PAKKAUSSELOSTE
Pakkausseloste: Tietoa potilaalle
Teldipin 40 mg/5 mg tabletit
Teldipin 40 mg/10 mg tabletit
Teldipin 80 mg/5 mg tabletit
Teldipin 80 mg/10 mg tabletit
telmisartaani/amlodipiini
Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se sisältää
sinulle tärkeitä tietoja.
Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.
Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan
puoleen.
Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa
haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.
Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan
puoleen. Tämä
koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä
pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.
Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:
Mitä Teldipin on ja mihin sitä käytetään
Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Teldipin-tabletteja
Miten Teldipin-tabletteja otetaan
Mahdolliset haittavaikutukset
Teldipin-tablettien
säilyttäminen
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
1.
Mitä Teldipin on ja mihin sitä käytetään
Teldipin-tabletit
sisältävät kahta vaikuttavaa ainetta, telmisartaania ja amlodipiinia. Nämä molemmat
lääkeaineet auttavat saamaan korkean verenpaineen hallintaan.
Telmisartaani kuuluu angiotensiini II -reseptorin salpaajiksi kutsuttujen lääkeaineiden ryhmään.
Angiotensiini
II on elimistössä muodostuva aine, joka aiheuttaa verisuonten supistumista, minkä
seurauksena verenpaine nousee. Telmisartaani vaikuttaa estämällä angiotensiini
II:n
vaikutuksia, jolloin
verisuonten supistumistila vähenee ja verenpaine alenee.
Amlodipiini kuuluu lääkeaineryhmään nimeltä kalsiumkanavan salpaajat. Amlodipiini
estää
kalsiumia siirtymästä verisuonten seinämään, jolloin
verisuonet eivät voi supistua, jolloin
verenpaine myös alenee.
Tämä tarkoittaa, että kumpikin näistä vaikuttavista aineista estää verisuonten supistumista. Tämän
seurauksena verisuonten supistumistila vähenee ja verenpaine alenee.
Teldipin-tabletteja käytetään korkean verenpaineen (hypertension) hoitoon potilailla,
jotka jo käyttävät
telmisartaania ja amlodipiinia erillisinä valmisteina samoin annoksin.
Telmisartaania ja amlodipiinia,
joita Teldipin sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä
pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta
tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.
2.
Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Teldipin-tabletteja
Älä ota Teldipin-tabletteja
jos olet allerginen telmisartaanille, amlodipiinille
tai tämän lääkkeen jollekin
muulle aineelle
(lueteltu kohdassa 6)
jos olet ollut raskaana yli 3 kuukautta (Teldipin-valmisteen käyttöä on syytä välttää myös
alkuraskauden aikana – ks. kohta Raskaus.)
jos sinulla on jokin vaikea maksan toiminnan häiriö kuten kolestaasi tai sappitiehyeen tukos
(sappineste ei tyhjene hyvin maksasta ja sappirakosta) tai jokin muu vaikea maksasairaus
jos sinulla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta ja sinua hoidetaan verenpainetta alentavalla
lääkkeellä, joka sisältää aliskireeniä
jos sinulla on hyvin matala verenpaine (hypotensio)
sinulla on sydämen ulosvirtauskanavan ahtauma (aorttaläpän ahtauma) tai sydänperäinen sokki
(tila, jossa sydän ei kykene pumppaamaan riittävästi verta elimistöön)
jos sinulla on sydäninfarktin jälkeen ilmaantunut sydämen vajaatoiminta.
Jos jokin edellä mainituista koskee sinua, kerro siitä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle ennen
Teldipin-tablettien
ottamista.
Varoitukset ja varotoimet
Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin otat Teldipin-valmistetta, jos sinulla on tai on joskus ollut jokin
seuraavista tiloista tai sairauksista:
munuaissairaus tai munuaissiirre
munuaisvaltimon
ahtauma (toisen tai kummankin munuaisen verisuonten ahtauma)
maksasairaus
sydänvaivoja
kohonnut aldosteronipitoisuus (mikä aiheuttaa nesteen ja suolan kertymistä elimistöön ja siihen
liittyvää veren eri kivennäisaineiden epätasapainoa)
matala verenpaine (hypotensio), jota esiintyy todennäköisesti silloin,
jos elimistösi on kuivunut
(liikaa nestettä on poistunut elimistöstä) tai sinulla on suolan puutos nesteenpoistolääkityksen
(diureettihoidon),
vähäsuolaisen ruokavalion, ripulin tai oksentelun seurauksena.
kohonnut veren kaliumpitoisuus
diabetes
äskettäin sairastettu sydänkohtaus
sydämen vajaatoiminta
voimakas verenpaineen nousu (hypertensiivinen kriisi)
olet iäkäs ja jos lääkeannostasi on suurennettava.
Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin otat Teldipin-tabletteja:
jos käytät digoksiinia
jos käytät mitä tahansa seuraavista korkean verenpaineen hoitoon käytetyistä lääkkeistä:
ACE:n estäjä (esim. enalapriili, lisinopriili,
ramipriili), erityisesti jos sinulla on
diabetekseen liittyviä munuaisongelmia
aliskireeni.
Lääkärisi saattaa tarkistaa munuaistesi toiminnan, verenpaineen ja veresi elektrolyyttien (esim.
kaliumin) määrän säännöllisesti.
Katso myös kohta ”Älä ota Teldipin-tabletteja”.
Kerro lääkärillesi, jos arvelet olevasi raskaana tai saatat tulla raskaaksi. Teldipin-valmistetta ei
suositella käytettäväksi raskauden alkuvaiheessa eikä sitä saa käyttää raskauden ensimmäisen kolmen
kuukauden jälkeen, koska valmisteen käyttö siinä vaiheessa voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsellesi
(katso kohta Raskaus).
Jos joudut leikkaukseen tai sinut nukutetaan, kerro lääkärille, että käytät Teldipin-tabletteja.
Teldipin-tablettien
verenpainetta alentava teho saattaa olla mustaihoisilla potilailla tavanomaista
huonompi.
Lapset ja nuoret
Teldipin-tabletteja ei suositella lapsille eikä alle 18-vuotiaille nuorille.
Muut lääkevalmisteet ja Teldipin
Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,
jos parhaillaan otat, olet äskettäin ottanut tai saatat ottaa
muita lääkkeitä. Lääkärisi on ehkä muutettava annostustasi tai ryhdyttävä muihin varotoimenpiteisiin.
Joissakin tapauksissa sinun saattaa olla syytä lopettaa jonkin lääkkeen käyttö.
Tämä koskee erityisesti seuraavassa lueteltujen lääkkeiden samanaikaista käyttöä Teldipin-tablettien
kanssa:
litiumia sisältävät lääkkeet tietyntyyppisen masennuksen hoitoon.
veren kaliumpitoisuutta
mahdollisesti suurentavat lääkkeet, kuten kaliumia sisältävät suolan
korvikkeet, kaliumia säästävät diureetit (tietyntyyppiset nesteenpoistolääkkeet), angiotensiini
-reseptorin salpaajat, hepariini ja antibiootti trimetopriimi.
nesteenpoistolääkkeet (diureetit), erityisesti käytettäessä suuria annoksia yhdessä Teldipin-
valmisteen kanssa, saattavat aiheuttaa kehon liiallista nestehukkaa ja alhaista verenpainetta
(hypotensio).
jos otat ACE:n estäjää tai aliskireeniä (katso myös tiedot kohdista ”Älä ota Teldipin-tabletteja”
ja ”Varoitukset ja varotoimet”)
digoksiini
ketokonatsoli, itrakonatsoli (sienilääkkeitä)
ritonaviiri,
indinaviiri, nelfinaviiri (ns. proteaasinestäjiin kuuluvia HIV-lääkkeitä)
rifampisiini,
erytromysiini, klaritromysiini
(bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitoon)
Hypericum perforatum (mäkikuisma)
verapamiili, diltiatseemi (sydänlääkkeitä)
dantroleeni-infuusio
(vakavien kehon lämpötilapoikkeavuuksien hoitoon)
takrolimuusi (elimistön immuunivasteeseen vaikuttava lääke, auttaa elimistöä hyväksymään
siirretyn elimen)
simvastatiini (korkeiden kolesteroliarvojen alentamiseen käytettävä lääke)
siklosporiini
(elimistön immuunivastetta alentava lääke).
Teldipin-tablettien
vaikutus voi heikentyä, jos käytät tulehduskipulääkkeitä (ei-steroidisia
tulehduskipulääkkeitä eli NSAID -lääkkeitä, kuten asetyylisalisyylihappoa tai ibuprofeenia) tai
kortikosteroideja.
Teldipin saattaa voimistaa muiden korkean verenpaineen hoitoon käytettävien lääkkeiden tai muiden
verenpainetta laskevien lääkkeiden (esim. baklofeeni, amifostiini,)
verenpainetta alentavaa vaikutusta.
Matalaa verenpainetta saattaa lisäksi pahentaa alkoholi,
barbituraatit, narkoottiset aineet tai
masennuslääkkeet. Saatat huomata tämän huimauksena ylös noustessa. Kysy lääkäriltäsi, tuleeko
jonkin muun lääkityksesi annosta muuttaa Teldipin-hoidon
aikana.
Teldipin ruuan ja juoman kanssa
Älä syö greippiä tai juo greippimehua, jos käytät Teldipin-valmistetta. Greippi ja greippimehu voivat
suurentaa lääkkeen vaikuttavan aineen amlodipiinin pitoisuutta veressä, mikä voi johtaa Teldipin-
valmisteen verenpainetta alentavan vaikutuksen arvaamattomaan voimistumiseen. Lisäksi alkoholi
saattaa alentaa verenpainetta entisestään.
Raskaus ja imetys
Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy
lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.
Raskaus
Kerro lääkärillesi, jos arvelet olevasi raskaana tai saatat tulla raskaaksi. Lääkäri neuvoo sinua yleensä
lopettamaan Teldipin-valmisteen käytön ennen kuin tulet raskaaksi tai heti kun tiedät olevasi raskaana
ja määrää sinulle toisen lääkkeen Teldipin-valmisteen sijaan. Teldipin-valmistetta ei suositella
käytettäväksi alkuraskauden aikana, eikä sitä saa käyttää raskauden ensimmäisen kolmen kuukauden
jälkeen. Valmisteen käyttö voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsellesi, jos sitä käytetään ensimmäisen
kolmen raskauskuukauden jälkeen.
Imetys
Kerro lääkärille, jos imetät tai aiot aloittaa imettämisen. Teldipin-valmisteen käyttöä ei suositella
imettäville äideille ja lääkäri voi valita sinulle toisen hoidon, jos haluat imettää, erityisesti, jos lapsesi
on vastasyntynyt tai syntynyt keskosena.
Pieniä määriä amlodipiinia on havaittu erittyvän äidinmaitoon.
Ajaminen ja koneiden käyttö
Teldipin voi vaikuttaa kykyyn ajaa autoa tai käyttää koneita. Jos tabletit aiheuttavat huonovointisuutta,
huimausta tai väsymystä, tai saat niistä päänsärkyä, älä aja tai käytä koneita ja ota välittömästi yhteys
lääkäriin.
Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia
tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen
vaikutuksiaja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste
opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.
Teldipin sisältää laktoosia ja sorbitolia
Jos lääkärisi on kertonut, että sinulla on jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärisi kanssa ennen
tämän lääkkeen ottamista.
3.
Miten Teldipin-tabletteja otetaan
Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut. Tarkista
ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.
Suositeltu Teldipin-annos on yksi tabletti vuorokaudessa.
Tabletit niellään vesilasillisen kanssa aterian yhteydessä tai tyhjään mahaan. Ota lääke aina samaan
aikaan vuorokaudesta. Älä ota Teldipin-valmistetta greippimehun kanssa.
On tärkeää jatkaa Teldipin-valmisteen käyttöä, kunnes lääkäri toisin määrää.
Jos otat enemmän Teldipin-tabletteja kuin sinun pitäisi
Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina
yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 09 471 977) riskien arvioimiseksi ja
lisäohjeiden saamiseksi.
Jos olet ottanut liian suuren määrän tabletteja, verenpaineesi voi laskea jopa vaarallisen paljon. Voit
tuntea huimausta, heikotusta, pyörrytystä tai voimattomuutta. Jos verenpaine laskee liikaa, siitä voi
aiheutua sokki. Ihosi saattaa tuntua kylmältä ja nihkeältä ja saatat menettää tajuntasi.
Jos unohdat ottaa Teldipin-tabletteja
Jos unohdat ottaa annoksen, älä huolestu. Ota se heti kun muistat ja jatka hoitoa sen jälkeen
tavanomaiseen tapaan. Jos unohdat jonain päivänä ottaa lääkeannoksesi, ota tavallinen annos
seuraavana päivänä. Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi tabletin.
Jos lopetat Teldipin-tablettien oton
Lääkäri kertoo, miten pitkään sinun on otettava tätä lääkettä. Jos lopetat hoidon liian aikaisin, oireet
saattavat uusiutua.
Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan
puoleen.
4.
Mahdolliset haittavaikutukset
Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.
Jotkut haittavaikutukset voivat olla vakavia ja vaatia välitöntä lääkärin hoitoa:
Sinun pitää ottaa välittömästi yhteyttä lääkäriin, jos sinulle ilmaantuu jokin seuraavista oireista:
sepsis* (kutsutaan usein verenmyrkytykseksi, on vakava infektio, koko elimistön
tulehdusreaktio)
äkillinen hengityksen vinkuminen, rintakipu, hengenahdistus tai hengitysvaikeus
silmäluomien, kasvojen tai huulien turvotus
kielen ja nielun turvotus, mikä aiheuttaa pahoja hengitysvaikeuksia
vaikeat ihoreaktiot, mukaan lukien voimakas ihottuma, nokkosihottuma, ihon punoitus koko
keholla, voimakas kutina, rakkulamuodostus, ihon hilseily ja turvotus, limakalvojen tulehdus
(Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi) tai muut allergiset
reaktiot
sydänkohtaus, poikkeava sydämensyke
haiman tulehtuminen, joka voi aiheuttaa voimakasta vatsakipua ja selkäkipua ja johon liittyy
erittäin huono olo.
TELMISARTAANIN mahdolliset haittavaikutukset:
Melko harvinaiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 100:sta):
virtsatieinfektiot, ylempien hengitysteiden tulehdus (esim. kurkkukipu,
sivuontelotulehdus,
flunssa)
veren punasolujen puute (anemia)
korkea veren kaliumpitoisuus
alakuloisuus (masennus)
nukahtamisvaikeudet
pyörtyminen
kiertohuimaus (vertigo)
sydämen harvalyöntisyys (bradykardia)
matala verenpaine (hypotensio)
huimaus noustessa ylös (ortostaattinen hypotension)
hengenahdistus, yskä
mahakipu, ripuli, vatsavaivat, vatsan turvotus, oksentelu
kutina, lisääntynyt hikoilu,
ihottuma
selkäkipu, lihaskouristukset, lihaskipu (myalgia)
munuaisten vajaatoiminta mukaan lukien akuutti munuaisten vajaatoiminta
kipu rintakehässä, voimattomuus
veren kreatiniinipitoisuuden
nousu.
Harvinaiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 1 000:sta):
sepsis* (kutsutaan usein ”verenmyrkytykseksi”, on vakava infektio, koko elimistön
tulehdusreaktio, joka voi johtaa kuolemaan)
veren tiettyjen valkosolumäärien nousu (eosinofilia), verihiutaleiden vähäinen määrä
(trombosytopenia)
vaikea allerginen reaktio (anafylaktinen reaktio), allergiset reaktiot (esim. ihottuma, kutina,
hengitysvaikeus, hengityksen vinkuminen,
kasvojen turpoaminen tai matala verenpaine)
matalat veren sokeripitoisuudet (diabeetikot)
ahdistuneisuuden tunnetta, uneliaisuus
heikentynyt näkö
sydämen tiheälyöntisyys (takykardia)
suun kuivuminen,
vatsavaivat, makuhäiriö (dysgeusia)
epänormaali maksan toiminta (japanilaista alkuperää olevat potilaat tulevat kokemaan
todennäköisemmin tätä haittavaikutusta)
ihon ja limakalvon nopea turpoaminen, joka voi myös johtaa kuolemaan (angioedeema myös
kuolemaan johtava), ekseema (ihotauti), ihon punoitus, nokkosrokko (urtikaria), vaikea
lääkeihottuma
nivelkipu (artralgia), raajakipu, jännekipu
flunssankaltaiset oireet
hemoglobiiniarvon lasku (veren proteiini), veren virtsahappopitoisuuden
nousu,
maksaentsyymien tai kreatiniinikinaasiarvojen
nousu.
Hyvin harvinaiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 10 000:sta):
etenevä keuhkokudoksen arpeutuminen (interstitiaalinen keuhkosairaus)**.
Löydös saattaa olla sattumaa tai liittyä tällä hetkellä tuntemattomaan mekanismiin.
Telmisartaanin käytön yhteydessä on raportoitu etenevää keuhkokudoksen arpeutumista. Ei
kuitenkaan tiedetä, onko telmisartaani sen aiheuttaja.
AMLODIPIININ mahdolliset haittavaikutukset:
Seuraava hyvin yleinen haittavaikutus on raportoitu. Jos se aiheuttaa sinulle ongelmia tai jatkuu yli
viikon ajan, ota yhteys lääkäriin.
Hyvin yleiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä useammin kuin 1 henkilöllä 10:stä):
turvotus (nesteen kertyminen).
Seuraavia yleisiä haittavaikutuksia on raportoitu. Jos jokin näistä haitoista aiheuttaa sinulle ongelmia
tai oireet jatkuvat yli viikon ajan, ota yhteys lääkäriin.
Yleiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 10:stä):
päänsärky, heitehuimaus, uneliaisuus (etenkin hoidon alussa)
sydämentykytykset (tietoisuus sydämen lyönneistä), kasvojen punoitus
mahakipu, pahoinvointi
suolen toiminnan muutokset, ripuli, ummetus, närästys
väsymys, voimattomuus
näköhäiriöt, kahtena näkeminen
lihaskouristukset
nilkkojen turvotus.
Seuraavassa on lueteltu muita ilmoitettuja haittavaikutuksia. Jos havaitset sellaisia haittavaikutuksia,
joita ei ole tässä pakkausselosteessa mainittu, tai kokemasi haittavaikutus on vakava kerro niistä
lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle.
Melko harvinaiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 100:sta):
mielialan vaihtelut, ahdistuneisuus, masennus, unettomuus
vapina, makuhäiriöt, pyörtyminen
raajojen puutuminen tai pistely, kivuntunnon häviäminen
korvien soiminen
alhainen verenpaine
aivastelu/nenän vuotaminen, joka johtuu nenän limakalvon tulehduksesta (nuha)
yskä
suun kuivuminen,
oksentelu
hiustenlähtö, lisääntynyt hikoilu,
ihon kutina, punaiset läiskät iholla, ihon värinmuutos
virtsaamishäiriöt, lisääntynyt virtsaamistarve yöllä, tihentynyt virtsaamistarve
erektiokyvyttömyys, miehen rintarauhasten kipu tai suurentuminen
kipu, huonovointisuus
nivel- tai lihaskipu, selkäkipu
painon nousu tai lasku.
Harvinaiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 1 000:sta):
sekavuus.
Hyvin harvinaiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 10 000:sta):
veren valkosolujen määrän väheneminen, verihiutalemäärän väheneminen, mikä saattaa
aiheuttaa epätavallista mustelmien muodostumista tai verenvuotoherkkyyttä (punasolujen
vaurioituminen)
kohonnut verensokeri (hyperglykemia)
hermosairaus, joka saattaa aiheuttaa heikkoutta, pistelyä tai puutumista
ikenien turvotus
vatsan turvotus (gastriitti)
maksan toimintahäiriö,
maksatulehdus (hepatiitti), ihon keltaisuus, kohonneet maksaentsyymit,
jotka saattavat vaikuttaa joihinkin
laboratoriotutkimustuloksiin,
lisääntynyt lihasjännitys
verisuonitulehdus,
johon usein liittyy ihottuma
valoherkkyys.
Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin):
vapina, vartalon jäykkyys, kasvojen ilmeettömyys, hitaat liikkeet ja köpöttävä, epätasapainoinen
kävely.
Haittavaikutuksista ilmoittaminen
Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös
sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa
haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa
saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.
sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus
ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
5.
Teldipin-tablettien säilyttäminen
Ei lasten ulottuville
eikä näkyville.
Älä käytä tätä lääkettä läpipainopakkauksessa ja kotelossa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän
(EXP) jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.
Säilytä alle 30
Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.
Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien
lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.
6.
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
Mitä Teldipin sisältää
Vaikuttavat aineet ovat telmisartaani ja amlodipiini.
Teldipin 40 mg/5 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 40 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 5 mg
amlodipiinia.
Teldipin 40 mg/10 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 40 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 10 mg
amlodipiinia.
Teldipin 80 mg/5 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 80 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 5 mg
amlodipiinia.
Teldipin 80 mg/10 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 80 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 10 mg
amlodipiinia.
Muut aineet (apuaineet) ovat natriumhydroksidi,
povidoni K30, meglumiini,
laktoosimonohydraatti, sorbitoli,
keltainen rautaoksidi (E172), magnesiumstearaatti (E470b),
natriumstearyylifumaraatti, mannitoli, kolloidinen
vedetön piidioksidi ja steariinihappo. Katso
kohta 2 ”Teldipin sisältää laktoosia ja sorbitolia”.
Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot
Teldipin 40 mg/5 mg tabletti on soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen
puoli on ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen
ja siihen on kaiverrettu merkintä K3. Tabletin mitat: 16 mm x 8,5 mm.
Teldipin 40 mg/10 mg tabletti on soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen
puoli on ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen
ja siihen on kaiverrettu merkintä K2. Tabletin mitat: 16 mm x 8.5 mm.
Teldipin 80 mg/5 mg tabletti on soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen
puoli on ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen.
Tabletin mitat: 18 mm x 9 mm.
Teldipin 80 mg/10 mg tabletti on soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen
puoli on ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen
ja siihen on kaiverrettu merkintä K1 Tabletin mitat: 18 mm x 9 mm.
Teldipin 40 mg/5 mg ja 40 mg/10 mg tabletteja on saatavana pakkauksissa, joissa on:
30 ja 100 tablettia läpipainopakkauksissa
30 x 1 ja 100 x 1 tablettia yksittäispakatuissa läpipainopakkauksissa.
Teldipin 80 mg/5 mg ja 80 mg/10 mg tabletteja on saatavana pakkauksissa, joissa on:
28, 30 ja 100 tablettia läpipainopakkauksissa
28 x 1, 30 x 1 ja 100 x 1 tabletti yksittäispakatuissa läpipainopakkauksissa.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
Myyntiluvan haltija
Krka, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia
Myyntiluvanhaltijan paikallinen edustaja
Krka Finland Oy, Bertel Jungin aukio 5, 02600 Espoo, Suomi
Valmistajat
Krka, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia
TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann - Straβe 5, 27472 Cuxhaven, Saksa
Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 16.7.2018
Bipacksedel: Information till patienten
Teldipin 40 mg/5 mg tabletter
Teldipin 40 mg/10 mg tabletter
Teldipin 80 mg/5 mg tabletter
Teldipin 80 mg/10 mg tabletter
telmisartan/amlodipin
Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller
information som är viktig för dig.
Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.
Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.
Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om
de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.
Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella
biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.
I denna bipacksedel finns information om följande :
Vad Teldipin är och vad det används för
Vad du behöver veta innan du tar Teldipin
Hur du tar Teldipin
Eventuella biverkningar
Hur Teldipin ska förvaras
Förpackningens innehåll och övriga upplysningar
1.
Vad Teldipin är och vad det används för
Teldipin innehåller två verksamma substanser som kallas telmisartan och amlodipin. Båda
dessa substanser hjälper till att kontrollera högt blodtryck:
Telmisartan tillhör en grupp läkemedel, som kallas ”angiotensin-II- receptor hämmare”.
Angiotensin II är ett kroppseget ämne som får blodkärlen att dras samman, vilket leder till att
blodtrycket stiger. Telmisartan hämmar denna effekt av angiotensin II, vilket leder till att
blodkärlen vidgas och blodtrycket sjunker.
Amlodipin tillhör en grupp läkemedel som kallas för ”kalciumflödeshämmare”. Amlodipin
förhindrar att kalcium transporteras in blodkärlets vägg, detta förhindrar blodkärlen att dra
ihop sig vilket leder till att blodtrycket sjunker.
Effekterna av båda dessa substanser hjälper till att förhindra sammandragning av blodkärlen så att
blodkärlen slappnar av och blodtrycket sjunker.
Teldipin används för att behandla högt blodtryck (hypertoni) hos patienter som redan tar telmisartan
och amlodipin i dessa doser, istället för att ta två läkemedel separat.
Telmisartan och amlodipin som finns i Teldipin kan också vara godkända för att behandla andra
sjukdomar som inte nämns i denna bipacksedel. Fråga läkare, apotekspersonal eller annan hälso- och
sjukvårdspersonal om du har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.
2.
Vad du behöver veta innan du tar Teldipin
Ta inte Teldipin:
om du är allergisk mot telmisartan eller amlodipin eller något annat innehållsämne i detta
läkemedel (anges i avsnitt 6).
om du är gravid i mer än tredje månaden. (Även tidigare under graviditeten är det bra att
undvika Teldipin, – se avsnittet Graviditet och amning).
om du har svåra leverproblem som kolestas eller gallvägsobstruktion
(problem med avflöde av
galla från levern och gallblåsan) eller någon annan svår leversjukdom.
om du har diabetes eller nedsatt njufunktion och du behandlas med ett blodtryckssänkande
läkemedel som innehåller aliskiren.
om du har mycket lågt blodtryck (hypotoni).
om du har en förträngning i aortaklaffen (aortastenos) eller kardiogen chock (ett tillstånd som
innebär att hjärtat inte orkar förse kroppen med tillräckliga mängder blod).
om du har hjärtsvikt efter en hjärtinfarkt.
Om något av ovanstående stämmer in på dig ska du berätta det för din läkare eller apotekspersonal
innan du tar Teldipin.
Varningar och försiktighet
Tala med läkare om du har haft eller lider av något av följande tillstånd eller sjukdomar:
Njursjukdom eller njurtransplantation.
Njurartärstenos (sammandragning av blodkärlen i en eller båda njurarna).
Leversjukdom.
Hjärtproblem.
Förhöjda aldosteronhalter (vatten- eller saltansamlingar i kroppen samt förändrad
mineralbalans i blodet).
Lågt blodtryck (hypotoni), som kan uppstå om du är uttorkad (har förlorat mycket
kroppsvätska) eller har brist på salt på grund av diuretikabehandling (vätskedrivande
behandling), diet med lågt saltintag, diarré eller kräkningar.
Hög kaliumhalt i blodet.
Diabetes.
Hjärtinfarkt under senare tid.
Hjärtsvikt.
Mycket högt blodtryck (hypertensiv kris).
Om du är äldre och din dos behöver ökas.
Tala med läkare innan du tar Teldipin:
om du tar digoxin.
om du tar något av följande läkemedel som används för att behandla högt blodtryck:
en ACE-hämmare (till exempel enalapril, lisinopril, ramipril), särskilt om du har
diabetesrelaterade njurproblem,
aliskiren.
Din läkare kan behöva kontrollera njurfunktion,
blodtryck och mängden elektrolyter (t.ex. kalium)
i blodet med jämna mellanrum. Se även ”Ta inte Teldipin”.
Om du tror att du är gravid (eller blir gravid), kontakta din läkare. Teldipin rekommenderas inte under
tidig graviditet och ska inte användas om du är gravid i mer än tredje månaden eftersom det då kan
orsaka fosterskador (se avsnittet Graviditet och amning).
Vid operation eller narkos ska du tala om för din läkare att du använder Teldipin.
Teldipin kan vara mindre effektivt vid behandling för att sänka blodtrycket hos färgade patienter.
Barn och ungdomar
Teldipin rekommenderas inte vid behandling av barn eller ungdomar upp till 18 års ålder.
Andra läkemedel och Teldipin
Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra
läkemedel. Din läkare kan behöva ändra dosen av andra läkemedel eller vidta andra
försiktighetsåtgärder.
I vissa fall kan du behöva avbryta behandlingen med ett läkemedel.
Detta gäller särskilt om läkemedlen som anges nedan tas samtidigt som Teldipin:
Läkemedel som innehåller litium för behandling av vissa typer av depression.
Läkemedel som ökar kaliumnivån i blodet, t.ex. kalium-innehållande saltersättning,
kaliumsparande diuretika (vissa vattendrivande tabletter), angiotensin II-hämmare, heparin och
trimetoprim (antibiotika).
Diuretika (vätskedrivande tabletter) kan, särskilt om de tas i hög dos tillsammans med Teldipin
leda till alltför stor vätskeförlust och lågt blodtryck (hypotension).
Om du tar en ACE-hämmare eller aliskiren (se även informationen under rubrikerna ”Ta inte
Teldipin” och ”Varningar och försiktighet”).
Digoxin.
Ketokonazol, itrakonazol (läkemedel mot svamp).
Ritonavir, indinavir, nelfinavir (så kallade proteashämmare som används för att behandla HIV).
Rifampicin, erytromycin, klaritromycin (mot infektioner orsakade av bakterier).
Hypericum perforatum (Johannesört).
Verapamil, diltiazem (hjärtmedicin).
Dantrolen (infusion vid allvarliga störningar på kroppstemperaturen).
Takrolimus (används för att kontrollera kroppens immunsvar, gör
att kroppen kan acceptera transplanterade organ).
Simvastatin (läkemedel som används för att sänka halten kolesterol i blodet).
Ciklosporin (läkemedel som hämmar immunförsvaret).
Effekten av Teldipin kan reduceras när du tar NSAID (icke-steroida anti-inflammatoriska läkemedel,
t.ex. acetylsalicylsyra eller ibuprofen) eller kortikosteroider.
Teldipin kan öka den blodtryckssänkande effekten av andra läkemedel som används för att behandla
högt blodtryck eller läkemedel som kan sänka blodtrycket (t.ex. baklofen, amifostin).
Dessutom kan lågt blodtryck förvärras av alkohol, barbiturater, narkotika och antidepressiva
läkemedel. Du kan märka det som yrsel när du står upp. Du bör rådgöra med läkare om du behöver
justera dosen av dina andra läkemedel när du tar Teldipin.
Teldipin med mat och dryck
Grapefruktjuice och grapefrukt bör inte konsumeras av människor som tar Teldipin. Detta beror på att
grapefrukt och grapefruktjuice kan leda till en ökning av blodnivåerna av den aktiva substansen
amlodipin,
vilket kan orsaka en oförutsägbar ökning i den blodtryckssänkande effekten av Teldipin.
Dessutom kan lågt blodtryck förvärras av alkohol.
Graviditet och amning
Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare
eller apotekspersonal innan du använder detta läkemedel.
Graviditet
Om du tror att du är gravid (eller blir gravid), kontakta din läkare. Vanligtvis föreslår din läkare att du
ska sluta ta Teldipin före graviditet eller så snart du vet att du är gravid och istället rekommendera ett
annat läkemedel till dig istället för Teldipin. Teldipin bör inte användas i början av graviditeten och
ska inte användas efter den tredje månaden av graviditeten eftersom det då kan orsaka fosterskador.
Amning
Berätta för din läkare om du ammar eller tänker börja amma. Teldipin rekommenderas inte vid amning
och din läkare kan välja en annan behandling till dig om du vill amma ditt barn, särskilt om ditt barn är
nyfött eller föddes för tidigt.
Amlodipin passerar över i bröstmjölk i små mängder.
Körförmåga och användning av maskiner
Teldipin kan påverka din körförmåga eller förmåga att använda maskiner. Om du mår illa, blir yr eller
trött eller får huvudvärk av tabletterna ska du inte köra bil eller använda maskiner. Kontakta
omedelbart din läkare.
Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbete
som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden
är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa
effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för
vägledning. Diskutera med läkare eller apotekspersonal om du är osäker.
Teldipin innehåller laktos och sorbitol
Om du inte tål vissa sockerarter, bör du kontakta din läkare innan du tar denna medicin.
3.
Hur du tar Teldipin
Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens eller apotekspersonalens anvisningar. Rådfråga läkare eller
apotekspersonal om du är osäker.
Rekommenderad dos av Teldipin är en tablett om dagen.
Tabletterna ska sväljas tillsammans med ett glas vatten, med eller utan mat. Du bör försöka att ta den
dagliga dosen vid ungefär samma tidpunkt varje dag. Ta inte Teldipin tillsammans med
grapefruktjuice.
Det är viktigt att du fortsätter att ta Teldipin tills läkaren ger dig andra instruktioner.
Om du har tagit för stor mängd av Teldipin
Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag
kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 09 471 977) för bedömning av risken
samt rådgivning.
Om man tar för många tabletter kan blodtrycket bli lågt eller till och med farligt lågt. Du kan känna
dig yr, ostadig, svimfärdig eller svag. Om blodtrycket sjunker tillräckligt
lågt kan man drabbas av
chock. Huden känns då kall och fuktig och man kan bli medvetslös.
Om du har glömt att ta Teldipin
Om du har glömt att ta en dos, ska du inte vara orolig. Ta dosen så snart du kommer ihåg det och
fortsätt som tidigare. Om du inte tar din tablett en dag, ta din vanliga dos dagen därpå. Ta inte dubbel
dos för att kompensera för glömd tablett.
Om du slutar att ta Teldipin
Läkaren kommer att ange hur länge du ska ta ditt läkemedel. Din sjukdom kan komma tillbaka om du
slutar ta medicinen tidigare.
Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.
4.
Eventuella biverkningar
Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få
dem.
Vissa biverkningar kan vara allvarliga och kräva omedelbar medicinsk behandling:
Kontakta läkare omedelbart om du upplever något av följande symtom:
Sepsis* (som ofta kallas “blodförgiftning” är en svår infektion med inflammatoriska reaktioner i
hela kroppen)
Plötslig väsande andning, bröstsmärtor, andfåddhet eller andningssvårigheter
Svullnad i ögonlock, ansikte eller läppar
Svullnad i tunga och svalg som gör det mycket svårt att andas
Svåra hudreaktioner som kraftiga utslag, nässelutslag, rodnad över hela kroppen, svår klåda,
blåsor, hudavflagning och svullnad, inflammerade slemhinnor (Stevens-Johnsons syndrom,
toxisk epidermal nekrolys) eller andra allergiska reaktioner
Hjärtinfarkt, onormal hjärtfrekvens (puls)
Inflammation i bukspottkörteln, som kan ge svåra buk- och ryggsmärtor och kraftig
sjukdomskänsla
Eventuella biverkningar av TELMISARTAN:
Mindre vanliga biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 100 personer):
Urinvägsinfektioner, övre luftvägsinfektioner (t.ex. halsont, inflammerade bihålor, vanlig
förkylning),
brist på röda blodkroppar (anemi),
höga kaliumnivåer,
nedstämdhet (depression),
svårighet att somna,
svimning (synkope),
en känsla av yrsel (vertigo),
långsam hjärtrytm (bradykardi),
lågt blodtryck (hypotension),
yrsel när man reser sig upp (ortostatisk hypotension),
andfåddhet, hosta,
magsmärtor, diarré, obehag från magtrakten, svullnad, kräkningar,
klåda, svettning, utslag,
ryggsmärta, muskelkramp, muskelsmärta (myalgi),
nedsatt njurfunktion inklusive akut njursvikt,
bröstsmärta, svaghet
ökad halt kreatinin i blodet.
Sällsynta biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 1000 personer):
Sepsis* (som ofta kallas “blodförgiftning”,
är en svår infektion med inflammatoriska
reaktioner i hela kroppen, som kan leda till döden),
ökat antal av vissa vita blodkroppar (eosinifili),
lågt antal blodplättar (trombocytopeni),
svåra allergiska reaktioner (anafylaktisk reaktion), allergiska reaktioner (t ex hudutslag, klåda,
svårighet att andas, väsande andning, svullnad i ansiktet eller lågt blodtryck),
låg blodsockerhalt (hos patienter med diabetes),
oro, sömnighet,
synstörningar,
snabb hjärtrytm (takykardi),
muntorrhet, orolig mage, förändrad smakupplevelse (dysgeusi),
avvikande leverfunktion (japanska patienter löper större risk att få denna biverkan),
hastig svullnad av hud och slemhinnor som kan leda till döden (angioödem även med dödlig
utgång), eksem (en hudsjukdom), hudrodnad, nässelutslag (urtikaria), svåra hudutslag pga
läkemedel,
ledsmärta (artralgi), smärta i extremiteterna, smärta i senor,
influensaliknande sjukdom,
minskade halter av hemoglobin (ett blodprotein), ökade nivåer urinsyra, ökad halt av
leverenzymer eller kreatinfosfokinas i blodet.
Mycket sällsynta biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 personer):
Progressiv ärrbildning i lungvävnad (interstitiell lungsjukdom)**.
* Dessa biverkningar kan vara en tillfällighet
eller ha samband med en mekanism som för närvarande
inte är känd.
** Det har rapporterats fall all av progressiv ärrbildning i lungvävnad vid behandling med telmisartan.
Man vet dock inte om telmisartan är orsaken.
Eventuella biverkningar av AMLODIPIN:
Följande mycket vanlig biverkning har rapporterats. Om detta ger dig problem eller om det varar i mer
än en vecka ska du kontakta din läkare.
Mycket vanliga biverkningar (kan förekomma hos fler än 1 av 10 personer):
Ödem (vätskeansamling).
Följande vanliga biverkningar har rapporterats. Om någon av dessa ger dig problem eller om de varar i
mer än en vecka ska du kontakta din läkare.
Vanliga biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 10 personer):
Huvudvärk, yrsel, sömnighet (särskilt i början av behandlingen),
hjärtklappning (du känner av hjärtslagen), vallningar,
buksmärtor, illamående,
förändrade tarmvanor, diarré, förstoppning, matsmältningsbesvär,
trötthet, svaghet,
synrubbningar, dubbelseende,
muskelkramper,
ankelsvullnad.
Andra biverkningar som rapporterats finns i följande lista. Om några biverkningar blir värre eller om
du märker några biverkningar som inte nämns i denna information kontakta läkare eller
apotekspersonal.
Mindre vanliga biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 100 personer):
Humörsvängningar, ångest, depression, sömnlöshet,
darrningar, smakförändring, svimning,
domningar eller stickningar i armar och ben, oförmåga att känna smärta,
öronringningar,
lågt blodtryck,
nysningar/rinnande näsa på grund av inflammation i nässlemhinnan (rinit),
hosta,
muntorrhet, kräkningar
håravfall, ökad svettning, kliande hud, röda fläckar på huden, hudmissfärgning,
urineringsbesvär, ökat urineringsbehov på natten, ökad urineringsfrekvens,
impotens, obehag från eller förstorade bröst hos män,
smärtor, sjukdomskänsla,
led- eller muskelsmärtor, ryggsmärtor,
viktökning eller viktminskning.
Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 personer):
Förvirring.
Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 personer):
Minskat antal vita blodkroppar, minskat antal blodplättar som kan leda till blåmärken eller att
man blöder lätt (skador på röda blodkroppar),
förhöjt blodsocker (hyperglykemi),
en nervrubbning som kan orsaka svaghet, stickningar och domningar,
svullet tandkött,
uppsvullen buk (gastrit),
onormal leverfunktion, inflammation i levern (hepatit), gulfärgad hud (gulsot), förhöjda
leverenzymer som kan påverka vissa medicinska tester,
ökad muskelspänning,
inflammation i blodkärlen, ofta med hudutslag,
ljuskänslighet.
Ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga
data):
darrningar, stel kropphållning,
nedsatt ansiktsmimik,
långsamma rörelser och släpande
obalanserad gång.
Rapportering av biverkningar
Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella
biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se
detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om
läkemedels säkerhet.
webbplats: www.fimea.fi
Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea
Biverkningsregistret
PB 55
00034 FIMEA
5.
Hur Teldipin ska förvaras
Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.
Används före utgångsdatum som anges på blistret och kartongen efter EXP. Utgångsdatumet är den
sista dagen i angiven månad.
Förvaras vid högst 30
Förvaras i originalförpackningen. Ljuskänsligt.
Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man
kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.
6.
Förpackningens innehåll och övriga upplysningar
Innehållsdeklaration
De aktiva substanserna är telmisartan och amlodipin.
Teldipin 40 mg/5 mg tabletter
Varje tablett innehåller 40 mg telmisartan och amlodipinbesilat motsvarande 5 mg amlodipin.
Teldipin 40 mg/10 mg tabletter
Varje tablett innehåller 40 mg telmisartan och amlodipinbesilat motsvarande 10 mg amlodipin.
Teldipin 80 mg/5 mg tabletter
Varje tablett innehåller 80 mg telmisartan och amlodipinbesilat motsvarande 5 mg amlodipin.
Teldipin 80 mg/10 mg tabletter
Varje tablett innehåller 80 mg telmisartan och amlodipinbesilat motsvarande 10 mg amlodipin.
Övriga innehållsämnen (hjälpämnen) är natriumhydroxid,
povidon K30, meglumin,
laktosmonohydrat, sorbitol, gul järnoxid (E172), magnesiumstearat (E470b),
natriumstearylfumarat, mannitol, kolloidal
vattenfri kiseldioxid och stearinsyra. Se avsnitt 2
“Teldipin innehåller laktos och sorbitol”.
Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar
Teldipin 40 mg/5 mg tabletter är ovala, något bikonvexa, tvålagerstabletter. Ena sidan av tabletten är
brungul, marmorerad. Den andra sidan av tabletten är vit eller nästan vit och märkt med K3.
Dimensioner: 16 mm x 8,5 mm.
Teldipin 40 mg/10 mg tabletter är ovala, något bikonvexa, tvålagerstabletter. Ena sidan av tabletten är
brungul, marmorerad. Den andra sidan av tabletten är vit eller nästan vit och märkt med K2.
Dimensioner: 16 mm x 8,5 mm.
Teldipin 80 mg/5 mg tabletter är ovala, något bikonvexa, tvålagerstabletter. Ena sidan av tabletten är
brungul, marmorerad. Den andra sidan av tabletten är vit eller nästan vit. Dimensioner: 18 mm x 9
Teldipin 80 mg/10 mg tabletter är ovala, något bikonvexa, tvålagerstabletter. Ena sidan av tabletten är
brungul, marmorerad. Den andra sidan av tabletten är vit eller nästan vit och märkt med K1.
Dimensioner: 18 mm x 9 mm.
Teldipin 40 mg/5 mg och 40 mg/10 mg tabletter finns tillgängliga i förpackningar med:
30 och 100 tabletter i blister,
30 x 1 och 100 x 1 tabletter i perforerade endosblister.
Teldipin 80 mg/5 mg och 80 mg/10 mg tablets tabletter finns tillgängliga i förpackningar med:
28, 30 och 100 tabletter i blister,
28 x 1, 30 x 1 och 100 x 1 tabletter i perforerade endosblister.
Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.
Innehavare av godkännande för försäljning
KRKA, d.d. Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien
Lokal företrädare
Krka Finland Oy, Bertel Jungs plats 5, 02600 Esbo, Finland
Tillverkare
KRKA, d.d. Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien
TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann - Straβe 5, 27472 Cuxhaven, Tyskland
Denna bipacksedel ändrades senast 16.7.2018
VALMISTEYHTEENVETO
1.
LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Teldipin 40 mg/5 mg tabletit
Teldipin 40 mg/10 mg tabletit
Teldipin 80 mg/5 mg tabletit
Teldipin 80 mg/10 mg tabletit
2.
VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Teldipin 40 mg/5 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 40 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 5 mg
amlodipiinia.
Teldipin 40 mg/10 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 40 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 10 mg
amlodipiinia.
Teldipin 80 mg/5 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 80 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 5 mg
amlodipiinia.
Teldipin 80 mg/10 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 80 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 10 mg
amlodipiinia.
Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan
Teldipin 40 mg/5 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 57 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina) ja 146,54 mg sorbitolia.
Teldipin 40 mg/10 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 57 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina) ja 146,54 mg sorbitolia.
Teldipin 80 mg/5 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 114 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina) ja 293,08 mg sorbitolia.
Teldipin 80 mg/10 mg tabletit
Yksi tabletti sisältää 114 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina) ja
293,08
mg sorbitolia.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.
3.
LÄÄKEMUOTO
Tabletti
40 mg/5 mg: Soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen puoli on
ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen ja siihen on
kaiverrettu merkintä K3. Tabletin mitat: 16 mm x 8,5 mm.
40 mg/10 mg: Soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen puoli on
ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen ja siihen on
kaiverrettu merkintä K2. Tabletin mitat: 16 mm x 8.5 mm.
80 mg/5 mg: Soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen puoli on
ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen. Tabletin
mitat: 18 mm x 9 mm.
80 mg/10 mg: Soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen puoli on
ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen ja siihen on
kaiverrettu merkintä K1 Tabletin mitat: 18 mm x 9 mm.
4.
KLIINISET TIEDOT
4.1
Käyttöaiheet
Teldipin on tarkoitettu korvaavaksi hoidoksi essentiaalisen hypertension hoitoon potilaille, joiden
verenpaine on jo hallinnassa samanaikaisesti annettavilla telmisartaanilla ja amlodipiinilla samoin
annoksin.
4.2
Annostus ja antotapa
Annostus
Suositeltu Teldipin-annos on yksi tabletti vuorokaudessa.
Kiinteä annosyhdistelmä ei sovi hoidon aloittamiseen.
Ennen siirtymistä Teldipin-hoitoon potilaan tilan on oltava hallinnassa samaan aikaan otetuilla yksittäisillä
valmisteilla ja niiden vakailla annoksilla. Teldipin-annoksen pitää perustua siirtymishetkellä käytössä
olevien erillisten valmisteiden annoksiin.
Amlodipiinin suurin suositeltu vuorokausiannos on 10 mg ja telmisartaanin suurin suositeltu
vuorokausiannos on 80 mg.
Erityiset potilasryhmät
Iäkkäät
Annosta ei tarvitse muuttaa iäkkäitä potilaita hoidettaessa, mutta varovaisuutta on noudatettava
annostusta suurennettaessa (ks. kohdat 4.4 ja 5.2).
Munuaisten vajaatoiminta
Lievän ja keskivaikean munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä annosta ei tarvitse muuttaa. Vaikeaa
munuaisten vajaatoimintaa sairastavien tai hemodialyysihoitoa saavien potilaiden hoidosta on vähän
kokemusta. Varovaisuutta on noudatettava, koska amlodipiini ja telmisartaani eivät poistu elimistöstä
dialyysin avulla.
Maksan vajaatoiminta
Teldipin-tablettien käyttö on vasta-aiheista vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille (ks.
kohta 4.3).
Teldipin-tabletteja on annettava varoen lievää tai keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville
potilaille, koska suositusannoksia heille ei ole varmistettu. Telmisartaaniannos ei näillä potilailla saa
ylittää 40 mg:aa kerran päivässä (ks. kohta 4.4).
Pediatriset potilaat
Telmisartaani/amlodipiini-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole
varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.
Antotapa
Teldipin voidaan ottaa aterian yhteydessä tai tyhjään mahaan. Teldipin suositellaan ottamaan nesteen
kanssa.
4.3
Vasta-aiheet
Yliherkkyys vaikuttaville aineille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.
Toinen ja kolmas raskauskolmannes (ks. kohdat 4.4 ja 4.6)
Sappiteitä ahtauttavat sairaudet
Vaikea maksan vajaatoiminta
Vaikea-asteinen hypotensio
Sokki (sydänperäinen sokki mukaan lukien)
Vasemman kammion ulosvirtauskanavan ahtauma (esim. vaikea-asteinen aorttastenoosi)
Hemodynaamisesti epästabiili sydämen vajaatoiminta akuutin sydäninfarktin jälkeen
Teldipin-valmisten käyttö samanaikaisesti aliskireeniä sisältävien valmisteiden kanssa on vasta-
aiheista, jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta (glomerulusten
suodatusnopeus < 60 ml/min/1,73 m
) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).
4.4
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Raskaus
Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos angiotensiini II
-reseptorin salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden
aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorien salpaajien käyttöä pidetä
välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava
heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).
Maksan vajaatoiminta
Teldipin-valmistetta ei saa antaa potilaille, joilla on kolestaasi, sappiteitä tukkeuttava sairaus tai vaikea
maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.3), koska telmisartaani eliminoituu pääosin sappinesteen mukana.
Näillä potilailla telmisartaanin maksapuhdistuman odotetaan olevan heikentynyt.
Amlodipiinin puoliintumisaika pidentyy ja kokonaisaltistus (AUC) kohoaa potilailla, joilla maksan toiminta
on heikentynyt. Annossuosituksia ei ole määritetty.
Teldipin-valmistetta on siksi annettava varoen potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea maksan
vajaatoiminta
Renovaskulaarinen hypertensio
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) toimintaan vaikuttavat lääkevalmisteet
voivat suurentaa vaikean hypotension ja munuaisten vajaatoiminnan riskiä, jos potilaalla on
molemminpuolinen munuaisvaltimon ahtauma tai ainoan toimivan munuaisen valtimoahtauma.
Munuaisten vajaatoiminta ja munuaissiirre
Kun munuaisten vajaatoimintaa sairastavia potilaita hoidetaan telmisartaani/amlodipiini-tableteilla,
seerumin kalium- ja kreatiniinipitoisuuksia suositellaan seuraamaan säännöllisesti.
Telmisartaani/amlodipiini-tablettien antamisesta munuaissiirteen äskettäin saaneille potilaille ei ole
kokemusta.
Amlodipiini ja telmisartaani eivät poistu elimistöstä dialyysin avulla.
Intravaskulaarinen hypovolemia
Oireista hypotensiota voi ilmetä etenkin ensimmäisen annoksen jälkeen, jos potilaan veritilavuus on
pienentynyt ja/tai hänellä on natriumvaje esim. voimakkaan diureettihoidon, vähäsuolaisen ruokavalion,
ripulin tai oksentelun seurauksena. Tällaiset tilat on hoidettava ennen telmisartaani/amlodipiinihoidon
aloittamista. Natrium- ja/tai nestevajaus on korjattava ennen telmisartaani/amlodipiinihoidon aloittamista.
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmän) kaksoisesto
On olemassa näyttöä siitä, että ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin
samanaikainen käyttö lisää hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen
(mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa
ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei
suositella (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).
Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin
valvonnassa ja munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja
huolellisesti.
ACE:n estäjiä ja angiotensiini II -reseptorin salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti potilaille, joilla on
diabeettinen nefropatia.
Muut reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmää stimuloivat tilat
Jos potilaan verisuonitonus ja munuaisten toiminta riippuvat pääasiallisesti reniini-angiotensiini-
aldosteronijärjestelmän toiminnasta (esim. potilaat, joilla on vaikea kongestiivinen sydämen
vajaatoiminta, taustalla oleva munuaissairaus, munuaisvaltimon ahtauma mukaan lukien), tähän
järjestelmään vaikuttavaan lääkehoitoon on liittynyt akuuttia hypotensiota, hyperatsotemiaa, oliguriaa tai
harvinaisissa tapauksissa akuuttia munuaisten vajaatoimintaa (ks. kohta 4.8).
Primaarinen aldosteronismi
Potilaat, joilla on primaarinen aldosteronismi, eivät yleensä saa vastetta reniini-angiotensiinijärjestelmää
estäviin verenpainelääkkeisiin. Tämän vuoksi telmisartaanin käyttöä ei suositella.
Aortta- ja mitraaliläppästenoosi, obstruktiivinen hypertrofinen kardiomyopatia
Muiden verisuonia laajentavien lääkkeiden tavoin hoidossa on oltava erityisen varovainen, jos potilaalla
on aortta- tai mitraaliläpän ahtauma tai hypertrofinen obstruktiivinen kardiomyopatia.
Sydämen vajaatoiminta
Sydämen vajaatoimintapotilaita hoidettaessa on noudatettava varovaisuutta. Vaikeaa sydämen
vajaatoimintaa (NYHA-luokka III tai IV) sairastavilla potilailla tehdyssä pitkäkestoisessa,
lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa amlodipiinin käytön yhteydessä raportoitiin ilmenneen
keuhkoedeemaa useammin kuin lumelääkeryhmässä (ks. kohta 5.1). Varovaisuutta on noudatettava
annettaessa kalsiumkanavan salpaajia amlodipiini mukaan lukien kongestiivista sydämen vajaatoimintaa
sairastaville potilaille, koska ne saattavat lisätä kardiovaskulaaritapahtumien ja kuolleisuuden riskiä.
Diabeetikot, joita hoidetaan insuliinilla tai diabeteslääkkeillä
Telmisartaani-hoidon aikana näillä potilailla saattaa esiintyä hypoglykemiaa. Tämän vuoksi näille
potilaille sopivaa verensokeriarvojen seurantaa pitää harkita. Insuliinin tai diabeteslääkkeiden annoksen
säätö saattaa olla välttämätöntä tarpeen mukaan.
Hyperkalemia
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavien lääkevalmisteiden käyttö saattaa aiheuttaa
hyperkalemiaa.
Hyperkalemia voi johtaa kuolemaan, jos potilas on iäkäs, sairastaa munuaisten vajaatoimintaa, potilaalla
on diabetes, häntä hoidetaan samanaikaisesti muilla kaliumpitoisuutta mahdollisesti suurentavilla
lääkevalmisteilla ja/tai potilaalla on muita samanaikaisia tapahtumia.
Ennen reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavien lääkevalmisteiden samanaikaisen
käytön harkitsemista on arvioitava hyöty-riskisuhde.
Hyperkalemian tärkeimpiä riskitekijöitä katsotaan olevan:
diabetes mellitus, munuaisten vajaatoiminta, ikä (yli 70 vuotta).
käyttö yhdistelmänä yhden tai useamman reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään
vaikuttavan lääkeaineen ja/tai kaliumlisän kanssa. Hyperkalemiaa mahdollisesti aiheuttavia
lääkevalmisteita tai lääkevalmisteiden terapeuttisia luokkia ovat kaliumia sisältävät suolan
korvikkeet, kaliumia säästävät diureetit, ACE:n estäjät, angiotensiini II -reseptorin salpaajat, ei-
steroidaaliset tulehduskipulääkkeet (eli NSAIDit, selektiiviset COX-2-estäjät mukaan lukien),
hepariini, immunosuppressiiviset lääkeaineet (siklosporiini tai takrolimuusi) ja trimetopriimi.
muut samanaikaiset tapahtumat, etenkin elimistön kuivumistila, akuutti sydämen dekompensaatio,
metabolinen asidoosi, munuaisten toiminnan heikkeneminen, munuaissairauden äkillinen
paheneminen (esim. infektiotaudin seurauksena), solujen hajoaminen (esim. äkillinen
raajaiskemia, rabdomyolyysi, laaja-alainen trauma).
Tähän ryhmään kuuluvien potilaiden seerumin kaliumpitoisuutta on seurattava tarkoin (ks. kohta 4.5).
Etniset eroavaisuudet
Angiotensiinikonvertaasin estäjien tavoin telmisartaanin ja muiden angiotensiini II -reseptorin salpaajien
antihypertensiivinen vaikutus on heikompi mustaihoisilla kuin muissa väestöryhmissä. Tämä liittyy
mahdollisesti siihen, että mustaihoisen väestön reniiniarvot ovat keskimäärin matalammat muuhun
väestöön verrattuna
Muut
Kuten yleensäkin verenpainelääkkeitä käytettäessä, voimakas verenpaineen lasku voi johtaa
sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen potilailla, joilla on iskeeminen sydänlihassairaus tai iskeeminen
sydän- tai verisuonitauti.
Amlodipiinin turvallisuutta ja tehoa hypertensiivisen kriisin hoidossa ei ole varmistettu.
Iäkkäillä on noudatettava varovaisuutta annostusta suurennettaessa (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).
Laktoosi
Tämä lääke sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi,
kokonaislaktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.
Sorbitoli
Tämä lääke sisältää sorbitolia. Sorbitolia (tai fruktoosia) sisältävien muiden valmisteiden samanaikaisen
annon sekä ravinnosta saatavan sorbitolin (tai fruktoosin) additiivinen vaikutus on huomioitava. Suun
kautta otettavien lääkevalmisteiden sorbitoli saattaa vaikuttaa muiden suun kautta otettavien lääkkeiden
biologiseen hyötyosuuteen.
80 mg/5 mg tabletit ja 80 mg/10 mg tabletit sisältävät 293,08 mg sorbitolia per tabletti, joka vastaa 5
mg/kg/vrk, jos kehon paino on 58,6 kg. Potilaiden, jotka painavat alle 58,6 kg ja joilla on perinnöllinen
fruktoosi-intoleranssi (HFI), ei tule käyttää tätä lääkettä.
Natrium
Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan
”natriumiton”.
4.5
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Telmisartaaniin liittyvät yhteisvaikutukset
Digoksiini
Kun telmisartaania käytettiin yhdessä digoksiinin kanssa, huomattiin keskimääräiset nousut digoksiinin
huippupitoisuudessa (49 %) ja jäännöspitoisuudessa (20 %). Digoksiinipitoisuuksia on seurattava
telmisartaanihoitoa aloitettaessa, annosta muutettaessa tai hoitoa lopetettaessa, jotta digoksiinipitoisuus
pysyy hoitoalueella.
Kuten myös muut reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavat lääkevalmisteet,
telmisartaani saattaa aiheuttaa hyperkalemiaa (ks. kohta 4.4). Riski saattaa suurentua käytettäessä
telmisartaania yhdessä muiden hyperkalemiaa aiheuttavien lääkkeiden kanssa (kaliumia sisältävät
suolan korvikkeet, kaliumia säästävät diureetit, ACE:n estäjät, angiotensiini II -reseptorin salpaajat, ei-
steroidaaliset tulehduskipulääkkeet (eli NSAIDit, selektiiviset COX-2-estäjät mukaan lukien), hepariini,
immunosuppressiiviset lääkeaineet (siklosporiini tai takrolimuusi) ja trimetopriimi).
Hyperkalemian esiintyminen riippuu siihen liittyvistä riskitekijöistä. Riski kohoaa yllä mainituissa
hoitoyhdistelmissä. Riski on erityisen korkea käytettäessä yhdessä kaliumia säästävien diureettien
kanssa ja yhdistettynä kaliumia sisältäviin suolan korvikkeisiin. Esim. ACE:n estäjien tai
tulehduskipulääkkeiden (NSAID) kanssa käytettynä riski on pienempi, jos käyttöön liittyviä varotoimia
noudatetaan tarkasti.
Samanaikaista käyttöä ei suositella
Kaliumia säästävät diureetit tai kaliumlisät
Angiotensiini II -reseptorin salpaajat, kuten telmisartaani, vähentävät diureeteista aiheutuvaa
kaliumhukkaa. Kaliumia säästävät diureetit, esim. spironolaktoni, eplerenoni, triamtereeni tai amiloridi,
kaliumlisät tai kaliumia sisältävät suolan korvikkeet voivat suurentaa huomattavasti seerumin
kaliumpitoisuutta. Jos samanaikainen käyttö on aiheellista todetun hypokalemian vuoksi, tällaisia
lääkeyhdistelmiä on käytettävä varoen ja seerumin kaliumpitoisuutta on seurattava säännöllisesti.
Litium
Angiotensiinikonvertaasin entsyymin estäjien (ACE:n estäjien) ja litiumin, sekä angiotensiini II
-reseptorin salpaajien, kuten telmisartaanin, samanaikaisen käytön yhteydessä on raportoitu korjautuvaa
seerumin litiumpitoisuuden suurenemista ja toksisuuden lisääntymistä. Jos samanaikainen käyttö
osoittautuu tarpeelliseksi, seerumin litiumpitoisuutta suositellaan seuraamaan tarkoin.
Varovaisuutta vaativa samanaikainen käyttö
Ei-steroidaaliset tulehduskipulääkkeet (NSAID)
Tulehduskipulääkkeet (esim. asetyylisalisyylihappo tulehdusta estävinä annoksina, COX-2:n estäjät ja
epäselektiiviset tulehduskipulääkkeet) saattavat vähentää angiotensiini II -reseptorin salpaajien
verenpainetta alentavaa vaikutusta.
Angiotensiini II -reseptorin salpaajan yhtäaikainen annostelu syklo-oksygenaasi-inhibiittoreiden kanssa
voi johtaa munuaistoiminnan heikentymiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö
(esim. nestevajauksesta kärsivät ja iäkkäät potilaat). Seurauksena voi olla akuutti munuaisten
vajaatoiminta, joka on kuitenkin yleensä palautuva. Siksi yhdistelmähoitoa tulisi käyttää varoen,
erityisesti iäkkäillä potilailla. Potilaiden tulisi olla riittävästi nesteytettyjä ja munuaistoiminnan seurantaa
tulisi harkita yhdistelmälääkitystä aloitettaessa sekä määrävälein hoidon aikana.
Ramipriili
Telmisartaanin ja ramipriilin samanaikainen anto johti yhdessä tutkimuksessa ramipriilin ja ramiprilaatin
0-24
- ja C
-arvojen suurenemiseen 2,5-kertaiseksi. Tämän havainnon kliinistä merkitystä ei
tiedetä.
Diureetit (tiatsidi- tai loop-diureetit)
Aiempi hoito suurilla diureetti annoksilla kuten furosemidilla (loop-diureetti) ja hydroklooritiatsidilla
(tiatsididiureetti) saattaa johtaa volyymin vajeeseen ja hypotension riskiin telmisartaanihoitoa
aloitettaessa.
Otettava huomioon samanaikaisessa käytössä
Muut verenpainelääkkeet
Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä)
kaksoisestoon ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen
käytön avulla liittyy haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan
heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan), suurentunut esiintyvyys yhden
RAA-järjestelmään vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).
Farmakologisten ominaisuuksien perusteella seuraavat lääkevalmisteet voivat vahvistaa kaikkien
verenpainelääkkeiden, myös telmisartaanin, verenpainetta alentavaa vaikutusta: baklofeeni, amifostiini.
Lisäksi alkoholi, barbituraatit, unilääkkeet ja masennuslääkkeet voivat voimistaa ortostaattista
hypotensiota.
Kortikosteroidit (systeemisesti annettuna)
Verenpainetta alentava vaikutus vähenee.
Amlodipiiniin liittyvät yhteisvaikutukset
Muiden lääkevalmisteiden vaikutukset amlodipiiniin
CYP3A4:n estäjät
Amlodipiinin samanaikainen käyttö voimakkaiden tai kohtalaisten CYP3A4:n estäjien (proteaasin
estäjät, atsoliryhmän sienilääkkeet, makrolidit, kuten erytromysiini tai klaritromysiini, verapamiili tai
diltiatseemi) kanssa voi aiheuttaa merkittävää amlodipiinialtistuksen suurenemista,
minkä seurauksena
hypotension riski kasvaa. Näiden farmakokineettisten vaihteluiden kliininen vaikutus saattaa olla
voimakkaampi iäkkäillä potilailla. Näin ollen potilaan kliininen seuranta ja annoksen muuttaminen voivat
olla tarpeen.
CYP3A4-induktorit
Tunnettujen CYP3A4:n induktoreiden samanaikaisen käytön yhteydessä amlodipiinin pitoisuus
plasmassa saattaa vaihdella. Verenpainetta pitää siksi seurata ja annoksen säätämistä harkita
etenkin voimakkaiden CYP3A4:n induktoreiden (esim. rifampisiini, mäkikuisma)
samanaikaisen käytön aikana ja sen jälkeen.
Greippi ja greippimehu
Amlodipiinin antoa samanaikaisesti greipin tai greippimehun kanssa ei suositella, sillä joillakin potilailla
amlodipiinin biologinen hyötyosuus voi kasvaa, mikä johtaa verenpainetta laskevien vaikutusten
voimistumiseen.
Dantroleeni (infuusio)
Eläimiä hoidettaessa on havaittu kuolemaan johtaneita kammiovärinöitä ja kardiovaskulaarisia kollapseja
hyperkalemiaan liittyneinä, kun eläimille annettiin verapamiilia ja dantroleenia laskimoon. Hyperkalemian
vaaran vuoksi kalsiumkanavan salpaajien, kuten amlodipiinin, samanaikaista antoa on syytä välttää
hoidettaessa potilaita, jotka ovat alttiita malignille hypertermialle, ja malignin hypertermian hoitoon.
Amlodipiinin vaikutukset muihin lääkevalmisteisiin
Takrolimuusi
Riski veren takrolimuusipitoisuuden kohoamiseen on olemassa, jos sitä annetaan samanaikaisesti
amlodipiinin kanssa, mutta tämän yhteisvaikutuksen farmakokineettistä mekanismia ei täysin tunneta.
Takrolimuusin toksisuuden välttämiseksi veren takrolimuusipitoisuutta on tarkkailtava ja tarvittaessa
takrolimuusiannosta on muutettava, jos amlodipiinia annetaan takrolimuusihoitoa saavalle potilaalle.
mTOR:in (nisäkkään rapamysiinin kohde -proteiini) estäjät
mTOR:in estäjät kuten sirolimuusi, temsirolimuusi ja everolimuusi ovat CYP3A:n substraatteja.
Amlodipiini on heikko CYP3A:n estäjä. Samanaikaisesti käytettäessä amlodipiini saattaa lisätä
mTOR:in estäjien altistusta.
Klaritromysiini
Klaritromysiini on CYP3A4:n estäjä. Potilailla, jotka saavat klaritromysiiniä ja amlodipiiniä
samanaikaisesti, on suurentunut hypotension riski. Potilaiden tarkkaa seurantaa suositellaan, kun
amlodipiiniä käytetään samanaikaisesti klaritromysiinin kanssa.
Siklosporiini
Siklosporiinin ja amlodipiinin yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty terveillä vapaaehtoisilla eikä muilla
potilasryhmillä kuin munuaissiirtopotilailla, joilla havaittiin siklosporiinin minimipitoisuuden vaihtelevaa
nousua (keskimäärin 0–40 %). Amlodipiinia käyttävien munuaissiirtopotilaiden veren siklosporiiniarvojen
tarkkailua on harkittava ja siklosporiiniannosta on tarvittaessa pienennettävä.
Simvastatiini
Toistuvien 10 mg:n amlodipiiniannosten samanaikanen anto 80 mg:n simvastatiiniannoksen kanssa
suurensi simvastatiinialtistusta 77 % pelkkään simvastatiinihoitoon verrattuna. Simvastatiinin annos ei
saa olla yli 20 mg/vrk, jos potilas käyttää amlodipiinia.
Kliinisissä yhteisvaikutustutkimuksissa amlodipiini ei vaikuttanut atorvastatiinin, digoksiinin, varfariinin
eikä siklosporiinin farmakokinetiikkaan.
4.6
Hedelmällisyys, raskaus ja imetys
Raskaus
Teldipin-valmisteen käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei suositella (ks. kohta 4.4).
Teldipin-valmisteen käyttö toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana on vasta-aiheista (ks.
kohdat 4.3 ja 4.4).
Telmisartaani
Ei ole olemassa tarkkoja tietoja telmisartaanin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeet osoittavat
reproduktiivista toksisuutta (ks. kohta 5.3).
Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen
raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät kuitenkaan ole
vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Angiotensiini II -reseptorin salpaajien
käyttöön liittyvästä riskistä ei ole vertailevien epidemiologisten tutkimusten tuloksia, mutta näiden
lääkkeiden käyttöön voi liittyä sama riski kuin ACE:n estäjiin. Jos angiotensiini II -reseptorin salpaajia
käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden aikanakin turvallinen
verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorien salpaajien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun
raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti, ja tarvittaessa on
aloitettava muu lääkitys.
Tiedetään, että altistus angiotensiini II -reseptorin salpaajille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen
aikana on haitallista sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee,
kallon luutuminen hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten toiminta voi pettää ja voi ilmetä
hypotensiota ja hyperkalemiaa) (ks. kohta 5.3).
Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut angiotensiini II -reseptorin
salpaajille, suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus.
Imeväisikäisiä, joiden äiti on käyttänyt angiotensiini II -reseptorin salpaajia, on seurattava huolellisesti
hypotension varalta (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).
Amlodipiini
Amlodipiinin käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole varmistettu.
Eläinkokeissa havaittiin lisääntymistoksisuutta suurilla annoksilla (ks. kohta 5.3).
Imetys
Teldipin-valmisteen käyttöä ei suositella ja imetyksen aikana käytettäväksi on valittava hoito, jonka
turvallisuus tunnetaan paremmin. Tämä koskee erityisesti vastasyntyneiden tai keskosena syntyneiden
rintaruokintaa.
Teldipiinin käytöstä imetyksen aikana ei ole tietoa.
Amlodipiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Lapsen saama osuus äidin annoksesta on 3–7 %
(arvioitu kvartiiliväli), enintään 15 %. Amlodipiinin vaikutusta imeväiseen ei tunneta.
Hedelmällisyys
Telmisartaani
Prekliinisissä tutkimuksissa telmisartaanilla ei havaittu olevan vaikutusta urosten tai naaraiden
hedelmällisyyteen.
Amlodipiini
Joillakin kalsiumkanavan salpaajilla hoidetuilla potilailla on ilmoitettu siittiöiden pään palautuvia
biokemiallisia muutoksia. Amlodipiinin mahdollista hedelmällisyyteen kohdistuvaa vaikutusta koskevat
kliiniset tiedot ovat riittämättömät. Yhdessä rotilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin haitallisia vaikutuksia
urosten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).
4.7
Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Teldipin-valmisteella voi olla vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.
Verenpainetta alentavan hoidon, kuten Teldipin-lääkityksen, yhteydessä saattaa joskus esiintyä
huimausta tai uneliaisuutta, mikä tulee ottaa huomioon ajoneuvoa ajettaessa ja käytettäessä koneita. Jos
amlodipiinia käyttävällä potilaalla ilmenee heitehuimausta, päänsärkyä, väsymystä tai pahoinvointia,
hänen reaktiokykynsä saattaa olla heikentynyt. Varovaisuutta on noudatettava erityisesti hoidon alussa.
4.8
Haittavaikutukset
Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Telmisartaani
Vakaviin haittavaikutuksiin sisältyi anafylaktinen reaktio ja angioedeema, joita saattaa esiintyä harvoin
(≥ 1/10 000, < 1/1 000) ja akuutti munuaisten vajaatoiminta.
Kontrolloiduissa tutkimuksissa verenpainepotilailla telmisartaanista raportoitujen haittavaikutuksien
kokonaisesiintymistiheys ei yleensä eronnut lumelääkkeestä (41,4 % vs.43,9 %). Haittavaikutuksien
ilmaantuminen ei ollut annoksesta riippuvainen eikä korreloinut potilaiden sukupuoleen, ikään tai rotuun.
Telmisartaanin turvallisuusprofiili sydän- ja verisuonitautien aiheuttaman sairastuvuuden vähentämiseksi
hoidetuilla potilailla oli samanlainen kuin verenpainepotilailla.
Alla luetellut haittavaikutukset on kerätty kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista verenpainepotilailla
sekä myyntiluvan myöntämisen jälkeen saaduista raporteista. Luettelossa on huomioitu myös vakavat
haittavaikutukset ja haittavaikutukset, jotka johtivat hoidon keskeytykseen kolmessa kliinisessä
pitkäaikaistutkimuksessa. Tutkimuksiin osallistui 21 642 potilasta, joille annettiin telmisartaania jopa
6 vuoden ajan sydän- ja verisuonitautien aiheuttaman sairastuvuuden vähentämiseksi.
Amlodipiini
Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia hoidon aikana ovat uneliaisuus, heitehuimaus, päänsärky,
sydämentykytys, punoitus, vatsakipu, pahoinvointi, nilkkojen turvotus, turvotus ja väsymys.
Haittavaikutustaulukko
Haittavaikutukset on luokiteltu alla olevassa taulukossa esiintymistiheyden mukaan seuraavasti:
hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen
(≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000) tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä
arviointiin).
Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan
alenevassa järjestyksessä.
MedDRA-
elinjärjestelmä
Haittavaikutukset
Esiintymistiheys
Amlodipiini
Telmisartaani
Infektiot
Virtsatieinfektio, myös
virtsarakkotulehdus, ylempien
hengitysteiden tulehdus, myös
nielutulehdus ja
melko
harvinainen
sivuontelotulehdus
Sepsis, myös kuolemaan johtava
harvinainen
Veri ja imukudos
Anemia
melko
harvinainen
Eosinofilia
harvinainen
Trombosytopenia
hyvin harvinainen
harvinainen
Leukosytopenia
hyvin harvinainen
Immuunijärjestelmä
Anafylaktinen reaktio,
yliherkkyys
harvinainen
Allergiset reaktiot
hyvin harvinainen
Aineenvaihdunta ja
ravitsemus
Hyperkalemia
melko
harvinainen
Hypoglykemia (diabeetikot)
harvinainen
Hyperglykemia
hyvin harvinainen
Psyykkiset häiriöt
Masennus, unettomuus
melko harvinainen
melko
harvinainen
Mielialan vaihtelut (myös
ahdistuneisuus)
melko harvinainen
Ahdistuneisuus
harvinainen
Sekavuus
harvinainen
Hermosto
Uneliaisuus
yleinen
harvinainen
Heitehuimaus, päänsärky
(erityisesti hoidon alussa)
yleinen
Vapina, makuhäiriöt, hypestesia,
parestesiat
melko harvinainen
Pyörtyminen
melko harvinainen
melko
harvinainen
Hypertonia, perifeerinen
neuropatia
hyvin harvinainen
Ekstrapyramidaalioireyhtymä
tuntematon
Silmät
Näköhäiriöt
(myös kahtena näkeminen)
yleinen
harvinainen
Kuulo ja tasapainoelin
Tinnitus
melko harvinainen
Kiertohuimaus
melko
harvinainen
Sydän
Sydämentykytys
yleinen
Bradykardia
melko harvinainen
melko
harvinainen
Takykardia
harvinainen
Sydämen rytmihäiriöt (myös
kammiotakykardia, eteisvärinä)
melko harvinainen
Sydäninfarkti
hyvin harvinainen
Verisuonisto
Kasvojen punoitus
yleinen
Hypotensio
melko harvinainen
melko
harvinainen
Ortostaattinen hypotensio
melko
harvinainen
Vaskuliitti
hyvin harvinainen
Hengityselimet, rintakehä
ja välikarsina
Hengenahdistus
yleinen
melko
harvinainen
Nuha
melko harvinainen
Yskä
melko harvinainen
melko
harvinainen
Interstitiaalinen keuhkosairaus
hyvin
harvinainen
Ruoansulatuselimistö
Suolentoiminnan muutokset
(myös ripuli ja ummetus),
pahoinvointi
yleinen
Vatsakipu, dyspepsia
yleinen
melko
harvinainen
Ripuli, ilmavaivat
melko
harvinainen
Oksentelu
melko harvinainen
melko
harvinainen
Suun kuivuminen
melko harvinainen
harvinainen
Epämiellyttävä tunne mahassa,
makuhäiriö
harvinainen
Haimatulehdus, gastriitti,
ienhyperplasia
hyvin harvinainen
Maksa ja sappi
Hepatiitti
hyvin harvinainen
Maksan toiminnan
poikkeavuudet/maksasairaus
harvinainen
Ikterus
hyvin harvinainen
Suurentunut
maksaentsyymipitoisuus
hyvin
harvinainen*
Iho ja ihonalainen kudos
Urtikaria
melko harvinainen
harvinainen
Hiustenlähtö, purppura, ihon
värimuutos, eksanteema
melko harvinainen
Kutina, ihottuma
melko harvinainen
melko
harvinainen
Hyperhidroosi
melko harvinainen
melko
harvinainen
Erythema multiforme, kesivä
ihotulehdus, Stevens-Johnsonin
oireyhtymä, Quincken edeema,
valoherkkyys
hyvin harvinainen
Ekseema, eryteema, urtikaria,
lääkeaineihottuma, toksiset iho-
oireet
harvinainen
Angioedeema
hyvin harvinainen
harvinainen
Toksinen epidermaalinen
nekrolyysi
tuntematon
Luusto, lihakset ja
sidekudos
Nilkkojen turvotus,
lihaskouristukset
yleinen
Lihassärky
melko harvinainen
melko
harvinainen
Selkäkipu
melko harvinainen
melko
harvinainen
Nivelsärky
melko harvinainen
harvinainen
Lihasspasmit
melko
harvinainen
Raajakipu, jännekipu
(jännetulehdusta muistuttavat
oireet)
harvinainen
Munuaiset ja virtsatiet
Munuaisten vajaatoiminta, myös
akuutti munuaisten vajaatoiminta
melko
harvinainen
Virtsaamishäiriöt, nokturia,
tiheävirtsaisuus
melko harvinainen
Sukupuolielimet ja rinnat
Impotenssi, gynekomastia
melko harvinainen
Yleisoireet ja antopaikassa
todettavat haitat
Turvotus
hyvin yleinen
Uupumus
yleinen
Voimattomuus
yleinen
melko
harvinainen
Rintakipu
melko harvinainen
melko
harvinainen
Huonovointisuus, kipu
melko harvinainen
Influenssan kaltainen sairaus
harvinainen
Tutkimukset
Painon nousu, painon lasku
melko harvinainen
Veren kreatiniinipitoisuuden
nousu
melko
harvinainen
Hemoglobiiniarvojen aleneminen,
veren virtsahappopitoisuuden,
maksaentsyymiarvojen ja
kreatiniinikinaasipitoisuuden
nousu
harvinainen
1, 2, 3, 4: lisäkuvaukset, ks. alakohta “Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus”
viittaa useimmiten kolestaasiin
Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus
Sepsis
PRoFESS-tutkimuksessa huomattiin sepsiksen ilmaantuvuuden lisääntymistä telmisartaaniryhmässä
lumelääkeryhmään verrattuna. Löydös saattaa olla sattumalöydös tai liittyä tällä hetkellä
tuntemattomaan mekanismiin (ks. myös kohta 5.1).
Hypotensio
Tätä haittavaikutusta raportoitiin yleisesti potilailla, joilla verenpaine oli kontrollissa ja joita hoidettiin
standardihoidon lisäksi telmisartaanilla sydän- ja verisuonitautien aiheuttaman sairastuvuuden
vähentämiseksi.
Epänormaali maksan toiminta / maksan toimintahäiriö
Myyntiluvan saamisen jälkeen on epänormaalia maksan toimintaa / maksan toimintahäiriötä ilmennyt
useimmiten japanilaisille potilaille. Japanilaista alkuperää olevat potilaat saavat todennäköisemmin näitä
haittavaikutuksia.
Interstitiaalinen keuhkosairaus
Myyntiluvan saamisen jälkeen on raportoitu interstitiaalista keuhkosairautta, jolla oli ajallinen yhteys
telmisartaanin käyttöön. Syy-yhteyttä ei ole kuitenkaan voitu osoittaa todeksi.
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä
haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.
Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista
seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
4.9
Yliannostus
Yliannostuksesta ihmisellä on vain vähän tietoja.
Oireet
Hypotensio ja takykardia ovat olleet huomattavimmat seuraukset telmisartaanin yliannoksesta;
bradykardiaa, heitehuimausta, oksentelua, seerumin kohonnutta kreatiniiniarvoa ja akuuttia munuaisten
vajaatoimintaa on myös raportoitu.
Käytettävissä olevan tiedon mukaan suuri yliannos saattaa aiheuttaa voimakkaan perifeerisen
vasodilataation ja mahdollisesti reflektorisen takykardian. Joissakin tapauksissa on ilmoitettu voimakasta
ja todennäköisesti pitkittynyttä verenpaineen laskua, josta on voinut seurata jopa kuolemaan johtava
sokki.
Hoito
Potilasta on seurattava tarkasti ja hoidon pitää olla oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa. Hoito
riippuu lääkkeen ottamisesta kuluneesta ajasta ja oireiden vaikeusasteesta. Suositeltavat toimenpiteet
ovat oksennuttaminen ja/tai mahahuuhtelu. Sekä telmisartaanin että amlodipiinin yliannostuksen
hoidossa lääkehiilen anto voi olla hyödyllistä. Seerumin elektrolyytti- ja kreatiniinipitoisuutta on
seurattava tiheästi. Jos potilaalle ilmaantuu hypotensiota, potilas on asetettava makuuasentoon raajat
koholle ja hänelle on annettava nopeasti suola- ja nestekorvaushoitoa.
Vasokonstriktorista voi olla hyötyä verisuonten tonuksen ja verenpaineen normalisoinnissa edellyttäen,
ettei sen käyttö ole vasta-aiheista. Laskimoon annettavasta kalsiumglukonaatista saattaa olla hyötyä
kalsiumkanavaa salpaavan vaikutuksen kumoamisessa. Koska amlodipiini sitoutuu hyvin suuressa
määrin proteiineihin, dialyysistä ei todennäköisesti ole hyötyä. Myöskään telmisartaani ei poistu
elimistöstä hemodialyysin avulla.
5.
FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
5.1
Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: Reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkeaineet, angiotensiini II
-reseptorin salpaajat ja kalsiumkanavan salpaajat, ATC-koodi: C09DB04.
Telmisartaani
Vaikutusmekanismi
Telmisartaani on suun kautta otettuna aktiivinen ja spesifinen angiotensiini II -reseptorin (AT
reseptorityypin) salpaaja. Se syrjäyttää hyvin suuren affiniteetin ansiosta angiotensiini II:n sen
sitoutumispaikasta AT
-reseptorin alatyypissä, joka vastaa angiotensiini II:n tunnetuista vaikutuksista.
Telmisartaanilla ei ole osittaista salpaavaa vaikutusta AT
-reseptoriin. Telmisartaani sitoutuu AT
reseptoreihin selektiivisesti. Sitoutuminen on pitkäkestoista. Telmisartaanilla ei ole affiniteettia muihin
reseptoreihin, myöskään AT
-reseptoriin tai muihin vähemmän tunnettuihin AT-reseptoreihin. Näiden
reseptoreiden toiminnallista roolia ei tunneta, kuten ei myöskään angiotensiini II:sta aiheutuvaa
reseptoreiden mahdollisen liika-aktivoitumisen vaikutusta, kun telmisartaani suurentaa angiotensiini II:n
pitoisuutta. Telmisartaani pienentää aldosteronipitoisuutta plasmassa. Telmisartaani ei estä ihmisellä
plasman reniiniä eikä salpaa ionikanavia. Telmisartaani ei estä angiotensiinikonvertaasientsyymiä
(kininaasi II:ta), joka on myös bradykiniiniä hajottava entsyymi. Bradykiniinivälitteisten haittavaikutusten
ei siksi odoteta voimistuvan.
Ihmisillä 80 mg:n telmisartaaniannos estää lähes täysin angiotensiini II:n aikaan saaman verenpaineen
nousun. Estovaikutus säilyy 24 tunnin ajan ja on mitattavissa vielä 48 tunnin kuluttua.
Kliininen teho ja turvallisuus
Essentiaalisen hypertension hoito
Verenpainetta alentava vaikutus tulee vähitellen havaittavaksi 3 tunnin kuluessa ensimmäisen
telmisartaaniannoksen ottamisen jälkeen. Verenpaineen aleneminen on yleensä suurimmillaan 4–
8 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta ja säilyy pitkäkestoisen hoidon aikana.
Verenpainetta alentava vaikutus säilyy 24 tunnin ajan annoksen ottamisen jälkeen, myös seuraavaa
annosta edeltävien neljän tunnin aikana, mikä on osoitettu ambulatorisen verenpainemittauksen avulla.
Tämä on vahvistettu lumekontrolloiduissa tutkimuksissa, joissa 40 ja 80 mg:n telmisartaaniannoksen
jälkeen suurimman ja pienimmän vaikutuksen suhde (trough to peak ratio) on ollut poikkeuksetta yli
80 %. Systolisen verenpaineen alentajana telmisartaanin annos on suhteessa hoitovasteen pituuteen.
Vastaavaa ei ole osoitettu diastolisesta verenpaineesta.
Telmisartaani alentaa hypertensiopotilaiden sekä systolista että diastolista verenpainetta vaikuttamatta
syketaajuuteen. Sen diureettisten ja natriureettisten vaikutusten merkitystä verenpainetta alentavan
vaikutuksen kannalta ei ole vielä selvitetty. Telmisartaanin verenpainetta alentava vaikutus on
verrattavissa muihin verenpainelääkkeiden ryhmiin kuuluviin valmisteisiin (mikä on osoitettu kliinisissä
tutkimuksissa, joissa telmisartaania on verrattu amlodipiiniin, atenololiin, enalapriiliin, hydroklooritiatsidiin
ja lisinopriiliin).
Telmisartaanihoidon äkillisen keskeyttämisen jälkeen verenpaine palautuu vähitellen hoitoa edeltävälle
tasolle usean päivän mittaisen ajanjakson aikana, mutta verenpaineen äkillisestä pahenemisesta
(rebound) ei ole näyttöä.
Kuivan yskän ilmaantuvuus oli merkittävästi vähäisempää telmisartaania saaneilla potilailla
angiotensiinikonvertaasin estäjiä saaneisiin verrattuna kliinisissä tutkimuksissa, joissa näitä kahta
verenpainelääkettä verrattiin suoraan toisiinsa.
Sydän- ja verisuonitapahtumien ennaltaehkäisy
ONTARGET-tutkimuksessa (ONgoing Telmisartan Alone and in Combination with Ramipril Global
Endpoint Trial) verrattiin telmisartaanin, ramipriilin ja telmisartaanin ja ramipriilin yhdistelmän vaikutusta
sydän- ja verisuonitapahtumiin 25 620 potilaalla, jotka olivat iältään 55-vuotiaita tai vanhempia, joilla oli
todettu sepelvaltimotauti, aivohalvaus, TIA, perifeerinen valtimotauti, tai tyypin 2 diabetes, johon liittyy
merkkejä kohde-elin vaurioista (esim. retinopatia, vasemman kammion hypertrofia, makro- tai
mikroalbuminuria). Tällä potilasryhmällä on sydän- ja verisuonitapahtumien riski.
Potilaat satunnaistettiin yhteen kolmesta seuraavasta hoitoryhmästä: telmisartaani 80 mg (n=8 542),
ramipriili 10 mg (n=8 576) tai telmisartaanin 80 mg sekä ramipriilin 10 mg yhdistelmä (n=8 502) ja heitä
seurattiin keskimäärin 4,5 vuotta.
Telmisartaanilla oli samanlainen vaikutus kuin ramipriililla ensisijaisen yhdistetyn päätetapahtuman
sydän- ja verisuoniperäisen kuoleman, ei-fataalin sydäninfarktin, ei-fataalin aivoinfarktin tai
sairaalahoitoon johtavan kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan vähentämisessä. Ensisijaisen
päätetapahtuman ilmaantuvuus oli samanlainen telmisartaani- (16,7 %) ja ramipriiliryhmässä (16,5 %).
Riskisuhde telmisartaani vs. ramipriili oli 1,01 (97,5 % luottamusväli 0,93–1,10, p-arvo (non-
inferiority) = 0,0019, raja-arvon ollessa 1,13). Mistä tahansa syystä johtuva kuolleisuus oli
telmisartaanilla hoidetuilla potilailla 11,6 % ja ramipriililla hoidetuilla potilailla 11,8 %.
Telmisartaanilla todettiin olevan samanlainen vaikutus kuin ramipriililla etukäteen määritellyissä
toissijaisissa päätetapahtumissa kuten sydän- ja verisuoniperäinen kuolema, ei-fataali sydäninfarkti ja ei-
fataali aivohalvaus [0,99 (97,5 % luottamusväli 0,90–1,08, p-arvo (non-inferiority) = 0,0004)], jotka
olivat ensisijainen päätetapahtuma HOPE referenssitutkimuksessa (The Heart Outcomes Prevention
Evaluation Study), jossa tutkittiin ramipriilin tehoa lumelääkkeeseen verrattuna.
TRANSCEND tutkimuksessa ACE-I-intolerantit potilaat, joilla tutkimuksen sisäänottokriteerit olivat
muuten samanlaiset kuin ONTARGET-tutkimuksessa, satunnaistettiin saamaan joko telmisartaania
80 mg (n=2 954) tai lumelääkettä (n=2 972), molemmat standardihoidon lisäksi. Keskimääräinen
seurantaaika oli 4 vuotta ja 8 kuukautta. Ensisijaisen yhdistetyn päätetapahtuman (sydän- ja
verisuoniperäinen kuolema, ei-fataali sydäninfarkti, ei-fataali aivoinfarkti tai sairaalahoitoon johtava
kongestiivinen sydämen vajaatoiminta) ilmaantuvuus ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi [15,7 %
telmisartaaniryhmässä ja 17,0 % lumeryhmässä, riskisuhde 0,92 (95 % luottamusväli 0,81–1,05,
p=0,22)]. Telmisartaanilla oli näyttöä hyödystä etukäteen määriteltyyn toissijaiseen yhdistettyyn
päätetapahtumaan (sydän- ja verisuoniperäinen kuolema, ei-fataali sydäninfarkti ja ei-fataali
aivohalvaus) lumelääkkeeseen verrattuna [0,87 (95 % luottamusväli 0,76–1,00, p=0,048)]. Sydän- ja
verisuonikuolleisuuteen ei saatu näyttöä hyödystä (riskisuhde 1,03, 95 % luottamusväli 0,85–1,24).
Telmisartaanilla hoidetuilla potilailla raportoitiin harvemmin yskää ja angioedeemaa kuin ramipriililla
hoidetuilla potilailla, kun taas hypotensiota raportoitiin useammin telmisartaanilla.
Telmisartaanin yhdistäminen ramipriiliin ei tuonut lisää hyötyä verrattuna siihen, että ramipriilia tai
telmisartaania käytettiin yksinään. Sydän- ja verisuoniperäinen kuolleisuus tai kokonaiskuolleisuus oli
kombinaatiolla lukumääräisesti korkeampi. Lisäksi kombinaatioryhmässä esiintyi huomattavasti
enemmän hyperkalemiaa, munuaisten vajaatoimintaa, hypotensiota ja pyörtymistä. Sen vuoksi
telmisartaanin ja ramipriilin yhdistelmää ei suositella tälle potilasryhmälle.
PRoFESS-tutkimuksessa "Prevention Regimen For Effectively avoiding Second Strokes" yli 50-
vuotiailla tai vanhemmilla potilailla, joilla oli hiljattain ollut aivohalvaus, huomattiin sepsiksen
ilmaantuvuuden lisääntymistä telmisartaaniryhmässä lumelääkeryhmään verrattuna, 0,70 % vs. 0,49 %
[RR 1,43 (95 %:n luottamusväli 1,00–2,06)]; kuolemaan johtaneiden sepsis-tapausten ilmaantuvuus
lisääntyi telmisartaania käyttäneillä potilailla (0,33 %) vs. lumelääkettä käyttäneisiin potilaisiin (0,16 %)
[RR 2,07 (95 %:n luottamusväli 1,14–3,76)]. Sepsiksen havaittu esiintymistiheyden lisääntyminen, joka
liittyi telmisartaanin käyttöön, saattaa olla joko sattumalöydös tai liittyä tällä hetkellä tuntemattomaan
mekanismiin.
Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET (ONgoing
Telmisartan Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D (The
Veterans Affairs Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja angiotensiini II -reseptorin
salpaajan samanaikaista käyttöä.
ONTARGET-tutkimuksessa potilailla oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia
sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D
-tutkimuksessa potilailla oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.
Nämä tutkimukset eivät osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin ja/tai
kardiovaskulaarisiin lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion
ja/tai hypotension riskin havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös
muihin ACE:n estäjiin ja angiotensiini II -reseptorin salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset
farmakodynaamiset ominaisuudet.
Sen vuoksi potilaiden, joilla on diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja angiotensiini II
-reseptorin salpaajia samanaikaisesti.
ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints)
-tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon, jossa käytetään
ACE:n estäjää tai angiotensiini II -reseptorin salpaajaa potilaille, joilla on sekä tyypin 2 diabetes että
krooninen munuaissairaus, kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin
haittavaikutusten lisääntyneen riskin vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat
lukumääräisesti yleisempiä aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä ja haittavaikutuksia sekä
vakavia haittavaikutuksia (hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin useammin
aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä.
Amlodipiini
Amlodipiini on dihydropyridiinien ryhmään kuuluva kalsiumionien sisäänvirtauksen estäjä (hitaan
kanavan sulkija tai kalsiumionin salpaaja) ja se estää solukalvon läpi tapahtuvaa kalsiumionien
sisäänvirtausta sydämen ja verisuonten sileään lihakseen.
Amlodipiinin verenpainetta alentava vaikutusmekanismi perustuu sen suoraan verisuonten sileää lihasta
relaksoivaan vaikutukseen. Tarkkaa vaikutusmekanismia, jolla amlodipiini lievittää angina pectoriksen
oireita, ei ole täysin selvitetty. Amlodipiini vähentää kuitenkin iskeemistä kokonaiskuormitusta
seuraavalla kahdella tavalla:
Amlodipiini laajentaa perifeerisiä arterioleja, mikä vähentää ääreisverenkierron kokonaisvastusta
(afterload), jota vastaan sydän työskentelee. Koska sydämen rytmi pysyy vakaana, tämä
sydämen kuormituksen väheneminen pienentää sydänlihaksen energiankulutusta ja
hapentarvetta.
Amlodipiini laajentaa todennäköisesti myös suuria ja pieniä sepelvaltimoita sekä normaaleilla että
iskeemisillä alueilla. Dilataatio lisää sydänlihaksen hapensaantia koronaarispasmissa
(Prinzmetalin angina, variantti angina).
Kerran vuorokaudessa tapahtuva anto alentaa verenpainepotilaiden verenpainetta kliinisesti
merkitsevästi sekä makuulla että pystyasennossa koko 24 tunnin antovälin ajan. Koska amlodipiinin
vaikutus alkaa hitaasti, se ei aiheuta akuuttia hypotensiota.
Kerran vuorokaudessa otettu amlodipiini pidentää angina pectoris -potilaiden rasituksen sietoaikaa ja
siirtää rintakivun alkamista ja aikaa 1 mm:n ST-välin laskun ilmaantumiseen. Amlodipiini harventaa
myös rintakipukohtauksia ja vähentää nitroglyseriinitablettien tarvetta.
Amlodipiinin käyttöön ei ole liittynyt haitallisia vaikutuksia aineenvaihduntaan eikä se aiheuta muutoksia
plasman lipideihin, joten se sopii myös niiden potilaiden hoitoon, joilla on astma, diabetes tai kihti.
Käyttö potilaille, joilla on sepelvaltimotauti
Amlodipiinin tehoa sepelvaltimotautipotilaiden kliinisten tapahtumien ehkäisyssä arvioitiin CAMELOT-
tutkimuksessa (Comparison of Amlodipine vs Enalapril to Limit Occurrences of Thrombosis). Tutkimus
oli itsenäinen, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumelääkekontrolloitu monikeskustutkimus, johon
osallistui 1 997 potilasta. Tavanomaisen statiini-, beetasalpaaja-, diureetti- ja
asetyylisalisyylihappohoidon lisäksi 663 potilasta sai amlodipiinia 5–10 mg/vrk, 673 potilasta sai
enalapriilia 10–20 mg/vrk ja 655 potilasta sai lumelääkettä 2 vuoden ajan. Taulukossa 1 on yhteenveto
tärkeimmistä tehoa kuvaavista tuloksista. Tulokset osoittavat, että amlodipiinihoitoa saaneilla
sepelvaltimotautipotilailla oli vähemmän angina pectoriksesta aiheutuneita sairaalahoitojaksoja ja
revaskularisaatiotoimenpiteitä.
Taulukko 1. CAMELOT-tutkimuksen merkittävien kliinisten tulosten esiintyvyys
Sydän- ja verisuonitapahtumat,
lukumäärä (%)
Amlodipiini
lumelääke
Tulokset
Amlodipiini Lumelääke Enalapriili
Riski-
suhde
(95 %
P-
arvo
Ensisijainen
päätetapahtuma
Haitalliset sydän- ja
verisuonitapahtumat
110 (16,6)
151 (23,1) 136 (20,2)
0,69
(0,54–
0,88)
0,003
Yksittäiset osatekijät
Sepelvaltimoiden
revaskularisaatio
78 (11,8)
103 (15,7) 95 (14,1)
0,73
(0,54–
0,98)
0,03
Angina
pectoriksesta
johtuneet
sairaalahoitojaksot
51 (7,7)
84 (12,8)
86 (12,8)
0,58
(0,41–
0,82)
0,002
Ei-fataalit
sydäninfarktit
14 (2,1)
19 (2,9)
11 (1,6)
0,73
(0,37–
1,46)
0,37
Aivohalvaus tai TIA 6 (0,9)
12 (1,8)
8 (1,2)
0,50
(0,19–
1,32)
0,15
Sydän- ja
verisuonikuolemat
5 (0,8)
2 (0,3)
5 (0,7)
2,46
(0,48–
12,7)
0,27
Kongestiivisesta
sydämen
vajaatoiminnasta
3 (0,5)
5 (0,8)
4 (0,6)
0,59
(0,14–
2,47)
0,46
johtuneet
sairaalahoitojaksot
Elvytetty
sydämenpysähdys
4 (0,6)
1 (0,1)
0,04
Uusi perifeerinen
verisuonisairaus
5 (0,8)
2 (0,3)
8 (1,2)
(0,50–
13,4)
0,24
Lyhenteet: CI = luottamusväli, TIA = ohimenevä aivojen verenkiertohäiriö.
Käyttö sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille
NYHA II-IV luokan sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla tehdyt hemodynaamiset tutkimukset
ja rasitukseen perustuvat kontrolloidut kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei amlodipiini aiheuta
rasituksen siedolla, vasemman kammion ejektiofraktiolla ja kliinisellä oireistolla mitattavissa olevaa
kliinisen tilan heikkenemistä.
Digoksiini-, diureetti- ja ACE:n estäjähoitoa saaneiden NYHA III-IV luokan sydämen vajaatoimintaa
sairastavien potilaiden arvioimiseen suunniteltu lumelääkekontrolloitu tutkimus (PRAISE) osoitti, ettei
amlodipiini aiheuttanut kuolleisuusriskin suurenemista eikä kuolleisuuden ja sydämen vajaatoimintaan
sairastuvuuden yhdistetyn riskin suurenemista.
Amlodipiinilla tehdyssä pitkäkestoisessa lumelääkekontrolloidussa seurantatutkimuksessa (PRAISE-2)
NYHA III ja IV luokkien sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, joilla ei esiintynyt iskeemiseen
sydänsairauteen viittaavia kliinisiä oireita eikä objektiivisia löydöksiä, ja jotka saivat ACE:n estäjiä,
digitalista ja diureetteja vakiintuneina annoksina, amlodipiini ei vaikuttanut sydän- ja verisuoniperäiseen
kokonaiskuolleisuuteen. Amlopidiinin käytön yhteydessä raportoitiin tässä samassa potilasjoukossa
enemmän keuhkoedeemaa.
ALLHAT-tutkimus (Treatment to Prevent Heart Attack Trial)
Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu sairastuvuus-kuolleisuustutkimus ALLHAT (Antihypertensive and
Lipid-Lowering Treatment to Prevent Heart Attack Trial) tehtiin potilailla, joilla oli lievästi tai
kohtalaisesti kohonnut verenpaine. Tutkimuksessa vertailtiin uudempia lääkehoitoja: amlodipiini 2,5–
10 mg/vrk (kalsiumkanavan salpaaja) tai lisinopriili 10–40 mg/vrk (ACE:n estäjä) ensilinjan hoitona
verrattuna hoitoon tiatsididiureetti klooritalidonilla 12,5–25 mg/vrk.
Tutkimukseen satunnaistettiin yhteensä 33 357 vähintään 55-vuotiasta verenpainepotilasta, joita
seurattiin keskimäärin 4,9 vuotta. Potilailla oli lisäksi vähintään yksi muu sepelvaltimotaudin riskiä
lisäävä tekijä, kuten aiempi sydäninfarkti tai aivohalvaus (> 6 kk ennen tutkimukseen osallistumista) tai
viitteet jostakin muusta ateroskleroottisesta sydän- ja verisuonitaudista (yhteensä 51,5 %), tyypin 2
diabetes (36,1 %), HDL-kolesteroli < 0,90 mmol/l (11,6 %), EKG:llä tai kaikukardiografialla diagnosoitu
sydämen vasemman kammion hypertrofia (20,9 %) tai tupakointitottumus tutkimushetkellä (21,9 %).
Ensisijainen päätetapahtuma oli kuolemaan johtaneen sepelvaltimotaudin ja ei-kuolemaan johtaneen
sydäninfarktin yhdistelmä. Ensisijaisen päätetapahtuman osalta merkitsevää eroa ei havaittu
amlodipiiniin perustuvan ja klooritalidoniin perustuvan hoidon välillä: suhteellinen riski 0,98 (95 %
luottamusväli [0,90–1,07], p=0,65). Toissijaisista päätetapahtumista sydämen vajaatoiminnan esiintyvyys
(osa yhdistetystä sydän- ja verisuonitaudin päätetapahtumasta) oli merkitsevästi suurempi
amlodipiiniryhmässä verrattuna klooritalidoniryhmään (10,2 % vs. 7,7 %, suhteellinen riski 1,38
(luottamusväli 95 % [1,25–1,52] p < 0,001)). Amlodipiiniryhmän ja klooritalidoniryhmän välinen ero ei
kuitenkaan ollut merkitsevä kokonaiskuolleisuuden suhteen: suhteellinen riski 0,96 (luottamusväli 95 %
[0,89–1,02] p=0,20).
5.2
Farmakokinetiikka
Telmisartaani
Imeytyminen
Telmisartaani imeytyy nopeasti, mutta imeytynyt määrä vaihtelee. Telmisartaanin keskimääräinen
absoluuttinen biologinen hyötyosuus on noin 50 %. Kun telmisartaani otetaan ruokailun yhteydessä,
telmisartaanin plasmapitoisuus-aikakäyrän alle jäävän pinta-alan (AUC
0-∞
) pieneneminen vaihtelee noin
6 %:sta (40 mg:n annos) noin 19 %:iin (160 mg:n annos). Pitoisuus plasmassa on kolmen tunnin kuluttua
annon jälkeen samankaltainen riippumatta siitä, onko telmisartaani otettu paastotilassa tai ruokailun
yhteydessä.
Lineaarisuus/ei-lineaarisuus
Telmisartaanin AUC-arvon vähäisen pienenemisen ei odoteta aiheuttavan terapeuttisen tehon
heikkenemistä. Annosten ja plasmassa havaittavien pitoisuuksien välillä ei ole lineaarista suhdetta. C
ja vähäisemmässä määrin AUC suurenevat yli 40 mg:n annoksilla annoksesta riippumattomasti.
Jakautuminen
Telmisartaani sitoutuu lähes täydellisesti plasman proteiineihin (> 99,5 %), lähinnä albumiiniin ja alfa-1-
happamaan glykoproteiiniin. Vakaan tilan ilmeinen jakautumistilavuus (V
) on keskimäärin noin 500 l.
Biotransformaatio
Telmisartaani metaboloituu konjugoitumalla kantayhdisteen glukuronidiksi. Konjugaatilla ei ole osoitettu
olevan farmakologista aktiivisuutta.
Eliminaatio
Telmisartaani osoittaa kaksivaiheista hajoamiskinetiikkaa, jossa eliminaation terminaalinen
puoliintumisaika on > 20 tuntia. Plasman suurimman pitoisuuden (C
) ja, vähemmässä määrin, AUC:n
suureneminen eivät ole suhteessa annokseen. Telmisartaanilla ei ole suositellulla annoksella todettu
kliinisesti merkittävää kumuloitumista. Naisilla pitoisuudet plasmassa olivat suurempia kuin miehillä,
mutta tämä ei vaikuta oleellisesti tehoon.
Suun kautta otettu (ja laskimoon annettu) telmisartaani erittyy lähes yksinomaan ulosteisiin, lähinnä
muuttumattomana yhdisteenä. Alle 1 % annoksesta erittyy kumulatiivisesti virtsan mukana. Plasman
kokonaispuhdistuma (Cl
) on suuri (noin 1 000 ml/min) verrattuna verenvirtaukseen maksassa (noin
1 500 ml/min).
Erityiset potilasryhmät
Sukupuoli
Plasman telmisartaanipitoisuuksissa havaittiin eroja, kun naisilla C
-arvo oli noin 3 kertaa ja AUC-
arvo noin 2 kertaa suurempi kuin miehillä.
Iäkkäät
Telmisartaanin farmakokinetiikassa ei ole eroja iäkkäiden ja alle 65-vuotiaiden potilaiden välillä.
Munuaisten vajaatoiminta
Lievää tai keskivaikeaa ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden plasman
telmisartaanipitoisuuden havaittiin kaksinkertaistuneen. Dialyysihoitoa saavilla munuaisten
vajaatoimintaa sairastavilla potilailla havaittiin kuitenkin pienempiä pitoisuuksia plasmassa. Telmisartaani
sitoutuu munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla tutkimuspotilailla lähes täydellisesti plasman
proteiineihin eikä sitä voida poistaa dialyysin avulla. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla
eliminaation puoliintumisaika ei muutu.
Maksan vajaatoiminta
Maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla tehdyt farmakokineettiset tutkimukset osoittivat, että
telmisartaanin absoluuttinen hyötyosuus suureni lähes 100 %:iin. Maksan vajaatoimintaa sairastavilla
potilailla telmisartaanin eliminaation puoliintumisaika ei muutu.
Amlodipiini
Imeytyminen, jakautuminen, sitoutuminen plasman proteiineihin:
Suun kautta terapeuttisina annoksina otettu amlodipiini imeytyy hyvin, ja huippupitoisuus saavutetaan
veressä 6–12 tunnin kuluessa annoksen ottamisen jälkeen. Absoluuttisen biologisen hyötyosuuden on
arvioitu olevan 64–80 %. Amlodipiinin jakautumistilavuus on noin 21 l/kg. In vitro -tutkimukset ovat
osoittaneet, että noin 97,5 % verenkierrossa olevasta amlodipiinista on sitoutunut plasman proteiineihin.
Ruokailu ei vaikuta amlodipiinin biologiseen hyötyosuuteen.
Biotransformaatio/eliminaatio
Terminaalinen eliminaation puoliintumisaika on noin 30–50 tuntia, mikä on yhdenmukainen kerran
päivässä tapahtuvan annon kanssa. Amlodipiini metaboloituu laajasti maksassa inaktiivisiksi
metaboliiteiksi. Alkuperäisestä amlodipiinistä 10 % ja amlodipiinin metaboliiteista 60 % erittyy virtsaan.
Erityiset potilasryhmät
Maksan vajaatoiminta
Kliinistä tietoa amlodipiinin antamisesta maksanvajaatoimintapotilaille on hyvin vähän. Maksan
vajaatoimintaa sairastavilla potilailla amlodipiinin puhdistuma on vähentynyt, mistä seuraa AUC-arvon
suureneminen noin 40–60 %.
Iäkkäät
Amlodipiinin huippupitoisuuden saavuttamiseen plasmassa kuluu iäkkäillä ja nuoremmilla potilailla yhtä
kauan aikaa. Potilaan ikääntyessä amlodipiinin puhdistuma pyrkii hidastumaan, jolloin kokonaisaltistus
suurenee ja eliminaation puoliintumisaika pitenee. Kokonaisaltistuksen suureneminen ja eliminaation
puoliintumisajan piteneminen olivat tutkitulle ikäryhmälle odotetun mukaiset, kun potilailla oli
kongestiivinen sydämen vajaatoiminta.
5.3
Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Telmisartaani
Prekliinisissä turvallisuustutkimuksissa annokset, jotka saavat normotensiivisillä eläimillä aikaan kliinisiin
hoitoannoksiin verrattavissa olevan altistuksen, aiheuttivat veren punasoluparametrien (erytrosyytit,
hemoglobiini, hematokriitti) pienenemistä, munuaisten hemodynamiikan muutoksia (veren ureatyppi- ja
kreatiniinipitoisuuksien suurenemista) sekä suurentuneita seerumin kaliumpitoisuuksia. Koirilla havaittiin
munuaistiehyeiden laajenemista ja atrofiaa. Rotilla ja koirilla havaittiin myös mahalaukun
limakalvovaurioita (eroosiota, haavaumia tai tulehduksia). Nämä farmakologisesti välittyvät
haittavaikutukset, jotka olivat tiedossa jo sekä angiotensiinikonvertaasin estäjillä ja angiotensiini II
-reseptorin salpaajilla tehtyjen prekliinisten tutkimusten perusteella, estyivät suun kautta annetulla
fysiologisella keittosuolalisällä.
Kummassakin lajissa havaittiin plasman reniiniaktiivisuuden ja munuaisten jukstaglomerulaarisolujen
hypertrofian/hyperplasian lisääntymistä. Näillä muutoksilla, jotka ovat myös angiotensiinikonvertaasin
estäjien ja muiden angiotensiini II -reseptorin salpaajien luokkavaikutus, ei näytä olevan kliinistä
merkitystä.
Selvää näyttöä teratogeenisestä vaikutuksesta ei havaittu, kuitenkin telmisartaanin toksisilla
annostasoilla havaittiin vaikutusta poikasten syntymänjälkeiseen kehitykseen, kuten alentunutta
syntymäpainoa ja viivästynyttä silmien avautumista.
In vitro -tutkimuksista ei tullut esiin näyttöä mutageenisuudesta tai oleellisesta klastogeenisesta
aktiivisuudesta. Rotilla ja hiirillä ei todettu karsinogeenisuutta.
Amlodipiini
Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta ja
karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan
ihmisille. Rotilla suurilla annoksilla tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa havaittiin synnytyksen
viivästymistä, synnytyksen vaikeutumista ja sikiön ja poikasten eloonjäännin heikkenemistä. Suun kautta
amlodipiinimaleaattia saaneiden rottien (urokset 64 päivää ja naaraat 14 päivää ennen parittelua)
hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia ei esiintynyt, kun käytetyt annokset olivat enintään 10 mg
amlodipiinia/kg/vrk (noin 10 kertaa ihmiselle suositeltu enimmäisannos 10 mg/vrk elimistön pinta-alan
[mg/m
] perusteella).
6.
FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1
Apuaineet
Natriumhydroksidi
Povidoni K30
Meglumiini
Laktoosimonohydraatti
Sorbitoli
Rautaoksidi, keltainen (E172)
Magnesiumstearaatti (E470b)
Natriumstearyylifumaraatti
Mannitoli
Piidioksidi, kolloidinen, vedetön
Steariinihappo
6.2
Yhteensopimattomuudet
Ei oleellinen.
6.3
Kestoaika
2 vuotta.
6.4
Säilytys
Säilytä alle 30
Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.
6.5
Pakkaustyyppi ja pakkauskoot
40 mg/5 mg ja 40 mg/10 mg
Läpipainopakkaus (OPA/Al/PVC/Al): 30 ja 100 tablettia kotelossa.
Yksittäispakattu läpipainopakkaus (OPA/Al/PVC/Al): 30 x 1 ja 100 x 1 kotelossa.
80 mg/5 mg ja 80 mg/10 mg
Läpipainopakkaus (OPA/Al/PVC/Al): 28, 30 ja 100 tablettia kotelossa.
Yksittäispakattu läpipainopakkaus (OPA/Al/PVC/Al): 28 x 1, 30 x 1 ja 100 x 1 kotelossa.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
6.6
Erityiset varotoimet hävittämiselle
Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.
Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.
7.
MYYNTILUVAN HALTIJA
Krka, d.d., Novo mesto
Šmarješka cesta 6
8501 Novo mesto
Slovenia
8.
MYYNTILUVAN NUMEROT
MTnr: 34876 (40 mg/5 mg)
MTnr: 34877 (40 mg/10 mg)
MTnr: 34878 (80 mg/5 mg)
MTnr: 34879 (80 mg/10 mg)
9.
MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
Myyntiluvan myöntämispäivämäärä: 23.2.2018
10.
TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
4.9.2019