IMATINIB KOANAA 400 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

30-01-2018

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

27-06-2018

Aktiivinen ainesosa:
Imatinibi mesylas
Saatavilla:
Koanaa Healthcare GmbH
ATC-koodi:
L01XE01
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Imatinibi mesylas
Annos:
400 mg
Lääkemuoto:
tabletti, kalvopäällysteinen
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
imatinibi
Tuoteyhteenveto:
Määräämisehto: Hoito tulee aloittaa tilanteesta riippuen hematologista syöpäsairautta tai pahanlaatuista sarkoomaa sairastavien potilaiden hoitoon perehtyneen lääkärin toimesta.
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa myönnetty
Myyntiluvan numero:
33494
Valtuutus päivämäärä:
2017-09-08

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Imatinib Koanaa 100 mg kalvopäällysteiset tabletit

Imatinib Koanaa 400 mg kalvopäällysteiset tabletit

imatinibi

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen käyttämisen, sillä se sisältää

sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan

tai sairaanhoitajan puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa haittaa

muille, vaikka heillä olisikin

samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai sairaanhoitajan

puoleen. Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Imatinib Koanaa on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Imatinib Koanaa-valmistetta

Miten Imatinib Koanaa -valmistetta käytetään

Mahdolliset haittavaikutukset

Imatinib Koanaa -valmisteen säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Imatinib Koanaa on ja mihin sitä käytetään

Imatinib Koanaa sisältää vaikuttavana aineena imatinibia ja sen vaikutus perustuu poikkeavien solujen

kasvun estoon alla luetelluissa sairauksissa, joihin kuuluu tietyntyyppisiä syöpäsairauksia.

Imatinib Koanaa-valmisteella hoidetaan seuraavia sairautta:

Krooninen myelooinen leukemia. Leukemia on veren valkosolujen syöpä. Normaalisti

valkosolut auttavat elimistöä torjumaan infektioita. Krooninen myelooinen leukemia on

leukemian muoto, jossa tietyt poikkeavat valkosolut (myelosyytit) alkavat kasvaa

hallitsemattomasti.

Aikuisilla

Imatinib Koanaa-valmistetta käytetään kroonisen myelooisen leukemian

myöhäisvaiheessa, jota kutsutaan blastikriisiksi. Lapsilla ja nuorilla tätä lääkettä sen sijaan

käytetään sairauden kaikissa vaiheissa.

Imatinib Koanaa -valmistetta käytetään seuraavan sairauden hoitoon aikuisilla ja lapsilla:

Philadelphia-kromosomipositiivinen akuutti lymfaattinen leukemia (Ph+ ALL). Leukemia

on veren valkosolujen syöpä. Normaalisti valkosolut auttavat elimistöä torjumaan infektioita.

Akuutti lymfaattinen leukemia on leukemian muoto, jossa tietyt poikkeavat valkosolut

(lymfoblastit) alkavat kasvaa hallitsemattomasti. Imatinib Koanaa estää näiden solujen kasvua.

Imatinib Koanaa -valmistetta käytetään myös seuraavan sairauden hoitoon aikuisilla:

Myelodysplastinen oireyhtymä tai myeloproliferatiivinen sairaus (MDS/MPD). Nämä ovat

verisairauksia, joissa jotkut verisolut alkavat kasvaa hallitsemattomasti. Imatinib Koanaa estää

näiden solujen kasvua tautien tietyissä alatyypeissä.

Hypereosinofiilinen oireyhtymä (HES) ja/tai krooninen eosinofiilinen leukemia (CEL).

Nämä ovat veritauteja, joissa tietyt verisolut (eosinofiilit)

alkavat kasvaa hallitsemattomasti.

Imatinib Koanaa estää näiden solujen kasvua tautien tietyissä alatyypeissä.

Dermatofibrosarcoma protuberans (DFSP). DFSP on ihonalaiskudoksen syöpä, jossa

tietyntyyppiset solut alkavat kasvaa hallitsemattomasti. Imatinib Koanaa estää näiden solujen

kasvua.

Jäljempänä tässä selosteessa käytetään lyhenteitä näistä sairauksista.

Jos sinulla on kysymyksiä siitä, miten Imatinib Koanaa toimii tai miksi sinulle on määrätty tätä

lääkettä, käänny lääkärisi puoleen.

Imatinibia, jota Imatinib Koanaa sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä

pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta

tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Imatinib Koanaa -valmistetta

Ainoastaan verisyöpien tai kiinteiden kasvainten lääkehoitoon perehtynyt lääkäri voi määrätä sinulle

Imatinib Koanaa - valmistetta.

Noudata tarkasti kaikkia lääkäriltäsi saamiasi ohjeita vaikka ne eroaisivat tässä pakkausselosteessa

annetuista yleisistä ohjeista.

Älä käytä Imatinib Koanaa -valmistetta

jos olet allerginen imatinibille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6).

Jos tämä koskee sinua, kerro lääkärillesi äläkä ota Imatinib Koanaa -valmistetta.

Jos epäilet olevasi allerginen, mutta et ole varma asiasta, kysy neuvoa lääkäriltäsi.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

kanssa ennen kuin käytät Imatinib Koanaa -valmistetta.

jos sinulla on tai on joskus ollut häiriöitä maksan, munuaisten tai sydämen toiminnassa.

jos saat levotyroksiinilääkitystä, koska kilpirauhasesi on poistettu.

jos sinulla on joskus ollut tai sinulla saattaa olla hepatiitti B -infektio. Imatinib Koanaa voi

aktivoida hepatiitti B:n uudelleen, mikä voi johtaa joissakin tapauksissa kuolemaan. Lääkäri tutkii

potilaan huolellisesti

tämän infektion oireiden varalta ennen hoidon aloittamista.

Mikäli jokin edellämainituista seikoista koskee sinua, kerro asiasta lääkärillesi ennen Imatinib

Koanaa -valmisteen käyttämistä.

Jos painosi nousee hyvin nopeasti Imatinib Koanaa-hoidon aikana, kerro asiasta heti lääkärillesi.

Imatinib Koanaa voi aiheuttaa nesteen kertymistä elimistöön (vaikeaa turvotusta).

Lääkärisi seuraa Imatinib Koanaain käytön aikana säännöllisesti, tehoaako lääkitys. Sinulta otetaan

verikokeita ja sinut punnitaan säännöllisesti.

Lapset ja nuoret

Imatinib Koanaa -valmistetta käytetään myös hoitona lapsille, joilla on krooninen myelooinen

leukemia. Tietoja käytöstä kroonista myelooista leukemiaa sairastaville alle 2-vuotiaille lapsille ei ole.

Tietoja käytöstä Philadelphia-kromosomipositiivista akuuttia lymfaattista leukemiaa sairastaville

lapsille on vähän, ja tietoja käytöstä myelodysplastista oireyhtymää tai myeloproliferatiivista sairautta,

dermatofibrosarcoma protuberansia, pahanlaatuisia ruuansulatuskanavan tukikudosten kasvaimia,

hypereosinofiilista oireyhtymää ja/tai kroonista eosinofiilista leukemiaa sairastaville lapsille on hyvin

rajallisesti.

Joidenkin Imatinib Koanaa -valmistetta saavien lasten tai nuorten kasvu voi olla normaalia hitaampaa.

Lääkäri seuraa kasvua normaalikäynneillä.

Muut lääkevalmisteet ja Imatinib Koanaa

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai

saatat käyttää muita lääkkeitä, myös lääkkeitä, joita lääkäri ei ole määrännyt (kuten parasetamoli),

mukaan lukien rohdosvalmisteet (kuten mäkikuismavalmisteet). Jotkut lääkkeet voivat yhtä aikaa

käytettynä häiritä Imatinib Koanaa -valmisteen vaikutusta. Ne voivat lisätä tai vähentää Imatinib

Koanaain vaikutusta joko johtaen haittavaikutusten lisääntymiseen tai Imatinib Koanaa -valmisteen

vaikutuksen vähenemiseen. Imatinib Koanaa voi vaikuttaa samoin joihinkin muihin lääkkeisiin.

Kerro lääkärille, jos käytät veritulppien muodostumista ehkäisevää lääkitystä.

Raskaus, imetys ja hedelmällisyys

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy

lääkäriltä neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Imatinib Koanaa -valmistetta ei suositella raskauden aikana ellei se ole selvästi välttämätöntä,

sillä se saattaa vahingoittaa lasta. Lääkärisi keskustelee kanssasi Imatinib Koanaain

raskaudenaikaiseen käyttöön liittyvistä mahdollisista riskeistä.

Naisia, joilla on mahdollisuus tulla raskaaksi, neuvotaan käyttämään tehokasta raskaudenehkäisyä

hoidon aikana.

Älä imetä Imatinib Koanaa -hoidon aikana.

Potilaiden, jotka ovat huolissaan Imatinib Koanaa -hoidon vaikutuksesta hedelmällisyyteen, tulee

keskustella lääkärin kanssa.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Voit kokea tämän lääkkeen käytön aikana huimausta, uneliaisuutta tai näön hämärtymistä. Jos saat

näitä oireita, älä aja autoa tai käytä mitään työvälineitä tai koneita ennen kuin tunnet olosi taas hyväksi.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia

tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen

vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste

opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

3.

Miten Imatinib Koanaa -valmistetta käytetään

Käytä tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut.

Tarkista ohjeet lääkäriltä tai apteekista.

Lääkärisi on määrännyt sinulle Imatinib Koanaa -valmistetta, koska sinulla on vakava sairaus.

Imatinib Koanaa voi auttaa sinua parantumaan tästä sairaudesta.

Käytä tätä lääkettä kuitenkin juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on

neuvonut. On tärkeää, että teet näin niin pitkään kuin lääkärisi tai apteekkihenkilökunta neuvoo.

Tarkista ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.

Älä lopeta Imatinib Koanaa -valmisteenkäyttöä, ellei lääkärisi neuvo sinua lopettamaan. Jos et pysty

ottamaan lääkettä lääkärin ohjeiden mukaisesti tai jos et enää koe tarvitsevasi sitä, ota välittömästi

yhteys lääkäriisi.

Imatinib Koanaa-annostus

Käyttö aikuisille

Lääkärisi kertoo sinulle tarkalleen, kuinka monta Imatinib Koanaa tablettia sinun tulee ottaa.

Jos saat hoitoa krooniseen myelooiseen leukemiaan:

Voinnistasi riippuen tavanomainen aloitusannos on 600 mg:

600 mg eli kuusi 100 mg tablettia tai yksi 400 mg tabletti ja lisäksi kaksi 100 mg tablettia

kerran vuorokaudessa.

Lääkärisi saattaa määrätä suuremman tai pienemmän annoksen hoitovasteen perusteella. Jos

päivittäinen annoksesi on 800 mg (8 tablettia of 100 mg), sinun tulee ottaa 4 tablettia aamulla ja 4

tablettia illalla.

Lääkärisi saattaa määrätä suuremman tai pienemmän annoksen hoitovasteen perusteella. Jos

päivittäinen annoksesi on 800 mg (2 tablettia of 400 mg), sinun tulee ottaa yksi tabletti aamulla ja yksi

tabletti illalla.

Jos saat hoitoa Philadelphia-kromosomipositiiviseen akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan

(Ph+ ALL):

Aloitusannos on 600 mg eli kuusi 100 mg tablettia tai yksi 400 mg tabletti ja lisäksi kaksi 100 mg

tablettia kerran vuorokaudessa.

Jos saat hoitoa myelodysplastiseen oireyhtymään tai myeloproliferatiiviseen sairauteen

(MDS/MPD):

Aloitusannos on 400 mg eli 4 tablettia x 100 mg tai yksi 400 mg tabletti kerran vuorokaudessa.

Jos saat hoitoa hypereosinofiiliseen oireyhtymään/krooniseen eosinofiiliseen leukemiaan:

Aloitusannos on 100 mg eli yksi 100 mg tabletti kerran vuorokaudessa. Lääkärisi voi suurentaa

annoksen hoitovasteen perusteella tasolle 400 mg eli 4 tablettia x 100 mg tai 1 tabletti x 400 mg

kerran vuorokaudessa.

Jos saat hoitoa dermatofibrosarcoma protuberansiin (DFSP):

Annos on 800 mg vuorokaudessa eli neljä 100 mg tablettia tai yksi 400 mg tabletti aamulla ja

neljä 100 mg tablettia tai yksi 400 mg tablettiillalla.

Käyttö lapsille ja nuorille

Lääkäri kertoo sinulle kuinka monta tablettia Imatinib Koanaa -valmistetta lapsellesi tulee antaa.

Imatinib Koanaa-annos määräytyy lapsen yleistilan, painon ja pituuden mukaan. Lapselle annettava

päivittäinen kokonaisannos ei saa olla kroonisen myelooisen leukemian hoidossa suurempi kuin 800

mg, eikä Phpositiivisen akuutin lymfaattisen leukemian hoidossa suurempi kuin 600 mg. Lääke

voidaan antaa lapsellesi joko kerran päivässä tai vaihtoehtoisesti päiväannos voidaan jakaa kahteen

annostelukertaan (puolet aamulla ja puolet illalla).

Milloin ja miten Imatinib Koanaa -valmistetta käytetään

Ota Imatinib Koanaa ruokailun yhteydessä. Tämä auttaa sinua välttymään vatsaongelmilta

Imatinib Koanaan käytön aikana.

Nielaise tabletit kokonaisina ison vesilasillisen kera.

Jos et pysty nielemään tabletteja kokonaisina, voit sekoittaa ne veteen tai omenamehuun:

Käytä nestettä noin 50 ml yhtä 100 mg:n tablettia kohden tai 200 ml yhtä 400 mg:n tablettia

kohden.

Sekoita lusikalla kunnes tabletit ovat liuenneet täydellisesti.

Kun tabletti on liuennut, juo välittömästi koko lasin sisältö. Lasiin saattaa jäädä jäämiä liuenneista

tableteista.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Miten pitkään Imatinib Koanaa -valmistetta käytetään

Jatka Imatinib Koanaa-valmisteen käyttöä joka päivä niin pitkään kuin lääkärisi neuvoo.

Jos otat enemmän Imatinib Koanaa -valmistetta - kuin sinun pitäisi

Ota heti yhteys lääkäriisi, jos olet vahingossa ottanut liian monta tablettia. Saatat tarvita lääkärin

hoitoa. Ota lääkepakkaus mukaasi lääkäriin.

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 09 471 977) riskien arvioimiseksi ja

lisäohjeiden saamiseksi.

Jos unohdat ottaa Imatinib Koanaa-annoksen

Jos unohdat ottaa yhden annoksen, ota se heti kun muistat. Jos on kuitenkin jo melkein aika ottaa

seuraava annos, jätä unohtunut annos väliin.

Sen jälkeen jatka normaalin aikataulun mukaisesti.

Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi kerta-annoksen.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin, apteekkihenkilökunnan tai

sairaanhoitajan puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Ne ovat tavallisesti lieviä tai kohtalaisia.

Osa haittavaikutuksista voi olla vakavia. Mikäli saat jonkin seuraavista haittavaikutuksista,

kerro heti asiasta lääkärillesi:

Hyvin yleisiä (yli 1 käyttäjällä 10:stä) tai yleisiä (enintään 1 käyttäjällä 10:stä):

Nopea painon nousu. Imatinib Koanaa-hoito voi aiheuttaa nesteen kertymistä elimistöön (vaikea

turvotus).

Infektion oireet, kuten kuume, pahat vilunväristykset, kurkkukipu tai suun haavaumat. Imatinib

Koanaa voi vähentää veren valkosolujen määrää, joten voit saada infektioita herkemmin.

Yllättävä verenvuoto tai mustelmat (jotka eivät johdu loukkaantumisesta).

Melko harvinaisia (enintään 1 käyttäjällä 100:sta) tai harvinaisia (enintään 1 käyttäjällä 1 000:sta):

Rintakipu, sydämen rytmihäiriöt (merkkejä sydänongelmista).

Yskä, hengitysvaikeudet tai kipu hengittämisen yhteydessä (merkkejä keuhko-ongelmista).

Pyörrytyksen tunne, huimaus tai pyörtyminen (alhaisen verenpaineen merkkejä).

Huonovointisuus (pahoinvointi), johon liittyy ruokahaluttomuus, tumma virtsa tai ihon tai silmien

keltaisuus (merkkejä maksaongelmista).

Ihottuma, ihon punoitus, johon liittyy rakkuloita huulilla,

silmien alueella, iholla tai suussa, ihon

kuoriutuminen,

kuume, kohollaan olevat punaiset tai sinipunaiset läiskät iholla, kutina, polte,

rakkulainen ihottuma (merkkejä iho-ongelmista).

Vaikea vatsakipu, verta oksennuksessa, ulosteessa tai virtsassa tai mustat ulosteet

(ruoansulatuskanavan häiriöiden merkkejä).

Huomattavasti vähentynyt virtsaneritys, janon tunne (merkkejä munuaisongelmista).

Huonovointisuus (pahoinvointi), johon liittyy ripulia ja oksentelua, vatsakipu tai kuume (suolisto-

ongelmien merkkejä).

Vaikea päänsärky, raajojen tai kasvojen heikkous tai halvaantuminen, puhumisvaikeudet,

äkillinen tajunnan menetys (hermoston häiriöiden, kuten kallonsisäisen/aivojen

verenvuodon tai

turvotuksen merkkejä).

Kalpeus, väsymyksen tunne ja hengästyminen ja tummavirtsaisuus (alhaisen veren

punasolumäärän merkkejä).

Silmäkipu tai näön huonontuminen, silmien verenvuotoa.

Kipu lantiolla tai kävelyvaikeudet.

Sormien ja varpaiden kylmyys tai tunnottomuus (Raynaudin oireyhtymän merkkejä).

Äkillinen ihon turvotus ja punoitus (selluliitiksi

kutsutun ihotulehduksen merkkejä).

Kuulon heikkeneminen.

Lihasheikkous ja lihaskrampit, joihin liittyy sydämen epäsäännöllinen rytmi (merkki veressäsi

olevan kaliumin määrän muutoksesta).

Mustelmat.

Vatsakipu, johon liittyy huonovointisuus (pahoinvointi).

Lihaskouristuksia, joihin liittyy kuume, punaruskea virtsa, kipua tai heikkoutta lihaksissasi

(lihasongelmien merkkejä).

Lantion kipu, johon liittyy joskus pahoinvointia ja oksentelua, odottamatonta verenvuotoa

emättimestä, verenpaineen alenemisesta johtuva huimauksen tunne tai pyörtyminen (merkkejä

munasarjojen tai kohdun ongelmista).

Pahoinvointi, hengästyneisyys, epäsäännöllinen sydämen rytmi, sameavirtsaisuus, väsymys ja/tai

nivelvaivat, joihin liittyy poikkeavia laboratoriokoetuloksia (esim. veren korkeat kalium-,

virtsahappo- ja kalsiumpitoisuudet

ja matalat fosfaattipitoisuudet).

Tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin):

Samanaikainen laaja-alainen vaikea ihottuma, huonovointisuus,

kuume, tiettyjen veren

valkosolujen runsaus tai ihon tai silmien keltaisuus (ikteruksen merkkejä), joihin liittyy

hengästyneisyys, kipu tai epämiellyttävä tunne rinnassa, voimakkaasti vähentynyt virtsaneritys ja

janon tunne ym. (merkkejä hoitoon liittyvästä allergisesta reaktiosta).

Krooninen munuaisten vajaatoiminta.

Hepatiitti B -infektion uudelleen aktivoituminen,

kun potilaalla on ollut aiemmin hepatiitti B

(maksatulehdus).

Jos saat jonkin yllämainituista oireista, kerro siitä heti lääkärillesi.

Muita haittavaikutuksia ovat:

Hyvin yleisiä (yli 1 käyttäjällä 10:stä):

Päänsärky tai väsymyksen tunne.

Huonovointisuus (pahoinvointi), oksentelu, ripuli tai ruuansulatushäiriöt.

Ihottuma.

Lihaskouristukset tai kipu nivelissä, lihaksissa tai luustossa.

Turvotus (esimerkiksi turvonneet silmäluomet ja nilkat).

Painon nousu.

Kerro lääkärillesi, jos sinulla on jokin näistä sivuvaikutuksista vaikeana.

Yleisiä (enintään 1 käyttäjällä 10:stä):

Ruokahaluttomuus, painon lasku tai makuaistin häiriöt.

Huimauksen tai heikotuksen tunne.

Nukkumisvaikeudet (unettomuus)

Silmän rähmiminen, johon liittyy kutinaa, punoitusta ja turvotusta (sidekalvon tulehdus),

kyynelerityksen lisääntyminen tai näön hämärtyminen.

Nenäverenvuoto.

Vatsan kipu tai turvotus, ilmavaivat, närästys tai ummetus.

Kutina.

Epätavallinen hiustenlähtö tai hiusten oheneminen.

Käsien tai jalkojen puutuminen.

Suun haavaumat.

Nivelkipu, johon liittyy turvotusta.

Suun, ihon tai silmän kuivuus.

Ihon tuntoherkkyyden heikkeneminen tai voimistuminen.

Kuumat aallot, vilunväreet tai yöllinen hikoilu.

Kerro lääkärillesi, jos sinulla on jokin edellämainituista haittavaikutuksista vaikeana.

Tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin):

Kämmenten ja jalkapohjien punoitus ja/tai turvotus, johon voi liittyä kihelmöintiä ja polttavaa

kipua.

Kasvun hidastuminen lapsilla ja nuorilla.

Kerro lääkärillesi, jos sinulla on jokin edellämainituista haittavaikutuksista vaikeana.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Imatinib Koanaa –valmisteteen säilytys

Tämä lääke ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä läpipainolevyssä ja kotelossa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän EXP

jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Imatinib Koanaa sisältää

Vaikuttava aine on imatinibi

(mesilaattina). Yksi tabletti sisältää imatinibimesilaattia määrän, joka

vastaa 100 mg tai 400 mg imatinibia.

Muut aineet ovat

Tabletin ydin: Povidoni K30 ja Magnesiumstearaatti (E572)

Tabletin päällyste: Hypromelloosi (E464), Makrogoli 3350, Talkki (E553), Titaanidioksidi

171), Punainen rautaoksidi (E172) ja Keltainen rautaoksidi (E172)

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoko (-koot)

Tabletti, kalvopäällysteinen

Imatinib Koanaa 100 mg kalvopäällysteiset tabletit

Tumman keltainen tai ruskehtavan oranssi, kalvopäällysteinen tabletti, pyöreä (7,00 mm),

kaksoiskupera viistoreunainen jonka toisella puolella on merkinnät ’S’ ja ’1’ jakouurteen kummallakin

puolella, eikä mitään merkintää toisella puolella. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Imatinib Koanaa 400 mg kalvopäällysteiset tabletit

Tumman keltainen tai ruskehtavan oranssi, kalvopäällysteinen tabletti, kapselin muotoinen (8,5 mm x

16,0 mm), kaksoiskupera viistoreunainen jonka toisella puolella on merkinnät ’S’ ja ’2’ jakouurteen

kummallakin puolella, eikä mitään merkintää toisella puolella. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin

annoksiin.

PVC/PVdC-läpipainopakkaus.

Pakkauskoot:

Imatinib Koanaa 100 mg kalvopäällysteiset tabletit

Läpipainolevyissä:

20, 30, 60, 120 tai 180 kalvopäällysteistä tablettia

Imatinib Koanaa 400 mg kalvopäällysteiset tabletit

Läpipainolevyissä:

10, 30 tai 90 kalvopäällysteistä tablettia

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija ja valmistaja

Myyntiluvan haltija

Koanaa Healthcare GmbH

Fehrgasse 7

A-2401 Fischamend

Itävalta

Valmistaja

DREHM Pharma GmbH

Hietzinger Hauptstrasse 37

A-1130 Wien

Itävalta

Tällä lääkevalmisteella on myyntilupa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa jäsenvaltioissa

seuraavilla kauppanimillä:

Itävalta

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg Filmtabletten

Belgia

Imatinib Koanaa Healthcare 100 mg/400 mg filmcoated tablets

Tshekki

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg potahované tablety

Saksa

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg Filmtabletten

Suomi

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg kalvopäällysteiset tabletit/filmdragerade tabletter

Ranska

IMATINIB KOANAA 100 mg/400 mg, comprimé pelliculé

Irlanti

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg Film-coated Tablets

Liettua

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg plėvele dengtos tablets

Latvia

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg apvalkotās tabletes

Malta

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg Film-coated Tablets

Alankomaat

Imatinib Koanaa, 100 mg/400 mg, filmomhulde tabletten

Romania

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg comprimate filmate

Ruotsi

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg, filmdragerade tabletter

Slovenia

Imatinib Koanaa Healthcare 100 mg/400 mg filmsko obložene tablete

Iso-Britannia

Imatinib 100 mg/400mg Film-coated Tablets

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 06.11.2017

Bipacksedel: Information till användaren

Imatinib Koanaa 100 mg filmdragerade tabletter

Imatinib Koanaa 400 mg filmdragerade tabletter

imatinib

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar använda detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska. Detta gäller även

eventuella biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande :

Vad Imatinib Koanaa är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Imatinib Koanaa

Hur du tar Imatinib Koanaa

Eventuella biverkningar

Hur Imatinib Koanaa ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Imatinib Koanaa är och vad det används för

Imatinib Koanaa är ett läkemedel som innehåller en aktiv substans som kallas imatinib. Läkemedlet

verkar genom att hämma tillväxten av onormala celler vid sjukdomarna listade nedan. Dessa omfattar

vissa typer av cancer.

Imatinib Koanaa är en behandling för:

Kronisk myeloisk leukemi (KML). Leukemi är en cancersjukdom i de vita blodkropparna.

Dessa vita blodkroppar hjälper vanligen kroppen att bekämpa infektioner. Kronisk myeloisk

leukemi är en form av leukemi där vissa onormala vita blodkroppar (så kallade myeloida celler)

börjar tillväxa utom kontroll.

Hos vuxna patienter används Imatinib Koanaa för att behandla ett sent stadium av Kronisk

Myeloisk Leukemi som kallas ”blastkris”. Hos barn och ungdomar kan läkemedlet användas för

att behandla alla stadier av sjukdomen.

Imatinib Koanaa är en behandling för vuxna och barn för:

Philadelphia-kromosom-positiv akut lymfoblastisk leukemi (Ph-positiv ALL). Leukemi är en

cancer i de vita blodkropparna. Dessa vita blodkroppar hjälper normalt kroppen att bekämpa

infektion. Akut lymfoblastisk leukemi är en form av leukemi vid vilken vissa onormala, omogna

vita blodkroppar (så kallade lymfoblaster) börjar tillväxa utom kontroll. Imatinib Koanaa hämmar

tillväxten av dessa celler.

Imatinib Koanaa är också en behandling för vuxna för:

Myelodysplastiska/myeloproliferativa sjukdomar (MDS/MPD). Dessa utgör en grupp av

blodsjukdomar vid vilka vissa blodceller börjar tillväxa utom kontroll. Imatinib Koanaa hämmar

tillväxten av dessa celler hos en viss undergrupp av dessa sjukdomar.

Hypereosinofilt syndrom (HES) och/eller kronisk eosinofil leukemi (CEL). Dessa är

blodsjukdomar i vilka vissa blodceller (så kallade eosinofiler) börjar tillväxa utom kontroll.

Imatinib Koanaa hämmar tillväxten av dessa celler hos en viss undergrupp av dessa sjukdomar.

Dermatofibrosarkom protuberans (DFSP). DFSP är en cancer i vävnaden under huden i vilken

vissa celler börjar tillväxa utom kontroll. Imatinib Koanaa hämmar tillväxten av dessa celler.

I resten av denna bipacksedel kommer förkortningarna att användas då man pratar om dessa

sjukdomar.

Fråga din läkare om du har några frågor om hur detta läkemedel verkar eller varför detta läkemedel har

skrivits ut till dig.

Imatinib som finns i Imatinib Koanaa kan också vara godkänd för att behandla andra sjukdomar som

inte nämns i denna produktinformation. Fråga läkare, apoteks- eller annan hälso- och

sjukvårdspersonal om du har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Imatinib Koanaa

Imatinib Koanaa kommer bara att ordineras till dig av läkare med medicinsk erfarenhet av att behandla

olika typer av blodcancer eller solida tumörer.

Följ din läkares alla instruktioner noggrant, även om dessa kan avvika från den allmänna

informationen i denna bipacksedel.

Ta inte Imatinib Koanaa:

om du är allergisk mot imatinib eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i avsnitt

Om detta gäller dig, ta inte Imatinib Koanaa utan meddela din läkare.

Om du tror att du kan vara allergisk men inte är säker, fråga din läkare ytterligare om råd.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare eller apotekspersonal innan du tar Imatinib Koanaa.

om du har eller har haft en lever-, njur- eller hjärtsjukdom.

om du tar läkemedlet levotyroxin pga. att din sköldkörtel har tagits bort.

om du någonsin haft eller nu kan ha en hepatit B-infektion. Skälet till detta är att Imatinib Koanaa

kan orsaka att din hepatit B blir aktiv igen, vilket i vissa fall kan vara dödligt. Patienter kommer

att kontrolleras noggrant av sin läkare avseende tecken på denna infektion innan behandlingen

påbörjas.

Om något av detta stämmer in på dig, tala om det för din läkare innan du tar Imatinib Koanaa.

Vid behandling med Imatinib Koanaa meddela din läkare omedelbart om du snabbt ökar i vikt.

Imatinib Koanaa kan göra att din kropp binder vätska (kraftig vätskeretention).

När du tar Imatinib Koanaa kommer din läkare regelbundet kontrollera om läkemedlet fungerar. Du

kommer också att lämna blodprover och vägas regelbundet.

Barn och ungdomar

Imatinib Koanaa är även en behandling för barn med KML. Det finns ingen erfarenhet från barn med

KML under 2 år. Det finns begränsad erfarenhet från barn med Ph-positiv ALL och mycket begränsad

erfarenhet från barn med MDS/MPD, DFSP och HES/CEL.

En del barn och ungdomar som tar Imatinib Koanaa kan växa långsammare än normalt. Läkaren

kommer regelbundet att kontrollera din tillväxt.

Andra läkemedel och Imatinib Koanaa

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel, även receptfria sådana (t. ex. paracetamol) och även (traditionella) växtbaserade läkemedel

(t. ex. johannesört). Vissa läkemedel kan ha inverkan på Imatinib Koanaas effekt när de tas

tillsammans. De kan öka eller minska effekten hos Imatinib Koanaa och antingen leda till mer

biverkningar eller till att göra Imatinib Koanaa mindre effektivt. Imatinib Koanaa kan göra samma sak

mot vissa andra läkemedel.

Tala om för läkare om du använder läkemedel som förhindrar bildningen av blodproppar.

Graviditet, amning och fertilitet

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga

läkare innan du använder detta läkemedel.

Imatinib Koanaa rekommenderas inte under graviditet såvida det inte är nödvändigt då det kan

skada ditt barn. Din läkare kommer att diskutera möjliga risker med att ta Imatinib Koanaa under

graviditet.

Kvinnor som kan komma att bli gravida rekommenderas att använda effektiva preventivmedel

under behandlingen.

Amma inte under behandling med Imatinib Koanaa.

Patienter som är oroliga över sin fertilitet vid intag av Imatinib Koanaa rekommenderas att

rådgöra med sin läkare.

Körförmåga och användning av maskiner

Du kan känna dig yr eller trött eller få dimsyn när du använder detta läkemedel. Om detta sker, kör då

inte bil och använd inte verktyg eller maskiner förrän du känner dig bra igen.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten

som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden

är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

3.

Hur du tar Imatinib Koanaa

Din läkare har ordinerat Imatinib Koanaa för att du lider av en allvarlig sjukdom. Imatinib Koanaa kan

hjälpa dig att bekämpa detta tillstånd.

Ta alltid detta läkemedel exakt enligt läkarens eller apotekspersonalens anvisningar. Det är viktigt att

du gör det så länge din läkare eller apotekspersonalen säger att du ska göra det. Rådfråga läkare eller

apotekspersonal om du är osäker.

Sluta inte att ta Imatinib Koanaa om inte din läkare säger åt dig att göra det. Om du inte kan ta

läkemedlet enligt din läkares ordination eller om du känner att du inte behöver det längre, kontakta

omedelbart din läkare.

Hur mycket Imatinib Koanaa skall man ta?

Användning för vuxna

Din läkare informerar dig om exakt hur många tabletter Imatinib Koanaa du skall ta.

Om du behandlas för KML:

Beroende på ditt tillstånd är den vanliga startdosen:

600 mg som tas som sex 100 mg tabletter eller en 400 mg tablett plus två 100 mg tabletter en

gång om dagen.

Din läkare kan förskriva en högre eller lägre dos beroende på hur du svarar på behandlingen. Om din

dagliga dos är 800 mg skall du ta fyra 100 mg tabletter på morgonen och fyra 100 mg tabletter på

kvällen eller en 400 mg tablett på morgonen och en 400 mg tablett på kvällen.

Om du behandlas för Ph-positiv ALL:

är startdosen 600 mg som tas som sex 100 mg tabletter eller en 400 mg tablett plus två 100 mg

tabletter en gång dagligen.

Om du behandlas för MDS/MPD:

är startdosen 400 mg som tas som fyra 100 mg tabletter eller en 400 mg tablett en gång dagligen.

Om du behandlas för HES/CEL:

är startdosen 100 mg som tas som en 100 mg tablett en gång dagligen. Din läkare kan bestämma

sig för att öka dosen till 400 mg som tas som fyra 100 mg tabletter eller en 400 mg tablett en

gång dagligen, beroende på hur du svarar på behandlingen.

Om du behandlas för DFSP:

är dosen 800 mg per dygn (som tas som fyra 100 mg tabletter eller en 400 mg tablett på

morgonen och fyra 100 mg tabletter eller en 400 mg tablett på kvällen).

Användning för barn och ungdomar

Din läkare informerar dig om hur många tabletter Imatinib Koanaa som ska ges till ditt barn. Mängden

Imatinib Koanaa som ges är beroende av ditt barns tillstånd, kroppsvikt och längd. Den totala dosen

till barn skall inte överstiga 800 mg vid KML och 600 mg vid Ph-positiv ALL. Behandlingen kan

antingen ges till ditt barn som en engångsdos eller alternativt kan den dagliga dosen ges vid två olika

tillfällen (hälften på morgonen och hälften på kvällen).

När och hur skall man ta Imatinib Koanaa?

Ta Imatinib Koanaa i samband med en måltid. Det hjälper till att skydda mot magproblem när

du tar Imatinib Koanaa.

Svälj tabletterna hela med ett stort glas vatten.

Om du inte kan svälja tabletterna, kan du slamma upp dem i ett glas icke kolsyrat vatten eller

äppeljuice:

Använd ca 50 ml för en 100 mg tablett eller 200 ml för en 400 mg tablett.

Rör med en sked tills tabletterna har löst upp sig fullständigt.

När tabletterna är helt upplösta, drick omedelbart upp hela innehållet i glaset. Rester av de

upplösta tabletterna kan finnas kvar i glaset.

Tabletten kan delas i lika stora doser.

Hur länge skall man ta Imatinib Koanaa?

Fortsätt att ta Imatinib Koanaa varje dag så länge din läkare säger åt dig att göra det.

Om du har tagit för stor mängd av Imatinib Koanaa

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta omedelbart läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 112) för bedömning av

risken samt rådgivning. Ta med dig läkemedelsförpackningen.

Om du har glömt att ta Imatinib Koanaa

Om du glömt att ta en dos, tag den så snart du kommer ihåg. Hoppa däremot över missad dos om

det snart är dags att ta nästa dos.

Fortsätt därefter med ditt normala schema.

Ta inte dubbel dos för att kompensera för glömd dos.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem. De är vanligtvis av lätt till måttlig svårighetsgrad.

Vissa biverkningar kan vara allvarliga. Meddela din läkare omedelbart om du får några av

följande:

Mycket vanliga (kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare) eller vanliga (kan förekomma hos

upp till 1 av 10 användare):

Snabb viktökning. Imatinib Koanaa kan göra så att din kropp binder vatten (svår vätskeretention).

Tecken på infektion, t.ex. feber, frossbrytningar, ont i halsen eller sår i munnen. Imatinib Koanaa

kan leda till minskning av antalet vita blodkroppar så att du lättare kan få infektioner.

Plötsliga blödningar eller sår (när du inte har skadat dig).

Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare) eller sällsynta (kan förekomma hos

upp till 1 av 1 000 användare):

Bröstsmärta, oregelbunden hjärtrytm (tecken på hjärtproblem).

Hosta, svårigheter att andas eller smärtsam andning (tecken på lungproblem).

Känna sig snurrig, yrsel eller svimning (tecken på lågt blodtryck).

Illamående, med minskad aptit, mörk urin, gulfärgning av hud eller ögon (tecken på

leverproblem).

Hudutslag, rodnad med blåsor på läppar, ögon, hud eller mun, flagning av huden, feber, upphöjda

röda eller lila hudområden, klåda, brännande känsla, utslag med små varfyllda blåsor (tecken på

hudproblem).

Svår buksmärta, blod i uppkastning, avföring eller urin, svartfärgad avföring (tecken på

magtarmsjukdom).

Kraftig urinminskning,

törst (tecken på njurproblem).

Illamående, med diarré och kräkningar, buksmärta eller feber (tecken på tarmproblem).

Svår huvudvärk, svaghet eller förlamning i ben eller ansikte, svårighet att prata, plötslig

medvetslöshet (tecken på problem i nervsystemet så som blödning eller svullnad i skalle/hjärna).

Blekhet, trötthet och andfåddhet med mörk urin (tecken på låg nivå av röda blodkroppar).

Ögonsmärtor eller försämrad syn, blödning i ögonen.

Smärta i höfterna eller svårighet att gå.

Domnade eller kalla tår och fingrar (tecken på Raynauds syndrom).

Plötslig svullnad och rodnad i hud (tecken på en hudinfektion som kallas celluliter).

Nedsatt hörsel.

Muskelsvaghet och muskelkramper med onormal hjärtrytm (tecken som tyder på förändringar i

mängden kalium i ditt blod).

Tendens att få blåmärken.

Magsmärta, med illamående.

Muskelkramper, med feber, röd-brun urin, smärta eller svaghet i dina muskler (tecken på

muskelproblem).

Bäckensmärta ibland med illamående och kräkningar, med oväntad vaginalblödning,

yrsel eller

svimning på grund av lågt blodtryck (tecken på problem med äggstockar eller livmoder).

Illamående, andfåddhet, oregelbundna hjärtslag, grumlig urin, trötthet och/eller ledbesvär

associerat med onormala laboratorievärden (t.ex. höga kalium-, urinsyra- och kalciumnivåer, samt

låga fosfornivåer i blodet).

Har rapporterats (förekommer hos okänt antal användare):

Kombination av svåra utbredda hudutslag, illamående, feber, höga nivåer av vissa vita

blodkroppar eller gul hud eller ögon (tecken på gulsot) med andfåddhet, bröstsmärta/obehag,

kraftigt minskad urinproduktion

och känsla av törst etc. (tecken på behandlingsrelaterad allergisk

reaktion).

Kronisk njursvikt.

Återkomst (reaktivering) av hepatit B-infektion när du tidigare haft hepatit B (en leverinfektion).

Meddela omedelbart din läkare om du får något av ovanstående.

Andra biverkningar kan omfatta:

Mycket vanliga (kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare):

Huvudvärk eller trötthet.

Illamående, kräkningar, diarré eller matsmältningsbesvär.

Hudutslag.

Muskelkramper eller smärta i leder, muskler eller skelett.

Svullnad runt leder eller uppsvullna ögon.

Viktuppgång.

Meddela din läkare om något av detta påverkar dig allvarligt.

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare):

Minskad aptit, viktnedgång eller smakstörningar.

Yrsel eller svaghet.

Sömnproblem (insomnia).

Rinnande ögon med klåda, rodnad och svullnad (bindhinneinflammation), vätskande ögon eller

dimsyn.

Näsblödning.

Buksmärta eller utspänd buk, väderspänning, halsbränna, förstoppning.

Klåda.

Oväntat kraftigt håravfall eller uttunning av håret.

Domningar i händer och fötter.

Sår i munnen.

Ledsmärta med svullnad.

Muntorrhet, torr hud eller torra ögon.

Minskad eller ökad känslighet i huden.

Heta blodvallningar, frossa eller nattsvettning.

Meddela din läkare om något av detta påverkar dig allvarligt.

Har rapporterats (förekommer hos okänt antal användare):

Rodnad och/eller svullnad i handflatorna och på fotsulorna som kan vara åtföljt av en stickande

känsla eller brännande smärta.

Långsam tillväxt hos barn och ungdomar.

Meddela din läkare om något av detta påverkar dig allvarligt.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt via

Läkemedelsverket

Box 26, 751 03 Uppsala

Webbplats: www.lakemedelsverket.se

I Finland:

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PL 55

00034 FIMEA

Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om läkemedels säkerhet.

5.

Hur Imatinib Koanaa ska förvaras

Inga särskilda förvaringsanvisningar.

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på blister och kartongen efter EXP. Utgångsdatumet är den

sista dagen i angiven månad.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

Den aktiva substansen är imatinibmesylat. Varje filmdragerad tablett innehåller 100 mg eller 400

mg imatinib (som mesylat).

Övriga innehållsämnen är

Tablettkärna: Povidon K30 och magnesiumstearat (E572)

Tabletthölje: Hypromellos (E464), Makrogol 3350, talk (E553), titandioxid (E171), röd järnoxid

(E172) och gul järnoxid (E172)

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Imatinib Koanaa 100 mg filmdragerade tabletter

Mörkt gula till brun-orange, filmdragerade tabletter, runda (7,00 mm), bikonvexa med fasade kanter

märkta med "S" och "1" på respektive sida om brytskåran, och på andra sidan omärkta. Tabletten kan

delas i två lika stora doser.

Imatinib Koanaa 400 mg filmdragerade tabletter

Mörkt gula till brun-orange, filmdragerade tabletter, kapselformade (8,5 mm x 16,0 mm), bikonvexa

med fasade kanter märkta med "S" och "2" på respektive sida om brytskåran, och på andra sidan

omärkta. Tabletten kan delas i två lika stora doser.

Imatinib Koanaa filmdragerade tabletter tillhandahålls i genomskinliga blister av

PVC/PVdC/aluminium.

Förpackningsstorlekar:

Imatinib Koanaa 100 mg filmdragerade tabletter

Blisterförpackning: 20, 30, 60, 120 eller 180 filmdragerade tabletter

Imatinib Koanaa 400 mg filmdragerade tabletter

Blisterförpackning: 10, 30 eller 90 filmdragerade tabletter

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning och tillverkare

Innehavare av godkännande för försäljning

Koanaa Healthcare GmbH

Fehrgasse 7

A-2401 Fischamend

Österrike

Tillverkare

DREHM Pharma GmbH

Hietzinger Hauptstrasse 37

A-1130 Wien

Österrike

Detta läkemedel är godkänt inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet under namnen:

Österrike

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg Filmtabletten

Belgien

Imatinib Koanaa Healthcare 100 mg/400 mg filmcoated tablets

Tjeckien

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg potahované tablety

Tyskland

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg Filmtabletten

Finland

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg kalvopäällysteiset tabletit/filmdragerade

tabletter

Frankrike

IMATINIB KOANAA 100 mg/400 mg, comprimé pelliculé

Irland

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg Film-coated Tablets

Litauen

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg plėvele dengtos tablets

Lettland

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg apvalkotās tabletes

Malta

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg Film-coated Tablets

Nederländerna

Imatinib Koanaa, 100 mg/400 mg, filmomhulde tabletten

Rumänien

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg comprimate filmate

Sverige

Imatinib Koanaa 100 mg/400 mg, filmdragerade tabletter

Slovenien

Imatinib Koanaa Healthcare 100 mg/400 mg filmsko obložene tablete

Storbritannien

Imatinib 100 mg/400mg Film-coated Tablets

Denna bipacksedel ändrades senast 06.11.2017

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Imatinib Koanaa 100 mg kalvopäällysteiset tabletit

Imatinib Koanaa 400 mg kalvopäällysteiset tabletit

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää imatinibimesilaattia

määrän, joka vastaa 100 mg imatinibia.

Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää imatinibimesilaattia

määrän, joka vastaa 400 mg imatinibia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti, kalvopäällysteinen

Imatinib Koanaa 100 mg kalvopäällysteiset tabletit

Tumman keltainen tai ruskehtavan oranssi, kalvopäällysteinen tabletti, pyöreä (7,00 mm),

kaksoiskupera viistoreunainen jonka toisella puolella on merkinnät ’S’ ja ’1’ jakouurteen kummallakin

puolella, eikä mitään merkintää toisella puolella. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Imatinib Koanaa 400 mg kalvopäällysteiset tabletit

Tumman keltainen tai ruskehtavan oranssi, kalvopäällysteinen tabletti, kapselin muotoinen (8,5 mm x

16,0 mm), kaksoiskupera viistoreunainen jonka toisella puolella on merkinnät ’S’ ja ’2’ jakouurteen

kummallakin puolella, eikä mitään merkintää toisella puolella. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin

annoksiin.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Imatinib Koanaa on tarkoitettu

Philadelphia-kromosomi

(bcr-abl)-positiivisen (Ph+) kroonisen myelooisen leukemian (KML)

hoitoon lapsipotilaille,

joiden sairaus on vasta diagnosoitu mutta joille luuytimensiirtoa

ei katsota

ensisijaiseksi hoitomuodoksi.

Philadelphia-kromosomipositiivisen kroonisen myelooisen leukemian hoitoon lapsipotilaille alfa-

interferonihoidon epäonnistuttua kroonisessa vaiheessa tai taudin ollessa blastikriisivaiheessa tai

akseleraatiovaiheessa.

aikuispotilaille Philadelphia-kromosomipositiivisen kroonisen myelooisen leukemian hoitoon

blastikriisivaiheessa.

kemoterapian osana aikuispotilaille,

joilla on vasta diagnosoitu Philadelphia-

kromosomipositiivinen

akuutti lymfaattinen leukemia (Ph+ ALL).

monoterapiana aikuispotilaille, joilla on uusiutunut tai vaikeahoitoinen Ph+ ALL.

aikuispotilaille,

joilla on myelodysplastinen oireyhtymä tai myeloproliferatiivinen

sairaus

(MDS/MPD), johon liittyy verihiutalekasvutekijäreseptorigeenien

(PDGFR)

uudelleenjärjestäytymistä.

aikuispotilaille,

joilla on pitkälle edennyt hypereosinofiilinen oireyhtymä (HES) ja/tai krooninen

eosinofiilinen leukemia (CEL), johon liittyy FIP1L1-PDGFR:n uudelleenjärjestäytymistä.

Imatinibin vaikutusta luuytimensiirron lopputulokseen ei ole selvitetty.

Imatinib Koanaa on tarkoitettu

aikuisten dermatofibrosarcoma protuberans- (DFSP-) potilaiden hoitoon, kun kasvainta ei voida

leikata ja aikuisille potilaille,

joilla on uusiutunut ja/tai metastasoitunut DFSP, jota ei voi leikata.

Näyttö imatinibin

tehosta aikuis- ja lapsipotilaiden

KML:ssa perustuu hematologisten ja

sytogeneettisten vasteiden määrään ja havaittuun aikaan ilman merkkejä taudin etenemisestä, Ph+

ALL:issa ja MDS/MPD:ssä hematologiseen ja sytogeneettiseen vasteeseen, HES:ssä/CEL:ssä

hematologisten vasteiden määrään ja DFSP:ssä objektiivisten vasteiden määräänaikuispotilailla,

joilla

on DFSP, jota ei voida leikata ja/tai joka on metastasoitunut. Imatinibin käytöstä on hyvin vähän

kokemusta potilailla,

joilla on myelodysplastinen oireyhtymä/myeloproliferatiivinen sairaus ja siihen

liittyvää PDGFR-geenin uudelleenjärjestäytymistä (ks. kohta 5.1). kontrolloituja tutkimuksia, jotka

osoittaisivat kliinistä tehoa tai eloonjäämisetua näissä taudeissa, ei ole tehty.

4.2

Annostus ja antotapa

Hoito tulee aloittaa tilanteesta riippuen hematologista syöpäsairautta tai pahanlaatuista sarkoomaa

sairastavien potilaiden hoitoon perehtyneen lääkärin toimesta.

400 mg:n ja sitä suurempia annoksia varten (katso annossuositus alla) on saatavana 400 mg:n tabletti.

Muita kuin 400 mg:n ja 800 mg:n annoksia varten (katso annossuositus alla) on saatavana 100 mg:n

jakouurteellinen tabletti.

Määrätty annos tulee antaa suun kautta aterian yhteydessä ja ison vesilasillisen kera

ruuansulatuskanavan ärsytyksen riskin minimoimiseksi. Annokset 400 mg ja 600 mg pitää antaa

kerran vuorokaudessa. Sen sijaan 800 mg annos pitää antaa kahdesti vuorokaudessa 400 mg

annoksena aamulla ja illalla.

Jos potilas ei pysty nielemään kalvopäällysteistä tablettia kokonaisena, voidaan tabletti sekoittaa

lasilliseen hiilihapotonta

vettä tai omenamehua. Vaadittava määrä tabletteja laitetaan sopivaan

määrään nestettä (noin 50 ml yhtä 100 mg:n tablettia kohti ja noin 200 ml yhtä 400 mg:n tablettia

kohti), ja sekoitetaan lusikalla. Suspensio annetaan välittömästi tabletin/tablettien täydellisen

hajoamisen jälkeen.

Annostus aikuisille

kroonisessa myelooisessa leukemiassa (KML)

Blastikriisissä oleville aikuispotilaille

suositeltu Imatinib Koanaa-annos on 600 mg/vrk. Blastikriisissä

veressä tai luuytimessä on ≥ 30 % blasteja tai potilaalla on luuytimen ulkopuolinen

sairaus pois lukien

hepatosplenomegalia.

Hoidon kesto: Kliinisissä tutkimuksissa imatinibihoitoa jatkettiin, kunnes tauti alkoi edetä. Hoidon

keskeyttämisen vaikutusta, sen jälkeen kun täydellinen sytogeneettinen vaste on saavutettu, ei ole

tutkittu.

Annoksen suurentamista 600 mg:sta suurimpaan annokseen 800 mg (400 mg annosteltuna kahdesti

vuorokaudessa) blastikriisissä oleville potilaille voidaan harkita seuraavissa tapauksissa edellyttäen,

ettei vaikeita haittavaikutuksia ja vaikeaa leukemiaan liittymätöntä neutropeniaa tai trombosytopeniaa

ole esiintynyt: jos tauti etenee (ajankohdasta riippumatta); jos vähintään 3 kuukauden hoito ei ole

tuottanut tyydyttävää hematologista vastetta; jos 12 kuukauden hoito ei ole tuottanut sytogeneettistä

vastetta tai jos aiemmin saavutettu hematologinen ja/tai sytogeneettinen vaste häviää. Potilaita on

seurattava huolellisesti, kun annosta nostetaan, koska korkeammilla annoksilla voi esiintyä enemmän

haittavaikutuksia.

Annostus lapsille kroonisessa myelooisessa leukemiassa (KML)

Annoksen määrittämisen lapsille tulee perustua kehon pinta-alaan (mg/m

). Kroonisen vaiheen KML:a

ja pitkälle edennyttä KML:a sairastaville lapsille suositellaan annosta 340 mg/m

vuorokaudessa

(kokonaisannos ei saa olla yli 800 mg). Lääke voidaan antaa kerran vuorokaudessa tai vaihtoehtoisesti

vuorokausiannos voidaan jakaa kahteen annostelukertaan – yksi annos aamulla ja yksi illalla.

Tämänhetkinen annossuositus perustuu kokemukseen pienellä joukolla lapsipotilaita (ks. kohdat 5.1 ja

5.2). Alle 2-vuotiaiden lasten hoidosta ei ole kokemusta.

Annoksen suurentamista 340 mg/m

:stä vuorokaudessa 570 mg/m

:een vuorokaudessa (kokonaisannos

ei saa olla yli 800 mg) lapsille voidaan harkita seuraavissa tapauksissa edellyttäen, ettei vaikeita

haittavaikutuksia ja vaikeaa leukemiaan liittymätöntä neutropeniaa tai trombosytopeniaa ole

esiintynyt: jos tauti etenee (ajankohdasta riippumatta); jos vähintään 3 kuukauden hoito ei ole

tuottanut tyydyttävää hematologista vastetta; jos 12 kuukauden hoito ei ole tuottanut sytogenettistä

vastetta tai jos aiemmin saavutettu hematologinen ja/tai sytogeneettinen vaste häviää. Potilaita on

seurattava huolellisesti, kun annosta nostetaan, koska korkeammilla annoksilla voi esiintyä enemmän

haittavaikutuksia.

Annostus aikuisille

Philadelphia-kromosomipositiivisessa akuutissa lymfaattisessa leukemiassa

(Ph+ALL)

Aikuispotilaille,

joilla on Ph+ ALL, suositeltu Imatinib Koanaa-annos on 600 mg/vrk. Hoidon

kaikkien vaiheiden tulee tapahtua kyseisen sairauden hoitoon perehtyneiden hematologian

asiantuntijoiden valvonnassa.

Hoitojen ajoitus: Nykytietojen perusteella imatinibin on osoitettu olevan tehokas ja turvallinen, kun

sitä käytetään annoksella 600 mg/vrk yhdessä muiden syöpälääkkeiden kanssa kemoterapian

induktiovaiheessa, konsolidaatiovaiheessa ja ylläpitovaiheessa (ks. kohta 5.1) aikuispotilailla, joilla on

äskettäin todettu Ph+ALL. Imatinibihoidon

kesto voi vaihdella valitun hoitoohjelman mukaan, mutta

pitempiaikainen altistus imatinibille on yleensä tuottanut parempia tuloksia.

Imatinib Koanaa-monoterapia annoksella 600 mg/vrk on tehokas ja turvallinen hoito aikuispotilaille,

joilla on uusiutunut tai vaikeahoitoinen Ph+ALL, ja hoitoa voidaan jatkaa, kunnes tauti etenee.

Annostus lapsille Philadelphia-kromosomipositiivisessa akuutissa lymfaattisessa leukemiassa

(Ph+ALL)

Lasten annostus perustuu kehon pinta-alaan (mg/m

). Ph+ ALL -lapsipotilaille suositeltu annos on 340

mg/m

/vrk (600 mg kokonaisannos ei saa ylittyä).

Annostus myelodysplastisessa oireyhtymässä tai myeloproliferatiivisissa sairauksissa (MDS/MPD)

Aikuispotilaille,

joilla on MDS/MPD, suositeltu Imatinib Koanaa-annos on 400 mg/vrk.

Hoidon kesto: Toistaiseksi ainoassa tätä aihetta selvittäneessä kliinisessä tutkimuksessa

imatinibihoitoa jatkettiin taudin etenemiseen asti (ks. kohta 5.1). Hoidon keston keskiarvo oli

analyysihetkellä 47 kuukautta (24 päivää – 60 kuukautta).

Annostus hypereosinofiilisessä oireyhtymässä (HES)/kroonisessa eosinofiilisessä leukemiassa (CEL)

Aikuispotilaille,

joilla on HES/CEL, suositeltu Imatinib Koanaa-annos on 100 mg/vrk.

Annoksen suurentamista 100 mg:sta 400 mg:aan voidaan harkita, mikäli hoitovaste ei ole riittävä eikä

potilaalle ole kehittynyt haittavaikutuksia.

Hoitoa tulisi jatkaa niin kauan kuin potilas hyötyy siitä.

Annostus dermatofibrosarcoma protuberansissa (DFSP)

Aikuispotilaille,

joilla on DFSP, suositeltu Imatinib Koanaa-annos on 800 mg/vrk.

Annoksen muuttaminen haittavaikutusten vuoksi

Muut kuin hematologiset haittavaikutukset

Jos Imatinib Koanaa käytön yhteydessä ilmenee muu kuin hematologinen haittavaikutus, hoito on

keskeytettävä, kunnes tilanne on normalisoitunut.

Sen jälkeen hoito voidaan aloittaa uudelleen, kun se

on tarkoituksenmukaista haittavaikutuksen vakavuuteen nähden.

Mikäli bilirubiini

nousee > 3 x viitearvon normaalin ylärajan tai mikäli transaminaasit nousevat > 5 x

yli viitearvon normaalin ylärajan, Imatinib Koanaa-hoito tulisi keskeyttää, kunnes bilirubiinitaso

laskenut < 1,5 x viitearvon ylärajan ja transaminaasitasot laskeneet < 2,5 x viitearvon ylärajan.

Imatinib Koanaa-hoitoa voidaan tämän jälkeen jatkaa alennetuilla vuorokausiannoksilla. Aikuisilla

annosta tulee pienentää 400 mg:sta 300 mg:aan tai 600 mg:sta 400 mg:aan tai 800 mg:sta 600 mg:aan

vuorokaudessa, ja lapsilla 340 mg:sta 260 mg:aan per m

/vrk.

Hematologiset haittavaikutukset

Annoksen pienentämistä tai hoidon keskeyttämistä vaikean neutropenian ja trombosytopenian vuoksi

suositellaan oheisen taulukon mukaisesti.

Annoksen muuttaminen neutropenian ja trombosytopenian vuoksi:

HES/CEL

(aloitusannos

100 mg)

ANC < 1,0 x

ja/tai

trombosyyttiarvo

< 50 x 109/l

Imatinibihoito lopetetaan, kunnes ANC on ≥ 1,5 x

/l ja trombosyyttiarvo ≥ 75 x 10

Hoito aloitetaan uudelleen imatinibivalmisteella

aikaisemmalla

annoksella (jota käytettiin ennen

vakavaa haittavaikutusta).

MDS/MPD (aloitusannos 400 mg)

HES/CEL

(annos 400 mg)

ANC < 1,0 x

ja/tai

trombosyyttiarvo

< 50 x 10

Imatinibihoito lopetetaan, kunnes ANC on ≥ 1,5 x

/l ja trombosyyttiarvo ≥ 75 x 10

Hoito aloitetaan uudelleen imatinibivalmisteella

aikaisemmalla

annoksella (jota käytettiin ennen

vakavaa haittavaikutusta).

Jos ANC palaa tasolle < 1,0 x 10

/l ja/tai

trombosyyttiarvo tasolle < 50 x 10

/l, toistetaan

vaihe 1 ja aloitetaan imatinibihoito uudelleen

pienennetyllä 300 mg annoksella.

Lasten kroonisen myelooisen

leukemian krooninen vaihe (annos

340 mg/m2)

ANC < 1,0 x

ja/tai

trombosyyttiarvo

< 50 x 10

Imatinibihoito lopetetaan, kunnes ANC on ≥ 1,5 x

/l ja trombosyyttiarvo ≥ 75 x 10

Hoito aloitetaan uudelleen imatinibivalmisteella

aikaisemmalla

annoksella (jota käytettiin ennen

vakavaa haittavaikutusta).

Jos ANC palaa tasolle < 1,0 x 10

/l ja/tai

trombosyyttiarvo tasolle < 50 x 10

/l, toistetaan

vaihe 1 ja aloitetaan imatinibihoito uudelleen

pienennetyllä 260 mg/m

annoksella.

Kroonisen myelooisen leukemian

blastikriisi ja Ph+ ALL

(aloitusannos 600 mg)

ANC < 0,5 x

ja/tai

trombosyyttiarvo

< 10 x 10

Tarkistetaan, liittyykö sytopenia leukemiaan

(luuydinaspiraatti tai biopsia).

Jos sytopenia ei liity leukemiaan, imatinibi-annos

pienennetään 400 mg:an.

Jos sytopenia jatkuu 2 viikon ajan, annos

pienennetään vielä 300 mg:an.

Jos sytopenia jatkuu 4 viikon ajan eikä vieläkään

liity leukemiaan, imatinibihoito lopetetaan,

kunnes ANC on ≥ 1 x 10

/l ja trombosyyttiarvo ≥

20 x 10

/l, ja sen jälkeen hoito aloitetaan

uudelleen 300 mg annoksella.

Lasten kroonisen myelooisen

leukemian akseleraatiovaihe ja

blastikriisi (aloitusannos 340

mg/m

ANC < 0,5 x

ja/tai

trombosyyttiarvo

< 10 x 10

Tarkistetaan, liittyykö sytopenia leukemiaan

(luuydinaspiraatti tai biopsia).

Jos sytopenia ei liity leukemiaan, imatinibi-annos

pienennetään 260 mg/m

:een.

Jos sytopenia jatkuu 2 viikon ajan, annos

pienennetään vielä 200 mg/m

:aan.

Jos sytopenia jatkuu 4 viikon ajan eikä vieläkään

liity leukemiaan, imatinibihoito lopetetaan, kunnes

ANC on ≥ 1 x 10

/l ja trombosyyttiarvo ≥ 20 x

/l, ja sen jälkeen hoito aloitetaan uudelleen 200

mg/m

:an annoksella.

Dermatofibrosarcoma

protuberans

(aloitusannos 800 mg)

ANC < 1,0 x

ja/tai

trombosyyttiarvo

< 50 x 10

Imatinibihoito lopetetaan, kunnes ANC on ≥ 1,5 x

/l ja trombosyyttiarvo ≥ 75 x 10

Imatinibihoito aloitetaan uudelleen annoksella 600

Jos ANC palaa tasolle < 1,0 x 10

/l ja/tai

trombosyyttiarvo tasolle < 50 x 10

/l, toistetaan

vaihe 1 ja aloitetaan imatinibihoito uudelleen

pienennetyllä 400 mg annoksella.

ANC = neutrofiilien absoluuttinen määrä

joka ilmenee vähintään 1 kuukautta kestäneen hoidon jälkeen

Erityisryhmät

Käyttö lapsille: Tietoja käytöstä KML:aa sairastaville alle 2-vuotiaille

lapsille ja alle 1-vuotiaille

Philadelphia-kromosomipositiivista akuuttia lymfaattista leukemiaa sairastaville lapsille ei ole (ks.

kohta 5.1). Lapsista, joilla on myelodysplastinen oireyhtymä/myeloproliferatiivinen

tauti,

dermatofibrosarcoma protuberans ja hypereosinofiilinen oireyhtymä/krooninen eosinofiilinen

leukemia, on hyvin vähän kokemusta.

Imatinibin turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden, myelodysplastista oireyhtymää/

myeloproliferatiivista tautia, dermatofibrosarcoma protuberansia ja HES/CEL:iä sairastavien lasten

hoidossa ei ole osoitettu kliinisissä tutkimuksissa. Saatavissa olevan julkaistun tiedon perusteella, joka

on kuvattu kohdassa 5.1, ei voida antaa suosituksia annostuksesta.

Maksan vajaatoiminta: Imatinibi metaboloituu pääosin maksan välityksellä. Potilaille, joilla on lievä,

kohtalainen tai vaikea maksan vajaatoiminta pitää antaa pienintä suositettua annosta 400 mg

vuorokaudessa. Annosta voidaan pienentää, jos se ei ole siedetty (ks. kohdat 4.4, 4.8 ja 5.2).

Maksan vajaatoiminnan luokittelu:

Maksan vajaatoiminta

Maksan toimintakokeen arvot

Lievä

kokonaisbilirubiini: = 1,5 ULN

ASAT: > ULN (voi olla normaali tai < ULN, jos

kokonaisbilirubiini on > ULN)

Kohtalainen

kokonaisbilirubiini: > 1,5–3,0 ULN

ASAT: mikä tahansa arvo

Vaikea

kokonaisbilirubiini: > 3–10 ULN

ASAT: mikä tahansa arvo

ULN = normaaliarvon yläraja laitoksessa

ASAT = asparaattiaminotransferaasi

Munuaisten vajaatoiminta: Potilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta tai jotka saavat

dialyysihoitoa, tulee antaa aloitusannoksena pienin suositeltu vuorokausiannos eli 400 mg. Näiden

potilaiden kohdalla suositellaan kuitenkin varovaisuutta. Annosta voidaan pienentää, jos potilas ei

siedä sitä. Jos annos on siedetty, sitä voidaan suurentaa, ellei teho ole riittävä (ks. kohdat 4.4 ja 5.2).

Iäkkäät henkilöt: Imatinibin farmakokinetiikkaa ei ole erityisesti tutkittu iäkkäillä henkilöillä.

Kliinisissä tutkimuksissa aikuisilla potilailla,

joista yli 20 % oli 65-vuotiaita tai vanhempia, ei havaittu

iästä merkittävästi riippuvia muutoksia farmakokinetiikassa. Erityinen annossuositus iäkkäille

henkilöille ei ole tarpeen.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Yhteisvaikutuksia voi esiintyä annettaessa Imatinib Koanaa-valmistetta yhdessä muiden lääkkeiden

kanssa. Varovaisuutta on noudatettava, kun Imatinib Koanaa-valmisteen kanssa käytetään

samanaikaisesti proteaasin estäjiä, atsoliryhmään kuuluvia sienilääkkeitä, tiettyjä

makrolidiantibiootteja (ks. kohta 4.5), CYP3A4-substraatteja, joilla on pieni terapeuttinen leveys

(esim. siklosporiini,

pimotsidi, takrolimuusi,

sirolimuusi, ergotamiini, diergotamiini,

fentanyyli,

alfentaniili,

terfenadiini, bortetsomibi, dosetakseli, kinidiini),

tai varfariinia ja muita

kumariinijohdoksia (ks. kohta 4.5).

Imatinibin käyttö samanaikaisesti CYP3A4 indusoivien lääkkeiden (esim. deksametasonin,

fenytoiinin,

karbamatsepiinin, rifampisiinin, fenobarbitaalin tai mäkikuisman (Hypericum

perforatum)) kanssa saattaa vähentää merkitsevästi imatinibialtistusta,

mahdollisesti lisäten hoidon

epäonnistumisen riskiä. Siksi voimakkaiden CYP3A4-indusoijien ja imatinibin

yhteiskäyttöä tulee

välttää (ks. kohta 4.5).

Hypotyreoosi

Potilailla, joiden kilpirauhanen on poistettu ja jotka saavat levotyroksiinikorvaushoitoa,

on ilmoitettu

kliinistä hypotyreoosia imatinibihoidon

aikana (ks. kohta 4.5). Näiden potilaiden kohdalla

tyreotropiiniarvoja (TSH-arvoja) on seurattava huolellisesti.

Maksatoksisuus

Imatinibi metaboloituu pääosin maksassa ja vain 13 % erittyy munuaisten kautta. Potilailla, joilla on

maksan vajaatoiminta (lievä, kohtalainen tai vaikea), perifeeristä verenkuvaa ja maksaentsyymejä on

seurattava huolellisesti (ks. kohdat 4.2, 4.8 ja 5.2). On huomioitava, että GIST-potilailla

saattaa olla

maksan metastaaseja, mikä voi johtaa maksan vajaatoimintaan.

Imatinibin käytön yhteydessä on raportoitu maksavauriotapauksia mukaan lukien maksan

vajaatoiminta ja maksanekroosi. Kun imatinibi

yhdistettiin suuriannoksisiin kemoterapiahoitoihin,

havaittiin vakavien maksavaikutusten lisääntymistä. Maksan toimintaa tulee seurata huolellisesti, jos

imatinibi

yhdistetään kemoterapiahoitoihin,

joiden tiedetään voivan aiheuttaa maksan toimintahäiriöitä

(ks. kohta 4.5 ja 4.8).

Nesteretentio

Vaikeita nestekertymiä (pleuraeffuusio, ödeema, keuhkoödeema, askites, pinnallinen ödeema) on

ilmoitettu esiintyneen noin 2,5 %:lla imatinibihoitoa saaneista vasta diagnosoiduista KML-potilaista.

Siksi potilaiden säännöllistä punnitsemista suositellaan voimakkaasti. Odottamattoman nopean

painonnousun syy on selvitettävä tarkasti ja tarvittaessa on ryhdyttävä asianmukaisiin tuki- ja

hoitotoimiin. Kliinisissä tutkimuksissa näitä tapahtumia havaittiin useammin iäkkäillä henkilöillä

potilailla joilla oli aiemmin ollut sydänsairauksia. Siksi varovaisuutta on noudatettava potilaiden

kohdalla, joilla on sydämen toimintahäiriö.

Potilaat, joilla on sydänsairaus

Jos potilaalla on jokin sydänsairaus, sydämen vajaatoiminnan riskitekijöitä tai jos hänellä on aiemmin

ollut munuaisten vajaatoiminta, häntä tulee seurata huolellisesti. Kaikki potilaat, joille kehittyy

sydämen tai munuaisten vajaatoimintaan viittaavia merkkejä tai oireita, tulee arvioida ja hoitaa.

Potilailla, joilla on hypereosinofiilinen oireyhtymä (HES), jossa esiintyy HES-solujen piilevää

infiltraatiota sydänlihakseen, on imatinibihoidon

aloittamisen jälkeiseen HES-solujen degranulaatioon

liittynyt yksittäistapauksina kardiogeenista sokkia ja vasemman kammion toimintahäiriöitä. Tapaukset

ovat olleet ohimeneviä, kun potilaille on annettu systeemisiä steroideja, verenkiertoa on tuettu ja

imatinibihoito

on väliaikaisesti keskeytetty. Imatinibihoidon

yhteydessä on toisinaan ilmoitettu

sydämeen kohdistuvia haittatapahtumia, joten imatinibihoidon

hyötyjä ja riskejä tulee punnita

huolellisesti

ennen hoidon aloittamista, jos potilaalla on hypereosinofiilinen

oireyhtymä/krooninen

eosinofiilinen leukemia.

Myelodysplastisen oireyhtymän ja myeloproliferatiivisten sairauksien ja PDGFR-geenin

uudelleenjärjestäytymisen yhteydessä voi esiintyä korkeita eosinofiiliarvoja. Potilaille, joilla on

hypereosinofiilinen

oireyhtymä/krooninen eosinofiilinen leukemia, ja potilaille,

joilla on

myelodysplastinen oireyhtymä/myeloproliferatiivinen sairaus ja korkeat eosinofiiliarvot,

tulee harkita

kardiologin tutkimusta, sydämen ultraäänitutkimusta ja seerumin troponiinin

määritystä ennen

imatinibihoidon aloittamista. Jos tutkimustuloksissa on poikkeavuuksia, kardiologin

on ehkä syytä

seurata potilaan tilaa, ja systeemisten steroidien antamista estohoitona (1-2 mg/kg) samanaikaisesti

imatinibin

kanssa ensimmäisten 1–2 viikon ajan tulee harkita.

Ruuansulatuskanavan verenvuoto

GIST-tutkimuksessa, kun potilaiden kasvainta ei voida leikata ja/tai kun kasvain on metastasoitunut,

raportoitiin sekä ruuansulatuskanavan verenvuotoa että verenvuotoja kasvaimien alueella (ks. Kohta

4.8). Käytettävissä olevan tiedon perusteella ei ole tunnistettu altistavia tekijöitä (kuten kasvaimen

koko, sijainti tai häiriö hyytymistekijöissä), jotka lisäisivät GIST-potilaan riskiä saada kummankaan

tyyppinen verenvuoto. Koska lisääntynyt verisuonitus ja taipumus verenvuotoon kuuluu osana

GISTtautiin, on verenvuodot pyrittävä tavanomaisia tutkimus- ja hoitomenetelmiä käyttäen

havaitsemaan ja hoitamaan kaikilla potilailla.

Markkinoille tulon jälkeisessä käytössä KML-, ALL- sekä muilla potilailla on raportoitu lisäksi

mahalaukun antraalista vaskulaarista ektasiaa, joka on ruuansulatuskanavan verenvuodon harvinainen

aiheuttaja (ks. kohta 4.8). Tarvittaessa voidaan harkita imatinibihoidon keskeyttämistä.

Tuumorilyysisyndrooma

Kliinisesti merkittävän nestehukan korjaaminen ja korkeiden virtsahappotasojen alentaminen on

suositeltavaa ennen Imatinib Koanaa-hoidon aloittamista mahdollisen tuumorilyysisyndrooman (TLS)

ilmenemisen vuoksi (ks. kohta 4.8).

Hepatiitti B:n uudelleen aktivoituminen

Hepatiitti B:n uudelleen aktivoitumista on tapahtunut kyseisen viruksen pysyvillä kantajilla sen

jälkeen, kun potilas on saanut BCR-ABL-tyrosiinikinaasin estäjiä. Tämä aiheutti joissakin tapauksissa

maksan vajaatoimintaa tai fulminanttia hepatiittia, joka johti maksansiirtoon tai kuolemaan.

Potilaat on testattava hepatiitti B -viruksen varalta ennen Imatinib Koanaa-hoidon aloittamista.

Maksasairauksien ja hepatiitti B:n hoitoon perehtyneitä asiantuntijoita on kuultava ennen hoidon

aloittamista, jos potilaan hepatiitti B -serologia on positiivinen (mukaan lukien potilaat, joilla sairaus

on aktiivinen) ja jos potilas saa positiivisen hepatiitti B -testituloksen hoidon aikana. Hepatiitti B -

viruksen kantajia, jotka tarvitsevat Imatinib Koanaa-hoitoa, on seurattava tarkasti aktiivisen hepatiitti

B - virusinfektion oireiden varalta koko hoidon ajan ja useita kuukausia hoidon jälkeen (ks. kohta 4.8).

Laboratoriokokeet

Täydellinen verenkuva on määritettävä säännöllisesti Imatinib Koanaa-hoidon aikana. Kroonista

myelooista leukemiaa sairastavien potilaiden imatinibi-hoitoon

on liittynyt neutropeniaa tai

trombosytopeniaa. Näiden sytopenioiden esiintyminen liittyy todennäköisesti kuitenkin hoidettavan

taudin vaiheeseen, ja ne olivat tavallisempia kroonisen myelooisen leukemian akseleraatiovaihetta tai

blastikriisiä sairastavilla kuin kroonista vaihetta sairastavilla potilailla. Imatinib Koanaa-hoito voidaan

keskeyttää tai annosta pienentää kohdan 4.2 suositusten mukaan.

Imatinib Koanaa-hoitoa saavien potilaiden maksan toimintaa (transaminaasit, bilirubiini,

alkalinen

fosfataasi) pitää seurata säännöllisesti.

Potilailla, joiden munuaistoiminta on heikentynyt, plasman imatinibialtistus

vaikuttaa olevan suurempi

kuin potilailla, joiden munuaistoiminta on normaali. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että imatinibia

sitovan happaman alfa-1-glykoproteiinin (AGP) pitoisuus munuaisten vajaatoimintapotilaiden

plasmassa on kohonnut. Munuaisten vajaatoimintapotilaille tulee antaa pienin mahdollinen

aloitusannos. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavia potilaita on hoidettava varoen. Annosta

voidaan pienentää, jos siedettävyysongelmia ilmenee (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).

Pitkäkestoiseen imatinibihoitoon voi liittyä kliinisesti

merkitsevää munuaisten toiminnan

heikkenemistä. Tämän vuoksi munuaisten toiminta tulee arvioida ennen imatinibihoidon aloitusta ja

sitä tulee seurata tarkasti hoidon aikana, kiinnittäen erityistä huomiota potilaisiin,

joilla on munuaisten

vajaatoiminnan riskitekijöitä. Jos munuaisten vajaatoimintaa havaitaan, tulee aloittaa

tarkoituksenmukainen hoito tavanomaisten hoitokäytäntöjen mukaisesti.

Pediatriset potilaat

Kasvun hidastumista on ilmoitettu imatinibia

saaneilla lapsilla ja nuorilla ennen murrosikää.

Pitkittyneen imatinibihoidon

pitkäaikaisvaikutuksia lasten kasvuun ei tunneta. Tämän vuoksi

imatinibihoitoa saavien lasten kasvun tarkkaa seurantaa suositellaan (ks. kohta 4.8).

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Vaikuttavat aineet, jotka voivat suurentaa imatinibin plasmapitoisuuksia:

Sytokromi P450 isoentsyymi CYP3A4:n toimintaa estävät lääkkeet (esim. proteaasin estäjät, kuten

indinaviiri, lopinaviiri/ritonaviiri,

ritonaviiri,

sakinaviiri, telapreviiri, nelfinaviiri, bosepreviiri;

atsoliryhmään kuuluvat sienilääkkeet, mukaan lukien ketokonatsoli, itrakonatsoli, posakonatsoli,

vorikonatsoli; tietyt makrolidiryhmän

antibiootit, kuten erytromysiini,

klaritromysiini

ja telitromysiini)

saattavat heikentää imatinibin

metaboliaa ja suurentaa imatinibipitoisuuksia. Imatinibialtistus

voimistui merkitsevästi (imatinibin

-keskiarvo suureni 26 % ja AUC-keskiarvo 40 %) terveillä

koehenkilöillä, kun sitä annettiin samanaikaisesti ketokonatsolin (CYP3A4-estäjä) kerta-annoksen

kanssa. Varovaisuus on tarpeen annettaessa imatinibia samanaikaisesti CYP3A4-estäjäryhmään

kuuluvien lääkkeiden kanssa.

Vaikuttavat aineet, jotka voivat pienentää imatinibin plasmapitoisuuksia:

CYP3A4:n toimintaa indusoivat aineet (esim. deksametasoni, fenytoiini,

karbamatsepiini, rifampisiini,

fenobarbitaali, fosfenytoiini, primidoni

tai mäkikuisma (Hypericum perforatum)) saattavat vähentää

merkitsevästi imatinibialtistusta, mahdollisesti lisäten hoidon epäonnistumisen riskiä. Esihoito useilla

rifampisiiniannoksilla (600 mg), joita seurasi 400 mg:n kerta-annos imatinibia,

pienensi C

-arvoa

vähintään 54 % ja AUC

(0-∞)

-arvoa vähintään 74 %:lla vastaaviin ilman rifampisiinihoitoa saatuihin

arvoihin verrattuna. Samanlaisia tuloksia saatiin myös potilailla,

jotka saivat imatinibihoitoa

pahanlaatuisten glioomien hoitoon ja käyttivät samanaikaisesti entsyymejä indusoivia

epilepsialääkkeitä kuten karbamatsepiinia, okskarbatsepiinia ja fenytoiinia. Imatinibin AUC-arvo

plasmassa pieneni 73 % verrattuna potilaisiin, jotka eivät käyttäneet entsyymejä indusoivia

epilepsialääkkeitä. Imatinibin yhteiskäyttöä rifampisiinin

tai voimakkaiden CYP3A4-indusoijien

kanssa tulee välttää.

Vaikuttavat aineet, joiden plasmapitoisuus voi muuttua imatinibin

vaikutuksesta

Imatinibi suurentaa simvastatiinin (CYP3A4-substraatti) C

-keskiarvot kaksinkertaisiksi ja

AUCkeskiarvot 3,5-kertaisiksi, mikä osoittaa imatinibin

estävän CYP3A4:ää. Siksi suositellaan

noudattamaan varovaisuutta käytettäessä imatinibia samanaikaisesti kapean terapeuttisen leveyden

omaavien CYP3A4-substraattien (esim. syklosporiini,

pimotsidi,

takrolimuusi, sirolimuusi,

ergotamiini, diergotamiini, fentanyyli, alfentaniili,

terfenadiini, bortetsomibi, dosetakseli ja kinidiini)

kanssa. Imatinibi saattaa suurentaa muiden CYP3A4:n metaboloimien lääkkeiden plasmapitoisuuksia

(esim. triatsolibentsodiatsepiinien, dihydropyridiini kalsiumkanavan salpaajien, tiettyjen HMG-CoA

reduktaasin estäjien, eli statiinien; jne.).

Koska imatinibin

käyttöön liittyy tunnetusti lisääntynyt riski verenvuodoille (esim. hemorragia),

antikoagulanttihoitoa tarvitseville potilaille pitää käyttää pienimolekyylipainoista tai tavanomaista

hepariinia kumariinijohdannaisten

(esim. varfariinin) sijaan.

In vitro imatinibi estää sytokromi P450 isoentsyymi CYP2D6:n toimintaa pitoisuuksina, jotka ovat

samanlaisia kuin CYP3A4:n toimintaan vaikuttavat pitoisuudet. Imatinibiannoksella 400 mg kahdesti

vuorokaudessa esti CYP2D6-välitteiseen metoprololin

metaboliaa, metoprololin

ja AUC-arvo

kohosivat noin 23% (90% luottamusväli [1,16-1,30]). Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen kun

imatinibia annetaan samanaikaisesti CYP2D6-substraattien kanssa. Varovaisuutta on kuitenkin

noudatettava imatinibin

ja kapean terapeuttisen leveyden omaavien CYP2D6-substraattien, kuten

metoprololin yhteydessä. Metoprololia saavien potilaiden seurantaa tulee harkita.

In vitro, imatinibi

estää parasetamolin O-glukuronidaatiota Ki-arvolla 58,5 μmol/l. Tätä estoa ei ole

havaittu in vivo 400 mg imatinibi- ja 1000 mg parasetamoliannoksen jälkeen. Suurempia imatinibi-

parasetamoliannoksia ei ole tutkittu.

Siksi tulee noudattaa varovaisuutta, kun suuria annoksia imatinibia

ja parasetamolia annetaan

samanaikaisesti.

Jos potilaan kilpirauhanen on poistettu ja häntä hoidetaan levotyroksiinilla, samanaikainen imatinibi-

hoito saattaa pienentää plasman levotyroksiinipitoisuuksia (ks. kohta 4.4). Varovaisuutta on siis syytä

noudattaa. Tämän yhteisvaikutuksen syntymekanismia ei kuitenkaan vielä tunneta.

Imatinibin käytöstä samanaikaisesti kemoterapian kanssa potilailla,

joilla on Ph+ ALL, on kliinistä

kokemusta (ks. kohta 5.1), mutta imatinibin ja kemoterapiahoitojen välisiä yhteisvaikutuksia ei tunneta

täysin. Imatinibiin liittyvät haittatapahtumat (maksatoksisuus, myelosuppressio tai muut) saattavat

lisääntyä, ja on ilmoitettu, että valmisteen samanaikaiseen käyttöön L-asparaginaasin kanssa saattaa

liittyä maksatoksisuuden lisääntymistä (ks. kohta 4.8). Tästä syystä imatinibin

käyttöyhdistelmähoidossa vaatii erityistä varovaisuutta.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Hedelmällisessä iässä olevat naiset

Hedelmällisessä iässä olevia naisia on kehotettava käyttämään tehokasta ehkäisyä hoidon aikana.

Raskaus

On vain vähän tietoja imatinibin

käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on kuitenkin

havaittu lisääntymistoksisuutta (ks. kohta 5.3), eikä mahdollista riskiä sikiölle tunneta. Imatinibia ei

pidä käyttää raskauden aikana, ellei käyttö ole selvästi välttämätöntä. Jos sitä käytetään raskauden

aikana, potilaalle on kerrottava sikiöön mahdollisesti kohdistuvasta riskistä.

Imetys

Imatinibin jakaantumisesta äidinmaitoon on rajallista tietoja. Kahden imettävien naisten tutkimuksessa

paljastui, että sekä imatinibi että sen aktiivi metaboliitti voi jakaantua äidinmaitoon. Maidon

plasmasuhde, jota tutkittiin yhdellä potilalla, oli imatinibille määritettynä 0,5 ja sen metaboliitille

määritettynä 0,9, joka viittaa metaboliitin

suurempaan jakaantumiseen maitoon. Ottaen huomioon

imatinibin

ja sen metaboliitin

yhdistetty pitoisuus sekä imeväisten suurin mahdollinen päivittäinen

maitomäärä, kokonaisaltistus oletetaan olevan matala (~10 % terapeuttisesta annoksesta). Koska

vaikutukset matala-annoksiselle imatinibialtistukselle imeväiselle ovat tuntemattomia, imatinibiä

käyttävien naisten ei tule kuitenkaan imettää.

Hedelmällisyys

Prekliinisissä tutkimuksissa lääke ei vaikuttanut uros- eikä naarasrottien hedelmällisyyteen (ks. Kohta

5.3). Imatinibi-lääkitystä saavilla potilailla ei ole suoritettu tutkimuksia, ja tutkimuksia lääkkeen

mahdollisista vaikutuksista hedelmällisyyteen ja gametogeneesiin ei ole tehty. Jos potilas on

huolissaan imatinibihoidon

vaikutuksesta hedelmällisyyteensä, hänen tulee keskustella asiasta lääkärin

kanssa.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Potilaille pitää kertoa, että he saattavat kokea haittavaikutuksia kuten huimausta, näön hämärtymistä

tai uneliaisuutta imatinibihoidon aikana. Sen vuoksi autolla ajettaessa ja koneita käytettäessä on

noudatettava varovaisuutta

4.8

Haittavaikutukset

Potilailla, joilla on pitkälle edennyt syöpäsairaus, voi olla useita muita sairauksia, jotka vaikeuttavat

haittavaikutusten syysuhteiden arviointia erilaisten oireiden vuoksi, jotka liittyvät perussairauteen,

perussairauden etenemiseen ja monien lääkkeiden yhteiskäyttöön.

Kliinisissä KML-tutkimuksissa lääkkeen käytön lopettaminen lääkkeisiin liittyvien haittavaikutusten

vuoksi havaittiin 2,4 %:lla juuri diagnosoiduista potilaista, 4 %:lla taudin myöhäisen kroonisen

vaiheen potilaista interferonihoidon epäonnistuttua, 4 %:lla akseleraatiovaiheen potilaista

interferonihoidon epäonnistuttua ja 5 %:lla blastikriisipotilaista interferonihoidon epäonnistuttua.

GIST-tutkimuksessa lääkkeen käyttö lopetettiin lääkkeeseen liittyvien haittavaikutusten vuoksi 4 %:lla

potilaista.

Kahta poikkeusta lukuun ottamatta haittavaikutukset olivat samanlaisia kaikissa käyttöaiheissa. KML

potilailla havaittiin enemmän myelosuppressiota kuin GIST-potilailla, mikä johtuu todennäköisesti

perustaudista. GIST-tutkimuksessa, kun potilaiden kasvainta ei voida leikata ja/tai kun kasvain on

metastasoitunut 7 potilaalla (5 %) oli 3/4 asteen (CTC, Common Toxicity Criteria) verenvuoto:

ruuansulatuskanavan verenvuoto (3 potilasta); verenvuotoja kasvaimien alueella (3 potilasta) tai

molemmat (1 potilas). Ruuansulatuskanavan verenvuodot saattavat olla lähtöisin ruuansulatuskanavan

alueella sijaitsevista kasvaimista (ks. kohta 4.4). Ruuansulatuskanavan ja kasvaimen verenvuodot

voivat olla vakavia ja joskus kuolemaan johtavia. Yleisimpiä (≥ 10 %) lääkkeisiin liittyviä

haittavaikutuksia molemmissa potilasryhmissä olivat lievä pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakipu,

väsymys, lihassärky, lihaskouristukset ja ihottuma. Pinnallinen turvotus oli yleinen löydös kaikissa

tutkimuksissa, ja sitä kuvattiin lähinnä periorbitaaliseksi turvotukseksi ja alaraajaturvotukseksi.

Turvotus oli kuitenkin vain harvoin vaikeaa, ja se voidaan hoitaa diureeteilla, muilla tukitoimilla tai

imatinibiannosta pienentämällä.

Kun imatinibi

yhdistettiin suuriannoksiseen kemoterapiaan Ph+ ALL-potilailla, todettiin ohimenevää

maksatoksisuutta, joka ilmeni transaminaasiarvojen nousuna ja hyperbilirubinemiana. Ottaen

huomioon turvallisuustietokannan

rajallisuuden, lapsilla tähän mennessä ilmoitetut haittatapahtumat

vastaavat Ph+ ALL -aikuispotilaiden tunnettua turvallisuusprofiilia. Ph+ ALL -lapsipotilaita

koskeva

turvallisuustietokanta on hyvin rajallinen, mutta uusia turvallisuusriskejä ei ole tunnistettu.

Sekalaisia haittavaikutuksia kuten pleuraeffuusio, askites, keuhkoödeema ja nopea painonnousu, johon

voi liittyä pinnallista turvotusta, voidaan kuvata kollektiivisesti

”nestekertymiksi”. Nämä voidaan

yleensä hoitaa keskeyttämällä imatinibihoito

väliaikaisesti ja diureeteilla ja muilla asianmukaisilla

tukitoimilla. Jotkut näistä haittavaikutuksista saattavat kuitenkin olla vakavia tai hengenvaarallisia, ja

useita blastikriisipotilaita, joilla oli todettu pleuraeffuusio, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta ja

munuaisten vajaatoiminta, on kuollut. Kliinisissä tutkimuksissa ei lapsipotilailla

havaittu erityisiä

turvallisuuteen liittyviä löydöksiä.

Haittavaikutukset

Haittavaikutukset, joita on raportoitu useampia kuin yksittäinen tapaus, on lueteltu alla elinryhmittäin

ja esiintymistiheyden

mukaan luokiteltuina. Esiintymistiheydet on määritelty seuraavasti: hyvin

yleinen (≥1/10), yleinen (≥1/100, <1/10), melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100), harvinainen (≥1/10

000, <1/1 000), hyvin harvinainen (<1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä

arviointiin).

Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen esiintymistiheyden

mukaan

yleisimmistä alkaen.

Taulukossa 1 on lueteltu haittavaikutukset ja niiden esiintymistiheydet.

Taulukko 1 Taulukoitu yhteenveto haittavaikutuksista

Infektiot

Melko harvinainen:

Herpes zoster, herpes simplex, nasofaryngiitti, keuhkokuume

, sinuiitti,

selluliitti, ylähengitystieinfektiot, influenssa, virtsatieinfektiot,

gastroenteriitti, sepsis

Harvinainen:

Sieni-infektio

Tuntematon:

Hepatiitti B:n uudelleen aktivoituminen*

Hyvän-

ja pahanlaatuiset kasvaimet (mukaan lukien kystat ja polyypit)

Harvinainen:

Tuumorilyysisyndrooma

Tuntematon:

Kasvaimen verenvuoto/kasvaimen nekroosi*

Immuunijärjestelmä

Tuntematon:

Anafylaktinen sokki*

Veri ja imukudos

Hyvin yleinen:

Neutropenia, trombosytopenia, anemia

Yleinen:

Pansytopenia, kuumeinen neutropenia

Melko harvinainen:

Trombosytoosi, lymfopenia, luuydinsuppressio, eosinofilia, lymfadenopatia

Harvinainen:

Hemolyyttinen anemia

Aineenvaihdunta

ja ravitsemus

Yleinen:

Ruokahaluttomuus

Melko harvinainen:

Hypokalemia, ruokahalun lisääntyminen, hypofosfatemia, ruokahalun

vähentyminen, dehydraatio, kihti, hyperurikemia, hyperkalsemia, hyperglykemia,

hyponatremia

Harvinainen:

Hyperkalemia, hypomagnesemia

Psyykkiset häiriöt

Yleinen:

Unettomuus

Melko harvinainen:

Masennus, sukupuolivietin heikentyminen, ahdistuneisuus

Harvinainen:

Sekavuustila

Hermosto

Hyvin yleinen:

Päänsärky

Yleinen:

Huimaus, tuntohäiriöt, makuaistin häiriöt, heikentynyt tunto

Melko harvinainen:

Migreeni, uneliaisuus, pyörtyminen, perifeerinen neuropatia, muistihäiriöt, iskias,

levottomien jalkojen oireyhtymä, vapina, aivoverenvuoto

Harvinainen:

Kohonnut aivopaine, kouristukset, näköhermotulehdus

Tuntematon:

Aivoturvotus*

Silmät

Yleinen:

Silmäluomien

turvotus, lisääntynyt kyyneleritys, sidekalvon verenvuoto,

sidekalvotulehdus, silmien kuivuminen, näön hämärtyminen

Melko harvinainen:

Silmien ärsytys, silmäkipu, silmäkuopan turvotus, kovakalvon verenvuoto,

verkkokalvon verenvuoto, silmäluomitulehdus, makulaturvotus

Harvinainen:

Kaihi, glaukooma, papillan turvotus

Tuntematon:

Lasiaisen verenvuoto*

Kuulo ja tasapainoelin

Melko harvinainen:

Heitehuimaus, tinnitus, kuulon heikkeneminen

Sydän

Melko harvinainen:

Sydämentykytys, takykardia, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta

keuhkoödeema

Harvinainen:

Sydämen rytmihäiriöt, eteisvärinä, sydänpysähdys, sydäninfarkti, angina pectoris,

perikardiumeffuusio

Tuntematon:

Perikardiitti*, sydäntamponaatio*

Verisuonisto

4

Yleinen:

Punastuminen, verenvuoto

Melko harvinainen:

Hypertensio, hematoomat, subduraalihematooma, ääreisosien kylmyys,

hypotensio, Raynaudin ilmiö

Tuntematon:

Tromboosi/embolia*

Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina

Yleinen:

Hengenahdistus, nenäverenvuoto, yskä

Melko harvinainen:

Pleuraeffuusio

, nielun ja kurkunpään kipu, nielutulehdus

Harvinainen:

Pleurakipu, keuhkofibroosi, keuhkohypertensio, keuhkoverenvuoto

Tuntematon:

Akuutti hengitysvajaus

*, interstitielli keuhkosairaus*

Ruoansulatuselimistö

Hyvin yleinen:

Pahoinvointi, ripuli, oksentelu, dyspepsia, vatsakipu

Yleinen:

Ilmavaivat, vatsan pullotus, gastroesofageaalinen refluksi, ummetus, suun

kuivuminen, gastriitti

Melko harvinainen:

Suutulehdus, suun haavaumat, ruoansulatuskanavan verenvuoto

, röyhtäily,

veriripuli, ruokatorvitulehdus, askites, mahahaava, verioksennukset, huulitulehdus,

nielemishäiriö, haimatulehdus

Harvinainen:

Koliitti, ileus, tulehduksellinen suolistosairaus

Tuntematon:

Ileus/suolentukkeuma*, ruoansulatuskanavan perforaatio*, divertikuliitti*,

mahalaukun antraalinen vaskulaarinen ektasia (GAVE)*

Maksa ja sappi

Yleinen:

Kohonneet maksaentsyymiarvot

Melko harvinainen:

Hyperbilirubinemia,

hepatiitti, ikterus

Harvinainen:

Maksan vajaatoiminta

, maksanekroosi

Iho ja ihonalainen kudos

Hyvin yleinen:

Turvotus silmäkuopan ympärillä, ihotulehdus/ekseema/ihottuma

Yleinen:

Kutina, kasvojen turvotus, ihon kuivuminen, punoitus, hiustenlähtö, yöhikoilu,

valoherkkyysreaktiot

Melko harvinainen:

Märkärakkulainen ihottuma, ruhjeet, lisääntynyt hikoilu, nokkosihottuma,

mustelmat, tavallista suurempi alttius mustelmille, niukka karvaisuus, ihon

hypopigmentaatio, eksfoliatiivinen dermatiitti, kynsien murtuminen, follikuliitti,

petekiat, psoriaasi, purppura, ihon hyperpigmentaatio, rakkulaiset ihomuutokset

Harvinainen:

Akuutti kuumeinen neutrofiilinen dermatoosi (Sweetin oireyhtymä), kynsien

värimuutokset, angioödeema, vesirakkulainen ihottuma, erythema multiforme,

leukosytoklastinen vaskuliitti, Stevens-Johnsonin oireyhtymä, akuutti yleistynyt

eksanteemainen pustuloosi ihottuma (AGEP)

Tuntematon:

Palmoplantaarinen erytrodysestesiaoireyhtymä*, likenoidinen keratoosi*,

punajäkälä*, toksinen epidermaalinen nekrolyysi*, lääkeihottuma, johon liittyy

eosinofilia ja systeemisiä oireita (DRESS)*

Luusto, lihakset ja sidekudos

Hyvin yleinen:

Lihasspasmit ja -krampit, luusto- ja lihaskipu (mm. lihaskipu, nivelkipu, luukipu)

Yleinen:

Nivelten turvotus

Melko harvinainen:

Nivelten ja lihasten jäykkyys

Harvinainen:

Lihasheikkous, niveltulehdus, rabdomyolyysi/myopatia

Tuntematon:

Avaskulaarinen nekroosi / lonkkanekroosi*, kasvun hidastuminen lapsilla*

Munuaiset ja virtsatiet

Melko harvinainen:

Munuaiskipu, verivirtsaisuus, akuutti munuaisten vajaatoiminta, tavallista

suurempi virtsaamistiheys

Tuntematon:

Krooninen munuaisten vajaatoiminta

Sukupuolielimet ja rinnat

Melko harvinainen:

Gynekomastia, erektiohäiriöt, runsaat kuukautiset, kuukautisten epäsäännöllisyys,

sukupuolitoimintojen häiriöt, nännien kipu, rintojen turpoaminen, kivespussin

turvotus

Harvinainen:

Hemorraaginen keltarauhanen/ munasarjakysta

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat

haitat

Hyvin yleinen:

Nesteen kertyminen elimistöön ja turvotus, väsymys

Yleinen:

Heikkous, kuume, yleistynyt voimakas turvotus (anasarca), vilunväreet, jäykkyys

Melko harvinainen:

Rintakipu, huonovointisuus

Tutkimukset

Hyvin yleinen:

Painon nousu

Yleinen:

Painon lasku

Melko harvinainen:

Kohonneet veren kreatiniiniarvot, kohonneet veren kreatiinifosfokinaasiarvot,

kohonneet veren laktaattidehydrogenaasiarvot, kohonneet veren alkalisen

fosfataasin arvot

Harvinainen:

Kohonneet veren amylaasiarvot

* Tämäntyyppisiä reaktioita on ilmoitettu lähinnä imatinibin markkinoille tulon jälkeen. Tiedot

perustuvat sekä spontaaneihin tapausraportteihin että vakaviin haittatapahtumiin, joita on todettu

meneillään olevissa tutkimuksissa, laajennetun saatavuuden tutkimuksissa, kliinisissä farmakologisissa

tutkimuksissa ja eksploratiivisissa tutkimuksissa toistaiseksi hyväksymättömillä käyttöaiheilla.

Ilmoitetut reaktiot on todettu populaatiossa, jonka kokoa ei tiedetä, ja siksi niiden esiintymistiheyttä ja

mahdollista syy-yhteyttä imatinibialtistuksen kanssa ei välttämättä pystytä arvioimaan luotettavasti.

Keuhkokuumetta ilmoitettiin

yleisimmin potilailla,

joilla oli GIST tai akseleraatio- tai

blastikriisivaiheessa oleva KML.

Päänsärky oli yleisintä GIST-potilailla.

Sydämeen kohdistuneita haittatapahtumia kuten kongestiivista sydämen vajaatoimintaa todettiin

potilasvuosiin

nähden yleisemmin potilailla,

joilla oli akseleraatio- tai blastikriisivaiheessa oleva

KML, kuin potilailla, joilla oli kroonisessa vaiheessa oleva KML.

Punastuminen oli yleisintä GIST-potilailla, kun taas verenvuodot (verenpurkaumat, verenvuoto)

olivat yleisimpiä potilailla, joilla oli GIST tai akseleraatio- tai blastikriisivaiheessa oleva KML.

Pleuraeffuusiota ilmoitettiin

yleisemmin potilailla, joilla oli GIST tai akseleraatio- tai

blastikriisivaiheessa oleva KML, kuin potilailla, joilla oli kroonisessa vaiheessa oleva KML.

+7 Vatsakipua ja ruoansulatuskanavan verenvuotoa esiintyi yleisimmin

GIST-potilailla.

Joitakin kuolemaan johtaneita maksan vajaatoimintatapauksia ja maksanekroositapauksia on

ilmoitettu.

Luusto- ja lihaskipua ja siihen liittyviä tapahtumia todettiin yleisemmin KML-potilailla kuin

GIST-potilailla.

Kuolemaan johtaneita tapauksia on raportoitu potilailla, joilla on ollut pitkälle edennyt tauti,

vaikeita infektioita, vaikea neutropenia ja muita vakavia samanaikaisia kliinisiä tiloja.

Laboratoriokoearvojen poikkeavuudet:

Hematologia

KML-potilailla sytopeniat, etenkin neutropenia ja trombosytopenia, ovat olleet yhdenmukainen löydös

kaikissa tutkimuksissa, ja tiedot viittaavat siihen, että esiintymistiheys on suurempi suuria ≥ 750 mg:n

annoksia käytettäessä (I vaiheen tutkimus). Sytopenioiden esiintyminen riippui kuitenkin selvästi

myös taudin vaiheesta. Kolmannen ja neljännen asteen neutropenioiden (ANC < 1,0 x 10

/l) ja

trombosytopenioiden (trombosyyttiarvo < 50 x 10

/l) esiintymistiheys oli 4–6 kertaa suurempi

blastikriisissä ja akseleraatiovaiheessa olevilla potilailla (neutropenia 59–64 % ja trombosytopenia 44–

63 %) verrattuna kroonisen myelooisen leukemian kroonisessa vaiheessa oleviin potilaisiin, joiden

sairaus oli vasta diagnosoitu (neutropenia 16,7 % ja trombosytopenia 8,9 %). Vasta diagnosoidussa

kroonisen myelooisen leukemian kroonisessa vaiheessa 4. asteen neutropeniaa (ANC < 0,5 x 10

havaittiin 3,6 %:lla potilaista ja trombosytopeniaa (trombosyyttiarvo < 10 x 10

/l) < 1 %:lla potilaista.

Neutropeniajaksojen mediaanikesto oli yleensä 2–3 viikkoa ja trombosytopeniajaksojen yleensä 3– 4

viikkoa. Nämä tapahtumat voidaan yleensä hoitaa joko pienentämällä imatinibi-annosta tai

keskeyttämällä hoito, mutta ne voivat harvoissa tapauksissa johtaa hoidon pysyvään keskeyttämiseen.

KML:aa sairastavilla lapsipotilailla

yleisimmin todettuja toksisia vaikutuksia olivat 3. ja 4. Asteen

sytopeniat, kuten neutropenia, trombosytopenia ja anemia. Niitä esiintyy yleensä ensimmäisten

hoitokuukausien aikana.

GIST-tutkimuksessa, kun potilaiden kasvainta ei voida leikata ja/tai kun kasvain on metastasoitunut, 3.

asteen anemiaa raportoitiin 5,4 %:lla ja 4. asteen anemiaa 0,7 %:lla potilaista. Tähän ovat, ainakin

joillain potilaista, voineet vaikuttaa ruuansulatuskanavan tai kasvaimensisäiset verenvuodot.

Kolmannen asteen neutropeniaa havaittiin 7,5 %:lla; 4. asteen neutropeniaa 2,7 %:lla ja 3. Asteen

trombosytopeniaa 0,7 %:lla potilaista. Yhdelläkään potilaalla ei havaittu 4. asteen trombosytopeniaa.

Valkosolujen ja neutrofiilien määrät laskivat pääasiassa hoidon ensimmäisten kuuden viikon aikana,

minkä jälkeen arvot pysyivät suhteellisen vakiona.

Biokemia

KML-potilailla havaittiin huomattavaa transaminaasi- (< 5 %) tai bilirubiiniarvojen

(< 1 %) nousua ja

se saatiin yleensä hoidettua pienentämällä annosta tai keskeyttämällä hoito (näiden jaksojen

mediaanikesto oli noin yksi viikko). Hoito lopetettiin pysyvästi poikkeavien maksa-arvojen vuoksi alle

1 %:lla KML-potilaista. GIST-potilaista (tutkimus B2222) 6,8 %:lla havaittiin kolmannen tai

neljännen asteen ALAT:in (alaniiniaminotransferaasin) pitoisuuden nousu ja 4,8 %:lla kolmannen tai

neljännen asteen ASAT:in (aspartaattiaminotransferaasin) nousu. Bilirubiinin nousua havaittiin alle 3

%:lla.

Sytolyyttistä ja kolestaattista maksatulehdusta ja vaikeaa maksan vajaatoimintaa on havaittu, jotka

joissain tapauksissa ovat johtaneet kuolemaan, kuten yhdellä suuren parasetamoliannoksen saaneella

potilaalla.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Hepatiitti B:n uudelleen aktivoituminen

Hepatiitti B:n uudelleen aktivoitumista on ilmoitettu BCR-ABL-tyrosiinikinaasin estäjien käytön

yhteydessä. Tämä aiheutti joissakin tapauksissa maksan vajaatoimintaa tai fulminanttia hepatiittia,

joka johti maksansiirtoon tai kuolemaan (ks. kohta 4.4).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus

ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Kokemusta suositellun terapeuttisen annostuksen ylittämisestä on vain rajoitetusti. Yksittäisiä

imatinibin

yliannostustapauksia on raportoitu spontaanisti ja kirjallisuudessa.Yliannostustapauksissa

potilasta tulee seurata ja asianmukainen oireellinen hoito antaa. Useimmiten raportoitu tulos näissä

tapauksissa oli ”kohentunut” tai ”toipunut”. Tapauksia jotka on raportoitu muissa annosväleissä:

Aikuiset

1200-1600 mg (kestäen vaihtelevasti 1-10 päivän välillä):

Pahoinvointia, oksentelua, ripulia, ihottuma,

eryteema, edeema, turvotus, heikotus, lihasnykäyksiä, trombosytopenia, pansytopenia, vatsakipua,

päänsärkyä, vähentynyt ruokahalu.

1800-3200 mg (jopa 3200 mg päivässä 6 päivän ajan): Voimattomuus, myalgia, suurentunut

kreatiniini fosfokinaasi, suurentunut bilirubiini,

ruuansulatuskanavan kipu.

6400 mg (kerta-annos): Yksi kirjallisuusraportti

yhdestä potilaasta joka koki pahoinvointia,

oksentelua, vatsakipua, kuumetta, kasvojen turvotusta, alentunut neutrofiililuku, kohonneita

transaminaasilukuja.

8-10 g (kerta-annos): Oksentelua ja ruuansulatuskanavan kipua on raportoitu.

Pediatriset potilaat

Yksi 3-vuotias poika, joka altistui 400 mg kerta-annokselle, koki oksentelua, ripulia sekä anoreksiaa,

ja toinen 3-vuotias poika, joka altistui 980 mg kerta-annokselle, koki veren valkosolumäärän

alenemista sekä ripulia.

Yliannostustapauksissa potilasta tulee tarkkailla ja antaa asiaankuuluvaa tukihoitoa.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: proteiinikinaasin

estäjä, ATC-koodi: L01XE01

Vaikutusmekanismi

Imatinibi on pienimolekyylinen

tyrosiinikinaasin

estäjä, joka estää voimakkaasti Bcr-

Abltyrosiinikinaasin toimintaa ja useita reseptorityrosiinikinaaseja (c-Kit-proto-onkogeenin koodaama

kantasolutekijän [SCF] Kit-reseptori, DDR1- ja DDR2-reseptorit, kasvutekijäreseptori CSF-1R ja

verihiutalekasvutekijäreseptorit

alfa ja beeta [PDGFR-alfa ja PDGFR-beeta]). Imatinibi voi myös

estää näiden reseptorikinaasien aktivaation välittämiä solutason tapahtumia.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Imatinibi on proteiinityrosiinikinaasin

estäjä, joka estää voimakkaasti Bcr-Abl-tyrosiinikinaasia in

vitro-, solu- ja in vivo -pitoisuuksina. Aine estää selektiivisesti proliferaatiota ja indusoi apoptoosia

Bcr-Abl-positiivisissa solulinjoissa sekä tuoreissa leukemiasoluissa, jotka ovat peräisin

Philadelphiakromosomin suhteen positiivisilta kroonista myelooista leukemiaa sairastavilta potilailta

sekä akuuttia lymfoblastista leukemiaa sairastavilta potilailta.

Aineella on kasvaimia estävä vaikutus in vivo, kun sitä annetaan ainoana aineena eläinmalleissa, joissa

käytetään Bcr-Abl-positiivisia kasvainsoluja.

Imatinibi on myös verihiutalekasvutekijän

(PDGF) reseptorityrosiinikinaasin, PDGF-R, ja

kantasolutekijän (SCF) reseptorityrosiinikinaasin,

c-Kit, estäjä ja se estää PDGF- ja SCF-välitteisiä

solutapahtumia. PDGF:n konstitutiivisen tuotannon tai PDGF-reseptorin tai Abl-

proteiinityrosiinikinaasien

konstitutiivisen aktivaation (jonka syynä on niiden yhdistyminen eri

proteiineihin)

on arveltu osallistuvan MDS:n, MDP:n, HES:n/ CEL:n ja DFSP:n patogeneesiin.

Imatinibi estää viestinkulkua ja proliferaatiota soluissa, joiden PDGFR- ja Abl-kinaasitoiminta

häiriintynyt.

Kliiniset tutkimukset kroonisessa myelooisessa leukemiassa (KML)

Näyttö imatinibin

tehosta perustuu hematologisten ja sytogeneettisten vasteiden määrään ja aikaan

ilman taudin etenemistä. Juuri diagnosoitua kroonisessa vaiheessa olevaa KML:aa lukuun ottamatta

kontrolloituja

tutkimuksia, jotka osoittaisivat kliinistä tehoa, kuten sairauteen kuuluvien oireiden

vähenemistä tai elonjäämisetua, ei ole.

Yksi suuri kansainvälinen avoin, kontrolloimaton,

II. vaiheen tutkimus on tehty potilaille, jotka

sairastivat kroonisen myelooisen leukemian Philadelphia-kromosomin

suhteen positiivista (Ph+),

blastikriisivaiheessa olevaa sairautta. Lisäksi lapsia on hoidettu kahdessa I. vaiheen tutkimuksessa

(potilailla oli joko CML tai akuutti Ph+-leukemia) ja yhdessä II. vaiheen tutkimuksessa.

Kliinisessä tutkimuksessa 38 % potilaista oli ≥ 60-vuotiaita ja 12 % ≥ 70-vuotiaita.

Myelooinen blastikriisi: Tutkimukseen otettiin 260 myelooista blastikriisiä sairastavaa potilasta.

Heistä 95 (37 %) oli saanut aiemmin kemoterapiaa joko akseleraatiovaiheen tai blastikriisin

hoitona

(”aiemmin hoidetut potilaat”), kun taas 165 (63 %) ei ollut saanut aiempaa hoitoa (”hoitamattomat

potilaat”). Ensimmäisten 37 potilaan aloitusannos oli 400 mg; sittemmin tutkimussuunnitelmaa

muutettiin suuremman annoksen sallivaksi, ja loppujen 223 potilaan aloitusannos oli 600 mg.

Päävastemuuttuja oli hematologisen vasteen osuus. Hematologinen vaste ilmoitettiin

joko täydellisenä

hematologisena vasteena, leukemian olemassaoloa koskevan näytön puuttumisena (eli blastien

poistuminen luuytimestä ja verestä, mutta ei täydellistä perifeerisen veren palautumista, kuten ns.

täydellisessä vasteessa) tai paluuna kroonisen myelooisen leukemian krooniseen vaiheeseen. Tässä

tutkimuksessa hematologisen vasteen saavutti 31 % potilaista (36 % aiemmin hoitamattomista

potilaista ja 22 % aiemmin hoidetuista potilaista). Lisäksi vaste oli yleisempi 600 mg:n annosta

saaneilla potilailla (33 %) kuin 400 mg:n annosta saaneilla potilailla (16 %, p = 0,0220). Senhetkinen

arvio potilaiden mediaanielossaolosta oli aiemmin hoitamattomien potilaiden osalta 7,7 kuukautta ja

hoidettujen potilaiden osalta 4,7 kuukautta.

Lymfaattinen blastikriisi: I vaiheen tutkimuksiin otettiin rajoitettu määrä potilaita (n=10).

Hematologisen vasteen osuus oli 70 % ja kesto 2–3 kuukautta.

Taulukko 2 Vasteet kliinisissä tutkimuksissa koskien kroonista myelooista leukemiaa aikuisilla

Tutkimus 0102 38 kuukauden tiedot Myelooinen

blastikriisi

(n=260)

Hematologinen vaste

Täydellinen hematologinen vaste (CHR)

Ei näyttöä leukemiasta (NEL)

Paluu krooniseen vaiheeseen (RTC)

31 % (25,2–36,8)

18 %

Huomattava sytogeneettinen vaste

Täydellinen

(Varmistettu

) [95 %:n luottamusväli]

Osittainen

15 % (11,2–20,4)

(2 %) [0,6–4,4]

1 Hematologisen vasteen kriteerit (kaikki vasteet varmistetaan ≥ 4 viikon jälkeen):

Täydellinen hematologinen vaste (CHR):

Tutkimuksessa 0102 [ANC ≥ 1,5 x 10

/l, trombosyyttiarvo ≥ 100 x 10

/l, ei blasteja veressä,

luuydinblasteja < 5 % eikä luuytimenulkoista sairautta]

Ei näyttöä leukemiasta (NEL):

Samat kriteerit kuin täydellisessä hematologisesssa vasteessa, mutta ANC ≥ 1 x 10

/l ja

trombosyyttiarvo ≥ 20 x 10

Paluu krooniseen vaiheeseen (RTC):

luuydin- ja ääreisveriblasteja < 15 %, luuytimessä ja ääreisveressä blasteja + promyelosyyttejä < 30 %,

ääreisveressä basofiilejä < 20 %, ei luuytimenulkoista sairautta lukuun ottamatta pernaa ja maksaa.

2 Sytogeneettisen vasteen kriteerit:

Huomattavassa vasteessa yhdistyvät sekä täydellinen että osittainen vaste: Täydellinen (0 % Ph+-

metafaaseja), osittainen (1–35 %).

3 Täydellinen sytogeneettinen vaste, joka varmistettiin toisella luuytimen sytogeneettisellä

tutkimuksella aikaisintaan kuukauden päästä ensimmäisestä luuytimen tutkimuksesta.

Pediatriset potilaat: I faasin suurenevin annoksin tehtyyn tutkimukseen osallistui yhteensä 26 alle 18-

vuotiasta lasta, joilla oli joko kroonisen vaiheen KML (n=11) tai blastikriisissä oleva KML tai

Philadelphia-kromosomipositiivinen akuutti leukemia (n=15). Tutkimukseen osallistuneita potilaita oli

ennen tutkimusta hoidettu tehokkaasti. 46 %:lle potilaista oli tehty luuydinsiirto

ja 73 %:lle oli annettu

kemoterapiaa useilla eri lääkeaineilla. Potilaat saivat imatinibia 260 mg/m

/vrk (n=5), 340 mg/m

/vrk

(n=9), 440 mg/m

/vrk (n=7) ja 570 mg/m

/vrk (n=5). 9 kroonisen vaiheen KML:aa sairastavasta

potilaasta, joiden sytogeneettiset tiedot ovat käytettävissä, 4 potilasta (44 %) saavutti täydellisen

sytogeneettisen vasteen ja 3 potilasta (33 %) osittaisen sytogeneettisen vasteen. Huomattavan

sytogeneettisen vasteen saavutti siis 77 % potilaista.

II faasin avoimeen, yhdellä hoitoryhmällä toteutettavaan monikeskustutkimukseen osallistui yhteensä

51 lasta, joilla oli äskettäin diagnosoitu ja hoitamaton kroonisen vaiheen KML. Potilaat saivat

imatinibia 340 mg/m

/vrk, ja hoitoa annettiin keskeytyksettä ellei annosta rajoittavaa toksisuutta

ilmennyt. Imatinibihoito

sai aikaan nopean hoitovasteen lapsilla, joiden KML oli äskettäin

diagnosoitu, ja täydellinen hematologinen vaste saavutettiin 78 %:lla potilaista 8 viikon hoidon

jälkeen. Huomattavaan täydelliseen hematologiseen vasteprosenttiin liittyi myös täydellisen

sytogeneettisen vasteen kehittyminen 65 %:lle potilaista, mikä vastaa aikuisilla saatuja tuloksia.

Lisäksi osittainen sytogeneettinen vaste todettiin 16 %:lla potilaista, ja huomattava sytogeneettinen

vaste saavutettiin 81 %:lla potilaista. Suurimmalla osalla potilaista, joilla todettiin täydellinen

sytogeneettinen vaste, se kehittyi 3–10 kuukaudessa. Vasteen saavuttamiseen kuluneen ajan mediaani

oli 5,6 kuukautta Kaplan-Meierin estimaattiin perustuen.

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset imatinibin

käytöstä kaikkien pediatristen potilasryhmien Philadelphia-kromosomi (bcr-abl)-positiivisen kroonisen

myelooisen leukemian hoidossa (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Kliiniset tutkimukset Philadelphia-kromosomipositiivisessa akuutissa lymfaattisessa leukemiassa (Ph+

ALL)

Vasta diagnosoitu Ph+ ALL: Kontrolloidussa tutkimuksessa (ADE10), jossa verrattiin imatinibihoitoa

ja kemoterapiainduktiota 55 vasta diagnosoidulla,

55-vuotiaalla tai sitä vanhemmalla potilaalla,

monoterapiana annetulla imatinibilla

saavutettiin merkitsevästi useammin täydellinen hematologinen

vaste kuin kemoterapialla (imatinibi

96,3 %, kemoterapia 50 %; p=0,0001). Kun kemoterapiapotilaille,

joilla ei saavutettu vastetta tai saavutettiin vain heikko vaste, annettiin imatinibia

pelastavana hoitona,

täydellinen hematologinen vaste saavutettiin 9 potilaalla 11:sta (81,8 %). Tämän kliinisen vaikutuksen

yhteydessä bcr-abl-transkriptien määrä väheni enemmän imatinibihoitoa

saaneilla potilailla kuin

kemoterapiapotilailla 2 hoitoviikon

jälkeen (p=0,02). Kaikki potilaat saivat imatinibia ja vakauttavaa

kemoterapiaa (ks. Taulukko 4) induktion jälkeen, ja 8 viikon kohdalla bcr-abl-transkriptien määrä oli

sama molemmissa hoitoryhmissä. Kuten tutkimusasetelman perusteella oletettiinkin,

remission

pituudessa, tautivapaassa elossaoloajassa tai kokonaiseloonjäämisessä ei havaittu eroja. Potilailla,

joilla saavutettiin täydellinen molekulaarinen vaste ja minimaalinen jäännöstauti, saavutettiin

kuitenkin parempia tuloksia sekä remission kestossa (p=0,01) että tautivapaassa elossaoloajassa

(p=0,02).

211 vasta diagnosoidun Ph+ ALL-potilaan populaatiossa tehdyissä neljässä kontrolloimattomassa

kliinisessä tutkimuksessa (AAU02, ADE04, AJP01 ja AUS01) saadut tulokset ovat yhdenmukaisia

edellä kuvattujen tulosten kanssa. Kun imatinibi yhdistettiin kemoterapiainduktioon

(ks. Taulukko 4),

saavutettiin täydellinen hematologinen vaste 93 %:lla potilaista (147 potilaalla 158 arviointikelpoisesta

potilaasta) ja huomattava sytogeneettinen vaste 90 %:lla (19 potilaalla 21 arviointikelpoisesta

potilaasta). Täydellinen molekulaarinen vaste saavutettiin 48 %:lla (49 potilasta 102

arviointikelpoisesta potilaasta). Tautivapaa elossaoloaika ja kokonaiseloonjääminen

olivat

johdonmukaisesti yli 1 vuoden ja parempia kuin historiallisessa verrokkiryhmässä (tautivapaa

elossaoloaika, p < 0,001; kokonaiseloonjääminen,

p < 0,0001) kahdessa tutkimuksessa (AJP01 ja

AUS01).

Taulukko 3 Yhdistelmähoitona imatinibin kanssa käytetty kemoterapiahoito

Tutkimus ADE10

Esivaihe

DEX 10 mg/m

suun kautta, päivät 1-5;

CP 200 mg/m

laskimoon, päivät 3, 4, 5;

MTX 12 mg intratekaalisesti, päivä 1

Remission induktio

DEX 10 mg/m

suun kautta, päivät 6-7, 13-16;

VCR 1 mg laskimoon, päivät 7, 14;

IDA 8 mg/m

laskimoon (0,5 h), päivät 7, 8, 14, 15;

CP 500 mg/m

laskimoon (1 h), päivä 1;

Ara-C 60 mg/m

laskimoon, päivät 22-25, 29-32

Konsolidaatiohoidot I, III, V

MTX 500 mg/m

laskimoon (24 h), päivät 1, 15;

6-MP 25 mg/m

suun kautta, päivät 1-20

Konsolidaatiohoidot II, IV

Ara-C 75 mg/m

laskimoon (1 h), päivät 1-5;

VM26 60 mg/m

laskimoon (1 h), päivät 1-5

Tutkimus AAU02

Induktiohoito

(de novo Ph+ ALL)

Daunorubisiini 30 mg/m

laskimoon, päivät 1-3, 15-16;

VCR 2 mg kokonaisannos laskimoon, päivät 1, 8, 15, 22;

CP 750 mg/m

laskimoon, päivät 1, 8;

Prednisoni 60 mg/m

suun kautta, päivät 1-7, 15-21;

IDA 9 mg/m

suun kautta, päivät 1-28;

MTX 15 mg intratekaalisesti, päivät 1, 8, 15, 22;

Ara-C 40 mg intratekaalisesti, päivät 1, 8, 15, 22;

Metyyliprednisoloni 40 mg intratekaalisesti, päivät 1, 8, 15, 22

Konsolidaatiohoito

(de novo Ph+ ALL)

Ara-C 1 000 mg/m

/12 h laskimoon (3 h), päivät 1-4;

Mitoksantroni 10 mg/m

laskimoon, päivät 3-5;

MTX 15 mg intratekaalisesti, päivä 1;

Metyyliprednisoloni 40 mg intratekaalisesti, päivä 1

Tutkimus ADE04

Esivaihe

DEX 10 mg/m

suun kautta, päivät 1-5;

CP 200 mg/m

laskimoon, päivät 3-5;

MTX 15 mg intratekaalisesti, päivä 1

Induktiohoito I

DEX 10 mg/m

suun kautta, päivät 1-5;

VCR 2 mg laskimoon, päivät 6, 13, 20;

Daunorubisiini 45 mg/m

laskimoon, päivät 6-7, 13-14

Induktiohoito II

CP 1 g/m2 laskimoon (1 h), päivät 26, 46;

Ara-C 75 mg/m

laskimoon (1 h), päivät 28-31, 35-38, 42-45;

6-MP 60 mg/m

suun kautta, päivät 26-46

Konsolidaatiohoito

DEX 10 mg/m

suun kautta, päivät 1-5;

Vindesiini 3 mg/m

laskimoon, päivä 1;

MTX 1,5 g/m

laskimoon (24 h), päivä 1;

Etoposidi 250 mg/m

laskimoon (1 h), päivät 4-5;

Ara-C 2x 2 g/m

laskimoon (3 h, 12 h välein), päivä 5

Tutkimus AJP01

Induktiohoito

CP 1,2 g/m2 laskimoon (3 h), päivä 1;

Daunorubisiini 60 mg/m

laskimoon (1 h), päivät 1-3;

Vinkristiini

1,3 mg/m

laskimoon, päivät 1, 8, 15, 21;

Prednisoloni 60 mg/m

/vrk suun kautta

Konsolidaatiohoito

Vuorottainen syöpälääkitys: suuriannoksinen kemoterapia, jossa MTX 1 g/m

laskimoon (24 h), päivä 1, ja Ara-C 2 g/m

laskimoon (12 h välein), päivät 2-

3, 4 hoitojaksoa

Ylläpitohoito

VCR 1,3 g/m

laskimoon, päivä 1;

Prednisoloni 60 mg/m

suun kautta, päivät 1-5

Tutkimus AUS01

Induktio- ja

konsolidaatiohoito

Hyper-CVAD-lääkitys:

CP 300 mg/m

laskimoon (3 h, 12 h välein), päivät 1-

Vinkristiini

2 mg laskimoon, päivät 4, 11;

Doksorubisiini 50 mg/m

laskimoon (24 h), päivä 4;

DEX 40 mg/vrk päivinä 1-4 ja 11-14, vuorottain seuraavan lääkityksen

kanssa: MTX 1 g/m

laskimoon (24 h), päivä 1, Ara-C 1 g/m

laskimoon (2 h,

12 h välein), päivät 2-3 (yhteensä 8 hoitojaksoa)

Ylläpitohoito

VCR 2 mg laskimoon kerran kuukaudessa 13 kk ajan;

Prednisoloni 200 mg suun kautta, 5 vrk/kk 13 kk ajan

Kaikkiin hoitoihin kuului steroidien anto keskushermostoprofylaksia varten.

Ara-C: sytosiiniarabinosidi; CP: syklofosfamidi; DEX: deksametasoni; MTX: metotreks aatti; 6-MP: 6-

merkaptopuriini; VM26: teniposidi; VCR: vinkristiini; IDA: idarubisiini; i.v.: laskimoon

Pediatriset potilaat: I2301-tutkimuksessa avoimeen, sekventiaalisilla kohorteilla toteutettuun,

satunnaistamattomaan, vaiheen III monikeskustutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 93 lasta, nuorta

ja nuorta aikuista (ikä 1–22 v), joilla oli Ph+ ALL. Potilaat saivat imatinibin (340 mg/m

/vrk) ja

intensiivisen kemoterapian yhdistelmähoitoa induktiohoidon jälkeen. Imatinibihoitoa annettiin

jaksottaisesti kohorteissa 1-5. Imatinibihoidon

kestoa pidennettiin ja aloittamista aikaistettiin

kohorteittain: kohortissa 1 imatinibihoito

oli vähiten intensiivistä ja kohortissa 5 intensiivisintä (ts.

jatkuvan, päivittäisen imatinibihoidon

kesto päivinä ensimmäisten kemoterapiahoitojaksojen

aikana

oli pisin). Kohortin 5 potilailla (n=50) jatkuva, päivittäinen imatinibialtistus

hoidon alkuvaiheessa

yhdessä kemoterapian kanssa paransi 4 v elossaoloa ilman tapahtumia (69,6 %) verrattuna

historiallisiin

verrokkeihin (n=120), jotka saivat tavanomaista kemoterapiaa ilman imatinibihoitoa

(31,6 %). Arvioitu 4 v kokonaiselossaolo kohortin 5 potilailla

oli 83,6 % verrattuna historiallisiin

verrokkeihin (44,8 %). 20 potilasta 50:stä (40 %) sai hematopoieettisen kantasolusiirron kohortissa 5.

Taulukko 4 Yhdistelmähoitona imatinibin kanssa käytetty kemoterapiahoito I2301-

tutkimuksessa

Konsolidaatiojakso 1

(3 viikkoa)

Etoposidi (100 mg/m

/vrk, laskimoon): päivät 1–5

Ifosfamidi (1,8 g/m

/vrk, laskimoon): päivät 1–5

MESNA (360 mg/m

/annos 3 h välein, 8 annosta/vrk, laskimoon): päivät 1–5

Granulosyyttikasvutekijä (5 μg/kg, ihon alle): päivät 6–15 tai kunnes ANC

(absoluuttinen neutrofiiliarvo) > 1 500 neutropenian jälkeen

Intratekaalinen metotreksaatti (mukautettu iän mukaan): VAIN päivä 1

Intratekaalinen kolmoishoito (mukautettu iän mukaan): päivä 8, 15

Konsolidaatiojakso 2

(3 viikkoa)

Metotreksaatti (5 g/m

24 tunnin aikana, laskimoon): päivä 1

Foliinihappo (75 mg/m

36 tunnin kohdalla, laskimoon; 15 mg/m

laskimoon tai suun kautta 6 h välein, 6 annosta)iii: päivät 2 ja 3

Intratekaalinen kolmoishoito (mukautettu iän mukaan): päivä 1

Sytarabiini (3 g/m

/annos 12 h välein x 4, laskimoon): päivät 2 ja 3

Granulosyyttikasvutekijä (5 μg/kg, ihon alle): päivät 4–13 tai kunnes ANC > 1

500 neutropenian jälkeen

Uudelleeninduktiojakso 1

(3 viikkoa)

Vinkristiini

(1,5 mg/m

/vrk, laskimoon): päivät 1, 8 ja 15

Daunorubisiini (45 mg/m

/vrk boluksena, laskimoon): päivät 1 ja 2

Syklofosfamidi (250 mg/m

/annos 12 h välein, 4 annosta, laskimoon):

päivät 3 ja 4

PEG-asparaginaasi (2 500 ky/m

, lihakseen): päivä 4

Granulosyyttikasvutekijä (5 μg/kg, ihon alle): päivät 5–14 tai kunnes ANC > 1

500 neutropenian jälkeen

Intratekaalinen kolmoishoito (mukautettu iän mukaan): päivät 1 ja 15

Deksametasoni (6 mg/m

/vrk, suun kautta): päivät 1–7 ja 15–21

Tehostusjakso 1

(9 viikkoa)

Metotreksaatti (5 g/m

24 tunnin aikana, laskimoon): päivät 1 ja 15

Foliinihappo (75 mg/m

36 tunnin kohdalla, laskimoon; 15 mg/m2

laskimoon tai suun kautta 6 h välein, 6 annosta)iii: päivät 2, 3, 16 ja 17

Intratekaalinen kolmoishoito (mukautettu iän mukaan): päivät 1 ja 22

Etoposidi (100 mg/m

/vrk, laskimoon): päivät 22–26

Syklofosfamidi (300 mg/m

/vrk, laskimoon): päivät 22–26

MESNA (150 mg/m

/vrk, laskimoon): päivät 22–26

Granulosyyttikasvutekijä (5 μg/kg, ihon alle): päivät 27–36 tai kunnes

ANC > 1 500 neutropenian jälkeen

Sytarabiini (3 g/m

, 12 h välein, laskimoon): päivät 43, 44

L-asparaginaasi (6 000 ky/m

, lihakseen): päivä 44

Uudelleeninduktiojakso 2

(3 viikkoa)

Vinkristiini

(1,5 mg/m

/vrk, laskimoon): päivät 1, 8 ja 15

Daunorubisiini (45 mg/m

/vrk boluksena, laskimoon): päivät 1 ja 2

Syklofosfamidi (250 mg/m

/annos 12 h välein, 4 annosta, laskimoon):

päivät 3 ja 4

PEG-asparaginaasi (2 500 ky/m

, lihakseen): päivä 4

Granulosyyttikasvutekijä (5 μg/kg, ihon alle): päivät 5–14 tai kunnes ANC > 1

500 neutropenian jälkeen

Intratekaalinen kolmoishoito (mukautettu iän mukaan): päivät 1 ja 15

Deksametasoni (6 mg/m

/vrk, suun kautta): päivät 1–7 ja 15–21

Tehostusjakso 2

(9 viikkoa)

Metotreksaatti (5 g/m

24 tunnin aikana, laskimoon): päivät 1 ja 15

Foliinihappo (75 mg/m

36 tunnin kohdalla, laskimoon; 15 mg/m

laskimoon tai

suun kautta 6 h välein, 6 annosta)iii: päivät 2, 3, 16 ja 17

Intratekaalinen kolmoishoito (mukautettu iän mukaan): päivät 1 ja 22

Etoposidi (100 mg/m

/vrk, laskimoon): päivät 22–26

Syklofosfamidi (300 mg/m

/vrk, laskimoon): päivät 22–26

MESNA (150 mg/m

/vrk, laskimoon): päivät 22–26

Granulosyyttikasvutekijä (5 μg/kg, ihon alle): päivät 27–36 tai kunnes ANC > 1

500 neutropenian jälkeen

Sytarabiini (3 g/m

, 12 h välein, laskimoon): päivät 43, 44

L-asparaginaasi (6 000 ky/m

, lihakseen): päivä 44

Ylläpito

(8 viikon hoitojaksot)

Hoitojaksot 1–4

Metotreksaatti (5 g/m

24 tunnin aikana, laskimoon): päivä 1

Foliinihappo (75 mg/m

36 tunnin kohdalla, laskimoon; 15 mg/m

laskimoon tai

suun kautta 6 h välein, 6 annosta)iii: päivät 2 ja 3

Intratekaalinen kolmoishoito (mukautettu iän mukaan): päivät 1, 29

Vinkristiini

(1,5 mg/m

, laskimoon): päivät 1, 29

Deksametasoni (6 mg/m

/vrk, suun kautta): päivät 1–5; 29–33

6-merkaptopuriini (75 mg/m

/vrk, suun kautta): päivät 8–28

Metotreksaatti (20 mg/m

/vrk, suun kautta): päivät 8, 15, 22

Etoposidi (100 mg/m

, laskimoon): päivät 29–33

Syklofosfamidi (300 mg/m

, laskimoon): päivät 29–33

MESNA laskimoon, päivät 29–33

Granulosyyttikasvutekijä (5 μg/kg, ihon alle): päivät 34–43

Ylläpito

(8 viikon hoitojaksot)

Hoitojakso 5

Pään sädehoito (vain jakso 5)

12 Gy 8 fraktiossa kaikille potilaille, joiden tila toteamishetkellä CNS1 tai

CNS2

18 Gy 10 fraktiossa potilaille, joiden tila toteamishetkellä CNS3

Vinkristiini

(1,5 mg/m

/vrk, laskimoon): päivät 1, 29

Deksametasoni (6 mg/m

/vrk, suun kautta): päivät 1–5; 29–33

6-merkaptopuriini (75 mg/m

/vrk, suun kautta): päivät 11–56 (6-

merkaptopuriini tauotetaan 6–10 päivän pään sädehoidon ajaksi alkaen

hoitojakson 5 päivästä 1. 6-merkaptopuriini aloitetaan ensimmäisenä

päivänä pään sädehoidon päättymisen jälkeen.)

Metotreksaatti (20 mg/m

/viikko, suun kautta): päivät 8, 15, 22, 29, 36, 43, 50

Ylläpito

(8 viikon hoitojaksot)

Hoitojaksot 6–12

Vinkristiini

(1,5 mg/m

/vrk, laskimoon): päivät 1, 29

Deksametasoni (6 mg/m

/vrk, suun kautta): päivät 1–5; 29–33

6-merkaptopuriini (75 mg/m

/vrk, suun kautta): päivät 1–56

Metotreksaatti (20 mg/m

/viikko, suun kautta): päivät 1, 8, 15, 22, 29, 36, 43,

MESNA = 2-merkaptoetaanisulfonaattinatrium,

iii = tai kunnes metotreksaattipitoisuus on < 0,1 μmol,

Gy = gray

AIT07-tutkimus oli avoin, satunnaistettu, vaiheen II/III monikeskustutkimus, johon osallistui 128

potilasta (1–< 18 v), jotka saivat imatinibin

ja kemoterapian yhdistelmähoitoa. Tutkimuksen

turvallisuustiedot

näyttävät olevan yhdenmukaiset imatinibin turvallisuusprofiilin

kanssa Ph+ ALL -

potilailla.

Uusiutunut/vaikeahoitoinen Ph+ ALL: Kun imatinibia annettiin monoterapiana potilaille,

joilla oli

uusiutunut/vaikeahoitoinen Ph+ ALL, saavutettiin hematologinen vaste 30 %:lla (täydellinen vaste, 9

%) ja huomattava sytogeneettinen vaste 23 %:lla. Kaikkiaan 53 potilasta 411:sta oli arviointikelpoisia.

353 potilaalta ei kerätty ensisijaisia vastetietoja (an expanded access program). Koko potilasjoukossa

(411 potilasta, joilla oli uusiutunut/vaikeahoitoinen Ph+ ALL), taudin etenemiseen kulunut

mediaaniaika vaihteli 2,6 kuukaudesta 3,1 kuukauteen, ja kokonaiselossaoloajan mediaani 401

arviointikelpoisella potilaalla vaihteli 4,9 kuukaudesta 9 kuukauteen. Tiedot olivat samanlaiset, kun

analyysi tehtiin uudelleen ja mukaan otettiin vain 55-vuotiaat ja sitä vanhemmat potilaat.

Kliiniset tutkimukset myelodysplastisessa oireyhtymässä / myeloproliferatiivisissa sairauksissa

(MDS/MPD)

Imatinibin käytöstä tässä käyttöaiheessa on hyvin vähän kokemusta, ja se perustuu hematologisten ja

sytogeneettisten vasteiden määrään. Kliinistä hyötyä tai elinajan pitenemistä ei ole osoitettu

yhdessäkään kliinisessä tutkimuksessa. Yhdessä avoimessa vaiheen II kliinisessä

monikeskustutkimuksessa (tutkimus B2225) imatinibia annettiin monentyyppisille potilaille,

joilla oli

hengenvaarallisia sairauksia liittyneenä Abl-, Kit- tai PDGFR-proteiinityrosiinikinaaseihin. Tähän

tutkimukseen osallistui myös 7 potilasta, joilla oli myelodysplastinen oireyhtymä/

myeloproliferatiivinen

tauti. He saivat imatinibia annoksena 400 mg/vrk. Kolme potilasta saavutti

täydellisen hematologisen vasteen ja yksi potilas osittaisen hematologisen vasteen. Alkuperäisen

analyysin tekemisvaiheessa neljällä potilaalla todettiin PDGFR-geenin uudelleenjärjestäytymistä, ja

näistä potilaista kolme saavutti hematologisen vasteen (2 täydellisen ja 1 osittaisen hematologisen

vasteen). Nämä potilaat olivat 20-72-vuotiaita. Lisäksi 13 julkaisussa on annettu tietoa 24 potilaasta,

joilla oli myelodysplastinen oireyhtymä/myeloproliferatiivinen tauti. 21 potilasta sai imatinibia

annoksena 400 mg/vrk, ja loput kolme saivat pienempiä annoksia. Yhdellätoista potilaalla todettiin

PDGFR-geenin uudelleenjärjestäytymistä. Heistä 9 saavutti täydellisen hematologisen vasteen ja 1

osittaisen hematologisen vasteen. Nämä potilaat olivat 2-79- vuotiaita. Eräässä julkaisussa annettiin

äskettäin uutta tietoa kuudesta näistä 11 potilaasta, ja tietojen mukaan kaikki kuusi ovat edelleen

sytogeneettisessä remissiossa (vaihteluväli 32–38 kuukautta). Samassa julkaisussa raportoitiin

pitkäaikaisseurantatietoja 12 potilaasta, joilla oli myelodysplastinen oireyhtymä/

myeloproliferatiivinen

tauti ja PDGFR-geenin uudelleenjärjestäytymistä (5 potilasta B2225-

tutkimuksesta). Näillä potilailla imatinibihoidon

mediaanikesto oli 47 kuukautta (vaihteluväli 24

vuorokautta – 60 kuukautta). Näistä potilaista kuutta on nyt seurattu yli 4 vuoden ajan. Yksitoista

potilasta saavutti nopeasti täydellisen hematologisen vasteen. Kymmenellä potilaalla sytogeneettiset

poikkeavuudet korjaantuivat täysin ja RT-PCR-tutkimuksella määritettävät fuusiotranskriptit joko

vähenivät tai hävisivät täysin. Hematologisten vasteiden mediaanikesto on ollut 49 kuukautta

(vaihteluväli 19-60 kuukautta) ja sytogeneettisten vasteiden 47 kuukautta (vaihteluväli 16-59

kuukautta). Kokonaiselinaika on 65 kuukautta diagnoosista (vaihteluväli 25-234 kuukautta). Jos

potilaalla ei ole todettu tätä geenin translokaatiota, ei imatinibihoidon

antamisesta ole hyötyä.

Pediatrisilla potilailla, joilla on myelodysplastinen oireyhtymä/myeloproliferatiivinen

sairaus, ei ole

tehty kontrolloituja

kliinisiä

tutkimuksia. Viisi MDS/MPD-tapausta, joihin liittyi

PDGFR-geenin

uudelleenjärjestäytymistä, on raportoitu neljässä eri julkaisussa. Nämä potilaat olivat iältään 3 kk – 4

vuotta ja imatinibia annettiin annoksin 50 mg/vrk tai 92,5-340 mg/m

/vrk. Kaikki potilaat saavuttivat

täydellisen hematologisen vasteen, sytogeneettisen vasteen ja/tai kliinisen vasteen.

Kliiniset tutkimukset koskien hypereosinofiilista oireyhtymää (HES)/kroonista eosinofiilistä

leukemiaa (CEL)

Yhdessä avoimessa vaiheen II kliinisessä monikeskustutkimuksessa (tutkimus B2225) imatinibia

annettiin monentyyppisille

potilaille,

joilla oli hengenvaarallisia sairauksia liittyneenä Abl-, Kit- tai

PDGFR-proteiinityrosiinikinaaseihin. Tässä tutkimuksessa 14 potilasta, joilla oli hypereosinofiilinen

oireyhtymä/krooninen eosinofiilinen leukemia, sai imatinibia annoksena 100-1 000 mg/vrk. Lisäksi 35

julkaistussa tapauskertomuksessa ja tapaussarjassa on annettu tietoa 162 potilaasta, joilla oli

hypereosinofiilinen

oireyhtymä/krooninen eosinofiilinen leukemia ja jotka saivat imatinibia annoksena

75-800 mg/vrk. Sytogeneettiset poikkeavuudet arvioitiin

tässä 176 potilaan kokonaispopulaatiossa 117

potilaalta. Näistä 117 potilaasta 61 todettiin FIP1L1-PDGFRα-fuusiokinaasipositiivisiksi.

Kolmessa

muussa julkaistussa raportissa on kuvattu vielä 4 hypereosinofiilista oireyhtymää sairastavaa potilasta,

jotka todettiin FIP1L1-PDGFRα-positiivisiksi.

Kaikki 65 FIP1L1-PDGFRα- fuusiokinaasipositiivista

potilasta saavuttivat täydellisen hematologisen vasteen, joka säilyi kuukausien ajan (vaihteluväli 1+ –

44+ kuukautta raportointivaiheeseen mennessä). Erään tuoreen julkaisun tietojen mukaan näistä 65

potilaasta 21 saavutti myös täydellisen molekulaarisen remission. Seuranta-ajan mediaani oli 28

kuukautta (vaihteluväli 13-67 kuukautta). Nämä potilaat olivat 25-72-vuotiaita. Tutkijat ovat

raportoineet tapauskertomuksissa myös oireiston ja elinten toimintahäiriöiden paranemista.

Paranemista raportoitiin seuraavissa elinjärjestelmissä: sydän, hermosto, iho/ihonalaiskudokset,

hengityselimet/rintakehä/välikarsina,

tuki- ja liikuntaelimistö/ sidekudokset/verisuonet sekä

ruoansulatuskanava.

Kontrolloituja tutkimuksia hypereosinofiilista oireyhtymää tai kroonista eosinofiilista leukemiaa

sairastavilla pediatrisilla potilailla

ei ole tehty. Kolme potilasta, joilla oli hypereosinofiilinen

oireyhtymä ja krooninen eosinofiilinen leukemia, joihin liittyi

PDGFR-geenin

uudelleenjärjestäytymistä, on raportoitu kolmessa julkaisussa. Nämä potilaat olivat 2-16-vuotiaita ja

imatinibia annettiin annoksin 300 mg/m

/vrk tai 200-400 mg/vrk. Kaikki potilaat saavuttivat

täydellisen hematologisen vasteen, täydellisen sytogeneettisen vasteen ja/tai täydellisen

molekulaarisen vasteen.

Kliiniset tutkimukset dermatofibrosarcoma protuberansin (DFSP) hoidossa

Vaiheen II avoimeen kliiniseen monikeskustutkimukseen (tutkimus B2225) osallistui 12 potilasta,

joilla oli dermatofibrosarcoma protuberans (DFSP) ja jotka saivat imatinibia annoksella 800 mg/vrk.

DFSP-potilaiden ikä oli 23-75 vuotta; sairaus oli metastaattinen ja uusiutunut paikallisesti alkuvaiheen

resektioleikkauksen jälkeen, eikä soveltunut uuteen resektioleikkaukseen

tutkimukseenottoajankohtana. Hoidon vaikutusta arvioitiin ensisijaisesti objektiivisten

vasteprosenttien perusteella. Yhdeksällä tutkimukseen otetuista 12 potilaasta saavutettiin vaste (1

täydellinen ja 8 osittaista vastetta). Kolme osittaisen vasteen saavuttanutta potilasta parantui

myöhemmin kokonaan leikkauksella. B2225-tutkimuksessa hoidon keston mediaani oli 6,2 kk ja pisin

hoitoaika 24,3 kk. Viidessä julkaistussa tapauskertomuksessaselostuksessa on kuvattu kuusi muuta

imatinibihoitoa saanutta DFSP-potilaasta, joiden ikävaihtelu oli 18 kuukaudesta 49 vuoteen.

Kirjallisuudessa mainitut aikuispotilaat saivat joko 400 mg (4 potilasta) tai 800 mg (1 potilas)

imatinibia päivässä. Viidellä (5) potilaalla saavutettiin vaste (3 täydellistä ja 2 osittaista vastetta).

Julkaistussa kirjallisuudessa hoidon keston mediaani vaihteli 4 viikosta yli 20 kuukauteen. Lähes

kaikilla potilailla, joilla saavutettiin vaste imatinibihoitoon, oli translokaatio t(17:22) [(q22:q13)] tai

sen geenituotetta.

Dermatofibrosarcoma protuberansia sairastavilla pediatrisilla potilailla ei ole tehty kontrolloituja

tutkimuksia. Kolmessa julkaisussa on raportoitu viisi potilasta, joilla oli DFSP ja siihen liittyvä

PDGFR-geenin uudelleenjärjestäytyminen. Näiden potilaiden iät vaihtelivat vastasyntyneestä

neljääntoista vuoteen. Imatinibia annettiin annoksin 50 mg/vrk tai 400-520 mg/m

/vrk. Kaikki potilaat

saavuttivat osittaisen ja/tai täydellisen vasteen.

5.2

Farmakokinetiikka

Imatinibin farmakokinetiikka

Imatinibin farmakokinetiikkaa on arvioitu 25–1 000 mg:n annoksilla. Plasman farmakokineettiset

profiilit analysoitiin

ensimmäisenä päivänä sekä päivänä 7 tai 28, johon mennessä plasman pitoisuudet

olivat saavuttaneet vakaan tilan.

Imeytyminen

Imatinibin keskimääräinen absoluuttinen biologinen

hyötyosuus on 98%. Imatinibin plasman

AUCarvot vaihtelevat paljon potilaiden välillä, kun lääkettä otetaan suun kautta. Kun imatinibi

otetaan

rasvaisen aterian kera, imeytyminen heikkeni vain vähän (C

väheni 11 % ja tmax piteni 1,5 h) ja

AUC väheni hieman (7,4%), verrattuna paasto-olosuhteisiin. Aikaisemman ruuansulatuskanavan

leikkauksen vaikutusta lääkkeen imeytymiseen ei ole tutkittu.

Jakautuminen

Kliinisesti merkittävällä konsentraatiolla imatinibi

sitoutui plasman proteiineihin

95 %:sesti in vitro

tutkimuksen perusteella, lähinnä albumiiniin ja alfa-happo-glykoproteiiniin ja vähäisessä määrin

lipoproteiiniin.

Biotransformaatio

Tärkein ihmisen veressä todettavista metaboliiteista on N-demetyloitunut piperatsiinijohdos, jolla on

samanlainen in vitro teho kuin vaikuttavalla aineella. Tämän metaboliitin

plasma-AUC-arvo on vain

16 % imatinibin AUC-arvosta. N-demetyloituneen metaboliitin sitoutuminen plasman proteiineihin

samansuuruista kuin vaikuttavan aineen.

Imatinibi ja N-demetyloitunut metaboliitti vastasivat yhdessä noin 65%:sta verenkierrossa havaitusta

radioaktiivisuudesta (AUC

(0-48h)

). Loppuosa verenkierrossa havaitusta radioaktiivisuudesta koostui

useista vähäisistä metaboliiteista.

In vitro –tutkimukset osoittivat, että CYP3A4 oli merkittävin ihmisen P450-entsyymi, joka katalysoi

imatinibin

biotransformaatiota. Joukosta mahdollisia yhtä aikaa annettavia lääkeaineita (parasetamoli,

asikloviiri,

allopurinoli,

amfoterisiini, sytarabiini, erytromysiini,

flukonatsoli, hydroksiurea,

norfloksasiini,

V-penisilliini)

ainoastaan erytromysiini (IC

50 μmol/l) ja flukonatsoli (IC

μmol/l) estivät imatinibin metaboliaa niin, että sillä voi olla kliinistä merkitystä.

Imatinibin osoitettiin in vitro tutkimuksissa olevan kilpaileva estäjä CYP2C9-, CYP2D6- ja

CYP3A4/5-substraateille K

-arvot ihmisen maksan mikrosomeissa olivat vastaavasti 27; 7,5 ja 7,9

μmol/l. Imatinibin suurimmat plasmapitoisuudet potilailla ovat 2–4 μmol/l, mistä syystä CYP2D6

ja/tai CYPA4/5 välityksellä tapahtuva, samaan aikaan annetun lääkkeen, metabolian estyminen on

mahdollista. Imatinibi ei vaikuttanut 5-fluorourasiilin

biotransformaatioon mutta se esti paklitakselin

metaboliaa, johtuen CYP2C8 kilpailevasta estosta (K

= 34,7 μmol/l). Tämä KI-arvo on huomattavasti

suurempi kuin imatinibin

odotetut plasmapitoisuudet potilailla,

mistä johtuen yhteisvaikutuksia ei

odoteta annettaessa yhdessä imatinibia ja 5-fluorourasiilia tai paklitakselia.

Eliminaatio

Suun kautta annetun

C-merkityn imatinibiannoksen poistumisanalyysin perusteella noin 81 %

annoksesta poistui 7 päivän kuluessa ulosteisiin (68 % annoksesta) ja virtsaan (13 % annoksesta).

Muuttumattomana imatinibista poistui 25 % annoksesta (5 % virtsaan, 20 % ulosteisiin), ja loppuosa

oli metaboliitteja.

Plasmafarmakokinetiikka

Suun kautta terveille vapaaehtoisille koehenkilöille annetun imatinibin puoliintumisaika (t½) oli noin

18 h, minkä perusteella kerran vuorokaudessa tapahtuva annostelu on riittävä. Suun kautta annetun

imatinibin

AUC-keskiarvo suureni lineaarisesti ja suhteessa annokseen suurennettaessa annoksia

alueella 25–1 000 mg. Imatinibin kinetiikka ei muuttunut toistuvassa annostelussa, ja kumuloituminen

oli 1,5–2,5-kertaista vakaassa tilassa, kun annos otettiin kerran vuorokaudessa.

Populaatiofarmakokinetiikka

Populaatiofarmakokinetiikkaa KML-potilailla koskevan analyysin perusteella ikä vaikutti vähäisessä

määrin jakautumistilavuuteen (suureni 12 %, yli 65-vuotiailla potilailla). Tätä muutosta ei pidetä

kliinisesti

merkitsevänä. Painon vaikutus imatinibin

puhdistumaan on sellainen, että 50 kg painavalla

potilaalla odotettavissa oleva keskipuhdistuma on 8,5 l/h, mutta 100 kg painavalla potilaalla

puhdistuma suurenee arvoon 11,8 l/h. Näitä muutoksia ei katsota riittäviksi,

jotta annosta tulisi painon

perusteella muuttaa. Sukupuoli ei vaikuta imatinibin

kinetiikkaan.

Farmakokinetiikka lapsilla

Kuten aikuisilla potilailla, lapsipotilailla,

sekä I vaiheen että II vaiheen tutkimuksissa, imatinibi

imeytyi nopeasti suun kautta annettaessa. Annokset 260 ja 340 mg/m

/vrk lapsilla aiheuttivat

samankaltaisen altistuksen kuin annokset 400 ja 600 mg aikuisilla. AUC(0-24)-arvojen vertailu

päivinä yksi ja kahdeksan käytettäessä annosta 340 mg/m

/vrk paljasti lääkeaineen 1,7-kertaisen

kumuloitumisen toistuvan kerran vuorokaudessa-annostelun yhteydessä.

Hematologista sairautta (KML, Ph+ ALL tai muu imatinibilla hoidettava hematologinen sairaus)

sairastavilla pediatrisilla potilailla

toteutetun poolatun populaatiofarmakokinetiikan analyysin

perusteella imatinibin puhdistuma suurenee kehon pinta-alan suurentuessa. Kehon pinta-alan

vaikutuksen suhteen tehtyjen korjausten jälkeen muilla demografisilla tekijöillä kuten iällä, painolla ja

painoindeksillä ei ollut kliinisesti

merkitseviä vaikutuksia imatinibialtistukseen. Analyysi vahvisti, että

imatinibialtistus oli samaa luokkaa pediatrisilla potilailla, jotka saivat 260 mg/m

kerran

vuorokaudessa (enintään 400 mg kerran vuorokaudessa) tai 340 mg/m

kerran vuorokaudessa

(enintään 600 mg kerran vuorokaudessa), ja aikuispotilailla,

jotka saivat imatinibia 400 mg tai 600 mg

kerran vuorokaudessa.

Elintoimintojen

heikkeneminen

Imatinibi ja sen metaboliitit eivät erity merkittävässä määrin munuaisten kautta. Potilailla,

joilla on

lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta, vaikuttaa olevan suurempi imatinibialtistus

plasmassa

kuin potilailla, joiden munuaistoiminta on normaali. Altistus suurenee noin 1,5–2-kertaiseksi, mikä

vastaa imatinibia voimakkaasti sitovan proteiinin,

AGP:n, pitoisuuden suurenemista plasmassa 1,5-

kertaiseksi. Vapaan imatinibin

puhdistuma on todennäköisesti samanlainen munuaisten

vajaatoimintapotilailla ja potilailla, joiden munuaistoiminta on normaali, sillä imatinibi

eliminoituu

vain vähäisessä määrin munuaisten kautta (ks. kohdat 4.2 ja 4.4).

Vaikka farmakokineettisen analyysin tulokset osoittivat, että henkilöiden välillä on suurta vaihtelua,

keskimääräinen altistus imatinibille ei suurentunut potilailla,

joilla oli eriasteinen maksan

vajaatoiminta, verrattuna potilaisiin, joilla oli normaali maksan toiminta (ks. kohdat 4.2, 4.4 ja 4.8).

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Imatinibin prekliininen turvallisuusprofiili arvioitiin

rotilla, koirilla,

apinoilla ja kaneilla. Toistuvan

annostelun toksisuuskokeissa huomattiin lieviä tai kohtalaisia hematologisia muutoksia rotilla, koirilla

ja apinoilla. Rotilla ja koirilla niihin liittyi luuydinmuutoksia.

Rotilla ja koirilla maksa oli toksisuuden kohde-elin. Molemmilla eläinlajeilla havaittiin lievää tai

kohtalaista transaminaasiarvojen nousua ja lievää kolesteroli-, triglyseridi-,

kokonaisproteiini-

albumiiniarvojen

laskua. Rotan maksassa ei havaittu histopatologisia muutoksia. Kaksi viikkoa

hoidetuilla koirilla havaittiin vakavaa maksatoksisuutta, johon liittyi maksaentsyymiarvojen

kohoamista, hepatosellulaarista nekroosia, sappitiehyeiden nekroosia ja sappitiehyeiden hyperplasiaa.

Kaksi viikkoa hoidetuilla apinoilla havaittiin munuaistoksisuutta, johon liittyi pesäkemäistä

mineralisaatiota ja munuaistiehyeiden laajenemista ja tubulusnekroosia. Usealla apinalla havaittiin

veren ureatypen (BUN) ja kreatiniinin

nousu. Rotilla 13 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa > 6 mg/kg

annoksilla havaittiin munuaisnystyn ja virtsarakon välimuotoisen epiteelin (transitional epithelium)

hyperplasiaa, johon ei liittynyt muutoksia seerumi- tai virtsa-arvoissa. Imatinibin pitkäaikaisessa

annostuksessa havaittiin opportunististen infektioiden määrän kasvu.

39 viikkoa kestäneessä apinakokeessa ei saatu määritettyä haittavaikutuksetonta tasoa (NOAEL)

pienimmällä 15 mg/kg annoksella, joka on noin kolmannes ihmiselle tarkoitetusta 800 mg

maksimiannoksesta perustuen kehon pinta-alaan. Hoito johti normaalisti oireettomana olevan

malariainfektion pahenemiseen näillä eläimillä.

Imatinibi ei ollut genotoksinen in vitro bakteereilla tehdyssä solutestissä (Ames-testi), in vitro

nisäkässolutestissä (hiiren lymfooma) eikä in vivo rotan mikrotumatestissä. Imatinibilla havaittiin

genotoksista vaikutusta in vitro nisäkässolutestissä (kiinalaisen hamsterin munasarja)

klastogeenisuuden (kromosomien poikkeavuus) esiintyessä metabolisen aktivaation yhteydessä. Kaksi

valmistusprosessin välituotetta, jotka esiintyvät myös lopullisessa valmisteessa, ovat mutageenejä

Ames-testillä mitattuna. Toinen näistä välituotteista antoi positiivisen

tuloksen myös hiiren

lymfoomatestissä.

Urosrotilla suoritetussa hedelmällisyystutkimuksessa 70 päivää ennen parittelua kestäneellä

annostuksella, annoksella 60 mg/kg (vastaten noin 800 mg/vrk maksimiannosta ihmiselle perustuen

kehon pinta-alaan) havaittiin kivesten ja lisäkivesten painon pienenemistä ja liikkuvan siemennesteen

osuuden vähenemistä. Annoksilla ≤ 20 mg/kg ei havaittu vastaavaa. Lievää tai kohtalaista

spermatogeneesin vähenemistä havaittiin myös koirilla annettaessa suun kautta ≥ 30 mg/kg annoksia.

Kun naarasrotille annettiin ennen parittelua 14 vuorokauden ajan imatinibia ja annostusta jatkettiin

6:nteen gestaatiopäivään asti, ei parittelussa eikä tiineiden naaraiden määrässä havaittu poikkeavuutta.

Annoksella 60 mg/kg, naarasrotilla implantaation jälkeinen alkionmenetys oli merkittävä ja elävien

sikiöiden määrä väheni. Annoksilla ≤ 20 mg/kg ei havaittu vastaavaa.

Rotilla tehdyssä tutkimuksessa, jossa selvitettiin lääkkeen oraalisen annostelun vaikutuksia pre- ja

postnataalikehitykseen, havaittiin punaista emätineritettä tiineyden 14. tai 15. päivänä 45 mg/kg/vrk

annosta saaneiden ryhmässä. Samalla annoksella kuolleena syntyneiden poikasten ja synnytyksen

jälkeisinä päivinä 0–4 kuolleiden poikasten määrä oli suurentunut. Käytettäessä samaa annosta

ensimmäisen polven jälkeläisten keskimääräinen ruumiinpaino

oli alentunut syntymästä lopettamiseen

saakka. Preputiaalisen separaation vaatimukset saavuttavien poikueiden määrä oli hieman alentunut.

Lääke ei vaikuttanut ensimmäisen polven fertiliteettiin,

kun taas annoksella 45 mg/kg/vrk havaittiin

resorptioiden määrän kasvua ja elinkykyisten sikiöiden määrän laskua. Ei havaittavia vaikutuksia

aiheuttava annos (NOEL) sekä naarasrotilla että ensimmäisen polven jälkeläisillä oli 15 mg/kg/vrk

(noin neljäsosa ihmisen maksimiannoksesta, 800 mg).

Rotilla imatinibi oli teratogeeninen, kun sitä annettiin organogeneesin aikana ≥ 100 mg/kg annoksilla,

vastaten noin 800 mg/vrk maksimiannosta ihmiselle perustuen kehon pinta-alaan. Teratogeenisiä

vaikutuksia olivat eksenkefalia tai enkefaloseele, puuttuvat/pienentyneet otsaluut ja puuttuvat

päälakiluut. Annoksilla ≤ 30 mg/kg ei havaittu vastaavaa.

Nuorilla rotilla (päivät 10 - 70 syntymän jälkeen) suoritetussa kehitystoksisuutta koskevassa

tutkimuksessa ei todettu uusia kohde-elimiä niiden tunnettujen kohde-elinten lisäksi, jotka on todettu

aikuisilla rotilla. Nuorilla eläimillä suoritetussa toksisuustutkimuksessa todettiin vaikutuksia eläinten

kasvuun sekä hidastunutta emättimen avautumista ja esinahan eriytymistä annoksilla, jotka tuottivat

noin 0,3 - 2 kertaa suuremman altistuksen kuin mitä suurin suositeltu annos, 340 mg/m

, keskimäärin

aikaansaa pediatrisilla potilailla. Lisäksi kuolleisuutta todettiin nuorilla eläimillä (vieroitusvaiheen

aikoihin) noin 2 kertaa suuremmalla altistuksella kuin mitä suurin suositeltu annos, 340 mg/m

keskimäärin aikaansaa pediatrisilla potilailla.

Kaksi vuotta kestäneessä annoksilla 15, 30 ja 60 mg/kg/vrk suoritetussa

karsinogeenisuustutkimuksessa pitkäikäisyys lyheni tilastollisesti merkitsevästi uroksilla annoksella

60 mg/kg/vrk ja naarailla annoksilla ≥ 30 mg/kg/vrk. Kuolleiden eläinten histopatologisissa

tutkimuksissa havaittiin pääasiallisina kuolinsyinä tai lopettamisen syinä sydänlihassairaus (molemmat

sukupuolet), krooninen etenevä munuaissairaus (naaraat) ja esinahkarauhasten papillooma.

Kasvainmuutosten kohde-elimet olivat munuaiset, virtsarakko, virtsaputki, esinahka- ja

häpykielirauhaset, ohutsuoli, lisäkilpirauhaset, lisämunuaiset ja rauhasista vapaa osa mahalaukusta.

Esinahka- ja häpykielialueilla havaittiin papillooma/karsinooma annoksilla 30 mg/kg/vrk tai yli, mikä

vastaa ihmisellä noin 0,5 tai 0,3 kertaista altistusta (perustuen AUC:hen) 400 mg:n ja 800 mg:n

vuorokausiannoksella. Lapsilla tämä vastaa 0,4-kertaista altistusta (perustuen AUC:hen)

vuorokausiannoksella 340 mg/m

/vrk. Korkein altistumistaso, jolla haitallista vaikutusta ei voitu

havaita (NOEL), oli 15 mg/kg/vrk. Munuaisten adenooma/karsinooma, virtsarakon ja virtsaputken

papilloomat, ohutsuolen adenokarsinoomat, lisäkilpirauhasten adenoomat, hyvän- ja pahanlaatuiset

lisämunuaisytimen

kasvaimet, mahalaukun rauhasista vapaan osan papilloomat/karsinoomat havaittiin

annoksella 60 mg/kg/vrk, joka vastaa noin 1,7- tai 1-kertaista ihmisen päivittäistä altistumista (AUC:n

perusteella) annostasolla 400 mg/vrk tai 800 mg/vrk ja 1,2-kertaista päivittäistä altistumista lapsilla

(AUC:n perusteella) annostasolla 340 mg/m

/vrk. Korkein altistumistaso, jolla haitallista vaikutusta ei

voitu havaita (NOEL), oli 30 mg/kg/vrk.

Rottien karsinogeenisuustutkimusten löydösten mekanismia ja merkitystä ihmiselle ei ole vielä

selvitetty.

Aiemmissa prekliinisissä tutkimuksissa ei kartoitettu ei-neoplastisia vaurioita kardiovaskulaarisessa

järjestelmässä, haimassa, endokriinisissä elimissä eikä hampaissa. Tärkeimpiä muutoksia olivat

sydänlihaksen liikakasvu ja sydämen laajentuma, jotka johtivat sydämen vajaatoimintaoireisiin

joillakin

eläimillä.

Vaikuttava aine, imatinibi,

on ympäristöriski pohjaeläimistölle.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Tabletin ydin:

Povidoni K30

Magnesiumstearaatti (E572)

Tabletin päällyste:

Hypromelloosi (E464)

Makrogoli 3350

Talkki (E553)

Titaanidioksidi

(E 171)

Punainen rautaoksidi (E172)

Keltainen rautaoksidi (E172)

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

3 vuotta

6.4

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

PVC/PVdC/ alumiini-läpipainopakkaukset .

Pakkauskoot:

Imatinib Koanaa 100 mg kalvopäällysteiset tabletit

Läpipainolevyissä:

20, 30, 60, 120 tai 180 kalvopäällysteistä tablettia

Imatinib Koanaa 400 mg kalvopäällysteiset tabletit

Läpipainolevyissä:

10, 30 tai 90 kalvopäällysteistä tablettia

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Koanaa Healthcare GmbH

Fehrgasse 7

A-2401 Fischamend

Itävalta

8.

MYYNTILUVAN NUMERO(T)

Imatinib Koanaa 100 mg tablettia: 33493

Imatinib Koanaa 400 mg tablettia: 33494

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

08.09.2017

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

05.03.2018

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot