LOXENTIA 40 mg enterokapseli, kova

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

12-07-2019

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

12-07-2019

Aktiivinen ainesosa:
Duloxetini hydrochloridum
Saatavilla:
KRKA, d.d., Novo mesto
ATC-koodi:
N06AX21
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Duloxetini hydrochloridum
Annos:
40 mg
Lääkemuoto:
enterokapseli, kova
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
duloksetiini
Tuoteyhteenveto:
; Soveltuvuus iäkkäille Duloxetini hydrochloridum Soveltuu varauksin iäkkäille. Antikolinerginen. Sedatiivinen. Serotonerginen. Käytössä masennuksen ja virtsankarkailun hoidossa. Huomioi yhteisvaikutukset.
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa myönnetty
Myyntiluvan numero:
32578
Valtuutus päivämäärä:
2015-06-26

Pakkausseloste: Tietoa potilaalle

Loxentia 20 mg kova enterokapseli

Loxentia 40 mg kova enterokapseli

duloksetiini

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se sisältää

sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen. Tämä

koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Loxentia on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Loxentiaa

Miten Loxentiaa otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Loxentian säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Loxentia on ja mihin sitä käytetään

Loxentia-kapselien vaikuttava aine on duloksetiini. Loxentia suurentaa serotoniini- ja

noradrenaliinipitoisuuksia hermostossa.

Loxentia on naisten ponnistusinkontinenssin

hoitoon käytettävä lääke, joka otetaan suun kautta.

Ponnistusinkontinenssilla

tarkoitetaan tahatonta virtsankarkailua ruumiillisen rasituksen tai toiminnan,

kuten nauramisen, yskimisen, aivastamisen, nostamisen tai liikunnan yhteydessä.

Loxentian uskotaan vaikuttavan vahvistamalla sulkijalihasmekanismia, joka vastaa virtsanpidätyksestä

nauramisen, aivastamisen tai fyysisen toiminnan aikana.

Loxentia teho vahvistuu, kun se yhdistetään lantionpohjan

lihaksiston harjoituksiin.

Duloksetiinia, jota Loxentia sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä

pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta

tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Loxentiaa

Älä ota Loxentiaa

jos olet allerginen duloksetiinille tai tämän lääkkeen jollekin

muulle aineelle (lueteltu

kohdassa 6)

jos sinulla on maksasairaus

jos sinulla on vaikea munuaissairaus

jos käytät parhaillaan tai olet viimeisten 14 vuorokauden aikana käyttänyt

monoamiinioksidaasin

estäjiä eli MAO:n estäjiä (ks. ”Muut lääkevalmisteet ja Loxentia”)

käytät parhaillaan fluvoksamiinia (jota yleensä käytetään masennuksen hoitoon),

siprofloksasiinia

tai enoksasiinia (joita yleensä käytetään joidenkin infektioiden hoitoon).

Keskustele lääkärisi kanssa, jos sinulla on korkea verenpaine tai sydänsairaus. Lääkärisi arvioi, voitko

käyttää Loxentia-kapseleita.

Varoitukset ja varotoimet

Seuraavassa on syitä, joiden takia Loxentia ei ehkä sovi sinulle. Keskustele lääkärisi kanssa ennen

kuin otat Loxentia-kapseleita, jos

otat lääkkeitä masennuksen hoitoon (ks. ”Muut lääkevalmisteet ja Loxentia”)

otat mäkikuismaa (Hypericum perforatum) sisältävää rohdosvalmistetta

sinulla on munuaissairaus

sinulla on esiintynyt kouristuskohtauksia

sinulla on ollut mania

kärsit kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä

sinulla on silmävaivoja, kuten tietyntyyppinen glaukooma (kohonnut silmänpaine)

sinulla on esiintynyt verenvuotohäiriöitä (mustelma-alttius)

sinulla on vaara elimistön matalaan natriumpitoisuuteen

(esim. käytät nesteenpoistolääkkeitä,

etenkin jos olet iäkäs)

sinua parhaillaan hoidetaan toisella lääkkeellä, joka voi aiheuttaa maksavaurioita

käytät toista lääkettä, joka sisältää duloksetiinia (ks. ”Muut lääkevalmisteet ja Loxentia”).

Lääkevalmisteet, kuten Loxentia, (niin kutsutut SSRI-/SNRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa seksuaalisen

toimintahäiriön

oireita (katso kohta 4). Joissain tapauksissa kyseiset oireet ovat jatkuneet hoidon

lopettamisen jälkeen.

Loxentia saattaa aiheuttaa rauhattomuuden tunnetta ja kykenemättömyyttä istua tai seistä paikallaan.

Jos sinulle ilmaantuu tällaisia tuntemuksia, kerro lääkärillesi.

Itsemurha-ajatukset ja masennuksen tai ahdistusoireiden paheneminen

Vaikka Loxentian käyttöaiheena ei ole masennustilojen hoito, samaa vaikuttavaa ainetta

(duloksetiinia) sisältävää lääkevalmistetta käytetään myös masennustilojen hoitoon. Jos sinulla on

todettu masennus ja/tai olet ahdistunut, sinulla saattaa joskus olla ajatuksia vahingoittaa itseäsi tai

jopa tehdä itsemurha. Tällaiset ajatukset voivat voimistua masennuslääkitystä aloitettaessa, koska

näiden lääkkeiden vaikutuksen alkaminen vie jonkin aikaa, yleensä noin kaksi viikkoa, mutta

joskus vieläkin kauemmin. Saatat olla alttiimpi

tällaisille ajatuksille

jos sinulla on aiemmin ollut ajatuksia, että tekisit itsemurhan tai vahingoittaisit itseäsi

jos olet nuori aikuinen. Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että alle 25-vuotiailla psykiatrisilla

aikuispotilailla,

jotka saavat masennuslääkettä, on lisääntynyt alttius itsemurhakäyttäytymiseen.

Jos sinulla on ajatuksia, että voisit vahingoittaa itseäsi tai tehdä itsemurhan, ota heti yhteyttä

lääkäriin tai mene heti sairaalaan.

Sinun voi olla hyvä kertoa jollekin sukulaiselle tai läheiselle ystävälle, että sairastat masennusta tai

olet ahdistunut ja pyytää häntä lukemaan tämä pakkausseloste. Voit pyytää häntä sanomaan, jos

hänen mielestään masennuksesi tai ahdistuneisuutesi pahenee tai jos hän on huolissaan

käyttäytymisessäsi tapahtuneesta muutoksesta.

Käyttö lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla

Loxentia-kapseleita ei normaalisti pitäisi käyttää lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla. Lisäksi on

hyvä muistaa, että alle 18-vuotiailla potilailla

sellaisten haittavaikutusten, kuten esimerkiksi

itsemurhayritysten, itsemurha-ajatusten sekä vihamielisyyden

(pääasiassa aggressiivisuutta,

vastustavaa käyttäytymistä ja vihaa), riski kasvaa, kun he käyttävät tämän luokan lääkkeitä.

Duloksetiinin pitkän aikavälin turvallisuutta

koskevia vaikutuksia kasvuun, kypsymiseen sekä

kognitiiviseen kehitykseen ja käyttäytymisen kehitykseen tässä ikäryhmässä ei ole vielä osoitettu.

Muut lääkevalmisteet ja Loxentia

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan otat tai olet äskettäin ottanut tai saatat

ottaa muita lääkkeitä, mukaan lukien itsehoitolääkkeet.

Loxentia-kapselien vaikuttava aine on duloksetiini,

jota on myös muihin sairauksiin käytettävissä

lääkkeissä:

diabeettinen neuropatiakipu, masennus, ahdistuneisuus ja virtsan pidätyskyvyn häiriö.

Useamman kuin yhden duloksetiinivalmisteen käyttöä samanaikaisesti on vältettävä. Tarkista

lääkäriltäsi, ettet jo ennestään käytä duloksetiinia sisältävää lääkettä.

Lääkärisi päättää, voitko ottaa Loxentiaa samanaikaisesti muiden lääkkeiden kanssa. Älä aloita tai

lopeta minkään lääkkeen (itsehoitolääkkeet ja rohdosvalmisteet mukaan lukien) käyttämistä

keskustelematta ensin lääkärin kanssa.

Sinun pitää myös kertoa lääkärillesi, jos käytät jotakin seuraavista:

Monoamiinioksidaasin estäjät (MAO:n estäjät): Älä käytä Loxentiaa samanaikaisesti

monoamiinioksidaasin

estäjän (MAO:n estäjän) kanssa äläkä ennen kuin aikaisintaan 14 vuorokauden

kuluttua MAO:n estäjän käytön lopettamisesta. Esimerkkejä MAO:n estäjistä ovat moklobemidi

(masennuslääke) ja linetsolidi

(antibiootti). MAO:n estäjän käyttö samanaikaisesti monien

reseptilääkkeiden, myös Loxentian, kanssa voi aiheuttaa vakavia tai jopa hengenvaarallisia

haittavaikutuksia. Pidä vähintään 14 vuorokauden tauko MAO:n estäjän käytön lopettamisen jälkeen

ennen Loxentia-hoidon aloittamista. Loxentia-hoidon lopettamisen jälkeen on myös pidettävä

vähintään 5 vuorokauden tauko ennen MAO:n estäjän käytön aloittamista.

Uneliaisuutta aiheuttavat lääkkeet: Näitä ovat esimerkiksi lääkemääräyksellä saatavat

bentsodiatsepiinit,

voimakkaat kipulääkkeet, psykoosilääkkeet, fenobarbitaali ja väsyttävät

antihistamiinit.

Serotoniinipitoisuutta suurentavat lääkkeet: Triptaanit, tramadoli, tryptofaani, selektiiviset

serotoniinin takaisinoton estäjät (kuten paroksetiini ja fluoksetiini),

serotoniinin ja noradrenaliinin

takaisinoton estäjät (kuten venlafaksiini), trisykliset masennuslääkkeet (kuten klomipramiini,

amitriptyliini),

petidiini,

mäkikuisma ja MAO:n estäjät (kuten moklobemidi

ja linetsolidi). Nämä

lääkkeet suurentavat haittavaikutusriskiä. Jos käytät jotakin näistä lääkkeistä samanaikaisesti

Loxentian kanssa ja sinulle kehittyy epätavallisia oireita, mene lääkäriin.

Suun kautta otettavat veren hyytymistä estävät lääkkeet (antikoagulantit) ja verihiutaleiden

yhteenkertymistä estävät lääkkeet: Lääkkeet, jotka ohentavat verta tai estävät veren hyytymistä,

saattavat lisätä verenvuotovaaraa.

Loxentia ruuan, juoman ja alkoholin kanssa

Loxentia voidaan ottaa ruuan kanssa tai ilman. Noudata alkoholin

käytössä erityistä varovaisuutta

Loxentia-hoidon aikana.

Raskaus ja imetys

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy

lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Kerro lääkärillesi, jos tulet raskaaksi tai suunnittelet raskautta Loxentia-lääkityksen aikana.

Käytä Loxentia-kapseleita vasta sen jälkeen, kun olet keskustellut lääkärisi kanssa hoidon

mahdollisista hyödyistä sekä sikiöön mahdollisesti kohdistuvista riskeistä.

Kerro kätilölle ja/tai lääkärille, että käytät Loxentiaa. Käytettäessä raskauden aikana,

samankaltaiset lääkkeet (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät), saattavat lisätä riskiä

kohonneen keuhkoverenkierron vastukseen vastasyntyneillä (PPHN), aiheuttaen sinisyyttä ja

hengitystiheyden nopeutumista. Nämä oireet ilmenevät yleensä 24 tunnin kuluessa

synnytyksestä. Jos vauvallasi esiintyy näitä oireita, ota välittömästi yhteyttä kätilöön ja/tai

lääkäriin.

Jos käytät Loxentiaa raskautesi loppuvaiheessa, lapsellasi voi ilmetä joitakin oireita syntymän

jälkeen. Oireet alkavat yleensä välittömästi syntymän jälkeen tai muutaman päivän ikäisenä.

Niitä voivat olla veltot lihakset, tärinä, vapina, syömisvaikeudet, hengitysvaikeudet ja

kouristukset. Jos lapsellasi ilmenee jokin näistä oireista tai olet huolestunut lapsesi terveydestä,

kysy neuvoa lääkäriltä tai kätilöltä.

Kerro lääkärillesi, jos imetät. Loxentian käyttöä ei suositella imetyksen aikana. Kysy lääkäriltäsi

tai apteekista neuvoa.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Loxentia voi aiheuttaa sinulle uneliaisuutta tai huimausta. Älä aja autoa äläkä käytä mitään työkaluja

tai koneita, ennen kuin tiedät, miten Loxentia vaikuttaa sinuun.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia

tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen

vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste

opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

Loxentia sisältää sakkaroosia

Jos sinulla on todettu jonkin sokerin intoleranssi, ota yhteyttä lääkäriin ennen kuin otat tätä lääkettä.

3.

Miten Loxentiaa otetaan

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut. Tarkista

ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.

Loxentia otetaan suun kautta. Kapseli niellään kokonaisena veden kanssa.

Suositeltu Loxentian annos on 40 mg kahdesti vuorokaudessa (aamulla ja myöhään iltapäivällä/illalla).

Lääkärisi voi päättää, että hoitosi aloitetaan 20 mg:lla kahdesti vuorokaudessa kahden viikon ajan,

ennen kuin annos nostetaan 40 mg:aan kahdesti vuorokaudessa.

Jotta Loxentia-annoksen muistaminen olisi helpompaa, sinun kannattaa ottaa se samaan aikaan joka

päivä.

Älä lopeta Loxentian käyttöä tai muuta annosta keskustelematta siitä ensin lääkärin kanssa. Sairautesi

asianmukainen hoitaminen on tärkeää, jotta voisit paremmin. Hoitamattomana sairautesi ei ehkä

parane ja saattaa muuttua vakavammaksi ja vaikeammaksi hoitaa.

Jos otat enemmän Loxentiaa kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi

ja lisäohjeiden saamiseksi.

Yliannostuksen oireita ovat uneliaisuus, kooma, serotoniinioireyhtymä (harvinainen tila, joka voi

aiheuttaa suurta onnen tunnetta, uneliaisuutta, kömpelyyttä, levottomuutta, humalan tunnetta,

kuumetta, hikoilua tai lihasjäykkyyttä), kouristuskohtaukset, oksentelu, nopea sydämensyke.

Jos unohdat ottaa Loxentiaa

Jos unohdat ottaa lääkeannoksen, ota se heti kun muistat. Jos sinun on jo kuitenkin aika ottaa seuraava

annos, jätä unohtunut annos väliin ja ota seuraava annos kuten tavallisesti. Älä ota kaksinkertaista

annosta korvataksesi unohtamasi kerta-annoksen. Älä ylitä sinulle määrättyä Loxentia-

vuorokausiannosta.

Jos lopetat Loxentian oton

ÄLÄ LOPETA kapselien ottamista neuvottelematta lääkärisi kanssa, vaikka vointisi olisikin

parempi.

Jos lääkärisi mielestä et enää tarvitse Loxentiaa, hän pyytää sinua lopettamaan käytön pienentämällä

annosta 2 viikon aikana.

Joillakin potilailla,

jotka ovat lopettaneet Loxentian käytön yhtäkkiä yli 1 viikon kestäneen hoidon

jälkeen, on esiintynyt oireita, kuten

heitehuimausta, neulanpiston kaltaisia kihelmöiviä tuntemuksia tai sähköiskun kaltaisia

tuntemuksia (etenkin päässä), unihäiriöitä (eloisia unia, painajaisunia, unettomuutta),

uupumusta, uneliaisuutta, levotonta tai kiihtynyttä oloa, huolestuneisuutta, pahoinvointia tai

oksentelua, vapinaa, päänsärkyä, lihaskipua, ärtyneisyyttä, ripulia, lisääntynyttä hikoilua tai

kiertohuimausta.

Nämä oireet eivät yleensä ole vakavia ja häviävät muutamassa vuorokaudessa. Jos oireesi ovat

häiritseviä, kysy neuvoa lääkäriltäsi.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Nämä vaikutukset ovat yleensä lieviä tai kohtalaisia, ja ne häviävät usein lyhyessä ajassa.

Hyvin yleisiä haittavaikutuksia (saattaa esiintyä useammalla kuin yhdellä henkilöllä

kymmenestä)

pahoinvointi,

suun kuivuminen, ummetus

uupumus.

Yleisiä haittavaikutuksia (saattaa esiintyä enintään yhdellä henkilöllä kymmenestä)

ruokahaluttomuus

unihäiriö, kiihtyneisyys,

seksuaalisen halukkuuden väheneminen, ahdistuneisuus, unettomuus

päänsärky, huimaus, velttous, uneliaisuus, vapina, tunnottomuus, sisältäen ihon tunnottomuuden

tai pistelyn tai kihelmöinnin

näön hämärtyminen

heite- tai kiertohuimauksen tunne

kohonnut verenpaine, kasvojen kuumotus

ripuli, vatsakipu, kuvotus (oksentelu), närästys tai ruoansulatusvaivat

lisääntynyt hikoilu

heikotus, lihasvärinä.

Melko harvinaisia haittavaikutuksia (saattaa esiintyä enintään yhdellä henkilöllä sadasta)

kurkkutulehdus, joka aiheuttaa äänen käheyttä

allergiset reaktiot

kilpirauhasen toiminnan heikkeneminen, mikä voi aiheuttaa väsymystä ja painonnousua

kuivuminen

hampaiden narskuttelu, hampaiden yhteenpureminen, epätietoisuuden tunne (esim. ajasta tai

paikasta), motivaation puute, orgasmivaikeudet tai orgasmin puuttuminen, epätavalliset unet

hermostuneisuus, keskittymisvaikeudet, makuaistin muutokset, huono unen laatu

suurentuneet pupillit

(silmän mustuaiset), näkövaivat, kuivat silmät

tinnitus (korvien soiminen), korvakipu

sydämentykytys, nopea ja/tai epäsäännöllinen syke

pyörtyminen

lisääntynyt haukottelu

verioksennus tai musta tervamainen uloste, maha-suolitulehdus, suutulehdus, röyhtäily,

nielemisvaikeudet, ilmavaivat, pahanhajuinen hengitys

maksatulehdus, joka voi aiheuttaa vatsakipua sekä ihon tai silmänvalkuaisten keltaisuutta

(kutiseva) ihottuma, yöhikoilu, nokkosihottuma, kylmänhiki,

suurentunut mustelmataipumus

lihaskipu, lihasjäykkyys, lihaskouristus, leukalihaksen supistus

virtsaamisen aloitusvaikeus, kivulias virtsaaminen, virtsaamisen tarvetta yöllä, lisääntynyt

virtsaaminen, epänormaali haju virtsassa

epänormaali emätinverenvuoto, vaihdevuosioireita

rintakipu, kylmän tunne, jano, kuuman tunne

painonlasku, painonnousu

Loxentialla voi olla vaikutuksia, joita et havaitse, kuten maksaentsyymiarvojen suureneminen,

sekä veriarvojen (kaliumin,

kreatiinikinaasin,

sokerin tai kolesteroliarvojen) suureneminen.

Harvinaisia haittavaikutuksia (saattaa esiintyä enintään yhdellä henkilöllä tuhannesta)

vakava allerginen reaktio, joka voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia tai heitehuimausta, joihin liittyy

kielen tai huulten turpoamista

veren natriumpitoisuuden pienentyminen (etenkin iäkkäillä; oireina voi olla huimauksen,

heikkouden, sekavuuden, uneliaisuuden ja syvän väsymyksen tunne tai pahoinvointia ja

oksentelua. Näitä vakavampia oireita ovat pyörtyminen, kouristelu ja kaatuilu), antidiureettisen

hormonin epäasianmukaisen erityksen oireyhtymä (SIAHD)

itsemurhakäyttäytyminen, itsemurha-ajatukset, mania (yliaktiivisuus,

rauhattomat ajatukset ja

vähentynyt unentarve), hallusinaatiot, hyökkäävä käytös ja vihan tunteminen

”serotoniinioireyhtymä” (harvinainen tila, joka voi aiheuttaa suurta onnen tunnetta,

uneliaisuutta, kömpelyyttä, levottomuutta, juopumuksen tunnetta, kuumetta, hikoilua ja

lihasjäykkyyttä), kouristuskohtaukset, äkilliset kouristukset ja tahattomat lihasliikkeet,

levottomuuden tunne tai kyvyttömyys istua tai seistä paikallaan, lihasliikkeiden

hallintavaikeus, esim. lihaskoordinaation

puute tai hallitsemattomat lihasliikkeet, levottomat

jalat -oireyhtymä

suurentunut silmänpaine (glaukooma)

heitehuimaus, huimauksen tunne erityisesti ylös noustessa, kylmät sormet ja/tai varpaat

kurkun kireys, nenäverenvuoro

Yskä, hengityksen vinkuminen

ja hengenahdistus, johon voi liittyä korkea kuume

kirkkaanpunainen veri ulosteissa, paksusuolen tulehdus (mikä johtaa ripuliin)

maksan vajaatoiminta, ihon tai silmänvalkuaisten

keltaisuus (ikterus)

Stevens-Johnsonin oireyhtymä (vakava sairaus, jossa tulee rakkuloita iholle,

suuhun, silmiin

sukupuolielimiin),

vakava allerginen reaktio, joka aiheuttaa kasvojen ja kurkun turpoamisen

(angioedeema), herkkyys auringonvalolle

lihasnykäykset

vaikeus tai kyvyttömyys virtsata, normaalia suurempi virtsaamistarve, virtsasuihkun

heikentyminen

kuukautishäiriöt,

kuten runsaat, kivuliaat, epäsäännölliset tai pitkittyneet kuukautiset;

epätavallisen niukat tai puuttuvat kuukautiset; epänormaali rintamaidon eritys

kaatuilu (yleensä iäkkäät henkilöt), poikkeava kävely

Hyvin harvinaisia haittavaikutuksia (saattaa esiintyä enintään yhdellä henkilöllä kymmenestä

tuhannesta)

ihon verisuonten tulehdus (ihovaskuliitti)

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle.

Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla).

Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen

turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Loxentian säilyttäminen

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä läpipainopakkauksessa ja kotelossa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän

jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Säilytä alle 25 °C.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Loxentia sisältää

Vaikuttava aine on duloksetiini. Yksi kova enterokapseli sisältää duloksetiinihydrokloridia

määrän, joka vastaa 20 mg:aa tai 40 mg:aa duloksetiinia.

Muut aineet ovat:

kapselin sisältö: sokeripallot (sakkaroosi, maissitärkkelys), hypromelloosi

6cP, sakkaroosi,

hypromelloosiftalaatti,

talkki, trietyylisitraatti.

kapselin kuori: liivate, titaanidioksidi

(E171), indigotiini

(E132), keltainen rautaoksidi (E172) –

vain 40 mg:n kapseleissa, punainen rautaoksidi (E172) – vain 40 mg:n kapseleissa, muste

(shellakka, musta rautaoksidi [E172]).

Ks. kohta 2, ”Loxentia sisältää sakkaroosia”.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

20 mg kova enterokapseli: Kovassa liivatekapselissa,

koko 4 (pituus keskimäärin 14,4 mm),

valkoisia tai melkein valkoisia pellettejä. Kapselin pohja- ja kansiosat ovat vaaleansiniset. Kapselin

pohja-osaan on painettu mustalla ”20”.

40 mg kova enterokapseli: Kovassa liivatekapselissa,

koko 2 (pituus keskimäärin 17,9 mm),

valkoisia tai melkein valkoisia pellettejä. Kapselin pohja-osa on vaaleanoranssi ja kansiosa

vaaleansininen. Kapselin pohja-osaan on painettu mustalla ”40”.

Loxentia on saatavana pakkauksissa, joiden sisältämissä läpipainopakkauksissa on 7, 10, 14, 28, 30,

56, 60, 90 ja 100 kovaa enterokapselia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

Paikallinen edustaja

KRKA Finland Oy, Bertel Jungin aukio 5, 02600 Espoo, Suomi

Valmistaja

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann-Straße 5, 27472 Cuxhaven, Saksa

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 12.7.2019

Bipacksedel: Information till användaren

Loxentia 20 mg hård enterokapsel

Loxentia 40 mg hård enterokapsel

duloxetin

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar använda detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande:

Vad Loxentia är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du använder Loxentia

Hur du använder Loxentia

Eventuella biverkningar

Hur Loxentia ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Loxentia är och vad det används för

Loxentia innehåller den aktiva substansen duloxetin. Loxentia ökar mängden serotonin och

noradrenalin i nervsystemet.

Loxentia är ett läkemedel som ska intas genom munnen och används för att behandla

ansträngningsinkontinens

hos kvinnor. Ansträngningsinkontinens är ett medicinskt problem som gör

att man får urinläckage i samband med fysisk ansträngning eller aktiviteter såsom skratt, hosta,

nysningar, tunga lyft eller motion.

Loxentia tros verka genom att förstärka de muskler som håller tillbaka urinen när man skrattar, nyser

eller motionerar.

Effekten av Loxentia förstärks när det kombineras med ett träningsprogram som stärker musklerna i

bäckenbotten.

Duloxetin som finns i Loxentia kan också vara godkänd för att behandla andra sjukdomar som inte

nämns i denna bipacksedel. Fråga läkare, apotekspersonal eller annan hälso- och sjukvårdspersonal om

du har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du använder Loxentia

Använd inte Loxentia om du:

är allergisk mot duloxetin eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i avsnitt 6)

har leversjukdom

har svår njursjukdom

tar eller under de senaste 14 dagarna har tagit ett läkemedel som tillhör gruppen

monoaminoxidashämmare (MAO-hämmare) (se ”Andra läkemedel och Loxentia”)

tar fluvoxamin som vanligen används för att behandla depression, ciprofloxacin eller enoxacin

som används för att behandla vissa infektioner

Tala med din läkare om du har högt blodtryck eller hjärtsjukdom. Din läkare kommer att tala om för

dig om du ska ta Loxentia.

Varningar och försiktighet

Om du lider av något av följande, kanske Loxentia inte passar för dig. Tala med läkare innan du

använder Loxentia om du:

tar läkemedel mot depression (se ”Andra läkemedel och Loxentia”)

tar Johannesört, ett växtbaserat läkemedel (Hypericum perforatum)

har njursjukdom

har haft kramper (anfall)

har haft mani

har bipolär sjukdom

har ögonproblem, som t.ex. en viss typ av glaukom (förhöjt tryck i ögat)

tidigare har haft blödningsstörningar (tendens att få blåmärken)

är i riskzonen för låga natriumvärden (till exempel om du tar vattendrivande läkemedel,

särskilt om du är äldre)

samtidigt behandlas med annat läkemedel som kan orsaka leverskada

tar andra läkemedel som innehåller duloxetin (se ”Andra läkemedel och Loxentia”)

Läkemedel såsom Loxentia (s.k. SSRI-/SNRI-preparat) kan orsaka symtom på sexuell dysfunktion (se

avsnitt 4). I vissa fall har dessa symtom kvarstått efter avbruten behandling.

Loxentia kan orsaka en känsla av rastlöshet och svårighet att sitta eller stå still. Om detta inträffar ska

du tala om det för din läkare.

Om du börjar må sämre och har tankar på att skada dig själv

Fastän Loxentia inte är avsett för behandling av depression används den aktiva substansen (duloxetin)

även i läkemedel mot depression. Du som är deprimerad och/eller lider av oro/ångest kan ibland ha

tankar på att skada dig själv eller begå självmord. Dessa symtom kan förvärras när man börjar använda

läkemedel mot depression, eftersom det tar tid innan läkemedel av den här typen har effekt, vanligtvis

cirka 2 veckor, ibland längre tid. Dessa tankar kan vara vanliga om du:

tidigare har haft tankar på att skada dig själv eller begå självmord

är yngre än 25 år. Studier har visat att unga vuxna (yngre än 25 år) med psykisk sjukdom som

behandlas med antidepressiva läkemedel har en ökad risk för självmordstankar och tankar på

att skada sig själv

Kontakta snarast läkare eller uppsök närmaste sjukhus om du har tankar på att skada dig själv

eller begå självmord.

Det kan vara till hjälp att berätta för en släkting eller nära vän att du är deprimerad och/eller lider av

oro/ångest. Be dem gärna läsa igenom denna bipacksedel. Du kan också be dem att berätta för dig om

de tycker att du verkar må sämre eller om de tycker att ditt beteende förändras

Barn och ungdomar under 18 år

Loxentia ska inte användas vid behandling av barn och ungdomar under 18 år. Risken för biverkningar

som självmordsförsök, självmordstankar och fientlighet (främst aggression, trots och ilska) är större

hos patienter under 18 år när de tar läkemedel av denna typ. Dessutom har de långsiktiga effekterna på

tillväxt, mognad och utveckling av intellekt och beteende ännu inte fastställts för denna åldersgrupp.

Andra läkemedel och Loxentia

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel. Det viktigaste innehållsämnet i Loxentia, duloxetin, används även i andra läkemedel för

andra sjukdomar:

smärtsam diabetesneuropati, depression, ångest och urinläckage

Användning av mer än ett av dessa läkemedel samtidigt ska undvikas. Kontakta din läkare om du

redan tar andra läkemedel som innehåller duloxetin.

Din läkare ska avgöra om du kan ta Loxentia tillsammans med andra läkemedel. Kontrollera med din

läkare innan du börjar eller slutar att ta några läkemedel, även receptfria läkemedel och

naturmedel

Tala om för din läkare om du tar något av följande:

Monoaminoxidashämmare (MAO-hämmare): Loxentia ska inte tas om du tar eller har tagit (under de

senaste 14 dagarna) ett läkemedel mot depression som kallas MAO-hämmare. Exempel på MAO-

hämmare är moklobemid (ett antidepressivt läkemedel) och linezolid (ett antibiotika). Många av de

receptbelagda läkemedlen, inklusive Loxentia, kan, om de tas tillsammans med en MAO-hämmare,

orsaka allvarliga eller till och med livshotande biverkningar. Innan du kan ta Loxentia måste minst 14

dagar ha förflutit sedan behandling med en MAO-hämmare avslutats. Likaså måste minst 5 dagar ha

förflutit efter avslutad behandling med Loxentia innan du kan börja ta en MAO-hämmare.

Läkemedel som kan ge upphov till dåsighet: Detta inkluderar receptbelagda läkemedel som

bensodiazepiner, starka smärtstillande medel, antipsykotika, fenobarbital och antihistaminer.

Läkemedel som ökar halten av serotonin: Triptaner, tramadol, tryptofan, SSRI-läkemedel (t.ex.

paroxetin och fluoxetin), SNRI-läkemedel (t.ex. venlafaxin), tricykliskt antidepressiva (t.ex.

klomipramin,

amitriptylin),

petidin, Johannesört och MAO-hämmare (t.ex. moklobemid och

linezolid).

Dessa läkemedel ökar risken för biverkningar. Kontakta läkare om du får oväntade symtom

när du tar dessa läkemedel tillsammans med Loxentia.

Orala antikoagulantia eller trombycytaggregationshämmande medel: Blodförtunnande medel eller

medel som förhindrar blodet från att bilda klumpar. Dessa medel kan öka risken för blödningar.

Loxentia med mat, dryck och alkohol

Loxentia kan tas med eller utan föda. Du bör vara försiktig med alkohol under behandling med

Loxentia.

Graviditet och amning

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare

eller apotekspersonal innan du använder detta läkemedel.

Tala om för din läkare om du blir gravid eller planerar att bli gravid under behandlingen med

Loxentia. Du ska endast använda Loxentia efter att ha rådfrågat din läkare angående

behandlingens möjliga fördelar och eventuella risker för fostret.

Tala om för din barnmorska eller läkare att du använder Loxentia. När liknande läkemedel

(SSRI) används under graviditet kan risken öka för ett allvarligt tillstånd kallat persistent

pulmonell hypertension hos den nyfödde (PPHN). Detta tillstånd gör att barnet andas snabbare

och ser blåfärgat ut. Symtomen uppkommer vanligtvis inom 24 timmar från det att barnet är

fött. Om detta drabbar ditt barn, kontakta barnmorska eller läkare omedelbart.

Om du tar Loxentia i slutet av graviditeten, kan ditt barn drabbas av vissa symtom efter

födseln. Dessa symtom uppträder vanligen vid förlossningen eller inom några dagar efter att

ditt barn har fötts. Symtomen kan vara slappa muskler, skakningar, darrningar,

matningssvårigheter, andningsproblem och krampanfall. Om ditt nyfödda barn har något av

dessa symtom, eller om du är bekymrad för ditt barns hälsa, bör du kontakta din läkare eller

barnmorska för råd.

Tala om för din läkare om du ammar. Användning av Loxentia under amning rekommenderas

inte. Rådgör med din läkare eller apotekspersonal.

Körförmåga och användning av maskiner

Loxentia kan göra att du känner dig sömnig eller yr. Kör inte bil och använd inte verktyg eller

maskiner förrän du vet hur Loxentia påverkar dig.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition

att framföra motorfordon eller utföra arbete

som kräver skärpt vaksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden är

användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Loxentia innehåller sackaros

Om du inte tål vissa sockerarter ska du kontakta din läkare innan du använder detta läkemedel.

3.

Hur du använder Loxentia

Använd alltid detta läkemedel enligt läkarens eller apotekspersonalens anvisningar. Rådfråga läkare

eller apotekspersonal om du är osäker.

Loxentia intas genom munnen. Svälj kapseln hel tillsammans med ett glas vatten.

Vanlig dos är en 40 mg kapsel Loxentia två gånger dagligen (på morgonen och sent på

eftermiddagen/kvällen). Din läkare kan dock välja att starta din behandling med en 20 mg kapsel två

gånger dagligen i två veckor för att sedan öka dosen till 40 mg två gånger dagligen.

Det är lättare att komma ihåg att ta Loxentia om man tar det vid samma tid varje dag.

Sluta inte att ta Loxentia, eller ändra dos, utan att först ha diskuterat detta med din läkare. För att du

ska känna dig bättre är det viktigt att behandla din sjukdom på rätt sätt. Om den inte behandlas, kan

den kvarstå och bli allvarligare och svårare att behandla.

Om du har tagit för stor mängd av Loxentia

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen tel. (tel. 112 i Sverige, tel. 0800 147 111 i

Finland) för bedömning av risken samt rådgivning.

Symtom på överdos är sömnighet, koma, serotonergt syndrom (en sällsynt reaktion som kan orsaka

kraftiga lyckokänslor, dåsighet, klumpighet, rastlöshet, berusningskänsla, feber, svettning eller stela

muskler), krampanfall, kräkningar och snabba hjärtslag.

Om du har glömt att ta Loxentia

Om du har glömt en dos, ta den så snart du kommer ihåg. Om det emellertid är dags för din nästa dos,

hoppa över den glömda dosen och ta endast en dos som vanligt. Ta inte dubbel dos för att kompensera

för glömd dos. Ta inte fler Loxentia per dag än din läkare föreskrivit.

Om du slutar att ta använda Loxentia

SLUTA INTE att ta Loxentia, även om du känner dig bättre, utan att först tala med din läkare. Om din

läkare anser att du inte längre behöver Loxentia, kommer hon/han att minska dosen under två veckor.

Vissa patienter, som efter längre behandling än en vecka abrupt slutar att ta Loxentia, kan få symtom

såsom:

yrsel, stickningar som av nålar eller förnimmelser av elektriska stötar (speciellt i huvudet),

sömnstörningar (livliga drömmar, mardrömmar, sömnlöshet), trötthet, sömnighet, känsla av

rastlöshet eller oro, ångest, illamående/kräkningar,

skakningar, huvudvärk, muskelsmärta,

irritationskänsla, diarré, kraftiga svettningar eller svindel. Dessa besvär är vanligtvis lätta och

försvinner inom några dagar. Rådfråga din läkare om reaktionerna är besvärande.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Mycket vanliga biverkningar (kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare)

illamående, muntorrhet, förstoppning

trötthet

Vanliga biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare)

aptitlöshet

svårt att somna, känna sig upprörd, minskad sexualdrift, ångest, dålig sömn

huvudvärk, yrsel, känna sig trög, känna sig sömnig, darrningar och domningar, som inkluderar

domningar eller stickningar i huden

dimsyn

svindel

förhöjt blodtryck, rodnad

diarré, magont, illamående och kräkningar, halsbränna eller matsmältningsbesvär

ökad svettning

kraftlöshet, frossbrytning

Mindre vanliga biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare)

svalginflammation

som orsakar hes röst

allergiska reaktioner

nedsatt sköldkörtelfunktion, vilket kan orsaka trötthet eller viktuppgång

uttorkning

tandgnisslan, känna sig desorienterad, bristande motivation, svårigheter att få eller utebliven

orgasm, konstiga drömmar

känna sig nervös, koncentrationssvårigheter, smakförändringar, dålig sömn

stora pupiller (det mörka fältet i mitten av ögat), synstörningar, ögonen känns torra

tinnitus (förnimmelse av ljud i örat utan yttre ljudkälla),

ont i öronen

hjärtklappning,

snabba och/eller oregelbundna hjärtslag

svimning

gäspningar

blodiga kräkningar eller svart tjärartad avföring, mag-tarminflammation,

inflammation i

munnen, rapningar, svårigheter att svälja, väderspänning, dålig andedräkt

inflammation i levern som kan orsaka smärta i buken och gulfärgning av hud och ögonvitor

(kliande) utslag, nattsvettningar, nässelfeber, kallsvettning, ökad benägenhet att få blåmärken

muskelsmärta, muskelspänning, muskelryckningar, kramp i käkmusklerna

svårighet att börja kissa, smärtsam urinering, behov att tömma blåsan under natten, täta

blåstömningar, avvikande lukt på urinen

onormal vaginalblödning, klimakteriesymtom

bröstsmärta, känna sig kall, törst, känna sig varm

viktminskning,

viktökning

Loxentia kan orsaka effekter som du inte märker, såsom ökning av leverenzymer eller halten

av kalium, kreatinfosfokinas, socker eller kolesterol i blodet.

Sällsynta biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 1000 användare)

allvarliga allergiska reaktioner som orsakar andningssvårigheter eller yrsel, med svullen tunga

eller svullna läppar

lågt natriumvärde i blodet (drabbar mest äldre); symtomen kan vara att känna sig yr, svag,

förvirrad, sömnig eller mycket trött, illamående eller kräkningar, mer allvarliga symtom är

svimning, krampanfall eller fall, otillräcklig utsöndring av antidiuretiskt hormon (SIADH)

självmordsbeteende, självmordstankar, mani (överaktivitet, tankeflykt och nedsatt behov av

sömn), känsla av aggression och vrede

”serotonergt syndrom” (en sällsynt reaktion som kan ge lyckokänsla, dåsighet, klumpighet,

rastlöshet, känsla av berusning, feber, svettningar eller stela muskler), krampattacker, plötsliga

ofrivilliga ryckningar eller ryckningar i musklerna, en känsla av rastlöshet och svårighet att

sitta eller stå still, svårigheter att kontrollera rörelser t.ex. brist på koordination eller ofrivilliga

rörelser i musklerna, restless legs (domnande och stickande känsla i benen)

ökat tryck i ögat (glaukom)

svimning och yrsel när man reser sig upp, kalla fingrar och/eller tår

känna sig tjock i halsen, näsblödning

Hosta, pipande andning och andfåddhet som kan åtföljas av hög kroppstemperatur

ljust rött blod i avföringen, inflammation i tjocktarmen (orsakar diarré)

leverproblem, gulfärgning av hud och ögonvitor (gulsot)

Stevens-Johnson syndrom (svår sjukdom med blåsor i huden, munnen, ögonen och

könsorganen), svåra allergiska reaktioner som orsakar svullnad av ansiktet och halsen

(angioödem), känslighet mot solljus

muskelryckningar

svårighet eller oförmåga att kasta vatten, behov att tömma blåsan oftare än vanligt, minskat

urinflöde

onormala menstruationer, inkluderande kraftig, smärtsam, oregelbunden eller förlängd

menstruation, ovanligt korta eller uteblivna menstruationer, onormal produktion av bröstmjölk

fallolyckor (mest hos äldre), onormal gång.

Mycket sällsynta biverkningar (kan förekomma hos upp till 1 av 10000 användare)

inflammation i hudens blodkärl (kutan vaskulit)

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller, apotekspersonal eller sjuksköterska. Detta gäller även

eventuella biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar

direkt (se detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen

om läkemedels säkerhet.

Sverige

Läkemedelsverket

Box 26

751 03 Uppsala

Webbplats: www.lakemedelsverket.se

Finland

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur Loxentia ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på förpackningen efter EXP. Utgångsdatumet är den sista

dagen i angiven månad.

Förvaras vid högst 25 °C.

Förvaras i originalförpackningen.

Fuktkänsligt.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

Den aktiva substansen är duloxetin. Varje kapsel innehåller 20 mg eller 40 mg duloxetin (som

duloxetinhydroklorid).

Övriga innehållsämnen är:

Kapselinnehåll: Sockersfärer (sackaros, majsstärkelse), hypromellos 6 cp, sackaros,

hypromellosftalat, talk och trietylcitrat.

Kapselhölje: Gelatin, titandioxid (E171), indigotin (E132), gul järnoxid (E172) – endast i 40 mg

kapslar, röd järnoxid (E172) – endast i 40 mg kapslar, bläck (shellack, svart järnoxid (E172)).

Se avsnitt 2 ”Loxentia innehåller sackaros”

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

20 mg enterokapsel: Vita till nästan vita pellets i en hård gelatinkapsel storlek 4 (medellängd 14,4

mm). Kapselns kropp och lock är ljusblå. Kapselkroppen är märkt med ”20” i svart.

40 mg enterokapsel: Vita till nästan vita pellets i en hård gelatinkapsel storlek 2 (medellängd 17,9

mm). Kapselns kropp är ljust orange och locket är ljusblått. Kapselkroppen är märkt med ”40” i svart.

Loxentia finns tillgänglig

i förpackningar innehållande 7, 10, 14, 28, 30, 56, 60, 90 och 100 hårda

enterokapslar i blister.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning och tillverkare

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

Lokal företrädare

KRKA Sverige AB, Göta Ark 175, 118 72 Stockholm, Sverige

Tillverkare

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann-Straße 5, 27472 Cuxhaven, Tyskland

Denna bipacksedel ändrades senast: 12.7.2019

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Loxentia 20 mg kova enterokapseli

Loxentia 40 mg kova enterokapseli

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi kova enterokapseli sisältää duloksetiinihydrokloridia määrän, joka vastaa 20 mg:aa duloksetiinia.

Yksi kova enterokapseli sisältää duloksetiinihydrokloridia määrän, joka vastaa 40 mg:aa duloksetiinia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: sakkaroosi.

Yksi 20 mg:n kova enterokapseli sisältää enintään 29 mg sakkaroosia.

Yksi 40 mg:n kova enterokapseli sisältää enintään 58 mg sakkaroosia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Kova enterokapseli

20 mg: Kovassa liivatekapselissa,

koko 4 (pituus keskimäärin 14,4 mm), valkoisia tai melkein

valkoisia pellettejä. Kapselin pohja- ja kansiosat ovat vaaleansiniset. Kapselin pohja-osaan on

painettu mustalla ”20”.

40 mg: Kovassa liivatekapselissa,

koko 2 (pituus keskimäärin 17,9 mm), valkoisia tai melkein

valkoisia pellettejä. Kapselin pohja-osa on vaaleanoranssi ja kansiosa vaaleansininen. Kapselin

pohja-osaan on painettu mustalla ”40”.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Loxentia on tarkoitettu kohtalaisen tai vaikean ponnistusinkontinenssin

(stress urinary incontinence,

SUI) hoitoon naisille.

Loxentia on tarkoitettu aikuisten hoitoon.

Lisätietoja, ks. kohta 5.1.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Loxentian suositusannos on 40 mg kahdesti vuorokaudessa aterioista riippumatta. Potilaan tila tulisi

arvioida uudelleen 2–4 hoitoviikon kuluttua hoidon hyödyn ja siedettävyyden määrittämiseksi.

Joillekin potilaille voi olla hyödyksi aloittaa hoito 20 mg:n annoksella kahdesti vuorokaudessa kahden

viikon ajan, ennen kuin annos nostetaan suositeltuun 40 mg:aan kahdesti vuorokaudessa. Annoksen

asteittain nostaminen voi vähentää, vaikkakaan ei poistaa, pahoinvoinnin

ja huimauksen riskiä.

Saatavilla on myös 20 mg:n kapseli. Kuitenkin tieto duloksetiinin

tehokkuudesta annoksella 20 mg

kahdesti vuorokaudessa on rajallista.

Duloksetiinin tehoa on arvioitu pisimmillään 3 kuukautta kestäneissä lumelääkkeeseen vertailevissa

tutkimuksissa. Hoidon hyöty tulisi määrittää säännöllisin väliajoin.

Loxentian ja lantionpohjan

lihaksiston harjoitusten (PFMT, pelvic floor muscle training) yhdistäminen

saattaa olla tehokkaampi hoitokeino kuin jompikumpi hoito yksinään. Lantionpohjan lihaksiston

harjoituksia suositellaan harkittavaksi lääkehoidon ohella.

Maksan vajaatoiminta

Loxentiaa ei saa käyttää naisille, joilla on maksan vajaatoimintaan johtava maksasairaus (ks.

kohdat 4.3 ja 5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen lievässä eikä kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa

(kreatiniinipuhdistuma 30–80 ml/min). Loxentiaa ei saa käyttää potilaille,

joilla on vaikea munuaisten

vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min, ks. kohta 4.3).

Pediatriset potilaat

Duloksetiinin

turvallisuutta ja tehoa ponnistusinkontinenssin

hoidossa ei ole tutkittu. Tietoa ei ole

saatavilla.

Erityisryhmät

Iäkkäät henkilöt

Iäkkäiden hoidossa tulee noudattaa varovaisuutta.

Hoidon lopettaminen

Hoidon äkillistä keskeyttämistä tulee välttää. Kun Loxentia-hoito lopetetaan, annosta tulee pienentää

asteittain vähintään 1–2 viikon aikana vieroitusoireiden riskin pienentämiseksi (ks. kohdat 4.4 ja 4.8).

Jos annoksen pienentämisen jälkeen tai hoidon lopettamisen seurauksena ilmaantuu sietämättömiä

oireita, voidaan harkita hoidon aloittamista uudelleen aikaisemmin käytetyllä annoksella. Myöhemmin

lääkäri voi jatkaa annoksen pienentämistä, mutta vielä enemmän asteittain.

Antotapa

Suun kautta.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

Maksan vajaatoimintaan johtava maksasairaus (ks. kohta 5.2).

Loxentiaa ei tule käyttää epäselektiivisten, irreversiibelien monoamiinioksidaasin (MAO:n) estäjien

kanssa (ks. kohta 4.5).

Loxentiaa ei tule käyttää yhdessä CYP1A2-estäjien, kuten fluvoksamiinin,

siprofloksasiinin tai

enoksasiinin, kanssa, sillä näiden yhdistelmä nostaa duloksetiinipitoisuuksia plasmassa (katso

kohta 4.5).

Vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) (ks. kohta 4.4).

Loxentia-hoidon aloitus on kontraindikoitu

potilailla, joilla on hoitamaton verenpainetauti, mikä voisi

saattaa potilaat mahdollisen hypertensiivisen kriisin vaaraan (ks. kohdat 4.4 ja 4.8).

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Mania ja kouristukset

Loxentiaa tulee käyttää varoen potilailla,

joilla on esiintynyt maniaa tai diagnosoitu kaksisuuntainen

mielialahäiriö,

ja/tai kouristuksia.

Serotoniinioireyhtymä

Kuten muiden serotonergisten lääkkeiden yhteydessä, duloksetiinihoidonkin

yhteydessä saattaa

esiintyä serotoniinioireyhtymä, joka on potentiaalisesti hengenvaarallinen tila. Tämä on mahdollista

erityisesti silloin,

kun duloksetiinia käytetään samanaikaisesti muiden serotonergisten lääkkeiden

(mukaan lukien SSRI:t, SNRI:t, trisykliset masennuslääkkeet tai triptaanit), serotoniinin metaboliaa

heikentävien lääkkeiden, kuten MAO:n estäjien, tai psykoosilääkkeiden tai muiden

dopamiiniantagonistien kanssa, jotka saattavat vaikuttaa serotonergisiin välittäjäainejärjestelmiin

(ks.

kohdat 4.3 ja 4.5).

Serotoniinioireyhtymän oireisiin voi kuulua psyykkisen tilan muutoksia (kuten agitaatio,

hallusinaatiot, kooma), autonomisen hermoston epävakaus (kuten takykardia, epävakaa verenpaine,

hypertermia), neuromuskulaariset poikkeamat (kuten hyperrefleksia, koordinaatiokyvyn

heikkeneminen) ja/tai ruoansulatuskanavan oireet (kuten pahoinvointi,

oksentelu, ripuli).

Jos duloksetiinin

ja muiden serotonergisten lääkkeiden, jotka voivat vaikuttaa serotonergisiin ja/tai

dopaminergisiin

välittäjäainejärjestelmiin, yhtäaikainen käyttö on kliinisesti perusteltua, pitää potilasta

seurata huolellisesti etenkin hoidon alussa ja annosta suurennettaessa.

Mäkikuisma

Haittavaikutuksia saattaa esiintyä useammin, jos Loxentiaa käytetään samanaikaisesti mäkikuismaa

(Hypericum perforatum) sisältävien rohdosvalmisteiden kanssa.

Mydriaasi

Duloksetiinin

käytön yhteydessä on ilmoitettu mydriaasia, joten duloksetiinia tulee määrätä varoen

potilaille, joilla on kohonnut silmänpaine tai akuutin ahdaskulmaglaukooman riski.

Verenpaine ja sydämen lyöntitiheys

Duloksetiiniin

käyttöön on joillakin

potilailla liittynyt

verenpaineen nousua ja kliinisesti

merkitsevää

hypertensiota. Tämä saattaa johtua duloksetiinin

noradrenergisesta vaikutuksesta. Hypertensiivistä

kriisiä on raportoitu duloksetiinin

käytön yhteydessä, erityisesti potilailla,

joilla on jo kohonnut

verenpaine. Siitä syystä potilaille,

joilla tiedetään olevan hypertensio ja/tai jokin sydänsairaus,

suositellaan verenpaineen seurantaa erityisesti ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Varovaisuutta

tulee noudattaa duloksetiinin käytössä potilaille,

joiden vointi saattaa vaarantua kohonneen sydämen

lyöntitiheyden tai verenpaineen nousun seurauksena. Varovaisuutta tulee noudattaa, kun duloksetiinia

käytetään yhdessä lääkkeiden kanssa, jotka saattavat vaikuttaa sen metaboliaan (ks. kohta 4.5).

Duloksetiiniannoksen

pienentämistä tai asteittaista hoidon lopettamista tulee harkita potilailla,

joiden

verenpaine pysyy korkealla hoidon yhteydessä (ks. kohta 4.8). Duloksetiinihoitoa

ei pidä aloittaa

potilaille, joiden verenpaine ei ole tasapainossa (ks. kohta 4.3).

Munuaisten vajaatoiminta

Plasman duloksetiinipitoisuuden

suurenemista esiintyy potilailla,

joilla on vaikea munuaisten

vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min). Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa, ks.

kohta 4.3. Lievä tai kohtalainen munuaisten vajaatoiminta, ks. kohta 4.2.

Verenvuoto

Verenvuotoa, kuten mustelmanmuodostusta, purppuraa ja suolistovuotoja,

on ilmoitettu selektiivisten

serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI) ja serotoniinin/noradrenaliinin

takaisinoton estäjien (SNRI),

myös duloksetiinin, käytön yhteydessä. Varovaisuutta tulee noudattaa potilailla,

jotka käyttävät veren

hyytymistä ehkäiseviä ja/tai muita verihiutaleiden toimintaan vaikuttavia lääkevalmisteita (esim.

tulehduskipulääkkeet [NSAID-lääkkeet] tai asetyylisalisyylihappo

[ASA]) sekä potilailla,

joilla

tiedetään olevan verenvuototaipumus.

Hoidon lopettaminen

Vieroitusoireet hoidon loputtua ovat yleisiä, etenkin jos hoito lopetetaan äkillisesti (katso kohta 4.8).

Kliinisessä tutkimuksessa äkillisen hoidon lopettamisen jälkeen haittatapahtumia esiintyi duloksetiini-

hoidossa olleista potilaista noin 44 %:lla ja potilaista, jotka olivat saaneet lumelääkettä, 24 %:lla.

Riski vieroitusoireisiin

SSRI:n ja SRNI:n yhteydessä saattaa riippua monista tekijöistä sisältäen

hoidon keston ja annoksen sekä annoksen pienentämisnopeuden. Yleisimmät raportoidut

haittavaikutukset on lueteltu kohdassa 4.8. Yleensä nämä oireet ovat lieviä tai kohtalaisia, mutta

joillakin

potilailla oireet saattavat olla vaikea-asteisia. Ne yleensä ilmaantuvat muutamien

ensimmäisten päivien kuluessa hoidon lopettamisesta. Tällaisia oireita on ilmoitettu erittäin harvoin

potilailla, jotka ovat tahattomasti jättäneet lääkkeen ottamatta. Yleensä nämä oireet ovat itsestään

rajoittuvia ja häviävät tavallisesti 2 viikon sisällä, vaikka jollain yksilöillä ne saattavat pitkittyä (2–

3 kuukautta tai enemmän). Siksi on järkevää, että duloksetiinia vähennetään asteittain hoidon

lopettamisen yhteydessä vähintään kahden viikon ajan potilaan tarpeet huomioiden (ks. kohta 4.2).

Hyponatremia

Duloksetiinin

annon yhteydessä on ilmoitettu hyponatremiaa, joissakin tapauksissa seerumin

natriumpitoisuus on ollut alle 110 mmol/l. Hyponatremia voi johtua antidiureettisen hormonin

epäasiallisenmukaisen erityksen oireyhtymästä (SIADH). Suurin osa ilmoitetuista

hyponatremiatapauksista oli iäkkäillä, etenkin jos potilaalla oli hiljattain nestetasapainon häiriö tai tila,

joka voi johtaa nestetasapainon häiriöön. Varovaisuutta tulee noudattaa potilailla,

joilla on lisääntynyt

hyponatremian riski, kuten iäkkäillä, kirroosipotilailla tai potilailla,

joilla on nestevajaus tai diureetteja

käyttävillä potilailla.

Masennus, itsemurha-ajatukset ja -käyttäytyminen

Vaikka masennuksen hoito ei ole Loxentian käyttöaiheena, sen sisältämää vaikuttavaa ainetta

(duloksetiini)

on olemassa myös masennuslääkkeenä. Masennukseen liittyy lisääntynyt alttius

itsemurha-ajatuksiin, itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhiin (itsemurhaan liittyvät tapahtumat).

Tämä alttius säilyy, kunnes itse taudissa tapahtuu merkittävää paranemista. Koska paranemista ei ehkä

tapahdu ensimmäisten viikkojen

aikana hoidon aloituksesta, tulee potilaita seurata tarkoin siihen

saakka, että paranemista tapahtuu. Kliinisen kokemuksen perusteella tiedetään, että itsemurha-alttius

kasvaa taudin paranemisen alkuvaiheessa. Potilaat, joilla on aiemmin ollut itsemurha-ajatuksia tai

-käyttäytymistä, tai joilla on merkittävässä määrin itsemurhaan liittyviä

ajatuksia ennen hoidon

aloittamista, ovat alttiimpia itsemurha-ajatuksille ja -yrityksille, ja heitä tulee tarkkailla erityisesti

hoidon aikana. Meta-analyysi lumekontrolloiduilla psykiatrisilla aikuispotilailla tehdyistä

masennuslääketutkimuksista osoitti, että alle 25-vuotiailla potilailla alttius itsemurhakäyttäytymiseen

lisääntyi masennuslääkettä saaneilla verrattuna lumelääkettä saaneisiin.

Itsemurha-ajatuksia ja -käyttäytymistä on ilmoitettu duloksetiinihoidon aikana tai pian hoidon

lopettamisen jälkeen (ks. kohta 4.8). Lääkäreiden tulee rohkaista potilaita kertomaan heille mitä

hyvänsä tai milloin

tahansa kokemiaan ahdistavia ajatuksia ja tunteita tai masennuksen oireita. Jos

potilaalle kehittyy Loxentia-hoidon aikana agitaatiota tai masennuksen oireita, alan erikoislääkäriä

tulisi konsultoida, koska masennus on vakava sairaus. Jos päätetään aloittaa masennuslääkehoito,

suositellaan Loxentia-lääkityksen asteittaista lopettamista (ks. kohta 4.2).

Käyttö lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla

Loxentiaa ei tule käyttää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hoitoon. Suisidaalista käyttäytymistä

(itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia) sekä vihamielisyyttä (pääasiassa aggressiota, vastustavaa

käyttäytymistä ja vihaa) havaittiin kliinisissä tutkimuksissa useammin masennuslääkkeillä saaneilla

lapsilla ja nuorilla kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla. Jos hoitopäätös kliinisen tarpeen

perusteella silti tehdään, pitäisi potilasta seurata tarkasti suisidaalisten oireiden ilmaantumisen varalta.

Lisäksi pitkän aikavälin turvallisuutta koskevat tiedot lasten ja nuorten kasvamisesta, kypsymisestä

sekä kognitiivisesta kehityksestä ja käyttäytymisen kehityksestä ovat puutteelliset.

Lääkkeet, jotka sisältävät duloksetiinia

Duloksetiinia käytetään eri kauppanimellä monissa indikaatioissa (perifeerinen diabeettinen

neuropatiakipu, vaikeat masennustilat, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja ponnistusinkontinenssi).

Useamman kuin yhden duloksetiinivalmisteen samanaikaista käyttö on vältettävä.

Hepatiitti / koholla olevat maksaentsyymit

Duloksetiinin

käytön yhteydessä on ilmoitettu maksavaurioita, mukaan lukien maksaentsyymiarvojen

vaikeaa suurenemista (> 10 kertaa normaaliarvon ylärajan ylittävät arvot), hepatiittia ja keltaisuutta

(ks. kohta 4.8). Näistä tapahtumista valtaosa ilmeni ensimmäisen kuukausien aikana lääkehoidon

aloittamisen jälkeen. Maksavauriot olivat etupäässä hepatosellulaarisia. Duloksetiinia tulee käyttää

varoen potilailla,

jotka käyttävät muita maksaan haitallisesti vaikuttavia lääkkeitä.

Akatisia/psykomotorinen levottomuus

Duloksetiinin

käyttö on yhdistetty akatisian kehittymiseen, jota luonnehtii subjektiivisesti

epämiellyttävä tai häiritsevä rauhattomuus ja tarve liikkua ja usein lisäksi kykenemättömyys istua tai

seistä paikallaan. Tätä esiintyy todennäköisimmin

muutaman ensimmäisen hoitoviikon

aikana.

Potilaille, joille kehittyy tällaisia oireita, annoksen nostaminen voi olla haitallista.

Seksuaalinen toimintahäiriö

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) / serotoniinin ja noradrenaliinin

takaisinoton estäjät (SNRI-lääkkeet) voivat aiheuttaa seksuaalisen toimintahäiriön oireita (katso kohta

4.8). Ilmoituksia on tehty pitkäkestoisista seksuaalisista toimintahäiriöistä,

joiden oireet ovat jatkuneet

SSRI-/SNRI-lääkkeen käytön lopettamisesta huolimatta.

Sakkaroosi

Loxentia sisältää sakkaroosia. Tämä lääke ei sovi potilaalle, jolla on harvinainen perinnöllinen

fruktoosi-intoleranssi,

glukoosi-galaktoosin

imeytymishäiriö tai sukraasi-isomaltaasin vajaus.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Monoamiinioksidaasin estäjät (MAO:n estäjät): Serotoniinioireyhtymäriskin vuoksi duloksetiinia

tule käyttää samanaikaisesti epäselektiivisten, irreversiibelien monoamiinioksidaasin

estäjien kanssa

eikä ennen kuin on kulunut vähintään 14 vuorokautta MAO:n estäjähoidon lopettamisesta.

Duloksetiinin

puoliintumisajan

perusteella tulee Loxentian käytön lopettamisen ja MAO:n

estäjähoidon aloittamisen välillä pitää vähintään 5 vuorokauden tauko (ks. kohta 4.3).

Loxentian ja selektiivisten reversiibelien MAO:n estäjien, kuten moklobemidin,

samanaikaista käyttöä

ei suositella (ks. kohta 4.4). Antibiootti

linetsolidi

on reversiibeli, epäselektiivinen MAO:n estäjä, jota

ei pitäisi antaa potilaille,

joita hoidetaan Loxentialla (ks. kohta 4.4).

CYP1A2:n estäjät: CYP1A2 osallistuu duloksetiinin

metaboliaan, joten voimakkaan CYP1A2:n

estäjän samanaikainen käyttö Loxentian kanssa johtaa todennäköisesti duloksetiinipitoisuuden

suurenemiseen. Voimakas CYP1A2:n estäjä fluvoksamiini

(100 mg kerran vuorokaudessa) pienensi

duloksetiinin näennäistä puhdistumaa plasmassa noin 77 % ja nosti altistuksen (AUC

) 6-kertaiseksi.

Siksi Loxentiaa ei tulisi antaa samanaikaisesti voimakkaan CYP1A2:n estäjän, kuten fluvoksamiinin,

kanssa (ks. kohta 4.3).

Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet: Varovaisuutta tulee noudattaa, jos Loxentian kanssa

käytetään samanaikaisesti muita keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä tai aineita, mukaan lukien

alkoholi ja sedatiivit (esim. bentsodiatsepiinit, opiaatit, psykoosilääkkeet, fenobarbitaali, sedatiiviset

antihistamiinit).

Serotonergiset lääkkeet: Selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä tai serotoniinin ja

noradrenaliinin takaisinoton estäjiä ja serotonergisiä lääkkeitä samanaikaisesti käyttäneillä potilailla

on ilmoitettu harvoin serotoniinioireyhtymää. Varovaisuutta tulee noudattaa käytettäessä Loxentiaa

samanaikaisesti serotonergisten lääkkeiden (kuten SSRI-lääkkeiden, SNRI-lääkkeiden), trisyklisten

masennuslääkkeiden (kuten klomipramiinin tai amitriptyliinin),

MAO:n estäjien (kuten moklobemidin

tai linetsolidin),

mäkikuisman (Hypericum perforatum), triptaanien, tramadolin, petidiinin tai

tryptofaanin kanssa (ks. kohta 4.4).

Duloksetiinin vaikutus muihin lääkevalmisteisiin

CYP1A2:n vaikutuksesta metaboloituvat lääkeaineet: Teofylliinin (CYP1A2:n substraatti)

farmakokinetiikassa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia samanaikaisen duloksetiinin

käytön (60 mg

kahdesti vuorokaudessa) yhteydessä.

CYP2D6:n vaikutuksesta metaboloituvat lääkeaineet: Duloksetiini on keskivahva CYP2D6:n estäjä.

Kun duloksetiinia annettiin annoksella 60 mg kahdesti päivässä yhdessä desipramiinin (CYP2D6-

entsyymin substraatti) kerta-annoksen kanssa, kasvoi desipramiinin

AUC kolminkertaiseksi.

Samanaikainen duloksetiinin

(40 mg kahdesti vuorokaudessa) anto suurentaa tolterodiinin

(2 mg

kahdesti vuorokaudessa) AUC-arvoa vakaassa tilassa 71 %, mutta ei vaikuta sen aktiivisen

5-hydroksimetaboliitin

farmakokinetiikkaan, eikä duloksetiiniannoksen säätöä suositella.

Varovaisuutta tulee noudattaa, jos duloksetiinin

kanssa annetaan samanaikaisesti pääsääntöisesti

CYP2D6:n vaikutuksesta metaboloituvia lääkkeitä (risperidoni; trisykliset masennuslääkkeet, kuten

nortriptyliini, amitriptyliini ja imipramiini)

etenkin, jos niiden terapeuttinen leveys on kapea (kuten

flekainidi,

propafenoni ja metoprololi).

Suun kautta otettavat ehkäisyvalmisteet ja muut steroidit: In vitro -tutkimusten tulokset osoittavat,

ettei duloksetiini

indusoi näitä lääkkeitä pääosin metaboloivan CYP3A-entsyymin katalyyttistä

vaikutusta. Erityisiä in vivo -lääkeyhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Verenhyytymistä ja verihiutaleiden aggregaatiota ehkäisevät aineet: Farmakodynaamisesta

yhteisvaikutuksesta johtuvan verenvuotovaaran mahdollisen lisääntymisen vuoksi varovaisuutta tulee

noudattaa, kun duloksetiinia

käytetään yhdessä oraalisten antikoagulanttien tai verihiutaleiden

aggregaatiota ehkäisevien aineiden kanssa. INR-arvojen suurenemista on raportoitu, kun potilaat

saivat duloksetiinia yhdessä varfariinin kanssa. Terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä kliinisen

farmakologian tutkimuksessa duloksetiinin ja varfariinin samanaikainen anto ei vakaassa tilassa

kuitenkaan aiheuttanut lähtötasoon verrattuna merkitsevää muutosta INR-arvossa eikä R- tai

S-varfariinin farmakokinetiikassa.

Duloksetiiniin kohdistuvia lääkeyhteisvaikutuksia

Antasidit ja H2-salpaajat: 40 mg duloksetiinia oraalisesti samanaikaisesti alumiinia ja magnesiumia

sisältävien antasidien tai famotidiinin kanssa ei vaikuttanut merkitsevästi duloksetiinin

imeytymisnopeuteen eikä imeytymisen määrään.

CYP1A2:n indusorit: Populaatiofarmakokineettiset analyysit ovat osoittaneet, että tupakoivilla

henkilöillä plasman duloksetiinipitoisuudet ovat lähes 50 % pienemmät verrattuna tupakoimattomiin

henkilöihin.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Hedelmällisyys

Eläinkokeissa duloksetiinilla ei ollut vaikutusta urosten hedelmällisyyteen ja vaikutukset naaraisiin

olivat selviä vain annoksilla, jotka aiheuttivat emolle toksisuutta.

Raskaus

Duloksetiinin

käytöstä raskaana olevilla naisilla ei ole riittävää tutkimustietoa. Eläinkokeissa on

osoitettu lisääntymistoksisuutta,

kun duloksetiinin

systeemisen altistuksen taso (AUC) oli alhaisempi

kuin maksimaalinen kliininen altistus (ks. kohta 5.3).

Mahdollista vaaraa ihmiselle ei tiedetä.

Epidemiologiset tutkimukset viittaavat siihen, että SSRI:ien käyttöön, erityisesti raskauden

loppuaikana, saattaa liittyä kohonnut keuhkoverenkierron vastus vastasyntyneillä (PPHN, persistent

pulmonary hypertension in the newborn). Vaikka yksikään tutkimus ei suoraan osoita yhteyttä

PPHN:n ja SNRI-lääkkeiden käytön välillä, niin mahdollista riskiä ei voida sulkea pois duloksetiinin

käytön yhteydessä, ottaen huomioon sen vaikutusmekanismin (serotoniinin takaisinoton esto).

Kuten muidenkin serotoninergisten lääkeaineiden kohdalla, vastasyntyneellä voi esiintyä

vieroitusoireita, jos äiti on käyttänyt duloksetiinia raskauden loppuvaiheessa. Duloksetiinilla havaittuja

vieroitusoireita voivat olla hypotonia, vapina, tärinä, syömisvaikeudet, hengitysvaikeudet ja

kouristuskohtaukset. Suurin osa tapauksista on ollut joko välittömästi syntymän jälkeen tai muutaman

päivän sisällä syntymästä.

Loxentiaa ei tule käyttää raskauden aikana, ellei hoidon mahdollinen hyöty ole suurempi kuin sikiöön

mahdollisesti kohdistuva vaara. Potilasta tulee neuvoa kertomaan lääkärille, jos hän tulee raskaaksi tai

suunnittelee raskautta hoidon aikana.

Imetys

Kun tutkittiin ihmisen rintamaitoa 6 potilaalta, jotka eivät imettäneet lapsiaan, todettiin duloksetiinin

erittyvän hyvin heikosti ihmisen rintamaitoon. Arvioitu päivittäinen imeväisen annos (mg/kg) on noin

0,14 % äidin annoksesta (ks. kohta 5.2). Loxentian käyttöä imetyksen aikana ei suositella, koska tietoa

duloksetiinin turvallisuudesta pikkulapsille ei ole.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Tutkimuksia kyvystä ajaa autoa tai käyttää koneita ei ole tehty. Loxentian käyttöön voi liittyä

sedaatiota ja huimausta. Potilaita tulee kehottaa välttämään mahdollisesti vaarallisia tehtäviä, kuten

autolla ajoa ja koneiden käyttöä, jos heillä on esiintynyt sedaatiota tai huimausta.

4.8

Haittavaikutukset

a. Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Ponnistusinkontinenssia

(SUI) ja muita alempia virtsateiden häiriöitä koskevissa kliinisissä

tutkimuksissa duloksetiinille yleisimmin

ilmoitettuja haittatapahtumia olivat pahoinvointi,

suun

kuivuminen, uupumus ja ummetus. Neljän 12 viikkoa kestäneen lumekontrolloidun

kliinisen

tutkimuksen (958 potilasta sai duloksetiinia

ja 955 lumelääkettä) analyysi osoitti ilmoitettujen

haittatapahtumien ilmaantuvan tyypillisesti

ensimmäisten hoitoviikkojen

aikana. Valtaosa

yleisimmistä haittatapahtumista oli kuitenkin lieviä tai kohtalaisia ja hävisi 30 vuorokaudessa

ilmaantumisesta (esim. pahoinvointi).

b. Haittavaikutustaulukko

Spontaanisti ilmoitetut sekä lumekontrolloiduista kliinisistä lääketutkimuksista kerätyt

haittavaikutukset ovat taulukossa 1.

Taulukko 1: Haittavaikutukset

Arvioitu esiintymistiheys:

hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen

(≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000).

Kussakin esiintymistiheysluokassa haittavaikutukset on esitetty vakavuusjärjestyksessä vakavimmista

aloittaen.

Hyvin

yleinen

Yleinen

Melko harvinainen

Harvinainen

Hyvin

harvinainen

Infektiot

Kurkunpääntulehdus

Immuunijärjestelmä

Yliherkkyys

Anafylaksi

Umpieritys

Kilpirauhasen

vajaatoiminta

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Ruokahalun

heikentyminen

Kuivuminen

Hyperglykemia (ilmoitettu

etenkin diabetespotilailla),

hyponatremia, SIADH

Psyykkiset häiriöt

Unettomuus,

agitaatio,

sukupuolisen

halukkuuden

Hampaiden

narskutus,

desorientaatio,

apatia, poikkeava

Itsemurhakäyttäytyminen

itsemurha-ajatukset

mania

, hallusinaatiot,

aggressio ja viha

heikkeneminen,

ahdistuneisuus,

unihäiriö

orgasmi, poikkeavat

unet

Hermosto

Päänsärky,

heitehuimaus,

letargia,

uneliaisuus,

vapina,

parestesia

Hermostuneisuus,

keskittymishäiriö,

makuaistin häiriö,

huono unenlaatu

Serotoniinioireyhtymä

kouristukset

, myoklonus,

akatisia

, psykomotorinen

levottomuus

ekstrapyramidaalioireet

dyskinesia, levottomat jalat

-oireyhtymä

Silmät

Näön

hämärtyminen

Mydriaasi, näön

heikkeneminen,

silmien kuivuminen

Glaukooma

Kuulo ja tasapainoelin

Kiertohuimaus

Korvien soiminen

korvakipu

Sydän

Sydämentykytys,

takykardia

Supraventrikulaariset

rytmihäiriöt, etenkin

eteisvärinä

Verisuonisto

Hypertensio

kuumotus

Pyörtyminen

kohonnut

verenpaine

Hypertensiivinen

kriisi

,ortostaattinen

hypotensio

, ääreisosien

kylmyys

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Haukottelu

Kurkun kireys,

nenäverenvuoto

Interstitiaalinen

keuhkosairaus

Eosinofiilinen

keuhkokuume

Ruoansulatuselimistö

Pahoinvointi,

suun

kuivuminen,

ummetus

Ripuli,

vatsakipu,

oksentelu,

dyspepsia

Suolistoverenvuoto

gastroenteriitti,

stomatiitti,

röyhtäily, gastriitti,

dysfagia,

ilmavaivat,

pahanhajuinen

hengitys

Veriuloste,

mikroskooppinen koliitti

Maksa ja sappi

Hepatiitti

kohonneet

maksaentsyymit

(ALAT, ASAT,

alkalinen fosfataasi),

akuutti maksavaurio

Maksan vajaatoiminta

keltaisuus

Iho ja ihonalainen kudos

Lisääntynyt

hikoilu

Ihottuma, yöhikoilu,

urtikaria,

kontaktidermatiitti,

kylmänhiki,

lisääntynyt

Stevens-Johnsonin

oireyhtymä

angioneuroottinen edeema

valoyliherkkyysreaktiot

Ihovaskuliitti

mustelmataipumus

Luusto, lihakset ja sidekudos

Tuki- ja

liikuntaelinkipu,

lihaskireys,

lihaskouristus,

leukalukko

Lihasnykäykset

Munuaiset ja virtsatiet

Virtsaamisen

aloittamisvaikeudet,

dysuria, tihentynyt

virtsaamistarve

yöllä, tihentynyt

virtsaaminen,

poikkeava

virtsanhaju

Virtsaumpi

runsasvirtsaisuus,

virtsasuihkun

heikentyminen

Sukupuolielimet ja rinnat

Gynekologinen

verenvuoto,

vaihdevuosioireet

Kuukautishäiriöt,

galaktorrea,

hyperprolaktinemia

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat

Uupumus

Astenia,

vilunväristykset

Rintakipu

kaatuilu

, outo olo,

kylmän

tuntemukset, jano,

huonovointisuus,

kuuman

tuntemukset

Kävelyhäiriö

Tutkimukset

Painonlasku,

painonnousu,

suurentunut veren

kolesteroli, veren

kreatiinikinaasin

nousu

Suurentunut veren

kaliumarvo

Kouristuksia ja korvien soimista on ilmoitettu myös hoidon lopettamisen jälkeen.

Ortostaattista hypotensiota ja pyörtymistä on ilmoitettu erityisesti hoidon alussa.

Ks. kohta 4.4.

Aggressiota ja vihaa on ilmoitettu erityisesti hoidon alussa ja hoidon lopettamisen jälkeen.

Itsemurha-ajatuksia ja -käyttäytymistä on ilmoitettu duloksetiinihoidon aikana tai pian hoidon

lopettamisen jälkeen (ks. kohta 4.4).

Arvioitu esiintyvyys kauppaantulon jälkeen ilmoitetuista haittavaikutuksista, joita ei havaittu

lumekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa.

Ei tilastollisesti

merkitsevää eroa lumelääkkeeseen nähden.

Kaatuilu oli yleisempää iäkkäillä (65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla).

Arvioitu esiintyvyys perustuen kaikkeen kliiniseen tutkimustietoon.

Arvioitu yleisyys perustuu lumelääkekontrolloituihin kliinisiin tutkimuksiin.

Arvioitu yleisyys markkinoille tulon jälkeisessä valvonnassa ilmoitettujen haittavaikutusten

perusteella; ei havaittu lumelääkekontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa.

c. Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Duloksetiinin

lopettaminen (erityisesti, kun se on äkillistä) johtaa usein vieroitusoireisiin. Yleisimmin

ilmoitettuja reaktioita ovat heitehuimaus, aistihäiriöt (mukaan lukien parestesia tai sähköiskua

muistuttavat tuntemukset etenkin päässä), unihäiriöt (mukaan lukien unettomuus ja voimakkaat unet),

uupumus, uneliaisuus, agitaatio tai ahdistuneisuus, pahoinvointi

ja/tai oksentaminen, vapina,

päänsärky, lihaskipu, ärtyvyys, ripuli, lisääntynyt hikoilu ja kiertohuimaus.

SSRI- ja SNRI-lääkkeillä nämä tapahtumat ovat yleensä lieviä tai kohtalaisia ja itsestään rajoittuvia,

kuitenkin joillakin

potilailla

ne voivat olla vaikeita ja/tai pitkittyneitä. Näin ollen, kun

duloksetiinihoito

ei ole enää tarpeellinen, suositellaan hoidon asteittaista lopettamista annosta

pienentämällä (ks. kohdat 4.2 ja 4.4).

Duloksetiinihoitoa saaneiden potilaiden QT

-aika ei eronnut lumelääkettä saaneiden potilaiden

-ajasta. Duloksetiinia saaneiden ja lumelääkettä saaneiden potilaiden välillä kliinisesti merkitseviä

eroja ei liioin

havaittu seuraavissa EKG-muuttujissa: QT, PR, QRS ja QT

Diabeettista neuropatiakipua sairastavien potilaiden 12 viikkoa kestäneissä (akuutti faasi) kolmessa

kliinisessä lääketutkimuksessa todettiin pieni, mutta tilastollisesti

merkitsevä paastoverensokeriarvon

suureneminen duloksetiinilla

hoidutuilla potilailla. HbA1c oli vakaa sekä duloksetiinilla hoidetuilla

potilailla että lumelääkkeellä hoidetuilla

potilailla. Jatkotutkimusvaiheessa, joka kesti pisimmillään

52 viikkoa, HbA1c kasvoi sekä duloksetiini- että rutiinihoitoryhmissä,

mutta kasvu oli keskimäärin

0,3 % suurempaa duloksetiinilla hoidetussa ryhmässä. Duloksetiinilla hoidetussa ryhmässä oli myös

pientä kasvua paastoverensokerissa ja kokonaiskolesterolissa, kun taas vastaavissa

laboratoriotuloksissa oli havaittavissa lievää laskua rutiinihoitoryhmässä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty

haittatasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus

ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Yliannostustapauksia, joissa duloksetiiniannos oli 5 400 mg (yksin tai yhdistettynä muihin lääkkeisiin)

on ilmoitettu. Joitakin kuolemantapauksia on todettu, etupäässä yliannostuksissa yhdessä muiden

lääkkeiden kanssa, mutta myös duloksetiinia yksin käytettäessä annoksen ollessa noin 1 000 mg.

Yliannostuksen (duloksetiini

yksin tai yhteiskäytössä muiden lääkkeiden kanssa) merkkeinä ja oireina

olivat uneliaisuus, kooma, serotoniinioireyhtymä,

kouristuskohtaukset, oksentelu ja takykardia.

Duloksetiinille ei tiedetä spesifistä antidoottia, mutta serotoniinioireyhtymän

yhteydessä erityistä

hoitoa (kuten esimerkiksi syproheptadiini ja/tai lämpötilakontrolli) voidaan harkita. Hengitysteiden

avoinna pysyminen tulee varmistaa. Sydämen toiminnan ja muiden vitaalitoimintojen seurantaa sekä

oireenmukaista ja elintoimintoja

tukevaa hoitoa suositellaan. Mahahuuhtelusta voi olla hyötyä, jos se

tehdään pian lääkkeen ottamisen jälkeen tai oireisille potilaille. Aktiivihiilen antamisesta voi olla

hyötyä imeytymisen rajoittamisessa. Duloksetiinin jakautumistilavuus

on suuri, eikä tehostetusta

diureesista, hemoperfuusiosta tai verenvaihdosta todennäköisesti ole hyötyä.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Psykoosi- ja neuroosilääkkeet sekä unilääkkeet, Muut

masennuslääkkeet, ATC-koodi: N06AX21

Vaikutusmekanismi

Duloksetiini on sekä serotoniinin (5-HT) että noradrenaliinin (NA) takaisinoton estäjä. Se on myös

heikko dopamiinin takaisinoton estäjä, jolla ei ole merkitsevää affiniteettia histaminergisiin,

dopaminergisiin,

kolinergisiin

eikä adrenergisiin reseptoreihin.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Eläintutkimuksissa kohonneet 5-HT:n ja noradrenaliinin

tasot selkäytimen sakraaliosassa lisäsivät

virtsaputken tonusta voimistamalla pudendaalihermon stimuloivaa vaikutusta virtsarakon

poikkijuovaisessa sulkijamekanismissa ainoastaan virtsan pidättämisen ajaksi. Naisilla samankaltaisen

mekanismin uskotaan voimistavan virtsaputken sulkeutumista virtsan kertymisen ja fyysisen

rasituksen aikana. Tämä selittäisi duloksetiinin

tehon naispotilailla ponnistusinkontinenssin

hoidossa.

Kliininen teho ja turvallisuus

Duloksetiinin

tehoa ponnistusinkontinenssin

hoidossa annoksella 40 mg x 2/vrk on tutkittu neljässä

lumelääkkeeseen vertailevassa kaksoissokkotutkimuksessa, joihin satunnaistettiin

1 913 ponnistusinkontinenssia sairastanutta naista (22–83 v); heistä 958 satuinnaistettiin saamaan

duloksetiinia ja 955 lumelääkettä. Ensisijaisia tehon mittareita olivat potilaspäiväkirjatietoihin

perustuva inkontinenssiepisodien

yleisyys (Incontinence Episode Frequency, IEF) sekä inkontinenssia

koskevan elämänlaatukyselyn (Incontinence specific quality of life questionnaire, I-QOL) pisteet.

Inkontinenssiepisodien yleisyys: Kaikissa neljässä tutkimuksessa duloksetiiniryhmässä

inkontinenssiepisodien yleisyyden mediaani pieneni vähintään 50 %:lla ja lumelääkeryhmässä

pienenemisaste oli 33 %. Erot havaittiin jokaisella käyntikerralla; 4 viikon lääkityksen jälkeen

(duloksetiini

54 % ja lumelääke 22 %), 8 viikon lääkityksen jälkeen (duloksetiini

52 % ja lumelääke

29 %) ja 12 viikon lääkityksen jälkeen (duloksetiini 52 % ja lumelääke 33 %).

Lisätutkimuksessa, joka koski pelkästään vaikeaa ponnistusinkontinenssia sairastaneita potilaita,

kaikki duloksetiinilla saavutetut hoitovasteet ilmaantuivat 2 viikon kuluessa.

Duloksetiinin

tehoa on arvioitu pisimmillään 3 kuukautta kestäneissä lumelääkkeeseen vertailevissa

tutkimuksissa. Duloksetiinin

kliinistä hyötyä lumelääkkeeseen verrattuna ei ole osoitettu naisilla, joilla

on lievä ponnistusinkontinenssi, jonka määritelmä satunnaistetuissa tutkimuksissa oli

alle 14 inkontinenssiepisodia viikossa. Saattaa olla, ettei näillä naisilla ole Loxentiasta enempää

hyötyä kuin mitä saadaan muiden konservatiivisempien käyttäytymiseen liittyvien

hoitotoimien avulla.

Elämänlaatu: Inkontinenssiin liittyvää elämänlaatua (I-QOL) mittaavan kyselyn pisteet paranivat

merkitsevästi duloksetiiniryhmässä verrattuna lumelääkeryhmään (parannus pisteinä 9,2 vs. 5,9,

p < 0,001). PGI-mittarilla mitattuna (Patient Global Impression of Improvement) merkitsevästi

useampi nainen katsoi duloksetiinin parantaneen heidän ponnistusinkontinenssioireitaan verrattuna

lumelääkettä saaneisiin naisiin (64,6 % vs. 50,1 %, p < 0,001).

Loxentia ja aiempi kontinenssileikkaus: Rajallisen tiedon perusteella duloksetiinin

hyödyt eivät ole

vähäisempiä ponnistusinkontinenssia sairastavilla naispotilailla,

joille on ennen lääkityksen

aloittamista tehty kontinenssileikkaus.

Loxentia ja lantionpohjan lihaksiston harjoitukset (PFMT, pelvic floor muscle training): 12 viikkoa

kestäneessä sokkoutetussa, satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa inkontinenssiepisodien

yleisyys väheni enemmän duloksetiinihoitoa saaneilla kuin lumelääkettä tai pelkkää PFMT-hoitoa

saaneilla. Yhdistelmähoidolla (duloksetiini

+ PFMT) saatiin parempia tuloksia vaipankäytön ja

inkontinenssi-spesifisten

elämänlaatumittarien suhteen kuin pelkällä duloksetiinihoidolla tai

lantionpohjan lihasharjoituksilla.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset

duloksetiinivalmisteen käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien ponnistusinkontinenssin

hoidossa

(ks. kohta 4.2, ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

5.2

Farmakokinetiikka

Duloksetiinilla on yksi enantiomeeri. Duloksetiini

metaboloituu laajasti hapettavien entsyymien

vaikutuksesta (CYP1A2 ja polymorfinen CYP2D6) sekä myöhemmin konjugoitumalla. Duloksetiinin

farmakokinetiikassa on suuria yksilöiden välisiä eroja (yleensä 50–60 %) johtuen osaksi sukupuolesta,

iästä, tupakoinnista ja CYP2D6-metaboloijaominaisuuksista.

Imeytyminen

Duloksetiini imeytyy hyvin oraalisen annon jälkeen, ja C

saavutetaan 6 tunnin kuluttua annoksen

ottamisesta. Suun kautta annetun duloksetiinin

absoluuttinen biologinen hyötyosuus on 32–80 %

(keskiarvo 50 %). Ruoan nauttiminen viivästyttää huippupitoisuuden saavuttamista 6 tunnista

10 tuntiin ja vähentää imeytymistä marginaalisesti (noin 11 %). Näillä muutoksilla ei ole kliinistä

merkitystä.

Jakautuminen

Duloksetiini sitoutuu noin 96-prosenttisesti ihmisen plasman proteiineihin.

Duloksetiini sitoutuu sekä

albumiiniin että happamaan alfa-1-glykoproteiiniin.

Munuaisten tai maksan vajaatoiminta ei vaikuta

proteiineihin

sitoutumiseen.

Biotransformaatio

Duloksetiini metaboloituu laajasti, ja metaboliitit

erittyvät pääasiassa virtsaan. Sekä CYP2D6 että

CYP1A2 katalysoivat kahden päämetaboliitin (4-hydroksiduloksetiinin

glukuronidikonjugaatti

5-hydroksi-6-metoksiduloksetiinin sulfaattikonjugaatti) muodostusta. In vitro -tutkimusten perusteella

duloksetiinin metaboliiteilla ei ole verenkierrossa farmakologista vaikutusta. Duloksetiinin

farmakokinetiikkaa ei ole erityisesti tutkittu potilailla,

jotka ovat hitaita CYP2D6-metaboloijia.

Rajallisesti saatavilla olevan tiedon mukaan duloksetiinin pitoisuudet plasmassa ovat korkeammat

näillä potilailla kuin muilla.

Eliminaatio

Duloksetiinin

eliminaation puoliintumisaika on vaihdellen 8 tunnista 17 tuntiin (keskiarvo 12 tuntia).

Laskimoon annetun duloksetiinin

puhdistuma plasmassa on 22–46 l/h (keskiarvo 36 l/h). Oraalisesti

annetun duloksetiinin näennäinen puhdistuma plasmassa on 33–261 l/h (keskiarvo 101 l/h).

Erityiset potilasryhmät

Sukupuoli: Miesten ja naisten välillä on havaittu farmakokineettisiä eroja (näennäinen puhdistuma

plasmassa on naisilla noin 50 % pienempi). Puhdistuma-asteen päällekkäisyyksien perusteella naisilla

ei tarvitse käyttää pienempää annosta sukupuolesta johtuvien farmakokineettisten erojen takia.

Ikä: Nuorten ja iäkkäiden (≥ 65 vuotta) naisten välillä on havaittu farmakokineettisiä eroja (iäkkäillä

AUC-arvo on noin 25 % suurempi ja puoliintumisaika noin 25 % pidempi), mutta nämä erot eivät ole

niin suuria, että annosta tulisi niiden perusteella säätää. Varovaisuuden noudattamista iäkkäiden

hoidossa suositellaan yleisesti (ks. kohdat 4.2 ja 4.4).

Munuaisten vajaatoiminta: Potilailla, joilla oli loppuvaiheen munuaissairaus (ESRD) ja jotka saivat

dialyysihoitoa, duloksetiinin

- ja AUC-arvot olivat kaksinkertaiset terveisiin verrattuna. Tiedot

duloksetiinin farmakokinetiikasta ovat vähäisiä potilailla,

joilla on lievä tai kohtalainen munuaisten

vajaatoiminta.

Maksan vajaatoiminta: Kohtalaisen vaikea maksasairaus (Child-Pugh-luokka B) vaikutti duloksetiinin

farmakokinetiikkaan. Terveisiin verrattuna potilailla,

joilla oli kohtalaisen vaikea maksasairaus,

duloksetiinin näennäinen puhdistuma plasmassa oli 79 % pienempi, näennäinen terminaalinen

puoliintumisaika 2,3 kertaa pidempi ja AUC-arvo 3,7 kertaa suurempi. Duloksetiinin ja sen

metaboliittien farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu potilailla, joilla on lievä tai vaikea maksan

vajaatoiminta.

Imettävät äidit: Duloksetiinin farmakokinetiikkaa elimistössä tutkittiin 6 imettävällä naisella,

vähintään 12 viikkoa synnytyksen jälkeen. Duloksetiini

on todettavissa ihmisen rintamaidossa, ja

vakaan tilan pitoisuudet rintamaidossa ovat suunnilleen neljäsosa plasmassa olevasta pitoisuudesta.

Duloksetiinin

määrä rintamaidossa on suunnilleen 7 mikrog/päivä, kun annos on 40 mg kahdesti

päivässä. Imetys ei vaikuttanut duloksetiinin

farmakokinetiikkaan.

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Duloksetiini ei ollut tavanomaisissa kokeissa genotoksinen, eikä se ollut karsinogeeninen rotilla.

Karsinogeenisuustutkimuksessa havaittiin rotalla monitumaisia soluja maksassa ilman muita

histopatologisia

muutoksia. Taustalla olevaa mekanismia ja kliinistä merkitystä ei tiedetä.

Naarashiirillä, jotka saivat duloksetiinia

2 vuoden ajan, havaittiin hepatosellulaaristen adenoomien ja

karsinoomien esiintyvyyden lisääntyneen vain niillä,

joilla annos oli suuri (144 mg/kg/vrk). Näiden

oletettiin kuitenkin johtuneen maksan mikrosomaalisten entsyymien induktiosta. Ei tiedetä, onko

näillä hiiriä koskevilla tutkimustuloksilla

merkitystä ihmisen kannalta. Naarasrotilla, jotka saivat

duloksetiinia ennen parittelua ja varhaistiineyttä ja näiden aikana, havaittiin emolla ruoankulutuksen ja

painon vähentyneen, estrussyklin häiriintyneen, elävänä syntyneiden poikasten lukumäärän ja

eloonjäämisen vähentyneen ja kasvun heikentyneen, kun systeemisen altistustason arvioitiin olevan

enintään maksimaalinen kliininen

altistus (AUC). Kanilla tehdyssä alkiotoksisuustutkimuksessa

havaittiin korkeampi ilmaantuvuus sydämeen ja verisuoniin sekä luustoon liittyvissä

epämuodostumissa, kun systeemisen altistuksen taso oli alle maksimaalisen kliinisen altistuksen

(AUC). Epämuodostumia ei havaittu toisessa tutkimuksessa, jossa käytettiin duloksetiinin

eri suolaa

isompana annoksena. Pre- ja postnataalisessa toksisuustutkimuksessa rotalla duloksetiini

aiheutti

haitallisia vaikutuksia käyttäytymiseen poikasilla systeemisen altistustasojen ollessa alle suurimman

kliinisen altistuksen (AUC).

Tutkimukset nuorilla rotilla paljastivat ohimenevää vaikutusta hermokäyttäytymiseen, kuten myös

merkittävää laskua painossa ja ruoankulutuksessa, maksaentsyymin induktiossa ja hepatosellulaaristen

solurakkuloiden muodostumisessa tasolla 45 mg/kg/vrk. Yleinen duloksetiinin

toksisuusprofiili

nuorilla rotilla oli samankaltainen kuin aikuisilla rotilla. Altistustason, jolla haittavaikutuksia ei voitu

havaita (NOAEL), määritettiin olevan 20 mg/kg/vrk.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Kapselin sisältö

Sokeripallot (sakkaroosi, maissitärkkelys)

Hypromelloosi 6cP

Sakkaroosi

Hypromelloosiftalaatti

Talkki

Trietyylisitraatti

Kapselin kuori

Liivate

Titaanidioksidi

(E171)

Indigotiini

(E132)

Keltainen rautaoksidi (E172) – vain 40 mg:n kapseleissa

Punainen rautaoksidi (E172) – vain 40 mg:n kapseleissa

Muste (shellakka, musta rautaoksidi [E172])

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

2 vuotta

6.4

Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

Läpipainopakkaukset (OPA/Al/[HDPE/PE/PE + kalsiumoksidikuivausaine/HDPE] – Al/PE-kalvo): 7,

10, 14, 28, 30, 56, 60, 90 ja 100 kovaa enterokapselia kotelossa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle

Ei erityisvaatimuksia.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

KRKA, d.d., Novo mesto

Šmarješka cesta 6

8501 Novo mesto

Slovenia

8.

MYYNTILUVAN NUMEROT

20 mg: 32577

40 mg: 32578

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 26.6.2015

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

12.7.2019

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot