TELDIPIN 80 mg / 10 mg tabletti

PAKKAUSSELOSTE

Pakkausseloste: Tietoa potilaalle

Teldipin 40 mg/5 mg tabletit

Teldipin 40 mg/10 mg tabletit

Teldipin 80 mg/5 mg tabletit

Teldipin 80 mg/10 mg tabletit

telmisartaani/amlodipiini

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se sisältää

sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen. Tämä

koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Teldipin on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Teldipin-tabletteja

Miten Teldipin-tabletteja otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Teldipin-tablettien

säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Teldipin on ja mihin sitä käytetään

Teldipin-tabletit

sisältävät kahta vaikuttavaa ainetta, telmisartaania ja amlodipiinia. Nämä molemmat

lääkeaineet auttavat saamaan korkean verenpaineen hallintaan.

Telmisartaani kuuluu angiotensiini II -reseptorin salpaajiksi kutsuttujen lääkeaineiden ryhmään.

Angiotensiini

II on elimistössä muodostuva aine, joka aiheuttaa verisuonten supistumista, minkä

seurauksena verenpaine nousee. Telmisartaani vaikuttaa estämällä angiotensiini

II:n

vaikutuksia, jolloin

verisuonten supistumistila vähenee ja verenpaine alenee.

Amlodipiini kuuluu lääkeaineryhmään nimeltä kalsiumkanavan salpaajat. Amlodipiini

estää

kalsiumia siirtymästä verisuonten seinämään, jolloin

verisuonet eivät voi supistua, jolloin

verenpaine myös alenee.

Tämä tarkoittaa, että kumpikin näistä vaikuttavista aineista estää verisuonten supistumista. Tämän

seurauksena verisuonten supistumistila vähenee ja verenpaine alenee.

Teldipin-tabletteja käytetään korkean verenpaineen (hypertension) hoitoon potilailla,

jotka jo käyttävät

telmisartaania ja amlodipiinia erillisinä valmisteina samoin annoksin.

Telmisartaania ja amlodipiinia,

joita Teldipin sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä

pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta

tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Teldipin-tabletteja

Älä ota Teldipin-tabletteja

jos olet allerginen telmisartaanille, amlodipiinille

tai tämän lääkkeen jollekin

muulle aineelle

(lueteltu kohdassa 6)

jos olet ollut raskaana yli 3 kuukautta (Teldipin-valmisteen käyttöä on syytä välttää myös

alkuraskauden aikana – ks. kohta Raskaus.)

jos sinulla on jokin vaikea maksan toiminnan häiriö kuten kolestaasi tai sappitiehyeen tukos

(sappineste ei tyhjene hyvin maksasta ja sappirakosta) tai jokin muu vaikea maksasairaus

jos sinulla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta ja sinua hoidetaan verenpainetta alentavalla

lääkkeellä, joka sisältää aliskireeniä

jos sinulla on hyvin matala verenpaine (hypotensio)

sinulla on sydämen ulosvirtauskanavan ahtauma (aorttaläpän ahtauma) tai sydänperäinen sokki

(tila, jossa sydän ei kykene pumppaamaan riittävästi verta elimistöön)

jos sinulla on sydäninfarktin jälkeen ilmaantunut sydämen vajaatoiminta.

Jos jokin edellä mainituista koskee sinua, kerro siitä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle ennen

Teldipin-tablettien

ottamista.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin otat Teldipin-valmistetta, jos sinulla on tai on joskus ollut jokin

seuraavista tiloista tai sairauksista:

munuaissairaus tai munuaissiirre

munuaisvaltimon

ahtauma (toisen tai kummankin munuaisen verisuonten ahtauma)

maksasairaus

sydänvaivoja

kohonnut aldosteronipitoisuus (mikä aiheuttaa nesteen ja suolan kertymistä elimistöön ja siihen

liittyvää veren eri kivennäisaineiden epätasapainoa)

matala verenpaine (hypotensio), jota esiintyy todennäköisesti silloin,

jos elimistösi on kuivunut

(liikaa nestettä on poistunut elimistöstä) tai sinulla on suolan puutos nesteenpoistolääkityksen

(diureettihoidon),

vähäsuolaisen ruokavalion, ripulin tai oksentelun seurauksena.

kohonnut veren kaliumpitoisuus

diabetes

äskettäin sairastettu sydänkohtaus

sydämen vajaatoiminta

voimakas verenpaineen nousu (hypertensiivinen kriisi)

olet iäkäs ja jos lääkeannostasi on suurennettava.

Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin otat Teldipin-tabletteja:

jos käytät digoksiinia

jos käytät mitä tahansa seuraavista korkean verenpaineen hoitoon käytetyistä lääkkeistä:

ACE:n estäjä (esim. enalapriili, lisinopriili,

ramipriili), erityisesti jos sinulla on

diabetekseen liittyviä munuaisongelmia

aliskireeni.

Lääkärisi saattaa tarkistaa munuaistesi toiminnan, verenpaineen ja veresi elektrolyyttien (esim.

kaliumin) määrän säännöllisesti.

Katso myös kohta ”Älä ota Teldipin-tabletteja”.

Kerro lääkärillesi, jos arvelet olevasi raskaana tai saatat tulla raskaaksi. Teldipin-valmistetta ei

suositella käytettäväksi raskauden alkuvaiheessa eikä sitä saa käyttää raskauden ensimmäisen kolmen

kuukauden jälkeen, koska valmisteen käyttö siinä vaiheessa voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsellesi

(katso kohta Raskaus).

Jos joudut leikkaukseen tai sinut nukutetaan, kerro lääkärille, että käytät Teldipin-tabletteja.

Teldipin-tablettien

verenpainetta alentava teho saattaa olla mustaihoisilla potilailla tavanomaista

huonompi.

Lapset ja nuoret

Teldipin-tabletteja ei suositella lapsille eikä alle 18-vuotiaille nuorille.

Muut lääkevalmisteet ja Teldipin

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan otat, olet äskettäin ottanut tai saatat ottaa

muita lääkkeitä. Lääkärisi on ehkä muutettava annostustasi tai ryhdyttävä muihin varotoimenpiteisiin.

Joissakin tapauksissa sinun saattaa olla syytä lopettaa jonkin lääkkeen käyttö.

Tämä koskee erityisesti seuraavassa lueteltujen lääkkeiden samanaikaista käyttöä Teldipin-tablettien

kanssa:

litiumia sisältävät lääkkeet tietyntyyppisen masennuksen hoitoon.

veren kaliumpitoisuutta

mahdollisesti suurentavat lääkkeet, kuten kaliumia sisältävät suolan

korvikkeet, kaliumia säästävät diureetit (tietyntyyppiset nesteenpoistolääkkeet), angiotensiini

-reseptorin salpaajat, hepariini ja antibiootti trimetopriimi.

nesteenpoistolääkkeet (diureetit), erityisesti käytettäessä suuria annoksia yhdessä Teldipin-

valmisteen kanssa, saattavat aiheuttaa kehon liiallista nestehukkaa ja alhaista verenpainetta

(hypotensio).

jos otat ACE:n estäjää tai aliskireeniä (katso myös tiedot kohdista ”Älä ota Teldipin-tabletteja”

ja ”Varoitukset ja varotoimet”)

digoksiini

ketokonatsoli, itrakonatsoli (sienilääkkeitä)

ritonaviiri,

indinaviiri, nelfinaviiri (ns. proteaasinestäjiin kuuluvia HIV-lääkkeitä)

rifampisiini,

erytromysiini, klaritromysiini

(bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitoon)

Hypericum perforatum (mäkikuisma)

verapamiili, diltiatseemi (sydänlääkkeitä)

dantroleeni-infuusio

(vakavien kehon lämpötilapoikkeavuuksien hoitoon)

takrolimuusi (elimistön immuunivasteeseen vaikuttava lääke, auttaa elimistöä hyväksymään

siirretyn elimen)

simvastatiini (korkeiden kolesteroliarvojen alentamiseen käytettävä lääke)

siklosporiini

(elimistön immuunivastetta alentava lääke).

Teldipin-tablettien

vaikutus voi heikentyä, jos käytät tulehduskipulääkkeitä (ei-steroidisia

tulehduskipulääkkeitä eli NSAID -lääkkeitä, kuten asetyylisalisyylihappoa tai ibuprofeenia) tai

kortikosteroideja.

Teldipin saattaa voimistaa muiden korkean verenpaineen hoitoon käytettävien lääkkeiden tai muiden

verenpainetta laskevien lääkkeiden (esim. baklofeeni, amifostiini,)

verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Matalaa verenpainetta saattaa lisäksi pahentaa alkoholi,

barbituraatit, narkoottiset aineet tai

masennuslääkkeet. Saatat huomata tämän huimauksena ylös noustessa. Kysy lääkäriltäsi, tuleeko

jonkin muun lääkityksesi annosta muuttaa Teldipin-hoidon

aikana.

Teldipin ruuan ja juoman kanssa

Älä syö greippiä tai juo greippimehua, jos käytät Teldipin-valmistetta. Greippi ja greippimehu voivat

suurentaa lääkkeen vaikuttavan aineen amlodipiinin pitoisuutta veressä, mikä voi johtaa Teldipin-

valmisteen verenpainetta alentavan vaikutuksen arvaamattomaan voimistumiseen. Lisäksi alkoholi

saattaa alentaa verenpainetta entisestään.

Raskaus ja imetys

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy

lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Raskaus

Kerro lääkärillesi, jos arvelet olevasi raskaana tai saatat tulla raskaaksi. Lääkäri neuvoo sinua yleensä

lopettamaan Teldipin-valmisteen käytön ennen kuin tulet raskaaksi tai heti kun tiedät olevasi raskaana

ja määrää sinulle toisen lääkkeen Teldipin-valmisteen sijaan. Teldipin-valmistetta ei suositella

käytettäväksi alkuraskauden aikana, eikä sitä saa käyttää raskauden ensimmäisen kolmen kuukauden

jälkeen. Valmisteen käyttö voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsellesi, jos sitä käytetään ensimmäisen

kolmen raskauskuukauden jälkeen.

Imetys

Kerro lääkärille, jos imetät tai aiot aloittaa imettämisen. Teldipin-valmisteen käyttöä ei suositella

imettäville äideille ja lääkäri voi valita sinulle toisen hoidon, jos haluat imettää, erityisesti, jos lapsesi

on vastasyntynyt tai syntynyt keskosena.

Pieniä määriä amlodipiinia on havaittu erittyvän äidinmaitoon.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Teldipin voi vaikuttaa kykyyn ajaa autoa tai käyttää koneita. Jos tabletit aiheuttavat huonovointisuutta,

huimausta tai väsymystä, tai saat niistä päänsärkyä, älä aja tai käytä koneita ja ota välittömästi yhteys

lääkäriin.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia

tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen

vaikutuksiaja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste

opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

Teldipin sisältää laktoosia ja sorbitolia

Jos lääkärisi on kertonut, että sinulla on jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärisi kanssa ennen

tämän lääkkeen ottamista.

3.

Miten Teldipin-tabletteja otetaan

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut. Tarkista

ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.

Suositeltu Teldipin-annos on yksi tabletti vuorokaudessa.

Tabletit niellään vesilasillisen kanssa aterian yhteydessä tai tyhjään mahaan. Ota lääke aina samaan

aikaan vuorokaudesta. Älä ota Teldipin-valmistetta greippimehun kanssa.

On tärkeää jatkaa Teldipin-valmisteen käyttöä, kunnes lääkäri toisin määrää.

Jos otat enemmän Teldipin-tabletteja kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 09 471 977) riskien arvioimiseksi ja

lisäohjeiden saamiseksi.

Jos olet ottanut liian suuren määrän tabletteja, verenpaineesi voi laskea jopa vaarallisen paljon. Voit

tuntea huimausta, heikotusta, pyörrytystä tai voimattomuutta. Jos verenpaine laskee liikaa, siitä voi

aiheutua sokki. Ihosi saattaa tuntua kylmältä ja nihkeältä ja saatat menettää tajuntasi.

Jos unohdat ottaa Teldipin-tabletteja

Jos unohdat ottaa annoksen, älä huolestu. Ota se heti kun muistat ja jatka hoitoa sen jälkeen

tavanomaiseen tapaan. Jos unohdat jonain päivänä ottaa lääkeannoksesi, ota tavallinen annos

seuraavana päivänä. Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi tabletin.

Jos lopetat Teldipin-tablettien oton

Lääkäri kertoo, miten pitkään sinun on otettava tätä lääkettä. Jos lopetat hoidon liian aikaisin, oireet

saattavat uusiutua.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Jotkut haittavaikutukset voivat olla vakavia ja vaatia välitöntä lääkärin hoitoa:

Sinun pitää ottaa välittömästi yhteyttä lääkäriin, jos sinulle ilmaantuu jokin seuraavista oireista:

sepsis* (kutsutaan usein verenmyrkytykseksi, on vakava infektio, koko elimistön

tulehdusreaktio)

äkillinen hengityksen vinkuminen, rintakipu, hengenahdistus tai hengitysvaikeus

silmäluomien, kasvojen tai huulien turvotus

kielen ja nielun turvotus, mikä aiheuttaa pahoja hengitysvaikeuksia

vaikeat ihoreaktiot, mukaan lukien voimakas ihottuma, nokkosihottuma, ihon punoitus koko

keholla, voimakas kutina, rakkulamuodostus, ihon hilseily ja turvotus, limakalvojen tulehdus

(Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi) tai muut allergiset

reaktiot

sydänkohtaus, poikkeava sydämensyke

haiman tulehtuminen, joka voi aiheuttaa voimakasta vatsakipua ja selkäkipua ja johon liittyy

erittäin huono olo.

TELMISARTAANIN mahdolliset haittavaikutukset:

Melko harvinaiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 100:sta):

virtsatieinfektiot, ylempien hengitysteiden tulehdus (esim. kurkkukipu,

sivuontelotulehdus,

flunssa)

veren punasolujen puute (anemia)

korkea veren kaliumpitoisuus

alakuloisuus (masennus)

nukahtamisvaikeudet

pyörtyminen

kiertohuimaus (vertigo)

sydämen harvalyöntisyys (bradykardia)

matala verenpaine (hypotensio)

huimaus noustessa ylös (ortostaattinen hypotension)

hengenahdistus, yskä

mahakipu, ripuli, vatsavaivat, vatsan turvotus, oksentelu

kutina, lisääntynyt hikoilu,

ihottuma

selkäkipu, lihaskouristukset, lihaskipu (myalgia)

munuaisten vajaatoiminta mukaan lukien akuutti munuaisten vajaatoiminta

kipu rintakehässä, voimattomuus

veren kreatiniinipitoisuuden

nousu.

Harvinaiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 1 000:sta):

sepsis* (kutsutaan usein ”verenmyrkytykseksi”, on vakava infektio, koko elimistön

tulehdusreaktio, joka voi johtaa kuolemaan)

veren tiettyjen valkosolumäärien nousu (eosinofilia), verihiutaleiden vähäinen määrä

(trombosytopenia)

vaikea allerginen reaktio (anafylaktinen reaktio), allergiset reaktiot (esim. ihottuma, kutina,

hengitysvaikeus, hengityksen vinkuminen,

kasvojen turpoaminen tai matala verenpaine)

matalat veren sokeripitoisuudet (diabeetikot)

ahdistuneisuuden tunnetta, uneliaisuus

heikentynyt näkö

sydämen tiheälyöntisyys (takykardia)

suun kuivuminen,

vatsavaivat, makuhäiriö (dysgeusia)

epänormaali maksan toiminta (japanilaista alkuperää olevat potilaat tulevat kokemaan

todennäköisemmin tätä haittavaikutusta)

ihon ja limakalvon nopea turpoaminen, joka voi myös johtaa kuolemaan (angioedeema myös

kuolemaan johtava), ekseema (ihotauti), ihon punoitus, nokkosrokko (urtikaria), vaikea

lääkeihottuma

nivelkipu (artralgia), raajakipu, jännekipu

flunssankaltaiset oireet

hemoglobiiniarvon lasku (veren proteiini), veren virtsahappopitoisuuden

nousu,

maksaentsyymien tai kreatiniinikinaasiarvojen

nousu.

Hyvin harvinaiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 10 000:sta):

etenevä keuhkokudoksen arpeutuminen (interstitiaalinen keuhkosairaus)**.

Löydös saattaa olla sattumaa tai liittyä tällä hetkellä tuntemattomaan mekanismiin.

Telmisartaanin käytön yhteydessä on raportoitu etenevää keuhkokudoksen arpeutumista. Ei

kuitenkaan tiedetä, onko telmisartaani sen aiheuttaja.

AMLODIPIININ mahdolliset haittavaikutukset:

Seuraava hyvin yleinen haittavaikutus on raportoitu. Jos se aiheuttaa sinulle ongelmia tai jatkuu yli

viikon ajan, ota yhteys lääkäriin.

Hyvin yleiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä useammin kuin 1 henkilöllä 10:stä):

turvotus (nesteen kertyminen).

Seuraavia yleisiä haittavaikutuksia on raportoitu. Jos jokin näistä haitoista aiheuttaa sinulle ongelmia

tai oireet jatkuvat yli viikon ajan, ota yhteys lääkäriin.

Yleiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 10:stä):

päänsärky, heitehuimaus, uneliaisuus (etenkin hoidon alussa)

sydämentykytykset (tietoisuus sydämen lyönneistä), kasvojen punoitus

mahakipu, pahoinvointi

suolen toiminnan muutokset, ripuli, ummetus, närästys

väsymys, voimattomuus

näköhäiriöt, kahtena näkeminen

lihaskouristukset

nilkkojen turvotus.

Seuraavassa on lueteltu muita ilmoitettuja haittavaikutuksia. Jos havaitset sellaisia haittavaikutuksia,

joita ei ole tässä pakkausselosteessa mainittu, tai kokemasi haittavaikutus on vakava kerro niistä

lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle.

Melko harvinaiset haittavaikutukset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 100:sta):

mielialan vaihtelut, ahdistuneisuus, masennus, unettomuus

vapina, makuhäiriöt, pyörtyminen

raajojen puutuminen tai pistely, kivuntunnon häviäminen

korvien soiminen

alhainen verenpaine

aivastelu/nenän vuotaminen, joka johtuu nenän limakalvon tulehduksesta (nuha)

yskä

suun kuivuminen,

oksentelu

hiustenlähtö, lisääntynyt hikoilu,

ihon kutina, punaiset läiskät iholla, ihon värinmuutos

virtsaamishäiriöt, lisääntynyt virtsaamistarve yöllä, tihentynyt virtsaamistarve

erektiokyvyttömyys, miehen rintarauhasten kipu tai suurentuminen

kipu, huonovointisuus

nivel- tai lihaskipu, selkäkipu

painon nousu tai lasku.

Harvinaiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 1 000:sta):

sekavuus.

Hyvin harvinaiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 10 000:sta):

veren valkosolujen määrän väheneminen, verihiutalemäärän väheneminen, mikä saattaa

aiheuttaa epätavallista mustelmien muodostumista tai verenvuotoherkkyyttä (punasolujen

vaurioituminen)

kohonnut verensokeri (hyperglykemia)

hermosairaus, joka saattaa aiheuttaa heikkoutta, pistelyä tai puutumista

ikenien turvotus

vatsan turvotus (gastriitti)

maksan toimintahäiriö,

maksatulehdus (hepatiitti), ihon keltaisuus, kohonneet maksaentsyymit,

jotka saattavat vaikuttaa joihinkin

laboratoriotutkimustuloksiin,

lisääntynyt lihasjännitys

verisuonitulehdus,

johon usein liittyy ihottuma

valoherkkyys.

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin):

vapina, vartalon jäykkyys, kasvojen ilmeettömyys, hitaat liikkeet ja köpöttävä, epätasapainoinen

kävely.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus

ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Teldipin-tablettien säilyttäminen

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä läpipainopakkauksessa ja kotelossa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän

(EXP) jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Säilytä alle 30

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Teldipin sisältää

Vaikuttavat aineet ovat telmisartaani ja amlodipiini.

Teldipin 40 mg/5 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 40 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 5 mg

amlodipiinia.

Teldipin 40 mg/10 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 40 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 10 mg

amlodipiinia.

Teldipin 80 mg/5 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 80 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 5 mg

amlodipiinia.

Teldipin 80 mg/10 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 80 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 10 mg

amlodipiinia.

Muut aineet (apuaineet) ovat natriumhydroksidi,

povidoni K30, meglumiini,

laktoosimonohydraatti, sorbitoli,

keltainen rautaoksidi (E172), magnesiumstearaatti (E470b),

natriumstearyylifumaraatti, mannitoli, kolloidinen

vedetön piidioksidi ja steariinihappo. Katso

kohta 2 ”Teldipin sisältää laktoosia ja sorbitolia”.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Teldipin 40 mg/5 mg tabletti on soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen

puoli on ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen

ja siihen on kaiverrettu merkintä K3. Tabletin mitat: 16 mm x 8,5 mm.

Teldipin 40 mg/10 mg tabletti on soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen

puoli on ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen

ja siihen on kaiverrettu merkintä K2. Tabletin mitat: 16 mm x 8.5 mm.

Teldipin 80 mg/5 mg tabletti on soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen

puoli on ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen.

Tabletin mitat: 18 mm x 9 mm.

Teldipin 80 mg/10 mg tabletti on soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen

puoli on ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen

ja siihen on kaiverrettu merkintä K1 Tabletin mitat: 18 mm x 9 mm.

Teldipin 40 mg/5 mg ja 40 mg/10 mg tabletteja on saatavana pakkauksissa, joissa on:

30 ja 100 tablettia läpipainopakkauksissa

30 x 1 ja 100 x 1 tablettia yksittäispakatuissa läpipainopakkauksissa.

Teldipin 80 mg/5 mg ja 80 mg/10 mg tabletteja on saatavana pakkauksissa, joissa on:

28, 30 ja 100 tablettia läpipainopakkauksissa

28 x 1, 30 x 1 ja 100 x 1 tabletti yksittäispakatuissa läpipainopakkauksissa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija

Krka, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

Myyntiluvanhaltijan paikallinen edustaja

Krka Finland Oy, Bertel Jungin aukio 5, 02600 Espoo, Suomi

Valmistajat

Krka, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann - Straβe 5, 27472 Cuxhaven, Saksa

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 16.7.2018

Bipacksedel: Information till patienten

Teldipin 40 mg/5 mg tabletter

Teldipin 40 mg/10 mg tabletter

Teldipin 80 mg/5 mg tabletter

Teldipin 80 mg/10 mg tabletter

telmisartan/amlodipin

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande :

Vad Teldipin är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Teldipin

Hur du tar Teldipin

Eventuella biverkningar

Hur Teldipin ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Teldipin är och vad det används för

Teldipin innehåller två verksamma substanser som kallas telmisartan och amlodipin. Båda

dessa substanser hjälper till att kontrollera högt blodtryck:

Telmisartan tillhör en grupp läkemedel, som kallas ”angiotensin-II- receptor hämmare”.

Angiotensin II är ett kroppseget ämne som får blodkärlen att dras samman, vilket leder till att

blodtrycket stiger. Telmisartan hämmar denna effekt av angiotensin II, vilket leder till att

blodkärlen vidgas och blodtrycket sjunker.

Amlodipin tillhör en grupp läkemedel som kallas för ”kalciumflödeshämmare”. Amlodipin

förhindrar att kalcium transporteras in blodkärlets vägg, detta förhindrar blodkärlen att dra

ihop sig vilket leder till att blodtrycket sjunker.

Effekterna av båda dessa substanser hjälper till att förhindra sammandragning av blodkärlen så att

blodkärlen slappnar av och blodtrycket sjunker.

Teldipin används för att behandla högt blodtryck (hypertoni) hos patienter som redan tar telmisartan

och amlodipin i dessa doser, istället för att ta två läkemedel separat.

Telmisartan och amlodipin som finns i Teldipin kan också vara godkända för att behandla andra

sjukdomar som inte nämns i denna bipacksedel. Fråga läkare, apotekspersonal eller annan hälso- och

sjukvårdspersonal om du har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Teldipin

Ta inte Teldipin:

om du är allergisk mot telmisartan eller amlodipin eller något annat innehållsämne i detta

läkemedel (anges i avsnitt 6).

om du är gravid i mer än tredje månaden. (Även tidigare under graviditeten är det bra att

undvika Teldipin, – se avsnittet Graviditet och amning).

om du har svåra leverproblem som kolestas eller gallvägsobstruktion

(problem med avflöde av

galla från levern och gallblåsan) eller någon annan svår leversjukdom.

om du har diabetes eller nedsatt njufunktion och du behandlas med ett blodtryckssänkande

läkemedel som innehåller aliskiren.

om du har mycket lågt blodtryck (hypotoni).

om du har en förträngning i aortaklaffen (aortastenos) eller kardiogen chock (ett tillstånd som

innebär att hjärtat inte orkar förse kroppen med tillräckliga mängder blod).

om du har hjärtsvikt efter en hjärtinfarkt.

Om något av ovanstående stämmer in på dig ska du berätta det för din läkare eller apotekspersonal

innan du tar Teldipin.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare om du har haft eller lider av något av följande tillstånd eller sjukdomar:

Njursjukdom eller njurtransplantation.

Njurartärstenos (sammandragning av blodkärlen i en eller båda njurarna).

Leversjukdom.

Hjärtproblem.

Förhöjda aldosteronhalter (vatten- eller saltansamlingar i kroppen samt förändrad

mineralbalans i blodet).

Lågt blodtryck (hypotoni), som kan uppstå om du är uttorkad (har förlorat mycket

kroppsvätska) eller har brist på salt på grund av diuretikabehandling (vätskedrivande

behandling), diet med lågt saltintag, diarré eller kräkningar.

Hög kaliumhalt i blodet.

Diabetes.

Hjärtinfarkt under senare tid.

Hjärtsvikt.

Mycket högt blodtryck (hypertensiv kris).

Om du är äldre och din dos behöver ökas.

Tala med läkare innan du tar Teldipin:

om du tar digoxin.

om du tar något av följande läkemedel som används för att behandla högt blodtryck:

en ACE-hämmare (till exempel enalapril, lisinopril, ramipril), särskilt om du har

diabetesrelaterade njurproblem,

aliskiren.

Din läkare kan behöva kontrollera njurfunktion,

blodtryck och mängden elektrolyter (t.ex. kalium)

i blodet med jämna mellanrum. Se även ”Ta inte Teldipin”.

Om du tror att du är gravid (eller blir gravid), kontakta din läkare. Teldipin rekommenderas inte under

tidig graviditet och ska inte användas om du är gravid i mer än tredje månaden eftersom det då kan

orsaka fosterskador (se avsnittet Graviditet och amning).

Vid operation eller narkos ska du tala om för din läkare att du använder Teldipin.

Teldipin kan vara mindre effektivt vid behandling för att sänka blodtrycket hos färgade patienter.

Barn och ungdomar

Teldipin rekommenderas inte vid behandling av barn eller ungdomar upp till 18 års ålder.

Andra läkemedel och Teldipin

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel. Din läkare kan behöva ändra dosen av andra läkemedel eller vidta andra

försiktighetsåtgärder.

I vissa fall kan du behöva avbryta behandlingen med ett läkemedel.

Detta gäller särskilt om läkemedlen som anges nedan tas samtidigt som Teldipin:

Läkemedel som innehåller litium för behandling av vissa typer av depression.

Läkemedel som ökar kaliumnivån i blodet, t.ex. kalium-innehållande saltersättning,

kaliumsparande diuretika (vissa vattendrivande tabletter), angiotensin II-hämmare, heparin och

trimetoprim (antibiotika).

Diuretika (vätskedrivande tabletter) kan, särskilt om de tas i hög dos tillsammans med Teldipin

leda till alltför stor vätskeförlust och lågt blodtryck (hypotension).

Om du tar en ACE-hämmare eller aliskiren (se även informationen under rubrikerna ”Ta inte

Teldipin” och ”Varningar och försiktighet”).

Digoxin.

Ketokonazol, itrakonazol (läkemedel mot svamp).

Ritonavir, indinavir, nelfinavir (så kallade proteashämmare som används för att behandla HIV).

Rifampicin, erytromycin, klaritromycin (mot infektioner orsakade av bakterier).

Hypericum perforatum (Johannesört).

Verapamil, diltiazem (hjärtmedicin).

Dantrolen (infusion vid allvarliga störningar på kroppstemperaturen).

Takrolimus (används för att kontrollera kroppens immunsvar, gör

att kroppen kan acceptera transplanterade organ).

Simvastatin (läkemedel som används för att sänka halten kolesterol i blodet).

Ciklosporin (läkemedel som hämmar immunförsvaret).

Effekten av Teldipin kan reduceras när du tar NSAID (icke-steroida anti-inflammatoriska läkemedel,

t.ex. acetylsalicylsyra eller ibuprofen) eller kortikosteroider.

Teldipin kan öka den blodtryckssänkande effekten av andra läkemedel som används för att behandla

högt blodtryck eller läkemedel som kan sänka blodtrycket (t.ex. baklofen, amifostin).

Dessutom kan lågt blodtryck förvärras av alkohol, barbiturater, narkotika och antidepressiva

läkemedel. Du kan märka det som yrsel när du står upp. Du bör rådgöra med läkare om du behöver

justera dosen av dina andra läkemedel när du tar Teldipin.

Teldipin med mat och dryck

Grapefruktjuice och grapefrukt bör inte konsumeras av människor som tar Teldipin. Detta beror på att

grapefrukt och grapefruktjuice kan leda till en ökning av blodnivåerna av den aktiva substansen

amlodipin,

vilket kan orsaka en oförutsägbar ökning i den blodtryckssänkande effekten av Teldipin.

Dessutom kan lågt blodtryck förvärras av alkohol.

Graviditet och amning

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare

eller apotekspersonal innan du använder detta läkemedel.

Graviditet

Om du tror att du är gravid (eller blir gravid), kontakta din läkare. Vanligtvis föreslår din läkare att du

ska sluta ta Teldipin före graviditet eller så snart du vet att du är gravid och istället rekommendera ett

annat läkemedel till dig istället för Teldipin. Teldipin bör inte användas i början av graviditeten och

ska inte användas efter den tredje månaden av graviditeten eftersom det då kan orsaka fosterskador.

Amning

Berätta för din läkare om du ammar eller tänker börja amma. Teldipin rekommenderas inte vid amning

och din läkare kan välja en annan behandling till dig om du vill amma ditt barn, särskilt om ditt barn är

nyfött eller föddes för tidigt.

Amlodipin passerar över i bröstmjölk i små mängder.

Körförmåga och användning av maskiner

Teldipin kan påverka din körförmåga eller förmåga att använda maskiner. Om du mår illa, blir yr eller

trött eller får huvudvärk av tabletterna ska du inte köra bil eller använda maskiner. Kontakta

omedelbart din läkare.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbete

som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden

är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Teldipin innehåller laktos och sorbitol

Om du inte tål vissa sockerarter, bör du kontakta din läkare innan du tar denna medicin.

3.

Hur du tar Teldipin

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens eller apotekspersonalens anvisningar. Rådfråga läkare eller

apotekspersonal om du är osäker.

Rekommenderad dos av Teldipin är en tablett om dagen.

Tabletterna ska sväljas tillsammans med ett glas vatten, med eller utan mat. Du bör försöka att ta den

dagliga dosen vid ungefär samma tidpunkt varje dag. Ta inte Teldipin tillsammans med

grapefruktjuice.

Det är viktigt att du fortsätter att ta Teldipin tills läkaren ger dig andra instruktioner.

Om du har tagit för stor mängd av Teldipin

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 09 471 977) för bedömning av risken

samt rådgivning.

Om man tar för många tabletter kan blodtrycket bli lågt eller till och med farligt lågt. Du kan känna

dig yr, ostadig, svimfärdig eller svag. Om blodtrycket sjunker tillräckligt

lågt kan man drabbas av

chock. Huden känns då kall och fuktig och man kan bli medvetslös.

Om du har glömt att ta Teldipin

Om du har glömt att ta en dos, ska du inte vara orolig. Ta dosen så snart du kommer ihåg det och

fortsätt som tidigare. Om du inte tar din tablett en dag, ta din vanliga dos dagen därpå. Ta inte dubbel

dos för att kompensera för glömd tablett.

Om du slutar att ta Teldipin

Läkaren kommer att ange hur länge du ska ta ditt läkemedel. Din sjukdom kan komma tillbaka om du

slutar ta medicinen tidigare.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Vissa biverkningar kan vara allvarliga och kräva omedelbar medicinsk behandling:

Kontakta läkare omedelbart om du upplever något av följande symtom:

Sepsis* (som ofta kallas “blodförgiftning” är en svår infektion med inflammatoriska reaktioner i

hela kroppen)

Plötslig väsande andning, bröstsmärtor, andfåddhet eller andningssvårigheter

Svullnad i ögonlock, ansikte eller läppar

Svullnad i tunga och svalg som gör det mycket svårt att andas

Svåra hudreaktioner som kraftiga utslag, nässelutslag, rodnad över hela kroppen, svår klåda,

blåsor, hudavflagning och svullnad, inflammerade slemhinnor (Stevens-Johnsons syndrom,

toxisk epidermal nekrolys) eller andra allergiska reaktioner

Hjärtinfarkt, onormal hjärtfrekvens (puls)

Inflammation i bukspottkörteln, som kan ge svåra buk- och ryggsmärtor och kraftig

sjukdomskänsla

Eventuella biverkningar av TELMISARTAN:

Mindre vanliga biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 100 personer):

Urinvägsinfektioner, övre luftvägsinfektioner (t.ex. halsont, inflammerade bihålor, vanlig

förkylning),

brist på röda blodkroppar (anemi),

höga kaliumnivåer,

nedstämdhet (depression),

svårighet att somna,

svimning (synkope),

en känsla av yrsel (vertigo),

långsam hjärtrytm (bradykardi),

lågt blodtryck (hypotension),

yrsel när man reser sig upp (ortostatisk hypotension),

andfåddhet, hosta,

magsmärtor, diarré, obehag från magtrakten, svullnad, kräkningar,

klåda, svettning, utslag,

ryggsmärta, muskelkramp, muskelsmärta (myalgi),

nedsatt njurfunktion inklusive akut njursvikt,

bröstsmärta, svaghet

ökad halt kreatinin i blodet.

Sällsynta biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 1000 personer):

Sepsis* (som ofta kallas “blodförgiftning”,

är en svår infektion med inflammatoriska

reaktioner i hela kroppen, som kan leda till döden),

ökat antal av vissa vita blodkroppar (eosinifili),

lågt antal blodplättar (trombocytopeni),

svåra allergiska reaktioner (anafylaktisk reaktion), allergiska reaktioner (t ex hudutslag, klåda,

svårighet att andas, väsande andning, svullnad i ansiktet eller lågt blodtryck),

låg blodsockerhalt (hos patienter med diabetes),

oro, sömnighet,

synstörningar,

snabb hjärtrytm (takykardi),

muntorrhet, orolig mage, förändrad smakupplevelse (dysgeusi),

avvikande leverfunktion (japanska patienter löper större risk att få denna biverkan),

hastig svullnad av hud och slemhinnor som kan leda till döden (angioödem även med dödlig

utgång), eksem (en hudsjukdom), hudrodnad, nässelutslag (urtikaria), svåra hudutslag pga

läkemedel,

ledsmärta (artralgi), smärta i extremiteterna, smärta i senor,

influensaliknande sjukdom,

minskade halter av hemoglobin (ett blodprotein), ökade nivåer urinsyra, ökad halt av

leverenzymer eller kreatinfosfokinas i blodet.

Mycket sällsynta biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 personer):

Progressiv ärrbildning i lungvävnad (interstitiell lungsjukdom)**.

* Dessa biverkningar kan vara en tillfällighet

eller ha samband med en mekanism som för närvarande

inte är känd.

** Det har rapporterats fall all av progressiv ärrbildning i lungvävnad vid behandling med telmisartan.

Man vet dock inte om telmisartan är orsaken.

Eventuella biverkningar av AMLODIPIN:

Följande mycket vanlig biverkning har rapporterats. Om detta ger dig problem eller om det varar i mer

än en vecka ska du kontakta din läkare.

Mycket vanliga biverkningar (kan förekomma hos fler än 1 av 10 personer):

Ödem (vätskeansamling).

Följande vanliga biverkningar har rapporterats. Om någon av dessa ger dig problem eller om de varar i

mer än en vecka ska du kontakta din läkare.

Vanliga biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 10 personer):

Huvudvärk, yrsel, sömnighet (särskilt i början av behandlingen),

hjärtklappning (du känner av hjärtslagen), vallningar,

buksmärtor, illamående,

förändrade tarmvanor, diarré, förstoppning, matsmältningsbesvär,

trötthet, svaghet,

synrubbningar, dubbelseende,

muskelkramper,

ankelsvullnad.

Andra biverkningar som rapporterats finns i följande lista. Om några biverkningar blir värre eller om

du märker några biverkningar som inte nämns i denna information kontakta läkare eller

apotekspersonal.

Mindre vanliga biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 100 personer):

Humörsvängningar, ångest, depression, sömnlöshet,

darrningar, smakförändring, svimning,

domningar eller stickningar i armar och ben, oförmåga att känna smärta,

öronringningar,

lågt blodtryck,

nysningar/rinnande näsa på grund av inflammation i nässlemhinnan (rinit),

hosta,

muntorrhet, kräkningar

håravfall, ökad svettning, kliande hud, röda fläckar på huden, hudmissfärgning,

urineringsbesvär, ökat urineringsbehov på natten, ökad urineringsfrekvens,

impotens, obehag från eller förstorade bröst hos män,

smärtor, sjukdomskänsla,

led- eller muskelsmärtor, ryggsmärtor,

viktökning eller viktminskning.

Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 personer):

Förvirring.

Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 personer):

Minskat antal vita blodkroppar, minskat antal blodplättar som kan leda till blåmärken eller att

man blöder lätt (skador på röda blodkroppar),

förhöjt blodsocker (hyperglykemi),

en nervrubbning som kan orsaka svaghet, stickningar och domningar,

svullet tandkött,

uppsvullen buk (gastrit),

onormal leverfunktion, inflammation i levern (hepatit), gulfärgad hud (gulsot), förhöjda

leverenzymer som kan påverka vissa medicinska tester,

ökad muskelspänning,

inflammation i blodkärlen, ofta med hudutslag,

ljuskänslighet.

Ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga

data):

darrningar, stel kropphållning,

nedsatt ansiktsmimik,

långsamma rörelser och släpande

obalanserad gång.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se

detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om

läkemedels säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur Teldipin ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på blistret och kartongen efter EXP. Utgångsdatumet är den

sista dagen i angiven månad.

Förvaras vid högst 30

Förvaras i originalförpackningen. Ljuskänsligt.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

De aktiva substanserna är telmisartan och amlodipin.

Teldipin 40 mg/5 mg tabletter

Varje tablett innehåller 40 mg telmisartan och amlodipinbesilat motsvarande 5 mg amlodipin.

Teldipin 40 mg/10 mg tabletter

Varje tablett innehåller 40 mg telmisartan och amlodipinbesilat motsvarande 10 mg amlodipin.

Teldipin 80 mg/5 mg tabletter

Varje tablett innehåller 80 mg telmisartan och amlodipinbesilat motsvarande 5 mg amlodipin.

Teldipin 80 mg/10 mg tabletter

Varje tablett innehåller 80 mg telmisartan och amlodipinbesilat motsvarande 10 mg amlodipin.

Övriga innehållsämnen (hjälpämnen) är natriumhydroxid,

povidon K30, meglumin,

laktosmonohydrat, sorbitol, gul järnoxid (E172), magnesiumstearat (E470b),

natriumstearylfumarat, mannitol, kolloidal

vattenfri kiseldioxid och stearinsyra. Se avsnitt 2

“Teldipin innehåller laktos och sorbitol”.

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Teldipin 40 mg/5 mg tabletter är ovala, något bikonvexa, tvålagerstabletter. Ena sidan av tabletten är

brungul, marmorerad. Den andra sidan av tabletten är vit eller nästan vit och märkt med K3.

Dimensioner: 16 mm x 8,5 mm.

Teldipin 40 mg/10 mg tabletter är ovala, något bikonvexa, tvålagerstabletter. Ena sidan av tabletten är

brungul, marmorerad. Den andra sidan av tabletten är vit eller nästan vit och märkt med K2.

Dimensioner: 16 mm x 8,5 mm.

Teldipin 80 mg/5 mg tabletter är ovala, något bikonvexa, tvålagerstabletter. Ena sidan av tabletten är

brungul, marmorerad. Den andra sidan av tabletten är vit eller nästan vit. Dimensioner: 18 mm x 9

Teldipin 80 mg/10 mg tabletter är ovala, något bikonvexa, tvålagerstabletter. Ena sidan av tabletten är

brungul, marmorerad. Den andra sidan av tabletten är vit eller nästan vit och märkt med K1.

Dimensioner: 18 mm x 9 mm.

Teldipin 40 mg/5 mg och 40 mg/10 mg tabletter finns tillgängliga i förpackningar med:

30 och 100 tabletter i blister,

30 x 1 och 100 x 1 tabletter i perforerade endosblister.

Teldipin 80 mg/5 mg och 80 mg/10 mg tablets tabletter finns tillgängliga i förpackningar med:

28, 30 och 100 tabletter i blister,

28 x 1, 30 x 1 och 100 x 1 tabletter i perforerade endosblister.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning

KRKA, d.d. Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

Lokal företrädare

Krka Finland Oy, Bertel Jungs plats 5, 02600 Esbo, Finland

Tillverkare

KRKA, d.d. Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann - Straβe 5, 27472 Cuxhaven, Tyskland

Denna bipacksedel ändrades senast 16.7.2018

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Teldipin 40 mg/5 mg tabletit

Teldipin 40 mg/10 mg tabletit

Teldipin 80 mg/5 mg tabletit

Teldipin 80 mg/10 mg tabletit

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Teldipin 40 mg/5 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 40 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 5 mg

amlodipiinia.

Teldipin 40 mg/10 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 40 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 10 mg

amlodipiinia.

Teldipin 80 mg/5 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 80 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 5 mg

amlodipiinia.

Teldipin 80 mg/10 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 80 mg telmisartaania ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 10 mg

amlodipiinia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan

Teldipin 40 mg/5 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 57 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina) ja 146,54 mg sorbitolia.

Teldipin 40 mg/10 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 57 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina) ja 146,54 mg sorbitolia.

Teldipin 80 mg/5 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 114 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina) ja 293,08 mg sorbitolia.

Teldipin 80 mg/10 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 114 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina) ja

293,08

mg sorbitolia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti

40 mg/5 mg: Soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen puoli on

ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen ja siihen on

kaiverrettu merkintä K3. Tabletin mitat: 16 mm x 8,5 mm.

40 mg/10 mg: Soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen puoli on

ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen ja siihen on

kaiverrettu merkintä K2. Tabletin mitat: 16 mm x 8.5 mm.

80 mg/5 mg: Soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen puoli on

ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen. Tabletin

mitat: 18 mm x 9 mm.

80 mg/10 mg: Soikea, hieman kaksoiskupera, kaksikerrostabletti. Tabletin toinen puoli on

ruskeankeltainen, marmoroitu. Tabletin vastakkainen puoli on valkoinen tai lähes valkoinen ja siihen on

kaiverrettu merkintä K1 Tabletin mitat: 18 mm x 9 mm.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Teldipin on tarkoitettu korvaavaksi hoidoksi essentiaalisen hypertension hoitoon potilaille, joiden

verenpaine on jo hallinnassa samanaikaisesti annettavilla telmisartaanilla ja amlodipiinilla samoin

annoksin.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Suositeltu Teldipin-annos on yksi tabletti vuorokaudessa.

Kiinteä annosyhdistelmä ei sovi hoidon aloittamiseen.

Ennen siirtymistä Teldipin-hoitoon potilaan tilan on oltava hallinnassa samaan aikaan otetuilla yksittäisillä

valmisteilla ja niiden vakailla annoksilla. Teldipin-annoksen pitää perustua siirtymishetkellä käytössä

olevien erillisten valmisteiden annoksiin.

Amlodipiinin suurin suositeltu vuorokausiannos on 10 mg ja telmisartaanin suurin suositeltu

vuorokausiannos on 80 mg.

Erityiset potilasryhmät

Iäkkäät

Annosta ei tarvitse muuttaa iäkkäitä potilaita hoidettaessa, mutta varovaisuutta on noudatettava

annostusta suurennettaessa (ks. kohdat 4.4 ja 5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Lievän ja keskivaikean munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä annosta ei tarvitse muuttaa. Vaikeaa

munuaisten vajaatoimintaa sairastavien tai hemodialyysihoitoa saavien potilaiden hoidosta on vähän

kokemusta. Varovaisuutta on noudatettava, koska amlodipiini ja telmisartaani eivät poistu elimistöstä

dialyysin avulla.

Maksan vajaatoiminta

Teldipin-tablettien käyttö on vasta-aiheista vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille (ks.

kohta 4.3).

Teldipin-tabletteja on annettava varoen lievää tai keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville

potilaille, koska suositusannoksia heille ei ole varmistettu. Telmisartaaniannos ei näillä potilailla saa

ylittää 40 mg:aa kerran päivässä (ks. kohta 4.4).

Pediatriset potilaat

Telmisartaani/amlodipiini-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole

varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Teldipin voidaan ottaa aterian yhteydessä tai tyhjään mahaan. Teldipin suositellaan ottamaan nesteen

kanssa.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttaville aineille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

Toinen ja kolmas raskauskolmannes (ks. kohdat 4.4 ja 4.6)

Sappiteitä ahtauttavat sairaudet

Vaikea maksan vajaatoiminta

Vaikea-asteinen hypotensio

Sokki (sydänperäinen sokki mukaan lukien)

Vasemman kammion ulosvirtauskanavan ahtauma (esim. vaikea-asteinen aorttastenoosi)

Hemodynaamisesti epästabiili sydämen vajaatoiminta akuutin sydäninfarktin jälkeen

Teldipin-valmisten käyttö samanaikaisesti aliskireeniä sisältävien valmisteiden kanssa on vasta-

aiheista, jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta (glomerulusten

suodatusnopeus < 60 ml/min/1,73 m

) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Raskaus

Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos angiotensiini II

-reseptorin salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden

aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorien salpaajien käyttöä pidetä

välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava

heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).

Maksan vajaatoiminta

Teldipin-valmistetta ei saa antaa potilaille, joilla on kolestaasi, sappiteitä tukkeuttava sairaus tai vaikea

maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.3), koska telmisartaani eliminoituu pääosin sappinesteen mukana.

Näillä potilailla telmisartaanin maksapuhdistuman odotetaan olevan heikentynyt.

Amlodipiinin puoliintumisaika pidentyy ja kokonaisaltistus (AUC) kohoaa potilailla, joilla maksan toiminta

on heikentynyt. Annossuosituksia ei ole määritetty.

Teldipin-valmistetta on siksi annettava varoen potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea maksan

vajaatoiminta

Renovaskulaarinen hypertensio

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) toimintaan vaikuttavat lääkevalmisteet

voivat suurentaa vaikean hypotension ja munuaisten vajaatoiminnan riskiä, jos potilaalla on

molemminpuolinen munuaisvaltimon ahtauma tai ainoan toimivan munuaisen valtimoahtauma.

Munuaisten vajaatoiminta ja munuaissiirre

Kun munuaisten vajaatoimintaa sairastavia potilaita hoidetaan telmisartaani/amlodipiini-tableteilla,

seerumin kalium- ja kreatiniinipitoisuuksia suositellaan seuraamaan säännöllisesti.

Telmisartaani/amlodipiini-tablettien antamisesta munuaissiirteen äskettäin saaneille potilaille ei ole

kokemusta.

Amlodipiini ja telmisartaani eivät poistu elimistöstä dialyysin avulla.

Intravaskulaarinen hypovolemia

Oireista hypotensiota voi ilmetä etenkin ensimmäisen annoksen jälkeen, jos potilaan veritilavuus on

pienentynyt ja/tai hänellä on natriumvaje esim. voimakkaan diureettihoidon, vähäsuolaisen ruokavalion,

ripulin tai oksentelun seurauksena. Tällaiset tilat on hoidettava ennen telmisartaani/amlodipiinihoidon

aloittamista. Natrium- ja/tai nestevajaus on korjattava ennen telmisartaani/amlodipiinihoidon aloittamista.

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmän) kaksoisesto

On olemassa näyttöä siitä, että ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin

samanaikainen käyttö lisää hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen

(mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa

ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei

suositella (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin

valvonnassa ja munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja

huolellisesti.

ACE:n estäjiä ja angiotensiini II -reseptorin salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti potilaille, joilla on

diabeettinen nefropatia.

Muut reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmää stimuloivat tilat

Jos potilaan verisuonitonus ja munuaisten toiminta riippuvat pääasiallisesti reniini-angiotensiini-

aldosteronijärjestelmän toiminnasta (esim. potilaat, joilla on vaikea kongestiivinen sydämen

vajaatoiminta, taustalla oleva munuaissairaus, munuaisvaltimon ahtauma mukaan lukien), tähän

järjestelmään vaikuttavaan lääkehoitoon on liittynyt akuuttia hypotensiota, hyperatsotemiaa, oliguriaa tai

harvinaisissa tapauksissa akuuttia munuaisten vajaatoimintaa (ks. kohta 4.8).

Primaarinen aldosteronismi

Potilaat, joilla on primaarinen aldosteronismi, eivät yleensä saa vastetta reniini-angiotensiinijärjestelmää

estäviin verenpainelääkkeisiin. Tämän vuoksi telmisartaanin käyttöä ei suositella.

Aortta- ja mitraaliläppästenoosi, obstruktiivinen hypertrofinen kardiomyopatia

Muiden verisuonia laajentavien lääkkeiden tavoin hoidossa on oltava erityisen varovainen, jos potilaalla

on aortta- tai mitraaliläpän ahtauma tai hypertrofinen obstruktiivinen kardiomyopatia.

Sydämen vajaatoiminta

Sydämen vajaatoimintapotilaita hoidettaessa on noudatettava varovaisuutta. Vaikeaa sydämen

vajaatoimintaa (NYHA-luokka III tai IV) sairastavilla potilailla tehdyssä pitkäkestoisessa,

lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa amlodipiinin käytön yhteydessä raportoitiin ilmenneen

keuhkoedeemaa useammin kuin lumelääkeryhmässä (ks. kohta 5.1). Varovaisuutta on noudatettava

annettaessa kalsiumkanavan salpaajia amlodipiini mukaan lukien kongestiivista sydämen vajaatoimintaa

sairastaville potilaille, koska ne saattavat lisätä kardiovaskulaaritapahtumien ja kuolleisuuden riskiä.

Diabeetikot, joita hoidetaan insuliinilla tai diabeteslääkkeillä

Telmisartaani-hoidon aikana näillä potilailla saattaa esiintyä hypoglykemiaa. Tämän vuoksi näille

potilaille sopivaa verensokeriarvojen seurantaa pitää harkita. Insuliinin tai diabeteslääkkeiden annoksen

säätö saattaa olla välttämätöntä tarpeen mukaan.

Hyperkalemia

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavien lääkevalmisteiden käyttö saattaa aiheuttaa

hyperkalemiaa.

Hyperkalemia voi johtaa kuolemaan, jos potilas on iäkäs, sairastaa munuaisten vajaatoimintaa, potilaalla

on diabetes, häntä hoidetaan samanaikaisesti muilla kaliumpitoisuutta mahdollisesti suurentavilla

lääkevalmisteilla ja/tai potilaalla on muita samanaikaisia tapahtumia.

Ennen reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavien lääkevalmisteiden samanaikaisen

käytön harkitsemista on arvioitava hyöty-riskisuhde.

Hyperkalemian tärkeimpiä riskitekijöitä katsotaan olevan:

diabetes mellitus, munuaisten vajaatoiminta, ikä (yli 70 vuotta).

käyttö yhdistelmänä yhden tai useamman reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään

vaikuttavan lääkeaineen ja/tai kaliumlisän kanssa. Hyperkalemiaa mahdollisesti aiheuttavia

lääkevalmisteita tai lääkevalmisteiden terapeuttisia luokkia ovat kaliumia sisältävät suolan

korvikkeet, kaliumia säästävät diureetit, ACE:n estäjät, angiotensiini II -reseptorin salpaajat, ei-

steroidaaliset tulehduskipulääkkeet (eli NSAIDit, selektiiviset COX-2-estäjät mukaan lukien),

hepariini, immunosuppressiiviset lääkeaineet (siklosporiini tai takrolimuusi) ja trimetopriimi.

muut samanaikaiset tapahtumat, etenkin elimistön kuivumistila, akuutti sydämen dekompensaatio,

metabolinen asidoosi, munuaisten toiminnan heikkeneminen, munuaissairauden äkillinen

paheneminen (esim. infektiotaudin seurauksena), solujen hajoaminen (esim. äkillinen

raajaiskemia, rabdomyolyysi, laaja-alainen trauma).

Tähän ryhmään kuuluvien potilaiden seerumin kaliumpitoisuutta on seurattava tarkoin (ks. kohta 4.5).

Etniset eroavaisuudet

Angiotensiinikonvertaasin estäjien tavoin telmisartaanin ja muiden angiotensiini II -reseptorin salpaajien

antihypertensiivinen vaikutus on heikompi mustaihoisilla kuin muissa väestöryhmissä. Tämä liittyy

mahdollisesti siihen, että mustaihoisen väestön reniiniarvot ovat keskimäärin matalammat muuhun

väestöön verrattuna

Muut

Kuten yleensäkin verenpainelääkkeitä käytettäessä, voimakas verenpaineen lasku voi johtaa

sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen potilailla, joilla on iskeeminen sydänlihassairaus tai iskeeminen

sydän- tai verisuonitauti.

Amlodipiinin turvallisuutta ja tehoa hypertensiivisen kriisin hoidossa ei ole varmistettu.

Iäkkäillä on noudatettava varovaisuutta annostusta suurennettaessa (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).

Laktoosi

Tämä lääke sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi,

kokonaislaktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Sorbitoli

Tämä lääke sisältää sorbitolia. Sorbitolia (tai fruktoosia) sisältävien muiden valmisteiden samanaikaisen

annon sekä ravinnosta saatavan sorbitolin (tai fruktoosin) additiivinen vaikutus on huomioitava. Suun

kautta otettavien lääkevalmisteiden sorbitoli saattaa vaikuttaa muiden suun kautta otettavien lääkkeiden

biologiseen hyötyosuuteen.

80 mg/5 mg tabletit ja 80 mg/10 mg tabletit sisältävät 293,08 mg sorbitolia per tabletti, joka vastaa 5

mg/kg/vrk, jos kehon paino on 58,6 kg. Potilaiden, jotka painavat alle 58,6 kg ja joilla on perinnöllinen

fruktoosi-intoleranssi (HFI), ei tule käyttää tätä lääkettä.

Natrium

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan

”natriumiton”.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Telmisartaaniin liittyvät yhteisvaikutukset

Digoksiini

Kun telmisartaania käytettiin yhdessä digoksiinin kanssa, huomattiin keskimääräiset nousut digoksiinin

huippupitoisuudessa (49 %) ja jäännöspitoisuudessa (20 %). Digoksiinipitoisuuksia on seurattava

telmisartaanihoitoa aloitettaessa, annosta muutettaessa tai hoitoa lopetettaessa, jotta digoksiinipitoisuus

pysyy hoitoalueella.

Kuten myös muut reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavat lääkevalmisteet,

telmisartaani saattaa aiheuttaa hyperkalemiaa (ks. kohta 4.4). Riski saattaa suurentua käytettäessä

telmisartaania yhdessä muiden hyperkalemiaa aiheuttavien lääkkeiden kanssa (kaliumia sisältävät

suolan korvikkeet, kaliumia säästävät diureetit, ACE:n estäjät, angiotensiini II -reseptorin salpaajat, ei-

steroidaaliset tulehduskipulääkkeet (eli NSAIDit, selektiiviset COX-2-estäjät mukaan lukien), hepariini,

immunosuppressiiviset lääkeaineet (siklosporiini tai takrolimuusi) ja trimetopriimi).

Hyperkalemian esiintyminen riippuu siihen liittyvistä riskitekijöistä. Riski kohoaa yllä mainituissa

hoitoyhdistelmissä. Riski on erityisen korkea käytettäessä yhdessä kaliumia säästävien diureettien

kanssa ja yhdistettynä kaliumia sisältäviin suolan korvikkeisiin. Esim. ACE:n estäjien tai

tulehduskipulääkkeiden (NSAID) kanssa käytettynä riski on pienempi, jos käyttöön liittyviä varotoimia

noudatetaan tarkasti.

Samanaikaista käyttöä ei suositella

Kaliumia säästävät diureetit tai kaliumlisät

Angiotensiini II -reseptorin salpaajat, kuten telmisartaani, vähentävät diureeteista aiheutuvaa

kaliumhukkaa. Kaliumia säästävät diureetit, esim. spironolaktoni, eplerenoni, triamtereeni tai amiloridi,

kaliumlisät tai kaliumia sisältävät suolan korvikkeet voivat suurentaa huomattavasti seerumin

kaliumpitoisuutta. Jos samanaikainen käyttö on aiheellista todetun hypokalemian vuoksi, tällaisia

lääkeyhdistelmiä on käytettävä varoen ja seerumin kaliumpitoisuutta on seurattava säännöllisesti.

Litium

Angiotensiinikonvertaasin entsyymin estäjien (ACE:n estäjien) ja litiumin, sekä angiotensiini II

-reseptorin salpaajien, kuten telmisartaanin, samanaikaisen käytön yhteydessä on raportoitu korjautuvaa

seerumin litiumpitoisuuden suurenemista ja toksisuuden lisääntymistä. Jos samanaikainen käyttö

osoittautuu tarpeelliseksi, seerumin litiumpitoisuutta suositellaan seuraamaan tarkoin.

Varovaisuutta vaativa samanaikainen käyttö

Ei-steroidaaliset tulehduskipulääkkeet (NSAID)

Tulehduskipulääkkeet (esim. asetyylisalisyylihappo tulehdusta estävinä annoksina, COX-2:n estäjät ja

epäselektiiviset tulehduskipulääkkeet) saattavat vähentää angiotensiini II -reseptorin salpaajien

verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Angiotensiini II -reseptorin salpaajan yhtäaikainen annostelu syklo-oksygenaasi-inhibiittoreiden kanssa

voi johtaa munuaistoiminnan heikentymiseen potilailla, joilla jo ennestään on munuaisten toimintahäiriö

(esim. nestevajauksesta kärsivät ja iäkkäät potilaat). Seurauksena voi olla akuutti munuaisten

vajaatoiminta, joka on kuitenkin yleensä palautuva. Siksi yhdistelmähoitoa tulisi käyttää varoen,

erityisesti iäkkäillä potilailla. Potilaiden tulisi olla riittävästi nesteytettyjä ja munuaistoiminnan seurantaa

tulisi harkita yhdistelmälääkitystä aloitettaessa sekä määrävälein hoidon aikana.

Ramipriili

Telmisartaanin ja ramipriilin samanaikainen anto johti yhdessä tutkimuksessa ramipriilin ja ramiprilaatin

0-24

- ja C

-arvojen suurenemiseen 2,5-kertaiseksi. Tämän havainnon kliinistä merkitystä ei

tiedetä.

Diureetit (tiatsidi- tai loop-diureetit)

Aiempi hoito suurilla diureetti annoksilla kuten furosemidilla (loop-diureetti) ja hydroklooritiatsidilla

(tiatsididiureetti) saattaa johtaa volyymin vajeeseen ja hypotension riskiin telmisartaanihoitoa

aloitettaessa.

Otettava huomioon samanaikaisessa käytössä

Muut verenpainelääkkeet

Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä)

kaksoisestoon ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen

käytön avulla liittyy haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan

heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan), suurentunut esiintyvyys yhden

RAA-järjestelmään vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).

Farmakologisten ominaisuuksien perusteella seuraavat lääkevalmisteet voivat vahvistaa kaikkien

verenpainelääkkeiden, myös telmisartaanin, verenpainetta alentavaa vaikutusta: baklofeeni, amifostiini.

Lisäksi alkoholi, barbituraatit, unilääkkeet ja masennuslääkkeet voivat voimistaa ortostaattista

hypotensiota.

Kortikosteroidit (systeemisesti annettuna)

Verenpainetta alentava vaikutus vähenee.

Amlodipiiniin liittyvät yhteisvaikutukset

Muiden lääkevalmisteiden vaikutukset amlodipiiniin

CYP3A4:n estäjät

Amlodipiinin samanaikainen käyttö voimakkaiden tai kohtalaisten CYP3A4:n estäjien (proteaasin

estäjät, atsoliryhmän sienilääkkeet, makrolidit, kuten erytromysiini tai klaritromysiini, verapamiili tai

diltiatseemi) kanssa voi aiheuttaa merkittävää amlodipiinialtistuksen suurenemista,

minkä seurauksena

hypotension riski kasvaa. Näiden farmakokineettisten vaihteluiden kliininen vaikutus saattaa olla

voimakkaampi iäkkäillä potilailla. Näin ollen potilaan kliininen seuranta ja annoksen muuttaminen voivat

olla tarpeen.

CYP3A4-induktorit

Tunnettujen CYP3A4:n induktoreiden samanaikaisen käytön yhteydessä amlodipiinin pitoisuus

plasmassa saattaa vaihdella. Verenpainetta pitää siksi seurata ja annoksen säätämistä harkita

etenkin voimakkaiden CYP3A4:n induktoreiden (esim. rifampisiini, mäkikuisma)

samanaikaisen käytön aikana ja sen jälkeen.

Greippi ja greippimehu

Amlodipiinin antoa samanaikaisesti greipin tai greippimehun kanssa ei suositella, sillä joillakin potilailla

amlodipiinin biologinen hyötyosuus voi kasvaa, mikä johtaa verenpainetta laskevien vaikutusten

voimistumiseen.

Dantroleeni (infuusio)

Eläimiä hoidettaessa on havaittu kuolemaan johtaneita kammiovärinöitä ja kardiovaskulaarisia kollapseja

hyperkalemiaan liittyneinä, kun eläimille annettiin verapamiilia ja dantroleenia laskimoon. Hyperkalemian

vaaran vuoksi kalsiumkanavan salpaajien, kuten amlodipiinin, samanaikaista antoa on syytä välttää

hoidettaessa potilaita, jotka ovat alttiita malignille hypertermialle, ja malignin hypertermian hoitoon.

Amlodipiinin vaikutukset muihin lääkevalmisteisiin

Takrolimuusi

Riski veren takrolimuusipitoisuuden kohoamiseen on olemassa, jos sitä annetaan samanaikaisesti

amlodipiinin kanssa, mutta tämän yhteisvaikutuksen farmakokineettistä mekanismia ei täysin tunneta.

Takrolimuusin toksisuuden välttämiseksi veren takrolimuusipitoisuutta on tarkkailtava ja tarvittaessa

takrolimuusiannosta on muutettava, jos amlodipiinia annetaan takrolimuusihoitoa saavalle potilaalle.

mTOR:in (nisäkkään rapamysiinin kohde -proteiini) estäjät

mTOR:in estäjät kuten sirolimuusi, temsirolimuusi ja everolimuusi ovat CYP3A:n substraatteja.

Amlodipiini on heikko CYP3A:n estäjä. Samanaikaisesti käytettäessä amlodipiini saattaa lisätä

mTOR:in estäjien altistusta.

Klaritromysiini

Klaritromysiini on CYP3A4:n estäjä. Potilailla, jotka saavat klaritromysiiniä ja amlodipiiniä

samanaikaisesti, on suurentunut hypotension riski. Potilaiden tarkkaa seurantaa suositellaan, kun

amlodipiiniä käytetään samanaikaisesti klaritromysiinin kanssa.

Siklosporiini

Siklosporiinin ja amlodipiinin yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty terveillä vapaaehtoisilla eikä muilla

potilasryhmillä kuin munuaissiirtopotilailla, joilla havaittiin siklosporiinin minimipitoisuuden vaihtelevaa

nousua (keskimäärin 0–40 %). Amlodipiinia käyttävien munuaissiirtopotilaiden veren siklosporiiniarvojen

tarkkailua on harkittava ja siklosporiiniannosta on tarvittaessa pienennettävä.

Simvastatiini

Toistuvien 10 mg:n amlodipiiniannosten samanaikanen anto 80 mg:n simvastatiiniannoksen kanssa

suurensi simvastatiinialtistusta 77 % pelkkään simvastatiinihoitoon verrattuna. Simvastatiinin annos ei

saa olla yli 20 mg/vrk, jos potilas käyttää amlodipiinia.

Kliinisissä yhteisvaikutustutkimuksissa amlodipiini ei vaikuttanut atorvastatiinin, digoksiinin, varfariinin

eikä siklosporiinin farmakokinetiikkaan.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Teldipin-valmisteen käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei suositella (ks. kohta 4.4).

Teldipin-valmisteen käyttö toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana on vasta-aiheista (ks.

kohdat 4.3 ja 4.4).

Telmisartaani

Ei ole olemassa tarkkoja tietoja telmisartaanin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeet osoittavat

reproduktiivista toksisuutta (ks. kohta 5.3).

Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen

raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät kuitenkaan ole

vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Angiotensiini II -reseptorin salpaajien

käyttöön liittyvästä riskistä ei ole vertailevien epidemiologisten tutkimusten tuloksia, mutta näiden

lääkkeiden käyttöön voi liittyä sama riski kuin ACE:n estäjiin. Jos angiotensiini II -reseptorin salpaajia

käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden aikanakin turvallinen

verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorien salpaajien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun

raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti, ja tarvittaessa on

aloitettava muu lääkitys.

Tiedetään, että altistus angiotensiini II -reseptorin salpaajille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen

aikana on haitallista sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee,

kallon luutuminen hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten toiminta voi pettää ja voi ilmetä

hypotensiota ja hyperkalemiaa) (ks. kohta 5.3).

Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut angiotensiini II -reseptorin

salpaajille, suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus.

Imeväisikäisiä, joiden äiti on käyttänyt angiotensiini II -reseptorin salpaajia, on seurattava huolellisesti

hypotension varalta (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Amlodipiini

Amlodipiinin käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole varmistettu.

Eläinkokeissa havaittiin lisääntymistoksisuutta suurilla annoksilla (ks. kohta 5.3).

Imetys

Teldipin-valmisteen käyttöä ei suositella ja imetyksen aikana käytettäväksi on valittava hoito, jonka

turvallisuus tunnetaan paremmin. Tämä koskee erityisesti vastasyntyneiden tai keskosena syntyneiden

rintaruokintaa.

Teldipiinin käytöstä imetyksen aikana ei ole tietoa.

Amlodipiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Lapsen saama osuus äidin annoksesta on 3–7 %

(arvioitu kvartiiliväli), enintään 15 %. Amlodipiinin vaikutusta imeväiseen ei tunneta.

Hedelmällisyys

Telmisartaani

Prekliinisissä tutkimuksissa telmisartaanilla ei havaittu olevan vaikutusta urosten tai naaraiden

hedelmällisyyteen.

Amlodipiini

Joillakin kalsiumkanavan salpaajilla hoidetuilla potilailla on ilmoitettu siittiöiden pään palautuvia

biokemiallisia muutoksia. Amlodipiinin mahdollista hedelmällisyyteen kohdistuvaa vaikutusta koskevat

kliiniset tiedot ovat riittämättömät. Yhdessä rotilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin haitallisia vaikutuksia

urosten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Teldipin-valmisteella voi olla vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Verenpainetta alentavan hoidon, kuten Teldipin-lääkityksen, yhteydessä saattaa joskus esiintyä

huimausta tai uneliaisuutta, mikä tulee ottaa huomioon ajoneuvoa ajettaessa ja käytettäessä koneita. Jos

amlodipiinia käyttävällä potilaalla ilmenee heitehuimausta, päänsärkyä, väsymystä tai pahoinvointia,

hänen reaktiokykynsä saattaa olla heikentynyt. Varovaisuutta on noudatettava erityisesti hoidon alussa.

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Telmisartaani

Vakaviin haittavaikutuksiin sisältyi anafylaktinen reaktio ja angioedeema, joita saattaa esiintyä harvoin

(≥ 1/10 000, < 1/1 000) ja akuutti munuaisten vajaatoiminta.

Kontrolloiduissa tutkimuksissa verenpainepotilailla telmisartaanista raportoitujen haittavaikutuksien

kokonaisesiintymistiheys ei yleensä eronnut lumelääkkeestä (41,4 % vs.43,9 %). Haittavaikutuksien

ilmaantuminen ei ollut annoksesta riippuvainen eikä korreloinut potilaiden sukupuoleen, ikään tai rotuun.

Telmisartaanin turvallisuusprofiili sydän- ja verisuonitautien aiheuttaman sairastuvuuden vähentämiseksi

hoidetuilla potilailla oli samanlainen kuin verenpainepotilailla.

Alla luetellut haittavaikutukset on kerätty kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista verenpainepotilailla

sekä myyntiluvan myöntämisen jälkeen saaduista raporteista. Luettelossa on huomioitu myös vakavat

haittavaikutukset ja haittavaikutukset, jotka johtivat hoidon keskeytykseen kolmessa kliinisessä

pitkäaikaistutkimuksessa. Tutkimuksiin osallistui 21 642 potilasta, joille annettiin telmisartaania jopa

6 vuoden ajan sydän- ja verisuonitautien aiheuttaman sairastuvuuden vähentämiseksi.

Amlodipiini

Yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia hoidon aikana ovat uneliaisuus, heitehuimaus, päänsärky,

sydämentykytys, punoitus, vatsakipu, pahoinvointi, nilkkojen turvotus, turvotus ja väsymys.

Haittavaikutustaulukko

Haittavaikutukset on luokiteltu alla olevassa taulukossa esiintymistiheyden mukaan seuraavasti:

hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen

(≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000) tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä

arviointiin).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan

alenevassa järjestyksessä.

MedDRA-

elinjärjestelmä

Haittavaikutukset

Esiintymistiheys

Amlodipiini

Telmisartaani

Infektiot

Virtsatieinfektio, myös

virtsarakkotulehdus, ylempien

hengitysteiden tulehdus, myös

nielutulehdus ja

melko

harvinainen

sivuontelotulehdus

Sepsis, myös kuolemaan johtava

harvinainen

Veri ja imukudos

Anemia

melko

harvinainen

Eosinofilia

harvinainen

Trombosytopenia

hyvin harvinainen

harvinainen

Leukosytopenia

hyvin harvinainen

Immuunijärjestelmä

Anafylaktinen reaktio,

yliherkkyys

harvinainen

Allergiset reaktiot

hyvin harvinainen

Aineenvaihdunta ja

ravitsemus

Hyperkalemia

melko

harvinainen

Hypoglykemia (diabeetikot)

harvinainen

Hyperglykemia

hyvin harvinainen

Psyykkiset häiriöt

Masennus, unettomuus

melko harvinainen

melko

harvinainen

Mielialan vaihtelut (myös

ahdistuneisuus)

melko harvinainen

Ahdistuneisuus

harvinainen

Sekavuus

harvinainen

Hermosto

Uneliaisuus

yleinen

harvinainen

Heitehuimaus, päänsärky

(erityisesti hoidon alussa)

yleinen

Vapina, makuhäiriöt, hypestesia,

parestesiat

melko harvinainen

Pyörtyminen

melko harvinainen

melko

harvinainen

Hypertonia, perifeerinen

neuropatia

hyvin harvinainen

Ekstrapyramidaalioireyhtymä

tuntematon

Silmät

Näköhäiriöt

(myös kahtena näkeminen)

yleinen

harvinainen

Kuulo ja tasapainoelin

Tinnitus

melko harvinainen

Kiertohuimaus

melko

harvinainen

Sydän

Sydämentykytys

yleinen

Bradykardia

melko harvinainen

melko

harvinainen

Takykardia

harvinainen

Sydämen rytmihäiriöt (myös

kammiotakykardia, eteisvärinä)

melko harvinainen

Sydäninfarkti

hyvin harvinainen

Verisuonisto

Kasvojen punoitus

yleinen

Hypotensio

melko harvinainen

melko

harvinainen

Ortostaattinen hypotensio

melko

harvinainen

Vaskuliitti

hyvin harvinainen

Hengityselimet, rintakehä

ja välikarsina

Hengenahdistus

yleinen

melko

harvinainen

Nuha

melko harvinainen

Yskä

melko harvinainen

melko

harvinainen

Interstitiaalinen keuhkosairaus

hyvin

harvinainen

Ruoansulatuselimistö

Suolentoiminnan muutokset

(myös ripuli ja ummetus),

pahoinvointi

yleinen

Vatsakipu, dyspepsia

yleinen

melko

harvinainen

Ripuli, ilmavaivat

melko

harvinainen

Oksentelu

melko harvinainen

melko

harvinainen

Suun kuivuminen

melko harvinainen

harvinainen

Epämiellyttävä tunne mahassa,

makuhäiriö

harvinainen

Haimatulehdus, gastriitti,

ienhyperplasia

hyvin harvinainen

Maksa ja sappi

Hepatiitti

hyvin harvinainen

Maksan toiminnan

poikkeavuudet/maksasairaus

harvinainen

Ikterus

hyvin harvinainen

Suurentunut

maksaentsyymipitoisuus

hyvin

harvinainen*

Iho ja ihonalainen kudos

Urtikaria

melko harvinainen

harvinainen

Hiustenlähtö, purppura, ihon

värimuutos, eksanteema

melko harvinainen

Kutina, ihottuma

melko harvinainen

melko

harvinainen

Hyperhidroosi

melko harvinainen

melko

harvinainen

Erythema multiforme, kesivä

ihotulehdus, Stevens-Johnsonin

oireyhtymä, Quincken edeema,

valoherkkyys

hyvin harvinainen

Ekseema, eryteema, urtikaria,

lääkeaineihottuma, toksiset iho-

oireet

harvinainen

Angioedeema

hyvin harvinainen

harvinainen

Toksinen epidermaalinen

nekrolyysi

tuntematon

Luusto, lihakset ja

sidekudos

Nilkkojen turvotus,

lihaskouristukset

yleinen

Lihassärky

melko harvinainen

melko

harvinainen

Selkäkipu

melko harvinainen

melko

harvinainen

Nivelsärky

melko harvinainen

harvinainen

Lihasspasmit

melko

harvinainen

Raajakipu, jännekipu

(jännetulehdusta muistuttavat

oireet)

harvinainen

Munuaiset ja virtsatiet

Munuaisten vajaatoiminta, myös

akuutti munuaisten vajaatoiminta

melko

harvinainen

Virtsaamishäiriöt, nokturia,

tiheävirtsaisuus

melko harvinainen

Sukupuolielimet ja rinnat

Impotenssi, gynekomastia

melko harvinainen

Yleisoireet ja antopaikassa

todettavat haitat

Turvotus

hyvin yleinen

Uupumus

yleinen

Voimattomuus

yleinen

melko

harvinainen

Rintakipu

melko harvinainen

melko

harvinainen

Huonovointisuus, kipu

melko harvinainen

Influenssan kaltainen sairaus

harvinainen

Tutkimukset

Painon nousu, painon lasku

melko harvinainen

Veren kreatiniinipitoisuuden

nousu

melko

harvinainen

Hemoglobiiniarvojen aleneminen,

veren virtsahappopitoisuuden,

maksaentsyymiarvojen ja

kreatiniinikinaasipitoisuuden

nousu

harvinainen

1, 2, 3, 4: lisäkuvaukset, ks. alakohta “Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus”

viittaa useimmiten kolestaasiin

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Sepsis

PRoFESS-tutkimuksessa huomattiin sepsiksen ilmaantuvuuden lisääntymistä telmisartaaniryhmässä

lumelääkeryhmään verrattuna. Löydös saattaa olla sattumalöydös tai liittyä tällä hetkellä

tuntemattomaan mekanismiin (ks. myös kohta 5.1).

Hypotensio

Tätä haittavaikutusta raportoitiin yleisesti potilailla, joilla verenpaine oli kontrollissa ja joita hoidettiin

standardihoidon lisäksi telmisartaanilla sydän- ja verisuonitautien aiheuttaman sairastuvuuden

vähentämiseksi.

Epänormaali maksan toiminta / maksan toimintahäiriö

Myyntiluvan saamisen jälkeen on epänormaalia maksan toimintaa / maksan toimintahäiriötä ilmennyt

useimmiten japanilaisille potilaille. Japanilaista alkuperää olevat potilaat saavat todennäköisemmin näitä

haittavaikutuksia.

Interstitiaalinen keuhkosairaus

Myyntiluvan saamisen jälkeen on raportoitu interstitiaalista keuhkosairautta, jolla oli ajallinen yhteys

telmisartaanin käyttöön. Syy-yhteyttä ei ole kuitenkaan voitu osoittaa todeksi.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Yliannostuksesta ihmisellä on vain vähän tietoja.

Oireet

Hypotensio ja takykardia ovat olleet huomattavimmat seuraukset telmisartaanin yliannoksesta;

bradykardiaa, heitehuimausta, oksentelua, seerumin kohonnutta kreatiniiniarvoa ja akuuttia munuaisten

vajaatoimintaa on myös raportoitu.

Käytettävissä olevan tiedon mukaan suuri yliannos saattaa aiheuttaa voimakkaan perifeerisen

vasodilataation ja mahdollisesti reflektorisen takykardian. Joissakin tapauksissa on ilmoitettu voimakasta

ja todennäköisesti pitkittynyttä verenpaineen laskua, josta on voinut seurata jopa kuolemaan johtava

sokki.

Hoito

Potilasta on seurattava tarkasti ja hoidon pitää olla oireenmukaista ja elintoimintoja tukevaa. Hoito

riippuu lääkkeen ottamisesta kuluneesta ajasta ja oireiden vaikeusasteesta. Suositeltavat toimenpiteet

ovat oksennuttaminen ja/tai mahahuuhtelu. Sekä telmisartaanin että amlodipiinin yliannostuksen

hoidossa lääkehiilen anto voi olla hyödyllistä. Seerumin elektrolyytti- ja kreatiniinipitoisuutta on

seurattava tiheästi. Jos potilaalle ilmaantuu hypotensiota, potilas on asetettava makuuasentoon raajat

koholle ja hänelle on annettava nopeasti suola- ja nestekorvaushoitoa.

Vasokonstriktorista voi olla hyötyä verisuonten tonuksen ja verenpaineen normalisoinnissa edellyttäen,

ettei sen käyttö ole vasta-aiheista. Laskimoon annettavasta kalsiumglukonaatista saattaa olla hyötyä

kalsiumkanavaa salpaavan vaikutuksen kumoamisessa. Koska amlodipiini sitoutuu hyvin suuressa

määrin proteiineihin, dialyysistä ei todennäköisesti ole hyötyä. Myöskään telmisartaani ei poistu

elimistöstä hemodialyysin avulla.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkeaineet, angiotensiini II

-reseptorin salpaajat ja kalsiumkanavan salpaajat, ATC-koodi: C09DB04.

Telmisartaani

Vaikutusmekanismi

Telmisartaani on suun kautta otettuna aktiivinen ja spesifinen angiotensiini II -reseptorin (AT

reseptorityypin) salpaaja. Se syrjäyttää hyvin suuren affiniteetin ansiosta angiotensiini II:n sen

sitoutumispaikasta AT

-reseptorin alatyypissä, joka vastaa angiotensiini II:n tunnetuista vaikutuksista.

Telmisartaanilla ei ole osittaista salpaavaa vaikutusta AT

-reseptoriin. Telmisartaani sitoutuu AT

reseptoreihin selektiivisesti. Sitoutuminen on pitkäkestoista. Telmisartaanilla ei ole affiniteettia muihin

reseptoreihin, myöskään AT

-reseptoriin tai muihin vähemmän tunnettuihin AT-reseptoreihin. Näiden

reseptoreiden toiminnallista roolia ei tunneta, kuten ei myöskään angiotensiini II:sta aiheutuvaa

reseptoreiden mahdollisen liika-aktivoitumisen vaikutusta, kun telmisartaani suurentaa angiotensiini II:n

pitoisuutta. Telmisartaani pienentää aldosteronipitoisuutta plasmassa. Telmisartaani ei estä ihmisellä

plasman reniiniä eikä salpaa ionikanavia. Telmisartaani ei estä angiotensiinikonvertaasientsyymiä

(kininaasi II:ta), joka on myös bradykiniiniä hajottava entsyymi. Bradykiniinivälitteisten haittavaikutusten

ei siksi odoteta voimistuvan.

Ihmisillä 80 mg:n telmisartaaniannos estää lähes täysin angiotensiini II:n aikaan saaman verenpaineen

nousun. Estovaikutus säilyy 24 tunnin ajan ja on mitattavissa vielä 48 tunnin kuluttua.

Kliininen teho ja turvallisuus

Essentiaalisen hypertension hoito

Verenpainetta alentava vaikutus tulee vähitellen havaittavaksi 3 tunnin kuluessa ensimmäisen

telmisartaaniannoksen ottamisen jälkeen. Verenpaineen aleneminen on yleensä suurimmillaan 4–

8 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta ja säilyy pitkäkestoisen hoidon aikana.

Verenpainetta alentava vaikutus säilyy 24 tunnin ajan annoksen ottamisen jälkeen, myös seuraavaa

annosta edeltävien neljän tunnin aikana, mikä on osoitettu ambulatorisen verenpainemittauksen avulla.

Tämä on vahvistettu lumekontrolloiduissa tutkimuksissa, joissa 40 ja 80 mg:n telmisartaaniannoksen

jälkeen suurimman ja pienimmän vaikutuksen suhde (trough to peak ratio) on ollut poikkeuksetta yli

80 %. Systolisen verenpaineen alentajana telmisartaanin annos on suhteessa hoitovasteen pituuteen.

Vastaavaa ei ole osoitettu diastolisesta verenpaineesta.

Telmisartaani alentaa hypertensiopotilaiden sekä systolista että diastolista verenpainetta vaikuttamatta

syketaajuuteen. Sen diureettisten ja natriureettisten vaikutusten merkitystä verenpainetta alentavan

vaikutuksen kannalta ei ole vielä selvitetty. Telmisartaanin verenpainetta alentava vaikutus on

verrattavissa muihin verenpainelääkkeiden ryhmiin kuuluviin valmisteisiin (mikä on osoitettu kliinisissä

tutkimuksissa, joissa telmisartaania on verrattu amlodipiiniin, atenololiin, enalapriiliin, hydroklooritiatsidiin

ja lisinopriiliin).

Telmisartaanihoidon äkillisen keskeyttämisen jälkeen verenpaine palautuu vähitellen hoitoa edeltävälle

tasolle usean päivän mittaisen ajanjakson aikana, mutta verenpaineen äkillisestä pahenemisesta

(rebound) ei ole näyttöä.

Kuivan yskän ilmaantuvuus oli merkittävästi vähäisempää telmisartaania saaneilla potilailla

angiotensiinikonvertaasin estäjiä saaneisiin verrattuna kliinisissä tutkimuksissa, joissa näitä kahta

verenpainelääkettä verrattiin suoraan toisiinsa.

Sydän- ja verisuonitapahtumien ennaltaehkäisy

ONTARGET-tutkimuksessa (ONgoing Telmisartan Alone and in Combination with Ramipril Global

Endpoint Trial) verrattiin telmisartaanin, ramipriilin ja telmisartaanin ja ramipriilin yhdistelmän vaikutusta

sydän- ja verisuonitapahtumiin 25 620 potilaalla, jotka olivat iältään 55-vuotiaita tai vanhempia, joilla oli

todettu sepelvaltimotauti, aivohalvaus, TIA, perifeerinen valtimotauti, tai tyypin 2 diabetes, johon liittyy

merkkejä kohde-elin vaurioista (esim. retinopatia, vasemman kammion hypertrofia, makro- tai

mikroalbuminuria). Tällä potilasryhmällä on sydän- ja verisuonitapahtumien riski.

Potilaat satunnaistettiin yhteen kolmesta seuraavasta hoitoryhmästä: telmisartaani 80 mg (n=8 542),

ramipriili 10 mg (n=8 576) tai telmisartaanin 80 mg sekä ramipriilin 10 mg yhdistelmä (n=8 502) ja heitä

seurattiin keskimäärin 4,5 vuotta.

Telmisartaanilla oli samanlainen vaikutus kuin ramipriililla ensisijaisen yhdistetyn päätetapahtuman

sydän- ja verisuoniperäisen kuoleman, ei-fataalin sydäninfarktin, ei-fataalin aivoinfarktin tai

sairaalahoitoon johtavan kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan vähentämisessä. Ensisijaisen

päätetapahtuman ilmaantuvuus oli samanlainen telmisartaani- (16,7 %) ja ramipriiliryhmässä (16,5 %).

Riskisuhde telmisartaani vs. ramipriili oli 1,01 (97,5 % luottamusväli 0,93–1,10, p-arvo (non-

inferiority) = 0,0019, raja-arvon ollessa 1,13). Mistä tahansa syystä johtuva kuolleisuus oli

telmisartaanilla hoidetuilla potilailla 11,6 % ja ramipriililla hoidetuilla potilailla 11,8 %.

Telmisartaanilla todettiin olevan samanlainen vaikutus kuin ramipriililla etukäteen määritellyissä

toissijaisissa päätetapahtumissa kuten sydän- ja verisuoniperäinen kuolema, ei-fataali sydäninfarkti ja ei-

fataali aivohalvaus [0,99 (97,5 % luottamusväli 0,90–1,08, p-arvo (non-inferiority) = 0,0004)], jotka

olivat ensisijainen päätetapahtuma HOPE referenssitutkimuksessa (The Heart Outcomes Prevention

Evaluation Study), jossa tutkittiin ramipriilin tehoa lumelääkkeeseen verrattuna.

TRANSCEND tutkimuksessa ACE-I-intolerantit potilaat, joilla tutkimuksen sisäänottokriteerit olivat

muuten samanlaiset kuin ONTARGET-tutkimuksessa, satunnaistettiin saamaan joko telmisartaania

80 mg (n=2 954) tai lumelääkettä (n=2 972), molemmat standardihoidon lisäksi. Keskimääräinen

seurantaaika oli 4 vuotta ja 8 kuukautta. Ensisijaisen yhdistetyn päätetapahtuman (sydän- ja

verisuoniperäinen kuolema, ei-fataali sydäninfarkti, ei-fataali aivoinfarkti tai sairaalahoitoon johtava

kongestiivinen sydämen vajaatoiminta) ilmaantuvuus ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi [15,7 %

telmisartaaniryhmässä ja 17,0 % lumeryhmässä, riskisuhde 0,92 (95 % luottamusväli 0,81–1,05,

p=0,22)]. Telmisartaanilla oli näyttöä hyödystä etukäteen määriteltyyn toissijaiseen yhdistettyyn

päätetapahtumaan (sydän- ja verisuoniperäinen kuolema, ei-fataali sydäninfarkti ja ei-fataali

aivohalvaus) lumelääkkeeseen verrattuna [0,87 (95 % luottamusväli 0,76–1,00, p=0,048)]. Sydän- ja

verisuonikuolleisuuteen ei saatu näyttöä hyödystä (riskisuhde 1,03, 95 % luottamusväli 0,85–1,24).

Telmisartaanilla hoidetuilla potilailla raportoitiin harvemmin yskää ja angioedeemaa kuin ramipriililla

hoidetuilla potilailla, kun taas hypotensiota raportoitiin useammin telmisartaanilla.

Telmisartaanin yhdistäminen ramipriiliin ei tuonut lisää hyötyä verrattuna siihen, että ramipriilia tai

telmisartaania käytettiin yksinään. Sydän- ja verisuoniperäinen kuolleisuus tai kokonaiskuolleisuus oli

kombinaatiolla lukumääräisesti korkeampi. Lisäksi kombinaatioryhmässä esiintyi huomattavasti

enemmän hyperkalemiaa, munuaisten vajaatoimintaa, hypotensiota ja pyörtymistä. Sen vuoksi

telmisartaanin ja ramipriilin yhdistelmää ei suositella tälle potilasryhmälle.

PRoFESS-tutkimuksessa "Prevention Regimen For Effectively avoiding Second Strokes" yli 50-

vuotiailla tai vanhemmilla potilailla, joilla oli hiljattain ollut aivohalvaus, huomattiin sepsiksen

ilmaantuvuuden lisääntymistä telmisartaaniryhmässä lumelääkeryhmään verrattuna, 0,70 % vs. 0,49 %

[RR 1,43 (95 %:n luottamusväli 1,00–2,06)]; kuolemaan johtaneiden sepsis-tapausten ilmaantuvuus

lisääntyi telmisartaania käyttäneillä potilailla (0,33 %) vs. lumelääkettä käyttäneisiin potilaisiin (0,16 %)

[RR 2,07 (95 %:n luottamusväli 1,14–3,76)]. Sepsiksen havaittu esiintymistiheyden lisääntyminen, joka

liittyi telmisartaanin käyttöön, saattaa olla joko sattumalöydös tai liittyä tällä hetkellä tuntemattomaan

mekanismiin.

Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET (ONgoing

Telmisartan Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D (The

Veterans Affairs Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja angiotensiini II -reseptorin

salpaajan samanaikaista käyttöä.

ONTARGET-tutkimuksessa potilailla oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia

sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D

-tutkimuksessa potilailla oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.

Nämä tutkimukset eivät osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin ja/tai

kardiovaskulaarisiin lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion

ja/tai hypotension riskin havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös

muihin ACE:n estäjiin ja angiotensiini II -reseptorin salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset

farmakodynaamiset ominaisuudet.

Sen vuoksi potilaiden, joilla on diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja angiotensiini II

-reseptorin salpaajia samanaikaisesti.

ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints)

-tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon, jossa käytetään

ACE:n estäjää tai angiotensiini II -reseptorin salpaajaa potilaille, joilla on sekä tyypin 2 diabetes että

krooninen munuaissairaus, kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin

haittavaikutusten lisääntyneen riskin vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat

lukumääräisesti yleisempiä aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä ja haittavaikutuksia sekä

vakavia haittavaikutuksia (hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin useammin

aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä.

Amlodipiini

Amlodipiini on dihydropyridiinien ryhmään kuuluva kalsiumionien sisäänvirtauksen estäjä (hitaan

kanavan sulkija tai kalsiumionin salpaaja) ja se estää solukalvon läpi tapahtuvaa kalsiumionien

sisäänvirtausta sydämen ja verisuonten sileään lihakseen.

Amlodipiinin verenpainetta alentava vaikutusmekanismi perustuu sen suoraan verisuonten sileää lihasta

relaksoivaan vaikutukseen. Tarkkaa vaikutusmekanismia, jolla amlodipiini lievittää angina pectoriksen

oireita, ei ole täysin selvitetty. Amlodipiini vähentää kuitenkin iskeemistä kokonaiskuormitusta

seuraavalla kahdella tavalla:

Amlodipiini laajentaa perifeerisiä arterioleja, mikä vähentää ääreisverenkierron kokonaisvastusta

(afterload), jota vastaan sydän työskentelee. Koska sydämen rytmi pysyy vakaana, tämä

sydämen kuormituksen väheneminen pienentää sydänlihaksen energiankulutusta ja

hapentarvetta.

Amlodipiini laajentaa todennäköisesti myös suuria ja pieniä sepelvaltimoita sekä normaaleilla että

iskeemisillä alueilla. Dilataatio lisää sydänlihaksen hapensaantia koronaarispasmissa

(Prinzmetalin angina, variantti angina).

Kerran vuorokaudessa tapahtuva anto alentaa verenpainepotilaiden verenpainetta kliinisesti

merkitsevästi sekä makuulla että pystyasennossa koko 24 tunnin antovälin ajan. Koska amlodipiinin

vaikutus alkaa hitaasti, se ei aiheuta akuuttia hypotensiota.

Kerran vuorokaudessa otettu amlodipiini pidentää angina pectoris -potilaiden rasituksen sietoaikaa ja

siirtää rintakivun alkamista ja aikaa 1 mm:n ST-välin laskun ilmaantumiseen. Amlodipiini harventaa

myös rintakipukohtauksia ja vähentää nitroglyseriinitablettien tarvetta.

Amlodipiinin käyttöön ei ole liittynyt haitallisia vaikutuksia aineenvaihduntaan eikä se aiheuta muutoksia

plasman lipideihin, joten se sopii myös niiden potilaiden hoitoon, joilla on astma, diabetes tai kihti.

Käyttö potilaille, joilla on sepelvaltimotauti

Amlodipiinin tehoa sepelvaltimotautipotilaiden kliinisten tapahtumien ehkäisyssä arvioitiin CAMELOT-

tutkimuksessa (Comparison of Amlodipine vs Enalapril to Limit Occurrences of Thrombosis). Tutkimus

oli itsenäinen, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumelääkekontrolloitu monikeskustutkimus, johon

osallistui 1 997 potilasta. Tavanomaisen statiini-, beetasalpaaja-, diureetti- ja

asetyylisalisyylihappohoidon lisäksi 663 potilasta sai amlodipiinia 5–10 mg/vrk, 673 potilasta sai

enalapriilia 10–20 mg/vrk ja 655 potilasta sai lumelääkettä 2 vuoden ajan. Taulukossa 1 on yhteenveto

tärkeimmistä tehoa kuvaavista tuloksista. Tulokset osoittavat, että amlodipiinihoitoa saaneilla

sepelvaltimotautipotilailla oli vähemmän angina pectoriksesta aiheutuneita sairaalahoitojaksoja ja

revaskularisaatiotoimenpiteitä.

Taulukko 1. CAMELOT-tutkimuksen merkittävien kliinisten tulosten esiintyvyys

Sydän- ja verisuonitapahtumat,

lukumäärä (%)

Amlodipiini

lumelääke

Tulokset

Amlodipiini Lumelääke Enalapriili

Riski-

suhde

(95 %

P-

arvo

Ensisijainen

päätetapahtuma

Haitalliset sydän- ja

verisuonitapahtumat

110 (16,6)

151 (23,1) 136 (20,2)

0,69

(0,54–

0,88)

0,003

Yksittäiset osatekijät

Sepelvaltimoiden

revaskularisaatio

78 (11,8)

103 (15,7) 95 (14,1)

0,73

(0,54–

0,98)

0,03

Angina

pectoriksesta

johtuneet

sairaalahoitojaksot

51 (7,7)

84 (12,8)

86 (12,8)

0,58

(0,41–

0,82)

0,002

Ei-fataalit

sydäninfarktit

14 (2,1)

19 (2,9)

11 (1,6)

0,73

(0,37–

1,46)

0,37

Aivohalvaus tai TIA 6 (0,9)

12 (1,8)

8 (1,2)

0,50

(0,19–

1,32)

0,15

Sydän- ja

verisuonikuolemat

5 (0,8)

2 (0,3)

5 (0,7)

2,46

(0,48–

12,7)

0,27

Kongestiivisesta

sydämen

vajaatoiminnasta

3 (0,5)

5 (0,8)

4 (0,6)

0,59

(0,14–

2,47)

0,46

johtuneet

sairaalahoitojaksot

Elvytetty

sydämenpysähdys

4 (0,6)

1 (0,1)

0,04

Uusi perifeerinen

verisuonisairaus

5 (0,8)

2 (0,3)

8 (1,2)

(0,50–

13,4)

0,24

Lyhenteet: CI = luottamusväli, TIA = ohimenevä aivojen verenkiertohäiriö.

Käyttö sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille

NYHA II-IV luokan sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla tehdyt hemodynaamiset tutkimukset

ja rasitukseen perustuvat kontrolloidut kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei amlodipiini aiheuta

rasituksen siedolla, vasemman kammion ejektiofraktiolla ja kliinisellä oireistolla mitattavissa olevaa

kliinisen tilan heikkenemistä.

Digoksiini-, diureetti- ja ACE:n estäjähoitoa saaneiden NYHA III-IV luokan sydämen vajaatoimintaa

sairastavien potilaiden arvioimiseen suunniteltu lumelääkekontrolloitu tutkimus (PRAISE) osoitti, ettei

amlodipiini aiheuttanut kuolleisuusriskin suurenemista eikä kuolleisuuden ja sydämen vajaatoimintaan

sairastuvuuden yhdistetyn riskin suurenemista.

Amlodipiinilla tehdyssä pitkäkestoisessa lumelääkekontrolloidussa seurantatutkimuksessa (PRAISE-2)

NYHA III ja IV luokkien sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla, joilla ei esiintynyt iskeemiseen

sydänsairauteen viittaavia kliinisiä oireita eikä objektiivisia löydöksiä, ja jotka saivat ACE:n estäjiä,

digitalista ja diureetteja vakiintuneina annoksina, amlodipiini ei vaikuttanut sydän- ja verisuoniperäiseen

kokonaiskuolleisuuteen. Amlopidiinin käytön yhteydessä raportoitiin tässä samassa potilasjoukossa

enemmän keuhkoedeemaa.

ALLHAT-tutkimus (Treatment to Prevent Heart Attack Trial)

Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu sairastuvuus-kuolleisuustutkimus ALLHAT (Antihypertensive and

Lipid-Lowering Treatment to Prevent Heart Attack Trial) tehtiin potilailla, joilla oli lievästi tai

kohtalaisesti kohonnut verenpaine. Tutkimuksessa vertailtiin uudempia lääkehoitoja: amlodipiini 2,5–

10 mg/vrk (kalsiumkanavan salpaaja) tai lisinopriili 10–40 mg/vrk (ACE:n estäjä) ensilinjan hoitona

verrattuna hoitoon tiatsididiureetti klooritalidonilla 12,5–25 mg/vrk.

Tutkimukseen satunnaistettiin yhteensä 33 357 vähintään 55-vuotiasta verenpainepotilasta, joita

seurattiin keskimäärin 4,9 vuotta. Potilailla oli lisäksi vähintään yksi muu sepelvaltimotaudin riskiä

lisäävä tekijä, kuten aiempi sydäninfarkti tai aivohalvaus (> 6 kk ennen tutkimukseen osallistumista) tai

viitteet jostakin muusta ateroskleroottisesta sydän- ja verisuonitaudista (yhteensä 51,5 %), tyypin 2

diabetes (36,1 %), HDL-kolesteroli < 0,90 mmol/l (11,6 %), EKG:llä tai kaikukardiografialla diagnosoitu

sydämen vasemman kammion hypertrofia (20,9 %) tai tupakointitottumus tutkimushetkellä (21,9 %).

Ensisijainen päätetapahtuma oli kuolemaan johtaneen sepelvaltimotaudin ja ei-kuolemaan johtaneen

sydäninfarktin yhdistelmä. Ensisijaisen päätetapahtuman osalta merkitsevää eroa ei havaittu

amlodipiiniin perustuvan ja klooritalidoniin perustuvan hoidon välillä: suhteellinen riski 0,98 (95 %

luottamusväli [0,90–1,07], p=0,65). Toissijaisista päätetapahtumista sydämen vajaatoiminnan esiintyvyys

(osa yhdistetystä sydän- ja verisuonitaudin päätetapahtumasta) oli merkitsevästi suurempi

amlodipiiniryhmässä verrattuna klooritalidoniryhmään (10,2 % vs. 7,7 %, suhteellinen riski 1,38

(luottamusväli 95 % [1,25–1,52] p < 0,001)). Amlodipiiniryhmän ja klooritalidoniryhmän välinen ero ei

kuitenkaan ollut merkitsevä kokonaiskuolleisuuden suhteen: suhteellinen riski 0,96 (luottamusväli 95 %

[0,89–1,02] p=0,20).

5.2

Farmakokinetiikka

Telmisartaani

Imeytyminen

Telmisartaani imeytyy nopeasti, mutta imeytynyt määrä vaihtelee. Telmisartaanin keskimääräinen

absoluuttinen biologinen hyötyosuus on noin 50 %. Kun telmisartaani otetaan ruokailun yhteydessä,

telmisartaanin plasmapitoisuus-aikakäyrän alle jäävän pinta-alan (AUC

0-∞

) pieneneminen vaihtelee noin

6 %:sta (40 mg:n annos) noin 19 %:iin (160 mg:n annos). Pitoisuus plasmassa on kolmen tunnin kuluttua

annon jälkeen samankaltainen riippumatta siitä, onko telmisartaani otettu paastotilassa tai ruokailun

yhteydessä.

Lineaarisuus/ei-lineaarisuus

Telmisartaanin AUC-arvon vähäisen pienenemisen ei odoteta aiheuttavan terapeuttisen tehon

heikkenemistä. Annosten ja plasmassa havaittavien pitoisuuksien välillä ei ole lineaarista suhdetta. C

ja vähäisemmässä määrin AUC suurenevat yli 40 mg:n annoksilla annoksesta riippumattomasti.

Jakautuminen

Telmisartaani sitoutuu lähes täydellisesti plasman proteiineihin (> 99,5 %), lähinnä albumiiniin ja alfa-1-

happamaan glykoproteiiniin. Vakaan tilan ilmeinen jakautumistilavuus (V

) on keskimäärin noin 500 l.

Biotransformaatio

Telmisartaani metaboloituu konjugoitumalla kantayhdisteen glukuronidiksi. Konjugaatilla ei ole osoitettu

olevan farmakologista aktiivisuutta.

Eliminaatio

Telmisartaani osoittaa kaksivaiheista hajoamiskinetiikkaa, jossa eliminaation terminaalinen

puoliintumisaika on > 20 tuntia. Plasman suurimman pitoisuuden (C

) ja, vähemmässä määrin, AUC:n

suureneminen eivät ole suhteessa annokseen. Telmisartaanilla ei ole suositellulla annoksella todettu

kliinisesti merkittävää kumuloitumista. Naisilla pitoisuudet plasmassa olivat suurempia kuin miehillä,

mutta tämä ei vaikuta oleellisesti tehoon.

Suun kautta otettu (ja laskimoon annettu) telmisartaani erittyy lähes yksinomaan ulosteisiin, lähinnä

muuttumattomana yhdisteenä. Alle 1 % annoksesta erittyy kumulatiivisesti virtsan mukana. Plasman

kokonaispuhdistuma (Cl

) on suuri (noin 1 000 ml/min) verrattuna verenvirtaukseen maksassa (noin

1 500 ml/min).

Erityiset potilasryhmät

Sukupuoli

Plasman telmisartaanipitoisuuksissa havaittiin eroja, kun naisilla C

-arvo oli noin 3 kertaa ja AUC-

arvo noin 2 kertaa suurempi kuin miehillä.

Iäkkäät

Telmisartaanin farmakokinetiikassa ei ole eroja iäkkäiden ja alle 65-vuotiaiden potilaiden välillä.

Munuaisten vajaatoiminta

Lievää tai keskivaikeaa ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden plasman

telmisartaanipitoisuuden havaittiin kaksinkertaistuneen. Dialyysihoitoa saavilla munuaisten

vajaatoimintaa sairastavilla potilailla havaittiin kuitenkin pienempiä pitoisuuksia plasmassa. Telmisartaani

sitoutuu munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla tutkimuspotilailla lähes täydellisesti plasman

proteiineihin eikä sitä voida poistaa dialyysin avulla. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla

eliminaation puoliintumisaika ei muutu.

Maksan vajaatoiminta

Maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla tehdyt farmakokineettiset tutkimukset osoittivat, että

telmisartaanin absoluuttinen hyötyosuus suureni lähes 100 %:iin. Maksan vajaatoimintaa sairastavilla

potilailla telmisartaanin eliminaation puoliintumisaika ei muutu.

Amlodipiini

Imeytyminen, jakautuminen, sitoutuminen plasman proteiineihin:

Suun kautta terapeuttisina annoksina otettu amlodipiini imeytyy hyvin, ja huippupitoisuus saavutetaan

veressä 6–12 tunnin kuluessa annoksen ottamisen jälkeen. Absoluuttisen biologisen hyötyosuuden on

arvioitu olevan 64–80 %. Amlodipiinin jakautumistilavuus on noin 21 l/kg. In vitro -tutkimukset ovat

osoittaneet, että noin 97,5 % verenkierrossa olevasta amlodipiinista on sitoutunut plasman proteiineihin.

Ruokailu ei vaikuta amlodipiinin biologiseen hyötyosuuteen.

Biotransformaatio/eliminaatio

Terminaalinen eliminaation puoliintumisaika on noin 30–50 tuntia, mikä on yhdenmukainen kerran

päivässä tapahtuvan annon kanssa. Amlodipiini metaboloituu laajasti maksassa inaktiivisiksi

metaboliiteiksi. Alkuperäisestä amlodipiinistä 10 % ja amlodipiinin metaboliiteista 60 % erittyy virtsaan.

Erityiset potilasryhmät

Maksan vajaatoiminta

Kliinistä tietoa amlodipiinin antamisesta maksanvajaatoimintapotilaille on hyvin vähän. Maksan

vajaatoimintaa sairastavilla potilailla amlodipiinin puhdistuma on vähentynyt, mistä seuraa AUC-arvon

suureneminen noin 40–60 %.

Iäkkäät

Amlodipiinin huippupitoisuuden saavuttamiseen plasmassa kuluu iäkkäillä ja nuoremmilla potilailla yhtä

kauan aikaa. Potilaan ikääntyessä amlodipiinin puhdistuma pyrkii hidastumaan, jolloin kokonaisaltistus

suurenee ja eliminaation puoliintumisaika pitenee. Kokonaisaltistuksen suureneminen ja eliminaation

puoliintumisajan piteneminen olivat tutkitulle ikäryhmälle odotetun mukaiset, kun potilailla oli

kongestiivinen sydämen vajaatoiminta.

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Telmisartaani

Prekliinisissä turvallisuustutkimuksissa annokset, jotka saavat normotensiivisillä eläimillä aikaan kliinisiin

hoitoannoksiin verrattavissa olevan altistuksen, aiheuttivat veren punasoluparametrien (erytrosyytit,

hemoglobiini, hematokriitti) pienenemistä, munuaisten hemodynamiikan muutoksia (veren ureatyppi- ja

kreatiniinipitoisuuksien suurenemista) sekä suurentuneita seerumin kaliumpitoisuuksia. Koirilla havaittiin

munuaistiehyeiden laajenemista ja atrofiaa. Rotilla ja koirilla havaittiin myös mahalaukun

limakalvovaurioita (eroosiota, haavaumia tai tulehduksia). Nämä farmakologisesti välittyvät

haittavaikutukset, jotka olivat tiedossa jo sekä angiotensiinikonvertaasin estäjillä ja angiotensiini II

-reseptorin salpaajilla tehtyjen prekliinisten tutkimusten perusteella, estyivät suun kautta annetulla

fysiologisella keittosuolalisällä.

Kummassakin lajissa havaittiin plasman reniiniaktiivisuuden ja munuaisten jukstaglomerulaarisolujen

hypertrofian/hyperplasian lisääntymistä. Näillä muutoksilla, jotka ovat myös angiotensiinikonvertaasin

estäjien ja muiden angiotensiini II -reseptorin salpaajien luokkavaikutus, ei näytä olevan kliinistä

merkitystä.

Selvää näyttöä teratogeenisestä vaikutuksesta ei havaittu, kuitenkin telmisartaanin toksisilla

annostasoilla havaittiin vaikutusta poikasten syntymänjälkeiseen kehitykseen, kuten alentunutta

syntymäpainoa ja viivästynyttä silmien avautumista.

In vitro -tutkimuksista ei tullut esiin näyttöä mutageenisuudesta tai oleellisesta klastogeenisesta

aktiivisuudesta. Rotilla ja hiirillä ei todettu karsinogeenisuutta.

Amlodipiini

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, genotoksisuutta ja

karsinogeenisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan

ihmisille. Rotilla suurilla annoksilla tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa havaittiin synnytyksen

viivästymistä, synnytyksen vaikeutumista ja sikiön ja poikasten eloonjäännin heikkenemistä. Suun kautta

amlodipiinimaleaattia saaneiden rottien (urokset 64 päivää ja naaraat 14 päivää ennen parittelua)

hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia ei esiintynyt, kun käytetyt annokset olivat enintään 10 mg

amlodipiinia/kg/vrk (noin 10 kertaa ihmiselle suositeltu enimmäisannos 10 mg/vrk elimistön pinta-alan

[mg/m

] perusteella).

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Natriumhydroksidi

Povidoni K30

Meglumiini

Laktoosimonohydraatti

Sorbitoli

Rautaoksidi, keltainen (E172)

Magnesiumstearaatti (E470b)

Natriumstearyylifumaraatti

Mannitoli

Piidioksidi, kolloidinen, vedetön

Steariinihappo

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

2 vuotta.

6.4

Säilytys

Säilytä alle 30

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

40 mg/5 mg ja 40 mg/10 mg

Läpipainopakkaus (OPA/Al/PVC/Al): 30 ja 100 tablettia kotelossa.

Yksittäispakattu läpipainopakkaus (OPA/Al/PVC/Al): 30 x 1 ja 100 x 1 kotelossa.

80 mg/5 mg ja 80 mg/10 mg

Läpipainopakkaus (OPA/Al/PVC/Al): 28, 30 ja 100 tablettia kotelossa.

Yksittäispakattu läpipainopakkaus (OPA/Al/PVC/Al): 28 x 1, 30 x 1 ja 100 x 1 kotelossa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Krka, d.d., Novo mesto

Šmarješka cesta 6

8501 Novo mesto

Slovenia

8.

MYYNTILUVAN NUMEROT

MTnr: 34876 (40 mg/5 mg)

MTnr: 34877 (40 mg/10 mg)

MTnr: 34878 (80 mg/5 mg)

MTnr: 34879 (80 mg/10 mg)

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämispäivämäärä: 23.2.2018

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

4.9.2019