TRINOMIA 100 mg / 20 mg / 2.5 mg kapseli, kova

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

20-11-2017

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

06-11-2017

Aktiivinen ainesosa:
Happo acetylsalicylicum,Ramiprilum,Atorvastatinum calcicum trihydricum
Saatavilla:
Ferrer International, SA
ATC-koodi:
C10BX06
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Acidum acetylsalicylicum,Ramiprilum,Atorvastatinum calcicum trihydricum
Annos:
100 mg / 20 mg / 2.5 mg
Lääkemuoto:
kapseli, kova
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
atorvastatiini, asetyylisalisyylihappo ja ramipriili
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa peruuntunut
Myyntiluvan numero:
32221
Valtuutus päivämäärä:
2015-09-18

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 10 mg kapseli, kova

Trionomia 100 mg/ 40 mg/ 5 mg kapseli, kova

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 2,5 mg kapseli, kova

Asetyylisalisyylihappo/atrovastatiini/ramipriili

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se

sisältää sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Älä anna sitä

muiden käytettäväksi. Se voi aiheuttaa haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset

oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Katso kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan

Mitä Trinomia on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Trinomiaa

Miten Trinomiaa otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Trinomian säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Trinomia on ja mihin sitä käytetään

Trinomia-kapselit sisältävät kolmea ainetta: asetyylisalisyylihappoa,

atorvastatiinia ja

ramipriilia.

Asetyylsalisyylihappo

kuuluu verihiutaleita estäviin aineisiin, jotka estävät verisoluja

tarttumasta toisiinsa ja muodostamasta verihyytymää.

Atorvastatiini kuuluu statiineihin, jotka ovat veren lipidejä (rasvoja) sääteleviä lääkkeitä.

Niitä käytetään veren kolesteroli- ja triglyseriditasojen

alentamiseen silloin,

vähärasvainen ruokavalio ja elämäntapamuutokset yksinään eivät ole auttaneet. Jos sinulla

on tavallista suurempi riski sairastua sydäntautiin, atorvastatiinia voidaan myös käyttää

tällaisen sairauden ehkäisyyn, vaikka kolesteroliarvosi olisivat normaaleja. Sinun tulee

noudattaa tavanomaista kolesterolia alentavaa ruokavaliota hoidon aikana.

Ramipriili

kuuluu ACE:n estäjiksi (eli angiotensiinikonvertaasin estäjiksi) kutsuttujen

aineiden ryhmään. Ne vähentävät verenpainetta nostavien aineiden tuotantoa kehossa, mikä

rentouttaa ja laajentaa verisuonia ja helpottaa sydämen veren pumppausta ympäri kehoa.

Trinomiaa käytetään korvaushoitona aikuisille potilaille,

joilla riittävä hoitotasapaino on

saavutettu käyttämällä samoja kolmea lääkeainetta (asetyylisalisyylihappoa, atorvastatiinia ja

ramipriilia) samanaikaisesti vastaavina annoksina pienentämään sydän- ja verisuonitapahtumien

riskiä potilailla,

joilla on jo ollut aiempi sydän- ja verisuonitapahtuma.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Trinomiaa

Älä ota Trinomiaa:

jos olet allerginen asetyylisalisyylihapolle,

muille salisylaateille tai tartrasiinille

(väriaine). Allergisen reaktion merkkejä voivat olla ihottuma, nielemis- tai

hengitysvaikeudet tai huulten, kasvojen, kurkun tai kielen turvotus.

Jos olet allerginen ramipriilille tai jollekin muulle ACE:n estäjälle

jos olet allerginen atorvastatiinille, jollekin

muulle samankaltaiselle veren lipidien

alentamiseen käytettävälle lääkkeelle tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle

(lueteltu kohdassa 6).

Jos olet allerginen soijalle tai maapähkinälle.

jos olet aiemmin saanut astmakohtauksen tai muun yliherkkyysreaktion tietyistä kipu-,

kuume- tai tulehduslääkkeistä (salisylaateista tai muista tulehduskipulääkkeistä).

jos sinulla on tällä hetkellä tai on aiemmin ollut uusiutuva peptinen haava ja/tai maha-

/suolistoverenvuotoa tai muita verenvuotoja, kuten aivoverenvuoto.

jos sinulla on suuri verenvuotoriski (hemofilia).

jos sinulla sydänsairaus, joka ei ole riittävän hyvässä hoitotasapainossa (vaikea sydämen

vajaatoiminta).

jos otat metotreksaattia 15 mg tai enemmän viikossa.

jos sinulla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta ja sinua hoidetaan verenpainetta

alentavalla lääkkeellä, joka sisältää aliskireeniä.

jos sinulla on astmaan liittyviä nenäpolyyppeja (tulehtunutta turvotusta nenän sisällä

jos sinulla on vaikea maksa- tai munuaissairaus.

jos sinulla on ollut poikkeavia maksa-arvoja, joille ei löytynyt selitystä.

jos olet nainen, joka voi tulla raskaaksi, etkä käytä luotettavaa ehkäisyä.

jos olet raskaana tai yrität tulla raskaaksi.

jos imetät.

jos otat:

HIV-proteaasin estäjiä, kuten tipranaviiriä tai ritonaviiriä (HIV:n hoitoon

käytettäviä lääkkeitä).

siklosporiinia

(lääkettä, jota käytetään usein elinsiirtopotilailla).

jos olet joskus saanut angioedeemaksi kutsutun vakavan allergisen reaktion. Sen merkkejä

ovat kutina, nokkosihottuma (urtikaria), punaiset täplät käsissä, jaloissa ja kurkussa,

kurkun ja kielen turvotus, silmien ympärysten ja huulten turvotus sekä hengitys- ja

nielemisvaikeudet.

jos saat dialyysihoitoa tai jotakin muuta verensuodatushoitoa. Käytettävästä laitteesta

riippuen Trinomia ei ehkä sovi sinulle.

jos sinulla on munuaissairaus, jossa munuaisen verensaanti on heikentynyt

(munuaisvaltimostenoosi)

jos verenpaineesi on epätavallisen matala tai epävakaa. Lääkärisi on tehtävä tämä

arviointi.

jos olet alle 18-vuotias. Reyen oireyhtymän vaara on olemassa alle 16-vuotiailla lapsilla,

joilla on kuumetta, influenssa tai vesirokko.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

kanssa ennen kuin otat Trinomiaa:

jos olet allerginen muille kipulääkkeille tai tulehduskipulääkkeille, muille kuume- tai

reumalääkkeille kuin asetyylisalisyylihapolle

tai muille aineille, jotka voivat aiheuttaa

allergiaa.

jos sinulla on muita allergioita (esim. ihoreaktioita, kutinaa tai nokkosihottumaa).

jos sinulla on astma, heinänuhaa, nenän limakalvojen

turvotusta tai jokin krooninen

keuhkosairaus.

ennen leikkauksia tai pienempiäkin toimenpiteitä, kuten hampaanpoisto, sillä verenvuoto

saattaa olla tavallista runsaampaa. Sinun on ehkä keskeytettävä Trinomian ottaminen

lyhyeksi aikaa.

jos sinulla on joskus ollut mahan tai ohutsuolen haava tai verenvuotoa.

jos otat samanaikaisesti lääkkeitä, jotka estävät verta hyytymästä, kipulääkkeitä, kuume-

tai tulehduskipulääkkeitä (tulehduskipulääkkeitä,

esim. ibuprofeenia), kortikosteroideja

(käytetään allergian tai tulehduksen hoitoon) tai masennuslääkkeitä, esim. selektiivisiä

serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-lääkkeitä).

jos otat tai olet ottanut viimeisten 7 päivän aikana fusidiinihappoa (bakteeritulehduksiin

käytettävä lääke) suun kautta tai ruiskeena. Fusidiinihapon

ja Trinomian yhdistelmä voi

johtaa vakaviin lihaksistoon liittyviin

ongelmiin (rabdomyolyysi).

jos otat mitä tahansa seuraavista korkean verenpaineen hoitoon käytetyistä lääkkeistä:

-

angiotensiini II -reseptorin salpaaja (tunnetaan myös sartaaneina, esimerkiksi

valsartaani, telmisartaani, irbesartaani), erityisesti, jos sinulla on diabetekseen

liittyviä munuaisongelmia.

-

aliskireeni

lääkärisi saattaa tarkistaa munuaistesi toiminnan, verenpaineen ja veresi elektrolyyttien

(esim. kaliumin) määrän säännöllisesti. Katso tiedot myös kohdasta "Älä ota Trinomiaa".

jos sinulla on tai on aikaisemmin ollut sydän-, maksa- tai munuaisvaivoja. Trinomia ei

ehkä sovi sinulle.

jos sinulla on glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin

puutos.

jos olet alttiina kihdille,

sillä asetyylisalisyylihappo saattaa vähentää virtsahapon eritystä.

Tämä saattaa tietyissä tilanteissa aiheuttaa kihtikohtauksen.

lääkärin tulee tehdä sinulle verikoe ennen kuin aloitat Trinomian ottamisen sekä

säännöllisesti hoidon aikana. Sen tarkoitus on tarkistaa, kuinka hyvin maksasi toimii.

jos käytät runsaasti alkoholia.

jos sinulla on vaikea hengitysvajaus.

jos olet menettänyt paljon kehon suoloja tai nestettä (oksentelun, ripulin, tavallista

runsaamman hikoilun,

vähäsuolaisen ruokavalion, nesteenpoistolääkkeiden (diureettien)

pitkäaikaisen käytön tai dialyysihoidon

vuoksi.

jos sinulle suunnitellaan hoitoa, joka vähentää allergiaasi mehiläisten tai ampiaisten

pistoille (siedätyshoitoa).

jos veren kaliumpitoisuutesi

on suuri (näkyy verikokeen tuloksissa).

jos sinulla on yleistynyt sidekudossairaus, kuten skleroderma tai SLE-tauti.

Ota heti yhteys lääkäriin, jos tunnet selittämätöntä lihaskipua, lihasarkuutta tai

lihasheikkoutta. Lihasvaivat voivat harvinaisissa tapauksissa olla merkki vakavasta

haittavaikutuksesta mukaan lukien munuaisia vaurioittavasta lihaskudoksen

hajoamisesta, ja kuolemantapauksia on esiintynyt hyvin harvinaisissa tapauksissa.

Kerro

myös

lääkärille

apteekkihenkilökunnalle,

sinulla

jatkuvaa

lihasheikkoutta.

Lisätutkimukset ja -lääkitys voivat olla tarpeen sen diagnosoimiseksi ja hoitamiseksi.

Lihaskudoksen

hajoamisen

riski

suurempi

tietyillä

potilailla.

Kerro

lääkärille,

jokin

seuraavista koskee sinua:

o jos sinulla on ollut aiemmin aivohalvaus, johon on liittynyt aivoverenvuotoa, tai jos

sinulla on aiemmista aivohalvauksista johtuen pieniä nesterakkuloita aivoissa

sinulla on munuaisvaivoja.

o sinulla on kilpirauhasvaivoja.

o sinulla on aiemmin ollut lihasvaivoja muilla lipidejä alentavilla lääkkeillä

(esim. muilla statiineilla tai fibraateilla) annetun hoidon aikana.

o sinulla tai lähisukulaisellasi

on perinnöllinen lihassairaus.

o käytät säännöllisesti runsaita määriä alkoholia.

o olet yli 70-vuotias.

Jos jokin näistä koskee sinua, lääkärin on tehtävä verikoe ennen hoitoa ja mahdollisesti sen

aikana, jotta hän voi arvioida alttiutesi lihaksiin liityville haittavaikutuksille. Lihaksiin liittyvien

riskien,

kuten

rabdomyolyysin,

tiedetään

lisääntyvän,

joitakin

tiettyjä

lääkkeitä

otetaan

samanaikaisesti (ks. kohta 2 Muut lääkevalmisteet ja Trinomia).

sinulla

diabetes

kuulut

riskiryhmään,

lääkäri

seuraa

tilannettasi

tarkasti

tämän

lääkkeen

käytön

aikana.

Kuulut

riskiryhmään,

sinulla

kohonnut

verensokeritaso,

kohonneet veren rasva-arvot, olet ylipainoinen tai sinulla on korkea verenpaine.

Elimistön nestevajaustila, veren epänormaali vähyys tai suolojen puute on yleensä suositeltavaa

korjata ennen hoidon aloittamista (potilailla, jotka sairastavat sydämen vajaatoimintaa, tällaiset

korjaavat

toimenpiteet

kuitenkin

huolellisesti

punnittava

tilavuusylikuormituksen

riskiä

vastaan).

Muut lääkevalmisteet ja Trinomia

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan otat tai olet äskettäin ottanut tai

saatat ottaa muita lääkkeitä. Trinomia saattaa vaikuttaa joidenkin muiden lääkkeiden toimintaan.

Jotkin lääkkeet saattavat myös vaikuttaa Trinomian toimintaan.

Trinomia sisältää asetyylisalisyylihappoa, joka saattaa vaikuttaa joidenkin muiden lääkkeiden

toimintaan. Jotkin lääkkeet saattavat myös vaikuttaa asetyylisalisyylihapon toimintaan. Kerro

lääkärille, jos otat jotakin seuraavista lääkkeistä, sillä ne saattavat lisätä haittavaikutusriskiä:

-

Veren hyytymistä estävät lääkkeet (esim. kumariini ja hepariini) sekä verihyytymiä

liuottavat lääkkeet saattavat lisätä verenvuodon riskiä. Kiinnitä huomiota sisäisen ja

ulkoisen verenvuodon merkkeihin (kuten mustelmiin) ennen hoitoa näillä lääkkeillä.

-

Muut verihiutaleiden aggregaation estäjät (lääkkeet, jotka estävät verihiutaleita

tarttumasta tai kiinnittymästä toisiinsa ja verisuonten seinämiin), kuten tiklopidiini ja

klopidogreeli,

saattavat lisätä verenvuotoriskiä.

-

Lääkkeet, jotka sisältävät kortisonia tai kortisonia vastaavia aineita, kuten prednisolonia,

lisäävät maha-suolikanavan haittavaikutusten riskiä (poikkeuksena valmisteet, joita

levitetään iholle tai käytetään Addisonin taudin kortisonikorvaushoitoon).

-

Muut kipu- ja tulehduslääkkeet (tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni ja indometasiini)

ja muut reumalääkkeet lisäävät yleensä verenvuodon ja maha-suolikanavan haavojen

riskiä.

-

Verensokeria alentavat lääkkeet (diabeteslääkkeet) saattavat aiheuttaa matalaa

verensokeria.

-

Digoksiini

(sydäntä vahvistava lääke).

-

Metotreksaatti (syövän ja tiettyjen reumasairauksien hoitoon).

-

Valproiinihappo

kouristuskohtausten (epilepsian) hoitoon.

-

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (masennuksen hoitoon) saattavat lisätä

maha-suolikanavan verenvuodon riskiä.

-

Siklosporiini (lääkettä, jota käytetään usein elinsiirtopotilailla).

-

Vankomysiini (eräs antibiootti) saattaa aiheuttaa kuulovaivoja.

Kerro lääkärille, jos otat jotakin seuraavista lääkkeistä, sillä ne saattavat heikentää

asetyylisalisyylihapon

vaikutusta:

-

Tietyt virtsaneritystä lisäävät lääkkeet (diureetit, aldosteronin estäjät, kuten

spironolaktoni,

ja kanrenoaatti sekä loop-diureetit, kuten furosemidi.

-

Virtsahapon eritystä edistävät lääkkeet (esim. probenesidi ja bentsbromaroni).

Kerro lääkärille, jos otat jotakin seuraavista lääkkeistä. Asetyylisalisyylihappo

saattaa vaikuttaa

niiden toimintaan:

-

Ibuprofeiini:

asetyylisalisyylihappo

voi heikentää ibuprofeiinin

vaikutusta.

-

Alfainterferoni: asetyylisalisyylhappo

heikentää alfainterferonin vaikutusta.

-

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon käytettävät lääkkeet (litium).

-

Haponestolääkkeet (käytetään ruoansulatusvaivojen hoitoon).

-

Barbituraatit (käytetään kouristusten hoitoon).

-

Zidovudiini

(käytetään HIV:n hoitoon).

-

Fenytoiini (epilepsialääke).

-

Asetyylisalisyylihappo saattaa vaikuttaa veri- ja virtsakokeiden tuloksiin.

Trinomia sisältää atorvastatiinia, joka saattaa vaikuttaa joidenkin muiden lääkkeiden toimintaan.

Jotkin lääkkeet saattavat myös vaikuttaa atorvastatiinin toimintaan. Vaihtoehtoisesti se saattaa

myös lisätä haittavaikutusten, mukaan lukien kohdassa ”Varoitukset ja varotoimet” korostetun

lihaskudoskadon riskiä. Kerro lääkärillesi, jos otat jotakin seuraavista lääkkeistä:

-

Siklosporiini (lääkettä, jota käytetään usein elinsiirtopotilailla).

-

Tietyt antibiootit tai sienilääkkeet, kuten erytromysiini,

klaritromysiini, telitromysiini,

ketokonatsoli, itrakonatsoli, vorikonatsoli,

flukonatsoli, posakonatsoli ja rifampiini.

-

Jos käytät suun kautta otettavaa fusidiinihappoa bakteeritulehduksen hoitoon, tämän

lääkkeen käyttö on väliaikaisesti lopetettava. Lääkärisi määrittelee, milloin on turvallista

aloittaa Trinomian käyttö uudelleen. Fusidiinihapon

ja Trinomian yhdistelmä voi johtaa

vakaviin lihaksistoon liittyviin

ongelmiin (rabdomyolyysi). Katso lisätietoja

rabdomyolyysista kohdasta 4.

-

HIV:n hoitoon käytettävät lääkkeet, kuten ritonaviiri, lopinaviiri,

atatsanaviiri, indinaviiri,

darunaviiri, sakinaviiri, efavirentsi ja tipranaviirin/ritonaviirin

yhdistelmä jne.

-

Muut lipidejä säätelevät lääkkeet, kuten gemfibrotsiili, muut fibraatit ja kolestipoli

-

Jotkin hepatiitti C:n hoitoon käytettävät lääkkeet, kuten telapreviiri

-

Jotkin rasitusrintakivun tai korkean verenpaineen hoitoon käytettävät kalsiumkanavan

estäjät, kuten amlodipiini ja diltiatseemi, ja sydänrytmiä tasoittavat lääkkeet, kuten

digoksiini,

verapamiili ja amiodaroni.

-

Muita

lääkkeitä,

joilla

olla yhteisvaikutuksia atorvastatiinin kanssa, ovat etsetimibi

(joka

alentaa

kolesterolia),

varfariini

(joka

vähentää

veren

hyytymistä),

suun

kautta

otettavat

ehkäisylääkkeet,

stiripentoli

(kouristuksia

estävä

epilepsialääke),

fenatsoni

(kipulääke),

simetidiini

(H2-reseptorin

salpaaja),

kolkisiini

(kihdin

hoitoon)

haponestolääkkeet (ruoansulatusvaivoihin käytettävät lääkkeet, jotka sisältävät alumiinia

tai magnesiumia).

-

Ilman reseptiä saatavat valmisteet: Mäkikuisma

Trinomia sisältää ramipriilia, joka saattaa vaikuttaa joidenkin muiden lääkkeiden toimintaan.

Jotkin lääkkeet saattavat myös vaikuttaa ramipriilin toimintaan. Kerro lääkärille, jos otat jotakin

seuraavista lääkkeistä, sillä ne saattavat lisätä haittavaikutusriskiä:

-

Syöpälääkkeet (kemoterapia).

-

Lääkkeet, jotka estävät hyljintäreaktion elinsiirtojen

jälkeen, kuten siklosporiini.

-

Diureetit, kuten furosemidi.

-

Lääkkeet, jotka voivat lisätä kaliumin määrää veressä, kuten spironolaktoni,

triamtereeni,

amiloridi,

kaliumsuolat ja hepariini (veren ohennukseen).

-

Tulehduksen hoitoon käytettävät steroidilääkkeet, kuten prednisoloni.

-

Allopurinoli

(käytetään veren virtsahapon alentamiseen).

-

Prokainamidi (sydämen rytmihäiriöihin).

Kerro lääkärillesi mikäli otat jotakin seuraavista lääkkeistä jotka saattavat heikentää ramipriilin

vaikutusta:

-

Alhaisen verenpaineen, sokin, sydämen vajaatoiminnan, astman tai allergioiden hoitoon

käytettävät lääkkeet, kuten efedriini, noradrenaliini tai adrenaliini. Lääkärisi tulee

tarkistaa verenpaineesi.

Kerro lääkärille, jos otat jotakin seuraavista lääkkeistä. Ramipriili

saattaa vaikuttaa niiden

toimintaan:

-

Diabeteslääkkeet, kuten suun kautta otettavat verensokeria alentavat lääkkeet ja insuliini.

Ramipriili

saattaa alentaa sokerin määrää veressäsi. Seuraa verensokeriasi huolella, kun

otat Trinomiaa.

-

Litium (mielenterveysongelmiin).

Ramipriili

saattaa lisätä litiumin

määrää veressäsi.

Lääkärin tulee seurata litiummäärääsi huolella.

Lääkärisi on ehkä muutettava annostustasi ja/tai ryhdyttävä muihin varotoimenpiteisiin,

jos otat angiotensiini II -reseptorin salpaajaa tai aliskireeniä (katso tietoja myös kohdista “Älä

ota Trinomiaa” ja “Varoitukset ja varotoimet”).

Jos jokin edellä mainituista koskee sinua (tai olet epävarma), keskustele lääkärisi kanssa ennen

kuin otat Trinomiaa.

Trinomia ruoan, juoman ja alkoholin kanssa

Alkoholi lisää mahan ja ohutsuolen haavojen ja verenvuodon riskiä. Alkoholi saattaa myös

voimistaa verenpainetta alentavien lääkkeiden vaikutusta. Siksi alkoholin nauttimista ei

suositella Trinomia-hoidon

aikana.

Greippimehu sisältää yhden tai useamman aineen, joka muuttaa kehon tapaa käyttää joitakin

lääkkeitä mukaan lukien Trinomiaa. Greippimehun nauttimista tulee siksi välttää.

Trinomiaa tulee ottaa mielellään aterian jälkeen (ks. kohta 3).

Raskaus, imetys ja hedelmällisyys

Älä ota Trinomiaa, jos olet raskaana, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen

hankkimista. Jos tulet raskaaksi Trinomia-hoidon aikana, lopeta lääkkeen ottaminen heti ja ota

yhteys lääkäriin. Ennen suunniteltua raskautta hoito tulee vaihtaa sopivaan vaihtoehtoiseen

hoitoon.

Älä ota Trinomiaa, jos imetät.

Naisten, jotka voivat tulla raskaaksi, on käytettävä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana.

Kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen minkään lääkkeen käyttöä.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Saatat tuntea huimausta Trinomia-hoidon

aikana. Tämä on todennäköisempää silloin,

vaihdat muista lääkkeistä Trinomiaan tai otat suuremman annoksen. Jos tunnet huimausta, älä

aja tai käytä työkaluja tai koneita.

Tämä valmiste sisältää laktoosia ja soijalesitiiniä.

Trinomia sisältää laktoosiksi kutsuttua sokeria. Jos lääkäri on kertonut sinulle, että et siedä

tiettyjä sokereita, käänny lääkärin puoleen ennen tämän lääkevalmisteen ottamista.

Trinomia

sisältää

soijaöljyä.

olet

allerginen

maapähkinälle

soijalle,

älä

tätä

lääkevalmistetta.

3.

Miten Trinomiaa otetaan

Ota tätä lääkettä aina lääkärin määräämällä tavalla. Tarkista ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos

et ole varma.

Tämän lääkkeen ottaminen

-

Ota tämä lääke suun kautta mielellään aterian jälkeen.

-

Niele kapselit kokonaisina nesteen kanssa.

-

Älä avaa, murskaa tai pureskele kapseleita.

Kuinka paljon lääkettä otetaan

Tavallinen annos on yksi kapseli kerran vuorokaudessa.

Lääkäri määrittää sinulle sopivan vahvuuden sairautesi, nykyisen hoitosi ja henkilökohtaisen

riskistatuksesi perusteella.

Jos otat enemmän Trinomiaa kuin sinun pitäisi

Huimaus ja korvien soiminen, etenkin iäkkäillä potilailla,

saattavat olla vakavan myrkytyksen

oireita.

Kerro näistä oireista heti lääkärille tai hakeudu lähimmälle sairaalan ensiapupoliklinikalle. Älä

aja sairaalaan itse, vaan anna jonkun muun kuljettaa sinut sinne tai soita ambulanssi. Ota

lääkepakkaus mukaasi. Silloin

lääkäri tietää, mitä olet ottanut.

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota

aina yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 09 471 977 Suomessa, 112

Ruotsissa) riskien arvioimiseksi ja lisäohjeiden saamiseksi.

Jos unohdat ottaa Trinomiaa

-

Jos unohdat ottaa annoksen, ota seuraava annos tavalliseen aikaan.

-

Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi kapselin.

Jos lopetat Trinomian oton

Älä keskeytä tai lopeta Trinomia-hoitoa ennen kuin olet keskustellut lääkärin kanssa.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan

saa.

Haittavaikutusten arviointi perustuu seuraaviin esiintymistiheyksiin:

Hyvin yleinen esiintyy useammalla kuin yhdellä henkilöllä 10:stä

Yleinen esiintyy harvemmalla kuin yhdellä henkilöllä 10:stä

Melko harvinainen esiintyy harvemmalla kuin yhdellä henkilöllä 100:stä

Harvinainen esiintyy harvemmalla kuin yhdellä henkilöllä 1 000:stä

Hyvin harvinainen esiintyy harvemmalla kuin yhdellä henkilöllä 10 000:stä

Tuntematon saatavissa oleva tieto ei riitä esiintymistiheyden arviointiin

Lopeta Trinomian ottaminen ja hakeudu heti lääkäriin, jos huomaat jonkin seuraavista

vakavista haittavaikutuksista; saatat tarvita kiireellistä hoitoa:

-

Veristä, mustaa ulostetta tai veristä oksennusta (merkkejä vakavasta mahaverenvuodosta)

on raportoitu hyvin harvinaisissa tapauksissa.

-

Ihon, hengitysteiden, maha-suolikanavan ja sydän- ja verisuonijärjestelmän

yliherkkyysreaktioita on raportoitu harvinaisissa tapauksissa, pääasiassa astmaatikoilla.

Mahdollisia oireita ovat verenpaineen lasku, hengenahdistuskohtaukset, nuha, nenän

tukkoisuus, allerginen sokki, kasvojen, kielen ja kurkun turvotus (Quincken edeema).

-

Vakavia verenvuotoja, kuten aivoverenvuotoja, on raportoitu harvinaisissa tai hyvin

harvinaisissa tapauksissa. Etenkin potilailla, joilla on kontrolloimaton

korkea verenpaine

ja/tai jotka saavat samanaikaista hoitoa antikoagulanteilla (veren hyytymistä estävillä

lääkkeillä), ne saattavat olla hengenvaarallisia.

-

Lihaskipu, lihasarkuus, lihasheikkous tai lihaskrampit. Lihasvaivat voivat harvinaisissa

tapauksissa olla merkki vakavasta haittavaikutuksesta mukaan lukien munuaisia

vaurioittavasta lihaskudoksen hajoamisesta, ja kuolemantapauksia on esiintynyt hyvin

harvinaisissa tapauksissa.

-

Seuraavia yliherkkyysreaktioita (allergisia reaktioita) on raportoitu harvinaisissa

tapauksissa: Nielemis- tai hengitysvaikeuksia aiheuttava kasvojen, kielen ja kurkun

turvotus, sekä kutina ja ihottumat.

-

Vakava ihottumatauti, jossa esiintyy vaikeaa ihon kesimistä ja turvotusta,

rakkulamuodostusta iholla, suussa, silmissä ja sukuelimissä sekä kuumetta. Ihottuma,

jossa kämmeniin tai jalkapohjiin

ilmestyy vaaleanpunaisia ja punaisia läiskiä, jotka voivat

muuttua rakkuloiksi.

-

Harvinaisissa tapauksissa maksatulehdus, johon liittyy ihon ja silmien keltaisuus, kutina,

virtsan tummuus tai ulosteen vaaleus ja (hyvin harvoin) maksan vajaatoiminta.

-

Harvinaisissa tapauksissa haimatulehdus, johon liittyy usein voimakas vatsakipu.

Ota heti yhteys lääkäriin, jos havaitset:

-

Pulssin nopeutumista, pulssin muuttumista epätasaiseksi tai voimakkaita sydämenlyöntejä

(sydämentykytys), rintakipua, puristavaa tunnetta rinnassa tai vakavampia, mukaan lukien

sydänkohtauksen tai aivohalvauksen, oireita.

-

Hengästyneisyyttä tai yskää. Nämä saattavat olla merkkejä keuhkovaivoista.

-

Tavallista suurempaa mustelmaherkkyyttä, tavallista pidempään kestävää verenvuotoa,

mitä tahansa verenvuodon merkkejä (esim. ienverenvuotoa), purppuranpunaisia

näppylöitä, ihon läiskäisyyttä, tavallista suurempaa infektioherkkyyttä, kurkkukipua ja

kuumetta, väsymystä, huimausta tai ihon kalpeutta. Nämä saattavat olla merkkejä veren

tai luuytimen ongelmista.

-

Voimakasta vatsakipua, joka saattaa säteillä selkään. Tämä voi olla merkki pankreatiitista

(haimatulehduksesta).

-

Kuumetta, vilunväreitä, väsymystä, ruokahaluttomuutta, vatsakipua, pahoinvointia, ihon

tai silmien keltaisuutta (ikterusta). Nämä saatavat olla merkkejä maksavaivoista, kuten

hepatiitista (maksatulehduksesta) tai maksavauriosta.

Asetyylisalisyylihapon, atorvastatiinin ja ramipriilin haittavaikutuksia erikseen:

Kerro lääkärille, jos jokin seuraavista muuttuu vakavaksi tai kestää pidempään kuin muutaman

päivän:

Asetyylisalisyylihappo

Hyvin yleinen (esiintyy useammalla kuin yhdellä henkilöllä 10:stä):

Maha-suolikanavan vaivat, kuten närästys, pahoinvointi,

oksentelu, mahakipu ja ripuli.

Vähäinen verenmenetys maha-suolikanavasta (mikroverenvuoto).

Melko harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 100:sta):

Maha-suolikanavan verenvuoto ja haavat.

Pitkäaikainen Trinomia-hoito saattaa johtaa raudanpuuteanemiaan, joka johtuu piilevästä

verenmenetyksestä maha-suolikanavasta.

Maha-suolikanavan haavat ovat mahdollisia,

mutta ne johtavat hyvin harvoin sisäkalvon

puhkeamiseen.

Maha-suolikanavan tulehdus.

Ihoreaktiot.

Harvinaiset ja hyvin harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 1 000:sta):

Verenvuoto, kuten nenäverenvuoto, ienverenvuoto, ihon verenvuoto tai virtsaputken ja

sukuelinten verenvuoto, joiden vuotoaika saattaa myös olla tavallista pidempi. Tämä

vaikutus voi jatkua 4–8 vuorokauden ajan hoidon jälkeen.

Hyvin harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 10 000:sta):

Suurentuneet arvot maksan toimintakokeessa.

Munuaisten toimintahäiriöt.

Verensokerin aleneminen (hypoglykemia).

Asetyylisalisyylihappo vähentää pienillä annoksilla virtsahapon eritystä. Alttiina oleville

potilaille tämä saattaa tietyissä tilanteissa aiheuttaa kihtikohtauksen.

Ihottumat, joihin liittyy kuumetta ja limakalvo-oireita (monimuotoinen

punavihoittuma)

Tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä esiintymistiheyden arviointiin):

Päänsärky, huimaus, sekavuus, kuulohäiriöt tai korvien soiminen (tinnitus) saattavat etenkin

iäkkäillä henkilöillä

olla yliannostuksen oireita (ks. kohta ”Jos otat enemmän Trinomiaa kuin

sinun pitäisi”).

Atorvastatiini

Joillakin statiineilla (samantyyppisillä lääkkeillä kuin Trinomia) ilmoitettuja mahdollisia

haittavaikutuksia voivat olla:

Seksuaaliset toimintahäiriöt.

Masennus.

Hengitysvaikeudet, kuten sitkeä yskä ja/tai hengenahdistus tai kuume.

Diabetes. Kuulut riskiryhmään, jos sinulla on kohonnut verensokeritaso, kohonneet

veren rasva-arvot, olet ylipainoinen tai sinulla on korkea verenpaine. Lääkäri seuraa

tilannettasi tarkasti tämän lääkkeen käytön aikana.

Yleiset (saattaa esiintyä yhdellä henkilöllä 10:sta):

Nenäkäytävien tulehdus, kurkkukipu, nenäverenvuoto.

Allergiset reaktiot.

Veren sokeripitoisuuden kohoaminen (jos sinulla on diabetes, jatka verensokerisi huolellista

seuraamista), veren kreatiinikinaasin kohoaminen.

Päänsärky.

Pahoinvointi, ummetus, ilmavaivat, ruoansulatusvaivat, ripuli.

Nivelkipu, lihaskipu ja selkäkipu.

Verikoetulokset, jotka osoittavat, että maksan toimintasi saattaa muuttua poikkeavaksi.

Melko harvinaiset (esiintyy enintään yhdellä henkilöllä 100:sta):

Ruokahaluttomuus, painon nousu, veren sokeripitoisuuden aleneminen (jos sinulla on

diabetes, jatka verensokerisi huolellista seuraamista).

Painajaiset, unettomuus.

Huimaus, sormien ja varpaiden puutuminen ja kihelmöinti,

maku- tai tuntoaistin

heikentyminen, makuaistin muutokset, muistinmenetys.

Näön hämärtyminen.

Korvien ja/tai pään soiminen.

Oksentelu, röyhtäily, ylä- ja alavatsakipu, pankreatiitti (vatsakipua aiheuttava

haimatulehdus).

Hepatiitti (maksatulehdus).

Ihottuma, ihon kutina, nokkosihottuma, hiustenlähtö.

Niskakipu, lihasväsymys.

Väsymys, heikotus, voimattomuus, rintakipu, turvotus, etenkin nilkoissa (edeema),

kohonnut ruumiinlämpö.

Valkosoluja virtsassa (virtsakokeessa).

Harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 1 000:sta):

Näköhäiriöt.

Sormien ja varpaiden puutuminen tai kihelmöinti.

Odottamaton verenvuoto tai mustelmien syntyminen.

Kolestaasi (ihon ja silmänvalkuaisten kellastuminen).

Jännevamma

Hyvin harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 10 000:sta):

Allerginen reaktio, jonka oireisiin voivat kuulua yhtäkkinen hengityksen vinkuna ja

rintakipu tai puristuksen tunne rinnassa, silmäluomien, kasvojen, huulten, suun, kielen tai

kurkun turvotus, hengitysvaikeudet ja tajunnanmenetys.

Kuulon heikentyminen.

Gynekomastia (rintojen suureneminen miehillä ja naisilla).

Vaikeat maksavaivat.

Tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä esiintymistiheyden arviointiin):

Jatkuva lihasheikkous.

Ramipriili

Yleiset (saattaa esiintyä yhdellä henkilöllä 10:stä):

Päänsärky tai väsyneisyys.

Huimaus. Tämä on todennäköisempää silloin,

kun aloitat Trinomian ottamisen tai vaihdat

suurempaan annokseen.

Pyörtyminen, hypotensio (normaalia alhaisempi verenpaine), etenkin nopeasti seisomaan tai

istumaan noustaessa.

Kuiva, kutittava yskä, sivuontelotulehdus (sinuiitti) tai keuhkoputkitulehdus,

hengästyneisyys.

Maha- tai suolistokipu, ripuli,

ruoansulatusvaivat, pahoinvointi

tai oksentelu.

Ihottuma, johon voi liittyä ihon kohoumia.

Rintakipu.

Krampit tai lihaskipu.

Verikokeessa näkyvä tavallista suurempi veren kaliumpitoisuus.

Melko harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 100:sta):

Tasapaino-ongelmat (huimaus).

Kutina ja epätavalliset tuntemukset iholla, kuten puutuminen, kihelmöinti,

pistely, polttelu

tai ”muurahaisten kävely” (parestesia).

Makuaistin heikentyminen tai makumuutokset.

Unihäiriöt.

Masennus, ahdistus, tavallista voimakkaampi hermostuneisuus tai levottomuus.

Nenän tukkoisuus, hengitysvaikeudet tai astman paheneminen.

Suoliston turvotus, johon liittyy vatsakipua, oksentelua ja ripulia (suoliston angioedeema).

Närästys, ummetus tai suun kuivuminen.

Tavallista runsaampi virtsaaminen päivän mittaan.

Tavallista runsaampi hikoilu.

Ruokahalun menetys tai heikentyminen (anoreksia).

Sydämensykkeen nopeutuminen tai epäsäännöllisyys.

Ylä- ja alaraajojen turvotus. Tämä saattaa olla merkki siitä, että kehosi pidättää tavallista

enemmän vettä.

Kasvojen punoitus.

Näön hämärtyminen.

Nivelkipu.

Kuume.

Impotenssi miehillä, vähentynyt seksuaalinen halu miehillä ja naisilla.

Tiettyjen valkosolujen määrän lisääntyminen (eosinofilia), mikä näkyy verikokeessa.

Verikokeissa näkyvät muutokset maksan, haiman ja munuaisten toiminnassa.

Harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 1 000:sta):

Huteruuden tunne tai sekavuus.

Kielen punaisuus ja turvotus.

Ihon vaikea hilseily tai kesiminen, kutiseva, pahkurainen ihottuma.

Kynsivaivat (esim. kynnen löystyminen tai irtoaminen kynsimartosta).

Ihottuma tai mustelmien syntyminen.

Iholäiskät ja kylmät raajat.

Silmien punoitus, turvotus tai vetisyys.

Kuulohäiriöt ja korvien soiminen.

Voimattomuus.

Verikokeissa näkyvä punasolujen, valkosolujen, verihiutaleiden tai hemoglobiinin

määrän

väheneminen.

Hyvin harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 10 000:sta):

Tavallista suurempi herkkyys auringonvalolle.

Tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä esiintymistiheyden arviointiin):

Keskittymisvaikeudet

Suun turvotus.

Verikokeessa näkyvä verisolujen niukkuus.

Verikokeessa näkyvä tavallista suurempi veren natriumpitoisuus.

Sormien ja varpaiden värin muuttuminen kylmässä sekä kihelmöinti tai särkeminen niiden

lämmetessä sen jälkeen (Raynaud´n oire).

Rintojen suureneminen miehillä.

Reaktiokyvyn hidastuminen tai heikentyminen.

Poltteen tunne.

Hajuaistin muutokset.

Hiustenlähtö.

Trinomian (asetyylisalisyylihapon, atorvastatiinin tai ramipriilin haittavaikutukset):

Hyvin yleinen (esiintyy useammalla kuin yhdellä henkilöllä 10:stä):

Maha-suolikanavan vaivat, kuten närästys, pahoinvointi,

oksentelu, mahakipu ja ripuli.

Vähäinen verenmenetys maha-suolikanavasta (mikroverenvuoto).

Yleiset (voi esiintyä yhdellä henkilöllä 10:stä):

Nenäkäytävien tulehdus, kurkkukipu, nenäverenvuoto.

Kuiva,

kutittava

yskä,

sivuontelotulehdus

(sinuiitti)

keuhkoputkitulehdus,

hengästyneisyys.

Rintakipu.

Ummetus, ilmavaivat, ruoansulatusvaivat.

Maha- tai suolistokipu, pahoinvointi.

Päänsärky tai väsyneisyys.

Huimaus. Tämä on todennäköisempää silloin, kuin aloitat Trinomian ottamisen tai vaihdat

suurempaan annokseen.

Pyörtyminen, hypotensio (normaalia alhaisempi verenpaine), etenkin nopeasti seisomaan tai

istumaan noustaessa.

Allergiset reaktiot.

Ihottuma, johon voi liittyä ihon kohoumia.

Krampit tai lihaskipu.

Nivelkipu ja selkäkipu.

Verikoetulokset, jotka osoittavat, että maksan toimintasi saattaa muuttua poikkeavaksi.

Veren sokeripitoisuuden kohoaminen (jos sinulla on diabetes, jatka verensokerisi huolellista

seuraamista), veren kreatiinikinaasin kohoaminen.

Verikokeessa näkyvä tavallista suurempi veren kaliumpitoisuus.

Melko harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 100:sta):

Maha-suolikanavan

verenvuoto

haavat,

mutta

johtavat

hyvin

harvoin

sisäkalvon

puhkeamiseen.

Maha-suolikanavan tulehdus.

Anoreksia

(ruokahaluttomuus),

painon

nousu,

veren

sokeripitoisuuden

aleneminen

(jos

sinulla on diabetes, jatka verensokerisi huolellista seuraamista).

Röyhtäily, ylä- ja alavatsakipu, pankreatiitti (vatsakipua aiheuttava haimatulehdus).

Suoliston turvotus, johon liittyy vatsakipua, oksentelua ja ripulia (suoliston angioedeema).

Pitkäaikainen

Trinomia-hoito

saattaa

johtaa raudanpuuteanemiaan, joka johtuu piilevästä

verenmenetyksestä maha-suolikanavasta.

Ihoreaktiot.

Ihottuma, ihon kutina, nokkosihottuma, hiustenlähtö.

Painajaiset, unettomuus.

Unihäiriöt.

Huimaus,

sormien

varpaiden

puutuminen

kihelmöinti,

maku-

tuntoaistin

heikentyminen, makuaistin muutokset, muistinmenetys.

Tasapaino-ongelmat (huimaus).

Näön hämärtyminen.

Korvien ja/tai pään soiminen.

Makuaistin heikentyminen tai makumuutokset.

Kutina ja epätavalliset tuntemukset iholla, kuten puutuminen, kihelmöinti, pistely, polttelu

tai ”muurahaisten kävely” (parestesia).

Masennus, ahdistus, tavallista voimakkaampi hermostuneisuus tai levottomuus.

Hepatiitti (maksatulehdus).

Niskakipu, lihasväsymys.

Väsymys, huonovointisuus, voimattomuus, turvotus etenkin nilkoissa (edeema), kohonnut

ruumiinlämpö.

Nenän tukkoisuus, hengitysvaikeudet tai astman paheneminen.

Suun kuivuminen.

Tavallista runsaampi hikoilu.

Tavallista runsaampi virtsaaminen päivän mittaan.

Ylä- ja alaraajojen turvotus. Tämä saattaa olla merkki siitä, että kehosi pidättää tavallista

enemmän vettä.

Kasvojen punoitus.

Kuume.

Sydämensykkeen nopeutuminen tai epäsäännöllisyys.

Impotenssi miehillä, vähentynyt seksuaalinen halu miehillä ja naisilla.

Valkosoluja virtsassa (virtsakokeessa).

Tiettyjen valkosolujen määrän lisääntyminen (eosinofilia), mikä näkyy verikokeessa.

Verikokeissa näkyvät muutokset maksan, haiman ja munuaisten toiminnassa.

Harvinaiset ja hyvin harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 1 000:sta):

Verenvuoto,

kuten

nenäverenvuoto,

ienverenvuoto,

ihon

verenvuoto

virtsaputken

sukuelinten

verenvuoto,

joiden

vuotoaika

saattaa

myös

olla

tavallista

pidempi.

Tämä

vaikutus voi jatkua 4–8 vuorokauden ajan hoidon jälkeen.

Harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 1 000:sta):

Sormien ja varpaiden puutuminen tai kihelmöinti.

Odottamaton verenvuoto tai mustelmien syntyminen.

Kolestaasi (ihon ja silmänvalkuaisten kellastuminen).

Jännevamma.

Huteruuden tunne tai sekavuus.

Kielen punaisuus ja turvotus.

Ihon vaikea hilseily tai kesiminen, kutiseva, pahkurainen ihottuma.

Kynsivaivat (esim. kynnen löystyminen tai irtoaminen kynsimartosta).

Iholäiskät ja kylmät raajat.

Silmien punoitus, turvotus tai vetisyys.

Kuulohäiriöt.

Verikokeissa

näkyvä

punasolujen,

valkosolujen, verihiutaleiden tai hemoglobiinin määrän

väheneminen.

Hyvin harvinaiset (esiintyy korkeintaan yhdellä henkilöllä 10 000:sta):

Suurentuneet arvot maksan toimintakokeessa.

Vaikeat maksavaivat.

Asetyylisalisyylihappo

vähentää

pienillä

annoksilla

virtsahapon

eritystä.

Alttiina

oleville

potilaille tämä saattaa tietyissä tilanteissa aiheuttaa kihtikohtauksen.

Allerginen

reaktio,

jonka

oireisiin

voivat

kuulua

yhtäkkinen

hengityksen

vinkuna

rintakipu tai puristuksen tunne rinnassa, silmäluomien, kasvojen, huulten, suun, kielen tai

kurkun turvotus, hengitysvaikeudet ja tajunnanmenetys.

Tavallista suurempi herkkyys auringonvalolle.

Kuulon heikentyminen.

Gynekomastia (rintojen suureneminen miehillä ja naisilla).

Tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä esiintymistiheyden arviointiin):

Keskittymisvaikeudet

Suun turvotus.

Sormien ja varpaiden värin muuttuminen kylmässä sekä kihelmöinti tai särkeminen niiden

lämmetessä sen jälkeen (Raynaud´n oire).

Reaktiokyvyn hidastuminen tai heikentyminen.

Poltteen tunne.

Hajuaistin muutokset.

Verikokeessa näkyvä verisolujen niukkuus.

Verikokeessa näkyvä tavallista vähäisempi veren natriumpitoisuus.

Joillakin statiineilla (samantyyppisillä lääkkeillä kuin Trinomia) ilmoitettuja mahdollisia

haittavaikutuksia voivat olla:

Seksuaaliset toimintahäiriöt.

Masennus.

Hengitysvaikeudet, kuten sitkeä yskä ja/tai hengenahdistus tai kuume.

Diabetes: kuulut riskiryhmään, jos sinulla on kohonnut verensokeritaso, kohonneet

veren rasva-arvot, olet ylipainoinen tai sinulla on korkea verenpaine. Lääkäri seuraa

tilannettasi tarkasti tämän lääkkeen käytön aikana.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärillesi tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä

koskee myös sellaisia haittavaikutuksia, joita ei ole lueteltu tässä pakkausselosteessa. Voit

ilmoittaa haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla

haittavaikutuksista autat saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Trinomian säilyttäminen

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Tämä lääke ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Älä käytä Trinomiaa kotelossa ja läpipainopakkauksessa mainitun viimeisen

käyttöpäivämäärän jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muut tiedot

Mitä Trinomia sisältää

Vaikuttavat

aineet

ovat

asetyylisalisyylihappo,

atorvastatiini

ramipriili.

Jokainen

kapseli

sisältää

asetyylisalisyylihappoa,

atorvastatiinia

atorvastatiinikalsium

trihydraatttina) ja 10 mg ramipriilia.

Vaikuttavat

aineet

ovat

asetyylisalisyylihappo,

atorvastatiini

ramipriili.

Jokainen

kapseli

sisältää

asetyylisalisyylihappoa,

atorvastatiinia

(atorvastatiinikalsiumtrihydraatttina) ja 5 mg ramipriilia.

Vaikuttavat

aineet

ovat

asetyylisalisyylihappo,

atorvastatiini

ramipriili.

Jokainen

kapseli

sisältää

asetyylisalisyylihappoa,

atorvastatiinia

(atorvastatiinikalsiumtrihydraatttina) ja 2,5 mg ramipriilia.

Muut ainesosat ovat:

Ydin: mikrokiteinen selluloosa (E460), talkki (E553), natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi

laktoosimonohydraatti,

esigelatinoitu

tärkkelys (maissi), kalsiumkarbonaatti (E170),

hydroksipropyyliselluloosa

(E463),

polysorbaatti

(E433),

krospovidoni

(tyyppi

vedetön

kolloidinen

piioksidi,

magnesiumstearaatti,

hypromelloosi

(E464),

natriumstearyylifumaraatti.

Kalvopäällyste:

polyvinyylialkoholi,

titaanidioksidi

(E171),

talkki

(E553),

soijalesitiini

(E322), ksantaanikumi (E415), hypromelloosi (E464), trietyylisitraatti (E1505), povidoni,

keltainen rautaoksidi (E172), punainen rautaoksidi (E172).

Kapselin

kuori:

gelatiini

(E441),

titaanidioksidi

(E171),

keltainen

rautaoksidi

(E172),

punainen rautaoksidi (E172), sellakka (pintakäsittelyaine), musta rautaoksidi.

Kapselin

kuori:

gelatiini

(E441),

titaanidioksidi

(E171),

keltainen

rautaoksidi

(E172),

punainen rautaoksidi (E172), sellakka (pintakäsittelyaine), musta rautaoksidi.

Kapselin

kuori:

gelatiini

(E441),

titaanidioksidi

(E171),

sellakka

(pintakäsittelyaine),

musta rautaoksidi.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoko (-koot)

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg kovat kapselit ovat 0-kokoisia kovakuorisia gelatiinikapseleita

(pituudeltaan

noin:

21,7

mm),

joissa

läpikuultamaton,

oranssinvärinen

kansi

ja runko ja

joihin

painettu

”AAR

100/40/10”. Kapselit sisältävät kaksi valkoista tai lähes valkoista

mg:n

kalvopäällysteistä

asetyylisalisyylitablettia,

joihin

kaiverrettu

”AS”,

kaksi

vaaleanpunaista

mg:n

kalvopäällysteistä

atorvastatiinitablettia,

joihin

kaiverrettu

”AT”,

yhden

vaaleankeltaisen

mg:n

kalvopäällysteisen

ramipriilitabletin,

johon

kaiverrettu ”R1”.

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 10 mg kovat kapselit ovat saatavana läpipainopakkauksissa, joissa on

7, 14, 28, 56, 84 tai 98 kapselia.

Trinomia 100 mg/40 mg/ 5 mg kovat kapselit ovat 0-kokoisia kovakuorisia gelatiinikapseleita

(pituudeltaan

noin:

21,7

mm),

joissa

läpikuultamaton,

oranssinvärinen

kansi

läpikuultamaton,

valkoinen

runko

ja joihin on painettu ”AAR 100/40/5”. Kapselit sisältävät

kaksi valkoista tai lähes valkoista 50 mg:n kalvopäällysteistä asetyylisalisyylitablettia, joihin on

kaiverrettu

”AS”,

kaksi

vaalenanpunaista

mg:n

kalvopäällysteistä

atorvastatiinitablettia,

joihin

kaiverrettu

”AT”,

yhden

vaaleankeltaisen

mg:n

kalvopäällysteisen

ramipriilitabletin,

johon on kaiverrettu ”R5”.

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 5 mg kovat kapselit ovat saatavana läpipainopakkauksissa, joissa on

7, 14, 28, 56, 84 tai 98 kapselia.

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 2,5 mg kovat kapselit ovat 0-kokoisia kovakuorisia gelatiinikapseleita

(pituudeltaan noin: 21,7 mm), joissa on läpikuultamaton, valkoinen runko ja kansi, ja joihin on

painettu

”AAR

100/40/2,5”.

Kapselit sisältävät kaksi valkoista tai lähes valkoista 50 mg:n

kalvopäällysteistä asetyylisalisyylitablettia, joihin on kaiverrettu ”AS”, kaksi vaalenanpunaista

mg:n

kalvopäällysteistä

atorvastatiinitablettia,

joihin

kaiverrettu

”AT”,

yhden

vaaleankeltaisen 2,5 mg:n kalvopäällysteisen ramipriilitabletin, johon on kaiverrettu ”R2”.

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 2,5 mg kovat kapselit ovat saatavana läpipainopakkauksissa, joissa on

7, 14, 28, 56, 84 tai 98 kapselia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija ja valmistaja

Myyntiluvan haltija:

Ferrer Internacional, S.A.

Gran Vía Carlos III, 94

08028 Barcelona (Espanja)

Valmistaja:

Ferrer Internacional, S.A.

Joan Buscallà, 1-9

08173 Sant Cugat del Vallès (Barcelona, Espanja)

Lisätietoja tästä lääkevalmisteesta antaa myyntiluvan haltija.

Tällä lääkevalmisteella on myyntilupa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa

jäsenvaltioissa seuraavilla kauppanimillä:

Belgia:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg gélule

Bulgaria:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg твърди капсули

Saksa

Iltria 100 mg/40 mg/10 mg hartkapseln

Suomi:

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 10 mg kapseli, kova

Ranska:

Iltria 100 mg/40 mg/10 mg gélules

Kreikka:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg καψάκια σκληρά

Irlanti:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg hard capsules

Italia:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg capsule rigide

Itävalta:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg hartkapseln

Portugali:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg cápsulas

Romania:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg capsule

Espanja:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg cápsulas duras

Ruotsi:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg kapslar, hårda

Belgia:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg gélule

Bulgaria:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg твърди капсули

Saksa

Iltria 100 mg/40 mg/5 mg hartkapseln

Suomi:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg kapseli, kova

Ranska:

Iltria 100 mg/40 mg/5 mg gélules

Kreikka:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg καψάκια σκληρά

Irlanti:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg hard capsules

Italia:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg capsule rigide

Itävalta:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg hartkapseln

Portugali:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg cápsulas

Romania:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg capsule

Espanja:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg cápsulas duras

Ruotsi:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg kapslar, hårda

Belgia:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg gélule

Bulgaria:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg твърди капсули

Saksa

Iltria 100 mg/40 mg/2.5 mg hartkapseln

Suomi:

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 2,5 mg kapseli, kova

Ranska:

Iltria 100 mg/40 mg/2.5 mg gélules

Kreikka:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg καψάκια σκληρά

Irlanti:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg hard capsules

Italia:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg capsule rigide

Itävalta:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg hartkapseln

Portugali:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg cápsulas

Romania:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg capsule

Espanja:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg cápsulas duras

Ruotsi:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg kapslar, hårda

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 14.11.2017

Bipacksedel: Information till användaren

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg kapslar, hårda

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg kapslar, hårda

Trinomia 100 mg/40 mg/2,5 mg kapslar, hårda

Acetylsalicylsyra/atorvastatin/ramipril

Läs noga igenom hela denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den

innehåller information som är viktig för dig.

Spara denna information. Du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor, vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem,

även om de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även

eventuella biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande

Vad Trinomia är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Trinomia

Hur du tar Trinomia

Eventuella biverkningar

Hur Trinomia ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Trinomia är och vad det används för

Trinomia-kapslar innehåller tre substanser som kallas acetylsalicylsyra, atorvastatin och

ramipril.

Acetylsalicylsyra tillhör en grupp av substanser som kallas

trombocytaggregationshämmande medel som hjälper till att förhindra att dina blodplättar

binder till varandra och bildar en blodpropp.

Atorvastatin tillhör en grupp av substanser som kallas statiner som är läkemedel som

reglerar lipider (fetter) och som används för att sänka nivån av lipider kända som kolesterol

och triglycerider i blodet när en låg fettdiet och förändringar av livsstil har misslyckats. Om

du löper en ökad risk för hjärtsjukdom kan atorvastatin även användas för att minska en

sådan risk även om dina kolesterolnivåer är normala. Du bör fortsätta att hålla en

standardmässig kolesterolsänkande diet under behandlingen.

Ramipril tillhör en grupp av substanser som kallas ACE-hämmare

(angiotensinomvandlande enzymhämmare) som fungerar genom att minska kroppens

produktion av substanser som kan höja ditt blodtryck genom att göra så att dina blodkärl

slappnar av och utvidgas, vilket gör det enklare för ditt hjärta att pumpa runt blod i

kroppen.

Trinomia används som ersättningsbehandling för vuxna patienter som redan behandlas med de

tre substanserna (acetylsalicylsyra, atorvastatin och ramipril), som tas samtidigt i motsvarande

doser, för att minimera risken för att hjärt/kärlsjukdom ska inträffa hos patienter som redan

tidigare har drabbats av hjärt/kärlsjukdom.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Trinomia

Ta inte Trinomia:

om duär allergisk mot acetylsalicylsyra, andra salicylater eller tartrazin (färgämne).

Tecken på en allergisk reaktion kan omfatta utslag, problem att svälja eller andas,

svullnad i läppar, ansikte, hals eller tunga.

om du är allergisk mot ramipril eller något annat läkemedel med ACE-hämmare.

om du är allergisk mot atorvastatin, andra liknande läkemedel som används för att sänka

lipidnivåerna i blodet eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i avsnitt

om du är allergisk motsoja eller jordnötter.

om du har haft astmaattacker eller andra överkänslighetsreaktioner för vissa läkemedel

mot smärta, feber eller inflammation (salicylater eller andra icke-steroida

antiinflammatoriska läkemedel) tidigare.

om du har aktivt eller har haft peptiskt magsår i anamnesen och/eller mag-/tarmblödning

eller andra slags blödningar såsom cerebrovaskulär blödning.om du har en hög

benägenhet för blödning (hemofili).

om du har hjärtsjukdom som inte hålls tillräckligt under kontroll (allvarlig hjärtsvikt).

om du tar 15 mg eller mer av metotrexat per vecka.

om du har diabetes eller nedsatt njurfunktion och behandlas med ett blodtryckssänkande

läkemedel som innehåller aliskiren.

om du har näspolyper (inflammerade svullnader inne i näsan

som är förknippade med

astma.

om du har allvarlig lever- eller njursjukdom.

om du har haft några oförklarligt onormala blodprover för leverfunktion.

om du är kvinna i fertil ålder som inte använder tillförlitlig preventivmetod.

om du är gravid eller försöker att bli gravid.

om du ammar.

om du tar:

HIV-proteashämmare som tipranavir eller ritonavir (läkemedel som används för

att behandla HIV).

ciklosporin (ett läkemedel som ofta används för organtransplanterade patienter).

om du någon gång har haft en allvarlig allergisk reaktion som kallas "angioödem". Tecken

på detta omfattar klåda, nässelfeber (urtikaria), röda märken på händer, fötter och hals,

svullnad i hals och tunga, svullnad runt ögon och läppar samt svårighet att andas och

svälja.

om du går på dialys eller en annan typ av blodfiltrering. Beroende på maskinen som

används så är Trinomia kanske inte lämpligt för dig.

om du har njurproblem då blodtillförseln

till dina njurar är lägre (njurartärstenos).

om ditt blodtryck är onormalt lågt eller instabilt. Din läkare kommer att behöva göra

denna bedömning.

om du är yngre än 18 år. Det föreligger en risk för Reyes syndrom för barn yngre än 16 år

med feber, influensa eller vattkoppor.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare eller apotekspersonal innan du tar Trinomia:

om du är allergiskmot andra smärtstillande eller antiinflammatoriska läkemedel, andra

läkemedel än acetylsalicylsyra mot feber eller reumatism eller andra substanser som

orsakar allergier.

om du har andra allergier (t.ex. hudreaktioner, klåda eller nässelfeber).

om du har astma, hösnuva, svullnad i näsans slemhinnor eller kroniska lungsjukdomar.

före kirurgiska ingrepp eller mindre åtgärder, t.ex. tandutdragning, eftersom det kan

föreligga en ökad risk för blödning. Du måste kanske avbryta behandlingen med Trinomia

under en kort tid.

om du har haft mag- eller tarmsår eller blödning tidigare.

om du får samtidig behandling med läkemedel för att förhindra blodproppar, läkemedel

mot smärta, feber eller inflammation (icke-steroida antiinflammatoriska läkemedel, t.ex.

ibuprofen), kortikosteroider (används för att behandla allergi eller inflammation),

antidepressiva läkemedel, t.ex. selektiva serotoninåterupptagshämmare (SSRI).

Om du tar eller under de senaste 7 dagarna har tagit ett läkemedel som kallas fusidinsyra

(en medicin för bakteriell infektion) oralt eller genom injektion. Kombinationen av

fusidinsyra och Trinomia kan leda till allvarliga muskelproblem (rabdomyolys).

om du tar något av följande läkemedel som används för att behandla högt blodtryck:

-

en angiotensin II-receptorblockerare (ARB) (kallas även för sartaner – till exempel

valsartan, telmisartan, irbesartan), särskilt om du har diabetesrelaterade

njurproblem.

-

aliskiren

Din läkare kan behöva kontrollera njurfunktion,

blodtryck och mängden elektrolyter (t.ex.

kalium) i blodet med jämna mellanrum. Se även informationen under rubriken ”Ta inte

Trinomia”.

om du har eller tidigare har haft hjärt-, lever- eller njurproblem. Trinomia är kanske inte

lämpligt för dig.

om du har brist på glukos-6-fosfatdehydrogenas.

om du löper risk för gikt, eftersom acetylsalicylsyra kan minska utsöndringen av urinsyra.

Under vissa förhållanden kan detta orsaka ett giktanfall.

Din läkare bör ta ett blodprov innan du börjar ta Trinomia och sedan regelbundet under

behandlingen. Detta för att kontrollera hur din lever fungerar.

om du dricker stora mängder alkohol.

om du har allvarlig andningssvikt.

om du har förlorat stora mängder kroppssalter eller -vätskor (på grund av att du har varit

sjuk (kräkts), haft diarré, svettats mer än vanligt, följt en diet med lågt saltinnehåll, tagit

urindrivande medel under en lång tid eller har genomgått dialys).

om du ska genomgå behandling för att minska din allergi för bi- eller getingstick

(desensibilisering).

om du har stora mängder av kalium i ditt blod (påvisas genom resultat av blodprov).

om du har kollagen kärlsjukdom, t.ex. systemisk skleros eller systemisk lupus

erythematosus.

Kontakta läkare omedelbart om du upplever oförklarlig muskelsmärta, ömhet eller

svaghet. Gör detta eftersom muskelproblem kan vara allvarliga i sällsynta fall, inklusive

muskelnedbrytning som resulterar i njurskada, och mycket sällsynta dödsfall har

inträffat.

Tala om för läkaren eller apotekspersonalen om du har en ihållande muskelsvaghet. Ytterligare

tester och läkemedel kan behövas för att undersöka och behandla detta.

Risken för muskelnedbrytning är större för vissa patienter. Tala om för läkare om något av

följande gäller dig:

o om du har haft en tidigare stroke med blödning i hjärnan, eller har små fickor av

vätska i hjärnan från tidigare stroke

du har njurproblem.

o du har sköldkörtelproblem.

o du någonsin haft muskelproblem under behandling med andra lipidsänkande

läkemedel (t.ex. andra läkemedel med "-statin" eller "-fibrat").

o du eller nära familjemedlemmar har en ärftlig muskelrubbning.

o du regelbundet dricker stora mängder alkohol.

o du är äldre än 70 år.

Om något av ovanstående gäller dig måste din läkare ta ett blodprov före och troligtvis under

behandlingen för att kunna förutsäga risken för muskelrelaterade biverkningar i ditt fall. Risken

för muskelrelaterade biverkningar, t.ex. rabdomyolys, är känd för att öka när vissa mediciner tas

samtidigt (se avsnitt 2 ”Andra mediciner och Trinomia”).

Under behandlingen med detta läkemedel kommer läkaren att kontrollera dig noggrant om du

har diabetes eller löper risk att få diabetes. Det är mer troligt att du löper risk att få diabetes om

du har höga blodsocker- och höga blodfettnivåer, är överviktig och har högt blodtryck.

I allmänhet rekommenderas att man åtgärdar uttorkning, låg blodvolym eller saltbrist innan

behandlingen påbörjas (hos patienter med hjärtsvikt måste denna korrigerande åtgärd emellertid

övervägas gentemot risken för volymöverbelastning).

Andra läkemedel och Trinomia

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel. Trinomia kan påverka sättet som andra läkemedel verkar på. Vissa läkemedel kan

också påverka sättet som Trinomia verkar på.

Trinomia innehåller acetylsalicylsyra och denna substans kan påverka sättet som vissa

läkemedel verkar på. Vissa läkemedel kan också påverka sättet som acetylsalicylsyra verkar på.

Tala om för läkare om du tar något av följande läkemedel som kan öka risken för biverkningar:

-

Antikoagulationsläkemedel

(t.ex. kumarin och heparin) och läkemedel som löser upp

blodproppar kan öka risken för blödning. Var noga uppmärksam på tecken på inre och

yttre blödning (t.ex. blåmärken) före behandling med dessa läkemedel.

-

Andra hämmare av trombocytaggregation (läkemedel som hämmar bildningen

blodproppar) som tiklopidin

och klopidogrel kan öka risken för blödning.

-

Läkemedel som innehåller kortison eller substanser som liknar kortison som prednisolon

(med undantag för produkter som appliceras på huden eller kortisonbehandling

för

Addisons sjukdom) ökar risken för biverkningar i magtarmkanalen.

-

Andra läkemedel mot smärta eller inflammation (icke-steroida smärtstillande medel som

ibuprofen eller indometacin) och andra reumatismläkemedel i allmänhet ökar risken för

blödning och magsår.

-

Läkemedel som minskar blodsockernivån (diabetesmedel) kan orsaka låga

blodsockernivåer.

-

Digoxin (läkemedel för att stärka hjärtat).

-

Metotrexat (behandling av cancer och vissa reumatiska sjukdomar).

-

Valproinsyra för behandling av konvulsionsattacker (epilepsi).

-

Selektiva serotoninåterupptagshämmare (för behandling av depressioner) kan öka risken

för blödning i magtarmkanalen.

-

Cyklosporin (ett läkemedel som ofta används för organtransplanterade patienter).

-

Vankomycin (en typ av antibiotika) kan orsaka hörselproblem.

Tala om för läkare om du tar något av följande läkemedel som kan göra att acetylsalicylsyra

fungerar sämre:

-

Vissa läkemedel som resulterar i en ökad urinutsöndring (urindrivande medel (diuretika),

aldosteronantagonister som spironolakton och kanrenoat, loopdiuretika som furosemid).

-

Läkemedel som gynnar utsöndring av urinsyra (t.ex. probenecid och bensbromaron).

Tala om för läkare om du tar något av följande läkemedel. De kan påverkas av acetylsalicylsyra:

-

Ibuprofen: acetylsalicylsyra minskar aktiviteten av ibuprofen.

-

alfaInterferon: acetylsalicylsyra minskar aktiviteten av alfainterferon.

-

Läkemedel för att behandla manodepressiv sjukdom (litium).

-

Syraneutraliserande medel (används för att behandla magbesvär).

-

Barbiturater (används för att behandla krampanfall).

-

Zidovudin (används för att behandla HIV).

-

Fenytoin (ett läkemedel som används för att behandla epilepsi).

-

Acetylsalicylsyra kan förändra blod- och urinprover.

Trinomia innehåller atorvastatin och denna substans kan också påverka sättet som vissa

läkemedel verkar på. Vissa läkemedel kan också påverka sättet som atorvastatin verkar på.

Alternativt kan det öka risken för eller svårighetsgraden av biverkningar, inklusive det allvarliga

muskelnedbrytande tillståndet som beskrivs i avsnitt "Varningar och försiktighet" ovan.som

beskrivs i avsnitt "Varningar och försiktighet" ovan. Tala om för läkare om du tar något av

följande läkemedel:

-

Cyklosporin (ett läkemedel som ofta används för organtransplanterade patienter).

-

Vissa antibiotika eller svampdödande medel, t.ex. erytromycin, klaritromycin,

telitromycin, ketokonazol, itrakonazol, vorikonazol,

flukonazol, posakonazol, rifampin.

-

Om du behöver ta fusidinsyra oralt för att behandla en bakterieinfektion, måste du

tillfälligt

sluta att använda detta läkemedel. Din läkare kommer att tala om för dig när det

är riskfritt att återuppta intaget av Trinomia. Intag av Trinomia samtidigt med fusidinsyra

kan i sällsynta fall leda till muskelsvaghet, ömhet eller smärta (rabdomyolys). Se mer

information om rabdomyolys i avsnitt 4.

-

Läkemedel som används för att behandla HIV, t.ex. ritonavir, lopinavir, atazanavir,

indinavir, darunavir, sakvinavir, efavirenz, kombinationen av tipranavir/ritonavir

osv.

-

Andra läkemedel som reglerar lipidnivåer,

t.ex. gemfibrozil, andra fibrater och kolestipol.

-

Vissa läkemedel som används vid behandlingen av hepatit C t.ex. telaprevir

-

Vissa kalciumkanalblockerare som används mot kärlkramp eller högt blodtryck, t.ex.

amlodipin och diltiazem, läkemedel som reglerar hjärtrytmen, t.ex. digoxin, verapamil

och amiodaron.

-

Andra läkemedel som är kända för att påverka eller påverkas av atorvastatin, är ezetimib

(som

sänker

kolesterolnivån),

warfarin

(som

minskar

blodkoagulering),

p-piller,

stiripentol

(ett

kramplösande

medel

epilepsi),

fenazon

(smärtstillande),

cimetidin

(mot magsyra), colchicin (används för att behandla gikt) och syraneutraliserande medel

(produkter mot magbesvär innehållande aluminium eller magnesium).

-

Receptfria läkemedel: Johannesört

Trinomia innehåller ramipril och denna substans kan också påverka sättet som vissa läkemedel

verkar på. Vissa läkemedel kan också påverka sättet som ramipril verkar på. Tala om för läkare

om du tar något av följande läkemedel som kan öka risken för biverkningar:

-

Läkemedel mot cancer (kemoterapi).

-

Läkemedel för att stoppa avstötning av organ efter en transplantation, t.ex. cyklosporin.

-

Urindrivande läkemedel, t.ex. furosemid.

-

Läkemedel som kan öka mängden av kalium i blodet, t.ex. spironolakton, triamteren,

amilorid, kaliumsalter och heparin (blodförtunnande medel).

-

Steroidläkemedel mot inflammation, t.ex. prednisolon.

-

Allopurinol

(används för att sänka nivån av urinsyra i blodet).

-

Prokainamid (mot hjärtrytmproblem).

Tala om för läkare om du tar något av följande läkemedel som kan göra att ramipril fungerar

sämre:

-

Läkemedel som används för behandling av lågt blodtryck, chock, hjärtsvikt, astma eller

allergier, t.ex. efedrin, noradrenalin eller adrenalin. Din läkare måste kontrollera ditt

blodtryck.

Tala om för läkare om du tar något av följande läkemedel. De kan påverkas av ramipril:

-

Läkemedel mot diabetes, t.ex. blodsockersänkande tabletter och insulin. Ramipril kan

minska mängden av blodsocker. Kontrollera ditt blodsocker noga medan du tar Trinomia.

-

Litium (mot mentala problem). Ramipril kan öka mängden av litium i blodet. Din

litiumnivå måste kontrolleras noga av din läkare.

Din läkare kan behöva ändra din dos och/eller vidta andra försiktighetsåtgärder:

Om du tar en angiotensin II-receptorblockerare (ARB) eller aliskiren (se även informationen

under rubrikerna ”Ta inte Trinomia”och ”Varningar och försiktighet”).

Om något av ovanstående gäller dig (eller om du är osäker), tala med läkare innan du

tarTrinomia.

Trinomia med mat, dryck och alkohol

Alkohol ökar risken för mag-/tarmsår och blödning. Dessutom kan alkohol förstärka effekten av

läkemedel som används för att sänka blodtrycket. Därför rekommenderas inte intag av alkohol

medan du tar Trinomia.

Grapefruktjuice innehåller ett eller flera ämnen som kan förändra hur kroppen använder vissa

läkemedel, inklusive Trinomia. Undvik att dricka grapefruktjuice.

Trinomia ska helst tas efter en måltid (se avsnitt 3).

Graviditet, amning och fertilitet

Ta inte Trinomia om du är gravid, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn. Om

du blir gravid medan du tar Trinomia ska du omedelbart avbryta behandlingen och kontakta

läkare. Ett byte till en lämplig alternativ behandling ska genomföras före en planerad graviditet.

Ta inte Trinomia om du ammar.

Kvinnor i fertil ålder ska använda effektiva preventivmedel under behandlingen.

Rådfråga läkare eller apotekspersonal innan du tar något läkemedel.

Körförmåga och användning av maskiner

Du kan känna av yrsel medan du tar Trinomia. Det är troligare att detta sker när du byter från

andra läkemedel till Trinomia eller när du tar en högre dos. Om detta sker ska du inte framföra

fordon eller använda verktyg eller maskiner.

Trinomia innehåller laktos och sojalecitin

Trinomia innehåller en sockerart som kallas laktos. Om du fått veta av din läkare att du inte tål

vissa sockerarter, kontakta din läkare innan du tar detta läkemedel.

Trinomia innehåller sojaolja. Om du är allergisk mot jordnötter eller soja ska du inte använda

detta läkemedel.

3.

Hur du tar Trinomia

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens anvisningar. Rådfråga läkare eller apotekspersonal om

du är osäker.

Ta detta läkemedel

-

Ta detta läkemedel via munnen helst efter en måltid.

-

Svälj kapslarna hela med vätska.

-

Du får inte öppna, krossa eller tugga kapslarna.

Hur mycket ska du ta

Den vanliga dosen är en kapsel en gång dagligen.

Din läkare bestämmer den lämpliga styrkan för dig, beroende på ditt tillstånd, din nuvarande

behandling och din personliga riskstatus.

Om du har tagit för stor mängd av Trinomia

Yrsel och öronsusningar, särskilt hos äldre patienter, kan vara tecken på en allvarlig förgiftning.

Tala med en läkare eller ta dig omedelbart till akutavdelningen på närmaste sjukhus. Kör inte bil

till sjukhuset utan se till att någon kör dig dit eller ring efter en ambulans. Ta

läkemedelsförpackningen med dig. så att läkaren får veta vad du har tagit. På så sätt får läkaren

veta vad du har tagit.

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 112 i Sverige, 09 471 977 i

Finland) för bedömning av risken samt rådgivning.

Om du har glömt att ta Trinomia

-

Om du glömmer en dos ska du ta din normala dos när det är dags för den nästa gång.

-

Ta inte dubbel dos för att kompensera för glömd kapsel.

Om du slutar att ta Trinomia

Gör inte uppehåll eller avbryt inte behandlingen med Trinomia förrän du har talat med läkare.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver

inte få dem.

Utvärderingen av biverkningar baseras på följande frekvenser:

Mycket vanliga påverkar fler än 1 av 10 personer

Vanliga påverkar färre än 1 av 10 personer

Mindre vanliga påverkar färre än 1 av 100 personer

Sällsynta påverkar färre än 1 av 1 000 personer

Mycket sällsynta påverkar färre än 1 av 10 000 personer

Ingen känd frekvens kan inte beräknas från tillgängliga data

Sluta att ta Trinomia och uppsök läkare omedelbart om du upplever någon av följande

allvarliga biverkningar – du kan behöva akut medicinsk behandling:

-

I mycket sällsynta fall har tjärliknande avföring eller kräkning av blod (tecken på allvarlig

magblödning) rapporterats.

-

I sällsynta fall har överkänslighetsreaktioner i huden, andningsvägarna, magtarmkanalen

och hjärta/kärlsystemet, särskilt för astmapatienter, rapporterats. Följande

sjukdomssymtom kan inträffa: lågt blodtryck, andnödsattacker, rinit, nästäppa, allergisk

chock, svullnad i ansikte, tunga och hals (Quinckes ödem).

-

Allvarlig blödning, t.ex. hjärnblödning,

har rapporterats som sällsynt eller mycket sällsynt

och särskilt hos patienter med okontrollerat högt blodtryck och/eller samtidig behandling

med antikoagulanter (läkemedel som förhindrar blodproppar) kan det vara livshotande.

-

Muskelsmärta, ömhet, svaghet eller kramper. I sällsynta fall kan dessa muskelproblem

vara allvarliga, inklusive muskelnedbrytning som resulterar i njurskada, och mycket

sällsynta dödsfall har inträffat.

-

I sällsynta fall har överkänslighetsreaktioner (allergi) rapporterats, inklusive: svullnad i

ansikte, tunga och hals somgör det svårt att svälja eller andas samt klåda och utslag.

-

Allvarligt sjukdomstillstånd

som svår fjällning

och svullnad i huden, blåsor på huden, i

mun, i ögon, på genitalier och feber. Hudutslag med rosaröda fläckar, särskilt på

handflator eller fotsulor, som kan ge upphov till blåsor.

-

Sällsynta fall av leverinflammation med gulfärgning av hud och ögon, klåda, mörkfärgad

urin eller ljusfärgad avföring, leversvikt (mycket sällsynt).

-

Sällsynta fall av bukspottkörtelinflammation, ofta med allvarlig buksmärta.

Tala omedelbart om för läkare om du upplever:

-

Snabbare hjärtslag, ojämna eller kraftiga hjärtslag (hjärtklappning),

bröstsmärta, tryck

över bröstet eller allvarliga problem, inklusive hjärtattack och stroke.

-

Andnöd eller hosta. Dessa kan vara tecken på lungproblem.

-

Att du får blåmärken lättare, längre blödningstid

än normalt, tecken på blödning (t.ex.

tandköttsblödning), lila fläckar, hudfläckar eller att du får infektioner lättare än vanligt,

halsont och feber, trötthet, svimningskänsla, yrsel eller blek hud. Dessa kan vara tecken

på blod- eller benmärgsproblem.

-

Allvarlig magsmärta som kan nå ryggen. Detta kan vara tecken på pankreatit

(bukspottkörtelinflammation).

-

Feber, frossa, trötthet, aptitförlust, magsmärta, sjukdomskänsla, gulfärgning av hud eller

ögon (gulsot). Dessa kan vara tecken på leverproblem, t.ex. hepatit (leverinflammation)

eller leverskada.

Biverkningar med enbart acetylsalicylsyra, atorvastatin eller ramipril:

Tala om för läkare om någon av följande biverkningar blir allvarligare eller varar längre tid än

några få dagar.

Acetylsalicylsyra

Mycket vanliga (kan påverka fler än 1 av 10 personer):

Besvär från mage och tarm, t.ex. halsbränna, illamående, kräkningar, magsmärta och diarré.

Mindre blodförlust från magtarmkanalen (mikroblödning).

Mindre vanliga (kan påverka upp till 1 av 100 personer):

Blödning från mage och tarm och magsår.

Efter långvarig användning av Trinomia kan järnbrist inträffa på grund av dolda

blodförluster från magtarmkanalen.

Mag-/tarmsår kan inträffa men de gör mycket sällan hål på slemhinnan.

Inflammation i mage och tarm.

Hudreaktioner.

Sällsynta till mycket sällsynta (kan påverka upp till 1 av 1 000 personer):

Blödning, t.ex. näsblod, tandköttsblödning, blödning i huden eller blödning i urinvägarna

och könsorganen, kan även ge en utdragen blödningstid. Denna effekt kan fortsätta i fler än

4 och upp till 8 dagar efter behandlingen.

Mycket sällsynta (kan påverka upp till 1 av 10 000 personer):

Förhöjda värden av leverprover.

Njurfunktionsrubbningar.

Minskad nivå av blodsocker (hypoglykemi).

Acetylsalicylsyra i små doser minskar utsöndringen av urinsyra. För riskutsatta patienter

kan detta orsaka ett giktanfall under vissa förhållanden.

Hudutslag med feber som även inbegriper slemhinnor (erythema multiforme).

Ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga data):

Huvudvärk, yrsel, mental förvirring, hörselrubbningar eller öronsusningar (tinnitus), särskilt hos

äldre patienter, kan vara symtom på en överdos (se avsnittet "Om du har tagit för stor mängd av

Trinomia").

Atorvastatin

Eventuella biverkningar som rapporterats för vissa statiner (läkemedel av samma typ):

Sexuella svårigheter.

Depression.

Andningsbesvär inklusive ihållande hosta och/eller andnöd eller feber.

Diabetes. Detta är mer troligt om du har höga blodsocker- och höga blodfettnivåer, är

överviktig och har högt blodtryck. Läkaren kommer att kontrollera dig medan du tar

detta läkemedel.

Vanliga (kan påverka upp till 1 av 10 personer):

Inflammation i näsgången, halssmärta och näsblod.

Allergiska reaktioner.

Förhöjda blodsockernivåer (om du har diabetes ska du fortsätta att noggrant övervaka dina

blodsockernivåer) och förhöjd nivå av kreatinkinas i blodet.

Huvudvärk.

Illamående, förstoppning, gaser, magbesvär och diarré.

Ledsmärta, muskelsmärta och ryggsmärta.

Resultat av blodprover som visar att leverfunktionen kan vara onormal.

Mindre vanliga (kan påverka upp till 1 av 100 personer):

Anorexi (aptitförlust), viktökning, minskad nivå av blodsocker (om du har diabetes ska du

noggrant övervaka dina blodsockernivåer).

Mardrömmar och sömnsvårigheter.

Yrsel, domningar eller stickande känsla i fingrar och tår, minskad känsla av smärta eller

beröring, smakförändringar och minnesförlust.

Dimsyn.

Öron- och/eller huvudsusningar.

Kräkningar, rapningar, övre och nedre magsmärta, pankreatit (bukspottkörtelinflammation

som leder till magsmärta).

Hepatit (leverinflammation).

Utslag, hudutslag och klåda, nässelfeber och håravfall.

Nacksmärta och muskelsvaghet.

Trötthet, sjukdomskänsla, svaghet, bröstsmärta, svullnad särskilt i vristerna (ödem) och

förhöjd kroppstemperatur.

Prover som visar förekomst av vita blodkroppar i urinen.

Sällsynta (kan påverka upp till 1 av 1 000 personer):

Synrubbningar.

Domningar eller stickande känsla i fingrar och tår.

Oväntad blödning eller oväntade blåmärken.

Kolestas (gulfärgning av hud och ögonvitor).

Senskada.

Mycket sällsynta (kan påverka upp till 1 av 10 000 personer):

En allergisk reaktion - symtom kan omfatta plötslig väsande andning och bröstsmärta eller

tryck över bröstet, svullnad i ögonlock, läppar, mun, tunga eller hals, andningssvårigheter

eller kollaps.

Hörselförlust.

Gynekomasti (bröstförstoring hos män och kvinnor).

Allvarliga leverproblem.

Ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga data):

Muskelsvaghet som är ihållande.

Ramipril

Vanliga (kan påverka upp till 1 av 10 personer):

Huvudvärk eller trötthet.

Yrsel. Det är troligare att detta sker när du börjar ta Trinomia eller börjar ta en högre dos.

Svimningskänsla,

hypotoni (onormalt lågt blodtryck), särskilt när du står eller sätter dig upp

snabbt.

Torr rethosta, bihåleinflammation

(sinuit) eller luftrörskatarr och andnöd.

Mag- eller buksmärta, diarré, magbesvär, sjukdomskänsla.

Hudutslag med eller utan svullnad.

Bröstsmärta.

Kramper eller smärta i muskler.

Blodprover som visar mer kalium än vanligt i blodet.

Mindre vanliga (kan påverka upp till 1 av 100 personer):

Balansproblem (svindel).

Klåda eller ovanliga känsloreaktioner i huden, t.ex. domningar, stickande, pirrande eller

brännande känsla eller krypningar (parestesi).

Smakförlust eller -förändringar.

Sömnsvårigheter.

Känsla av depression, ångest, mer nervös än vanligt eller rastlös.

Nästäppa, andningssvårigheter eller förvärrad astma.

Svullnad i magen som kallas "intestinalt angioödem" uppvisar symtom som buksmärta,

kräkningar och diarré.

Halsbränna, förstoppning eller muntorrhet.

Mer frekvent urinering än vanligt under en dag.

Mer svettning än vanligt.

Aptitförlust eller minskad aptit (anorexi).

Ökade eller oregelbundna hjärtslag.

Svullna armar och ben. Detta kan vara ett tecken på att din kropp behåller mer vatten än

vanligt.

Blodvallning.

Dimsyn.

Ledsmärta.

Feber.

Sexuell oförmåga hos män, minskad sexlust hos män eller kvinnor.

Ett ökat antal av vissa vita blodkroppar (eosinofili) i blodprov.

Blodprover som visar förändringar av hur levern, bukspottkörteln eller njurarna fungerar.

Sällsynta (kan påverka upp till 1 av 1 000 personer):

Känna sig uppskakad eller förvirrad.

Röd och svullen tunga.

Allvarlig fjällning av huden, kliande och knottriga utslag.

Nagelproblem (t.ex. att nageln lossnar helt eller delvis).

Hudutslag eller blåmärken.

Hudfläckar och kalla händer och fötter.

Röda, kliande, svullna eller vattniga ögon.

Hörselrubbningar och öronsusningar.

Svaghetskänsla.

Blodprover som visar en minskning av antalet röda blodkroppar, vita blodkroppar eller

blodplättar eller minskad mängd av hemoglobin.

Mycket sällsynta (kan påverka upp till 1 av 10 000 personer):

Mer solkänslig än vanligt.

Ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga data):

Uppmärksamhetsstörning.

Svullen mun.

Blodprover som visar för låg halt av blodkroppar i blodet.

Blodprover som visar lägre halt av natrium än vanligt i blodet.

Fingrar och tår ändrar färg när du är kall och sedan en stickande känsla eller smärta när du

blir varm igen (Raynauds fenomen).

Bröstförstoring hos män.

Långsammare eller försämrade reaktioner.

Brännande känsla.

Förändringar i hur saker luktar.

Håravfall.

Biverkningar av Trinomia (acetylsalicylsyra, atorvastatin eller Ramipril)

Mycket vanliga (kan påverka fler än 1 av 10 personer):

Besvär från mage och tarm, t.ex. halsbränna, illamående, kräkningar, magsmärta och diarré.

Mindre blodförlust från magtarmkanalen (mikroblödning).

Vanliga (kan påverka upp till 1 av 10 personer):

Inflammation i näsgången, halssmärta och näsblod.

Torr rethosta, bihåleinflammation

(sinuit) eller luftrörskatarr och andnöd.

Bröstsmärta.

Förstoppning, gasbildning, matsmältningsbesvär.

Magont eller tarmsmärta, sjukdomskänsla.

Huvudvärk eller trötthet.

Yrsel. Det är troligare att detta sker när du börjar taTrinomia eller om du börjar ta en högre

dos.

Svimningskänsla, hypotoni (onormalt lågt blodtryck), särskilt när du står eller sätter dig upp

snabbt.

Allergiska reaktioner.

Hudutslag med eller utan svullnad.

Kramper eller smärta i muskler.

Ledvärk och ryggsmärta.

Resultat av blodprover som visar att leverfunktionen kan vara onormal.

Förhöjda blodsockernivåer (om du har diabetes ska du fortsätta att noggrant övervaka dina

blodsockernivåer) och förhöjd nivå av kreatinkinas i blodet.

Blodprover som visar mer kalium än vanligt i blodet.

Mindre vanliga (kan påverka upp till 1 av 100 personer):

Mag-/tarmsår kan inträffa men de gör mycket sällan hål på slemhinnan.

Inflammation i mage och tarm.

Anorexi (aptitförlust), viktökning, minskad nivå av blodsocker (om du har diabetes ska du

noggrant övervaka dina blodsockernivåer).

Kräkningar, rapningar, övre och nedre magsmärta, pankreatit (bukspottkörtelinflammation

som leder till magsmärta).

Svullnad

magen

kallas "intestinalt angioödem" uppvisar symtom som buksmärta,

kräkningar och diarré.

Efter

långvarig

användning

Trinomia

järnbrist

inträffa

grund

dolda

blodförluster från magtarmkanalen.

Hudreaktioner.

Utslag, klåda, nässelfeber och håravfall.

Mardrömmar och sömnsvårigheter.

Sömnsvårigheter.

Yrsel, domningar eller stickande känsla i fingrar och tår, minskad känsla av smärta eller

beröring, smakförändringar och minnesförlust.

Balansproblem (svindel).

Dimsyn.

Öron- och/eller huvudsusningar.

Smakförlust eller -förändringar.

Klåda eller ovanliga känsloreaktioner i huden, t.ex. domningar, stickande, pirrande eller

brännande känsla eller krypningar (parestesi).

Känsla av depression, ångest, mer nervös än vanligt eller rastlös.

Hepatit (leverinflammation).

Nacksmärta och muskelsvaghet.

Trötthet,

sjukdomskänsla,

svaghet,

svullnad

särskilt

vristerna

(ödem)

förhöjd

kroppstemperatur.

Nästäppa, andningssvårigheter eller förvärrad astma.

Muntorrhet.

Mer svettning än vanligt.

Mer frekvent urinering än vanligt under en dag.

Svullna armar och ben. Detta kan vara ett tecken på att din kropp behåller mer vatten än

vanligt.

Blodvallning.

Feber.

Ökade eller oregelbundna hjärtslag.

Sexuell oförmåga hos män, minskad sexlust hos män eller kvinnor.

Prover som visar förekomst av vita blodkroppar i urinen.

Ett ökat antal av vissa vita blodkroppar (eosinofili) i blodprov.

Blodprover som visar förändringar av hur levern, bukspottkörteln eller njurarna fungerar.

Sällsynta till mycket sällsynta (kan påverka upp till 1 av 1 000 personer):

Blödning,

t.ex. näsblod, tandköttsblödning, blödning i huden eller blödning i urinvägarna

och könsorganen, kan även ge en utdragen blödningstid. Denna effekt kan fortsätta i fler än

4 och upp till 8 dagar efter behandlingen.

Sällsynta (kan påverka upp till 1 av 1 000 personer):

Domningar eller stickande känsla i fingrar och tår.

Oväntad blödning eller oväntade blåmärken.

Kolestas (gulfärgning av hud och ögonvitor).

Senskada.

Känna sig uppskakad eller förvirrad.

Röd och svullen tunga.

Allvarlig fjällning av huden, kliande och knottriga utslag.

Nagelproblem (t.ex. att nageln lossnar helt eller delvis).

Hudfläckar och kalla händer och fötter.

Röda, kliande, svullna eller vattniga ögon.

Hörselnedsättning.

Blodprover som visar en minskning av antalet röda blodkroppar, vita blodkroppar eller

blodplättar eller minskad mängd av hemoglobin.

Mycket sällsynta (kan påverka upp till 1 av 10 000 personer):

Förhöjda värden av leverprover.

Allvarliga leverproblem.

Acetylsalicylsyra i små doser minskar utsöndringen av urinsyra. För riskutsatta patienter

kan detta orsaka ett giktanfall under vissa förhållanden.

En allergisk reaktion - symtom kan omfatta plötslig väsande andning och bröstsmärta eller

tryck över bröstet, svullnad i ögonlock, läppar, mun, tunga eller hals, andningssvårigheter

eller kollaps.

Mer solkänslig än vanligt.

Hörselförlust.

Gynekomasti (bröstförstoring hos män och kvinnor).

Ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga data):

Uppmärksamhetsstörning.

Svullen mun.

Fingrar och tår ändrar färg när du är kall och sedan en stickande känsla eller smärta när du

blir varm igen (Raynauds fenomen).

Långsammare eller försämrade reaktioner.

Brännande känsla.

Förändringar i hur saker luktar.

Blodprover som visar för låg halt av blodkroppar i blodet.

Blodprover som visar lägre halt av natrium än vanligt i blodet.

Följande biverkningar har också rapporterats:

Sexuella svårigheter.

Depression.

Andningsbesvär inklusive ihållande hosta och/eller andnöd eller feber.

Diabetes: detta är mer troligt om du har höga blodsocker- och höga blodfettnivåer, är

överviktig och har högt blodtryck. Läkaren kommer att kontrollera dig medan du tar

detta läkemedel.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även biverkningar

som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se detaljer

nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om

läkemedels säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets‐ och

utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur Trinomia ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Inga särskilda förvaringsanvisningar.

Använd ej Trinomia efter det utgångsdatum som anges på kartongen och blisterförpackningen.

Utgångsdatumet är den sista dagen i angiven månad.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur

man kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

aktiva

substanserna

acetylsalicylsyra,

atorvastatin

ramipril.

Varje

kapsel

innehåller

acetylsalicylsyra,

atorvastatin

(som

atorvastatinkalciumtrihydrat) och 10 mg ramipril.

aktiva

substanserna

acetylsalicylsyra,

atorvastatin

ramipril.

Varje

kapsel

innehåller

acetylsalicylsyra,

atorvastatin

(som

atorvastatinkalciumtrihydrat) och 5 mg ramipril.

aktiva

substanserna

acetylsalicylsyra,

atorvastatin

ramipril.

Varje

kapsel

innehåller

acetylsalicylsyra,

atorvastatin

(som

atorvastatinkalciumtrihydrat) och 2,5 mg ramipril.

Övriga innehållsämnen är:

Kärna:

mikrokristallin

cellulosa

(E460),

talk (E553), natriumstärkelseglykolat (typ A),

laktosmonohydrat,

förgelatiniserad

stärkelse

(majs),

kalciumkarbonat

(E170),

hydroxypropylcellulosa

(E463),

polysorbat

(E433),

krospovidon

(typ

vattenfri

kolloidal

kiseldioxid, magnesiumstearat, hypromellos (E464) och natriumstearylfumarat.

Filmdragering:

polyvinylalkohol,

titandioxid

(E171),

talk

(E553),

sojalecitin

(E322),

xantangummi

(E415),

hypromellos

(E464),

trietylcitrat

(E1505),

povidon,

gul järnoxid

(E172) och svart järnoxid (E172).

Kapselskal: gelatin (E441), titandioxid (E171), gul järnoxid (E172), röd järnoxid (E172),

schellack, svart järnoxid.

Kapselskal: gelatin (E441), titandioxid (E171), gul järnoxid (E172), röd järnoxid (E172),

schellack, svart järnoxid.

Kapselskal: gelatin (E441), titandioxid (E171), schellack, svart järnoxid.

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg är hårda gelatinkapslar storlek 0 (ungefärlig längd: 21,7 mm)

ogenomskinlig

orangefärgat

kapselkropp

ogenomskinligt

orangefärgat

lock

tryckta

"AAR

100/40/10"

innehållande

två

vita

eller

nästan

vita

filmdragerade

tabletter

acetylsalicylsyra

märkta

"AS",

två

rosafärgade

filmdragerade

tabletter

atorvastatin

märkta

"AT"

svagt

filmdragerad

tablett med ramipril

märkt med "R1".

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg kapslar, hårda finns tillgängliga i blisterförpackningar på 7, 14,

28, 56, 84 eller 98 kapslar.

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg är hårda gelatinkapslar storlek 0 (ungefärlig längd: 21,7 mm)

med ogenomskinlig och orangefärgat lock och ogenomskinlig och vitfärgad kapselkropp tryckta

med "AAR 100/40/5" innehållande två 50 mg vita eller nästan vita filmdragerade tabletter med

acetylsalicylsyra

märkta

"AS",

två

rosafärgade

filmdragerade

tabletter

atorvastatin märkta med "AT" och en 5 mg svagt gul filmdragerad tablett med ramipril märkt

med "R5".

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg kapslar, hårda finns tillgängliga i blisterförpackningar på 7, 14,

28, 56, 84 eller 98 kapslar.

Trinomia 100 mg/40 mg/2,5 mg är hårda gelatinkapslar storlek 0 (ungefärlig längd: 21,7 mm)

ogenomskinlig

vitfärgad

kapselkropp

lock

tryckta

"AAR

100/40/2,5"

innehållande

två

vita

eller

nästan

vita

filmdragerade

tabletter

ogenomskinligt

vitfärgat med acetylsalicylsyra märkta med "AS", två 20 mg rosafärgade filmdragerade tabletter

med atorvastatin märkta med "AT" och en 2,5 mg svagt gul filmdragerad tablett med ramipril

märkt med "R2".

Trinomia 100 mg/40 mg/2,5 mg kapslar, hårda finns tillgängliga i blisterförpackningar på 7, 14,

28, 56, 84 eller 98 kapslar.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning

Innehavare av godkännande för

försäljning:

Ferrer Internacional, S.A.

Gran Vía Carlos III, 94

08028 Barcelona (Spanien)

Tillverkare:

Ferrer Internacional, S.A.

Joan Buscallà, 1-9

08173 Sant Cugat del Vallès (Barcelona, Spanien)

För övriga upplysningar om detta läkemedel kontakta innehavaren av godkännande för

försäljning.

Detta läkemedel är godkänt inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet under

följande namn:

Belgien:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg gélule

Bulgarien:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg твърди капсули

Tyskland:

Iltria 100 mg/40 mg/10 mg hartkapseln

Finland:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg kapseli, kova

Frankrike:

Iltria 100 mg/40 mg/10 mg gélules

Grekland:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg καψάκια σκληρά

Irland:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg hard capsules

Italien:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg capsule rigide

Österrike:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg hartkapseln

Portugal:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg cápsulas

Rumänien:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg capsule

Spanien:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg cápsulas duras

Sverige:

Trinomia 100 mg/40 mg/10 mg kapslar, hårda

Belgien:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg gélule

Bulgarien:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg твърди капсули

Tyskland:

Iltria 100 mg/40 mg/5 mg hartkapseln

Finland:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg kapseli, kova

Frankrike:

Iltria 100 mg/40 mg/5 mg gélules

Grekland:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg καψάκια σκληρά

Irland:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg hard capsules

Italien:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg capsule rigide

Österrike:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg hartkapseln

Portugal:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg cápsulas

Rumänien:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg capsule

Spanien:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg cápsulas duras

Sverige:

Trinomia 100 mg/40 mg/5 mg kapslar, hårda

Belgien:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg gélule

Bulgarien:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg твърди капсули

Tyskland:

Iltria 100 mg/40 mg/2.5 mg hartkapseln

Finland:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg kapseli, kova

Frankrike:

Iltria 100 mg/40 mg/2.5 mg gélules

Grekland:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg καψάκια σκληρά

Irland:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg hard capsules

Italien:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg capsule rigide

Österrike:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg hartkapseln

Portugal:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg cápsulas

Rumänien:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg capsule

Spanien:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg cápsulas duras

Sverige:

Trinomia 100 mg/40 mg/2.5 mg kapslar, hårda

Denna bipacksedel ändrades senast 14.11.2017

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 10 mg kapseli, kova

Trionomia 100 mg/ 40 mg/ 5 mg kapseli, kova

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 2,5 mg kapseli, kova

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 10 mg kapseli, kova

Yksi

kapseli

sisältää

aseetyylisalisyylihappoa,

atrovastatiinia

(43,38

atorvastatiinikalsiumtrihydraattina) ja 10 mg ramipriilia.

Trionomia 100 mg/ 40 mg/ 5 mg kapseli, kova

Yksi

kapseli

sisältää

aseetyylisalisyylihappoa,

atrovastatiinia

(43,38

atorvastatiinikalsiumtrihydraattina) ja 5 mg ramipriilia.

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 2,5 mg kapseli, kova

Yksi

kapseli

sisältää

aseetyylisalisyylihappoa,

atrovastatiinia

(43,38

atorvastatiinikalsiumtrihydraattina) ja 2,5 mg ramipriilia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan: Sisältää 79,40 mg laktoosimonohydraattia ja 0,48 mg soijalesitiiniä.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Kova kapseli.

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 10 mg kapseli, kova

0-kokoinen

kovakuorinen

gelatiinikapseli

(pituudeltaan

noin:

21,7

mm),

joissa

läpikuultamaton,

oranssinvärinen kansi ja runko, johon on painettu ”AAR 100/40/10”. Kapselit sisältävät kaksi valkoista tai

lähes

valkoista

mg:n

kalvopäällysteistä

asetyylisalisyylitablettia,

joihin

kaiverrettu

”AS”,

kaksi

vaaleanpunaista

mg:n

kalvopäällysteistä

atorvastatiinitablettia,

joihin

kaiverrettu

”AT”,

yhden

vaaleankeltaisen 10 mg:n kalvopäällysteisen ramipriilitabletin, johon on kaiverrettu ”R1”.

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 5 mg kapseli, kova

0-kokoinen

kovakuorinen

gelatiinikapseli

(pituudeltaan

noin:

21,7

mm),

joissa

läpikuultamaton,

oranssinvärinen kansi ja läpikuultamaton, valkoinen runko ja joihin on painettu ”AAR 100/40/5”. Kapselit

sisältävät kaksi valkoista tai lähes valkoista 50 mg:n kalvopäällysteistä asetyylisalisyylitablettia, joihin on

kaiverrettu ”AS”, kaksi vaalenanpunaista 20 mg:n kalvopäällysteistä atorvastatiinitablettia, joihin on kaiverrettu

”AT”, ja yhden vaaleankeltaisen 5 mg:n kalvopäällysteisen ramipriilitabletin, johon on kaiverrettu ”R5”.

Trinomia 100 mg/ 40 mg/ 2,5 mg kapseli, kova

0-kokoinen kovakuorinen gelatiinikapseli (pituudeltaan noin: 21.7 mm), joissa on läpikuultamaton, valkoinen

runko ja kansi, ja joihin on painettu ”AAR 100/40/2,5”. Kapselit sisältävät kaksi valkoista tai lähes valkoista 50

mg:n kalvopäällysteistä asetyylisalisyylitablettia, joihin on kaiverrettu ”AS”, kaksi vaalenanpunaista 20 mg:n

kalvopäällysteistä

atorvastatiinitablettia,

joihin

kaiverrettu

”AT”,

yhden

vaaleankeltaisen 2,5 mg:n

kalvopäällysteisen ramipriilitabletin, johon on kaiverrettu ”R2”.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Trinomia

tarkoitettu

sydän-

verisuonitapahtumien

sekundaaripreventioon.

Trinomia

tarkoitettu

aikaisemman hoidon tilalle niille aikuispotilaille, joiden tavoiteltu hoitotasapaino on jo saavutettu samanaikaisesti

annetuilla yksittäisillä lääkkeillä samoin annoksin.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Aikuiset

Potilailla, joita hoidetaan vastaavilla asetyylisalisyylihappo-, atorvastatiini- ja ramipriiliannoksilla, Trinomia-

kapselit voidaan vaihtaa suoraan tilalle.

Hoito tulee aloittaa lääkärin valvonnassa (ks. kohta 4.4).

Sydän- ja verisuonitapahtumien ehkäisyssä ramipriilin tavoiteltu ylläpitoannos on 10 mg kerran vuorokaudessa.

Pediatriset potilaat

Trinomia-valmisteen käyttö on vasta-aiheista alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten hoidossa (ks. kohta 4.3).

Erityisryhmät

Munuaisten

vajaatoimintaa

sairastavat

potilaat:

Munuaisten

vajaatoimintaa

sairastavien

potilaiden

vuorokausiannoksen tulee perustua kreatiniinipuhdistumaan (ks. kohta 5.2):

- jos kreatiniinipuhdistuma on ≥ 60 ml/min, ramipriilin enimmäisvuorokausiannos on 10 mg;

- jos kreatiniinipuhdistuma on 30–60 ml/min, ramipriilin enimmäisvuorokausiannos on 5 mg;

Trinomia on vasta-aiheinen potilailla, jotka saavat hemodialyysihoitoa ja/tai jotka sairastavat vaikeaa

munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) (ks. kohta 4.3).

Maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat: Trinomia-valmistetta tulee antaa varoen, jos potilaalla on

maksan

vajaatoiminta

(ks.

kohdat

5.2).

Maksan

toimintakokeet

tulee

tehdä

ennen

hoidon

aloittamista sekä säännöllisesti sen jälkeen. Maksan toimintakokeet tulee tehdä myös potilaille, joilla on

maksavaurioon viittaavia oireita tai merkkejä. Potilaita, joiden transaminaasipitoisuudet kohoavat, tulee

tarkkailla, kunnes poikkeavuus/poikkeavuudet häviävät. Jos transaminaasipitoisuudet kohoavat yli kolme

kertaa

normaalialueen

ylärajaa

suuremmaksi

eivätkä laske, Trinomia-valmisteen käytön lopettamista

suositellaan (ks. kohta 4.8).

Sen lisäksi ramipriilin enimmäisvuorokausiannos maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla on 2,5 mg, ja

hoidon saa aloittaa vain lääkärin tarkassa valvonnassa.

Trinomia on vasta-aiheinen potilailla, jotka sairastavat vaikeaa tai aktiivista maksan vajaatoimintaa (ks. kohta

4.3).

- Iäkkäät potilaat

Erittäin vanhoilla ja heikkokuntoisilla potilailla hoito on aloitettava varoen haittavaikutusten suurentuneen

riskin vuoksi.

Antotapa

Kovat Triomia-kapselit annetaan suun kautta.

Trinomiaa tulee ottaa yksi kapseli vuorokaudessa suun kautta mielellään aterian jälkeen.

Trinomia tulee niellä nesteen kanssa. Kapselia ei saa pureskella tai murskata ennen nielemistä. Kapselia ei

saa avata. Sulkutapa takaa aktiivisten lääkeaineiden farmakologiset ominaisuudet.

Greippimehun nauttimista tulee välttää Trinomia-valmisteen ottamisen aikana.

4.3

Vasta-aiheet

- Yliherkkyys vaikuttaville aineille, kohdassa 6.1 mainituille apuaineille, muille salisylaateille, ei-steroidaalisille

tulehduskipulääkkeille (NSAID-lääkkeille), muille ACE:n (angiotensiinikonvertaasin) estäjille tai tartratsiinille.

- Yliherkkyys soijalle tai maapähkinälle.

Salisyylihapon

muun

ei-steroidaalisen

kipulääkkeen/tulehduskipulääkkeen

aiheuttamat

aiemmat

astmakohtaukset tai muut allergiset reaktiot.

- Aktiivinen tai aiempi uusiutuva peptinen haava ja/tai maha-/suolistoverenvuoto tai muut verenvuodot, kuten

aivoverenvuoto.

- Hemofilia ja muut verenvuotosairaudet.

- Vaikea munuaisten ja maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.2).

- Hemodialyysihoitoa saavat potilaat (katso kohta 4.2).

- Vaikea sydämen vajaatoiminta.

- Samanaikainen metotreksaattihoito 15 mg:n tai sitä suuremmalla viikkoannoksella (ks. kohta 4.5).

- Trinomia -valmisteen käyttö samanaikaisesti aliskireeniä sisältävien valmisteiden kanssa on vasta-aiheista,

jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta (glomerulusten suodatusnopeus <60 ml/min/1,73

m2) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

- Nenäpolyypit, jotka liittyvät asetyylisalisyylihapon aiheuttamaan tai pahentamaan astmaan.

- Aktiivinen maksasairaus tai seerumin transaminaasipitoisuuksien selittämätön ja jatkuva koholla oleminen

siten, että normaalialueen yläraja ylittyy kolminkertaisesti (katso kohta 4.4).

- Raskaus ja imetys sekä asianmukaisen ehkäisyn puuttuminen naisilla, jotka voivat tulla raskaaksi (ks. kohta

4.6).

- Tipranaviirin tai ritonaviirin samanaikainen käyttö rabdomyolyysin riskin vuoksi (ks. kohdat 4.4 ja 4.5).

- Siklosporiinin samanaikainen käyttö rabdomyolyysin riskin vuoksi (ks. kohdat 4.4 ja 4.5).

Aiempi

angioedeema

(perinnöllinen,

idiopaattinen

aiemmasta

ACE:n

estäjä-

angiotensiini

II:n

reseptorin salpaaja -hoidosta johtuva).

- Kehonulkoiset hoidot, joissa veri joutuu kosketuksiin negatiivisesti varautuneiden pintojen kanssa (ks. kohta

4.5).

Merkittävä

molemminpuolinen

munuaisvaltimostenoosi

munuaisvaltimostenoosi

ainoassa

toimivassa

munuaisessa.

- Ramipriilia ei saa käyttää potilaille, joilla on hypotensio tai hemodynaamisesti epävakaa tila.

- Lapset ja alle 18-vuotiaat nuoret. Reyen oireyhtymän vaara on olemassa alle 16-vuotiailla lapsilla, joilla on

kuumetta, influenssa tai vesirokko.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Trinomia-valmistetta tulee käyttää ainoastaan aikaisemman hoidon tilalle niille aikuispotilaille, joiden tavoiteltu

hoitotasapaino on jo saavutettu samanaikaisesti annetuilla yksittäisillä lääkkeillä samoin annoksin.

Erityisryhmiä koskevat varoitukset:

Erityisen huolellinen lääkärin valvonta on tarpeen seuraavissa tapauksissa:

Yliherkkyys

muille

kipulääkkeille,

tulehduskipulääkkeille,

kuumelääkkeille

tai reumalääkkeille tai muille

allergeeneille (ks. kohta 4.3).

- Muita tiedossa olevia allergioita (esim. ihoreaktioita, kutinaa, nokkosihottumaa), astma, heinänuha, nenän

limakalvojen turvotus (kitarisan liikakasvu) tai muita kroonisia hengityselinsairauksia (ks. kohta 4.3).

- Aiempi mahan tai ohutsuolen haava tai maha-suolikanavan verenvuoto (ks. kohta 4.3).

- Maksan ja/tai munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta 4.2).

- Potilaat, joilla on erityinen hypotension riski: Potilailla, joiden reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä on

voimakkaasti

aktivoitunut

joilla

sydäninfarktin

jälkeistä

ohimenevää

persistoivaa

sydämen

vajaatoimintaa

jotka

ovat

alttiina

sydämen

aivojen

iskemialle,

lääkärin

valvonta

mukaan

lukien

verenpaineen

tarkkailu

tarpeen

akuutin

hypotension yhteydessä, jotta voidaan vähentää voimakkaan

akuutin verenpaineen putoamisen ja ACE:n estosta johtuvan munuaisten toiminnan heikkenemisen riskiä (ks.

kohta 4.3).

- Sydän- ja verisuonijärjestelmän toiminnan heikkeneminen (munuaisverisuonisairaus, kongestiivinen sydämen

vajaatoiminta, vähentynyt nestetilavuus, suuri leikkaus, sepsis tai vakavat verenvuototapahtumat).

- Glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin puutos.

- Virtsahapon kohonneen pitoisuuden riski.

- Runsas alkoholinkäyttö ja/tai aiempi maksasairaus.

- Diagnosoitu raskaus; tässä tapauksessa hoito tulee keskeyttää välittömästi ja vaihtoehtoinen hoito aloittaa

tarvittaessa (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).

- ACE:n estäjät aiheuttavat angioedeemaa useammin tummaihoisille kuin valkoihoisille potilaille.

Kuten

muiden

ACE:n

estäjien,

myös

ramipriilin

verenpainetta

alentava

vaikutus

saattaa

olla

heikompi

mustaihoisilla henkilöillä, mahdollisesti koska mustaihoisessa väestössä esiintyy enemmän verenpainetautia,

johon liittyy matala reniinipitoisuus.

Erityisen huolellinen lääkärin valvonta on tarpeen seuraavissa tapauksissa:

Samanaikainen

hoito

ei-steroidaalisilla

tulehduskipulääkkeillä

(NSAID-lääkkeillä),

kortikosteroideilla,

selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjillä (SSRI-lääkkeillä), verihiutaleiden estäjillä, antikoagulanteilla.

Samanaikainen hoito ibuprofeenilla.

Potilaalle syntyy maksavaurioon viittaavia oireita tai merkkejä.

Leikkaus:

Trinomia-hoito

tulee

keskeyttää

väliaikaisesti

muutamaa päivää ennen suurta elektiivistä

leikkausta

sekä

kaikkien

suurten

odottamattomien

lääketieteellisten

tapahtumien

leikkausten

yhteydessä. Pienten toimenpiteiden, kuten hampaiden poistojen, yhteydessä Trinomia saattaa pidentää

vuotoaikaa.

Munuaisten

vajaatoimintaa

sairastavia

potilaita tulee tarkkailla erityisen huolellisesti (ks. kohta 4.2).

Munuaisten toiminnan heikkeneminen on mahdollista, etenkin potilailla, jotka sairastavat kongestiivista

sydämen vajaatoimintaa, sekä munuaisensiirron jälkeen.

Seerumin

kaliumpitoisuuden

säännöllistä

seuraamista

suositellaan

potilailla,

jotka

ovat

alttiina

hyperkalemialle esim. seuraavista syistä: munuaisten vajatoiminta, yli 70 vuoden ikä, diabetes mellitus joka

ei ole hoitotasapainossa, elimistön nestevajaustila, akuutti sydämen dekompensaatio, metabolinen asidoosi,

samanaikainen

kaliumsuolojen,

kaliumia

säästävien

diureettien

muiden

plasman

kaliumpitoisuutta

lisäävien vaikuttavien aineiden käyttö (ks. kohta 4.5).

Erityisiä haittavaikutuksia koskevat varoitukset:

- Vaikutukset maksaan:

Maksan toimintakokeet tulee tehdä ennen atrovastatiinihoidon aloittamista sekä säännöllisesti sen jälkeen.

Maksan toimintakokeet tulee tehdä myös potilaille, joilla on maksavaurioon viittaavia oireita tai merkkejä. Jos

potilaan maksan transaminaasiarvot ovat suurentuneet, maksa-arvoja on tarkkailtava, kunnes ne palautuvat

normaaleiksi. Jos transaminaasipitoisuudet kohoavat yli kolme kertaa normaalialueen ylärajaa suuremmaksi

eivätkä laske, Trinomia-valmisteen käytön lopettamista suositellaan (ks. kohta 4.8).

Trinomia-valmisteen käytössä on noudatettava varovaisuutta potilaille, jotka käyttävät runsaasti alkoholia ja/tai

joilla on aiemmin todettu maksasairaus.

Aivohalvauksen ehkäisy alentamalla kolesterolitasoja voimakkaasti (Stroke Prevention by Aggressive

Reduction in Cholesterol Levels, SPARCL)

Aivohalvauksen

alatyyppien

post

-analyysissä

havaittiin,

että

potilailla,

joilla

äskettäin

ollut

aivohalvaus tai TIA-kohtaus mutta joilla ei ollut sepelvaltimotautia, hemorragisten aivohalvausten määrä oli

suurempi 80 mg atorvastatiinia saaneilla potilailla verrattuna lumelääkettä saaneisiin. Riski oli erityisen suuri

potilailla, joilla oli ollut aiempi hemorraginen aivohalvaus tai lakuunainfarkti tutkimuksen alkaessa. Jos potilaalla

on aiemmin ollut hemorraginen aivohalvaus tai lakuunainfarkti, atorvastatiini 80 mg -hoidon riski-hyötysuhde

on epäselvä ja hemorragisen aivohalvauksen riski on arvioitava huolellisesti ennen hoidon aloittamista.

- Vaikutukset luustolihaksiin:

Kuten muut HMG-CoA-reduktaasin estäjät, myös atorvastatiini saattaa harvinaisissa tapauksissa vaikuttaa

luustolihaksiin ja aiheuttaa myalgiaa, myosiittia ja myopatiaa, joka voi edetä rabdomyolyysiksi – mahdollisesti

hengenvaaralliseksi tilaksi, jossa kreatiinikinaasipitoisuus (CK-pitoisuus) nousee voimakkaasti (> 10 kertaa

normaalialueen

ylärajaa

suuremmaksi)

–,

myoglobinemiaa

sekä

myoglobinuriaa,

joka

saattaa

johtaa

munuaisten vajaatoimintaan.

Ennen hoitoa:

Atorvastatiinin määräämisessä on noudatettava varovaisuutta potilaille, joilla on rabdomyolyysille altistavia

tekijöitä. Potilaan kreatiinikinaasiarvo on mitattava ennen statiinihoidon aloittamista seuraavissa tapauksissa:

Munuaisten vajaatoiminta

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Potilaalla tai suvussa on ollut perinnöllisiä lihassairauksia

Potilaalla on ollut statiinin tai fibraatin aiheuttamaa lihastoksisuutta

Potilaalla on ollut maksasairaus ja/tai hän käyttää runsaasti alkoholia

Jos potilas on yli 70-vuotias, mittauksen tarpeellisuutta on arvioitava sen mukaan, onko hänellä

muita rabdomyolyysille altistavia tekijöitä.

Tilanteet, joissa lääkeaineen pitoisuus plasmassa voi suurentua kuten yhteisvaikutukset (ks. kohta

4.5) ja erityispotilasryhmät, genettiset alaryhmät mukaan lukien (ks. kohta 5.2).

Näissä tapauksissa riski on punnittava hoidosta mahdollisesti saatavaan hyötyyn nähden ja potilaan kliinistä

seurantaa suositellaan.

Trinomia-hoitoa

tule

aloittaa,

CK-pitoisuus

lähtötilanteessa

merkittävästi

koholla

(>

5 kertaa

normaalialueen ylärajaa suurempi).

Kreatiinikinaasin määritys:

Kreatiinikinaasia

(S-CK)

pidä

mitata

heti

raskaan

fyysisen

rasituksen

jälkeen

eikä

myöskään,

suurentuneelle S-CK-arvolle on jokin muu selitys, koska tällöin on vaikea arvioida määrityksen tulosta. Jos S-

CK-arvo on merkitsevästi suurentunut lähtötilanteessa (yli 5 kertaa normaaliarvojen ylärajaa suurempi), arvo

mitataan uudestaan 5–7 päivän kuluttua tulosten varmistamiseksi.

Hoidon aikana:

Potilaita

kehotettava

raportoimaan

välittömästi

lihaskivuista,

lihaskrampeista

lihasheikkoudesta, etenkin jos niihin liittyy huonovointisuutta tai kuumetta.

Jos tällaisia oireita ilmenee silloin, kun potilas saa atorvastatiinihoitoa, potilaan CK-pitoisuus tulee

mitata. Jos CK-pitoisuus on merkittävästi koholla (> 5 kertaa normaalialueen ylärajaa suurempi),

hoito tulee lopettaa.

Jos lihasoireet ovat voimakkaita ja ne vaivaavat päivittäin, hoidon lopettamista tulee harkita vaikka

CK-pitoisuus olisi 5 kertaa normaalialueen ylärajaa suurempi.

oireet

häviävät

CK-pitoisuus

palaa

normaaliksi,

voidaan

harkita

atorvastatiinihoidon

aloittamista uudelleen tai hoitoa vaihtoehtoisella statiinilla huolelliseen tarkkailuun yhdistettynä.

Trinomia-hoito tulee lopettaa, jos kliinisesti merkittävää CK-pitoisuuden kohoamista (> 10 kertaa

normaalialueen

ylärajaa

suuremmaksi)

havaitaan

tai potilaalla todetaan rabdomyolyysi tai sitä

epäillään.

Joillakin

statiineilla

annetun

hoidon

aikana

jälkeen

ilmenevästä

immuunivälitteisestä

nekrotisoivasta

myopatiasta

(IMNM:stä)

saatu

ilmoituksia

hyvin

harvoin.

IMNM:n

kliinisiä

merkkejä

ovat

pysyvä

proksimaalinen

lihasheikkous

seerumin

kreatiinikinaasipitoisuuden

suureneminen,

nämä

oireet

ovat

pysyviä statiinihoidon lopettamisesta huolimatta.

Muiden lääkkeiden samanaikainen käyttö

Rabdomyolyysin riski suurenee, kun atorvastatiinia käytetään samanaikaisesti sellaisen lääkityksen kanssa,

joka saattaa suurentaa atorvastatiinipitoisuutta plasmassa. Tällaisia lääkeaineita ovat voimakkaat CYP3A4:n

kuljettajaproteiinien

estäjät

(esim.

siklosporiini,

telitromysiini,

klaritromysiini,

delavirdiini,

stiripentoli,

ketokonatsoli, vorikonatsoli, itrakonatsoli, posakonatsoli ja HIV-proteaasin estäjät, mukaan lukien ritonaviiri,

lopinaviiri, atatsanaviiri, indinaviiri, darunaviiri jne.) Myopatian riski voi myös suurentua, jos atorvastatiinia

käytetään

samanaikaisesti

gemfibrotsiilin

muiden fibriinihappojohdannaisten, erytromysiinin, niasiinin ja

etsetimibin kanssa. Jos mahdollista, näiden lääkitysten sijaan on harkittava sellaisten lääkeaineiden käyttöä,

joilla ei ole yhteisvaikutuksia.

näitä

lääkkeitä

tarpeen

antaa

samanaikaisesti atorvastatiinin kanssa, hoidon hyödyt ja riskit on

punnittava

huolellisesti.

potilas

käyttää

plasman

atorvastatiinipitoisuutta

suurentavia

lääkeaineita,

suositellaan atorvastatiinin enimmäisannoksen pienentämistä. Lisäksi käytettäessä voimakkaita CYP3A4:n

estäjiä,

harkittava

atorvastatiinin

aloitusannoksen

pienentämistä

potilaiden

asianmukaista

kliinistä

seurantaa suositellaan (ks. kohta 4.5).

Trinomiaa ei tule käyttää yhdessä systeemisesti käytettävän fusidiinihapon kanssa tai seitsemän päivän sisällä

fusidiinihapon

käytön

päättymisestä.

Potilailla,

joilla

systeemisen

fusidiinihapon

käyttöä

pidetään

välttämättömänä, statiinihoito tulee keskeyttää koko fusidiinihappohoidon ajaksi. Potilailla, jotka ovat saaneet

samanaikaisesti fusidiinihappoa ja statiinia, on raportoitu rabdomyolyysi-tapauksia (sisältäen joitakin kuolemaan

johtaneita

tapauksia)

(katso

kohta

4.5).

Potilasta

tulee

neuvoa

kertomaan

välittömästi

hoitavalle

henkilökunnalle, mikäli hänellä esiintyy merkkejä lihaksen heikkoudesta, kivusta tai arkuudesta.

Hoito statiinilla voidaan aloittaa uudelleen seitsemän päivää viimeisen fusidiinihappo-annoksen jälkeen.

Poikkeuksellisissa

olosuhteissa,

jossa

pitkään

jatkuva

fusidiinihapon käyttö on välttämätöntä, esimerkiksi

vakavien tulehduksien hoidossa, tarve Trinomian ja fusidiinihapon samanaikaiseen käyttöön tulee harkita

tapauskohtaisesti ja tarkan valvonnan alaisena.

- Interstitiaalinen keuhkosairaus:

Interstitiaalista

keuhkosairautta

poikkeuksellisissa

tapauksissa

raportoitu

tiettyjen

statiinien

käytön

yhteydessä, yleensä pitkäaikaisessa hoidossa (ks. kohta 4.8). Mikäli epäillään, että potilaalle on kehittynyt

interstitiaalinen keuhkosairaus, statiinihoito tulee lopettaa.

- Diabetes mellitus

Joidenkin tutkimusten mukaan statiinit luokkana nostavat veren glukoosia. Joillakin potilailla, joilla on korkea

riski saada diabetes tulevaisuudessa, se voi nostaa verensokerin tasolle, jossa tyypillinen diabetes-hoito on

tarkoituksenmukainen.

Tämä

riski

tasoittuu

verenkiertoon

liittyvän

riskin

vähentymisen

myötä

statiineja

käytettäessä,

eikä

tulisi

olla

statiinihoidon

lopettamisen

syynä. Diabetekselle alttiina olevia potilaita

(paastoglukoosi 5,6–6,9 mmol/l, BMI > 30 kg/m2, kohonnut triglyseridipitoisuus, kohonnut verenpaine) tulee

tarkkailla sekä kliinisesti että laboratoriotutkimuksin kansallisten käytäntöjen mukaisesti.

- Angioedeema:

Angioedeemaa on raportoitu potilailla, jotka ovat saanet hoitoa ACE:n estäjillä mukaan lukien ramipriililla (ks.

kohta 4.8).

Angioedeeman tapauksessa Trinomia-hoito on lopetettava.

Ensihoito tulee aloittaa välittömästi. Potilaita tulee pitää tarkkailtavana ainakin 12–24 tunnin ajan, ja heidät

tulee kotiuttaa vasta, kun oireet ovat hävinneet kokonaan.

Angioedeemaa on raportoitu potilailla, jotka ovat saanet hoitoa ACE:n estäjillä mukaan lukien ramipriililla (ks.

kohta 4.8). Näillä potilailla ilmeni vatsakipua (johon saattoi liittyä pahoinvointia tai oksentelua).

- Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto

olemassa

näyttöä

siitä,

että

ACE:n

estäjien,

angiotensiini

-reseptorin

salpaajien

aliskireenin

samanaikainen käyttö lisää hypotension, hyperkalemian ja

munuaisten toiminnan heikkenemisen (mukaan

lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa ACE:n estäjien,

angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei suositella (ks. kohdat 4.5

ja 5.1).

Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin valvonnassa ja

munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja huolellisesti.

ACE:n estäjiä ja angiotensiini II -reseptorin salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti potilaille, joilla on

diabeettinen nefropatia.

- Anafylaktiset reaktiot siedätyshoidossa:

ACE:n

esto

lisää

hyönteisten

myrkkyjen

muiden

allergeenien

aiheuttamien

anafylaktisten

anafylaktoidisten reaktioiden todennäköisyyttä ja voimakkuutta. Trinomia-hoidon väliaikaista keskeyttämistä

tulee harkita ennen siedätyshoitoa.

- Neutropenia/agranulosytoosi

Neutropeniaa/agranulosytoosia, trombosytopeniaa ja anemiaa on havaittu harvoin. Veren valkosolujen määrän

seurantaa suositellaan. Tavallista tiheämpi seuranta on suositeltavaa hoidon alkuvaiheessa sekä potilailla,

joiden munuaisten toiminta on heikentynyt, potilailla, joilla on samanaikaisesti kollageenisairaus (esim. lupus

erythematosus tai skleroderma), ja potilailla, joita hoidetaan lääkevalmisteilla, jotka voivat aiheuttaa muutoksia

verenkuvassa (ks. kohdat 4.5 ja 4.8).

- Yskä

Yskää on raportoitu ACE:n estäjien käytön yhteydessä. Yskä on tyypillisesti kuivaa ja jatkuvaa, ja se häviää

yleensä

hoidon

lopettamisen

jälkeen.

ACE:n

estäjien

aiheuttama

yskä

tulee

ottaa

huomioon

osana

erotusdiagnoosia.

Trinomia sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä

laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosin imeytymishäiriö, ei tule ottaa tätä lääkettä.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Asetyylisalisyylihappo: farmakodynaamiset ja farmakokineettiset yhteisvaikutukset

– Samanaikaisesti annettujen lääkevalmisteiden vaikutus asetyylisalisyylihappoon.

Muut

verihiutaleiden

aggregaation

estäjät:

Verihiutaleiden

aggregaation

estäjät,

kuten

tiklopidiini

klopidogreeli, saattavat pidentää hyytymisaikaa.

Muut ei-steroidaaliset kipulääkkeet/tulehduskipulääkkeet ja reumalääkkeet: Nämä lääkkeet lisäävät

maha-suolikanavan verenvuodon ja haavojen riskiä.

Systeemiset glukokortikoidit (lukuun ottamatta hydrokortisonia Addisonin taudin korvaushoidossa):

Systeemiset glukokortikoidit lisäävät mahan ja ohutsuolen haavojen ja verenvuodon riskiä.

Diureetit: Tulehduskipulääkkeet saattavat aiheuttaa akuuttia munuaisten vajaatoimintaa, varsinkin kuivuneilla

potilailla. Jos Trinomia-valmistetta käytetään samanaikaisesti diureettien kanssa, potilaan nestetasapainon

seuraaminen on suositeltavaa.

Alkoholi: Alkoholi lisää mahan ja ohutsuolen haavojen ja verenvuodon riskiä.

Selektiiviset

serotoniinin

takaisinoton

estäjät

(SSRI-lääkkeet):

SSRI-lääkkeet

lisäävät

synergiavaikutustensa vuoksi verenvuodon, etenkin maha-suolikanavan verenvuodon, riskiä.

Urikosuuriset

lääkeaineet:

Samanaikainen

käyttö Trinomia-valmisteen kanssa heikentää urikosuuristen

lääkeaineiden tehoa ja lisää asetyylisalyisyylihapon pitoisuutta plasmassa vähentämällä sen eritystä.

– Asetyylisalisyylihapon vaikutus samanaikaisesti annettaviin lääkevalmisteisiin

Antikoagulantti- ja liuotushoito: Asetyylisalisyylihappo saattaa lisätä vuotoriskiä, jos sitä otetaan ennen

antikoagulantti- ja liuotushoitoa tai sen aikana. Tämän vuoksi antikoagulantti- ja liuotushoitoa tarvitsevia

potilaita tulee seurata ulkoisen tai sisäisen verenvuodon varalta.

Digoksiini: Tulehduskipulääkkeet suurentavat plasman digoksiinipitoisuutta. Plasman digoksiinipitoisuuden

seuraamista suositellaan samanaikaisen hoidon aikana tai Trinomia-hoidon lopettamisen jälkeen.

Diabeteslääkkeet, mukaan lukien insuliini: Trinomia-valmisteen antaminen samanaikaisesti diabeteslääkkeiden,

mukaan lukien insuliini, kanssa lisää näiden lääkevalmisteiden hypoglykeemistä vaikutusta. Verensokerin

seuraamista

suositellaan.

(Ks.

kohta

Ramipriili:

farmakodynaamiset

ja

farmakokineettiset

yhteisvaikutukset: Käyttöön liittyvät varotoimet jäljempänä).

Metotreksaatti: Salisylaatit saattavat syrjäyttää metotreksaatin sen sitoutumispaikoista plasman proteiineissa

vähentää

munuaispuhdistumaa,

mikä

johtaa

myrkyllisiin

plasman

metrotreksaattipitoisuuksiin.

Samanaikainen

metotreksaattihoito

mg:n

sitä

suuremmalla

viikkoannoksella

(ks.

kohta

4.3).

metotreksaatin viikkoannos on alle 15 mg, munuaisten toimintaa ja täydellistä verenkuvaa tulee seurata,

etenkin hoidon alussa.

Valproiinihappo:

Salisylaatit

saattavat

syrjäyttää

valproiinihapon

sitoutumispaikoista

plasman

proteiineissa ja heikentää sen metaboliaa, jolloin plasman valproiinihappopitoisuus kohoaa.

Ibuprofeeni: Asetyylisalisyylihapon ja pitkäaikaisesti käytetyn ibuprofeenin yhteisvaikutuksesta ei ole varmaa

näyttöä,

vaikka

jotkin

kokeelliset

tulokset

ovatkin

osoittaneet

verihiutaleiden

aggregaatioon

kohdistuvan

vaikutuksen heikentyvän (ks. kohta 5.1).

Antasidit: Antasidit saattavat lisätä salisylaattien eliminoitumista munuaisten kautta alkalisoimalla virtsaa.

ACE:n estäjät: Vaikka on raportoitu, että asetyylisalisyylihappo (ASA) saattaa heikentää ACE:n estäjien

edullista vaikutusta vähentämällä verisuonia laajentavien prostaglandiinien synteesiä, useissa tutkimuksissa on

havaittu negatiivisen yhteisvaikutuksen ACE:n estäjien kanssa ilmenevän suurilla ASA-annoksilla (≥ 325 mg),

mutta ei pienillä ASA-annoksilla (≤ 100 mg).

Siklosporiini:

Tulehduskipulääkkeet

saattavat

lisätä

siklosporiinin

munuaistoksisuutta

munuaisten

prostaglandiinien välittämien vaikutusten vuoksi. Munuaisten toiminnan huolellinen tarkkailu on suositeltavaa,

varsinkin iäkkäillä potilailla.

Vankomysiini: Asetyylisalisyylihappo saattaa lisätä vankomysiinin sisäkorvatoksisuutta.

Alfainterferoni: Asetyylisalisyylhappo heikentää alfainterferonin vaikutusta.

Litium: Tulehduskipulääkkeet hidastavat litiumin eliminoitumista, jolloin plasman litiuminpitoisuus kohoaa ja voi

muuttua

toksiseksi.

Litiumin

tulehduskipulääkkeiden

samanaikaista

käyttöä

suositella.

tämä

yhdistelmä

tarpeen,

plasman

litiumpitoisuutta

tulee

tarkkailla

huolellisesti

hoidon

alussa,

annosta

säädettäessä sekä hoidon lopettamisen yhteydessä.

Barbituraatit: Asetyylisalisyylihappo lisää barbituraattien pitoisuutta plasmassa.

Tsidovudiini:

Asetyylisalisyylihappo

saattaa

lisätä

tsidovudiinin

pitoisuutta

plasmassa,

sillä

estää

kilpailevasti glukuronidaatiota tai suoraan mikrosomaalista metaboloitumista maksassa.

Fenytoiini: Asetyylisalisyylihappo lisää fenytoiinin pitoisuutta plasmassa.

Laboratoriokokeet: Asetyylisalisyylihappo saattaa muuttaa seuraavien kokeiden tuloksia:

Veri: Suurentaa (biologinen vaikutus) transaminaaseja (ALAT ja ASAT), alkalista fosfataasia,

ammoniakkia,

bilirubiinia,

kolesterolia,

kreatiinikinaasia,

digoksiinia,

vapaata

tyroksiinia,

laktaattidehydrogenaasia

(LDH),

tyroksiinia

sitovaa

globuliinia,

triglyseridejä,

virtsahappoa

valproiinihappoa.

Suurentaa

(analyyttinen

interferenssi)

glukoosia,

parasetamolia

kokonaisproteiinia.

Pienentää

(biologinen

vaikutus)

vapaata

tyroksiinia

glukoosia,

fenytoiinia,

TSH:ta, TSH-RH:ta, tyroksiinia, triglyseridejä, trijodityroniinia, virtsahappoa ja kreatiinipuhdistumaa.

Pienentää (analyyttinen interferenssi) transaminaaseja (ALAT), albumiinia, alkalista fosfataasia,

kolesterolia, kreatiinikinaasia, laktaattidehydrogenaasia (LDH) ja kokonaisproteiinia.

Virtsa: Pienentää (biologinen vaikutus) estriolia. Pienentää (analyyttinen interferenssi) 5 hydroksi-

indolyylietikkahappoa, 4-hydroksi-3-metoksyylimantelihappoa, kokonaisestrogeenia ja glukoosia.

Asetyylisalisyylihappo: farmakodynaamiset ja farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Samanaikaisesti annettujen lääkevalmisteiden vaikutus atorvastatiiniin.

Atorvastatiini metaboloituu sytokromi P450 3A4:n (CYP3A4) vaikutuksesta, ja se on kuljettajaproteiinien,

kuten maksan sisäänkuljettajaproteiinin OATP1B1:n, substraatti. CYP3A4:ää tai kuljettajaproteiineja estävien

lääkevalmisteiden samanaikainen antaminen saattaa suurentaa atorvastatiinin pitoisuutta plasmassa ja lisätä

myopatian

riskiä.

Tätä

riskiä

saattaa

lisätä

myös

atorvastatiinin

antaminen

samanaikaisesti

muiden

mahdollisesti

myopatiaa

aiheuttavien

lääkevalmisteiden, kuten fibriinihappojohdannaisten, fusidiidihapon ja

etsetimibin, kanssa (ks. kohta 4.4).

CYP3A4:n estäjät:

Voimakkaiden

CYP3A4:n

estäjien

osoitettu

suurentavan atorvastatiinin pitoisuutta merkitsevästi (ks.

taulukko

erityiset

tiedot

alla).

Voimakkaiden

CYP3A4:n estäjien (esim. siklosporiini, telitromysiini,

klaritromysiini,

delavirdiini,

stiripentoli,

ketokonatsoli,

vorikonatsoli,

itrakonatsoli,

posakonatsoli

HIV-

proteaasin estäjät, kuten ritonaviiri, lopinaviiri, atatsanaviiri, indinaviiri ja darunaviiri) samanaikaista antoa tulee

välttää, jos mahdollista. Jos näiden lääkevalmisteiden samanaikaista antoa atorvastatiinin kanssa ei voida

välttää, potilaan asianmukaista kliinistä tarkkailua suositellaan (ks. taulukko 1).

Kohtalaiset CYP3A4:n estäjät (esim. erytromysiini, diltiatsemi, verapamiili ja flukonatsoli) saattavat lisätä

atorvastatiinin pitoisuutta plasmassa (ks. taulukko 1). Erytromysiinin ja statiinien samanaikaisen käytön on

havaittu

lisäävän

myopatian

riskiä.

Yhteisvaikutustutkimuksia

amiodaronin

verapamiilin

vaikutuksista

atorvastatiiniin ei ole tehty. Sekä amiodaronin että verapamiilin tiedetään estävän CYP3A4:n toimintaa, ja

samanaikainen

anto

atorvastatiinin

kanssa

saattaa

lisätä

altistusta

atorvastatiinille.

Siksi

harkittava

atorvastatiinin enimmäisannoksen pienentämistä ja potilaan asianmukaista kliinistä seurantaa suositellaan, kun

atorvastatiinia käytetään samanaikaisesti kohtalaisten CYP3A4:n estäjien kanssa. Asianmukaista kliinistä

tarkkailua suositellaan estäjähoidon aloittamisen tai annoksen muuttamisen jälkeen.

CYP3A4:n indusoijat:

Atorvastatiinin

samanaikainen

antaminen

sytokromi

P450

3A:n

indusoijien

(esim.

efavirentsi, rifampiini,

mäkikuisma) saattaa vaihtelevasti pienentää atorvastatiinin pitoisuutta plasmassa. Rifampiinin kaksinaisen

yhteisvaikutusmekanismin

vuoksi

(sytokromi

P450

3A:n

induktio

maksan

sisäänkuljettajaproteiinin

OATP1B1:n esto) on suositeltavaa antaa atorvastatiini ja rifampiini samanaikaisesti, sillä kun atorvastatiini on

annettu

viivästyneesti

rifampisiinin

jälkeen,

plasman

atorvastatiinipitoisuus

pienentynyt

merkittävästi.

Rifampiinin vaikutusta atorvastatiinipitoisuuteen maksasoluissa ei kuitenkaan tunneta. Jos samanaikaista antoa

ei voida välttää, atorvastatiinin tehoa tulee seurata huolellisesti potilaalla.

Kuljettajaproteiinien estäjät

Kuljettajaproteiinien estäjät (esim. siklosporiini) saattavat lisätä systeemistä altistusta atorvastatiinille (katso

taulukko 1). Maksan sisäänkuljettajaproteiinien eston vaikutusta maksasolujen atorvastatiinipitoisuuteen ei

tunneta. Jos samanaikaista antoa ei voida välttää, atorvastatiinin tehon huolellinen kliininen tarkkailu on

suositeltavaa (ks. taulukko 1).

Gemfibrotsiili/fibriinihappojohdannaiset

Fibraattien käyttö yksinään on toisinaan yhdistetty lihaksiin liittyviin tapahtumiin mukaan lukien rabdomyolyysi.

Tällaisten tapahtumien riski saattaa suurentua fibriinihappojohdannaisten ja atorvastatiinin samanaikaisessa

käytössä. Jos samanaikaista käyttöä ei voida välttää, potilasta tulee tarkkailla asianmukaisesti (ks. kohta 4.4).

Etsetimibi

Etsetimibin

käyttö

yksinään

yhdistetty

lihaksiin

liittyviin

tapahtumiin

mukaan

lukien

rabdomyolyysi.

Tällaisten tapahtumien riski saattaa suurentua fibriinihappojohdannaisten ja atorvastatiinin samanaikaisessa

käytössä. Näiden potilaiden asianmukaista kliinistä tarkkailua suositellaan.

Kolestipoli

Atorvastatiinin

aktiivisten

metaboliittien

pitoisuudet

plasmassa

olivat

noin

% pienempiä, kun

atorvastatiinia annettiin samanaikaisesti kolestipolin kanssa. Lipidivaikutukset olivat kuitenkin suurempia, kun

atorvastatiinia ja kolestopolia annettiin samanaikaisesti, verrattuna kummankin lääkkeen antoon yksinään.

Fusidiinihappo

Myopatian

riski,

mukaan

lukien

rabdomyolyysi,

lisääntyä

systeemisen

fusidiinihapon

statiinin

samanaikaisen

käytön

yhteydessä.

Tämän

yhteisvaikutuksen

mekanismi

(joko

farmakodynaaminen

farmakokineettinen

molemmat)

toistaiseksi

tuntematon.

Potilailla,

jotka

ovat

käyttäneet

tätä

lääkeyhdistelmää, on raportoitu rabdomyolyysi-tapauksia (mukaan lukien joitakin kuolemantapauksia).

Jos hoito systeemisellä fusidiinihapolla on välttämätön, atorvastatiini-hoito tulee keskeyttää koko fusidiinihapon

käytön ajaksi. Katso kohta 4.4.

Kolkisiini

Atorvastatiinia ja kolkisiinia koskevia yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty, mutta myopatiatapauksia on

raportoitu

käytettäessä

atorvastatiinia

kolkisiinin

kanssa.

Tästä

syystä

noudatettava

varovaisuutta

määrättäessä atorvastatiinia kolkisiinin kanssa.

- Atorvastatiinin vaikutus samanaikaisesti annettaviin lääkevalmisteisiin

Digoksiini:

Kun useita annoksia digoksiinia ja 10 mg atorvastatiinia annettiin samanaikaisesti, digoksiinin vakaan tilan

pitoisuudet suurenivat hieman. Digoksiinia ottavia potilaita tulee tarkkailla asianmukaisesti.

Suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet

Atorvastatiinin

anto

samanaikaisesti

suun

kautta

otettavan

ehkäisyvalmisteen

kanssa

suurensi

plasman

noretindroni- ja etinyloestradiolipitoisuuksia.

Varfariini

Kliinisessä tutkimuksessa, jossa potilaat saivat pitkäaikaista varfariinihoitoa, atorvastatiinin antaminen 80 mg:n

vuorokausiannoksena samanaikaisesti varfariinin kanssa aiheutti pienen, noin 1,7 sekunnin, protrombiiniajan

lyhentymisen

ensimmäisen hoitopäivän aikana, minkä jälkeen aika palasi normaaliksi 15 vuorokauden

atorvastatiinihoidon kuluessa. Vaikka merkittäviä antikoagulanttiyhteisvaikutuksia on raportoitu vain hyvin

harvoin,

protrombiiniaika

tulee

määrittää

kumariiniantikoagulantteja

ottavilla

potilailla

ennen

atorvastatiinihoidon

aloittamista

sekä

riittävän

usein hoidon alkuvaiheessa, jotta voidaan varmistaa, ettei

merkittävää

protrombiiniajan

muutosta

pääse

syntymään.

vakaa

protrombiiniaika

saavutettu,

protrombiiniaikaa voidaan tarkkailla sellaisin väliajoin, joita yleensä suositellaan kumariiniantikoagulanttihoitoa

saaville potilaille. Jos Trinomia-hoito keskeytetään, sama menettely tulee toistaa. Atorvastatiinihoitoa ei ole

yhdistetty verenvuotoon eikä protrombiiniajan muutoksiin potilailla, jotka eivät ota antikoagulantteja.

Taulukko 1: Samanaikaisesti annettujen lääkevalmisteiden vaikutus atrovastatiiniin.

Samanaikaisesti annettava lääkevalmiste

ja annostus

Atorvastatiini

Annos (mg)

AUC-arvon

muutos

Kliininen suositus

Tipranaviiri 500 mg BID/ ritonaviiri 200 mg

BID, 8 vrk:n ajan (vuorokaudet 14–21)

40 mg vrk:na 1, 10

mg vrk:na 20

↑ 9,4-kert.

Trinomia on vasta-aiheinen näissä

tapauksissa.

Telapreviiri 750 mg, q8h, 10 vrk

20 mg, SD

↑ 7,9-kert.

Siklosporiini 5,2 mg/kg/vrk, vakaa annos

10 mg OD 28 vrk:n

ajan

↑ 8,7-kert.

Lopinaviiri 400 mg BID/ ritonaviiri 100 mg

BID, 14 vrk:n ajan

20 mg OD 4 vrk:n

ajan

↑ 5,9-kert.

Jos samanaikainen anto

atorvastatiinin kanssa on

välttämätöntä, suositellaan

pienempää atorvastatiinin

ylläpitoannosta.

Yli 20 mg:n atorvastatiiniannoksilla

potilaan kliinistä tarkkailua

suositellaan.

Klaritromysiini 500 mg BID, 9 days

80 mg OD 8 vrk:n

ajan

↑ 4,4-kert.

Sakinaviiri 400 mg BID / ritonaviiri (300 mg

BID vuorokausista 5–7 alkaen, lisätty 400

mg:aan BID vrk:na 8), vuorokausina 5–18,

30 min atorvastatiiniannoksen jälkeen

40 mg OD 4 vrk:n

ajan

↑ 3,9-kert.

Jos samanaikainen anto

atorvastatiinin kanssa on

välttämätöntä, suositellaan

pienempää atorvastatiinin

ylläpitoannosta. Yli 40 mg:n

atorvastatiiniannoksilla potilaan

kliinistä tarkkailua suositellaan.

Darunaviiri 300 mg BID / ritonaviiri 100 mg

BID, 9 vrk

10 mg OD 4 vrk:n

ajan

↑ 3,3-kert.

Itrakonatsoli 200 mg OD, 4 vrk

40 mg, SD

↑ 3,3-kert.

Fosamprenaviiri 700 mg BID / ritonaviiri 100

mg BID, 14 vrk

10 mg OD 4 vrk:n

ajan

↑ 2,5-kert.

Fosamprenaviiri 1400 mg BID, 14 vrk

10 mg OD 4 vrk:n

ajan

↑ 2,3-kert.

Nelfinaviiri 1250 mg BID, 14 vrk

10 mg OD 28 vrk:n

ajan

↑ 1,7-kert.

Ei spesifistä suositusta.

Greippimehu, 240 ml OD *

40 mg, SD

↑ 37 %

Suurten greippimehumäärien

nauttimista ei suositella

atorvastatiinin käytön aikana.

Diltiatsemi 240 mg OD, 28 vrk

40 mg, SD

↑ 51 %

Näitä potilaita on suositeltavaa

tarkkailla kliinisesti

diltiatsemihoidon aloittamisen tai

annoksen säätöjen jälkeen.

Erytromysiini 500 mg QID, 7 vrk

10 mg, SD

↑ 33 %^

Näille potilaille suositellaan

pienempää enimmäisannosta ja

kliinistä seurantaa.

Amlodipiini 10 mg, kerta-annos

80 mg, SD

↑ 18 %

Ei spesifistä suositusta.

Simetidiini 300 mg QID, 2 viikkoa

10 mg OD 4 vrk:n

ajan

↓ alle 1 %

Ei spesifistä suositusta.

Antasidisuspensio, jossa magnesiumia ja

alumiinihydroksidejä, 30 m QID, 2 viikkoa

10 mg OD 4 viikon

ajan

↓ 35 %^

Ei spesifistä suositusta.

Efavirentsi 600 mg OD, 14 vrk

10 mg OD 3 vrk:n

ajan

↓ 41 %

Ei spesifistä suositusta.

Rifampisiini 600 mg OD, 7 vrk (annokset

yhtä aikaa)

40 mg, SD

↑ 30 %

Jos samanaikaista antoa ei voida

välttää, on suositeltavaa antaa

atorvastatiini ja rifampiini samalla

kertaa, kliiniseen tarkkailuun

yhdistettynä.

Rifampisiini 600 mg OD, 5 vrk (annokset

erillään)

40 mg, SD

↓ 80 %

Gemfibrotsiini 600 mg BID, 7 vrk

40 mg, SD

↑ 35 %

Näille potilaille suositellaan

alhaisempaa aloitusannosta ja

asianmukaista kliinistä tarkkailua.

Fenofibraatti 160 mg OD, 7 vrk

40 mg, SD

↑ 3 %

Näille potilaille suositellaan

pienempää aloitusannosta ja

kliinistä seurantaa.

Bosepreviiri 800 mg TID, 7 vrk

40 mg, SD

↑ 2,3-kert.

Näille

potilaille

suositellaan

pienempää

aloitusannosta

kliinistä

seurantaa.

Atorvastatiiniannos ei saa ylittää

mg:n vuorokausiannosta, kun

käytetään

samanaikaisesti

bosepreviiriä.

&

X-kert. tarkoittaa samanaikaisen käytön ja pelkän atorvastatiinin välistä suhdetta (1-kert. = ei muutosta). X %

tarkoittaa prosentuaalista muutosta verrattuna pelkkään atorvastatiiniin (0 % = ei muutosta).

Kliininen merkitys: ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 4.5.

Sisältää

yhden

useamman

CYP3A4:ää

estävän

komponentin

saattaa lisätä CYP3A4:n vaikutuksesta

metaboloituvien

lääkevalmisteiden

pitoisuutta

plasmassa. Yhden 240 ml:n greippimehulasillisen nauttiminen

pienensi

aktiivisen

ortohydroksimetaboliitin

AUC-arvoa 20,4 %:lla. Suuret greippimehumäärät (yli 1,2 litraa

päivässä

vuorokauden

ajan)

suurensivat

atorvastatiinin

AUC-arvoa

2,5-kertaiseksi

sekä

atorvastatiinin

aktiivisten metaboliittien AUC-arvoa.

Atorvastatiinin ekvivalentti kokonaisvaikutus

Suurentumisen merkkinä on ”↑”, pienentymisen merkkinä ”↓”

OD = kerran vrk:ssa; BID = kahdesti vrk:ssa; TID = kolmesti vrk:ssa; QID = neljästi vrk:ssa

Taulukko 2: Atorvastatiinin vaikutus samanaikaisesti annettavien lääkevalmisteiden farmakokinetiikkaan.

Atorvastatiinin annostus

Samanaikaisesti annettava lääkevalmiste

Lääkevalmiste / annos (mg)

AUC-arvon

muutos

Kliininen suositus

80 mg OD 10 vrk:n ajan

Digoksiini 0,25 mg OD, 20 vrk

↑ 15 %

Digoksiinia ottavia potilaita

tulee tarkkailla

asianmukaisesti.

40 mg OD 22 vrk:n ajan

Suun kautta otettava ehkäisyvalmiste

OD, 2 kuukautta

- noretindroni 1 mg

- etinyyliestradioli 35 μg

↑ 28 %

↑ 19 %

Ei spesifistä suositusta.

80 mg OD 15 vrk:n ajan

* Fenatsoni, 600 mg:n kerta-annos

↑ 3,0 %

Ei spesifistä suositusta.

10 mg, SD

Tipranaviiri 500 mg BID/ritonaviiri

200 mg BID, 7 vrk

Ei muutosta

Ei spesifistä suositusta.

10 mg OD 4 vrk:n ajan

Fosamprenaviiri 1400 mg BID, 14 vrk

päivää

↓ 27 %

Ei spesifistä suositusta.

10 mg OD 4 vrk:n ajan

Fosamprenaviiri 700 mg BID

BID / ritonaviiri 100 mg BID, 14 vrk

päivää

Ei muutosta

Ei spesifistä suositusta.

&

x % tarkoittaa prosentuaalista muutosta verrattuna pelkkään atorvastatiiniin (0 % = ei muutosta).

Useiden atorvastatiini- ja fenatsoniannosten samanaikaisella annolla oli

vain pieni vaikutus tai ei lainkaan

vaikutusta fenatsonin puhdistumaan.

Suurentumisen merkkinä on ”↑”, pienentymisen merkkinä ”↓”

OD = kerran vrk:ssa; SD = kerta-annos

Ramipriili: farmakodynaamiset ja farmakokineettiset yhteisvaikutukset

Vasta-aiheiset yhdistelmät

Kehonulkoiset

hoidot,

joissa

veri

joutuu

kosketuksiin

negatiivisesti varautuneiden pintojen kanssa, kuten

dialyysi

hemofiltraatio

tietyillä

high-flux-kalvoilla

(esim.

polyakrylonitriilikalvot)

LDL-afereesi

dekstraanisulfaatilla, vakavien anafylaktoidisten reaktioiden riskin vuoksi (ks. kohta 4.3) Jos tällainen hoito on

tarpeen, tulee harkita erityyppisen dialyysikalvon tai eri luokkaan kuuluvan verenpainelääkkeen käyttöä.

Käyttöön liittyvät varotoimet

Kaliumsuolat,

hepariini,

kaliumia

säästävät

diureetit

muut

plasman

kaliumpitoisuutta

suurentavat

vaikuttavat

aineet

(mukaan

lukien

angiotensiini

II:n

reseptorin

salpaajat,

trimetopriimi,

takrolimuusi):

Hyperkalemiaa voi ilmetä, minkä vuoksi seerumin kaliumin tarkkailu on välttämätöntä.

- Verenpainelääkkeet (esim. diureetit) ja verenpainetta mahdollisesti alentavat muut aineet (esim. nitraatit,

trisykliset

masennuslääkkeet,

puudutteet,

akuutisti

nautittu

alkoholi,

baklofeeni,

alfutsosiini,

doksatsosiini,

pratsosiini, tamsulosiini, teratsosiini): Hypotension riskin suureneminen on todennäköistä.

Kliinisissä

tutkimuksissa

havaittu,

että

reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän

(RAA-järjestelmä)

kaksoisestoon ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön

avulla liittyy haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen

(mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) suurentunut esiintyvyys vain yhden RAA-järjestelmään

vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).

Vasopressorisympatomimeetit

muut

aineet,

jotka

saattavat

heikentää

ramipriilin antihypertensiivistä

vaikutusta (esim. isoproterenoli, dobutamiini, dopamiini, epinefriini): Verenpaineen tarkkailua suositellaan.

- Allopurinoli, immunosuppressantit, kortikosteroidit, prokaiiniamidi, sytostaatit ja muut aineet, jotka saattavat

muuttaa verisolujen määrää: Hematologisten reaktioiden suurentunut todennäköisyys (ks. kohta 4.4).

- Litiumsuolat: ACE:n estäjät saattavat vähentää litiumin eritystä, jolloin litiumin toksisuus saattaa lisääntyä.

Litiumin pitoisuutta tulee tarkkailla.

Diabeteslääkkeet,

mukaan

lukien

insuliini:

Hypoglykeemisiä

reaktioita

saattaa

ilmetä.

Verensokerin

tarkkailua suositellaan.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Hedelmällisessä iässä olevat naiset

Hedelmällisessä iässä olevien naisten on käytettävä tehokasta ehkäisyä hoidon aikana (ks. kohta 4.3).

Raskaus

Trinomia on vasta-aiheista raskauden aikana (ks. kohta 4.3).

ACE:n estäjien käyttöä ei suositella raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana (ks. kohta 4.4). ACE:n

estäjien käyttö on vasta-aiheinen raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana (ks. kohta 4.3 ja 4.4).

Epidemiologiset tutkimukset eivät ole vakuuttavasti osoittaneet, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen

raskauskolmanneksen aikana liittyy teratogeenisyyden riskiin. Pientä riskin suurenemista ei voida kuitenkaan

sulkea pois. Jos ACE:n estäjiä käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle tulee vaihtaa muu, raskauden

aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei ACE:n estäjien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun raskaus

todetaan, ACE:n estäjien käyttö tulee lopettaa heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys.

Tiedetään, että altistus ACE:n estäjille / angiotensiini II:n reseptorin salpaajille (AIIRA) toisen ja kolmannen

raskauskolmanneksen aiheuttaa sikiötoksisuutta (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee,

kallon

luutuminen

hidastuu)

vastasyntyneen

toksisuutta

(munuaisten

vajaatoimintaa,

hypotensiota

hyperkalemiaa). (Ks. myös kohta 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta). Jos sikiö on raskauden toisen ja

kolmannen

kolmanneksen

aikana

altistunut

ACE:n

estäjille,

suositellaan

sikiölle

tehtäväksi

munuaisten

toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus. Vastasyntyneitä, joiden äiti on käyttänyt ACE:n estäjiä, tulisi seurata

huolellisesti hypotension, vähävirtsaisuuden ja hyperkalemian varalta (ks. myös kohdat 4.3 ja 4.4).

Asetyylisalisyylihappoa tulee ottaa ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen aikana vain, jos se on täysin

välttämätöntä.

Prostaglandiinisynteesin

esto

saattaa

vaikuttaa

negatiivisesti

raskauteen

ja/tai

alkion/sikiön

kehitykseen.

Tulokset epidemiologisista tutkimuksista osoittavat sikiökuoleman sekä sydänvikojen ja vatsahalkion riskin

suurenevan,

prostaglandiinisynteesin

estäjiä

annetaan

raskauden

alkuvaiheessa.

Riskin

oletetaan

suurenevan suhteessa annokseen ja hoidon kestoon.

Aiemmat kokemukset asetyylisalisyylihapon antamisesta 50–150 mg:n vuorokausiannoksina raskaana oleville

naisille

eivät

viitanneet

synnytystä

estävään

vaikutukseen,

lisääntyneeseen

vuototaipumukseen

valtimotiehyen ennenaikaiseen sulkeutumiseen.

Käytettävissä

olevan

tiedon

perusteella

voida

varmuudella

osoittaa

sulkea

pois

yhteyttä

asetyylisalisyylihapon

käytön

suurentuneen

keskenmenoriskin

välillä.

myöskään

tietoja,

jotka

osoittavat asetyylisalisyylihapon ja epämuodostumien välillä olevan yhteyttä, vaikka vatsahalkion lisääntynyttä

riskiä ei voidakaan sulkea pois.

Ensimmäisen

raskauskolmanneksen

aikaisen

asetyylisalisyylihoidon

epämuodostumien

välistä

suhdetta

tutkittiin meta-analyysissä, joka käsitti 6 kohorttitutkimusta, yhden kontrolloidun satunnaistetun tutkimuksen ja

15 tapaus-verrokkitutkimusta (Kozer et al, 2002). Tutkimuksessa ei todettu merkittävää epämuodostumariskin

lisääntymistä (vetosuhde (OR) = 1,33, 95 % luottamusväli: 0,94 - 1,89). Tärkein kohorttitutkimus sisälsi noin 15

000 raskaana olevaa naista, jotka olivat ottaneet asetyylisalisyylihappoa ensimmäisen raskauskolmanneksen

aikana.

Eläinkokeissa

havaittu

asetyylisalisyylihapon,

atorvastatiinin

ramipriilin

aktiivisiin

aineisiin

liittyvää

lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3).

Raskaaksi

aikovien

ensimmäisellä

toisella

raskauskolmanneksella

olevien

naisten

asetyylisalisyylihappohoidon tulee olla mahdollisimman lyhyt.

Kolmannella raskauskolmanneksella prostaglandiinisynteesin estäjät saattavat altistaa sikiön:

- sydän- ja keuhkotoksisuudelle (valtimotiehyen ennenaikaiselle sulkeutumiselle ja keuhkohypertensiolle)

- munuaisten vajaatoiminnalle, joka voi johtaa munuaisten toiminnan pettämiseen ja lapsiveden vähenemiseen.

Raskauden lopussa äiti ja sikiö saattavat altistua:

- vuotoajan pidentymiselle, johtuen verihiutaleita estävästä vaikutuksesta, jota voi ilmetä myös pienemmillä

annoksilla.

- kohdun supistusten heikentymiselle, mikä viivästyttää synnytystä tai pidentää synnytysaikaa.

Atorvastatiinin

turvallisuutta

raskaana

olevilla

naisilla

varmistettu.

Atorvastatiinia

tutkittu

kontrolloiduissa

kliinisissä

tutkimuksissa

raskaana

olevilla

naisilla.

sikiö

altistunut

HMG-CoA-

reduktaasin estäjille kohdussa, synnynnäisiä poikkeavuuksia on raportoitu harvoin. Eläinkokeissa on havaittu

lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3).

Äidin saama atorvastatiinihoito saattaa vähentää sikiön mevalonaattipitoisuutta. Mevalonaatti on kolesterolin

biosynteesin esiaste. Ateroskleroosin kehittyminen on pitkäaikainen prosessi, ja normaalisti raskauden aikaisilla

lipidejä

alentavilla

lääkevalmisteilla

vain

vähäinen

vaikutus

primaarisen

hyperkolesterolemian

pitkän

aikavälin riskiin.

Edellä mainituista syistä Trinomia-valmistetta ei saa käyttää raskaana oleville naisille tai naisille, jotka yrittävät

tulla raskaaksi tai epäilevät olevansa raskaana. Trinomia-hoito on keskeytettävä raskauden ajaksi tai siihen

asti, kunnes on varmistettu, ettei potilas ole raskaana (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Imetys

Pieniä

määriä

asetyylisalisyylihappoa

metaboliitteja

erittyy

rintamaitoon.

tiedetä,

erittyykö

atorvastatiinia tai sen metaboliitteja ihmisen rintamaitoon. Rotilla atorvastatiinin ja sen aktiivisten metaboliittien

pitoisuudet plasmassa ovat samaa luokkaa kuin niiden pitoisuudet maidossa (ks. kohta 5.3). Lisäksi ramipriilin

käytöstä imetyksen aikana ei ole riittävästi tietoa (ks. kohta 5.2).

Koska vakavat haittavaikutukset ovat mahdollisia, Trinomia-valmistetta mottavat naiset eivät saa imettää.

Trinomia käyttö on vasta-aiheista imetyksen aikana (ks. kohta 4.3).

Hedelmällisyys

Eläinkokeissa atorvastatiinilla ei todettu vaikutuksia miehen tai naisen hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Asetyylisalisyylihapolla ja atorvastatiinilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Ramipriilikomponentin

vuoksi

tietyt

haittavaikutukset (esim. verenpaineen alenemisen aiheuttamat oireet,

kuten

heitehuimaus)

saattavat

heikentää

potilaan

keskittymis-

reaktiokykyä

siten

aiheuttaa

riskin

tilanteissa, joissa nämä kyvyt ovat erityisen tärkeitä (esim. ajoneuvoa tai koneita käytettäessä).

Näin voi tapahtua etenkin muista valmisteista siirryttäessä sekä annosta suurennettaessa. Tämän vuoksi

ajaminen tai koneiden käyttö ei ole suositeltavaa useaan tuntiin Trinomia-valmisteen ottamisen jälkeen.

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Trinomiaa

antaa

korvaushoitona

vain

potilaille,

joiden

tavoiteltu

hoitotasapaino

saavutettu

samanaikaisesti annetuilla yksittäisillä lääkkeillä samoina hoitavina annoksina.

Yleisimmät

asetyylisalisyylihappoon

liittyvät

haittavaikutukset

ovat

maha-

suolistovaivat.

Haavat

verenvuoto ovat melko harvinaisia (alle 1 tapaus 100 potilasta kohti). Maha-suolikanavan puhkeaminen on

hyvin harvinaista (alle 1 tapaus 10 000 potilasta kohti). Ilmoita välittömästi lääkärille, jos huomaat ulosteesi

olevan mustaa tai oksennuksessasi on verta (merkkejä vakavasta mahan verenvuodosta).

Tunnettuja ramipriilihoidon haittavaikutuksia ovat itsepintainen, kuiva yskä ja hypotension aiheuttamat reaktiot.

Melko

harvinaiset

(alle

tapaus

potilasta

kohti)

ramipriilihoitoon

liittyvät

haittavaikutukset

ovat

angioedeema sekä munuaisen ja maksan vajaatoiminta. Neutropeniaa ja agranulosytoosia esiintyy harvoin

(alle 1 tapaus 1 000 potilasta kohti).

Myalgia

(lihaskipu,

lihaskouristukset,

nivelturvotus)

statiinihoidon

yleinen

haittavaikutus.

Myopatia

rabdomyolyysi

ovat

harvinaisia

(alle

tapaus

potilasta

kohti).

Kreatiinikinaasin

seuraamista

tarkkailtava osana niiden potilaiden arviointia, joiden kreatiinikinaasitasot nousivat merkitsevästi lähtötasolla (>

5 kertaa normaalialueen ylärajan).

Kliinisistä,

lumelääkekontrolloiduista

atorvastatiinitutkimuksista

kertyneiden

potilaan

atorvastatiinilla hoidettua potilasta vs. 7 311 lumelääkepotilasta) tietojen perusteella 5,2 % atorvastatiinilla

hoidetuista potilaista keskeytti hoidon haittavaikutusten vuoksi. Lumelääkkeellä hoidettujen potilaiden vastaava

luku oli 4,0 %. Potilaiden keskimääräinen hoitoaika oli 53 viikkoa.

Kuten muilla HMG-CoA-reduktaasin estäjiä saaneilla potilailla, myös atorvastatiinia saaneilla potilailla on

raportoitu seerumin transaminaasien kohoamista. Nämä muutokset olivat yleensä lieviä ja ohimeneviä, eivätkä

ne vaatineet hoidon keskeyttämistä. Atorvastatiinia saaneista potilaista 0,8 %:lla ilmeni kliinisesti merkittävää

seerumin

transaminaasien

suurenemista

(>

kertaa

normaalialueen

yläraja).

Suureneminen

kaikilla

potilailla annosriippuvaista ja korjautuvaa.

Seerumin kreatiinikinaasipitoisuuden suurenemista yli 3 kertaa normaalialueen ylärajaa suuremmaksi ilmeni 2,5

%:lla atorvastatiinia saaneista potilaista, mikä oli samankaltaista kuin muilla HMG CoA reduktaasin estäjillä

kliinisissä

tutkimuksissa.

kertaa

normaalialueen

ylärajaa

suurempia

pitoisuuksia

ilmeni

0,4 %:lla

atorvastatiinihoitoa saaneista potilaista (ks. kohta 4.4).

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu joillakin statiineilla:

Seksuaaliset toimintahäiriöt.

Masennus.

Harvoissa tapauksissa interstitiaalinen keuhkosairaus, yleensä pitkäaikaisessa hoidossa (ks. kohta 4.4).

Diabetes mellitus: Esiintyvyys riippuu riskitekijöistä (paastoverensokeri ≥ 5,6 mmol/l, BMI > 30 kg/m2,

kohonnut triglyseridipitoisuus, kohonnut verenpaine).

Haittavaikutusten yhteenvetotaulukko

Taulukko 3: Haittavaikutusten yhteenvetotaulukko

hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10); melko harvinainen (≥ 1/1000, < 1/100); harvinainen

(≥ 1/10,000, < 1/1,000); hyvin harvinainen (< 1/10,000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä

arviointiin)

MedDRA-

elinjärjestelmä-

luokitus

Haittavaikutukset

Esiintymistiheys

Ramipriili

Atorvastatiini

ASA

Veren ja

imukudosjärjestel

män häiriöt

Eosinofilia.

Melko

harvinainen

Valkosolujen määrän lasku (mukaan lukien

neutropenia ja agranulosytoosi), punasolujen

määrän lasku, hemoglobiinin lasku,

verihiutalemäärän lasku (trombosytopenia).

Harvinainen

Valkosolujen määrän lasku (mukaan lukien

neutropenia ja agranulosytoosi), punasolujen

määrän lasku, hemoglobiinin lasku,

verihiutalemäärän lasku (trombosytopenia).

Harvinainen

Verenvuotoa, kuten nenän, ienten, ihon tai

virtsateiden verenvuotoa, on havaittu, mikä

saattaa liittyä pidentyneeseen

hyytymisaikaan (ks. kohta 4.4). Tämä

vaikutus saattaa kestää 4–8 vuorokautta

lääkkeen ottamisen jälkeen.

Harvinainen

Trombosytopenia.

Harvinainen

Luuytimen vajaatoiminta, pansytopenia,

hemolyyttinen anemia.

Tuntematon

Maha-

suolikanavan

vaivat

Maha-suolikanavan vaivat, kuten närästys,

pahoinvointi, oksentelu, mahakipu ja ripuli.

Hyvin yleinen

Vähäinen verenmenetys maha-suolikanavasta

(mikroverenvuoto).

Hyvin yleinen

Dyspepsia, pahoinvointi, ripuli.

Yleinen

Yleinen

Oksentelu

Yleinen

Melko

harvinainen

Ruoansulatushäiriöt, vatsavaivat,

Yleinen

Maha-suolikanavan tulehdus.

Yleinen

Melko

harvinainen

Ummetus.

Melko

harvinainen

Yleinen

Ilmavaivat.

Yleinen

Maha-suolikanavan haavat.

Melko

harvinainen

Maha-suolikanavan verenvuoto.

Melko

harvinainen

Raudanpuuteanemiaan, joka johtuu piilevästä

verenmenetyksestä maha-suolikanavasta.

Melko

harvinainen

Ylä- ja alavatsakipu, röyhtäily,

haimatulehdus.

Melko

harvinainen

Haimatulehdus (kuolemaan johtaneita

tapauksia on erittäin harvoin raportoitu

ACE:n estäjille), haimaentsyymien

kohoaminen, ohutsuolen angioedeema,

ylävatsakipu mukaan lukien mahakatarri,

Melko

harvinainen

suun kuivuminen.

Ramipriili

Atorvastatiini

ASA

Kielitulehdus.

Harvinainen

Maha-suolikanavan haavan puhkeaminen.

Ilmoita välittömästi lääkärille, jos huomaat

ulosteesi olevan mustaa tai oksennuksessasi

on verta (merkkejä vakavasta mahan

verenvuodosta).

Hyvin

harvinainen

Aftainen suutulehdus.

Tuntematon

Ramipriili

Atorvastatiini

ASA

Hengityselimet,

rintakehä ja

välikarsina

Kohtauksittainen bronkospasmi, vakava

hengenahdistus, nuha, nenän tukkoisuus.

Yleinen

Nielun ja kurkunpään kipu, nenäverenvuoto.

Yleinen

Kuiva, kutiava yskä, keuhkoputkitulehdus,

sivuontelotulehdus, hengenahdistus.

Yleinen

Bronkospasmi, mukaan lukien astman

pahentuminen, nenän tukkoisuus.

Melko

harvinainen

Infektiot ja

tartunnat

Nasofaryngiitti

Yleinen

Hermostojärjestel

män häiriöt

Päänsärky.

Yleinen

Yleinen

Huimaus

Yleinen

Melko

harvinainen

Huimaus, makuaistin puute.

Melko

harvinainen

Tuntoharhat, makuhäiriö.

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Heikentynyt tunto, muistinmenetys.

Melko

harvinainen

Perifeerinen neuropatia.

Harvinainen

Vapina, tasapainohäiriö.

Harvinainen

Aivojen iskemia mukaan lukien iskeeminen

aivohalvaus ja ohimenevä iskeeminen

kohtaus, psykomotoristen taitojen

heikkeneminen, poltteen tunne, hajuharhat.

Tuntematon

Päänsärky, heitehuimaus, kuulon

heikkeneminen tai korvien soiminen (tinnitus)

ja sekavuus

sovellettaviss

a (voivat olla

yliannostukse

n oireita.

Katso kohta

4.9.)

Ramipriili

Atorvastatiini

ASA

Iho ja ihonalainen

kudos

Ihottuma, etenkin makulopapulaarinen.

Yleinen

Ihoreaktiot.

Melko

harvinainen

Urtikaria, ihottuma, kutina, hiustenlähtö.

Melko

harvinainen

Angioedeema; angioedeeman aiheuttama

hengitystien tukos saattaa erittäin

poikkeuksellisissa tapauksissa johtaa

kuolemaan; kutina, liikahikoilu.

Melko

harvinainen

Angioneuroottinen edeema,

suurirakkulainen ihottuma mukaan lukien

monimuotoinen punavihoittuma, Stevens-

Johnsonin oireyhtymä ja toksinen

epidermaalinen nekrolyysi.

Harvinainen

Hilseilevä dermatiitti, kynnen irtoaminen.

Harvinainen

Valoherkkyysreaktio.

Hyvin

harvinainen

Monimuotoinen punavihoittuma.

Tuntematon

Hyvin

harvinainen

Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen

epidermaalinen nekrolyysi.

Tuntematon

Rakkulatauti, psoriaasin paheneminen,

psoriaasia muistuttava dermatiitti,

rakkulainen tai likenoidi eksanteema tai

enanteema, hiustenlähtö.

Tuntematon

Ramipriili

Atorvastatiini

ASA

Immuunijärjestelm

än häiriöt

Allergiset reaktiot.

Yleinen

Ihon, hengitysteiden, maha-suolikanavan ja

sydän- ja verisuonijärjestelmän

yliherkkyysreaktiot, etenkin astmaatikoilla

(mahdollisia oireita: verenpaineen lasku,

hengenahdistus, nuha, nenän tukkoisuus,

anafylaktinen sokki, Quincken edeema).

Harvinainen

Anafylaksia.

Hyvin

harvinainen

Anafylaktiset tai anafylaktoidiset reaktiot,

tumavasta-aineiden lisääntyminen.

Tuntematon

Maksa ja sappi

Hepatiitti.

Melko

harvinainen

Maksaentsyymien ja/tai konjugoituneen

bilirubiinin kohoaminen.

Melko

harvinainen

Kolestaasi.

Harvinainen

Kolestaattinen keltaisuus, maksasoluvauriot.

Harvinainen

Maksan vajaatoiminta.

Hyvin

harvinainen

Kohonneet maksa-arvot verikokeissa.

Hyvin

harvinainen

Akuutti maksan vajaatoiminta, kolestaattinen

tai sytolyyttinen maksatulehdus (joka on

erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa

johtanut kuolemaan).

Tuntematon

Munuaiset ja

virtsatiet

Munuaisten toiminnan heikkeneminen,

mukaan lukien akuutti munuaisten

vajaatoiminta, virtsamäärän lisääntyminen,

olemassa olevan proteinurian paheneminen,

veren urean kohoaminen, veren kreatiniinin

kohoaminen.

Melko

harvinainen

Munuaisten vajaatoiminta

Hyvin

harvinainen

Aineenvaihdunta

ja ravitsemus

Hyperglykemia.

Yleinen

Veren kaliumpitoisuuden kohoaminen.

Yleinen

Hyperglykemia.

Melko

harvinainen

Hyvin

harvinainen

Painon nousu.

Melko

harvinainen

Anoreksia.

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Ruokahalun heikentyminen.

Melko

harvinainen

Asetyylisalisyylihappo vähentää pienillä

annoksilla virtsahapon eritystä. Alttiille

potilaille tämä saattaa aiheuttaa

kihtikohtauksia.

Hyvin

harvinainen

Veren kaliumpitoisuuden väheneminen.

Tuntematon

Ramipriili

Atorvastatiini

ASA

Psyykkiset häiriöt

Painajaiset, unettomuus.

Melko

harvinainen

Masennus, ahdistus, hermostuneisuus,

levottomuus, unihäiriöt, mukaan lukien

uneliaisuus.

Melko

harvinainen

Sekavuus.

Harvinainen

Keskittymisvaikeudet.

Tuntematon

Silmät

Näön hämärtyminen.

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Näköhäiriöt.

Melko

harvinainen

Harvinainen

Sidekalvotulehdus.

Harvinainen

Kuulon ja

tasapainoelimien

häiriöt

Tinnitus.

Harvinainen

Melko

harvinainen

Kuulovika.

Harvinainen

Kuulon heikentyminen.

Hyvin

harvinainen

Luuston, lihasten

ja sidekudoksen

häiriöt

Lihassärky, lihaskouristukset.

Yleinen

Yleinen

Raajakipu, nivelturvotus, selkäkipu.

Yleinen

Nivelsärky.

Melko

harvinainen

Yleinen

Niskakipu, lihasväsymys.

Melko

harvinainen

Myopatia, myosiitti, rabdomyolyysi,

tendinopatia, jonka komplikaationa joskus

repeämä.

Harvinainen

Immuunivälitteinen nekrotisoiva myopatia

(Katso kohta 4.4.)

Tuntematon

Sukupuolielinten

ja rintojen häiriöt

Ohimenevä erektioimpotenssi, libidon

heikentyminen.

Melko

harvinainen

Gynekomastia.

Tuntematon

Hyvin

harvinainen

Yleisoireet ja

antopaikassa

todettavat haitat

Rintakipu, väsymys.

Yleinen

Melko

harvinainen

Kuume

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Huonovointisuus, perifeerinen edeema.

Melko

harvinainen

Voimattomuus

Harvinainen

Melko

harvinainen

Tutkimukset

Poikkeavat arvot maksan toimintakokeessa,

veren kreatiinikinaasin kohoaminen.

Yleinen

Positiivinen virtsan valkosolukoe.

Melko

harvinainen

Sydämen häiriöt

Sydänlihaksen iskemia, mukaan lukien angina

pectoris tai sydäninfarkti, takykardia, arytmia,

palpitaatiot, perifeerinen edeema.

Melko

harvinainen

Ramipriili

Atorvastatiini

ASA

Verenkierron

häiriöt

Hypotensio, ortostaattinen verenpaineen

lasku, pyörtyminen.

Yleinen

Kasvojen punoitus.

Melko

harvinainen

Verisuoniahtauma, hypoperfuusio, vaskuliitti.

Harvinainen

Raynaud’n ilmiö.

Tuntematon

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se

mahdollistaa

lääkevalmisteen

hyöty-haitta-tasapainon

jatkuvan

arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia

pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi,

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Asetyylisalisyylihappo

Kroonisessa asetyylisalisyylihapon yliannostuksessa keskeisiä ovat keskushermoston oireet, kuten uneliaisuus,

heitehuimaus,

sekavuus

pahoinvointi (salisylismi). Akuutti asetyylisalisyylimyrkytys ilmenee sen sijaan

voimakkaana

happo-emästasapainon

häiriönä.

Terapeuttisellakin

annoksella

lisääntynyt

hengitys

johtaa

respiratoriseen alkaloosiin, jolloin vetykarbonaatin eritys munuaisten kautta lisääntyy veren normaalin pH-

arvon ylläpitämiseksi. Toksisilla annoksilla tämä kompensaatio ei riitä, jolloin veren pH-arvo ja vetykarbonaatin

pitoisuus laskevat. Plasman pCO2-pitoisuus voi ajoittain olla normaali. Tila vaikuttaa tällöin metaboliselta

asidoosilta,

vaikka

kyseessä

respiratorisen

metabolisen

asidoosin

yhdistelmä.

Syyt

tähän

ovat:

hengityksen

rajoittuminen

myrkyllisten

annosten

vuoksi,

hapon

kertyminen,

osin

vähentyneen

munuaiseliminaation

vuoksi

(mm.

rikki-

fosforihapon,

salisyylihapon,

asetetikkahapon),

mikä

johtuu

hiilihydraattiaineenvaihdunnan voimakkaasta häiriöstä. Myös elektrolyyttien epätasapainoa ja suurta kaliumin

hukkaa on havaittu.

Akuutin myrkytyksen oireet

Happo-emästasapainon häiriöiden lisäksi on havaittu elektrolyyttien epätasapainoa (esim. kaliumin menetystä),

hypoglykemiaa,

ihottumia,

maha-suolikanavan

verenvuotoa

oireita

kuten

hyperventilaatio,

tinnitus,

pahoinvointi, oksentelu, näköhäiriöt, päänsärky, heitehuimaus sekä ajan ja paikan tajun hämärtyminen. Vaikea

myrkytys

(yli

μg/ml)

saattaa

aiheuttaa

sekavuutta,

vapinaa,

hengenahdistusta, hikoilua, kuivumista,

hypertermiaa ja kooman. Kuolemaan johtavissa myrkytyksissä kuoleman syynä on yleensä hengitystoiminnan

heikkeneminen.

Myrkytyksen hoito

Asetyylisalisyylihappomyrkytyksen

hoitovaihtoehdot

riippuvat

myrkytyksen

vaikeusasteesta,

vaiheesta

kliinisistä oireista. Ne vastaavat normaaleja käytäntöjä joiden tarkoituksena on vähentää aineen imeytymistä,

vakauttaa

neste-

elektrolyyttitasapaino

sekä

hoitaa

häiriintynyt

lämmönsäätely

hengitystoiminta.

Keskeistä

nopeuttaa

eliminoitumista

normalisoida

happo-emäs-

elektrolyyttitasapaino.

Natriumbikarbonaatti- ja kaliumkloridi-infuusioiden lisäksi annetaan myös diureetteja. Virtsan pH-arvon tulee

olla

emäksinen,

jolloin

salisyylihapon

ionisaatio

virtsassa

lisääntyy

tubulaarinen

reabsorptio

vähenee.

Verikokeet (pH-arvo, pCO2, bikarbonaatti, kalium, jne.) on toistettava riittävän tiheästi. Vakavissa tapauksissa

hemodialyysi saattaa olla tarpeen.

Jos yliannostusta epäillään, potilasta tulee tarkkailla 24 tunnin ajan, sillä oireet saattavat ilmaantua ja plasman

salisylaattipitoisuus kohota vasta usean tunnin jälkeen.

Atorvastatiini

Atorvastatiinin

yliannostukseen

spesifistä

hoitoa.

Yliannostustapauksessa

potilaalle

tulee

antaa

oireidenmukaista ja tukevaa hoitoa tarpeen mukaan. Maksan toimintakokeet tulee suorittaa, ja seerumin

kreatiinikinaasipitoisuutta

tulee

tarkkailla.

Koska

atorvastatiini

sitoutuu

runsaasti

plasman

proteiineihin,

hemodialyysin ei odoteta nopeuttavan atorvastatiinin puhdistumaa merkittävästi.

Ramipriili

ACE:n estäjien yliannostukseen liittyviä oireita voivat olla liiallinen perifeerinen vasodilataatio (johon liittyy

voimakas

hypotensio,

sokki), bradykardia, elektrolyyttihäiriöt ja munuaisten vajaatoiminta. Potilasta tulee

tarkkailla

huolellisesti,

hoidon

tulee

olla

oireidenmukaista

ja tukevaa. Suositeltavia toimenpiteitä ovat

primaarinen

detoksifikaatio

(mahahuuhtelu,

adsorbenttien

antaminen)

sekä

hemodynaamisen

vakauden

palauttavat

toimenpiteet,

kuten

alfa-1-adrenergisten

agonistien

angiotensiini

II:n

(angiotensiiniamidin)

antaminen. Ramiprilaatti, ramipriilin aktiivinen metaboliitti, poistuu verenkierrosta huonosti hemodialyysissä.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: HMG-CoA-reduktaasin estäjien muut yhdistelmävalmisteet

ATC-koodi: C10BX06

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset Trinomia-valmisteen

käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien hoidossa iskeemisen sydänsairauden ehkäisyssä (ks. kohta 4.2

ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Asetyylisalisyylihappo

Asetyylisalisyylihappo

estää

palautumattomasti

verihiutaleiden

aggregaatiota.

Vaikutus

perustuu

syklo-

oksygenaasin

asetylaatioon,

joka

estää

tromboksaani

A2:n

(verihiutaleiden

aggregaatiota

edistävän

verisuonia supistavan prostaglandiinin) synteesiä verihiutaleissa. Tämä vaikutus on pysyvä, ja se kestää

yleensä trombosyytin koko elinajan, 8 vuorokautta.

Paradoksaalisesti asetyylisalisyylihappo estää myös prostasykliinin (verihiutaleiden aggregaatiota estävän ja

verisuonia laajentavan prostaglandiinin) synteesiä verisuonien endoteelisoluissa. Tämä vaikutus on ohimenevä.

Tumalliset endoteelisolut syntetisoivat prostasykliiniä uudelleen heti, kun asetyylisalisyylihappo on eliminoitunut

verestä.

Tämän

vuoksi

pieni

päivittäinen

kerta-annos

asetyylisalisyylihappoa

(<

mg/vrk)

johtaa

tromboksaani A2:n estoon ilman merkittävää vaikutusta prostasykliinin synteesiin.

Asetyylisalisyylihappo

kuuluu

myös

happoa

muodostaviin,

ei-steroidaalisiin

tulehdusta

ehkäiseviin

lääkeaineisiin,

joilla

analgeettisia,

antipyreettisiä

anti-inflammatorisia

ominaisuuksia.

Niiden

vaikutusmekanismi

perustuu

prostaglandiinisynteesiin

osallistuvien

syklo-oksygenaasientsyymien

palautumattomaan estoon. Suuremmilla annoksilla asetyylisalisyylihappoa käytetään lievän tai kohtalaisen

kivun, kuumeen sekä akuuttien ja kroonisten tulehduksellisten sairauksien, kuten nivelreuman, hoitoon.

Kokeelliseen tietoon perustuen ibuprofeeni voi estää pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon verihiutaleiden

aggregaatioon kohdistuvaa vaikutusta, jos näitä valmisteita annetaan samanaikaisesti. Tutkimuksessa, jossa

annettiin

yksi

annos

ibuprofeenia

joko

tuntia

ennen

mg:n

nopeasti

imeytyvää

asetyylisalisyylihappoannosta tai 30 minuuttia sen jälkeen, ASA:n vaikutukset tromboksaanin synteesiin ja

verihiutaleiden

aggregaatioon

heikkenivät.

Koska

tähän

liittyvä

tieto

rajallista

nonkliinisiin

tutkimustuloksiin perustuva kliinisten vaikutusten arviointi on epävarmaa. Tämän takia selvää johtopäätöstä

ibuprofeenin säännöllisestä käytöstä ei voi tehdä. Ibuprofeenin satunnaisella käytöllä ei todennäköisesti ole

kliinisesti merkittävää vaikutusta.

Atorvastatiini

Atorvastatiini on selektiivinen, kilpaileva HMG-CoA-reduktaasin estäjä. HMG-CoA-reduktaasi on entsyymi,

joka

vastaa

3-hydroksi-3-metyyliglutaryylikoentsyymi

konversiosta

mevalonaatiksi

(sterolien,

kolesterolin, esiaste) ja säätelee konversion nopeutta. Triglyseridit ja kolesteroli liittyvät maksassa VLDL:ään

(very low density lipoprotein) ja vapautuvat edelleen plasmaan perifeerisiin kudoksiin vietäviksi. Low density -

lipoproteiini

(LDL)

muodostuu

VLDL:stä

hajoaa

pääasiassa

reseptoreissa,

joilla

on suuri affiniteetti

LDL:ään (LDL-reseptori).

Atorvastatiini pienentää plasman kolesterolipitoisuutta ja seerumin lipoproteiinipitoisuutta estämällä HMG-

CoA-reduktaasia ja siten kolesterolin biosynteesiä maksassa. Se myös lisää maksasolujen pinnalla olevien

LDL-reseptorien määrää, mikä edistää LDL:n soluunottoa ja kataboliaa.

Atorvastatiini vähentää LDL:n tuotantoa ja LDL-partikkelien määrää. Atorvastatiini lisää LDL-reseptorien

toimintaa huomattavasti ja pitkäaikaisesti ja saa aikaan edullisen muutoksen kiertävien LDL-partikkelien

laadussa. Atorvastatiini alentaa LDL-kolesterolia tehokkaasti potilailla, jotka sairastavat homotsygoottista

familiaalista

hyperkolesterolemiaa.

Tämä

populaatio

yleensä

reagoinut

lipidejä

alentaviin

lääkevalmisteisiin.

Atorvastatiinin

osoitettiin

annosvastetutkimuksessa

pienentävän

kokonaiskolesterolia

(30–46

LDL-

kolesterolia (41–61 %), apolipoproteiini B:tä (34–50 %) ja triglyseridejä (14–33 %) sekä samalla suurentavan

vaihtelevissa määrin HDL-kolesterolia ja apolipoproteiini A1:tä. Nämä tulokset ovat yhdenmukaisia potilailla,

jotka sairastavat heterotsygoottista familiaalista hyperkolesterolemiaa, ei-familiaalisia hyperkolesterolemian

muotoja ja sekamuotoista hyperlipidemiaa, mukaan lukien potilaat, joilla on tyypin 2 diabetes.

Kokonaiskolesterolin, LDL-kolesterolin ja apolipoproteiini B:n alentamisen on todettu pienentävän sydän- ja

verisuonitapahtumien ja sydän- ja verisuonikuoleman riskiä.

Kliininen teho ja turvallisuus

Sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy

Atorvastatiinin vaikutusta kuolemaan johtavaan ja kuolemaan johtamattomaan sepelvaltimotautiin arvioitiin

satunnaistetussa,

lumekontrolloidussa

kaksoissokkotutkimuksessa

Anglo-Scandinavian

Cardiac

Outcomes

Trial Lipid Lowering Arm (ASCOT-LLA). Iältään 40–79-vuotiailla kohonnutta verenpainetta sairastaneilla

potilailla ei ollut esitiedoissaan sydäninfarktia eikä hoitoa rasitusrintakipuun. Potilaiden kokonaiskolesteroliarvot

olivat ≤ 6,5 mmol/l (251 mg/dl). Kaikilla potilailla oli vähintään kolme seuraavista ennalta määritellyistä sydän-

ja verisuonisairauksien riskitekijöistä: miessukupuoli, ikä ≥ 55 vuotta, tupakointi, diabetes, sepelvaltimotauti

ensimmäisen asteen sukulaisella, kokonaiskolesteroli- /HDL-kolesteroliarvo > 6, perifeerinen valtimosairaus,

vasemman

kammion

hypertrofia,

aiempi

aivoverisuonitapahtuma,

spesifinen

EKG-poikkeavuus,

proteinuria/albuminuria.

Vain

osalla

tutkimukseen

otetuista

potilaista

riski

saada

sydän-

verisuonitautitapahtuma ensimmäisen kerran oli arvion mukaan suuri.

Potilaat

saivat

verenpainetta

alentavaa

lääkitystä

(joko

amlodipiini-

atenololihoitoa)

joko

atorvastatiinia päivittäin (n = 5 168) tai lumelääkettä (n = 5 137).

Atorvastatiinin vaikutus absoluuttisen ja suhteellisen riskin vähenemiseen:

Tapahtuma

Suhteellisen

riskin

vähenemä

Tapahtumien

lukumäärä

(Atorvastatiini

vs. lumelääke)

Absoluuttisen

riskin

vähenemä

p-arvo

Kuolemaan

johtava

sepelvaltimotauti

kuolemaan

johtamaton sydäninfarkti

36 %

100 vs. 154

1,1 %

0,0005

Sydän-

verisuonitautitapahtumia

revaskularisaatio-toimenpiteitä

yhteensä

20 %

389 vs. 483

1,9 %

0,0008

Sepelvaltimotautitapahtumia

yhteensä

29 %

178 vs. 247

1,4 %

0,0006

tapahtumien tilastollisesti vakioimattomien ilmaantuvuuksien erotus 3,3 vuoden (mediaani) seurannassa.

Kokonaiskuolleisuus ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuus eivät vähentyneet tilastollisesti merkitsevästi (185 vs

212 tapahtumaa, p = 0,17 ja 74 vs. 82 tapahtumaa, p = 0,51). Sukupuoleen perustuvissa alaryhmäanalyyseissa

(81 % miehiä, 19 % naisia) atorvastatiinin edullinen vaikutus oli nähtävissä miehissä mutta naisten osalta sitä

ei saatu varmistetuksi. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että naisten alaryhmässä tapahtumia ilmeni vain vähän.

Naisten kokonais- ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuus olivat lukumääräisesti suurempia (38 vs 30 ja 17 vs

12), mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkimuksessa oli havaittavissa merkittävä hoidollisen

vaikutuksen ero sen mukaan, mitä verenpainelääkitystä potilas oli tutkimuksen alussa saanut. Atorvastatiini

vähensi

ensisijaisen

päätetapahtuman

(kuolemaan

johtava

sepelvaltimotauti

kuolemaan

johtamaton

sydäninfarkti)

ilmaantuvuutta

tilastollisesti

merkitsevästi

amlodipiinia saaneissa potilaissa (riskisuhde 0,47

(0,32–0,69), p = 0,00008, mutta ei atenololia saaneissa potilaissa (riskisuhde 0,83 (0,59–1,17), p = 0,287).

Atorvastatiinin

vaikutusta

kuolemaan

johtavaan

kuolemaan

johtamattomaan sydän- ja verisuonitautiin

arvioitiin

myös

satunnaistetussa,

kaksoissokkoutetussa

lumekontrolloidussa

monikeskustutkimuksessa

Collaborative Atorvastatin Diabetes Study (CARDS). Tutkimukseen osallistuneilla 40–75-vuotiailla tyypin II

diabeetikoilla ei ollut esitiedoissaan sydän- ja verisuonitautia. Potilaiden LDL-kolesteroliarvo oli ≤ 4,14 mmol/l

(160 mg/dl) ja triglyseridiarvo ≤ 6,78 mmol/l (600 mg/dl). Kaikilla potilailla oli vähintään yksi seuraavista

riskitekijöistä: kohonnut verenpaine, tupakointi, retinopatia, mikroalbuminuria tai makroalbuminuria.

Potilaat saivat joko päivittäin 10 mg atorvastatiinia (n=1 428) tai lumelääkettä (n=1 410) 3,9 vuoden (mediaani)

seurannan ajan.

Atorvastatiinin vaikutus absoluuttisen ja suhteellisen riskin vähenemiseen:

Tapahtuma

Suhteellisen

riskin

vähenemä

Tapahtumien

lukumäärä

(Atorvastatiini

vs. lumelääke)

Absoluuttisen

riskin

vähenemä

p-arvo

Merkittävät

sydän-

verisuonitautitapahtumat

(kuolemaan

johtava

kuolemaan

johtamaton

akuutti

sydäninfarkti,

oireeton

sydäninfarkti,

akuutti

sepelvaltimotautikuolema, epästabiili

angina pectoris, CABG*, PTCA*,

revaskularisaatio, aivohalvaus)

37 %

83 vs. 127

3,2 %

0,0010

(kuolemaan

johtava

kuolemaan

johtamaton

akuutti

sydäninfarkti,

oireeton

sydäninfarkti)

42 %

38 vs. 64

1,9 %

0,0070

Aivohalvaukset

(kuolemaan

johtavat

kuolemaan

johtamattomat)

48 %

21 vs. 39

1,3 %

0,0163

tapahtumien tilastollisesti vakioimattomien ilmaantuvuuksien erotus 3,9 vuoden (mediaani) seurannassa.

CABG = sepelvaltimoiden pallolaajennus, MI = sydäninfarkti, PTCA = sepelvaltimoiden pallolaajennus.

Hoidon

teho

sama

riippumatta

potilaan

sukupuolesta, iästä tai lähtötilanteen LDL-kolesteroliarvosta.

Kuolemissa

havaittiin

edullinen

suuntaus

atorvastatiinin

eduksi

(82 kuolemaa lumelääkeryhmässä vs 61

kuolemaa atorvastatiiniryhmässä, p = 0,0592).

Ramipriili

Vaikutusmekanismi

Aihiolääke

ramipriilin

aktiivinen

metaboliitti,

ramiprilaatti,

estää

angiotensiiniä

konvertoivaa

entsyymiä

(dipeptidyylikarboksipeptidaasi

-entsyymiä

kininaasi

II:ta).

Plasmassa

kudoksissa

tämä

entsyymi

katalysoi angiotensiini I:n konversiota aktiiviseksi verisuonia supistavaksi aineeksi, angiotensiini II:ksi sekä

aktiivisen verisuonia laajentavan aineen, bradykiniinin, hajoamista. Vähentynyt angiotensiini II:n muodostus ja

bradykiniinin hajoamisen esto johtavat verisuonten laajentumiseen.

Koska angiotensiini II myös stimuloi aldosteronin vapautumista, ramiprilaatti vähentää aldosteronin eritystä.

Keskimääräinen vaste ACE:n estäjä -monoterapiaan oli heikompi mustaihoisilla (afrikkalais-karibialaisilla)

hypertensiopotilailla (yleensä matalareniininen hypertensiopopulaatio) kuin ei- mustaihoisilla potilailla.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Verenpainetta alentavat ominaisuudet:

Ramipriilin

antaminen

vähentää

valtimoiden

ääreisvastusta

huomattavasti.

Munuaisten

plasmavirtaus

glomerulusten suodatusnopeus eivät yleensä muutu merkittävästi. Ramipriilin antaminen hypertensiopotilaille

johtaa verenpaineen laskuun makuulla ja seistessä ilman kompensoivaa sydämen lyöntitiheyden suurenemista.

Useimmilla potilailla kerta-annoksen antihypertensiivinen vaikutus on havaittavissa 1–2 tunnin jälkeen suun

kautta annosta. Kerta-annoksen huippuvaikutus saavutetaan yleensä 3–6 tunnin jälkeen suun kautta annosta.

Kerta-annoksen antihypertensiivinen vaikutus kestää normaalisti 24 tuntia.

Yhtäjaksoisen ramipriilihoidon suurin antihypertensiivinen vaikutus on yleensä nähtävissä 3–4 viikon jälkeen.

Antihypertensiivisen vaikutuksen on osoitettu säilyvän 2 vuoden pitkäaikaisessa hoidossa.

Ramipriilihoidon

yhtäkkinen

keskeyttäminen

aiheuta

nopeaa,

liiallista

verenpaineen

nousua

(rebound-

ilmiötä).

Sydämen vajaatoiminta.

Ramipriili

osoittautunut

tehokkaaksi,

sitä

käytetään

tavanomaisen

diureetti-

valinnaisen

sydänglykosidihoidon lisänä potilaille, joiden vajaatoiminta on luokkaa II-IV New York Heart Associationin

(NYHA) luokittelun mukaan. Lääkkeellä oli edullisia vaikutuksia sydämen hemodynamiikkaan (alentunut

vasemman

oikean

kammion

täyttöpaine,

vähentynyt

kokonaisääreisvastus,

suurentunut

sydämen

minuuttitilavuus ja parantunut sydämen minuutti-indeksi). Lisäksi se vähensi neuroendokriinista aktivaatiota.

Kliininen teho ja turvallisuus

Sydän- ja verisuonitapahtumien ehkäisy / munuaisten suojaaminen:

Ennaltaehkäisevässä lumekontrolloidussa tutkimuksessa (HOPE-tutkimus), johon osallistui yli 9200 potilasta,

ramipriiliä annettiin tavanomaisen hoidon lisänä. Tutkimukseen otettiin potilaita, joilla oli suurentunut sydän- ja

verisuonitautien

vaara

johtuen

joko

aterotromboottisesta

sydän-

verisuonisairaudesta

(aikaisempi

sepelvaltimotauti, aivohalvaus tai perifeerinen valtimotauti) tai diabeteksestä, johon liittyi vähintään yksi muu

vaaratekijä (todettu mikroalbuminuria, kohonnut verenpaine, kohonnut kokonaiskolesterolitaso, matala HDL-

kolesterolitaso tai tupakointi).

Tutkimus osoitti, että ramipriili vähensi tilastollisesti merkitsevästi sydäninfarktien, kardiovaskulaarikuolemien

ja aivohalvausten esiintymistä sekä yksittäisinä primaarisina päätetapahtumina, että yhdistetysti arvioituna.

Taulukko 8: HOPE-tutkimus: Tärkeimmät tulokset

Ramipriili

Lumelääke

suhteellinen riski

(95 % luottamusväli)

p-arvo

Kaikki potilaat

n=4,645

N=4,652

Ensisijaiset yhdistetyt tapahtumat

14,0

17,8

0,78 (0,70-0,86)

<0,00

1

Sydäninfarkti

9,9

12,3

0,80 (0,70-0,90)

<0,001

Kardiovaskulaarikuolema

6,1

8,1

0,74 (0,64-0,87)

<0,001

Aivohalvaus

3,4

4,9

0,68 (0,56-0,84)

<0,001

Toissijaiset päätetapahtumat

Kuolema mistä tahansa syystä

10,4

12,2

0,84 (0,75-0,95)

0,005

Revaskularisaatio tarpeen

16,0

18,3

0,85 (0,77-0,94)

0,002

Sairaalahoito epästabiilin

angiinan vuoksi

12,1

12,3

0,98 (0,87-1,10)

NS

Sairaalahoito sydämen

vajaatoiminnan vuoksi

3,2

3,5

0,88 (0,70-1,10)

0,25

Diabetekseen liityvät

komplikaatiot

6,4

7,6

0,84 (0,72-0,98)

0,03

MICRO-HOPE-tutkimuksessa, joka oli HOPE-tutkimuksen ennalta määrätty alatutkimus, potilaiden aiempaan

lääkitykseen lisättiin joko ramipriili 10 mg tai plasebo ja tutkittiin lisälääkityksen vaikutusta 3 577 potilaaseen,

jotka

olivat vähintään 55-vuotiaita (ei yläikärajaa), ja joista suurimmalla osalla oli tyypin 2 diabetes (ja

vähintään yksi muu kardiovaskulaarinen riskitekijä). Potilaiden verenpaine oli normaali tai kohonnut.

Ensisijainen analyysi osoitti, että 117:lle (6,5 %) ramipriilia saaneelle ja 149:lle (8,4 %) lumelääkettä saaneelle

osallistujalle

kehittyi

selkeä

munuaissairaus,

mikä

vastaa

suhteellista

riskin

vähenemää;

95 %

luottamusväli [3–40], p = 0,027.

REIN-tutkimuksessa,

joka

monikeskuksinen,

satunnaistettu,

kaksoissokkoutettu,

lumekontrolloitu

rinnakkaisryhmätutkimus,

arvioitiin

ramipriilihoidon

vaikutusta

glomerulusten

suodattumisnopeuden

(GFR)

heikkenemiseen 352:lla normo- tai hypertensiivisellä potilaalla (ikäjakauma 18–70 vuotta) joilla oli kroonisen ei-

diabeettisen munuaissairauden aiheuttama lievä (valkuaisen eritys virtsaan keskimäärin >1 ja <3 g/vrk) tai

vaikea (valkuaisen eritys virtsaan >3 g/vrk) proteinuria. Molemmat alaryhmät analysoitiin suunnitellusti.

Pääanalyysi vaikeinta proteinuriaa sairastavien potilaiden ryhmästä (tutkimuksen tämä ryhmä keskeytettiin

ennenaikaisesti ramipriiliryhmän saaman selvän hyödyn vuoksi) osoitti, että keskimääräinen glomerulusten

suodattumisnopeuden (GFR) heikkeneminen/kk oli pienempi ramipriiliryhmässä kuin lumeryhmässä; -0,54

(0,66) vs. -0,88 (1,03) ml/min/kk, p = 0,038. Ryhmien välinen ero oli siten 0,34 [0,03–0,65]/kk ja noin 4

ml/min/vuosi; 23,1 % ramipriiliryhmän potilaista toteutui yhdistetty sekundaarinen päätetapahtuma, joka oli

seerumin kreatiniinipitoisuuden perustason kaksinkertaistuminen ja/tai loppuvaiheen munuaissairaus (ESRD)

(vaatii dialyysihoitoa tai munuaissiirrännäistä) vs. 45,5 % lumelääkeryhmän potilaista (p = 0,02).

Sekundaaripreventio sydäninfarktin jälkeen:

AIRE-tutkimukseen

osallistui

2000

potilasta,

joilla

ohimeneviä

jatkuvia

kliinisiä

sydämen

vajaatoiminnan

oireita

dokumentoidun

sydäninfarktin

jälkeen.

Ramipriilihoito

aloitettiin

3–10

vuorokautta

akuutin sydäninfarktin jälkeen. Tutkimus osoitti keskimäärin 15 kuukauden seurannan jälkeen kuolleisuuden

olevan

16,9

% ramipriilihoitoa saavilla potilailla ja 22,6 % lumelääkettä saavilla potilailla. Absoluuttinen

kuolleisuuden vähenemä oli siten 5,7 % ja suhteellinen vähenemä 27 % (95 % luottamusväli [11–40 %]).

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto:

Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET [ONgoing Telmisartan

Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D [The Veterans Affairs

Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja angiotensiini II -reseptorin salpaajan samanaikaista

käyttöä.

ONTARGET-tutkimuksessa potilailla oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia sairauksia

tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D -tutkimuksessa potilailla

oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.

Nämä

tutkimukset

eivät

osoittaneet

merkittävää

suotuisaa

vaikutusta

renaalisiin

kardiovaskulaarisiin

lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion ja/tai hypotension riskin

havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös muihin ACE:n estäjiin ja

angiotensiini II -reseptorin salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset farmakodynaamiset ominaisuudet.

ACE:n estäjiä ja angiotensiini II -reseptorin salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti potilaille, joilla on

diabeettinen nefropatia.

ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints,) -

tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon, jossa käytetään ACE:n

estäjää tai angiotensiini II -reseptorin salpaajaa potilaille, joilla on sekä tyypin 2 diabetes että krooninen

munuaissairaus, kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin haittavaikutusten

lisääntyneen riskin vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat lukumääräisesti yleisempiä

aliskireeniryhmässä

kuin

lumelääkeryhmässä

haittavaikutuksia

sekä

vakavia

haittavaikutuksia

(hyperkalemia,

hypotensio

munuaisten

vajaatoiminta)

raportoitiin

useammin

aliskireeniryhmässä

kuin

lumelääkeryhmässä.

5.2

Farmakokinetiikka

Asetyylisalisyylihappo

Asetyylisalisyylihappo

metaboloituu

pääasialliseksi

aktiiviseksi

metaboliitikseen,

salisyylihapoksi,

ennen

imeytymistä, imeytymisen aikana ja imeytymisen jälkeen. Metaboliitit eliminoituvat etupäässä munuaisten

kautta. Asetyylisalisyylihapon päämetaboliitteja ovat salisyylihapon lisäksi salisyylihapon glysiinikonjugaatti

(salisyluurihappo),

salisyylihapon

glukuronidieetteri

glukuronidiesteri

(salisyylifenoliglukuronidi

salisyyliasyyliglukuronidi)

sekä

salisyylihaposta

hapettumalla

muodostuva

gentisiinihappo

glysiinikonjugaatti.

Asetyylisalisyylihapon

imeytyminen

suun

kautta

annon

jälkeen

täydellistä

ja nopeaa, lääkemuodosta

riippuen. Asetyylisalisyylihapon asetyyliryhmän lohkeaminen tapahtuu osin jo maha-suolikanavan limakalvon

läpäisyn yhteydessä. Huippupitoisuus saavutetaan 10–20 minuutin jälkeen (asetyylisalisyylihappo) tai 0,3–2

tunnin jälkeen (kokonaissalisylaatti).

Ruoalla

vaikutusta

lääkkeen

kokonaisvaikuttavuuteen,

mutta

se viivästyttää asetyylisalisyylihapon

huippupitoisuutta (tmax) 1,1 tunnilla ja vähentää Cmax-arvoa suunnilleen 42 %.

Salisyylihapon eliminaatiovaiheen kinetiikka riippuu huomattavasti annoksesta, koska elimistön kapasiteetti

metaboloida salisyylihappoa on rajallinen (eliminaation puoliintumisaika vaihtelee 2 ja 30 tunnin välillä).

Asetyylisalisyylihapon eliminaation puoliintumisaika on vain muutama minuutti. Salisyylihapon eliminaation

puoliintumisaika on 2 tuntia 0,5 g:n asetyylisalisyylihappoannoksen antamisen jälkeen, 4 tuntia 1 g:n antamisen

jälkeen ja 20 tuntia 5 g:n kerta-annoksen jälkeen.

Sitoutuminen plasman proteiineihin ihmisillä riippuu pitoisuudesta; raportoidut arvot ovat vaihdelleet 49 %:sta

yli 70 %:iin (asetyylisalisyylihappo) ja 66 %:sta 98 %:iin (salisyylihappo). Salisyylihappo on mitattavissa

likvorissa ja nivelnesteessä asetyylisalisyylihapon antamisen jälkeen. Salisyylihappo läpäisee istukan, ja sitä

kulkeutuu rintamaitoon.

Atorvastatiini

Imeytyminen:

Atorvastatiini imeytyy nopeasti suun kautta annon jälkeen; huippupitoisuus plasmassa (Cmax) saavutetaan 1–

tunnissa.

Imeytyvä

määrä

kasvaa

suhteessa

atorvastatiiniannokseen.

Kalvopäällysteisten

atorvastatiinitablettien

biologinen

hyötyosuus

95–99

oraaliliuokseen

verrattuna.

Atorvastatiinin

absoluuttinen biologinen hyötyosuus on noin 12 %, ja HMG-CoA-reduktaasin eston systeeminen hyötyosuus

noin 30 %. Pienen systeemisen hyötyosuuden uskotaan johtuvan esisysteemisestä puhdistumasta maha-

suolikanavan limakalvossa ja/tai ensikierron metaboliasta maksassa.

Ruoalla ei ole vaikutusta lääkkeen kokonaisaltistukseen, mutta se viivästyttää atorvastatiinin huippupitoisuutta

(tmax) 1,7 tunnilla ja vähentää Cmax-arvoa suunnilleen 47 %.

Jakautuminen:

Atorvastatiinin keskimääräinen jakautumistilavuus on noin 381 l. Atorvastatiinista ≥ 98 % sitoutuu plasman

proteiineihin.

Biotransformaatio:

Atorvastatiini metaboloituu sytokromi P450 3A4:n vaikutuksesta orto- ja parahydroksyloiduiksi johdannaisiksi

sekä

erilaisiksi

beeta-hapettumistuotteiksi.

Muista

metaboliareiteistä

riippumatta

nämä

yhdisteet

metaboloituvat

edelleen

glukuronidoitumalla.

Orto-

parahydrolysoitujen

metaboliittien

HMG-CoA-

reduktaasia

estävä

vaikutus

vitro

yhtä

suuri

kuin

atorvastatiinilla.

Noin

verenkierrossa

havaittavasta HMG-CoA-reduktaasin estovaikutuksesta johtuu aktiivisista metaboliiteista.

Eliminaatio:

Atorvastatiini eliminoituu pääasiassa sappeen maksassa ja/tai maksan ulkopuolella tapahtuvan metabolian

jälkeen.

Atorvastatiini

kuitenkaan

vaikuta

läpikäyvän

enterohepaattista

uudelleenkiertoa.

Ihmisellä

atorvastatiinin

keskimääräinen

eliminaation

puoliintumisaika

plasmasta

noin

tuntia.

Aktiivisten

metaboliittien ansiosta HMG-CoA-reduktaasin estovaikutuksen puoliintumisaika on noin 20 - 30 tuntia.

Erityisryhmät:

Iäkkäät potilaat: Atorvastatiinin ja sen aktiivisten metaboliittien pitoisuudet plasmassa ovat suurempia iäkkäillä

henkilöillä

kuin

nuorilla

aikuisilla.

Lipidivaikutukset

olivat

sijaan

samankaltaisia

kuin

nuoremmissa

potilaspopulaatioissa.

Pediatriset potilaat: 8 viikkoa kestäneessä, avoimessa tutkimuksessa oli mukana 6-17 -vuotiaita pediatrisia

potilaita, joiden puberteettikehityksen aste oli Tannerin luokituksen mukaan I (n = 15) tai vähintään II (n = 24).

Potilailla oli heterotsygoottinen familiaalinen hyperkolesterolemia ja LDL-kolesterolipitoisuus lähtötilanteessa ≥

mmol/l.

Tannerin

luokituksen

mukaiset

potilaat

saivat

joko

5 mg tai 10 mg atorvastatiinia kerran

vuorokaudessa pureskeltavana tablettina kun taas Tannerin luokituksen ≥ II mukaiset potilaat saivat joko 10

atorvastatiinia

kerran

vuorokaudessa

kalvopäällysteisenä

tablettina.

Atorvastatiinin

populaatiofarmakokineettisessä

mallissa

paino

ainoa

merkitsevä

kovariaatti.

Suun

kautta

annetun

atorvastatiinin

näennäinen

puhdistuma

allometrisesti

painoon

suhteutettuna

vaikutti

pediatrisilla

potilailla

samanlaiselta

kuin

aikuisilla.

LDL-kolesteroli-

kokonaiskolesterolipitoisuuksien

havaittiin

pienenevän

yhdenmukaisesti kaikilla atorvastatiini- ja o-hydroksiatorvastatiinialtistuksilla.

Sukupuoli: Atorvastatiinin ja sen aktiivisten metaboliittien pitoisuudet eroavat naisten ja miesten välillä (naisilla

Cmax-arvo on noin 20 % suurempi ja AUC-arvo noin 10 % pienempi). Näillä eroilla ei kuitenkaan ollut

kliinistä merkitystä; ne eivät johtaneet kliinisesti merkittävään eroon lipidivaikutuksissa sukupuolten välillä.

Munuaisten

vajaatoiminta:

Munuaissairaus

vaikuta

atorvastatiinin

aktiivisten

metaboliittien

pitoisuuksiin tai lipidivaikutuksiin.

Maksan

vajaatoiminta:

Atorvastatiinin

aktiivisten

metaboliittien

pitoisuudet

plasmassa

ovat

huomattavasti suuremmat (noin 16 kertaa suurempi Cmax ja noin 11 kertaa suurempi AUC) potilailla, joilla on

krooninen alkoholiperäinen maksasairaus (Child-Pugh-luokka B).

SLCO1B1

polymorfismi:

OATP1B1-sisäänkuljettajaproteiini

osallistuu

kaikkien

HMG-CoA-

reduktaasinestäjien,

myös

atorvastatiinin,

soluunottoon

hepatosyytteihin.

Potilailla,

joilla

SLCO1B1

polymorfismi, on suurentunut atorvastatiinialtistuksen riski, mikä voi johtaa suurentuneeseen rabdomyolyysin

riskiin (ks. kohta 4.4). Polymorfismi OATP1B1:tä koodaavassa geenissä (SLCO1B1 c.521CC) liittyy 2,4-

kertaiseen atorvastatiinialtistukseen (AUC) verrattuna henkilöihin, joilla ei ole tätä genotyypin muunnosta

(c.521TT). Geneettisistä syistä heikentynyt atorvastatiinin soluunotto maksassa on myös mahdollista näillä

potilailla. Mahdollisia tehoon liittyviä seurauksia ei tiedetä.

Ramipriili

Imeytyminen:

Ramipriili

imeytyy

suun

kautta

annon

jälkeen

nopeasti

maha-suolikanavasta;

huippupitoisuus

plasmassa

saavutetaan tunnin kuluessa. Virtsaan erittymisen perusteella imeytyvä osuus on vähintään 56 %, eikä maha-

suolikanavassa

oleva

ruoka

pienennä

sitä

merkittävästi.

Aktiivisen

metaboliitin,

ramiprilaatin,

biologinen

hyötyosuus on 45 % suun kautta annetun 2,5 mg:n tai 5 mg:n ramipriiliannoksen jälkeen.

Kerta-annoksen ottamisen jälkeen ruoka vähentää pitoisuus-aikakuvaajan alle jäänyttä pinta-alaa (AUC) 26

%:lla ja viivästyttää ramipriilin Tmax-arvon saavuttamista 1,2 tunnilla ja vähentää huippupitoisuutta (Cmax-

arvo)

keskimäärin

Ruoan

vaikutusta

rampiriilin

AUC-

Cmax-arvoihin

pidetä

kliinisesti

merkityksellisenä.

Ramipriilin

ainoan aktiivisen metaboliitin, ramiprilaatin, huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2–4 tuntia

ramipriilin

ottamisesta.

Ramiprilaatin

vakaan

tilaan

pitoisuus

plasmassa

saavutetaan

noin

neljäntenä

hoitopäivänä, kun ramipriilia annetaan kerran vuorokaudessa tavanomaisina annoksina.

Jakautuminen:

Ramipriilista sitoutuu seerumin proteiineihin noin 73 % ja ramiprilaatista noin 56 %.

Metabolia:

Ramipriili

metaboloituu

lähes

kokonaan

ramiprilaatiksi

sekä

ramipriilin

ramiprilaatin

diketopiperatsiiniesteriksi, diketopiperatsiinihapoksi ja glukuronideiksi.

Eliminaatio:

Metaboliitit erittyvät pääasiassa munuaisten kautta.

Ramiprilaatin

pitoisuus

plasmassa

pienenee

monivaiheisesti.

Ramiprilaatin

ominaisuuksista,

kuten

saturoituvasta

sitoutumisesta

ACE:hen

hitaasta

entsyymistä

irtautumisesta

johtuu,

että

ramiprilaatin

terminaalinen eliminaatiovaihe (jolloin pitoisuus plasmassa on hyvin pieni) on hidas.

Useiden kerran vuorokaudessa annettujen ramipriiliannosten jälkeen ramiprilaatin efektiivinen puoliintumisaika

oli 13–17 tuntia 5–10 mg:n annoksilla ja tätä pidempi pienemmillä, 1,25–2,5 mg:n annoksilla. Tämä ero liittyy

entsyymin saturoituvaan kapasiteettiin sitoa ramiprilaattia.

Suun kautta annetun kerta-annoksen jälkeen ramipriilin ja sen metaboliitin pitoisuudet rintamaidossa eivät

olleet havaittavia. Toistuvien annosten vaikutusta ei kuitenkaan tunneta.

Munuaisten

vajaatoimintaa

sairastavat

potilaat

(ks.

kohta

4.2).

Munuaisten

vajaatoimintaa

sairastavilla

potilailla

ramiprilaatin

erittyminen

munuaisten

kautta

vähenee.

Munuaispuhdistuma

verrannollinen

kreatiniinipuhdistumaan. Tällöin plasman ramiprilaattipitoisuudet suurenevat, ja ne pienenevät hitaammin kuin

henkilöillä, joiden munuaistoiminta on normaali.

Maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat (ks. kohta 4.2). Maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla

ramipriilin metaboloituminen ramiprilaatiksi oli hitaampaa maksan esteraasien heikentyneen aktiviteetin vuoksi.

Plasman ramipriilipitoisuudet olivat tavallista suurempia näillä potilailla. Ramiprilaatin huippupitoisuudet näillä

potilailla eivät kuitenkaan eronneet niiden potilaiden pitoisuuksista, joiden maksan toiminta oli normaalia.

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Aktiivisten aineiden yhdistelmiä ei ole tutkittu ei-kliinisissä turvallisuustutkimuksissa.

Asetyylisalisyylihappo

Asetyylisalisyylihapon prekliininen turvallisuusprofiili on hyvin dokumentoitu. Eläintutkimuksissa salisylaattien

ei ole osoitettu aiheuttavan elinvaurioita lukuun ottamatta munuaisvaurioita suurilla annoksilla.

Asetyylisalisyylihappoa on tutkittu laajasti in vitro ja in vivo mahdollisten mutageenisten vaikutusten varalta.

Mitkään tuloksista eivät viittaa mutageenisten vaikutusten mahdollisuuteen. Sama koskee tutkimuksia, joissa

on arvioitu mahdollisia karsinogeenisia vaikutuksia.

Eläintutkimuksissa

salisylaattien

teratogeenisia

vaikutuksia

raportoitu

usealla

lajilla.

Implantaation

heikentymistä, alkio- ja sikiötoksisia vaikutuksia sekä oppimiskyvyn heikentymistä prenataalisesti altistuneilla

poikasilla on kuvailtu.

Atorvastatiini

Atorvastatiinin mutageeninen ja klastogeeninen potentiaali oli negatiivinen neljän in vitro -tutkimuksen ja yhden

in vivo -tutkimuksen koesarjassa. Atorvastatiini ei ollut karsinogeeninen rotilla, mutta hiirillä suuret annokset

(jotka nostivat AUC0-24h-arvon 6–11 kertaa suuremmaksi kuin ihmisillä suurimmalla suositellulla annoksella

saatu arvo) aiheuttivat maksasoluadenoomia uroksilla ja maksasolukarsinoomia naarailla.

Kokeellisissa eläintutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, HMG-CoA-reduktaasin estäjät saattavat vaikuttaa

alkion tai sikiön kehitykseen. Rotilla, kaneilla ja koirilla atorvastatiini ei vaikuttanut hedelmällisyyteen eikä se

ollut

teratogeeninen.

Emolle myrkyllisillä annoksilla havaittiin kuitenkin sikiötoksisuutta rotilla ja kaneilla.

Rotanpoikasten

kehitys

viivästyi

syntymänjälkeinen

kuolleisuus

lisääntyi,

emot

altistuivat suurille

atorvastatiiniannoksille. Istukan läpäisystä on näyttöä rotilla. Rotilla atorvastatiinin pitoisuudet plasmassa ovat

samaa luokkaa kuin niiden pitoisuudet maidossa. Ei tiedetä, erittyykö atorvastatiinia tai sen metaboliitteja

ihmisen rintamaitoon.

Ramipriili

Suun kautta annetun ramipriilin ei ole todettu aiheuttavan akuuttia toksisuutta jyrsijöillä ja koirilla. Pitkäaikaista

suun kautta antoa on tutkittu rotilla, koirilla ja apinoilla. Näillä kolmella lajilla havaittiin muutoksia plasman

elektrolyyteissä ja verenkuvassa.

Ramipriilin

farmakodynaamisen

aktiivisuuden

osoituksena

rottien

koirien

jukstaglomerulaariset

elimet

kasvoivat merkittävästi päivittäisellä annoksella 250 mg/kg/vrk. Rotat sietivät 2 mg/kg:n vuorokausiannoksia

ilman haitallisia vaikutuksia, koirat 2,5 mg/kg:n ja apinat 8 mg/kg:n. Nuorilla rotilla, joille annettiin kerta-annos

ramipriilia, havaittiin parantumaton munuaisvaurio.

Lisääntymistoksisuustutkimuksissa rotalla, kanilla ja apinalla ei ilmennyt teratogeenisia ominaisuuksia. Uros- ja

naarasrottien hedelmällisyys ei myöskään heikentynyt. Ramipriilin antaminen naarasrotille sikiökaudella ja

imetyksen

aikana aiheutti parantumattoman munuaisvaurion (munuaisaltaan laajentuman) poikasille ≥ 50

mg/kg:n vuorokausiannoksilla.

Laajoissa mutageenisuuskokeissa, joissa on käytetty useaa testimenetelmää, ei ole saatu viitteitä siitä, että

ramipriililla

olisi

mutageenisia

genotoksisia

ominaisuuksia.

Hiirille

rotille

tehdyissä

pitkäaikaisissa

karsinogeenisyystutkimuksissa ei todettu karsinogeenista vaikutusta.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1.

Luettelo apuaineista

Ydin

Mikrokiteinen selluloosa

Talkki

Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)

Laktoosimonohydraatti

Esigelatinoitu tärkkelys (maissi)

Kalsiumkarbonaatti

Hydroksipropyyliselluloosa

Polysorbaatti 80

Krospovidoni (tyyppi A)

Vedetön kolloidinen piioksidi

Magnesiumstearaatti

Hypromelloosi

Natriumstearyylifumaraatti

Kalvopäällyste

Polyvinyylialkoholi

Titaanidioksidi (E171)

Talkki

Lesitiini (soija)

Ksantaanikumi

Hypromelloosi

Trietyylisitraatti

Povidoni

Keltainen rautaoksidi (E172)

Punainen rautaoksidi (E172)

Kapselin kuori:

Gelatiini

Titaanidioksidi

Keltainen rautaoksidi (E172)

Punainen rautaoksidi (E172)

Sellakka

Musta rautaoksidi

Ydin

Mikrokiteinen selluloosa

Talkki

Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)

Laktoosimonohydraatti

Esigelatinoitu tärkkelys (maissi)

Kalsiumkarbonaatti

Hydroksipropyyliselluloosa

Polysorbaatti 80

Krospovidoni (tyyppi A)

Vedetön kolloidinen piioksidi

Magnesiumstearaatti

Hypromelloosi

Natriumstearyylifumaraatti

Kalvopäällyste

Polyvinyylialkoholi

Titaanidioksidi (E171)

Talkki

Lesitiini (soija)

Ksantaanikumi

Hypromelloosi

Trietyylisitraatti

Povidoni

Keltainen rautaoksidi (E172)

Punainen rautaoksidi (E172)

Kapselin kuori:

Gelatiini

Titaanidioksidi

Keltainen rautaoksidi (E172)

Punainen rautaoksidi (E172)

Sellakka

Musta rautaoksidi

Ydin

Mikrokiteinen selluloosa

Talkki

Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)

Laktoosimonohydraatti

Esigelatinoitu tärkkelys (maissi)

Kalsiumkarbonaatti

Hydroksipropyyliselluloosa

Polysorbaatti 80

Krospovidoni (tyyppi A)

Vedetön kolloidinen piioksidi

Magnesiumstearaatti

Hypromelloosi

Natriumstearyylifumaraatti

Kalvopäällyste

Polyvinyylialkoholi

Titaanidioksidi (E171)

Talkki

Lesitiini (soija)

Ksantaanikumi

Hypromelloosi

Trietyylisitraatti

Povidoni

Keltainen rautaoksidi (E172)

Punainen rautaoksidi (E172)

Kapselin kuori:

Gelatiini

Titaanidioksidi

Sellakka

Musta rautaoksidi

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

Kaksi vuotta

6.4

Säilytyksen erityisvaatimukset

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoko

Läpipainopakkaus (OPA/alumiini/PVC//alumiini: 7, 14, 28, 56, 84 tai 98 kovaa kapselia rasiassa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJAN NIMI

Ferrer Internacional, S.A.

Gran Vía Carlos III, 94

8028 Barcelona (Espanja)

ESPANJA

8.

MYYNTILUVAN NUMERO(T)

34032

34031

34030

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

07.04.2017

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot