OLMESARTAN MEDOXOMIL/AMLODIPINE KRKA 20 mg / 5 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

22-10-2019

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

22-10-2019

Aktiivinen ainesosa:
Olmesartani medoxomilas,Amlodipini besilas
Saatavilla:
KRKA, d.d., Novo mesto
ATC-koodi:
C09DB02
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Olmesartani medoxomilas,Amlodipini besilas
Annos:
20 mg / 5 mg
Lääkemuoto:
tabletti, kalvopäällysteinen
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
olmesartaanimedoksomiili ja amlodipiini
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa myönnetty
Myyntiluvan numero:
34576
Valtuutus päivämäärä:
2017-11-30

Pakkausseloste: Tietoa potilaalle

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/10 mg kalvopäällysteiset tabletit

olmesartaanimedoksomiili/amlodipiini

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen käyttämisen, sillä se

sisältää sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen. Tämä koskee

myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks.

kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja

Miten Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja käytetään

Mahdolliset haittavaikutukset

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka on ja mihin sitä käytetään

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka sisältää kahta vaikuttavaa ainetta, olmesartaanimedoksomiilia

ja amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina). Nämä molemmat lääkeaineet auttavat alentamaan

verenpainetta.

Olmesartaanimedoksomiili kuuluu angiotensiinireseptorin salpaajiksi kutsuttujen lääkkeiden

ryhmään, jotka alentavat verenpainetta vähentämällä verisuonten supistusta.

Amlodipiini kuuluu kalsiumkanavan salpaajiksi kutsuttuun lääkeryhmään. Amlodipiini estää

kalsiumia siirtymästä verisuonten seinämään, jolloin verisuonet eivät voi supistua ja siten

verenpaine alenee.

Näiden kummankin aineen vaikutus vähentää verisuonten supistumista, jolloin verisuonet rentoutuvat ja

verenpaine alenee.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja käytetään verenpaineen hoitoon potilaille, joiden

verenpainetta ei ole saatu riittävään hoitotasapainoon olmesartaanimedoksomiilia tai amlodipiinia

yksinään käytettäessä.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

-tabletteja

Älä käytä Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja

jos olet allerginen olmesartaanimedoksomiilille, amlodipiinille tai tietyille kalsiumkanavan

salpaajille eli dihydropyridiineille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa

jos raskautesi on jatkunut yli 3 kuukautta (on myös parempi välttää Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käyttöä alkuraskauden aikana – ks. kohta Raskaus ja

imetys).

jos sinulla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta ja sinua hoidetaan verenpainetta alentavalla

lääkkeellä, joka sisältää aliskireeniä.

jos sinulla on vaikea maksasairaus, jos sappinesteen eritys on heikentynyt tai sappinesteen

virtaus sappirakosta on estynyt (esim. sappikivien takia) tai jos keltatautia ilmenee (ihon ja

silmien keltaisuutta).

jos verenpaineesi on hyvin matala

jos verenkierto kudoksissasi on riittämätön ja sen oireina esiintyy esim. matalaa verenpainetta,

hidas pulssi, nopea sydämensyke (sokki, sydänperäinen sokki mukaan lukien). Sydänperäinen

sokki tarkoittaa vaikeiden sydämen toimintahäiriöiden aiheuttamaa sokkia.

jos verenvirtaus sydämestäsi on estynyt (esim. aortan ahtautumisen vuoksi (aorttastenoosi))

jos sinulla on pieni sydämen minuuttitilavuus (josta aiheutuu hengenahdistusta tai raajojen

turvotusta) sydänkohtauksen jälkeen (akuutti sydäninfarkti).

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa ennen kuin käytät Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja.

Kerro lääkärille, jos otat mitä tahansa seuraavista korkean verenpaineen hoitoon käytetyistä

lääkkeistä:

ACE:n estäjä (esimerkiksi enalapriili, lisinopriili, ramipriili), erityisesti, jos sinulla on diabetekseen

liittyviä munuaisongelmia

aliskireeni.

Lääkärisi saattaa tarkistaa munuaistesi toiminnan, verenpaineen ja veresi elektrolyyttien (esim.

kaliumin) määrän säännöllisesti.

Katso myös kohdassa ”Älä käytä Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja” olevat tiedot.

Kerro lääkärille, jos sinulla on jokin seuraavista:

munuaisten toimintahäiriöitä tai olet saanut munuaissiirteen

maksasairaus

sydämen vajaatoiminta tai sydänläppien tai sydänlihaksen häiriöitä

voimakasta oksentelua, ripulia, suurina annoksina käytettävä nesteenpoistolääkitys

(diureettilääkitys) tai jos noudatat vähäsuolaista ruokavaliota

veresi kaliumarvot ovat koholla

lisämunuaishäiriöitä (lisämunuaiset ovat munuaisten pinnalla sijaitsevat hormonia erittävät

rauhaset).

Ota yhteyttä lääkäriin, jos sinulle ilmaantuu vaikea-asteista, pitkittyvää ripulia, joka johtaa huomattavaan

painon laskuun. Lääkäri saattaa arvioida oireesi ja päättää, miten verenpainelääkitystäsi jatketaan.

Kuten kaikkien verenpainetta alentavien lääkkeiden yhteydessä, verenpaineen liiallinen aleneminen voi

aiheuttaa sydänkohtauksen tai aivohalvauksen potilaille, joilla verenvirtaus sydämeen tai aivoihin on

häiriintynyt. Sen vuoksi lääkäri tarkistaa verenpaineesi huolellisesti.

Kerro lääkärille, jos epäilet olevasi raskaana (tai saatat tulla raskaaksi). Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käyttöä ei suositella alkuraskauden aikana, eikä niitä saa

käyttää, jos raskautesi on jatkunut yli 3 kuukautta, koska käyttö tämän ajanjakson aikana voi aiheuttaa

vakavaa haittaa lapselle, (ks. kohta Raskaus ja imetys).

Lapset ja nuoret

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja ei suositella lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten

hoitoon.

Muut lääkevalmisteet ja Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle, jos parhaillaan käytät, olet äskettäin käyttänyt tai saatat

käyttää muita lääkkeitä.

Muita verenpainetta alentavia lääkkeitä, koska Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

-tablettien vaikutus voi voimistua. Lääkärisi on ehkä muutettava annostustasi ja/tai ryhdyttävä

muihin varotoimenpiteisiin:

Jos otat ACE:n estäjää tai aliskireeniä (katso myös tiedot kohdista ”Älä käytä Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja” ja ”Varoitukset ja varotoimet”).

Kaliumlisiä, kaliumia sisältäviä suolankorvikkeita, nesteenpoistolääkkeitä

(diureetteja) tai hepariinia (verta ohentava ja veren hyytymistä estävä lääke). Näiden

lääkkeiden samanaikainen käyttö Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien kanssa

voi suurentaa veresi kaliumpitoisuutta.

Litiumin (mielialan vaihteluiden ja tietyntyyppisten masennustilojen hoitoon käytetyn lääkkeen)

samanaikainen käyttö Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien kanssa voi lisätä

litiumin haitallisia vaikutuksia. Jos litiumin käyttö on välttämätöntä, lääkärisi tarkistaa veresi

litiumpitoisuuden.

Tulehduskipulääkkeet (NSAIDit, kivunlievitykseen, turvotuksen ja muiden tulehdusoireiden

sekä niveltulehduksen hoitoon käytettävät lääkkeet) voivat Olmesartan medoxomil/Amlodipine

Krka -tablettien kanssa samanaikaisesti käytettynä suurentaa munuaisten toimintahäiriöiden

riskiä. Tulehduskipulääkkeet voivat heikentää Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

-tablettien tehoa.

Kolesevelaamihydrokloridia (vähentää kolesterolin määrää veressä), koska Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien vaikutus voi heikentyä. Lääkärisi voi neuvoa sinua

ottamaan Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletin vähintään 4 tuntia ennen

kolesevelaamihydrokloridia.

Tiettyjä mahan happoisuutta neutraloivia lääkkeitä (antasidit, ruoansulatushäiriöiden tai

närästyksen hoitoon), koska Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien vaikutus

saattaa heikentyä hieman.

HIV-infektion/AIDSin hoitoon tarkoitetut lääkkeet (esim. ritonaviiri, indinaviiri,

nelfinaviiri) tai sieni-infektioiden hoitoon käytettävät lääkkeet (esim. ketokonatsoli,

itrakonatsoli).

Diltiatseemi, verapamiili (sydämen rytmihäiriöiden ja korkean verenpaineen hoitoon

käytettävät lääkkeet).

Rifampisiini, erytromysiini, klaritromysiini (bakteeri-infektioiden hoitoon käytettävät

lääkkeet).

Mäkikuisma (Hypericum perforatum), rohdosvalmiste.

Dantroleeni (infuusio vakavien kehon lämpötilapoikkeavuuksien hoitoon).

Simvastatiini, veren kolesteroli- ja rasvapitoisuuksien (triglyseridien) alentamiseen käytettävä

lääkeaine.

Takrolimuusi, sirolimuusi, temsirolimuusi ja everolimuusi (elimistön immuunivastetta

muuntavia lääkkeitä).

Siklosporiini (immuunijärjestelmää lamaava lääke).

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka ruuan ja juoman kanssa

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletit voidaan ottaa aterian yhteydessä tai ilman ruokailua.

Niele tabletit pienen nestemäärän kanssa (esim. lasillinen vettä). Jos mahdollista, ota päivittäinen annos

joka päivä samaan aikaan, esimerkiksi aamiaisen yhteydessä.

Älä syö greippiä tai juo greippimehua, jos käytät Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -valmistetta.

Greippi ja greippimehu voivat suurentaa lääkkeen vaikuttavan aineen amlodipiinin pitoisuutta veressä,

mikä voi johtaa Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -valmisteen verenpainetta alentavan

vaikutuksen arvaamattomaan voimistumiseen.

Iäkkäät

Jos olet yli 65-vuotias, lääkäri tarkistaa verenpaineesi säännöllisesti annoksen mahdollisen

suurentamisen yhteydessä varmistaakseen, ettei verenpaineesi laske liikaa.

Mustaihoiset potilaat

Kuten muidenkin samankaltaisten verenpainetta alentavien lääkkeiden käytön yhteydessä, myös

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien vaikutus voi olla mustaihoisissa potilaissa hieman

heikompi.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Kerro lääkärille, jos epäilet olevasi raskaana (tai saatat tulla raskaaksi). Tavallisesti lääkärisi neuvoo

sinua lopettamaan Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käytön ennen raskauden alkua

tai heti, kun huomaat olevasi raskaana, ja neuvoo sinua vaihtamaan Olmesartan medoxomil/Amlodipine

Krka -tabletit johonkin toiseen lääkkeeseen. Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja ei

suositella alkuraskauden aikana, eikä niitä saa käyttää, jos raskaus on jatkunut yli 3 kuukautta, koska

lääkkeen käytöstä kolmen raskauskuukauden jälkeen voi olla vakavaa haittaa lapselle.

Jos tulet raskaaksi Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -hoidon aikana, ota viipymättä yhteys

lääkäriisi.

Imetys

Kerro lääkärille, jos imetät tai aiot imettää. Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja ei

suositella imettäville äideille ja lääkärisi voi määrätä sinulle jonkin muun hoidon, jos haluat imettää,

erityisesti silloin, jos lapsi on vastasyntynyt tai syntynyt keskosena.

Pieniä määriä amlodipiinia on havaittu erittyvän äidinmaitoon.

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy

lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Jos käytät verenpainelääkkeitä, sinulla saattaa esiintyä unisuutta, pahoinvointia tai huimausta tai

päänsärkyä. Jos havaitset tällaisia vaikutuksia, älä aja äläkä käytä koneita ennen kuin oireet häviävät.

Kysy lääkäriltäsi neuvoa.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka sisältää laktoosimonohydraattia ja natriumia

Jos lääkärisi on kertonut, että sinulla on jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärisi kanssa ennen

tämän lääkevalmisteen ottamista.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan

”natriumiton”.

3.

Miten Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja käytetään

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut. Tarkista

ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien suositusannos on yksi tabletti

vuorokaudessa.

Tabletit voidaan ottaa aterian yhteydessä tai ilman ateriaa. Niele tabletit pienen nestemäärän

kanssa (esim. lasillinen vettä). Tabletteja ei saa pureskella. Älä ota niitä greippimehun kanssa.

Jos mahdollista, ota päivittäinen annos joka päivä samaan aikaan, esimerkiksi aamiaisen

yhteydessä.

Jos otat enemmän Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja kuin sinun pitäisi

Jos otat enemmän tabletteja kuin sinun pitäisi, sinulla saattaa esiintyä alhaista verenpainetta ja siihen

liittyviä oireita, kuten huimausta ja sydämen nopea- tai hidaslyöntisyyttä.

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi ja

lisäohjeiden saamiseksi. Ota lääkepakkaus ja tämä pakkausseloste mukaan vastaanotolle.

Jos unohdat ottaa Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja

Jos unohdat ottaa annoksen, ota tavanomainen annos seuraavana päivänä tavalliseen tapaan. Älä ota

kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi kerta-annoksen.

Jos lopetat Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käytön

On tärkeää jatkaa Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käyttöä, ellei lääkärisi kehota

sinua lopettamaan sitä.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Seuraavat kaksi haittavaikutusta voivat olla vakavia, vaikka useimmat eivät niitä saa:

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -hoidon aikana voi ilmetä allergisia reaktioita, jotka voivat

vaikuttaa koko elimistöön ja joihin liittyy kasvojen, suun ja/tai kurkunpään (äänielinten) turvotusta, mihin

liittyy kutinaa ja ihottumaa (Stevens–Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi). Jos

tällaista ilmenee, lopeta Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien ottaminen ja

ota heti yhteyttä lääkäriin.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka voi aiheuttaa verenpaineen liiallista alenemista siihen

taipuvaisille henkilöille tai allergisen reaktion seurauksena. Tällainen voi aiheuttaa vaikeaa huimausta tai

pyörtymisen. Jos tällaista ilmenee, lopeta Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien

ottaminen, ota heti yhteyttä lääkäriin ja käy makuulle.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien muita mahdollisia haittavaikutuksia:

Yleiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 10:stä):

Heitehuimaus, päänsärky, nilkkojen, jalkaterien, säärien, käsien tai käsivarsien turpoaminen, väsymys.

Melko harvinaiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 100:sta):

Huimaus seisomaan noustaessa, energian puute, käsien tai jalkaterien kihelmöinti tai puutuminen,

kiertohuimaus, sydämenlyöntien tunteminen, nopea sydämen syketaajuus, alhainen verenpaine, johon voi

liittyä huimausta ja pyörrytystä, hengitysvaikeudet, yskä, pahoinvointi, oksentelu, ruoansulatushäiriöt,

ripuli, ummetus, suun kuivuminen, ylävatsakipu, ihottuma, kouristukset, käsivarsien ja säärien kipu,

selkäkipu, virtsaamistarpeen voimistuminen, sukupuolivietin heikkeneminen, kyvyttömyys saada erektio

tai ylläpitää sitä, heikkous.

Myös verikokeiden tuloksissa on havaittu joitakin muutoksia, kuten:

veren kaliumarvojen suurenemista ja pienenemistä, veren kreatiniiniarvojen suurenemista,

virtsahappopitoisuuden suurenemista, maksan toimintakoearvojen (gammaglutamyylitransferaasin)

suurenemista.

Harvinaiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 1 000:sta):

Lääkeaineyliherkkyys, pyörtyminen, kasvojen punoitus ja kuumotus, punaiset kutiavat paukamat

(nokkosihottuma), kasvojen turvotus.

Seuraavia haittavaikutuksia on ilmoitettu käytettäessä olmesartaanimedoksomiilia tai

amlodipiinia yksinään, mutta ei Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien

yhteydessä, eikä korkeammalla esiintyvyydellä:

Olmesartaanimedoksomiili

Yleiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 10:stä):

Keuhkoputkitulehdus, kurkkukipu, nenän vuotaminen tai tukkoisuus, yskä, vatsakipu, mahaflunssa, ripuli,

ruuansulatushäiriöt, pahoinvointi, nivel- tai luukipu, selkäkipu, verivirtsaisuus, virtsatieinfektio, rintakipu,

flunssan kaltaiset oireet, kipu. Verikokeiden tulosten muutokset, kuten rasva-arvojen suureneminen

(hypertriglyseridemia), veren urea- tai virtsahappopitoisuuden suureneminen ja maksan ja lihasten

toimintakoearvojen suureneminen.

Melko harvinaiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 100:sta):

Tietyntyyppisten verisolujen (verihiutaleiden) määrän väheneminen, mikä voi aiheuttaa mustelmien

syntymistä aiempaa herkemmin ja pidentyneitä vuotoaikoja; äkilliset allergiset reaktiot, jotka voivat

vaikuttaa koko elimistöön ja aiheuttaa hengitysvaikeuksia sekä nopeaa verenpaineen laskua, mikä voi

johtaa jopa pyörtymiseen (anafylaktinen reaktio); rasitusrintakipu (kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia

rinnassa, tunnetaan nimellä angina pectoris); kutina; iho-oireiden puhkeaminen; allerginen ihottuma;

nokkosihottuma; kasvojen turvotus; lihaskipu; huonovointisuus.

Harvinaiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 1 000:sta):

Kasvojen, suun ja/tai kurkunpään (äänielinten) turpoaminen, äkillinen munuaisten toimintahäiriö ja

munuaisten vajaatoiminta, voimakas uneliaisuus.

Amlodipiini

Hyvin yleiset (saattavat esiintyä yli 1 henkilöllä 10:stä)

Turvotus (nesteen kertyminen elimistöön).

Yleiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 10:stä):

Vatsakipu, pahoinvointi, nilkkojen turpoaminen, unisuuden tunne, kasvojen punoitus ja kuumotus,

näköhäiriöt (kahtena näkeminen ja näön hämärtyminen mukaan lukien), tietoisuus sydämen lyömisestä,

ripuli, ummetus, ruoansulatusvaivat, kouristukset, heikkous, hengitysvaikeudet.

Melko harvinaiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 100:sta):

Unihäiriöt, unettomuus, mielialan vaihtelut, kuten ahdistuneisuus, masennus, ärtyneisyys, vilunväreet,

makuaistin muutokset, pyörtyminen, korvien soiminen (tinnitus), angina pectoriksen eli rasitusrintakivun

paheneminen (kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia rinnassa), epäsäännöllinen sydämensyke, nenän

vuotaminen tai tukkoisuus, hiustenlähtö, purppuranväriset pilkut tai laikut iholla pienten verenvuotojen

seurauksena (purppura), ihon värimuutos, liikahikoilu, iho-oireiden puhkeaminen, kutina, punaiset

kutiavat paukamat (nokkosihottuma), nivel- ja lihaskipu, virtsaamisvaikeudet, virtsaamistarve öisin,

lisääntynyt virtsaamistarve, miesten rintojen suureneminen, rintakipu, kipu, huonovointisuus, painon

nousu tai lasku.

Harvinaiset (saattavat esiintyä harvemmin kuin 1 henkilöllä 1 000:sta):

Sekavuus.

Hyvin harvinaiset (saattavat esiintyä enintään 1 henkilöllä 10 000:sta):

Veren valkosolujen määrän väheneminen, joka voi johtaa infektioriskin suurenemiseen; verihiutaleiksi

kutsuttujen verisolujen määrän väheneminen, minkä vuoksi mustelmia saattaa ilmaantua helposti tai

vuotoaika saattaa pidentyä; verensokeriarvojen suureneminen, lisääntynyt lihasten jännitys tai

passiivisten liikkeiden lisääntynyt vastustaminen (hypertonia); käsien tai jalkaterien kihelmöinti tai

puutuminen; sydänkohtaus; verisuonitulehdus; haima- tai maksatulehdus; mahan limakalvotulehdus;

ikenien paksuuntuminen; maksaentsyymiarvojen suureneminen; ihon tai silmien keltaisuus; lisääntynyt

ihon valoherkkyys; allergiset reaktiot: kutina, ihottuma, kasvojen, suun ja/tai kurkunpään (äänielinten)

turpoaminen, johon liittyy kutinaa ja ihottumaa; vaikeat ihoreaktiot, mukaan lukien voimakas ihottuma,

nokkosihottuma, ihon punoitus koko kehon alueella, ihon vaikea kutina, rakkulointi, kuoriutuminen ja

turvotus, limakalvotulehdus, jotka voivat olla toisinaan henkeä uhkaavia.

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin)

Vapina, vartalon jäykkyys, kasvojen ilmeettömyys, hitaat liikkeet ja köpöttävä, epätasapainoinen kävely.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien säilyttäminen

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä pakkauksessa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (EXP) jälkeen. Viimeinen

käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle, herkkä kosteudelle.

Tämä lääke ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka sisältää

Vaikuttavat aineet ovat olmesartaanimedoksomiili ja amlodipiini.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit: Yksi 20 mg/5

mg kalvopäällysteinen tabletti sisältää 20 mg olmesartaanimedoksomiilia ja amlodipiinibesilaattia

määrän, joka vastaa 5 mg amlodipiinia.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit Yksi 40 mg/5 mg

kalvopäällysteinen tabletti sisältää 40 mg olmesartaanimedoksomiilia ja amlodipiinibesilaattia

määrän, joka vastaa 5 mg amlodipiinia.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/10 mg kalvopäällysteiset tabletit: Yksi 40 mg/10

mg kalvopäällysteinen tabletti sisältää 40 mg olmesartaanimedoksomiilia ja amlodipiinibesilaattia

määrän, joka vastaa 10 mg amlodipiinia.

Muut aineet ovat silikonoitu mikrokiteinen selluloosa, esigelatinoitu maissitärkkelys,

laktoosimonohydraatti, kroskarmelloosinatrium ja magnesiumstearaatti (E470b) tabletin ytimessä sekä

poly(vinyylialkoholi), titaanidioksidi (E171), makrogoli 3350, talkki, keltainen rautaoksidi (E172) (vain

40 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit ja 40 mg/10 mg kalvopäällysteiset tabletit) ja punainen rautaoksidi

(E172) (vain 40 mg/10 mg kalvopäällysteiset tabletit) kalvopäällysteessä. Ks. kohta 2, ”Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka sisältää laktoosimonohydraattia ja natriumia”.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit: valkoinen tai melkein

valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera, viistoreunainen kalvopäällysteinen tabletti. Tabletin mitat: halkaisija:

7 mm, paksuus: 2,5–4,2 mm.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit: hennon

ruskeankeltainen, pyöreä, kaksoiskupera, viistoreunainen kalvopäällysteinen tabletti, jossa on toisella

puolella merkintä 5. Tabletin mitat: halkaisija: 9 mm, paksuus: 3,6–5,3 mm.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/10 mg kalvopäällysteiset tabletit: ruskeanpunainen,

pyöreä, kaksoiskupera, viistoreunainen kalvopäällysteinen tabletti, jossa on toisella puolella jakouurre.

Tabletin mitat: halkaisija 9 mm, paksuus: 3,6–5,3 mm. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka on saatavana pakkauksissa, joissa on:

14, 28, 30, 56, 60, 84, 90, 98 tai 100 kalvopäällysteistä tablettia läpipainopakkauksissa,

14, 28, 56 tai 98 kalvopäällysteistä tablettia läpipainopakkauksissa, kalenteripakkauksissa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija

KRKA, d. d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

Valmistaja

KRKA, d. d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann-Straβe 5, 27472 Cuxhaven, Saksa

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 22.10.2019

Bipacksedel: Information till patienten

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg filmdragerade tabletter

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5 mg filmdragerade tabletter

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/10 mg filmdragerade tabletter

olmesartanmedoxomil/amlodipin

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar använda detta läkemedel. Den

innehåller information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande :

Vad Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du använder Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

Hur du använder Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

Eventuella biverkningar

Hur Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka är och vad det används för

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka innehåller två substanser som kallas olmesartanmedoxomil

och amlodipin (som amlodipinbesilat). Båda dessa substanser hjälper till att kontrollera högt blodtryck.

Olmesartanmedoxomil tillhör en grupp av läkemedel som kallas för ”angiotensin II

receptorantagonister” som sänker blodtrycket genom att blodkärlen slappnar av.

Amlodipin tillhör en grupp av substanser som kallas för ”kalciumkanalblockerare”. Amlodipin

hindrar kalcium från att komma in i blodkärlsväggen, vilket medför att spänningen minskar i

blodkärlen och blodtrycket sänks.

Effekten av båda dessa substanser hjälper till att förhindra sammandragning av blodkärlen så att

blodkärlen kan slappna av och blodtrycket sjunker.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka används för att behandla högt blodtryck hos patienter där

behandling med enbart olmesartanmedoxomil eller amlodipin inte har givit tillräcklig kontroll av

blodtrycket.

2.

Vad du behöver veta innan du använder Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

Använd inte Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka:

om du är allergisk mot olmesartanmedoxomil, amlodipin eller en särskild grupp av

kalciumkanalblockerare; dehydropyridin, eller något annat innehållsämne i detta läkemedel

(anges i avsnitt 6).

om du är mer än 3 månader gravid (det är också bättre att undvika Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka under tidig graviditet - se ”Graviditet och amning”).

om du har diabetes eller nedsatt njurfunktion och behandlas med ett blodtryckssänkande

läkemedel som innehåller aliskiren.

om du har allvarliga leverproblem, om gallsekretionen är försämrad, eller om gallflödet från

gallblåsan är blockerat (t.ex. pga. gallsten), eller om du får gulsot (gulfärgning av hud och ögon).

om du har mycket lågt blodtryck

om du har nedsatt blodtillförsel till dina vävnader med symtom som lågt blodtryck, låg puls,

snabba hjärtslag (chock, inklusive kardiogen chock). Kardiogen chock betyder chock till följd av

svåra hjärtproblem.

om blodflödet från ditt hjärta är förhindrat (t.ex. på grund av förträngning i kroppspulsådern

(aortastenos))

om du har låg hjärtimpuls (vilket resulterar i andnöd eller ödem i extremiteter efter en hjärtattack

(akut hjärtinfarkt).

Varningar och försiktighet

Tala med läkare eller apotekspersonal innan du använder Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka.

Tala om för läkare om du tar något av följande läkemedel som används för att behandla högt

blodtryck:

en ACE-hämmare (till exempel enalapril, lisinopril, ramipril), särskilt om du har

diabetesrelaterade njurproblem

aliskiren.

Din läkare kan behöva kontrollera njurfunktion, blodtryck och mängden elektrolyter (t.ex. kalium) i

blodet med jämna mellanrum.

Se även informationen under rubriken ”Använd inte Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka”.

Tala om för läkare om du har något av följande hälsoproblem

njurproblem eller njurtransplantat

leversjukdom

hjärtsvikt eller problem med hjärtklaffarna eller hjärtmuskulaturen

svåra kräkningar, diarré, behandling med höga doser ”vattendrivande tabletter” (diuretika) eller

om du står på saltfattig diet

ökad kaliummängd i blodet

om du har problem med binjurarna (hormonproducerande körtlar som sitter ovanför njurarna).

Rådfråga läkare om du har svår, långvarig diarré som orsakar betydande viktminskning. Läkaren kan

utvärdera dina symtom och besluta hur din medicinering med blodtryckssänkande läkemedel ska

fortsätta.

Som för alla läkemedel som sänker blodtrycket kan ett för kraftigt blodtrycksfall hos patienter med

störningar i blodflödet i hjärtat eller hjärnan leda till hjärtattack eller stroke. Läkare kommer därför noga

kontrollera ditt blodtryck.

Du måste tala om för läkare om du tror att du är (eller kan vara) gravid. Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka rekommenderas inte under tidig graviditet och får inte användas om du är

mer än 3 månader gravid då det kan orsaka allvarlig skada på barnet vid användning under detta

stadium (se avsnitt ”Graviditet och amning”).

Barn och ungdomar

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka rekommenderas inte till barn och ungdomar under 18 år.

Andra läkemedel och Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel.

Andra blodtryckssänkande läkemedel eftersom samtidig användning kan öka effekten av

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka. Din läkare kan behöva ändra din dos och/eller vidta

andra försiktighetsåtgärder:

Om du tar en ACE-hämmare eller aliskiren (se även informationen under rubrikerna ”Använd

inte Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka” och ”Varningar och försiktighet”).

Kaliumtillskott, saltersättningsmedel som innehåller kalium, ”vattendrivande

tabletter” (diuretika) eller heparin (blodförtunnande medel och förebyggande mot blodpropp).

Samtidig användning av dessa läkemedel med Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka kan öka

kaliumnivåerna i blodet.

Litium (ett läkemedel som används för behandling av humörsvängningar och vissa typer av

depression) använt samtidigt med Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka kan orsaka

litiumförgiftning. Om du måste använda litium kommer läkaren mäta litiumhalten i blodet.

Icke-steroida antiinflammatoriska läkemedel (NSAID läkemedel som används vid

smärtlindring, svullnad eller andra symtom på inflammation, inklusive ledinflammation (artrit))

använt samtidigt med Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka kan öka risken för njursvikt.

Effekten av Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka kan minskas av NSAID.

Kolesevelamhydroklorid (ett läkemedel som sänker kolesterolnivån i ditt blod), eftersom

effekten av Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka kan minska. Din läkare kan råda dig att ta

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka minst 4 timmar före kolesevelamhydroklorid.

Vissa syraneutraliserande medel (läkemedel vid dålig matsmältning eller vid halsbränna) då

effekten av Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka kan minska något.

Läkemedel mot HIV/AIDS (t.ex. ritonavir, inidavir, nelfinavir) eller för behandling av

svampinfektioner (t.ex. ketokonazol, itrakonazol).

Diltiazem, verapamil (läkemedel som används vid störningar i hjärtrytmen och högt blodtryck).

Rifampicin, erytromycin, klaritromycin (används vid infektioner orsakade av bakterier).

Johannesört (Hypericum perforatum), ett naturläkemedel.

Dantrolen (infusion vid allvarliga störningar på kroppstemperaturen).

Simvastatin, ett läkemedel som används för att minska halterna av kolesterol och fetter

(triglycerider) i blodet.

Takrolimus, sirolimus, temsirolimus och everolimus (läkemedel som används för att ändra

immunförsvarets sätt att fungera).

Ciklosporin (läkemedel som hämmar immunförsvaret).

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka med mat och dryck

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka kan tas med eller utan mat. Svälj tabletten med vätska (t.ex.

ett glas vatten). Om möjligt ska den dagliga dosen tas vid samma tid varje dag, t.ex. vid frukost.

Om du tar Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka ska du inte äta grapefrukt eller dricka

grapefruktjuice. Grapefrukt och grapefruktjuice kan nämligen leda till att mängden av den aktiva

substansen amlodipin i blodet ökar, vilket kan ge en oförutsägbar ökning av Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka blodtryckssänkande effekt.

Äldre

Om du är över 65 år kommer läkare regelbundet kontrollera ditt blodtryck vid höjd dos, för att försäkra

sig om att blodtrycket inte blir för lågt.

Svarta patienter

Som för andra liknande läkemedel kan den blodtryckssänkande effekten av Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka vara något mindre hos svarta patienter.

Graviditet och amning

Graviditet

Du måste tala om för läkare om du tror att du är (eller kan vara) gravid. I vanliga fall vill din läkare

råda dig att sluta använda Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka innan du blir gravid eller så snart du

vet att du är gravid och råda dig att använda ett annat läkemedel i stället för Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka. Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka rekommenderas inte under tidig

graviditet och får inte användas vid mer än 3 månaders graviditet då det kan orsaka allvarlig skada på

barnet om det används efter 3 månaders graviditet.

Om du blir gravid under behandlingen med Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka måste du utan

fördröjning uppsöka läkare och informera om detta.

Amning

Tala om för läkare om du ammar eller ska börja amma. Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

rekommenderas inte till mödrar som ammar och din läkare kan välja en annan behandling för dig om du

önskar att amma, särskilt om barnet är nyfödd eller född för tidigt.

Amlodipin passerar över i bröstmjölk i små mängder.

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare

eller apotekspersonal innan du använder detta läkemedel.

Körförmåga och användning av maskiner

Sömnighet, illamående eller yrsel eller huvudvärk kan förekomma under behandling av högt blodtryck.

Om du noterar sådana effekter ska du inte framföra fordon eller hantera maskiner tills dess att

symtomen är borta. Rådfråga din läkare.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka innehåller laktosmonohydrat och natrium

Om du inte tål vissa sockerarter, bör du kontakta din läkare innan du tar denna medicin.

Detta läkemedel innehåller mindre än 1 mmol (23 mg) natrium per tablett, d.v.s. är näst intill

“natriumfritt”.

3.

Hur du använder Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

Använd alltid detta läkemedel enligt läkarens eller apotekspersonalens anvisningar. Rådfråga läkare

eller apotekspersonal om du är osäker.

Rekommenderad dos av Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka är en tablett dagligen.

Tabletten kan tas med eller utan mat. Svälj tabletten med vätska (såsom ett glas vatten).

Tabletten får inte tuggas. Ta dom inte tillsammans med grapefruktjuice.

Om möjligt ska den dagliga dosen tas vid samma tid varje dag, t.ex. vid frukost.

Om du använt för stor mängd av Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

Om du tar flera tabletter än du bör kan du uppleva lågt blodtryck med symtom som yrsel; långsamma

eller snabba hjärtslag.

Om du har fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (0800 147 111) för bedömning av risken samt

rådgivning. Ta med dig läkemedelsförpackningen eller denna bipacksedel.

Om du har glömt att använda Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

Om du har glömt att en dos ta din normala dos nästa dag som vanligt. Ta inte dubbel dos för att

kompensera för glömd dos.

Om du slutar att använda Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

Det är viktigt att du fortsätter att ta Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka om inte läkaren ber dig

sluta.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Även om inte många personer drabbas, kan följande två biverkningar vara allvarliga:

Allergiska reaktioner som kan påverka hela kroppen med svullnad i ansikte, mun och/eller svalg

(struphuvud) tillsammans med klåda och utslag kan förekomma under behandlingen med Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka (Stevens-Johnsons syndrom, toxisk epidermal nekrolys). Om detta

händer ska du sluta att ta Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka och omedelbart tala med

läkare.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka kan orsaka ett för lågt blodtryck hos känsliga personer eller

som ett resultat av en allergisk reaktion. Detta kan orsaka svår berusningskänsla eller svimningsanfall.

Om detta händer ska du sluta att ta Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka, omedelbart

tala med läkare och lägga dig ned.

Andra möjliga biverkningar med Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka:

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 personer):

Yrsel, huvudvärk, svullnad av anklar, fötter, ben, händer eller armar, trötthet.

Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 personer):

Yrsel i stående ställning, orkeslöshet, stickande känsla eller domning i händer eller fötter, svindel,

medvetenhet om hjärtslagen, snabba hjärtslag, lågt blodtryck med symtom som yrsel, berusningskänsla,

andningssvårigheter, hosta, illamående, kräkningar, matsmältningsbesvär, diarré, förstoppning,

muntorrhet, buksmärtor, hudutslag, kramper, smärta i armar och ben, ryggsmärta, känsla av extrem

kissnödighet, sexuell inaktivitet, oförmåga att få eller upprätthålla erektion, svaghet.

Förändringar i blodtestresultat har också setts och inkluderar följande:

Ökad eller minskad kaliumhalt i blodet, förhöjda kreatininnivåer i blodet, förhöjda nivåer av urinsyra,

förhöjda värden vid leverfunktionstest (förhöjda värden för gammaglutamyltransferas).

Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 personer):

Överkänslighet mot läkemedlet, svimning, rodnad och värmekänsla i ansiktet, röda och kliande upphöjda

utslag (nässelutslag), svullnad i ansiktet.

Följande biverkningar har rapporterats under behandling med enbart olmesartanmedoxomil

eller amlodipin, men inte med Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka eller i högre

frekvens:

Olmesartanmedoxomil

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 personer):

Bronkit, halsont, rinnande näsa eller nästäppa, hosta, buksmärta, maginfluensa, diarré,

matsmältningsbesvär, illamående, smärta i leder eller benstomme, ryggvärk, blod i urinen,

urinvägsinfektion, bröstsmärta, influensaliknande symtom, smärta. Förändringar i blodtestresultat som

ökade blodfettnivåer (hypertriglyceridemi), förhöjda nivåer av urea eller urinsyra i blodet och förhöjda

värden på leverfunktionstester och muskelfunktion.

Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 personer):

Minskat antal av en typ av blodkroppar kända som blodplättar, som kan orsaka lättuppkomna blåmärken

och förlängda blödningar, snabba allergiska reaktioner som kan påverka hela kroppen och kan orsaka

andningsproblem samt ett hastigt blodtrycksfall, vilket kan även leda till svimning (anafylaktisk reaktion),

angina (smärta eller obehagskänsla i bröstet, känd som angina pectoris), klåda, uppblåsning av

hudutslag, allergisk utslag, nässelutslag, svullnad av ansiktet, muskelvärk,

sjukdomskänsla.

Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 personer):

Svullnad av ansiktet, munnen och/eller struphuvudet (stämbanden), akut njursvikt och nedsatt

njurfunktion, kraftig sömnighet.

Amlodipin

Mycket vanliga (kan förekomma hos fler än 1 av 10 personer):

Ödem (vätskeansamling).

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 personer):

Buksmärta, illamående, svullnad av fotleder, sömnighet, rodnad och värmekänsla i ansiktet,

synstörningar (inklusive dubbelseende och dimsyn), medvetenhet om hjärtslagen, diarré, förstoppning,

matsmältningsstörningar, kramper, svaghet, andningssvårigheter.

Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 personer):

Sömnstörningar, sömnlöshet, humörsvängningar inklusive oroskänsla, depression, irritabilitet, darrningar,

smakförändringar, svimning, susningar i öronen (tinnitus), försämring av angina pectoris (smärta eller

obehagskänsla i bröstet), oregelbundna hjärtslag, rinnande eller täppt näsa, håravfall, purpurfärgade

prickar eller fläckar på grund av små blödningar (purpura), missfärgning av huden, svåra svettningar,

hudutslag, klåda, röda och kliande upphöjda utslag (nässelutslag), ledvärk, muskelvärk,

urineringsproblem, behov att urinera på natten, ökat urineringsbehov, bröstförstoring hos män,

bröstsmärtor, smärtor, illamående, viktökning eller viktminskning.

Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 personer):

Förvirring.

Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 personer):

Minskat antal vita blodkroppar i blodet vilket kan öka risken för infektioner, minskat antal av

blodkroppar som kallas blodplättar i blodet vilket kan orsaka lättuppkomna blåmärken och förlängda

blödningar, förhöjd glukosnivå i blodet, ökad muskelspänning eller ökad motstånd mot passiva rörelser

(hypertoni), pirrande eller domningar i händer eller fötter, hjärtattack, inflammation i blodkärlen,

inflammation i levern eller bukspottkörteln, inflammation i bukhinnan, förtjockat tandkött, ökade

leverenzymer, gulfärgning av hud och ögon, ökad ljuskänslighet, allergiska reaktioner: klåda, utslag,

svullnad i ansiktet, munnen och/eller struphuvudet (stämbanden) tillsammans med klåda och utslag,

svåra hudreaktioner inklusive kraftigt hudutslag, nässelutslag, hudrodnad på hela kroppen, svår klåda,

blåsbildning, fjällning och svullnad av huden, inflammation i slemhinnor, ibland livshotande.

Har rapporterats (förekommer hos ett okänt antal användare):

Darrningar, stel kroppshållning, nedsatt ansiktsmimik, långsamma rörelser och släpande obalanserad

gång.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se

detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om

läkemedels säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets

och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på förpackningen efter EXP. Utgångsdatumet är den sista

dagen i angiven månad.

Förvaras i originalförpackningen. Ljuskänsligt. Fuktkänsligt.

Detta läkemedel kräver inga särskilda temperaturanvisningar.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

De aktiva substanserna är olmesartanmedoxomil och amlodipin.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg filmdragerade tabletter: Varje 20 mg/5 mg

filmdragerad tablett innehåller 20 mg olmesartanmedoxomil och 5 mg amlodipin (som

amlodipinbesilat).

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5 mg filmdragerade tabletter: Varje 40 mg/5 mg

filmdragerad tablett innehåller 40 mg olmesartanmedoxomil och 5 mg amlodipin (som

amlodipinbesilat).

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/10 mg filmdragerade tabletter: Varje 40 mg/10

mg filmdragerad tablett innehåller 40 mg olmesartanmedoxomil och 10 mg amlodipin (som

amlodipinbesilat).

Övriga innehållsämnen är silikoniserad mikrokristallin cellulosa, pregelatiniserad majsstärkelse,

laktosmonohydrat, kroskarmellosnatrium och magnesiumstearat (E470b) i tablettkärnan samt

poly(vinylalkohol), titandioxid (E171), makrogol 3350, talk, gul järnoxid (E172) (endast 40 mg/5 mg

filmdragerade tabletter och 40 mg/10 mg filmdragerade tabletter) och röd järnoxid (E172) (endast

40 mg/10 mg filmdragerade tabletter) i filmdrageringen. Se avsnitt 2 ”Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka innehåller laktosmonohydrat och natrium”.

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg filmdragerade tabletter: vita eller nästan vita,

runda, bikonvexa, filmdragerade tabletter med avfasade kanter. Tablettdimensionerna: diameter: 7 mm,

tjocklek: 2,5–4,2 mm.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5 mg filmdragerade tabletter: ljusa brungula, runda,

bikonvexa, filmdragerade tabletter med avfasade kanter och märkta med 5 på ena sidan av tabletten.

Tablettdimensionerna: diameter: 9 mm, tjocklek: 3,6–5,3 mm.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/10 mg filmdragerade tabletter: brunröda, runda,

bikonvexa filmdragerade tabletter med avfasade kanter och brytskåra på ena sidan av tabletten.

Tablettdimensionerna: diameter: 9 mm, tjocklek: 3,6–5,3 mm. Tabletten kan delas i två lika stora doser.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka finns tillgängliga i kartonger med:

14, 28, 30, 56, 60, 84, 90, 98 eller 100 filmdragerade tabletter i blisterförpackningar,

14, 28, 56 eller 98 filmdragerade tabletter i blisterförpackningar, kalenderförpackningar.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning

KRKA, d. d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

Tillverkare

KRKA, d. d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann-Straβe 5, 27472 Cuxhaven, Tyskland

Denna bipacksedel ändrades senast 22.10.2019

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/10 mg kalvopäällysteiset tabletit

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit:

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää olmesartaanimedoksomiilia 20 mg ja amlodipiinibesilaattia

määrän, joka vastaa 5 mg amlodipiinia.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit:

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää olmesartaanimedoksomiilia 40 mg ja amlodipiinibesilaattia

määrän, joka vastaa 5 mg amlodipiinia.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/10 mg kalvopäällysteiset tabletit:

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 40 mg olmesartaanimedoksomiilia ja amlodipiinibesilaattia

määrän, joka vastaa 10 mg amlodipiinia.

Apuaine(et), joiden vaikutus tunnetaan:

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit:

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 4,20 mg laktoosimonohydraattia.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit:

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 8,40 mg laktoosimonohydraattia.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/10 mg kalvopäällysteiset tabletit:

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 8,40 mg laktoosimonohydraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti, kalvopäällysteinen (tabletti)

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit:

valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera, viistoreunainen kalvopäällysteinen tabletti.

Tabletin mitat: halkaisija: 7 mm, paksuus: 2,5–4,2 mm.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit:

hennon ruskeankeltainen, pyöreä, kaksoiskupera, viistoreunainen kalvopäällysteinen tabletti, jossa on

toisella puolella merkintä 5. Tabletin mitat: halkaisija: 9 mm, paksuus: 3,6–5,3 mm.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/10 mg kalvopäällysteiset tabletit:

ruskeanpunainen, pyöreä, kaksoiskupera, viistoreunainen kalvopäällysteinen tabletti, jossa on toisella

puolella jakouurre. Tabletin mitat: halkaisija 9 mm, paksuus: 3,6–5,3 mm.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Essentiaalisen hypertension hoito.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka on tarkoitettu aikuispotilaille, joiden verenpainetta ei ole saatu

riittävästi hallintaan olmesartaanimedoksomiilia tai amlodipiinia yksinään käytettynä (ks. kohdat 4.2 ja

5.1).

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Aikuiset

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien suositeltu annostus on yksi tabletti vuorokaudessa.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg -tabletit on tarkoitettu potilaille, joiden

verenpainetta ei ole saatu riittävästi hallintaan 20 mg:n olmesartaanimedoksomiiliannoksella tai 5 mg:n

amlodipiiniannoksella yksinään käytettynä.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5mg -tabletit on tarkoitettu potilaille, joiden

verenpainetta ei ole saatu riittävästi hallintaan Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 20 mg/5 mg

-tableteilla.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/10 mg -tabletit on tarkoitettu potilaille, joiden

verenpainetta ei ole saatu riittävästi hallintaan Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka 40 mg/5 mg

-tableteilla.

Annostuksen titraamista asteittain valmisteen sisältämillä aineosilla erikseen suositellaan ennen

siirtymistä kiinteäannoksisen yhdistelmävalmisteen käyttöön. Siirtymistä monoterapiasta suoraan

kiinteäannoksisen yhdistelmävalmisteen käyttöön voidaan harkita, jos se on kliinisesti asianmukaista.

Jos potilas käyttää olmesartaanimedoksomiilia ja amlodipiinia erillisinä tabletteina, siirtyminen samoja

aineosia sisältävien Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käyttöön voi helpottaa hoidon

toteuttamista.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletti voidaan ottaa aterian yhteydessä tai ilman ruokailua.

Iäkkäät (65-vuotiaat ja vanhemmat)

Suositeltua annosta ei yleensä tarvitse muuttaa iäkkäiden potilaiden hoidossa, mutta varovaisuutta on

noudatettava annostusta suurennettaessa (ks. kohdat 4.4 ja 5.2).

Jos vuorokausiannos on titrattava enimmäisannokseen 40 mg olmesartaanimedoksomiilia, potilaan

verenpainetta on seurattava tarkoin.

Munuaisten vajaatoiminta

Lievää tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville (kreatiniinipuhdistuma 20–60 ml/min)

olmesartaanimedoksomiilin enimmäisannos on 20 mg olmesartaanimedoksomiilia kerran vuorokaudessa,

koska suurempien annosten käytöstä tämän potilasryhmän hoitoon on vähän kokemusta. Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käyttöä vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa

(kreatiniinipuhdistuma alle 20 ml/min) sairastavien hoitoon ei suositella (ks. kohdat 4.4, 5.2).

Keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kalium- ja kreatiniiniarvojen seurantaa

suositellaan.

Maksan vajaatoiminta

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käytössä on oltava varovainen, jos potilaalla on

lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohdat 4.4, 5.2).

Jos potilaalla on keskivaikea maksan vajaatoiminta, aloitusannokseksi suositellaan 10 mg

olmesartaanimedoksomiilia kerran vuorokaudessa eikä enimmäisannos saa ylittää annosta 20 mg kerran

vuorokaudessa. Jos maksan vajaatoimintaa sairastava potilas saa jo ennestään hoitoa diureeteilla ja/tai

muilla verenpainelääkkeillä, hänen verenpainettaan ja munuaistensa toimintaa suositellaan seuraamaan

tarkoin. Olmesartaanimedoksomiilin käytöstä vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien hoitoon ei ole

kokemusta.

Muiden kalsiumkanavan salpaajien tavoin amlodipiinin puoliintumisaika on pidentynyt maksan

vajaatoimintaa sairastavilla eikä annossuosituksia ole määritetty. Olmesartan medoxomil/Amlodipine

Krka -tablettien käytössä tämän potilasryhmän hoitoon on siksi oltava varovainen. Amlodipiinin

farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu vaikean maksan vajaatoiminnan yhteydessä. Amlodipiinihoito on

aloitettava maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille pienimmällä annoksella, jota suurennetaan

hitaasti. Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käyttö vaikeaa maksan vajaatoimintaa

sairastaville potilaille on vasta-aiheista (ks. kohta 4.3).

Pediatriset potilaat

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien turvallisuutta ja tehoa lasten ja alle 18-vuotiaiden

nuorten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa:

Tabletti niellään riittävän nestemäärän (esim. vesilasillisen) kanssa. Tabletteja ei saa pureskella, ja ne

on otettava joka päivä samaan aikaan.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, dihydropyridiinijohdannaisille tai kohdassa 6.1 mainituille

apuaineille.

Toinen ja kolmas raskauskolmannes (ks. kohdat 4.4 ja 4.6).

Vaikea maksan vajaatoiminta ja sappitietukos (ks. kohta 5.2).

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -valmisteen käyttö samanaikaisesti aliskireeniä

sisältävien valmisteiden kanssa on vasta-aiheista, jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten

vajaatoiminta (glomerulusten suodatusnopeus < 60 ml/min/1,73 m

) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

Amlodipiinin vuoksi Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja ei saa käyttää, jos

potilaalla on

vaikea hypotensio

sokki (kardiogeeninen sokki mukaan lukien)

sydämen vasemman kammion ulosvirtauskanavan ahtauma (esim. vaikea-asteinen

aorttastenoosi)

akuutin sydäninfarktin jälkeinen hemodynaamisesti epästabiili sydämen vajaatoiminta

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Potilaat, joilla on hypovolemia tai natriumvaje:

Oireista hypotensiota voi ilmetä etenkin ensimmäisen annoksen jälkeen, jos potilaan veritilavuus on

pienentynyt ja/tai hänellä on natriumvaje voimakkaan diureettihoidon, vähäsuolaisen ruokavalion, ripulin

tai oksentelun seurauksena. Tällaiset tilat on korjattava ennen Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka

-tablettien antamista tai potilaan tilaa on seurattava tarkoin hoidon aloittamisen yhteydessä.

Muut reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmää stimuloivat tilat:

Jos potilaan verisuonitonus ja munuaisten toiminta riippuvat pääasiallisesti reniini-angiotensiini-

aldosteronijärjestelmän toiminnasta (esim. potilaat, joilla on vaikea kongestiivinen sydämen vajaatoiminta

tai taustalla oleva munuaissairaus, munuaisvaltimon ahtauma mukaan lukien), tähän järjestelmään

vaikuttavaan muuhun lääkehoitoon, kuten angiotensiinireseptorin salpaajiin, on liittynyt akuuttia

hypotensiota, atsotemiaa, oliguriaa tai harvinaisissa tapauksissa akuuttia munuaisten

vajaatoimintaa.

Renovaskulaarinen hypertensio:

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän toimintaan vaikuttavat lääkkeet voivat suurentaa vaikean

hypotension ja munuaisten vajaatoiminnan riskiä, jos potilaalla on molemminpuolinen munuaisvaltimon

ahtauma tai ainoan toimivan munuaisen valtimoahtauma.

Munuaisten vajaatoiminta ja munuaisensiirto:

Kun Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja käytetään munuaisten vajaatoimintaa

sairastavien hoitoon, seerumin kalium- ja kreatiniiniarvoja suositellaan seuraamaan säännöllisesti.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käyttöä vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa

(kreatiniinipuhdistuma alle 20 ml/min) sairastavien hoitoon ei suositella (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käytöstä äskettäin munuaissiirteen saaneiden tai

loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma alle 12 ml/min) sairastavien hoitoon ei

ole kokemusta.

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto:

On olemassa näyttöä siitä, että ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin

samanaikainen käyttö lisää hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen

(mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa

ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei

suositella (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin

valvonnassa ja munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja

huolellisesti. ACE:n estäjiä ja angiotensiini II -reseptorin salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti

potilaille, joilla on diabeettinen nefropatia.

Maksan vajaatoiminta:

Maksan vajaatoimintaa sairastavien altistus amlodipiinille ja olmesartaanimedoksomiilille on suurentunut

(ks. kohta 5.2). Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käytössä lievää tai keskivaikeaa

maksan vajaatoimintaa sairastavien hoitoon on oltava varovainen. Jos potilaalla on keskivaikea maksan

vajaatoiminta, olmesartaanimedoksomiiliannos ei saa ylittää 20 mg:aa (ks. kohta 4.2). Jos potilaalla on

maksan vajaatoimintaa, amlodipiinihoito on aloitettava annosvälin pienemmillä annoksilla, ja sekä hoitoa

aloitettaessa että annosta suurennettaessa on noudatettava varovaisuutta. Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käyttö vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien hoitoon on

vasta-aiheista (ks. kohta 4.3).

Hyperkalemia:

Muiden angiotensiini II -reseptorin salpaajien ja ACE:n estäjien tavoin hoidon aikana voi ilmaantua

hyperkalemiaa, etenkin jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta ja/tai sydämen vajaatoiminta (ks.

kohta 4.5). Riskiryhmään kuuluvien potilaiden seerumin kaliumarvoja suositellaan seuraamaan tarkoin.

Kaliumlisien, kaliumia säästävien diureettien, kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden tai muiden

kaliumpitoisuutta mahdollisesti suurentavien lääkeaineiden (esim. hepariinin) samanaikaisessa käytössä

on oltava varovainen ja kaliumarvoja on seurattava tiiviisti.

Litium:

Muiden angiotensiini II -reseptorin salpaajien tavoin Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien

ja litiumin samanaikaista käyttöä ei suositella (ks. kohta 4.5).

Aortta- tai hiippaläpän ahtauma, obstruktiivinen hypertrofinen kardiomyopatia:

Kuten muidenkin verisuonia laajentavien lääkkeiden käytön yhteydessä, hoidossa on noudatettava

erityistä varovaisuutta Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien sisältämän amlodipiinin

vuoksi, kun hoidetaan aortta- tai hiippaläpän ahtaumaa tai obstruktiivista hypertrofista kardiomyopatiaa

sairastavia potilaita.

Primaarinen aldosteronismi:

Potilaat, joilla on primaarinen aldosteronismi, eivät yleensä saa vastetta reniini-angiotensiinijärjestelmää

estäviin verenpainelääkkeisiin. Sen vuoksi Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja ei

suositella tämän potilasryhmän hoitoon.

Sydämen vajaatoiminta:

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän estymisestä voi tulla munuaisten toiminnan muutoksia siihen

alttiille potilaille. Jos potilaalla on vaikea sydämen vajaatoiminta, hänen munuaistensa toiminta saattaa

olla riippuvainen reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän toiminnasta. Tuolloin hoitoon angiotensiiniä

konvertoivan entsyymin (ACE) estäjillä ja angiotensiinireseptorin salpaajilla on liittynyt oliguriaa ja/tai

progressiivista atsotemiaa ja (harvinaisissa tapauksissa) akuuttia munuaisten vajaatoimintaa ja/tai

kuolema.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa pitää olla varovainen. Vaikeaa sydämen

vajaatoimintaa (NYHA-luokka III tai IV) sairastavilla potilailla tehdyssä pitkäkestoisessa,

lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa amlodipiinin käytön yhteydessä raportoitiin ilmenneen

keuhkoedeemaa useammin kuin lumelääkeryhmässä (ks. kohta 5.1). Kalsiumkanavan salpaajia, kuten

amlodipiinia, pitää käyttää varoen kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille, koska ne

saattavat suurentaa myöhemmin ilmaantuvien sydän- ja verisuonitapahtumien ja kuolleisuuden riskiä.

Keliakiatyyppinen suolisairaus:

Olmesartaania käyttävillä potilailla on joitakin kuukausia tai vuosia kestäneen hoidon jälkeen raportoitu

hyvin harvinaisina tapauksina vaikea-asteista kroonista ripulia, jonka syynä on mahdollisesti paikallinen

viivästynyt yliherkkyysreaktio ja johon liittyy huomattavaa laihtumista. Potilaan suolesta otetussa

koepalassa on usein todettu villusatrofia. Jos potilaalle kehittyy tällaisia oireita olmesartaanihoidon

aikana ilman muuta ilmeistä syytä, olmesartaanihoito on lopetettava heti eikä sitä saa aloittaa uudelleen.

Jos ripuli ei helpota viikon kuluessa hoidon lopettamisesta, on harkittava erikoislääkärin (esimerkiksi

gastroenterologin) konsultointia.

Etnisten ryhmien erot:

Muiden angiotensiini II -reseptorin salpaajien tavoin Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien

verenpainetta alentava vaikutus saattaa olla jonkin verran heikompi mustaihoisilla kuin muilla potilailla

siksi, että alhaisen reniinipitoisuuden esiintyvyys on suurempaa mustaihoisella verenpainetautia

sairastavalla väestöllä.

Iäkkäät:

Iäkkäillä potilailla annosta tulee nostaa varoen (ks. kohta 5.2).

Raskaus:

Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos angiotensiini II -

reseptorin salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle tulee vaihtaa muu, raskauden

aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä

välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, angiotensiinireseptori II -salpaajien käyttö tulee lopettaa heti ja

tarvittaessa tulee aloittaa muu lääkitys (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).

Muut:

Kuten muidenkin verenpainelääkkeiden yhteydessä, iskeemistä sydäntautia tai iskeemistä

aivoverisuonisairautta sairastavien verenpaineen voimakas aleneminen voi johtaa sydäninfarktiin tai

aivohalvaukseen.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka sisältää laktoosimonohydraattia. Potilaiden, joilla on

harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-

imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä.

Natrium

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan

”natriumiton”.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -yhdistelmävalmisteeseen liittyvät mahdolliset

yhteisvaikutukset:

Seuraavat on huomioitava samanaikaisen käytön aikana

Muut verenpainetta alentavat lääkeaineet:

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien verenpainetta alentava vaikutus voi voimistua, jos

samanaikaisesti käytetään muita verenpainetta alentavia lääkevalmisteita (esim. alfasalpaajia,

diureetteja).

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien olmesartaanimedoksomiiliaineosaan liittyvät

mahdolliset yhteisvaikutukset:

Seuraavien samanaikaista käyttöä ei suositella

ACE:n estäjät, angiotensiini II -reseptorin salpaajat tai aliskireeni:

Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä)

kaksoisestoon ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen

käytön avulla liittyy haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan

heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) suurentunut esiintyvyys vain yhden

RAA-järjestelmään vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).

Kaliumarvoihin vaikuttavat lääkevalmisteet:

Kaliumia säästävien diureettien, kaliumlisien, kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden tai muiden

seerumin kaliumpitoisuutta mahdollisesti suurentavien lääkeaineiden (esim. hepariinin, ACE:n estäjien)

käyttö voi johtaa seerumin kaliumarvojen suurenemiseen (ks. kohta 4.4). Jos kaliumarvoihin vaikuttavia

lääkevalmisteita joudutaan määräämään Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käytön

yhteydessä, seerumin kaliumarvojen seurantaa suositellaan.

Litium:

Angiotensiiniä konvertoivan entsyymin estäjien (ACE:n estäjien) ja litiumin, sekä harvinaisina

tapauksina angiotensiini II -reseptorin salpaajien, samanaikaisen käytön yhteydessä on raportoitu

korjautuvaa seerumin litiumpitoisuuden suurenemista ja toksisuutta. Olmesartan medoxomil/Amlodipine

Krka -tablettien ja litiumin samanaikaista käyttöä ei siksi suositella (ks. kohta 4.4). Jos Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien ja litiumin samanaikainen käyttö osoittautuu välttämättömäksi,

seerumin litiumpitoisuuden tarkkaa seurantaa suositellaan.

Samanaikainen käyttö edellyttää varovaisuutta

Tulehduskipulääkkeet (NSAIDit), COX-2:n estäjät ja asetyylisalisyylihappo (yli 3 g/vrk) mukaan

lukien, sekä epäselektiiviset tulehduskipulääkkeet:

Kun angiotensiini II -reseptorin salpaajia annetaan samanaikaisesti tulehduskipulääkkeiden kanssa,

verenpainetta alentava vaikutus saattaa heikentyä. Angiotensiini II -reseptorin salpaajien ja

tulehduskipulääkkeiden samanaikainen käyttö saattaa lisäksi suurentaa munuaisten toiminnan

heikkenemisen riskiä ja johtaa suurentuneisiin seerumin kaliumarvoihin. Sen vuoksi munuaisten

toiminnan seurantaa suositellaan tällaisen samanaikaisen hoidon aloittamisen yhteydessä, samoin kuin

potilaan riittävästä nesteytyksestä huolehtimista.

Kolesevelaami, sappihappoja sitova lääke:

Sappihappoja sitovan kolesevelaamihydrokloridin samanaikainen anto pienentää olmesartaanin

systeemistä altistusta ja huippupitoisuutta plasmassa sekä lyhentää puoliintumisaikaa (t

Olmesartaanimedoksomiilin anto vähintään 4 tuntia ennen kolesevelaamihydrokloridin antoa vähentää

lääkeaineiden yhteisvaikutuksia. Olmesartaanimedoksomiilin antoa vähintään 4 tuntia ennen

kolesevelaamihydrokloridia on harkittava (ks. kohta 5.2).

Lisätietoja

Kun potilaalle on annettu antasideja (alumiinimagnesiumhydroksidia), olmesartaanin hyötyosuuden on

havaittu hieman pienentyneen.

Olmesartaanimedoksomiililla ei ollut merkitsevää vaikutusta varfariinin farmakokinetiikkaan tai

farmakodynamiikkaan eikä digoksiinin farmakokinetiikkaan. Olmesartaanimedoksomiilin

samanaikaisesta antamisesta pravastatiinin kanssa ei aiheutunut terveille koehenkilöille kliinisesti

merkitseviä vaikutuksia kummankaan aineen farmakokinetiikkaan.

Olmesartaanilla ei ollut kliinisesti merkitsevää estävää vaikutusta in vitro ihmisen sytokromi P450

-entsyymeihin 1A1/2, 2A6, 2C8/9, 2C19, 2D6, 2E1 ja 3A4. Se ei vaikuttanut lainkaan tai vaikutti vain

vähän rotan sytokromi P450 -järjestelmän toimintaan. Olmesartaanin ja muiden edellä mainitun

sytokromi P450 -entsyymijärjestelmän kautta metaboloituvien valmisteiden välillä ei odoteta esiintyvän

kliinisesti merkitseviä yhteisvaikutuksia.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien amlodipiiniaineosaan liittyvät

mahdolliset yhteisvaikutukset:

Muiden lääkevalmisteiden vaikutus amlodipiiniin

CYP3A4-estäjät:

Amlodipiinin samanaikainen käyttö voimakkaiden tai kohtalaisten CYP3A4:n estäjien (proteaasin

estäjät, atsoliryhmän sienilääkkeet, makrolidit, kuten erytromysiini tai klaritromysiini, verapamiili tai

diltiatseemi) kanssa voi aiheuttaa merkittävää amlodipiinialtistuksen suurenemista. Näiden

farmakokineettisten vaihteluiden kliininen vaikutus saattaa olla voimakkaampi iäkkäillä potilailla.

Hypotension riski on suurentunut. Näin ollen potilaan kliininen seuranta ja annoksen muuttaminen voivat

olla tarpeen.

CYP3A4:n indusoijat:

Tunnettujen CYP3A4:n induktoreiden samanaikaisen käytön yhteydessä amlodipiinin pitoisuus

plasmassa saattaa vaihdella. Verenpainetta pitää siksi seurata ja annoksen säätämistä harkita etenkin

voimakkaiden CYP3A4:n induktoreiden (esim. rifampisiini, mäkikuisma) samanaikaisen käytön aikana

ja sen jälkeen.

Amlodipiinin antoa samanaikaisesti greipin tai greippimehun kanssa ei suositella, sillä joillakin potilailla

amlodipiinin biologinen hyötyosuus voi kasvaa, mikä johtaa verenpainetta laskevien vaikutusten

voimistumiseen.

Dantroleeni (infuusio):

Eläimiä hoidettaessa on havaittu kuolemaan johtaneita kammiovärinöitä ja kardiovaskulaarisia kollapseja

hyperkalemiaan liittyneinä, kun eläimille annettiin verapamiilia ja dantroleenia laskimoon. Hyperkalemian

vaaran vuoksi kalsiumkanavan salpaajien, kuten amlodipiinin, samanaikaista antoa on syytä välttää

hoidettaessa potilaita, jotka ovat alttiita malignille hypertermialle, ja malignin hypertermian hoitoon.

Amlodipinin vaikutukset muihin lääkevalmisteisiin

Amlodipiinin verenpainetta alentava vaikutus voimistaa muiden verenpainelääkkeiden verenpainetta

alentavaa vaikutusta.

Amlodipiini ei vaikuttanut kliinisissä yhteisvaikutustutkimuksissa atorvastatiinin, digoksiinin, tai varfariinin

farmakokinetiikkaan.

Simvastatiini:

Toistuva 10 mg:n amlodipiiniannosten antaminen samanaikaisesti 80 mg:n simvastatiiniannoksen kanssa

suurensi altistusta simvastatiinille 77 % verrattuna simvastatiinin käyttöön yksinään. Jos potilas käyttää

amlodipiinia, simvastatiiniannos on rajoitettava 20 mg:aan vuorokaudessa.

Takrolimuusi:

Kun amlodipiinia käytetään samanaikaisesti takrolimuusin kanssa, on olemassa riski, että takrolimuusin

pitoisuus veressä kohoaa. Tämän yhteisvaikutuksen farmakokineettistä mekanismia ei kuitenkaan täysin

tunneta. Jotta vältetään takrolimuusin toksiset vaikutukset, takrolimuusin pitoisuutta veressä on

seurattava potilailla, jotka käyttävät samanaikaisesti amlodipiinia, ja takrolimuusin annosta on

muutettava tarpeen mukaan.

mTOR:in (nisäkkään rapamysiinin kohde -proteiini) estäjät:

mTOR:in estäjät kuten sirolimuusi, temsirolimuusi ja everolimuusi ovat CYP3A:n substraatteja.

Amlodipiini on heikko CYP3A:n estäjä. Samanaikaisesti käytettäessä amlodipiini saattaa lisätä

mTOR:in estäjien altistusta.

Siklosporiini:

Siklosporiinin ja amlodipiinin yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty terveillä vapaaehtoisilla eikä muilla

potilasryhmillä kuin munuaissiirtopotilailla, joilla havaittiin siklosporiinin minimipitoisuuden vaihtelevaa

nousua (keskimäärin 0 % – 40 %). Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tabletteja käyttävien

munuaissiirtopotilaiden veren siklosporiiniarvojen tarkkailua on harkittava.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus (ks. kohta 4.3)

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien käytöstä raskauden aikana ei ole tietoa.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -valmisteella ei ole tehty reproduktiotutkimuksia eläimillä.

Olmesartaanimedoksomiili (Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien vaikuttava aine)

Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei suositella

(ks. kohta 4.4). Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen

aikana on vasta-aiheista (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen

raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät kuitenkaan ole

vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Vaikka Angiotensiini II -reseptorin

salpaajien käyttöön liittyvästä riskistä ei ole vertailevien epidemiologisten tutkimusten tuloksia, mutta

näiden lääkkeiden käyttöön voi liittyä sama riski kuin ACE:n estäjiin. Jos angiotensiini II -reseptorin

salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden aikanakin

turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä

välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö tulee lopettaa heti,

ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys.

Tiedetään, että altistus angiotensiini II -reseptorin salpaajille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen

aikana on haitallista sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee,

kallon luutuminen hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten toiminta voi pettää ja voi ilmetä

hypotensiota ja hyperkalemiaa). (Ks. kohta 5.3).

Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut angiotensiini II -reseptorin

salpaajille, suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus.

Imeväisikäisiä, joiden äiti on käyttänyt angiotensiini II -reseptorin salpaajia, on seurattava huolellisesti

hypotension varalta (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Amlodipiini (Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien vaikuttava aine)

Pienestä määrästä amlodipiinille altistuneista raskauksista saadut tiedot viittaavat siihen, ettei

amlodipiinillä tai muilla kalsiumreseptorin antagonisteilla ole haitallisia vaikutuksia sikiön terveyteen.

Synnytyksen pitkittymisen riski saattaa kuitenkin olla olemassa.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -valmisteen käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen

aikana ei siksi suositella ja sen käyttö toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana on vasta-

aiheista (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Imetys

Olmesartaani erittyy imettävien rottien maitoon. Ei kuitenkaan tiedetä, erittyykö olmesartaani ihmisen

rintamaitoon. Amlodipiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Lapsen saama osuus äidin annoksesta on 3–7 %

(arvioitu kvartiiliväli), enintään 15 %. Amlodipiinin vaikutusta imeväiseen ei tunneta.

Koska olmesartaanin ja amlodipiinin käytöstä imetyksen aikana ei ole tietoja, Olmesartan

medoxomil/Amlodipine Krka -valmistetta ei suositella vaan käytettäväksi suositellaan muita hoitoja,

joiden turvallisuus imetyksen aikana tunnetaan paremmin. Tämä koskee etenkin vastasyntyneiden tai

keskosena syntyneiden rintaruokintaa.

Hedelmällisyys

Joillakin kalsiumkanavan salpaajilla hoidetuilla potilailla on ilmoitettu siittiöiden pään palautuvia

biokemiallisia muutoksia. Amlodipiinin mahdollista hedelmällisyyteen kohdistuvaa vaikutusta koskevat

kliiniset tiedot ovat riittämättömät. Yhdessä rotilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin haitallisia vaikutuksia

urosten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tableteilla voi olla vähäinen tai kohtalainen vaikutus

ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Verenpainelääkkeitä käyttävillä potilailla saattaa toisinaan esiintyä heitehuimausta, päänsärkyä,

pahoinvointia tai väsymystä, mikä saattaa heikentää reaktiokykyä. Varovaisuutta on noudatettava

erityisesti hoidon alussa.

4.8

Haittavaikutukset

Olmesartaani-amlodpiinihoidon aikana yleisimmin raportoituja haittavaikutuksia ovat perifeerinen

edeema (11,3 %), päänsärky (5,3 %) ja heitehuimaus (4,5 %).

Olmesartaanin ja amlodipiinin yhdistelmän käytön yhteydessä kliinisissä tutkimuksissa, myyntiluvan

saamisen jälkeisissä turvallisuustutkimuksissa ja spontaaniraportoinnissa esiin tulleet haittavaikutukset

on esitetty yhteenvetona seuraavassa taulukossa, kuten myös yksittäisten aineosien

olmesartaanimedoksomiilin ja amlodipiinin haittavaikutukset perustuen näiden lääkeaineiden tunnettuun

turvallisuusprofiiliin.

Haittavaikutusten esiintyvyyden luokittelussa on käytetty seuraavaa terminologiaa:

Hyvin yleiset (≥ 1/10)

Yleiset (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinaiset (≥ 1/1 000, < 1/100)

Harvinaiset (≥ 1/10 000, < 1/1 000)

Hyvin harvinaiset (< 1/10 000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

MedDRA-

elinjärjestelmä

Haittavaikutukset

Yleisyys

Olmesartaanin ja

amlodipiinin

yhdistelmä

Olmesartaani Amlodipiini

Veri ja imukudos

Leukosytopenia

Hyvin harvinainen

Trombosytopenia

Melko

harvinainen

Hyvin harvinainen

Immuunijärjestelmä

Allerginen reaktio /

lääkeaineyliherkkyys

Harvinainen

Hyvin harvinainen

Anafylaktinen reaktio

Melko

harvinainen

Aineenvaihdunta ja

ravitsemus

Hyperglykemia

Hyvin harvinainen

Hyperkalemia

Melko harvinainen

Harvinainen

Hypertriglyseridemia

Yleinen

Hyperurikemia

Yleinen

Psyykkiset häiriöt

Sekavuus

Harvinainen

Masennus

Melko harvinainen

Unettomuus

Melko harvinainen

Ärtyneisyys

Melko harvinainen

Sukupuolivietin

heikkeneminen

Melko harvinainen

Mielialan vaihtelut

(ahdistuneisuus

mukaan lukien)

Melko harvinainen

Hermosto

Heitehuimaus

Yleinen

Yleinen

Yleinen

Makuhäiriö

Melko harvinainen

Päänsärky

Yleinen

Yleinen

Yleinen (erityisesti

hoidon alussa)

Hypertonia

Hyvin harvinainen

Hypestesia

Melko harvinainen

Melko harvinainen

Letargia

Melko harvinainen

Parestesiat

Melko harvinainen

Melko harvinainen

Perifeerinen

neuropatia

Hyvin harvinainen

Asentohuimaus

Melko harvinainen

Unihäiriö

Melko harvinainen

Uneliaisuus

Yleinen

Pyörtyminen

Harvinainen

Melko harvinainen

Vapina

Melko harvinainen

Ekstrapyramidaalinen

häiriö

Tuntematon

Silmät

Näköhäiriöt

(kaksoiskuvat

mukaan lukien)

Yleinen

Kuulo ja

tasapainoelin

Tinnitus

Melko harvinainen

Kiertohuimaus

Melko harvinainen

Melko

harvinainen

Sydän

Angina pectoris

Melko

harvinainen

Melko harvinainen

(angina pectoriksen

paheneminen

mukaan lukien)

Rytmihäiriöt

(bradykardia,

kammiotakykardia ja

eteisvärinä mukaan

lukien)

Melko harvinainen

Sydäninfarkti

Hyvin harvinainen

Sydämentykytys

Melko harvinainen

Yleinen

Takykardia

Melko harvinainen

Verisuonisto

Hypotensio

Melko harvinainen

Harvinainen

Melko harvinainen

Ortostaattinen

hypotensio

Melko harvinainen

Punastelu

Harvinainen

Yleinen

Vaskuliitti

Hyvin harvinainen

Hengityselimet,

rintakehä ja

välikarsina

Bronkiitti

Yleinen

Yskä

Melko harvinainen

Yleinen

Melko harvinainen

Hengenahdistus

Melko harvinainen

Yleinen

Faryngiitti

Yleinen

Riniitti

Yleinen

Melko harvinainen

Ruoansulatuselimist

Vatsakipu

Yleinen

Yleinen

ö

Suolen toiminnan

muutokset (ripuli ja

ummetus mukaan

lukien)

Melko harvinainen

Ummetus

Melko harvinainen

Ripuli

Melko harvinainen

Yleinen

Suun kuivuminen

Melko harvinainen

Melko harvinainen

Dyspepsia

Melko harvinainen

Yleinen

Yleinen

Gastriitti

Hyvin harvinainen

Gastroenteriitti

Yleinen

Ienhyperplasia

Hyvin harvinainen

Pahoinvointi

Melko harvinainen

Yleinen

Yleinen

Haimatulehdus

Hyvin harvinainen

Ylävatsakipu

Melko harvinainen

Oksentelu

Melko harvinainen

Melko

harvinainen

Melko harvinainen

Keliakiatyyppinen

suolisairaus (ks.

kohta 4.4)

Hyvin

harvinainen

Maksa ja sappi

Kohonnut

maksaentsyymi-

pitoisuus

Yleinen

Hyvin harvinainen

(viittaa useimmiten

kolestaasiin)

Hepatiitti

Hyvin harvinainen

Ikterus

Hyvin harvinainen

Iho ja ihonalainen

kudos

Hiustenlähtö

Melko harvinainen

Angioneuroottinen

edeema

Harvinainen

Hyvin harvinainen

Allerginen dermatiitti

Melko

harvinainen

Erythema multiforme

Hyvin harvinainen

Eksanteema

Melko

harvinainen

Melko harvinainen

Hilseilevä ihottuma

Hyvin harvinainen

Lisääntynyt hikoilu

Melko harvinainen

Valoyliherkkyys

Hyvin harvinainen

Kutina

Melko

harvinainen

Melko harvinainen

Purppura

Melko harvinainen

Quincken edeema

Hyvin harvinainen

Ihottuma

Melko harvinainen

Melko

harvinainen

Melko harvinainen

Ihon värimuutos

Melko harvinainen

Stevens–Johnsonin

oireyhtymä

Hyvin harvinainen

Nokkosihottuma

Harvinainen

Melko

Melko harvinainen

harvinainen

Toksinen

epidermaalinen

nekrolyysi

Tuntematon

Luusto, lihakset ja

sidekudos

Nilkkojen

turpoaminen

Yleinen

Nivelsärky

Melko harvinainen

Niveltulehdus

Yleinen

Selkäkipu

Melko harvinainen

Yleinen

Melko harvinainen

Lihaskouristukset

Melko harvinainen

Harvinainen

Melko harvinainen

Lihassärky

Melko

harvinainen

Melko harvinainen

Raajakipu

Melko harvinainen

Luustokipu

Yleinen

Munuaiset ja

virtsatiet

Akuutti munuaisten

vajaatoiminta

Harvinainen

Verivirtsaisuus

Yleinen

Lisääntynyt

virtsaamistarve

Melko harvinainen

Virtsaamishäiriöt

Melko harvinainen

Nykturia

Melko harvinainen

Tiheävirtsaisuus

Melko harvinainen

Munuaisten

vajaatoiminta

Harvinainen

Virtsatieinfektio

Yleinen

Sukupuolielimet ja

rinnat

Erektiohäiriöt/

impotenssi

Melko harvinainen

Melko harvinainen

Gynekomastia

Melko harvinainen

Yleisoireet ja

antopaikassa

todettavat haitat

Astenia

Melko harvinainen

Melko

harvinainen

Yleinen

Rintakipu

Yleinen

Melko harvinainen

Kasvojen turvotus

Harvinainen

Melko

harvinainen

Väsymys

Yleinen

Yleinen

Yleinen

Influenssan kaltaiset

oireet

Yleinen

Voimakas uneliaisuus

(letargia)

Harvinainen

Huonovointisuus

Melko

harvinainen

Melko harvinainen

Turvotus

Yleinen

Hyvin yleinen

Kipu

Yleinen

Melko harvinainen

Perifeerinen edeema

Yleinen

Yleinen

Kuoppaturvotus

Yleinen

Tutkimukset

Veren

Melko harvinainen

Harvinainen

kreatiniiniarvojen

suureneminen

Veren kreatiinifosfo-

kinaasiarvojen

suureneminen

Yleinen

Veren kaliumarvojen

pieneneminen

Melko harvinainen

Veren

ureapitoisuuden

suureneminen

Yleinen

Veren virtsahappo-

pitoisuuden

suureneminen

Melko harvinainen

Gammaglutamyyli-

transferaasiarvojen

suureneminen

Melko harvinainen

Painon lasku

Melko harvinainen

Painon nousu

Melko harvinainen

Yksittäisiä rabdomyolyysitapauksia on raportoitu ja ne ovat liittyneet ajallisesti angiotensiini II

-reseptorin salpaajien käyttöön. Yksittäisinä tapauksina on ilmoitettu ekstrapyramidaalioireyhtymää

potilailla, joita on hoidettu amlodipiinilla.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Oireet:

Olmesartaanin ja amlodipiinin yhdistelmän yliannostuksesta ei ole kokemusta.

Olmesartaanimedoksomiiliyliannostuksen todennäköisimpiä vaikutuksia ovat hypotensio ja takykardia.

Bradykardiaa voi esiintyä, jos potilaalla esiintyy parasympaattista (vagaalista) stimulaatiota.

Amlodipiinin yliannostuksen voidaan odottaa johtavan ääreissuonten liialliseen laajenemiseen, jonka

seurauksena ilmaantuu huomattavaa hypotensiota ja mahdollisesti refleksitakykardia. Huomattavaa ja

mahdollisesti pitkittyvää systeemistä hypotensiota voi esiintyä, minkä seurauksena voi kehittyä sokki,

jonka on raportoitu johtaneen kuolemaan.

Hoito:

Jos lääke on nielty äskettäin, mahahuuhtelua voidaan harkita. Terveille vapaaehtoisille heti tai enintään

kahden tunnin kuluttua amlodipiinin ottamisesta annetun lääkehiilen on osoitettu vähentäneen

amlodipiinin imeytymistä huomattavasti.

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -yliannoksesta johtuva kliinisesti merkitsevä hypotensio

edellyttää sydän- ja verisuonijärjestelmän tukemista aktiivisesti, myös sydämen ja keuhkojen toiminnan

tarkkaa seurantaa, raajojen nostamisen koholleen sekä verenkierron nestetilavuuden ja virtsanerityksen

seuraamista. Verisuonia supistava hoito saattaa auttaa verisuonitonuksen ja verenpaineen

korjaamisessa, edellyttäen ettei sen käytölle ole vasta-aiheita. Laskimoon annettavasta

kalsiumglukonaatista saattaa olla hyötyä kalsiumkanavaa salpaavan vaikutuksen kumoamisessa.

Koska amlodipiini sitoutuu voimakkaasti proteiineihin, dialyysistä ei todennäköisesti ole hyötyä. Ei

tiedetä, poistuuko olmesartaani elimistöstä dialyysin avulla.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Reniinin-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkeaineet, angiotensiini

II -reseptorin salpaajat ja kalsiumkanavan salpaajat, ATC-koodi C09DB02.

Vaikutusmekanismi

Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka on yhdistelmävalmiste, joka sisältää angiotensiinireseptorin

salpaajaa, olmesartaanimedoksomiilia ja kalsiumkanavan salpaajaa, amlodipiinibesilaattia. Näiden

vaikuttavien aineiden yhdistelmällä on additiivinen verenpainetta alentava vaikutus, joka alentaa

verenpainetta enemmän kuin kumpikaan aineosa yksinään käytettynä.

Kliininen teho ja turvallisuus

Kiinteäannoksinen olmesartaani-amlodipiiniyhdistelmävalmiste

Kahdeksan viikon mittaisessa, 1 940 potilaalle (71 % valkoihoisia ja 29 % muita kuin valkoihoisia

potilaita) toteutetussa kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa, lumelääkekontrolloidussa

faktorikoemallitutkimuksessa olmesartaanin ja amlodipiinin yhdistelmällä annettu hoito johti diastolisen ja

systolisen verenpaineen merkitsevästi suurempaan alenemiseen kuin kummallakaan aineosalla yksinään

käytettynä. Systolisen/diastolisen verenpaineen keskimääräinen muutos oli annosriippuvainen:

-24/-14 mmHg (yhdistelmällä 20 mg/5 mg), -25/-16 mmHg (yhdistelmällä 40 mg/5 mg) ja

-30/-19 mmHg (yhdistelmällä 40 mg/10 mg).

Olmesartaani/amlodipiini 40 mg/5 mg alensi istuen mitattua systolista/diastolista verenpainetta

2,5/1,7 mmHg enemmän kuin olmesartaani/amlodipiini 20 mg/5 mg. Samaten olmesartaani/amlodipiini

40 mg/10 mg alensi istuen mitattua systolista/diastolista verenpainetta 4,7/3,5 mmHg enemmän kuin

olmesartaani/amlodipiini 40 mg/5 mg.

Verenpaineen tavoitearvot (ei-diabeetikoilla < 140/90 mmHg ja diabeetikoilla < 130/80 mmHg)

saavuttaneiden potilaiden osuus oli olmesartaani/amlodipiini 20 mg/5 mg -yhdistelmää saaneilla 42,5 %,

olmesartaani/amlodipiini 40 mg/5 mg -yhdistelmää saaneilla 51,0 % ja olmesartaani/amlodipiini

40 mg/10 mg -yhdistelmää saaneilla 49,1 %.

Suurin osa olmesartaanin ja amlodipiinin yhdistelmän verenpainetta alentavasta vaikutuksesta oli

yleensä havaittavissa hoidon kahden ensimmäisen viikon kuluessa.

Toisessa kaksoissokkouteutussa, satunnaistetussa, lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa arvioitiin

hoidon tehoa, kun amlodipiini lisättiin sellaisten valkoihoisten potilaiden hoitoon, joiden verenpainetta ei

ollut saatu riittävään hoitotasapainoon kahdeksan viikkoa yksinään käytettyjen 20 mg:n

olmesartaanimedoksomiiliannosten avulla.

Jos potilas sai edelleen pelkästään 20 mg:n olmesartaanimedoksomiiliannoksia, systolinen/diastolinen

verenpaine aleni -10,6/-7,8 mmHg, kun hoitoa jatkettiin vielä kahdeksan viikkoa. Kun hoitoon lisättiin

5 mg amlodipiinia kahdeksan viikon ajaksi, systolinen/diastolinen verenpaine aleni -16,2/-10,6 mmHg

(p = 0,0006).

Verenpaineen tavoitearvot (ei-diabeetikoilla < 140/90 mmHg ja diabeetikoilla < 130/80 mmHg)

saavuttaneiden potilaiden osuus oli 44,5 % käytettäessä yhdistelmää 20 mg/5 mg verrattuna 28,5 %:iin

20 mg:n olmesartaanimedoksomiiliannoksilla.

Eräässä tutkimuksessa arvioitiin erilaisten olmesartaanimedoksomiiliannosten lisäämistä sellaisten

valkoihoisten potilaiden hoitoon, joiden verenpainetta ei saatu riittävään hoitotasapainoon kahdeksan

viikon ajan annetun 5 mg:n amlodipiinimonoterapian avulla.

Jos potilas sai edelleen pelkästään 5 mg:n amlodipiiniannoksia, systolinen/diastolinen verenpaine aleni

-9,9/-5,7 mmHg, kun hoitoa jatkettiin vielä kahdeksan viikkoa. Kun hoitoon lisättiin 20 mg

olmesartaanimedoksomiilia, systolinen/diastolinen verenpaine aleni -15,3/-9,3 mmHg, ja kun hoitoon

lisättiin 40 mg olmesartaanimedoksomiilia, systolinen/diastolinen verenpaine aleni -16,7/-9,5 mmHg

(p < 0,0001).

Verenpaineen tavoitearvot (ei-diabeetikoilla < 140/90 mmHg ja diabeetikoilla < 130/80 mmHg)

saavuttaneiden potilaiden osuus oli 29,9 % ryhmässä, joka sai edelleen pelkästään 5 mg:n

amlodipiiniannoksia, 53,5 % olmesartaani/amlodipiini 20 mg/5 mg -hoidossa ja 50,5 %

olmesartaani/amlodipiini 40 mg/5 mg -hoidossa.

Hoitamattomista verenpainepotilaista ei ole saatavilla tietoa satunnaistetuista tutkimuksista, joissa olisi

verrattu keskisuuren olmesartaani/amlodipiini-yhdistelmäannoksen käyttöä amlodipiiniin tai

olmesartaaniin yksinään käytettynä, kun annosta nostetaan maksimiannokseen saakka.

Kolmessa tehdyssä tutkimuksessa vahvistettiin, että kerran vuorokaudessa otetun olmesartaanin ja

amlodipiinin yhdistelmän verenpainetta alentava vaikutus säilyi koko 24 tunnin antovälin ajan, jolloin

systolisen vasteen alimman ja ylimmän lukeman suhde oli 71 % ja diastolisen vasteen 82 %, ja tehon

kesto 24 tunnin ajan varmistettiin verenpaineen ambulatorisen mittauksen avulla.

Olmesartaanin ja amlodipiinin yhdistelmän verenpainetta alentava vaikutus oli samankaltainen iästä ja

sukupuolesta riippumatta. Vaikutus oli samankaltainen myös diabeetikoilla ja ei-diabeetikoilla.

Kahdessa avoimessa, satunnaistamattomassa jatkotutkimuksessa olmesartaani/amlodipiini 40 mg/5 mg

-hoidon tehon osoitettiin säilyvän vuoden ajan 49–67 %:lla potilaista.

Olmesartaanimedoksomiili (Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien vaikuttava aine)

Olmesartaanimedoksomiili on selektiivinen angiotensiini II tyypin 1 (AT1) -reseptorin salpaaja.

Olmesartaanimedoksomiili muuntuu nopeasti farmakologisesti aktiiviseksi metaboliitiksi, olmesartaaniksi.

Angiotensiini II on primaarinen vasoaktiivinen reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän hormoni, jolla

on tärkeä merkitys hypertension patofysiologiassa. Angiotensiini II:n vaikutuksia ovat verisuonten

supistuminen, aldosteronin synteesin ja vapautumisen stimulointi, sydämen stimulointi ja natriumin

takaisinimeytyminen munuaisissa. Olmesartaani estää angiotensiini II:n vaikutuksen verisuonten

supistumiseen ja aldosteronieritykseen estämällä sen sitoutumisen AT1-reseptoreihin kudoksissa, kuten

sileissä lihaksissa ja lisämunuaisissa. Olmesartaanin vaikutus on riippumaton angiotensiini II:n

alkuperästä tai synteesireitistä. Olmesartaanin selektiivinen angiotensiini II (AT1) -reseptoreiden

antagonismi suurentaa plasman reniinipitoisuutta ja angiotensiini I- ja angiotensiini II -pitoisuuksia sekä

vähentää plasman aldosteronipitoisuutta.

Verenpainetaudin yhteydessä olmesartaanimedoksomiili aiheuttaa annoksesta riippuvaisen,

pitkäkestoisen valtimoverenpaineen alenemisen. Ensimmäiseen annokseen liittyvästä hypotensiosta,

pitkäkestoisen hoidon aiheuttamasta takyfylaksiasta tai hoidon lopettamisen jälkeisestä verenpaineen

äkillisestä noususta ei ole näyttöä.

Verenpainetautia sairastaville potilaille annettu yksi vuorokausiannos olmesartaanimedoksomiilia alentaa

verenpainetta tehokkaasti ja tasaisesti annosten välisen 24 tunnin ajan. Yksi annos vuorokaudessa

alensi verenpainetta yhtä paljon kuin kaksi annosta vuorokaudessa, kun vuorokauden kokonaisannos oli

yhtä suuri. Suurin verenpaineen aleneminen saavutetaan jatkuvassa hoidossa 8 viikon kuluttua hoidon

aloittamisesta, mutta verenpainetta alentava vaikutus on havaittavissa jo kahden viikon kuluttua hoidon

aloittamisesta.

Olmesartaanimedoksomiilin vaikutusta kuolleisuuteen ja sairastuvuuteen ei vielä tunneta.

Randomised Olmesartan and Diabetes Microalbuminuria Prevention (ROADMAP) -tutkimuksessa

selvitettiin, voiko olmesartaanihoito viivästyttää mikroalbuminurian alkamista. Tutkimukseen osallistui

4 447 tyypin 2 diabetesta sairastavaa potilasta, joilla oli normoalbuminuria ja vähintään yksi muu

kardiovaskulaarisairauden riskitekijä. Seuranta-aika oli 3,2 vuotta (mediaani), jona aikana potilaat saivat

joko olmesartaania tai lumelääkettä sekä jotakin muuta verenpainelääkettä, pois lukien ACE:n estäjät ja

angiotensiini II -reseptorin salpaajat.

Ensisijaisen päätetapahtuman osalta tutkimus osoitti olmesartaanin pienentävän merkitsevästi

mikroalbuminurian alkamiseen kuluneen ajan riskiä lumelääkkeeseen verrattuna. Verenpaine-eroihin

suhteuttamisen jälkeen riskin pienenemä ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä. Mikroalbuminuria kehittyi

olmesartaaniryhmässä 8,2 %:lle potilaista (178 potilasta 2 160 potilaasta) ja lumeryhmässä 9,8 %:lle

potilaista (210 potilasta 2 139 potilaasta).

Toissijaisten päätetapahtumien osalta kardiovaskulaaritapahtumia ilmeni olmesartaaniryhmässä

96 potilaalla (4,3 %) ja lumeryhmässä 94 potilaalla (4,2 %). Kardiovaskulaarisista syistä johtuva

kuolleisuus oli olmesartaaniryhmässä suurempi kuin lumeryhmässä (15 potilasta (0,7 %) vs. 3 potilasta

(0,1 %)), vaikka ei-fataalien aivohalvausten (14 potilasta (0,6 %) vs. 8 potilasta (0,4 %)) ja ei-fataalien

sydäninfarktien ilmaantuvuus (17 potilasta (0,8 %) vs. 26 potilasta (1,2 %)) sekä muista kuin

kardiovaskulaarisista syistä johtuva kuolleisuus (11 potilasta (0,5 %) vs. 12 potilasta (0,5 %)) olivat

samaa luokkaa. Kokonaiskuolleisuus oli olmesartaaniryhmässä numeerisesti suurempi (26 potilasta

(1,2 %) vs. 15 potilasta (0,7 %), mihin vaikutti pääasiassa fataalien kardiovaskulaaritapahtumien

suurempi määrä.

Olmesartan Reducing Incidence of End-stage Renal Disease in Diabetic Nephropathy Trial (ORIENT)

-tutkimuksessa selvitettiin olmesartaanin vaikutusta munuais- ja kardiovaskulaarisairauksien

hoitotuloksiin. Tutkimukseen osallistui 577 satunnaistettua japanilaista ja kiinalaista tyypin 2 diabetesta

sairastavaa potilasta, joilla oli selvä nefropatia. Seuranta-aika oli 3,1 vuotta (mediaani), jona aikana

potilaat saivat joko olmesartaania tai lumelääkettä sekä muita verenpainelääkkeitä, myös ACE:n estäjiä.

Ensisijainen yhdistetty päätetapahtuma (ensimmäiseen seerumin kreatiniinipitoisuuden

kaksinkertaistumiseen, loppuvaiheen munuaissairauden kehittymiseen, mistä tahansa syystä

johtuneeseen kuolemaan kulunut aika) ilmeni olmesartaaniryhmässä 116 potilaalla (41,1 %) ja

lumeryhmässä 129 potilaalla (45,4 %) (riskisuhde 0,97, 95 %:n luottamusväli 0,75–1,24, p = 0,791).

Yhdistetty toissijainen kardiovaskulaarinen päätetapahtuma ilmeni olmesartaaniryhmässä 40 potilaalla

(14,2 %) ja lumeryhmässä 53 potilaalla (18,7 %). Yhdistettyyn kardiovaskulaariseen päätetapahtumaan

kuului kardiovaskulaarisista syistä johtunut kuolema (olmesartaaniryhmässä 10 potilasta (3,5 %) ja

lumeryhmässä 3 potilasta (1,1 %)), kokonaiskuolleisuus (19 potilasta (6,7 %) vs. 20 potilasta (7,0 %)),

ei-fataali aivohalvaus (8 potilasta (2,8 %) vs. 11 potilasta (3,9 %) ja ei-fataali sydäninfarkti (3 potilasta

(1,1 %) vs. 7 potilasta (2,5 %).

Amlodipiini (Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien vaikuttava aine)

Amlodipiini on kalsiumkanavan salpaaja, joka estää kalsiumionin solukalvojen läpi tapahtuvaa

sisäänvirtausta jännitteestä riippuvaisten L-tyypin kanavien kautta sydämeen ja sileään lihakseen.

Tutkimuksista saadut tiedot viittaavat siihen, että amlodipiini sitoutuu sekä

dihydropyridiinisitoutumiskohtiin sekä muihin kuin dihydropyridiinisitoutumiskohtiin.

Amlodipiini on suhteellisen verisuoniselektiivinen, ja vaikutus verisuonten sileään lihakseen on

voimakkaampi kuin sydänlihassoluihin. Amlodipiinin verenpainetta alentava vaikutus johtuu sen suorasta

valtimon sileää lihasta relaksoivasta vaikutuksesta, joka johtaa ääreisvastuksen vähenemiseen ja siten

verenpaineen alenemiseen.

Verenpainetaudin yhteydessä amlodipiini aiheuttaa annoksesta riippuvaisen, pitkäkestoisen

valtimoverenpaineen alenemisen. Ensimmäiseen annokseen liittyvästä hypotensiosta, pitkäkestoisen

hoidon aiheuttamasta takyfylaksiasta tai hoidon lopettamisen jälkeisestä verenpaineen äkillisestä

noususta ei ole näyttöä.

Kun amlodipiinia annetaan verenpainetautia sairastaville potilaille hoitoannoksina, se saa aikaan

verenpaineen tehokkaan alenemisen makuu-, istuma- ja seisoma-asennossa. Amlodipiinin

pitkäaikaiskäyttöön ei liity merkitseviä sydämen syketaajuuden tai plasman katekoliamiinipitoisuuden

muutoksia. Kun verenpainetautia sairastaville, joiden munuaisten toiminta on normaali, annetaan

amlodipiinia hoitoannoksina, munuaisten verisuoniresistenssi vähenee ja glomerulussuodatus ja

senhetkinen munuaisten plasmavirtaus tehostuu, mutta filtraatiofraktio tai proteinuria eivät muutu.

Sydämen vajaatoimintaa poteville tehdyissä hemodynaamisissa tutkimuksissa ja rasituskoetutkimuksissa

potilaille, joilla on NYHA-luokkaa II-IV oleva sydämen vajaatoiminta, amlodipiini ei huonontanut

kliinistä tilaa mitattuna rasituksen sietoajan, vasemman kammion ejektiofraktion ja kliinisten oireiden

mukaan.

Lumekontrolloidussa tutkimuksessa (PRAISE) arvioitiin potilaita, joilla oli sydämen vajaatoiminta

(NYHA-luokka III-IV) ja jotka saivat digoksiinia, diureetteja ja ACE:n estäjiä. Siinä todettiin, ettei

amlodipiini johda näiden potilaiden lisääntyneeseen kuolleisuusriskiin eikä yhdistettyyn kuolleisuus- ja

sairastuvuusriskiin. Amlodipiinilla tehdyssä lumelääkekontrolloidussa pitkäaikaisessa

seurantatutkimuksessa (PRAISE-2) NYHA-luokan III tai IV sydämen vajaatoimintaa sairastavilla

potilailla, joilla ei ollut kliinisiä oireita tai taustalla olevaan iskeemiseen sairauteen viittaavia objektiivisia

löydöksiä ja jotka saivat ACE:n estäjiä, digitalista ja diureetteja vakioannoksina, amlodipiini ei

vaikuttanut kokonaiskuolleisuuteen eikä kardiovaskulaarikuolleisuuteen. Tässä samassa potilasjoukossa

raportoitiin amlodipiinin yhteydessä useammin keuhkoedeemaa, vaikka sydämen vajaatoiminnan

pahenemisen ilmaantuvuudessa ei ollut merkityksellisiä eroja lumelääkkeeseen verrattuna.

Sydäninfarktin ehkäisyn hoitotutkimus (ALLHAT)

Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu sairastuvuuskuolleisuustutkimus ALLHAT (Antihypertensive and

Lipid-Lowering Treatment to Prevent Heart Attack Trial) tehtiin potilailla, joilla oli lievästi tai

kohtalaisesti kohonnut verenpaine. Tutkimuksessa vertailtiin uudempia lääkehoitoja: amlodipiini

2,5−10 mg/vrk (kalsiumkanavan salpaaja) tai lisinopriili 10–40 mg/vrk (ACE:n estäjä) ensilinjan hoitona

verrattuna hoitoon tiatsididiureetti klooritalidonilla 12,5–25 mg/vrk.

Tutkimukseen satunnaistettiin yhteensä 33 357 vähintään 55-vuotiasta verenpainepotilasta, joita

seurattiin keskimäärin 4,9 vuotta. Potilailla oli lisäksi vähintään yksi muu sepelvaltimotaudin riskiä

lisäävä tekijä, kuten aiempi sydäninfarkti tai aivohalvaus (> 6 kk ennen tutkimukseen osallistumista) tai

viitteet jostakin muusta ateroskleroottisesta sydän- ja verisuonitaudista (yhteensä 51,5 %), tyypin 2

diabetes (36,1 %), HDL-kolesteroli < 0,90 mmol/l (< 35 mg/dl) (11,6 %), EKG:llä tai

kaikukardiografialla diagnosoitu sydämen vasemman kammion hypertrofia (20,9 %) tai edelleen jatkuva

tupakointi (21,9 %).

Ensisijainen päätetapahtuma oli kuolemaan johtaneen sepelvaltimotaudin ja ei-kuolemaan johtaneen

sydäninfarktin yhdistelmä. Ensisijaisen päätetapahtuman osalta merkitsevää eroa ei havaittu

amlodipiiniin perustuvan ja klooritalidoniin perustuvan hoidon välillä: suhteellinen riski 0,98 (95 %

luottamusväli [0,90–1,07], p = 0,65). Toissijaisista päätetapahtumista sydämen vajaatoiminnan

esiintyvyys (osa yhdistetystä sydän- ja verisuonitaudin päätetapahtumasta) oli merkitsevästi suurempi

amlodipiiniryhmässä verrattuna klooritalidoniryhmään (10,2 % vs. 7,7 %, suhteellinen riski 1,38

(luottamusväli 95 % [1,25–1,52] p < 0,001)). Amlodipiiniryhmän ja klooritalidoniryhmän välinen ero ei

kuitenkaan ollut merkitsevä kokonaiskuolleisuuden suhteen: suhteellinen riski 0,96 (luottamusväli 95 %

[0,89–1,02] p = 0,20).

Muuta:

Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET [ONgoing

Telmisartan Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D [The

Veterans Affairs Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja angiotensiini II -reseptorin

salpaajan samanaikaista käyttöä.

ONTARGET-tutkimuksessa potilailla oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia

sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D

-tutkimuksessa potilailla oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.

Nämä tutkimukset eivät osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin tai kardiovaskulaarisiin

lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion ja/tai hypotension

riskin havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös muihin ACE:n

estäjiin ja angiotensiini II -reseptorin salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset

farmakodynaamiset ominaisuudet.

Sen vuoksi potilaiden, joilla on diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja angiotensiini II

-reseptorin salpaajia samanaikaisesti.

ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints) -

tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon, jossa käytetään

ACE:n estäjää tai angiotensiini II -reseptorin salpaajaa potilaille, joilla on sekä tyypin 2 diabetes että

krooninen munuaissairaus, kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin

haittavaikutusten lisääntyneen riskin vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat

lukumääräisesti yleisempiä aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä ja haittavaikutuksia sekä

vakavia haittavaikutuksia (hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin useammin

aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä.

5.2

Farmakokinetiikka

Kiinteäannoksinen olmesartaani-amlodipiiniyhdistelmävalmiste

Kun kiinteäannoksinen olmesartaani-amlodipiiniyhdistelmävalmiste otetaan suun kautta, olmesartaanin

huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 1,5–2 tunnissa ja amlodipiinin huippupitoisuus saavutetaan 6–

8 tunnissa. Kiinteäannoksisen olmesartaani-amlodipiiniyhdistelmävalmisteen vaikuttavien aineiden

imeytymisnopeus ja -laajuus ovat vastaavat kuin silloin, kun nämä aineosat otetaan erillisinä tabletteina.

Ruoka ei vaikuta kiinteäannoksisen olmesartaani-amlodipiiniyhdistelmävalmisteen sisältämän

olmesartaanin ja amlodipiinin hyötyosuuteen.

Olmesartaanimedoksomiili (Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien vaikuttava aine)

Imeytyminen ja jakautuminen:

Olmesartaanimedoksomiili on aihiolääke. Se muuntuu nopeasti farmakologisesti aktiiviseksi

metaboliitiksi, olmesartaaniksi, suoliston limakalvon ja porttilaskimoveren esteraasien vaikutuksesta

imeytyessään maha-suolikanavasta. Plamasta tai eritteistä ei ole löydetty muuttumatonta

olmesartaanimedoksomiilia eikä muuttumattomia medoksomiilin sivuketjujen osia. Olmesartaanin

keskimääräinen absoluuttinen hyötyosuus tabletteina otettuna oli 25,6 %.

Olmesartaanin huippupitoisuus plasmassa (C

) saavutetaan noin 2 tunnissa

olmesartaanimedoksomiilin oraalisesta annosta, ja olmesartaanin pitoisuus plasmassa suurenee suurin

piirtein lineaarisesti, kun yksittäistä annosta suurennetaan noin 80 mg:aan asti.

Ruualla oli vain vähäinen vaikutus olmesartaanin biologiseen hyötyosuuteen ja siksi

olmesartaanimedoksomiili voidaan ottaa ruuan kanssa tai ilman ruokaa.

Olmesartaanin farmakokineettisissä ominaisuuksissa ei ole havaittu kliinisesti merkitseviä

sukupuolieroja.

Olmesartaani sitoutuu voimakkaasti plasman proteiineihin (99,7 %), mutta kliinisesti merkitsevien,

proteiinista syrjäyttävien yhteisvaikutusten mahdollisuus on pieni olmesartaanin ja muiden

samanaikaisesti käytettyjen proteiineihin voimakkaasti sitoutuneiden lääkeaineiden välillä (koska

olmesartaanimedoksomiilin ja varfariinin välillä ei ole havaittu kliinisesti merkitseviä yhteisvaikutuksia).

Olmesartaanin sitoutuminen verisoluihin on hyvin vähäistä. Keskimääräinen jakaantumistilavuus

laskimoon tapahtuneen annon jälkeen on pieni (16–29 l).

Biotransformaatio ja eliminaatio:

Olmesartaanin kokonaispuhdistuma oli yleensä 1,3 l/h (vaihtelukerroin 19 %), mikä oli suhteellisen hidas

verrattuna maksan verenvirtaukseen (noin 90 l/h). Yhden oraalisen annoksen jälkeen

C-merkityn

olmesartaanimedoksomiilin radioaktiivisuudesta 10–16 % erittyi virtsaan (suurin osa 24 tunnin kuluessa

annosta) ja loput ulosteeseen. Systeemisen hyötyosuuden (25,6 %) perusteella voidaan laskea, että

imeytynyt olmesartaani poistuu sekä munuaiserityksen kautta (noin 40 %) että erittymällä maksan ja

sapen kautta (noin 60 %). Kaikki jäljelle jäänyt radioaktiivisuus tunnistettiin olmesartaaniksi. Muita

merkittäviä metaboliitteja ei havaittu. Olmesartaanin enterohepaattinen kierto on erittäin vähäistä.

Koska suuri osa olmesartaanista erittyy sapen kautta, olmesartaanin käyttö on vasta-aiheista, jos

potilaalla on sappitietukos (ks. kohta 4.3).

Olmesartaanin eliminaation terminaalinen puoliintumisaika on 10–15 tuntia usean oraalisen annoksen

jälkeen. Vakaa tila saavutettiin muutaman ensimmäisen annoksen jälkeen eikä kertymistä havaittu

14 päivän ajan toistettujen annosten jälkeen. Munuaispuhdistuma oli noin 0,5–0,7 l/h annoksesta

riippumatta.

Lääkkeiden yhteisvaikutukset:

Kolesevelaami, sappihappoja sitova lääke:

Kun terveille tutkittaville annettiin samanaikaisesti 40 mg olmesartaanimedoksomiilia ja 3750 mg

kolesevelaamihydrokloridia, olmesartaanin huippupitoisuus (C

) pieneni 28 % ja kokonaisaltistus

(AUC) 39 %. Huippupitoisuus ja kokonaisaltistus pienenivät vähemmän (C

pieneni 4 % ja AUC

15 %), kun olmesartaanimedoksomiilia annettiin 4 tuntia ennen kolesevelaamihydrokloridia.

Olmesartaanin eliminaation puoliintumisaika lyheni 50–52 % huolimatta siitä, annettiinko olmesartaania

samanaikaisesti kolesevelaamihydrokloridin kanssa vai 4 tuntia sitä ennen (ks. kohta 4.5).

Amlodipiini (Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien vaikuttava aine)

Imeytyminen ja jakautuminen:

Suun kautta annettuina hoitoannoksina amlodipiini imeytyy hyvin ja huippupitoisuus saavutetaan 6–

12 tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta. Absoluuttinen biologinen hyötyosuus on arviolta 64–80 %.

Jakautumistilavuus on noin 21 l/kg. In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet, että noin 97,5 %

verenkierrossa olevasta amlodipiinista sitoutuu plasman proteiineihin.

Samanaikainen ruokailu ei vaikuta amlodipiinin imeytymiseen.

Biotransformaatio ja eliminaatio:

Amlodipiinin plasmasta mitattu terminaalinen eliminaation puoliintumisaika on noin 35–50 tuntia, mikä

mahdollistaa kerran päivässä tapahtuvan annostelun. Amlodipiini metaboloituu suurelta osin maksassa

inaktiivisiksi metaboliiteikseen. Amlodipiinista kulkeutuu virtsaan 10 % kanta-aineena ja 60 %

metaboliitteina.

Olmesartaanimedoksomiili ja amlodipiini (Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien

vaikuttavat aineet)

Erityispotilasryhmät

Pediatriset potilaat (alle 18-vuotiaat):

Lapsipotilaista ei ole farmakokineettisiä tietoja.

Iäkkäät (65-vuotiaat ja vanhemmat):

Olmesartaanin vakaan tilan AUC-arvo oli iäkkäistä (65–75-vuotiaat) verenpainetautipotilaista otetuissa

verinäytteissä noin 35 % ja hyvin iäkkäistä (75-vuotiaat ja sitä vanhemmat) potilaista otetuissa noin

44 % suurempi nuorempiin ikäryhmiin verrattuna (ks. kohta 4.2). Tämä voi liittyä ainakin osittain tämän

ikäryhmän munuaisten toiminnan keskimääräiseen heikkenemiseen. Suositusannokset ovat iäkkäille

potilaille kuitenkin samat, mutta heidän annostustaan on suurennettava varoen.

Aika amlodipiinin huippupitoisuuteen plasmassa on samankaltainen iäkkäillä ja nuoremmilla potilailla.

Iäkkäillä potilailla amlodipiinipuhdistuma on usein pienentynyt, mikä johtaa AUC-arvojen suurenemiseen

ja eliminaation puoliintumisajan pitenemiseen. Kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastavien

AUC-arvon suureneminen ja eliminaation puoliintumisajan piteneminen olivat odotettavissa

tutkimukseen osallistuneiden potilaiden ikäryhmän mukaisesti (ks. kohta 4.4).

Munuaisten vajaatoiminta:

Potilaissa, joiden munuaisten toiminta oli heikentynyt, olmesartaanin vakaan tilan AUC-arvot suurenivat

terveisiin verrokkeihin verrattuna. Lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastavien elimistössä nousu oli

62 %, keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla 82 % ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa

sairastavilla 179 % (ks. kohdat 4.2 ja 4.4).

Amlodipiini metaboloituu laajasti inaktiivisiksi metaboliiteiksi. 10 % aineesta erittyy muuttumattomana

virtsaan. Plasman amlodipiinipitoisuuden muutokset eivät korreloi munuaisten vajaatoiminnan

vaikeusasteen kanssa. Tälle potilasryhmälle voi antaa normaaleja amlodipiiniannoksia. Amlodipiini ei

poistu elimistöstä dialyysin avulla.

Maksan vajaatoiminta:

Yhden oraalisen annoksen jälkeen olmesartaanin AUC-arvot olivat lievää maksan vajaatoimintaa

sairastavissa 6 % suuremmat ja keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavissa 65 % suuremmat

verrattuna vastaavien terveiden verrokkien arvoihin. Olmesartaanin sitoutumaton fraktio kahden tunnin

kuluttua annoksen ottamisesta oli 0,26 % terveissä, 0,34 % lievää maksan vajaatoimintaa sairastavissa

ja 0,41 % keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavissa. Kun annoksia annettiin toistuvasti

keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville, olmesartaanin keskimääräinen AUC-arvo oli jälleen

noin 65 % suurempi kuin vastaavilla terveissä verrokeissa. Olmesartaanin keskimääräiset C

-arvot

ovat samankaltaisia maksan vajaatoimintaa sairastavissa ja terveissä koehenkilöissä.

Olmesartaanimedoksomiilia ei ole tutkittu vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla (ks. kohdat 4.2 ja

4.4).

Kliinistä tietoa amlodipiinin antamisesta maksanvajaatoimintapotilaille on hyvin vähän. Jos potilaalla on

maksan vajaatoiminta, amlodipiinin puhdistuma heikkenee ja puoliintumisaika pitenee, mikä johtaa AUC-

arvon suurenemiseen noin 40–60 % (ks. kohdat 4.2 ja 4.4).

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Kummankin aineen prekliinisen toksisuusprofiilin perusteella yhdistelmäkäytön ei odoteta voimistavan

toksisuutta, koska kummallakin aineella on eri kohde-elin, olmesartaanimedoksomiilin kohde-elin on

munuaiset ja amlodipiinin kohde-elin on sydän.

Kolme kuukautta kestäneessä rotilla tehdyssä toistettujen oraalisten olmesartaanimedoksomiilin ja

amlodipiinin yhdistelmäannosten toksisuutta selvittävissä tutkimuksissa havaittiin seuraavia muutoksia:

punasoluparametrien pieneneminen ja munuaismuutokset, jotka molemmat voivat johtua

olmesartaanimedoksomiilista; suolistomuutokset (luminaalinen laajentuminen ja diffuusi ileumin ja

koolonin limakalvojen paksuuntuminen), lisämunuaiseen liittyvät muutokset (glomerulaaristen

kortikaalisolujen liikakasvu, faskikulaaristen kortikaalisolujen vakuolaatio), sekä maitorauhastiehyiden

liikakasvu, jotka voivat johtua amlodipiinista. Nämä muutokset eivät lisää kummallakaan aineella

aiemmin raportoituja eikä tällä hetkellä esiintyvää toksisuutta eikä aiheuttanut uudenlaista toksisuutta.

Myöskään synergistisiä toksisia vaikutuksia ei havaittu.

Olmesartaanimedoksomiili (Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien vaikuttava aine)

Rotilla ja koirilla tehdyissä kroonista toksisuutta selvittävissä tutkimuksissa olmesartaanimedoksomiililla

oli samankaltaisia vaikutuksia kuin muilla AT1-reseptorin salpaajilla ja ACE:n estäjillä: veren urea- ja

kreatiniinipitoisuuksien suureneminen, sydämen painon väheneminen, punasoluparametrien

pieneneminen (erytrosyytit, hemoglobiini, hematokriitti), histologiset viitteet munuaisvauriosta

(munuaisepiteelin regeneratiiviset vammat, tyvilevyn paksuuntuminen, munuaistiehyiden laajeneminen).

Näistä olmesartaanimedoksomiilin farmakologisista vaikutuksista aiheutuvia haittavaikutuksia on

esiintynyt myös muilla AT1-reseptorin salpaajilla ja ACE:n estäjillä tehdyissä prekliinisissä

tutkimuksissa, ja niitä voidaan vähentää ottamalla suun kautta samanaikaisesti natriumkloridia.

Kummassakin lajissa havaittiin plasman reniiniaktiivisuuden ja munuaisten jukstaglomerulaarisolujen

hypertrofian/hyperplasian lisääntymistä. Näillä ACE:n estäjien ryhmälle ja muille AT1-reseptorin

salpaajille tyypillisillä vaikutuksilla ei ilmeisesti ole kliinistä merkitystä.

Kuten muutkin AT1-reseptorin salpaajat, olmesartaanimedoksomiilin todettiin lisäävän kromosomin

katkeamisia soluviljelyssä in vitro. Merkittäviä vaikutuksia ei todettu useissa in vivo -tutkimuksissa,

joissa käytettiin olmesartaanimedoksomiilia erittäin suurina oraalisina annoksina aina annokseen

2000 mg/kg asti. Tulokset laajoista geenitoksisuustutkimuksista viittaavat siihen, että on erittäin

epätodennäköistä että olmesartaanilla olisi geenitoksisia vaikutuksia kliinisessä käytössä.

Olmesartaanimedoksomiili ei ollut karsinogeeninen kaksivuotisessa tutkimuksessa rotalla eikä kahdessa

kuusi kuukautta kestäneessä karsinogeenisuustutkimuksessa transgeenisellä hiirellä.

Rotilla tehdyissä reproduktiotutkimuksissa olmesartaanimedoksomiili ei vaikuttanut hedelmällisyyteen

eikä esiin tullut näyttöä teratogeenisista vaikutuksista. Muiden angiotensiini-reseptorin salpaajien tavoin

jälkeläisten eloonjäänti heikentyi olmesartaanimedoksomiilialtistuksen jälkeen, ja munuaisten havaittiin

laajentuneen lantion alueelle, kun emo altistettiin valmisteelle tiineyden loppuvaiheen ja laktaation

aikana. Muiden verenpainelääkkeiden tavoin olmesartaanimedoksomiilin osoitettiin olevan toksisempi

tiineille kaniineille kuin tiineille rotille, mutta sikiötoksisista vaikutuksista ei ollut näyttöä.

Amlodipiini (Olmesartan medoxomil/Amlodipine Krka -tablettien vaikuttava aine)

Lisääntymistoksisuus

Rotilla ja hiirillä tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa havaittiin synnytyksen viivästymistä,

synnytyksen pidentymistä ja poikasten eloonjäännin heikkenemistä, kun käytetyt annokset olivat noin

50-kertaiset ihmiselle suositeltuun enimmäisannokseen (mg/kg) nähden.

Hedelmällisyyden heikkeneminen

Amlodipiinia saaneiden rottien (urokset 64 vuorokautta ja naaraat 14 vuorokautta ennen parittelua)

hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia ei esiintynyt, kun käytetyt annokset olivat enintään 10 mg

amlodipiinia/kg/vrk (noin 8* kertaa ihmiselle suositeltu ihon pinta-alaan perustuva [mg/m

enimmäisannos 10 mg). Toisessa rotilla tehdyssä tutkimuksessa, jossa uroksille annettiin

amlodipiinibesilaattia 30 päivän ajan ja käytetyt annokset olivat verrannolliset ihmisen elimistön pinta-

alaan (mg/m

) perustuvaan annokseen, todettiin follikkelia stimuloivan hormonin ja testosteronin

pitoisuuden plasmassa pienentyneen samoin kuin siemennesteen tiheyden ja kypsien spermatidien ja

Sertolin solujen lukumäärän vähentyneen.

Karsinogeenisuus, mutageenisuus

Rotilla ja hiirillä, jotka saivat amlodipiinia ravinnon mukana 2 vuoden ajan pitoisuuksilla, joiden laskettiin

vastaavan 0,5, 1,25 ja 2,5 mg/kg/vrk vuorokausiannostasoa, karsinogeenisuutta ei todettu. Suurin annos

(hiirillä vastaava kuin ja rotilla 2-kertainen* suurimpaan suositeltuun ihon pinta-alaan perustuvaan

[mg/m

] 10 mg:n hoitoannokseen nähden) oli lähellä suurinta siedettyä annosta hiirillä, mutta ei rotilla.

Mutageenisuustutkimuksissa ei ilmennyt lääkkeeseen liittyviä vaikutuksia geeneissä eikä

kromosomeissa.

*Perustuu potilaan painoon 50 kg.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Tabletin ydin

Silikonoitu mikrokiteinen selluloosa

Maissitärkkelys, esigelatinoitu

Laktoosimonohydraatti

Kroskarmelloosinatrium

Magnesiumstearaatti (E470b)

Kalvopäällyste, 20 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit:

Poly(vinyylialkoholi)

Titaanidioksidi (E171)

Makrogoli 3350

Talkki

Kalvopäällyste, 40 mg/5 mg kalvopäällysteiset tabletit:

Poly(vinyylialkoholi)

Titaanidioksidi (E171)

Makrogoli 3350

Talkki

Rautaoksidi, keltainen (E172)

Kalvopäällyste, 40 mg/10 mg kalvopäällysteiset tabletit:

Poly(vinyylialkoholi)

Titaanidioksidi (E171)

Makrogoli 3350

Talkki

Rautaoksidi, keltainen (E172)

Rautaoksidi, punainen (E172)

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

3 vuotta

6.4

Säilytys

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle, herkkä kosteudelle.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi lämpötilan suhteen erityisiä säilytysolosuhteita.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

Läpipainopakkaus (OPA/Al/PVC//Al): 14, 28, 30, 56, 60, 84, 90, 98, 100 kalvopäällysteistä tablettia

rasiassa.

Läpipainopakkaus (OPA/Al/PVC//Al), kalenteripakkaukset: 14, 28, 56, 98, kalvopäällysteistä tablettia

rasiassa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

KRKA, d. d., Novo mesto

Šmarješka cesta 6

8501 Novo mesto

Slovenia

8.

MYYNTILUVAN NUMEROT

20 mg/5 mg: 34576

40 mg/5 mg: 34577

40 mg/10 mg: 34578

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 30.11.2017

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

22.10.2019

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot