ZOLESTAD 5 mg / 100 ml infuusioneste, liuos

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

05-01-2021

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

01-02-2021

Aktiivinen ainesosa:
Happo zoledronicum monohydricum
Saatavilla:
Stada Arzneimittel AG
ATC-koodi:
M05BA08
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Acidum zoledronicum monohydricum
Annos:
5 mg / 100 ml
Lääkemuoto:
infuusioneste, liuos
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
tsoledronihappo
Tuoteyhteenveto:
Määräämisehto: Valmistetta saa käyttää vain laskimoon annettavien bisfosfonaattien antoon perehtynyt lääkäri.
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa myönnetty
Myyntiluvan numero:
34068
Valtuutus päivämäärä:
2017-03-02

Lue koko asiakirja

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Zolestad 5 mg/100 ml infuusioneste, liuos

tsoledronihappo

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin sinulle annetaan tätä lääkettä, sillä se sisältää

sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan puoleen.

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai

sairaanhoitajalle. Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu

tässä pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Zolestad on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin sinulle annetaan Zolestad-valmistetta

Miten Zolestad-valmistetta annetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Zolestad-valmisteen säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Zolestad on ja mihin sitä käytetään

Zolestad sisältää vaikuttavana aineena tsoledronihappoa. Se kuuluu bisfosfonaattien lääkeryhmään ja

sitä käytetään aikuisten miesten ja vaihdevuodet ohittaneiden naisten osteoporoosin hoitoon, tai

tulehdusten hoitoon käytettävien kortikosteroidihoitojen aiheuttaman osteoporoosin hoitoon sekä

Pagetin luutaudin hoitoon aikuisilla.

Osteoporoosi

Osteoporoosi on sairaus, jossa luut haurastuvat ja heikkenevät. Sitä esiintyy yleisesti naisilla

vaihdevuosien jälkeen, mutta sitä voi esiintyä myös miehillä. Vaihdevuosien aikana naisen munasarjat

lakkaavat tuottamasta naishormonia, estrogeenia, joka ylläpitää luiden kuntoa. Vaihdevuosien jälkeen

luumassa pienenee, ja luut heikkenevät ja murtuvat helpommin kuin ennen. Osteoporoosia voi myös

esiintyä miehillä ja naisilla pitkäaikaisen steroidien käytön johdosta, joka voi vaikuttaa luun lujuuteen.

Monilla potilailla ei ole lainkaan osteoporoosin oireita, mutta heillä on silti tavallista suurempi riski

saada murtumia, sillä osteoporoosi on ehtinyt heikentää luita. Veren sukupuolihormonien (lähinnä

androgeenistä muodostuvan estrogeenin) määrän väheneminen saa myös miesten luumassan

pienenemään, joskin hitaammin. Zolestad vahvistaa sekä miesten että naisten luuta ja ehkäisee näin

murtumia. Zolestad-valmistetta käytetään myös potilailla, jotka ovat murtaneet lonkkansa hiljattain

vähäisen vamman kuten kaatumisen seurauksena ja ovat siksi alttiimpia uusille luunmurtumille.

Pagetin luutauti

Normaalisti vanha luu hajoaa ja korvautuu uudella luumateriaalilla. Tästä prosessista käytetään

nimitystä uudelleenmuodostus. Pagetin luutaudissa luun uudelleenmuodostus on liian nopeaa ja uutta

luuta muodostuu hallitsemattomasti. Tämä tekee luusta normaalia heikompaa. Ellei tautia hoideta, luut

saattavat muuttua epämuodostuneeksi ja kipeytyä ja ne saattavat murtua. Zolestad-valmisteen

vaikutuksesta luun uudelleenmuodostus palautuu normaaliksi, joka turvaa normaalin luun

muodostumisen. Tästä syystä luu vahvistuu.

Tsoledronihappoa, jota Zolestad sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä

pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta

tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin sinulle annetaan Zolestad-valmistetta

Noudata tarkoin lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan ohjeita ennen kuin sinulle

annetaan Zolestad-valmistetta.

Sinulle ei saa antaa Zolestad-valmistetta

jos olet allerginen tsoledronihapolle, muille bisfosfonaateille tai tämän lääkkeen jollekin muulle

aineelle (lueteltu kohdassa 6)

jos sinulla on hypokalsemia (eli veresi kalsiumtaso on liian alhainen)

jos sairastat vakavaa munuaistautia

jos olet raskaana

jos imetät.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin sinulle annetaan Zolestad-valmistetta:

jos saat mitä tahansa muuta tsoledronihappoa sisältävää lääkettä, joka on myös Zolestad-

valmisteen vaikuttava aine (tsoledronihappoa käytetään aikuispotilailla tiettyjen syöpätyyppien

hoidossa ehkäisemään luustokomplikaatioita tai vähentämään kalsiumin määrää)

jos sinulla on tai on ollut munuaisongelma

jos et pysty ottamaan päivittäin kalsiumlisää

jos kaulassasi sijaitsevat lisäkilpirauhaset on poistettu kokonaan tai osittain leikkauksella

jos osia suolistostasi on poistettu.

Haittavaikutus, jota kutsutaan leuan osteonekroosiksi (ONJ) (luuvaurio leuassa) on raportoitu

markkinoille tulon jälkeen potilailla, jotka ovat saaneet Zolestad-valmistetta (tsoledronihappo)

osteoporoosin hoitoon. Leuan osteonekroosia voi ilmetä myös hoidon lopettamisen jälkeen.

Leuan osteonekroosin kehittymisen estäminen on tärkeää, koska kyseessä on kivulias vaiva, jonka

hoitaminen voi olla vaikeaa. Leuan osteonekroosin kehittymisen riskin pienentämiseksi on varotoimia,

joita sinun tulee noudattaa.

Ennen kuin sinulle annetaan Zolestad-valmistetta, kerro lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai

hoitajalle, jos

sinulla on ongelmia suun tai hampaiden kanssa kuten esim. huono hampaiden kunto, iensairaus

tai suunniteltu hampaan poisto;

et käy säännöllisesti tai et ole pitkään aikaan käynyt hammastarkastuksessa;

tupakoit (sillä tämä saattaa lisätä hammasongelmien riskiä);

olet aikaisemmin saanut bisfosfonaattihoitoa (käytetään luuhäiriöiden hoitoon tai estämiseen);

käytät lääkkeitä, joita kutsutaan kortikosteroideiksi (esim. prednisoloni tai deksametasoni);

sinulla on syöpä.

Lääkäri saattaa pyytää sinua käymään hammastarkastuksessa ennen Zolestad-hoidon aloittamista.

Sinun tulee säilyttää hyvä suuhygienia (mukaan lukien säännöllinen hampaiden pesu) ja käydä

säännöllisesti hammastarkastuksessa Zolestad-hoidon aikana. Jos käytät hammasproteesia, pidä huoli,

että se istuu kunnolla. Jos saat hammashoitoja tai sinun on määrä mennä hammasleikkaukseen (esim.

hampaan poisto), kerro siitä lääkärille ja kerro hammaslääkärille, että saat Zolestad-hoitoa. Ota

välittömästi yhteyttä lääkäriin ja hammaslääkäriin, jos sinulla on ongelmia suun tai hampaiden kanssa

(esim. hampaiden heiluminen, kipu tai turvotus tai haavaumien parantumattomuus tai märkiminen)

sillä ongelmat saattavat olla oire leuan osteonekroosista.

Seurantakokeet

Lääkäri teettää verikokeita tarkistaakseen munuaistesi toiminnan (veren kreatiniinipitoisuuden) ennen

jokaista Zolestad-annosta. On tärkeää, että juot vähintään 2 lasillista nestettä (esim. vettä) muutaman

tunnin sisällä ennen Zolestad-valmisteen antoa terveydenhuoltohenkilöstön ohjeiden mukaan.

Lapset ja nuoret

Zolestad-valmistetta ei suositella alle 18-vuotiaille. Zolestad-valmisteen käyttöä lapsilla ja nuorilla ei

ole tutkittu.

Muut lääkevalmisteet ja Zolestad

Kerro lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle, jos parhaillaan käytät, olet äskettäin

käyttänyt tai saatat käyttää muita lääkkeitä.

Lääkärin on tärkeä tietää kaikista käyttämistäsi lääkkeistä, erityisesti, jos käytät lääkkeitä, joiden

tiedetään olevan haitallisia munuaisillesi (esim. aminoglykosideja) tai nesteenpoistolääkkeitä kuten

diureetteja, jotka voivat aiheuttaa kuivumista.

Raskaus ja imetys

Sinulle ei saa antaa Zolestad-valmistetta, jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos

suunnittelet lapsen hankkimista

Kysy lääkäriltä, apteekista tai sairaanhoitajalta neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Älä aja autoa tai käytä koneita ennen kuin olosi paranee, jos tunnet huimausta Zolestad-hoidon aikana.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia

tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen

vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste

opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

Zolestad sisältää natriumia

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol (23 mg) natriumia per 100 ml:n Zolestad-injektiopullo, eli se

on olennaisesti natriumiton.

3.

Miten Zolestad-valmistetta annetaan

Seuraa tarkasti kaikkia lääkärin tai hoitajan sinulle antamia ohjeita. Tarkista ohjeet lääkäriltä tai

sairaanhoitajalta, jos olet epävarma.

Osteoporoosi

Tavallinen annos on 5 mg, jonka lääkäri tai hoitaja antaa sinulle yhtenä infuusiona kerran vuodessa

laskimoon. Infuusion kesto on vähintään 15 minuuttia.

Jos sinulla on hiljattain ollut lonkkamurtuma, suositus on, että Zolestad annetaan kahden tai

useamman viikon kuluttua lonkkasi korjausleikkauksesta.

On tärkeää, että käytät kalsium- ja D-vitamiinilisää (esim. tabletteja) lääkärisi ohjeiden mukaisesti.

Osteoporoosin hoidossa Zolestad-valmisteen vaikutus kestää vuoden ajan. Lääkärisi kertoo sinulle,

milloin tulet saamaan seuraavan annoksen.

Pagetin luutauti

Pagetin luutautia hoidettaessa Zolestad-valmistetta saa määrätä vain Pagetin luutaudin hoitoon

perehtynyt lääkäri.

Tavallinen annos on 5 mg, jonka lääkäri tai hoitaja antaa sinulle kerralla aloitusannoksena suoneen.

Infuusio kestää vähintään 15 minuuttia. Zolestad-valmisteen vaikutus saattaa kestää yli vuoden ajan, ja

lääkärisi kertoo sinulle, tuleeko hoito uusia.

Lääkärisi saattaa neuvoa sinua ottamaan kalsiumia ja D-vitamiinia (esim. tabletteja) vähintään

ensimmäiset kymmenen päivää Zolestad-valmisteen annon jälkeen. On tärkeää, että seuraat

huolellisesti tätä neuvoa infuusion jälkeisen jakson ajan, jotta veren kalsiumpitoisuus ei laske liian

alhaiseksi. Lääkärisi antaa sinulle tietoa hypokalsemiaan liittyvistä oireista.

Zolestad ruuan ja juoman kanssa

Juo riittävästi nestettä (vähintään 1–2 lasillista) ennen Zolestad-hoitoa ja sen jälkeen lääkärin ohjeiden

mukaisesti. Tämä ehkäisee nestehukkaa. Voit syödä normaalisti Zolestad-hoitopäivänä. Tämä on

erityisen tärkeää, jos käytät diureetteja (nesteenpoistolääkkeitä) tai jos olet iäkäs (vähintään 65-

vuotias).

Jos Zolestad-annos jää saamatta

Ota mahdollisimman pian yhteys lääkäriin tai sairaalaan uuden ajan varaamiseksi.

Ennen Zolestad-hoidon lopettamista

Jos harkitset Zolestad-hoidon lopettamista, keskustele asiasta lääkärisi kanssa seuraavan

vastaanottokäynnin yhteydessä. Lääkärisi neuvoo sinua ja päättää, miten pitkään Zolestad-hoitoa tulee

jatkaa.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai

sairaanhoitajan puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Ensimmäiseen infuusioon liittyvät haittavaikutukset ovat hyvin yleisiä (esiintyvät yli 30 %:lla

potilaista), mutta seuraavien infuusioiden yhteydessä ne vähenevät. Valtaosa haittavaikutuksista, kuten

kuume, vilunväreet, lihas- tai nivelkipu ja päänsärky, ilmaantuvat ensimmäisten kolmen päivän aikana

Zolestad-annoksen jälkeen. Oireet ovat yleensä lieviä ja keskivaikeita ja häviävät kolmen päivän

kuluessa. Lääkäri voi suositella jotakin mietoa kipulääkettä kuten ibuprofeenia tai parasetamolia

vähentääkseen näitä haittavaikutuksia. Seuraavien Zolestad-annosten yhteydessä näiden

haittavaikutusten riski pienenee.

Jotkin haittavaikutukset voivat olla vakavia

Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä)

Potilailla, jotka ovat saaneet Zolestad-valmistetta vaihdevuosien jälkeisen osteoporoosin hoitoon, on

todettu sydämen rytmihäiriöitä (eteisvärinää). Ei tiedetä, aiheuttaako Zolestad kyseisiä rytmihäiriöitä.

Ilmoita kuitenkin lääkärille, jos sinulla on tällaisia oireita Zolestad-valmisteen annon jälkeen.

Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta)

Silmien turvotus, punoitus, kipu tai kutina tai silmien valoherkkyys.

Hyvin harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta)

Kerro lääkärille, jos sinulla on korvakipua, korvatulehdus ja/tai korvasta vuotaa eritettä. Ne voivat olla

korvan luuvaurion oireita.

Tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin)

Suun ja/tai leuan kipu, turvotus tai parantumattomat haavaumat suussa tai leuassa, haavaumien

märkiminen, leuan tunnottomuus tai painon tunne leuassa tai hampaan löystyminen. Nämä voivat olla

leuan luuvaurion (osteonekroosin) merkkejä. Ota heti yhteys lääkäriin ja hammaslääkäriin, jos

huomaat tällaisia oireita Zolestad-hoidon aikana tai hoidon lopettamisen jälkeen.

Munuaishäiriöitä (esim. virtsanerityksen vähenemistä) voi esiintyä. Ennen kutakin Zolestad-annosta

lääkäri teettää verikokeita munuaistoiminnan arvioimiseksi. On tärkeää, että juot vähintään 2 lasillista

nestettä (esim. vettä) muutaman tunnin sisällä ennen Zolestad-valmisteen antoa

terveydenhuoltohenkilöstön ohjeiden mukaan.

Jos sinulla on jokin edellä mainituista haittavaikutuksista, ota heti yhteys lääkäriin

Zolestad voi aiheuttaa myös muita haittavaikutuksia

Hyvin yleiset (voi esiintyä yli 1 käyttäjällä 10:stä)

Kuume

Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä)

Päänsärky, huimaus, huonovointisuus, oksentelu, ripuli, lihaskipu, luu- ja/tai nivelkipu, kipu selässä,

käsivarsissa tai jaloissa, flunssankaltaiset oireet (esimerkiksi väsymys, vilunväreet, nivel- ja

lihaskipua), vilunväreet, tunne väsymyksestä ja kiinnostuksen puutteesta, heikotus, kipu,

huonovointisuuden tunne, infuusiokohdan turvotus ja/tai kipu.

Pagetin luutautipotilailla on ilmoitettu veren alhaisesta kalsiumpitoisuudesta johtuvia oireita kuten

lihaskramppeja, tunnottomuutta tai kihelmöintiä etenkin suun ympärillä.

Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta)

Flunssa, ylähengitysteiden infektiot, punasolujen väheneminen, ruokahalun menetys, unettomuus,

uneliaisuus johon saattaa liittyä vireystason ja tietoisuuden aleneminen, kihelmöinti tai puutuminen,

äärimmäinen uneliaisuus, vapina, tilapäinen tajunnan menetys, silmätulehdus tai kivulias tai

punoittava ärsytys ja tulehdus, huimauksen tunne, verenpaineen kohoaminen, punastuminen, yskä,

hengenahdistus, vatsavaivoja, vatsakipua, ummetus, suun kuivuminen, närästys, ihottuma, voimakas

hikoilu, kutina, ihon punoitus, niskakipua, lihas-, luu ja/tai niveljäykkyys, nivelturvotus,

lihaskouristuksia, olkapääkipua, rintalihas- tai rintakehänkipu, niveltulehdus, lihasheikkous, poikkeava

tulos munuaiskokeessa, poikkeava tiheä virtsaaminen, käsien, nilkkojen ja jalkojen turpoaminen, jano,

hammassärkyä, makuaistin häiriöitä.

Harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1 000:sta)

Poikkeavia reisiluun murtumia voi esiintyä harvoin, etenkin potilailla, jotka saavat pitkäaikaista hoitoa

osteoporoosiin. Ota yhteys lääkäriin, jos reidessä, lonkassa tai nivusessa tuntuu kipua, heikkoutta tai

epämukavaa tunnetta, sillä kyseessä voi olla mahdollisen reisiluun murtuman varhainen merkki.

Tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin)

Vaikea allerginen reaktio, johon liittyy huimausta ja hengenahdistusta, turvotusta pääasiassa kasvoissa

ja kurkussa, verenpaineen laskua, kuivuminen liittyen annostelun jälkeisiin oireisiin, kuten

kuumeeseen, oksenteluun ja ripuliin.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle.

Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla).

Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen

turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Zolestad-valmisteen säilyttäminen

Lääkärisi, apteekki tai hoitajasi tietää miten Zolestad tulee säilyttää.

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä kotelossa ja injektiopullossa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (EXP)

jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Avaamaton injektiopullo ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Injektiopullon avaamisen jälkeen valmiste tulee käyttää välittömästi, jotta siihen ei pääsisi

mikrobeja. Ellei valmistetta käytetä välittömästi, käytönaikaiset säilytysolosuhteet ovat käyttäjän

vastuulla eikä käyttöä edeltävä säilytysaika normaalisti saa ylittää 24 tuntia 2°C–8°C lämpötilassa.

Jääkaappikylmän liuoksen annetaan lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen sen antamista potilaalle.

Lääkkeitä ei pidä heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Zolestad sisältää

Vaikuttava aine on tsoledronihappo. Yksi injektiopullo, jossa on 100 ml liuosta, sisältää 5 mg

tsoledronihappoa (monohydraattina).

Yksi ml liuosta sisältää 0,05 mg tsoledronihappoa (monohydraattina).

Muut aineet ovat mannitoli (E421), natriumsitraatti (E331) ja injektionesteisiin käytettävä vesi.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Zolestad on kirkas, väritön liuos. Se toimitetaan käyttövalmiina infuusionesteenä 100 ml:n lasisessa

injektiopullossa. Zolestad toimitetaan yhden pullon yksikköpakkauksissa.

Myyntiluvan haltija ja valmistaja

STADA Arzneimittel AG

Stadastrasse 2-18

61118 Bad Vilbel

Saksa

Muut valmistajat

Sanochemia Pharmazeutica AG

Landeggerstrasse 7

2491 Neufeld and der Leitha

Itävalta

Myyntiluvan haltijan paikallinen edustaja

STADA Nordic ApS, Suomen sivuliike

PL 1310

000101 Helsinki

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 5.1.2021

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- -

TIETOA TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISILLE

Seuraavat tiedot on tarkoitettu vain terveydenhuollon ammattilaisille (ks. kohta 3):

Zolestad-valmisteen valmistaminen ja anto

Zolestad 5 mg/100 ml infuusioliuos on käyttövalmis.

Vain kertakäyttöön. Jäljelle jäänyt liuos tulee hävittää. Vain kirkas hiukkasia sisältämätön liuos, jonka

väri ei ole muuttunut, on käyttökelpoinen. Zolestad-valmistetta ei saa sekoittaa eikä antaa suoneen

muiden lääkevalmisteiden kanssa ja se on annettava tasaisella nopeudella erillisellä infuusiolaitteella,

jossa on venttiili. Infuusion tulee kestää vähintään 15 minuuttia. Zolestad ei saa joutua kosketuksiin

kalsiumia sisältävien liuosten kanssa. Jos liuos on säilytetty jääkaapissa, sen on annettava lämmetä

huoneenlämpöiseksi ennen antoa. Infuusio tulee valmistaa aseptisin menetelmin. Infuusio on annettava

normaalin hoitokäytännön mukaisesti.

Zolestad-valmisteen säilyttäminen

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä pakkauksessa ja pullossa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (EXP)

jälkeen.

Avaamaton injektiopullo ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Pullon avaamisen jälkeen valmiste tulee käyttää välittömästi, jotta siihen ei pääsisi mikrobeja.

Ellei valmistetta käytetä välittömästi, käytönaikaiset säilytysolosuhteet ovat käyttäjän vastuulla

eikä käyttöä edeltävä säilytysaika normaalisti saa ylittää 24 tuntia 2°C–8°C lämpötilassa.

Jääkaappikylmän liuoksen annetaan lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen sen antamista potilaalle.

Lääkkeitä ei pidä heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

Bipacksedel: Information till användaren

Zolestad 5 mg/100 ml infusionsvätska, lösning

zoledronsyra

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar få detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska.

Om du får biverkningar, tala med läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska. Detta gäller även

eventuella biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande:

Vad Zolestad är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du får Zolestad

Hur Zolestad används

Eventuella biverkningar

Hur Zolestad ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Zolestad är och vad det används för

Zolestad innehåller den aktiva substansen zoledronsyra. Zolestad tillhör en grupp läkemedel som

kallas bisfosfonater och används för att behandla osteoporos hos kvinnor efter klimakteriet och hos

vuxna män med osteoporos eller osteoporos orsakat av behandling med kortikosteroider som används

för att behandla inflammation samt Pagets sjukdom hos vuxna.

Osteoporos

Osteoporos är en sjukdom som består i förtunning och försvagning av benvävnaden och är vanligt hos

kvinnor efter klimakteriet, men kan också förekomma hos män. I klimakteriet, slutar kvinnans

äggstockar tillverka det kvinnliga hormonet östrogen, vilket medverkar till att hålla benvävnaden frisk.

Efter klimakteriet sker en förlust av benvävnad, vilket innebär att skelettet försvagas och lättare bryts.

Osteoporos kan också förekomma hos män och kvinnor på grund av långvarig användning av

kortikosteroider, vilka kan påverka styrkan av skelettet. Många patienter med osteoporos har inga

symptom, men de finns fortfarande risk för att skelettet bryts, på grund av att osteoporos har gjort

skelettet svagare. Sänkta cirkulerande nivåer av könshormoner, huvudsakligen östrogener som

omvandlats från androgener, spelar också en roll i den mer gradvisa skelettförlusten som observerats

hos män. Hos både kvinnor och män förstärker Zolestad skelettet och därför är det mindre risk för att

det bryts. Zolestad används även till patienter som nyligen brutit höften vid mindre olycka såsom fall

och därför har en riks för efterföljande benbrott.

Pagets sjukdom

Normalt ersätts gammal benvävnad med ny. Denna process kallas remodellering. Vid Pagets sjukdom

är denna remodellering för snabb och ny benvävnad bildas på ett oordnat sätt, vilket gör den svagare

än normalt. Om sjukdomen inte behandlas kan benen deformeras och ge smärtor och eventuellt brytas.

Zolestad verkar genom att återställa remodelleringsprocessen i benet till den normala, säkerställer

bildandet av normal benvävnad och på det sättet återuppbyggs styrkan i benvävnaden.

Zoledronsyra som finns i Zolestad kan också vara godkänd för att behandla andra sjukdomar som inte

nämns i denna produktinformation. Fråga läkare, apoteks- eller annan hälso- och sjukvårdspersonal

om du har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du får Zolestad

Följ noga alla instruktioner du har fått av din läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska innan du får

Zolestad.

Du ska inte ges Zolestad:

om du är allergisk mot zoledronsyra, andra bisfosfonater eller något annat innehållsämne i detta

läkemedel (anges i avsnitt 6)

om du har hypokalcemi (kalciumhalten i blodet är för låg)

om du har en allvarlig njursjukdom

om du är gravid

om du ammar.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare innan du får Zolestad:

om du behandlas med något läkemedel innehållande zoledronsyra, vilket också är den aktiva

substansen i Zolestad (zoledronsyra används hos vuxna patienter med vissa cancertyper för att

förebygga benkomplikationer eller för att minska mängden kalcium)

om du har eller har haft någon njursjukdom

om du inte kan ta dagligt kalciumtillägg

om du har opererat bort någon eller alla paratyroideakörtlar i halsen

om du har tagit bort delar av din tunntarm.

Efter marknadsgodkännandet har en bieffekt som kallas osteonekros i käken (ONJ) (benskador i

käken) rapporterats hos patienter som behandlats med Zolestad (zoledronsyra) mot benskörhet. ONJ

kan också uppstå efter avslutad behandling.

Det är viktigt att försöka förhindra ONJ att utvecklas då det ett smärtsamt tillstånd som kan vara svårt

att behandla. För att minska risken för att utveckla osteonekros i käken så finns det vissa

försiktighetsåtgärder du bör vidta.

Innan du tar emot Zolestad behandling, tala med din läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska om

du har några problem med din mun eller tänder såsom dålig tandhälsa, tandköttsproblem, eller

en planerad tandutdragning;

du inte får regelbunden tandvård eller har inte haft någon tandundersökning på lång tid;

du är rökare (eftersom det kan öka risken för tandproblem);

du tidigare har behandlats med en bisfosfonat (används för att behandla eller förebygga

bensjukdomar);

du tar läkemedel som kallas kortikosteroider (såsom prednisolon eller dexametason);

du har cancer.

Din läkare kan be dig genomgå en tandundersökning innan du börjar behandlingen med Zolestad.

Medan du behandlas med Zolestad bör du upprätthålla en god munhygien (inklusive ordinarie

tandborstning) och gå på regelbundna tandkontroller. Om du bär tandproteser bör du se till att dessa

passar ordentligt. Om du får tandbehandling eller skall genomgå tandkirurgi (t.ex. dra ut en tand),

informera din läkare om din tandvård och berätta för din tandläkare att du behandlas med Zolestad.

Kontakta din läkare och tandläkare omedelbart om du upplever några problem med din mun eller

tänder såsom lösa tänder, smärta eller svullnad, eller sår som inte läker eller vätskar, eftersom dessa

kan vara tecken på osteonekros i käken.

Övervakningstest

Din läkare bör ta ett blodprov för att kolla din njurfunktion (kreatininnivåer) innan varje dos av

Zolestad. Det är viktigt att du dricker minst 2 glas vätska (såsom vatten), några få timmar innan du får

Zolestad, som anvisats av hälso- och sjukvårdspersonal.

Barn och ungdomar

Zolestad rekommenderas inte till någon person under 18 år eftersom användning av Zolestad till barn

och ungdomar inte har undersökts.

Andra läkemedel och Zolestad

Tala om för läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta

andra läkemedel.

Det är viktigt att din läkare får veta alla läkemedel som du tar, speciellt ifall du tar något läkemedel

som kan vara skadligt för njurarna (t.ex. aminoglykosider) eller diuretika (”vätskedrivande”) vilka kan

orsaka uttorkning.

Graviditet och amning

Zolestad skall inte ges till dig om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att

skaffa barn.

Rådfråga läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska innan du får detta läkemedel.

Körförmåga och användning av maskiner

Om du känner dig yr när du behandlas med Zolestad, kör inte bil eller använd inte maskiner till dess

att du känner dig bättre.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten

som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden

är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Zolestad innehåller natrium

Detta läkemedel innehåller mindre än 1 mmol (23 mg) natrium per 100 ml injektionsflaska med

Zolestad, dvs. i huvudsak ”natriumfritt”.

3.

Hur Zolestad används

Följ noga alla instruktioner du får av din läkare eller sjuksköterska. Rådfråga läkare eller sjuksköterska

om du är osäker.

Osteoporos

Den vanliga dosen är 5 mg som ges som en infusion i en ven vid ett tillfälle per år av din läkare eller

sjuksköterska. Infusionen tar minst 15 minuter.

Ifall att du nyligen brutit höften, rekommenderas att Zolestad ges två eller flera veckor efter din

höftoperation.

Det är viktigt att ta tillägg av kalcium och vitamin D (t.ex. i tablettform) enligt de instruktioner som du

får av din läkare.

Vid osteoporos, verkar Zolestad i ett år. Din läkare kommer tala om för dig när du ska återkomma för

att få din nästa dos.

Pagets sjukdom

För behandling av Pagets sjukdom: Zolestad skall endast förskrivas av läkare med erfarenhet av

behandling av Pagets sjukdom.

Lue koko asiakirja

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Zolestad 5 mg/100 ml infuusioneste, liuos

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi pullo, jossa on 100 ml liuosta, sisältää 5 mg tsoledronihappoa (monohydraattina).

Yksi ml liuosta sisältää 0,05 mg tsoledronihappoa (monohydraattina).

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Infuusioneste, liuos.

Kirkas, väritön, steriili liuos.

pH: 5,50–7,00

Osmolaliteetti (Osmol/kg): 0,23–0,33

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Osteoporoosin hoito

postmenopausaalisilla naisilla

aikuisilla miehillä

joilla on suurentunut murtumien riski, mukaan lukien potilaat, joilla on hiljattain ollut matalaenerginen

lonkkamurtuma.

Pitkäaikaiseen systeemiseen glukokortikosteroidihoitoon liittyvän osteoporoosin hoito

postmenopausaalisilla naisilla

aikuisilla miehillä

joilla on suurentunut murtumien riski.

Pagetin luutaudin hoito aikuisilla.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Potilaat on nesteytettävä kunnolla ennen Zolestad-valmisteen antoa. Tämä on erityisen tärkeää

iäkkäillä (≥ 65-vuotiailla) sekä diureettihoitoa saavilla potilailla.

Riittävää kalsiumin ja D-vitamiinin saantia suositellaan Zolestad-hoidon yhteydessä.

Osteoporoosi

Postmenopausaalisen osteoporoosin, miesten osteoporoosin ja pitkäaikaiseen

glukokortikosteroidihoitoon liittyvän osteoporoosin hoidossa suositusannos on yksi 5 mg Zolestad-

infuusio laskimoon kerran vuodessa.

Bisfosfonaattilääkityksen optimaalista kestoa osteoporoosin hoidossa ei ole määritelty. Yksittäisen

potilaan Zolestad-hoidon jatkamisen tarvetta on arvioitava säännöllisesti uudelleen hoidosta saatavien

hyötyjen ja siitä mahdollisesti aiheutuvien riskien perusteella etenkin, jos hoito on jatkunut 5 vuotta tai

kauemmin.

Jos potilaalla on hiljattain ollut matalaenerginen lonkkamurtuma, on suositeltavaa antaa Zolestad-

infuusio vasta, kun lonkkamurtuman korjausleikkauksesta on kulunut vähintään kaksi viikkoa (ks.

kohta 5.1). Jos potilaalla on hiljattain ollut matalaenerginen lonkkamurtuma, on suositeltavaa antaa

hänelle 50 000–125 000 KY:n kyllästysannos D-vitamiinia suun kautta tai lihakseen ennen

ensimmäistä Zolestad-infuusiota.

Pagetin tauti

Pagetin luutautia hoidettaessa Zolestad-valmistetta saa määrätä vain Pagetin luutaudin hoitoon

perehtynyt lääkäri. Suositeltu annos on yksi 5 mg Zolestad-infuusio laskimoon. Erityisesti suositetaan,

että Pagetin luutautia sairastaville potilaille annetaan riittävästi kalsiumia, joka vastaa vähintään

500 mg peruskalsiumia kahdesti vuorokaudessa, vähintään kymmenen päivän ajan Zolestad-

valmisteen annon jälkeen (ks. kohta 4.4).

Hoidon uusiminen Pagetin luutautia sairastavilla potilailla: Hoitovasteen saavuttaneilla potilailla

ensimmäistä Zolestad-hoitoa seuraa pitkä remissiovaihe. Uusintahoitona annetaan 5 mg Zolestad-

lisäinfuusio laskimoon vuoden kuluttua ensimmäisestä hoidosta tai myöhemmin niille potilaille, joiden

tauti uusiutuu. Pagetin taudin uusintahoidosta on rajallisesti tietoa (ks. kohta 5.1).

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta

Zolestad on vasta-aiheinen potilailla, joiden kreatiniinipuhdistuma on alle 35 ml/min (ks. kohdat 4.3 ja

4.4).

Annosta ei tarvitse muuttaa potilailla, joiden kreatiniinipuhdistuma on ≥ 35 ml/min.

Maksan vajaatoiminta

Annosta ei tarvitse muuttaa (ks. kohta 5.2).

Iäkkäät

(≥

65-vuotiaat)

Annosta ei tarvitse muuttaa, koska biologinen hyötyosuus, jakautuminen ja eliminaatio ovat

samankaltaisia vanhemmilla ja nuoremmilla henkilöillä.

Pediatriset potilaat

Zolestad-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten ja nuorten hoidossa ei ole

varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Laskimoon.

Zolestad annetaan kerta-annoksena ja hitaalla, tasaisella nopeudella laskimoon käyttäen

infuusiolaitetta, jossa on venttiili. Infuusion tulee kestää vähintään 15 minuuttia. Tietoa Zolestad-

infuusiosta, ks. kohta 6.6.

Pakkausseloste ja muistutuskortti potilaalle tulee antaa potilaille, joita hoidetaan Zolestad-valmisteella.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, muille bisfosfonaateille tai kohdassa 6.1 mainituille

apuaineille.

Potilaan hypokalsemia (ks. kohta 4.4).

Vaikea munuaisten vajaatoiminta, jossa kreatiniinipuhdistuma < 35 ml/min (ks. kohta 4.4).

Raskaus ja imetys (ks. kohta 4.6).

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Munuaistoiminta

Zolestad on vasta-aiheinen vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla

(kreatiniinipuhdistuma < 35 ml/min), sillä tässä potilasryhmässä on kohonnut munuaisten

toimintahäiriön riski.

Heikentynyttä munuaisten toimintaa on todettu Zolestad-hoidon jälkeen (ks. kohta 4.8), erityisesti

niillä potilailla, joilla on esiintynyt munuaisen toimintahäiriöitä tai joilla on muita riskitekijöitä, kuten

korkea ikä, munuaistoksisten lääkeaineiden tai diureettien samanaikainen käyttö (ks. kohta 4.5), tai

joilla on esiintynyt kuivumista Zolestad-hoidon jälkeen. Potilailla on todettu munuaisten

vajaatoimintaa yhden antokerran jälkeen. Dialyysiä vaativaa tai kuolemaan johtanutta munuaisten

vajaatoimintaa on esiintynyt harvoin niillä potilailla, jotka sairastavat munuaistautia tai muiden

yllämainittujen riskien yhteydessä.

Seuraavat varotoimenpiteet tulee ottaa huomioon munuaishaittojen riskin vähentämiseksi:

Kreatiniinipuhdistuma lasketaan todellisen painon mukaan Cockcroft–Gaultin kaavalla ennen

jokaista Zolestad-annosta.

Ohimenevä seerumin kreatiniinipitoisuuden nousu saattaa olla suurempi munuaisten

vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Seerumin kreatiniinipitoisuuden seurantaa tulisi harkita korkean riskin potilailla.

Zolestad-valmistetta tulee käyttää varoen samanaikaisesti muiden munuaistoimintaan

mahdollisesti vaikuttavien lääkeaineiden kanssa (ks. kohta 4.5).

Potilaiden, erityisesti vanhuspotilaiden ja niiden, jotka saavat diureetteja, tulee olla

asianmukaisesti nesteytettyjä ennen Zolestad-hoidon aloittamista.

Zolestad kerta-annoksen ei tule ylittää 5 mg:a ja infuusion tulee kestää vähintään 15 minuuttia

(ks. kohta 4.2).

Hypokalsemia

Hypokalsemia on hoidettava riittävällä kalsiumin ja D-vitamiinin saannilla ennen Zolestad-hoidon

aloittamista (ks. kohta 4.3). Muut mineraalimetabolian häiriöt on myös hoidettava tehokkaasti (esim.

heikentynyt lisäkilpirauhastoiminta, häiriöt kalsiumin imeytymisessä suolistosta). Lääkäreiden tulee

harkita näiden potilaiden kliinistä seurantaa.

Kiihtynyt luun aineenvaihdunta on Pagetin luutaudille ominainen piirre. Koska tsoledronihappo

vaikuttaa nopeasti luun aineenvaihduntaan, potilaalle saattaa kehittyä lyhytaikainen, joskus oireellinen

hypokalsemia, joka on yleensä suurimmillaan ensimmäisen 10 päivän ajan Zolestad-infuusion jälkeen

(ks. kohta 4.8).

Riittävää kalsiumin ja D-vitamiinin saantia suositellaan Zolestad-hoidon yhteydessä. Lisäksi erityisesti

suositetaan, että Pagetin luutautia sairastaville potilaille annetaan riittävästi kalsiumia, joka vastaa

vähintään 500 mg peruskalsiumia kahdesti vuorokaudessa, vähintään kymmenen päivän ajan Zolestad-

valmisteen annon jälkeen (ks. kohta 4.2). Potilaiden tulee olla tietoisia hypokalsemian oireista ja heitä

tulee riittävästi kliinisesti seurata riskijakson aikana. Seerumin kalsiumpitoisuuden mittausta

suositellaan Pagetin luutautia sairastavilla potilailla ennen Zolestad-infuusion antamista

Bisfosfonaatteja (myös tsoledronihappoa) saavilla potilailla on toisinaan ilmoitettu vaikeaa ja joskus

invalidisoivaa luu-, nivel- ja/tai lihaskipua (ks. kohta 4.8).

Leuan osteonekroosi (ONJ)

Leuan osteonekroosia on raportoitu markkinoille tulon jälkeen potilailla, jotka ovat saaneet Zolestad-

valmistetta (tsoledronihappo) osteoporoosin hoitoon (ks. kohta 4.8).

Hoidon aloittaminen tai uusiminen tulee siirtää myöhemmäksi potilailla, joilla on suun

pehmytkudoksessa vaurioita, jotka eivät ole parantuneet. Potilaille, joilla on samanaikaisia

riskitekijöitä, suositellaan hammastutkimusta tarkoituksenmukaisella ehkäisevällä hoidolla ja

yksilöllistä hyöty-haitta-arviota ennen Zolestad-hoidon aloittamista.

Seuraavat riskitekijät on huomioitava arvioitaessa potilaan riskiä leuan osteonekroosin kehittymiselle:

Luun resorptiota estävän lääkkeen voimakkuusluokka (tehokkaammilla aineilla suurempi riski),

antoreitti (parenteraalisesti annettavilla valmisteilla suurempi riski) ja luun resorptiota estävän

lääkkeen kumulatiivinen annos.

Syöpä, muut sairaudet (esim. anemia, hyytymishäiriö, infektio), tupakointi.

Samanaikaiset hoidot: kortikosteroidit, kemoterapia, angiogeneesin estäjät, pään ja kaulan

alueen sädehoito.

Huono suuhygienia, periodontaalinen sairaus, huonosti istuva hammasproteesi, aiemmat

hammassairaudet, invasiiviset hammastoimenpiteet, esim. hampaan poistot.

Kaikkia potilaita tulee rohkaista tsoledronihappohoidon aikana säilyttämään hyvä suuhygienia,

käymään säännöllisesti hammastarkastuksessa ja ilmoittamaan heti suun alueella esiintyvistä oireista,

kuten hampaiden heilumisesta, kivusta tai turvotuksesta, haavaumien parantumattomuudesta tai

märkimisestä. Hoidon aikana invasiiviset hammaskäsittelyt tulee suorittaa varoen ja niitä tulee välttää

tsoledronihappohoitoa ennen ja jälkeen.

Hoitavan lääkärin ja leuan osteonekroosista asiantuntemusta omaavan hammaslääkärin tai

hammaskirurgin tulee tehdä läheistä yhteistyötä hallintasuunnitelman laatimisessa potilaille, joille

kehittyy ONJ. Tsoledronihappohoidon tilapäistä keskeyttämistä tulee harkita kunnes tila korjautuu ja

samanaikaiset riskitekijät on minimoitu tilanteissa, joissa se on mahdollista.

Korvakäytävän osteonekroosi

Korvakäytävän osteonekroosia on ilmoitettu bisfosfonaattien käytön ja lähinnä pitkäaikaisen hoidon

yhteydessä. Korvakäytävän osteonekroosin mahdollisia riskitekijöitä ovat steroidien käyttö ja

kemoterapia ja/tai paikalliset riskitekijät, kuten infektio tai trauma. Korvakäytävän osteonekroosin

mahdollisuus on huomioitava, jos bisfosfonaatteja saavalla potilaalla ilmenee korvaoireita, krooniset

korvatulehdukset mukaan lukien.

Epätyypilliset reisiluun murtumat

Epätyypillisiä subtrokanteerisia ja diafyseaalisia reisiluun murtumia on raportoitu bisfosfonaattihoidon

yhteydessä, ensisijaisesti niillä potilailla, jotka ovat saaneet pitkäaikaista bisfosfonaattihoitoa

osteoporoosiin. Tällaisia poikittaisia tai lyhyitä, vinoja murtumia voi ilmetä missä tahansa reisiluun

pienen trokanterin alapuolen ja nivelnastan yläpuolisen alueen välissä. Näitä murtumia tapahtuu

yleensä hyvin pienten traumojen yhteydessä tai ilman traumaa, jotkut potilaat voivat kokea kipua

reidessä tai nivusissa. Usein murtumat muistuttavat ensin rasitusmurtumia ennen kuin viikkojen ja

kuukausien kuluessa ne muuttuvat täydellisiksi reisiluun murtumiksi. Murtumat saattavat olla

molemminpuolisia, joten toinenkin reisiluu on tutkittava, jos bisfosfonaattihoitoa saavalla potilaalla

todetaan reisiluun varsiosan murtuma. Näiden murtumien viivästynyttä paranemista on myös

raportoitu. Potilailla, joilla epäillään epätyypillistä reisiluun murtumaa, tulee harkita

bisfosfonaattihoidon keskeyttämistä potilaan tilan arvion ajaksi, ja keskeyttämispäätöksen on

perustuttava yksilölliseen riski-hyötysuhteen arvioon.

Potilaita on ohjeistettava ilmoittamaan kaikista mahdollisista bisfosfonaattihoidon aikana ilmenevistä

reisi-, lonkka- tai nivuskivuista, ja tällaisista oireista kertovat potilaat on tutkittava mahdollisen

reisiluun epätäydellisen murtuman varalta.

Yleistä

Hoidon jälkeisten oireiden ilmaantuvuutta Zolestad-valmisteen antoa seuraavien kolmen päivän aikana

voidaan vähentää antamalla potilaalle parasetamolia tai ibuprofeenia pian Zolestad-valmisteen annon

jälkeen.

Syöpäindikaatioita varten on olemassa muita valmisteita, jotka sisältävät tsoledronihappoa

vaikuttavana aineenaan. Zolestad-hoitoa saavia potilaita ei samanaikaisesti saa hoitaa edellä mainitun

kaltaisilla valmisteilla eikä millään muulla bisfosfonaatilla, sillä tällaisten aineiden yhdistelmien

vaikutuksia ei tunneta.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per 100 ml:n Zolestad-injektiopullo, eli se

on olennaisesti natriumiton.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutustutkimuksia muiden lääkeaineiden kanssa ei ole tehty. Tsoledronihappo ei metaboloidu

systeemisesti eikä se vaikuta ihmisen sytokromi P450 -entsyymeihin in vitro (ks. kohta 5.2). Koska

tsoledronihappo sitoutuu vain vähäisessä määrin plasman proteiineihin (noin 43-55 %), runsaasti

proteiineihin sitoutuvien lääkevalmisteiden yhteisvaikutukset ovat epätodennäköisiä.

Tsoledronihappo eliminoituu erittymällä munuaisten kautta. Varovaisuutta tulee noudattaa annettaessa

tsoledronihappoa yhdessä lääkevalmisteiden kanssa, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi munuaisten

toimintaan (esim. aminoglykosidit tai diureetit, jotka saattavat aiheuttaa dehydraatiota) (ks kohta 4.4).

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden systeeminen altistus ensisijaisesti munuaisten kautta

erittyville samanaikaisesti käytetyille lääkeaineille saattaa lisääntyä.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Hedelmällisessä iässä olevat naiset

Zolestad-valmistetta ei suositella hedelmällisessä iässä oleville naisille.

Raskaus

Zolestad on vasta-aiheista raskauden aikana (ks. kohta 4.3). Ei ole olemassa tarkkoja tietoja

tsoledronihapon käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeet tsoledronihapolla osoittavat

reproduktiivista toksisuutta mukaan lukien epämuodostumat (ks. kohta 5.3). Mahdollista riskiä

ihmisille ei tunneta.

Imetys

Zolestad on vasta-aiheista rintaruokinnan aikana (ks. kohta 4.3). Ei tiedetä, erittyykö tsoledronihappo

ihmisen rintamaitoon.

Hedelmällisyys

Tsoledronihapon mahdollista haitallista vaikutusta vanhempien ja F1 -sukupolven hedelmällisyyteen

arvioitiin rotilla. Tämä johti liioiteltuun farmakologiseen vaikutukseen, jonka katsotaan liittyvän

valmisteen aiheuttamaan, luuston kalsiumin vaihtuvuuden estosta johtuvaan tiineen rotan

hypokalsemiaan, joka on bisfosfonaattien luokkavaikutus, sekä dystokiaan että ennenaikaiseen

tutkimuksen lopetukseen. Niinpä näiden tulosten perusteella ei voida määrittää Zolestad-valmisteen

todellista vaikutusta hedelmällisyyteen ihmisissä.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn

Haittavaikutukset, kuten huimaus, voivat vaikuttaa ajokykyyn tai koneidenkäyttökykyyn.

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Potilaiden kokonaisprosenttiosuus, jotka saivat haittavaikutuksia, oli 44,7 % ensimmäisen, 16,7 %

toisen ja 10,2 % kolmannen infuusion jälkeen. Yksittäisten haittavaikutuksien ilmaantuvuudet

ensimmäisen infuusion yhteydessä olivat: kuume (17,1 %), lihaskipu (7,8 %), influenssankaltainen

sairaus (6,7 %), nivelkipu (4,8 %) ja päänsärky (5,1 %). Näiden haittojen ilmaantuvuus väheni

tuntuvasti seuraavien vuosittaisten tsoledronihappoannosten yhteydessä. Haitat ilmaantuivat

useimmiten tsoledronihapon antoa seuraavien kolmen vuorokauden kuluessa. Suurin osa

haittavaikutuksista oli lieviä tai keskivaikeita ja ne hävisivät kolmen vuorokauden kuluessa

ilmaantumisestaan. Pienemmässä tutkimuksessa, jossa potilaille annettiin hoidon jälkeisiä

haittavaikutuksia ehkäisevää estohoitoa, hoidon jälkeisiä haittavaikutuksia esiintyi harvemmin

(19,5 %:lla ensimmäisen infuusion, 10,4 %:lla toisen infuusion ja 10,7 %:lla kolmannen infuusion

jälkeen).

Haittavaikutustaulukko

Taulukossa 1 esitetyt haittavaikutukset on luokiteltu MedDRA-elinjärjestelmäluokituksen ja

yleisyysluokituksen mukaisesti. Yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: hyvin yleiset (≥ 1/10),

yleiset (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000),

hyvin harvinaiset (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden

arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden

mukaan alenevassa järjestyksessä.

Taulukko 1

Infektiot

Melko harvinaiset

Influenssa, nenänielun tulehdus

Veri ja imukudos

Melko harvinaiset

Anemia

Immuunijärjestelmä

Tuntematon**

Yliherkkyysreaktiot, mm. harvinaisissa

tapauksissa bronkospasmi,

nokkosihottuma ja angioödeema ja

hyvin harvinaisissa tapauksissa

anafylaktinen reaktio/sokki

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Yleiset

Melko harvinaiset

Hypokalsemia*

Ruokahalun heikentyminen

Psyykkiset häiriöt

Melko harvinaiset

Unettomuus

Hermosto

Yleiset

Melko harvinaiset

Päänsärky, heitehuimaus

Letargia, parestesiat, uneliaisuus,

vapina, pyörtyminen, makuhäiriö

Silmät

Yleiset

Melko harvinaiset

Harvinaiset

Tuntematon**

Silmän verekkyys

Sidekalvotulehdus, silmäkipu

Uveiitti (suonikalvoston tulehdus),

episkleriitti, värikalvotulehdus

Skleriitti ja parophthalmia (silmää

ympäröivän sidekudoksen tulehdus)

Kuulo ja tasapainoelin

Melko harvinaiset

Kiertohuimaus

Sydän

Yleiset

Melko harvinaiset

Eteisvärinä

Sydämentykytys

Verisuonisto

Melko harvinaiset

Tuntematon**

Hypertensio, punastuminen

Hypotensio (joillakin potilailla oli

taustalla olevia riskitekijöitä)

Hengityselimet, rintakehä ja

välikarsina

Melko harvinaiset

Yskä, hengenahdistus

Ruoansulatuselimistö

Yleiset

Melko harvinaiset

Pahoinvointi, oksentelu, ripuli

Dyspepsia, ylävatsakipu, vatsakipu,

refluksiesofagiitti, ummetus, suun

kuivuminen, ruokatorvitulehdus,

hammassärky, mahatulehdus

Iho ja ihonalainen kudos

Melko harvinaiset

Ihottuma, voimakas hikoilu, kutina,

punoitus

Luusto, lihakset ja sidekudos

Yleiset

Melko harvinaiset

Harvinainen

Lihaskipu, nivelkipu, luukipu,

selkäkipu, raajakipu

Niskakipu, tuki- ja liikuntaelimistön

jäykkyys, nivelturvotus,

lihaskouristukset, olkapääkipu, tuki- ja

liikuntaelimistön rintakipu, tuki- ja

liikuntaelimistön kipu, nivelten

jäykkyys, niveltulehdus, lihasheikkous

Epätyypilliset subtrokanteeriset ja

diafyseaaliset reisiluun murtumat

(bisfosfonaattien luokkavaikutus)

Hyvin harvinaiset

Tuntematon**

Korvakäytävän osteonekroosi

(bisfosfonaattien luokkahaittavaikutus)

Leuan osteonekroosi (ks. kohdat 4.4 ja

4.8 luokkavaikutukset)

Munuaiset ja virtsatiet

Melko harvinaiset

Tuntematon**

Veren kreatiniiniarvojen kohoaminen,

tiheävirtsaisuus (pollakisuria),

proteinuria

Munuaisten toiminnan heikkeneminen.

Dialyysia vaativia tai kuolemaan

johtaneita munuaisten toimintahäiriöitä

on esiintynyt harvoin niillä potilailla,

jotka sairastavat munuaistautia tai joilla

on muita riskitekijöitä, kuten korkea ikä,

munuaistoksisten lääkkeiden tai

diureettien samanaikainen käyttö, tai

joilla on esiintynyt kuivumista infuusion

annon jälkeen (ks. kohta 4.4 ja 4.8

luokkavaikutukset)

Yleisoireet ja antopaikassa

todettavat haitat

Hyvin yleiset

Yleiset

Melko harvinaiset

Tuntematon**

Kuume

Influenssankaltainen sairaus,

vilunväristykset, väsymys, heikotus,

kipu, huonovointisuus, infuusiokohdan

reaktio

Ääreisosien turvotus, jano, akuutin

vaiheen reaktio, ei-sydänperäinen

rintakipu

Kuivuminen liittyen annostelun

jälkeisiin oireisiin, kuten kuumeeseen,

oksenteluun ja ripuliin

Tutkimukset

Yleiset

Melko harvinaiset

C-reaktiivisen proteiinin kohoaminen

Alentunut kalsiumpitoisuus

Havaittu potilailla, jotka käyttävät samanaikaisesti glukokortikosteroideja.

Yleinen vain Pagetin luutaudissa.

Perustuu markkinoilletulon jälkeisiin raportteihin. Saatavissa oleva tieto ei riitä yleisyyden

arviointiin.

Havaittu markkinoilletulon jälkeisistä kokemuksista.

Tiettyjen haittavaikutusten kuvaus

Eteisvärinä

HORIZON-nimisessä pivotaalisessa murtumatutkimuksessa [Pivotal Fracture Trial; PFT] (ks.

kohta 5.1) eteisvärinän kokonaisesiintyvyys oli tsoledronihappoa saaneilla potilailla 2,5 % (96/3 862)

ja lumelääkettä saaneilla potilailla 1,9 % (75/3 852). Vakavia eteisvärinähaittatapahtumia esiintyi

useammin tsoledronihappoa saaneilla potilailla (1,3 %) (51/3 862) kuin lumelääkepotilailla (0,6 %)

(22/3 852). Eteisvärinän esiintyvyyden lisääntymisen taustalla olevaa mekanismia ei tunneta.

Osteoporoositutkimuksissa (PFT, HORIZON – Murtumien uusiutumistutkimus [Recurrent Fracture

Trial; RFT]) eteisvärinän yhteenlaskettu kokonaisesiintyvyys oli samaa luokkaa

tsoledronihapporyhmässä (2,6 %) ja lumelääkeryhmässä (2,1 %). Vakavien

eteisvärinähaittatapahtumien yhteenlasketut esiintyvyydet olivat 1,3 % tsoledronihapporyhmässä ja

0,8 % lumelääkeryhmässä.

Luokkavaikutukset:

Munuaisten vajaatoiminta

Tsoledronihapon käyttöön on liittynyt munuaisten vajaatoimintaa, joka on ilmentynyt

munuaistoiminnan heikentymisenä (esim. seerumin kreatiniinipitoisuuden kohoaminen) ja

harvinaisissa tapauksissa akuuttina munuaisten vajaatoimintana. Munuaisten vajaatoimintaa on todettu

tsoledronihapon annon jälkeen, erityisesti potilailla, joilla jo ennestään on esiintynyt munuaisen

toimintahäiriöitä tai joilla oli ylimääräisiä riskitekijöitä (esim. korkea ikä, kemoterapiaa saavat

syöpäpotilaat, munuaistoksisten lääkkeiden samanaikainen käyttö, diureettien samanaikainen käyttö,

vaikea-asteinen dehydraatio) ja joista valtaosa sai 4 mg annoksen 3–4 viikon välein, mutta sitä on

todettu myös yhden antokerran jälkeen.

Kreatiniinipuhdistuman muutokset (arvot mitattiin kerran vuodessa ennen lääkkeenantoa) ja

munuaisten toimintahäiriöiden ja vajaatoiminnan esiintyvyydet tsoledronihapporyhmässä ja

lumeryhmässä olivat vertailukelpoisia kolmen vuoden tutkimusjakson ajan kliinisissä

osteoporoositutkimuksissa. 1,8 %:lla tsoledronihappohoitoa saaneista potilaista ja 0,8 %:lla

lumelääkettä saaneista potilaista ilmeni 10 vuorokauden sisällä ohimenevää seerumin

kreatiniiniarvojen nousua.

Hypokalsemia

Kliinisissä osteoporoositutkimuksissa noin 0,2 %:lla potilaista havaittiin tsoledronihapon annon

jälkeen huomattavaa seerumin kalsiumarvon laskua (alle 1,87 mmol/l). Hypokalsemian ei kuitenkaan

todettu aiheuttaneen oireita yhdellekään potilaalle.

Pagetin luutautia koskeneissa tutkimuksissa oireista hypokalsemiaa todettiin noin 1 %:lla potilaista.

Kaikki potilaat toipuivat.

Ohimenevä oireeton laboratoriolöydökseen perustuva kalsiumpitoisuuksien lasku alle viitearvon

(< 2,1 mmol/l) ilmeni 2,3 %:lla tsoledronihapolla hoidetuista potilaista eräässä laajassa kliinisessä

tutkimuksessa verrattuna Pagetin luutauti -tutkimusten 21 %:in. Seuraavien infuusioiden yhteydessä

hypokalsemian esiintyvyys oli paljon pienempi.

Kaikki postmenopausaaliseen osteoporoositutkimukseen, lonkkamurtuman jälkeisten kliinisten

murtumien ehkäisytutkimukseen ja Pagetin luutauti -tutkimuksiin osallistuneet potilaat saivat

asianmukaista D-vitamiinilisää ja kalsiumlisää (ks. myös kohta 4.2). Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin

kliinisten murtumien ehkäisyä äskettäisen lonkkamurtuman jälkeen, ei mitattu rutiininomaisesti D-

vitamiiniarvoja. Valtaosa potilaista sai kuitenkin kyllästysannoksen D-vitamiinia ennen

tsoledronihapon antoa (ks. kohta 4.2).

Paikallisreaktiot

Eräässä laajassa kliinisessä tutkimuksessa tsoledronihapon annon jälkeen ilmoitettiin paikallisia

infuusiokohdan reaktioita kuten punoitusta, turvotusta ja/tai kipua (0,7 %:lla potilaista).

Leuan osteonekroosi

Leuan osteonekroositapauksia on raportoitu enimmäkseen syöpäpotilailla, joita on hoidettu

lääkevalmisteilla, jotka estävät luun resorptiota (mukaan lukien tsoledronihappo) (ks. kohta 4.4).

Eräässä laajassa kliinisessä tutkimuksessa, johon osallistui 7 736 potilasta, todettiin leuan

osteonekroosia yhdellä tsoledronihappohoitoa saaneella potilaalla ja yhdellä lumelääkettä saaneella

potilaalla. Leuan osteonekroositapauksia on raportoitu tsoledronihapon markkinoille tulon jälkeen.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Akuutista yliannostuksesta on rajallista kliinistä kokemusta. Suositeltua suuremman annoksen saaneita

potilaita tulee tarkkailla huolellisesti. Yliannostuksen aiheuttama kliinisesti merkittävä hypokalsemia

voidaan hoitaa suun kautta annettavalla kalsiumilla ja/tai laskimon sisäisellä kalsiumglukonaatti-

infuusiolla.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Luukudokseen vaikuttavat lääkkeet, bisfosfonaatti, ATC-koodi:

M05BA08

Vaikutusmekanismi

Typpeä sisältäviin bisfosfonaatteihin kuuluva tsoledronihappo vaikuttaa ensisijaisesti luuhun. Se estää

osteoklastien välittämää luun hajoamista.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Bisfosfonaattien selektiivinen luuvaikutus perustuu niiden voimakkaaseen affiniteettiin

mineralisoituneeseen luuhun.

Tsoledronihapon pääasiallinen molekyylikohde osteoklastissa on farnesyylipyrofosfaattisyntetaasi.

Tsoledronihapon pitkä vaikutusaika johtuu siitä, että se sitoutuu suurella affiniteetilla

farnesyylipyrofosfaattisyntetaasin (FPP) aktiiviseen kohtaan ja voimakkaasti luun mineraaleihin.

Tsoledronihappo hidasti nopeasti luun kohonnutta postmenopausaalista metaboliaa; luun resorption

merkkiaineiden nadiiri todettiin 7 vuorokauden kohdalla ja luunmuodostuksen merkkiaineiden nadiiri

12 viikon kohdalla. Tämän jälkeen merkkiaineiden pitoisuudet tasaantuivat menopaussia edeltäneisiin

arvoihin. Kerran vuodessa toistettu lääkkeenanto ei johtanut luun metabolian merkkiaineiden

progressiiviseen vähenemiseen.

Kliininen teho postmenopausaalisen osteoporoosin hoidossa (PFT)

5 mg annoksina kerran vuodessa kolmen perättäisen vuoden ajan annetun tsoledronihapon teho ja

turvallisuus on osoitettu postmenopausaalisilla naisilla (7 736 naista, ikä 65–89 vuotta), joilla oli jokin

seuraavista: reisiluun kaulan mineraalitiheyden (BMD) T-arvo (score) ≤ -1,5 ja vähintään kaksi lievää

tai yksi keskivaikea nikamamurtuma; tai reisiluun kaulan mineraalitiheyden T-arvo ≤ -2,5 eikä näyttöä

aiemmista nikamamurtumista. 85 % potilaista ei ollut aiemmin saanut bisfosfonaatteja. Naisille, joilta

arvioitiin myös nikamamurtumien esiintyvyys, ei annosteltu samanaikaisesti mitään muuta

osteoporoosihoitoa. Muut osteoporoosihoidot sallittiin kuitenkin naisille, joilta arvioitiin vain

lonkkamurtumien ja kaikkien kliinisten murtumien esiintyvyys. Muita samanaikaisia

osteoporoosihoitoja olivat kalsitoniini, raloksifeeni, tamoksifeeni, hormonikorvaushoito ja tiboloni,

mutta eivät muut bisfosfonaatit. Kaikki naiset saivat päivittäin 1 000–1 500 mg kalsiumlisän ja

400-1 200 KY D-vitamiinilisän.

Vaikutus morfometrisiin nikamamurtumiin

Tsoledronihappo vähensi merkitsevästi nikamamurtumien esiintyvyyttä kolmen vuoden hoitojakson

aikana, ja vaikutus oli havaittavissa jo vuoden kuluttua (ks. Taulukko 2).

Taulukko 2

Yhteenveto vaikutuksesta nikamamurtumiin 12, 24 ja 36 kk kohdalla

Tulos

Tsoledronihappo

Lumelääke

Murtumien

esiintyvyyden

absoluuttinen

väheneminen,

(luottamusväli)

Murtumien

esiintyvyyden

suhteellinen

väheneminen,

(luottamusväli)

Vähintään

yksi

uusi

nikamamurtuma

(0–1 vuotta)

2,2 (1,4; 3,1)

60 (43, 72)**

Vähintään

yksi

uusi

nikamamurtuma

(0–2 vuotta)

5,5 (4,4; 6,6)

71 (62, 78)**

Vähintään

yksi

uusi

nikamamurtuma

(0–3 vuotta)

10,9

7,6 (6,3; 9,0)

70 (62, 76)**

**p < 0,0001

Nikamamurtumien riski oli 60 % pienempi tsoledronihappoa saaneiden, 75-vuotiaiden ja sitä

vanhempien potilaiden ryhmässä verrattuna lumelääkettä saaneiden potilaiden ryhmään (p < 0,0001).

Vaikutus lonkkamurtumiin

Tsoledronihapolla osoitettiin jatkuva teho kolmen vuoden ajan, mikä johti lonkkamurtumariskin

pienenemiseen 41 %:lla (95 % luottamusväli 17–58 %). Lonkkamurtumaprosentti oli tsoledronihappoa

saaneilla potilailla 1,44 % ja lumelääkettä saaneilla potilailla 2,49 %. Riskin pieneneminen oli 51 %

niillä potilailla, jotka eivät olleet saaneet aiemmin bisfosfonaatteja, ja 42 % niillä potilailla, jotka

saivat käyttää samanaikaisesti muita osteoporoosihoitoja.

Vaikutus kaikkiin kliinisiin murtumiin

Kaikki kliiniset murtumat vahvistettiin röntgenkuvauksilla ja/tai muun kliinisen näytön perusteella.

Yhteenveto tuloksista on esitetty Taulukossa 3.

Taulukko 3

Hoitovertailu tärkeimpien kliinisiä murtumia kuvaavien muuttujien

esiintyvyydestä 3 vuoden aikana

Tulos

Tsoledronihappo

(N = 3 875)

tapahtumat (%)

Lumelääke

(N = 3 861)

tapahtumat

Murtumien

absoluuttinen

väheneminen,

(luottamusväli)

Murtumariskin

suhteellinen

väheneminen,

(luottamusväli)

Mikä

tahansa

kliininen

murtuma (1)

12,8

4,4 (3,0; 5,8)

33 (23, 42)**

Kliininen

nikamamurtuma

2,1 (1,5; 2,7)

77 (63, 86)**

kuin

nikamamurtuma

10,7

2,7 (1,4; 4,0)

25 (13, 36)*

*p-arvo < 0,001, **p-arvo < 0,0001

(1) Sormi-, varvas- ja kasvomurtumia lukuun ottamatta

(2) Myös rintarangan ja lannerangan kliiniset nikamamurtumat

Vaikutus luun mineraalitiheyteen (BMD)

Tsoledronihappo lisäsi lannerangan, lonkan ja värttinäluun distaalisen osan mineraalitiheyttä

merkitsevästi lumelääkettä paremmin kautta linjan (6, 12, 24 ja 36 kk kohdalla). Kolmen vuoden

aikana tsoledronihappo lisäsi lannerangan mineraalitiheyttä 6,7 %, lonkkaluiden mineraalitiheyttä

6,0 %, reisiluun kaulan mineraalitiheyttä 5,1 % ja värttinäluun distaalisen osan mineraalitiheyttä 3,2 %

lumelääkkeeseen verrattuna.

Luun histologia

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot