CANDECAM 16 mg / 10 mg tabletti

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

30-11--0001

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

13-11-2019

Aktiivinen ainesosa:
Candesartanum cilexetilum,Amlodipini besilas
Saatavilla:
KRKA, d.d., Novo mesto
ATC-koodi:
C09DB07
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Candesartanum cilexetilum,Amlodipini besilas
Annos:
16 mg / 10 mg
Lääkemuoto:
tabletti
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
kandesartaani ja amlodipiini
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa myönnetty
Myyntiluvan numero:
36420
Valtuutus päivämäärä:
2019-12-03

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Candecam 8 mg/5 mg tabletit

Candecam 16 mg/5 mg tabletit

Candecam 16 mg/10 mg tabletit

kandesartaanisileksetiili/amlodipiini

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se

sisältää sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen. Tämä koskee

myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks.

kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Candecam on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Candecam-tabletteja

Miten Candecam-tabletteja otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Candecam-tablettien säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Candecam on ja mihin sitä käytetään

Candecam sisältää kahta vaikuttavaa ainetta, kandesartaanisileksetiiliä ja amlodipiinia. Molemmat

lääkeaineet alentavat korkeaa verenpainetta.

Kandesartaanisileksetiili kuuluu lääkeryhmään nimeltä ”angiotensiini II -reseptorin salpaajat”.

Amlodipiini kuuluu lääkeryhmään nimeltä kalsiumkanavan salpaajat.

Molemmat lääkeaineet estävät verisuonten supistumista, jolloin niiden seinämät rentoutuvat ja

verenpaine alenee.

Candecam-tabletteja käytetään kohonneen verenpaineen hoitoon aikuisille potilaille, jotka jo käyttävät

kandesartaanisileksetiiliä ja amlodipiinia samoina annoksina kuin yhdistelmävalmisteessa, mutta kahtena

erillisenä tablettina.

Kandesartaanisileksetiiliä ja amlodipiinia, joita Candecam sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden

kuin tässä pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä,

apteekkihenkilökunnalta tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä

saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Candecam-tabletteja

Älä ota Candecam-tabletteja

jos olet allerginen kandesartaanisileksetiilille, amlodipiinille, muille kalsiumkanavan salpaajille tai

tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6)

jos olet ollut raskaana yli 3 kuukautta (Candecam-tablettien käyttöä on syytä välttää myös

alkuraskauden aikana - ks. kohta Raskaus)

jos sinulla on vaikea maksasairaus tai sappitietukos (sappinesteen vapautuminen sappirakosta

heikentynyt)

jos potilas on alle 1 vuoden ikäinen lapsi

jos sinulla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta ja sinua hoidetaan verenpainetta alentavalla

lääkkeellä, joka sisältää aliskireeniä

jos sinulla on hyvin matala verenpaine (hypotensio)

jos sinulla on sydämen ulosvirtauskanavan ahtauma (aorttaläpän ahtauma) tai sydänperäinen

sokki (tila, jossa sydän ei kykene pumppaamaan riittävästi verta elimistöön)

jos sinulla on sydäninfarktin jälkeen ilmaantunut sydämen vajaatoiminta.

Jos et ole varma, koskeeko jokin yllä mainituista sinua, kysy neuvoa lääkäriltä tai

apteekkihenkilökunnalta ennen Candecam-tablettien käyttöä.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa ennen kuin otat Candecam-tabletteja.

Kerro lääkärillesi, jos jokin seuraavista koskee tai on koskenut sinua:

jos sinulla on sydän-, maksa- tai munuaisongelmia tai olet dialyysihoidossa

jos sinulle on äskettäin tehty munuaisensiirto

jos oksentelet tai sinulla on hiljattain ollut voimakkaita oksennuskohtauksia tai sinulla on ripuli

jos sinulla on Connin oireyhtymäksi kutsuttu lisämunuaisen sairaus (jota kutsutaan myös

primaariseksi hyperaldosteronismiksi)

jos sinulla on matala verenpaine

jos sinulla on joskus ollut aivohalvaus

kerro lääkärille, jos arvelet olevasi raskaana tai saatat tulla raskaaksi. Candecam-valmistetta ei

suositella käytettäväksi raskauden alkuvaiheessa. Raskauden ensimmäisen kolmen kuukauden

jälkeen käytettynä se voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsellesi (ks. kohta Raskaus).

äskettäin sairastettu sydänkohtaus

sydämen vajaatoiminta

voimakas verenpaineen nousu (hypertensiivinen kriisi)

olet iäkäs ja jos lääkeannostasi on suurennettava.

Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin otat Candecam-tabletteja;

jos otat digoksiinia

jos otat mitä tahansa seuraavista korkean verenpaineen hoitoon käytetyistä lääkkeistä:

ACE:n estäjiä (esimerkiksi enalapriili, lisinopriili, ramipriili), erityisesti, jos sinulla on

diabetekseen liittyviä munuaisongelmia

aliskireenia.

Lääkäri saattaa tarkistaa munuaistesi toiminnan, verenpaineen ja veresi elektrolyyttien (esim. kaliumin)

määrän säännöllisesti.

Katso myös kohdassa ”Älä ota Candecam-tabletteja” olevat tiedot.

Jos olet menossa leikkaukseen, kerro lääkärille tai hammaslääkärille, että käytät Candecam-tabletteja.

Candecam yhdessä joidenkin anestesia-aineiden kanssa voi aiheuttaa verenpaineen laskun.

Lapset ja nuoret

Candecam-tablettien käyttöä ei suositella lapsille eikä alle 18-vuotiaille nuorille.

Muut lääkevalmisteet ja Candecam

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle, jos parhaillaan otat tai olet äskettäin ottanut tai saatat ottaa

muita lääkkeitä.

Candecam voi muuttaa muiden lääkevalmisteiden vaikutusta, ja muut lääkevalmisteet voivat muuttaa

Candecam-tablettien vaikutusta. Jos käytät tiettyjä lääkkeitä, lääkäri saattaa teettää verikokeita aika

ajoin.

Kerro lääkärille erityisesti, jos käytät jotain seuraavista lääkkeistä. Lääkärin on ehkä muutettava

annostustasi ja/tai ryhdyttävä muihin varotoimenpiteisiin:

muut verenpainetta alentavat lääkkeet, mukaan lukien beetasalpaajat, diatsoksidi ja ACE:n

estäjät, kuten enalapriili, kaptopriili, lisinopriili tai ramipriili

ei-steroidaaliset tulehduskipulääkkeet (NSAID-lääkkeet), kuten ibuprofeeni, naprokseeni,

diklofenaakki, selekoksibi tai etorikoksibi (lääkkeet, jotka lievittävät kipua ja tulehdusta)

asetyylisalisyylihappo (jos käytät enemmän kuin 3 g päivittäin) (lääke, joka lievittää kipua ja

tulehdusta)

kaliumlisät tai kaliumia sisältävät suolan korvikkeet (lääkkeet, jotka lisäävät veren

kaliumpitoisuutta)

hepariini (verenohennuslääke)

nesteenpoistotabletit (diureetit)

litium (mielenterveysongelmien hoitoon käytetty lääke)

jos otat ACE:n estäjää tai aliskireeniä (katso tietoja myös kohdista ”Älä ota Candecam-

tabletteja” ja ”Varoitukset ja varotoimet”)

ketokonatsoli, itrakonatsoli (sienilääkkeitä)

ritonaviiri, indinaviiri, nelfinaviiri (ns. proteaasinestäjiin kuuluvia HIV-lääkkeitä)

rifampisiini, erytromysiini, klaritromysiini (bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitoon)

mäkikuisma (Hypericum perforatum)

verapamiili, diltiatseemi (sydänlääkkeitä)

dantroleeni-infuusio (vaikeiden kehon lämpötilapoikkeavuuksien hoitoon)

takrolimuusi (elimistön immuunivasteeseen vaikuttava lääke)

simvastatiini (kolesterolia alentava lääke)

siklosporiini (elimistön immuunivastetta alentava lääke).

Candecam-tablettien verenpainetta alentava vaikutus saattaa voimistua, jos käytät jo muita lääkkeitä

kohonneen verenpaineen hoitoon.

Candecam ruuan, juoman ja alkoholin kanssa

Älä syö greippiä tai juo greippimehua, jos käytät Candecam-valmistetta. Greippi ja greippimehu voivat

suurentaa lääkkeen vaikuttavan aineen amlodipiinin pitoisuutta veressä, mikä voi johtaa Candecam-

tablettien verenpainetta alentavan vaikutuksen arvaamattomaan voimistumiseen.

Kun sinulle määrätään Candecam-tabletteja, keskustele lääkärin kanssa ennen kuin juot alkoholia.

Alkoholi saattaa saada sinut tuntemaan pyörrytystä tai huimausta.

Raskaus ja imetys

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy

lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen tämän lääkkeen käyttöä.

Raskaus

Kerro lääkärille, jos arvelet olevasi raskaana (tai saatat tulla) raskaaksi. Yleensä lääkäri tuolloin neuvoo

sinua lopettamaan Candecam-tablettien käytön ennen raskautta tai heti kun tiedät olevasi raskaana ja

neuvoo käyttämään toista lääkettä Candecam-tablettien sijasta. Candecam-valmistetta ei suositella

käytettäväksi raskauden alkuvaiheessa ja sitä ei saa käyttää raskauden kolmen ensimmäisen kuukauden

jälkeen, sillä se voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsellesi, jos sitä käytetään kolmannen raskauskuukauden

jälkeen.

Imetys

Kerro lääkärille jos imetät tai aiot aloittaa imettämisen. Candecam-tablettien käyttöä ei suositella

imettäville äideille ja lääkäri voi valita sinulle toisen hoidon, jos haluat imettää, erityisesti, jos lapsesi on

vastasyntynyt tai syntynyt keskosena.

Pieniä määriä amlodipiinia on havaittu erittyvän äidinmaitoon.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Candecam voi vaikuttaa kykyyn ajaa autoa tai käyttää koneita. Jos tabletit aiheuttavat

huonovointisuutta, huimausta tai väsymystä tai saat niistä päänsärkyä, älä aja tai käytä koneita ja ota

välittömästi yhteys lääkäriin.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä.

On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen vaikutuksia ja

haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste opastukseksesi. Keskustele

lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

Candecam sisältää laktoosia ja natriumia

Jos lääkäri on kertonut, että sinulla on jokin sokeri-intoleranssi, keskustele lääkärisi kanssa ennen tämän

lääkevalmisteen ottamista.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan

”natriumiton”.

3.

Miten Candecam-tabletteja otetaan

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut. Tarkista

ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.

Suositeltu annos on yksi Candecam-tabletti kerran vuorokaudessa.

Niele tabletti veden kanssa, ruuan kanssa tai ilman. Yritä ottaa tabletti aina samaan aikaan päivästä.

Älä ota Candecam-tabletteja greippimehun kanssa.

On tärkeää, että jatkat Candecam-tablettien käyttöä kunnes lääkäri toisin määrää.

Jos otat enemmän Candecam-tabletteja kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren määrän tabletteja, verenpaineesi voi laskea jopa vaarallisen paljon. Voit

tuntea huimausta, heikotusta, pyörrytystä tai voimattomuutta. Jos verenpaine laskee liikaa, siitä voi

aiheutua sokki. Ihosi saattaa tuntua kylmältä ja nihkeältä ja saatat menettää tajuntasi.

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 09 471 977) riskien arvioimiseksi ja

lisäohjeiden saamiseksi.

Jos unohdat ottaa Candecam-tabletteja

Älä hätäile. Jos unohdat ottaa tabletin, jätä annos väliin kokonaan. Ota seuraava annos normaalisti. Älä

ota kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi tabletin.

Jos lopetat Candecam-tablettien oton

Lääkäri kertoo, miten pitkään sinun on otettava tätä lääkettä. Jos lopetat hoidon liian aikaisin, oireet

saattavat uusiutua.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Hakeudu välittömästi lääkäriin, jos sinulla esiintyy jokin seuraavista haittavaikutuksista tämän lääkkeen

ottamisen jälkeen:

äkillinen hengityksen vinkuminen, rintakipu, hengenahdistus tai hengitysvaikeus

silmäluomien, kasvojen tai huulien turvotus

kielen ja kurkun turvotus, jotka aiheuttavat pahoja hengitysvaikeuksia.

vaikeat ihoreaktiot, mukaan lukien voimakas ihottuma, nokkosihottuma, ihon punoitus

kauttaaltaan koko keholla, voimakas kutina, rakkulamuodostus, ihon hilseily ja turvotus,

limakalvojen tulehdus (Stevens–Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi) tai

muut allergiset reaktiot

sydänkohtaus, poikkeava sydämensyke

haiman tulehtuminen, joka voi aiheuttaa voimakasta vatsakipua ja selkäkipua ja johon liittyy

erittäin huono olo.

Kandesartaani, jota Candecam sisältää, saattaa aiheuttaa valkosolujen vähentymistä. Vastustuskykysi

tulehduksia kohtaan voi heikentyä ja saatat tuntea itsesi väsyneeksi. Sinulle voi tulla myös jokin tulehdus

tai kuumetta. Jos näin tapahtuu, käänny lääkärin puoleen. Lääkäri saattaa aika ajoin pyytää verikokeita

tarkistaakseen vaikuttaako Candecam veriarvoihisi (agranulosytoosi).

KANDESARTAANIIN liittyvät mahdolliset haittavaikutukset:

Yleinen (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):

huimauksen/pyörrytyksen tunne

päänsärky

hengitystieinfektio

matala verenpaine. Tämä voi aiheuttaa heikotusta ja huimausta.

muutokset verikoetuloksissa:

kohonnut veren kaliumpitoisuus, etenkin jos sinulla jo on munuaissairaus tai sydämen

vajaatoiminta. Jos tämä on vaikea, saatat tuntea olosi väsyneeksi ja heikoksi tai sinulla voi

ilmetä epäsäännöllistä sydämen sykettä tai pistelyä.

vaikutukset munuaisten toimintaan, etenkin jos sinulla jo on munuaissairaus tai sydämen

vajaatoiminta. Hyvin harvoin saattaa esiintyä munuaisten vajaatoimintaa.

Hyvin harvinainen (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta):

kasvojen, huulten, kielen ja/tai kurkun turpoaminen

veren punasolujen tai valkosolujen vähentyminen. Saatat tuntea olosi väsyneeksi, sinulla voi

esiintyä infektioita tai kuumetta.

ihottuma tai näppyläinen ihottuma (nokkosihottuma)

kutina

selkä-, nivel- ja lihaskipu

muutokset maksan toiminnassa, mukaan lukien maksatulehdus (hepatiitti). Saatat tuntea

väsymystä ja havaita ihon ja silmän valkuaisen kellastumista sekä flunssan kaltaisia oireita.

yskä

pahoinvointi

muutokset verikoetuloksissa:

vähentynyt veren natriumpitoisuus. Jos tämä on vaikea, saatat tuntea olosi heikoksi tai

voimattomaksi tai sinulla voi ilmetä lihaskramppeja.

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

ripuli.

AMLODIPIINIIN liittyvät mahdolliset haittavaikutukset:

Seuraavia hyvin yleisiä haittavaikutuksia on raportoitu. Jos jokin näistä haitoista aiheuttaa sinulle

ongelmia tai oireet jatkuvat yli viikon ajan, ota yhteys lääkäriin.

Hyvin yleinen (voi esiintyä yli 1 käyttäjällä 10:stä):

turvotus (nesteen kertyminen elimistöön).

Seuraavia yleisiä haittavaikutuksia on raportoitu. Jos jokin näistä haitoista aiheuttaa sinulle ongelmia tai

oireet jatkuvat yli viikon ajan, ota yhteys lääkäriin.

Yleinen (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):

päänsärky, huimaus, uneliaisuus (erityisesti hoidon alussa).

sydämentykytys, punastelu

vatsakipu, pahoinvointi

suolentoiminnan muutokset, ripuli, ummetus, ruoansulatusvaivat

väsymys, heikotus

näköhäiriöt, kahtena näkeminen

lihaskrampit

nilkkojen turvotus.

Seuraavassa on lueteltu muita ilmoitettuja haittavaikutuksia. Jos havaitset sellaisia haittavaikutuksia,

joita ei ole tässä pakkausselosteessa mainittu, tai kokemasi haittavaikutus on vakava, kerro niistä

lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle.

Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta):

mielialan muutokset, ahdistuneisuus, masennus, unettomuus

vapina, makuhäiriöt, pyörtyminen

raajojen puutuminen tai pistely, kivuntunnon häviäminen

korvien soiminen

matala verenpaine

aivastelu/nenän vuotaminen, joka johtuu nenän limakalvon tulehduksesta (nuha)

yskä

suun kuivuminen, oksentelu

hiustenlähtö, lisääntynyt hikoilu, ihon kutina, punaiset läiskät iholla, ihon värimuutos

virtsaamishäiriöt, lisääntynyt virtsaamistarve yöllä, tihentynyt virtsaamistarve

erektiokyvyttömyys, miehen rintarauhasten kipu tai suurentuminen

kipu, huonovointisuus

nivel- tai lihaskipu, selkäkipu

painonnousu tai painonlasku.

Harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1 000:sta):

sekavuus.

Hyvin harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10 000:sta):

veren valkosolujen määrän väheneminen, verihiutalemäärän väheneminen, mikä saattaa aiheuttaa

epätavallista mustelmien muodostumista tai verenvuotoherkkyyttä (punasolujen vaurioituminen)

kohonnut verensokeri (hyperglykemia)

hermosairaus, joka saattaa aiheuttaa heikkoutta, pistelyä tai puutumista

ikenien turvotus

vatsan turvotus (gastriitti)

maksan toimintahäiriö, maksatulehdus (hepatiitti), ihon keltaisuus, kohonneet

maksaentsyymiarvot, jotka saattavat vaikuttaa joihinkin laboratoriotutkimustuloksiin

lisääntynyt lihasjännitys

verisuonitulehdus, johon usein liittyy ihottuma

valoyliherkkyys.

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

vapina, jäykkä asento, jähmeä ilme, hitaat liikkeet ja laahustava, epätasapainoinen kävely.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Candecam-tablettien säilyttäminen

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä pakkauksessa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (EXP) jälkeen. Viimeinen

käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Säilytä alle 30

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle. Herkkä kosteudelle.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Candecam sisältää

Vaikuttavat aineet ovat kandesartaanisileksetiili ja amlodipiini.

Yksi tabletti sisältää 8 mg kandesartaanisileksetiiliä ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa

5 mg amlodipiinia.

Yksi tabletti sisältää 16 mg kandesartaanisileksetiiliä ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa

5 mg amlodipiinia.

Yksi tabletti sisältää 16 mg kandesartaanisileksetiiliä ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa

10 mg amlodipiinia.

Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa (tyyppi 102), esigelatinoitu tärkkelys (maissi),

natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A), kolloidinen vedetön piidioksidi, magnesiumstearaatti,

laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, makrogoli 8000, hydroksipropyyliselluloosa (tyyppi EF),

karmelloosikalsium ja keltainen rautaoksidi (E 172) (ainoastaan 8 mg/5 mg ja 16 mg/10 mg

tabletit) ja punainen rautaoksidi (E 172) (ainoastaan 16 mg/5 mg ja 16 mg/10 mg tabletit).

Katso kohta 2 ”Candecam sisältää laktoosia ja natriumia”.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Candecam 8 mg/5 mg -tabletit ovat pyöreitä ja kaksoiskuperia kaksikerrostabletteja. Tabletin toinen

puoli on vaaleankeltainen, siinä voi olla vaaleampia täpliä ja siihen on kaiverrettu merkintä 8-5. Tabletin

toinen puoli on valkoinen tai luonnonvalkoinen. Tabletin halkaisija on 8 mm ja paksuus 3,7–4,7 mm.

Candecam 16 mg/5 mg -tabletit ovat pyöreitä ja hieman kaksoiskuperia kaksikerrostabletteja. Tabletin

toinen puoli on vaalean vaaleanpunainen, siinä voi olla vaaleampia ja tummempia täpliä ja siihen on

kaiverrettu merkintä 16-5. Tabletin toinen puoli on valkoinen tai luonnonvalkoinen. Tabletin halkaisija on

9 mm ja paksuus 4,0–5,0 mm.

Candecam 16 mg/10 mg –tabletit ovat pyöreitä ja kaksoiskuperia kaksikerrostabletteja. Tabletin toinen

puoli on haalean vaaleanpunainen ja siinä voi olla vaaleampia ja tummempia täpliä ja siihen on

kaiverrettu merkintä 16-10. Toinen puoli on valkoinen tai luonnonvalkoinen. Tabletin halkaisija on 8 mm

ja paksuus 3,7–4,7 mm.

Candecam on saatavana pahvikoteloissa, jotka sisältävät 7, 10, 14, 28, 30, 50, 56, 60, 90, 98 ja 100

tablettia läpipainopakkauksissa.

Candecam on saatavana pahvikoteloissa, jotka sisältävät 7 x 1, 10 x 1, 14 x 1, 28 x 1, 30 x 1, 50 x 1,

56 x 1, 60 x 1, 90 x 1, 98 x 1 ja 100 x 1 tablettia yksittäispakatuissa läpipainopakkauksissa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija ja valmistaja

Myyntiluvan haltija

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

Valmistaja

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann-Straβe 5, 27472 Cuxhaven, Saksa

Myyntiluvanhaltijan paikallinen edustaja Suomessa

KRKA Finland Oy, Bertel Jungin aukio 5, 02600 Espoo

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi

13.11.2019

Bipacksedel: Information till användaren

Candecam 8 mg/5 mg tabletter

Candecam 16 mg/5 mg tabletter

Candecam 16 mg/10 mg tabletter

kandesartancilexetil/amlodipin

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande:

Vad Candecam är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Candecam

Hur du tar Candecam

Eventuella biverkningar

Hur Candecam ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Candecam är och vad det används för

Candecam innehåller två aktiva substanser som kallas kandesartancilexetil och amlodipin. Båda dessa

substanser hjälper till att sänka högt blodtryck.

kandesartancilexetil tillhör en grupp läkemedel som kallas ”angiotensin II receptor-blockerare

(ARB)”.

amlodipin tillhör en grupp läkemedel som kallas kalciumantagonister.

Båda dessa substanser hjälper till att förhindra sammandragning av blodkärlen. Blodkärlen slappnar av

och blodtrycket sjunker.

Candecam används för att behandla högt blodtryck (hypertoni) hos vuxna patienter som redan tar

kandesartancilexetil och amlodipin i dessa doser, i stället för att ta två läkemedel separat.

Kandesartancilexetil och amlodipin som finns i Candecam kan också vara godkända för att behandla

andra sjukdomar som inte nämns i denna produktinformation. Fråga läkare, apotek eller annan

hälsovårdspersonal om du har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Candecam

Ta inte Candecam:

om du är allergisk mot kandesartancilexetil, amlodipin, andra kalciumantagonister eller något

annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i avsnitt 6)

om du är gravid i mer än tredje månaden (det är också bäst att undvika Candecam under tidig

graviditet – se avsnitt om graviditet)

om du har svår leversjukdom eller gallobstruktion (problem med dränage av galla från gallblåsan)

om patienten är ett barn under 1 år

om du har diabetes eller nedsatt njurfunktion och behandlas med ett blodtryckssänkande

läkemedel som innehåller aliskiren

om du har mycket lågt blodtryck (hypotoni)

om du har en förträngning i aortaklaffen (aortastenos) eller kardiogen chock (ett tillstånd som

innebär att hjärtat inte orkar förse kroppen med tillräckliga mängder blod)

om du har hjärtsvikt efter en hjärtinfarkt.

Om du är osäker om något av detta stämmer på dig, kontakta läkare eller apotekspersonal innan du tar

Candecam.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare eller apotekspersonal innan du tar Candecam.

Berätta för läkaren om du har eller har haft något av följande:

om du har hjärt-, lever- eller njurbesvär, eller genomgår dialys

om du nyligen genomgått en njurtransplantation

om du har kräkningar, eller nyligen haft kraftiga kräkningar eller har diarré

om du har en binjuresjukdom som kallas Conns syndrom (kallas även för primär

hyperaldosteronism)

om du har lågt blodtryck

om du tidigare haft ett slaganfall (stroke)

du måste tala om för läkare om du tror att du är (eller kan bli) gravid. Candecam

rekommenderas inte under tidig graviditet och du får inte ta Candecam om du är gravid efter

tredje månaden, eftersom det kan skada ditt barn allvarligt om det används under detta stadium

av graviditeten (se avsnitt om graviditet).

nyligen genomgången hjärtinfarkt

hjärtsvikt

mycket högt blodtryck (hypertensiv kris)

om du är äldre och din dos behöver ökas.

Tala med läkare innan du tar Candecam:

om du tar digoxin

om du tar något av följande läkemedel som används för att behandla högt blodtryck:

en ACE-hämmare (till exempel enalapril, lisinopril, ramipril), särskilt om du har

diabetesrelaterade njurproblem

aliskiren.

Läkaren kan behöva kontrollera njurfunktion, blodtryck och mängden elektrolyter (t.ex. kalium) i blodet

med jämna mellanrum.

Se även informationen under rubriken ”Ta inte Candecam”.

Berätta för din läkare eller tandläkare att du tar Candecam om du ska opereras. Candecam kan ge en

sänkning av blodtrycket om det tas samtidigt med vissa bedövningsmedel.

Barn och ungdomar

Användning av Candecam rekommenderas inte till barn och ungdomar upp till 18 år.

Andra läkemedel och Candecam

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel.

Candecam kan påverka effekten av andra läkemedel, och en del läkemedel kan även påverka effekten

av Candecam. Läkaren kan behöva ta blodprover då och då om du tar vissa läkemedel.

Tala speciellt om för läkaren om du tar något av följande läkemedel. Läkaren kan behöva ändra din dos

och/eller vidta andra försiktighetsåtgärder:

andra läkemedel som sänker blodtrycket såsom betablockerare, diazoxid och ACE-hämmare

såsom enalapril, kaptopril, lisinopril eller ramipril

icke-steroida antiinflammatoriska läkemedel (NSAID) såsom ibuprofen, naproxen, diklofenak,

celecoxib eller etoricoxib (läkemedel som lindrar smärta och inflammation).

acetylsalicylsyra (om du tar mer än 3 g per dag) (läkemedel som lindrar smärta och

inflammation)

kaliumtillägg eller saltersättningsmedel innehållande kalium (läkemedel som ökar mängden kalium

i blodet)

heparin (ett blodförtunnande läkemedel)

vätskedrivande läkemedel (diuretika)

litium (ett läkemedel för behandling av psykiska problem)

om du tar en ACE-hämmare eller aliskiren (se även informationen under rubrikerna ”Ta inte

Candecam” och ”Varningar och försiktighet”

ketokonazol, itrakonazol (läkemedel mot svamp)

ritonavir, indinavir, nelfinavir (så kallade proteashämmare som används för att behandla HIV)

rifampicin, erytromycin, klaritromycin (mot infektioner orsakade av bakterier)

hypericum perforatum (Johannesört)

verapamil, diltiazem (hjärtmediciner)

dantrolen (infusion vid svåra störningar i kroppstemperaturen)

takrolimus (används för att kontrollera kroppens immunsvar)

simvastatin (läkemedel som används för att sänka halten kolesterol i blodet)

ciklosporin (läkemedel som hämmar immunförsvaret).

Candecam kan sänka ditt blodtryck ytterligare om du redan tar andra läkemedel mot högt blodtryck.

Candecam med mat, dryck och alkohol

Du ska inte dricka grapefruktjuice eller äta grapefrukt om du tar Candecam. Grapefrukt och

grapefruktjuice kan nämligen leda till att mängden av den aktiva substansen amlodipin i blodet ökar,

vilket kan ge en oförutsägbar ökning av Candecams blodtrycksänkande effekt.

Om du ordineras Candecam, tala med läkaren innan du dricker alkohol. Alkohol kan göra att du känner

dig svimfärdig eller yr.

Graviditet och amning

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare

eller apotekspersonal innan du använder detta läkemedel.

Graviditet

Du måste tala om för din läkare om du tror att du är (eller kan bli) gravid. Din läkare råder dig

vanligtvis att sluta att ta Candecam innan du blir gravid eller så fort du vet att du är gravid, och råder

dig att ta ett annat läkemedel istället för Candecam. Candecam rekommenderas inte under tidig

graviditet och får inte tas om du är gravid efter tredje månaden, eftersom det kan skada ditt barn

allvarligt om det används efter den tredje graviditetsmånaden.

Amning

Tala om för din läkare om du ammar eller tänker börja amma. Candecam rekommenderas inte för

mödrar som ammar och din läkare kan välja en annan behandling till dig om du vill amma, särskilt om

ditt barn är nyfött eller föddes för tidigt.

Amlodipin passerar över i bröstmjölk i små mängder.

Körförmåga och användning av maskiner

Candecam kan påverka din körförmåga eller förmåga att använda maskiner. Om du mår illa, blir yr

eller trött eller får huvudvärk av tabletterna ska du inte köra bil eller använda maskiner. Kontakta

omedelbart läkare.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbete

som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden

är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Candecam innehåller laktos och natrium

Om du inte tål vissa sockerarter, bör du kontakta din läkare innan du tar denna medicin.

Detta läkemedel innehåller mindre än 1 mmol (23 mg) natrium per tablett, d.v.s. är näst intill

”natriumfritt”.

3.

Hur du tar Candecam

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens eller apotekspersonalens anvisningar. Rådfråga läkare eller

apotekspersonal om du är osäker.

Rekommenderad dos av Candecam är en tablett per dag.

Svälj tabletten med ett glas vatten, med eller utan mat. Försök att ta tabletten vid ungefär samma

tidpunkt varje dag. Ta inte Candecam tillsammans med grapefruktjuice.

Det är viktigt att du fortsätter att ta Candecam tills läkaren ger dig andra instruktioner.

Om du har tagit för stor mängd av Candecam

Om man tar för många tabletter kan blodtrycket bli lågt eller till och med farligt lågt. Du kan känna dig

yr, ostadig, svimfärdig eller svag. Om blodtrycket sjunker tillräckligt lågt kan man drabbas av chock.

Huden kan då kännas kall och fuktig och man kan bli medvetslös.

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 09 471 977) för bedömning av risken samt

rådgivning.

Om du har glömt att ta Candecam

Oroa dig inte. Om du glömmer att ta en tablett ska du bara strunta i den dosen. Ta nästa dos i rätt tid.

Ta inte dubbel dos för att kompensera för glömd tablett.

Om du slutar att ta Candecam

Läkaren kommer att tala om för dig hur länge du ska ta ditt läkemedel. Dina symtom kan komma

tillbaka om du slutar ta läkemedlet tidigare.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Uppsök omedelbart läkare om du får någon av följande biverkningar när du har tagit detta läkemedel:

plötslig väsande andning, bröstsmärtor, andfåddhet eller svårigheter att andas

svullnad i ögonlock, ansikte eller läppar

svullnad i tunga och svalg som gör det mycket svårt att andas

svåra hudreaktioner som kraftiga utslag, nässelutslag, rodnad över hela kroppen, svår klåda,

blåsor, hudavflagning och svullnad, inflammerade slemhinnor (Stevens-Johnsons syndrom, toxisk

epidermal nekrolys) eller andra allergiska reaktioner

hjärtinfarkt, onormal hjärtfrekvens (puls)

inflammation i bukspottkörteln, som kan ge svåra buk- och ryggsmärtor och kraftig

sjukdomskänsla.

Kandesartan, ett av innehållsämnena i Candecam, kan orsaka en minskning av antalet vita blodkroppar.

Din motståndskraft mot infektioner kan försämras och du kan känna trötthet, få en infektion eller feber.

Om detta händer ska du kontakta läkare. Läkaren kan då och då ta blodprov för att kontrollera om

Candecam har haft någon effekt på ditt blod (agranulocytos).

Eventuella biverkningar av KANDESARTAN:

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare):

känsla av yrsel

huvudvärk

luftvägsinfektion

lågt blodtryck. Detta kan få dig att känna dig svimfärdig eller yr.

förändringar i blodtestresultat

ökad mängd kalium i blodet, speciellt om du redan har njurbesvär eller hjärtsvikt. Om detta

är en påtaglig förändring, så kan du märka trötthet, svaghet, oregelbundna hjärtslag eller

myrkrypningar.

påverkan på njurfunktionen, speciellt om du redan har njurproblem eller hjärtsvikt. I mycket

sällsynta fall kan njursvikt inträffa.

Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 användare):

svullnad i ansikte, läppar, tunga och/eller hals

minskning i antal röda eller vita blodkroppar. Du kan märka trötthet, infektion eller feber.

hudutslag, knottriga utslag (nässelutslag)

klåda

ryggvärk, ledvärk och muskelvärk

förändringar i leverfunktionen, inklusive leverinflammation (hepatit). Du kan känna trötthet, få

gulfärgad hud och ögonvitor och influensaliknande symtom.

hosta

illamående

förändringar i blodtestresultat:

minskad mängd natrium i blodet. Om det är en påtaglig förändring, så kan du märka

svaghet, energibrist eller muskelkramper.

Har rapporterats (förekommer hos ett okänt antal användare):

diarré.

Eventuella biverkningar av AMLODIPIN:

Följande mycket vanliga biverkningar har rapporterats. Om någon av dessa ger dig problem eller om de

varar i mer än en vecka ska du kontakta läkare.

Mycket vanliga (kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare):

ödem (vätskeansamling).

Följande vanliga biverkningar har rapporterats. Om någon av dessa ger dig problem eller om de varar i

mer än en vecka ska du kontakta läkare.

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare):

huvudvärk, yrsel, sömnighet (särskilt i början av behandlingen)

hjärtklappning, värmevallningar

buksmärtor, illamående

förändrade tarmvanor, diarré, förstoppning, matsmältningsbesvär

trötthet, svaghet

synrubbningar, dubbelseende

muskelkramper

ankelsvullnad.

Andra biverkningar som rapporterats finns i följande lista. Om några biverkningar blir värre eller om du

märker några biverkningar som inte nämns i denna information kontakta läkare eller apotekspersonal.

Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare):

humörsvängningar, ångest, depression, sömnlöshet

darrningar, smakförändring, svimning

domningar eller stickningar i armar och ben, oförmåga att känna smärta

öronringningar

lågt blodtryck

nysningar/rinnande näsa på grund av inflammation i nässlemhinnan (rinit)

hosta

muntorrhet, kräkningar

håravfall, ökad svettning, kliande hud, röda fläckar på huden, hudmissfärgning

urineringsbesvär, ökat urineringsbehov på natten, ökad urineringsfrekvens

impotens, obehag från eller förstorade bröst hos män

smärtor, sjukdomskänsla

led- eller muskelsmärtor, ryggsmärtor

viktökning eller viktminskning.

Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1 000 användare):

förvirring.

Mycket sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 10 000 användare):

minskat antal vita blodkroppar, minskat antal blodplättar som kan leda till ovanliga blåmärken

eller att man blöder lätt (skador på röda blodkroppar)

förhöjt blodsocker (hyperglykemi)

en nervrubbning som kan orsaka svaghet, stickningar eller domningar

svullet tandkött

uppsvullen buk (gastrit)

onormal leverfunktion, inflammation i levern (hepatit), gulfärgad hud (gulsot), förhöjda

leverenzymer som kan påverka vissa medicinska tester

ökad muskeltonus (muskelspänning)

inflammation i blodkärlen, ofta med hudutslag

ljuskänslighet.

Har rapporterats (förekommer hos ett okänt antal användare):

skakningar, stel hållning, maskliknande ansikte, långsamma rörelser och släpande obalanserad

gång.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se

detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om

läkemedels säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur Candecam ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på förpackningen efter EXP. Utgångsdatumet är den sista

dagen i angiven månad.

Förvaras vid högst 30

Förvaras i originalförpackningen, Ljuskänsligt. Fuktkänsligt.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

De aktiva substanserna är kandesartancilexetil och amlodipin.

En tablett innehåller 8 mg kandesartancilexetil och amlodipinbesilat motsvarande 5 mg

amlodipin.

En tablett innehåller 16 mg kandesartancilexetil och amlodipinbesilat motsvarande 5 mg

amlodipin.

En tablett innehåller 16 mg kandesartancilexetil och amlodipinbesilat motsvarande 10 mg

amlodipin.

Övriga innehållsämnen är mikrokristallin cellulosa (typ 102), pregelatiniserad stärkelse (majs),

natriumstärkelseglykolat (typ A), kolloidal vattenfri kiseldioxid, magnesiumstearat,

laktosmonohydrat, majsstärkelse, makrogol 8000, hydroxipropylcellulosa (typ EF),

karmelloskalcium och gul järnoxid (E 172) (endast 8 mg/5 mg och 16 mg/10 mg tabletter) och

röd järnoxid (E 172) (endast 16 mg/5 mg och 16 mg/10 mg tabletter).

Se avsnitt 2 “Candecam innehåller laktos och natrium”.

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Candecam 8 mg/5 mg är runda och bikonvexa tabletter med två lager. Den ena sidan av tabletten är

ljusgul, eventuellt med ljusare fläckar, och är graverad med 8-5. Den andra sidan av tabletten är vit

eller nästan vit. Tabletten har en diameter på 8 mm och en tjocklek på 3,7–4,7 mm.

Candecam 16 mg/5 mg är runda och något bikonvexa tabletter med två lager. Den ena sidan av

tabletten är ljusrosa, eventuellt med ljusare och mörkare fläckar, och är graverad med 16-5. Den andra

sidan av tabletten är vit eller nästan vit. Tabletten har en diameter på 9 mm och en tjocklek på 4,0–

5,0 mm.

Candecam 16 mg/10 mg tabletter är runda och bikonvexa tabletter med två lager. Den ena sidan av

tabletten är ljust blekrosa, eventuellt med ljusare och mörkare fläckar, och är graverad med 16-10. Den

andra sidan av tabletten är vit eller nästan vit. Tabletten har en diameter på 8 mm och en tjocklek på

3,7-4,7 mm.

Candecam finns tillgänglig i kartonger med 7, 10, 14, 28, 30, 50, 56, 60, 90, 98 och 100 tabletter i blister.

Candecam finns tillgänglig i kartonger med 7 x 1, 10 x 1, 14 x 1, 28 x 1, 30 x 1, 50 x 1, 56 x 1, 60 x 1, 90

x 1, 98 x 1 och 100 x 1 tablett i perforerade endosblister.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning och tillverkare

Innehavare av godkännande för försäljning

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

Tillverkare

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann-Straβe 5, 27472 Cuxhaven, Tyskland

Lokal företrädare i Finland

KRKA Finland Oy, Bertel Jungs plats 5, 02600 Esbo, Finland

Denna bipacksedel ändrades senast

13.11.2019

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Candecam 8 mg/5 mg tabletit

Candecam 16 mg/5 mg tabletit

Candecam 16 mg/10 mg tabletit

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Candecam 8 mg/5 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 8 mg kandesartaanisileksetiiliä ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 5 mg

amlodipiinia.

Candecam 16 mg/5 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 16 mg kandesartaanisileksetiiliä ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 5 mg

amlodipiinia.

Candecam 16 mg/10 mg tabletit

Yksi tabletti sisältää 16 mg kandesartaanisileksetiiliä ja amlodipiinibesilaattia määrän, joka vastaa 10 mg

amlodipiinia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

8 mg/5 mg

16 mg/5 mg

16 mg/10 mg

Laktoosi

84,90 mg

76,89 mg

77,30 mg

Natrium

0,32 mg

0,44 mg

0,32 mg

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti

Candecam 8 mg/5 mg tabletit: pyöreä, kaksoiskupera, kaksikerroksinen tabletti. Tabletin toinen puoli on

vaaleankeltainen, ja siinä voi olla vaaleampia täpliä ja siihen on kaiverrettu merkintä 8-5. Toinen puoli on

valkoinen tai luonnonvalkoinen. Tabletin halkaisija on 8 mm ja paksuus 3,7–4,7 mm.

Candecam 16 mg/5 mg tabletit: pyöreä, hieman kaksoiskupera kaksikerroksinen tabletti. Tabletin toinen

puoli on vaalean vaaleanpunainen ja siinä voi olla vaaleampia ja tummempia täpliä ja siihen on

kaiverrettu merkintä 16-5. Toinen puoli on valkoinen tai luonnonvalkoinen. Tabletin halkaisija on 9 mm

ja paksuus 4,0–5,0 mm.

Candecam 16 mg/10 mg tabletit: pyöreä, kaksoiskupera, kaksikerroksinen tabletti. Tabletin toinen puoli

on haalean vaaleanpunainen ja siinä voi olla vaaleampia ja tummempia täpliä ja siihen on kaiverrettu

merkintä 16-10. Toinen puoli on valkoinen tai luonnonvalkoinen. Tabletin halkaisija on 8 mm ja paksuus

3,7–4,7 mm.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Candecam on tarkoitettu korvaavaksi hoidoksi aikuispotilaille, joiden essentiaalinen hypertensio on jo

ennestään hallinnassa samanaikaisesti annettavilla kandesartaania ja amlodipiinia samoina annoksina

sisältävillä erillisvalmisteilla.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Candecam-valmisteen suositeltu annos on yksi tabletti kerran vuorokaudessa.

Kiinteäannoksinen yhdistelmähoito ei sovi aloitushoidoksi.

Potilaan sairauden pitää olla hallinnassa erikseen otettavien vaikuttavien aineiden pysyvillä annoksilla

ennen Candecam-hoidon aloittamista. Candecam-annoksen pitää perustua yhdistelmän erillisten

vaikuttavien aineiden annoksiin ennen yhdistelmävalmisteeseen siirtymistä.

Iäkkäät potilaat

Aloitusannostusta ei tarvitse sovittaa iäkkäille potilaille, mutta varovaisuutta on noudatettava annosta

suurennettaessa (ks. kohdat 4.4 ja 5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Käyttökokemus kandesartaanista hyvin vaikeaa tai loppuvaiheen munuaistautia

(kreatiniinipuhdistuma

< 15 ml/min) sairastavien potilaiden hoidossa on vähäinen (ks. kohta 4.4).

Annosta ei tarvitse sovittaa potilaille, joilla on lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta.

Amlodipiini ja kandesartaani eivät dialysoidu.

Maksan vajaatoiminta

Candecam on vasta-aiheinen potilaille, joilla on vaikea maksan vajaatoiminta ja/tai kolestaasi (ks. kohdat

4.3 ja 5.2).

Annossuosituksia ei ole vahvistettu potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta, joten

Candecam-valmisteen annossa on noudatettava varovaisuutta.

Pediatriset potilaat

Candecam-valmisteen turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten hoidossa ei ole vielä varmistettu.

Tietoja ei ole saatavilla.

Antotapa

Suun kautta.

Candecam voidaan ottaa ruoan kanssa tai aterioiden välillä.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttaville aineille, didihydropyridiinijohdoksille tai kohdassa 6.1 mainituille

apuaineille.

Toinen ja kolmas raskauskolmannes (ks. kohdat 4.4 ja 4.6).

Vaikea maksan vajaatoiminta ja/tai kolestaasi.

Alle 1 vuoden ikä (ks. kohta 5.3).

Vaikea hypotensio.

Sokki (mukaan lukien sydänperäinen sokki).

Sydämen vasemman kammion ulosvirtauskanavan ahtauma (esim. vaikea-asteinen

aorttastenoosi).

Akuutin sydäninfarktin jälkeinen hemodynaamisesti epävakaa sydämen vajaatoiminta.

Candecam-valmisteen käyttö samanaikaisesti aliskireeniä sisältävien valmisteiden kanssa on vasta-

aiheista, jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta (glomerulusten suodatusnopeus

< 60 ml/min/1,73 m

) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Kandesartaani

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto

On olemassa näyttöä siitä, että ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin

samanaikainen käyttö lisää hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen

(mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa

ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei

suositella (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin

valvonnassa ja munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja

huolellisesti. ACE:n estäjiä ja angiotensiini II -reseptorin salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti

potilaille, joilla on diabeettinen nefropatia.

Munuaisten vajaatoiminta

Kuten muidenkin reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmää estävien lääkeaineiden kohdalla,

munuaistoiminnan muutoksia voi olla odotettavissa näille vaikutuksille alttiilla Candecam-hoitoa saavilla

potilailla.

Kun kandesartaania annetaan hypertensiopotilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta, suositellaan

seerumin kalium- ja kreatiniinitasojen seurantaa. Käyttökokemus hyvin vaikeaa tai loppuvaiheen

munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden (kreatiniinipuhdistuma < 15 ml/min) hoidosta on

vähäinen. Näiden potilaiden kandesartaanisileksetiiliannos on säädettävä huolellisesti verenpainetta koko

ajan seuraten.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavien, erityisesti 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien sekä munuaisten

vajaatoimintaa sairastavien potilaiden seurantaan tulee kuulua munuaistoiminnan säännöllinen

tarkastaminen. Kun kandesartaanisileksetiilin annosta säädetään, on suositeltavaa seurata seerumin

kreatiniinin ja kaliumin pitoisuutta. Sydämen vajaatoimintaa koskeviin tutkimuksiin ei otettu potilaita,

joiden seerumin kreatiniini oli > 265 μmol/l (> 3 mg/dl).

ACE:n estäjän samanaikainen käyttö sydämen vajaatoiminnassa

Haittavaikutusten, erityisesti hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen

(mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan), riski saattaa kasvaa kun kandesartaanisileksetiiliä

käytetään samanaikaisesti ACE:n estäjän kanssa (ks. kohta 4.8). ACE:n estäjän,

mineralokortikoidireseptorin antagonistin ja kandesartaanin kolmoisyhdistelmähoitoa ei myöskään

suositella. Tällaisia yhdistelmiä saa käyttää vain erikoislääkärin valvonnassa ja munuaisten toimintaa,

elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja huolellisesti.

ACE:n estäjiä ja angiotensiini II -reseptorin salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti potilaille, joilla on

diabeettinen nefropatia.

Hemodialyysi

Dialyysin aikana verenpaine voi olla erityisen herkkä AT

-reseptorisalpaukselle pienentyneen

plasmavolyymin ja reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän aktivaation seurauksena. Tämän takia

hemodialyysipotilaiden kandesartaanisileksetiiliannos on säädettävä huolellisesti verenpainetta koko ajan

seuraten.

Munuaisvaltimon ahtauma

Lääkevalmisteet, jotka vaikuttavat reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään, mukaan lukien

angiotensiini II -reseptorin salpaajat, saattavat lisätä veren ureapitoisuutta ja seerumin

kreatiniinipitoisuutta potilailla, joilla on bilateraalinen tai ainoan munuaisen munuaisvaltimon ahtautuma.

Munuaisensiirto

Käyttökokemusta kandesartaanisileksetiilista potilaille, joille on äskettäin tehty munuaisensiirto, ei ole.

Hypotensio

Kandesartaanisileksetiilihoidon aikana voi esiintyä hypotensiota potilailla, joilla on sydämen

vajaatoiminta. Sitä voi esiintyä myös hypertensiopotilailla, joilla on intravaskulaarinen hypovolemia,

kuten suuria diureettiannoksia saavilla potilailla. Varovaisuutta tulee noudattaa hoitoa aloitettaessa ja

hypovolemia on pyrittävä korjaamaan.

Jos lapsella epäillään pienentynyttä suonensisäistä nestetilavuutta (esim. potilaat, joita hoidetaan

diureeteilla, erityisesti potilaat, joilla on heikentynyt munuaistoiminta), kandesartaanihoito pitää aloittaa

lääkärin tarkassa valvonnassa ja on harkittava edellä kuvattua tavanomaista aloitusannosta pienempää

aloitusannosta (ks. kohta4.2).

Anestesia ja leikkaus

Potilailla, joita hoidetaan angiotensiini II -reseptorin salpaajilla, saattaa esiintyä hypotensiota anestesian

ja leikkauksen aikana, mikä johtuu reniini-angiotensiinijärjestelmän salpauksesta. Hyvin harvoin

hypotensio voi olla niin vaikea, että tarvitaan laskimonsisäistä nesteytystä ja/tai vasopressoreiden

käyttöä.

Aortta- ja mitraaliläpän stenoosi (obstruktiivinen hypertrofinen kardiomyopatia)

Kuten muidenkin vasodilataattorien suhteen, erityistä varovaisuutta on noudatettava niiden potilaiden

suhteen, joilla on verenvirtaukseen merkittävästi vaikuttava aortta- tai mitraaliläpän stenoosi tai

obstruktiivinen hypertrofinen kardiomyopatia.

Primaari hyperaldosteronismi

Potilaat, joilla on primaari hyperaldosteronismi, eivät yleensä hyödy reniini-angiotensiini-

aldosteronijärjestelmän kautta vaikuttavasta verenpainelääkityksestä. Tämän vuoksi

kandesartaanisileksetiiliä ei suositella tällaisille potilaille.

Hyperkalemia

Kandesartaanisileksetiilin samanaikainen käyttö kaliumia säästävien diureettien, kaliumlisien, kaliumia

sisältävien suolan korvikkeiden tai muiden kaliumpitoisuutta kohottavien lääkevalmisteiden (esim.

hepariini) kanssa voi lisätä hypertensiopotilaiden seerumin kaliumpitoisuutta. Kaliumpitoisuutta tulee

seurata tarpeen mukaan.

Kandesartaanisileksetiilihoitoa saavilla potilailla, joilla on sydämen vajaatoiminta, voi esiintyä

hyperkalemiaa. On suositeltavaa seurata säännöllisesti seerumin kaliumpitoisuutta. ACE:n estäjän,

kaliumia säästävän diureetin (esim. spironolaktoni) ja kandesartaanisileksetiilin yhdistelmää ei suositella

ja sitä tulee harkita ainoastaan huolellisen mahdollisten hyötyjen ja riskien arvioinnin

jälkeen.

Yleistä

Käytettäessä muita reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä potilaille, joiden

verisuonitonus ja munuaisten toiminta on tästä järjestelmästä erityisen riippuvainen (esim. vaikea

kongestiivinen sydämen vajaatoiminta tai taustalla oleva munuaissairaus, mukaan lukien

munuaisvaltimon ahtautuma), on esiintynyt äkillistä verenpaineen laskua, atsotemiaa, oliguriaa tai

harvoin akuuttia munuaisten vajaatoimintaa. Samanlaisten vaikutusten ilmaantumisen mahdollisuutta

angiotensiini II -reseptorin salpaajien kohdalla ei voida sulkea pois. Kuten muidenkin

verenpainelääkkeiden yhteydessä, iskeemistä sydän- tai aivoverisuonisairautta sairastavien potilaiden

liiallinen verenpaineen aleneminen voi aiheuttaa sydäninfarktin tai aivohalvauksen. Kandesartaanin

antihypertensiivinen vaikutus voi lisääntyä muiden verenpainetta alentavien lääkevalmisteiden

vaikutuksesta riippumatta siitä, määrättiinkö niitä verenpaineen alentamiseen tai johonkin muuhun

käyttöaiheeseen.

Raskaus

Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos angiotensiini II

-reseptorin salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden

aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä

välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava

heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).

Amlodipiini

Amlodipiinin turvallisuutta ja tehoa hypertensiivisen kriisin hoidossa ei ole varmistettu.

Sydämen vajaatoiminta

Sydämen vajaatoimintapotilaita hoidettaessa on noudatettava varovaisuutta. Vaikeaa sydämen

vajaatoimintaa (NYHA-luokka III tai IV) sairastavilla potilailla tehdyssä pitkäkestoisessa,

lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa amlodipiinin käytön yhteydessä raportoitiin ilmenneen

keuhkoedeemaa useammin kuin lumelääkeryhmässä (ks. kohta 5.1). Varovaisuutta on noudatettava

annettaessa kalsiumkanavan salpaajia, amlodipiini mukaan lukien, kongestiivista sydämen vajaatoimintaa

sairastaville potilaille, koska ne saattavat lisätä kardiovaskulaaritapahtumien ja kuolleisuuden riskiä.

Maksan vajaatoiminta

Amlodipiinin puoliintumisaika pidentyy ja kokonaisaltistus (AUC) kohoaa potilailla, joilla maksan toiminta

on heikentynyt. Annossuosituksia ei ole määritetty. Sen vuoksi amlodipiinin aloitusannos on valittava

annostusasteikon pienemmästä päästä ja varovaisuutta on noudatettava sekä hoitoa aloitettaessa että

annosta suurennettaessa. Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille hidas annoksen

suurentaminen ja huolellinen seuranta voivat olla tarpeen.

Iäkkäät potilaat

Iäkkäille potilaille lääkeannosta suurennettaessa on noudatettava varovaisuutta (ks. kohdat 4.2 ja 5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Amlodipiinia voidaan antaa tavanomaisina annoksina. Amlodipiinipitoisuuden muutokset plasmassa eivät

riipu munuaisten vajaatoiminnan vaikeusasteesta. Amlodipiini ei dialysoidu.

Candecam sisältää laktoosia ja natriumia

Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai

glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä.

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per tabletti eli sen voidaan sanoa olevan

”natriumiton”.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Kandesartaaniin liittyvät yhteisvaikutukset

Seuraavia yhdisteitä on käytetty kliinisissä farmakokineettisissä tutkimuksissa: hydroklooritiatsidi,

varfariini, digoksiini, oraaliset ehkäisyvalmisteet (esim. etinyyliestradioli/levonorgestreeli), glibenklamidi,

nifedipiini ja enalapriili. Kliinisesti merkittäviä interaktioita näiden lääkevalmisteiden kanssa ei ole

todettu.

Kaliumia säästävien diureettien, kaliumlisien, kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden tai muiden

lääkevalmisteiden (esim. hepariini) samanaikainen käyttö voi lisätä kaliumpitoisuutta. Kaliumpitoisuutta

tulee seurata tarpeen mukaan (ks. kohta 4.4).

Litiumin ja ACE:n estäjien samanaikaisen käytön yhteydessä on raportoitu palautuvaa seerumin

litiumpitoisuuden kohoamista ja toksisuutta. Angiotensiini II -reseptorin salpaajia käytettäessä voi

ilmaantua samanlainen vaikutus. Kandesartaanin käyttöä litiumin kanssa ei suositella. Jos tämä

yhdistelmä osoittautuu välttämättömäksi, suositellaan seerumin litiumtason huolellista seurantaa.

Angiotensiini II -reseptorin salpaajien verenpainetta laskeva vaikutus voi heikentyä, kun niitä käytetään

samanaikaisesti ei-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden (ns. NSAID-lääkkeet) kanssa (esim.

selektiiviset COX-2:n estäjät, asetyylisalisyylihappo (> 3 g/vrk), ei-selektiiviset NSAID-lääkkeet).

Samoin kuin ACE:n estäjien kohdalla, samanaikainen angiotensiini II -reseptorin salpaajien ja NSAID-

lääkkeiden käyttö lisää munuaistoiminnan heikentymisen riskiä ja saattaa johtaa akuuttiin munuaisten

vajaatoimintaan sekä seerumin kaliumpitoisuuden lisääntymiseen, erityisesti potilailla, joilla on jo

ennestään munuaisten toimintahäiriö. Yhdistelmää tulee käyttää varoen erityisesti iäkkäiden potilaiden

hoitoon. Potilaiden tulisi olla riittävästi nesteytettyjä ja munuaistoiminnan seurantaa tulee harkita

yhdistelmälääkityksen aloituksen yhteydessä ja määrävälein sen jälkeen.

Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä)

kaksoisestoon ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen

käytön avulla liittyy haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan

heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) suurentunut esiintyvyys vain yhden

RAA-järjestelmään vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).

Amlodipiiniin liittyvät yhteisvaikutukset

Muiden lääkevalmisteiden vaikutukset amlodipiiniin

CYP3A4:n estäjät:

Amlodipiinin samanaikainen käyttö voimakkaiden tai kohtalaisten CYP3A4:n estäjien (proteaasin

estäjät, atsoliryhmän sienilääkkeet, makrolidit, kuten erytromysiini tai klaritromysiini, verapamiili tai

diltiatseemi) kanssa voi aiheuttaa merkittävää amlodipiinialtistuksen suurenemista, minkä seurauksena

hypotension riski kasvaa. Näiden farmakokineettisten vaihteluiden kliininen vaikutus saattaa olla

voimakkaampi iäkkäillä potilailla. Näin ollen potilaan kliininen seuranta ja annoksen muuttaminen voivat

olla tarpeen.

Klaritromysiini:

Klaritromysiini on CYP3A4:n estäjä. Potilailla, jotka saavat klaritromysiiniä ja amlodipiinia

samanaikaisesti, on suurentunut hypotension riski. Potilaiden tarkkaa seurantaa suositellaan, kun

amlodipiinia käytetään samanaikaisesti klaritromysiinin kanssa.

CYP3A4:n induktorit:

Tunnettujen CYP3A4:n induktoreiden samanaikaisen käytön yhteydessä amlodipiinin pitoisuus

plasmassa saattaa vaihdella. Verenpainetta pitää siksi seurata ja annoksen säätämistä harkita etenkin

voimakkaiden CYP3A4:n induktoreiden (esim. rifampisiini, mäkikuisma) samanaikaisen käytön aikana

ja sen jälkeen.

Amlodipiinin antoa samanaikaisesti greipin tai greippimehun kanssa ei suositella, sillä joillakin potilailla

amlodipiinin biologinen hyötyosuus voi kasvaa, mikä johtaa verenpainetta laskevien vaikutusten

voimistumiseen.

Dantroleeni (infuusio):

Eläimiä hoidettaessa on havaittu kuolemaan johtaneita kammiovärinöitä ja kardiovaskulaarisia kollapseja

hyperkalemiaan liittyen, kun eläimille annettiin verapamiilia ja dantroleenia laskimoon. Hyperkalemian

vaaran vuoksi kalsiumkanavan salpaajien, kuten amlodipiinin, samanaikaista antoa on syytä välttää

hoidettaessa potilaita, jotka ovat alttiita malignille hypertermialle, ja malignin hypertermian hoitoon.

Amlodipiinin vaikutukset muihin lääkevalmisteisiin

Amlodipiinin verenpainetta alentava vaikutus lisää muiden verenpainetta alentavien lääkkeiden

vaikutusta.

Takrolimuusi:

Riski veren takrolimuusipitoisuuden kohoamiseen on olemassa, jos sitä annetaan samanaikaisesti

amlodipiinin kanssa, mutta tämän yhteisvaikutuksen farmakokineettistä mekanismia ei täysin tunneta.

Takrolimuusin toksisuuden välttämiseksi veren takrolimuusipitoisuutta on tarkkailtava ja tarvittaessa

takrolimuusiannosta on muutettava, jos amlodipiinia annetaan takrolimuusihoitoa saavalle potilaalle.

Siklosporiini:

Siklosporiinin ja amlodipiinin yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty terveillä vapaaehtoisilla eikä muilla

potilasryhmillä kuin munuaissiirtopotilailla, joilla havaittiin siklosporiinin minimipitoisuuden vaihtelevaa

nousua (keskimäärin 0 %–40 %). Amlodipiinia käyttävien munuaissiirtopotilaiden veren

siklosporiiniarvojen tarkkailua on harkittava ja siklosporiiniannosta on tarvittaessa pienennettävä.

Simvastatiini:

Toistuvien 10 mg:n amlodipiiniannosten samanaikainen anto 80 mg:n simvastatiiniannoksen kanssa

suurensi simvastatiinialtistusta 77 % pelkkään simvastatiinihoitoon verrattuna. Amlodipiinia käyttävien

potilaiden simvastatiiniannos saa olla enintään 20 mg vuorokaudessa.

Kliinisissä yhteisvaikutustutkimuksissa amlodipiini ei vaikuttanut atorvastatiinin, digoksiinin eikä

varfariinin farmakokinetiikkaan.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Candecam-valmisteen käyttöä raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana ei suositella, koska tietoja

ei ole saatavana, kandesartaanin ja amlodipiinin turvallisuusprofiilia ole vahvistettu ja käyttö on vasta-

aiheista raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Kandesartaani

Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei

suositella (ks. kohta 4.4). Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö toisen ja kolmannen

raskauskolmanneksen aikana on vasta-aiheista (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen

raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät kuitenkaan ole

vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Angiotensiini II -reseptorin salpaajien

käyttöön liittyvästä riskistä ei ole vertailevien epidemiologisten tutkimusten tuloksia, mutta näiden

lääkkeiden käyttöön voi liittyä sama riski kuin ACE:n estäjiin. Jos angiotensiini II -reseptorin salpaajia

käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden aikanakin turvallinen

verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun

raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti, ja tarvittaessa

aloitettava muu lääkitys.

Tiedetään, että altistus angiotensiini II -reseptorin salpaajille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen

aikana on haitallista sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee,

kallon luutuminen hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten toiminta voi pettää ja voi ilmetä

hypotensiota ja hyperkalemiaa) (ks. kohta 5.3).

Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut angiotensiini II -reseptorin

salpaajille, suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus.

Imeväisikäisiä, joiden äiti on käyttänyt angiotensiini II -reseptorin salpaajia, on seurattava huolellisesti

hypotension varalta (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Amlodipiini

Amlodipiinin käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole varmistettu.

Eläinkokeissa havaittiin lisääntymistoksisuutta suurilla annoksilla (ks. kohta 5.3).

Amlodipiinin käyttöä raskausaikana suositellaan vain, jos turvallisempaa hoitovaihtoehtoa ei ole tai jos

sairaus itsessään aiheuttaa suuremman riskin äidille ja sikiölle.

Imetys

Candecam-valmisteen käyttöä ei suositella ja imetyksen aikana käytettäväksi on valittava hoito, jonka

turvallisuus tunnetaan paremmin. Tämä koskee erityisesti vastasyntyneiden tai keskosena syntyneiden

rintaruokintaa.

Kandesartaanin käytöstä imetyksen aikana ei ole tietoa.

Amlodipiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Lapsen saama osuus äidin annoksesta on 3–7 % (arvioitu

kvartiiliväli), enintään 15 %. Amlodipiinin vaikutusta imeväiseen ei tunneta.

Hedelmällisyys

Amlodipiini

Joillakin kalsiumkanavan salpaajilla hoidetuilla potilailla on ilmoitettu siittiöiden pään palautuvia

biokemiallisia muutoksia. Amlodipiinin mahdollista hedelmällisyyteen kohdistuvaa vaikutusta koskevat

kliiniset tiedot ovat riittämättömät. Yhdessä rotilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin haitallisia vaikutuksia

urosten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).

Kandesartaani

Kandesartaanilla ei ollut hedelmällisyyteen kohdistuvia haittavaikutuksia naaras- tai urosrotilla.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Candecam-valmisteella voi olla vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn.

Jos Candecam-valmistetta käyttävällä potilaalla ilmenee heitehuimausta, päänsärkyä, väsymystä tai

pahoinvointia, hänen reaktiokykynsä saattaa olla heikentynyt. Varovaisuutta on noudatettava erityisesti

hoidon alussa.

4.8

Haittavaikutukset

Kiinteäannoksinen yhdistelmähoito

Kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty. Vaikuttavia aineita erikseen käytettäessä havaitut haittavaikutukset on

kuvattu jäljempänä.

Candecam-valmisteen käyttöön voi liittyä myös haittavaikutuksia, joita on aiemmin ilmoitettu valmisteen

yksittäisten ainesosien (kandesartaanin tai amlodipiinin) käytön yhteydessä, vaikka kyseisiä

haittavaikutuksia ei olisikaan havaittu kliinisissä tutkimuksissa tai markkinoille tulon jälkeisessä käytössä.

Yhteenveto turvallisuusprofiilista

Kandesartaani

Kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa raportoidut haittatapahtumat ovat olleet lieviä ja ohimeneviä.

Annos tai potilaan ikä eivät vaikuttaneet haittatapahtumien esiintymistiheyteen. Haittavaikutusten

aiheuttamia hoidon keskeytyksiä oli saman verran kandesartaanisileksetiilillä (3,1 %) ja lumelääkkeellä

(3,2 %).

Kliinisistä hypertensiotutkimuksista tehdyssä tulosyhteenvedossa haittareaktiot määritettiin

kandesartaanisileksetiilin käyttöön liittyväksi, jos niiden esiintyvyys oli vähintään 1 % suurempaa kuin

lumelääkkeellä. Tämän määritelmän perusteella kaikkein yleisimmin raportoidut haittavaikutukset olivat

heitehuimaus/kiertohuimaus, päänsärky ja hengitystieinfektio.

Amlodipiini

Yleisimpiä hoidon aikana raportoituja haittavaikutuksia ovat uneliaisuus, heitehuimaus, päänsärky,

sydämentykytys, punoitus, vatsakipu, pahoinvointi, nilkkojen turvotus, turvotus ja väsymys.

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu käytettäessä amlodipiinia tai kandesartaania yksinään.

Haittavaikutukset on luokiteltu MedDRA-elinjärjestelmäluokittain ja esiintymistiheyksittäin seuraavasti:

hyvin yleinen (

1/10)

yleinen (

1/100, < 1/10 )

melko harvinainen (

1/1 000, < 1/100)

harvinainen (

1/10 000, < 1/1 000)

hyvin harvinainen (< 1/10 000)

tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

MedDRA-elinjärjestelmä

Haittavaikutus

Esiintymistiheys

Amlodipiini

Kandesartaani

Infektiot

Hengitystieinfektio

-

yleinen

Veri ja imukudos

Leukosytopenia,

trombosytopenia

hyvin harvinainen

-

Leukopenia, neutropenia ja

agranulosytoosi

-

hyvin harvinainen

Immuunijärjestelmä

Allergiset reaktiot

hyvin harvinainen

Aineenvaihdunta ja

ravitsemus

Hyperkalemia, hyponatremia

-

hyvin harvinainen

Hyperglykemia

hyvin harvinainen

Psyykkiset häiriöt

Masennus, mielialan

muutokset (mukaan lukien

ahdistuneisuus), unettomuus

melko harvinainen

Sekavuus

harvinainen

Hermosto

Heitehuimaus

yleinen

yleinen

Kiertohuimaus

yleinen

Uneliaisuus

yleinen

Päänsärky (varsinkin hoidon

alussa)

yleinen

yleinen

Vapina, makuaistin

muutokset, pyörtyminen,

hypestesia, parestesiat

melko harvinainen

Lisääntynyt lihasjännitys,

perifeerinen neuropatia

hyvin harvinainen

Ekstrapyramidaalihäiriö

tuntematon

Silmät

Näköhäiriöt

(mukaan lukien diplopia)

yleinen

Kuulo ja tasapainoelin

Tinnitus

melko harvinainen

Sydän

Sydämentykytys

yleinen

Rytmihäiriöt (mukaan lukien

bradykardia,

kammiotakykardia,

eteisvärinä)

melko harvinainen

Sydäninfarkti

hyvin harvinainen

Verisuonisto

Punoitus

yleinen

Hypotensio

melko harvinainen

yleinen

Verisuonitulehdus

hyvin harvinainen

Hengityselimet,

rintakehä ja

välikarsina

Hengenahdistus

yleinen

Nuha

melko harvinainen

Yskä

melko harvinainen

hyvin harvinainen

Ruoansulatuskanava

Vatsakipu, dyspepsia,

suolentoiminnan muutokset

(mukaan lukien ummetus)

yleinen

Pahoinvointi

yleinen

hyvin harvinainen

Oksentelu, suun kuivuminen

melko harvinainen

Haimatulehdus, gastriitti,

ienhyperplasia

hyvin harvinainen

Ripuli

yleinen

tuntematon

Maksa ja sappi

Maksan epänormaali toiminta

tai hepatiitti

hyvin harvinainen

Hepatiitti, keltaisuus

hyvin harvinainen

Maksaentsyymiarvojen nousu

hyvin harvinainen*

hyvin harvinainen

Iho ja ihonalainen

kudos

Ihottuma, kutina,

nokkosihottuma

melko harvinainen

hyvin harvinainen

Alopesia, purppura, ihon

värimuutos, lisääntynyt

hikoilu, eksanteema

melko harvinainen

Erythema multiforme,

eksfoliatiivinen dermatiitti,

Stevens–Johnsonin

oireyhtymä, Quincken

edeema, valoyliherkkyys

hyvin harvinainen

Angioedeema

hyvin harvinainen

hyvin harvinainen

Toksinen epidermaalinen

nekrolyysi

tuntematon

Luusto, lihakset ja

sidekudos

Nilkkojen turvotus,

lihaskrampit

yleinen

Lihaskipu, nivelkipu, selkäkipu

melko harvinainen

hyvin harvinainen

Munuaiset ja virtsatiet

Heikentynyt munuaisten

hyvin harvinainen

toiminta, mukaan lukien

munuaisten vajaatoiminta tälle

alttiilla potilailla (ks. kohta

4.4)

Virtsaamishäiriöt, nokturia,

tihentynyt virtsaamistarve

melko harvinainen

Sukupuolielimet ja rinnat

Impotenssi, gynekomastia

melko harvinainen

Yleisoireet ja

antopaikassa

todettavat haitat

Turvotukset

hyvin yleinen

Väsymys, voimattomuus

yleinen

Huonovointisuuden tunne,

rintakipu, kipu

melko harvinainen

Tutkimukset

Painonnousu, painonlasku

melko harvinainen

* viittaa useimmiten kolestaasiin

Kandesartaani

Laboratoriolöydökset

Yleisesti ottaen kandesartaanisileksetiilillä ei havaittu kliinisesti merkittäviä vaikutuksia tavanomaisten

laboratoriomääritysten tuloksiin. Hemoglobiiniarvojen lievää laskua on esiintynyt aivan kuten muidenkin

reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän estäjien käytön yhteydessä. Kandesartaanisileksetiiliä

saavien potilaiden laboratorioarvojen rutiiniseuranta ei yleensä ole tarpeen. Munuaisten vajaatoimintaa

sairastavilla potilailla on kuitenkin suositeltavaa seurata säännöllisesti seerumin kaliumin ja kreatiniinin

pitoisuuksia.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus

ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Oireet

Farmakologiselta kannalta tärkein yliannostuksen oire lienee oireinen hypotensio ja heitehuimaus.

Yksittäisissä yliannostustapauksissa (jopa 672 mg kandesartaanisileksetiiliä) potilas toipui ilman

haittavaikutuksia.

Kokemusta amlodipiinin tahallisesta yliannostuksesta on vähän. Käytettävissä olevan tiedon mukaan

suuri yliannos saattaa aiheuttaa voimakkaan perifeerisen vasodilataation ja mahdollisesti reflektorisen

takykardian. Joissakin tapauksissa on ilmoitettu voimakasta ja todennäköisesti pitkittynyttä verenpaineen

laskua, josta on voinut seurata jopa kuolemaan johtava sokki.

Hoito

Candecam-valmisteen yliannostuksesta johtuvaa kliinisesti merkitsevää hypotensiota hoidetaan

tukemalla aktiivisesti sydäntä ja verenkiertoa, muun muassa seuraamalla tiiviisti sydämen ja hengityksen

toimintaa, kohottamalla raajat ja tarkkailemalla kiertävän veren määrää ja erittyneen virtsan määrää.

Vasokonstriktorista voi olla hyötyä verisuonten tonuksen ja verenpaineen normalisoinnissa edellyttäen,

ettei sen käyttö ole vasta-aiheista. Kalsiumglukonaatin anto laskimoon voi auttaa kumoamaan

kalsiuminkanavan salpauksen vaikutukset.

Joissakin tapauksissa mahahuuhtelu voi auttaa. Amlodipiinin imeytyminen väheni, kun terveille

vapaaehtoisille tutkimushenkilöille annettiin aktiivihiiltä kahden tunnin kuluessa 10 mg

amlodipiiniannoksen jälkeen.

Kandesartaani ja amlodipiini eivät todennäköisesti poistu elimistöstä hemodialyysin avulla.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkeaineet, angiotensiini II

-reseptorin salpaajat ja kalsiumkanavan salpaajat, ATC-koodi: C09DB07.

Kandesartaani

Angiotensiini II on reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän tärkein vasoaktiivinen hormoni, ja sillä on

osuus verenpaineen ja muiden kardiovaskulaaristen sairauksien patofysiologiassa. Sillä on myös rooli

pääte-elinten hypertrofian ja vaurioiden patogeneesissa. Angiotensiini II:n tärkeimmät fysiologiset

vaikutukset, kuten vasokonstriktio, aldosteronierityksen stimulointi, suolan ja veden homeostaasin

säätely ja solukasvun stimulointi, välittyvät tyypin 1 (AT

) reseptorin välityksellä.

Kandesartaanisileksetiili on oraaliseen käyttöön tarkoitettu aihiolääke. Se muuttuu esterihydrolyysin

kautta imeytymisen yhteydessä ruoansulatuskanavassa aktiiviseksi lääkeaineeksi, kandesartaaniksi.

Kandesartaani on AT

-reseptoriselektiivinen angiotensiini II -reseptorin salpaaja, joka sitoutuu

voimakkaasti reseptoriin ja irtaantuu siitä hitaasti. Sillä ei ole agonistista vaikutusta.

Kandesartaani ei estä angiotensiinikonvertaasia (ACE), joka muuttaa angiotensiini I:n angiotensiini II:ksi

ja hajoittaa bradykiniiniä. Kandesartaani ei vaikuta angiotensiinikonvertaasiin eikä vahvista bradykiniinin

eikä substanssi P:n vaikutuksia. Kandesartaania ja ACE:n estäjiä vertailevissa kliinisissä tutkimuksissa

kandesartaanisileksetiiliä käyttäneillä oli vähemmän yskää kuin ACE:n estäjiä käyttäneillä.

Kandesartaani ei sitoudu muihin hormonireseptoreihin eikä salpaa niitä eikä ionikanavia, joiden tiedetään

olevan tärkeitä kardiovaskulaarisessa säätelyssä. Angiotensiini II (AT

) -reseptorien salpaaminen lisää

annoksesta riippuen plasman reniini-, angiotensiini I- ja angiotensiini II -pitoisuuksia ja vähentää plasman

aldosteronipitoisuutta.

Hypertensio

Kohonneen verenpaineen hoidossa kandesartaani aiheuttaa annoksesta riippuvan, pitkään kestävän

valtimoverenpaineen laskun. Antihypertensiivinen vaikutus johtuu alentuneesta systeemisestä

perifeerisestä vastuksesta ilman reflektorista sydämen syketiheyden nousua. Kandesartaanin ei ole

todettu aiheuttavan vakavaa eikä äkillistä ensiannoksen hypotensiota, eikä ns. rebound-vaikutusta

esiinny kandesartaanihoidon lopettamisen jälkeen.

Yhden oraalisen kandesartaanisileksetiiliannoksen jälkeen verenpainetta laskeva vaikutus alkaa yleensä

2 tunnin kuluessa. Jatkuvassa hoidossa suurin osa verenpainetta laskevasta hoitovasteesta saavutetaan

kaikilla annoksilla yleensä neljässä viikossa ja vaste säilyy pitkäaikaishoidossa. Annoksen nosto

16 mg:sta 32 mg:aan kerran vuorokaudessa ja siitä saatava keskimääräinen lisähyöty oli meta-analyysin

mukaan pieni. Yksilöiden välisten erojen takia annoksen nosto voi vaikuttaa joihinkin potilaisiin

keskimääräistä enemmän. Kerran päivässä otettu kandesartaanisileksetiili aikaansaa tehokkaan ja

tasaisen verenpaineen laskun 24 tunnin ajaksi; annosten välillä todettavan suurimman ja pienimmän

vaikutuksen ero on pieni. Kandesartaanin ja losartaanin verenpainetta alentavaa vaikutusta ja

siedettävyyttä verrattiin kahdessa satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa, joihin osallistui 1 268

lievää tai keskivaikeaa verenpainetautia sairastavaa potilasta. 32 mg kandesartaanisileksetiiliä kerran

vuorokaudessa annettuna alensi verenpainetta (systolinen/diastolinen) 13,1/10,5 mmHg ja 100 mg

losartaanikaliumia kerran vuorokaudessa annettuna 10,0/8,7 mmHg (ero 3,1/1,8 mmHg,

p < 0,0001 / p < 0,0001).

Kun kandesartaanisileksetiiliä käytetään yhdessä hydroklooritiatsidin kanssa, verenpaineen lasku

voimistuu. Antihypertensiivinen vaikutus lisääntyy myös, kun kandesartaanisileksetiilia käytetään

yhdessä amlodipiinin tai felodipiinin kanssa.

Lääkevalmisteet, jotka estävät reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän toimintaa, eivät laske

mustaihoisten potilaiden (kuuluvat yleensä populaatioon, joilla on alhainen reniinipitoisuus) verenpainetta

yhtä tehokkaasti kuin ei-mustien potilaiden. Näin on myös kandesartaanin kohdalla. Avoimeen kliiniseen

tutkimukseen osallistui 5 156 potilasta, joiden diastolinen verenpaine oli koholla ja tässä tutkimuksessa

mustien verenpaine aleni huomattavasti vähemmän kandesartaanihoidon aikana verrattuna ei-mustien

potilaiden verenpaineeseen (14,4/10,3 mmHg vs. 19,0/12,7 mmHg, p < 0,0001 / p < 0,0001).

Kandesartaani lisää munuaisten verenkiertoa eikä sillä joko ole vaikutusta glomerulusten

suodattumisnopeuteen tai se lisää sitä, jolloin munuaisten verisuonivastus ja filtraatiofraktio pienenevät.

Kolme kuukautta kestäneessä kliinisessä tutkimuksessa, jossa hoidettiin II-tyypin diabetes mellitusta ja

mikroalbuminuriaa sairastavia verenpainepotilaita, kandesartaanisileksetiili vähensi virtsaan erittyvää

albumiinin määrää (albumiini/kreatiniini-suhde, keskimäärin 30 %, 95 %:n luottamusväli: 15–42 %).

Tietoa kandesartaanin vaikutuksesta diabeettisen nefropatian etenemiseen ei ole olemassa.

Kandesartaanisileksetiilin 8–16 mg (keskimääräinen annos 12 mg) kerran päivässä vaikutuksia

kardiovaskulaarisairastuvuuteen ja kuolleisuuteen arvioitiin satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa

(Study on Cognition and Prognosis in Elderly), johon osallistui 4 937 lievää tai keskivaikeaa

verenpainetautia sairastavaa vanhuspotilasta (ikä 70–89 vuotta; 21 % ≥ 80 vuotta), joiden verenpainetta

oli tarkkailtu keskimäärin 3,7 vuotta. Potilaat saivat kandesartaanisileksetiiliä tai plaseboa ja tarvittaessa

potilaille lisättiin myös jokin muu verenpainetta alentava hoito. Kandesartaania saavien ryhmässä

verenpaine aleni 166/90 mmHg:stä 145/80 mmHg:iin ja kontrolliryhmässä 167/90 mmHg:stä

149/82 mmHg:iin. Tutkimuksen ensisijaisen päätetapahtuman, merkittävien kardiovaskulaaristen

tapahtumien (kardiovaskulaarikuolleisuus, ei-fataali aivohalvaus ja ei-fataali sydäninfarkti) ero ei ollut

tilastollisesti merkittävä. Kandesartaania saaneiden ryhmässä oli 26,7 tapahtumaa 1 000 potilasvuotta

kohti ja kontrolliryhmässä 30,0 tapahtumaa 1 000 potilasvuotta kohti (suhteellinen riski 0,89, 95 %:n

luottamusväli: 0,75–1,06, p = 0,19).

Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET [ONgoing

Telmisartan Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D [The

Veterans Affairs Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja angiotensiini II -reseptorin

salpaajan samanaikaista käyttöä.

ONTARGET-tutkimuksessa potilailla oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia

sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D-

tutkimuksessa potilailla oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia. Nämä tutkimukset eivät

osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin tai kardiovaskulaarisiin lopputapahtumiin ja

kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion ja/tai hypotension riskin havaittiin

kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös muihin ACE:n estäjiin ja

angiotensiini II -reseptorin salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset farmakodynaamiset

ominaisuudet.

Sen vuoksi potilaiden, joilla on diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja angiotensiini II

-reseptorin salpaajia samanaikaisesti.

ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints)

-tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon, jossa käytetään

ACE:n estäjää tai angiotensiini II -reseptorin salpaajaa potilaille, joilla on sekä tyypin 2 diabetes että

krooninen munuaissairaus, kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin

haittavaikutusten lisääntyneen riskin vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat

lukumääräisesti yleisempiä aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä ja haittavaikutuksia sekä

vakavia haittavaikutuksia (hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin useammin

aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä.

Amlodipiini

Amlodipiini on dihydropyridiinien ryhmään kuuluva kalsiumionien sisäänvirtauksen estäjä (hitaan

kanavan sulkija tai kalsiumionin salpaaja) ja se estää solukalvon läpi tapahtuvaa kalsiumionien

sisäänvirtausta sydämen ja verisuonten sileään lihakseen.

Amlodipiinin verenpainetta alentava vaikutusmekanismi perustuu sen suoraan verisuonten sileää lihasta

relaksoivaan vaikutukseen. Tarkkaa vaikutusmekanismia, jolla amlodipiini lievittää angina pectoriksen

oireita, ei ole täysin selvitetty. Amlodipiini vähentää kuitenkin iskeemistä kokonaiskuormitusta

seuraavalla kahdella tavalla:

Amlodipiini laajentaa perifeerisiä arterioleja, mikä vähentää ääreisverenkierron kokonaisvastusta

(afterload), jota vastaan sydän työskentelee. Koska sydämen rytmi pysyy vakaana, tämä sydämen

kuormituksen väheneminen pienentää sydänlihaksen energiankulutusta ja hapentarvetta.

Amlodipiini laajentaa todennäköisesti myös suuria ja pieniä sepelvaltimoita sekä normaaleilla että

iskeemisillä alueilla. Dilataatio lisää sydänlihaksen hapensaantia koronaarispasmissa (Prinzmetalin

angina, variantti angina).

Kerran vuorokaudessa tapahtuva anto alentaa verenpainepotilaiden verenpainetta kliinisesti

merkitsevästi sekä makuulla että pystyasennossa koko 24 tunnin antovälin ajan. Koska amlodipiinin

vaikutus alkaa hitaasti, se ei aiheuta akuuttia hypotensiota.

Amlodipiinin käyttöön ei ole liittynyt haitallisia vaikutuksia aineenvaihduntaan eikä se aiheuta muutoksia

plasman lipideihin, joten se sopii myös niiden potilaiden hoitoon, joilla on astma, diabetes tai kihti.

5.2

Farmakokinetiikka

Imeytyminen ja jakautuminen

Kandesartaani

Oraalisen annon jälkeen kandesartaanisileksetiili muuttuu aktiiviseksi lääkeaineeksi kandesartaaniksi.

Kandesartaanin oraaliliuoksen absoluuttinen hyötyosuus on noin 40 %. Tablettimuodon suhteellinen

hyötyosuus verrattuna samanlaiseen oraaliliuokseen on noin 34 %, jossa on hyvin vähän vaihtelua.

Tabletin absoluuttisen hyötyosuuden arvioidaan olevan siten 14 %. Keskimääräinen kandesartaanin

huippupitoisuus seerumissa (C

) saavutetaan 3–4 tunnissa tabletin ottamisen jälkeen. Terapeuttisella

annosvälillä kandesartaanin pitoisuudet seerumissa nousevat lineaarisesti annosta nostettaessa.

Kandesartaanin farmakokinetiikassa ei ole havaittu eroja sukupuolten välillä. Ruoka ei vaikuta

merkittävästi kandesartaanin pitoisuus-aikakäyrän alaiseen pinta-alaan (AUC-arvoihin).

Kandesartaani sitoutuu lähes kokonaan plasman proteiineihin (yli 99 %). Kandesartaanin näennäinen

jakautumistilavuus on noin 0,1 litraa/kg.

Ruoka ei vaikuta kandesartaanin biologiseen hyötyosuuteen.

Amlodipiini

Suun kautta annettuina hoitoannoksina amlodipiini imeytyy hyvin ja huippupitoisuus saavutetaan 6–

12 tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta. Absoluuttinen biologinen hyötyosuus on arviolta 64–80 %.

Jakautumistilavuus on noin 21 l/kg. In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet, että noin 97,5 %

verenkierrossa olevasta amlodipiinista sitoutuu plasman proteiineihin.

Ruokailu ei vaikuta amlodipiinin hyötyosuuteen.

Biotransformaatio ja eliminaatio

Kandesartaani

Kandesartaani eliminoituu pääasiassa muuttumattomana virtsan ja sapen kautta ja vain pieni määrä

eliminoituu maksan metaboliassa (CYP2C9). Käytettävissä olevien interaktiotutkimusten mukaan

kandesartaani ei vaikuta CYP2C9- eikä CYP3A4-isoentsyymeihin. Yhteisvaikutuksia ei odoteta in

vitro -tietojen perusteella tapahtuvan in vivo niiden lääkkeiden kanssa, joiden metabolia on riippuvainen

sytokromi P450 -isoentsyymeistä CYP1A2, CYP2A6, CYP2C9, CYP2C19, CYP2D6, CYP2E1 tai

CYP3A4. Kandesartaanin terminaalinen puoliintumisaika on keskimäärin 9 tuntia. Kertymistä ei

tapahdu lääkettä toistuvasti otettaessa.

Kandesartaanin kokonaisplasmapuhdistuma on noin 0,37 ml/min/kg ja munuaispuhdistuma noin

0,19 ml/min/kg. Kandesartaani poistuu munuaisten kautta glomerulussuodatuksessa sekä aktiivisessa

tubulaarisessa erityksessä. Suun kautta annetusta radioaktiivisesta

kandesartaanisileksetiiliannoksesta noin 26 % erittyy virtsaan kandesartaanina ja 7 % inaktiivisena

metaboliittina ja noin 56 % erittyy ulosteisiin kandesartaanina ja 10 % inaktiivisena metaboliittina.

Amlodipiini

Amlodipiinin plasmasta mitattu terminaalinen eliminaation puoliintumisaika on noin 35–50 tuntia,

mikä mahdollistaa kerran päivässä tapahtuvan annostelun. Amlodipiini metaboloituu suurelta osin

maksassa inaktiivisiksi metaboliiteikseen. Amlodipiinista kulkeutuu virtsaan 10 % kanta-aineena ja

60 % metaboliitteina.

Iäkkäät potilaat

Kandesartaani

Iäkkäillä (yli 65-vuotiaat) kandesartaanin C

- ja AUC-arvot ovat noin 50 % ja 80 % suuremmat kuin

nuorissa. Kuitenkin verenpainevaste ja haittavaikutusten esiintyminen yhden

kandesartaanisileksetiiliannoksen jälkeen ovat yhtä suuret molemmissa ryhmissä (ks. kohta 4.2).

Amlodipiini

Amlodipiinin huippupitoisuuden saavuttamiseen plasmassa kuluu iäkkäillä ja nuoremmilla potilailla yhtä

kauan aikaa. Potilaan ikääntyessä amlodipiinin puhdistuma pyrkii hidastumaan, jolloin kokonaisaltistus

suurenee ja eliminaation puoliintumisaika pitenee. Kokonaisaltistuksen suureneminen ja eliminaation

puoliintumisajan piteneminen olivat tutkitulle ikäryhmälle odotetun mukaiset, kun potilailla oli

kongestiivinen sydämen vajaatoiminta.

Munuaisten vajaatoiminta

Kandesartaani

Potilailla, joilla oli lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta, C

-arvot nousivat noin 50 % ja

AUC-arvot 70 % lääkettä toistuvasti annettaessa, mutta puoliintumisaika (t

) ei muuttunut verrattuna

potilaisiin, joiden munuaisten toiminta on normaali. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista

potilaista mitatut C

-arvot suurenivat noin 50 % ja AUC-arvot 110 %. Kandesartaanin terminaalinen

oli lähes kaksinkertainen potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta. Kandesartaania

saavista hemodialyysipotilaista mitattu AUC oli samanlainen kuin vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa

sairastavista potilaista mitattu.

Amlodipiini

Amlodipiinipitoisuuden muutokset plasmassa eivät riipu munuaisten vajaatoiminnan vaikeusasteesta ja

siksi suositellaan normaaliannostusta. Amlodipiini ei dialysoidu.

Maksan vajaatoiminta

Kandesartaani

Kahdessa tutkimuksessa, joihin kumpaankin osallistui lievää tai keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa

sairastavia potilaita, kandesartaanin keskimääräiset AUC-arvot suurenivat toisessa tutkimuksessa noin

20 % ja toisessa noin 80 % (ks. kohta 4.2). Vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei

ole kokemusta.

Amlodipiini

Kliinistä tietoa amlodipiinin antamisesta maksanvajaatoimintapotilaille on hyvin vähän. Maksan

vajaatoimintaa sairastavilla potilailla amlodipiinin puhdistuma on pienentynyt, mistä seuraa

puoliintumisajan pidentyminen ja kokonaisaltistuksen (AUC) suureneminen (noin 40−60 %).

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Kandesartaani

Kliinisesti oleellisia annoksia käytettäessä ei havaittu epänormaalia systeemistä eikä kohde-elimen

toksisuutta. Prekliinisissä tutkimuksissa hiirillä, rotilla, koirilla ja apinoilla suuret annokset kandesartaania

vaikuttivat munuaisiin ja punasoluarvoihin. Kandesartaani laski veren punasoluarvoja (erytrosyytit,

hemoglobiini, hematokriitti).

Kandesartaanin aiheuttamat munuaisvaikutukset (kuten interstitiaalinen nefriitti, tubulaarinen

laajentuma, tubulaarinen basofilia, kohonneet plasman urea- ja kreatiniinipitoisuudet) voivat olla

seurausta verenpaineen alentumisen vuoksi muuttuneesta munuaisten läpivirtauksesta. Kandesartaani

indusoi lisäksi jukstaglomerulaarisolujen hyperplasiaa/hypertrofiaa. Näiden muutosten katsotaan

johtuvan kandesartaanin farmakologisista ominaisuuksista.

Käytettäessä kandesartaania terapeuttisina annoksina ihmisille munuaisten jukstaglomerulaarisolujen

hyperplasialla/hypertrofialla ei näytä olevan merkitystä.

Sikiötoksisuutta on tavattu raskauden myöhäisemmässä vaiheessa (ks. kohta 4.6).

In vitro- ja in vivo -mutageenisuustesteissä kliinistä käyttöä vastaavassa tilanteessa kandesartaani ei

osoittautunut mutageeniseksi tai klastogeeniseksi.

Karsinogeenisuudesta ei ole todisteita.

Amlodipiini

Rotilla ja hiirillä tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa havaittiin synnytyksen viivästymistä,

synnytyksen pidentymistä ja poikasten eloonjäännin heikkenemistä, kun käytetyt annokset olivat noin

50-kertaiset ihmiselle suositeltuun enimmäisannokseen (mg/kg) nähden.

Amlodipiinia saaneiden rottien (urokset 64 vuorokauden ajan ja naaraat 14 vuorokauden ajan ennen

parittelua) hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia ei esiintynyt, kun käytetyt annokset olivat enintään

10 mg amlodipiinia/kg/vrk (noin 8* kertaa ihmiselle suositeltu ihon pinta-alaan perustuva [mg/m

enimmäisannos 10 mg).

Toisessa rotilla tehdyssä tutkimuksessa, jossa uroksille annettiin amlodipiinibesilaattia 30 päivän ajan ja

käytetyt annokset olivat verrannolliset ihmisen elimistön pinta-alaan (mg/m

) perustuvaan annokseen,

todettiin follikkelia stimuloivan hormonin ja testosteronin pitoisuuden plasmassa pienentyneen samoin

kuin siemennesteen tiheyden ja kypsien spermatidien ja Sertolin solujen lukumäärän vähentyneen.

Rotilla ja hiirillä, jotka saivat amlodipiinia ravinnon mukana 2 vuoden ajan pitoisuuksilla, joiden laskettiin

vastaavan 0,5, 1,25 ja 2,5 mg/kg/vrk vuorokausiannostasoa, karsinogeenisuutta ei todettu. Suurin annos

(hiirillä vastaava kuin ja rotilla 2-kertainen* suurimpaan suositeltuun ihon pinta-alaan perustuvaan

[mg/m

] 10 mg:n hoitoannokseen nähden) oli lähellä suurinta siedettyä annosta hiirillä, mutta ei rotilla.

Mutageenisuustutkimuksissa ei ilmennyt lääkkeeseen liittyviä vaikutuksia geeneissä eikä

kromosomeissa.

*perustuu potilaan painoon 50 kg

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Selluloosa, mikrokiteinen, tyyppi 102

Maissitärkkelys, esigelatinoitu

Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A)

Magnesiumstearaatti

Piidoksidi, kolloidinen, vedetön

Laktoosimonohydraatti

Maissitärkkelys

Hydroksipropyyliselluloosa, tyyppi EF

Makrogoli 8000

Karmelloosikalsium

Rautaoksidi, keltainen (E 172) – 8 mg/5 mg ja 16 mg/10 mg tabletit

Rautaoksidi, punainen (E 172) – 16 mg/5 mg ja 16 mg/10 mg tabletit

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

2 vuotta

6.4

Säilytys

Säilytä alle 30

Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä valolle. Herkkä kosteudelle.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

Pakkauskoot (OPA/Al/PVC//Al-läpipainopakkaus): 7, 10, 14, 28, 30, 50, 56, 60, 90, 98 ja 100 tablettia

pahvikotelossa.

Pakkauskoot (yksittäispakattu OPA/Al/PVC//Al-läpipainopakkaus): 7 x 1, 10 x 1, 14 x 1, 28 x 1, 30 x 1,

50 x 1, 56 x 1, 60 x 1, 90 x 1, 98 x 1 ja 100 x 1 tabletti pahvikotelossa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

8.

MYYNTILUVAN NUMEROT

8 mg/5 mg: 34770

16 mg/5 mg: 34771

16 mg/10 mg: 36420

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 21.3.2018

Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä:

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

13.11.2019

1.

LÄKEMEDLETS NAMN

Candecam 8 mg/5 mg tabletter

Candecam 16 mg/5 mg tabletter

Candecam 16 mg/10 mg tabletter

2.

KVALITATIV OCH KVANTITATIV SAMMANSÄTTNING

Candecam 8 mg/5 mg tabletter

En tablett innehåller 8 mg kandesartancilexetil och amlodipinbesilat motsvarande 5 mg amlodipin.

Candecam 16 mg/5 mg tabletter

En tablett innehåller 16 mg kandesartancilexetil och amlodipinbesilat motsvarande 5 mg amlodipin.

Candecam 16 mg/10 mg tabletter

En tablett innehåller 16 mg kandesartancilexetil och amlodipinbesilat motsvarande 10 mg amlodipin.

Hjälpämne(n) med känd effekt:

8 mg/5 mg

16 mg/5 mg

16 mg/10 mg

Laktos

84,90 mg

76,89 mg

77,30 mg

Natrium

0,32 mg

0,44 mg

0,32 mg

För fullständig förteckning över hjälpämnen, se avsnitt 6.1.

3.

LÄKEMEDELSFORM

Tablett

Candecam 8 mg/5 mg tabletter: runda och bikonvexa tabletter med två lager. Den ena sidan av

tabletten är ljusgul, eventuellt med ljusare fläckar, och är graverad med 8-5. Den andra sidan av

tabletten är vit eller nästan vit. Tabletten har en diameter på 8 mm och en tjocklek på 3,7–4,7 mm.

Candecam 16 mg/5 mg tabletter: runda och något bikonvexa tabletter med två lager. Den ena sidan av

tabletten är ljusrosa, eventuellt med ljusare och mörkare fläckar, och är graverad med 16-5. Den andra

sidan av tabletten är vit eller nästan vit. Tabletten har en diameter på 9 mm och en tjocklek på 4,0–

5,0 mm.

Candecam 16 mg/10 mg tabletter: runda och bikonvexa tabletter med två lager. Den ena sidan av

tabletten är ljust blekrosa, eventuellt med ljusare och mörkare fläckar, och är graverad med 16-10. Den

andra sidan av tabletten är vit eller nästan vit. Tabletten har en diameter på 8 mm och en tjocklek på

3,7-4,7 mm.

4.

KLINISKA UPPGIFTER

4.1

Terapeutiska indikationer

Candecam är avsett som substitutionsbehandling hos vuxna patienter med essentiell hypertension vars

blodtryck redan kontrolleras tillräckligt med kandesartan och amlodipin givet samtidigt vid samma

dosnivå.

4.2

Dosering och administreringssätt

Dosering

Den rekommenderade dosen av Candecam är en tablett dagligen.

Fast doskombination är inte lämplig för initial behandling.

Innan byte till Candecam ska patienter vara kontrollerade med stabila doser av monokomponenterna

tagna samtidigt. Dosen av Candecam ska baseras på doserna av de enskilda komponenterna i

kombination vid tidpunkten för bytet.

Äldre

Ingen justering av initial dos är nödvändig för äldre patienter, men ökning av dosen bör ske med

försiktighet (se avsnitt 4.4 och 5.2).

Nedsatt njurfunktion

Erfarenheten av patienter med mycket gravt nedsatt njurfunktion eller njursvikt (kreatininclearance

< 15 ml/min) är begränsad (se avsnitt 4.4).

Ingen dosjustering krävs för patienter med mild till måttligt nedsatt njurfunktion. Amlodipin och

kandesartancilexetil elimineras inte genom dialys.

Nedsatt leverfunktion

Candecam är kontraindicerat för patienter med gravt nedsatt leverfunktion och/eller kolestas (se avsnitt

4.3 och 5.2).

Någon dosregim för patienter med mild till måttligt nedsatt leverfunktion har inte fastställts, Candecam

ska därför administreras med försiktighet.

Pediatrisk population

Säkerhet och effekt för Candecam för barn under 18 år har ännu inte fastställts. Det finns inga

tillgängliga data.

Administreringssätt

Oral användning.

Candecam kan tas med eller utan mat.

4.3

Kontraindikationer

Överkänslighet mot de aktiva substanserna, dihydropyridinderivat eller mot något hjälpämne

som anges i avsnitt 6.1.

Graviditetens andra och tredje trimester (se avsnitt 4.4 och 4.6).

Gravt nedsatt leverfunktion och/eller kolestas.

Barn under 1 års ålder (se avsnitt 5.3).

Svår hypotension.

Chock (inklusive kardiogen chock).

Utflödeshinder i vänster kammare (t.ex. höggradig aortastenos).

Hemodynamiskt instabil hjärtsvikt efter akut hjärtinfarkt.

Samtidig användning av Candecam och läkemedel som innehåller aliskiren är kontraindicerad hos

patienter med diabetes mellitus eller nedsatt njurfunktion (GFR < 60 ml/min/1,73 m

) (se avsnitt 4.5 och

5.1).

4.4

Varningar och försiktighet

Kandesartan

Dubbel blockad av renin-angiotensin-aldosteron-systemet (RAAS)

Det har visats att samtidig användning av ACE-hämmare, angiotensin II-receptorblockerare eller

aliskiren ökar risken för hypotension, hyperkalemi och nedsatt njurfunktion (inklusive akut njursvikt).

Dubbel blockad av RAAS genom kombinerad användning av ACE-hämmare, angiotensin II-

receptorblockerare eller aliskiren rekommenderas därför inte (se avsnitt 4.5 och 5.1).

Om det anses vara absolut nödvändigt med dubbel blockad får detta endast utföras under övervakning

av en specialist och patienten ska stå under regelbunden, noggrann övervakning av njurfunktion,

elektrolyter och blodtryck. ACE-hämmare och angiotensin II-receptorblockerare bör inte användas

samtidigt hos patienter med diabetesnefropati.

Nedsatt njurfunktion

Liksom för andra läkemedel som inhiberar renin-angiotensin-aldosteronsystemet, kan förändringar i

njurfunktionen förväntas hos känsliga patienter som behandlas med Candecam.

Om kandesartan ges till patienter med hypertension och nedsatt njurfunktion, rekommenderas periodisk

övervakning av serumkalium- och serumkreatininnivåer. Erfarenhet av patienter med mycket gravt

nedsatt njurfunktion eller njursvikt (kreatininclearance < 15 ml/min) är begränsad. Hos dessa patienter

bör kandesartancilexetil titreras försiktigt med noggrann monitorering av blodtryck.

Utvärdering av patienter med hjärtsvikt skall inkludera regelbundna kontroller av njurfunktionen,

speciellt hos äldre patienter (75 år eller äldre) och patienter med nedsatt njurfunktion. Under

dosupptitrering av kandesartancilexetil rekommenderas kontroller av serumkreatinin och serumkalium.

Kliniska prövningar kring hjärtsvikt inkluderade inte patienter med ett serumkreatinin

>

265 μmol/l (> 3

mg/dl).

Samtidig behandling med en ACE-hämmare vid hjärtsvikt

Risken för biverkningar, i synnerhet hypotension, hyperkalemi och nedsatt njurfunktion (inklusive akut

njursvikt), kan öka när kandesartancilexetil används i kombination med en ACE-hämmare (se avsnitt

4.8). Trippelkombinationen bestående av en ACE-hämmare, en mineralkortikoidreceptor-antagonist och

kandesartancilexetil rekommenderas inte. Dessa kombinationer får endast användas under övervakning

av en specialist och patienten ska stå under regelbunden, noggrann övervakning av njurfunktion,

elektrolyter och blodtryck.

ACE-hämmare och angiotensin II-receptorblockerare bör inte användas samtidigt hos patienter med

diabetesnefropati.

Hemodialys

Vid dialys kan blodtrycket vara särskilt känsligt för AT1-receptorblockad på grund av minskad

plasmavolym och aktivering av renin-angiotensin-aldosteronsystemet. Kandesartancilexetil bör därför

titreras försiktigt med noggrann kontroll av blodtryck hos patienter i hemodialys.

Njurartärstenos

Läkemedel, som påverkar renin-angiotensin-aldosteronsystemet, inklusive angiotensin II-antagonister

(AIIRA), kan öka blodurea och serumkreatinin hos patienter med bilateral njurartärstenos eller

unilateral njurartärstenos hos patienter med en kvarvarande njure.

Njurtransplantation

Det finns begränsad klinisk erfarenhet av användning av kandesartancilexetil till patienter som nyligen

genomgått njurtransplantation.

Hypotension

Hypotension kan uppkomma hos hjärtsviktspatienter som behandlas med kandesartancilexetil. Detta

tillstånd kan också uppkomma hos personer med hypertension och samtidigt minskad blodvolym, t.ex.

hos patienter som behandlas med höga doser diuretika. Försiktighet bör iakttas vid terapistart och

korrigering av hypovolemi skall göras.

För barn med eventuellt minskad blodvolym (t.ex. patienter som behandlas med diuretika, särskilt de

med nedsatt njurfunktion) bör behandling med kandesartancilexetil initieras under noggrann medicinsk

övervakning och en lägre startdos bör övervägas (se avsnitt 4.2).

Anestesi och kirurgi

Hypotension kan uppkomma under anestesi och kirurgi hos patienter som behandlas med angiotensin

II-antagonister på grund av blockad av renin-angiotensinsystemet. I mycket sällsynta fall kan

blodtrycksfallet vara så uttalat att användning av intravenös vätska och/eller vasopressorer är

berättigad.

Aorta- och mitralisklaffstenos (obstruktiv hypertrofisk kardiomyopati)

Som med andra kärldilaterare, skall försiktighet iakttas vid behandling av patienter med hemodynamiskt

betydelsefull aorta- eller mitralisklaffstenos eller obstruktiv hypertrofisk kardiomyopati.

Primär hyperaldosteronism

Patienter med primär hyperaldosteronism svarar i allmänhet inte på behandling med läkemedel som

hämmar renin-angiotensin-aldosteronsystemet, varför kandesartancilexetil inte rekommenderas för

dessa patienter.

Hyperkalemi

Samtidig behandling med kandesartancilexetil och kaliumsparande diuretika, kaliumsupplement,

saltersättningsmedel som innehåller kalium, eller andra läkemedel som kan öka serumkaliumnivåerna

(t.ex. heparin), kan leda till ökade halter av serumkalium hos patienter med hypertension. Kontroll av

kaliumvärden bör ske vid behov.

Vid behandling med kandesartancilexetil hos hjärtsviktspatienter kan hyperkalemi uppkomma.

Regelbundna kontroller av serumkalium rekommenderas. Kombination av ACE-hämmare,

kaliumsparande diuretika (t.ex. spironolakton) och kandesartancilexetil rekommenderas inte och skall

endast övervägas efter noggrann utvärdering av de potentiella fördelarna och riskerna.

Allmänt

Hos patienter vars kärltonus och njurfunktion huvudsakligen beror på renin-

angiotensinaldosteronsystemets aktivitet (t.ex. patienter med svår kronisk hjärtsvikt eller underliggande

njursjukdom inklusive njurartärstenos) har behandling med andra läkemedel som påverkar detta system

associerats med akut hypotension, azotemi, oliguri eller, i sällsynta fall, akut njursvikt. Risken för

liknande effekter kan inte uteslutas med AIIRA. Liksom med andra blodtryckssänkande läkemedel kan

alltför kraftigt blodtrycksfall hos patienter med ischemisk hjärtsjukdom eller ischemisk cerebrovaskulär

sjukdom leda till hjärtinfarkt eller stroke. Den blodtryckssänkande effekten av kandesartan kan

förstärkas av andra läkemedel med blodtryckssänkande egenskaper, oavsett om de ordinerats som

blodtryckssänkande medel eller för andra indikationer.

Graviditet

Behandling med AIIRA bör inte påbörjas under graviditet. Såvida inte fortsatt behandling med AIIRA

anses nödvändig, ska patienter som planerar graviditet byta till alternativa blodtryckssänkande

behandlingar som har fastställd säkerhetsprofil för användning under graviditet. Om graviditet upptäcks,

bör behandling med AIIRA omedelbart avbrytas och, vid behov, alternativ behandling påbörjas (se

avsnitt 4.3 och 4.6).

Amlodipin

Säkerhet och effekt av amlodipin vid hypertensiv kris har inte fastställts.

Patienter med hjärtsvikt

Patienter med hjärtsvikt ska behandlas med försiktighet. I en placebokontrollerad långtidsstudie av

patienter med svår hjärtsvikt (NYHA-klass III och IV) var incidensen av lungödem högre hos gruppen

som behandlades med amlodipin än i placebogruppen (se avsnitt 5.1). Kalciumantagonister, inklusive

amlodipin, ska användas med försiktighet av patienter med kronisk hjärtsvikt eftersom det kan öka

risken för framtida kardiovaskulära händelser och mortalitet.

Patienter med nedsatt leverfunktion

Amlodipins halveringstid är förlängd och AUC värdena är högre hos patienter med nedsatt

leverfunktion. Inga dosrekommendationer har fastställts. Amlodipin bör därför inledas i den lägre delen

av doseringsintervallet och ges med försiktighet till dessa patienter, både vid initial behandling och när

dosen ökas. Långsam upptitrering av dosen och noggrann övervakning kan vara nödvändig för patienter

med gravt nedsatt leverfunktion.

Äldre patienter

Hos äldre patienter ska dosökning göras med försiktighet (se avsnitt 4.2 och 5.2).

Patienter med nedsatt njurfunktion

Amlodipin kan användas till dessa patienter i normala doser. Förändring av plasmakoncentrationen av

amlodipin är inte relaterad till graden av funktionsnedsättning. Amlodipin elimineras inte genom dialys.

Candecam innehåller laktos och natrium

Patienter med något av följande sällsynta ärftliga tillstånd bör inte använda detta läkemedel:

galaktosintolerans, total laktasbrist, laktasbrist eller glukos-galaktosmalabsorption.

Detta läkemedel innehåller mindre än 1 mmol (23 mg) natrium per tablett, d.v.s. är näst intill

“natriumfritt”.

4.5

Interaktioner med andra läkemedel och övriga interaktioner

Interaktioner kopplade till kandesartan

Bland substanser, som undersökts i kliniska farmakokinetikstudier, ingår hydroklortiazid, warfarin,

digoxin, perorala antikonceptionsmedel (dvs. etinylestradiol/levonorgestrel), glibenklamid, nifedipin och

enalapril. Inga kliniskt betydelsefulla farmakokinetiska interaktioner med dessa läkemedel har

identifierats.

Samtidig behandling med kaliumsparande diuretika, kaliumsupplement, saltersättningsmedel som

innehåller kalium, eller andra läkemedel (t.ex. heparin) kan öka kaliumnivåerna. Övervakning av

kaliumnivåer bör ske vid behov (se avsnitt 4.4).

Samtidig tillförsel av litium och ACE-hämmare har rapporterats ge reversibla ökningar av

serumkoncentration och toxicitet av litium. En liknande effekt kan inträffa med AIIRA. Användning av

kandesartan tillsammans med litium rekommenderas ej. Om kombinationen visar sig nödvändig

rekommenderas noggrann övervakning av serumlitiumnivåerna.

När AIIRA administreras samtidigt med icke-steroida antiinflammatoriska substanser (NSAID) (dvs.

selektiva COX-2 hämmare, acetylsalicylsyra (> 3 g/dag) och icke-selektiva NSAID), kan försvagning

av den blodtryckssänkande effekten uppstå.

Liksom med ACE-hämmare kan samtidig användning av AIIRA och NSAID leda till ökad risk för

försämrad njurfunktion, inklusive möjlig akut njursvikt och ökning av serumkalium, speciellt hos

patienter med tidigare nedsatt njurfunktion. Kombinationen bör ges med försiktighet, speciellt hos äldre.

Patienter bör hydreras adekvat och njurfunktionen bör övervakas efter initiering av kombinerad terapi,

och periodvis därefter.

Data från kliniska prövningar har visat att förekomsten av biverkningar som hypotension, hyperkalemi

och nedsatt njurfunktion (inklusive akut njursvikt) är högre vid dubbel blockad av renin-angiotensin-

aldosteron-systemet (RAAS) genom kombinerad användning av ACE-hämmare, angiotensin II-

receptorblockerare eller aliskiren jämfört med användning av ett enda läkemedel som påverkar RAAS

(se avsnitt 4.3, 4.4 och 5.1).

Interaktioner kopplade till amlodipin

Effekter av andra läkemedel på amlodipin

CYP3A4-hämmare:

Samtidig användning av amlodipin med starka eller måttliga CYP34-hämmare (proteashämmare,

azol antimykolytika, makrolider så som erytromycin eller klaritromycin, verapamil eller diltiazem) kan ge

upphov till signifikanta ökningar i exponering av amlodipin vilket medför ökad risk för hypotension. De

kliniska effekterna av dessa PK variationer kan vara mer uttalade hos äldre. Klinisk övervakning och

dosjusteringar kan därför vara nödvändigt.

Klaritromycin:

Klaritromycin är en hämmare av CYP3A4. Det föreligger en ökad risk för hypotension hos patienter

som behandlas med klaritromycin och amlodipin samtidigt. Noggrann övervakning av patienter

rekommenderas då amlodipin administreras samtidigt med klaritromycin.

CYP3A4-inducerare:

Vid samtidig användning av kända inducerare av CYP3A4 kan plasmakoncentrationen av amlodipin

variera. Därför ska blodtrycket övervakas och dosjustering övervägas både under och efter samtidig

behandling, särskilt med starka inducerare av CYP3A4 (t.ex. rifampicin, hypericum perforatum).

Administrering av amlodipin tillsammans med grapefrukt eller grapefruktjuice rekommenderas inte

eftersom biotillgängligheten kan öka hos vissa patienter och leda till ökad blodtryckssänkande effekt.

Dantrolen (infusion):

Hos djur har letalt ventrikelflimmer och kardiovaskulär kollaps observerats i samband med hyperkalemi

efter administrering av verapamil och intravenös dantrolen. På grund av risken för hyperkalemi

rekommenderas att undvika samtidig administrering av kalciumantagonister och amlodipin till patienter

som är känsliga för malign hypertermi och vid behandling av malign hypertermi.

Effekter av amlodipin på andra läkemedel

Den blodtryckssänkande effekten av amlodipin förstärker den blodtryckssänkande effekten av andra

läkemedel med antihypertensiva egenskaper.

Takrolimus:

Det finns risk för ökade nivåer av takrolimus i blodet vid samtidig administrering med amlodipin men

den farmakokinetiska mekanismen för denna interaktion är inte helt klarlagd. För att undvika

takrolimusrelaterad toxicitet vid administrering av amlodipin till patienter som behandlas med takrolimus

måste takrolimusnivån i blodet kontrolleras och takrolimusdosen justeras vid behov.

Ciklosporin:

Inga interaktionsstudier har utförts med ciklosporin och amlodipin på friska frivilliga eller andra

populationer med undantag av njurtransplanterade patienter, där varierande ökningar av

dalkoncentrationerna (genomsnitt 0 % - 40 %) av ciklosporin observerades. Övervakning av

ciklosporinnivåerna hos njurtransplanterade patienter som behandlas med amlodipin ska övervägas och

vid behov ska ciklosporindosen sänkas.

Simvastatin:

Samtidig användning av multipla doser med 10 mg amlodipin tillsammans med 80 mg simvastatin

resulterade i en 77 %-ig ökning av exponeringen för simvastatin jämfört med simvastatin enbart.

Begränsa simvastatindosen till 20 mg dagligen till patienter som får amlodipin.

I kliniska interaktionsstudier påverkade inte amlodipin farmakokinetiken hos atorvastatin, digoxin eller

warfarin.

4.6

Fertilitet, graviditet och amning

Graviditet

Candecam rekommenderas inte under graviditetens första trimester eftersom inga data finns tillgängliga

och säkerhetsprofilen har inte fastställts för både amlodipin och kandesartan. Kandesartan är

kontraindicerat under graviditetens andra och tredje trimester (se avsnitt 4.3 och 4.4).

Kandesartan

Användning av AIIRA rekommenderas inte under graviditetens första trimester (se avsnitt 4.4).

Användning av AIIRA är kontraindicerat under graviditetens andra och tredje trimester (se avsnitt 4.3

och 4.4).

Det har inte framkommit några avgörande epidemiologiska bevis beträffande risken för teratogenicitet

efter exponering för ACE-hämmare under graviditetens första trimester, men en liten ökad risk kan

dock inte uteslutas. Eftersom det inte finns några kontrollerade epidemiologiska data beträffande risken

med AIIRA, kan det finnas likartade risker med denna läkemedelsklass. Såvida inte fortsatt behandling

med AIIRA anses nödvändig, ska patienter som planerar graviditet byta till alternativa

blodtryckssänkande behandlingar som har fastställd säkerhetsprofil för användning under graviditet.

Om graviditet upptäcks, bör behandling med AIIRA omedelbart avbrytas och, om det är lämpligt,

alternativ behandling påbörjas.

Det är känt att exponering för behandling med AIIRA under andra och tredje trimestern ger toxiska

effekter hos människofoster (nedsatt njurfunktion, oligohydramnios, retarderad skallförbening) och hos

nyfödda (njursvikt, hypotension, hyperkalemi) (se avsnitt 5.3).

Om exponering för AIIRA har skett från graviditetens andra trimester, rekommenderas

ultraljudsundersökning av njurfunktion och skalle.

Spädbarn, vars mödrar har använt AIIRA, bör observeras noga med avseende på hypotension (se

avsnitt 4.3 och 4.4).

Amlodipin

Säkerheten vid användning av amlodipin till gravida kvinnor har inte fastställts.

Reproduktionstoxikologiska effekter vid höga doser har observerats i djurstudier (se avsnitt 5.3).

Användning under graviditet rekommenderas endast då det inte finns säkrare alternativ och när

sjukdomen i sig innebär en större risk för modern och fostret.

Amning

Candecam rekommenderas inte och alternativa behandlingar med bättre dokumenterad säkerhetsprofil

under amning är att föredra, speciellt vid amning av nyfödda eller prematurt födda barn.

Det finns ingen tillgänglig information avseende användning av kandesartan under amning.

Amlodipin utsöndras i bröstmjölk hos människa. Man beräknar att den andel av moderns dos som

överförs till barnet ligger inom kvartilavståndet 3–7 %, med ett maximalt värde på 15 %. Det är inte

känt vilken effekt amlodipin har på spädbarn.

Fertilitet

Amlodipin

Reversibla biokemiska förändringar i spermiers huvud har rapporterats hos vissa patienter som

behandlats med kalciumantagonister. Kliniska data om amlodipins eventuella effekt på fertiliteten är

otillräckliga. I en studie på råttor sågs negativa effekter på manlig fertilitet (se avsnitt 5.3).

Kandesartan

Kandesartan har inga negativa effekter på fertiliteten hos han- eller honråttor.

4.7

Effekter på förmågan att framföra fordon och använda maskiner

Candecam kan ha liten eller måttlig effekt på förmågan att framföra fordon och använda maskiner. Om

patienter som tar Candecam får yrsel, huvudvärk, trötthet eller illamående kan reaktionsförmågan vara

nedsatt. Försiktighet rekommenderas, särskilt i början av behandlingen.

4.8

Biverkningar

Fast doskombination

Inga kliniska studier har utförts. Biverkningar beskrivna nedan är observerade för de enskilda aktiva

substanserna.

Biverkningar som tidigare är rapporterade med en av de enskilda komponenterna (kandesartan eller

amlodipin) kan vara potentiella biverkningar med Candecam, även om de inte observerats i kliniska

prövningar eller efter godkännandet.

Sammanfattning av säkerhetsprofilen

Kandesartan

I kontrollerade kliniska studier var biverkningarna milda och övergående. Något samband med dos eller

ålder kunde inte påvisas för den totala frekvensen biverkningar. Andelen patienter, som avslutade

behandlingen på grund av biverkningar, var lika för kandesartancilexetil- (3,1 %) och

placebobehandlade patienter (3,2 %).

I poolade analyser av data från kliniska prövningar har nedanstående biverkningar med

kandesartancilexetil fastställts, baserat på en incidens av biverkningar med kandesartancilexetil som är

minst 1 % högre än incidensen som setts med placebo. Enligt denna definition var de vanligaste,

rapporterade biverkningarna yrsel, huvudvärk och luftvägsinfektion.

Amlodipin

De vanligast rapporterade biverkningarna under behandling är sömnighet, yrsel, huvudvärk,

hjärtklappning, vallningar, buksmärtor, illamående, ankelsvullnad, ödem och trötthet.

Följande biverkningar har observerats vid behandling med amlodipin eller kandesartan givet separat.

Biverkningarna är rankade efter MedDRA-systemets organklassificering och indelade enligt följande

frekvenser:

Mycket vanliga (≥ 1/10)

Vanliga (≥ 1/100 till < 1/10)

Mindre vanliga (≥ 1/1 000 till < 1/100)

Sällsynta (≥ 1/10 000 till < 1/1 000)

Mycket sällsynta (<1/ 10 000)

Ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga data).

MedDRA-systemets

organklassificering

Biverkningar

Frekvens

Amlodipin

Kandesartan

Infektioner och

infestationer

Luftvägsinfektion

-

Vanliga

Blodet och lymfsystemet

Leukocytopeni, trombocytopeni

Mycket sällsynta

-

Leukopeni, neutropeni,

agranulocytos

-

Mycket

sällsynta

Immunsystemet

Allergiska reaktioner

Mycket sällsynta

MedDRA-systemets

organklassificering

Biverkningar

Frekvens

Amlodipin

Kandesartan

Metabolism och nutrition

Hyperkalemi, hyponatremi

-

Mycket

sällsynta

Hyperglykemi

Mycket sällsynta

Psykiska störningar

Depression, humörsvängningar

(inklusive ångest),

sömnsvårigheter

Mindre vanliga

Förvirring

Sällsynta

Centrala och perifera

nervsystemet

Yrsel

Vanliga

Vanliga

Vertigo

Vanliga

Sömnighet

Vanliga

Huvudvärk (särskilt i början av

behandlingen)

Vanliga

Vanliga

Tremor, dysgeusi, svimning,

hypestesi, parestesi

Mindre vanliga

Hypertension, perifer neuropati

Mycket sällsynta

Extrapyramidalt syndrom

Ingen känd

frekvens

Ögon

Synrubbningar (inklusive diplopi)

Vanliga

Öron och balansorgan

Tinnitus

Mindre vanliga

Hjärtat

Palipitationer

Vanliga

Arytmi (inkl. bradykardi,

ventrikulär takykardi och

förmaksflimmer)

Mindre vanliga

Hjärtinfarkt

Mycket sällsynta

Blodkärl

Vallningar

Vanliga

Hypotension

Mindre vanliga

Vanliga

Vaskulit

Mycket sällsynta

Andningsvägar, bröstkorg

och mediastinum

Dyspné

Vanliga

Rinit

Mindre vanliga

Hosta

Mindre vanliga

Mycket

sällsynta

Magtarmkanalen

Buksmärtor, dyspepsi,

förändrade tarmvanor (inklusive

förstoppning)

Vanliga

Illamående

Vanliga

Mycket

sällsynta

Kräkningar, muntorrhet

Mindre vanliga

Pankreatit, gastrit, gingival

hyperplasi

Mycket sällsynta

Diarré

Vanliga

Ingen känd

frekvens

Lever och gallvägar

Onormal leverfunktion eller

hepatit

Mycket

sällsynta

Hepatit, gulsot

Mycket sällsynta

Förhöjda leverenzymvärden

Mycket sällsynta*

Mycket

sällsynta

Hud och subkutan vävnad

Hudutslag, pruritus, urtikaria

Mindre vanliga

Mycket

MedDRA-systemets

organklassificering

Biverkningar

Frekvens

Amlodipin

Kandesartan

sällsynta

Alopeci, purpura,

hudmissfärgningar,

hyperhidros, exantem,

Mindre vanliga

Erythema multiforme,

exfoliativ dermatit, Stevens-

Johnsons syndrom, Quinckes

ödem, fotosensitivitet

Mycket sällsynta

Angioödem

Mycket sällsynta

Mycket

sällsynta

Toxisk epidermal nekrolys

Ingen känd

frekvens

Muskuloskeletala systemet

och bindväv

Ankelsvullnad, muskelkramper

Vanliga

Myalgi, artralgi, ryggsmärtor

Mindre vanliga

Mycket

sällsynta

Njurar och urinvägar

Nedsatt njurfunktion,

inkluderande njursvikt hos

predisponerade patienter (se

avsnitt 4.4)

Mycket

sällsynta

Miktionsstörningar, nokturi, ökad

urineringsfrekvens

Mindre vanliga

Reproduktionsorgan och

bröstkörtel

Impotens, gynekomasti

Mindre vanliga

Allmänna symtom och/eller

symtom vid

administreringsstället

Ödem

Mycket vanliga

Trötthet, asteni

Vanliga

Sjukdomskänsla, bröstsmärtor,

värk

Mindre vanliga

Undersökningar

Viktökning, viktminskning

Mindre vanliga

*oftast i samband med kolestas

Kandesartan

Laboratorievärden

Generellt förekom ingen kliniskt betydelsefull inverkan av kandesartancilexetil på vanliga

laboratorievärden. Liksom för andra hämmare av renin-angiotensin-aldosteronsystemet har små

sänkningar av hemoglobinvärdet setts. Ingen rutinövervakning av laboratorievärden behövs vanligen för

patienter som får kandesartancilexetil. Dock rekommenderas periodisk övervakning av serumkalium

och kreatininnivåer för patienter med nedsatt njurfunktion.

Rapportering av misstänkta biverkningar

Det är viktigt att rapportera misstänkta biverkningar efter att läkemedlet godkänts. Det gör det möjligt

att kontinuerligt övervaka läkemedlets nytta-riskförhållande. Hälso- och sjukvårdspersonal uppmanas

att rapportera varje misstänkt biverkning via:

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

4.9

Överdosering

Symtom

Med hänvisning till de farmakologiska egenskaperna kan en överdos av kandesartan sannolikt ge

symtomatisk hypotoni och yrsel. I enskilda fallrapporter beskrivs hur vuxna patienter tillfrisknat utan

komplikationer efter en överdos på upp till 672 mg kandesartancilexetil.

Erfarenheterna av avsiktlig överdosering av amlodipin hos människa är begränsade. Tillgängliga data

tyder på att kraftig överdosering kan ge uttalad perifer vasodilatation och eventuellt reflexutlöst

takykardi. Utpräglad och troligtvis förlängd systemisk hypotension som övergår till chock, även med

dödlig utgång, har rapporterats.

Behandling

Kliniskt signifikant hypotension på grund av överdosering av Candecam kräver aktivt kardiovaskulärt

stöd med frekvent övervakning av hjärt- och andningsfunktion, extremiteterna i högläge och

övervakning av cirkulerande blodvolym och urinproduktion. En vasokonstriktor kan bidra till att

återställa kärltonus och blodtryck, förutsatt att användningen inte är kontraindicerad. Intravenöst

kalciumglukonat kan bidra till att motverka effekterna av kalciumkanalblockad.

Ventrikelsköljning kan vara värdefullt i en del fall. Hos friska frivilliga försökspersoner har

administrering av aktivt kol i upp till 2 timmar efter administrering av amlodipin 10 mg visats minska

absorptionshastigheten för amlodipin.

Kandesartan och amlodipin kommer sannolikt inte avlägsnas via dialys.

5.

FARMAKOLOGISKA EGENSKAPER

5.1

Farmakodynamiska egenskaper

Farmakoterapeutisk grupp: Medel som påverkar renin-angiotensinsystemet, angiotensin II-

receptorblockare och kalciumkanalblockare, ATC-kod: C09DB07

Kandesartan

Angiotensin II är det viktigaste vasoaktiva hormonet i renin-angiotensin-aldosteronsystemet och spelar

en roll i patofysiologin för hypertension, hjärtsvikt och andra kardiovaskulära sjukdomar. Det har också

en roll i patogenesen till hypertrofi och skador på målorganen. De huvudsakliga fysiologiska effekterna

av angiotensin II, såsom vasokonstriktion, aldosteronstimulering, reglering av salt- och vattenhomeostas

och stimulering av celltillväxt medieras via typ 1 (AT

)-receptorn.

Kandesartancilexetil är en prodrug, lämpad för peroral administrering. Den omvandlas snabbt till den

aktiva substansen, kandesartan, via esterhydrolys under absorption från gastrointestinalkanalen.

Kandesartan är en AIIRA och binds selektivt till AT

-receptorer. Bindningen är stark och

dissociationen från receptorn sker långsamt. Kandesartan har ingen agonistaktivitet.

Kandesartan hämmar inte ACE, som omvandlar angiotensin I till angiotensin II och bryter ner

bradykinin. Kandesartan påverkar inte ACE och ger ingen potentiering av bradykinin eller substans P. I

kontrollerade kliniska studier där kandesartan jämfördes med ACE-hämmare, förekom hosta i lägre

frekvens hos patienter som behandlats med kandesartancilexetil. Kandesartan binds inte till och

blockerar inte andra hormonreceptorer eller jonkanaler, som är av betydelse för hjärtkärlfunktionen.

Hämningen av angiotensin II (AT

)-receptorerna medför dosrelaterad ökning av plasmanivåerna av

renin, angiotensin I och II och en minskning av plasmakoncentrationen av aldosteron.

Hypertension

Vid hypertension förorsakar kandesartan en dosberoende, långvarig reduktion av det arteriella

blodtrycket. Den blodtryckssänkande effekten beror på minskat systemiskt perifert motstånd, utan

reflexmässig ökning av hjärtfrekvensen . Inga tecken på allvarlig eller kraftig hypotension har setts

efter den initiala dosen, ej heller reboundeffekt efter utsättande av behandlingen.

Den blodtryckssänkande effekten inträder vanligen inom 2 timmar efter en engångsdos av

kandesartancilexetil. Vid kontinuerlig behandling erhålls vanligtvis merparten av blodtryckssänkningen

med given dos inom 4 veckor och effekten kvarstår vid långtidsbehandling. Enligt en meta-analys var

den genomsnittliga tilläggseffekten liten vid dosökning från 16 mg till 32 mg en gång per dag. Om

hänsyn tas till den inter-individuella variabiliteten kan dock en effekt större än den genomsnittliga

förväntas hos en del patienter. Kandesartancilexetil givet en gång dagligen ger effektiv och jämn

blodtrycksänkning över 24 timmar och skillnaden mellan högsta och lägsta effekt under dosintervallet är

liten. Den blodtryckssänkande effekten och tolerabiliteten av kandesartan och losartan jämfördes i två

randomiserade, dubbelblinda studier, omfattande totalt 1 268 patienter med mild till måttlig hypertension.

Dalvärdet i blodtrycksreduktion (systoliskt/diastoliskt) var 13,1/10,5 mmHg med kandesartancilexetil 32

mg en gång dagligen och 10,0/8,7 mmHg med losartankalium 100 mg en gång dagligen (skillnader i

blodtrycksreduktion 3,1/1,8 mmHg, p<0,0001/p<0,0001).

När kandesartancilexetil ges i kombination med hydroklortiazid är sänkningen av blodtrycket additiv. En

ökad blodtryckssänkande effekt observeras också när kandesartancilexetil kombineras med amlodipin

eller felodipin.

Läkemedel som blockerar renin-angiotensin-aldosteronsystemet har en mindre uttalad

blodtryckssänkande effekt hos svarta patienter (som vanligtvis har låga nivåer av plasmarenin) än hos

icke svarta patienter. Detta gäller även för kandesartan. I en öppen klinisk prövning omfattande

5 156 patienter med diastolisk hypertension, var blodtrycksreduktionen med kandesartanbehandling

signifikant lägre hos svarta än hos icke svarta patienter (14,4/10,3 mmHg vs 19,0/12,7 mmHg,

p<0,0001/p<0,0001).

Kandesartan ökar det renala blodflödet och påverkar ej eller ger en ökning av glomerulusfiltrationen,

medan renala kärlmotståndet och filtrationsfraktionen minskar. I en tremånaders klinisk studie på

hypertonipatienter med typ 2 diabetes mellitus och mikroalbuminuri minskade blodtryckssänkande

behandling med kandesartancilexetil albuminutsöndringen i urin (albumin/kreatinin-kvot, genomsnitt 30

%, 95 % konfidensintervall (KI) 15-42 %). Det finns för närvarande inga uppgifter på kandesartans

effekt på progressionen av diabetesnefropati.

Effekten av kandesartancilexetil 8-16 mg (genomsnittlig dos 12 mg) en gång dagligen på kardiovaskulär

morbiditet och mortalitet utvärderades i en randomiserad klinisk prövning på 4 937 äldre patienter (70-

89 år; 21 % 80 år eller äldre) med mild till måttlig hypertension vilka följdes under 3,7 år i medeltal

(Study on Cognition and Prognosis in the Elderly). Patienterna erhöll kandesartancilexetil eller placebo

tillsammans med en annan antihypertensionsbehandling givet vid behov. Blodtrycket reducerades från

166/90 till 145/80 mmHg i kandesartangruppen, och från 167/90 till 149/82 mmHg i kontrollgruppen.

Det var ingen statistiskt signifikant skillnad i primärt effektmått, större kardiovaskulära händelser

(kardiovaskulär mortalitet, icke-dödlig stroke och icke-dödlig hjärtinfarkt). Det inträffade 26,7 händelser

på 1 000 patientår i kandesartangruppen mot 30,0 händelser på 1 000 patientår i kontrollgruppen (relativ

risk 0,89, 95 % KI 0,75 till 1,06, p=0,19).

Två stora randomiserade, kontrollerade prövningar (ONTARGET (ONgoing Telmisartan Alone and in

combination with Ramipril Global Endpoint Trial) och VA NEPHRON-D (The Veterans Affairs

Nephropathy in Diabetes)) har undersökt den kombinerade användningen av en ACE-hämmare och en

angiotensin II-receptorblockerare.

ONTARGET var en studie som genomfördes på patienter med en anamnes av kardiovaskulär och

cerebrovaskulär sjukdom, eller typ 2-diabetes mellitus åtföljt av evidens för slutorganskada.

VA NEPHRON-D var en studie på patienter med typ 2-diabetes mellitus och diabetesnefropati. Dessa

studier har inte visat någon signifikant nytta på renala och/eller kardiovaskulära resultat och mortalitet,

medan en ökad risk för hyperkalemi, akut njurskada och/eller hypotension observerades jämfört med

monoterapi. Då deras farmakodynamiska egenskaper liknar varandra är dessa resultat även relevanta

för andra ACE-hämmare och angiotensin II-receptorblockerare.

ACE-hämmare och angiotensin II-receptorblockerare bör därför inte användas samtidigt hos patienter

med diabetesnefropati.

ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints)

var en studie med syfte att testa nyttan av att lägga till aliskiren till en standardbehandling med en

ACE-hämmare eller en angiotensin II-receptorblockerare hos patienter med typ 2-diabetes mellitus och

kronisk njursjukdom, kardiovaskulär sjukdom eller både och. Studien avslutades i förtid eftersom det

fanns en ökad risk för oönskat utfall. Både kardiovaskulär död och stroke var numerärt vanligare i

aliskiren-gruppen än i placebo-gruppen och oönskade händelser och allvarliga oönskade händelser av

intresse (hyperkalemi, hypotension och njurdysfunktion) rapporterades med högre frekvens i aliskiren-

gruppen än i placebo-gruppen.

Amlodipin

Amlodipin är en kalciumjonhämmare i dihydropyridingruppen (långsam kanalblockerare eller

kalciumjonantagonist) och hämmar det transmembrana flödet av kalciumjoner till glatt muskulatur i

hjärta och kärl.

Mekanismen bakom amlodipins antihypertensiva effekt är en direkt relaxerande effekt på kärlens glatta

muskulatur. Den exakta mekanismen med vilken amlodipin lindrar angina är inte helt klargjord men

amlodipin minskar den totala ischemiska belastningen genom följande två mekanismer:

Amlodipin vidgar perifera arterioler och minskar därmed det totala perifera motståndet (afterload)

mot vilket hjärtat arbetar. Eftersom hjärtfrekvensen inte påverkas medför denna minskade

belastning på hjärtat att myokardiets energiförbrukning och syrebehov minskar.

Amlodipin verkar troligen också genom att dilatera de stora koronarkärlen och hjärtats arterioler,

såväl i normala som ischemiska områden. Denna dilatation ökar syretillförseln till myokardiet hos

patienter med koronarkärlsspasm (Prinzmetals angina eller variantangina).

Hos patienter med hypertension ger en daglig dos kliniskt signifikant lägre blodtryck under hela dygnet i

såväl liggande som stående. På grund av sin långsamt insättande verkan orsakar amlodipin inte akut

hypotension.

Amlodipin har inte satts i samband med några negativa metabola effekter eller förändring av

plasmalipider och är lämplig för patienter med astma, diabetes och gikt.

5.2

Farmakokinetiska egenskaper

Absorption och distribution

Kandesartan

Efter oral administrering omvandlas kandesartancilexetil till den aktiva substansen kandesartan. Den

absoluta biotillgängligheten för kandesartan är ungefär 40 % efter en oral lösning av

kandesartancilexetil. Tablettens relativa biotillgänglighet jämfört med oral lösning är ca 34 % med

mycket liten variabilitet. Den absoluta biotillgängligheten för tabletten beräknas därför till 14 %.

Medelvärdet för den maximala koncentrationen i serum (C

) uppnås 3-4 timmar efter tablettintag.

Serumkoncentrationen av kandesartan ökar lineärt med ökande dos inom det terapeutiska

dosintervallet. Inga könsrelaterade skillnader i farmakokinetiken för kandesartan har påvisats. Ytan

under serumkoncentration-tidskurvan (AUC) för kandesartan påverkas inte signifikant av föda.

Kandesartan är i hög grad bundet till plasmaprotein (mer än 99 %). Den skenbara distributionsvolymen

för kandesartan är 0,1 liter/kg.

Kandesartans biotillgänglighet påverkas ej av födointag.

Amlodipin

Amlodipin absorberas väl efter oral administrering av terapeutiska doser med maximal

plasmakoncentration 6–12 timmar efter dosen. Absolut biotillgänglighet har beräknats till 64–80 %.

Distributionsvolymen uppgår till cirka 21 l/kg. In vitro-studier har visat att ungefär 97,5 % av

cirkulerande amlodipin är bundet till plasmaproteiner.

Amlodipins biotillgänglighet påverkas inte av födointag.

Metabolism och eliminering

Kandesartan

Kandesartan elimineras huvudsakligen oförändrat via urin och galla, och endast i mindre utsträckning

via metabolisering i levern (CYP2C9). Tillgängliga interaktionsstudier indikerar ingen effekt på

CYP2C9 och CYP3A4. Baserat på in vitro-data förväntas ingen interaktion uppstå in vivo med

läkemedel vars metabolism är beroende av cytokrom P450-isoenzymerna CYP1A2, CYP2A6,

CYP2C9, CYP2C19, CYP2D6, CYP2E1 eller CYP3A4. Terminal halveringstid för kandesartan är

ungefär 9 timmar. Det sker ingen ackumulering efter upprepad dosering.

Totalt plasmaclearance är omkring 0,37 ml/min/kg med renalt clearance omkring 0,19 ml/min/kg. Renal

eliminering av kandesartan sker såväl via glomerulusfiltration som genom aktiv tubulär sekretion. Efter

tillförsel av en oral dos

C-märkt kandesartancilexetil utsöndrades ca 26 % av dosen i urin som

kandesartan och 7 % som en inaktiv metabolit, medan ca 56 % av dosen återfanns i feces som

kandesartan och 10 % som inaktiv metabolit.

Amlodipin

Terminal halveringstid i plasma är cirka 35–50 timmar och är konstant vid administrering en gång per

dag. Amlodipin metaboliseras i hög utsträckning i levern till inaktiva metaboliter. Cirka 10 % av

modersubstansen och 60 % av metaboliterna utsöndras via urinen.

Äldre population

Kandesartan

Hos äldre patienter (över 65 år) ökar C

och AUC för kandesartan med 50 % respektive 80 % i

jämförelse med yngre patienter. Blodtryckssvar och biverkningsfrekvens efter en given dos av

kandesartancilexetil är dock likartad hos yngre och äldre patienter (se avsnitt 4.2).

Amlodipin

Tid till maximal plasmakoncentration av amlodipin är jämförbar för äldre och yngre patienter.

Clearance för amlodipin tenderar att vara lägre vilket leder till ökad AUC och halveringstid hos äldre

patienter. Ökningarna av AUC och halveringstid hos patienter med hjärtsvikt var förväntade för den

undersökta åldersgruppen.

Nedsatt njurfunktion

Kandesartan

Hos patienter med mild till måttligt nedsatt njurfunktion ökade C

och AUC för kandesartan vid

upprepad dosering med ca 50 % respektive 70 %, medan halveringstiden var oförändrad jämfört med

patienter med normal njurfunktion. Motsvarande förändring hos patienter med gravt nedsatt

njurfunktion var 50 % respektive 110 %. Den terminala halveringstiden för kandesartan blev ungefär

fördubblad hos patienter med gravt nedsatt njurfunktion. Hemodialysbehandlade patienter hade likartad

AUC för kandesartan som patienter med gravt nedsatt njurfunktion.

Amlodipin

Förändring av plasmakoncentrationen av amlodipin är inte relaterad till graden av funktionsnedsättning,

därför är normal dosering rekommenderad. Amlodipin elimineras inte genom dialys.

Nedsatt leverfunktion

Kandesartan

I två studier, som båda inkluderade patienter med mild till måttligt nedsatt leverfunktion, sågs en ökning

av genomsnittlig AUC för kandesartan på ungefär 20 % i den ena studien och 80 % i den andra studien

(se avsnitt 4.2). Det finns ingen erfarenhet av patienter med gravt nedsatt leverfunktion.

Amlodipin

Väldigt begränsad klinisk data finns tillgänglig för administrering av amlodipin hos patienter med nedsatt

leverfunktion. Patienter med leversvikt har en minskad clearance av amlodipin, vilket resulterar i längre

halveringstid och högre AUC-värden på ungefär 40-60 %.

5.3

Prekliniska säkerhetsuppgifter

Kandesartan

Det förelåg inga tecken på onormal system- eller organtoxicitet vid kliniskt relevanta doser. I

prekliniska säkerhetsstudier påverkade kandesartan i höga doser njurar och röda blodkroppsparametrar

hos mus, råtta, hund och apa. Kandesartan förorsakade en sänkning av röda blodkroppsparametrar

(erytrocyter, hemoglobin, hematokrit).

Kandesartan förorsakade påverkan på njurarna (såsom interstitiell nefrit, distension av tubuli, basofila

tubuli; ökade plasmakoncentrationer av urea och kreatinin), vilket skulle kunna vara sekundärt till den

blodtrycksänkande effekten som leder till att njurperfusionen ändras. Dessutom medförde kandesartan

hyperplasi/hypertrofi på juxtaglomerulära celler. Dessa förändringar ansågs bero på kandesartans

farmakologiska effekt.

Vid terapeutiska doser hos människa verkar hyperplasi/hypertrofi av renala juxtaglomerulära celler inte

ha någon relevans.

Toxiska effekter på fostret har observerats i sen graviditet (se avsnitt 4.6).

Resultat från mutagenicitetsstudier in vivo och in vitro visar att kandesartan inte har mutagena eller

klastogena effekter vid klinisk användning.

Karcinogenicitet har inte kunnat påvisas.

Amlodipin

Reproduktionsstudier på råtta och mus har visat försenad förlossning, förlängt värkarbete och minskad

överlevnad hos avkomman i doser som är runt 50 gånger högre än maximal rekommenderad dos för

människa räknat i mg/kg.

Det var ingen effekt på fertiliteten hos råtta som behandlades med amlodipin (hanråttor under 64 dagar

och honråttor under 14 dagar före parning) i doser upp till 10 mg/kg/dag (8 gånger* den maximala

rekommenderade dosen till människa på 10 mg beräknat som mg/m

I en annan studie på råttor, där hanråttor behandlades med amlodipinbesilat i 30 dagar med en dos

jämförbart med en human dos baserad på mg/kg, visade minskade nivåer av follikelstimulerande

hormon i plasma och testosteron, samt en minskning i spermadensiteten och i antalet mogna

spermatider och Sertoliceller.

Inga tecken på carcinogenicitet kunde konstateras hos råtta och mus som fick amlodipin i fodret under

två år i en koncentration som beräknades ge dagliga doser på 0,5, 1,25 och 2,5 mg/kg/dag. Den högsta

dosen (för mus densamma som och för råtta två* gånger den maximala rekommenderade kliniska

dosen på 10 mg beräknat som mg/m

) låg nära maximal tolererad dos för mus men inte för råtta.

Mutagenicitetsstudier visade inga läkemedelsrelaterade effekter på gen- eller kromosomnivå.

*Beräknat på en patientvikt på 50 kg

6.

FARMACEUTISKA UPPGIFTER

6.1

Förteckning över hjälpämnen

Cellulosa, mikrokristallin, typ 102

Pregelatiniserad majsstärkelse

Natriumstärkelseglykolat, typ A

Magnesiumstearat

Kiseldioxid, kolloidal, vattenfri

Laktosmonohydrat

Majsstärkelse

Hydroxipropylcellulosa, typ EF

Makrogol 8000

Karmelloskalcium

Järnoxid, gul (E172) – för 8 mg/5 mg och 16 mg/10 mg tabletter

Järnoxid, röd (E172) – för 16 mg/5 mg och 16 mg/10 mg tabletter

6.2

Inkompatibiliteter

Ej relevant.

6.3

Hållbarhet

2 år

6.4

Särskilda förvaringsanvisningar

Förvaras vid högst 30

Förvaras i originalförpackningen. Ljuskänsligt. Fuktkänsligt.

6.5

Förpackningstyp och innehåll

Förpackningsstorlekar (blister OPA/Alu/PVC//Alu): 7, 10, 14, 28, 30, 50, 56, 60, 90, 98 och

100 tabletter i en ask.

Förpackningsstorlekar (perforerade endosblister OPA/Alu/PVC//Alu): 7 x 1, 10 x 1, 14 x 1, 28 x 1,

30 x 1, 50 x 1, 56 x 1, 60 x 1, 90 x 1, 98 x 1 and 100 x 1 tablett i en ask.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

6.6

Särskilda anvisningar för destruktion och övrig hantering

Inga särskilda anvisningar.

Ej använt läkemedel och avfall ska kasseras enligt gällande anvisningar.

7.

INNEHAVARE AV GODKÄNNANDE FÖR FÖRSÄLJNING

Krka, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

8.

NUMMER PÅ GODKÄNNANDE FÖR FÖRSÄLJNING

8 mg/5 mg: 34770

16 mg/5 mg: 34771

16 mg/10 mg: 36420

9.

DATUM FÖR FÖRSTA GODKÄNNANDE/FÖRNYAT GODKÄNNANDE

Datum för det första godkännandet: 21.3.2018

10.

DATUM FÖR ÖVERSYN AV PRODUKTRESUMÉN

13.11.2019

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot