NIGUFO 70 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

27-01-2020

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

02-10-2019

Aktiivinen ainesosa:
Caspofungini acetas
Saatavilla:
Mylan Ireland Limited Mylan Ireland Limited
ATC-koodi:
J02AX04
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Caspofungini acetas
Annos:
70 mg
Lääkemuoto:
kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
kaspofungiini
Tuoteyhteenveto:
Määräämisehto: Invasiivisten sieni-infektioiden hoitoon perehtyneen lääkärin tulisi aloittaa hoito.
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa peruuntunut
Myyntiluvan numero:
32964
Valtuutus päivämäärä:
2019-06-27

Lue koko asiakirja

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Nigufo 50 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos

Nigufo 70 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos

kaspofungiini

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin sinulle tai lapsellesi annetaan tätä lääkettä,

sillä se sisältää sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin, sairaanhoitajan tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin, sairaanhoitajan tai apteekkihenkilökunnan

puoleen. Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Nigufo on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin sinulle annetaan Nigufo-valmistetta

Miten Nigufo-valmistetta käytetään

Mahdolliset haittavaikutukset

Nigufo-valmisteen säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Nigufo on ja mihin sitä käytetään

Mitä Nigufo on

Nigufo sisältää kaspofungiinia. Se kuuluu sienilääkkeiden ryhmään.

Mihin Nigufo-valmistetta käytetään

Nigufo-valmistetta käytetään seuraavien infektioiden hoitoon lapsilla, nuorilla ja aikuisilla:

Vakavat sieni-infektiot kudoksissa tai elimissä (ns. invasiivinen kandidiaasi). Infektion

aiheuttavat Candida-sienisolut (hiivasolut).

Tällaisen infektion voivat saada mm. leikkauspotilaat sekä henkilöt, joiden immuunivaste on

heikentynyt. Kuume ja vilunväristykset, jotka eivät häviä antibioottihoidon myötä, ovat

tällaisen infektion yleisimpiä oireita.

Sieni-infektiot nenässä, nenän sivuonteloissa tai keuhkoissa (ns. invasiivinen

aspergilloosi),

jos muut sienilääkkeet eivät ole tehonneet tai ne ovat aiheuttaneet haittavaikutuksia. Infektion

aiheuttaja on Aspergillus-homesieni.

Tällaisen infektion voivat saada solunsalpaajahoitoa saavat henkilöt, elinsiirtopotilaat sekä

henkilöt, joiden immuunivaste on heikentynyt.

Epäillyt sieni-infektiot,

jos sinulla on kuumetta ja valkosolujen määrä on vähentynyt, eikä

antibioottihoito

ole tehonnut. Sieni-infektion

riskiryhmään kuuluvat mm. leikkauspotilaat ja

henkilöt, joiden immuunivaste on heikentynyt.

Miten Nigufo vaikuttaa

Nigufo tekee sienisolut hauraiksi ja kasvukyvyttömiksi,

mikä pysäyttää infektion leviämisen ja auttaa

elimistön luonnollista puolustusta torjumaan infektion täysin.

Kaspofungiinia, jota Nigufo sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä

pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta

tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin sinulle annetaan Nigufo-valmistetta

Älä käytä Nigufo-valmistetta

jos olet allerginen kaspofungiinille tai tämän lääkkeen jollekin

muulle aineelle (lueteltu

kohdassa 6).

Jos olet epävarma, keskustele lääkärin, sairaanhoitajan tai apteekkihenkilökunnan kanssa, ennen kuin

sinulle annetaan lääkettä.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin, sairaanhoitajan tai apteekkihenkilökunnan kanssa ennen kuin sinulle annetaan

Nigufo-valmistetta, jos:

olet allerginen jollekin

muulle lääkkeelle

sinulla on joskus ollut maksan toimintahäiriöitä - annostasi voidaan joutua muuttamaan

käytät siklosporiinia (käytetään ehkäisemään elinsiirrännäisen hylkimistä sekä vaimentamaan

immuunijärjestelmää) - koska lääkäri saattaa joutua määräämään sinulle lisää verikokeita

hoidon aikana

sinulla on joskus ollut muita sairauksia.

Jos jokin yllä luetelluista koskee sinua (tai et ole varma), keskustele lääkärin, sairaanhoitajan tai

apteekkihenkilökunnan

kanssa ennen kuin sinulle annetaan Nigufo-valmistetta.

Nigufo voi aiheuttaa myös vakavia ihohaittavaikutuksia, kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymää (SJS)

ja toksista epidermaalista nekrolyysiä (TEN).

Hoidon aikana

Jos saat allergisen reaktion oireita, kuten ihottumaa, kasvojen turpoamista, kutinaa, kuumetta tai

hengitysvaikeuksia, keskustele lääkärin kanssa. Lääkäri saattaa keskeyttää Nigufo-hoidon.

Jos sinulle kehittyy laboratoriokokeissa ilmeneviä maksan toiminnan poikkeavuuksia, lääkäri seuraa

tilaasi maksahaittojen varalta.

Muut lääkevalmisteet ja Nigufo

Kerro lääkärille, sairaanhoitajalle tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan otat, olet äskettäin

ottanut tai saatat ottaa muita lääkkeitä, myös lääkkeitä, joita lääkäri ei ole määrännyt, tai

luontaistuotteita. Tämä sen vuoksi, että Nigufo voi muuttaa muiden lääkkeiden vaikutusta. Myös

muut lääkkeet voivat muuttaa Nigufo-valmisteen vaikutusta.

Kerro lääkärille, sairaanhoitajalle tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan otat jotakin seuraavista

lääkkeistä:

siklosporiini

tai takrolimuusi (käytetään ehkäisemään elinsiirrännäisen hylkimistä tai

vaimentamaan immuunijärjestelmää), koska lääkäri saattaa joutua määräämään sinulle lisää

verikokeita hoidon aikana

HIV-lääkkeitä, kuten efavirentsi tai nevirapiini

fenytoiini ja karbamatsepiini (käytetään kouristusten hoitoon)

deksametasoni (kortisoni)

rifampisiini

(antibiootti).

Jos jokin yllä luetelluista koskee sinua (tai olet epävarma), keskustele lääkärin, sairaanhoitajan tai

apteekkihenkilökunnan

kanssa ennen kuin saat Nigufo-valmistetta.

Raskaus ja imetys

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy

lääkäriltä neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Nigufo-valmistetta ei ole tutkittu raskaana olevilla naisilla. Sitä tulee käyttää raskauden aikana

vain, jos mahdollinen hyöty ylittää syntymättömälle lapselle mahdollisesti aiheutuvan vaaran.

Naisten, jotka saavat Nigufo-valmistetta, ei tule imettää.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Saatavilla olevat tiedot eivät viittaa siihen, että Nigufo vaikuttaisi kykyyn ajaa autoa tai käyttää

koneita.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia

tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen

vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste

opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

Nigufo sisältää natriumia

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per injektiopullo

eli sen voidaan sanoa

olevan ”natriumiton”.

3.

Miten Nigufo-valmistetta käytetään

Nigufo-valmisteen valmistelee ja antaa aina hoitoalan ammattilainen. Saat Nigufo-valmisteen:

kerran vuorokaudessa

hitaana infuusiona laskimoon (laskimoinfuusio)

noin yhden tunnin aikana.

Lääkäri päättää hoidon keston ja Nigufo-valmisteen vuorokausiannoksen. Hän tarkkailee, miten

hyvin hoito tehoaa infektioosi. Jos painat yli 80 kg, annoksen muuttaminen saattaa olla tarpeen.

Käyttö lapsille ja nuorille

Lapsille ja nuorille annettava annos voi poiketa aikuisille annettavasta annoksesta.

Jos sinulle on annettu enemmän Nigufo -valmistetta kuin pitäisi

Lääkäri päättää kuinka paljon tarvitset Nigufo-valmistetta vuorokaudessa sekä hoidon keston. Jos

epäilet, että olet mahdollisesti saanut liikaa Nigufo-valmistetta, kerro siitä heti lääkärille tai

sairaanhoitajalle.

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi ja

lisäohjeiden saamiseksi.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin, sairaanhoitajan tai

apteekkihenkilökunnan

puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Kerro heti lääkärille tai sairaanhoitajalle, jos havaitset mitä tahansa alla luetelluista

haittavaikutuksista - voit tarvita kiireellistä lääketieteellistä hoitoa:

ihottuma, kutina, kuumotuksen tunne, kasvojen, huulien tai nielun turvotus tai

hengitysvaikeudet - kyseessä voi olla lääkkeen aiheuttama histamiinireaktio

hengitysvaikeudet ja hengityksen vinkuminen tai ihottuman paheneminen - kyseessä voi olla

allerginen reaktio lääkkeelle

yskä, vakavat hengitysvaikeudet - jos olet aikuinen ja sinulla on invasiivinen aspergilloosi,

kyseessä voi olla vakava hengitysvaikeus, joka voi johtaa hengityslamaan

ihottuma, ihon hilseily,

limakalvon haavaumat, nokkosihottuma, hilseily laajoilla ihoalueilla.

Kuten kaikilla reseptilääkkeillä, jotkut haittavaikutukset voivat olla vakavia. Pyydä lääkäriltä

lisätietoja.

Muita aikuisilla todettuja haittavaikutuksia ovat:

Yleinen: saattaa esiintyä enintään yhdellä käyttäjällä 10:stä

pienentynyt hemoglobiiniarvo

(happea kuljettavan aineen väheneminen veressä), pienentynyt

valkosolujen määrä

pienentynyt veren albumiinipitoisuus (eräänlainen proteiini), pienentynyt tai pieni veren

kaliumpitoisuus

päänsärky

laskimotulehdus

hengenahdistus

ripuli, pahoinvointi

tai oksentelu

muutokset joidenkin verikokeiden tuloksissa (mukaan lukien joidenkin maksa-arvojen

suureneminen)

kutina, ihottuma, ihon punoitus tai normaalia voimakkaampi hikoilu

nivelkipu

vilunväristykset, kuume

pistoskohdan kutina.

Melko harvinainen: saattaa esiintyä enintään yhdellä käyttäjällä 100:sta

muutokset joidenkin verikokeiden tuloksissa (mukaan lukien veren hyytymishäiriö,

verihiutaleet, punasolut ja valkosolut)

ruokahaluttomuus, nesteen kertyminen elimistöön,

elimistön suolatasapainon häiriö, suuri

verensokeripitoisuus, pieni veren kalsiumpitoisuus,

suurentunut veren kalsiumpitoisuus,

pieni

veren magnesiumpitoisuus, suurentunut veren happopitoisuus

sekavuus, hermostuneisuus, unettomuus

huimaus, heikentynyt tuntoaisti tai tuntoherkkyys (erityisesti ihossa), vapina, uneliaisuus,

makuhäiriöt, pistely tai puutuminen

näön hämärtyminen, lisääntynyt kyynelvuoto, silmäluomien

turvotus, silmänvalkuaisten

keltaisuus

tuntemus sydämenlyöntien nopeudesta tai epäsäännöllisyydestä, nopea sydämen syke,

epäsäännöllinen sydämen syke, rytmihäiriöt,

sydämen vajaatoiminta

punoitus, kuumat aallot, liian korkea verenpaine, liian matala verenpaine, laskimon alueen

punoitus ja voimakas kosketusarkuus

keuhkoputkien supistumisesta johtuva hengityksen vinkuminen tai yskä, nopea hengitys, unesta

herättävä yöllinen hengenahdistus, veren hapenpuute, epänormaalit hengitysäänet, keuhkojen

rahina, hengityksen vinkuminen, nenän tukkoisuus, yskä, kurkkukipu

vatsakipu, ylävatsakipu, vatsan pingotus, ummetus, nielemisvaikeudet, suun kuivuminen,

ruoansulatusvaivat, ilmavaivat, mahavaivat, vatsaonteloon kertyneen nesteen aiheuttama

turvotus

heikentynyt sapen virtaus, laajentunut maksa, ihon ja/tai silmänvalkuaisten keltaisuus,

lääkkeen tai kemiallisen aineen aiheuttama maksavaurio, maksan toimintahäiriö

ihokudosmuutokset, yleistynyt kutina, nokkosihottuma, erityyppiset ihottumat, ihomuutokset,

punaiset, usein kutiavat näppylät raajoissa sekä toisinaan kasvoissa ja vartalossa

selkäkipu, raajakipu, luukipu, lihaskipu, lihasheikkous

munuaisten vajaatoiminta, äkillinen munuaisten vajaatoiminta

lääkkeenantokohdan kipu, pistoskohdan oireet (punoitus, kova paukama, kipu, turvotus,

ärsytys, ihottuma, nokkosihottuma, nesteen vuotaminen katetrista kudokseen),

laskimotulehdus pistoskohdassa

kohonnut verenpaine ja muutokset joidenkin verikokeiden tuloksissa (munuais-, elektrolyytti-

ja hyytymiskokeet mukaan lukien), käyttämiesi immuunijärjestelmää heikentävien lääkkeiden

pitoisuuksien suureneminen

epämiellyttävä tunne rintakehässä, rintakipu, kehon lämpötilan muutoksen tunne, yleinen

huonovointisuus, epämääräinen kipu, kasvojen turvotus, nilkkojen,

käsien tai jalkojen

turvotus, turvotus, aristus, väsymyksen tunne.

Haittavaikutukset lapsilla ja nuorilla

Hyvin yleinen: saattaa esiintyä useammin kuin yhdellä käyttäjällä 10:stä

kuume.

Yleinen: saattaa esiintyä enintään yhdellä käyttäjällä 10:stä

päänsärky

nopea sydämen syke

punoitus, liian matala verenpaine

muutokset joidenkin verikokeiden tuloksissa (esim. joidenkin maksa-arvojen kohoaminen)

kutina, ihottuma

pistoskohdan kipu

vilunväristykset

muutokset joidenkin verikokeiden tuloksissa.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille, sairaanhoitajalle tai apteekkihenkilökunnalle.

Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla).

Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen

turvallisuudesta.

www-sivusto: http://www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Nigufo-valmisteen säilyttäminen

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä kotelossa ja injektiopullossa (kaksi ensimmäistä numeroa tarkoittavat

kuukautta ja seuraavat neljä vuotta) mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen. Viimeinen

käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Säilytä jääkaapissa (2 °C – 8 °C).

Kemiallinen ja fysikaalinen käytönaikainen säilyvyys on osoitettu 24 tunnin ajan 25 °C:ssa ja 5 °C:ssa

käyttökuntoon saattamisen ja laimentamisen jälkeen. Mikrobiologiselta

kannalta valmiste olisi

käytettävä välittömästi, ellei avaamistapa/käyttökuntoon saattaminen/laimentaminen sulje pois

mikrobiologisen kontaminaation riskiä. Jos sitä ei käytetä heti, käytönaikaiset säilytysajat ja -

olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla. Tämän lääkkeen saa saattaa käyttökuntoon vain koulutettu

hoitoalan ammattilainen, joka on lukenut käyttöohjeet kokonaan (ks. jäljempänä "Ohjeet

Nigufo-valmisteen käyttökuntoon saattamiseen ja laimentamiseen").

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Nigufo sisältää

Vaikuttava aine on kaspofungiini.

Yksi injektiopullo

Nigufo-valmistetta sisältää 50 mg

kaspofungiinia. Kun 10,5 ml injektionesteisiin

käytettävää vettä on lisätty, 1 ml konsentraattia

sisältää 5,2 mg kaspofungiinia.

Vaikuttava aine on kaspofungiini.

Yksi injektiopullo

Nigufo-valmistetta sisältää 70 mg

kaspofungiinia. Kun 10,5 ml injektionesteisiin

käytettävää vettä on lisätty, 1 ml konsentraattia

sisältää 7,2 mg kaspofungiinia.

Muut aineet ovat sakkaroosi, mannitoli,

jääetikka, natriumhydroksidi.

Ks. kohta 2 ”Nigufo

sisältää natriumia”.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Nigufo on steriili, valkoinen tai luonnonvalkoinen,

tiivis jauhe.

Yksi pakkaus sisältää 1 injektiopullon

kuiva-ainetta.

Myyntiluvan haltija

Mylan Ireland Limited

Unit 35/36 Grange Parade,

Baldoyle Industrial Estate, Dublin 13

Irlanti

Valmistaja

Wessling Hungary Kft.

Fóti út 56

1047 Budapest

Unkari

Mylan S.A.S

117, Allée des Parcs

69800 Saint Priest

Ranska

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 27.1.2020

___________________________________________________________________________________

Seuraavat tiedot on tarkoitettu vain terveydenhoitoalan ammattilaisille:

Ohjeet Nigufo-valmisteen käyttökuntoon saattamiseen ja laimentamiseen:

Nigufo-valmisteen käyttökuntoon saattaminen

VALMISTETTA EI SAA LAIMENTAA GLUKOOSIA SISÄLTÄVILLÄ LIUOKSILLA, koska

Nigufo on epästabiili glukoosia sisältävissä liuoksissa. VALMISTETTA EI SAA SEKOITTAA

MUIHIN LÄÄKKEISIIN EIKÄ INFUSOIDA YHDESSÄ MUIDEN LÄÄKKEIDEN KANSSA, koska

Nigufo-valmisteen yhteensopivuudesta muiden laskimoon annettavien aineiden, ravintolisien tai

lääkevalmisteiden kanssa ei ole tietoja. Tarkasta infuusioliuos

silmämääräisesti näkyvien hiukkasten ja

värinmuutosten varalta.

KÄYTTÖOHJEET AIKUISPOTILAIDEN HOIDOSSA

Vaihe 1 Käyttökuntoon saattaminen / tavanomainen injektiopullo

Kuiva-aineen käyttökuntoon saattamiseksi ota injektiopullo huoneenlämpöön ja lisää aseptisesti

10,5 ml injektionesteisiin käytettävää vettä. Liuoksen pitoisuudeksi tulee 5,2 mg/ml.

Kuiva-aineen käyttökuntoon saattamiseksi ota injektiopullo huoneenlämpöön ja lisää aseptisesti

10,5 ml injektionesteisiin käytettävää vettä. Liuoksen pitoisuudeksi tulee 7,2 mg/ml.

Valkoinen tai luonnonvalkoinen

tiivis kylmäkuivattu jauhe liukenee täydellisesti. Sekoita

varovasti kunnes liuos on kirkas. Käyttökuntoon saatettu liuos tulee tarkastaa näkyvien

hiukkasten ja värinmuutosten varalta. Tätä liuosta voidaan säilyttää enintään 24 tuntia enintään

25 °C:ssa.

Vaihe 2 Nigufo-liuoksen lisääminen potilaan infuusioliuokseen

Laimennusnesteet lopullista infuusionesteliuosta varten ovat natriumkloridi-injektionesteliuos

tai laktaattia sisältävä Ringerin liuos. Infuusionesteliuos valmistetaan lisäämällä aseptisesti

oikea määrä (ks. alla oleva taulukko) liuotettua konsentraattia 250 ml:n infuusionestepussiin tai

-pulloon. 50 mg:n tai 35 mg:n vuorokausiannoksille voidaan käyttää pienempää 100 ml:n

infuusiotilavuutta,

jos se on lääketieteellisestä syystä välttämätöntä. Älä käytä, jos liuos on

samea tai saostunut.

Infuusionesteliuoksen valmistaminen aikuispotilaille

ANNOS*

Infuusiopussiin tai -

pulloon siirrettävän

käyttökuntoon

saatetun

Nigufo-liuoksen tilavuus

Vakioinfuusio

(käyttökuntoon saatettu

Nigufo-liuos lisätty

250 ml:aan) lopullinen

pitoisuus

Infuusio pienemmällä

tilavuudella

(käyttökuntoon

saatettu Nigufo-liuos lisätty

100 ml:aan) lopullinen

pitoisuus

50 mg

70 mg

10 ml

10 ml

0,20 mg/ml

0,28 mg/ml

Ei suositella

50 mg pienemmässä

tilavuudessa

70 mg (kahdesta 50

mg:n injektiopullosta)**

10 ml

14 ml

0,28 mg/ml

0,47 mg/ml

Ei suositella

35 mg keskivaikeassa

maksan vajaatoiminnassa

(yhdestä 50 mg:n

injektiopullosta)

35 mg keskivaikeassa

maksan vajaatoiminnassa

(yhdestä 70 mg:n

injektiopullosta)

7 ml

5 ml

0,14 mg/ml

0,14 mg/ml

0,34 mg/ml

35 mg keskivaikeassa

maksan

vajaatoiminnassa

(yhdestä 50 mg:n

injektiopullosta)

pienemmässä

tilavuudessa

7 ml

0,34 mg/ml

* 10,5 ml tulee käyttää kaikkien injektiopulloissa olevien valmisteiden liuottamiseen

** Mikäli 70 mg:n injektiopulloa ei ole saatavilla, voidaan 70 mg:n annos valmistaa kahdesta 50 mg:n

injektiopullosta

KÄYTTÖOHJEET LAPSIPOTILAIDEN HOIDOSSA

Lapsipotilaiden kehon pinta-alan laskeminen annostusta varten

Laske potilaan kehon pinta-ala seuraavalla kaavalla ennen infuusion valmistamista: (Mostellerin

kaava)

( ) ( )

70 mg/m

2

-infuusion valmistaminen yli 3 kuukauden ikäisille lapsipotilaille (käyttäen 50 mg:n

injektiopulloa)

Määritä lapsipotilaalle annettava todellinen kyllästysannos potilaan kehon pinta-alan

(laskettu yllä olevalla kaavalla) perusteella seuraavan kaavan mukaan:

Kehon pinta-ala (m

) x 70 mg/m

= kyllästysannos

Ensimmäisenä päivänä annettava kyllästysannos ei saa olla yli 70 mg potilaan lasketusta

annoksesta riippumatta.

Ota Nigufo-injektiopullo

jääkaapista ja anna sen lämmetä huoneenlämpöön.

Lisää aseptisesti 10,5 ml injektionesteisiin

käytettävää vettä.

Näin valmistettua liuosta

voidaan säilyttää enintään 24 tuntia enintään 25 °C:ssa.

Lopullinen kaspofungiinipitoisuus

injektiopullossa on nyt 5,2 mg/ml.

Ota injektiopullosta laskettua kyllästysannosta (vaihe 1) vastaava määrä lääkettä. Siirrä

tämä annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta aseptisesti infuusiopussiin

(tai -pulloon), jossa on

250 ml 0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia

sisältävää Ringerin liuosta. Vaihtoehtoisesti sama annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta

voidaan lisätä pienempään määrään 0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-

injektionestettä tai laktaattia sisältävää Ringerin liuosta, kuitenkin niin, että lopullinen

pitoisuus on enintään 0,5 mg/ml. Tämä infuusioliuos on käytettävä 24 tunnin kuluessa, jos

se säilytetään enintään 25 °C:ssa tai 2–8 °C:ssa.

50 mg/m

2

- infuusion valmistaminen yli 3 kuukauden ikäisille lapsipotilaille (käyttäen 50 mg:n

injektiopulloa)

Määritä lapsipotilaalle annettava todellinen ylläpitoannos potilaan kehon pinta-alan

(laskettu yllä olevalla kaavalla) perusteella seuraavan kaavan mukaan:

Kehon pinta-ala (m

) x 50 mg/m

= ylläpitoannos/vrk.

Ylläpitoannos ei saa olla yli 70 mg/vrk potilaan lasketusta annoksesta riippumatta.

Ota Nigufo-injektiopullo

jääkaapista ja anna sen lämmetä huoneenlämpöön.

Lisää aseptisesti 10,5 ml injektionesteisiin

käytettävää vettä.

Näin valmistettua liuosta

voidaan säilyttää enintään 24 tuntia enintään 25 °C:ssa.

Lopullinen kaspofungiinipitoisuus

injektiopullossa on nyt 5,2 mg/ml.

Ota injektiopullosta laskettua ylläpitoannosta (vaihe 1) vastaava määrä lääkettä. Siirrä tämä

annos (ml)

valmista Nigufo-valmistetta infuusiopussiin

(tai -pulloon), jossa on 250 ml 0,9-

, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää Ringerin

liuosta. Vaihtoehtoisesti sama annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta voidaan lisätä pienempään

määrään 0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia

sisältävää Ringerin liuosta, kuitenkin niin, että lopullinen pitoisuus on enintään 0,5 mg/ml.

Tämä infuusioliuos on käytettävä 24 tunnin kuluessa, jos se säilytetään enintään 25 °C:ssa tai

2–8 °C:ssa.

70 mg/m

2

-infuusion valmistaminen yli 3 kuukauden ikäisille lapsipotilaille (käyttäen 70 mg:n

injektiopulloa)

Määritä lapsipotilaalle annettava todellinen kyllästysannos potilaan kehon pinta-alan (laskettu

yllä olevalla kaavalla) perusteella seuraavan kaavan mukaan:

Kehon pinta-ala (m

) X 70 mg/m

= kyllästysannos

Ensimmäisenä päivänä annettava kyllästysannos ei saa olla yli 70 mg potilaan lasketusta

annoksesta riippumatta.

Ota Nigufo-injektiopullo

jääkaapista ja anna sen lämmetä huoneenlämpöön.

Lisää aseptisesti 10,5 ml injektionesteisiin

käytettävää vettä.

Näin valmistettua liuosta voidaan

säilyttää enintään 24 tuntia enintään 25 °C:ssa.

Lopullinen kaspofungiinipitoisuus

injektiopullossa on nyt 7,2 mg/ml.

Ota injektiopullosta laskettua kyllästysannosta (vaihe 1) vastaava määrä lääkettä. Siirrä tämä

annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta aseptisesti infuusiopussiin (tai -pulloon), jossa on 250 ml

0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää Ringerin

liuosta. Vaihtoehtoisesti sama annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta voidaan lisätä pienempään

määrään 0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää

Ringerin liuosta, kuitenkin niin, että lopullinen

pitoisuus on enintään 0,5 mg/ml. Tämä

infuusioliuos on käytettävä 24 tunnin kuluessa, jos se säilytetään enintään 25 °C:ssa tai 2–

8 °C:ssa.

50 mg/m

2

-infuusion valmistaminen yli 3 kuukauden ikäisille lapsipotilaille (käyttäen 70 mg:n

injektiopulloa)

Määritä lapsipotilaalle annettava todellinen ylläpitoannos potilaan kehon pinta-alan (laskettu

yllä olevalla kaavalla) perusteella seuraavan kaavan mukaan:

Kehon pinta-ala (m

) X 50 mg/m

= ylläpitoannos/vrk

Ylläpitoannos ei saa olla yli 70 mg/vrk potilaan lasketusta annoksesta riippumatta.

Ota Nigufo-injektiopullo jääkaapista ja anna sen lämmetä huoneenlämpöön.

Lisää aseptisesti 10,5 ml injektionesteisiin

käytettävää vettä.

Näin käyttökuntoon saatettua

liuosta voidaan säilyttää enintään 24 tuntia enintään 25 °C:ssa.

Lopullinen

kaspofungiinipitoisuus injektiopullossa on nyt 7,2 mg/ml.

Ota injektiopullosta laskettua ylläpitoannosta (vaihe 1) vastaava määrä lääkettä. Siirrä tämä

annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta aseptisesti infuusiopussiin (tai -pulloon), jossa on 250 ml

0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää Ringerin

liuosta. Vaihtoehtoisesti sama annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta voidaan lisätä pienempään

määrään 0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää

Ringerin liuosta, kuitenkin niin, että lopullinen

pitoisuus on enintään 0,5 mg/ml. Tämä

infuusioliuos on käytettävä 24 tunnin kuluessa, jos se säilytetään enintään 25 °C:ssa tai 2–

8 °C:ssa.

Huomautukset:

a

Valkoinen tai luonnonvalkoinen kakku liukenee täydellisesti. Sekoita varovasti, kunnes liuos on

kirkas.

b

Tarkasta valmis liuos silmämääräisesti hiukkasten tai värimuutosten varalta käyttökuntoon

saattamisen aikana ja ennen infuusion antamista. Älä käytä, jos liuos on samea tai saostunut.

c

Nigufo-injektiopullosta saadaan etiketin mukainen täysi annos (50 mg tai 70 mg), kun pullosta

otetaan 10 ml.

Bipacksedel: Information till användaren

Nigufo 50 mg pulver till koncentrat till infusionsvätska, lösning

Nigufo 70 mg pulver till koncentrat till infusionsvätska, lösning

kaspofungin

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du eller ditt barn får detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare, sjuksköterska eller apotekspersonal.

Om du får biverkningar, tala med läkare, sjuksköterska eller apotekspersonal. Detta gäller även

eventuella biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande:

Vad Nigufo är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du får Nigufo

Hur du använder Nigufo

Eventuella biverkningar

Hur Nigufo ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Nigufo är och vad det används för

Vad Nigufo är

Nigufo innehåller kaspofungin. Det tillhör en grupp läkemedel som kallas antimykotikum (medel mot

svamp).

Vad Nigufo används för

Nigufo används för att behandla följande infektioner hos barn, ungdomar och vuxna:

Allvarliga svampinfektioner i vävnader eller organ (kallas "invasiv candidiasis"). Infektionen

orsakas av svamp(jäst)celler som kallas Candida.

Personer som kan få den här typen av infektion inkluderar nyopererade patienter eller de med

nedsatt immunförsvar. Feber och frossa som inte går över med antibiotikabehandling

är de

vanligaste tecknen på denna typ av infektion.

Svampinfektioner i näsan, bihålorna eller lungorna (kallas "invasiv aspergillos") om andra

medel mot svamp inte har haft förväntad effekt eller har orsakat biverkningar. Denna infektion

orsakas av en organism som kallas Aspergillus.

Personer som kan få den här typen av infektion inkluderar de som behandlas med kemoterapi,

de som har genomgått en transplantation och de med nedsatt immunförsvar.

Misstänkta svampinfektioner om du har feber och lågt antal vita blodkroppar som inte går över

med antibiotikabehandling. Personer med risk att få en svampinfektion inkluderar de som

nyligen genomgått en operation eller de med nedsatt immunförsvar.

Hur Nigufo verkar

Nigufo gör svampceller sköra och hindrar svampen från att växa ordentligt. Detta hindrar infektionen

från att sprida sig och ger kroppens naturliga försvar en chans att helt göra sig av med infektionen.

Kaspofungin som finns i Nigufo kan också vara godkänd för att behandla andra sjukdomar som inte

nämns i denna produktinformation.

Fråga läkare, apotek eller annan hälsovårdspersonal om du har

ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du får Nigufo

Använd inte Nigufo

om du är allergisk mot kaspofungin eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i

avsnitt 6).

Om du är osäker rådfråga läkare, sjuksköterska eller apotekspersonal innan du får ditt läkemedel.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare, sjuksköterska eller apotekspersonal innan du får Nigufo:

om du är allergisk mot några andra läkemedel

om du någon gång har haft leverproblem – du kan behöva en annan dos av detta läkemedel

om du redan tar ciklosporin (hjälper till att förebygga avstötning av transplanterade organ eller

för att undertrycka immunsystemet) – eftersom din läkare kan behöva ta ytterligare blodprover

under din behandling

om du någon gång haft andra medicinska problem.

Om något av ovanstående stämmer in på dig (eller om du är osäker), tala med läkare, sjuksköterska

eller apotekspersonal innan du får Nigufo.

Nigufo kan också orsaka allvarliga hudbiverkningar som Stevens-Johnson syndrom (SJS) och toxisk

epidermal nekrolys (TEN).

Under behandlingen

Om du får en allergisk reaktion inklusive utslag, svullnad i ansiktet, klåda, feber eller

andningssvårigheter, tala med läkare. Läkaren kan besluta att behandlingen med Nigufo ska avslutas.

Om laboratorieprov visar att du fått onormal leverfunktion kommer läkaren att kontrollera dig med

avseende på tecken på leverproblem.

Andra läkemedel och Nigufo

Tala om för läkare, sjuksköterska eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta

andra läkemedel, även receptfria sådana eller naturläkemedel. Detta på grund av att Nigufo kan

påverka sättet på hur andra läkemedel verkar. Andra läkemedel kan även påverka sättet på hur Nigufo

verkar.

Tala om för läkare, sjuksköterska eller apotekspersonal om du tar något av följande läkemedel:

ciklosporin eller takrolimus (hjälper till att förebygga avstötning av transplanterade organ eller

för att undertrycka immunsystemet) eftersom din läkare kan behöva ta ytterligare blodprover

under din behandling

vissa läkemedel mot HIV som efavirenz eller nevirapin

fenytoin eller karbamazepin (används för behandling av kramper)

dexametason (kortisonpreparat)

rifampicin (ett antibiotikum).

Om något av ovanstående stämmer in på dig (eller om du är osäker), tala med läkare, sjuksköterska

eller apotekspersonal innan du får Nigufo.

Graviditet och amning

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare

innan du tar detta läkemedel.

Nigufo har inte studerats hos gravida kvinnor. Det bör endast användas under graviditet om den

potentiella nyttan överväger den potentiella risken för det ofödda barnet.

Kvinnor som får Nigufo bör inte amma.

Körförmåga och användning av maskiner

Det finns ingen information som tyder på att Nigufo påverkar din förmåga att köra bil och handha

maskiner.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten

som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden

är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Nigufo innehåller natrium

Detta läkemedel innehåller mindre än 1 mmol (23 mg) natrium per vial, d.v.s. är näst intill

“natriumfritt”.

3.

Hur du använder Nigufo

Nigufo förbereds och ges alltid av professionell sjukvårdspersonal. Du kommer få Nigufo:

en gång om dagen

med långsam injektion

i en ven (intravenös infusion)

under ungefär 1 timme.

Din läkare kommer att bestämma längden av behandlingen och hur mycket Nigufo du kommer att få

per dag. Din läkare kommer att kontrollera hur väl läkemedlet fungerar för dig. Om du väger mer än

80 kg kan du behöva en annan dos.

Barn och ungdomar

Dosen för barn och ungdomar kan skilja sig från dosen till vuxna.

Om du har fått för stor mängd av Nigufo

Din läkare kommer att bestämma hur mycket Nigufo du behöver och längden av behandlingen per

dag. Om du är orolig över att du fått för mycket Nigufo, tala med läkare eller sjuksköterska

omedelbart.

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 0800 147 111) för bedömning av risken

samt rådgivning.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare, sjuksköterska eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar men alla användare behöver inte få

dem.

Om du får någon av följande biverkningar, tala omedelbart med läkare eller sjuksköterska - du

kan behöva akut sjukvårdsbehandling:

utslag, klåda, värmekänsla, svullnad av ansikte, läppar eller hals eller andningssvårigheter – du

kan ha fått en histaminreaktion av läkemedlet

andningssvårigheter med väsande ljud eller förvärring av befintliga utslag – du kan ha fått en

allergisk reaktion av läkemedlet

hosta, allvarliga andningssvårigheter – om du är vuxen och har invasiv aspergillos kan du få ett

allvarligt andningsproblem som kan resultera i andningssvikt

hudutslag, flagnande hud, såriga slemhinnor, nässelutslag, stora områden med flagnande hud.

Som för alla receptbelagda läkemedel kan vissa biverkningar vara allvarliga. Fråga din läkare efter

mer information.

Andra biverkningar hos vuxna inkluderar:

Vanliga: kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare

sänkt hemoglobin (minskad mängd syretransporterande ämne i blodet), minskat antal vita

blodkroppar

sänkt albumin (ett slags protein) i blodet, sänkt kalium eller låga kaliumnivåer i blodet

huvudvärk

inflammation i venen

andnöd

diarré, illamående eller kräkningar

förändrade värden för vissa blodanalyser (gäller även förhöjda värden på vissa leverprover)

klåda, utslag, hudrodnad eller ökad svettning

ledsmärta

frossa, feber

klåda vid injektionsstället.

Mindre vanliga: kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare

förändrade värden för vissa blodanalyser (inklusive blodkoagulationssjukdomar,

blodplättar,

röda blodkroppar och vita blodkroppar)

minskad aptit, ökad mängd kroppsvätska, obalans i kroppens salthalt, höga blodsockernivåer,

låga kalciumnivåer i blodet, förhöjda kalciumnivåer i blodet, låga magnesiumnivåer i blodet,

ökade syrahalter i blodet

förvirring, nervös känsla, oförmåga att sova

känsla av yrsel, nedsatt känsel och känslighet (speciellt i huden), skakningar, känsla av trötthet,

smakförändring, stickningar eller domningar

dimsyn, ökad tårmängd, svullna ögonlock, gulfärgning av ögonvitorna

känsla av snabba eller oregelbundna hjärtslag, snabba hjärtslag, oregelbundna hjärtslag, onormal

hjärtrytm, hjärtsvikt

blodvallning,

värmevallning, högt blodtryck, lågt blodtryck, rodnad utmed en ven som också är

extremt öm vid beröring

åtstramning av musklerna runt luftvägarna som resulterar i väsande ljud eller hosta, snabb

andhämtning, andfåddhet som väcker dig, syrebrist i blodet, onormala andningsljud, rosslande

ljud i lungorna, väsande, nästäppa, hosta, halsont

buksmärta, smärta i övre delen av buken, väderspänning, förstoppning, sväljsvårigheter,

muntorrhet, dålig matsmältning, gaser, magbesvär, svullnad på grund av vätskeansamling kring

buken

minskat gallflöde, leverförstoring, gulfärgning av hud och/eller ögonvitor, leverskada orsakad

av läkemedel eller kemikalier, leverstörningar

onormal hudvävnad, generell klåda, nässelutslag, olika typer av hudutslag, onormal hud, röda

och ofta kliande fläckar på armar och ben och ibland i ansiktet och på övriga kroppen

ryggsmärta, smärta i en arm eller ett ben, benvävnadssmärta, muskelsmärta, muskelsvaghet

nedsättning av njurfunktionen,

plötslig nedsättning av njurfunktionen

smärta vid kateteringång, besvär vid injektionsstället (rodnad, förhårdnad, smärta, svullnad,

irritation, utslag, nässelutslag, vätskeläckage från katetern in i vävnaden), inflammation i venen

vid injektionsstället

förhöjt blodtryck och ändrade värden för vissa blodanalyser (inklusive njur-, elektrolyt- och

koagulationstest), förhöjda nivåer av läkemedlet du tar vilket försvagar immunförsvaret

bröstobehag, bröstsmärta, känsla av ändrad kroppstemperatur, allmän sjukdomskänsla, allmän

smärta, svullnad av ansikte, svullnad av vrister, händer eller fötter, svullnad, ömhet, känsla av

trötthet.

Biverkningar hos barn och ungdomar

Mycket vanliga: kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare

feber.

Vanliga: kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare:

huvudvärk

snabb puls

blodvallning,

lågt blodtryck

förändrade värden för vissa blodanalyser (förhöjda värden på vissa leverprover)

klåda, utslag

smärta vid kateterområdet

frossa

förändrade värden för vissa blodanalyser.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare, sjuksköterska eller apotekspersonal. Detta gäller även

eventuella biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar

direkt (se detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen

om läkemedlets säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur Nigufo ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på kartongen och flaskan (de två första siffrorna anger

månaden, de sista fyra siffrorna anger året). Utgångsdatumet är den sista dagen i angiven månad.

Förvaras i kylskåp (2 °C–8 °C).

Kemisk och fysikalisk stabilitet för upplöst och spädd lösning under användning har visats under

24 timmar vid 25 °C och 5 °C. Ur mikrobiologisk

synpunkt ska produkten användas omedelbart såvida

inte öppningsmetod, upplösning och spädning utesluter risk för kontaminering. Om den inte används

omedelbart är förvaringstid och förvaringsförhållanden före användning användarens ansvar. Endast

utbildad sjukvårdspersonal som har läst hela bruksanvisningen bör färdigställa detta läkemedel (se

”Instruktioner för att lösa upp och späda Nigufo” nedan).

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

Den aktiva substansen är kaspofungin. En flaska Nigufo innehåller 50 mg kaspofungin. Efter

upplösning i 10,5 ml vatten för injektionsvätskor innehåller 1 ml lösning 5,2 mg kaspofungin.

Den aktiva substansen är kaspofungin. En flaska Nigufo innehåller 70 mg kaspofungin. Efter

upplösning i 10,5 ml vatten för injektionsvätskor innehåller 1 ml lösning 7,2 mg kaspofungin.

Övriga innehållsämnen är sackaros, mannitol, isättika, natriumhydroxid. Se avsnitt ”Nigufo

innehåller natrium”.

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Nigufo är ett sterilt, vitt till naturvitt, kompakt pulver.

Varje förpackning innehåller 1 injektionsflaska med pulver.

Innehavare av godkännande för försäljning

Mylan Ireland Limited

Unit 35/36 Grange Parade,

Baldoyle Industrial Estate, Dublin 13

Irland

Tillverkare

Wessling Hungary Kft.

Fóti út 56

1047 Budapest

Ungern

eller

Mylan S.A.S

117, Allée des Parcs

69800 Saint Priest

Frankrike

Denna bipacksedel ändrades senast 27.1.2020

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Följande uppgifter är endast avsedda för hälso- och sjukvårdspersonal:

Instruktioner för att lösa upp och späda Nigufo:

Upplösning av Nigufo

ANVÄND INTE SPÄDNINGSVÄTSKOR INNEHÅLLANDE GLUKOS, eftersom Nigufo inte är

stabilt i spädningsvätskor innehållande glukos. BLANDA ELLER INFUNDERA INTE NIGUFO

MED NÅGRA ANDRA LÄKEMEDEL eftersom det inte finns data tillgängligt

angående

kompatibiliteten för Nigufo med andra intravenösa substanser, tillsatsämnen eller läkemedel.

Kontrollera visuellt infusionslösningen

med avseende på partiklar eller missfärgning.

INSTRUKTIONER FÖR ANVÄNDNING TILL VUXNA PATIENTER

Steg 1 Upplösning i konventionell injektionsflaska

För att lösa upp pulvret, låt injektionsflaskan anta rumstemperatur och tillsätt aseptiskt 10,5 ml vatten

för injektionsvätskor. Koncentrationerna i de upplösta injektionsflaskorna blir 5,2 mg/ml.

För att lösa upp pulvret, låt injektionsflaskan anta rumstemperatur och tillsätt aseptiskt 10,5 ml vatten

för injektionsvätskor. Koncentrationerna i de upplösta injektionsflaskorna blir 7,2 mg/ml.

Det vita till naturvita kompakta frystorkade pulvret kommer att upplösas helt. Blanda varsamt tills en

klar lösning erhålls. Kontrollera visuellt den färdiga lösningen med avseende på partiklar eller

missfärgningar. Den färdiga lösningen kan förvaras upp till 24 timmar vid förvaring i 25 °C eller lägre.

Steg 2 Tillsättning av upplöst Nigufo till infusionslösning för patient

Spädningsvätskor till den slutgiltiga infusionslösningen

är natriumklorid injektionsvätska eller lakterad

Ringerlösning. Infusionslösningen

färdigställs genom att aseptiskt tillsätta den rätta mängden upplöst

koncentrat (enligt tabellen nedan) till en 250 ml infusionspåse eller flaska. Reducerad infusionsvolym

om 100 ml kan användas, om medicinskt nödvändigt, till doserna 50 mg eller 35 mg dagligen. Använd

ej om lösningen är grumlig eller har fällningar.

Färdigställande av infusionslösning till vuxna

DOS*

Volym upplöst Nigufo för

överföring till

infusionspåse eller flaska

Standardberedning

(upplöst Nigufo tillsatt till

250 ml) slutlig

koncentration

Reducerad

infusionsvolym

(upplöst Nigufo tillsatt till

100 ml) slutlig

koncentration

50 mg

70 mg

10 ml

10 ml

0,20 mg/ml

0,28 mg/ml

Rekommenderas ej

50 mg vid reducerad volym

70 mg (från två 50 mg

injektionsflaskor)

10 ml

14 ml

0,28 mg/ml

0,47 mg/ml

Rekommenderas ej

35 mg för måttlig

leverfunktionsnedsättning

(från en 50 mg

injektionsflaska)

35 mg för måttlig

leverfunktionsnedsättning

(från en 70 mg

injektionsflaska)

7 ml

5 ml

0,14 mg/ml

0,14 mg/ml

0,34 mg/ml

35 mg för måttlig

leverfunktionsnedsättning

(från en 50 mg

injektionsflaska) vid

reducerad volym

7 ml

0,34 mg/ml

* 10,5 ml bör alltid användas för beredning i injektionsflaskor

** Om 70 mg injektionsflaska inte finns tillgänglig

kan dosen 70 mg färdigställas utifrån två 50 mg

injektionsflaskor

INSTRUKTIONER FÖR ANVÄNDNING TILL BARN

Beräkning av kroppsyta för dosering till barn

Innan beredning av infusionslösning, beräkna patientens kroppsyta enligt följande formel: (Mosteller´s

formel):

Beredning av 70 mg/m

2

infusionslösning till barn > 3 månaders ålder (med en 50 mg

injektionsflaska)

Fastställ den aktuella engångsbolusdosen för behandling av barnet med hjälp av patientens

beräknade kroppsyta (enligt formel ovan) och följande ekvation:

Kroppsyta (m

) x 70 mg/m

= engångsbolusdos

Maximal engångsbolusdos dag 1 ska ej överstiga 70 mg oavsett patientens beräknade dos.

Låt injektionsflaskan med Nigufo anta rumstemperatur.

Tillsätt aseptiskt 10,5 ml vatten för injektionsvätskor.

Detta upplösta koncentrat kan förvaras

upp till 24 timmar vid förvaring i 25 °C eller lägre.

Den slutliga koncentrationen av

kaspofungin i injektionsflaskan blir 5,2 mg/ml.

Ta ut mängden läkemedel motsvarande den beräknade engångsbolusdosen (steg 1) från

injektionsflaskan. Överför aseptiskt denna mängd (ml)

av upplöst koncentrat av Nigufo till en

250 ml infusionspåse (eller flaska) med natriumkloridlösning

0,9 %, 0,45 % eller 0,225 % för

infusion eller lakterad Ringerlösning. Alternativt kan mängden (ml)

upplöst koncentrat av

Nigufo tillsättas till en reducerad infusionsvolym

med natriumkloridlösning 0,9 %, 0,45 %

eller 0,225 % för infusion eller lakterad Ringerlösning, ej överstigande en slutlig koncentration

om 0,5 mg/ml. Denna infusionslösning

ska användas inom 24 timmar vid förvaring i 25 °C

eller lägre eller vid 2 °C till 8 °C.

Beredning av 50 mg/m

2

infusionslösning till barn > 3 månaders ålder (med en 50 mg

injektionsflaska)

Fastställ den aktuella dagliga underhållsdosen för behandling av barnet med hjälp av

patientens beräknade kroppsyta (enligt formel ovan) och följande ekvation:

Kroppsyta (m

) x 50 mg/m

= daglig underhållsdos.

Den dagliga underhållsdosen ska ej överstiga 70 mg oavsett patientens beräknade dos.

Låt injektionsflaskan med Nigufo anta rumstemperatur.

Tillsätt aseptiskt 10,5 ml vatten för injektionsvätskor.

Detta upplösta koncentrat kan förvaras

upp till 24 timmar vid förvaring i 25 °C eller lägre.

Den slutliga koncentrationen av

kaspofungin i injektionsflaskan blir 5,2 mg/ml.

Ta ut mängden läkemedel motsvarande den beräknade dagliga underhållsdosen (steg 1) från

injektionsflaskan. Överför aseptiskt denna mängd (ml)

av upplöst koncentrat av Nigufo till en

250 ml infusionspåse (eller flaska) med natriumkloridlösning

0,9 %, 0,45 % eller 0,225 % för

infusion eller lakterad Ringerlösning. Alternativt kan mängden (ml)

upplöst koncentrat av

Nigufo tillsättas till en reducerad infusionsvolym

med natriumkloridlösning 0,9 %, 0,45 %

eller 0,225 % för infusion eller lakterad Ringerlösning, ej överstigande en slutlig

koncentration om 0,5 mg/ml. Denna infusionslösning

ska användas inom 24 timmar vid

förvaring i 25 °C eller lägre eller vid 2 °C till 8 °C.

Beredning av 70 mg/m

2

infusionslösning till barn > 3 månaders ålder (med en 70 mg

injektionsflaska)

Fastställ den aktuella engångsbolusdosen för behandling av barnet med hjälp av patientens

beräknade kroppsyta (enligt formel ovan) och följande ekvation:

Kroppsyta (m

) x 70 mg/m

= engångsbolusdos

Maximal engångsbolusdos dag 1 ska ej överstiga 70 mg oavsett patientens beräknade dos.

Låt injektionsflaskan med Nigufo anta rumstemperatur.

Tillsätt aseptiskt 10,5 ml vatten för injektionsvätskor.

Detta upplösta koncentrat kan förvaras

upp till 24 timmar vid förvaring i 25 °C eller lägre.

Den slutliga koncentrationen av

kaspofungin i injektionsflaskan blir 7,2 mg/ml.

Ta ut mängden läkemedel motsvarande den beräknade engångsbolusdosen (steg 1) från

injektionsflaskan. Överför aseptiskt denna mängd (ml)

av upplöst koncentrat av Nigufo till en

250 ml infusionspåse (eller flaska) med natriumkloridlösning

0,9 %, 0,45 % eller 0,225 % för

infusion eller lakterad Ringerlösning. Alternativt kan mängden (ml)

upplöst koncentrat av

Nigufo tillsättas till en reducerad infusionsvolym

med natriumkloridlösning 0,9 %, 0,45 % eller

0,225 % för infusion eller lakterad Ringerlösning,

ej överstigande en slutlig koncentration om

0,5 mg/ml. Denna infusionslösning

ska användas inom 24 timmar vid förvaring i 25 °C eller

lägre eller vid 2 °C till 8 °C.

Beredning av 50 mg/m

2

infusionslösning till barn > 3 månaders ålder (med en 70 mg

injektionsflaska)

Fastställ den aktuella dagliga underhållsdosen för behandling av barnet med hjälp av patientens

beräknade kroppsyta (enligt formel ovan) och följande ekvation:

Kroppsyta (m

) x 50 mg/m

= daglig underhållsdos

Den dagliga underhållsdosen ska ej överstiga 70 mg oavsett patientens beräknade dos.

Låt injektionsflaskan med Nigufo anta rumstemperatur.

Tillsätt aseptiskt 10,5 ml vatten för injektionsvätskor.

Detta upplösta koncentrat kan förvaras upp

till 24 timmar vid förvaring i 25°C eller lägre.

Den slutliga koncentrationen av kaspofungin i

injektionsflaskan blir 7,2 mg/ml.

Ta ut mängden läkemedel motsvarande den beräknade dagliga underhållsdosen (steg 1) från

injektionsflaskan. Överför aseptiskt denna mängd (ml)

av upplöst koncentrat av Nigufo till en

250 ml infusionspåse (eller flaska) med natriumkloridlösning

0,9 %, 0,45 % eller 0,225 % för

infusion eller lakterad Ringerlösning. Alternativt kan mängden (ml)

upplöst koncentrat av Nigufo

tillsättas till en reducerad infusionsvolym

med natriumkloridlösning

0,9 %, 0,45 % eller 0,225 %

för infusion eller lakterad Ringerlösning,

ej överstigande en slutlig koncentration om 0,5 mg/ml.

Denna infusionslösning

ska användas inom 24 timmar vid förvaring i 25 °C eller lägre, eller vid

2 °C till 8 °C.

Noteringar för beredning:

Det vita till naturvita kompakta pulvret kommer att upplösas helt. Blanda varsamt tills en klar

lösning erhålls.

Kontrollera visuellt den färdiga lösningen efter partiklar eller missfärgningar under upplösning

och före infusion. Använd inte lösningen om den är grumlig eller har en fällning.

Nigufo är formulerad för att ge den dos som anges på injektionsflaskans etikett (50 mg eller

70 mg) då 10 ml tas från injektionsflaskan.

Lue koko asiakirja

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Nigufo 50 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos

Nigufo 70 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi injektiopullo

sisältää 50 mg kaspofungiinia (asetaattina).

Kun 10,5 ml injektionesteisiin käytettävää vettä on lisätty, 1 ml konsentraattia sisältää 5,2 mg

kaspofungiinia.

Yksi injektiopullo

sisältää 70 mg kaspofungiinia (asetaattina).

Kun 10,5 ml injektionesteisiin käytettävää vettä on lisätty, 1 ml konsentraattia sisältää 7,2 mg

kaspofungiinia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos.

Valmiste on ennen käyttökuntoon saattamista valkoista tai luonnonvalkoista tiivistä jauhetta.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Invasiivisen kandidiaasin hoito aikuis- tai lapsipotilailla.

Invasiivisen aspergilloosin hoito aikuis- tai lapsipotilailla silloin,

kun amfoterisiini B:llä,

amfoterisiini B:n lipidimuodoilla

ja/tai itrakonatsolilla ei saada hoitovastetta tai kun potilas ei

siedä näitä lääkkeitä. Hoitovasteen puuttumisen määritelmänä on infektion eteneminen tai se,

ettei paranemista ole nähtävissä, kun aiemman tehokkaan sienilääkehoidon hoitoannoksia on

annettu vähintään seitsemän päivän ajan.

Oletettujen sieni-infektioiden (kuten Candida tai Aspergillus) empiirinen hoito kuumeisilla

aikuis- tai lapsipotilailla,

joilla on neutropenia.

4.2

Annostus ja antotapa

Kaspofungiinihoidon saa aloittaa vain lääkäri, joka on perehtynyt vakavien sieni-infektioiden hoitoon.

Annostus

Aikuispotilaat

Hoito aloitetaan ensimmäisenä päivänä yhdellä 70 mg:n kyllästysannoksella. Seuraavina päivinä

annos on 50 mg/vrk. Yli 80 kg painaville potilaille suositellaan 70 mg:n kyllästysannoksen jälkeen

70 mg kaspofungiinia vuorokaudessa (ks. kohta 5.2). Annostuksen säätäminen ei ole tarpeen

sukupuolen eikä rodun perusteella (ks. kohta 5.2).

Pediatriset potilaat (12 kuukauden – 17 vuoden ikäiset)

Annostus lapsipotilaille

(ikä 12 kuukautta – 17 vuotta) perustuu kehon pinta-alaan (ks. ohjeet kohdasta

Käyttö lapsipotilaiden

hoidossa, Mostellerin kaava). Kaikissa käyttöaiheissa hoito aloitetaan

ensimmäisenä päivänä yhdellä 70 mg/m

kyllästysannoksella (todellinen annos ei saa olla yli 70 mg).

Seuraavina päivinä annos on 50 mg/m

(todellinen annos ei saa olla yli 70 mg/vrk). Jos annos

50 mg/m

/vrk on hyvin siedetty mutta kliininen vaste ei ole riittävä, vuorokausiannos voidaan nostaa

tasolle 70 mg/m

(todellinen vuorokausiannos ei saa olla yli 70 mg).

Kaspofungiinin turvallisuudesta ja tehosta ei ole tehty riittävästi kliinisiä tutkimuksia vastasyntyneiden

ja alle 12 kuukauden ikäisten lasten hoidossa. Varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa tähän

ikäryhmään kuuluvia potilaita. Rajalliset tiedot viittaavat siihen, että vastasyntyneille ja imeväisille

(alle 3 kuukauden ikäisille) voidaan harkita kaspofungiiniannosta 25 mg/m

/vrk ja pikkulapsille (3–

11 kuukauden ikäisille) annosta 50 mg/m

/vrk (ks. kohta 5.2).

Hoidon kesto

Empiirisen hoidon keston on perustuttava potilaan kliiniseen vasteeseen. Hoitoa on jatkettava jopa

72 tuntia neutropenian korjaantumisen jälkeen (ANC ≥ 500). Potilaita, joilla todetaan sieni-infektio,

on hoidettava vähintään 14 vuorokautta ja hoitoa on jatkettava vähintään seitsemän vuorokautta sen

jälkeen, kun sekä neutropenia että kliiniset oireet ovat korjautuneet.

Invasiivisen kandidiaasin hoidon keston tulee perustua potilaan kliiniseen ja mikrobiologiseen

vasteeseen. Kun invasiivisen kandidiaasin löydökset ja oireet ovat hävinneet ja sieniviljelyt

ovat

negatiivisia, siirtymistä suun kautta annettavaan sienilääkehoitoon voidaan harkita. Sienilääkehoitoa

on yleensä jatkettava vähintään 14 päivää viimeisen positiivisen viljelyn jälkeen.

Invasiivisen aspergilloosin hoidon kesto on tapauskohtainen ja määräytyy potilaan perustaudin

vaikeuden, immunosupression korjaantumisen ja hoidon kliinisen vasteen mukaan. Yleensä hoitoa on

jatkettava vähintään seitsemän päivää oireiden hävittyä.

Tiedot yli neljän viikon hoitojaksojen turvallisuudesta ovat vähäiset. Saatavilla olevat tiedot viittaavat

kuitenkin siihen, että kaspofungiini

on hyvin siedetty myös pidempikestoisessa hoidossa (jopa

162 vuorokautta aikuispotilailla ja 87 vuorokautta lapsipotilailla).

Erityisryhmät

Iäkkäät potilaat

Iäkkäillä potilailla (vähintään 65-vuotiailla) pitoisuuskäyrän alle jäävä pinta-ala (AUC-arvo) on

suurentunut noin 30 %. Annoksen säätäminen ei kuitenkaan ole tarpeen. Yli 65-vuotiaiden hoidosta on

rajoitetusti hoitokokemusta (ks. kohta 5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Annoksen säätäminen ei ole tarpeen munuaisten vajaatoiminnan takia (ks. kohta 5.2).

Maksan vajaatoiminta

Aikuispotilaiden annoksen säätäminen ei ole tarpeen lievässä maksan vajaatoiminnassa (Child-Pugh-

pistemäärä 5–6). Aikuispotilaille,

joilla on keskivaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-pistemäärä

7–9), kaspofungiiniannokseksi

suositellaan farmakokineettisten tietojen perusteella 35 mg/vrk. Hoito

tulee aloittaa 70 mg:n kyllästysannoksella ensimmäisenä päivänä. Kliinisiä kokemuksia ei ole

valmisteen antamisesta aikuispotilaille,

joilla on vaikea maksan vajaatoiminta (Child-Pugh-pistemäärä

yli 9), eikä minkään asteista maksan vajaatoimintaa sairastaville lapsipotilaille (ks. kohta 4.4).

Yhteiskäyttö metaboliaentsyymien induktoreiden kanssa

Suppeiden tutkimustietojen perusteella 70 mg:n kyllästysannoksen jälkeen tulee harkita

kaspofungiinin

vuorokausiannoksen nostamista 70 mg:aan, jos kaspofungiinia annetaan

aikuispotilaille samanaikaisesti tiettyjen metaboliaentsyymien induktoreiden kanssa (ks. kohta 4.5).

Jos kaspofungiinia annetaan (12 kuukauden – 17 vuoden ikäisille) lapsipotilaille näiden samojen

metaboliaentsyymien induktoreiden kanssa (ks. kohta 4.5), tulisi harkita kaspofungiiniannosta

70 mg/m

/vrk (todellinen vuorokausiannos ei saa olla yli 70 mg).

Antotapa

Käyttökuntoon saatettu ja laimennettu liuos annetaan laskimoon hitaana infuusiona, noin yhden tunnin

aikana. Katso kohdasta 6.6 ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon.

Valmiste on saatavana sekä 70 mg:n että 50 mg:n injektiopulloissa.

Kaspofungiini annetaan yhtenä infuusiona kerran vuorokaudessa.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Anafylaksiaa on raportoitu kaspofungiinin

antamisen aikana. Jos tätä ilmenee, kaspofungiinin anto on

lopetettava ja annettava asianmukaista hoitoa. Mahdollisesti histamiinivälitteisiä haittavaikutuksia,

mukaan lukien ihottumaa, kasvojen turvotusta, angioedeemaa, kutinaa, kuumotuksen tunnetta tai

keuhkoputkien supistumista, on raportoitu ja ne voivat vaatia kaspofungiinihoidon lopettamisen ja/tai

tarkoituksenmukaisen hoidon aloittamisen.

Suppeat tiedot viittaavat siihen, että kaspofungiini ei tehoa harvinaisempiin ei-Candida sieniin ja ei-

Aspergillus homeisiin. Kaspofungiinin tehoa näihin sienipatogeeneihin ei ole vahvistettu.

Kaspofungiinin käyttöä samanaikaisesti siklosporiinin

kanssa on arvioitu terveillä vapaaehtoisilla

aikuisilla ja aikuispotilailla. Joillakin terveillä vapaaehtoisilla aikuisilla,

joille annettiin kaksi 3 mg/kg

annosta siklosporiinia yhdessä kaspofungiinin

kanssa, ALAT- ja ASAT-arvot kohosivat ohimenevästi

enintään kolminkertaisiksi

normaaliarvojen ylärajaan verrattuina ja korjaantuivat, kun hoito

lopetettiin. Retrospektiivisessä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin markkinoilla olevaa kaspofungiinia ja

siklosporiinia

1–290 vuorokauden ajan (keskimäärin 17,5 vuorokautta) saanutta 40 potilasta, vakavia

maksahaittoja ei havaittu. Tiedot viittaavat siihen, että kaspofungiinia voidaan antaa siklosporiinia

saavalle potilaalle, kun hoidon mahdollinen hyöty on suurempi kuin mahdolliset haitat.

Maksaentsyymien tarkkaa seurantaa tulee harkita tapauksissa, joissa potilas saa samanaikaisesti

kaspofungiinia ja siklosporiinia.

AUC-arvo suurenee aikuispotilailla lievässä maksan vajaatoiminnassa noin 20 % ja keskivaikeassa

maksan vajaatoiminnassa noin 75 %. Keskivaikeassa maksan vajaatoiminnassa suositellaan

aikuispotilaiden vuorokausiannoksen pienentämistä 35 mg:aan. Vaikeaa maksan vajaatoimintaa

sairastavien aikuispotilaiden tai minkään asteista maksan vajaatoimintaa sairastavien lapsipotilaiden

hoidosta ei ole kliinisiä kokemuksia. Lääkealtistuksen oletetaan kuitenkin olevan suurempi kuin

keskivaikeassa maksan vajaatoiminnassa, joten varovaisuutta tulee noudattaa annettaessa

kaspofungiinia tällaisille potilaille (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).

Kaspofungiinia saaneilla terveillä tutkimushenkilöillä

ja aikuis- ja lapsipotilailla on todettu

poikkeamia maksan toimintakokeessa. Joillakin aikuis- ja lapsipotilailla,

joilla oli jokin vakava

lääketieteellinen perussairaus ja jotka saivat kaspofungiinin

lisäksi useita muita lääkkeitä

samanaikaisesti, on ilmennyt kliinisesti merkittäviä maksan toimintahäiriöitä, maksatulehdusta sekä

maksan vajaatoimintaa. Syy-yhteyttä kaspofungiiniin

ei ole kuitenkaan osoitettu. Kun maksan

toimintakokeessa ilmenee poikkeamia kaspofungiinihoidon

aikana, on potilasta seurattava maksan

toiminnan heikkenemisen varalta ja arvioitava uudelleen kaspofungiinihoidon

jatkamisen hyöty-

haittasuhde.

Stevens-Johnsonin oireyhtymää (SJS) ja toksista epidermaalista nekrolyysiä (TEN) on raportoitu

kaspofungiinin

markkinoille tulon jälkeen. Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on ollut

aiemmin allergisia ihoreaktioita (ks. kohta 4.8).

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per injektiopullo

eli sen voidaan sanoa

olevan ”natriumiton”.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

In vitro -tutkimusten mukaan kaspofungiini ei inhiboi mitään sytokromi-P450 -järjestelmän entsyymiä.

Kliinisissä tutkimuksissa kaspofungiini ei indusoinut muiden aineiden sytokromi P3A4 -välitteistä

metaboliaa. Kaspofungiini ei ole P-glykoproteiinin

substraatti, ja se on heikko sytokromi P450-

entsyymien substraatti. Kaspofungiinilla on kuitenkin osoitettu olevan yhteisvaikutuksia muiden

lääkevalmisteiden kanssa farmakologisissa ja kliinisissä tutkimuksissa (ks. seuraavassa esitetyt tiedot).

Kahdessa terveillä aikuisilla koehenkilöillä tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa siklosporiini

(annostus 4 mg/kg x 1 tai 3 mg/kg x 2 kahdentoista tunnin välein) suurensi kaspofungiinin AUC-arvoa

noin 35 %. AUC-arvojen suureneminen johtuu todennäköisesti kaspofungiinin

vähentyneestä

kulkeutumisesta maksaan. Kaspofungiini ei lisännyt siklosporiinin

pitoisuutta plasmassa. Maksan

ALAT- ja ASAT-arvot kohosivat ohimenevästi enintään kolminkertaisiksi

normaalin ylärajaan

verrattuina, kun kaspofungiinia annettiin samanaikaisesti siklosporiinin

kanssa, ja arvot laskivat, kun

lääkevalmisteiden käyttö lopetettiin. Retrospektiivisessä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin

markkinoilla

olevaa kaspofungiinia ja siklosporiinia 1–290 vuorokauden ajan (keskimäärin

17,5 vuorokautta) saanutta 40 potilasta, vakavia maksahaittoja ei havaittu (ks. kohta 4.4).

Maksaentsyymien tarkkaa seurantaa tulee harkita tapauksissa, joissa potilas saa samanaikaisesti näitä

lääkevalmisteita.

Kaspofungiini pienensi takrolimuusin minimipitoisuuksia terveillä vapaaehtoisilla aikuisilla 26 %.

Näitä lääkkeitä samanaikaisesti saavilla potilailla on ehdottomasti rutiininomaisesti seurattava

takrolimuusipitoisuutta veressä ja tarpeen mukaan säädettävä takrolimuusin annosta.

Terveillä vapaaehtoisilla aikuisilla tehdyt kliiniset tutkimukset osoittavat, että itrakonatsoli,

amfoterisiini B, mykofenolaatti, nelfinaviiri

tai takrolimuusi eivät muuta kliinisesti merkittävässä

määrin kaspofungiinin

farmakokinetiikkaa. Kaspofungiini ei vaikuttanut amfoterisiini B:n,

itrakonatsolin, rifampisiinin

eikä mykofenolaattimofetiilin

farmakokinetiikkaan. Vaikka

turvallisuustietoja on rajallisesti, vaikuttaa siltä, että erityiset varotoimet eivät ole tarpeen, kun

kaspofungiinin

kanssa käytetään samanaikaisesti amfoterisiini B:tä, itrakonatsolia, nelfinaviiria tai

mykofenolaattimofetiilia.

Kun rifampisiinin ja kaspofungiinin antaminen terveille aikuisille aloitettiin samanaikaisesti,

rifampisiini

lisäsi kaspofungiinin

AUC-arvoa 60 % ja vuorokauden alinta pitoisuutta 170 %

ensimmäisenä vuorokautena. Annostelua jatkettaessa vuorokauden alin kaspofungiinipitoisuus väheni

asteittain. Kahden viikon annostelun jälkeen rifampisiinilla oli enää vähäinen vaikutus kaspofungiinin

AUC-arvoon, kun taas vuorokauden alimmat kaspofungiinipitoisuudet

olivat 30 % alemmat kuin

pelkkää kaspofungiinia saaneilla aikuisilla

koehenkilöillä. Tällainen interaktio saattaa johtua

kuljetusproteiinien

inhiboitumisesta alkuvaiheessa ja niiden myöhemmästä indusoitumisesta.

Samankaltainen vaikutus on oletettavissa myös muilla lääkevalmisteilla,

jotka indusoivat

metaboliaentsyymeitä. Suppeat populaatiofarmakokineettiset tutkimukset osoittavat, että

kaspofungiinin

samanaikainen käyttö induktorien efavirentsin, nevirapiinin,

rifampisiinin,

deksametasonin, fenytoiinin tai karbamatsepiinin kanssa saattaa pienentää kaspofungiinin AUC-arvoa.

Kun kaspofungiinia annetaan samanaikaisesti metaboliaentsyymien induktoreiden kanssa, valmisteen

vuorokausiannoksen lisäämistä 70 mg:aan 70 mg:n kyllästysannoksen jälkeen tulee harkita

aikuispotilaiden hoidossa (ks. kohta 4.2).

Kaikissa edellä kuvatuissa aikuispotilailla tehdyissä yhteisvaikutustutkimuksissa kaspofungiinia

annettiin 50 tai 70 mg/vrk. Suuremmilla kaspofungiiniannoksilla ei ole tehty varsinaisia

yhteisvaikutustutkimuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Lapsipotilaiden farmakokineettisten tietojen regressioanalyysit viittaavat siihen, että samanaikaisesti

kaspofungiinin

kanssa annettu deksametasoni voi pienentää vuorokauden alinta

kaspofungiinipitoisuutta kliinisesti

merkittävästi. Tämä havainto saattaa olla osoitus siitä, että

induktorit aiheuttavat lapsipotilaille samanlaisen pitoisuuden pienenemisen kuin aikuispotilaille. Jos

kaspofungiinia annetaan lapsipotilaille (12 kuukauden – 17 vuoden ikäisille) yhdessä puhdistuman

induktoreiden, kuten rifampisiinin, efavirentsin, nevirapiinin,

fenytoiinin,

deksametasonin tai

karbamatsepiinin kanssa, tulisi harkita kaspofungiiniannosta 70 mg/m

/vrk (todellinen

vuorokausiannos ei saa olla yli 70 mg).

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja kaspofungiinin käytöstä raskaana oleville naisille.

Kaspofungiinia ei pidä käyttää raskauden aikana, ellei se ole selvästi välttämätöntä. Eläinkokeissa on

havaittu sikiön kehitystoksisuutta (ks. kohta 5.3). Eläintutkimuksissa kaspofungiinin on osoitettu

läpäisevän istukan.

Imetys

Ei tiedetä, erittyykö kaspofungiini ihmisen rintamaitoon. Olemassa olevat farmakokineettiset/

toksikologiset tiedot koe-eläimistä ovat osoittaneet kaspofungiinin

erittyvän rintamaitoon.

Kaspofungiinihoitoa saavat naiset eivät saa imettää.

Hedelmällisyys

Uros- ja naarasrotilla tehdyissä tutkimuksissa kaspofungiinilla ei ollut vaikutusta hedelmällisyyteen

(ks. kohta 5.3). Kaspofungiinista ei ole olemassa kliinistä tutkimustietoa, jonka perusteella voitaisiin

arvioida sen vaikutusta hedelmällisyyteen.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty.

4.8

Haittavaikutukset

Yliherkkyysreaktioita (anafylaksiaa ja mahdollisesti histamiinivälitteisiä haittavaikutuksia) on

raportoitu (ks. kohta 4.4).

Potilailla, joilla oli invasiivinen

aspergilloosi, todettiin myös keuhkoedeemaa, aikuisen

hengitysvaikeusoireyhtymää (ARDS) ja keuhkovarjostumia.

Aikuispotilaat

Kliinisissä tutkimuksissa 1 865 aikuista sai kerta-annoksen tai toistuvia annoksia kaspofungiinia:

564 potilasta, joilla oli kuumeinen neutropenia (empiirisen hoidon tutkimus), 382 potilasta, joilla oli

invasiivinen kandidiaasi, 228 potilasta, joilla oli invasiivinen

aspergilloosi, 297 potilasta, joilla oli

paikallisia Candida-infektioita ja 394 henkilöä, jotka osallistuivat vaiheen I tutkimuksiin. Empiirisen

hoidon tutkimukseen osallistuneet potilaat olivat saaneet solunsalpaajia syöpäsairauden hoitoon tai

heille oli tehty hematopoieettisten kantasolujen siirto (mukaan lukien 39 allogeenista siirtoa).

Tutkimuksissa, joihin osallistuneilla potilailla oli diagnosoituja Candida-infektioita, suurimmalla

osalla niistä potilaista, joilla oli invasiivinen

Candida-infektio, oli vakava perussairaus (esim.

hematologinen tai muu maligniteetti, hiljattain tehty suuri leikkaus, HIV), joka vaati useiden

lääkkeiden samanaikaista käyttöä. Ei-vertailevaan Aspergillus-tutkimukseen osallistuneilla

potilailla

oli usein vakavia altistavia sairauksia (esim. luuydinsiirre tai perifeerinen kantasolusiirre,

hematologinen maligniteetti, kiinteä kasvain tai elinsiirre), jotka vaativat useiden lääkkeiden

samanaikaista käyttöä.

Laskimotulehdus oli yleisesti ilmoitettu paikallinen pistoskohdan haittavaikutus kaikissa

potilasryhmissä.

Muita paikallisia reaktioita olivat punoitus, kipu/aristus, kutina, vuoto ja kirvely.

Kaikkien kaspofungiinia saaneiden aikuisten (yhteensä 1 780 aikuista) keskuudessa todetut kliiniset ja

laboratoriotutkimuksissa ilmenneet poikkeavuudet olivat tyypillisesti

lieviä ja johtivat harvoin hoidon

keskeyttämiseen.

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu kliinisten

tutkimusten aikana ja/tai valmisteen markkinoille

tulon jälkeen:

Haittavaikutustaulukko

Elinjärjestelmä

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen (≥ 1/1 000,

< 1/100)

Tuntematon (koska

saatavissa oleva

tieto ei riitä

arviointiin)

Veri ja imukudos

hemoglobiiniarvojen lasku,

hematokriittiarvojen lasku,

vähentynyt leukosyyttien

määrä

anemia, trombosytopenia,

hyytymishäiriö, leukopenia,

lisääntynyt eosinofiilien määrä,

vähentynyt trombosyyttien määrä,

lisääntynyt trombosyyttien määrä,

vähentynyt lymfosyyttien määrä,

lisääntynyt leukosyyttien määrä,

vähentynyt neutrofiilien määrä

Aineenvaihdunta ja

ravitsemus

hypokalemia

nesteylimäärä, hypomagnesemia,

ruokahaluttomuus,

elektrolyyttihäiriö, hyperglykemia,

hypokalsemia, metabolinen

asidoosi

Psyykkiset häiriöt

ahdistuneisuus, ajan ja paikan

tajun hämärtyminen, unettomuus

Hermosto

päänsärky

huimaus, makuhäiriö, tuntoharhat,

uneliaisuus, vapina, heikentynyt

tuntoaisti

Silmät

silmänvalkuaisten keltaisuus, näön

hämärtyminen, silmäluomien

turvotus, lisääntynyt kyynelvuoto

Sydän

sydämentykytys, takykardia,

rytmihäiriöt, eteisvärinä, sydämen

vajaatoiminta

Verisuonisto

flebiitti

tromboflebiitti, punoitus, kuumat

aallot, verenpaineen nousu,

verenpaineen lasku

Hengityselimet,

rintakehä ja

välikarsina

hengenahdistus

nenän tukkoisuus, nielun ja

kurkunpään kipu, takypnea,

keuhkoputkien supistuminen, yskä,

yöllinen hengenahdistuskohtaus,

hypoksia, rahinat, hengityksen

vinkuminen

Ruoansulatuselimistö

pahoinvointi, ripuli,

oksentelu

vatsakipu, ylävatsakipu, suun

kuivuminen, ruoansulatushäiriöt,

mahavaivat, vatsan pingotus,

askites, ummetus,

nielemisvaikeudet, ilmavaivat

Maksa ja sappi

kohonneet maksa-arvot

(alaniiniaminotransferaasi,

aspartaattiaminotransferaasi,

veren alkalinen fosfataasi,

konjugoitunut bilirubiini,

veren bilirubiini)

kolestaasi, hepatomegalia,

hyperbilirubinemia, keltaisuus,

maksan toimintahäiriö,

maksatoksisuus, maksasairaus,

kohonnut

gammaglutamyylitransferaasi-arvo

Iho ja ihonalainen

kudos

ihottuma, kutina, punoitus,

runsas hikoilu

erythema multiforme,

makulaarinen ihottuma,

makulopapulaarinen ihottuma,

kutiava ihottuma, nokkosihottuma,

allerginen ihottuma, yleistynyt

kutina, punoittava ihottuma,

yleistynyt ihottuma,

morbilliforminen ihottuma,

iholeesio

toksinen

epidermaalinen

nekrolyysi ja

Stevens-Johnsonin

oireyhtymä (ks.

kohta 4.4)

Luusto, lihakset ja

sidekudos

nivelkipu

selkäkipu, raajakipu, luukipu,

lihasheikkous, lihaskipu

Munuaiset ja

virtsatiet

munuaisten vajaatoiminta, akuutti

munuaisten vajaatoiminta

Yleisoireet ja

antopaikassa

todettavat haitat

kuume, vilunväristykset,

infuusiokohdan kutina

kipu, katetrialueen kipu, väsymys,

kylmän tunne, kuuman tunne,

infuusiokohdan punoitus,

infuusiokohdan kovettuma,

infuusiokohdan kipu,

infuusiokohdan turvotus,

pistoskohdan laskimotulehdus,

perifeerinen edeema, aristus,

epämiellyttävä tunne rintakehässä,

rintakipu, kasvojen turvotus,

ruumiinlämmön muuttumisen

tunne, kovettuma, infuusiokohdan

ekstravasaatio, infuusiokohdan

ärsytys, infuusiokohdan

laskimotulehdus, infuusiokohdan

ihottuma, infuusiokohdan

nokkosihottuma, pistoskohdan

punoitus, pistoskohdan edeema,

pistoskohdan kipu, pistoskohdan

turvotus, yleinen huonovointisuus,

turvotus

Tutkimukset

pienentynyt veren

kaliumpitoisuus,

pienentynyt veren

albumiinipitoisuus

suurentunut veren

kreatiniinipitoisuus, punasoluja

virtsassa, pienentynyt

kokonaisproteiinimäärä, proteiinia

virtsassa, pidentynyt

protrombiiniaika, lyhentynyt

protrombiiniaika, pienentynyt

veren natriumpitoisuus,

suurentunut veren

natriumpitoisuus, pienentynyt

veren kalsiumpitoisuus,

suurentunut veren

kalsiumpitoisuus, pienentynyt

veren kloridipitoisuus, suurentunut

veren glukoosipitoisuus,

pienentynyt veren

magnesiumpitoisuus, pienentynyt

veren fosforipitoisuus, suurentunut

veren fosforipitoisuus, suurentunut

veren ureapitoisuus, pidentynyt

APTT-aika, pienentynyt veren

bikarbonaattipitoisuus, suurentunut

veren kloridipitoisuus, suurentunut

veren kaliumpitoisuus, kohonnut

verenpaine, pienentynyt veren

virtsahappoarvo, verta virtsassa,

poikkeavat hengitysäänet,

pienentynyt hiilidioksidiarvo,

suurentunut

immunosuppressiivisen lääkkeen

pitoisuus, suurentunut INR-arvo,

lieriöitä virtsassa, valkosoluja

virtsassa ja kohonnut virtsan pH-

arvo

Kaspofungiinia on tutkittu myös 150 mg:n vuorokausiannoksina (enintään 51 vuorokauden ajan)

100 aikuispotilaan hoidossa (ks. kohta 5.1). Tutkimuksessa verrattiin kaspofungiiniannosta 50 mg/vrk

(1. päivänä annetun 70 mg:n kyllästysannoksen jälkeen) annokseen 150 mg/vrk invasiivisen

kandidiaasin hoidossa. Tässä potilasryhmässä kaspofungiinin

turvallisuus oli tätä suurempaa annosta

saaneilla potilailla yleisesti samanlainen kuin 50 mg:n vuorokausiannoksia saaneilla potilailla.

Vakavia lääkkeestä johtuneita haittavaikutuksia tai kaspofungiinihoidon

keskeyttämiseen johtaneita

lääkkeestä johtuneita haittavaikutuksia esiintyi molemmissa hoitoryhmissä yhtä suurella osalla

potilaista.

Pediatriset potilaat

171 lapsipotilaalle

tehdystä viidestä kliinisestä tutkimuksesta saadut tiedot viittaavat siihen, että

kliinisten haittavaikutusten esiintymistiheys (26,3 %; 95 %:n luottamusväli (CI) -19,9; 33,6) ei ollut

suurempi kuin kaspofungiinihoitoa saaneilla aikuisilla

(43,1 %; 95 %:n luottamusväli (CI) -40,0;

46,2). Lapsipotilailla haittavaikutusprofiili

on kuitenkin todennäköisesti erilainen kuin aikuispotilailla.

Yleisimmät lääkkeestä johtuvat kliiniset haittavaikutukset, joita raportoitiin kaspofungiinihoitoa

saaneilla lapsipotilailla, olivat pyreksia (11,7 %), ihottuma (4,7 %) ja päänsärky (2,9 %).

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu.

Haittavaikutustaulukko

Elinjärjestelmä

Hyvin yleinen (≥ 1/10)

Yleinen (≥ 1/100, < 1/10)

Veri ja imukudos

suurentunut eosinofiilimäärä

Hermosto

päänsärky

Sydän

takykardia

Verisuonisto

punoitus, verenpaineen lasku

Maksa ja sappi

kohonneet maksaentsyymiarvot

(ASAT, ALAT)

Iho ja ihonalainen kudos

ihottuma, kutina

Yleisoireet ja antopaikassa

todettavat haitat

kuume

vilunväristykset, kipu infuusiokohdassa

Tutkimukset

pienentynyt veren kaliumpitoisuus,

hypomagnesemia, suurentunut veren

glukoosipitoisuus, pienentynyt veren

fosforipitoisuus ja suurentunut veren

fosforipitoisuus

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

www-sivusto: http://www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Kaspofungiinin tahatonta annostusta aina annokseen 400 mg/vrk asti on raportoitu. Nämä tapaukset

eivät johtaneet kliinisesti merkittäviin haittavaikutuksiin. Kaspofungiini ei poistu verestä dialyysissä.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: systeemiset sienilääkkeet, ATC-koodi: J02AX04

Vaikutusmekanismi

Kaspofungiiniasetaatti on puolisynteettinen lipopeptidiyhdiste (ekinokandiini), joka on syntetisoitu

Glarea lozoyensis -sienen fermentaatiotuotteesta. Kaspofungiiniasetaatti estää beeta-1,3-D-glukaanin

synteesiä. Beeta-1,3-D-glukaani on monien rihmasienten ja hiivojen soluseinämän välttämätön

aineosa. Beeta-1,3-D-glukaania ei esiinny nisäkkäiden soluissa.

Kaspofungiinilla on osoitettu olevan fungisidinen vaikutus Candida-sieniin. In vitro- ja in

vivo -tutkimukset osoittavat, että Aspergilluksen altistuminen kaspofungiinille hajottaa ja tuhoaa

sienirihmojen kärkiosat ja haarautumiskohdat eli solun kasvu- ja jakautumiskohdat.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Kaspofungiini tehoaa in vitro Aspergillus-lajeihin (Aspergillus fumigatus [N = 75], Aspergillus flavus

[N = 111], Aspergillus niger [N = 31], Aspergillus nidulans [N = 8], Aspergillus terreus [N = 52] ja

Aspergillus candidus [N = 3]). Kaspofungiini tehoaa in vitro myös Candida-lajeihin (Candida

albicans [N = 1032], Candida dubliniensis [N = 100], Candida glabrata [N = 151], Candida

guilliermondii [N = 67], Candida kefyr [N = 62], Candida krusei [N = 147], Candida lipolytica

[N = 20], Candida lusitaniae [N = 80], Candida parapsilosis [N = 215], Candida rugosa [N = 1] ja

Candida tropicalis [N = 258]), mukaan lukien moniresistentit siirtomutaatioisolaatit ja ne, joilla on

hankinnainen tai sisäsyntyinen resistenssi flukonatsolia, amfoterisiini B:tä ja 5-flusytosiinia vastaan.

Herkkyysmääritys tehtiin CLSI:n (Clinical and Laboratory Standards Institute, aikaisemmin National

Committee for Clinical Laboratory Standards [NCCLS]) modifioidulla M38-A2-menetelmällä

(Aspergillus-lajit) ja modifioidulla

M27-A3-menetelmällä (Candida-lajit).

EUCAST on standardoinut hiivasienten herkkyysmääritysmenetelmiä. Kaspofungiinille

ei ole vielä

määritetty EUCAST-raja-arvoja, koska kaspofungiinin

MIC-arvoissa on ollut huomattavia vaihteluita

eri laboratorioiden välillä. Raja-arvojen käytön sijasta Candida-isolaatit, jotka ovat herkkiä sekä

anidulafungiinille että mikafungiinille,

on katsottava herkiksi myös kaspofungiinille. Vastaavasti jos

C. parapsilosis -isolaattien herkkyys anidulafungiinille ja mikafungiinille on alentunut, myös niiden

herkkyyden kaspofungiinille voidaan katsoa olevan alentunut.

Resistenssimekanismi

Pienellä potilasjoukolla on tunnistettu hoidon aikana Candida-isolaatteja, joiden herkkyys

kaspofungiinille on heikentynyt (kaspofungiinin

MIC-arvoksi on raportoitu > 2 mg/l [MIC-arvo

suurentunut 4–30-kertaisesti] käytettäessä CLSI:n hyväksymiä standardoituja MIC-

määritysmenetelmiä). Todettu resistenssimekanismi on FKS1 ja/tai FKS2 (C. glabrata) -

geenimutaatiot. Näihin tapauksiin on yhdistetty huono kliininen hoitovaste.

Aspergillus-lajeilla on todettu in vitro kaspofungiiniresistenssin

kehittymistä. Kliininen

kokemus

kaspofungiinista on vähäistä, mutta kaspofungiiniresistenssiä on havaittu invasiivista aspergilloosia

sairastaneilla potilailla. Resistenssimekanismia ei ole vahvistettu. Kaspofungiiniresistenssin

ilmaantuvuus kliinisissä Aspergillus-isolaateissa on harvinainen. Kaspofungiiniresistenssiä Candida-

lajeissa on havaittu, mutta sen ilmaantuvuus voi vaihdella lajien tai alueen mukaan.

Kliininen teho ja turvallisuus

Aikuispotilaiden invasiivinen kandidiaasi: Ensimmäisessä tutkimuksessa verrattiin kaspofungiinia ja

amfoterisiini B:tä invasiivisen kandidiaasin hoidossa 239 potilaalla, joista 24:llä oli neutropenia.

Yleisimmät diagnoosit olivat sepsis (kandidemia) (77 %, n=186) ja Candida-peritoniitti (8 %, n=19);

tähän tutkimukseen ei otettu mukaan potilaita, joilla oli Candida-endokardiitti, -osteomyeliitti

tai -meningiitti. Kaspofungiinia annettiin ensin 70 mg:n kyllästysannos ja sitten 50 mg kerran

vuorokaudessa. Amfoterisiini B:tä annettiin 0,6–0,7 mg/kg/vrk potilaille, joilla ei ollut neutropeniaa, ja

0,7–1,0 mg/kg/vrk potilaille,

joilla oli neutropenia. Suonensisäisen lääkityksen kesto oli keskimäärin

11,9 vuorokautta (vaihteluväli 1–28 vuorokautta). Suotuisaan vasteeseen vaadittiin sekä oireiden

häviäminen että Candida-infektion paraneminen mikrobiologisten määritysten perusteella. Laskimoon

annetun tutkimushoidon

lopussa tehtiin vasteen primaarinen tehokkuusanalyysi (MITT-analyysi) 224

potilaalle: suotuisan hoitovasteen invasiivisessa kandidiaasissa saaneiden osuudet olivat toisiinsa

verrattavat kaspofungiiniryhmässä (73 % [80/109]) ja amfoterisiini B-ryhmässä (62 % [71/115]) [ero

12,7 % (95,6 % CI -0,7; 26,0)]. Laskimoon annetun tutkimushoidon

lopussa kandidemiapotilaille

tehdyssä primaarisessa tehokkuusanalyysissa (MITT-analyysi) suotuisan hoitovasteen saavuttaneiden

osuudet olivat toisiinsa verrattavat kaspofungiiniryhmässä (72 % [66/92]) ja amfoterisiini B -ryhmässä

(63 % [59/94]), [ero 10,0 % (95,0 % CI -4,5; 24,5)]. Tiedot potilaista, joilla oli infektio muualla kuin

veressä, olivat suppeammat. Neutropeenisista potilaista suotuisan vasteen saavutti 7/14 (50 %)

kaspofungiiniryhmässä ja 4/10 (40 %) amfoterisiini B -ryhmässä. Empiiristä hoitoa koskeneen

tutkimuksen tulokset tukevat näitä tietoja.

Toisessa tutkimuksessa invasiivista kandidiaasia sairastavat potilaat saivat kaspofungiinia joko

50 mg/vrk (1. päivänä annetun 70 mg:n kyllästysannoksen jälkeen) tai 150 mg/vrk (ks. kohta 4.8).

Tässä tutkimuksessa kaspofungiiniannos annettiin 2 tunnin kuluessa (tavanomaisen 1 tunnin infuusion

sijasta). Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla epäiltiin Candida-endokardiittia, -meningiittiä tai

-osteomyeliittiä. Koska kyseessä oli ensisijaishoitoa koskeva tutkimus, mukaan ei otettu myöskään

potilaita, joiden aikaisempi sienilääkitys oli osoittautunut tehottomaksi. Myös neutropeenisia potilaita

otettiin tähän tutkimukseen vain vähän (8,0 %). Tämän tutkimuksen toissijainen päätetapahtuma oli

teho. Tehoa mittaavaan analyysiin otettiin mukaan potilaat, jotka täyttivät tutkimuksen

sisäänottokriteerit ja saivat vähintään yhden kaspofungiiniannoksen tutkimushoitona.

Kaspofungiinihoidon päättyessä suotuisan vasteen saavuttaneiden kokonaisosuus oli molemmissa

hoitoryhmissä samaa luokkaa: 72 % (73/102) 50 mg:n kaspofungiiniryhmässä ja 78 % (74/95)

150 mg:n kaspofungiiniryhmässä (ero 6,3 % [95 % CI -5,9, 18,4]).

Aikuispotilaiden invasiivinen aspergilloosi: Avoimeen ei-vertailevaan tutkimukseen, jossa arvioitiin

kaspofungiinin

turvallisuutta, siedettävyyttä ja tehokkuutta, otettiin 69 invasiivista aspergilloosia

sairastavaa aikuispotilasta (ikä 18–80). Vaatimuksena oli, että hoitovastetta ei ollut saavutettu (tauti

edennyt tai tila ei kohentunut muilla vähintään 7 päivän ajan annetuilla sienilääkehoidoilla) (84 %

tutkimukseen otetuista potilaista) tai potilas ei ollut sietänyt muita tavanomaisia sienilääkehoitoja

(16 % tutkimukseen otetuista potilaista). Useimmilla potilailla oli jokin perussairaus (hematologinen

syöpä [N = 24], allogeeninen luuydinsiirre tai kantasolusiirre [N = 18], elinsiirre [N = 8], kiinteä

kasvain [N = 3] tai jokin muu sairaus [N = 10]). Invasiivisen aspergilloosin diagnosoinnissa ja

hoitovasteen määrittämisessä käytettiin Mycoses Study Group -työryhmän kriteereihin perustuvia

tiukkoja määritelmiä; suotuisaan vasteeseen vaadittiin tilan kliinisesti merkitsevä paraneminen sekä

röntgenkuvien että merkkien ja oireiden perusteella. Hoito kesti keskimäärin 33,7 päivää (vaihteluväli

1–162 päivää). Riippumattoman asiantuntijaryhmän arvion mukaan hoitovaste oli suotuisa

41 prosentilla (26/63) ainakin yhden kaspofungiiniannoksen saaneista potilaista. Yli seitsemän päivän

ajan kaspofungiinihoitoa saaneista potilaista vaste oli suotuisa 50 prosentilla (26/52). Suotuisa vaste

saavutettiin 36 prosentilla (19/53) potilaista, joilla aikaisemmat hoidot eivät olleet tuottaneet

hoitovastetta, ja 70 prosentilla (7/10) potilaista, jotka eivät olleet sietäneet aikaisempia hoitoja. Vaikka

tutkimukseen vaikeahoitoisina otetut 5 potilasta olivat aiemmin saaneet sienilääkehoitoa pienemmillä

annoksilla kuin mitä invasiivisessa aspergilloosissa usein käytetään, suotuisa vaste

kaspofungiinihoitoon oli näillä potilailla samaa luokkaa kuin muillakin

vaikeahoitoisilla potilailla (2/5

vs. 17/48). Vaste saatiin 47 prosentilla (21/45) potilaista, joilla tauti oli keuhkoissa, ja 28 prosentilla

(5/18) potilaista, joiden tauti oli muualla kuin keuhkoissa. Niistä 8 potilaasta, joiden keuhkoihin

liittymätön tauti oli varmasti, todennäköisesti tai mahdollisesti edennyt myös keskushermostoon,

suotuisa vaste saatiin 2:lla.

Empiirinen hoito kuumeisilla aikuispotilailla, joilla on neutropenia: Kliiniseen tutkimukseen otettiin

mukaan yhteensä 1 111 potilasta, joilla oli pitkäkestoinen kuume ja neutropenia. Potilaat saivat

hoitona joko kaspofungiinia 50 mg kerran vuorokaudessa 70 mg:n kyllästysannoksen jälkeen tai

liposomaalista amfoterisiini B:tä 3,0 mg/kg/vrk. Tutkimukseen soveltuneet potilaat olivat saaneet

solunsalpaajia syöpäsairauden hoitoon tai heille oli tehty hematopoieettisten kantasolujen siirto ja

heillä oli neutropenia (< 500 solua/mm

96 tunnin ajan) ja kuumetta (> 38,0 C), joka ei ollut vastannut

≥ 96 tunnin parenteraaliseen antibakteeriseen hoitoon. Potilaita oli tarkoitus hoitaa 72 tuntiin saakka

neutropenian korjaantumisesta, enintään 28 päivää. Hoitoa voitiin kuitenkin jatkaa pitempään, jos

potilaalla todettiin tutkimuksissa sieni-infektio. Jos lääke oli hyvin siedetty, mutta potilaalla oli

edelleen kuumetta ja hänen kliininen

tilansa heikkeni 5 hoitopäivän jälkeen, tutkimuslääkkeen

annostus voitiin suurentaa kaspofungiiniryhmässä 70 mg:aan/vrk (13,3 % hoidetuista potilaista) ja

liposomaalista amfoterisiini B:tä saaneessa ryhmässä 5,0 mg:aan/kg/vrk (14,3 % hoidetuista

potilaista). Suotuisaa kokonaishoitovastetta mittaavassa modifioidussa primaarisessa

tehokkuusanalyysissä (Modified Intention-To-Treat, MITT-analyysissä) oli mukana 1095 potilasta:

kaspofungiini (33,9 %) oli yhtä tehokas kuin liposomaalinen amfoterisiini B (33,7 %) [ero

0,2 %(95,2 % CI -5,6; 6,0)]. Suotuisaan kokonaishoitovasteeseen vaadittiin kaikkien seuraavien viiden

ehdon täyttyminen: 1) lähtötilanteen sieni-infektion onnistunut hoito (kaspofungiini 51,9 % [14/27],

liposomaalinen amfoterisiini B 25,9 % [7/27]), 2) sieni-infektio ei uusiutunut tutkimuslääkityksen

aikana eikä 7 päivän kuluessa hoidon päättymisestä (kaspofungiini 94,8 % [527/556], liposomaalinen

amfoterisiini B 95,5 % [515/539]), 3) potilas oli elossa seitsemän päivää tutkimuslääkityksen

päättymisen jälkeen (kaspofungiini 92,6 % [515/556], liposomaalinen amfoterisiini B 89,2 %

[481/539], 4) tutkimuslääkitystä ei lopetettu lääkkeeseen liittyneen toksisuuden tai hoidon

tehottomuuden vuoksi (kaspofungiini 89,7 % [499/556], liposomaalinen amfoterisiini B 85,5 %

[461/539]) ja 5) kuume hävisi neutropeniajakson aikana (kaspofungiini 41,2 % [229/556],

liposomaalinen amfoterisiini B 41,4 % [223/539]). Lähtötilanteen Aspergillus-infektioissa hoitovaste

saavutettiin 41,7 %:lla (5/12) kaspofungiiniryhmässä ja 8,3 %:lla (1/12) liposomaalisen amfoterisiini

B:n ryhmässä. Lähtötilanteen Candida-infektioissa vastaavat luvut olivat 66,7 % (8/12) ja 41,7 %

(5/12). Kaspofungiiniryhmässä ilmeni seuraavien epätavallisten hiiva- ja homesienten aiheuttamien

infektioiden uusiutumisia: Trichosporon- (1), Fusarium- (1), Mucor- (1) ja Rhizopus-lajit (1).

Pediatriset potilaat

Kaspofungiinin turvallisuutta ja tehoa arvioitiin 3 kuukauden – 17 vuoden ikäisten lapsipotilaiden

hoidossa kahdessa prospektiivisessa kliinisessä monikeskustutkimuksessa. Tutkimusasetelma,

diagnoosikriteerit ja tehon arvioinnissa käytetyt kriteerit olivat samat kuin vastaavissa aikuispotilailla

tehdyissä tutkimuksissa (ks. kohta 5.1).

Ensimmäinen tutkimus oli satunnaistettu kaksoissokkotutkimus,

ja siihen otettiin mukaan 82 potilasta,

jotka olivat iältään 2–17-vuotiaita. Tässä tutkimuksessa kaspofungiinia (70 mg/m

kyllästysannoksena

ensimmäisenä päivänä (enintään 70 mg/vrk) ja sen jälkeen 50 mg/m

laskimoon kerran vuorokaudessa)

verrattiin liposomaaliseen amfoterisiini B:hen (3 mg/kg/vrk laskimoon). Valmisteita annettiin

suhteessa 2:1 (56 sai kaspofungiinia, 26 liposomaalista amfoterisiini B:tä) empiirisenä hoitona

lapsipotilaille, joilla oli itsepintainen kuume ja neutropenia. MITT-analyysituloksiin

perustuvat,

riskitekijöiden mukaan korjatut kokonaisonnistumisprosentit olivat: kaspofungiini

46,6 % (26/56) ja

liposomaalinen amfoterisiini B 32,2 % (8/25).

Toinen tutkimus oli avoin prospektiivinen ei-vertaileva tutkimus, jossa arvioitiin

kaspofungiinin

turvallisuutta ja tehoa invasiivista kandidiaasia, ruokatorven kandidiaasia ja invasiivista aspergilloosia

sairastavien lapsipotilaiden

(ikä 6 kuukautta – 17 vuotta) hoidossa (toisen vaiheen hoitona eli salvage-

hoitona). Tutkimukseen otettiin 49 potilasta, jotka saivat kaspofungiinia 70 mg/m

kyllästysannoksena

ensimmäisenä päivänä (enintään 70 mg/vrk) ja sen jälkeen 50 mg/m

laskimoon kerran vuorokaudessa,

ja heistä 48 oli mukana MITT-analyysissä. Näistä 37:llä oli invasiivinen kandidiaasi, 10:llä oli

invasiivinen aspergilloosi ja yhdellä oli ruokatorven kandidiaasi. MITT-analyysin perusteella

suotuisan hoitovasteen saavuttaneiden osuus oli kaspofungiinihoidon päättyessä käyttöaiheen mukaan:

81 % (30/37) invasiivista kandidiaasia, 50 % (5/10) invasiivista aspergilloosia ja 100 % (1/1)

ruokatorven kandidiaasia sairastaneiden ryhmässä.

Kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa (2:1), vertailevassa tutkimuksessa kaspofungiinin

mg/kg/vrk infusoituna laskimoon kahden tunnin aikana) turvallisuutta, siedettävyyttä ja tehoa

arvioitiin amfoterisiini B deoksikolaattiin (1 mg/kg/vrk) verrattuna vastasyntyneillä ja alle 3

kuukauden ikäisillä vauvoilla, joilla oli (bakteeriviljelmästä varmistettu) invasiivinen kandidaasi.

Koska tutkimukseen saatiin mukaan potilaita huonosti, tutkimus keskeytettiin aikaisin ja

satunnaistaminen tehtiin vain 51 potilaalle. Elossa olevien sieni-infektiosta parantuneiden potilaiden

osuus 2 viikkoa hoidon päättymisen jälkeen oli kaspofungiiniryhmässä (71,0 %) samanlainen kuin

amfoterisiini B deoksikolaattiryhmässä (68,8 %). Tämän tutkimuksen perusteella ei voida tehdä

suosituksia annostuksesta vastasyntyneille ja vauvoille.

5.2

Farmakokinetiikka

Jakautuminen

Kaspofungiini sitoutuu suuressa määrin albumiiniin. Sitoutumattoman kaspofungiinin

osuus plasmassa

vaihtelee 3,5 %:sta terveillä vapaaehtoisilla 7,6 %:in potilailla,

joilla on invasiivinen kandidiaasi.

Jakautumisella on keskeinen asema kaspofungiinin plasmafarmakokinetiikassa, ja se on nopeutta

säätelevä tekijä sekä alfa- että beetadispositiovaiheissa. Kudoksiin jakautumisen huippuarvot

saavutettiin 1,5–2 vuorokauden kuluttua annostelusta, jolloin

92 % annoksesta on jakautunut

kudoksiin. Todennäköisesti vain pieni osa kudoksiin kulkeutuneesta kaspofungiinista palautuu

muuttumattomana plasmaan. Koska kaspofungiini

täten eliminoituu ilman, että sen jakautuminen

elimistöön olisi saavuttanut tasapainotilan, kaspofungiinin

jakautumistilavuudesta on toistaiseksi

mahdoton esittää luotettavaa arviota.

Biotransformaatio

Kaspofungiini hajoaa itsestään avorenkaiseksi yhdisteeksi. Sen jälkeen se metaboloituu

peptidihydrolyysin

ja N-asetylaation avulla. Kaspofungiinin hajotessa avorenkaiseksi yhdisteeksi

muodostuu kaksi välituotetta, jotka muodostavat kovalentteja addukteja plasman proteiinien kanssa,

josta on seurauksena irreversiibeli sitoutuminen plasman proteiineihin pieninä pitoisuuksina.

In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet, että kaspofungiini ei estä sytokromi P450 -entsyymejä 1A2,

2A6, 2C9, 2C19, 2D6 eikä 3A4. Kliinisissä tutkimuksissa kaspofungiini

ei indusoinut eikä estänyt

muiden lääkevalmisteiden CYP3A4-välitteistä metaboliaa. Kaspofungiini ei ole P-glykoproteiinin

substraatti, ja se on heikko sytokromi P450 -entsyymien substraatti.

Eliminaatio

Kaspofungiinin eliminoituminen

plasmasta on hidasta, ja puhdistuma on 10–12 ml/min. Tunnissa

annetun laskimoinfuusion

jälkeen plasman kaspofungiinipitoisuus

vähenee monivaiheisesti.

Välittömästi infuusiota seuraavan lyhyen alfa-vaiheen jälkeen seuraa beeta-vaihe, jonka

puoliintumisaika on 9–11 tuntia. Lisäksi esiintyy gamma-vaihe, jonka puoliintumisaika on 45 tuntia.

Kaspofungiinin puhdistumaan plasmasta vaikuttaa pääasiassa aineen jakautuminen elimistöön,

niinkään aineen erittyminen tai biotransformaatio.

Radioaktiivisesti leimatusta annoksesta noin 75 % erittyi 27 päivän kuluessa virtsaan (41 %) tai

ulosteisiin (34 %). Kaspofungiini erittyy ja metaboloituu hyvin vähäisessä määrin ensimmäisten

30 tunnin kuluessa kaspofungiinin antamisesta. Erittyminen on hidasta, ja radioaktiivisuuden

terminaalinen puoliintumisaika

oli 12–15 päivää. Pieni määrä kaspofungiinia (noin 1,4 % annoksesta)

erittyy muuttumattomana virtsaan.

Kaspofungiinin farmakokinetiikka on kohtalaisen epälineaarista siten, että kumuloituminen

lisääntyy,

jos annosta suurennetaan, ja vakaan tilan saavuttamiseen kuluva aika riippuu annoksesta toistuvia

annoksia käytettäessä.

Erityisryhmät

Kaspofungiinialtistuksen suurenemista todettiin aikuispotilailla munuaisten vajaatoiminnan ja lievän

maksan vajaatoiminnan yhteydessä, naispuolisilla koehenkilöillä sekä iäkkäillä potilailla.

Suureneminen oli yleensä vähäistä eikä niin huomattavaa, että annoksen säätäminen olisi ollut tarpeen.

Aikuispotilailla,

joilla on keskivaikea maksan vajaatoiminta tai jotka ovat painavia, annoksen

säätäminen voi olla tarpeen (ks. alla).

Paino: Aikuisia kandidiaasipotilaita koskeneessa populaatiofarmakokineettisessä analyysissa todettiin

potilaan painon vaikuttavan kaspofungiinin farmakokinetiikkaan. Plasman kaspofungiinipitoisuus

vähenee potilaan painon kasvaessa. Keskimääräisen kaspofungiinialtistuksen arvioitiin olevan 80 kg

painavalla aikuispotilaalla noin 23 % pienempi kuin 60 kg painavalla aikuispotilaalla (ks. kohta 4.2).

Maksan vajaatoiminta: AUC-arvo suurenee aikuispotilailla lievässä maksan vajaatoiminnassa noin

20 % ja keskivaikeassa maksan vajaatoiminnassa noin 75 %. Vaikeaa maksan vajaatoimintaa

sairastavien aikuispotilaiden ja minkään asteista maksan vajaatoimintaa sairastavien lapsipotilaiden

hoidosta ei ole kliinisiä kokemuksia. Moniannostutkimuksessa vuorokausiannoksen vähentämisellä

35 mg:aan päästiin keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavilla aikuispotilailla samoihin AUC-

arvoihin kuin vakioannostuksella niillä aikuisilla koehenkilöillä,

joiden maksa toimii normaalisti (ks.

kohta 4.2).

Munuaisten vajaatoiminta: 70 mg:n kerta-annoksia koskeneessa kliinisessä tutkimuksessa

kaspofungiinin

farmakokinetiikka oli samanlaista lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla

vapaaehtoisilla aikuisilla (kreatiniinipuhdistuma 50–80 ml/min) ja verrokkikoehenkilöillä.

Keskivaikea (kreatiniinipuhdistuma

31–49 ml/min), pitkälle edennyt (kreatiniinipuhdistuma

5–

30 ml/min) ja loppuvaiheen (kreatiniinipuhdistuma

< 10 ml/min ja dialyysiä vaativa) munuaisten

vajaatoiminta suurensivat plasman kaspofungiinipitoisuuksia kohtalaisesti kerta-annoksen antamisen

jälkeen (AUC-arvon muutoksen vaihteluväli 30–49 %). Lievä tai pitkälle edennyt munuaisten

vajaatoiminta ei kuitenkaan vaikuttanut kaspofungiinin pitoisuuksiin

merkitsevästi, kun invasiivista

kandidiaasia, ruokatorven kandidiaasia tai invasiivista aspergilloosia sairastaville aikuispotilaille

annettiin toistuvasti kaspofungiini 50 mg -vuorokausiannoksia. Annoksen säätäminen ei ole tarpeen

munuaisten vajaatoiminnassa. Kaspofungiini ei poistu dialyysissä, joten lisäannoksia ei hemodialyysin

jälkeen tarvita.

Sukupuoli:

Plasman kaspofungiinipitoisuudet olivat keskimäärin 17–38 % suurempia naisilla kuin

miehillä.

Iäkkäät potilaat: AUC-arvon (28 %) ja C

-arvon (32 %) vähäistä suurenemista havaittiin iäkkäillä

miespuolisilla koehenkilöillä

nuoriin miespuolisiin koehenkilöihin

verrattuna. Empiiristä hoitoa

saaneilla tai invasiivista kandidiaasia sairastaneilla potilailla iällä oli vastaava vähäinen vaikutus

iäkkäillä potilailla nuoriin potilaisiin

verrattuna.

Rotu: Potilaiden farmakokineettiset tutkimustulokset osoittivat, että kaspofungiinin

farmakokinetiikassa ei ole kliinisesti merkitseviä eroja valkoihoisten, mustien,

latinalaisamerikkalaisten

ja mestitsien välillä.

Pediatriset potilaat:

Nuorilla (12–17-vuotiailla), jotka saivat kaspofungiinia 50 mg/m

/vrk (enintään 70 mg/vrk),

kaspofungiinin AUC

0-24h

plasmassa oli yleisesti samalla tasolla kuin aikuisilla,

jotka saivat

kaspofungiinia 50 mg/vrk. Kaikkien nuorten annos oli > 50 mg/vrk, ja itse asiassa kuusi potilasta

kahdeksasta sai enimmäisannosta 70 mg/vrk. Kaspofungiinin pitoisuus plasmassa oli näillä nuorilla

pienempi kuin aikuisilla, joiden annostus oli 70 mg/vrk, joka on yleisin nuorten hoidossa käytetty

annostus.

Lapsilla (2–11-vuotiailla), jotka saivat kaspofungiinia 50 mg/m

/vrk (enintään 70 mg/vrk),

kaspofungiinin AUC

0-24h

plasmassa oli toistuvien annosten jälkeen samalla tasolla kuin aikuisilla, jotka

saivat kaspofungiinia 50 mg/vrk.

Pikkulapsilla ja leikki-ikäisillä

(12–23 kuukauden ikäisillä),

jotka saivat kaspofungiinia 50 mg/m

/vrk

(enintään 70 mg/vrk), kaspofungiinin AUC

0-24h

plasmassa oli toistuvien annosten jälkeen samalla

tasolla kuin aikuisilla,

jotka saivat kaspofungiinia 50 mg/vrk, ja vanhemmilla lapsilla (2–11-vuotiailla),

jotka saivat annostusta 50 mg/m

/vrk.

Kaiken kaikkiaan valmisteen farmakokinetiikasta, tehosta ja turvallisuudesta 3–10 kuukauden ikäisten

lasten hoidossa on käytettävissä vain rajallisesti tutkimustietoa. Farmakokineettiset tiedot yhdestä

10 kuukauden ikäisestä lapsesta, joka sai annostusta 50 mg/m

/vrk, osoittivat, että AUC

0-24h

oli samalla

tasolla kuin 50 mg/m

saaneilla vanhemmilla lapsilla ja 50 mg:n annoksia saaneilla aikuisilla. Sen

sijaan AUC

0-24h

oli jonkin verran suurempi yhdellä 6 kuukauden ikäisellä lapsella, joka sai annosta

50 mg/m

Vastasyntyneillä ja imeväisillä (alle 3 kuukauden ikäisillä), jotka saivat kaspofungiinia 25 mg/m

/vrk

(vastaava keskimääräinen vuorokausiannos 2,1 mg/kg), kaspofungiinin huippupitoisuus (C

) ja

vuorokauden alin kaspofungiinipitoisuus (C

24 h

) olivat toistuvien annosten jälkeen samalla tasolla kuin

aikuisilla,

jotka saivat kaspofungiinia 50 mg/vrk. Ensimmäisenä hoitopäivänä näiden vastasyntyneiden

ja imeväisten C

-arvot olivat samalla tasolla ja C

-arvot jonkin verran korkeampia (36 %) kuin

aikuisten vastaavat arvot. Vaihtelevuutta esiintyi kuitenkin sekä C

-arvoissa (4. hoitopäivän

geometrinen keskiarvo 11,73 µg/ml, vaihteluväli 2,63–22,05 µg/ml) että C

-arvoissa (4. hoitopäivän

geometrinen keskiarvo 3,55 µg/ml, vaihteluväli 0,13–7,17 µg/ml). AUC

0-24h

-mittauksia ei tehty tässä

tutkimuksessa harvakseltaan otettujen plasmanäytteiden vuoksi. On huomattava, että kaspofungiinin

tehoa ja turvallisuutta ei ole tutkittu riittävästi prospektiivisissa kliinisissä tutkimuksissa

vastasyntyneiden ja alle 3 kuukauden ikäisten lasten hoidossa.

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Rotilla ja apinoilla tehdyissä toistuvien annosten toksisuutta koskevissa tutkimuksissa, joissa

laskimoon annettiin enimmillään 7–8 mg/kg, todettiin rotilla ja apinoilla pistoskohdan reaktioita,

rotilla merkkejä histamiinin

vapautumisesta ja apinoilla viitteitä maksaan kohdistuvista

haittavaikutuksista. Rotilla tehdyt sikiönkehitystoksisuutta koskevat tutkimukset osoittivat

kaspofungiinin

aiheuttavan sikiön painon laskua ja lisäävän alkiovaiheen nikamien, rintalastan ja

kalloluiden

puutteellisen luutumisen ilmaantuvuutta annoksella 5 mg/kg. Näihin muutoksiin liittyi

emään kohdistuneita haittavaikutuksia, kuten merkkejä histamiinin

vapautumisesta tiineenä olevilla

rotilla. Lisäksi todettiin kaulakylkiluiden ilmaantuvuuden lisääntymistä. Kaspofungiini oli

negatiivinen in vitro -genotoksisuusmäärityksissä ja in vivo hiirellä tehdyssä luuytimen

kromosomitestissä. Pitkäaikaisia eläintutkimuksia kaspofungiinin karsinogeenisuuden arvioimiseksi ei

ole tehty. Uros- ja naarasrotilla tehdyissä tutkimuksissa kaspofungiinilla ei ollut vaikutusta

hedelmällisyyteen, kun sitä annettiin enintään 5 mg/kg/vrk.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Sakkaroosi

Mannitoli (E421)

Jääetikka (E260)

Natriumhydroksidi (pH-arvon säätämiseen) (E524)

6.2

Yhteensopimattomuudet

Älä sekoita glukoosia sisältäviin liuoksiin,

koska kaspofungiini on epästabiili glukoosia sisältävissä

liuoksissa. Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, lääkevalmistetta ei saa sekoittaa

muiden lääkevalmisteiden kanssa.

6.3

Kestoaika

12 kuukautta.

Säilyvyys käyttökuntoon saattamisen ja laimentamisen jälkeen: liuos säilyy 24 tunnin ajan

25 °C:ssa tai 2–8 °C:ssa, kun käyttökuntoon saattamiseen/laimentamiseen on käytetty 0,9-prosenttista

(9 mg/ml), 0,45-prosenttista (4,5 mg/ml) tai 0,225-prosenttista (2,25 mg/ml) natriumkloridi-

infuusionesteliuosta tai laktaattia sisältävää Ringerin liuosta.

6.4

Säilytys

Avaamaton injektiopullo:

säilytä jääkaapissa (2 °C–8 °C).

Käyttökuntoon saatetun ja laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta 6.3.

Kemiallinen ja fysikaalinen käytönaikainen säilyvyys on osoitettu 24 tunnin ajan 25 °C:ssa ja 5 °C:ssa

käyttökuntoon saattamisen ja laimentamisen jälkeen. Mikrobiologiselta

kannalta valmiste olisi

käytettävä välittömästi, ellei avaamistapa/käyttökuntoon saattaminen/laimentaminen sulje pois

mikrobiologisen kontaminaation riskiä. Jos sitä ei käytetä heti, käytönaikaiset säilytysajat ja -

olosuhteet ovat käyttäjän vastuulla.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

Tyypin I lasia oleva 10 ml:n injektiopullo,

jossa on bromobutyylitulppa ja alumiininen repäisysinetti.

Tyypin I lasia oleva 10 ml:n injektiopullo,

jossa on bromobutyylitulppa ja alumiininen repäisysinetti.

Saatavilla 1 injektiopullon

pakkauksissa.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Nigufo-valmisteen käyttökuntoon saattaminen

ÄLÄ SEKOITA GLUKOOSIA SISÄLTÄVIIN LIUOKSIIN, koska Nigufo on epästabiili glukoosia

sisältävissä liuoksissa. VALMISTETTA EI SAA SEKOITTAA MUIHIN LÄÄKKEISIIN EIKÄ

INFUSOIDA YHDESSÄ MUIDEN LÄÄKKEIDEN KANSSA, sillä Nigufo-valmisteen

yhteensopivuudesta muiden laskimoon annettavien aineiden, ravintolisien tai lääkevalmisteiden kanssa

ei ole tietoja. Tarkasta infuusioliuos silmämääräisesti näkyvien hiukkasten ja värinmuutosten varalta.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

KÄYTTÖOHJEET AIKUISPOTILAIDEN HOIDOSSA

Vaihe 1 Käyttökuntoon saattaminen / tavanomainen injektiopullo

Kuiva-aineen käyttökuntoon saattamiseksi ota injektiopullo

huoneenlämpöön ja lisää aseptisesti

10,5 ml injektionesteisiin

käytettävää vettä. Liuosten pitoisuudeksi tulee 5,2 mg/ml.

Kuiva-aineen käyttökuntoon saattamiseksi ota injektiopullo huoneenlämpöön ja lisää aseptisesti

10,5 ml injektionesteisiin käytettävää vettä. Liuosten pitoisuudeksi tulee 7,2 mg/ml.

Valkoinen tai luonnonvalkoinen

tiivis kylmäkuivattu jauhe liukenee täydellisesti. Sekoita varovasti,

kunnes liuos on kirkas. Käyttökuntoon saatettu liuos tulee tarkastaa näkyvien hiukkasten ja

värinmuutosten varalta. Tätä liuosta voidaan säilyttää enintään 24 tuntia enintään 25 °C:ssa.

Vaihe 2 Nigufo-liuoksen lisääminen potilaan infuusioliuokseen

Laimennusnesteet lopullista infuusionesteliuosta varten ovat natriumkloridi-injektionesteliuos

laktaattia sisältävä Ringerin liuos. Infuusionesteliuos valmistetaan lisäämällä aseptisesti oikea määrä

(ks. alla oleva taulukko) liuotettua konsentraattia 250 ml:n infuusionestepussiin tai -pulloon. 50 mg:n

tai 35 mg:n vuorokausiannoksille voidaan käyttää pienempää 100 ml:n infuusiotilavuutta,

jos se on

lääketieteellisestä syystä välttämätöntä. Älä käytä, jos liuos on samea tai saostunut.

INFUUSIONESTELIUOKSEN VALMISTELEMINEN AIKUISPOTILAILLE

ANNOS*

Infuusiopussiin tai -

pulloon siirrettävän

käyttökuntoon

saatetun

Nigufo-liuoksen tilavuus

Vakioinfuusio

(käyttökuntoon saatettu

Nigufo-liuos lisätty

250 ml:aan) lopullinen

pitoisuus

Infuusio pienemmällä

tilavuudella

(käyttökuntoon saatettu

Nigufo-liuos lisätty

100 ml:aan)

lopullinen pitoisuus

50 mg

70 mg

10 ml

10 ml

0,20 mg/ml

0,28 mg/ml

Ei suositella

50 mg pienemmässä

tilavuudessa

70 mg (kahdesta 50 mg:n

injektiopullosta)**

10 ml

14 ml

0,28 mg/ml

0,47 mg/ml

Ei suositella

35 mg keskivaikeassa

maksan vajaatoiminnassa

(yhdestä 50 mg:n

injektiopullosta)

35 mg keskivaikeassa

maksan vajaatoiminnassa

(yhdestä 70 mg:n

injektiopullosta)

7 ml

5 ml

0,14 mg/ml

0,14 mg/ml

0,34 mg/ml

35 mg keskivaikeassa

maksan vajaatoiminnassa

(yhdestä 50 mg:n

injektiopullosta)

pienemmässä tilavuudessa

7 ml

0,34 mg/ml

* 10,5 ml tulee käyttää kaikissa injektiopulloissa olevien valmisteiden liuottamiseen

** Mikäli 70 mg:n injektiopulloa ei ole saatavilla, voidaan 70 mg:n annos valmistaa kahdesta 50 mg:n

injektiopullosta

KÄYTTÖOHJEET LAPSIPOTILAIDEN HOIDOSSA

Lapsipotilaiden kehon pinta-alan laskeminen annostusta varten

Laske potilaan kehon pinta-ala seuraavalla kaavalla ennen infuusion valmistamista: (Mostellerin

kaava)

( ) ( )

70 mg/m

2

-infuusion valmistaminen yli 3 kuukauden ikäisille lapsipotilaille (käyttäen 50 mg:n

injektiopulloa)

Määritä lapsipotilaalle annettava todellinen kyllästysannos potilaan kehon pinta-alan (laskettu

yllä olevalla kaavalla) perusteella seuraavan kaavan mukaan:

Kehon pinta-ala (m

) X 70 mg/m

= kyllästysannos

Ensimmäisenä päivänä annettava kyllästysannos ei saa olla yli 70 mg potilaan lasketusta

annoksesta riippumatta.

Ota Nigufo-injektiopullo

jääkaapista ja anna sen lämmetä huoneenlämpöön.

Lisää aseptisesti 10,5 ml injektionesteisiin

käytettävää vettä.

Näin valmistettua liuosta voidaan

säilyttää enintään 24 tuntia enintään 25 °C:ssa.

Lopullinen kaspofungiinipitoisuus

injektiopullossa on nyt 5,2 mg/ml.

Ota injektiopullosta laskettua kyllästysannosta (vaihe 1) vastaava määrä lääkettä. Siirrä tämä

annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta aseptisesti infuusiopussiin

(tai -pulloon), jossa on 250 ml

0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää Ringerin

liuosta. Vaihtoehtoisesti sama annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta voidaan lisätä pienempään

määrään 0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää

Ringerin liuosta, kuitenkin niin, että lopullinen

pitoisuus on enintään 0,5 mg/ml. Tämä

infuusioliuos on käytettävä 24 tunnin kuluessa, jos se säilytetään enintään 25 °C:ssa tai 2–

8 °C:ssa.

50 mg/m

2

-infuusion valmistaminen yli 3 kuukauden ikäisille lapsipotilaille (käyttäen 50 mg:n

injektiopulloa)

Määritä lapsipotilaalle annettava todellinen ylläpitoannos potilaan kehon pinta-alan (laskettu

yllä olevalla kaavalla) perusteella seuraavan kaavan mukaan:

Kehon pinta-ala (m

) X 50 mg/m

= ylläpitoannos/vrk

Ylläpitoannos ei saa olla yli 70 mg/vrk potilaan lasketusta annoksesta riippumatta.

Ota Nigufo-injektiopullo

jääkaapista ja anna sen lämmetä huoneenlämpöön.

Lisää aseptisesti 10,5 ml injektionesteisiin

käytettävää vettä.

Näin käyttökuntoon saatettua

liuosta voidaan säilyttää enintään 24 tuntia enintään 25 °C:ssa.

Lopullinen

kaspofungiinipitoisuus injektiopullossa on nyt 5,2 mg/ml.

Ota injektiopullosta laskettua ylläpitoannosta (vaihe 1) vastaava määrä lääkettä. Siirrä tämä

annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta aseptisesti infuusiopussiin

(tai -pulloon), jossa on 250 ml

0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää Ringerin

liuosta. Vaihtoehtoisesti sama annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta voidaan lisätä pienempään

määrään 0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää

Ringerin liuosta, kuitenkin niin, että lopullinen

pitoisuus on enintään 0,5 mg/ml. Tämä

infuusioliuos on käytettävä 24 tunnin kuluessa, jos se säilytetään enintään 25 °C:ssa tai 2–

8 °C:ssa.

70 mg/m

2

-infuusion valmistaminen yli 3 kuukauden ikäisille lapsipotilaille (käyttäen 70 mg:n

injektiopulloa)

Määritä lapsipotilaalle annettava todellinen kyllästysannos potilaan kehon pinta-alan (laskettu

yllä olevalla kaavalla) perusteella seuraavan kaavan mukaan:

Kehon pinta-ala (m

) X 70 mg/m

= kyllästysannos

Ensimmäisenä päivänä annettava kyllästysannos ei saa olla yli 70 mg potilaan lasketusta

annoksesta riippumatta.

Ota Nigufo-injektiopullo

jääkaapista ja anna sen lämmetä huoneenlämpöön.

Lisää aseptisesti 10,5 ml injektionesteisiin

käytettävää vettä.

Näin valmistettua liuosta voidaan

säilyttää enintään 24 tuntia enintään 25 °C:ssa.

Lopullinen kaspofungiinipitoisuus

injektiopullossa on nyt 7,2 mg/ml.

Ota injektiopullosta laskettua kyllästysannosta (vaihe 1) vastaava määrä lääkettä. Siirrä tämä

annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta aseptisesti infuusiopussiin (tai -pulloon), jossa on 250 ml

0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää Ringerin

liuosta. Vaihtoehtoisesti sama annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta voidaan lisätä pienempään

määrään 0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää

Ringerin liuosta, kuitenkin niin, että lopullinen

pitoisuus on enintään 0,5 mg/ml. Tämä

infuusioliuos on käytettävä 24 tunnin kuluessa, jos se säilytetään enintään 25 °C:ssa tai 2–

8 °C:ssa.

50 mg/m

2

-infuusion valmistaminen yli 3 kuukauden ikäisille lapsipotilaille (käyttäen 70 mg:n

injektiopulloa)

Määritä lapsipotilaalle annettava todellinen ylläpitoannos potilaan kehon pinta-alan (laskettu

yllä olevalla kaavalla) perusteella seuraavan kaavan mukaan:

Kehon pinta-ala (m

) X 50 mg/m

= ylläpitoannos/vrk

Ylläpitoannos ei saa olla yli 70 mg/vrk potilaan lasketusta annoksesta riippumatta.

Ota Nigufo-injektiopullo jääkaapista ja anna sen lämmetä huoneenlämpöön.

Lisää aseptisesti 10,5 ml injektionesteisiin

käytettävää vettä.

Näin käyttökuntoon saatettua

liuosta voidaan säilyttää enintään 24 tuntia enintään 25 °C:ssa.

Lopullinen

kaspofungiinipitoisuus injektiopullossa on nyt 7,2 mg/ml.

Ota injektiopullosta laskettua ylläpitoannosta (vaihe 1) vastaava määrä lääkettä. Siirrä tämä

annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta aseptisesti infuusiopussiin (tai -pulloon), jossa on 250 ml

0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää Ringerin

liuosta. Vaihtoehtoisesti sama annos (ml)

valmista Nigufo-liuosta voidaan lisätä pienempään

määrään 0,9-, 0,45- tai 0,225-prosenttista natriumkloridi-injektionestettä tai laktaattia sisältävää

Ringerin liuosta, kuitenkin niin, että lopullinen

pitoisuus on enintään 0,5 mg/ml. Tämä

infuusioliuos on käytettävä 24 tunnin kuluessa, jos se säilytetään enintään 25 °C:ssa tai 2–

8 °C:ssa.

Huomautukset:

a. Valkoinen tai luonnonvalkoinen kakku liukenee täydellisesti. Sekoita varovasti, kunnes liuos on

kirkas.

b. Tarkasta valmis liuos silmämääräisesti hiukkasten tai värimuutosten varalta käyttökuntoon

saattamisen aikana ja ennen infuusion antamista. Älä käytä, jos liuos on samea tai saostunut.

c. Nigufo-injektiopullosta

saadaan etiketin mukainen täysi annos (50 mg tai 70 mg), kun pullosta

otetaan 10 ml.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Mylan Ireland Limited

Unit 35/36 Grange Parade,

Baldoyle Industrial Estate, Dublin 13

Irlanti

8.

MYYNTILUVAN NUMERO(T)

50 mg: 32963

70 mg: 32964

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

27.06.2019

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

2.10.2019

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot