota, sekä potilailla, jotka eivät kykene nielemään.

Onasemnogeeniabeparvoveekin hyöty-/riskiprofiilia etenevää spinaalista lihasatrofiaa sairastavilla

potilailla, jatkuvan ventilaation avulla elossa pidettävillä potilailla sekä potilailla, joilta puuttuu kyky

kasvaa ja kehittyä, ei ole vahvistettu.

Immunogeenisuus

Onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion jälkeen adenoassosioituneen viruksen vektoriserotyypin 9

(AAV9) kapsidia kohtaan syntyy immuunivaste, mukaan lukien vasta-aineen muodostuminen

AAV9-kapsidia kohtaan, kohdassa 4.2 suositellusta immunomodulatorisesta hoito-ohjelmasta ja myös

T-solun välittämästä immuunivasteesta huolimatta.

Onasemnogeeniabeparvoveekin käytön yhteydessä on ilmoitettu systeemisen immuunivasteen

tapauksia, mukaan lukien immuunivälitteistä maksatoksisuutta, joka ilmenee yleensä

alaniiniaminotransferaasi- ja/tai aspartaattiaminotransferaasiarvon nousuna ja toisinaan akuuttina

vakavana maksavauriona tai akuuttina maksan vajaatoimintana. Immuunivälitteinen maksatoksisuus

saattaa edellyttää immunomodulatorisen hoidon säätämistä eli pidempää hoidon kestoa, annoksen

suurentamista tai kortikosteroidiannoksen asteittaiseen pienentämiseen käytettävän aikajakson

pidentämistä. Ks. yksityiskohtaiset tiedot immunomodulatorisesta hoidosta kohdasta 4.2, sekä alla

olevista alakohdista ’Maksatoksisuus’ ja ’Immunomodulatorinen hoito’.

Maksatoksisuus

AAV-vektorin antaminen saattaa aiheuttaa transaminaasiarvojen kohoamisen, mikä saattaa olla

vakava.

Akuuttia vakavaa maksavauriota ja akuuttia maksan vajaatoimintaa on esiintynyt (ks.

kohta 4.8).

Potilailla, joilla on entuudestaan maksan vajaatoiminta tai akuutti maksan virusinfektio, saattaa

olla akuutin vakavan maksavaurion lisääntynyt riski.

Maksan toiminta on ennen infuusiota tarkistettava kaikilla potilailla kliinisen tutkimuksen ja

laboratoriokokeiden avulla (esim. maksan aminotransferaasit ASAT ja ALAT, sekä

kokonaisbilirubiini [ks. kohta 4.2]).

Mahdollisesti kohonneiden transaminaasiarvojen lieventämiseksi kaikille potilaille on annettava

systeeminen kortikosteroidi ennen onasemnogeeniabeparvoveekki -infuusiota ja infuusion

jälkeen (ks. kohta 4.2).

Maksan toimintaa on seurattava vähintään 3 kuukauden ajan infuusion jälkeen.

Onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion riskejä ja höytyjä liittyen jo entuudestaan olemassa

olevaan maksan vajaatoimintaan on huolellisesti punnittava riskeihin, jotka liittyvät potilaan

hoitamatta jättämiseen.

ASAT/ALAT/bilirubiini-arvo on määritettävä viikoittain 30 vuorokauden ajan, ja sen jälkeen kahden

viikon välein vielä 60 vuorokauden ajan onasemnogeeniabeparvoveekin annon jälkeen vähitellen

pienennettävän kortikosteroidihoitojakson loppuun saakka tai tarvittaessa pitempäänkin.

Prednisoloniannoksen asteittaista pienentämistä ei pidä harkita ennen kuin ASAT/ALAT-arvot ovat

alle 2 × normaalin ylärajan (ULN).

Trombosytopenia

Ohimenevää trombosyyttien määrän laskua, joista muutamat tapaukset täyttivät trombosytopenian

kriteerit, havaittiin onasemnogeeniabeparvoveekkiin liittyvissä kliinisissä tutkimuksissa. Useimmissa

tapauksissa alhaisin tombosyyttiarvo esiintyi ensimmäisellä viikolla onasemnogeeniabeparvoveekki-

infuusion jälkeen. Trombosyyttien määrä on määritettävä ennen onasemnogeeniabeparvoveekki-

infuusion antoa ja määrää on seurattava tiiviisti infuusion jälkeisen viikon ajan, ja tämän jälkeen

säännöllisesti, viikoittain ensimmäisen kuukauden ajan ja joka toinen viikko vielä toisen ja kolmannen

kuukauden aikana kunnes trombosyyttien määrä palautuu lähtötasoon.

Tromboottinen mikroangiopatia

Valmisteen markkinoille tulon jälkeen on ilmoitettu tromboottisen mikroangiopatian (TMA)

tapauksia, jotka ovat ilmaantuneet noin viikon kuluttua onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion

jälkeen (ks. kohta 4.8). Tromboottinen mikroangiopatia on akuutti ja henkeä uhkaava tila, johon

liittyvät trombosytopenia ja mikroangiopaattinen hemolyyttinen anemia. Myös akuutteja

munuaisvaurioita on havaittu. Joissakin tapauksissa on ilmoitettu samanaikaisesta

immuunijärjestelmän aktivaatiosta (esim. infektiot, rokotukset) (ks. tiedot rokotteiden antamisesta

kohdista 4.2 ja 4.5).

Trombosytopenia on olennainen tekijä tromboottisessa mikroangiopatiassa, minkä vuoksi

trombosyyttiarvoja on seurattava tiiviisti infuusion jälkeisen viikon ajan ja tämän jälkeen

säännöllisesti (katso kohta ”Trombosytopenia”). Jos potilaalle ilmaantuu trombosytopeniaa, on

tilannetta arvioitava laajemmin ja potilas tutkittava hemolyyttisen anemian ja munuaistoiminnan

häiriöiden havaitsemiseksi. Jos potilaalla on tromboottiseen mikroangiopatiaan sopivia kliinisiä

löydöksiä, oireita tai laboratoriolöydöksiä, on välittömästi konsultoitava erikoislääkäriä tromboottisen

mikroangiopatian hoitamiseksi kliinisen tarpeen mukaan. Potilaan huoltajille on kerrottava

tromboottisen mikroangiopatian merkeistä ja oireista. Oireiden ilmaantuessa on kehotettava

hakeutumaan kiireellisesti lääkärin hoitoon.

Troponiini-I:n kohonnut arvo

Sydäntroponiini-I:n pitoisuuden nousua on havaittu onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion jälkeen.

Troponiini-I:n pitoisuuden nousu joillakin potilailla saattaa olla merkki mahdollisesta

sydänlihasvauriosta. Näiden löydösten ja hiirellä havaitun sydäntoksisuuden vuoksi troponiini-I:n

pitoisuudet on määritettävä ennen onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion antoa ja pitoisuutta on

seurattava vähintään 3 kuukauden ajan onasemnogeeniabeparvoveekin annon jälkeen tai kunnes

pitoisuudet palaavat normaalille viitealueelle spinaalista lihasatrofiaa sairastavilla potilailla.

Kardiologian erikoislääkärin konsultointia on harkittava tarpeen mukaan.

Immunomodulatorinen hoito

Immunomodulatorista hoitoa ei pidä aloittaa samaan aikaan kun potilaalla on aktiivi infektio, joka on

joko akuutti (kuten akuutti hengitystieinfektio tai akuutti hepatiitti) tai hallitsematon krooninen (kuten

krooninen aktiivi B-hepatiitti) (ks. kohdat 4.2 ja 4.4).

Immunomodulatorinen hoito (ks. kohta 4.2) saattaa myös vaikuttaa samanaikaisten (hengitystie-)

infektioiden immuunivasteeseen, mikä voi mahdollisesti aiheuttaa samanaikaisen infektion vielä

vaikeampia taudinkuvia. Erityistä varovaisuutta on noudatettava onasemnogeeniabeparvoveekin

annostelun ajoituksessa, kun potilaalla esiintyy virussairauden ennakko-oireita tai sairaus on

parantumassa. Tehostettua valppautta suositellaan hengitystie(virus)infektioiden diagnoosissa ja

aktiivissa hoidossa. Ennalta ehkäisevää RSV (respiratory syncytial virus) -kausirokotetta suositellaan

ja se on pidettävä ajan tasalla. Potilaan rokotusohjelmaa on muutettava mahdollisuuksien mukaan,

jotta kortikosteroidi voidaan antaa samanaikaisesti onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusiota ennen ja

infuusion jälkeen (ks. kohta 4.5).

Hoitavan lääkärin on oltava tietoinen lisämunuaisten vajaatoiminnan riskistä, joka liittyy pitempään

kestävään kortikosteroidihoitoon, mikä voisi vaikuttaa esitettyyn immunomodulatoriseen hoitoon.

Erittyminen

Onasemnogeeniabeparvoveekin ohimenevää erittymistä saattaa esiintyä, pääasiassa elimistön kuona-

aineiden mukana. Huoltajia ja potilaiden perheitä on neuvottava potilaan elimistön nesteiden ja kuona-

aineiden asianmukaisesta käsittelystä:

Hyvää käsihygieniaa on noudatettava vähintään 1 kuukauden ajan

onasemnogeeniabeparvoveekki-hoidon jälkeen kun ollaan kontaktissa potilaan kehon kuona-

aineisiin.

Kertakäyttövaipat voidaan laittaa sinetöitäviin kaksinkertaisiin muovipusseihin ja hävittää

talousjätteen mukana.

Natriumpitoisuus

Tämä lääkevalmiste sisältää 4,6 mg natriumia per ml, joka vastaa 0,23 % WHO:n suosittelemasta

natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille. Yksi 5,5 ml:n injektiopullo sisältää

25,3 mg natriumia, ja yksi 8,3 ml:n injektiopullo sisältää 38,2 mg natriumia.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Kokemusta onasemnogeeniabeparvoveekin käytöstä potilaille, jotka saavat maksatoksisia lääkkeitä tai

käyttävät maksatoksisia aineita, on niukasti. Onasemnogeeniabeparvoveekin turvallisuutta näille

potilaille ei ole varmistettu.

Kokemusta samanaikaisesti käytettävien, 5q SMA:aan kohdistuvien lääkkeiden käytöstä on niukasti.

Rokotukset

Mikäli mahdollista, potilaan rokotusohjelmaa on säädettävä, jotta voidaan samanaikaisesti antaa

kortikosteroidia ennen onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusiota ja infuusion jälkeen (ks. kohdat 4.2

ja 4.4). Ennalta ehkäisevää RSV (respiratory syncytial virus

)

-kausirokotetta suositellaan (ks.

kohta 4.4). Eläviä rokotteita kuten MMR ja vesirokkorokote ei pidä antaa potilaille, jotka saavat

immunosuppressiivisia steroidiannoksia (so. prednisolonia tai vastaavaa ≥ 2 viikon ajan kerran

vuorokaudessa annoksella 20 mg tai 2 mg/painokiloa kohden).

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Tietoa käytöstä raskauden tai imetyksen aikana ihmisellä ei ole, eikä eläinkokeita ole tehty

hedelmällisyyden tai lisääntymisen selvittämiseksi.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn

Onasemnogeeniabeparvoveekilla ei ole tai on vain vähäinen vaikutus ajokykyyn ja

koneidenkäyttökykyyn.

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin ilmoitettuja annon jälkeisiä haittavaikutuksia olivat ohimenevä maksan

transaminaasiarvojen kohoaminen (12,4 %) ja oksentelu (8,2 %), ks. kohta 4.4.

Haittavaikutusten taulukkomuotoinen luettelo

Onasemnogeeniabeparvoveekkiin liittyneet haittavaikutukset kaikilla potilailla, joiden saamalla

laskimoinfuusiolla oli syysuhde hoitoon nähden, on esitetty taulukossa 3. Haittavaikutukset on lueteltu

MedDRA:n elinjärjestelmäluokituksen ja yleisyyden mukaan. Yleisyysluokat ovat hyvin yleinen

(≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000,

< 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä

esiintymistiheyden arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa

haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 3:

Onasemnogeeniabeparvoveekin käyttöön liittyneet haittavaikutukset

Haittavaikutukset MedDRA:n elinjärjestelmäluokkien, suositeltujen termien ja

esiintyvyystiheyden mukaisesti

Veri ja imukudos

Yleinen

Trombosytopenia

Tuntematon

Tromboottinen mikroangiopatia

Ruoansulatuselimistö

Yleinen

Oksentelu

Maksa ja sappi

Hyvin yleinen

Transaminaasiarvojen nousu

Yleinen

Aspartaattiaminotransferaasiarvon nousu, alaniiniaminotransferaasiarvon

nousu

Tuntematon

Akuutti maksan vajaatoiminta

Tuntematon

Akuutti maksavaurio

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

Kuume

Tutkimukset

Yleinen

Troponiini-I:n arvon nousu

Hoitoon liittyviä haittavaikutuksia, joita on ilmoitettu kliinisten tutkimusten ulkopuolella, mukaan

lukien markkinoille tulon jälkeisessä käytössä.

Valittujen haittavaikutusten kuvaus

Maksa ja sappi

Kliinisissä tutkimuksissa transaminaasiarvojen kohoamista > 2 × normaalin ylärajan (ULN) (ja

joissakin tapauksissa > 20 × ULN) ilmoitettiin enintään 12 %:lla suositeltua annosta saaneista

potilaista, ja sen katsottiin liittyvän tutkimuslääkkeeseen. Potilaat olivat kliinisesti oireettomia eikä

heillä esiintynyt kliinisesti merkitsevää bilirubiinin nousua. Seerumin transaminaasipitoisuuksien

nousu korjaantui yleensä prednisolonihoidolla, ja potilaat toipuivat ilman kliinisiä seuraamuksia (ks.

kohdat 4.2 ja 4.4).

Kliinisten tutkimusten ulkopuolella, mukaan lukien markkinoille tulon jälkeisessä käytössä, on

ilmoitettu tapauksia, joissa lapsille ilmaantui akuutin maksan vajaatoiminnan merkkejä ja oireita

(kuten keltaisuutta, koagulopatiaa, enkefalopatiaa) 2 kuukauden kuluessa

onasemnogeeniabeparvoveekkihoidosta siitä huolimatta, että he olivat saaneet kortikosteroidihoitoa

ennen ja jälkeen infuusion. Tapausraporttien mukaan kortikosteroidihoitoa annettiin muokatun hoito-

ohjelman mukaisesti, kun maksan vajaatoiminta todettiin. Lapset toipuivat.

Lue koko asiakirja

LIITE I

VALMISTEYHTEENVETO

▼ Tähän lääkevalmisteeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti

turvallisuutta koskevaa uutta tietoa. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan

epäillyistä lääkkeen haittavaikutuksista. Ks. kohdasta 4.8, miten haittavaikutuksista ilmoitetaan.

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Zolgensma infuusioneste, liuos, 2 × 10

vektorigenomia /ml

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

2.1

Yleiskuvaus

Onasemnogeeniabeparvoveekki on geenihoitovalmiste, joka ilmentää ihmisen SMN (survival motor

neuron) -proteiinia. Se on ei-replikoiva rekombinantti adenoassosioituneen viruksen serotyyppiin 9

(AAV9) perustuva vektori, joka sisältää ihmisen SMN-geenin cDNA:ta, jota kontrolloi

sytomegaloviruksen voimistaja/kanan β-aktiini-hybridi-promoottori.

Onasemnogeeniabeparvoveekki on tuotettu ihmisen alkion munuaissoluissa yhdistelmä-DNA-

tekniikkaa käyttämällä.

2.2

Vaikuttavat aineet ja niiden määrät

Yksi millilitra sisältää onasemnogeeniabeparvoveekkia, jonka nimellinen pitoisuus on

2 × 10

vektorigenomia (vg). Injektiopulloista vedettävä määrä on vähintään joko 5,5 ml tai 8,3 ml.

Injektiopullojen kokonaislukumäärä ja täyttömäärien yhdistelmä kussakin valmiissa pakkauksessa

sovitetaan yksilöllisesti potilaan painon mukaisia annosvaatimuksia noudattaen (ks. kohdat 4.2 ja 6.5).

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan

Tämä lääkevalmiste sisältää 0,2 mmol natriumia/ml (ks. kohta 4.4).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Infuusioneste, liuos.

Sulatuksen jälkeen liuos on kirkas tai lähes opaakki, väritön tai himmeän valkoinen.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Zolgensma on tarkoitettu:

5q spinaalista lihasatrofiaa (SMA) sairastavien potilaiden hoitoon, joilla on SMN1-geenin

bialleelinen mutaatio ja tyypin 1 SMA:n kliininen diagnoosi, tai

5q spinaalista lihasatrofiaa (SMA) sairastavien potilaiden hoitoon, joilla on SMN1-geenin

bialleelinen mutaatio ja enintään 3

SMN2

-geenin kopiota.

4.2

Annostus ja antotapa

Hoito on aloitettava ja annettava kliinisissä keskuksissa spinaalista lihasatrofiaa sairastavien potilaiden

hoitoon perehtyneen lääkärin valvonnassa.

Ennen onasemnogeeniabeparvoveekin antoa on suoritettava lähtötilanteen laboratoriotutkimukset,

joita ovat:

AAV9-vasta-ainetutkimus käyttämällä asianmukaista validoitua määritysmenetelmää

maksan toimintakoe: alaniiniaminotransferaasi (ALAT), aspartaattiaminotransferaasi (ASAT),

ja kokonaisbilirubiini,

kreatiniini,

täydellinen verenkuva (mukaan lukien hemoglobiini- ja trombosyyttiarvot), ja

troponiini-I.

Annon jälkeistä maksan toiminnan, trombosyyttien ja troponiini-I:n arvojen tiukkaa seurantaa ja

kortikosteroidihoidon tarvetta on harkittava onasemnogeeniabeparvoveekki-hoidon ajoitusta

määritettäessä (ks. kohta 4.4).

Akuuttien tai kroonisten hallitsemattomien aktiivien infektioiden tapauksessa hoitoa on lykättävä

siihen saakka kunnes infektio on parantunut tai se on hallinnassa (ks. alakohdat 4.2 ja 4.4

immunomodulatorinen hoito).

Annostus

Ainoastaan kertainfuusiona laskimoon.

Potilaat saavat nimellisen annoksen onasemnogeeniabeparvoveekkia 1,1 × 10

vg painokiloa kohden.

Kokonaismäärä määritetään potilaan painon mukaan.

Taulukossa 1 on esitetty suositeltu annostus potilaille, joiden paino on 2,6 kg–21,0 kg.

Taulukko 1:

Potilaan painoon perustuva suositeltu annostus

Potilaan painoalue (kg)

Annos (vg)

Annoksen kokonaismäärä

a

(ml)

2,6–3,0

3,3 × 10

16,5

3,1–3,5

3,9 × 10

19,3

3,6–4,0

4,4 × 10

22,0

4,1–4,5

5,0 × 10

24,8

4,6–5,0

5,5 × 10

27,5

5,1–5,5

6,1 × 10

30,3

5,6–6,0

6,6 × 10

33,0

6,1–6,5

7,2 × 10

35,8

6,6–7,0

7,7 × 10

38,5

7,1–7,5

8,3 × 10

41,3

7,6–8,0

8,8 × 10

44,0

8,1–8,5

9,4 × 10

46,8

8,6–9,0

9,9 × 10

49,5

9,1–9,5

1,05 × 10

52,3

9,6–10,0

1,10 × 10

55,0

10,1–10,5

1,16 × 10

57,8

10,6–11,0

1,21 × 10

60,5

11,1–11,5

1,27 × 10

63,3

11,6–12,0

1,32 × 10

66,0

12,1–12,5

1,38 × 10

68,8

12,6–13,0

1,43 × 10

71,5

13,1–13,5

1,49 × 10

74,3

13,6–14,0

1,54 × 10

77,0

14,1–14,5

1,60 × 10

79,8

14,6–15,0

1,65 × 10

82,5

15,1–15,5

1,71 × 10

85,3

15,6–16,0

1,76 × 10

88,0

16,1–16,5

1,82 × 10

90,8

16,6–17,0

1,87 × 10

93,5

17,1–17,5

1,93 × 10

96,3

17,6–18,0

1,98 × 10

99,0

18,1–18,5

2,04 × 10

101,8

18,6–19,0

2,09 × 10

104,5

19,1–19,5

2,15 × 10

107,3

19,6–20,0

2,20 × 10

110,0

20,1–20,5

2,26 × 10

112,8

20,6–21,0

2,31 × 10

115,5

HUOM: Välinepakkauksen sisältämien injektiopullojen lukumäärä ja välinepakkausten lukumäärä

määräytyvät painon mukaan. Annosmäärä lasketaan käyttämällä potilaan painoalueen ylärajaa.

Immunomodulatorinen hoito

Immuunivaste adenoassosioituneen viruksen vektoriserotyypin 9 (AAV9) kapsidiin syntyy

onasemnogeeniabeparvoveekin annon jälkeen (ks. kohta 4.4). Tämä voi aiheuttaa maksan

transaminaasien ja troponiini-I:n arvojen kohoamisen tai trombosyyttiarvojen laskun (ks. kohdat 4.4 ja

4.8). Immuunivasteen heikentämiseksi suositellaan immunomodulaatiota kortikosteroidien avulla.

Potilaan rokotusohjelmaa on mahdollisuuksien mukaan muutettava, jotta mahdollistetaan

samanaikainen kortikosteroidin anto ennen onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusiota ja infuusion

jälkeen (ks. kohta 4.5).

Ennen immunomodulatorisen hoidon aloittamista ja ennen onasemnogeeniabeparvoveekin antoa

potilas on tutkittava minkä tahansa tyyppisen aktiivisen infektiosairauden oireiden varalta.

Immunomodulatorinen hoito suositellaan aloitettavaksi 24 tuntia ennen

onasemnogeeniabeparvoveekin infuusiota noudattamalla alla olevaa hoito-ohjelmaa (ks. taulukko 2).

Poikkeukset näistä suosituksista ovat hoitavan lääkärin harkinnassa (ks. kohta 4.4).

Taulukko 2:

Infuusiota edeltävä ja infuusion jälkeinen immunomodulatorinen hoito

Infuusiota

edeltävä hoito

24 tuntia ennen

onasemnogeeniabeparvoveekin antoa

Suun kautta annettava prednisoloni

1 mg/kg/vuorokausi (tai vastaava)

Infuusion

jälkeinen hoito

30 vuorokauden ajan (mukaan lukien

onasemnogeeniabeparvoveekin antopäivä)

Suun kautta annettava prednisoloni

1 mg/kg/vuorokausi (tai vastaava)

Minkä jälkeen 28 vuorokauden ajan:

Potilaille, joilla löydökset eivät ole

merkitseviä (normaali kliininen tutkimus,

kokonaisbilirubiini ja joiden ALAT- ja ASAT-

arvot ovat molemmat alle 2 × normaalin

ylärajan (ULN)) 30 vuorokauden ajanjakson

lopussa:

tai

Systeemisten kortikosteroidien

annosta pienennetään asteittain.

Prednisolonin (tai vastaavan)

asteittainen pienentäminen, esim.

2 viikon ajan 0,5 mg/kg/vuorokausi

ja sen jälkeen 2 viikon ajan

0,25 mg/kg/vuorokausi suun kautta

annettavaa prednisolonia

Potilaille, joiden maksan toimintakokeiden

tulokset ovat poikkeavia 30 vuorokauden

ajanjakson lopussa: jatketaan kunnes ASAT-

ja ALAT-arvot ovat alle 2 × normaalin

ylärajan (ULN) ja kaikki muut analyysiarvot

palautuvat normaalirajoihin, minkä jälkeen

hoitoa pienennetään vähitellen

28 vuorokauden ajan tai tarvittaessa

pidempään.

Systeemiset kortikosteroidit

(vastaten suun kautta annettavaa

prednisolonia 1 mg/kg/vuorokausi)

Systeemisten kortikosteroidien

annosta pienennetään asteittain.

Maksan toimintaa on tarkkailtava vähintään 3 kuukauden ajan

onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion jälkeen (ks. kohta 4.4)

Jos potilailla ei saada riittävää vastetta suun kautta annettavalla vuorokausiannoksella, joka vastaa

1 mg prednisolonia painokiloa kohden, on konsultoitava lasten gastroenterologia tai hepatologia (ks.

kohta 4.4). Jos potilas ei siedä suun kautta otettavaa kortikosteroidihoitoa, voidaan kliinisen tarpeen

vaatiessa harkita laskimoon annettavaa kortikosteroidia.

Jos lääkäri käyttää jotain muuta kortikosteroidia prednisolonin sijasta, samanlaista harkintaa ja

annoksen asteittaista pienentämistapaa 30 vuorokauden jälkeen on noudatettava, kun se on

asianmukaista.

Erityispotilaat

Munuaisten vajaatoiminta

Onasemnogeeniabeparvoveekin turvallisuutta ja tehoa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla

potilailla ei ole vahvistettu, ja onasemnogeeniabeparvoveekki-hoitoa on harkittava varoen. Annoksen

muuttamista ei pidä harkita.

Maksan vajaatoiminta

Onasemnogeeniabeparvoveekkia ei ole tutkittu potilailla, jotka sairastavat maksan vajaatoimintaa.

Onasemnogeeniabeparvoveekkia ei pidä infusoida ellei kohonnut bilirubiinitaso liity vastasyntyneen

keltaisuuteen. Onasemnogeeniabeparvoveekki-hoitoa on harkittava varovaisesti potilaille, jotka

sairastavat maksan vajaatoimintaa (ks. kohdat 4.4 ja 4.8). Annoksen muuttamista ei pidä harkita.

0SMN1/1SMN2-genotyyppi

Annoksen muuttamista ei pidä harkita potilaille, joilla on SMN1-geenin bialleelinen mutaatio ja vain

yksi SMN2:n kopio (ks. kohta 5.1).

Anti-AAV9-vasta-aineet

Annoksen muuttamista ei pidä harkita potilaille, joiden lähtötilanteen anti-AAV9-vasta-ainemääritys

on yli 1:50 (ks. kohta 4.4).

Pediatriset potilaat

Onasemnogeeniabeparvoveekin turvallisuutta ja tehoa keskosvauvoille ennen täysiaikaista sikiöikää ei

ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla. Onasemnogeeniabeparvoveekin antoa on harkittava huolella,

sillä samanaikainen kortikosteroidihoito saattaa vaikuttaa haitallisesti neurologiseen kehitykseen.

Vähintään 2-vuotiaista ja yli 13,5 kg painavista potilaista on vain niukasti kokemusta.

Onasemnogeeniabeparvoveekin turvallisuutta ja tehoa näille potilaille ei ole varmistettu. Tällä

hetkellä saatavissa olevat tiedot on annettu kohdassa 5.1. Annoksen muuttamista ei pidä harkita (ks.

taulukko 1),

Antotapa

Laskimoon.

Onasemnogeeniabeparvoveekki annetaan kerta-annosinfuusiona. Se on annettava ruiskupumppua

käyttämällä kertainfuusiona laskimoon noin 60 minuuttia kestävänä hitaana infuusiona. Sitä ei saa

antaa nopeana tai bolusinfuusiona laskimoon.

Toissijaisen (vara-) katetrin laittaminen on suositeltavaa siltä varalta, että ensisijainen katetri

tukkiutuu. Infuusion päätyttyä infuusioletku on huuhdeltava keittosuolaliuoksella.

Ohjeet valmisteen laimentamisesta ennen antoa, ks. kohta 6.6

Ennen lääkevalmisteen käsittelyä tai antoa suoritettavat varotoimet

Tämä lääkevalmiste sisältää geenimuunneltuja organismeja. Henkilökohtaisia suojavarusteita (joita

ovat käsineet, suojalasit, laboratoriotakki ja hihat) on käytettävä onasemnogeeniabeparvoveekin

valmistelussa ja annossa (ks. kohta 6.6).

Ks. kohdasta 6.6 ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon, käsittelystä, vahingossa

tapahtuneesta altistuksesta ja hävittämisestä sekä kehon kuona-aineiden asianmukaisesta käsittelystä.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Jäljitettävyys

Biologisten lääkevalmisteiden jäljitettävyyden parantamiseksi on annetun valmisteen nimi ja

eränumero dokumentoitava selkeästi.

Potilaalla jo entuudestaan oleva immuniteetti AAV9:ta vastaan

Anti-AAV9-vasta-ainetta voi muodostua luonnollisen altistumisen myötä. AAV9:n vasta-aineiden

yleisyydestä yleisväestössä on tehty useita tutkimuksia, joissa on osoitettu pediatristen potilaiden

vähäistä aikaisemmin tapahtunutta altistumista AAV9:lle. Potilaat on tutkittava AAV9-vasta-aineiden

olemassaolon varalta ennen onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion antoa. Tutkimus voidaan tehdä

uudelleen, jos ilmoitetut AAV9-vasta-ainemäärät ovat yli 1:50. Ei ole vielä tiedossa, voidaanko ja

missä olosuhteissa onasemnogeeniabeparvoveekkia voidaan turvallisesti ja tehokkaasti antaa, kun

anti-AAV9-vasta-aineet ovat yli 1:50 (ks. kohdat 4.2 ja 5.1).

Pitkälle edennyt spinaalinen lihasatrofia (SMA)

Koska spinaalinen lihasatrofia aiheuttaa etenevän ja palautumattoman motoristen hermosolujen

vaurioitumisen, onasemnogeeniabeparvoveekin hyöty oireenmukaisille potilaille on riippuvainen

hoidon aikaisen tautitaakan asteesta. Varhain aloitetusta hoidosta on potentiaalisesti suurempi hyöty.

Siitä huolimatta, että pitkälle edennyttä oireista SMA:ta sairastavat potilaat eivät saavuta samaa

liikkeiden kokonaiskehitystä kuin terveet oireettomat verrokit, geenikorvaushoidosta saattaa olla heille

kliinistä hyötyä, mikä on riippuvainen taudin etenemisestä hoidon aikana (ks. kohta 5.1).

Hoitavan lääkärin on huomioitava, että hoidosta saatava hyöty on vakavasti vähentynyt potilailla,

joilla on merkittävä lihasheikkous ja hengityksen vajaatoiminta, ja potilailla, jotka saavat jatkuvaa

ventilaatiota, sekä potilailla, jotka eivät kykene nielemään.

Onasemnogeeniabeparvoveekin hyöty-/riskiprofiilia etenevää spinaalista lihasatrofiaa sairastavilla

potilailla, jatkuvan ventilaation avulla elossa pidettävillä potilailla sekä potilailla, joilta puuttuu kyky

kasvaa ja kehittyä, ei ole vahvistettu.

Immunogeenisuus

Onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion jälkeen adenoassosioituneen viruksen vektoriserotyypin 9

(AAV9) kapsidia kohtaan syntyy immuunivaste, mukaan lukien vasta-aineen muodostuminen

AAV9-kapsidia kohtaan, kohdassa 4.2 suositellusta immunomodulatorisesta hoito-ohjelmasta ja myös

T-solun välittämästä immuunivasteesta huolimatta.

Onasemnogeeniabeparvoveekin käytön yhteydessä on ilmoitettu systeemisen immuunivasteen

tapauksia, mukaan lukien immuunivälitteistä maksatoksisuutta, joka ilmenee yleensä

alaniiniaminotransferaasi- ja/tai aspartaattiaminotransferaasiarvon nousuna ja toisinaan akuuttina

vakavana maksavauriona tai akuuttina maksan vajaatoimintana. Immuunivälitteinen maksatoksisuus

saattaa edellyttää immunomodulatorisen hoidon säätämistä eli pidempää hoidon kestoa, annoksen

suurentamista tai kortikosteroidiannoksen asteittaiseen pienentämiseen käytettävän aikajakson

pidentämistä. Ks. yksityiskohtaiset tiedot immunomodulatorisesta hoidosta kohdasta 4.2, sekä alla

olevista alakohdista ’Maksatoksisuus’ ja ’Immunomodulatorinen hoito’.

Maksatoksisuus

AAV-vektorin antaminen saattaa aiheuttaa transaminaasiarvojen kohoamisen, mikä saattaa olla

vakava.

Akuuttia vakavaa maksavauriota ja akuuttia maksan vajaatoimintaa on esiintynyt (ks.

kohta 4.8).

Potilailla, joilla on entuudestaan maksan vajaatoiminta tai akuutti maksan virusinfektio, saattaa

olla akuutin vakavan maksavaurion lisääntynyt riski.

Maksan toiminta on ennen infuusiota tarkistettava kaikilla potilailla kliinisen tutkimuksen ja

laboratoriokokeiden avulla (esim. maksan aminotransferaasit ASAT ja ALAT, sekä

kokonaisbilirubiini [ks. kohta 4.2]).

Mahdollisesti kohonneiden transaminaasiarvojen lieventämiseksi kaikille potilaille on annettava

systeeminen kortikosteroidi ennen onasemnogeeniabeparvoveekki -infuusiota ja infuusion

jälkeen (ks. kohta 4.2).

Maksan toimintaa on seurattava vähintään 3 kuukauden ajan infuusion jälkeen.

Onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion riskejä ja höytyjä liittyen jo entuudestaan olemassa

olevaan maksan vajaatoimintaan on huolellisesti punnittava riskeihin, jotka liittyvät potilaan

hoitamatta jättämiseen.

ASAT/ALAT/bilirubiini-arvo on määritettävä viikoittain 30 vuorokauden ajan, ja sen jälkeen kahden

viikon välein vielä 60 vuorokauden ajan onasemnogeeniabeparvoveekin annon jälkeen vähitellen

pienennettävän kortikosteroidihoitojakson loppuun saakka tai tarvittaessa pitempäänkin.

Prednisoloniannoksen asteittaista pienentämistä ei pidä harkita ennen kuin ASAT/ALAT-arvot ovat

alle 2 × normaalin ylärajan (ULN).

Trombosytopenia

Ohimenevää trombosyyttien määrän laskua, joista muutamat tapaukset täyttivät trombosytopenian

kriteerit, havaittiin onasemnogeeniabeparvoveekkiin liittyvissä kliinisissä tutkimuksissa. Useimmissa

tapauksissa alhaisin tombosyyttiarvo esiintyi ensimmäisellä viikolla onasemnogeeniabeparvoveekki-

infuusion jälkeen. Trombosyyttien määrä on määritettävä ennen onasemnogeeniabeparvoveekki-

infuusion antoa ja määrää on seurattava tiiviisti infuusion jälkeisen viikon ajan, ja tämän jälkeen

säännöllisesti, viikoittain ensimmäisen kuukauden ajan ja joka toinen viikko vielä toisen ja kolmannen

kuukauden aikana kunnes trombosyyttien määrä palautuu lähtötasoon.

Tromboottinen mikroangiopatia

Valmisteen markkinoille tulon jälkeen on ilmoitettu tromboottisen mikroangiopatian (TMA)

tapauksia, jotka ovat ilmaantuneet noin viikon kuluttua onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion

jälkeen (ks. kohta 4.8). Tromboottinen mikroangiopatia on akuutti ja henkeä uhkaava tila, johon

liittyvät trombosytopenia ja mikroangiopaattinen hemolyyttinen anemia. Myös akuutteja

munuaisvaurioita on havaittu. Joissakin tapauksissa on ilmoitettu samanaikaisesta

immuunijärjestelmän aktivaatiosta (esim. infektiot, rokotukset) (ks. tiedot rokotteiden antamisesta

kohdista 4.2 ja 4.5).

Trombosytopenia on olennainen tekijä tromboottisessa mikroangiopatiassa, minkä vuoksi

trombosyyttiarvoja on seurattava tiiviisti infuusion jälkeisen viikon ajan ja tämän jälkeen

säännöllisesti (katso kohta ”Trombosytopenia”). Jos potilaalle ilmaantuu trombosytopeniaa, on

tilannetta arvioitava laajemmin ja potilas tutkittava hemolyyttisen anemian ja munuaistoiminnan

häiriöiden havaitsemiseksi. Jos potilaalla on tromboottiseen mikroangiopatiaan sopivia kliinisiä

löydöksiä, oireita tai laboratoriolöydöksiä, on välittömästi konsultoitava erikoislääkäriä tromboottisen

mikroangiopatian hoitamiseksi kliinisen tarpeen mukaan. Potilaan huoltajille on kerrottava

tromboottisen mikroangiopatian merkeistä ja oireista. Oireiden ilmaantuessa on kehotettava

hakeutumaan kiireellisesti lääkärin hoitoon.

Troponiini-I:n kohonnut arvo

Sydäntroponiini-I:n pitoisuuden nousua on havaittu onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion jälkeen.

Troponiini-I:n pitoisuuden nousu joillakin potilailla saattaa olla merkki mahdollisesta

sydänlihasvauriosta. Näiden löydösten ja hiirellä havaitun sydäntoksisuuden vuoksi troponiini-I:n

pitoisuudet on määritettävä ennen onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusion antoa ja pitoisuutta on

seurattava vähintään 3 kuukauden ajan onasemnogeeniabeparvoveekin annon jälkeen tai kunnes

pitoisuudet palaavat normaalille viitealueelle spinaalista lihasatrofiaa sairastavilla potilailla.

Kardiologian erikoislääkärin konsultointia on harkittava tarpeen mukaan.

Immunomodulatorinen hoito

Immunomodulatorista hoitoa ei pidä aloittaa samaan aikaan kun potilaalla on aktiivi infektio, joka on

joko akuutti (kuten akuutti hengitystieinfektio tai akuutti hepatiitti) tai hallitsematon krooninen (kuten

krooninen aktiivi B-hepatiitti) (ks. kohdat 4.2 ja 4.4).

Immunomodulatorinen hoito (ks. kohta 4.2) saattaa myös vaikuttaa samanaikaisten (hengitystie-)

infektioiden immuunivasteeseen, mikä voi mahdollisesti aiheuttaa samanaikaisen infektion vielä

vaikeampia taudinkuvia. Erityistä varovaisuutta on noudatettava onasemnogeeniabeparvoveekin

annostelun ajoituksessa, kun potilaalla esiintyy virussairauden ennakko-oireita tai sairaus on

parantumassa. Tehostettua valppautta suositellaan hengitystie(virus)infektioiden diagnoosissa ja

aktiivissa hoidossa. Ennalta ehkäisevää RSV (respiratory syncytial virus) -kausirokotetta suositellaan

ja se on pidettävä ajan tasalla. Potilaan rokotusohjelmaa on muutettava mahdollisuuksien mukaan,

jotta kortikosteroidi voidaan antaa samanaikaisesti onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusiota ennen ja

infuusion jälkeen (ks. kohta 4.5).

Hoitavan lääkärin on oltava tietoinen lisämunuaisten vajaatoiminnan riskistä, joka liittyy pitempään

kestävään kortikosteroidihoitoon, mikä voisi vaikuttaa esitettyyn immunomodulatoriseen hoitoon.

Erittyminen

Onasemnogeeniabeparvoveekin ohimenevää erittymistä saattaa esiintyä, pääasiassa elimistön kuona-

aineiden mukana. Huoltajia ja potilaiden perheitä on neuvottava potilaan elimistön nesteiden ja kuona-

aineiden asianmukaisesta käsittelystä:

Hyvää käsihygieniaa on noudatettava vähintään 1 kuukauden ajan

onasemnogeeniabeparvoveekki-hoidon jälkeen kun ollaan kontaktissa potilaan kehon kuona-

aineisiin.

Kertakäyttövaipat voidaan laittaa sinetöitäviin kaksinkertaisiin muovipusseihin ja hävittää

talousjätteen mukana.

Natriumpitoisuus

Tämä lääkevalmiste sisältää 4,6 mg natriumia per ml, joka vastaa 0,23 % WHO:n suosittelemasta

natriumin 2 g:n päivittäisestä enimmäissaannista aikuisille. Yksi 5,5 ml:n injektiopullo sisältää

25,3 mg natriumia, ja yksi 8,3 ml:n injektiopullo sisältää 38,2 mg natriumia.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Kokemusta onasemnogeeniabeparvoveekin käytöstä potilaille, jotka saavat maksatoksisia lääkkeitä tai

käyttävät maksatoksisia aineita, on niukasti. Onasemnogeeniabeparvoveekin turvallisuutta näille

potilaille ei ole varmistettu.

Kokemusta samanaikaisesti käytettävien, 5q SMA:aan kohdistuvien lääkkeiden käytöstä on niukasti.

Rokotukset

Mikäli mahdollista, potilaan rokotusohjelmaa on säädettävä, jotta voidaan samanaikaisesti antaa

kortikosteroidia ennen onasemnogeeniabeparvoveekki-infuusiota ja infuusion jälkeen (ks. kohdat 4.2

ja 4.4). Ennalta ehkäisevää RSV (respiratory syncytial virus

)

-kausirokotetta suositellaan (ks.

kohta 4.4). Eläviä rokotteita kuten MMR ja vesirokkorokote ei pidä antaa potilaille, jotka saavat

immunosuppressiivisia steroidiannoksia (so. prednisolonia tai vastaavaa ≥ 2 viikon ajan kerran

vuorokaudessa annoksella 20 mg tai 2 mg/painokiloa kohden).

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Tietoa käytöstä raskauden tai imetyksen aikana ihmisellä ei ole, eikä eläinkokeita ole tehty

hedelmällisyyden tai lisääntymisen selvittämiseksi.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn

Onasemnogeeniabeparvoveekilla ei ole tai on vain vähäinen vaikutus ajokykyyn ja

koneidenkäyttökykyyn.

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Yleisimmin ilmoitettuja annon jälkeisiä haittavaikutuksia olivat ohimenevä maksan

transaminaasiarvojen kohoaminen (12,4 %) ja oksentelu (8,2 %), ks. kohta 4.4.

Haittavaikutusten taulukkomuotoinen luettelo

Onasemnogeeniabeparvoveekkiin liittyneet haittavaikutukset kaikilla potilailla, joiden saamalla

laskimoinfuusiolla oli syysuhde hoitoon nähden, on esitetty taulukossa 3. Haittavaikutukset on lueteltu

MedDRA:n elinjärjestelmäluokituksen ja yleisyyden mukaan. Yleisyysluokat ovat hyvin yleinen

(≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000,

< 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä

esiintymistiheyden arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa

haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 3:

Onasemnogeeniabeparvoveekin käyttöön liittyneet haittavaikutukset

Haittavaikutukset MedDRA:n elinjärjestelmäluokkien, suositeltujen termien ja

esiintyvyystiheyden mukaisesti

Veri ja imukudos

Yleinen

Trombosytopenia

Tuntematon

Tromboottinen mikroangiopatia

Ruoansulatuselimistö

Yleinen

Oksentelu

Maksa ja sappi

Hyvin yleinen

Transaminaasiarvojen nousu

Yleinen

Aspartaattiaminotransferaasiarvon nousu, alaniiniaminotransferaasiarvon

nousu

Tuntematon

Akuutti maksan vajaatoiminta

Tuntematon

Akuutti maksavaurio

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

Kuume

Tutkimukset

Yleinen

Troponiini-I:n arvon nousu

Hoitoon liittyviä haittavaikutuksia, joita on ilmoitettu kliinisten tutkimusten ulkopuolella, mukaan

lukien markkinoille tulon jälkeisessä käytössä.

Valittujen haittavaikutusten kuvaus

Maksa ja sappi

Kliinisissä tutkimuksissa transaminaasiarvojen kohoamista > 2 × normaalin ylärajan (ULN) (ja

joissakin tapauksissa > 20 × ULN) ilmoitettiin enintään 12 %:lla suositeltua annosta saaneista

potilaista, ja sen katsottiin liittyvän tutkimuslääkkeeseen. Potilaat olivat kliinisesti oireettomia eikä

heillä esiintynyt kliinisesti merkitsevää bilirubiinin nousua. Seerumin transaminaasipitoisuuksien

nousu korjaantui yleensä prednisolonihoidolla, ja potilaat toipuivat ilman kliinisiä seuraamuksia (ks.

kohdat 4.2 ja 4.4).

Kliinisten tutkimusten ulkopuolella, mukaan lukien markkinoille tulon jälkeisessä käytössä, on

ilmoitettu tapauksia, joissa lapsille ilmaantui akuutin maksan vajaatoiminnan merkkejä ja oireita

(kuten keltaisuutta, koagulopatiaa, enkefalopatiaa) 2 kuukauden kuluessa

onasemnogeeniabeparvoveekkihoidosta siitä huolimatta, että he olivat saaneet kortikosteroidihoitoa

ennen ja jälkeen infuusion. Tapausraporttien mukaan kortikosteroidihoitoa annettiin muokatun hoito-

ohjelman mukaisesti, kun maksan vajaatoiminta todettiin. Lapset toipuivat.

Lue koko asiakirja

Official address

Domenico Scarlattilaan 6

1083 HS Amsterdam

The Netherlands

An agency of the European

Union

Address for visits and deliveries

Refer to www.ema.europa.eu/how-to-find-us

Send us a question

Go to www.ema.europa.eu/contact

Telephone

+31 (0)88 781 6000

© European Medicines Agency, 2020. Reproduction is authorised provided the source is acknowledged.

EMA/173982/2020

EMEA/H/C/004750

Zolgensma (onasemnogeeniabeparvoveekki)

Yleistiedot Zolgensma-valmisteesta sekä siitä, miksi se on hyväksytty EU:ssa

Mitä Zolgensma on ja mihin sitä käytetään?

Zolgensma on geeniterapiassa käytettävä lääke, jolla hoidetaan spinaalista lihasatrofiaa. Se on vakava

hermosairaus, joka aiheuttaa lihasten surkastumista ja heikkoutta.

Lääkevalmiste on tarkoitettu potilaille, joilla on periytyvä SMN1-geenin mutaatio ja joilla on

diagnosoitu joko tyypin 1 SMA (vakavin tyyppi) tai enintään kolme ns. SMN2-geenin kopiota.

Spinaalinen lihasatrofia on harvinainen sairaus, ja Zolgensma nimettiin harvinaislääkkeeksi

(harvinaisten sairauksien hoidossa käytettävä lääke) 19. kesäkuuta 2015. Lisää tietoa

harvinaislääkkeistä löytyy täältä: ema.europa.eu/medicines/human/orphan-designations/eu3151509

Zolgensman vaikuttava aine on onasemnogeeniabeparvoveekki.

Miten Zolgensmaa käytetään?

Zolgensma annetaan noin tunnin kestävänä kertainfuusiona (tiputuksena) laskimoon. Infuusio on

annettava terveydenhuollon yksiköissä tai sairaalassa spinaalisen lihasatrofian hoitoon perehtyneen

lääkärin valvonnassa.

Potilaalle tehdään ennen infuusiota ja sen jälkeen useita kokeita, kuten maksa- ja verikokeita, ja

hänelle annetaan kortikosteroidilääkkeitä haittavaikutusten riskin vähentämiseksi. Lääke on

reseptivalmiste. Lisää tietoa Zolgensman käytöstä saa pakkausselosteesta, lääkäriltä tai apteekista.

Miten Zolgensma vaikuttaa?

Spinaalista lihasatrofiaa sairastavien potilaiden SMN1-geenissä on virhe. Elimistö tarvitsee geeniä

tuottamaan proteiinia, joka on välttämätöntä lihasten liikkeitä säätelevien hermojen normaalille

toiminnalle. Zolgensman vaikuttava aine onasemnogeeniabeparvoveekki sisältää kyseisen geenin

toimivan kopion. Injektoitaessa se siirtyy hermoihin, joissa se tuottaa virheetöntä geeniä

valmistaakseen riittävästi proteiinia ja pitääkseen siten hermot toimivina.

EMA/173982/2020

EMA/173982/2020

Sivu 2/3

Mitä hyötyä Zolgensmasta on havaittu tutkimuksissa?

Päätutkimus osoitti, että lääkevalmiste vähentää spinaalista lihasatrofiaa sairastavilla vauvoilla

keinotekoisen ventilaation tarvetta. Tämän tutkimuksen Zolgensmaa saaneista 22 vauvasta 20 oli

elossa ja hengitti ilman pysyvää hengityslaitetta 14 kuukauden kuluttua. Hoitamattomista potilaista

tavallisesti vain neljäsosa jää eloon eikä tarvitse hengityslaitetta.

Tutkimus osoitti myös, että Zolgensma voi auttaa vauvoja istumaan itsenäisesti vähintään 30 sekunnin

ajan. Lääkevalmistetta saaneista 22 vauvasta 14 kykeni tähän 18 kuukauden kuluttua. Spinaalisen

lihasatrofian vakavaa muotoa sairastavat hoitamattomat vauvat eivät ole koskaan saavuttaneet tätä

kehitystasoa.

Mitä riskejä Zolgensmaan liittyy?

Lääkevalmisteen yleisimmät haittavaikutukset (joita voi esiintyä useammalla kuin 1 potilaalla 10:stä)

ovat kohonneet maksaentsyymien pitoisuudet ja oksentelu. Pakkausselosteessa on luettelo kaikista

Zolgensman rajoituksista ja haittavaikutuksista.

Miksi Zolgensma on hyväksytty EU:ssa?

Lääkevalmisteesta tehty päätutkimus osoitti, että kerta-infuusio voi parantaa potilaiden eloonjäämistä

ja vähentää pysyvän hengityslaitteen tarvetta. Se voi myös auttaa heitä saavuttamaan kehitystasoja.

Lääkevalmisteen haittavaikutuksia pidetään turvallisuuden kannalta hallittavina. Tutkimuksessa

havaittu yleisin haittavaikutus, maksaentsyymien kohonneet pitoisuudet, pysyi hallinnassa

steroidihoidon jälkeen.

Näin ollen Euroopan lääkevirasto katsoi, että Zolgensman hyöty on sen riskejä suurempi ja että sille

voidaan myöntää myyntilupa EU:ssa.

Zolgensmalle myönnettiin ns. ehdollinen myyntilupa. Tämä tarkoittaa, että lääkevalmisteesta on

odotettavissa lisätietoja, jotka yhtiö on velvollinen toimittamaan. Euroopan lääkevirasto tarkastaa

vuosittain mahdollisesti saataville tulevat uudet tiedot, ja tätä katsausta päivitetään tarvittaessa.

Mitä tietoja Zolgensmasta odotetaan vielä saatavan?

Koska Zolgensma on saanut ehdollisen myyntiluvan, sitä markkinoiva yritys toimittaa lisätietoa

lääkevalmisteen eduista ja riskeistä. Niitä ovat tiedot kahdesta tutkimuksesta, joihin osallistui alle 6

kuukauden ikäisiä tyypin 1 SMA-potilaita, ja yhdestä tutkimuksesta, johon osallistui alle 6 viikon ikäisiä

oireettomia potilaita, joiden diagnoosi oli vahvistettu geenitestin perusteella.

Miten voidaan varmistaa Zolgensman turvallinen ja tehokas käyttö?

Zolgensmaa markkinoiva yhtiö tekee pitkäaikaisen tutkimuksen lääkkeen turvallisuudesta ja tehosta ja

toimittaa tietoja toisesta tutkimuksesta lääke-erien yhdenmukaisuuden parantamiseksi.

Lääkevalmisteen turvallisen ja tehokkaan käytön varmistamiseksi myös valmisteyhteenvetoon ja

pakkausselosteeseen on sisällytetty suosituksia ja varoituksia terveydenhuollon ammattilaisten ja

potilaiden noudatettaviksi.

Kuten kaikkien lääkkeiden, myös Zolgensman käyttöä koskevia tietoja seurataan jatkuvasti, ja siitä

ilmoitetut haittavaikutukset arvioidaan huolellisesti ja suoritetaan kaikki tarvittavat toimet potilaiden

suojelemiseksi.

EMA/173982/2020

EMA/173982/2020

Sivu 3/3

Muita tietoja Zolgensmasta

Lisää tietoa Zolgensmasta on saatavissa viraston verkkosivustolla osoitteessa

ema.europa.eu/medicines/human/EPAR/zolgensma.ema.europa.eu/medicines/human/EPAR/zolgensma

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot