Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle
Trexan 2,5 mg ja 10 mg tabletit
metotreksaatti
Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat tämän lääkkeen käyttämisen, sillä
se sisältää sinulle tärkeitä tietoja.
Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.
Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan puoleen.
Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä pidä antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa
haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.
Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai
sairaanhoitajalle. Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu
tässä pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.
Tässä pakkausselosteessa kerrotaan
Mitä Trexan on ja mihin sitä käytetään
Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Trexan-tabletteja
Miten Trexan-tabletteja otetaan
Mahdolliset haittavaikutukset
Trexan-tablettien säilyttäminen
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
1.
Mitä Trexan on ja mihin sitä käytetään
Trexan-tablettien vaikuttava aine metotreksaatti on aine, jolla on seuraavia ominaisuuksia:
se häiritsee tiettyjen nopeasti lisääntyvien solujen kasvua elimistössä ja hidastaa siten
syöpäkasvainten kasvua
se vähentää immuunijärjestelmän (elimistön oman puolustusmekanismin) toimintaa
sillä on tulehdusta ehkäisevä tai lievittävä vaikutus.
Metotreksaattia käytetään seuraavien sairauksien hoitoon:
aktiivinen nivelreuma aikuisilla
vaikea, itsepintainen ja vammauttava psoriaasi, johon muut hoitomuodot, kuten valohoito, PUVA-
hoito ja retinoidit eivät tehoa riittävän hyvin
vaikea nivelpsoriaasi aikuisilla
ylläpitohoito akuutissa lymfoblastileukemiassa.
Lääkäri kertoo, mitä hyötyä Trexan-hoidosta voi olla sinulle.
Metotreksaattia, jota Trexan sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä
pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta tai
muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.
2.
Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Trexan-tabletteja
Älä ota Trexan-tabletteja:
jos olet allerginen metotreksaatille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6)
jos imetät, ja myös jos käyttöaihe on onkologiaan liittymätön (hoitoa annetaan muuhun kuin
syöpätautiin) ja olet raskaana (ks. kohta ”Raskaus, imetys ja hedelmällisyys”)
jos sinulla on vaikea maksa- tai munuaissairaus (lääkäri määrittää sairautesi vaikeusasteen)
jos sinulla on tai on ollut luuydinsairaus tai vakava veritauti
jos sinulla on vaikea akuutti tai krooninen infektio tai immuunipuutosoireyhtymä
jos sinulla on suussa limakalvotulehdus tai haavaumia
jos sinulla on mahalaukussa tai suolistossa haavaumia
jos sairastat alkoholismia
jos olet saanut äskettäin eläviä taudinaiheuttajia sisältävän rokotteen tai saat sellaisen piakkoin.
Varoitukset ja varotoimet
Tärkeä varoitus Trexan-valmisteen (metotreksaatti) annoksesta
Ota Trexan-valmistetta vain kerran viikossa nivelreuman, psoriaasin tai nivelpsoriaasin hoitoon.
Liian suuri annos Trexan-valmistetta (metotreksaatti) voi johtaa kuolemaan. Lue tämän
pakkausselosteen kohta 3 hyvin huolellisesti. Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä,
käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen ennen kuin otat tätä lääkettä.
Keskustele lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan kanssa ennen kuin otat Trexan-tabletteja
jos sinulla on joskus aiemmin ollut maksa- tai munuaissairaus
jos sinulla on jokin ei aktiivinen krooninen infektio (esim. tuberkuloosi, hepatiitti B tai C, vyöruusu
[herpes zoster]), koska se saattaa pahentua
jos yleinen terveydentilasi on huono
jos sinulla on ongelmia keuhkojen toiminnassa
jos sinulla on epänormaalia nesteen kertymistä vatsaan (askites) tai keuhkojen ympärille
(pleuraeffuusio)
jos sinulla on insuliinihoitoinen diabetes
jos elimistösi on kuivunut tai jos sinulla on jokin elimistöä kuivattava sairaus (oksentelu, ripuli,
ummetus, suun limakalvotulehdus).
Akuutista verenvuodosta keuhkoista on raportoitu metotreksaattia käytettäessä niillä potilailla, joilla on
taustalla reumatologinen sairaus. Jos sinulla on oireina veren sylkemistä tai yskimistä, ota yhteyttä
lääkäriisi välittömästi.
Trexan-hoito voi aiheuttaa haittavaikutuksena ripulia, jolloin hoito on keskeytettävä. Jos sinulla ilmenee
ripulia, ota yhteyttä lääkäriin.
Metotreksaatti vaikuttaa ohimenevästi siemennesteen ja munasolujen tuotantoon. Metotreksaatti voi
aiheuttaa keskenmenon tai vaikeita synnynnäisiä vikoja. Jos sinulle on määrä antaa metotreksaattia,
sinun ja kumppanisi on vältettävä raskaaksi tulemista, kun saat metotreksaattia ja vähintään kuusi
kuukautta hoidon jälkeen. Ks. myös kohta Raskaus, imetys ja hedelmällisyys.
Sädehoito Trexan-hoidon aikana voi suurentaa pehmytkudos- tai luukuolion riskiä. Mahdolliset
sädehoidon jälkeiset iho-oireet (säteilyihottuma) tai auringonpolttamat voivat uusiutua
metotreksaattihoidon jälkeen (recall-ilmiö). Altistuminen ultraviolettisäteilylle metotreksaattihoidon
aikana voi pahentaa psoriaasi-ihottumaa.
Imusolmukkeet voivat suurentua (lymfooma) pieniannoksisen metotreksaattihoidon aikana. Jos näin
käy, hoito on lopetettava.
Jos huomaat tai kumppanisi tai sinua hoitava henkilö huomaa uusia tai pahentuneita neurologisia oireita,
kuten yleistä lihasheikkoutta, näköhäiriöitä tai ajattelussa, muistissa tai orientoitumisessa tapahtuvia
muutoksia, jotka aiheuttavat sekavuutta ja persoonallisuuden muutoksia, ota välittömästi yhteyttä
lääkäriin, koska nämä voivat olla oireita erittäin harvinaisesta ja vakavasta aivotulehduksesta nimeltä
progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia (PML).
Metotreksaattihoitoa saavilla syöpäpotilailla on ilmoitettu tiettyjä muita aivosairauksia
(enkefalopatia/leukoenkefalopatia). Näitä haittavaikutuksia voi mahdollisesti ilmetä muidenkin
sairauksien hoidon yhteydessä.
Suositellut seurantatutkimukset ja varotoimenpiteet
Vakavia haittavaikutuksia voi ilmetä, vaikka hoidossa käytetty metotreksaattiannos olisi pieni. Jotta ne
havaittaisiin ajoissa, lääkärisi on tehtävä seurantatutkimuksia ja laboratoriokokeita.
Ennen hoidon aloittamista:
Ennen hoidon aloittamista sinulle tehdään verikokeita, joilla selvitetään, onko verisoluja riittävästi.
Verikokeilla tutkitaan myös maksan toimintaa sekä se, onko sinulla maksatulehdus (hepatiitti). Lisäksi
selvitetään seerumin albumiinin (veressä olevan proteiinin) pitoisuus ja tutkitaan mahdollisen
maksatulehduksen tilanne ja munuaisten toimintaa. Lääkäri voi päättää tehdä myös muita maksakokeita,
joista osa voi olla maksan kuvantamistutkimuksia ja osa voi edellyttää pienten kudosnäytteiden ottamista
maksasta tarkempia tutkimuksia varten. Lääkäri voi myös tutkia, onko sinulla tuberkuloosi, ja sinulta
voidaan ottaa rintakehän röntgenkuva tai sinulle voidaan tehdä keuhkojen toimintakoe.
Hoidon aikana:
Lääkäri voi tehdä sinulle seuraavia tutkimuksia:
suuontelon ja nielun tutkiminen mahdollisten limakalvomuutosten, kuten tulehduksen tai haavaumien,
varalta
verikokeet/verenkuva, joista käy ilmi verisolujen määrä ja seerumin metotreksaattipitoisuus
verikoe maksan toiminnan seuraamiseksi
kuvantamistutkimukset maksan tilan seuraamiseksi
pienten kudosnäytteiden ottaminen maksasta tarkempia tutkimuksia varten
verikoe munuaisten toiminnan seuraamiseksi
hengityselinten toiminnan seuranta ja tarvittaessa keuhkojen toimintakoe.
On erittäin tärkeää, että käyt suunnitelluissa tutkimuksissa. Jos minkä tahansa kokeiden tulokset ovat
poikkeavia, lääkäri tekee niiden perusteella muutoksia hoitoosi.
Lapset ja nuoret sekä iäkkäät potilaat
Lääkärin on seurattava metotreksaattihoitoa saavia lapsia, nuoria ja iäkkäitä potilaita tarkoin, jotta
mahdolliset haittavaikutukset voidaan havaita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Ikään liittyvän maksan ja munuaisten toiminnan heikentymisen ja iäkkäiden elimistön pienten
foolihappovarastojen vuoksi käytettävän metotreksaattiannoksen on oltava suhteellisen pieni.
Valmisteen käyttöä alle 3-vuotiaille lapsille ei suositella, koska käytöstä tälle potilasryhmälle ei ole
riittävästi kokemusta.
Muut lääkevalmisteet ja Trexan
Muut samanaikaisesti käytetyt lääkkeet voivat vaikuttaa Trexan-tablettien tehoon ja turvallisuuteen.
Trexan voi myös vaikuttaa muiden lääkkeiden tehoon ja turvallisuuteen.
Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle, jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai saatat
käyttää muita lääkkeitä. Kerro lääkärille, että käytät Trexan-tabletteja, jos sinulle tämän hoidon
jatkuessa määrätään muita lääkkeitä. On erityisen tärkeää, että kerrot lääkärille seuraavien lääkkeiden
otosta:
antibiootit (tiettyjen infektioiden estoon/hoitoon), kuten penisilliinit, sulfonamidit, siprofloksasiini,
kefalotiini, trimetopriimi/sulfametoksatsoli, tetrasykliini ja kloramfenikoli
muut nivelreuman hoidossa käytettävät lääkkeet, kuten leflunomidi, sulfasalatsiini ja atsatiopriini
tietyt kivun ja/tai tulehduksen hoitoon käytettävät lääkkeet, joita nimitetään tulehduskipulääkkeiksi
(esim. ibuprofeeni, diklofenaakki, salisylaatit, kuten asetyylisalisyylihappo, ja pyratsolit, kuten
metamitsoli)
pyrimetamiini (malarian estoon ja hoitoon)
syöpälääkkeet (esim. merkaptopuriini, 5-fluorourasiili, doksorubisiini ja prokarbatsiini)
epilepsialääkkeet (epilepsiakohtausten estoon)
omepratsoli tai pantopratsoli (mahahapon eritystä vähentäviä lääkkeitä)
diureetit (nesteenpoistolääkkeitä)
verensokeripitoisuutta pienentävät lääkkeet, kuten metformiini
kolestyramiini (sappihappoa sitova lääke, jota voidaan käyttää esim. kolesterolipitoisuuden
pienentämiseen)
siklosporiini (immuunivastetta vaimentava tai estävä lääke)
retinoidit (psoriaasin ja muiden ihosairauksien hoitoon käytettäviä lääkkeitä)
suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet
barbituraatit (unilääkkeet)
rauhoitteet (sedatiivit)
typpioksidi (nukutukseen)
probenesidi (kihtilääke)
teofylliini (hengitystiesairauksien hoitoon käytettävä lääke)
foolihappoa sisältävät vitamiini- tai muut valmisteet
eläviä taudinaiheuttajia sisältävät rokotteet.
Trexan ruuan, juoman ja alkoholin kanssa
Vältä alkoholin käyttöä sekä kahvin, kofeiinia sisältävien virvoitusjuomien ja mustan teen runsasta
käyttöä Trexan-hoidon aikana.
Raskaus, imetys ja hedelmällisyys
Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy
lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.
Raskaus
Älä käytä Trexan-tabletteja, jos olet raskaana, paitsi jos lääkäri on määrännyt niitä syövän hoitoon.
Metotreksaatti voi aiheuttaa synnynnäisiä vikoja, sikiön vahingoittumisen ja keskenmenon. Se on
yhteydessä kallon, kasvojen, sydämen ja verisuonten, aivojen sekä raajojen epämuodostumiin. Siksi on
tärkeää, ettei sitä käytetä raskaana olevien tai raskautta harkitsevien potilaiden hoitoon, ellei sitä käytetä
syöpätautien hoitoon.
Jos potilas on nainen, joka voi tulla raskaaksi, raskauden mahdollisuus on suljettava pois ennen hoidon
aloittamista asianmukaisin menetelmin, kuten raskaustestin avulla, muissa kuin syöpätautien
käyttöaiheissa.
Älä käytä Trexan-valmistetta, jos yrität tulla raskaaksi. Metotreksaattihoitoa saavan potilaan on
vältettävä raskaaksi tulemista hoidon aikana ja vielä kuuden kuukauden ajan hoidon päättymisen
jälkeen. Siksi sinun on varmistettava, että käytät tehokasta ehkäisyä koko tämän jakson ajan (katso
myös kohta Varoitukset ja varotoimet).
Jos tulet raskaaksi hoidon aikana tai epäilet olevasi raskaana, käänny lääkärin puoleen mahdollisimman
pian. Jos tulet raskaaksi hoidon aikana, lääkärin on kerrottava hoitoon liittyvistä lapseen kohdistuvien
haitallisten vaikutusten riskeistä.
Jos haluat tulla raskaaksi, puhu siitä lääkärisi kanssa, joka voi ohjata sinut erikoislääkärille ennen hoidon
suunniteltua aloittamisajankohtaa.
Imetys
Älä imetä hoidon aikana, sillä metotreksaatti kulkeutuu rintamaitoon. Jos metotreksaattihoito on
hoitavan lääkärin arvion mukaan välttämätöntä, imetys täytyy lopettaa.
Miesten hedelmällisyys
Saatavilla oleva näyttö ei viittaa suurentuneeseen epämuodostumien tai keskenmenon riskiin, jos isä
ottaa metotreksaattia alle 30 mg/viikko. Riskiä ei voida kuitenkaan täysin poissulkea eikä tietoja ole
suuremmista metotreksaattiannoksista. Metotreksaatilla voi olla genotoksinen vaikutus. Se tarkoittaa
sitä, että lääke voi aiheuttaa geenimutaatioita. Metotreksaatti voi vaikuttaa sperman tuotantoon, mihin
liittyy synnynnäisten vikojen mahdollisuus.
Miesten pitää välttää lapsen siittämistä tai siemennesteen luovuttamista metotreksaattihoidon aikana ja
vähintään 6 kuukauden ajan hoidon lopettamisen jälkeen. Koska metotreksaattihoito yleisesti
syöpähoidoissa käytetyillä suuremmilla annoksilla voi aiheuttaa hedelmättömyyttä ja perinnöllisiä
muutoksia, miespotilaiden, jotka saavat metotreksaattia yli 30 mg/viikko, kannattaa harkita sperman
talteenottoa ennen hoidon alkua (katso myös kohta Varoitukset ja varotoimet).
Kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen minkään lääkkeen käyttöä.
Ajaminen ja koneiden käyttö
Trexan-hoidon aikana voi esiintyä väsymystä ja huimausta. Älä aja äläkä käytä koneita, jos näitä oireita
ilmenee.
Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä.
On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen vaikutuksia ja
haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste opastukseksesi. Keskustele
lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.
Trexan sisältää laktoosia
Nämä tabletit sisältävät laktoosia. Jos lääkärisi on kertonut, että sinulla on jokin sokeri-intoleranssi,
keskustele lääkärisi kanssa ennen tämän lääkevalmisteen ottamista.
3.
Miten Trexan-tabletteja otetaan
Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut. Tarkista
ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.
Nivelreumaa, psoriaasia tai nivelpsoriaasia sairastavien potilaiden on otettava tabletit vain
kerran viikossa, suun kautta, samana viikonpäivänä.
Älä ota tabletteja tätä useammin, ellei lääkärisi ole määrännyt niin.
Tablettien otto päivittäin voi aiheuttaa vakavia myrkytysoireita ja jopa kuoleman.
Ota tabletit vesilasillisen kera istuvassa tai seisovassa asennossa.
Annostus nivelreumaa, psoriaasia tai vaikeaa nivelpsoriaasia sairastaville
Ota tabletit kerran viikossa, aina samana viikonpäivänä. Annos on tavallisesti 7,5–15 mg kerran
viikossa.
Annostus akuutin lymfoblastileukemian ylläpitohoidossa
Lääkäri laskee annostuksen kehosi pinta-alan mukaan. Lääkäri päättää sinulle sopivan annoksen. Kysy
halutessasi lisätietoja lääkäriltä.
Erityiset potilasryhmät
Lääkäri määrää iäkkäille potilaille ja maksan tai munuaisten vajaatoimintaa sairastaville yleensä
tavanomaista pienemmän annoksen. Ks. myös kohta 2. Älä ota Trexan-tabletteja.
Käyttö lapsille ja nuorille
Lasten ja nuorten akuutin lymfoblastileukemian ylläpitohoidossa lääkäri laskee kullekin potilaalle sopivan
annoksen potilaan kehon pinta-alan mukaan.
Trexan-tablettien turvallinen käsittely
Noudata sytotoksisten lääkkeiden turvallista käsittelyä koskevia ohjeita. Jokaisen metotreksaattia
käsittelevän on pestävä kädet ennen annoksen antamista ja sen jälkeen. Metotreksaattitabletteja
käsiteltäessä on käytettävä kertakäyttöhansikkaita. Raskaana olevien, raskautta suunnittelevien tai
imettävien naisten pitää mahdollisuuksien mukaan välttää metotreksaattitablettien käsittelyä.
Metotreksaatin joutumista iholle tai limakalvolle on vältettävä. Jos metotreksaattia joutuu iholle tai
limakalvolle, se on pestävä välittömästi ja huolellisesti pois saippualla ja vedellä.
Vanhempia, hoitajia ja potilaita on neuvottava säilyttämään metotreksaatti poissa lasten ulottuvilta ja
näkyviltä, mieluiten lukittavassa kaapissa.
Tahaton nieleminen saattaa olla hengenvaarallista lapsille.
Jos otat enemmän Trexan-tabletteja kuin sinun pitäisi
Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina
yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi ja
lisäohjeiden saamiseksi.
Metotreksaatin yliannostus voi aiheuttaa vakavia myrkytysoireita ja myös kuoleman. Oireita voivat olla
lisääntynyt taipumus verenvuotoihin tai mustelmiin, epätavallinen heikkouden tunne, suun haavaumat,
pahoinvointi, oksentelu, mustat tai veriset ulosteet, verinen yskä tai kahvinporoa muistuttavat
oksennukset tai virtsan väheneminen. Ks. myös kohta 4. Mahdolliset haittavaikutukset.
Ota lääkepakkaus mukaan, jos hakeudut lääkäriin tai sairaalaan. Jos olet käyttänyt liikaa
metotreksaattia, sinulle annetaan kalsiumfolinaattia metotreksaatin haittavaikutusten lieventämiseen.
Jos unohdat ottaa Trexan-tabletteja
Jos annoksen tavallisesta ottoajasta on kulunut vähemmän kuin kaksi vuorokautta, ota unohtunut annos
heti kun muistat sen. Jos tavallisesta ottoajasta on kulunut yli kaksi vuorokautta, kysy neuvoa lääkäriltä.
Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi kerta-annoksen.
Varmista ennen lomalle tai matkalle lähtöä, että sinulla on lääkettä tarpeeksi.
Jos lopetat Trexan-tablettien oton
Älä lopeta Trexan-tablettien ottoa, ellei lääkäri kehota sinua tekemään niin. Jos sinun täytyy lopettaa
Trexan-tablettien otto, lääkäri päättää, mikä tapa on sinulle paras.
Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai
sairaanhoitajan puoleen.
4.
Mahdolliset haittavaikutukset
Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.
Haittavaikutusten yleisyyteen ja vaikeusasteeseen vaikuttavat annoksen suuruus ja se, miten usein
lääkettä otetaan. Useimmiten haittavaikutukset paranevat, jos ne havaitaan alkuvaiheessa.
Ota välittömästi yhteys lääkäriin, jos huomaat jonkin seuraavista oireista, koska ne saattavat viitata
vakavaan, mahdollisesti henkeä uhkaavaan haittavaikutukseen, joka vaatii erityishoitoa:
kuiva yskä ja/tai kivulias tai vaivalloinen hengitys tai hengenahdistus, rintakipu tai kuume
veren sylkeminen tai yskiminen*
epätavalliset verenvuodot (myös verioksennus), mustelmat tai nenäverenvuoto
pahoinvointi, oksentelu, vatsavaivat tai vaikea ripuli
haavaumat suussa
mustat tai tervamaiset ulosteet
vakava allerginen reaktio, joka aiheuttaa kuumetta, ihottumaa, turvotusta ja toisinaan liiallista
verenpaineen laskua
äärimmäisen voimakas allerginen reaktio, johon liittyy ihottumaa, joka ilmenee tavallisesti
suuontelon ja silmien ja muiden limakalvojen (kuten sukupuolielinten) rakkuloina tai haavaumina
(Stevens–Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi)
mikä tahansa infektion oire, kuten kuume tai yleisen terveydentilan merkittävä huononeminen, tai
kuume, johon liittyy infektion paikallisoireita, kuten kurkkukipu / nielu- tai suutulehdus tai
virtsaamisvaikeudet – mene tällöin heti lääkäriin. Metotreksaatti voi vähentää valkosolujen
määrää ja siten heikentää elimistön immuunipuolustusta. Valkosolumäärän pieneneminen
(agranulosytoosi) todetaan verikokeella.
ihon keltaisuus (keltatauti)
kipu virtsatessa tai virtsaamisvaikeus
jano ja/tai tiheä virtsaamisen tarve
näön sumeneminen tai heikkeneminen.
Alla lueteltuja haittavaikutuksia esiintyy useimmiten vain potilailla, jotka käyttävät metotreksaattia
suurina annoksina syövän hoitoon. Nämä haittavaikutukset eivät ole yhtä tavallisia eivätkä yhtä vaikeita
annoksilla, joita käytetään psoriaasin tai nivelreuman hoidossa.
Hyvin yleiset (voi esiintyä useammalla kuin 1 käyttäjällä 10:stä)
heikentynyt ruokahalu, pahoinvointi, oksentelu, ruuansulatusvaivat, mahakipu, suutulehdus (suun
ja huulten arkuus)
kohonneet maksaentsyymiarvot.
Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä)
infektiot
verisolujen muodostuksen väheneminen, mihin liittyy valko- ja/tai punasolujen ja/tai verihiutaleiden
määrän vähenemistä (leukosytopenia, anemia, trombosytopenia)
päänsärky, heitehuimaus, epätavallinen väsymys, uneliaisuus
keuhkotulehdus (keuhkokuume), kuiva yskä
ripuli
ihottuma, ihon punoitus, ihon kutina
hiustenlähtö (alopesia).
Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta)
imusolmukkeiden (tai -kudosten) syöpä
diabetes mellitus (sokeritauti)
masennus, sekavuus
kouristuskohtaukset, kiertohuimaus
ruoansulatuskanavan haavaumat ja verenvuoto
nenäverenvuoto
tiiviin sidekudoksen liiallinen muodostuminen johonkin elimeen (fibroosi)
seerumin albumiinipitoisuuden pieneneminen*
verisuonitulehdus, johon liittyy usein ihottumaa (vaskuliitti); ihon pigmentaation lisääntyminen,
haavojen hidas paraneminen, reumakyhmyjen lisääntyminen
rakon haavaumat tai tulehdus, virtsaamishäiriö
maksan vaurioituminen
munuaisten toimintahäiriöt
nivel- tai lihaskivut, luukato eli osteoporoosi
emättimen tulehdus ja haavaumat
vilunväristykset.
Harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1 000:sta)
kuolemaan johtava koko elimistön tulehdus (sepsis), vyöruusu (herpes zoster)
verisairaus, jolle on tyypillistä hyvin suurten punasolujen esiintyminen (megaloblastianemia)
mielialan vaihtelut
heikentynyt liikuntakyky (ilmenee myös vain vartalon vasemmalla tai oikealla puolella)
vaikeat näköhäiriöt
nesteen kertyminen sydänpussiin. Se voi aiheuttaa sydäntamponaation, joka on henkeä uhkaava
tila, jossa sydän ei kykene pumppaamaan verta kunnolla siihen kohdistuvan ulkoisen paineen
takia. Sydänpussiin kertynyt neste täytyy ehkä poistaa lääketieteellisellä toimenpiteellä, jotta
sydämeen kohdistuva paine vähenee.
matala verenpaine, veritulppa
Hengityslihasten täydellinen tai vakava heikkous, hengenahdistus, kurkuntulehdus, astma
haimatulehdus, ientulehdus
maksatulehdus (akuutti hepatiitti)
ihohaitat (akne, ihon pigmenttikato, nokkosihottuma, valoyliherkkyys, eryteema multiforme,
polttava tunne ihottumaläiskissä, ihon haavaumat, verisuonen vuodosta johtuvat punaiset tai
purppuranväriset pisteet iholla), kynsien irtoaminen, kynsien osittainen tummeneminen
rasitusmurtumat
virtsantuotannon väheneminen tai puuttuminen, elektrolyyttitasapainon häiriöt
kuukautishäiriöt, impotenssi.
Hyvin harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta)
immuunivajavuustila (hypogammaglobulinemia), infektioalttiuden lisääntyminen
lymfoproliferatiiviset sairaudet (veren valkosolujen liikakasvu)
unettomuus
aivoturvotus, puhevaikeudet (dysartria), ärtyisyys, uneliaisuus, väsymys (letargia), älyllisten
toimintojen lievät, ohimenevät ongelmat (ns. aivosumu), epätavalliset pään tuntemukset,
lihasheikkous, puutumisen tai pistelyn tunne / normaalia alhaisempi vaste stimulaatioon,
makuaistin muutokset (metallinen maku)
silmää peittävän ohuen kalvon punoitus ja ärsytys (sidekalvotulehdus), näkövamma, silmän
verkkokalvon vaurio
verisuonitulehdus, johon liittyy usein ihottumaa (vaskuliitti), verioksennus
kroonisen maksatulehduksen uudelleen aktivoituminen, maksan vajaatoiminta
paksusuolen laajenema ja siihen liittyvä tulehdus/infektio
kynnenvierustulehdus sormissa, syvä karvatuppi-infektio (furunkuloosi), mustelmat, akne
proteiinia tai verta virtsassa, virtsaamiskipu, rakkotulehdus
siittiöiden niukkuus, rintojen suureneminen miehellä, emätinverenvuoto, seksuaalisen halukkuuden
väheneminen
kuume.
Seuraavia haittavaikutuksia on ilmoitettu mutta niiden esiintymistiheyttä ei tiedetä:
Kuolemaan johtava yleisinfektio veressä (sepsis), verisolujen epänormaalin pieni määrä, verenvuoto
keuhkoista*, leuan luuvaurio (joka johtuu veren valkosolujen liikakasvusta), aivosairaus, aivojen valkean
aineen epänormaali muutos (leukoenkefalopatia), keuhkorakkulatulehdus (alveoliitti), fyysinen heikkous,
myrkytysreaktioiden riskin suureneminen sädehoidon aikana, ihon punoitus ja kesiminen, turvotus.
Altistuminen ultraviolettisäteilyn lähteille (kuten auringolle) metotreksaattihoidon aikana voi pahentaa
psoriaasiin liittyviä hilseileviä, punoittavia iholäiskiä. Sädehoidon jälkeiset ihovaivat (säteilyihottuma) tai
auringonpolttamat voivat uusiutua metotreksaattihoidon aikana.
*(on raportoitu metotreksaattia käyttävillä potilailla, joilla on taustalla reumatologinen sairaus)
Haittavaikutuksista ilmoittaminen
Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle.
Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa.
Voit ilmoittaa haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista
voit auttaa saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
5.
Trexan-tablettien säilyttäminen
Ei lasten ulottuville eikä näkyville, säilytä mieluiten lukitussa kaapissa. Lapsen vahingossa suun kautta
nauttima lääke voi johtaa kuolemaan.
Älä käytä tätä lääkettä purkissa, läpipainopakkauksessa tai ulkopakkauksessa mainitun viimeisen
käyttöpäivämäärän jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.
Tämä lääke ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita. Pidä tablettipurkki tai
läpipainopakkaukset ulkopakkauksessa. Herkkä valolle.
Noudata sytotoksisten lääkkeiden turvallista käsittelyä koskevia ohjeita. Jokaisen metotreksaattia
käsittelevän on pestävä kädet ennen annoksen antamista ja sen jälkeen. Metotreksaattitabletteja
käsiteltäessä on käytettävä kertakäyttöhanskoja. Raskaana olevien, raskautta suunnittelevien tai
imettävien naisten ei pidä käsitellä metotreksaattia.
Käyttämätön valmiste tai jäte on hävitettävä sytotoksisia lääkevalmisteita koskevien paikallisten
vaatimusten mukaisesti.
Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien
lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.
6.
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
Mitä Trexan sisältää
Vaikuttava aine on metotreksaatti. Yksi tabletti sisältää 2,5 mg tai 10 mg metotreksaattia
(metotreksaattidinatriumina).
Muut aineet ovat laktoosimonohydraatti, mikrokiteinen selluloosa ja magnesiumstearaatti.
Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot
Trexan 2,5 mg tabletit: Keltainen, pyöreä, päällystämätön litteä tabletti, jossa on toisella puolella
jakouurre ja merkintä ORN 57; halkaisija 6 mm. Jakouurre on tarkoitettu vain nielemisen
helpottamiseksi eikä jakamiseksi yhtä suuriin annoksiin.
Trexan 10 mg tabletit: Keltainen, kapselinmuotoinen, kupera, päällystämätön tabletti, jossa on toisella
puolella merkintä ORN 59 ja toisella puolella jakouurre; pituus 14 mm ja leveys 6 mm. Tabletin voi
jakaa yhtä suuriin annoksiin.
Pakkauskoot:
Purkki, jossa on suljin joko lapsiturvallisella mekanismilla tai ilman lapsiturvamekanismia
2,5 mg: 10, 12, 24, 28, 30, 50 ja 100 tablettia.
10 mg: 10, 15, 25, 50 ja 100 tablettia.
Läpipainopakkaus
2,5 mg: 4, 8, 10, 12, 16, 20, 24, 30, 36, 40, 48, 50, 60, 100 ja 120 tablettia.
10 mg: 4, 8, 10, 12, 16, 20, 24, 30, 36, 40, 48, 50, 60,
100 ja 120 tablettia.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
Myyntiluvan haltija
Orion Corporation
Orionintie 1
02200 Espoo
Valmistaja
Orion Corporation Orion Pharma
Orionintie 1
02200 Espoo
Orion Corporation Orion Pharma
Tengströminkatu 8
20360 Turku
Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 8.2.2022
VALMISTEYHTEENVETO
1.
LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Trexan 2,5 mg tabletit
Trexan 10 mg tabletit
2.
VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Trexan 2,5 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää metotreksaattidinatriumia määrän, joka vastaa 2,5 mg:aa (vedetöntä) metotreksaattia.
Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: 77,8 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina).
Trexan 10 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää metotreksaattidinatriumia määrän, joka vastaa 10 mg:aa (vedetöntä) metotreksaattia.
Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: 311,2 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina).
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.
3.
LÄÄKEMUOTO
Tabletti.
Trexan 2,5 mg tabletit:
Keltainen, pyöreä, päällystämätön litteä tabletti, jossa on toisella puolella jakouurre ja merkintä ORN 57;
halkaisija 6 mm.
Jakouurre on tarkoitettu vain nielemisen helpottamiseksi eikä jakamiseksi yhtä suuriin annoksiin.
Trexan 10 mg tabletit:
Keltainen, kapselinmuotoinen, kupera, päällystämätön tabletti, jossa on toisella puolella merkintä ORN 59 ja
toisella puolella jakouurre; pituus 14 mm ja leveys 6 mm.
Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.
4.
KLIINISET TIEDOT
4.1
Käyttöaiheet
Reuman hoito: Aktiivinen nivelreuma aikuisilla
Psoriaasin hoito: Vaikea itsepintainen ja vammauttava psoriaasi, johon ei ole saatu riittävää vastetta
muilla hoitomuodoilla, kuten valohoidolla, PUVA-hoidolla ja retinoideilla, sekä vaikea nivelpsoriaasi
aikuisilla
Sytostaatti: Ylläpitohoito akuutissa lymfoblastileukemiassa.
4.2
Annostus ja antotapa
Metotreksaattia saavat määrätä vain metotreksaatin käyttöön perehtyneet lääkärit, jotka ymmärtävät täysin
metotreksaattihoitoon liittyvät riskit.
Tärkeä Trexan-valmisteen (metotreksaatin) annostusta koskeva varoitus:
Reumatautien, psoriaasin tai vaikean nivelpsoriaasin hoidossa Trexan-valmistetta (metotreksaatti) saa ottaa
vain kerran viikossa. Trexan-valmisteen (metotreksaatti) käyttöön liittyvät annostusvirheet voivat aiheuttaa
vakavia haittavaikutuksia, myös kuoleman. Lue tämä valmisteyhteenvedon kohta erityisen huolellisesti.
Lääkettä määräävän lääkärin on varmistettava, että potilaat tai heidän hoitajansa pystyvät noudattamaan
kerran viikossa tapahtuvaa annostelua.
Potilaalle on kerrottava selkeästi, että reumatautien, psoriaasin tai vaikean nivelpsoriaasin hoidossa
metotreksaattia annetaan vain kerran viikossa. Lääkkeen määrääjän tulee merkitä lääkkeenottopäivä
lääkemääräykseen.
Metotreksaatin eliminaatio on vähentynyt potilailla, joilla on kolmas jakautumistila (askites, pleuraeffuusiot).
Näitä potilaita on seurattava erityisen huolellisesti toksisuuden varalta. Heille on käytettävä pienempää
annosta, ja joissakin tapauksissa metotreksaatin anto on lopetettava (ks. kohdat 5.2 ja 4.4).
Nivelreuma
Tavanomainen annos on 7,5–15 mg kerran viikossa. Annosta voidaan suurentaa asteittain optimaalisen
hoitovasteen aikaansaamiseksi, mutta 25 mg:n kokonaisviikkoannosta ei saa ylittää. Tämän jälkeen annosta
pyritään pienentämään pienimpään tehokkaaseen annokseen, joka saavutetaan useimmiten kuuden viikon
kuluessa.
Psoriaasi
Ennen varsinaisen hoidon aloittamista potilaalle on suotavaa antaa 2,5–5 mg:n koeannos, jotta voidaan sulkea
pois odottamattomat toksiset vaikutukset. Jos tarkoituksenmukaiset laboratoriotutkimukset ovat viikon kuluttua
normaaleja, aloitetaan hoito. Tavallinen annos on 7,5–15 mg kerran viikossa. Tarvittaessa
kokonaisviikkoannosta voidaan suurentaa 25 mg:aan asti. Tämän jälkeen annosta pyritään pienentämään
pienimpään tehokkaaseen annokseen hoitovasteen mukaan, joka saavutetaan useimmiten 4–8 viikon kuluessa.
Potilaalle on kerrottava selkeästi hoitoon liittyvistä riskeistä, ja hoitavan lääkärin pitää kiinnittää erityistä
huomiota maksatoksisuuden merkkeihin ja tarkistaa maksan toimintaa kuvaavia laboratorioarvoja ennen
metotreksaattihoidon aloittamista ja 2–4 kuukauden välein hoidon aikana. Hoidon aikana pyritään
vähentämään lääkitystä niin, että annos on mahdollisimman pieni ja annostusten välinen tauko mahdollisimman
pitkä. Metotreksaattihoidon ansiosta tavanomaiseen paikallishoitoon palaaminen voi olla mahdollista, ja tähän
on myös pyrittävä.
Sytostaatti
Annostus akuutin lymfoblastileukemian yhteydessä
Metotreksaattia käytetään pieninä annoksina akuuttia lymfoblastileukemiaa sairastavien vähintään
3-vuotiaiden lasten, nuorten ja aikuisten ylläpitohoidossa osana kompleksia hoito-ohjelmaa yhdessä muiden
sytostaattisten lääkevalmisteiden kanssa. Hoidossa on noudatettava voimassa olevia hoito-ohjelmia.
Yleisesti hyväksyttyjen kerta-annosten vaihteluväli on 20–40 mg/m
kehon pinta-alan neliömetriä kohti ja se
annetaan yleensä kerran viikossa.
Jos metotreksaattia annetaan solunsalpaajahoitojen kanssa, mahdollinen päällekkäinen toksisuus muiden
lääkevalmisteiden aineosien kanssa on otettava huomioon.
Suuremmat annokset on annettava parenteraalisesti.
Pediatriset potilaat
Metotreksaattia on käytettävä pediatrisilla potilailla varoen. Hoidossa on noudatettava kulloinkin
voimassa olevia lasten hoito-ohjelmia. Annokset perustuvat yleensä potilaan kehon pinta-alaan, ja
ylläpitohoidossa on kyse pitkäaikaisesta hoidosta.
Valmisteen käyttöä alle 3-vuotiaille ei suositella, koska turvallisuudesta ja tehosta tässä ikäryhmässä ei ole
riittävästi tietoa (ks. kohta 4.4).
Erityiset potilasryhmät
Käyttö iäkkäille
Metotreksaattia on käytettävä erittäin varoen iäkkäille potilaille, ja annoksen pienentämistä pitää harkita, koska
maksan ja munuaisten toiminta heikkenee ja folaattivarastot pienenevät iän myötä.
Annostus munuaisten vajaatoimintaa sairastaville
Metotreksaattia on annettava varoen potilaille, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt. Annosta säädetään
seuraavasti:
Annossuositukset
Kreatiniinipuhdistuma (ml/min)
Annos
≥ 60
100 %
30–59
50 %
< 30
Metotreksaattia ei saa käyttää
Ks. kohdat 4.3 ja 4.4.
Maksan vajaatoiminta
Metotreksaattia on annettava hyvin varoen, jos ollenkaan, merkittävää maksasairautta sairastaville tai
sairastaneille potilaille, erityisesti jos maksasairaus johtuu alkoholista. Metotreksaatin käyttö potilaille, joiden
maksan toiminta on heikentynyt merkittävästi, on vasta-aiheista (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).
Käyttö potilaille, joilla on kolmas jakautumistila (pleuraeffuusio, askites)
Metotreksaatin puoliintumisaika voi pidentyä nelinkertaiseksi potilailla, joilla on kolmas jakautumistila. Siksi
metotreksaattiannoksen pienentäminen tai joissakin tapauksissa käytön lopettaminen voi olla tarpeen (ks.
kohdat 5.2 ja 4.4).
Erityisesti huomioitavaa
Siirryttäessä suun kautta otettavasta lääkemuodosta parenteraaliseen lääkemuotoon saattaa annoksen
pienentäminen olla tarpeen, koska metotreksaatin hyötyosuus oraalisen annon jälkeen vaihtelee.
Foolihappo- tai foliinihappolisää voidaan harkita nykyisten hoito-ohjeiden mukaisesti.
4.3
Vasta-aiheet
Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille
Merkittävä maksan vajaatoiminta
Alkoholismi
Merkittävä munuaisten vajaatoiminta
Aiemmin todetut verisoluihin liittyvät muutokset, kuten luuytimen hypoplasia, leukopenia,
trombosytopenia tai merkittävä anemia
Vaikeat akuutit tai krooniset infektiot ja immuunipuutosoireyhtymät
Suutulehdus, suuontelon haavaumat ja tiedossa oleva aktiivinen ruuansulatuskanavan haavaumasairaus
Imetys (ks. kohta 4.6)
Elävällä rokotteella rokottaminen on vasta-aiheista metotreksaattihoidon aikana.
Lisäksi muissa kuin onkologisissa käyttöaiheissa
Raskaus (ks. kohta 4.6).
4.4
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Varoitukset
Metotreksaattia saavat määrätä vain lääkärit, joilla on kokemusta antimetaboliittikemoterapiasta.
Lääkkeen määrääjän tulee merkitä lääkkeenottopäivä lääkemääräykseen.
Lääkkeen määrääjän on varmistettava, että potilaat ymmärtävät sen, että reumatautien, psoriaasin tai vaikean
nivelpsoriaasin hoidossa Trexan-valmiste (metotreksaatti) otetaan vain kerran viikossa. Potilaille on
kerrottava, kuinka tärkeää on noudattaa ohjetta lääkkeen ottamisesta kerran viikossa.
Hepato- tai hematotoksisten DMARD-lääkkeiden (disease modifying antirheumatic drug) kuten leflunomidin
samanaikaista käyttöä metotreksaatin kanssa ei suositella.
Lääkärin on syytä informoida potilasta metotreksaattihoitoon liittyvien hengenvaarallisten tai vakavien
toksisten reaktioiden vaarasta, ja potilaita on seurattava jatkuvasti. Potilaita on seurattava hoidon aikana
asianmukaisesti, jotta mahdollisten toksisten vaikutusten merkit tai haittavaikutukset voidaan havaita ja
arvioida mahdollisimman nopeasti.
Potilasta on seurattava erityisen tarkasti aiemman (etenkin lantion alueen) sädehoidon jälkeen,
vertamuodostavan järjestelmän toiminnan heikkenemisen (esim. aiemman sädehoidon tai solunsalpaajahoidon)
jälkeen, yleistilan heikkenemisen jälkeen sekä jos potilas on iäkäs tai hyvin nuori lapsi.
Koska toksiset reaktiot voivat olla vaikeita tai jopa kuolemaan johtavia, hoitavan lääkärin on kerrottava
potilaille perusteellisesti niihin liittyvistä riskeistä (myös toksisuuden varhaisista löydöksistä ja oireista) ja
suositeltavista turvallisuustoimista. Potilaita on kehotettava ilmoittamaan mahdollisista yliannostuksen oireista
heti lääkärilleen ja yliannostuksen oireita on tarkkailtava (myös säännöllisten laboratoriokokeiden avulla).
Toksisuus, etenkin luuydinsuppressio, voi lisääntyä huomattavasti, silloin kun annos on yli 20 mg/viikko.
Koska munuaisten vajaatoiminta hidastaa metotreksaatin erittymistä, tällaisten potilaiden hoidossa on oltava
erityisen varovainen ja käytettävä vain pientä metotreksaattiannosta (ks. kohta 4.2).
Metotreksaattia saa käyttää vain suurta varovaisuutta noudattaen tai ei lainkaan potilaille, joilla on merkittävä
maksasairaus, etenkin alkoholiin liittyvä/liittynyt (ks. kohdat 4.2 ja 4.3).
Hedelmällisyys ja lisääntyminen
Hedelmällisyys
Metotreksaatin on ilmoitettu heikentävän hedelmällisyyttä ja aiheuttavan ihmisille oligospermiaa,
kuukautishäiriöitä ja amenorreaa hoidon aikana ja jonkin aikaa hoidon lopettamisen jälkeen. Lisäksi
metotreksaatti vaikuttaa spermatogeneesiin ja oogeneesiin annostelun aikana, ja se voi vähentää
hedelmällisyyttä – kuitenkin niin, että vaikutukset saattavat olla palautuvia, kun hoito päättyy.
Teratogeenisuus - lisääntymiseen kohdistuvat riskit
Metotreksaatti aiheuttaa ihmisille alkiotoksisuutta, keskenmenoja ja sikiön epämuodostumia. Siksi
sellaisten naispotilaiden kanssa, jotka voivat tulla raskaaksi, on keskusteltava lisääntymiseen,
keskenmenoon ja synnynnäisiin epämuodostumiin liittyvistä riskeistä (ks. kohta 4.6). Muissa kuin
syöpätautien käyttöaiheissa on varmistettava ennen Trexan-valmisteen käyttöä, ettei nainen ole
raskaana. Sukukypsässä iässä olevien naisten on käytettävä tehokasta ehkäisymenetelmää hoidon
aikana ja vähintään kuusi kuukautta hoidon jälkeen.
Ehkäisyohjeet miehille, ks. kohta 4.6.
Suositellut tutkimukset ja turvallisuuteen liittyvät toimenpiteet
Ennen hoidon aloittamista tai sen aloittamista uudelleen toipumisvaiheen jälkeen
Täydellinen verenkuva, johon kuuluu erittelylaskenta ja verihiutaleet, maksaentsyymit, bilirubiini,
seerumin albumiini, keuhkojen röntgenkuva sekä munuaisten toimintakokeet. Tuberkuloosi sekä
hepatiitti B ja C on poissuljettava, mikäli se on kliinisesti aiheellista.
Hoidon aikana
Jäljempänä luetellut kokeet on otettava viikoittain kahden ensimmäisen viikon aikana ja sitten joka toinen
viikko kuukauden ajan. Sen jälkeen kokeet on otettava leukosyyttiarvon ja potilaan tilan vakauden mukaan
vähintään kerran kuussa seuraavien kuuden kuukauden aikana ja sitten vähintään joka kolmas kuukausi.
Seurannan lisäämistä on harkittava annoksen suurentamisen yhteydessä. Varsinkin iäkkäitä potilaita on
seurattava lyhyin väliajoin toksisuuden varhaisten merkkien varalta (ks. kohta 4.2).
Suun ja kurkun tutkimus limakalvomuutosten varalta.
Täydellinen verenkuva, johon kuuluu erittelylaskenta ja verihiutaleet. Metotreksaatin indusoima
hematopoieettinen suppressio voi ilmetä äkillisesti myös näennäisesti turvallisina pidettyjen annostusten
yhteydessä. Jos leukosyyttien tai verihiutaleiden määrä vähenee vakavasti, hoito on lopetettava
välittömästi ja asianmukainen tukihoito on aloitettava. Potilaita on kehotettava ilmoittamaan lääkärille
kaikista infektioon viittaavista merkeistä ja oireista. Samanaikaisesti hematotoksisia lääkevalmisteita
(kuten leflunomidia) käyttävien potilaiden verenkuvaa ja verihiutaleiden määrää on seurattava tiiviisti.
Maksan toimintakokeet
erityistä huomiota on kiinnitettävä maksatoksisuuden esiintymiseen.
Hoitoa ei saa aloittaa tai se on lopetettava, jos maksan toimintakokeissa, muissa maksafibroosin
ei-invasiivisissa tutkimuksissa tai maksabiopsiassa ilmenee pysyviä tai merkittäviä poikkeavuuksia.
Transaminaasiarvojen on raportoitu suurentuneen tilapäisesti kaksin- tai kolminkertaisiksi
suhteessa normaaliarvojen ylärajaan 13–20 %:lla potilaista. Pysyvä maksaentsyymipitoisuuden
suurentuminen ja/tai seerumin albumiinipitoisuuden pienentyminen voi olla merkki vaikeasta
maksatoksisuudesta. Jos maksan entsyymipitoisuus suurenee pysyvästi, on harkittava annoksen
pienentämistä tai hoidon lopettamista.
Histologisia muutoksia, fibroosia ja harvinaisissa tapauksissa maksakirroosia saattaa ilmetä, vaikka
maksan toimintakokeissa ei todettaisi poikkeavuuksia. Joissakin kirroositapauksissa
transaminaasiarvot ovat normaalit. Tästä syystä maksan toimintakokeiden lisäksi pitää harkita
maksan toiminnan seurantaa ei-invasiivisin diagnostisin menetelmin. Maksabiopsiaa pitää harkita
yksilöllisesti potilaan muiden samanaikaisten sairauksien ja sairaushistorian sekä biopsiaan liittyvien
riskien perusteella. Maksatoksisuuden riskitekijöitä ovat aiempi alkoholin liikakäyttö,
maksaentsyymipitoisuuden pysyvä suureneminen, aiemmat maksasairaudet, suvussa esiintyneet
perinnölliset maksasairaudet, diabetes, liikalihavuus ja aiempi altistuminen maksatoksisille lääkkeille
tai kemikaaleille sekä pitkittynyt metotreksaattihoito.
Metotreksaattihoidon aikana ei pidä antaa muita maksatoksisia lääkevalmisteita, ellei se ole
ehdottoman välttämätöntä. Alkoholin käyttöä on vältettävä (ks. kohdat 4.3 ja 4.5).
Maksaentsyymejä on seurattava tarkoin potilailta, jotka käyttävät samanaikaisesti muita
maksatoksisia lääkevalmisteita.
Insuliinista riippuvaista diabetesta sairastavien potilaiden hoito edellyttää erityistä varovaisuutta,
koska yksittäisissä tapauksissa metotreksaattihoidon aikana on kehittynyt maksakirroosi ilman, että
transaminaasiarvot olisivat suurentuneet.
Munuaisten toimintaa on seurattava munuaisten toimintakokeilla ja virtsakokeilla. Jos seerumin
kreatiniinipitoisuus suurenee, annosta on pienennettävä. Jos kreatiniinipuhdistuma on alle 30 ml/min,
metotreksaattihoitoa ei saa antaa (ks. kohdat 4.2 ja 4.3).
Jos virtsan pH-arvo on alle 7,0, metotreksaattihoitoa keskisuurilla ja suurilla annoksilla ei saa
aloittaa. Virtsan alkaloitumista on testattava toistuvin pH-kokein (arvo suurempi tai yhtä suuri
kuin 6,8) vähintään ensimmäisten 24 tunnin ajan metotreksaattihoidon aloittamisen jälkeen.
Hengityselinten tutkimus – potilaita on seurattava keuhkojen toimintahäiriön oireiden varalta, ja
keuhkojen toimintakokeet on tarvittaessa tehtävä. Metotreksaattihoidon aikana ilmaantuvat keuhkoihin
liittyvät oireet (etenkin kuiva, limaa irrottamaton yskä) tai epäspesifinen pneumoniitti voivat olla
merkkejä mahdollisesta vaarallisesta vauriosta, ja ne edellyttävät hoidon lopettamista ja huolellista
seurantaa. Vaikka kliininen kuva vaihtelee, metotreksaatista johtuvista keuhkosairauksista kärsivillä
potilailla on tyypillisesti kuumetta, yskää, hengenahdistusta tai hypoksemiaa. Keuhkojen röntgenkuva
on otettava, jotta infektio voidaan sulkea pois. Akuuttia tai kroonista interstitiaalista keuhkokuumetta,
johon liittyy veren eosinofiliaa, voi esiintyä, ja myös kuolemantapauksia on ilmoitettu. Potilaille on
kerrottava keuhkokuumeen riskistä, ja heitä on neuvottava ottamaan yhteyttä lääkäriin välittömästi, jos
heille kehittyy jatkuva yskä tai jatkuvaa hengenahdistusta.
Lisäksi on raportoitu keuhkojen alveolaarisesta verenvuodosta käytettäessä metotreksaattia
reumatologisissa ja niihin liittyvissä käyttöaiheissa. Se saattaa liittyä myös verisuonitulehdukseen ja
muihin komorbiditeetteihin. Kun keuhkojen alveolaarista verenvuotoa epäillään, on harkittava välittömiä
tutkimuksia diagnoosin vahvistamiseksi.
Metotreksaattihoito on lopetettava potilailta, joilla on keuhko-oireita, ja heidät on tutkittava viipymättä
(keuhkoröntgen mukaan luettuna) infektion ja kasvainten poissulkemiseksi. Jos epäillään metotreksaatin
aiheuttamaa keuhkosairautta, on aloitettava kortikosteroidihoito eikä metotreksaattihoitoa saa aloittaa
uudestaan.
Keuhko-oireet edellyttävät nopeaa diagnoosia ja metotreksaattihoidon lopettamista. Metotreksaatin
aiheuttamat keuhkosairaudet, kuten pneumoniitti, voivat kehittyä äkkiä ja milloin tahansa hoidon
aikana. Ne eivät aina parane kokonaan, ja niitä on jo havaittu aiheutuvan kaikilla annoksilla (myös
pienillä annoksilla, joiden suuruus on 7,5 mg viikossa).
Metotreksaattihoidon aikana voi ilmaantua myös opportunistisia infektioita, kuten
Pneumocystis-keuhkokuume, ja ne voivat myös olla hengenvaarallisia. Jos potilaalle kehittyy keuhko-
oireita, Pneumocystis-keuhkokuumeen mahdollisuus on otettava huomioon.
Erityistä varovaisuutta vaativat potilaat, joiden keuhkojen toiminta on heikentynyt.
Erityistä varovaisuutta on noudatettava myös inaktiivisten kroonisten infektioiden (esimerkiksi
herpes zosterin, tuberkuloosin, hepatiitti B:n tai hepatiitti C:n) yhteydessä, koska näiden infektioiden
aktivoituminen on mahdollista.
Munuaisten vajaatoiminta ja potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminnan riski
Koska metotreksaatti poistuu pääasiassa munuaisten kautta, pitoisuuden suurenemista voidaan olettaa
esiintyvän munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä, ja se voi johtaa vaikeisiin haittavaikutuksiin.
Jos epäillään munuaisten vajaatoimintaa (esimerkiksi iäkkäillä potilailla), potilasta on seurattava tavallista
lyhyemmin väliajoin. Näin on tehtävä erityisesti silloin, kun potilaalle annetaan samanaikaisesti
lääkevalmisteita, jotka vaikuttavat metotreksaatin eliminoitumiseen tai jotka aiheuttavat munuaisvaurioita
(esim. tulehduskipulääkkeet) tai jotka voivat mahdollisesti heikentää hematopoieesia (ks. kohta 4.5).
Jos potilaalla on riskitekijöitä, kuten munuaisten toimintahäiriöitä, mukaan lukien lievä munuaisten
vajaatoiminta, tulehduskipulääkkeiden samanaikaista käyttöä ei suositella. Myös kuivuminen voi lisätä
metotreksaatin toksisuutta. (Ks. munuaisten toiminnan seuranta)
Immuunijärjestelmä
Immuunijärjestelmään kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi metotreksaatti saattaa heikentää rokotusvastetta ja
vaikuttaa immunologisten kokeiden tuloksiin. Potilaalle ei tule antaa samanaikaisesti rokotetta, joka sisältää
eläviä viruksia.
Pahanlaatuiset lymfoomat
Potilaille, joita hoidetaan pieniannoksisella metotreksaatilla, voi kehittyä pahanlaatuisia lymfoomia, jolloin
hoito on lopetettava. Jos lymfoomat eivät häviä itsekseen, on aloitettava sytotoksinen hoito.
Keuhkopussin nestekertymät tai askites
Keuhkopussin nestekertymät tai askites on tyhjennettävä ennen metotreksaattihoidon aloittamista (ks.
kohta 4.2).
Kuivumista aiheuttavat sairaudet, kuten oksentelu, ripuli tai suutulehdus
Kuivumista aiheuttavat sairaudet, kuten oksentelu, ripuli tai suutulehdus, voivat lisätä toksisuutta, koska
vaikuttavan aineen pitoisuus suurenee. Tällöin metotreksaattihoito on lopetettava, kunnes oireet ovat
hävinneet.
Vaikuttavan aineen pitoisuuden mahdollinen suureneminen on tärkeää määrittää 48 tunnin kuluessa hoidon
aloittamisesta, sillä muutoin voi ilmetä korjaantumatonta metotreksaattitoksisuutta.
Ripuli ja haavainen suutulehdus voivat olla merkkejä toksisista vaikutuksista ja edellyttää hoidon
lopettamista. Muutoin voi kehittyä vertavuotava suolitulehdus ja kuolemaan johtava suolen puhkeaminen.
Jos verioksentelua, mustia ulosteita tai veriulosteita ilmaantuu, hoito on lopetettava.
Foolihappolisä
Jos akuuttia metotreksaattitoksisuutta ilmaantuu, potilas saattaa tarvita foliinihappohoitoa. Nivelreuma- tai
psoriaasipotilailla foolihappo- tai foliinihappolisä saattaa vähentää metotreksaattitoksisuutta, joka aiheuttaa
esimerkiksi ruuansulatuskanavan oireita, suutulehdusta, alopesiaa ja maksaentsyymiarvojen suurenemista.
On suositeltavaa tarkistaa B12-vitamiinin pitoisuus ennen foolihappolisän aloittamista etenkin yli
50-vuotiailla aikuisilla, sillä foolihapon saanti voi peittää B12-vitamiinin puutoksen.
Vitamiinivalmisteet
Vitamiinivalmisteet tai muut foolihappoa, foliinihappoa tai niiden johdannaisia sisältävät valmisteet
saattavat heikentää metotreksaatin tehokkuutta (ks. kohdat 4.2 ja 4.5).
Ihotulehdus ja auringonpolttama
Säteilyn aiheuttama ihotulehdus ja auringonpolttama voivat ilmaantua uudelleen metotreksaattihoidon
aikana (uusiutuvat reaktiot). Psoriaattiset leesiot voivat pahentua samanaikaisen UV-säteilyn ja
metotreksaattihoidon aikana.
Ihoon kohdistuva toksisuus
Metotreksaatin kerta-annoksen tai toistuvan annon jälkeen on ilmoitettu vaikeita, joskus kuolemaan
johtaneita rakkuloivia ihoreaktioita, mukaan lukien toksinen epidermaalinen nekrolyysi (Lyellin
oireyhtymä) tai Stevens-Johnsonin oireyhtymä.
Enkefalopatia/leukoenkefalopatia
Koska metotreksaatilla hoidetuilla yksittäisillä syöpäpotilailla on esiintynyt enkefalopatiaa/leukoenkefalopatiaa,
sitä ei voida poissulkea myöskään niiltä potilailta, joita hoidetaan muiden kuin syöpään liittyvien käyttöaiheiden
vuoksi.
Progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia (PML)
Metotreksaattia saavilla potilailla on raportoitu progressiivisia multifokaalisia leukoenkefalopatiatapauksia
(PML), useimmiten silloin, kun metotreksaattia on käytetty yhdessä muiden immunosuppressiivisten
lääkkeiden kanssa. Progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia voi johtaa kuolemaan. Siksi sairauden
mahdollisuus on otettava huomioon erotusdiagnoosissa immunosuppressiopotilailla, joilla on uusia tai
pahentuneita neurologisia oireita.
Tabletit sisältävät laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen
laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.
4.5
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Farmakodynaamiset yhteisvaikutukset
Maksatoksiset aineet
Metotreksaatin maksaan kohdistuvien mahdollisten toksisten vaikutusten vuoksi metotreksaattihoidon aikana ei
pidä käyttää muita maksatoksisia lääkevalmisteita. Jos samanaikaista antoa ei voida välttää, potilasta on
seurattava maksatoksisuuden merkkien ja oireiden varalta tarkoin, mukaan lukien maksaentsyymiarvojen
tiiviimpi seuranta. Alkoholin käyttöä on vältettävä tai sen käyttö on vähennettävä minimiin (ks. kohta 4.4).
Mahdollisesti maksatoksisia aineita ovat mm. retinoidit (esim. asitretiini, etrenitaatti), atsatiopriini ja
leflunomidi.
Hematotoksiset aineet
Metotreksaattihoidon aikana ei saa ottaa hematotoksisia lääkevalmisteita. Jos samanaikaista käyttöä ei voida
välttää, potilaita on seurattava hematotoksisuuden merkkien ja oireiden varalta tarkoin, mukaan lukien
verenkuvan ja verihiutalemäärän tiivis seuranta (ks. kohta 4.4).
Muiden hematotoksisten lääkevalmisteiden (esim. metamitsolin) anto suurentaa metotreksaatin aiheuttamien
vaikeiden hematotoksisten vaikutusten todennäköisyyttä. Samanaikainen leflunomidin anto suurentaa
pansytopenian riskiä.
Jos potilaalle annetaan (esi)hoitoa luuytimeen mahdollisesti haitallisesti vaikuttavilla lääkevalmisteilla (esim.
sulfonamidit, trimetopriimi/sulfametoksatsoli, kloramfenikoli, pyrimetamiini), on otettava huomioon, että
verenmuodostus voi heiketä voimakkaasti.
Folaattiantagonistien, kuten trimetopriimin/sulfametoksatsolin, samanaikaisen annon on ilmoitettu joissakin
harvinaisissa tapauksissa aiheuttavan akuutin megaloblastisen pansytopenian.
Folaattipitoisuuteen vaikuttavat lääkevalmisteet ja foolihappoa sisältävät vitamiinivalmisteet
Folaatinpuutosta aiheuttavien valmisteiden (esim. sulfonamidit, trimetopriimi/sulfametoksatsoli) samanaikainen
anto saattaa lisätä metotreksaatin toksisuutta. Erityistä varovaisuutta on siksi noudatettava, jos potilaalla on jo
foolihaponpuutos.
Dityppioksidin käyttö voimistaa metotreksaatin vaikutusta folaattiaineenvaihduntaan aiheuttaen lisääntynyttä
toksisuutta, kuten vaikeaa ennakoimatonta myelosuppressiota ja stomatiittia sekä intratekaalisessa annossa
lisääntynyttä vaikeaa ennakoimatonta neurotoksisuutta. Vaikka tätä vaikutusta voidaankin heikentää antamalla
kalsiumfolinaattia, dityppioksidin ja metotreksaatin samanaikaista käyttöä on vältettävä.
Vaikka metotreksaatin ja sulfasalatsiinin yhdistelmä voi lisätä metotreksaatin tehoa ja sulfasalatsiinin
aiheuttaman foolihapposynteesin estymisen seurauksena sen haittavaikutuksia, näitä haittavaikutuksia on
kuitenkin havaittu vain harvoissa yksittäistapauksissa useiden tutkimusten kuluessa.
Vitamiinivalmisteet tai muut foolihappoa, foliinihappoa tai niiden johdannaisia sisältävät valmisteet saattavat
heikentää metotreksaatin tehokkuutta (ks. kohta 4.4).
Siklosporiini
Siklosporiini voi voimistaa metotreksaatin tehoa ja toksisuutta. Tällainen yhdistelmä aiheuttaa riskin liiallisesta
immunosuppressiosta, johon puolestaan liittyy lymfoproliferaation riski.
Farmakokineettiset yhteisvaikutukset
Yhteisvaikutukset, jotka voivat suurentaa metotreksaattipitoisuutta
Potilasta on seurattava tiheään, erityisesti jos hänelle annetaan suuria metotreksaattiannoksia yhdessä
sellaisten lääkevalmisteiden kanssa, jotka vähentävät metotreksaatin sitoutumista proteiineihin, metotreksaatin
eliminaatiota tai jotka aiheuttavat munuaisvaurioita. Jos samanaikaista antoa ei voida välttää, on harkittava
metotreksaattiannoksen muuttamista. Seerumin metotreksaattipitoisuuden seuranta voi olla hyödyllistä.
Probenesidi, heikot orgaaniset hapot, kuten loop-diureetit, sekä pyratsolit (fenyylibutatsoni) voivat heikentää
metotreksaatin eliminaatiota ja suurentaa sen pitoisuutta seerumissa ja siten lisätä hematologista toksisuutta.
Metotreksaatti sitoutuu plasman proteiineihin, ja muun muassa seuraavat tietyt lääkkeet vähentävät tätä
sitoutumista, jolloin samanaikainen käyttö voi lisätä toksisuutta: suun kautta otettavat hypoglykemialääkkeet,
tiatsididiureetit, sulfonamidit, fenytoiini, barbituraatit, rauhoittavat lääkkeet, suun kautta otettavat
ehkäisyvalmisteet, amidopyriinijohdannaiset, doksorubisiini, p-aminobentsoiinihappo, jotkin antibiootit (kuten
penisilliini, tetrasykliinit, kloramfenikoli).
Toksisuus saattaa myös lisääntyä, kun pieniannoksiseen metotreksaattiin yhdistetään tulehduskipulääkkeitä tai
salisylaatteja. Tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa munuaisvaurion.
Levetirasetaamin ja metotreksaatin samanaikaisen annon on raportoitu pienentävän metotreksaatin
puhdistumaa, jolloin metotreksaatin pitoisuus veressä on suurentunut tai pysynyt pitempään mahdollisesti
toksisella tasolla. Veren metotreksaatti- ja levetirasetaamipitoisuuksia on seurattava tarkoin, jos potilas saa
näitä kahta lääkettä samanaikaisesti.
Metotreksaatin ja protonipumpun estäjien, kuten omepratsolin tai pantopratsolin, samanaikaisella annolla voi
olla yhteisvaikutuksia. Metotreksaatin ja omepratsolin samanaikainen anto hidasti metotreksaatin poistumista
munuaisten kautta. Yhdessä tapauksessa on metotreksaatin ja pantopratsolin yhteiskäytön yhteydessä
ilmoitettu 7-hydroksimetotreksaatin metaboliitin munuaispoistuman estymisestä, johon liittyi lihaskipuja ja
vilunväristyksiä.
Penisilliinit, glykopeptidit, sulfonamidit, siprofloksasiini ja kefalotiini voivat yksittäistapauksissa heikentää
metotreksaatin munuaispuhdistumaa niin, että samanaikaisesti voi esiintyä seerumin
metotreksaattipitoisuuksien suurenemista sekä hemato- ja gastrointestinaalista toksisuutta.
Prokarbatsiinin anto suuriannoksisen metotreksaattihoidon aikana suurentaa munuaistoiminnan heikkenemisen
riskiä. Metotreksaatin puhdistuman hidastuminen on otettava huomioon yhteiskäytössä muiden sytostaattisten
lääkevalmisteiden kanssa.
Yhteisvaikutukset, jotka voivat pienentää metotreksaattipitoisuutta
Entsyymejä indusoivien epilepsialääkkeiden (karbamatsepiini, fenytoiini, fenobarbitaali, primidoni)
samanaikainen käyttö voi vähentää metotreksaatin altistusta ja heikentää sen hoitovastetta. Jos näitä
käytetään samanaikaisesti, on harkittava metotreksaattiannoksen muuttamista. Seerumin
metotreksaattipitoisuuden seurannasta voi olla hyötyä.
Kolestyramiini keskeyttää enterohepaattisen kierron ja voi siten suurentaa metotreksaatin eliminaatiota muuta
kautta kuin munuaisteitse. Jos kolestyramiinin antoa ei voida välttää, kolestyramiini- ja metotreksaattiannokset
on annettava mahdollisimman erillään toisistaan.
Suun kautta otettavat antibiootit, kuten tetrasykliinit, kloramfenikoli ja imeytymättömät laajakirjoiset antibiootit,
voivat häiritä enterohepaattista kiertoa estämällä suolistoflooran kasvua tai heikentämällä bakteerimetaboliaa.
Metotreksaatin vaikutukset muihin lääkevalmisteisiin
Metotreksaatti suurentaa merkaptopuriinin pitoisuutta plasmassa. Siksi metotreksaatin ja merkaptopuriinin
samanaikainen käyttö voi vaatia annoksen muuttamista.
On huomattava, että metotreksaatilla on farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia 5-fluorourasiilin kanssa
(5-fluorourasiilin puoliintumisaika pitenee). Jos samanaikainen anto on tarpeen, potilasta on seurattava
5-fluorourasiilin toksisuuden varalta ja annoksen muuttamista on harkittava tarpeen mukaan.
Teofylliini ja kofeiini
Kofeiinia tai teofylliiniä sisältävien juomien (kahvi, kofeiinia sisältävät virvoitusjuomat, musta tee) liiallista
nauttimista pitää välttää metotreksaattihoidon aikana, koska metotreksaatin ja metyyliksantiinien mahdollinen
yhteisvaikutus adenosiinireseptoreissa voi heikentää metotreksaatin tehoa.
Metotreksaatti saattaa vähentää teofylliinin puhdistumaa; teofylliinipitoisuutta pitää seurata, kun sitä käytetään
samanaikaisesti metotreksaatin kanssa.
Infektioriski ja rokotukset
Eläviä taudinaiheuttajia sisältävän rokotteen anto samanaikaisesti sytostaatteja saavalle potilaalle voi aiheuttaa
vaikeita ja kuolemaan johtavia infektioita (ks. kohta 4.3). Koska metotreksaatti voi vaikuttaa
immuunijärjestelmään, se voi vääristää rokotus- ja tutkimustuloksia (immunologiset toimenpiteet
immuunireaktion selvittämiseksi). Metotreksaattihoidon aikana ei saa antaa eläviä taudinaiheuttajia sisältäviä
rokotteita (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).