DIGOXIN ORION 0.25 mg tabletti

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

04-05-2018

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

20-09-2019

Aktiivinen ainesosa:
Digoxinum
Saatavilla:
Aspen Pharma Trading Limited
ATC-koodi:
C01AA05
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Digoxinum
Annos:
0.25 mg
Lääkemuoto:
tabletti
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
digoksiini
Tuoteyhteenveto:
; Soveltuvuus iäkkäille Digoxinum Soveltuu varauksin iäkkäille. Iäkkäiden vuorokausiannos enintään 0,125 mg. Seerumipitoisuuden enimmäisarvo iäkkäillä alle 1,0 nmol/l. Huomioi yhteisvaikutukset.
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa myönnetty
Myyntiluvan numero:
32279
Valtuutus päivämäärä:
2014-11-06

Lue koko asiakirja

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletti

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletti

Digoxin Orion 0,25 mg tabletti

digoksiini

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se sisältää

sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen. Tämä

koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Digoxin Orion on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Digoxin Orion -tabletteja

Miten Digoxin Orion -tabletteja otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Digoxin Orion -tablettien säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Digoxin Orion on ja mihin sitä käytetään

Digoxin Orion -tablettien sisältämä digoksiini kuuluu ns. sydänglykosidien

lääkeryhmään. Sitä

käytetään rytmihäiriöiden

ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon. Rytmihäiriöllä tarkoitetaan sydämen

sykkeen epäsäännöllisyyttä, joka aiheuttaa sydämenlyöntien väliinjäämistä,

sykkeen

epäsäännöllisyyttä tai liian nopeaa tai hidasta syketiheyttä. Digoxin Orion korjaa epäsäännöllisen

sykkeen normaaliin rytmiin ja vahvistaa sykettä, minkä takia se on hyödyllistä sydämen

vajaatoiminnan hoidossa.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Digoxin Orion -tabletteja

Älä ota Digoxin Orion -tabletteja, jos

sinulla on ajoittainen, täydellinen sydänkatkos tai toisen asteen eteis-kammiokatkos, etenkin, jos

sinulla on ollut ns. Adams–Stokesin kohtauksia (äkillinen,

lyhytaikainen tajuttomuus, joka

johtuu sydämen sykkeen äkillisestä muutoksesta)

sinulla on rytmihäiriöitä,

jotka johtuvat digoksiinimyrkytyksestä

sinulla on sydämen eteisten ja kammioiden välisten impulssien johtumishäiriö

(esim. Wolff–

Parkinson–Whiten oireyhtymä)

sinulla on tai on ollut kammiotakykardia tai -värinä (sydämen kammioperäisiä rytmihäiriöitä)

sinulla on sydänlihassairaus nimeltään hypertrofinen kardiomyopatia

olet allerginen digoksiinille,

muille sydänglykosideille

tai tämän lääkkeen jollekin

muulle

aineelle (lueteltu kohdassa 6)

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

kanssa ennen kuin otat Digoxin Orion -tabletteja

jos sinulla on sairaan sinuksen oireyhtymä eikä sinulla ole sydämentahdistinta

jos sinulla on sydänlihastulehdus

jos sinulla on sydänpussin tulehdus (perikardiitti)

jos käytät diureetteja (lääkkeitä, jotka edistävät virtsantuotantoa ja vähentävät elimistöön

kertynyttä nestettä) ja mahdollisesti samanaikaisesti ACE:n estäjiä (käytetään pääasiassa

kohonneen verenpaineen hoitoon)

jos olet käyttänyt sydänglykosideja edeltävien kahden viikon aikana

jos sinulla on vaikea keuhkosairaus (sillä sydänlihaksen herkkyys sydänglykosideille saattaa

olla suurentunut)

jos veresi kaliumpitoisuus on joskus ollut pieni, magnesiumpitoisuus poikkeuksellisen pieni tai

kalsiumpitoisuus suurentunut

jos sinulla on kilpirauhassairaus (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai liikatoiminta), sillä

Digoxin Orion -annostasi on ehkä muutettava

jos sinulla on imeytymishäiriö

suolistossa (mineraalit eivät imeydy ruuasta kunnolla) tai jos

sinulle on tehty ruuansulatuskanavan leikkaus

Digoksiinin

liian suuri pitoisuus elimistössä voi aiheuttaa erityyppisiä rytmihäiriöitä, joista osa saattaa

muistuttaa rytmihäiriöitä,

joihin lääke on määrätty.

Jos sinulla on eteis-kammiokatkos (johtuminen sydämen eteisten ja kammioiden välillä on

häiriintynyt) ja käytät Digoxin Orion -tabletteja, katkos saattaa pahentua äkillisesti. Jos sinulla on

eteis-kammiokatkos ja käytät Digoxin Orion -tabletteja, ota heti yhteys lääkäriin, jos sinulla on yksi tai

useampi seuraavista oireista: pyörtyminen, lyhytaikainen tajunnan menetys, huimausta tai pyörrytystä,

väsymystä, hengenahdistusta, rintakipua, epäsäännöllistä sykettä tai sekavuutta.

Digoxin Orion voi hidastaa sydämen sykettä joissain tapauksissa (sinus-eteiskatkos eli sairas sinus

-oireyhtymä). Joskus tämä aiheuttaa väsymystä, heikotusta ja huimausta, ja jos syke on hyvin hidas,

pyörtymisen.

Jos sinulla on munuaisten toimintahäiriö

(esim. iäkkäät potilaat ja munuaisten vajaatoimintapotilaat),

sinulle määrätään pienempi annos.

Jos käytät samanaikaisesti diureetteja (”nesteenpoistolääkkeitä”), lääkäri voi määrätä

pienemmän annoksen.

Jos sinulla on sydämen vajaatoiminta, johon liittyy sydänamyloidoosi

(amyloidin kertyminen

sydämeen), lääkäri saattaa määrätä jonkin toisen hoidon.

Varovaisuutta on noudatettava, jos käytät muita lääkkeitä samanaikaisesti Digoxin Orion -tablettien

kanssa, sillä tämä saattaa suurentaa digoksiinin liian voimakkaan vaikutuksen ja

digoksiinimyrkytyksen riskiä (ks. kohta Muut lääkevalmisteet ja Digoxin Orion).

Jos käytät diureetteja ja mahdollisesti ACE:n estäjää, älä lopeta Digoxin Orion -tablettien käyttöä

keskustelematta lääkärin kanssa.

Jos käytät Digoxin Orion -tabletteja, lääkäri saattaa määrätä säännöllisesti verikokeita, joilla tutkitaan

seerumin elektrolyyttiarvot ja munuaisten toiminta. Veren digoksiinipitoisuuden määrittäminen saattaa

olla hyödyllistä, jos sinulla on munuaisten toimintahäiriö.

Jos sinulle tehdään EKG-tutkimus (sydänsähkökäyrä), kerro tutkimuksen suorittajalle, että käytät

Digoxin Orion -tabletteja, sillä lääke voi vaikuttaa tuloksiin.

Jos käytät entuudestaan muita lääkkeitä, lue myös kohta Muut lääkevalmisteet ja Digoxin Orion.

Keskustele lääkärin kanssa, jos jokin edellä mainituista varoituksista koskee tai on aiemmin koskenut

sinua.

Muut lääkevalmisteet ja Digoxin Orion

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai saatat

käyttää muita lääkkeitä. Useiden lääkkeiden samanaikaisella käytöllä voi joskus olla haitallisia

vaikutuksia tai epätoivottuja yhteisvaikutuksia. Kerro lääkärille, jos käytät muita lääkkeitä.

Veren kaliumpitoisuutta pienentävät lääkkeet voivat lisätä herkkyyttä Digoxin Orion -valmisteelle.

Tällaisia lääkkeitä ovat mm.

diureetit (eli nesteenpoistolääkkeet)

litiumsuolat (masennuslääkkeitä)

suun kautta otettavat tai pistoksina annettavat kortisonivalmisteet

karbenoksoloni (mahalaukun limakalvoa vahvistava valmiste)

Seuraavat lääkkeet suurentavat digoksiinipitoisuutta veressä, mikä voi suurentaa

digoksiinimyrkytyksen riskiä:

tietyt sydämeen vaikuttavat valmisteet: amiodaroni, flekainidi,

pratsosiini, propafenoni ja

kinidiini

tietyt antibiootit:

erytromysiini, klaritromysiini,

tetrasykliini, gentamisiini ja trimetopriimi

kanagliflotsiini

(tyypin 2 diabeteksen hoitoon)

konivaptaani (matalien veren natriumarvojen hoitoon)

daklatasviiri (C-hepatiitin hoitoon yhdessä muiden lääkkeiden kanssa)

dronedaroni (sydämen rytmihäiriöiden hoitoon)

felodipiini

(korkean verenpaineen hoitoon)

flibanseriini

(seksuaalisen haluttomuuden hoitoon naisilla, joiden vaihdevuodet eivät ole vielä

alkaneet)

isavukonatsoli (sienilääke)

itrakonatsoli (sienilääke)

ivakaftori (kystisen fibroosin hoitoon)

spironolaktoni (virtsantuotantoa lisäävä lääke)

alpratsolaami (rauhoittava lääke, jota saatetaan käyttää ahdistuneisuuden hoitoon)

indometasiini

(tulehduskipulääke)

kiniini

(saatetaan käyttää malarian ehkäisyyn)

lapatinibi (rintasyövän hoitoon)

propanteliini

(lihaskouristusten ehkäisyyn)

mirabegroni (virtsapakkoa ja virtsankarkailua aiheuttavan yliaktiivisen rakon hoitoon)

nefatsodoni (masennuslääke)

P-glykoproteiinin estäjät

atorvastatiini (veren kolesterolipitoisuutta alentava lääke)

ranolatsiini (rintakivun hoitoon)

ritonaviiri (HIV-infektion ja AIDSin hoitoon)

siklosporiini

(immuunijärjestelmää lamaava lääke, jota käytetään usein elinsiirteiden hyljinnän

estoon)

simepreviiri (C-hepatiitin hoitoon yhdessä muiden lääkkeiden kanssa)

epoprostenoli (keuhkovaltimoiden verenpainetaudin hoitoon)

talepreviiri (C-hepatiitin hoitoon)

telmisartaani (korkean verenpaineen hoitoon)

tiapamiili

(rintakivun hoitoon)

tikagrelori (sydäninfarktin tai aivohalvauksen ehkäisyyn)

tolvaptaani (matalien veren natriumarvojen hoitoon)

karvediloli (lievän, keskivaikean ja vaikean kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan ja

kohonneen verenpaineen hoitoon)

vandetanibi (tiettyjen kilpirauhassyöpien hoitoon)

velpatasviiri (C-hepatiitin hoitoon yhdessä muiden lääkkeiden kanssa)

verapamiili (korkean verenpaineen hoitoon)

Seuraavat lääkkeet pienentävät digoksiinipitoisuutta veressä:

antasidit (mahan liikahappoisuuden hoitoon)

bupropioni (masennuksen hoitoon)

jotkin bulkkilaksatiivit

(helpottavat ulostamista lisäämällä suolensisältöä)

kaoliini-pektiini (ripulin hoitoon)

akarboosi (tiettyjen diabetestyyppien hoitoon)

tietyt antibiootit:

neomysiini, penisillamiini, rifampisiini

jotkin solunsalpaajat (syövän hoitoon)

metoklopramidi (pahoinvoinnin

ja oksentelun hoitoon)

P-glykoproteiinin indusorit

sulfasalatsiini (tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon)

enteraalisesti annettava täydennysravinto (letkuravitsemus)

adrenaliini (vaikeiden allergisten reaktioiden hoitoon)

salbutamoli (astman hoitoon)

kolestyramiini (veren kolesterolipitoisuutta alentava lääke)

fenytoiini (epilepsian hoitoon)

mäkikuisma (Hypericum perforatum, rohdosvalmiste masennuksen hoitoon)

Seuraavat sydänlääkkeet saattavat suurentaa digoksiinipitoisuutta veressä: verapamiili, felodipiini

tiapamiili.

Seuraavat lääkkeet saattavat suurentaa veren digoksiinipitoisuutta

joillakin

potilailla:

nifedipiini, diltiatseemi, angiotensiinireseptorin salpaajat (ATR-salpaajat) ja ACE:n estäjät

(korkean verenpaineen ja kongestiivisen sydämen vajaatoiminnan hoitoon)

steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet (NSAID) and syklo-oksigenaasi-2-entsyymin

(COX-2) estäjät (kivun ja tulehduksen hoitoon).

Jos sinulla on sydämen vajaatoiminta ja käytät sennosidejä (tietyntyyppisiä laksatiiveja)

samanaikaisesti digoksiinin (Digoxin Orion) kanssa, digoksiinimyrkytyksen riski saattaa olla

kohtalaisesti suurentunut.

Jos käytät digoksiinia,

kalsiumin anto laskimoon saattaa aiheuttaa vakavaa sydämen sykkeen

epäsäännöllisyyttä.

Beetasalpaajat saattavat suurentaa sydämen johtumiskatkoksen riskiä tai aiheuttaa pulssin liiallista

hidastumista.

Digoxin Orion ruuan ja juoman kanssa

Digoxin Orion voidaan ottaa tyhjään mahaan tai ruuan kanssa. Lääkkeen ottoa runsaskuituisten

(runsaasti ravintokuitua sisältävien) ruokien kanssa on kuitenkin vältettävä, sillä Digoxin Orion -

tableteista elimistöön imeytyvän lääkkeen määrä voi pienentyä.

Raskaus, imetys ja hedelmällisyys

Digoxin Orion -tablettien vaikutuksesta hedelmällisyyteen ei ole tietoa.

Ei tiedetä, aiheuttaako Digoxin Orion synnynnäisiä kehityshäiriöitä,

jos sitä käytetään raskauden

aikana.

Tähän mennessä sikiöillä tai vastasyntyneillä ei ole havaittu merkittäviä haittavaikutuksia, kun äidin

veren digoksiinipitoisuudet ovat pysyneet hoitoalueella. Lääkäri määrää tätä lääkettä kuitenkin varoen

raskauden aikana.

Raskauden aikana Digoxin Orion -annosta saatetaan joutua suurentamaan.

Äidille annetulla digoksiinilla (Digoxin Orion) on hoidettu onnistuneesti sikiön poikkeuksellisen

nopeaa sykettä ja kongestiivista sydämen vajaatoimintaa.

Sikiöhaittavaikutuksia on todettu äideillä, joilla digoksiinipitoisuus on myrkyllisellä tasolla.

Digoksiini

(Digoxin Orion) erittyy rintamaitoon hyvin pieninä määrinä. Näin ollen Digoxin Orion -

tabletteja voidaan käyttää imetyksen aikana.

Kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen minkään lääkkeen käyttöä raskauden tai imetyksen aikana.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Keskushermosto- ja näköhäiriöitä on raportoitu. Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa

moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida,

pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu

muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai

apteekkihenkilökunnan

kanssa, jos olet epävarma.

Digoxin Orion sisältää laktoosia

Digoxin Orion -tabletit sisältävät laktoosia (eräs sokeri). Jos lääkärisi on kertonut, että sinulla on

jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärisi kanssa ennen tämän lääkevalmisteen ottamista.

3.

Miten Digoxin Orion -tabletteja otetaan

Digoxin Orion on reseptilääke, jota on saatavilla suun kautta otettavina tabletteina.

Noudata aina lääkärin määräämää annostusta. Jos olet epävarma, tarkista ohjeet lääkäriltä tai

apteekkihenkilökunnalta.

Lääkäri määrää säännöllisesti verikokeita Digoxin Orion -hoidon aikana. Kokeiden avulla

seurataan, miten elimistösi reagoi hoitoon.

Lääkäri muuttaa annostasi verikoetulosten ja hoitovasteen perusteella. Tämän vuoksi sinun on

noudatettava tarkasti lääkärin määräämää hoitoa.

Lääkäri saattaa määrätä suuren aloitusannoksen, jotta sydänoireesi helpottaisivat nopeasti. Jos

näin tehdään, vastettasi seurataan ennen jokaista uutta annosta. Lääkäri päättää, sopiiko tämä

hoito sinulle.

LÄÄKKEEN OTTAMINEN SUUN KAUTTA

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt. Tarkista ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet

epävarma.

Lääkäri päättää, miten suuri Digoxin Orion -annos on sopiva sinulle.

Annos riippuu siitä, mikä sydänsairaus sinulla on ja miten vakava se on.

Annos riippuu myös iästäsi, painostasi ja munuaistesi toiminnasta.

Annosta voidaan suurentaa tai pienentää hoitovasteestasi riippuen. Lääkäri seuraa, miten hyvin

lääke vaikuttaa. Tähän saattaa liittyä veri- ja virtsakokeita.

Lääkkeen ottaminen

Lääkettä otetaan yleensä kahdessa vaiheessa:

Vaihe 1 – aloitusannos

Aloitusannoksella digoksiinipitoisuus saadaan nopeasti oikealle tasolle. Voit joko

ottaa yhden suuren kerta-annoksen ja aloittaa sitten ylläpitoannosten ottamisen tai

ottaa pienemmän annoksen joka päivä viikon ajan ja aloittaa sitten ylläpitoannosten ottamisen

Vaihe 2 – ylläpitoannos

Aloitusannoksen jälkeen alat ottaa paljon pienempää ylläpitoannosta. Ylläpitoannos otetaan joka

päivä, kunnes lääkäri kehottaa sinua lopettamaan.

Aikuiset ja yli 10-vuotiaat lapset

aloitusannos

Yleensä 0,75–1,5 mg kerta-annos

Joillekin potilaille aloitusannos voidaan antaa useampaan osa-annokseen jaettuna 6 tunnin

välein

Vaihtoehtoisesti 0,25–0,75 mg voidaan antaa joka päivä viikon ajan

ylläpitoannos

Lääkäri päättää tästä hoitovasteesi perusteella

Annos on yleensä 0,125–0,25 mg vuorokaudessa

Alle 10-vuotiaat lapset

aloitusannos

Annos määritetään lapsen painon perusteella

Yleensä 0,025–0,045 mg/kg

/24 tuntia

Aloitusannos annetaan useampaan osa-annokseen jaettuna 4–8 tunnin välein

ylläpitoannos

Lääkäri päättää tästä lapsen hoitovasteen perusteella

Annos on yleensä 1/5 tai 1/4 aloitusannoksesta vuorokaudessa

Lääkäri kertoo, kuinka kauan Digoxin Orion -hoitoa jatketaan. Älä lopeta hoitoa ennenaikaisesti.

Jos sinusta tuntuu, että Digoxin Orion -tablettien vaikutus on liian voimakas tai liian heikko, kerro

asiasta lääkärille tai apteekkiin.

Jos otat enemmän Digoxin Orion -tabletteja kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh.09 471 977) riskien arvioimiseksi ja

lisäohjeiden saamiseksi.

Digoksiinin

(Digoxin Orion) myrkkyvaikutuksen pääasiallisia oireita ovat sydämen rytmihäiriöt ja

ruuansulatuskanavan oireet, joita voi esiintyä jo ennen rytmihäiriöitä. Ruuansulatuskanavan oireita

ovat mm. ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja oksentelu. Muita digoksiinin

(Digoxin Orion)

myrkkyvaikutuksen oireita ovat mm. huimaus, väsymys, yleinen huonovointisuus

ja erilaiset

keskushermostohäiriöt, mukaan lukien näköhäiriöt (keltavihreänä näkeminen). Neurologisia oireita ja

näköoireita saattaa esiintyä senkin jälkeen, kun muut myrkkyvaikutusoireet olisivat hävinneet.

Kroonisen myrkkyvaikutuksen yhteydessä pääasiallisia oireita voivat olla muutkin kuin sydämeen

liittyvät oireet, kuten heikotus ja yleinen huonovointisuus.

Jos unohdat ottaa Digoxin Orion -tabletin

Älä ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi kerta-annoksen. Ota seuraava tabletti sen

normaalina ottoajankohtana.

Jos lopetat Digoxin Orion -tablettien oton

Älä lopeta lääkehoitoa liian aikaisin kysymättä ensin neuvoa lääkäriltäsi.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Liian suurella veren digoksiinipitoisuudella saattaa olla seuraavanlaisia vaikutuksia:

Yleiset (enintään 1 käyttäjällä 10:stä)

huimaus

näköhäiriöt (näön hämärtyminen tai keltavihreänä näkeminen)

sydämen rytmihäiriöt, sydänsähkökäyrän muutokset

pahoinvointi,

oksentelu, ripuli

allergisia ihoreaktioita saattaa esiintyä (ihottuma, nokkosihottuma)

Melko harvinaiset (enintään 1 käyttäjällä 100:sta)

masentuneisuus

Hyvin harvinaiset (enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta)

verihiutalearvon pieneneminen (oireina mustelmataipumus ja nenäverenvuodot)

ruokahaluttomuus

psykoosi, apatia, sekavuus

päänsärky

poikkeava sydämen syketiheys

kova vatsakipu, joka johtuu suoliston verenkierron heikentymisestä, ja joka johtaa

korjautumattomaan suolistovaurioon (iskemia ja kuolio)

rintojen suureneminen miehillä

väsymys, yleinen huonovointisuus ja heikotus

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille, apteekkihenkilökunnalle tai sairaanhoitajalle.

Tämä koskee myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä

pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla).

Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen

turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

FI-00034 Fimea

5.

Digoxin Orion -tablettien säilyttäminen

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä kotelossa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen. Viimeinen

käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Säilytä alle 25 °C.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletit sisältävät

Vaikuttava aine on digoksiini.

Yksi tabletti sisältää 0,0625 mg digoksiinia.

Muut aineet ovat laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, indigokarmiini

(FD&C Blue No. 2),

muunnettu maissitärkkelys, riisitärkkelys, povidoni,

magnesiumstearaatti.

Mitä Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletit sisältävät

Vaikuttava aine on digoksiini.

Yksi tabletti sisältää 0,125 mg digoksiinia.

Muut aineet ovat laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, muunnettu maissitärkkelys,

riisitärkkelys, magnesiumstearaatti.

Mitä Digoxin Orion 0,25 mg tabletit sisältävät

Vaikuttava aine on digoksiini.

Yksi tabletti sisältää 0,25 mg digoksiinia.

Muut aineet ovat laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, muunnettu maissitärkkelys,

riisitärkkelys, magnesiumstearaatti.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletti

sininen, pyöreä, kaksoiskupera tabletti, jossa toisella puolella kaiverrus ”DO6” ja toisella puolella ei

mitään merkintöjä.

Kotelo sisältää 90, 60 tai 30 tablettia.

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletti

valkoinen, pyöreä, litteä tabletti, jossa toisella puolella kaiverrus ”DO12” ja toisella puolella ei

mitään merkintöjä.

Kotelo sisältää 90, 60 tai 30 tablettia.

Digoxin Orion 0,25 mg tabletti

valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera tabletti, jossa toisella puolella jakouurre* ja kaiverrus ”DO25” ja

toisella puolella ei mitään merkintöjä.

Kotelo sisältää 90, 60 tai 30 tablettia.

*Jakouurre on tarkoitettu vain nielemisen helpottamiseksi eikä jakamiseksi yhtä suuriin

annoksiin.

Myyntiluvan haltija ja valmistaja

Myyntiluvan haltija

Aspen Pharma Trading Limited

3016 Lake Drive

Citywest Business Campus

Dublin 24

00358 974790156

Irlanti

Markkinoija

Orion Pharma

Orionintie 1

02200 Espoo

Valmistaja

Aspen Bad Oldesloe GmbH

Industriestrasse 32–36

D-23843 Bad Oldesloe

Saksa

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 05.02.2018

Bipacksedel: Information till användaren

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletter

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletter

Digoxin Orion 0,25 mg tabletter

digoxin

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar använda detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande:

Vad Digoxin Orion är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Digoxin Orion

Hur du använder Digoxin Orion

Eventuella biverkningar

Hur Digoxin Orion ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Digoxin Orion är och vad det används för

Digoxin som finns i Digoxin Orion tillhör en grupp av läkemedel som kallas hjärtglykosider.

Läkemedlet används för att behandla rytmrubbning i hjärtat och hjärtsvikt. Rytmrubbning betyder att

pulsen är oregelbunden, vilket leder till att hjärtat hoppar över slag, slår oregelbundet eller slår i fel

takt. Digoxin Orion korrigerar oregelbunden puls så att hjärtrytmen normaliseras och stärker

hjärtslagen. Därför hjälper läkemedlet vid hjärtsvikt.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Digoxin Orion

Ta inte Digoxin Orion, om du:

har intermittent komplett hjärtblock eller andra gradens atrioventrikulärt block, särskilt om du

har haft sk. Stokes–Adams anfall (plötslig, kortvarig medvetslöshet som orsakas av en plötslig

förändring av pulsen)

har rytmrubbningar som orsakats av digoxinförgiftning

har störningar i överledningen av nervimpulser mellan hjärtats förmak och kamrar (t.ex. Wolff-

Parkinson-Whites syndrom)

har eller har haft kammartakykardi eller kammarflimmer (rytmrubbningar i hjärtats kamrar)

har hjärtmuskelsjukdom

som kallas hypertrofisk kardiomyopati

är allergisk mot digoxin, andra hjärtglykosider eller något annat innehållsämne i detta läkemedel

(anges i avsnitt 6)

Varningar och försiktighet

Tala med läkare eller apotekspersonal innan du tar Digoxin Orion, om du:

har sjuka sinus syndromet och du inte har pacemaker

har hjärtmuskelinflammation

har hjärtsäcksinflammation (perikarditis)

tar vätskedrivande medel (läkemedel som ökar urinproduktionen och minskar mängden vätska i

kroppen) med eller utan en ACE-hämmare (används främst mot högt blodtryck)

har tagit hjärtglykosider under de senaste två veckorna

har någon svår lungsjukdom (eftersom hjärtmuskelns känslighet mot hjärtglykosider kan vara

förhöjd)

har haft låg kaliumhalt,

ovanligt låg magnesiumhalt eller förhöjd kalciumhalt i blodet

ar haft någon sköldkörtelsjukdom (t.ex. underaktiv eller överaktiv sköldkörtel), eftersom din dos

Digoxin Orion kan behöva ändras

har malabsorptionssyndrom i tarmen (störning i upptaget av mineraler från maten) eller om du

har genomgått en magtarmoperation

För hög koncentration av digoxin i kroppen kan orsaka olika typer av rytmrubbningar, och en del av

dem påminner om rytmrubbningarna som läkemedlet ordinerats mot.

Om du har atrioventrikulärt block (försämrad överledning mellan hjärtats förmak och kamrar) och tar

Digoxin Orion, kan blocket snabbt försämras. Om du har atrioventrikulärt block och tar Digoxin

Orion, kontakta genast läkare om du upplever ett eller flera av följande symtom: svimning, kortvarig

medvetslöshet, yrsel eller svindel, trötthet, andnöd, bröstsmärta, oregelbunden puls eller förvirring.

Om du har en sinusstörning som kallas sjuka sinus-syndrom, kan Digoxin Orion sänka din puls. Ibland

orsakar detta trötthet, svaghet och yrsel, och när pulsen är mycket långsam kan du svimma.

Vid nedsatt njurfunktion t.ex. hos äldre eller patienter med njursvikt ordinerar läkaren en lägre dos.

Vid samtidig användning av vätskedrivande medel kan läkaren ordinera en lägre dos.

Vid hjärtsvikt tillsammans med hjärtamyloidos kan läkaren ordinera en alternativ behandling.

Försiktighet ska iakttas om du tar andra läkemedel tillsammans med Digoxin Orion, eftersom de kan

öka risken för för stor påverkan av digoxin och risken för digoxin förgiftning (se avsnittet Andra

läkemedel och Digoxin Orion).

Om du tar vätskedrivande medel med eller utan en ACE-hämmare, ska du inte sluta ta Digoxin Orion

utan att tala med din läkare.

Om du tar Digoxin Orion, kan din läkare ordinera regelbundna blodprover för kontroll av

serumelektrolyter och njurfunktion. Bestämning av halten digoxin i blodet kan vara bra om du har

någon njursjukdom.

Om du ska genomgå en hjärtundersökning som kallas EKG (elektrokardiogram), ska du tala om för

personen som genomför undersökningen att du tar Digoxin Orion, eftersom läkemedlet kan påverka

tolkningen av resultaten.

Om du redan tar andra läkemedel, läs också avsnittet Andra läkemedel och Digoxin Orion.

Kontakta din läkare om någon av varningarna ovan gäller dig eller har gällt dig tidigare.

Andra läkemedel och Digoxin Orion

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel. Samtidig administrering av flera olika läkemedel kan ibland ha skadliga effekter eller leda

till oönskade samverkningar. Tala om för din läkare om du tar andra läkemedel.

Känsligheten mot Digoxin Orion kan öka vid intag av läkemedel som sänker kaliumhalten i blodet.

Sådana läkemedel är:

vätskedrivande medel

litiumsalter (depressionsmediciner)

kortisonprodukter som tas genom munnen eller som injektion

karbenoxolon (läkemedel som stärker magsäckens slemhinna)

Följande läkemedel ökar halten av digoxin i blodet, vilket kan öka risken för digoxinförgiftning:

vissa läkemedel som påverkar hjärtat: amiodaron, flekainid, prazosin, propafenon, kinidin

vissa antibiotika:

erytromycin, klaritromycin, tetracyklin, gentamicin och trimetoprim

kanagliflozin

(används för att behandla 2-diabetes mellitus)

conivaptan (används för att behandla låga nivåer av natrium i blodet)

daklatasvir (används i kombination med andra läkemedel för att behandla hepatit C)

dronedaron (används för att behandla oregulbunden hjärtfrekvens)

felodipin (används för att behandla högt blodtryck)

flibanserin (används för att behandla låg sexlust hos kvinnor som inte genomgått klimakteriet)

isavuconazole (läkemedel mot svampinfektioner)

itrakonazol (mot svampinfektioner)

ivakaftor (används för att behandla cystisk fibros)

spironolakton (läkemedel som ökar urinproduktionen)

alprazolam (lugnande medel som kan användas mot ångest)

indometacin (inflammationsdämpande läkemedel)

kinin (för förebyggande av malariainfektion)

lapatinib (används för att behandla bröstcancer)

propantelin (mot muskelkramper)

mirabegron (används för att behandla överaktiv urinblåsa som orsakar ett plötsligt behov att

urinera, vilket resulterar i ofrivillig

förlust av urin)

nefazodon (depressionsmedicin)

P-glykoproteinhämmare

atorvastatin (sänker blodets kolesterolhalt)

ranolazin (används för att behandla bröstsmärta)

ritonavir (används för att behandla HIV infektion och AIDS)

ciklosporin (immunsuppressivt medel som ofta används för att förebygga avstötning av

transplantat)

epoprostenol (mot högt blodtryck i lungorna)

simeprevir (används i kombination med andra läkemedel för att behandla hepatit C)

taleprevir (används för att behandla hepatit C infektion)

telmisartan (används för att behandla högt blodtryck)

tiapamil (används för att behandla bröstsmärta)

tikagrelor (används att förhindra hjärtinfarkt eller stroke)

tolvaptan (mot låg natriumhalt i blodet)

karvedilol (mot lindrig till svår kongestiv hjärtsvikt och högt blodtryck)

vandetanib (används för att behandla vissa cancerformer i sköldkörteln)

velpatasvir (används i kombination med andra läkemedel för att behandla hepatit C)

verapamil (används för att behandla högt blodtryck)

Följande läkemedel minskar halten av digoxin i blodet:

antacida (minskar mängden magsyra)

bupropion (används för att behandla depression)

vissa bulklaxativa (ökar avföringsproduktionen för att främja tarmrörelser)

kaolin-pectin (mot diarré)

kompletterande enteral nutrition (näringstillförsel via matningsrör))

akarbos (mot vissa typer av diabetes)

vissa antibiotika:

neomycin, penicillamin, rifampicin

vissa cytostatika (kemoterapi mot cancer)

metoklopramid (mot illamående och kräkning)

P-glykoproteininducerare

sulfasalazin (läkemedel som motverkar tarminflammation)

adrenalin (mot svåra allergiska reaktioner)

salbutamol (mot astma)

kolestyramin (sänker blodets kolesterolhalt)

fenytoin (mot epilepsi).

Johannesört (Hypericum perforatum, mot depression)

Följande hjärtläkemedel kan öka halten av digoxin i blodet: verapamil, felodipin och tiapamil.

Följande läkemedel kan öka halten av digoxin i blodet hos vissa patienter:

nifedipin, diltiazem, angiotensin receptorblockerare (ARBs), och ACE hämmare (används för

att behandla högt blodtryck och hjärtsvikt)

non-steroidal antiinflammatorisk läkemedel (NSAIDs) och cyclooxygenase-2 enzym (COX-2)

hämmare (används för att behandla smärta och inflammation).

Om du har hjärtsvikt och tar sennosider (en typ av laxeringsmedel) tillsammans med

digoxin, kan du ha en måttligt förhöjd risk för digoxinförgiftning.

Om du tar digoxin, kan intravenös administrering av kalcium orsaka allvarlig rytmrubbning i hjärtat.

Betablockerare kan öka risken för retledningsstörning i hjärtat, eller orsaka att pulsen sjunker för

mycket.

Digoxin Orion med mat och dryck

Digoxin Orion kan tas i tom mage eller med mat. Du ska dock undvika att ta läkemedlet tillsammans

med fiberrik mat (som innehåller rikligt med kostfibrer), eftersom mängden Digoxin Orion som upptas

i kroppen kan minska.

Graviditet, amning och fertilitet

Det finns inga data om effekten av Digoxin Orion på kvinnors fertilitet.

Det finns inga data om huruvida Digoxin Orion orsakar kongenitala utvecklingsstörningar (teratogena

effekter), om den används när man är gravid.

Hittills har inga skadliga effekter på foster eller nyfödda barn rapporterats när mammans digoxinhalter

i blodet digoxinhalter har hållits inom normalintervallet. Läkare ordinerar dock detta läkemedel med

försiktighet under graviditet.

Du kan behöva en högre dos av Digoxin Orion om du är gravid.

Digoxin som getts till mamman har använts framgångsrikt för behandling av ovanligt snabb puls och

kongestiv hjärtsvikt hos fostret.

Skadliga effekter på fostret har rapporterats när mammans digoxinkoncentration

har varit på giftig

nivå.

Digoxin utsöndras i bröstmjölken men endast i små mängder. Därför kan Digoxin Orion användas av

ammande kvinnor.

Rådfråga läkare eller apotekspersonal innan du tar något läkemedel när du är gravid eller ammar.

Körförmåga och användning av maskiner

Störningar i det centrala nervsystemet och synstörningar har rapporterats. Du är själv ansvarig för att

bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten som kräver skärpt

uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden är användning av

läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa effekter och

biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för vägledning.

Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Digoxin Orion innehåller laktos

Digoxin Orion tabletter innehåller laktos (en sockerart). Om du inte tål vissa sockerarter, bör du

kontakta din läkare innan du tar denna medicin.

3.

Hur du tar Digoxin Orion

Digoxin Orion är ett receptbelagt läkemedel och finns som tablett som tas genom munnen.

Följ alltid doseringen som läkaren ordinerat. Rådfråga läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Under behandlingen med Digoxin Orion ordinerar din läkare regelbundet blodprover för att

kontrollera hur du svarar på behandlingen.

Läkaren justerar dosen på basis av resultaten av blodproverna och ditt behandlingssvar. Därför

måste du strikt följa behandlingen som läkaren ordinerat.

Läkaren kan ordinera en hög startdos för att ditt hjärtproblemska förbättras snabbt. Om detta

görs, uppföljer läkaren ditt behandlingssvar innan du får varje ny dos. Din läkare bedömer om

denna behandling är lämplig för dig.

ORAL ADMINISTRERING

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens anvisningar. Rådfråga läkare eller apotekspersonal om du är

osäker.

Din läkare bestämmer vilken dos av Digoxin Orion är lämplig för dig:

Dosen beror på vilken hjärtsjukdom du har och du allvarlig den är

Dosen beror också på din ålder, vikt och njurfunktion

Dosen kan ökas eller minskas beroende på ditt behandlingssvar. Din läkare utför kontroller för

att se hur väl läkemedlet verkar. Detta kan omfatta blod- och urinprover.

Hur du tar detta läkemedel

Detta läkemedel tas vanligen i två olika faser:

Fas 1 – startdos

Startdosen höjer dina digoxinhalter snabbt till rätt nivå. Du ska antingen:

ta en hög engångsdos och sedan fortsätta med underhållsdosen eller

ta en mindre daglig dos i en vecka och sedan fortsätta med underhållsdosen.

Fas 2 – underhållsdos

Efter startdosen ska du ta en mycket mindre daglig dos tills din läkare säger att du ska sluta.

Vuxna och barn över 10 år

startdos

Vanlig dos är 0,75–1,5 mg som en engångsdos

Hos vissa patienter kan denna dos ges uppdelat på flera doser med 6 timmars intervall

Alternativt kan 0,25–0,75 mg dagligen ges under en vecka

underhållsdos

Din läkare bestämmer dosen på basis av hur du svarar på Digoxin Orion

Vanlig dos är 0,125–0,25 mg dagligen

Barn under 10 år

startdos

Dosen räkas ut på basis av ditt barns vikt

Vanlig dos är 0,025–0,045 mg/kg/24 timmar

Detta ska ges uppdelat på flera doser med 4–8 timmars intervall

underhållsdos

Din läkare bestämmer dosen på basis av hur ditt barn svarar på Digoxin Orion

Vanlig dos är 1/5 eller 1/4 av startdosen dagligen

Läkaren berättar hur länge du ska ta Digoxin Orion. Avbryt inte behandlingen i förtid.

Om du upplever att effekten av Digoxin Orion är för stark eller för svag, tala med läkare eller

apotekspersonal.

Om du har tagit för stor mängd av Digoxin Orion

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av

misstag kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 09 471 977 ) för bedömning av

risken samt rådgivning.

De främsta effekterna av digoxintoxicitet

är rytmrubbning i hjärtat och magtarmsymtom som kan

uppkomma redan före rytmrubbningen. Magtarmsymtomen omfattar aptitlöshet, illamående och

kräkning. Andra symtom på digoxintoxicitet är yrsel, trötthet, allmän sjukdomskänsla och olika

störningar i det centrala nervsystemet, t.ex. synstörningar (gulgrön syn). De neurologiska symtomen

och synstörningarna kan fortsätta också efter att övriga tecken på toxicitet har gått över. Vid kronisk

toxicitet kan de huvudsakliga symtomen vara icke-hjärtrelaterade, t.ex. svaghet och allmän

sjukdomskänsla.

Om du har glömt att ta Digoxin Orion

Ta inte dubbel dos för att kompensera för glömd dos. Ta följande tablett vid den vanliga tidpunkten.

Om du slutar att ta Digoxin Orion

Avsluta inte läkemedelsbehandlingen för tidigt utan att rådfåga din läkare.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Alltför hög halt digoxin i blodet kan orsaka:

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare)

yrsel

synstörningar (dimsyn eller gulgrön syn)

rubbning i hjärtat, EKG-förändringar

illamående, kräkningar, diarré

allergiska hudreaktioner (utslag, nässelutslag)

Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare)

depression

Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 användare)

minskat antal blodplättar (symtom benägenhet till blåmärken och näsblod)

aptitlöshet

psykos, apati, förvirring

huvudvärk

avvikande hjärtpuls

kraftig magsmärta, som beror på försämrad blodcirkulation i tarmarna, vilket leder till

irreversibel tarmskada (ischemi och nekros)

bröstförstoring hos män

trötthet, allmän sjukdomskänsla och svaghet

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare, apotekspersonal eller sjuksköterska. Detta gäller även

eventuella biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar

direkt (se detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen

om läkemedels säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi.

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

FI-00034 Fimea

5.

Hur Digoxin Orion ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på kartongen efter Utg.dat. Utgångsdatumet är sista dagen i

angiven månad.

Förvaras under 25

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletter

Den aktiva substansen är digoxin. En tablett innehåller 0,0625 mg digoxin.

Övriga innehållsämnen är: laktosmonohydrat, majsstärkelse, indigokarmin

(FD&C Blue No. 2),

modifierad majsstärkelse, risstärkelse, povidon, magnesiumstearat.

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletter:

Den aktiva substansen är digoxin. En tablett innehåller 0,125 mg digoxin.

Övriga innehållsämnen är: laktosmonohydrat, majsstärkelse, modifierad majsstärkelse,

risstärkelse, magnesiumstearat.

Digoxin Orion 0,25 mg tabletter:

Den aktiva substansen är digoxin. En tablett innehåller 0,25 mg digoxin.

Övriga innehållsämnen är: laktosmonohydrat, majsstärkelse, modifierad majsstärkelse,

risstärkelse, magnesiumstearat.

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletter

Blå, rund, bikonvex tablett med märkningen ”DO6” på den ena sidan och inget på den andra.

Kartonger med 90, 60 eller 30 tabletter.

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletter

Vit, rund, platt tablett med märkningen ”DO12” på den ena sidan och inget på den andra.

Kartonger med 90, 60 eller 30 tabletter

Digoxin Orion 0,25 mg tabletter

Vit, rund, bikonvex tablett med brytskåra* och märkningen ”DO25” på den ena sidan och inget på den

andra.

Kartonger med 90, 60 eller 30 tabletter.

Brytskåran är inte till för att dela tabletten i lika stora doser utan bara för att underlätta

nedsväljning.

Innehavare av godkännande för försäljning och tillverkare

Innehavare av godkännande för försäljning

Aspen Pharma Trading Limited

3016 Lake Drive

Citywest Business Campus

Dublin 24

Irland

00358 974790156

Marknadsförare

Orion Pharma

Orionvägen 1

02200 Esbo

Tillverkare

Aspen Bad Oldesloe GmbH

Industriestrasse 32–36

D-23843 Bad Oldesloe

Tyskland

Denna bipacksedel ändrades senast 05.02.2018

Lue koko asiakirja

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletti

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletti

Digoxin Orion 0,25 mg tabletti

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletti: yksi tabletti sisältää 0,0625 mg digoksiinia.

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletti: yksi tabletti sisältää 0,125 mg digoksiinia.

Digoxin Orion 0,25 mg tabletti: yksi tabletti sisältää 0,25 mg digoksiinia.

Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan:

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletti: yksi tabletti sisältää 58,131 mg laktoosimonohydraattia.

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletti: yksi tabletti sisältää 47,753 mg laktoosimonohydraattia.

Digoxin Orion 0,25 mg tabletti: yksi tabletti sisältää 95,525 mg laktoosimonohydraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletti

Sininen, pyöreä, kaksoiskupera tabletti, jossa toisella puolella kaiverrus ”DO6” ja toisella puolella ei

mitään merkintöjä.

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletti

Valkoinen, pyöreä, litteä tabletti, jossa toisella puolella kaiverrus ”DO12” ja toisella puolella ei mitään

merkintöjä.

Digoxin Orion 0,25 mg tabletti

Valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera tabletti, jossa toisella puolella jakouurre ja kaiverrus ”DO25” ja

toisella puolella ei mitään merkintöjä.

Jakouurre on tarkoitettu vain nielemisen helpottamiseksi eikä jakamiseksi yhtä suuriin annoksiin.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Sydämen vajaatoiminta

Digoksiini

on tarkoitettu kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoitoon, kun vallitsevana piirteenä on

systolinen toimintahäiriö.

Digoksiinin

terapeuttinen hyöty on suurin potilailla,

joilla on sydämen

laajentuma.

Digoksiini

on tarkoitettu erityisesti potilaille, joilla sydämen vajaatoimintaan liittyy eteisvärinä.

Supraventrikulaariset rytmihäiriöt

Digoksiini

on tarkoitettu tiettyjen supraventrikulaaristen rytmihäiriöiden

hoitoon, etenkin kroonisen

eteislepatuksen ja eteisvärinän hoitoon.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Digoksiinin

annos on määriteltävä jokaiselle potilaalle yksilöllisesti iän, kehon arvioidun rasvattoman

massan ja munuaisfunktion mukaan. Suositusannokset ovat vain ohjeellisia.

Laskimoon annettavan digoksiinin

ja suun kautta otettavien valmisteiden biologisen hyötyosuuden ero

on otettava huomioon vaihdettaessa lääkemuodosta toiseen. Jos potilas siirtyy esimerkiksi suun kautta

otettavasta valmisteesta laskimoon annettavaan valmisteeseen, annosta on pienennettävä noin 33 %.

Seuranta

Seerumin digoksiinipitoisuus ilmoitetaan tavanomaisina yksikköinä (ng/ml) tai SI-yksikköinä

(nmol/l). Ng/ml-yksiköt muunnetaan nmol/l-yksiköiksi kertomalla ng/ml-yksiköt kertoimella 1,28.

Seerumin digoksiinipitoisuus voidaan määrittää radioimmunologisesti. Verinäyte on otettava

aikaisintaan 6 tunnin kuluttua viimeisestä digoksiinin

annoksesta.

Optimaalisista pitoisuuksista seerumissa ei ole ehdottomia suosituksia. Pienet seerumin digoksiinin

pitoisuudet (0,5–0,9 ng/ml) ovat vähentäneet kuolleisuutta ja sairaalahoidon tarvetta. Sairastavuus ja

kuolleisuus olivat suurempia potilailla,

joilla digoksiinin pitoisuudet olivat suurempia (> 1 ng/ml),

vaikkakin tällaiset digoksiinin

pitoisuudet vähensivät sydämen vajaatoiminnasta johtuvia

sairaalahoitoja. Tästä syystä ja Digitalis Investigation Group -ryhmän tutkimuksen useiden

jälkianalyysien perusteella optimaalinen digoksiinipitoisuus seerumissa saattaa olla 0,5 ng/ml

(0,64 nmol/l) – 1,0 ng/ml (1,28 nmol/l).

Digoksiinin

toksisuus liittyy yleisemmin yli 2 ng/ml digoksiinipitoisuuksiin. Seerumin

digoksiinipitoisuus on kuitenkin tulkittava kliinisen arvioinnin perusteella. Toksisuutta voi ilmetä

myös pienempien seerumin digoksiinipitoisuuksien

vallitessa. Kliininen tila, seerumin kaliumpitoisuus

ja kilpirauhasen toiminta ovat tärkeitä tekijöitä, kun päätellään, johtuvatko potilaan oireet digoksiinista

(ks. kohta 4.9).

Muut sydänglykosidit,

mm. digoksiinin

metaboliitit,

voivat häiritä käytettävissä olevia

määritysmenetelmiä. Epäilysten on aina herättävä, jos pitoisuus ei näytä vastaavan potilaan kliinistä

tilaa.

Potilasryhmät

Aikuiset ja yli 10-vuotiaat pediatriset potilaat

Ks. myös Digoxin 0,25 mg/ml injektioneste, liuos valmisteyhteenveto. Laskimoyhteyden kautta

tapahtuva hoidon aloitus ja ylläpitohoito.

Nopea peroraalinen aloitus

Jos on kliinisesti

tarpeen, nopea digitalisaatio voidaan saavuttaa usealla eri tavalla, esimerkiksi 750–

1 500 mikrog (0,75–1,5 mg) kerta-annoksena.

Jos tilanne on vähemmän kiireellinen

tai toksisuuden riski on suurentunut, kuten esimerkiksi iäkkäillä

potilailla, aloitusannos annetaan suun kautta 6 tunnin välein osa-annoksina niin, että noin puolet

kokonaisannoksesta annetaan ensimmäisenä annoksena.

Kliininen vaste on arvioitava ennen jokaista uutta osa-annosta (ks. kohta 4.4).

Hidas peroraalinen aloitus

Joillekin potilaille,

esimerkiksi lievää sydämen vajaatoimintaa sairastaville, digitalisaatio voidaan

toteuttaa hitaammin 250–750 mikrog/vrk (0,25–0,75 mg) annoksilla viikon aikana, minkä jälkeen

käytetään asianmukaista ylläpitoannosta. Kliininen vaste pitäisi havaita viikon kuluessa.

Huom! Hitaan tai nopean peroraalisen aloituksen valinta riippuu potilaan kliinisestä tilasta ja hoidon

kiireellisyydestä.

Ylläpitohoito

Ylläpitoannostus perustuu siihen suhteelliseen osuuteen, joka elimistön enimmäismäärästä poistuu

eliminaation kautta vuorokaudessa. Seuraava kaava on ollut laajalti kliinisessä käytössä:

Ylläpitoannos

maksimimäärä elimistössä

prosentuaalinen poistuma vrk:ssa,

jossa

maksimimäärä elimistössä

aloitusannos

prosentuaalinen poistuma vrk:ssa

14 + (kreatiniinipuhdistuma

/ 5)

Kreatiniinipuhdistuma korjattuna vastaamaan kehon 70 kg painoa tai 1.73 m

pinta-alaa. Jos tiedetään

ainoastaan seerumin kreatiniinipitoisuus s-krea, kreatiniinipuhdistuma

(korjattuna vastaamaan kehon

70 kg painoa) miehille voidaan laskea kaavasta

Kreatiniinipuhdistuma

ikä

s-krea (mg/100 ml)

Huom: Jos seerumin kreatiniinipitoisuus ilmaistaan mikromol/l-yksiköissä,

se voidaan muuttaa

mg/100 ml yksiköiksi (mg %) seuraavasti:

S-krea (mg/100 ml)

s-krea (mikromol/l) x 113,12

s-krea (mikromol/l),

10 000

88,4

jossa 113,12 on kreatiniinin

molekyylimassa.

Naisille kreatiniinipuhdistuman lopputulos on kerrottava 0,85:llä.

Huom! Näitä kaavoja ei voida käyttää kreatiniinipuhdistuman laskemiseen pediatrisille potilaille.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että useimpien sydämen vajaatoimintapotilaiden tarvitsema

ylläpitoannos on 125–250 mikrog (0,125–0,25 mg) digoksiinia vuorokaudessa. Jos potilaan herkkyys

digoksiinin

haittavaikutuksille on suurentunut, 62,5 mikrog/vrk (0,0625 mg) tai tätä pienempi annos

voi olla riittävä. Jotkut potilaat saattavat tarvita suuremman annoksen.

Vastasyntyneet, vauvaikäiset ja enintään 10-vuotiaat pediatriset potilaat (joille ei ole annettu

sydänglykosidejä edeltävän 2 viikon kuluessa)

Jos sydänglykosideja on annettu digoksiinihoidon aloittamista edeltävien kahden viikon aikana,

optimaaliset digoksiinin

aloitusannokset ovat todennäköisesti jäljempänä suositeltuja pienempiä.

Digoksiinin

munuaispuhdistuma on hidasta vastasyntyneillä (etenkin keskosilla) ja annos on

pienennettävä sopivan suuruiseksi. Vastasyntyneitä vanhemmat lapset tarvitsevat yleensä suhteessa

suurempia annoksia kuin aikuiset painon ja kehon pinta-alan perusteella, kuten alla olevassa

annostustaulukossa on esitetty. Yli 10-vuotiaat lapset tarvitsevat aikuisten annoksia painoon

suhteutettuna.

Ks. myös Digoxin 0,25 mg/ml injektioneste, liuos valmisteyhteenveto. Kaikkia pediatrisia

suositusannoksia ei ole mahdollista toteuttaa käyttäen Digoxin Orion 0,25 mg, 0,125 mg tai 0,0625 mg

tabletteja.

Peroraalinen aloitus

Seuraavanlaisia aloitusannoksia suositellaan:

Alle 1,5 kg painoiset keskoset

25 mikrog/kg/24 h

1,5–2,5 kg painoiset keskoset

30 mikrog/kg/24 h

Täysiaikaiset vastasyntyneet ja enintään 2-

vuotiaat lapset

45 mikrog/kg/24 h

2–5-vuotiaat

35 mikrog/kg/24 h

5–10-vuotiaat

25 mikrog/kg/24 h

Aloitusannos annetaan jaettuna useampaan osa-annokseen. Aluksi annetaan noin puolet

kokonaisannoksesta ja loput kokonaisannoksesta 4–8 tunnin välein. Kliininen vaste on arvioitava

ennen jokaista annosta.

Ylläpitohoito

Seuraavanlaisia ylläpitoannoksia suositellaan:

Keskoset: vuorokausiannos = 20 % aloitusannoksesta (laskimoon tai suun kautta).

Täysiaikaiset vastasyntyneet ja enintään 10-vuotiaat lapset: vuorokausiannos = 25 % aloitusannoksesta

(laskimoon tai suun kautta).

Suositusannokset ovat ohjeellisia. Seerumin digoksiinipitoisuuksien

määrityksiä ja huolellista kliinistä

seurantaa (ks. kohta 4.2 Seuranta) on käytettävä annosten muuttamisen perusteena pediatrisille

potilaille.

Iäkkäät potilaat

Iäkkäillä potilailla taipumus munuaisten vajaatoimintaan ja kehon rasvattoman massan pienuus

vaikuttavat digoksiinin

farmakokinetiikkaan. Suuret seerumin digoksiinipitoisuudet ja niihin liittyvä

toksisuus voivat ilmaantua melko nopeasti, elleivät käytetyt digoksiiniannokset ole pienempiä kuin

muille kuin iäkkäille tarkoitetut annokset. Seerumin digoksiinipitoisuus

on määritettävä säännöllisesti,

ja hypokalemiaa on vältettävä.

Annossuositukset erityisryhmille

Ks. kohta 4.4.

4.3

Vasta-aiheet

Digoksiinin

käytön vasta-aiheita ovat:

intermittoiva, täydellinen sydänkatkos ja toisen asteen eteis-kammiokatkos, etenkin, jos

anamneesissa on Adams–Stokesin kohtauksia.

sydänglykosidimyrkytyksen aiheuttamat rytmihäiriöt.

supraventrikulaariset rytmihäiriöt, joiden taustalla on ylimääräinen eteisten ja kammioiden

välinen johtorata, kuten Wolff–Parkinson–Whiten oireyhtymässä, ellei ylimääräisen johtoradan

elektrofysiologisia ominaisuuksia ja digoksiinin mahdollisia haitallisia vaikutuksia näihin

ominaisuuksiin ole arvioitu. Myös jos ylimääräinen johtorata on todettu tai sitä epäillään eikä

anamneesissa ole aiempia supraventrikulaarisia rytmihäiriöitä,

digoksiini on vasta-aiheista.

kammiotakykardia ja kammiovärinä.

hypertrofinen obstruktiivinen kardiomyopatia, ellei potilaalla ole samanaikaisesti eteisvärinä ja

sydämen vajaatoiminta, mutta tällöinkin

digoksiinin

käytössä on noudatettava varovaisuutta.

yliherkkyys digoksiinille,

muille digitalisglykosideille

tai kohdassa 6.1 mainituille

apuaineille.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Rytmihäiriöt

Digoksiinin

toksisuus saattaa aiheuttaa rytmihäiriöitä, jotka saattavat muistuttaa niitä rytmihäiriöitä,

joiden hoitoon digoksiinia käytetään. Esimerkiksi eteistakykardia, johon liittyy vaihtelevan asteinen

eteis-kammiokatkos, vaatii erityistä huolellisuutta,

sillä kliinisesti

rytmi muistuttaa eteisvärinää.

Monet digoksiinin

rytmihäiriöihin kohdistuvista suotuisista vaikutuksista johtuvat jonkinasteisesta

eteis-kammiojohtumisen hidastamisesta. Jos potilaalla on entuudestaan epätäydellinen eteis-

kammiokatkos, katkos pahenee todennäköisesti nopeasti. Täydellisessä sydänkatkoksessa

idioventrikulaarinen

korvausrytmi voi hidastua.

Sinus-eteisjohtumishäiriöt

Joissain sinus-eteisjohtumishäiriöissä (sairas sinus -oireyhtymä) digoksiini

saattaa aiheuttaa tai

pahentaa sinusbradykardiaa tai aiheuttaa sinus-eteiskatkoksen. Digitalishoidolle ei ole ehdotonta vasta-

aihetta potilailla, joilla on sairas sinus -oireyhtymä. On kuitenkin selvää, että pienetkin digitalismäärät

saattavat olla erittäin toksisia tietyille potilaille. Digitalisvalmisteita on käytettävä varoen, jos

potilaalla on sairas sinus -oireyhtymä. Kun näitä potilaita on hoidettava, huolellinen

seuranta (jatkuva

EKG-seuranta) on tarpeen täysien terapeuttisten lääkepitoisuuksien yhteydessä. Jos on vähänkin

näyttöä siitä, että digitalis provosoi sairas sinus -oireyhtymää, ja käytön jatkaminen on välttämätöntä,

silloin on harkittava profylaktista, pysyvää tahdistinhoitoa.

Sydäninfarkti

Digoksiinin

anto välittömästi sydäninfarktin jälkeen ei ole vasta-aiheista. Joillakin

potilailla

inotrooppisten lääkkeiden anto tässä tilanteessa voi kuitenkin johtaa epätoivottuun sydänlihaksen

hapentarpeen suurenemiseen ja iskemiaan. Joissakin seurantatutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että

digoksiinin

käyttöön voi liittyä suurentunut kuoleman riski. Rytmihäiriöiden

mahdollisuus on otettava

huomioon potilailla,

joilla saattaa olla hypokalemia sydäninfarktin jälkeen ja hemodynamiikka on

todennäköisesti epävakaa. Myös sähköisen rytminsiirron rajoitukset tämän jälkeen on pidettävä

mielessä.

Sydämen amyloidoosi

Digoksiinia on yleensä vältettävä, jos potilaalla on sydämen vajaatoiminta, johon liittyy sydämen

amyloidoosi. Jos muut hoitovaihtoehdot eivät kuitenkaan sovellu potilaalle, digoksiinia voidaan

käyttää kammiorytmin hallintaan potilailla,

joilla on sydämen amyloidoosi ja eteisvärinä.

Myokardiittipotilaat

Digoksiini

voi harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa vasokonstriktiota, minkä vuoksi sen käyttöä on

vältettävä myokardiittipotilaille.

Beri-beri-sydänsairaus

Digoksiinilla ei välttämättä saavuteta riittävää hoitovastetta beri-beri-sydänsairautta sairastaville

potilaille, jos taustalla olevaa tiamiinin puutosta ei hoideta samanaikaisesti.

Konstriktiivinen

perikardiitti

Digoksiinia ei pidä käyttää konstriktiivisen perikardiitin

hoitoon, ellei sitä käytetä kammiorytmin

hallintaan eteisvärinässä tai systolisen toimintahäiriön

parantamiseen.

Rasituksensieto

Digoksiini

parantaa rasituksensietoa, jos potilaalla on vasemman kammion systolinen toimintahäiriö

normaali sinusrytmi. Tähän saattaa liittyä tai olla liittymättä hemodynamiikan paraneminen.

Digoksiinin

hyödyt supraventrikulaaristen rytmihäiriöiden hoidossa ilmenevät selkeimmin levossa ja

vähemmän rasituksessa.

Hoidon keskeyttäminen

Jos potilas käyttää diureetteja ja ACE:n estäjää tai pelkkiä diureetteja, digoksiinihoidon

keskeyttämisen on osoitettu johtavan kliinisen tilan heikkenemiseen.

Elektrokardiografia

Terapeuttisten digoksiiniannosten käyttö voi pidentää PR-aikaa ja laskea ST-väliä EKG-

tutkimuksessa.

Digoksiini

voi aiheuttaa vääriä positiivisia ST-T-muutoksia EKG-tutkimuksessa rasituskokeen aikana.

Nämä elektrofysiologiset vaikutukset ovat lääkkeen odotettuja vaikutuksia eivätkä viittaa toksisuuteen.

Muut sydänglykosidit

Jos potilas on käyttänyt sydänglykosideja edeltävien kahden viikon aikana, suositeltua aloitusannosta

on harkittava tarkasti. Aloitusannoksen pienentäminen on suositeltavaa.

Munuaisten vajaatoiminta

Annossuosituksia on harkittava tarkasti, jos potilas on iäkäs tai jos digoksiinin

munuaispuhdistuma on

pienentynyt muusta syystä. Sekä aloitusannoksen että ylläpitoannoksen pienentämistä on harkittava.

Seuranta

Digoksiinia käyttävien potilaiden seerumin elektrolyyttipitoisuuksia ja munuaisfunktiota (seerumin

kreatiniinipitoisuutta) on seurattava säännöllisesti. Arviointitiheys riippuu potilaan kliinisestä tilasta.

Seerumin digoksiinipitoisuuden

määrityksestä voi olla apua päätettäessä digoksiinihoidon

jatkamisesta, mutta muut sydänglykosidit ja endogeeniset digoksiinin

kaltaiset yhdisteet saattavat

aiheuttaa ristireaktioita tutkimuksessa ja johtaa vääriin positiivisiin

tuloksiin. Digoksiinihoidon

väliaikainen keskeyttäminen ja keskeytyksen aikana tehtävä seuranta saattaa olla

tarkoituksenmukaisempaa.

Vaikea hengitystiesairaus

Sydänlihaksen herkkyys digitalisglykosideille voi olla suurentunut, jos potilaalla on vaikea

hengitystiesairaus.

Hypokalemia

Hypokalemia herkistää sydänlihasta sydänglykosidien vaikutuksille.

Hypoksia, hypomagnesemia ja hyperkalsemia

Hypoksia, hypomagnesemia ja merkittävä hyperkalsemia lisäävät sydänlihaksen herkkyyttä

sydänglykosideille.

Kilpirauhassairaus

Digoksiinin

anto kilpirauhassairautta sairastaville potilaille edellyttää huolellisuutta. Digoksiinin

aloitus- ja ylläpitoannoksia

on pienennettävä, jos kilpirauhasen toiminta on heikentynyt. Kilpirauhasen

liikatoimintaan

liittyy suhteellinen digoksiiniresistenssi,

joten annosta on ehkä suurennettava.

Tyreotoksikoosin hoidon aikana annostusta on pienennettävä samalla kun tyreotoksikoosi saadaan

hallintaan.

Imeytymishäiriö

Jos potilaalla on imeytymishäiriö

tai ruuansulatuskanavan rekonstruktio, digoksiiniannosta voidaan

joutua suurentamaan.

Laktoosi

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen

galaktoosi-intoleranssi,

saamelaisilla esiintyvä

laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Sähköinen rytminsiirto

Sähköisen rytminsiirron aiheuttamien vaarallisten rytmihäiriöiden

riski on voimakkaasti suurentunut

digitalismyrkytyksessä ja on suhteessa rytminsiirrossa käytettyyn energiaan.

Jos digoksiinia käyttävälle potilaalle tehdään elektiivinen sähköinen rytminsiirto,

digoksiinihoito on

keskeytettävä 24 tunnin ajaksi ennen rytminsiirtoa. Hätätilanteissa (esim. sydämenpysähdys)

rytminsiirtoa on yritettävä pienimmällä tehokkaalla energiamäärällä.

Sähköinen rytminsiirto ei ole tarkoituksenmukaista rytmihäiriöiden

hoidossa, jos niiden arvellaan

johtuvan sydänglykosideista.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Yhteisvaikutukset voivat johtua vaikutuksista, jotka kohdistuvat munuaisteitse tapahtuvaan eritykseen,

kudoksiin sitoutumiseen, plasman proteiineihin

sitoutumiseen, jakautumiseen elimistössä,

imeytymiskapasiteettiin

suolistossa, P-glykoproteiinin

aktiivisuuteen ja potilaan herkkyyteen

digoksiinille. Yhteisvaikutuksen mahdollisuuden huomioiminen samanaikaisen lääkehoidon

yhteydessä on paras varotoimenpide. Seerumin digoksiinipitoisuuden määritys on suositeltavaa, jos

epäilyksiä yhteisvaikutuksista on.

Digoksiini

on P-glykoproteiinin

substraatti. Näin ollen P-glykoproteiinin estäjät saattavat suurentaa

veren digoksiinipitoisuutta

lisäämällä digoksiinin imeytymistä ja/tai vähentämällä sen

munuaispuhdistumaa (ks. kohta 5.2). P-glykoproteiinin

induktio voi pienentää plasman

digoksiinipitoisuutta.

Vältettävät yhdistelmät

Yhdistelmät, joiden käyttö saattaa voimistaa digoksiinin vaikutuksia:

Digoksiini

saattaa pidentää eteis-kammiojohtumisaikaa yhteiskäytössä beetasalpaajien kanssa.

Hypokalemiaa tai intrasellulaarista kaliumin puutosta aiheuttavat lääkkeet voivat lisätä herkkyyttä

digoksiinille. Tällaisia aineita ovat mm. eräät diureetit, litiumsuolat,

kortikosteroidit ja

karbenoksoloni. Jos diureetteja (kuten loop-diureetteja tai hydroklooritiatsidia) käytetään

samanaikaisesti, munuaisfunktiota ja seerumin elektrolyyttipitoisuuksia on seurattava tarkasti.

Kalsium voi aiheuttaa vakavia rytmihäiriöitä digitalisoiduille potilaille etenkin, jos kalsiumia annetaan

nopeasti laskimoon.

Sympatomimeettisillä lääkkeillä on suoria positiivisia kronotrooppisia vaikutuksia, jotka voivat

aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja myös johtaa hypokalemiaan, joka voi puolestaan aiheuttaa tai

pahentaa sydämen rytmihäiriöitä. Digoksiinin

ja sympatomimeettisten lääkkeiden samanaikainen

käyttö voi suurentaa sydämen rytmihäiriöiden riskiä.

Yhdistelmät, joiden käyttö edellyttää varovaisuutta

Yhdistelmät, joiden käyttö saattaa voimistaa digoksiinin vaikutuksia: amiodaroni, daklatasviiri,

dronedaroni, flekainidi,

flibanseriini,

pratsosiini, propafenoni, kinidiini,

spironolaktoni,

makrolidiantibiootit

(esim. erytromysiini ja klaritromysiini), tetrasykliinit (ja mahdollisesti muut

antibiootit),

gentamisiini, isavukonatsoli,

itrakonatsoli, ivakaftori, kanagliflotsiini,

kiniini, lapatinibi,

mirabegroni, trimetopriimi, alpratsolaami, indometasiini,

propanteliini, nefatsodoni, atorvastatiini,

siklosporiini,

epoprostenoli (ohimenevästi), karvediloli,

ranolatsiini, ritonaviiri/ritonaviiriä sisältävät

lääkitykset, simepreviiri, talepreviiri, telmisartaani, tikagrelori, vandetanibi, vasopressiinireseptorin

salpaajat (tolvaptaani ja konivaptaani), velpatasviiri, venetoklaksi ja vemurafenibi.

Sydämen vajaatoimintapotilailla digoksiinin

ja sennosidien samanaikaiseen käyttöön saattaa liittyä

kohtalaisesti suurentunut digoksiinin

toksisuuden riski.

Digoksiinia käyttävät potilaat ovat herkempiä suksametonin käytön vuoksi ilmenevän hyperkalemian

vaikutuksille.

Lapatinibin ja suun kautta otetun digoksiinin

samanaikainen käyttö suurensi digoksiinin

AUC-arvoa.

Digoksiinin

ja lapatinibin

samanaikainen käyttö edellyttää varovaisuutta.

Afferenttien ja efferenttien pikkuvaltimoiden tonusta muuttavat lääkkeet saattavat vaikuttaa

glomerulussuodatukseen. Angiotensiinikonvertaasin estäjät (ACE:n estäjät) ja angiotensiinireseptorin

salpaajat (ATR-salpaajat) vähentävät angiotensiini

II -välitteistä efferenttien pikkuvaltimoiden

supistumista, kun taas steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet (NSAID) ja syklo-

oksigenaasi-2-entsyymin (COX-2) estäjät vähentävät prostaglandiinivälitteistä afferenttien

pikkuvaltimoiden laajenemista. ATR-salpaajat, ACE:n estäjät, NSAID-lääkkeet ja COX-2-estäjät eivät

muuttaneet digoksiinin

farmakokinetiikkaa merkittävästi tai eivät aiheuttaneet johdonmukaisia

muutoksia sen farmakokineettisiin parametreihin. Nämä lääkkeet voivat kuitenkin vaikuttaa

munuaisten toimintaan joillakin potilailla ja aiheuttaa siten sekundaarista digoksiinipitoisuuksien

suurenemista.

Kalsiuminestäjät voivat suurentaa seerumin digoksiinipitoisuutta mutta eivät välttämättä aiheuta

mitään muutosta. Verapamiili, felodipiini

ja tiapamiili

suurentavat seerumin digoksiinipitoisuutta.

Nifedipiini

ja diltiatseemi voivat suurentaa seerumin digoksiinipitoisuutta tai olla vaikuttamatta siihen.

Isradipiini ei aiheuta muutoksia. Kalsiuminestäjien ja etenkin diltiatseemin ja verapamiilin tiedetään

myös hidastavan impulssien johtumista sinussolmukkeen ja AV-solmukkeen läpi.

Protonipumpun estäjät (PPI) pystyvät suurentamaan plasman digoksiinipitoisuutta estämällä

digoksiinin

ulosvirtausta, jolloin

plasman digoksiinipitoisuus suurenee. Omepratsoli estää digoksiinin

metaboliaa ruoansulatuskanavassa, mikä suurentaa plasman digoksiinipitoisuutta. Samankaltaisia

vaikutuksia on raportoitu vähäisemmässä määrin pantopratsolilla ja rabepratsolilla.

Yhdistelmät, joiden käyttö saattaa heikentää digoksiinin vaikutuksia:

antasidit, bupropioni,

eräät bulkkilaksatiivit,

kaoliini-pektiini,

akarboosi, neomysiini, penisillamiini,

rifampisiini,

jotkin solunsalpaajat, metoklopramidi, sulfasalatsiini, adrenaliini, salbutamoli,

kolestyramiini,

fenytoiini, mäkikuisma (Hypericum perforatum) ja enteraalinen täydennysravitsemus.

Bupropioni ja sen tärkein verenkierrossa oleva metaboliitti stimuloivat OATP4C1-välitteistä

digoksiinin

kuljetusta riippumatta siitä, annettiinko samanaikaisesti digoksiinia vai ei. Digoksiinin on

todettu olevan aOATP4C1-substraatti proksimaalisten munuaistubulusten basolateraalisella puolella.

Bupropionin ja sen metaboliittien

sitoutuminen OATP4C1:een saattaa lisätä digoksiinin

kuljetusta ja

siten myös digoksiinin

erittymistä munuaisten kautta.

Muut yhteisvaikutukset

Milrinoni

ei muuta vakaan tilan digoksiinipitoisuutta seerumissa.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Hedelmällisyys

Digoksiinin

vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tietoa.

Teratogeenisyys

Ei tiedetä, onko digoksiinilla teratogeenisiä vaikutuksia.

Raskaus

Digoksiinin

käyttö raskausaikana ei ole vasta-aiheista, mutta annostusta saattaa olla vaikeampi

ennakoida raskaana olevilla naisilla, sillä digoksiinin annostusta täytyy joskus suurentaa raskauden

aikana. Kuten kaikkien lääkkeiden yhteydessä, digoksiinin

käyttöä raskauden aikana on harkittava

vain, jos hoidon odotettavissa oleva kliininen hyöty äidille on sikiölle mahdollisesti koituvaa riskiä

suurempi.

Voimakkaasta antenataalisesta digitalisaltistuksesta huolimatta sikiöillä ja vastasyntyneillä ei ole

havaittu merkitseviä haittavaikutuksia, kun äidin seerumin digoksiinipitoisuus on pysynyt

viitealueella. On spekuloitu, että digoksiinin

suora vaikutus myometriumiin saattaa aiheuttaa

suhteellista keskosuutta ja syntymäpainon pienuutta, mutta aiemmin todetun sydänsairauden

vaikutusta ei voida sulkea pois. Äidille annetulla digoksiinilla on hoidettu onnistuneesti sikiön

takykardiaa ja kongestiivista sydämen vajaatoimintaa.

Sikiöhaittavaikutuksia on raportoitu äideiltä, joilla on ollut digitalis-intoksikaatio.

Imetys

Digoksiini

erittyy rintamaitoon, mutta määrät ovat hyvin pieniä eikä imetys ole vasta-aiheista.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Keskushermosto- ja näköhäiriöitä on ilmoitettu digoksiinia

käyttävillä potilailla (ks. kohta 4.8). Jos

näitä haittavaikutuksia ilmenee, potilaiden on pidättäydyttävä ajamisesta, koneiden käyttämisestä ja

muista vaarallisista tehtävistä.

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin

yhteenveto

Digoksiinin

haittavaikutukset ovat yleensä annosriippuvaisia

ja niitä esiintyy käytettäessä suurempia

annoksia kuin terapeuttisen vaikutuksen saavuttamiseen tarvitaan.

Haittavaikutukset ovat harvinaisempia, kun digoksiinia

käytetään suositusannoksin ja seerumin

suositellulla

terapeuttisella pitoisuusalueella,

ja kun muut samanaikaiset lääkitykset ja sairaudet

otetaan tarkoin huomioon.

Haittavaikutustaulukko

Haittavaikutukset on luokiteltu alla elinjärjestelmän ja esiintymistiheyden mukaan. Yleisyyden

määritelmät ovat seuraavat:

Hyvin yleiset ≥ 1/10

Yleiset ≥ 1/100, < 1/10

Melko harvinaiset ≥ 1/1 000, < 1/100

Harvinaiset ≥ 1/10 000, < 1/1 000

Hyvin harvinaiset < 1/10 000, mukaan lukien yksittäiset raportit.

Hyvin yleiset, yleiset ja melko harvinaiset tapahtumat on selvitetty yleensä kliinisten tutkimusten

tiedoista. Ilmaantuvuus lumehoidossa on otettu huomioon. Markkinoille

tulon jälkeisen seurannan

aikana havaitut haittavaikutukset on luokiteltu harvinaisiksi tai hyvin harvinaisiksi (mukaan lukien

yksittäiset raportit).

Elinjärjestelmä

Yleisyys

Haittavaikutukset

Veri ja imukudos

Hyvin

harvinaiset

Trombosytopenia

Aineenvaihdunta ja ravitsemus

Hyvin

harvinaiset

Ruokahalun heikentyminen

Psyykkiset häiriöt

Melko

harvinaiset

Masentuneisuus

Hyvin

harvinaiset

Psykoottiset häiriöt, apatia, sekavuus

Hermosto

Yleiset

Hermoston häiriöt, huimaus

Hyvin

harvinaiset

Päänsärky

Silmät

Yleiset

Näköhäiriöt (näön hämärtyminen tai keltaisena

näkeminen)

Sydän

Yleiset

Rytmihäiriöt, johtumishäiriöt, bigeminia,

trigeminia, PR-ajan piteneminen,

sinusbradykardia

Hyvin

harvinaiset

Supraventrikulaarinen takyarytmia,

eteistakykardia (johon voi liittyä SA- tai AV-

katkos), supraventrikulaarinen takykardia

(nodaalinen rytmihäiriö), kammioperäiset

rytmihäiriöt, kammiolisälyönnit,

EKG-

tutkimuksessa ST-välin lasku

Ruoansulatuselimistö

Yleiset

Pahoinvointi, oksentelu, ripuli

Hyvin

harvinaiset

Suoli-iskemia,

ruoansulatuskanavan nekroosi

Iho ja ihonalainen kudos

Yleiset

Ihottuma*

Sukupuolielimet

ja rinnat

Hyvin

harvinaiset

Gynekomastiaa*

Yleisoireet ja antopaikassa

todettavat haitat

Hyvin

harvinaiset

Väsymys, huonovointisuus, heikotus

* Katso “Valittujen haittavaikutusten kuvaus”

Valittujen haittavaikutusten kuvaus

Iho ja ihonalainen kudos

Nokkosihottumaan tai tulirokkoihottumaan voi liittyä voimakas eosinofilia

Sukupuolielimet ja rinnat

Gynekomastiaa voi esiintyä pitkäaikaishoidon

yhteydessä

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

www-sivusto:

www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 Fimea

4.9

Yliannostus

Oireet ja löydökset

Toksisuuden oireet ja löydökset ovat yleensä samankaltaisia kuin kohdassa 4.8 kuvatut

haittavaikutukset, mutta ne voivat olla yleisempiä ja vaikeampia. Digoksiinin

toksisuuteen liittyvät

oireet ja löydökset yleistyvät pitoisuuden ollessa yli 2,0 ng/ml (2,56 nmol/l). Yksilöllinen

vaihtelu on

kuitenkin suurta. Kliininen tila, seerumin elektrolyyttipitoisuus ja kilpirauhasen toiminta ovat tärkeitä

tekijöitä, kun päätellään, johtuvatko potilaan oireet digoksiinista (ks. kohta 4.2).

Hemodialyysipotilailla digoksiinin

käyttöön liittyy suurentunut kuolleisuus. Tämä koskee etenkin

potilaita, joilla ennen dialyysiä mitattu seerumin kaliumpitoisuus

on matala.

Aikuiset

Kliiniset havainnot viittaavat siihen, että 10–15 mg:n digoksiiniannos aiheutti kuoleman puolelle

aikuispotilaista, joilla ei ollut sydänsairautta. Yli 25 mg digoksiiniannos aikuiselle, jolla ei ollut

sydänsairautta, johti kuolemaan tai pahenevaan toksisuuteen, joka reagoi vain digoksiinia sitovaan

Fab-vasta-ainefragmenttiin (antitoksiiniin).

Sydänoireet

Sydänoireet ovat akuutin ja kroonisen toksisuuden yleisimpiä ja vakavimpia merkkejä.

Sydänvaikutukset ovat huipussaan yleensä 3–6 tunnin kuluttua yliannostuksesta ja ne voivat kestää

24 tuntia tai pidempään. Digoksiinimyrkytys

voi aiheuttaa lähes kaikentyyppisiä rytmihäiriöitä.

Useanlaiset rytmihäiriöt samalla potilaalla ovat yleisiä. Näitä ovat mm. paroksysmaalinen

eteistakykardia, johon liittyy ajoittainen eteis-kammiokatkos, nopea junktionaalinen

rytmi, hidas

eteisvärinä (kammiorytmi vaihtelee hyvin vähän) ja bifaskikulaarinen kammiotakykardia.

Kammiolisälyönnit

ovat usein varhaisin ja yleisin rytmihäiriö. Myös bigeminia ja trigeminia ovat

yleisiä. Sinusbradykardia ja muut bradyarytmiat ovat hyvin yleisiä. Myös ensimmäisen, toisen ja

kolmannen asteen sydänkatkokset ja AV-dissosiaatio ovat yleisiä. Varhaisvaiheen toksisuus saattaa

ilmetä vain PR-ajan pidentymisenä. Toksisuus saattaa ilmetä myös kammiotakykardiana.

Asystolian aiheuttama sydämenpysähdys tai digoksiinitoksisuudesta johtuva kammiovärinä johtaa

yleensä kuolemaan. Akuutti massiivinen digoksiiniyliannostus voi johtaa lievään tai merkittävään

hyperkalemiaan, joka johtuu natrium-kaliumpumpun (Na

) estosta. Hypokalemia voi edistää

digoksiinin

toksisuutta (ks. kohta 4.4).

Muut kuin sydänoireet

Ruuansulatuskanavan oireet ovat hyvin yleisiä sekä akuutissa että kroonisessa myrkytyksessä.

Useimpien raporttien mukaan ruuansulatuskanavan oireet edeltävät sydänoireita noin puolella

potilaista. Ruokahaluttomuuden, pahoinvoinnin ja oksentelun ilmaantuvuus on raportoinnin

perusteella enintään 80 %. Näitä oireita esiintyy yleensä yliannostuksen varhaisvaiheessa.

Neurologisia oireita ja näköoireita esiintyy sekä akuutissa että kroonisessa myrkytyksessä. Huimaus,

erilaiset keskushermostohäiriöt, väsymys ja huonovointisuus ovat hyvin yleisiä. Yleisin näköhäiriö on

värinäön poikkeavuus (keltavihreänä näkeminen). Neurologisia oireita ja näköoireita voi esiintyä

senkin jälkeen kun muut myrkytyksen oireet ovat hävinneet.

Kroonisessa myrkytyksessä sydämeen liittymättömät epäspesifiset oireet, kuten huonovointisuus

heikotus saattavat vallita.

Pediatriset potilaat

Kliinisten havaintojen mukaan 6–10 mg:n digoksiiniannos aiheutti kuoleman puolelle 1–3-vuotiaista

lapsipotilaista,

joilla ei ollut sydänsairautta. Yli 10 mg digoksiiniannos

1–3-vuotiaalle lapselle, jolla ei

ollut sydänsairautta, johti systemaattisesti kuolemaan, jos Fab-fragmenttihoitoa (antitoksiinia) ei

annettu. Useimmat toksisuuden oireet ilmaantuvat lapsille digoksiinihoidon aloitusvaiheessa tai pian

sen jälkeen.

Sydänoireet

Lapsilla voi esiintyä samoja rytmihäiriöitä tai rytmihäiriöyhdistelmiä kuin aikuisilla. Sinustakykardiaa,

supraventrikulaarista takykardiaa ja nopeaa eteisvärinää esiintyy lapsilla harvemmin. Lapsilla esiintyy

todennäköisemmin eteis-kammiojohtumishäiriöitä tai sinusbradykardiaa. Kammiolisälyöntisyys on

harvinaisempaa, mutta suuren yliannostuksen yhteydessä on kuitenkin raportoitu ilmenneen

kammiolisälyöntisyyttä,

kammiotakykardiaa ja kammiovärinää.

Vastasyntyneillä sinusbradykardia tai sinuspysähdys ja/tai PR-ajan piteneminen ovat yleisiä

toksisuuden merkkejä. Sinusbradykardia on yleistä vauvoilla ja pikkulapsilla. Vanhemmilla lapsilla

eteis-kammiokatkokset ovat yleisimpiä johtumishäiriöitä.

Jos digoksiinia käyttävälle lapselle kehittyy rytmihäiriö tai sydämen johtumishäiriö,

sen on oletettava

johtuvan digoksiinista, kunnes jatkotutkimukset osoittavat toisin.

Muut kuin sydänoireet

Yleiset sydämeen liittymättömät oireet ovat samankaltaisia kuin aikuisilla

eli ruuansulatuskanava-,

keskushermosto- ja näköoireita. Pahoinvointi ja oksentelu eivät kuitenkaan ole yleisiä vauvoilla ja

pikkulapsilla. Suositusannosten yhteydessä havaittujen haittavaikutusten lisäksi yliannostuksen jälkeen

on raportoitu painonlaskua vanhemmissa ikäryhmissä ja painonkehityksen hidastumista vauvoilla,

suoliliepeen valtimoiskemiasta johtuvaa vatsakipua, uneliaisuutta ja käytöshäiriöitä, myös psykoosia.

Hoito

Äskettäin tapahtuneen yliannostuksen (kuten itse aiheutetun tahattoman tai tarkoituksellisen

myrkytyksen) jälkeen imeytyvää määrää voidaan vähentää mahahuuhtelulla. Mahahuuhtelu lisää

vagaalista tonusta ja saattaa aiheuttaa tai pahentaa rytmihäiriöitä. Atropiiniesilääkitystä on harkittava,

jos potilaalle tehdään mahahuuhtelu. Digitaliksen Fab-vasta-ainehoito (antitoksiini)

tekee

mahahuuhtelun yleensä tarpeettomaksi. Niissä harvoissa tilanteissa, joissa mahahuuhtelu on

aiheellista, toimenpiteen saa suorittaa vain henkilö, jolla on asianmukainen koulutus ja asiantuntemus.

Jos potilas on ottanut massiivisen digitalisannoksen, hänelle on annettava lääkehiiltä toistuvasti

imeytymisen estämiseksi ja digoksiinin

sitomiseksi suolistossa enteroenteraalisen kierron aikana.

Jos potilaalla on hypokalemia, se on korjattava joko suun kautta tai laskimoon annettavilla

kaliumlisillä tilanteen kiireellisyydestä riippuen. Jos potilas on ottanut suuren määrän digoksiinia,

luurankolihaksista vapautuva kalium saattaa aiheuttaa hyperkalemian. Seerumin kaliumpitoisuus

mitattava ennen kaliumin antoa digoksiiniyliannostuksen

yhteydessä.

Bradyarytmiat voivat reagoida atropiiniin, mutta väliaikainen sydämen tahdistus voi olla tarpeen.

Kammioperäiset rytmihäiriöt voivat reagoida lidokaiiniin tai fenytoiiniin.

Dialyysi ei ole tehokas tapa poistaa digoksiinia elimistöstä, jos potilaalla on mahdollisesti henkeä

uhkaava myrkytys.

Digoksiinispesifinen Fab-vasta-aine (antitoksiini)

on tehokas digoksiinimyrkytyksen täsmähoito.

Digoksiinispesifisten

(lampaan) vasta-ainefragmenttien (Fab) anto laskimoon on johtanut digoksiinin,

digitoksiinin

ja niiden sukuisten sydänglykosidien aiheuttamien vakavien myrkytysoireiden nopeaan

kumoutumiseen. Lisätietoja, ks. vasta-ainefragmenttien käyttöohjeet.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: sydänlääkkeet, sydänglykosidit

ATC-koodi: C01AA05

Vaikutusmekanismi

Digoksiini

lisää sydänlihaksen supistuvuutta suoran vaikutuksen kautta. Vaikutus on annosvasteinen

pienillä annoksilla ja osa vaikutuksista saadaan jopa hyvin pienillä annoksilla. Nämä vaikutukset

ilmenevät myös terveessä sydänlihaksessa, vaikka ne eivät johdakaan fysiologiseen hyötyyn.

Digoksiinin

ensisijainen vaikutus on estää spesifisesti adenosiinitrifosfataasia ja täten natrium-kalium-

vaihtoa (Na

). Solukalvon ionien muuttunut jakauma lisää kalsiumionien

soluun ottoa ja siten

kalsiumin saatavuutta sydänlihaksen supistuksen aikana. Digoksiinin

vaikutusvoimakkuus voi näin

ollen lisääntyä huomattavasti, jos solunulkoinen kaliumpitoisuus

on pieni. Hyperkalemialla on

päinvastainen vaikutus.

Digoksiinilla on sama Na

-vaihtomekanismia estävä perusvaikutus autonomisen hermoston

soluissa. Digoksiini stimuloi näitä hermosoluja vaikuttamaan epäsuorasti sydämen toimintaan.

Efferenttien vagusimpulssien lisääntyminen vähentää sympaattista tonusta ja impulssien

johtumisnopeutta eteisen ja AV-solmukkeen läpi. Täten digoksiinin

merkittävä hyöty on

kammiorytmin hidastaminen.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Epäsuorat sydämen supistuvuuden muutokset johtuvat myös laskimoiden myötäävyyden muutoksista,

jotka ovat seurausta autonomisen aktiivisuuden muutoksista ja suorasta laskimostimulaatiosta. Suoran

ja epäsuoran vaikutuksen vuorovaikutus ohjaa verenkierron kokonaisvastetta, joka ei ole sama kaikilla

potilailla. Jos potilaalla on jokin supraventrikulaarinen rytmihäiriö, eteis-kammiojohtumisen

neurogeenisesti tapahtuva hidastaminen on tärkeää.

Sydämen vajaatoimintapotilailla neurohormonaalisen aktivaation asteeseen liittyy kliinisen tilan

heikentyminen ja suurentunut kuoleman riski. Digoksiini

vähentää sekä sympaattisen hermoston että

reniini-angiotensiinijärjestelmän aktivaatiota riippumatta inotrooppisista vaikutuksista ja voi täten

vaikuttaa kuolleisuutta vähentävästi. On edelleen epäselvää, johtuuko tämä sympaattisen hermoston

estovaikutuksista vai baroheijastemekanismeista.

5.2

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Laskimoon annetulla aloitusannoksella saavutetaan merkittävä farmakologinen vaikutus 5–

30 minuutissa. Huippuvaikutus saavutetaan 1–5 tunnissa. Suun kautta otettu digoksiini

imeytyy

mahasta ja ohutsuolen yläosasta. Jos digoksiini

otetaan ruokailun jälkeen, imeytyminen hidastuu,

mutta imeytyvän digoksiinin kokonaismäärä ei yleensä muutu. Jos digoksiini otetaan runsaskuituisen

aterian yhteydessä, suun kautta otetusta annoksesta imeytyvä määrä saattaa kuitenkin pienentyä.

Oraalisen annoksen jälkeen vaikutus alkaa 0,5–2 tunnin kuluessa ja huippu saavutetaan 2–6 tunnissa.

Suun kautta otetun digoksiinin biologinen

hyötyosuus on noin 63 % (tabletti) ja 75 % (oraaliliuos).

Jakautuminen

Digoksiinin

alkuvaiheen jakautuminen sentraalisesta perifeeriseen tilaan kestää yleensä 6–8 tuntia.

Tämän jälkeen seerumin digoksiinipitoisuus pienenee vähitellen riippuen digoksiinin

eliminaatiosta.

Jakautumistilavuus on suuri (Vd

= 510 litraa terveillä koehenkilöillä),

mikä osoittaa, että digoksiini

sitoutuu voimakkaasti elimistön kudoksiin. Digoksiinipitoisuudet ovat suurimpia sydämessä, maksassa

ja munuaisissa. Pitoisuus sydämessä on keskimäärin 30-kertainen verrattuna systeemiseen

verenkiertoon. Pitoisuus luurankolihaksissa on paljon pienempi, mutta tätä varastoa ei voida jättää

huomiotta, sillä luurankolihaksia on 40 % kokonaispainosta. Plasman pienestä digoksiinipitoisuudesta

noin 25 % sitoutuu proteiineihin.

Biotransformaatio

Digoksiinin

päämetaboliitit ovat dihydrodigoksiini

ja digoksigeniini.

Eliminaatio

Tärkein eliminaatioreitti

on muuttumattoman lääkkeen eliminaatio munuaisteitse.

Digoksiini

on P-glykoproteiinin

substraatti. Enterosyyttien apikaalisen kalvon kuljettajaproteiini P-

glykoproteiini

voi rajoittaa digoksiinin

imeytymistä. Proksimaalisten munuaistubulusten P-

glykoproteiini

näyttää olevan tärkeä tekijä digoksiinin

munuaisteitse tapahtuvassa eliminaatiossa (ks.

kohta 4.5).

Terveillä tutkimushenkilöillä laskimoon annetusta digoksiiniannoksesta 60–75 % erittyi

muuttumattomana virtsaan kuuden vuorokauden seurantajakson aikana. Digoksiinin

kokonaispuhdistuman on osoitettu olevan suorassa suhteessa munuaisfunktioon. Vuorokausipoistuma

(%) on siis kreatiniinipuhdistuman funktio, joka taas voidaan määrittää vakaasta seerumin

kreatiniinipitoisuudesta. Digoksiinin

kokonaispuhdistuman

on osoitettu olevan 193 ± 25 ml/min ja

munuaispuhdistuman 152 ± 24 ml/min terveillä tutkimushenkilöillä.

Pienellä osalla potilaista paksusuolen bakteerit muuttavat suun kautta otetun digoksiinin

sydämen

kannalta inaktiivisiksi

pelkistymistuotteiksi

ruuansulatuskanavassa. Näillä henkilöillä yli 40 %

annoksesta saattaa erittyä digoksiinin pelkistymistuotteina virtsaan. Kahden päämetaboliitin

munuaispuhdistuma on 79 ± 13 ml/min (dihydrodigoksiini) ja 100 ± 26 ml/min (digoksigeniini).

Valtaosassa potilaista digoksiini

erittyy kuitenkin muuttumattomana pääasiallisesti munuaisteitse.

Digoksiinin

terminaalinen eliminaation puoliintumisaika

on 30–40 tuntia potilailla,

joiden

munuaistoiminta on normaali.

Suurin osa digoksiinista sitoutuu kudoksiin eikä ole verenkierrossa, joten se ei poistu elimistöstä

tehokkaasti sydän-keuhkokonehoidon

aikana. Vain noin 3 % digoksiiniannoksesta poistuu elimistöstä

5 tunnin hemodialyysin aikana.

Erityisryhmät

Vastasyntyneet, vauvaikäiset ja enintään 10-vuotiaat lapset

Vastasyntyneillä digoksiinin munuaispuhdistuma on hidastunut ja annostus on muutettava sopivaksi.

Tämä on otettava huomioon etenkin keskosia hoidettaessa, sillä munuaispuhdistuma heijastaa

munuaistoiminnan

kypsymistä. Digoksiinin

puhdistuma on 3 kk kohdalla 65,6 ± 30 ml/min/1,73 m

vain 32 ± 7 ml/min/1,73

yhden viikon kohdalla. Vastasyntyneitä vanhemmat lapset tarvitsevat

yleensä suhteessa suurempia annoksia kuin aikuiset painon ja kehon pinta-alan perusteella.

Munuaisten vajaatoiminta

Digoksiinin

terminaalinen eliminaation puoliintumisaika

on pidentynyt munuaisten

vajaatoimintapotilailla ja saattaa olla anuriapotilailla noin 100 tuntia.

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Karsinogeneesi, mutageneesi

Digoksiinin

ei havaittu olevan genotoksista in vitro -tutkimuksissa (Amesin testi ja hiiren

lymfoomatesti). Digoksiinin

karsinogeenisuudesta ei ole tietoja.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletti

Laktoosimonohydraatti

Maissitärkkelys

Indigokarmiini

(FD&C Blue No. 2)

Muunnettu maissitärkkelys

Riisitärkkelys

Povidoni

Magnesiumstearaatti

Digoxin Orion 0,25 mg ja Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletti

Laktoosimonohydraatti

Maissitärkkelys

muunnettu maissitärkkelys

Magnesiumstearaatti

Riisitärkkelys

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

3 vuotta

6.4

Säilytys

Säilytä alle 25 °C.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletti

90 tablettia. Valkoinen, läpinäkymätön PVC/alumiinifolioläpipainopakkaus.

60 tablettia. Valkoinen, läpinäkymätön PVC/alumiinifolioläpipainopakkaus.

30 tablettia. Valkoinen, läpinäkymätön PVC/alumiinifolioläpipainopakkaus.

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletti

90 tablettia. Valkoinen, läpinäkymätön PVC/alumiinifolioläpipainopakkaus.

60 tablettia. Valkoinen, läpinäkymätön PVC/alumiinifolioläpipainopakkaus.

30 tablettia. Valkoinen, läpinäkymätön PVC/alumiinifolioläpipainopakkaus.

Digoxin Orion 0,25 mg tabletti

90 tablettia. Valkoinen, läpinäkymätön PVC/alumiinifolioläpipainopakkaus.

60 tablettia. Valkoinen, läpinäkymätön PVC/alumiinifolioläpipainopakkaus.

30 tablettia. Valkoinen, läpinäkymätön PVC/alumiinifolioläpipainopakkaus.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Ei oleellinen.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Aspen Pharma Trading Limited

3016 Lake Drive

Citywest Business Campus

Dublin 24

Irlanti

8.

MYYNTILUVAN NUMEROT

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletit: MTnr 32277 FI

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletit: MTnr 32278 FI

Digoxin Orion 0,25 mg tabletit: MTnr 32279 FI

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 06 marraskuu 2014

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

20.09.2019

PRODUKTRESUMÉ

1.

LÄKEMEDLETS NAMN

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletter

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletter

Digoxin Orion 0,25 mg tabletter

2.

KVALITATIV OCH KVANTITATIV SAMMANSÄTTNING

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletter: en tablett innehåller 0,0625 mg digoxin.

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletter: en tablett innehåller 0,125 mg digoxin.

Digoxin Orion 0,25 mg tabletter: en tablett innehåller 0,25 mg digoxin.

Hjälpämnen med känd effekt:

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletter: en tablett innehåller 58,131 mg laktosmonohydrat.

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletter: en tablett innehåller 47,753 mg laktosmonohydrat.

Digoxin Orion 0,25 mg tabletter: en tablett innehåller 95,525 mg laktosmonohydrat.

För fullständig förteckning över hjälpämnen, se avsnitt 6.1.

3.

LÄKEMEDELSFORM

Tablett

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletter

Blå, rund, bikonvex tablett med märkningen ”DO6” på den ena sidan och inget på den andra.

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletter

Vit, rund, platt tablett med märkningen ”DO12” på den ena sidan och inget på den andra.

Digoxin Orion 0,25 mg tabletter

Vit, rund, bikonvex tablett med brytskåra och märkningen ”DO25” på den ena sidan och inget på den

andra.

Brytskåran är inte till för att dela tabletten i lika stora doser utan bara för att underlätta nedsväljning.

4.

KLINISKA UPPGIFTER

4.1

Terapeutiska indikationer

Hjärtsvikt

Digoxin är indicerat för behandling av kronisk hjärtsvikt med systolisk dysfunktion som det

huvudsakliga symtomet. Den terapeutiska nyttan med digoxin är störst hos patienter med

hjärtförstoring.

Digoxin är särskilt indicerat för patienter med hjärtsvikt i kombination med förmaksflimmer.

Supraventrikulära arytmier

Digoxin är indicerat för behandling av vissa supraventrikulära arytmier, särskilt kroniskt

förmaksfladder och förmaksflimmer.

4.2

Dosering och administreringssätt

Dosering

Digoxindosen måste avpassas individuellt beroende på patientens ålder, uppskattad fettfri

kroppsmassa och njurfunktion. Rekommenderade doser är endast avsedda som vägledning.

Skillnaden i biotillgänglighet mellan intravenöst digoxin och orala läkemedel ska beaktas vid byte av

läkemedelsform. Till exempel om patienten byter från ett oralt läkemedel till ett intravenöst

läkemedel, ska dosen minskas med cirka 33 %.

Övervakning

Serumkoncentration av digoxin uttrycks i standardenheter (ng/ml) eller SI-enheter (nmol/l). Ng/ml-

enheter omvandlas till nmol/l genom att multiplicera ng/ml med 1,28. Serumkoncentration av digoxin

kan bestämmas genom radioimmunanalys. Blodprovstagning ska utföras tidigast 6 timmar efter den

sista digoxindosen.

Det finns inga absoluta rekommendationer för optimala serumkoncentrationer. Låga

serumkoncentrationer av digoxin (0,5–0,9 ng/ml) har minskat dödligheten och behovet av

sjukhusvård. Morbiditeten och dödligheten ökade hos patienter med högre digoxinkoncentrationer

(>1 ng/ml), även om sådana digoxinkoncentrationer minskade antalet sjukhusinläggningar orsakade av

hjärtsvikt. Av denna anledning och på basis av flera efteranalyser i Digitalis Investigation Group-

gruppens studie kan den optimala digoxinkoncentrationen

i serum vara 0,5 ng/ml (0,64 nmol/l) –

1,0 ng/ml (1,28 nmol/l).

Digoxintoxicitet är oftast förknippat med digoxinkoncentrationer över 2 ng/ml. Serumkoncentrationen

av digoxin ska dock tolkas på basen av klinisk bedömning. Toxicitet kan också uppstå vid lägre

serumkoncentrationer av digoxin. Kliniskt tillstånd, kaliumkoncentration i serum och

sköldkörtelfunktion är viktiga faktorer när man avgör om patientens symtom beror på digoxin (se

avsnitt 4.9).

Andra hjärtglykosider,

t.ex. metaboliter av digoxin kan störa tillgängliga

analysmetoder. Det är alltid

tveksamt om koncentrationen inte verkar återspegla patientens kliniska tillstånd.

Patientgrupper

Vuxna och barn över 10 år

Se även Digoxin 0,25 mg/ml injektionsvätska, lösning produktresumé. Intravenös initiering

behandling och underhållsbehandling.

Peroral snabbdigitalisering

Om det är kliniskt nödvändigt, kan snabbdigitalisering

uppnås på olika sätt, till exempel genom en

engångsdos på 750–1 500 mikrogram (0,75–1,5 mg).

I mindre akuta fall eller vid ökad risk för toxiska effekter, t.ex. hos äldre patienter, ska initial dos

administreras peroralt i uppdelade doser med 6 timmars intervall och med cirka hälften av den totala

dosen vid första administreringstillfället.

Det kliniska svaret ska utvärderas innan varje ny deldos administreras (se avsnitt 4.4).

Långsam peroral digitalisering

Hos vissa patienter, t.ex. patienter med lätt hjärtsvikt, kan digitaliseringen

vara långsammare med

doser på 250–750 mikrogram/dag (0,25–0,75 mg) under en vecka följt av en lämplig underhållsdos.

Kliniskt svar bör ses inom en vecka.

Obs! Valet mellan snabb och långsam peroral digitalisering

beror på patientens kliniska tillstånd och

behov av akut behandling.

Underhållsbehandling

Underhållsdosen beror på hur stor andel av den maximala mängden i kroppen som elimineras per dag.

Nedanstående formel har använts mycket allmänt i klinisk behandling:

Underhållsdos

maximal mängd i kroppen

procentuell elimination per dag,

där

maximal mängd i kroppen

initialdos

procentuell elimination per dag

14 + (kreatininclearance / 5)

Kreatininclearance ändras till att motsvara 70 kg kroppsvikt eller 1,73 m

kroppsyta. Om endast

kreatininkoncentrationen i serum (s-krea) är känd, kan kreatininclearance (ändrat till att motsvara

70 kg kroppsvikt) hos män beräknas enligt följande

Kreatininclearance =

ålder

s-krea (mg/100 ml)

Obs: Om serumkreatinin uttrycks i mikromol/l,

kan det omvandlas till mg/100 ml (mg%) enligt

följande:

S-krea (mg/100 ml)

s-krea (mikromol/l) x 113,12

s-krea (mikromol/l),

10 000

88,4

där 113,12 är molekylvikt

för kreatinin.

Hos kvinnor ska resultatet av kreatininclearance multipliceras med 0,85.

Obs! Dessa formler kan inte användas för att beräkna kreatininclearance hos pediatriska patienter.

I praktiken betyder detta att den underhållsdos som de flesta patienter med hjärtsvikt behöver är 125–

250 mikrogram (0,125–0,25 mg) digoxin dagligen. Hos patienter med ökad känslighet för

digoxinbiverkningar kan en dos på 62,5 mikrogram/dag (0,0625 mg) eller mindre vara tillräcklig.

Vissa patienter kan behöva en högre dos.

Nyfödda, spädbarn och pediatriska patienter upp till 10 års ålder (såvida hjärtglykosider inte

administrerats under de två föregående veckorna)

Om hjärtglykosider har administrerats under de två veckorna innan behandling med digoxin påbörjas,

är optimala initialdoser av digoxin sannolikt lägre än de som rekommenderas nedan.

Njurclearance av digoxin är långsam hos nyfödda (särskilt hos prematura) och dosen ska minskas till

en lämplig nivå. Äldre än nyfödda barn behöver vanligen proportionellt högre doser än vuxna på basen

av vikt och kroppsyta, såsom dostabellen nedan visar. Barn över 10 år behöver doser avsedda för

vuxna i relation till kroppsvikten.

Se även Digoxin 0,25 mg/ml injektionsvätska, lösning produktresumé. Alla doser rekommenderade för

pediatriska patienter kan inte administreras med Digoxin Orion 0,25 mg, 0,125 mg eller 0,0625 mg

tabletter.

Initial peroral dos

Följande initialdoser rekommenderas:

Prematura <1,5 kg

25 mikrog/kg/24 h

Prematura 1,5 kg–2,5 kg

30 mikrog/kg/24 h

Fullgångna nyfödda och barn upp till 2 år

45 mikrog/kg/24 h

Barn 2–5 år

35 mikrog/kg/24 h

Barn 5–10 år

25 mikrog/kg/24 h

Den initiala dosen delas upp på flera administreringstillfällen

med cirka hälften av den totala dosen vid

första administreringstillfället och resterande doser med 4–8 timmars intervall. Det kliniska svaret ska

utvärderas före varje dos.

Underhållsbehandling

Följande underhållsdoser rekommenderas:

Prematura: daglig dos = 20 % av den initiala dosen (intravenös eller oral).

Fullgångna nyfödda och barn upp till 10 års ålder: daglig dos = 25 % av den initiala dosen (intravenös

eller oral).

Rekommenderade doser kan användas som vägledning. Bestämning av digoxinkoncentrationen

serum och noggrann klinisk övervakning (se avsnitt 4.2 Övervakning) ska användas som basis för

dosjustering hos pediatriska patienter.

Äldre patienter

Hos äldre patienter påverkas digoxins farmakokinetik av dessa patienters tendens till nedsatt

njurfunktion och låg andel av fettfri massa. Höga serumkoncentrationer av digoxin och relaterad

toxicitet kan inträffa ganska snabbt om digoxindoserna inte är lägre än doser avsedda för andra än

äldre patienter. Digoxinkoncentrationen i serum ska mätas regelbundet och hypokalemi ska undvikas.

Doseringsrekommendationer för särskilda patientgrupper

Se avsnitt 4.4.

4.3

Kontraindikationer

Digoxin är kontraindicerat vid:

intermittent, fullständigt hjärtblock och AV-block grad 2, särskilt vid anamnes på Stokes-

Adamsattacker

arytmi orsakad av hjärtglykosidförgiftning

supraventrikulära arytmier med underliggande accessorisk ledningsbana mellan förmak och

kammare, t.ex. Wolff-Parkinson-Whites syndrom, såvida inte den accessoriska ledningsbanans

elektrofysiologiska egenskaper och digoxins eventuella negativa effekter på dessa egenskaper

har utvärderats. Kontraindikation föreligger även vid bekräftad eller misstänkt accessorisk

ledningsbana utan anamnes på supraventrikulär arytmi.

ventrikulär takykardi och ventrikelflimmer

hypertrofisk obstruktiv kardiomyopati, såvida inte samtidigt förmaksflimmer och samtidig

hjärtsvikt föreligger, men försiktighet ska även då iakttas

överkänslighet mot digoxin, andra digitalisglykosider eller mot något hjälpämne som anges i

avsnitt 6.1.

4.4

Varningar och försiktighet

Arytmier

Digoxintoxicitet kan orsaka arytmier, varav en del liknar dem som läkemedlet förskrivs mot.

Förmakstakykardi med varierande grad av AV-block kräver t.ex. särskild försiktighet eftersom

hjärtrytmen kliniskt liknar förmaksflimmer.

Många av de kliniskt fördelaktiga effekterna av digoxin på arytmier kommer från en viss grad av AV-

block. Ifall ofullständigt AV-block redan föreligger, kan en snabb ökning av graden av blockad

förväntas. Vid fullständigt hjärtblock kan den idioventrikulära ersättningsrytmen bli långsammare.

Sinoatriella störningar

I vissa fall av sinoatriella störningar (sjuka sinus-syndrom) kan digoxin orsaka eller förvärra

sinusbradykardi eller orsaka sinoatriellt block. Det finns ingen absolut kontraindikation för

digitalisering

hos patienter med sjuka sinus-syndrom. Det är dock tydligt att även små mängder

digitalis kan vara extremt toxiska för vissa patienter. Digitalisberedningar ska användas med

försiktighet hos patienter med sjuka sinus-syndrom. Behandling av dessa patienter kräver noggrann

övervakning (kontinuerlig EKG-övervakning) vid användning av fullständiga terapeutiska

läkemedelskoncentrationer. Om det finns minsta bevis på att digitalis provocerar sjuka sinus-syndrom

och fortsatt användning är nödvändig, ska profylaktisk, permanent pacemakerbehandling övervägas.

Hjärtinfarkt

Administrering av digoxin omedelbart efter hjärtinfarkt är inte kontraindicerat. Hos vissa patienter kan

administrering av inotropa läkemedel i denna situation emellertid leda till en oönskad ökning av

myokardiellt syrebehov och ischemi. Vissa uppföljningsstudier

har antytt att användningen av digoxin

kan vara förknippad med en ökad risk för dödsfall. Risken för arytmi ska övervägas hos patienter som

kan ha hypokalemi efter hjärtinfarkt och troligen har instabil hemodynamik. Begränsningarna av

hjärtdefibrillering

efter detta måste också hållas i åtanke.

Hjärtamyloidos

Digoxin ska i allmänhet undvikas hos patienter med hjärtsvikt med hjärtamyloidos. Om andra

behandlingsalternativ inte är lämpliga för patienten, kan digoxin användas för att kontrollera

ventrikulär rytm hos patienter med hjärtamyloidos och förmaksflimmer.

Myokardit

Digoxin kan i sällsynta fall utlösa vasokonstriktion och ska därför undvikas hos patienter med

myokardit.

Beriberi-hjärtsjukdom

Det kan hända att patienter med beriberi-hjärtsjukdom inte svarar adekvat på digoxinbehandling

inte den underliggande tiaminbristen behandlas samtidigt.

Konstriktiv perikardit

Digoxin ska inte användas vid konstriktiv perikardit såvida det inte används för att kontrollera

kammarrytmen vid förmaksflimmer eller för att förbättra systolisk dysfunktion.

Belastningstolerans

Digoxin förbättrar belastningstoleransen hos patienter med nedsatt systolisk vänsterkammarfunktion

och normal sinusrytm. Detta kan eventuellt åtföljas av förbättrad hemodynamisk profil. Fördelarna

med digoxin hos patienter med supraventrikulär arytmi är mest påtagliga vid vila och mindre påtagliga

vid ansträngning.

Utsättning

Hos patienter som får diuretika med eller utan en ACE-hämmare, har utsättning av digoxin visats

resultera i försämring av patientens kliniska tillstånd.

Elektrokardiografi

Terapeutiska doser av digoxin kan förlänga PR-intervallet och sänka ST-segmentet i EKG.

Digoxin kan ge falskt positiva förändringar av ST-T vid belastnings-EKG. Dessa elektrofysiologiska

effekter återspeglar förväntade effekter av läkemedlet och är inga tecken på toxicitet.

Andra hjärtglykosider

I de fall där hjärtglykosider har intagits under de två närmast föregående veckorna ska den

rekommenderade initialdosen omprövas. En lägre initialdos rekommenderas.

Njursvikt

Dosrekommendationer ska noggrant övervägas om patienten är äldre eller om digoxins njurclearance

av en annan anledning är reducerat. En minskning av både initialdosen och underhållsdosen ska

övervägas.

Övervakning

Serumelektrolyter och njurfunktion (serumkreatinin) ska kontrolleras regelbundet hos patienter som

får digoxin. Patientens kliniska tillstånd avgör hur ofta denna kontroll ska ske. Bestämning av

digoxinkoncentrationen i serum kan vara till hjälp vid beslut om fortsatt behandling, men andra

hjärtglykosider och endogena digoxinliknande substanser kan orsaka korsreaktioner i undersökningen

och leda till falskt positiva resultat. Tillfälligt

avbrott av digoxinbehandling och övervakning under

avbrottet kan vara mer lämpligt.

Svår luftvägssjukdom

Myokardiets känslighet för digitalisglykosider kan öka hos patienter med svår luftvägssjukdom.

Hypokalemi

Hypokalemi ökar myokardiets känslighet för hjärtglykosider.

Hypoxi, hypomagnesemi och hyperkalcemi

Hypoxi, hypomagnesemi och signifikant hyperkalcemi ökar myokardiets känslighet för

hjärtglykosider.

Sköldkörtelsjukdom

Försiktighet ska iakttas vid administrering av digoxin till patienter med sköldkörtelsjukdom.

Initialdoser och underhållsdoser av digoxin ska minskas om sköldkörtelfunktionen

är nedsatt.

Hypertyreos är förknippad med relativ digoxinresistens och kan kräva dosökning. Allteftersom

behandlingen av tyreotoxikosen ger effekt ska digoxindosen minskas.

Malabsorption

Patienter med malabsorptionssyndrom eller rekonstruerad mag-tarmkanal kan kräva högre doser av

digoxin.

Laktos

Patienter med sällsynt ärftlig galaktosintolerans, laktasbrist som förekommer hos samer eller glukos-

galaktosmalabsorption bör inte ta detta läkemedel.

Hjärtdefibrillering

Risken för farliga arytmier vid hjärtdefibrillering

är kraftigt förhöjd vid digitalisförgiftning

och står i

direkt proportion till den använda defibrilleringsenergin.

Digoxin ska sättas ut i 24 timmar innan elektiv hjärtdefibrillering genomförs. Vid akuta situationer

(t.ex. hjärtstillestånd) ska man använda den lägsta effektiva spänningsnivån.

Hjärtdefibrillering är olämpligt vid behandling av arytmier som misstänks vara orsakade av

hjärtglykosider.

4.5

Interaktioner med andra läkemedel och övriga interaktioner

Interaktioner kan orsakas av effekter på njurutsöndring,

vävnadsbindning,

plasmaproteinbindning,

distribution,

tarmens absorptionsförmåga, aktivitet av P-glykoprotein och patientens känslighet för

digoxin. Den bästa försiktighetsåtgärden är en bedömning av interaktionsrisken när man planerar att

kombinera behandlingar. Vid tveksamheter rekommenderas kontroll av digoxinkoncentrationen

serum.

Digoxin är ett substrat till P-glykoprotein. P-glykoproteinhämmare kan därför höja

digoxinkoncentrationerna i blodet genom att öka absorptionen och/eller minska njurclearance (se

avsnitt 5.2). Induktion av P-glykoprotein kan medföra lägre plasmakoncentrationer av digoxin.

Kombinationer som ska undvikas

Kombinationer som kan öka effekten av digoxin:

Digoxin kan öka den atrioventrikulära överledningstiden vid samtidig behandling med betablockerare.

Läkemedel som orsakar hypokalemi eller intracellulär kaliumbrist kan medföra ökad känslighet för

digoxin. Dessa innefattar vissa diuretika, litiumsalter, kortikosteroider och karbenoxolon. Vid samtidig

administrering av diuretika (såsom loop-diuretika eller hydroklortiazid) ska njurfunktion och

serumelektrolyter noga övervakas.

Särskilt vid snabb intravenös administrering kan kalcium leda till allvarliga arytmier hos patienter som

står på digoxin (se avsnitt 4.4).

Sympatomimetiska läkemedel har direkta positiva kronotropiska effekter som kan leda till

hjärtarytmier och också till hypokalemi som i sin tur kan orsaka eller förvärra hjärtarytmier. Samtidig

användning av digoxin och sympatomimetiska läkemedel kan öka risken för hjärtarytmier.

Kombinationer som kräver försiktighet

Kombinationer som kan öka effekten av digoxin: amiodaron, daklazavir, dronedaron, flekainid,

flibanserin, prazosin, propafenon, kinidin, spironolakton, makrolidantibiotika

(t.ex. erytromycin och

klaritromycin), tetracykliner (och eventuellt andra antibiotika), gentamicin, isavukonazol, itrakonazol,

ivakaftor, kanagliflozin,

kinin, lapatinib, mirabegron, trimetoprim, alprazolam, indometacin,

propantelin, nefazodon, atorvastatin, ciklosporin,

epoprostenol (övergående), karvedilol, ranolazin,

ritonavir/läkemedel som innehåller ritonavir, simeprevir, taleprevir, telmisartan, tikagrelor,

vandetanib, vasopressinreceptorblockerare (tolvaptan och konivaptan), velpatasvir, venetoklax och

vemurafenib.

Samtidig användning av digoxin och sennosider kan förknippas med en måttligt förhöjd risk för

digoxintoxicitet

hos patienter med hjärtsvikt.

Patienter som står på digoxin är mer mottagliga för effekterna av suxametoninducerad hyperkalemi.

Samtidig administrering av lapatinib med oralt administrerat digoxin ökade AUC för digoxin.

Försiktighet ska iakttas när lapatinib ges samtidigt med digoxin.

Läkemedel som förändrar trycket i afferenta och efferenta små artärer kan påverka den glomerulära

filtrationen. Angiotensinkonvertashämmare (ACE-hämmare) och angiotensinreceptorblockerare

(ATR-blockerare) minskar angiotensin II-förmedlad kärlsammandragning av efferenta små artärer,

medan icke-steroida antiinflammatoriska läkemedel (NSAID) och cyklooxygenas-2 (COX-2)

hämmare minskar prostaglandinförmedlad kärlutvidgning

av afferenta små artärer. ATR-blockerare,

ACE-hämmare, NSAID och COX-2-hämmare förändrade inte signifikant farmakokinetiken för

digoxin eller orsakade inte konsekventa förändringar i de farmakokinetiska parametrarna. Dessa

läkemedel kan emellertid påverka njurfunktionen hos vissa patienter och därmed orsaka sekundära

ökningar i digoxinkoncentrationen.

Kalciumblockerare kan öka serumkoncentrationen av digoxin men orsakar inte nödvändigtvis någon

förändring. Verapamil, felodipin och tiapamil ökar serumkoncentrationen av digoxin. Nifedipin och

diltiazem kan öka serumkoncentrationen eller inte påverka den. Isradipin orsakar inga förändringar.

Kalciumblockerare, särskilt diltiazem och verapamil, är också kända för att fördröja impulsledning

genom sinusknutan och AV-knutan.

Protonpumpshämmare (PPI) kan höja plasmakoncentrationer av digoxin genom att hämma dess

utflöde. Metabolismen av digoxin i mag-tarmkanalen hämmas av omeprazol, vilket resulterar i högre

plasmakoncentrationer av digoxin. Liknande effekter har rapporterats för pantoprazol och rabeprazol,

men i mindre omfattning.

Kombinationer som kan minska effekten av digoxin:

antacida, bupropion, vissa bulklaxeringsmedel,

kaolin-pektin,

akarbos, neomycin, penicillamin,

rifampicin, vissa cytostatika, metoklopramid, sulfasalazin, adrenalin, salbutamol, kolestyramin,

fenytoin, johannesört (Hypericum perforatum) och enterala näringstillskott.

Bupropion och dess huvudsakliga cirkulerande metabolit stimulerar OATP4C1-förmedlad

digoxintransport, oavsett om digoxin administreras samtidigt. Det har visat sig att digoxin är ett

aOATP4C1-substrat på den basolaterala sidan av proximala njurkanaler. Bindningen av bupropion och

dess metaboliter till OATP4C1 kan öka digoxintransporten och därmed även njurutsöndringen av

digoxin.

Övriga interaktioner

Milrinon förändrar inte digoxinkoncentrationen

i serum vid steady state.

4.6

Fertilitet, graviditet och amning

Fertilitet

Det finns inga data om effekten av digoxin på fertiliteten hos människa.

Teratogena effekter

Det finns inga data om eventuella teratogena effekter av digoxin.

Graviditet

Användning av digoxin är inte kontraindicerat under graviditet, men det kan vara svårare att dosera till

gravida kvinnor, eftersom vissa kvinnor kan behöva en högre digoxindos under graviditeten. Som med

alla läkemedel ska användning under graviditet endast övervägas då de förväntade kliniska fördelarna

för modern överväger eventuella risker för fostret.

Trots omfattande prenatal exponering för digitalispreparat har inga signifikanta biverkningar

observerats hos foster eller nyfödda då moderns digoxinkoncentration

legat inom referensvärden.

Dock har det spekulerats i att en direkt effekt av digoxinpåverkan på myometrium kan ge relativ

prematuritet och låg födelsevikt, men en underliggande hjärtsjukdoms bidragande roll kan inte

uteslutas. Digoxin administrerat via modern har använts för framgångsrik behandling av takykardi och

kronisk hjärtsvikt hos fostret.

Fosterbiverkningar har rapporterats hos mödrar som har haft digitalisintoxikation.

Amning

Digoxin passerar över i modersmjölk men i mycket små mängder och amning är inte kontraindicerat.

4.7

Effekter på förmågan att framföra fordon och använda maskiner

Störningar i centrala nervsystemet och synen har rapporterats hos patienter som får digoxin (se avsnitt

4.8). Om dessa biverkningar förekommer ska patienterna inte köra bil, använda maskiner eller delta i

andra farliga aktiviteter.

4.8

Biverkningar

Sammanfattning av säkerhetsprofilen

Biverkningar av digoxin är i allmänhet dosberoende och uppträder vid doser som är högre än de som

krävs för att uppnå den terapeutiska effekten.

Biverkningar är mindre vanliga när digoxin administreras i rekommenderade doser och i

rekommenderade terapeutiska serumkoncentrationer och när andra samtidiga läkemedel och

sjukdomar beaktas noggrant.

Förteckning över biverkningar i tabellform

Biverkningarna nedan är klassificerade efter organsystem och frekvens. Frekvenserna är definierade

enligt följande:

Mycket vanliga ≥1/10

Vanliga ≥1/100, <1/10

Mindre vanliga ≥1/1 000, <1/100

Sällsynta ≥1/10 000, <1/1 000

Mycket sällsynta <1/10 000, inklusive enstaka rapporter.

Mycket vanliga, vanliga och mindre vanliga händelser har i regel rapporterats från kliniska

prövningsdata. Incidens vid placebobehandling har beaktats. Biverkningar som observerats under

övervakningen efter marknadsföring klassificeras som sällsynta eller mycket sällsynta (inklusive

enstaka rapporter).

Organsystem

Frekvens

Biverkningar

Blodet och lymfsystemet

Mycket

sällsynta

Trombocytopeni

Metabolism och nutrition

Mycket

sällsynta

Minskad aptit

Psykiska störningar

Mindre

vanliga

Depression

Mycket

sällsynta

Psykotiska störningar, apati, konfusion

Centrala och perifera

nervsystemet

Vanliga

Störningar i nervsystemet, yrsel

Mycket

sällsynta

Huvudvärk

Ögon

Vanliga

Synstörningar (dimsyn, gulseende)

Hjärtat

Vanliga

Arytmi, ledningsrubbningar, bigemini,

trigemini, PR-förlängning, sinusbradykardi

Mycket

sällsynta

Supraventrikulär takyarytmi, förmakstakykardi

(med eller utan SA- eller AV-block),

supraventrikulär takykardi (nodal arytmi),

ventrikulära arytmier, ventrikulär extrasystole,

ST-sänkning i EKG

Magtarmkanalen

Vanliga

Illamående, kräkning, diarré

Mycket

sällsynta

Intestinal ischemi, gastrointestinal nekros

Hud och subkutan vävnad

Vanliga

Hudutslag*

Reproduktionsorgan och

Mycket

Gynekomasti*

bröstkörtel

sällsynta

Allmänna symtom och symtom

vid administreringsstället

Mycket

sällsynta

Trötthet, sjukdomskänsla, svaghet

* Se “Beskrivning av utvalda biverkningar”

Beskrivning av utvalda biverkningar

Hud och subkutan vävnad

Hudutslag av urtikaria- eller scharlakansfeberkaraktär kan åtföljas av uttalad eosinofili.

Reproduktionsorgan och bröstkörtel

Gynekomasti kan förekomma vid långtidsbehandling.

Rapportering av misstänkta biverkningar

Det är viktigt att rapportera misstänkta biverkningar efter att läkemedlet godkänts. Det gör det möjligt

att kontinuerligt

övervaka läkemedlets nytta-riskförhållande. Hälso- och sjukvårdspersonal uppmanas

att rapportera varje misstänkt biverkning till

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 Fimea

4.9

Överdosering

Symtom och tecken

Symtom och tecken på toxicitet är vanligtvis liknande som de biverkningar som beskrivs i avsnitt 4.8

men de kan vara vanligare och svårare. Symtom och tecken relaterade till digoxintoxicitet ökar vid

koncentrationer över 2,0 ng/ml (2,56 nmol/l). Det förekommer dock stor individuell variation. Kliniskt

tillstånd, elektrolytkoncentration i serum och sköldkörtelfunktion

är viktiga faktorer när man avgör om

patientens symtom beror på digoxin (se avsnitt 4.2). Hos hemodialyspatienter är användningen av

digoxin förknippad med ökad dödlighet. Detta gäller särskilt hos patienter med lågt serumkalium före

dialys.

Vuxna

Kliniska observationer tyder på att en dos på 10–15 mg digoxin resulterade i döden hos hälften av

vuxna patienter utan hjärtsjukdom. En dos på mer än 25 mg digoxin hos en vuxen utan hjärtsjukdom

resulterade i dödsfall eller förvärrad toxicitet som endast reagerade på digoxinbindande Fab-

antikroppsfragment (antitoxin).

Hjärtsymtom

Hjärtsymtom är de vanligaste och allvarligaste tecknen på akut och kronisk toxicitet. Hjärteffekter är

som störst vanligtvis 3–6 timmar efter en överdos och kan pågå i 24 timmar eller mer.

Digoxinförgiftning kan orsaka nästan alla typer av arytmier. Flera typer av arytmier hos samma patient

är vanliga. Dessa inkluderar t.ex. paroxysmal förmakstakykardi med intermittent atrioventrikulärt

block, snabb junktional rytm, långsamt förmaksflimmer (den ventrikulära rytmen varierar väldigt lite)

och bifaskikulär ventrikulär takykardi.

Hjärtkammarprematurslag är ofta den tidigaste och vanligaste arytmin. Även bigemini och trigemini är

vanliga. Sinusbradykardi och övriga bradyarytmier är mycket vanliga. Även AV-block av första, andra

och tredje grad samt AV-dissociation är mycket vanliga. Tidig toxicitet yttrar sig eventuellt endast

som en ökning av PR-tiden. Toxicitet kan också yttra sig som ventrikulär takykardi.

Hjärtstopp orsakat av asystoli eller ventrikelflimmer

på grund av digoxintoxicitet resulterar vanligtvis i

dödsfall. Akut massiv överdosering av digoxin kan leda till mild eller signifikant hyperkalemi på

grund av hämning av natrium-kaliumpumpen (Na

). Hypokalemi kan bidra till digoxintoxicitet (se

avsnitt 4.4).

Extrakardiella symtom

Gastrointestinala symtom är mycket vanliga vid både akut och kronisk förgiftning. Enligt de flesta

rapporterna föregås hjärtbesvär av gastrointestinala symtom hos ungefär hälften av patienterna.

Förekomsten av aptitlöshet, illamående och kräkningar rapporteras vara upp till 80 %. Dessa symtom

förekommer vanligtvis tidigt vid överdosering.

Neurologiska symtom och synstörningar förekommer vid både akut och kronisk förgiftning. Yrsel,

olika CNS-störningar, trötthet och illamående är mycket vanliga. Den vanligaste synstörningen är

defekt färgseende (gul-grön-seende). Neurologiska symtom och synstörningar kan uppstå även efter

att andra symtom på förgiftning har försvunnit.

Vid kronisk förgiftning kan extrakardiella icke-specifika symtom såsom illamående och svaghet

uppstå.

Pediatriska patienter

Kliniska observationer tyder på att en dos på 6–10 mg digoxin resulterade i döden hos hälften av 1–

3 år gamla pediatriska patienter utan hjärtsjukdom. En dos på mer än 10 mg digoxin hos ett 1–3 år

gammalt barn utan hjärtsjukdom resulterade systematiskt i döden utan Fab-fragmentterapi (antitoxin).

Hos barn förekommer de flesta symtomen på toxicitet under eller strax efter inledningen av

digoxinbehandling.

Hjärtsymtom

Barn kan ha samma arytmier eller arytmikombinationer som vuxna. Sinustakykardi, supraventrikulär

takykardi och snabbt förmaksflimmer är mindre vanliga hos barn. Barn är mer benägna att ha

störningar i atrioventrikulär ledning eller sinusbradykardi. Hjärtkammarprematurslag är mindre

vanliga men i fall av hög överdos har hjärtkammarprematurslag, ventrikulär takykardi och

ventrikelflimmer rapporterats.

Hos nyfödda är sinusbradykardi eller sinusstopp och/eller förlängning av PR-tiden vanliga tecken på

toxicitet. Sinusbradykardi är vanlig hos spädbarn och små barn. Hos äldre barn är

AV-block de

vanligaste ledningsrubbningarna.

Om ett barn som tar digoxin utvecklar arytmier eller ledningsrubbningar ska detta antas bero på

digoxin tills vidare undersökningar indikerar något annat.

Extrakardiella symtom

Vanliga extrakardiella symtom liknar dem som ses hos vuxna, dvs. gastrointestinala symtom, CNS-

symtom och synstörningar. Illamående och kräkningar är dock inte vanliga hos spädbarn och små

barn. Utöver biverkningarna som observerats vid rekommenderade doser har viktminskning i äldre

åldersgrupper och avtagande av viktökning hos spädbarn, buksmärta på grund av tarmkäxischemi,

somnolens och beteendestörningar, inklusive psykos, rapporterats.

Behandling

Efter en nyligen inträffad överdos (t.ex. en självförvållad oavsiktlig eller avsiktlig förgiftning) kan den

absorberade mängden minskas genom magsköljning.

Magsköljning ökar vagal tonus och kan orsaka

eller förvärra arytmier. Premedicinering med atropin ska övervägas om patienten ska genomgå

magsköljning. Digitalisspecifik

Fab-antikroppsbehandling

(antitoxin) gör i allmänhet magsköljningen

onödig. I sällsynta fall där magsköljning

är befogat, ska ingreppet endast utföras av personer med

lämplig utbildning och expertis.

Om en patient har tagit en enorm dos av digitalis,

ska han/hon administreras medicinskt kol upprepade

gånger för att förhindra absorption och binda digoxin i tarmkanalen under den enteroenterala

cirkulationen.

Hypokalemi ska korrigeras med antingen oralt eller intravenöst kaliumtillskott,

beroende på hur akut

situationen är. Om en patient har tagit en stor mängd digoxin kan kalium som frisätts från

skelettmuskulatur orsaka hyperkalemi. Kaliumkoncentration i serum ska mätas innan kalium

administreras vid överdosering av digoxin.

Bradyarytmier kan reagera på atropin, men tillfällig hjärtstimulering

kan behövas. Ventrikulära

arytmier kan reagera på lidokain eller fenytoin.

Dialys är inte ett effektivt sätt att avlägsna digoxin från kroppen om patienten har potentiellt

livshotande förgiftning.

Digoxinspecifik Fab-antikropp (antitoxin) är en effektiv målinriktad behandling för

digoxinförgiftning.

Intravenös administrering av digoxinspecifika

(får) antikroppsfragment (Fab) har

lett till att de allvarliga symtomen på förgiftning orsakade av digoxin, digitoxin

och relaterade

hjärtglykosider snabbt försvinner. För mer information, se bruksanvisning för antikroppsfragment.

5.

FARMAKOLOGISKA EGENSKAPER

5.1

Farmakodynamiska egenskaper

Farmakoterapeutisk grupp: hjärtglykosider, digitalisglykosider

ATC-kod: C01AA05

Verkningsmekanism

Digoxin ökar myokardiell sammandragning genom direkt effekt. Effekten är dos-responsrelaterad vid

låga doser och vissa effekter erhålls även vid mycket låga doser. Dessa effekter förekommer också i

frisk hjärtmuskel även om de inte leder till fysiologiska fördelar. Den primära effekten av digoxin är

att specifikt hämma adenosintrifosfatas och därmed utbytet av natrium/kalium (Na

). Den

förändrade fördelningen av cellmembranjoner ökar upptaget av kalciumjoner i cellerna och därmed

tillgängligheten av kalcium under myokardiell sammandragning. Digoxins effekt kan således öka

avsevärt om den extracellulära kaliumnivån är låg. Hyperkalemi har en motsatt effekt.

Digoxin har samma hämmande effekt på mekanismen för Na

-utbyte i celler i det autonoma

nervsystemet. Digoxin stimulerar dessa nervceller så att de indirekt påverkar hjärtfunktionen. Ökning

av efferenta vagusnervimpulser minskar sympatisk tonus och impulsledningshastigheten genom

förmak och AV-knuta. Den betydande fördelen med digoxin är att den bromsar kammarrytmen.

Farmakodynamiska egenskaper

Indirekta förändringar i myokardiell kontraktilitet beror också på förändringar i venös tänjbarhet till

följd av förändringar i autonom aktivitet och direkt venös stimulering. Interaktionen mellan direkta

och indirekta effekter styr det totala cirkulationssvaret som inte är detsamma hos alla patienter. Hos

patienter med supraventrikulär arytmi är det viktigt att neurogent bromsa atrioventrikulär ledning.

Hos patienter med hjärtsvikt är graden av neurohormonell aktivering förknippad med försämring av

kliniskt tillstånd och ökad risk för dödsfall. Digoxin minskar aktiveringen av både det sympatiska

nervsystemet och renin-angiotensinsystemet, oavsett inotropa effekter, och kan således minska

dödligheten. Det är fortfarande oklart om detta beror på de hämmande effekterna på det sympatiska

nervsystemet eller baroreflexmekanismerna.

5.2

Farmakokinetiska egenskaper

Absorption

Den initiala intravenösa dosen åstadkommer en betydande farmakologisk effekt inom 5–30 minuter.

Toppeffekten uppnås inom 1–5 timmar. Efter oral administrering absorberas digoxin från magen och

den övre delen av tunntarmen. Om digoxin tas efter en måltid fördröjs absorptionen, men den totala

mängden digoxin som absorberas är i allmänhet oförändrad. Om digoxin tas med en fiberrik måltid

kan mängden som absorberas från den orala dosen minska.

Efter oral administrering inträder effekten inom 0,5–2 timmar och når en topp inom 2–6 timmar. Vid

oral administrering av digoxin är biotillgängligheten ungefär 63 % (tablett) och 75 % (oral lösning).

Distribution

Den initiala distributionen av digoxin från det centrala till det perifera kompartmentet tar vanligtvis 6–

8 timmar. Därefter minskar serumkoncentrationen av digoxin gradvis beroende på elimination

digoxin. Distributionsvolymen

är hög (Vd

= 510 liter hos friska försökspersoner), vilket indikerar att

digoxin är starkt bundet till kroppsvävnader. Digoxinkoncentrationerna är störst i hjärta, lever och

njurar. I genomsnitt är koncentrationen i hjärtat 30-faldig jämfört med systemisk cirkulation.

Koncentrationen i skelettmuskulaturen är mycket lägre, men detta lager kan inte ignoreras eftersom

skelettmuskulaturen står för 40 % av den totala vikten. Cirka 25 % av den låga plasmakoncentrationen

av digoxin är bunden till proteiner.

Metabolism

De huvudsakliga metaboliterna av digoxin är dihydrodigoxin och digoxigenin.

Eliminering

Den viktigaste elimineringsvägen är utsöndring av oförändrat läkemedel via njurarna.

Digoxin är ett substrat till P-glykoprotein. P-glykoprotein fungerar som transportprotein i

enterocyternas apikala membran och kan begränsa digoxinabsorptionen. P-glykoproteinet i proximala

njurtubuli

verkar spela en viktig roll i njurutsöndringen av digoxin (se avsnitt 4.5).

Hos friska försökspersoner utsöndrades 60–75 % av en intravenös dos digoxin oförändrad i urinen

under en sex dagars övervakningsperiod. Total digoxinclearance har visats vara direkt relaterad till

njurfunktionen. Daglig utsöndring (%) är alltså en funktion av kreatininclearance, som i sin tur kan

bestämmas utifrån stabilt serumkreatinin. Totalt digoxinclearance har visats vara 193 ± 25 ml/min och

njurclearance 152 ± 24 ml/min hos friska försökspersoner.

Hos en liten andel av patienter omvandlar kolonbakterier oralt administrerat digoxin i magtarmkanalen

till reduktionsprodukter som inte har någon effekt på hjärtat. Hos dessa personer kan mer än 40 % av

dosen utsöndras i urinen som digoxinreduktionsprodukter. Njurclearance för de två

huvudmetaboliterna är 79 ± 13 ml/min (dihydrodigoxin) ja 100 ± 26 ml/min (digoxigenin).

Hos de

flesta patienterna utsöndras digoxin oförändrat huvudsakligen via njurarna.

Den terminala halveringstiden för elimination

av digoxin är 30–40 timmar hos patienter med normal

njurfunktion.

Största delen av digoxin är bundet till vävnader och cirkulerar inte, vilket innebär att det inte

elimineras effektivt under hjärt-lungmaskinbehandling. Endast cirka 3 % av digoxindosen elimineras

under 5 timmars hemodialys.

Särskilda patientgrupper

Nyfödda, spädbarn och barn upp till 10 år

Hos nyfödda är njurclearance av digoxin långsammare och doseringen ska justeras i enlighet därmed.

Detta ska beaktas särskilt när man behandlar prematura eftersom njurclearance återspeglar utveckling

av njurfunktionen. Digoxinclearance vid 3 månader är 65,6 ± 30 ml/min/1,73

och endast

32 ± 7 ml/min/1,73

vid en vecka. Barn äldre än nyfödda kräver vanligen proportionellt högre doser

än vuxna på basen av vikt och kroppsyta.

Njursvikt

Den terminala halveringstiden för elimination

av digoxin förlängs hos patienter med nedsatt

njurfunktion och kan vara cirka 100 timmar hos anuripatienter.

5.3

Prekliniska säkerhetsuppgifter

Karcinogenes, mutagenes

Digoxin visade sig inte vara genotoxiskt i in vitro-studier (Ames-test och lymfomtest på mus). Det

finns inga data om digoxins karcinogenicitet.

6.

FARMACEUTISKA UPPGIFTER

6.1

Förteckning över hjälpämnen

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletter

Laktosmonohydrat

Majsstärkelse

Indigokarmin (FD&C Blue No. 2)

Modifierad majsstärkelse

Risstärkelse

Povidon

Magnesiumstearat

Digoxin Orion 0,25 mg och Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletter

Laktosmonohydrat

Majsstärkelse

Modifierad majsstärkelse

Magnesiumstearat

Risstärkelse

6.2

Inkompatibiliteter

Ej relevant.

6.3

Hållbarhet

3 år

6.4

Särskilda förvaringsanvisningar

Förvaras vid högst 25 °C.

6.5

Förpackningstyp och innehåll

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletter

90 tabletter. Vit, ogenomskinlig

blister av PVC/aluminiumfolie.

60 tabletter. Vit, ogenomskinlig

blister av PVC/aluminiumfolie.

30 tabletter. Vit, ogenomskinlig

blister av PVC/aluminiumfolie.

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletter

90 tabletter. Vit, ogenomskinlig

blister av PVC/aluminiumfolie.

60 tabletter. Vit, ogenomskinlig

blister av PVC/aluminiumfolie.

30 tabletter. Vit, ogenomskinlig

blister av PVC/aluminiumfolie.

Digoxin Orion 0,25 mg tabletter

90 tabletter. Vit, ogenomskinlig

blister av PVC/aluminiumfolie.

60 tabletter. Vit, ogenomskinlig

blister av PVC/aluminiumfolie.

30 tabletter. Vit, ogenomskinlig

blister av PVC/aluminiumfolie.

6.6

Särskilda anvisningar för destruktion och övrig hantering

Ej relevant.

7.

INNEHAVARE AV GODKÄNNANDE FÖR FÖRSÄLJNING

Aspen Pharma Trading Limited

3016 Lake Drive

Citywest Business Campus

Dublin 24

Irland

8.

NUMMER PÅ GODKÄNNANDE FÖR FÖRSÄLJNING

Digoxin Orion mite 0,0625 mg tabletter: MTnr 32277 FI

Digoxin Orion semi 0,125 mg tabletter: MTnr 32278 FI

Digoxin Orion 0,25 mg tabletter: MTnr 32279 FI

9.

DATUM FÖR FÖRSTA GODKÄNNANDE

Första godkännandet: 6 november 2014

10.

DATUM FÖR ÖVERSYN AV PRODUKTRESUMÉN

20.09.2019

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot