VILDAGLIPTIN RATIOPHARM 50 mg tabletti

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Vildagliptin ratiopharm 50 mg tabletit

vildagliptiini

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen käyttämisen, sillä se

sisältää sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan

puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan

puoleen. Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Vildagliptin ratiopharm on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Vildagliptin ratiopharmia

Miten Vildagliptin ratiopharmia otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Vildagliptin

ratiopharmin säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Vildagliptin ratiopharm on ja mihin sitä käytetään

Vildagliptin

ratiopharmin sisältämä vaikuttava aine, vildagliptiini, kuuluu suun kautta otettaviksi

diabeteslääkkeiksi kutsuttujen lääkeaineiden ryhmään.

Vildagliptin

ratiopharmia käytetään tyypin 2 diabetesta sairastavien aikuisten potilaiden hoitoon.

Sitä käytetään, kun diabetesta ei saada hallintaan pelkän ruokavalion ja liikunnan avulla. Se auttaa

veren sokeripitoisuuden säätelemisessä. Lääkäri määrää Vildagliptin ratiopharmia joko yksinään tai

tiettyjen muiden jo käyttämiesi diabeteslääkkeiden kanssa, jos niillä ei ole saatu aikaiseksi riittävää

tehoa diabeteksen hallinnassa.

Tyypin 2 diabetes kehittyy, jos elimistö ei tuota riittävästi insuliinia tai jos elimistön tuottama

insuliini ei toimi asianmukaisella tavalla. Se voi kehittyä myös, jos elimistö tuottaa liikaa

glukagonia.

Insuliini on aine, joka auttaa pienentämään veren sokeripitoisuutta, etenkin ruokailun jälkeen.

Glukagoni on aine, joka käynnistää sokerin tuotannon maksassa ja aiheuttaa siten veren

sokeripitoisuuden suurenemista. Haima tuottaa kumpaakin näistä aineista.

Vildagliptin ratiopharmin vaikutustapa

Vildagliptin

ratiopharm -lääkkeen vaikutuksesta haima tuottaa enemmän insuliinia ja vähemmän

glukagonia. Tämä auttaa veren sokeripitoisuuden säätelemisessä. Tämän lääkkeen on osoitettu

alentavan veren sokeripitoisuutta, mikä saattaa estää diabeteksen aiheuttamia muita sairauksia.

Vaikka aloitatkin nyt lääkityksen diabeteksen hoitoon, on tärkeää jatkaa ruokavalion ja/tai

liikuntaohjelman noudattamista siten kuin sinulle on suositeltu.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Vildagliptin ratiopharmta

Älä ota Vildagliptin ratiopharmia

jos olet allerginen vildagliptiinille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu

kohdassa 6). Jos epäilet olevasi allerginen vildagliptiinille tai Vildagliptin ratiopharmin

jollekin muulle aineelle, älä ota tätä lääkettä, vaan kysy neuvoa lääkäriltä.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan kanssa ennen kuin käytät

Vildagliptin ratiopharmia

jos sinulla on tyypin 1 diabetes (elimistösi ei tuota insuliinia) tai jos sinulla on diabeettinen

ketoasidoosi

jos käytät diabeteslääkkeenä jotakin sulfonyyliureavalmistetta (lääkäri saattaa pienentää

sulfonyyliurea-annostasi

verensokerin liiallisen

laskun [hypoglykemian]

välttämiseksi, jos

käytät sulfonyyliureaa yhdessä Vildagliptin

ratiopharmin kanssa)

jos sinulla on keskivaikea tai vaikea munuaissairaus (sinun tulee ottaa alhaisempi

Vildagliptin ratiopharm -annos)

jos saat dialyysihoitoa

jos sinulla on maksasairaus

jos kärsit sydämen vajaatoiminnasta

jos sinulla on tai on ollut haimasairaus.

Jos olet käyttänyt vildagliptiinia aikaisemmin, mutta sinun piti lopettaa sen käyttö maksasairauden

takia, sinun ei tule käyttää tätä lääkettä.

Diabetekseen liittyy yleisenä komplikaationa diabeettisia ihovaurioita. Noudata lääkärin tai

hoitajan antamia ohjeita ihon ja jalkojen hoidosta. Sinua kehotetaan kiinnittämään huomiota

Vildagliptin

ratiopharm -hoidon aikana ilmaantuviin

rakkuloihin tai haavaumiin. Jos tällaisia

ilmaantuu, ota heti yhteyttä lääkäriin.

Maksasi toiminta tutkitaan erillisellä testillä ennen Vildagliptin

ratiopharm -hoidon aloittamista,

kolmen kuukauden välein ensimmäisen vuoden aikana, ja sen jälkeen ajoittain, jotta mahdolliset

maksaentsyymiarvojen suurenemiset voidaan havaita mahdollisimman

aikaisessa vaiheessa.

Lapset ja nuoret

Vildagliptin

ratiopharmin käyttöä alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten hoitoon ei suositella.

Muut lääkevalmisteet ja Vildagliptin ratiopharm

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai

saatat joutua käyttämään muita lääkkeitä. Lääkäri saattaa katsoa tarpeelliseksi muuttaa Vildagliptin

ratiopharm -annostasi, jos käytät muita lääkkeitä, kuten:

tiatsideja tai muita diureetteja (kutsutaan myös nesteenpoistolääkkeiksi)

kortikosteroideja (käytetään tavallisesti tietynlaisten tulehdusten hoitamiseen)

kilpirauhaslääkkeitä

tiettyjä hermostoon vaikuttavia lääkkeitä.

Raskaus ja imetys

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy

lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Sinun ei tule käyttää Vildagliptin ratiopharmia raskauden aikana. Ei tiedetä, erittyykö Vildagliptin

ratiopharm äidinmaitoon. Sinun ei tule käyttää Vildagliptin ratiopharmia, jos imetät tai aiot imettää.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Tämä lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia

tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana.

Jos sinua

huimaa Vildagliptin ratiopharmin käytön aikana, älä aja äläkä käytä koneita.

Lääkkeen

vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste

opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

Vildagliptin ratiopharm sisältää laktoosia

Vildagliptin

ratiopharm sisältää laktoosia (maitosokeria). Jos lääkäri on kertonut, että sinulla on

jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärin kanssa ennen tämän lääkevalmisteen ottamista.

Vildagliptin ratiopharm sisältää natriumia

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti, eli sen voidaan sanoa

olevan ”natriumiton”.

3.

Miten Vildagliptin ratiopharmia otetaan

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt. Tarkista ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos

olet

epävarma.

Kuinka paljon ja milloin Vildagliptin ratiopharmia otetaan

Otettavien Vildagliptin

ratiopharm -tablettien määrä riippuu kunkin potilaan tilasta. Lääkäri kertoo

sinulle otettavien Vildagliptin

ratiopharm -tablettien tarkan määrän. Enimmäisvuorokausiannos on

100 mg.

Tavanomainen Vildagliptin

ratiopharm -annos on joko

50 mg vuorokaudessa aamuisin yhtenä annoksena, jos käytät Vildagliptin

ratiopharmia

yhdessä sulfonyyliureaksi kutsutun lääkkeen kanssa.

100 mg vuorokaudessa jaettuna yhteen 50 mg:n annokseen aamuisin ja yhteen 50 mg:n

annokseen iltaisin,

jos käytät Vildagliptin

ratiopharmia yksinään, yhdessä metformiiniksi

kutsutun lääkkeen tai glitatsonin kanssa, yhdessä metformiinin

ja sulfonyyliurean kanssa tai

yhdessä insuliinin

kanssa.

50 mg vuorokaudessa aamuisin, jos sinulla on keskivaikea tai vaikea munuaissairaus tai

saat dialyysihoitoa.

Miten Vildagliptin ratiopharmia otetaan

Niele tabletit kokonaisina pienen vesimäärän kera.

Miten pitkään Vildagliptin ratiopharmia otetaan

Ota Vildagliptin

ratiopharmia päivittäin niin kauan kuin lääkäri määrää. Voit joutua

käyttämään tätä lääkitystä pitkään.

Lääkäri seuraa tilaasi säännöllisesti tarkistaakseen, että hoito vaikuttaa halutulla tavalla.

Jos otat enemmän Vildagliptin ratiopharmia kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota

aina heti yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien

arvioimiseksi ja lisäohjeiden saamiseksi. Saatat tarvita lääkärinhoitoa. Jos sinun on mentävä

lääkäriin tai sairaalaan, ota lääkepakkaus mukaasi.

Jos unohdat ottaa Vildagliptin ratiopharm -annoksen

Jos unohdat ottaa lääkeannoksen, ota se heti, kun muistat. Ota seuraava annos tavanomaiseen

aikaan. Jos on melkein aika ottaa seuraava annos, jätä unohtamasi annos ottamatta. Älä ota

kaksinkertaista

annosta korvataksesi unohtamasi tabletin.

Jos lopetat Vildagliptin ratiopharmin käytön

Älä keskeytä Vildagliptin ratiopharmin käyttöä, ellei lääkäri niin määrää. Jos sinulla on kysyttävää

tämän lääkityksen kestosta, käänny lääkärin puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä

saa.

Osa oireista saattaa vaatia välitöntä lääkärinhoitoa:

Lopeta Vildagliptin

ratiopharmin käyttö ja mene heti lääkärin vastaanotolle, jos sinulle ilmaantuu

seuraavia haittavaikutuksia:

Angioedeema (harvinainen: voi esiintyä enintään 1 lääkkeen käyttäjällä 1 000:sta):

Angioedeemaksi kutsutun reaktion mahdollisiin oireisiin

kuuluu kasvojen, kielen tai kurkun

turpoamista, nielemisvaikeuksia,

hengitysvaikeuksia,

äkillisesti ilmaantunutta ihottumaa tai

nokkosihottumaa.

Maksasairaus (hepatiitti) (harvinainen). Maksasairauteen (hepatiittiin)

mahdollisesti

viittaaviin

oireisiin kuuluu ihon ja silmien keltaisuutta, pahoinvointia,

ruokahaluttomuutta

tai virtsan tummumista.

Haimatulehdus (pankreatiitti) (yleisyyttä ei tunneta): Oireisiin kuuluu voimakas ja

keskeytymätön kipu vatsassa, joka voi säteillä selkään ja lisäksi aiheuttaa pahoinvointia ja

oksentelua.

Muita haittavaikutuksia

Osalla Vildagliptin ratiopharmin (vildagliptiinin)

ja metformiinin yhdistelmää käyttäneistä potilaista

on esiintynyt seuraavia haittavaikutuksia:

Yleiset (voivat esiintyä enintään 1 lääkkeen käyttäjällä 10:stä): Vapina, päänsärky,

huimaus, pahoinvointi,

alhainen verensokeri.

Melko harvinaiset (voivat esiintyä enintään 1 lääkkeen käyttäjällä 100:sta): Väsymys.

Osalla Vildagliptin ratiopharmin (vildagliptiinin)

ja sulfonyyliurean yhdistelmää käyttäneistä

potilaista on esiintynyt seuraavia haittavaikutuksia:

Yleiset: Vapina, päänsärky, huimaus, heikotus, alhainen verensokeri.

Melko harvinaiset: Ummetus.

Hyvin harvinaiset (voivat esiintyä enintään 1 lääkkeen käyttäjällä 10 000:sta): Kurkkukipu,

vuotava nenä.

Osalla Vildagliptin ratiopharmin (vildagliptiinin)

ja glitatsonin yhdistelmää käyttäneistä potilaista on

esiintynyt seuraavia haittavaikutuksia:

Yleiset: Painon nousu, käsien, nilkkojen

tai jalkojen turvotus (edeema).

Melko harvinaiset: Päänsärky, voimattomuus, alhainen verensokeri.

Joillakin pelkkää Vildagliptin

ratiopharmia (vildagliptiinia) käyttäneillä potilailla on esiintynyt

seuraavia haittavaikutuksia:

Yleiset: Huimaus.

Melko harvinaiset: Päänsärky, ummetus; käsien, nilkkojen

tai jalkojen turvotus (edeema),

nivelkipu, alhainen verensokeri.

Hyvin harvinaiset: Kurkkukipu, vuotava nenä, kuume.

Joillakin potilailla on esiintynyt Vildagliptin ratiopharmin (vildagliptiinin),

metformiinin ja

sulfonyyliurean käytön aikana seuraavia haittavaikutuksia:

Yleiset: Huimaus, vapina, heikotus, verensokerin lasku, voimakas hikoilu.

Joillakin potilailla on esiintynyt Vildagliptin ratiopharmin (vildagliptiinin) ja insuliinin

käytön

aikana (metformiinin kanssa tai ilman)

seuraavia haittavaikutuksia:

Yleiset: Päänsärky, vilunväristykset,

pahoinvointi,

verensokerin lasku, närästys.

Melko harvinaiset: Ripuli,

ilmavaivat.

Markkinoille tulon jälkeen on raportoitu myös seuraavia haittavaikutuksia:

Esiintyvyys tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin): Kutiava ihottuma,

haimatulehdus, paikallinen

ihon kuoriutuminen

tai rakkuloiden muodostus, lihassärky.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle.

Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla).

Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen

turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 Fimea

5.

Vildagliptin ratiopharmin säilyttäminen

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä läpipainopakkauksessa ja ulkopakkauksessa mainitun viimeisen

käyttöpäivämäärän ”EXP” jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden

viimeistä päivää.

Säilytä alle 25 °C.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Vildagliptin ratiopharm sisältää

Vaikuttava aine on vildagliptiini.

Yksi tabletti sisältää 50 mg vildagliptiinia.

Muut aineet ovat mikrokiteinen

selluloosa, laktoosi, natriumtärkkelysglykolaatti

(tyyppi A)

ja magnesiumstearaatti.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Vildagliptin

ratiopharm 50 mg -tabletit ovat valkoisia, pyöreitä, litteäpintaisia ja viistoreunaisia

tabletteja, joiden toisella puolella on merkintä ”A013”. Halkaisija: 8,5 mm.

Vildagliptin

ratiopharm 50 mg on saatavilla 14, 28, 50, 56, 90, 100 tai 180 tablettia sisältävissä

läpipainopakkauksissa sekä 10 x 1, 30 x 1, 56 x 1 ja 60 x 1 tablettia sisältävissä, yksittäin

perforoiduissa läpipainopakkauksissa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija

Teva B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Alankomaat

Valmistaja

TEVA UK Ltd

Brampton Road, Hampden Park

BN22 9AG Eastbourne

Iso-Britannia

Teva Nederland BV

Swensweg 5

2031GA Haarlem

Alankomaat

Teva Operations Poland Sp. z.o.o

ul. Mogilska 80

31-546 Kraków

Puola

Merckle GmbH

Ludwig-Merckle-Strasse 3

89143 Blaubeuren

Saksa

Teva Pharma B.V.

Swensweg 5

2031GA Haarlem

Alankomaat

PLIVA Hrvatska d.o.o. (PLIVA Croatia Ltd.)

Prilaz baruna Filipovića 25

10000 Zagreb

Kroatia

Balkanpharma-Dupnitsa AD

3 Samokovsko Shosse Str.

Dupnitsa 2600

Bulgaria

Lisätietoja tästä lääkevalmisteesta antaa myyntiluvan haltijan paikallinen edustaja:

ratiopharm Oy

PL 67

02631 Espoo

Puh: 020 180 5900

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 27.3.2019

Bipacksedel: Information till användaren

Vildagliptin ratiopharm 50 mg tabletter

vildagliptin

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även

om de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med din läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska. Detta gäller

även eventuella biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande:

Vad Vildagliptin

ratiopharm är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Vildagliptin ratiopharm

Hur du tar Vildagliptin

ratiopharm

Eventuella biverkningar

Hur Vildagliptin

ratiopharm ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Vad Vildagliptin ratiopharm är och vad det används för

Den aktiva substansen i Vildagliptin

ratiopharm, vildagliptin,

tillhör en grupp läkemedel som kallas

”perorala diabetesmedel”.

Vildagliptin

ratiopharm används vid behandlingen av vuxna patienter med typ 2-diabetes. Det

används när sjukdomen inte kan regleras med endast kost och motion. Medicinen hjälper till att

reglera blodsockernivån. Läkaren kommer ordinera att Vildagliptin

ratiopharm tas antingen ensamt

eller samtidigt med vissa andra diabetesläkemedel som du redan tar, om dessa inte har visat sig vara

tillräckligt effektiva för att kontrollera din diabetes.

Typ 2-diabetes utvecklas om kroppen inte producerar tillräckligt med insulin, eller om det insulin

som kroppen producerar inte fungerar tillfredsställande. Diabetes kan också utvecklas om kroppen

producerar för mycket glukagon.

Insulin är en substans som hjälper till att sänka blodsockernivån, särskilt efter måltiderna. Glukagon

är en substans som sätter igång sockerproduktionen i levern, vilket gör att blodsockernivån stiger.

Båda dessa substanser produceras i bukspottkörteln.

Hur Vildagliptin ratiopharm fungerar

Vildagliptin

ratiopharm verkar genom att få bukspottkörteln att producera mer insulin och mindre

glukagon. Detta hjälper till att reglera blodsockernivån. Denna medicin har visats sänka blodsockret,

vilket kan hjälpa till att förhindra komplikationer av din diabetes. Även om du nu börjar med

medicinering mot din diabetes är det viktigt att du fortsätter att följa de kost- och/eller

motionsföreskrifter som rekommenderats.

Vad du behöver veta innan du tar Vildagliptin ratiopharm

Ta inte Vildagliptin ratiopharm

om du är allergisk mot vildagliptin eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i

avsnitt 6). Om du tror att du kan vara allergisk mot vildagliptin eller något av övriga

innehållsämnen i Vildagliptin

ratiopharm ska du inte ta detta läkemedel utan att först tala med

läkare.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska innan du tar Vildagliptin ratiopharm

om du har typ 1-diabetes (d.v.s. din kropp producerar inte insulin) eller om du har ett tillstånd

som kallas diabetesketoacidos.

om du tar ett diabetesläkemedel känt som en sulfonureid (din läkare kan vilja sänka din dos av

sulfonureiden när du tar den tillsammans med Vildagliptin ratiopharm för att undvika ett alltför

lågt blodsocker [hypoglykemi]).

om du har en måttlig eller allvarlig njursjukdom (du kommer behöva ta en lägre dos av

Vildagliptin

ratiopharm).

om du behandlas med dialys.

om du har någon leversjukdom.

om du lider av hjärtsvikt.

om du har eller har haft en sjukdom i bukspottkörteln.

Om du har tagit vildagliptin

tidigare men blivit tvungen att sluta ta det på grund av leversjukdom, ska

du inte ta detta läkemedel.

Hudåkommor är en vanlig komplikation hos diabetiker. Följ de rekommendationer du får av din

läkare eller sjuksköterska för hud- och fotvård. Var särskilt observant för att upptäcka nya blåsor eller

sår när du tar Vildagliptin ratiopharm. Om detta inträffar ska du genast kontakta läkare.

Leverfunktionstest kommer att göras innan du påbörjar din behandling med Vildagliptin ratiopharm,

med tre månaders intervall under första året, och periodvis därefter. Detta är för att så tidigt som

möjligt upptäcka förhöjda leverenzymvärden.

Barn och ungdomar

Användning av Vildagliptin ratiopharm till barn och ungdomar under 18 år rekommenderas inte.

Andra läkemedel och Vildagliptin ratiopharm

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel. Läkaren kan vilja ändra din dos Vildagliptin

ratiopharm om du tar andra läkemedel som

t.ex.:

tiazider eller annan diuretika (även kallade vätskedrivande tabletter)

kortikosteroider (används vanligen för att behandla inflammation)

läkemedel mot sköldkörtelsjukdomar

vissa läkemedel som påverkar nervsystemet.

Graviditet och amning

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare

eller apotekspersonal innan du använder detta läkemedel.

Du bör inte använda Vildagliptin ratiopharm under graviditet. Det är okänt om Vildagliptin

ratiopharm passerar över i bröstmjölk. Du bör inte använda Vildagliptin ratiopharm om du ammar

eller planerar att amma.

Körförmåga och användning av maskiner

Om du känner dig yr när du tar Vildagliptin ratiopharm, ska du inte köra bil eller använda maskiner.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten

som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden

är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Vildagliptin ratiopharm innehåller laktos

Vildagliptin

ratiopharm innehåller laktos (mjölksocker). Om du inte tål vissa sockerarter, bör du

kontakta läkare innan du tar denna medicin.

Vildagliptin ratiopharm innehåller natrium

Detta läkemedel innehåller mindre än 1 mmol (23 mg) natrium per tablett, d.v.s. är näst intill

“natriumfritt”.

Hur du tar Vildagliptin ratiopharm

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens anvisningar. Rådfråga läkare eller apotekspersonal om du är

osäker.

Hur mycket du ska ta och när

Dosen Vildagliptin

ratiopharm varierar mellan olika personer beroende på deras sjukdomstillstånd.

Läkaren kommer att tala om exakt hur många tabletter Vildagliptin ratiopharm du ska ta. Den

maximala dagliga dosen är 100 mg.

En vanlig dos av Vildagliptin ratiopharm är antingen:

50 mg dagligen, vilket tas som en dos på morgonen om du tar Vildagliptin

ratiopharm

tillsammans med ett annat läkemedel som kallas sulfonureid.

100 mg dagligen, vilket tas som 50 mg på morgonen och 50 mg på kvällen om du tar

Vildagliptin

ratiopharm ensamt, tillsammans med en annan medicin som kallas metformin eller

glitazon, i kombination med metformin och en sulfonureid, eller tillsammans med insulin.

50 mg dagligen på morgonen om du har en måttlig eller allvarlig njursjukdom eller om du får

dialys.

Hur du ska ta Vildagliptin ratiopharm

Svälj tabletterna hela tillsammans med lite vatten.

Hur länge du ska ta Vildagliptin ratiopharm

Ta Vildagliptin

ratiopharm varje dag och så länge som läkaren säger. Du kan behöva behandlas

under en längre tid.

Läkaren kommer att kontrollera dig regelbundet för att se att behandlingen har önskad effekt.

Om du har tagit för stor mängd av Vildagliptin ratiopharm

Om du fått i dig en alltför stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta alltid genast läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 0800 147 111) för

bedömning av risken samt rådgivning. Du kan behöva läkartillsyn. Om du behöver träffa en läkare

eller uppsöka sjukhus, ta med läkemedelsförpackningen.

Om du har glömt att ta Vildagliptin ratiopharm

Om du glömmer att ta en dos, ta den så snart du kommer ihåg. Ta sedan din nästa dos i vanlig tid. Om

det emellertid snart är dags att ta nästa dos, hoppa över den dos du missat. Ta inte dubbel dos för att

kompensera för glömd tablett.

Om du slutar ta Vildagliptin ratiopharm

Sluta inte att ta Vildagliptin

ratiopharm, såvida inte läkaren säger till dig att göra så. Tala med läkare

om du har några frågor om hur länge du ska ta detta läkemedel.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Vissa symtom kräver omedelbar läkartillsyn:

Du ska sluta ta Vildagliptin

ratiopharm och omedelbart besöka läkare om du får någon av följande

biverkningar:

Angioödem (sällsynt: förekommer hos upp till 1 av 1 000 patienter): tecken på angioödem kan

omfatta symtom som svullnad av ansikte, tunga eller svalg, svårigheter att svälja, svårigheter

att andas, plötslig uppkomst av utslag eller nässelfeber.

Leversjukdom (hepatit) (sällsynt): tecken på leversjukdom (hepatit) kan inkludera symtom som

gulfärgad hud och gulfärgade ögonvitor, illamående, minskad aptit eller mörkfärgad urin.

Inflammation i bukspottkörteln (pankreatit) (ingen känd frekvens): symtom på detta kan

innefatta svår och ihållande smärta i buken, som kan nå bak till din rygg, liksom illamående

och kräkningar.

Andra biverkningar

Vissa patienter har upplevt följande biverkningar när de tagit Vildagliptin ratiopharm (vildagliptin)

tillsammans med metformin:

Vanliga (förekommer hos upp till 1 av 10 patienter): darrningar, huvudvärk, yrsel, illamående,

lågt blodsocker

Mindre vanliga (förekommer hos upp till 1 av 100 patienter): trötthet.

Vissa patienter har upplevt följande biverkningar när de tagit Vildagliptin ratiopharm (vildagliptin

tillsammans med en sulfonureid:

Vanliga: darrningar, huvudvärk, yrsel, svaghet, lågt blodsocker

Mindre vanliga: förstoppning

Mycket sällsynta (förekommer hos upp till 1 av 10 000 patienter): halsont, rinnsnuva.

Vissa patienter har upplevt följande biverkningar när de tagit Vildagliptin ratiopharm (vildagliptin)

tillsammans med en glitazon:

Vanliga: viktökning, svullna händer, vrister och fötter (ödem)

Mindre vanliga: huvudvärk, svaghet, lågt blodsocker.

Vissa patienter har upplevt följande biverkningar när de tagit Vildagliptin ratiopharm (vildagliptin)

som ensamt läkemedel:

Vanliga: yrsel

Mindre vanliga: huvudvärk, förstoppning, svullna händer, vrister och fötter (ödem), ledsmärta,

lågt blodsocker

Mycket sällsynta: halsont, rinnsnuva, feber.

Vissa patienter har upplevt följande biverkningar när de tagit Vildagliptin ratiopharm (vildagliptin),

metformin och en sulfonureid:

Vanliga: yrsel, skakningar, svaghet, lågt blodsocker, överdriven svettning.

Vissa patienter har fått följande biverkningar när de tagit Vildagliptin

ratiopharm (vildagliptin) med

insulin (med eller utan metformin):

Vanliga: huvudvärk, frossa, illamående, lågt blodsocker, halsbränna

Mindre vanliga: diarré, gasbildning.

Efter att läkemedlet introducerats på marknaden, har även följande biverkningar rapporterats:

Ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga data): kliande hudutslag, inflammation

i bukspottkörteln, lokaliserad avflagning av hud eller blåsor, muskelsmärta.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska. Detta gäller även

biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se

detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om

läkemedels säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 Fimea

Hur Vildagliptin ratiopharm ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på blisterskivan och kartongen efter EXP.

Utgångsdatumet är den sista dagen i angiven månad.

Förvaras vid högst 25 °C.

Förvaras i originalförpackningen. Fuktkänsligt.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

Den aktiva substansen är vildagliptin.

Varje tablett innehåller 50 mg vildagliptin.

Övriga innehållsämnen är mikrokristallin cellulosa, laktos, natriumstärkelseglykolat (typ A)

och magnesiumstearat.

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Vildagliptin

ratiopharm 50 mg tabletterna är runda, vita, platta tabletter med fasade kanter och

märkningen ”A013” på den ena sidan. Diameter: 8,5 mm.

Vildagliptin

ratiopharm 50 mg tabletter finns i blisterförpackningar med 14, 28, 50, 56, 90, 100 och

180 tabletter, samt i endosblisters med 10 x 1, 30 x 1, 56 x 1 och 60 x 1 tabletter.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning

Teva B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Nederländerna

Tillverkare

TEVA UK Ltd

Brampton Road, Hampden Park

BN22 9AG Eastbourne

Storbritannien

Teva Nederland BV

Swensweg 5

2031GA Haarlem

Nederländerna

Teva Operations Poland Sp. z.o.o

ul. Mogilska 80

31-546 Kraków

Polen

Merckle GmbH

Ludwig-Merckle-Strasse 3

89143 Blaubeuren

Tyskland

Teva Pharma B.V.

Swensweg 5

2031GA Haarlem

Nederländerna

PLIVA Hrvatska d.o.o. (PLIVA Croatia Ltd.)

Prilaz baruna Filipovića 25

10000 Zagreb

Kroatien

Balkanpharma-Dupnitsa AD

3 Samokovsko Shosse Str.

Dupnitsa 2600

Bulgarien

Ytterligare upplysningar om detta läkemedel kan erhållas hos den nationella representanten

för innehavaren av godkännandet för försäljning:

ratiopharm Oy

PB 67

02631 Esbo

Tel: 020 180 5900

Denna bipacksedel ändrades senast den 27.3.2019

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Vildagliptin

ratiopharm 50 mg tabletit

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi tabletti sisältää 50 mg vildagliptiinia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Yksi tabletti sisältää 49 mg laktoosia.

Yksi tabletti sisältää 0,176 mg natriumia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti.

Valkoinen, pyöreä, litteäpintainen ja viistoreunainen tabletti, jonka toisella puolella on merkintä ”A013”.

Halkaisija: 8,5 mm.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Vildagliptiini

on tarkoitettu tyypin 2 diabetes mellituksen hoitoon aikuisilla:

Monoterapiana

potilaille, joiden sokeritasapainoa ei saada riittävästi hallintaan ruokavaliolla ja liikunnalla,

ja jotka

eivät siedä metformiinia tai joille metformiini on vasta-aiheinen.

Suun kautta otettavana kaksoishoitona yhdistettynä

metformiiniin potilaille,

joiden sokeritasapainoa ei saada riittävästi hallintaan huolimatta

suurimmasta siedetystä metformiiniannoksesta ainoana lääkkeenä

sulfonyyliureaan potilaille,

joiden sokeritasapainoa ei saada riittävästi hallintaan huolimatta

suurimmasta siedetystä sulfonyyliurea-annoksesta, ja jotka eivät siedä metformiinia tai joille

metformiini on vasta-aiheinen

tiatsolidiinidioniin

potilaille,

joiden sokeritasapainoa ei saada riittävästi hallintaan ja joille

tiatsolidiinidionin

käyttö on tarkoituksenmukaista.

Kolmen suun kautta otettavan lääkkeen yhdistelmähoidossa

sulfonyyliurean ja metformiinin kanssa, kun veren glukoosipitoisuus ei pysy riittävän hyvin

hallinnassa ruokavaliolla, liikunnalla ja näiden kahden lääkevalmisteen yhdistelmähoidolla.

Vildagliptiini

on tarkoitettu käytettäväksi myös yhdessä insuliinin kanssa (metformiinin kanssa tai

ilman

sitä), kun veren glukoosipitoisuus ei pysy riittävän hyvin hallinnassa ruokavaliolla, liikunnalla

ja vakaalla

insuliiniannoksella.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Aikuiset

Monoterapiana, yhdistettynä metformiiniin,

yhdistettynä tiatsolidiinidioniin,

yhdistettynä

metformiiniin ja

sulfonyyliureaan tai yhdistettynä insuliiniin (metformiinin kanssa tai ilman),

suositeltu vuorokausiannos

on 100 mg vildagliptiinia,

joka otetaan yhtenä 50 mg:n annoksena aamulla

ja yhtenä 50 mg:n annoksena

illalla.

Kaksoishoidossa yhdistettynä sulfonyyliureaan vildagliptiinin

suositeltu annos on 50 mg kerran

vuorokaudessa aamuisin. Tässä potilasryhmässä vildagliptiinin

100 mg:n vuorokausiannos ei ollut

tehokkaampi kuin kerran vuorokaudessa otettu 50 mg:n vildagliptiiniannos.

Sulfonyyliurea-annoksen pienentämistä voidaan harkita hypoglykemiariskin

pienentämiseksi

yhdistelmähoidossa sulfonyyliurean kanssa.

Yli 100 mg:n annoksia ei suositella.

Jos potilas unohtaa yhden Vildagliptin ratiopharm -annoksen, hänen on otettava se heti muistaessaan

asian. Kaksinkertaista annosta ei saa ottaa samana päivänä.

Vildagliptiinin

turvallisuutta ja tehoa kolmen suun kautta otettavan lääkkeen yhdistelmähoidossa

metformiinin ja tiatsolidiinidionin

kanssa ei ole vahvistettu.

Lisätiedot erityisryhmistä

Iäkkäät (≥ 65-vuotiaat)

Iäkkäiden potilaiden annosta ei tarvitse muuttaa (ks. myös kohdat 5.1 ja 5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Annosta ei tarvitse muuttaa lievässä munuaisten vajaatoiminnassa (kreatiniinipuhdistuma ≥ 50 ml/min).

Kohtalaista tai vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa tai loppuvaiheen munuaissairautta

(ESRD)

sairastaville potilaille suositeltu Vildagliptin ratiopharm -annos on 50 mg kerran vuorokaudessa (ks. myös

kohdat 4.4, 5.1 ja 5.2).

Maksan vajaatoiminta

Vildagliptin

ratiopharmia ei tulisi käyttää maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille, mukaan lukien ne

potilaat, joiden alaniiniaminotransferaasi- (ALAT) tai aspartaattiaminotransferaasiarvo (ASAT) on ennen

hoidon aloittamista 3 kertaa yli viitearvojen ylärajan (ULN, upper limit of normal) (ks. myös kohdat 4.4 ja

5.2).

Pediatriset potilaat

Vildagliptin

ratiopharmin käyttöä lapsille ja nuorille (< 18-vuotiaat) ei suositella. Vildagliptiinin

turvallisuutta ja tehoa lasten ja nuorten (< 18-vuotiaat) hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla

(ks. myös kohta 5.1).

Antotapa

Suun kautta

Vildagliptin

ratiopharm voidaan ottaa ruokailun yhteydessä tai tyhjään mahaan (ks. myös kohta 5.2).

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Yleistä

Vildagliptin

ratiopharm ei korvaa insuliinia tarvitsevien potilaiden insuliinihoitoa. Vildagliptin

ratiopharmia ei tulisi käyttää tyypin 1 diabetesta sairastavien potilaiden eikä diabeettisen ketoasidoosin

hoidossa.

Munuaisten vajaatoiminta

Loppuvaiheen munuaissairautta (ESRD) sairastavien ja hemodialyysipotilaiden hoidosta on vähän

kokemusta. Vildagliptin

ratiopharmia tulisi käyttää varoen näiden potilaiden hoidossa (ks. myös kohdat

4.2, 5.1 ja 5.2).

Maksan vajaatoiminta

Vildagliptin

ratiopharmia ei tulisi käyttää maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille, mukaan lukien ne

potilaat, joiden ALAT- tai ASAT-arvo on ennen hoidon aloittamista 3 kertaa yli viitearvojen ylärajan (ks.

myös kohdat 4.2 ja 5.2).

Maksaentsyymien seuranta

Harvinaisia maksan toiminnan häiriöitä (mukaan lukien hepatiitti) on raportoitu. Näissä tapauksissa

potilaat olivat yleensä oireettomia eikä kliinisiä jälkiseurauksia ilmennyt. Maksan toimintakokeiden

tulokset palautuivat normaaleiksi hoidon keskeyttämisen jälkeen. Ennen Vildagliptin

ratiopharm -hoidon

aloittamista tulee ottaa maksan toimintakokeet potilaan maksan toiminnan selvittämiseksi. Maksan

toimintaa tulee seurata Vildagliptin ratiopharm -hoidon aikana kolmen kuukauden välein ensimmäisen

hoitovuoden aikana sekä ajoittain sen jälkeen. Jos potilaan transaminaasiarvot suurenevat, hänen tilaansa

on seurattava toisen maksan toimintakokeen avulla löydöksen varmistamiseksi ja tilaa on sen jälkeen

seurattava usein tehtävillä maksan toimintakokeilla siihen saakka, kunnes poikkeavuus(det) palautuu(uvat)

normaal(e)iksi. Jos potilaan ASAT- tai ALAT-arvo suurenee kolminkertaiseksi viitearvojen ylärajaan

nähden tai suuremmaksi, suositellaan Vildagliptin ratiopharm -hoidon lopettamista.

Potilaiden, joille kehittyy keltaisuutta tai muita maksan toiminnan häiriöön viittaavia merkkejä, tulee

keskeyttää Vildagliptin ratiopharmin käyttö.

Vildagliptin

ratiopharm -hoitoa ei tule aloittaa uudelleen Vildagliptin ratiopharm -hoidon lopettamisen ja

maksan toimintakokeiden tulosten normalisoitumisen jälkeen.

Sydämen vajaatoiminta

Vildagliptiinihoitoon ei liittynyt vasemman kammion toiminnan muutoksia tai sydämen kongestiivisen

vajaatoiminnan pahenemista lumelääkkeeseen verrattuna kliinisessä tutkimuksessa NYHA- luokkien I-III

potilailla. Kliininen kokemus vildagliptiinihoidon

vaikutuksista NYHA toiminnallisen luokan III potilailla

on edelleen rajallista ja tulosten perusteella ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä (ks. kohta 5.1).

Vildagliptiinin

käytöstä NYHA-luokan IV potilaille kliinisissä tutkimuksissa ei ole kokemusta eikä

valmisteen käyttöä näiden potilaiden hoitoon sen vuoksi suositella.

Ihomuutokset

Ei-kliinisissä toksisuustutkimuksissa ilmoitettiin

apinoiden raajoissa esiintyneen ihovaurioita, kuten

rakkuloita ja haavaumia (ks. kohta 5.3). Vaikka iholeesioiden esiintyvyyden ei havaittu suurentuvan

kliinisissä tutkimuksissa, oli tieto potilaista, joilla oli diabeettisia ihokomplikaatioita,

vähäistä. Lisäksi

markkinoille tulon jälkeen on raportoitu rakkulaisia ja hilseileviä iholeesioita. Sen vuoksi suositellaan

diabetespotilaiden hoitoon liittyvää rutiiniluonteista ihomuutosten, kuten rakkuloiden ja haavaumien

muodostumisen, seuraamista.

Akuutti haimatulehdus

Vildagliptiinihoitoon on yhdistetty akuutin haimatulehduksen riski. Potilaille pitää kertoa akuutin

haimatulehduksen tyypillisistä oireista.

Jos haimatulehdusta epäillään, tulee vildagliptiinin

käyttö lopettaa. Vildagliptiinihoitoa ei tule aloittaa

uudestaan, mikäli epäily akuutista haimatulehduksesta vahvistuu. Varovaisuutta on noudatettava potilailla,

joilla on aikaisemmin ollut akuutti haimatulehdus.

Hypoglykemia

Sulfonyyliureoiden

tiedetään aiheuttavan hypoglykemiaa. Potilailla, jotka saavat vildagliptiinia yhdessä

sulfonyyliurean kanssa, voi olla hypoglykemiariski. Tästä syystä sulfonyyliurea-annoksen pienentämistä

voidaan harkita hypoglykemiariskin pienentämiseksi.

Apuaineet

Tabletit sisältävät laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi,

täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö,

ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti, eli sen voidaan sanoa olevan

”natriumiton”.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutusten todennäköisyys samanaikaisesti annettavien lääkevalmisteiden kanssa on

vildagliptiinihoidossa vähäinen. Koska vildagliptiini

ei ole sytokromi P (CYP) 450 -entsyymin

substraatti

eikä se estä eikä indusoi CYP 450 -entsyymejä, sillä ei todennäköisesti ole yhteisvaikutuksia sellaisten

lääkeaineiden kanssa, jotka ovat näiden entsyymien substraatteja, estäjiä tai indusoijia.

Yhdistelmähoito pioglitatsonin,

metformiinin ja glyburidin kanssa

Näiden suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden kanssa tehtyjen tutkimusten tulokset eivät ole viitanneet

kliinisesti merkittäviin farmakokineettisiin yhteisvaikutuksiin.

Digoksiini (Pgp:n substraatti), varfariini (CYP 2C9 -substraatti)

Terveillä koehenkilöillä tehdyt kliiniset tutkimukset eivät ole viitanneet kliinisesti merkittäviin

farmakokineettisiin yhteisvaikutuksiin. Tätä ei ole kuitenkaan tutkittu kohderyhmässä.

Yhdistelmähoito amlodipiinin,

ramipriilin, valsartaanin tai simvastatiinin kanssa

Lääkkeiden yhteisvaikutuksia terveissä koehenkilöissä on tutkittu amlodipiinin,

ramipriilin,

valsartaanin ja

simvastatiinin kanssa. Näissä tutkimuksissa ei havaittu kliinisesti merkitseviä farmakokineettisiä

yhteisvaikutuksia samanaikaisen vildagliptiinin annon yhteydessä.

Yhdistelmähoito angiotensiiniä konvertoivan entsyymin estäjien (ACE:n estäjien) kanssa

Angioedeeman riski saattaa olla suurentunut potilailla, jotka käyttävät samanaikaisesti ACE:n estäjiä (ks.

kohta 4.8).

Tietyt lääkeaineet, kuten tiatsidit, kortikosteroidit, kilpirauhaslääkkeet ja sympatomimeetit, saattavat

heikentää vildagliptiinin,

kuten muidenkin suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden, hypoglykeemistä

vaikutusta.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Vildagliptiinin

käytöstä raskaana olevilla naisilla ei ole olemassa riittävästi tietoja. Eläinkokeissa on

havaittu lisääntymistoksisuutta suurten annosten yhteydessä (ks. kohta 5.3). Mahdollista riskiä ihmisille ei

tunneta. Koska valmisteen käytöstä ihmisillä

ei ole tietoja, Vildagliptin

ratiopharmia ei pidä käyttää

raskauden aikana.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö vildagliptiini

ihmisen rintamaitoon. Eläinkokeet ovat osoittaneet, että vildagliptiini

erittyy maitoon. Vildagliptin

ratiopharmia ei saa käyttää imetyksen aikana.

Hedelmällisyys

Vildagliptiinilla ei ole tehty tutkimuksia lääkkeen vaikutuksista ihmisten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty. Potilaiden, joilla

ilmenee haittavaikutuksena heitehuimausta, on vältettävä ajamista ja koneiden käyttämistä.

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin

yhteenveto

Turvallisuustiedot kattavat 3 784 potilasta, jotka saivat vähintään 12 viikkoa kestäneissä kontrolloiduissa

tutkimuksissa vildagliptiinia joko 50 mg:n (kerran vuorokaudessa) tai 100 mg:n (50 mg kaksi kertaa

vuorokaudessa tai 100 mg kerran vuorokaudessa) vuorokausiannoksina. Näistä potilaista 2 264 sai

vildagliptiinia monoterapiana ja 1 520 potilasta sai vildagliptiinia

yhdistelmänä toisen lääkevalmisteen

kanssa. Potilaista 2 682 sai 100 mg vildagliptiinia vuorokaudessa (joko 50 mg kaksi kertaa vuorokaudessa

tai 100 mg kerran vuorokaudessa) ja 1 102 potilasta sai 50 mg vildagliptiinia kerran vuorokaudessa.

Suurin osa näissä tutkimuksissa ilmenneistä haittavaikutuksista oli lieviä ja ohimeneviä eivätkä ne

vaatineet hoidon keskeyttämistä. Haittavaikutusten ja iän, rodun, altistuksen keston tai

vuorokausiannoksen välillä ei havaittu yhteyttä.

Harvinaisia maksan toiminnan häiriöitä (mukaan lukien hepatiitti) on raportoitu. Näissä tapauksissa

potilaat olivat yleensä oireettomia eikä kliinisiä jälkiseurauksia ilmennyt. Maksan toiminta palautui

normaaliksi hoidon keskeyttämisen jälkeen. ALAT- tai ASAT-arvojen suurenemista vähintään kolme

kertaa yli viitearvojen ylärajan (suurentuneet arvot vähintään kahdella peräkkäisellä mittauskerralla tai

viimeisellä hoidonaikaisella tutkimuskäynnillä tehdyn määrityksen yhteydessä) ilmeni enintään 24 viikkoa

kestäneissä kontrolloiduissa monoterapia- ja lisälääkitystutkimuksissa 0,2 %:lla vildagliptiinia 50 mg

kerran vuorokaudessa saaneista, 0,3 %:lla vildagliptiinia 50 mg kaksi kertaa vuorokaudessa saaneista ja

0,2 %:lla vertailuvalmisteita saaneista. Nämä transaminaasiarvojen nousut eivät yleensä aiheuttaneet

oireita, eivätkä ne olleet luonteeltaan eteneviä. Niihin ei myöskään liittynyt kolestaasia eikä keltaisuutta.

Angioedeemaa on ilmoitettu vildagliptiinin

käytön yhteydessä harvinaisina tapauksina yhtä harvoin kuin

verrokeilla. Tapauksia ilmoitettiin useammin, kun vildagliptiinia annettiin yhdistelmänä angiotensiiniä

konvertoivan entsyymin estäjän (ACE:n estäjän) kanssa. Suurin osa tapauksista oli vaikeusasteeltaan lieviä

ja ne hävisivät, kun vildagliptiinihoitoa jatkettiin.

Haittavaikutusten taulukkomuotoinen yhteenveto

Vildagliptiinia kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa monoterapiana ja yhdistelmähoitoina saaneilla

potilailla ilmoitetut haittavaikutukset on lueteltu seuraavassa; jokaiselle käyttöaiheelle elinjärjestelmittäin

ja absoluuttisen esiintymistiheyden mukaan. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: hyvin yleinen

(≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000,

< 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutusten vakavuuden mukaan alenevassa

järjestyksessä.

Yhdistettynä metformiiniin

Taulukko 1

Kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa ilmoitetut haittavaikutukset potilailla, jotka

saivat 100 mg:n vuorokausiannoksen vildagliptiinia yhdistettynä metformiiniin

( n = 208)

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Yleinen

Hypoglykemia

Hermosto

Yleinen

Vapina

Yleinen

Päänsärky

Yleinen

Heitehuimaus

Melko harvinainen

Uupumus

Ruoansulatuselimistö

Yleinen

Pahoinvointi

Tiettyjen haittavaikutusten tarkemmat kuvaukset

Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa 100 mg:n vildagliptiiniannostus

yhdistettynä metformiiniin ei

aiheuttanut haittavaikutusten vuoksi tapahtuneita keskeyttämisiä tässä eikä lumelääkkeen ja metformiinin

yhdistelmää saaneessa ryhmässä.

Hypoglykemian esiintyvyys oli kliinisissä tutkimuksissa yleistä potilailla,

jotka saivat 100 mg

vildagliptiinia vuorokaudessa yhdessä metformiinin kanssa (1 %) ja melko harvinaista potilailla, jotka

saivat lumelääkettä ja metformiinia (0,4 %). Vildagliptiiniryhmissä ei ilmoitettu vaikeita

hypoglykemiatapauksia.

Kliinisissä tutkimuksissa paino ei muuttunut lähtötilanteesta, kun metformiiniin lisättiin 100 mg

vildagliptiinia vuorokaudessa (+0,2 kg vildagliptiini ja -1,0 kg lumelääke).

Pisimmillään yli kaksi vuotta kestäneissä kliinisissä tutkimuksissa ei ilmennyt uusia turvallisuussignaaleja

tai odottamattomia riskejä, kun vildagliptiini

lisättiin metformiinihoitoon.

Yhdistettynä sulfonyyliureaan

Taulukko 2

Kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa ilmoitetut haittavaikutukset potilailla, jotka

saivat 50 mg vildagliptiinia yhdistettynä sulfonyyliureaan (n = 170)

Infektiot

Hyvin harvinainen

Nasofaryngiitti

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Yleinen

Hypoglykemia

Hermosto

Yleinen

Vapina

Yleinen

Päänsärky

Yleinen

Heitehuimaus

Yleinen

Voimattomuus

Ruoansulatuselimistö

Melko harvinainen

Ummetus

Tiettyjen haittavaikutusten tarkemmat kuvaukset

Vildagliptiinin

50 mg:n annoksen ja sulfonyyliurean yhdistelmäkäyttöä selvittäneissä kliinisissä

tutkimuksissa haittavaikutusten vuoksi tapahtuneiden keskeyttämisten kokonaisesiintyvyys oli 0,6 %

vildagliptiinin

50 mg:n annoksen ja sulfonyyliurean yhdistelmäryhmässä ja 0 % lumelääkkeen ja

sulfonyyliurean yhdistelmää saaneessa ryhmässä.

Hypoglykemian esiintyvyys oli kliinisissä tutkimuksissa 1,2 %, kun kerran vuorokaudessa annettava

50 mg:n vildagliptiiniannos lisättiin glimepiridiin,

ja 0,6 % lumelääkkeen ja glimepiridin yhdistelmää

annettaessa. Vildagliptiinia saaneissa tutkimusryhmissä ei ilmoitettu haittavaikutuksena vaikeaa

hypoglykemiaa.

Kliinisissä tutkimuksissa paino ei muuttunut lähtötilanteesta, kun glimepiridiin lisättiin 50 mg

vildagliptiinia vuorokaudessa (-0,1 kg vildagliptiini

ja -0,4 kg lumelääke).

Yhdistettynä tiatsolidiinidioniin

Taulukko 3

Kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa ilmoitetut haittavaikutukset potilailla, jotka

saivat 100 mg:n vuorokausiannoksen vildagliptiinia yhdistettynä tiatsolidiinidioniin

(n = 158)

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Yleinen

Painon nousu

Melko harvinainen

Hypoglykemia

Hermosto

Melko harvinainen

Päänsärky

Melko harvinainen

Voimattomuus

Verisuonisto

Yleinen

Perifeerinen turvotus

Tiettyjen haittavaikutusten tarkemmat kuvaukset

Vildagliptiinin

100 mg:n vuorokausiannosten ja tiatsolidiinidionin yhdistelmäkäyttöä selvittävissä

kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa ei ilmoitettu haittavaikutusten vuoksi tapahtuneita keskeyttämisiä

vildagliptiinin

100 mg:n vuorokausiannosten ja tiatsolidiinidionin yhdistelmää eikä lumelääkkeen ja

tiatsolidiinidionin

yhdistelmää saaneissa ryhmissä.

Hypoglykemian esiintyvyys oli kliinisissä tutkimuksissa melko harvinaista (0,6 %), kun potilaat saivat

vildagliptiinin

ja pioglitatsonin yhdistelmää, mutta yleistä lumelääkkeen ja pioglitatsonin yhdistelmää

saaneilla (1,9 %). Vildagliptiinia saaneissa tutkimusryhmissä ei ilmoitettu haittavaikutuksena vaikeaa

hypoglykemiaa.

Pioglitatsonin käyttöä lisälääkkeenä selvittäneessä tutkimuksessa absoluuttinen painon nousu oli

lumelääkkeen yhteydessä 1,4 kg ja vildagliptiinin

100 mg:n vuorokausiannoksen yhteydessä 2,7 kg.

Kun 100 mg:n vuorokausiannos vildagliptiinia lisättiin potilaan jo ennestään käyttämän

pioglitatsonihoidon

enimmäisannokseen (45 mg kerran vuorokaudessa), perifeerisen turvotuksen

esiintyvyys oli 7,0 % verrattuna 2,5 %:iin, kun potilaan jo ennestään käyttämää pioglitatsonihoitoa

jatkettiin yksinään.

Monoterapia

Taulukko 4

Kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa ilmoitetut haittavaikutukset potilailla, jotka

saivat 100 mg:n vuorokausiannoksen vildagliptiinina monoterapiana (n = 1 855)

Infektiot

Hyvin harvinainen

Ylähengitystieinfektio

Hyvin harvinainen

Nasofaryngiitti

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Melko harvinainen

Hypoglykemia

Hermosto

Yleinen

Heitehuimaus

Melko harvinainen

Päänsärky

Verisuonisto

Melko harvinainen

Perifeerinen turvotus

Ruoansulatuselimistö

Melko harvinainen

Ummetus

Luusto, lihakset ja sidekudos

Melko harvinainen

Nivelsärky

Tiettyjen haittavaikutusten tarkemmat kuvaukset

Lisäksi vildagliptiinilla tehdyissä kontrolloiduissa monoterapiatutkimuksissa tutkimuksesta

vetäytyminen

haittavaikutusten vuoksi ei ollut kokonaisuudessaan yleisempää vildagliptiinia 100 mg:n

vuorokausiannoksina saaneilla (0,3 %) kuin lumelääkettä (0,6 %) tai vertailuvalmisteita

(0,5 %) saaneilla.

Vertailuvalmistekontrolloiduissa monoterapiatutkimuksissa hypoglykemia oli melko harvinaista, ja

sitä

ilmoitettiin

esiintyneen 0,4 %:lla (7/1 855) vildagliptiinihoitoa 100 mg:n vuorokausiannoksin

saaneista

potilaista verrattuna 0,2 %:iin (2/1 082) vertailuvalmistetta tai lumelääkehoitoa saaneiden

ryhmien

potilaista. Vakavia tai vaikeita haittavaikutuksia ei ilmoitettu.

Kliinisissä tutkimuksissa potilaiden paino ei muuttunut lähtötilanteesta, kun vildagliptiinia annettiin

monoterapiana 100 mg vuorokaudessa (-0,3 kg vildagliptiini ja -1,3 kg lumelääke).

Enintään kaksi vuotta kestäneissä kliinisissä tutkimuksissa ei ilmennyt uusia turvallisuussignaaleja tai

odottamattomia riskejä vildagliptiinimonoterapialla.

Käyttö yhdessä metformiinin ja sulfonyyliurean kanssa

Taulukko 5

Ilmoitetut haittavaikutukset potilailla, jotka saivat 50 mg vildagliptiinia kahdesti

vuorokaudessa yhdessä metformiinin ja sulfonyyliurean kanssa (n = 157)

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Yleinen

Hypoglykemia

Hermosto

Yleinen

Heitehuimaus, vapina

Iho ja ihonalainen kudos

Yleinen

Voimakas hikoilu

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Yleinen

Voimattomuus

Tiettyjen haittavaikutusten kuvaus

Haittavaikutusten vuoksi tapahtuneita keskeyttämisiä ei ilmoitettu vildagliptiinin,

metformiinin ja

glimepiridin yhdistelmää saaneessa hoitoryhmässä. Lumelääkkeen, metformiinin ja glimepiridin

yhdistelmää saaneessa hoitoryhmässä luku oli 0,6 %.

Hypoglykemia oli yleistä molemmissa hoitoryhmissä (5,1 % vildagliptiinin,

metformiinin ja glimepiridin

yhdistelmää saaneessa ryhmässä ja 1,9 % lumelääkkeen, metformiinin ja glimepiridin yhdistelmää

saaneessa ryhmässä). Vildagliptiiniryhmässä raportoitiin yksi vaikea hypoglykemiatapaus.

Tutkimuksen lopussa vaikutus keskimääräiseen painoon oli neutraali (+0,6 kg vildagliptiiniryhmässä ja -

0,1 kg lumelääkeryhmässä).

Käyttö yhdessä insuliinin kanssa

Taulukko 6

Ilmoitetut haittavaikutukset potilailla, jotka saivat 100 mg vildagliptiinia

vuorokaudessa yhdessä insuliinin kanssa (metformiinin kanssa tai ilman)

kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa (n = 371)

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Yleinen

Verensokeriarvojen lasku

Hermosto

Yleinen

Päänsärky, vilunväristykset

Ruoansulatuselimistö

Yleinen

Pahoinvointi, ruokatorven

refluksitauti

Melko harvinainen

Ripuli, ilmavaivat

Tiettyjen haittavaikutusten kuvaus

Kun kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa käytettiin vildagliptiinia 50 mg kahdesti vuorokaudessa

yhdessä insuliinin

kanssa (samanaikaisen metformiinihoidon

kanssa tai ilman), tutkimuksesta

vetäytyminen haittavaikutusten vuoksi oli vildagliptiinihoitoryhmässä kokonaisuudessaan 0,3 %.

Lumelääkeryhmässä ei tapahtunut keskeytyksiä.

Hypoglykemian ilmaantuvuus oli samaa luokkaa molemmissa hoitoryhmissä (14,0 %

vildagliptiiniryhmässä ja 16,4 % lumelääkeryhmässä). Vaikeita hypoglykemiatapauksia raportoitiin

vildagliptiiniryhmässä kahdella potilaalla ja lumelääkeryhmässä kuudella potilaalla.

Tutkimuksen lopussa vaikutus painokeskiarvoon oli neutraali (vildagliptiiniryhmässä +0,6 kg:n muutos

lähtötilanteesta, lumelääkeryhmässä ei muutosta).

Markkinoille tulon jälkeinen kokemus

Taulukko 7

Markkinoille tulon jälkeen ilmoitetut haittavaikutukset

Ruoansulatuselimistö

Yleisyys tuntematon

Haimatulehdus

Maksa ja sappi

Yleisyys tuntematon

Hepatiitti (joka on ollut

palautuva lääkkeen käytön

lopettamisen jälkeen)

Poikkeavat maksan

toimintakokeiden tulokset (jotka

ovat olleet palautuvia lääkkeen

käytön lopettamisen jälkeen)

Luusto, lihakset ja sidekudos

Yleisyys tuntematon

Lihassärky

Iho ja ihonalainen kudos

Yleisyys tuntematon

Nokkosihottuma

Hilseilevät ja rakkulaiset

ihovauriot, mukaan lukien

rakkulainen pemfigoidi

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista.

Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon

ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 Fimea

4.9

Yliannostus

Tiedot vildagliptiiniyliannostuksesta ovat vähäiset.

Oireet

Tiedot yliannostuksen todennäköisistä oireista on saatu terveille koehenkilöille tehdystä, annoksen

suurentamista selvittäneestä siedettävyystutkimuksesta, joissa koehenkilöille annettiin vildagliptiinia

10 vuorokauden ajan. 400 mg:n annoksella kolmelle koehenkilölle ilmaantui lihaskipua ja yksittäisissä

tapauksissa lieviä ja ohimeneviä tuntoharhoja, kuumetta, turvotusta sekä ohimenevää veren lipaasiarvojen

suurenemista. 600 mg:n annoksella yhdelle potilaalle ilmaantui käsien ja jalkojen turvotusta sekä

kreatiinifosfokinaasi- ja aspartaattiaminotransferaasientsyymien (ASAT), C- reaktiivisen proteiinin (CRP)

ja myoglobiiniarvojen suurenemista. Kolmelle muulle potilaalle ilmaantui jalkojen turvotusta, joista

kahdessa tapauksessa esiintyi myös tuntoharhoja. Kaikki oireet ja laboratorioarvojen poikkeavuudet

hävisivät ilman hoitoa tutkimuslääkityksen lopettamisen jälkeen.

Hoito

Yliannostustapauksessa suositellaan elintoimintoja tukevaa hoitoa. Vildagliptiinia ei voi poistaa verestä

hemodialyysilla. Pääasiallinen hydrolyysimetaboliitti

(LAY 151) voidaan kuitenkin poistaa

hemodialyysilla.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Diabeteslääkkeet, dipeptidyylipeptidaasi 4:n (DPP-4) estäjät, ATC- koodi:

A10BH02

Vildagliptiini, joka kuuluu saarekesolujen toimintaa tehostavien lääkeaineiden ryhmään, on DPP-4:n

voimakas ja selektiivinen estäjä.

Vaikutusmekanismi

Vildagliptiinin

anto johtaa DPP-4:n toiminnan nopeaan ja täydelliseen estymiseen, mikä johtaa

inkretiinihormonien

GLP-1 (glukagonin kaltainen peptidi 1) ja GIP (glukoosiriippuvainen

insulinotrooppinen polypeptidi) endogeenisten pitoisuuksien suurenemiseen paastotilassa ja ruokailun

jälkeen.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Vildagliptiini

parantaa beetasolujen herkkyyttä glukoosille suurentamalla sisäsyntyisten

inkretiinihormonien

pitoisuuksia, mikä johtaa glukoosista riippuvaisen insuliinin erityksen paranemiseen.

Vuorokausiannoksina 50–100 mg tyypin 2 diabetesta sairastaville annettu vildagliptiinihoito paransi

huomattavasti beetasolujen toimintaa osoittavia markkereita, kuten HOMA-β (Homeostasis Model

Assessment- β), proinsuliinin ja insuliinin

suhdetta sekä lyhyin väliajoin otettuihin näytteisiin perustuvan

ateriarasituskokeen beetasolujen reaktioherkkyysmittareita. Vildagliptiini

ei stimuloi diabetesta

sairastamattomien (normaali sokeritasapaino) insuliinin eritystä eikä pienennä glukoosipitoisuutta.

Vildagliptiini

parantaa myös alfasolujen herkkyyttä glukoosille suurentamalla endogeenisen GLP-1:n

pitoisuutta, mikä johtaa glukoositason kannalta tarkoituksenmukaisempaan glukagonin eritykseen.

Inkretiinihormonipitoisuuksien suurenemisen aiheuttama insuliini/glukagoni -suhteen kasvun

voimistuminen hyperglykemian aikana johtaa maksan glukoosituotannon vähenemiseen paastotilassa ja

ruokailun jälkeen, mikä puolestaan johtaa sokeripitoisuuden pienenemiseen.

Suurentuneen GLP-1-pitoisuuden tiedetään hidastavan mahalaukun tyhjenemistä, mutta tällaista ei havaittu

vildagliptiinihoidon

yhteydessä.

Kliininen teho ja turvallisuus

Yli 15 000 tyypin 2 diabetesta sairastavaa potilasta osallistui kaksoissokkoutettuun lume- tai

vertailulääkekontrolloituun

kliiniseen tutkimukseen, joissa hoitojakson kesto oli pisimmillään yli kaksi

vuotta. Vildagliptiinia annettiin näissä tutkimuksissa yli 9 000 potilaalle 50 mg kerran vuorokaudessa,

50 mg kaksi kertaa vuorokaudessa tai 100 mg kerran vuorokaudessa. Yli 5 000 mies- ja yli 4 000

naispotilasta sai vildagliptiinia 50 mg kerran vuorokaudessa tai 100 mg vuorokaudessa. Yli 1 900

vildagliptiinia 50 mg kerran vuorokaudessa tai 100 mg vuorokaudessa saaneista potilaista oli ≥ 65-

vuotiaita. Vildagliptiinia annettiin näissä tutkimuksissa monoterapiana tyypin 2 diabetesta sairastaville

potilaille,

jotka eivät olleet aiemmin saaneet lääkehoitoa sairauteensa, tai yhdistelmähoitona potilaille,

joiden tilaa ei saatu riittävästi hallintaan muilla diabeteslääkkeillä.

Kaiken kaikkiaan vildagliptiini

paransi sokeritasapainoa, kun sitä annettiin monoterapiana tai

yhdistelmähoitona metformiinin, sulfonyyliurean ja tiatsolidiinidionin kanssa, mikä osoitettiin tutkimuksen

lopussa HbA

-arvon kliinisesti merkittävänä pienenemisenä hoitoa edeltävään tilanteeseen nähden (ks.

Taulukko 8).

Kliinisissä tutkimuksissa vildagliptiinihoidolla saadun HbA

-arvon pienenemisen suurusluokka oli

suurempi potilailla, joiden HbA

-lähtöarvo oli korkeampi.

52 viikkoa kestäneessä kaksoissokkoutetussa kontrolloidussa tutkimuksessa vildagliptiini

(50 mg kaksi

kertaa vuorokaudessa) pienensi HbA

-arvoa lähtötilanteesta -1 % verrattuna -1,6 %:iin metformiinihoidon

yhteydessä (titrattu annokseen 2 g/vrk). Tilastollista yhdenvertaisuutta ei saavutettu. Vildagliptiinihoitoa

saaneille potilaille tuli huomattavasti vähemmän ruoansulatuselimistöön kohdistuvia haittoja kuin

metformiinihoitoa saaneille.

24 viikkoa kestäneessä kaksoissokkoutetussa kontrolloidussa tutkimuksessa vildagliptiinin

(50 mg kaksi

kertaa vuorokaudessa) tehoa verrattiin rosiglitatsonin (8 mg kerran vuorokaudessa) tehoon. Vildagliptiini

laski HbA

-arvoa keskimäärin -1,20 % ja rosiglitatsoni keskimäärin -1,48 %, jos potilaan lähtötason

-arvo oli 8,7 %. Rosiglitatsonia saaneiden potilaiden paino nousi keskimäärin (+1,6 kg), kun taas

vildagliptiinia saaneiden paino ei noussut (-0,3 kg). Perifeerisen turvotuksen esiintyvyys oli

vildagliptiiniryhmässä vähäisempää (2,1 %) kuin rosiglitatsoniryhmässä (4,1 %).

Kaksi vuotta kestäneessä kliinisessä tutkimuksessa vildagliptiinia

(50 mg kahdesti vuorokaudessa)

verrattiin gliklatsidiin

(ad 320 mg/vrk). Kahden vuoden kuluttua keskimääräinen HbA

-arvon lasku

lähtötason keskimääräisestä HbA

-arvosta 8,6 % oli vildagliptiinilla -0,5 % ja gliklatsidilla -0,6 %.

Tilastollista samanarvoisuutta (non-inferiority) ei saavutettu. Vildagliptiiniryhmässä esiintyi vähemmän

hypoglykemioita (0,7 %) kuin gliklatsidiryhmässä (1,7 %).

24 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa, joka tehtiin potilaille,

jotka eivät olleet saavuttaneet riittävää

hoitovastetta metformiinilla (keskimääräinen vuorokausiannos: 2 020 mg), verrattiin vildagliptiinia (50 mg

kahdesti vuorokaudessa) pioglitatsoniin (30 mg kerran vuorokaudessa). Keskimääräinen HbA

-arvon

lasku 8,4 %:n lähtötasosta oli vildagliptiinia metformiinin lisäksi saaneilla -0,9 % ja pioglitatsonia

metformiinin lisäksi saaneilla -1,0 %. Pioglitatsonia metformiinin lisäksi saaneiden potilaiden paino nousi

keskimäärin 1,9 kg, kun vildagliptiinia metformiinin lisäksi saaneiden potilaiden paino nousi 0,3 kg.

Kaksi vuotta kestäneessä kliinisessä tutkimuksessa, joka tehtiin metformiinilla hoidetuille potilaille

(keskimääräinen vuorokausiannos: 1 894 mg), vildagliptiinia (50 mg kahdesti vuorokaudessa) verrattiin

glimepiridiin (ad 6 mg/vrk – keskimääräinen annos 2 vuoden kohdalla: 4,6 mg). Yhden vuoden kuluttua

keskimääräinen HbA

-arvon lasku lähtötason keskimääräisestä HbA

-arvosta 7,3 % oli -0,4 %

vildagliptiinia metformiinin lisäksi saaneilla ja -0,5 % glimepiridiä metformiinin lisäksi saaneilla. Muutos

painossa oli vildagliptiiniryhmässä -0,2 kg ja glimepiridiryhmässä +1,6 kg. Hypoglykemian esiintyvyys oli

merkitsevästi alhaisempi vildagliptiiniryhmässä (1,7 %) kuin glimepiridiryhmässä (16,2 %). Tutkimuksen

päättyessä (2 vuotta) HbA

-arvo oli lähtötason mukainen molemmissa hoitoryhmissä ja erot

painonmuutoksen sekä hypoglykemioiden suhteen säilyivät.

52 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa vildagliptiinia (annoksella 50 mg kahdesti vuorokaudessa) verrattiin

gliklatsidiin

(keskimääräinen vuorokausiannos: 229,5 mg) sellaisten potilaiden hoidossa, jotka eivät olleet

saavuttaneet riittävää hoitovastetta metformiinilla

(metformiiniannos lähtötasossa 1 928 mg/vrk). Yhden

vuoden kuluttua keskimääräinen HbA

-arvon lasku oli -0,81 % metformiinin lisäksi vildagliptiinia

saaneiden potilaiden ryhmässä (keskimääräinen HbA

-arvo lähtötasossa: 8,4 %) ja -0,85 % metformiinin

lisäksi gliklatsidia saaneiden ryhmässä (keskimääräinen HbA

-arvo lähtötasossa: 8,5 %). Tutkimuksessa

saavutettiin tilastollinen samanarvoisuus (non-inferiority) (95 %:n luottamusväli -0,11 – 0,20).

Vildagliptiiniryhmässä painonmuutos oli +0,1 kg verrattuna +1,4 kg:n painon nousuun gliklatsidiryhmässä.

24 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa, joka tehtiin potilaille,

jotka eivät aiemmin olleet saaneet

lääkehoitoa, arvioitiin vildagliptiinin

ja metformiinin kiinteän yhdistelmäannoksen (annos nostettiin

asteittain kahdesti vuorokaudessa annosteltavaan annokseen 50 mg/500 mg tai 50 mg/1 000 mg) tehoa

aloitushoitona. Yhdistelmäannos vildagliptiini 50 mg / metformiini 1 000 mg kahdesti vuorokaudessa laski

-arvoa -1,82 %, yhdistelmäannos vildagliptiini

50 mg / metformiini 500 mg kahdesti vuorokaudessa

laski HbA

-arvoa -1,61 %, metformiini 1 000 mg kahdesti vuorokaudessa -1,36 % ja vildagliptiini 50 mg

kahdesti vuorokaudessa -1,09 %, kun lähtötason keskimääräinen HbA

-arvo oli 8,6 %. Potilailla, joiden

-lähtötasot olivat ≥ 10,0 %, HbA

-arvon laskut olivat vielä suurempia.

24 viikkoa kestänyt, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumelääkekontrolloitu monikeskustutkimus tehtiin

arvioimaan vildagliptiinihoidon

(50 mg kerran vuorokaudessa) vaikutusta lumelääkkeeseen verrattuna

515:llä tyypin 2 diabetespotilaalla, jotka sairastivat kohtalaista (n = 294) tai vaikeaa (n = 221) munuaisten

vajaatoimintaa. Lähtötilanteessa insuliinihoitoa sai 68,8 % kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa

sairastavista potilaista (päivittäinen keskimääräinen annos 56 yksikköä) ja vastaavasti 80,5 % vaikeaa

munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista (päivittäinen keskimääräinen annos 51,6 yksikköä).

Vildagliptiini

laski merkittävästi HbA

-arvoa kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla

lumelääkkeeseen verrattuna (erotus -0,53 %), kun lähtötason keskimääräinen arvo oli 7,9 %. Vildagliptiini

laski merkittävästi HbA

-arvoa vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla lumelääkkeeseen

verrattuna (erotus -0,56 %), kun lähtötason keskimääräinen arvo oli 7,7 %.

Vildagliptiinin

(50 mg kahdesti vuorokaudessa), metformiinin (≥ 1 500 mg/vrk) ja glimepiridin

(≥ 4 mg/vrk) yhdistelmän tehoa ja turvallisuutta arvioitiin 318 potilaalla 24 viikon pituisessa,

satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa. Vildagliptiinin,

metformiinin ja glimepiridin

yhdistelmä pienensi HbA

-arvoa merkitsevästi verrattuna lumelääkkeen,

metformiinin ja glimepiridin

yhdistelmään. Lumehoitoon verrattuna HbA

-arvo pieneni keskimäärin

0,76 % lähtötilanteen HbA

-keskiarvosta 8,8 %.

24 viikon pituiseen, satunnaistettuun, kaksoissokkoutettuun, lumlääkeekontrolloituun tutkimukseen

osallistui 449 potilasta. Tutkimuksessa arvioitiin vildagliptiinin

(50 mg kahdesti vuorokaudessa) ja vakaa-

annoksisen perus- tai sekoiteinsuliinin

yhdistelmän (keskimääräinen vuorokausiannos 41 yksikköä) tehoa

ja turvallisuutta samanaikaisesti käytettävän metformiinin kanssa (n = 276) tai ilman samanaikaisesti

käytettävää metformiinia (n = 173). Vildagliptiinin ja insuliinin

yhdistelmä pienensi HbA

-arvoa

merkitsevästi verrattuna lumelääkkeeseen. Lumehoitoon verrattuna HbA

-arvo pieneni koko populaatiossa

keskimäärin 0,72 % lähtötilanteen HbA

-keskiarvosta 8,8 %. Insuliinia ja metformiinia samanaikaisesti

saaneessa alaryhmässä HbA

-arvo pieneni keskimäärin 0,63 % ja pelkkää insuliinia saaneessa

alaryhmässä 0,84 % lumelääkehoitoon verrattuna. Hypoglykemian ilmaantuvuus koko populaatiossa oli

vildagliptiiniryhmässä 8,4 % ja lumelääkeryhmässä 7,2 %. Vildagliptiinia saaneilla potilailla ei esiintynyt

painonnousua (+0,2 kg). Lumelääkettä saaneilla esiintyi painonlaskua (-0,7 kg).

Toiseen 24 viikon pituiseen tutkimukseen osallistui potilaita, joilla oli pidemmälle edennyt tyypin 2

diabetes ja joiden hoitotasapaino oli riittämätön, kun käytössä oli insuliini

(lyhytvaikutteinen ja

pidempivaikutteinen,

keskimääräinen insuliiniannos 80 ky/vrk). Kun vildagliptiini

(50 mg kahdesti

vuorokaudessa) lisättiin insuliinihoitoon,

-arvo pieneni keskimäärin tilastollisesti merkitsevästi

enemmän (0,5 %) kuin lumelääkkeen ja insuliinin yhdistelmää käytettäessä (0,2 %). Hypoglykemian

ilmaantuvuus oli vähäisempää vildagliptiiniryhmässä (22,9 %) kuin lumelääkeryhmässä (29,6 %).

52 viikkoa kestänyt, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu monikeskustutkimus suoritettiin arvioimaan

vildagliptiinihoidon

(50 mg 2 kertaa vuorokaudessa) (n = 128) vaikutusta vasemman kammion

ejektiofraktioon lumelääkkeeseen (n = 126) verrattuna tyypin 2 diabetespotilailla, jotka sairastivat sydämen

kongestiivista vajaatoimintaa (NYHA-luokka I-III). Vildagliptiinihoitoon ei liittynyt vasemman kammion

toiminnan muutoksia tai jo olemassa olevan sydämen kongestiivisen vajaatoiminnan pahenemista.

Todennetut sydän- ja verisuonitapahtumat olivat kaiken kaikkiaan tasapainossa. Sydäntapahtumia oli

enemmän vildagliptiinihoitoa saaneilla NYHA-luokan III potilailla verrattuna lumelääkkeeseen.

Lähtötilanteessa oli kuitenkin hieman epätasapainoa sydän- ja verisuonitautiriskien osalta lumelääkkeen

eduksi, ja koska tapahtumien lukumäärä oli pieni, vankkoja johtopäätöksiä ei voi tehdä. Vildagliptiini

laski

merkittävästi HbA

-arvoa verrattuna lumelääkkeeseen viikolla 16 (erotus 0,6 %) keskimääräisen

lähtötason arvon ollessa 7,8 %. NYHA-luokan III alaryhmässä HbA

-arvon lasku oli vähäisempää

lumelääkeryhmään verrattuna (ero 0,3 %), mutta johtopäätöstä rajoittaa potilaiden pieni lukumäärä

(n = 44). Hypoglykemian esiintyvyys tutkimuksen koko aineistossa oli 4,7 % vildagliptiiniryhmässä ja

5,6 % lumelääkeryhmässä.

Sydän- ja verisuonitapahtumien riski

Meta-analyysissä, jossa riippumattomasti ja prospektiivisesti todennettuja sydän- ja verisuonitapahtumia

tarkasteltiin 37:ssä osin yli 2 vuotta kestäneissä faasi III ja IV kliinisissä tutkimuksissa koskien

monoterapiaa ja yhdistelmähoitoa (keskimääräinen altistuminen vildagliptiinille oli 50 viikkoa ja

verrokkivalmisteille 49 viikkoa), vildagliptiinihoitoon

ei liittynyt suurentunutta sydän- ja

verisuonitapahtumien riskiä verrattuna vertailuhoitoihin. Yhdistetty päätetapahtuma, todennetut ja

merkittävät sydän- ja verisuonitapahtumat (MACE, major adverse cardiovascular events) mukaanlukien

akuutti sydäninfarkti, aivohalvaus tai kardiovaskulaarinen kuolema, oli samanlainen vildagliptiinilla ja

yhdistetyillä aktiivi- ja lumelääkeverrokeilla [Mantel–Haenszel riskisuhde (M-H RR) 0,82 (95 %

luottamusväli 0,61 - 1,11)]. Merkittäviä sydän- ja verisuonitapahtumia ilmeni 83 potilaalla 9 599:stä

vildagliptiinilla hoidetusta potilaasta (0,86 %) ja 85 potilaalla 7 102:sta (1,20 %) verrokkilääkkeellä

hoidetusta potilaasta. Arvioitaessa kutakin MACE-osatekijää erikseen ei havaittu yhdelläkään niistä

lisääntynyttä riskiä (samanlainen M-H RR). Vahvistettuja sydämen vajaatoimintatapauksia, mukaan

luettuna sairaalahoitoa vaatineet sydämen vajaatoimintatapahtumat ja uudet sydämen

vajaatoimintatapaukset, raportoitiin 41:llä (0,43 %) vildagliptiinilla hoidetulla potilaalla ja 32:lla (0,45 %)

verrokkilääkkeellä hoidetulla potilaalla, joilla M-H RR oli 1,08 (95 % luottamusväli 0,68 - 1,70).

Taulukko 8

Vildagliptiinin tehoa koskevat keskeiset tulokset lumelääkekontrolloiduissa

monoterapiatutkimuksissa sekä lisälääkityksenä yhdistelmähoitotutkimuksissa

(ensisijainen teho ITT-väestössä)

Lumelääkekontrolloidut

Keskimääräinen

HbA

1c

-arvon

HbA

1c

-arvon

monoterapiatutkimukset

HbA

1c

-arvo

lähtötasossa (%)

keskimääräinen

muutos (%)

lähtötasosta

viikolla 24

lumelääkekorjattu

keskimääräinen

muutos (%)

viikolla 24 (95 %

luottamusväli)

Tutkimus 2301: Vildagliptiini

50 mg kaksi kertaa

vuorokaudessa (n = 90)

-0,8

-0,5* (-0,8 - -0,1)

Tutkimus 2384: Vildagliptiini

50 mg kaksi kertaa

vuorokaudessa (n = 79)

-0,7

-0,7* (-1,1 - -0,4)

*p < 0,05 vs. lumelääke

Lisälääkitys-/

yhdistelmähoitotutkimukset

Vildagliptiini

50 mg kaksi

kertaa vuorokaudessa +

metformiini (n = 143)

-0,9

-1,1* (-1,4 - -0,8)

Vildagliptiini

50 mg

vuorokaudessa + glimepiridi

(n = 132)

-0,6

-0,6* (-0,9 - -0,4)

Vildagliptiini

50 mg kaksi

kertaa vuorokaudessa +

pioglitatsoni

(n = 136)

-1,0

-0,7* (-0,9 - -0,4)

Vildagliptiini

50 mg kaksi

kertaa vuorokaudessa +

metformiini + glimepiridi

(n = 152)

-1,0

-0,8* (-1,0 - -0,5)

*p < 0,05 vs. lumelääke + vertailuvalmiste

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset vildagliptiinin

käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien hoidossa tyypin 2 diabetes mellituksessa (ks. kohta 4.2

ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

5.2

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Paastotilassa suun kautta annettu vildagliptiini

imeytyy nopeasti ja huippupitoisuus plasmassa havaitaan

1,7 tunnin kuluttua. Ruoka viivästyttää huippupitoisuuden saavuttamista hieman 2,5 tuntiin, mutta ei muuta

kokonaisaltistusta (AUC). Vildagliptiinin anto ruoan yhteydessä johti huippupitoisuuden

pienenemiseen (19 %). Muutoksen suuruus ei kuitenkaan ole kliinisesti merkittävä, joten vildagliptiinin voi

ottaa ruokailun yhteydessä tai ilman ruokaa. Absoluuttinen hyötyosuus on 85 %.

Jakautuminen

Vildagliptiini

sitoutuu plasman proteiineihin vain vähän (9,3 %), ja se jakautuu tasaisesti plasmaan ja veren

punasoluihin. Laskimoon annetun vildagliptiinin

keskimääräinen jakautumistilavuus on vakaassa tilassa

) 71 litraa, mikä viittaa ekstravaskulaariseen jakautumiseen.

Biotransformaatio

Metabolia on ihmisessä vildagliptiinin pääasiallinen eliminaatioreitti ja sen osuus eliminaatiosta on 69 %

annoksesta. Pääasiallinen metaboliitti (LAY 151, 57 % annoksesta) on farmakologisesti inaktiivinen ja

syano-osan hydrolyysituote. Seuraavat merkittävät metaboliitit ovat glukuronidi (BQS867)- ja

amidihydrolyysituotteet (4 % annoksesta). In vitro -tiedot ihmisen munuaisten mikrosomitutkimuksista

viittaavat siihen, että munuaiset saattavat olla yksi tärkeimmistä elimistä, jotka osallistuvat vildagliptiinin

hydrolysoitumiseen pääasialliseksi metaboliitikseen, LAY151:ksi. DPP-4 osallistuu osittain vildagliptiinin

hydrolyysiin in vivo -tutkimuksen perusteella, jossa käytettiin rottia, joilla oli DPP-4:n puutos.

Vildagliptiini

ei metaboloidu mitattavissa määrin CYP 450-entsyymin kautta. Sen vuoksi CYP 450 -

estäjien ja/tai -induktoreiden ei odoteta vaikuttavan vildagliptiinin

metaboliseen puhdistumaan. In vitro -

tutkimukset osoittivat, ettei vildagliptiini estä/indusoi CYP 450-entsyymejä. Vildagliptiini

ei sen vuoksi

todennäköisesti vaikuta CYP 1A2, CYP 2C8, CYP 2C9, CYP 2C19, CYP 2D6, CYP 2E1 eikä CYP 3A4/5

-entsyymien kautta metaboloituvien, samanaikaisesti käytettyjen lääkkeiden metaboliseen puhdistumaan.

Eliminaatio

Niellystä [

C]-leimatusta vildagliptiinista noin 85 % erittyi virtsaan ja 15 % ulosteisiin. Muuttumattomana

virtsaan erittyneen vildagliptiinin

osuus oli 23 % niellystä annoksesta. Kun vildagliptiinia annettiin

terveille koehenkilöille laskimoon, vildagliptiinin kokonaispuhdistuma plasmasta oli 41 l/h ja

munuaispuhdistuma 13 l/h. Laskimoon annetun vildagliptiinin

eliminaation keskimääräinen

puoliintumisaika on noin 2 tuntia ja suun kautta annetun noin 3 tuntia.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Vildagliptiinin

huippupitoisuus (C

) ja pitoisuus/aika -kuvaajan alle jäävä pinta-ala (altistus, AUC)

suurenivat terapeuttisilla annoksilla suunnilleen samana pysyvässä suhteessa annokseen.

Ominaisuudet tietyissä potilasryhmissä

Sukupuoli

Vildagliptiinin

farmakokinetiikassa ei havaittu kliinisesti merkitseviä eroja terveiden, eri-ikäisten ja

erilaisen painoindeksin omaavien mies- ja naiskoehenkilöiden välillä. Sukupuoli ei vaikuta vildagliptiinin

aikaansaamaan DPP-4:n estymiseen.

Iäkkäät henkilöt

Terveiden, iäkkäiden koehenkilöiden (≥ 70-vuotiaita) altistus vildagliptiinille (100 mg kerran

vuorokaudessa) oli 32 % suurempi kuin nuorten, ja huippupitoisuus

plasmassa suureni 18 % verrattuna

nuoriin, terveisiin koehenkilöihin (18–40-vuotiaisiin). Näiden muutosten ei kuitenkaan katsota olevan

kliinisesti merkityksellisiä. Ikä ei vaikuta vildagliptiinin

aikaansaamaan DPP-4:n estymiseen.

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoiminnan vaikutusta vildagliptiinin

farmakokinetiikkaan tutkittiin Child-Pugh-pisteiden

perusteella lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (lievää

vajaatoimintaa sairastavien 6 pisteestä vaikeaa vajaatoimintaa sairastavien 12 pisteeseen) verrattuna

terveisiin koehenkilöihin. Lievää ja keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien altistus pieneni

(lievää vajaatoimintaa sairastavien 20 % ja keskivaikeaa vajaatoimintaa sairastavien 8 %)

vildagliptiinikerta-annoksen jälkeen, kun taas vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien altistus suureni

22 %. Suurin muutos (suureneminen tai pieneneminen) vildagliptiinialtistuksessa oli ~30 %, jonka ei

katsota olevan kliinisesti merkitsevä. Maksasairauden vaikeusasteen ja vildagliptiinialtistuksen muutosten

välillä ei ollut korrelaatiota.

Munuaisten vajaatoiminta

Moniannoksinen, avoin tutkimus tehtiin arvioimaan vildagliptiinin

farmakokinetiikkaa alhaisemmalla

annoksella (50 mg kerran vuorokaudessa) kreatiniinipuhdistuman

mukaan määriteltynä eriasteista

kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (lievä: 50 - < 80 ml/min, kohtalainen: 30 -

< 50 ml/min, vaikea: < 30 ml/min) verrattuna normaaleihin terveisiin verrokkeihin.

Vildagliptiinin

systeeminen altistus (AUC-arvo) nousi normaaleihin terveisiin verrokkeihin verrattuna

keskimäärin1,4-kertaiseksi niillä potilailla,

joilla oli lievä, 1,7-kertaiseksi potilailla,

joilla oli kohtalainen ja

vastaavasti 2-kertaiseksi potilailla,

joilla oli vaikea munuaisten vajaatoiminta. Metaboliittien LAY151 ja

BQS867 AUC-arvot nousivat keskimäärin 1,5-kertaiseksi potilailla, joilla oli lievä, 3-kertaiseksi potilailla,

joilla oli kohtalainen ja vastaavasti 7-kertaiseksi potilailla, joilla oli vaikea munuaisten vajaatoiminta.

Rajoitettu kokemus loppuvaiheen munuaissairautta (ESRD) sairastavien potilaiden hoidossa viittaa siihen,

että vildagliptiinialtistus olisi samankaltainen näillä potilailla kuin vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa

sairastavilla potilailla. LAY151-pitoisuus oli noin 2-3-kertaa korkeampi kuin vaikeaa munuaisten

vajaatoimintaa sairastavilla potilailla.

Vildagliptiinin

poistuma hemodialyysissä oli rajallinen (3 % 3-4 tunnin hemodialyysijakson aikana 4 tuntia

annostelun jälkeen).

Etniset ryhmät

Saatavissa olevat vähäiset tiedot viittaavat siihen, että rodulla ei ole merkittävää vaikutusta vildagliptiinin

farmakokinetiikkaan.

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Koirilla havaittiin sydämensisäisten impulssien johtumisen viivästymistä vaikutuksettoman annoksen

ollessa 15 mg/kg (7-kertainen ihmisen altistukseen nähden C

:n perusteella).

Hiirillä ja rotilla havaittiin alveolaaristen vaahtomaisten makrofagien kertymistä keuhkoihin.

Vaikutukseton annos rotille oli 25 mg/kg (5-kertainen ihmisen annostukseen nähden AUC-arvon

perusteella) ja hiirille 750 mg/kg (142-kertainen ihmisen altistukseen nähden).

Koirilla havaittiin ruoansulatuselimistön oireita, etenkin ulosteiden pehmenemistä, limaisia ulosteita,

ripulia ja suurempien annosten yhteydessä verta ulosteissa. Vaikutuksetonta annosta ei tutkittu.

Vildagliptiini

ei ollut mutageeninen tavanomaisissa genotoksisuutta selvittäneissä in vitro- ja in vivo -

tutkimuksissa.

Hedelmällisyyttä ja alkion varhaisvaiheen kehitystä selvittäneissä rottatutkimuksissa ei tullut esiin näyttöä

vildagliptiinin

aiheuttamasta hedelmällisyyden, lisääntymiskyvyn tai alkion varhaiskehityksen

heikkenemisestä. Alkio- ja sikiötoksisuutta arvioitiin rotilla ja kaneilla. Rotilla havaittiin aaltomaisten

kylkiluumuutosten esiintyvyyden lisääntyneen emon ruumiinpainoparametrien pienenemisen yhteydessä

vaikutuksettoman annoksen ollessa 75 mg/kg (10-kertainen ihmisen altistukseen nähden). Kaneilla

havaittiin kehitysviiveisiin

viittaavia sikiön painon alenemisia ja luuston muutoksia vain emon vaikean

toksisuuden yhteydessä vaikutuksettoman annoksen ollessa 50 mg/kg (9-kertainen ihmisen altistukseen

nähden). Pre- ja postnataalista kehitystä selvittävä tutkimus tehtiin rotilla. Löydöksiä todettiin vain

annoksilla ≥ 150 mg/kg esiintyneen emon toksisuuden yhteydessä, ja niitä olivat painon aleneminen ja

ensimmäisen sukupolven jälkeläisten motoristen toimintojen heikkeneminen.

Kahden vuoden mittaisessa, rotilla tehdyssä karsinogeenisuustutkimuksessa käytettiin enintään

900 mg/kg:n annoksia suun kautta (noin 200 kertaa suurempi altistus kuin ihmiselle suositelluilla

annoksilla aiheutuva altistus). Vildagliptiinista johtuvaa kasvainten esiintyvyyden lisääntymistä ei havaittu.

Toinen kahden vuoden mittainen karsinogeenisuustutkimus tehtiin hiirillä,

ja siinä käytettiin suun kautta

annettavia annoksia, jotka olivat enintään 1 000 mg/kg. Rintarauhasen adenokarsinooman esiintyvyyden

havaittiin lisääntyneen vaikutuksettoman annoksen ollessa 500 mg/kg (59-kertainen ihmisen altistukseen

nähden) ja hemangiosarkooman esiintyvyyden havaittiin lisääntyneen vaikutuksettoman annoksen ollessa

100 mg/kg (16-kertainen ihmisen altistukseen nähden). Näiden kasvainten esiintyvyyden lisääntymisen

hiirillä ei katsota muodostavan merkitsevää riskiä ihmiselle, koska vildagliptiini

ja sen pääasiallinen

metaboliitti eivät ole genotoksisia, kasvaimia esiintyi vain yhdellä lajilla ja kasvaimia havaittiin vain

suurilla systeemisillä altistussuhteilla.

Cynomolgus-apinoilla

tehdyssä 13 viikon mittaisessa toksisuustutkimuksessa todettiin iholeesioita

annoksilla ≥ 5 mg/kg/vrk. Niitä esiintyi johdonmukaisesti ääreisosissa (käsissä, jaloissa, korvissa ja

hännässä). Annoksella 5 mg/kg/vrk (vastaa suunnilleen ihmisen altistusta 100 mg:n annoksella) havaittiin

vain rakkuloita. Ne korjaantuivat hoidon jatkamisesta huolimatta eikä niihin liittynyt histopatologisia

poikkeavuuksia. Ihon hilseilyä ja kuoriutumista, rupia ja hännän haavaumia, jotka korreloivat

histopatologisten muutosten kanssa, havaittiin annoksilla ≥ 20 mg/kg/vrk (noin kolminkertainen altistus

verrattuna ihmisen altistukseen 100 mg:n annoksilla). Hännän nekroottisia leesioita havaittiin annoksella

≥ 80 mg/kg/vrk. Annoksella 160 mg/kg/vrk hoidettujen apinoiden iholeesiot eivät korjautuneet 4 viikon

lääkkeettömän toipumisjakson aikana.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Mikrokiteinen selluloosa

Laktoosi

Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)

Magnesiumstearaatti.

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

2 vuotta.

6.4

Säilytys

Säilytä alle 25 °C:ssa, alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

OPA/Alumiini/PVC-Alumiini-läpipainopakkaukset.

Pakkauskoot:

14, 28, 50, 56, 90, 100 ja 180 tablettia läpipainopakkauksissa.

10 x 1, 30 x 1, 56 x 1 ja 60 x 1 tablettia yksittäin perforoiduissa läpipainopakkauksissa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle

Ei erityisvaatimuksia.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Teva B.V.

Swensweg 5

2031 GA Haarlem

Alankomaat

8.

MYYNTILUVAN NUMERO

35259

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

14.2.2019