Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)
Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle
Bevacomb 5 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit
Bevacomb 5 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit
Bevacomb 10 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit
amlodipiini/valsartaani
Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se
sisältää sinulle tärkeitä tietoja.
Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.
Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.
Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa
haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.
Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen. Tämä koskee
myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks.
kohta 4.
Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:
Mitä Bevacomb on ja mihin sitä käytetään
Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Bevacombia
Miten Bevacombia otetaan
Mahdolliset haittavaikutukset
Bevacombin säilyttäminen
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
1.
Mitä Bevacomb on ja mihin sitä käytetään
Bevacomb-tabletit sisältävät kahta lääkeainetta, jotka ovat amlodipiini ja valsartaani. Molemmat
auttavat laskemaan korkeaa verenpainetta.
Amlodipiini kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan ”kalsiumkanavan salpaajiksi”. Amlodipiini
estää kalsiumin siirtymisen verisuonen seinämään ja estää siten verisuonten supistumisen.
Valsartaani kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan ”angiotensiini II -reseptorin salpaajiksi”.
Keho tuottaa angiotensiini II:ta, joka supistaa verisuonia ja nostaa siten verenpainetta.
Valsartaani estää angiotensiini II:n toiminnan.
Yllä mainittu tarkoittaa sitä, että molemmat näistä lääkeaineista estävät verisuonten supistumista, minkä
vuoksi verisuonet laajenevat ja verenpaine laskee.
Bevacombia käytetään korkean verenpaineen hoitoon sellaisille aikuisille, joiden verenpaineen hoito ei
ole hallinnassa yksinomaan amlodipiinilla tai valsartaanilla.
Amlodipiinia ja valsartaania, joita Bevacomb sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä
pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta tai
muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.
2.
Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Bevacombia
Älä ota Bevacombia
jos olet allerginen amlodipiinille tai jollekin muulle kalsiumkanavan salpaajalle. Tähän saattaa
liittyä kutinaa, ihon punoitusta tai hengitysvaikeuksia.
jos olet allerginen valsartaanille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6).
Jos epäilet olevasi allerginen, keskustele asiasta lääkärin kanssa ennen Bevacombin käyttöä.
jos sinulla on vakavia maksavaivoja tai sappivaivoja, esim. sappikirroosi tai kolestaasi.
jos olet ollut raskaana yli 3 kuukautta. (Bevacomb-valmisteen käyttöä on syytä välttää myös
alkuraskauden aikana, ks. kohta Raskaus).
jos sinulla on hyvin alhainen verenpaine (hypotensio).
jos sinulla on aortan ahtauma (aorttastenoosi) tai kardiogeeninen sokki (tila, jossa sydämesi ei
pysty pumppaamaan tarpeeksi verta kehoon).
jos sairastat sydänkohtauksen jälkeistä sydämen vajaatoimintaa.
jos sinulla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta ja sinua hoidetaan verenpainetta alentavalla
lääkkeellä, joka sisältää aliskireeniä.
Jos jokin yllämainituista koskee sinua, älä käytä Bevacombia ja keskustele lääkärin kanssa.
Varoitukset ja varotoimet
Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin otat Bevacombia
jos olet voinut pahoin (oksentelu tai ripuli).
jos sinulla on maksa- tai munuaisvaivoja.
jos olet saanut munuaissiirteen tai sinulle on kerrottu, että munuaisvaltimosi ovat ahtautuneet.
jos sinulla on lisämunuaisiin liittyvä tila, jota kutsutaan ”primaariseksi hyperaldosteronismiksi”.
jos sairastat sydämen vajaatoimintaa tai sinulla on ollut sydänkohtaus. Seuraa tarkasti lääkärin
ohjeita aloitusannoksen osalta. Lääkäri saattaa myös tarkistaa munuaistoimintasi.
jos lääkäri on kertonut, että sinulla on sydänläpän ahtauma (”aortta- tai mitraaliläppästenoosi”),
tai että sydänlihas on epänormaalin paksu (”obstruktiivinen hypertrofinen kardiomyopatia”).
jos sinulla on ollut turvotusta, erityisesti kasvoissa tai kurkussa, muiden lääkkeiden käytön
yhteydessä (mukaan lukien angiotensiinikonvertaasientsyymin estäjät). Jos saat näitä oireita,
lopeta Bevacombin käyttö ja ota heti yhteyttä lääkäriin. Sinun ei tulisi käyttää Bevacombia
uudelleen.
jos otat mitä tahansa seuraavista korkean verenpaineen hoitoon käytettävistä lääkkeistä:
ACE:n estäjä (esimerkiksi enalapriili, lisinopriili, ramipriili) erityisesti, jos sinulla on
diabetekseen liittyviä munuaisongelmia
aliskireeni.
Lääkärisi saattaa tarkistaa munuaistesi toiminnan, verenpaineen ja veresi elektrolyyttien (esim.
kaliumin) määrän säännöllisesti.
Katso myös kohdassa ”Älä käytä Bevacombia” olevat tiedot.
Jos jokin yllämainituista koskee sinua, kerro siitä lääkärille ennen Bevacombin käyttöä.
Lapset ja nuoret
Bevacombin käyttöä (alle 18-vuotiaille) lapsille ja nuorille ei suositella.
Muut lääkevalmisteet ja Bevacomb
Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle, jos parhaillaan otat tai olet äskettäin ottanut tai saatat ottaa
muita lääkkeitä. Lääkärisi on ehkä muutettava annostustasi ja/tai ryhdyttävä muihin varotoimenpiteisiin.
Joissakin tapauksissa jonkun lääkkeen käyttö on lopetettava. Tämä koskee erityisesti alla lueteltuja
lääkkeitä:
ACE:n estäjät tai aliskireeni (katso myös tiedot kohdista ”Älä käytä Bevacombia” ja
”Varoitukset ja varotoimet”)
diureetit (lääkeryhmä, joka lisää elimistösi tuottaman virtsan määrää ja jota myös kutsutaan
nimityksellä nesteenpoistolääkkeet)
litium (tietyntyyppisten masennustilojen hoitoon käytetty lääke)
kaliumia säästävät diureetit, kaliumlisät, kaliumia sisältävät suolan korvikkeet ja muut aineet, jotka
voivat kohottaa kaliumpitoisuuksia
tietyntyyppiset kipulääkkeet eli ns. ei-steroidirakenteiset tulehduskipulääkkeet (NSAID-lääkkeet)
tai selektiiviset syklo-oksigenaasi-2:n estäjät (COX-2:n estäjät). Tässä tapauksessa lääkäri
saattaa myös tarkastaa munuaistesi toiminnan
epilepsialääkkeet (esim. karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini, fosfenytoiini, primidoni)
mäkikuisma
nitroglyseriini ja muut nitraatit tai muut ”vasodilataattoreiksi” kutsutut aineet
lääkkeet, joita käytetään HIVin/AIDSin hoitoon (esim. ritonaviiri, indinaviiri, nelfinaviiri)
lääkkeet, joita käytetään sieni-infektioiden hoitoon (esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli)
takrolimuusi (käytetään elimistön immuunivasteen vaimentamiseen, jotta elimistö ei hylji
elinsiirrettä)
lääkkeet, joita käytetään bakteeri-infektioiden hoitoon (kuten rifampisiini, erytromysiini,
talitromysiini)
klaritromysiini (bakteeri-infektioiden hoitoon)
verapamiili, diltiatseemi (sydänlääkkeitä)
simvastatiini (korkeiden kolesteroliarvojen hoitoon käytettävä lääke)
dantroleeni (infuusio vakaviin ruumiinlämmön poikkeamiin)
lääkkeet, joita käytetään elinsiirteiden hyljinnän estoon (siklosporiini).
Bevacomb ruuan ja juoman kanssa
Bevacombia käyttävien ei tulisi syödä greippiä eikä juoda greippimehua. Tämä johtuu siitä, että greipin
tai greippimehun käyttö voi johtaa vaikuttavan aineen, amlodipiinin, pitoisuuden lisääntymiseen veressä,
mikä voi aiheuttaa Bevacombin verenpainetta alentavan vaikutuksen arvaamattoman lisääntymisen.
Raskaus ja imetys
Raskaus
Kerro lääkärille, jos arvelet olevasi raskaana tai saatat tulla raskaaksi. Yleensä lääkäri tuolloin neuvoo
sinua lopettamaan Bevacomb-valmisteen käytön ennen raskautta tai heti kun tiedät olevasi raskaana ja
neuvoo käyttämään toista lääkettä Bevacomb-valmisteen sijasta. Bevacomb-valmistetta ei suositella
käytettäväksi raskauden alkuvaiheessa, ja sitä ei saa käyttää raskauden kolmen ensimmäisen
kuukauden jälkeen, sillä se voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsellesi, jos sitä käytetään kolmannen
raskauskuukauden jälkeen.
Imetys
Kerro lääkärille, jos imetät tai aiot aloittaa imettämisen. Pieniä määriä amlodipiinia on havaittu erittyvän
äidinmaitoon. Bevacomb-valmisteen käyttöä ei suositella imettäville äideille, ja lääkäri voi vaihtaa sinulle
toisen hoidon, jos haluat imettää, erityisesti jos lapsesi on vastasyntynyt tai syntynyt keskosena.
Kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen minkään lääkkeen käyttöä raskauden tai imetyksen aikana.
Ajaminen ja koneiden käyttö
Tämä lääke voi aiheuttaa sinulle huimausta, joka voi vaikuttaa keskittymiskykyysi. Jos et ole varma,
miten tämä lääke vaikuttaa sinuun, älä aja, käytä koneita tai tee muita keskittymistä vaativia toimintoja.
Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä.
On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen vaikutuksia ja
haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste opastukseksesi. Keskustele
lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.
3.
Miten Bevacombia otetaan
Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt. Tarkista ohjeet lääkäriltä, jos olet epävarma.
Tämä auttaa sinua saamaan parhaan hyödyn hoidosta ja vähentää haittavaikutusten riskiä.
Tavanomainen Bevacomb-annos on yksi tabletti vuorokaudessa.
On suositeltavaa, että otat lääkkeesi samaan aikaan joka päivä.
Ota tabletit vesilasillisen kanssa.
Voit ottaa Bevacombin ruuan kanssa tai ilman. Älä käytä Bevacombia yhdessä greipin tai
greippimehun kanssa.
Hoitovasteen mukaan lääkäri voi suurentaa tai pienentää annosta. Älä ylitä määrättyä annosta.
Bevacomb ja iäkkäät henkilöt (65 vuotta täyttäneet)
Lääkärin on noudatettava varovaisuutta suurentaessaan annostasi.
Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.
Jos otat enemmän Bevacombia kuin sinun pitäisi
Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina
yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 09 471 977) riskien arvioimiseksi ja
lisäohjeiden saamiseksi.
Jos unohdat ottaa Bevacombia
Jos unohdat ottaa lääkkeen, ota unohtunut annos heti kun muistat. Ota sen jälkeen seuraava annos
normaalisti. Jos kuitenkin on jo melkein seuraavan annoksen aika, älä ota unohtunutta annosta. Älä ota
kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi tabletin.
Jos lopetat Bevacombin oton
Bevacomb-hoidon lopettaminen voi aiheuttaa tautisi pahenemista. Älä lopeta lääkkeesi käyttöä, ellei
lääkäri niin kehota.
4.
Mahdolliset haittavaikutukset
Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.
Jotkut haittavaikutukset voivat olla vakavia ja vaatia välitöntä lääkärinhoitoa:
Muutamilla potilailla on ollut vakavia haittavaikutuksia (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla
1 000:sta). Jos saat seuraavia vaikutuksia, kerro niistä heti lääkärille:
Allergisia reaktioita, joiden oireita ovat ihottuma, kutina, kasvojen, huulten tai kielen turpoaminen,
hengitysvaikeudet, alhainen verenpaine (pyörrytys, sekavuus).
Muita Bevacombin mahdollisia haittavaikutuksia:
Yleiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 10:stä): influenssa (flunssa); nenän tukkoisuus,
kurkkukipu ja epämukavat tuntemukset nielemisen yhteydessä, päänsärky, käsivarsien, käsien, jalkojen,
nilkkojen tai jalkaterien turpoaminen, väsymys, astenia (voimattomuus), kasvojen ja/tai kaulan punoitus
ja kuumotus.
Melko harvinaiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 100:sta): heitehuimaus, pahoinvointi
ja vatsakipu, suun kuivuminen, uneliaisuus, käsien tai jalkaterien pistely tai tunnottomuus, kiertohuimaus,
sydämen tiheälyöntisyys, mukaan lukien sydämentykytys, heitehuimaus seisomaan noustessa, yskä,
ripuli, ummetus, ihottuma, ihon punoitus, nivelturvotus, selkäkipu, nivelkipu.
Harvinaiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 1 000:sta): levottomuus, korvien soiminen
(tinnitus), pyörtyminen, normaalia suurempi virtsaneritys tai virtsaamistarve, kyvyttömyys saada tai
ylläpitää erektio, painavuuden tunne, matala verenpaine, jonka oireita ovat heitehuimaus ja sekavuus,
runsas hikoilu, ihottuma joka puolella kehoa, kutina, lihaskouristukset.
Jos jokin näistä vaikutuksista on vakava, kerro siitä lääkärille.
Yksinomaan amlodipiinin tai valsartaanin käytön yhteydessä raportoituja haittavaikutuksia,
joita ei ole havaittu Bevacombin käytön yhteydessä tai joita on havaittu useammin kuin
Bevacombin käytön yhteydessä:
Amlodipiini
Ota välittömästi yhteys lääkäriin, jos sinulla esiintyy jokin seuraavista hyvin harvinaisista
vakavista haittavaikutuksista tämän lääkkeen ottamisen jälkeen:
äkillinen hengityksen vinkuminen, rintakipu, hengenahdistus tai hengitysvaikeus
silmäluomien, kasvojen tai huulien turvotus
kielen ja kurkun turvotus, jotka aiheuttavat pahoja hengitysvaikeuksia
vakavat ihoreaktiot, mukaan lukien voimakas ihottuma, nokkosihottuma, ihon punoitus
kauttaaltaan koko keholla, voimakas kutina, rakkulamuodostus, ihon hilseily ja turvotus,
limakalvojen tulehdus (Stevens–Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi) tai
muut allergiset reaktiot
sydänkohtaus, poikkeava sydämensyke
haiman tulehtuminen, joka voi aiheuttaa voimakasta vatsakipua ja selkäkipua ja johon liittyy
erittäin huono olo.
Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu. Jos jokin näistä haitoista aiheuttaa sinulle ongelmia tai oireet
jatkuvat yli viikon ajan, ota yhteys lääkäriin.
Yleiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 10:stä): heitehuimaus, uneliaisuus,
sydämentykytys (sydämensykkeen tiedostaminen), punastelu, nilkkojen turvotus (edeema), vatsakipu,
pahoinvointi (huonovointisuus).
Melko harvinaiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 100:sta): mielialan muutokset,
ahdistuneisuus, masennus, unettomuus, vapina, makuhäiriöt, pyörtyminen, kivuntunnon häviäminen,
näköhäiriöt, näön heikkeneminen, korvien soiminen, matala verenpaine, aivastelu/nenän vuotaminen,
joka johtuu nenän limakalvon tulehduksesta (nuha), ruoansulatusvaivat, oksentelu (pahoinvointi);
hiustenlähtö, lisääntynyt hikoilu, ihon kutina, ihon värimuutos, virtsaamishäiriöt, lisääntynyt
virtsaamistarve yöllä, tihentynyt virtsaamistarve, erektiokyvyttömyys, miehen rintarauhasten
epämukavat tuntemukset tai suurentuminen, kipu, huonovointisuus, lihaskipu, lihaskrampit, painon nousu
tai painon lasku.
Harvinaiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 1 000:sta): sekavuus.
Hyvin harvinaiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 10 000:sta): veren valkosolujen
määrän väheneminen, verihiutalemäärän väheneminen, mikä saattaa aiheuttaa epätavallista mustelmien
muodostumista tai verenvuotoherkkyyttä (punasolujen vaurioituminen), kohonnut verensokeri
(hyperglykemia), ikenien turvotus, vatsan turvotus (gastriitti), maksan toimintahäiriö, maksatulehdus
(hepatiitti), ihon keltaisuus, kohonneet maksaentsyymit, jotka saattavat vaikuttaa joihinkin
laboratoriotutkimustuloksiin, lisääntynyt lihasjännitys, verisuonitulehdus, johon usein liittyy ihottuma,
valoyliherkkyys, sairaudet, joihin liittyy kankeutta, vapinaa ja/tai liikehäiriöitä.
Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä yleisyyden arviointiin): vapina, jäykkä asento,
kasvojen ilmeettömyys, hitaat ja laahustavat liikkeet, kävelyn epävakaus.
Valsartaani
Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä yleisyyden arviointiin): punaisten verisolujen
väheneminen, kuume, infektiosta johtuva kurkkukipu tai suun haavaumat, spontaanit verenvuodot tai
mustelmat, korkeat veren kaliumtasot, poikkeavat maksakokeiden tulokset, huonontunut
munuaistoiminta ja voimakkaasti huonontunut munuaistoiminta, turvotus pääasiassa kasvoissa ja
kurkussa, lihaskipu, ihottuma, purppuranpunaiset täplät, kuume, kutina, allerginen reaktio, rakkuloiden
muodostuminen iholle (rakkulaihottuman oire).
Jos havaitset yllämainittuja haittavaikutuksia, kerro niistä heti lääkärille.
Haittavaikutuksista ilmoittaminen
Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös
sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa
haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa
saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
5.
Bevacombin säilyttäminen
Ei lasten ulottuville eikä näkyville.
Älä käytä tätä lääkettä kotelossa ja läpipainoliuskassa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (EXP)
jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.
Säilytä alle 30 °C.
Älä käytä tätä lääkettä, jos huomaat pakkauksen vahingoittuneen tai viitteitä pakkauksen avaamisesta.
6.
Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa
Mitä Bevacomb sisältää
Bevacomb-tablettien vaikuttavat aineet ovat amlodipiini (amlodipiinibesilaattina) ja valsartaani.
Yksi Bevacomb 5 mg/80 mg -tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia ja 80 mg valsartaania.
Bevacomb-tablettien vaikuttavat aineet ovat amlodipiini (amlodipiinibesilaattina) ja valsartaani.
Yksi Bevacomb 5 mg/160 mg -tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia ja 160 mg valsartaania.
Bevacomb-tablettien vaikuttavat aineet ovat amlodipiini (amlodipiinibesilaattina) ja valsartaani.
Yksi Bevacomb 10 mg/160 mg -tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia ja 160 mg valsartaania.
Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, povidoni, kroskarmelloosinatrium, talkki,
magnesiumstearaatti, hypromelloosi, makrogoli, titaanidioksidi (E 171), [vain 5 mg:n/80 mg:n ja
5 mg:n/160 mg:n tabletit]: keltainen rautaoksidi (E 172).
Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoko (-koot)
Bevacomb 5 mg/80 mg -tabletit ovat 8 mm:n pyöreitä, kaksoiskuperia ja keltaisia, ja niiden toiselle
puolelle on painettu ”I” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.
Bevacomb 5 mg/160 mg -tabletit ovat 13,5 mm pitkiä ja 7 mm leveitä, soikeita, kaksoiskuperia ja
keltaisia, ja niiden toiselle puolelle on painettu ”2” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.
Bevacomb 10 mg/160 mg -tabletit ovat 13,5 mm pitkiä ja 7 mm leveitä, soikeita, kaksoiskuperia ja
valkoisia, ja niiden toiselle puolelle on painettu ”3” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.
Pakkauskoot: 7, 14, 28, 30, 56, 60, 90, 98 tai 280 kalvopäällysteistä tablettia.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
Myyntiluvan haltija ja valmistaja
Myyntiluvan haltija
Actavis Group PTC ehf.
Reykjavikurvegi 76-78
220 Hafnarfjördur
Islanti
Valmistaja
Balkanpharma Dupnitza AD
3 Samokovsko Shosse Str.
Dupnitza 2600,
Bulgaria
Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 9.8.2018
Bipacksedel: Information till användaren
Bevacomb 5 mg/80 mg filmdragerade tabletter
Bevacomb 5 mg/160 mg filmdragerade tabletter
Bevacomb 10 mg/160 mg filmdragerade tabletter
amlodipin/valsartan
Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller
information som är viktig för dig.
Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.
Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.
Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om
de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.
Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella
biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.
I denna bipacksedel finns information om följande :
Vad Bevacomb är och vad det används för
Vad du behöver veta innan du tar Bevacomb
Hur du tar Bevacomb
Eventuella biverkningar
Hur Bevacomb ska förvaras
Förpackningens innehåll och övriga upplysningar
1.
Vad Bevacomb är och vad det används för
Bevacomb tabletter innehåller två substanser, amlodipin och valsartan. Båda dessa substanser hjälper
till att kontrollera högt blodtryck.
Amlodipin tillhör en grupp av substanser som kallas för ”kalciumkanalblockerare”. Amlodipin
hindrar kalcium från att komma in i blodkärlsväggen, vilket medför att spänningen minskar i
blodkärlen.
Valsartan tillhör en grupp av substanser som kallas för ”angiotensin II-receptorantagonister”.
Angiotensin II finns i kroppen och gör så att blodkärlen dras åt. Därmed höjs blodtrycket.
Valsartan verkar genom att blockera effekten av angiotensin II.
Detta betyder att båda dessa substanser hjälper till att förhindra sammandragning av blodkärlen.
Blodkärlen slappnar av och blodtrycket sjunker.
Bevacomb används för att behandla högt blodtryck hos vuxna vars blodtryck inte kan kontrolleras
tillräckligt med endast amlodipin eller valsartan.
Amlodipin och valsartan som finns i Bevacomb kan också vara godkänd för att behandla andra
sjukdomar som inte nämns i denna produktinformation. Fråga läkare, apoteks- eller annan hälso- och
sjukvårdspersonal om du har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.
2.
Vad du behöver veta innan du tar Bevacomb
Ta inte Bevacomb:
om du är allergisk mot amlodipin eller andra kalciumkanalblockerare. Detta kan innebära klåda,
rodnad av huden eller andningssvårigheter.
om du är allergisk mot valsartan eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i
avsnitt 6). Om du tror att du kan vara allergisk, tala med läkare innan du tar Bevacomb.
om du har allvarliga leverproblem eller gallproblem, t ex biliär cirros eller gallstas.
om du är gravid i mer än tredje månaden (Även tidigare under graviditeten är det bra att
undvika Bevacomb, se Graviditet och amning).
om du har kraftigt lågt blodtryck (hypotension).
om du har förträngning av aortaklaffen (aortastenos) eller kardiogen chock (ett tillstånd där
hjärtat inte kan leverera tillräckligt med blod till kroppen).
om du lider av hjärtsvikt efter en hjärtattack.
om du har diabetes eller nedsatt njurfunktion och behandlas med ett blodtryckssänkande
läkemedel som innehåller aliskiren.
Om något av ovanstående gäller för dig, ta inte Bevacomb och tala med din läkare.
Varningar och försiktighet
Tala med läkare innan du tar Bevacomb:
om du har varit sjuk (kräkning eller diarré).
om du har lever- eller njurproblem.
om du har genomgått njurtransplantation eller om du har förträngningar i njurarnas blodkärl.
om du har en sjukdom som påverkar njurkörtlarna, så kallad ”primär hyperaldosteronism”.
om du har haft hjärtsvikt eller har haft en hjärtattack. Följ läkarens instruktioner för din startdos
noggrant. Din läkare kan också eventuellt kontrollera din njurfunktion.
om din läkare har sagt till dig att du har trånga valv i hjärtat (så kallad ”aortastenos eller mitral
stenos”) eller att din hjärtmuskel är onormalt tjock (så kallad ”obstruktiv hypertrofisk
kardiomyopati”).
om du har haft svullnad, särskilt i ansikte och hals, samtidigt som du tar andra läkemedel
(inklusive ACE-hämmare). Om du får dessa symtom, sluta ta Bevacomb och kontakta din
läkare omedelbart. Du ska aldrig ta Bevacomb igen.
om du tar något av följande läkemedel som används för att behandla högt blodtryck:
en ACE-hämmare (till exempel enalapril, lisinopril, ramipril), särskilt om du
har diabetesrelaterade njurproblem.
aliskiren.
Din läkare kan behöva kontrollera njurfunktion, blodtryck och mängden elektrolyter (t.ex. kalium) i
blodet med jämna mellanrum.
Se även informationen under rubriken ”Ta inte Bevacomb”.
Om något av ovanstående gäller för dig, tala med läkare innan du tar Bevacomb.
Barn och ungdomar
Användning av Bevacomb till barn och ungdomar rekommenderas inte (yngre än 18 år).
Andra läkemedel och Bevacomb
Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra
läkemedel. Din läkare kan behöva ändra din dos och/eller vidta andra försiktighetsåtgärder. I vissa fall
kan du behöva sluta ta ett av läkemedlen. Detta gäller särskilt de läkemedel som nämns nedan:
ACE-hämmare eller aliskiren (se även informationen under rubrikerna ”Ta inte Bevacomb” och
”Varningar och försiktighet”);
diuretika (en typ av läkemedel som också kallas för vätskedrivande tabletter, vilka ökar
urinmängden);
litium (ett läkemedel som används för att behandla vissa typer av depression);
kaliumsparande diuretika, kaliumtillägg, saltersättningar som innehåller kalium och andra
substanser som kan öka kaliumnivåerna;
vissa typer av smärtstillande läkemedel som kallas icke-steroida antiinflammatoriska läkemedel
(NSAID) och selektiva cyklooxygenas 2-hämmare (Cox 2-hämmare). Din läkare kan också
kontrollera din njurfunktion;
kramplösande medel (t ex karbamazepin, fenobarbital, fenytoin, fosfenytoin, primidon);
johannesört;
nitroglycerin och andra nitrater eller andra substanser, så kallade ”vasodilatorer”;
läkemedel vid HIV/AIDS (t ex ritonavir, indinavir, nelfinavir);
läkemedel som används för att behandla svampinfektioner (t ex ketokonazol, itrakonazol);
takrolimus (används för att kontrollera kroppens immunsvar, får din kropp att acceptera det
transplanterade organet).
läkemedel som används för att behandla bakteriella infektioner (såsom rifampicin, erytromycin,
talitromycin);
klaritromycin (mot infektioner orsakade av bakterier);
verapamil, diltiazem (hjärtmediciner);
simvastatin (ett läkemedel som används för att kontrollera höga kolesterolvärden);
dantrolen (infusion vid allvarliga störningar i kroppstemperatur);
läkemedel som används för att skydda mot avstötning av transplantat (ciklosporin).
Bevacomb med mat och dryck
Grapefrukt och grapefruktjuice bör inte konsumeras av människor som tar Bevacomb. Detta beror på
att grapefrukt och grapefruktjuice kan leda till en ökning av blodnivåerna av den aktiva substansen
amlodipin, vilket kan orsaka en oförutsägbar ökning i den blodtryckssänkande effekten av Bevacomb.
Graviditet och amning
Graviditet
Om du tror att du är gravid eller blir gravid under behandlingen, kontakta din läkare. Vanligtvis
föreslår din läkare att du ska sluta ta Bevacomb före graviditet eller så snart du vet att du är gravid
och istället rekommendera ett annat läkemedel till dig. Bevacomb bör inte användas i början av
graviditeten (de första 3 månaderna) och ska inte användas efter den tredje månaden av graviditeten
eftersom det då kan orsaka fosterskador.
Amning
Berätta för din läkare om du ammar eller tänker börja amma. Amlodipin passerar över i bröstmjölk i
små mängder. Bevacomb rekommenderas inte vid amning och din läkare kan välja en annan
behandling till dig om du vill amma ditt barn, särskilt om ditt barn är nyfött eller föddes för tidigt.
Rådfråga läkare eller apotekspersonal innan du tar något läkemedel.
Körförmåga och användning av maskiner
Detta läkemedel kan göra dig yr. Detta kan påverka din koncentrationsförmåga. Så, om du inte vet hur
detta läkemedel kommer att påverka dig, kör inga fordon, använd inga maskiner eller delta inte i några
aktiviteter som kräver att du är koncentrerad.
Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten
som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden
är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa
effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för
vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.
3.
Hur du tar Bevacomb
Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens anvisningar. Rådfråga läkare om du är osäker. Då får du det
bästa resultatet och minskar risken för biverkningar.
Vanlig dos av Bevacomb är en tablett dagligen.
Du bör ta ditt läkemedel vid samma tid varje dag.
Svälj tabletterna med ett glas vatten.
Du kan ta Bevacomb tillsammans med eller utan föda. Ta inte Bevacomb med
grapefrukt eller grapefruktjuice.
Beroende på hur du svarar på behandlingen kan din läkare föreslå en högre eller lägre dos.
Överskrid inte den ordinerade dosen.
Bevacomb till äldre (65 år eller äldre)
Din läkare bör iaktta försiktighet vid ökning av din dos.
Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel kontakta läkare eller apotekspersonal.
Om du har tagit för stor mängd av Bevacomb
Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av
misstag kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 09 471 977) omedelbart för
bedömning av risken samt rådgivning.
Om du har glömt att ta Bevacomb
Om du glömmer att ta ditt läkemedel, ta det så snart du kommer ihåg. Ta sedan din nästa dos i vanlig
tid. Om det emellertid snart är dags att ta nästa dos, hoppa över den dos du missat. Ta inte dubbel dos
för att kompensera för glömd tablett.
Om du slutar att ta Bevacomb
Om du slutar din behandling med Bevacomb kan din sjukdom förvärras. Sluta inte att ta din medicin om
inte din läkare säger till.
4.
Eventuella biverkningar
Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få
dem.
Vissa biverkningar kan vara allvarliga och kräver omedelbar medicinsk vård:
Ett fåtal patienter har upplevt dessa allvarliga biverkningar (kan drabba upp till 1 av 1 000
personer).
Om något av följande inträffar, tala med din läkare omedelbart:
Allergisk reaktion med symtom som utslag, klåda, svullnad i ansikte, läppar eller tunga,
andningssvårigheter, lågt blodtryck (svimningskänsla, förvirring).
Andra eventuella biverkningar av Bevacomb:
Vanliga (kan drabba upp till 1 av 10 personer): influensa; nästäppa, halsont och svårigheter att
svälja; huvudvärk; svullna armar, händer, ben, vrister eller fötter; trötthet; asteni (svaghet); rodnad och
värmekänsla i ansiktet och/eller på halsen.
Mindre vanliga (kan drabba upp till 1 av 100 personer): yrsel; illamående och buksmärta;
muntorrhet; dåsighet, stickande känsla eller domning i händer eller fötter; svindel; snabb puls eller
hjärtklappning; yrsel när du står upp; hosta; diarré; förstoppning; hudutslag, hudrodnad; svullna leder,
ryggsmärta; ledsmärta.
Sällsynta (kan drabba upp till 1 av 1 000 personer): oroskänsla; öronringningar (tinnitus);
svimning; större urinmängd än vanligt eller ökad vattenkastningsfrekvens; oförmåga att få eller
upprätthålla erektion; tyngdkänsla; lågt blodtryck med symtom som yrsel, förvirring; kraftig svettning;
hudutslag över hela kroppen; klåda, muskelkramp.
Om något av dessa symtom påverkar dig allvarligt, tala med din läkare.
Biverkningar som rapporterats med endera av amlodipin eller valsartan och antingen
inte observerats med Bevacomb eller observerades med en högre frekvens än med
Bevacomb:
Amlodipin
Gå omedelbart till läkaren om du får någon av följande mycket sällsynta och
allvarliga biverkningar när du har tagit detta läkemedel:
Plötslig väsande andning, bröstsmärtor, andfåddhet eller svårigheter att andas.
Svullnad i ögonlock, ansikte eller läppar.
Svullnad i tunga och svalg som gör det mycket svårt att andas.
Svåra hudreaktioner som kraftiga utslag, nässelutslag, rodnad över hela kroppen, svår klåda,
blåsor, hudavflagning och svullnad, inflammerade slemhinnor (Stevens-Johnsons syndrom,
toxisk epidermal nekrolys) eller andra allergiska reaktioner.
Hjärtinfarkt, onormal hjärtfrekvens (puls).
Inflammation i bukspottkörteln, som kan ge svåra buk- och ryggsmärtor och kraftig
sjukdomskänsla.
Följande biverkningar har rapporterats. Om någon av dessa ger dig problem eller om de varar över en
vecka ska du kontakta din läkare.
Vanliga (kan drabba upp till 1 av 10 personer): yrsel, sömnighet; hjärtklappning (du känner
av hjärtslagen); vallningar, svullna anklar (ödem), buksmärtor, illamående.
Mindre vanliga (kan drabba upp till 1 av 100 personer): humörsvängningar, ångest, depression,
sömnlöshet, darrningar, smakförändring, svimning, oförmåga att känna smärta; syrubbningar, nedsatt
syn, öronringningar; lågt blodtryck; nysningar/rinnande näsa på grund av inflammation i nässlemhinnan
(rinit); matsmältningsbesvär, kräkningar; håravfall, ökad svettning, kliande hud, hudmissfärgning;
urineringsbesvär, ökat urineringsbehov på natten, ökad urineringsfrekvens; impotens, obehag från eller
förstorade bröst hos män, svaghet, smärtor, sjukdomskänsla, muskelsmärtor, muskelkramper;
viktökning eller viktminskning.
Sällsynta (kan drabba upp till 1 av 1 000 personer): förvirring.
Mycket sällsynta (kan drabba upp till 1 av 10 000 personer): minskat antal vita blodkroppar,
minskat antal blodplättar som kan leda till blåmärken eller att man blöder lätt (skador på röda
blodkroppar); förhöjt blodsocker (hyperglykemi); svullet tandkött, uppsvullen buk (gastrit); onormal
leverfunktion, inflammation i levern (hepatit), gulfärgad hud (gulsot), förhöjda leverenzymer som kan
påverka vissa medicinska tester; ökad muskeltonus (muskelspänning); inflammation i blodkärlen, ofta
med hudutslag, ljuskänslighet; sjukdomar som kombinerar rigiditet, tremor, och/eller rörelsestörningar.
Ingen
känd
frekvens
(kan
inte
beräknas
från
tillgängliga
data):skakningar,
stel
hållning,
maskliknande ansikte, långsamma rörelser och släpande, obalanserad gång
Valsartan
Ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga data): minskning av röda blodkroppar,
feber, halsont eller munsår som beror på infektioner; spontana blödningar eller blåmärken; hög nivå av
kalium i blodet; onormala levervärden; försämrad njurfunktion och kraftigt försämrad njurfunktion;
svullnad främst i ansikte och svalg; muskelsmärta; hudutslag, lilaaktiga-röda fläckar; feber; klåda;
allergisk reaktion; blåsbildning på huden (tecken på ett tillstånd som kallas bullös dermatit).
Om något av dessa inträffar, tala med din läkare omedelbart.
Rapportering av biverkningar
Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella
biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se
detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om
läkemedels säkerhet.
webbplats: www.fimea.fi
Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea
Biverkningsregistret
PB 55
00034 FIMEA
5.
Hur Bevacomb ska förvaras
Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.
Används före utgångsdatum (EXP) som anges på kartongen och blisterförpackningen. Utgångsdatumet
är den sista dagen i angiven månad.
Förvaras vid högst 30 °C.
Använd inte detta läkemedel om du ser att förpackningen är skadad eller visar tecken på förändring.
6.
Förpackningens innehåll och övriga upplysningar
Innehållsdeklaration
De aktiva substanserna i Bevacomb är amlodipin (som amlodipinbesilat) och valsartan. En
Bevacomb 5 mg/80 mg tablett innehåller 5 mg amlodipin och 80 mg valsartan.
De aktiva substanserna i Bevacomb är amlodipin (som amlodipinbesilat) och valsartan. En
Bevacomb 5 mg/160 mg tablett innehåller 5 mg amlodipin och 160 mg valsartan.
De aktiva substanserna i Bevacomb är amlodipin (som amlodipinbesilat) och valsartan. En
Bevacomb 10 mg/160 mg tablett innehåller 10 mg amlodipin och 160 mg valsartan.
Övriga innehållsämnen är mikrokristallin cellulosa, povidon, kroskarmellosnatrium, talk,
magnesiumstearat, hypromellos, makrogol, titandioxid (E171), [endast 5 mg/80 mg och
5 mg/160 mg tabletter]: gul järnoxid (E172).
Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar
Bevacomb 5 mg/80 mg tabletter är 8 mm, runda, bikonvexa och gula, präglade med ”I” på ena sidan
och ”LD” på andra sidan.
Bevacomb 5 mg/160 mg tabletter är 13,5 mm långa och 7 mm breda, ovala, bikonvexa och gula,
präglade med ”2” på ena sidan och ”LD” på andra sidan.
Bevacomb 10 mg/160 mg tabletter är 13,5 mm långa och 7 mm breda, ovala, bikonvexa och vita,
präglade med ”3” på ena sidan och ”LD” på andra sidan.
Förpackningsstorlekar: 7, 14, 28, 30, 56, 60, 90, 98 eller 280 filmdragerade tabletter.
Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.
Innehavare av godkännande för försäljning och tillverkare
Innehavare av godkännande för försäljning
Actavis Group PTC ehf.
Reykjavikurvegi 76-78
220 Hafnarfjördur
Island
Tillverkare
Balkanpharma Dupnitza AD
3 Samokovsko Shosse Str.
Dupnitza 2600
Bulgarien
Denna bipacksedel ändrades senast 9.8.2018
VALMISTEYHTEENVETO
1.
LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Bevacomb 5 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit
Bevacomb 5 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit
Bevacomb 10 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit
2.
VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Yksi Bevacomb 5 mg/80 mg kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia
(amlodipiinibesilaattina) ja 80 mg valsartaania.
Yksi Bevacomb 5 mg/160 mg kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia
(amlodipiinibesilaattina) ja 160 mg valsartaania.
Yksi Bevacomb 10 mg/160 mg kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia
(amlodipiinibesilaattina) ja 160 mg valsartaania.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1
3.
LÄÄKEMUOTO
Tabletti, kalvopäällysteinen.
5 mg/80 mg
Keltainen, 8 mm:n pyöreä, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toiselle puolelle on painettu
”I” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.
5 mg/160 mg
Keltainen 13,5 x 7 mm:n soikea, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toiselle puolelle on
painettu ”2” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.
10 mg/160 mg
Valkoinen, 13,5 x 7 mm:n soikea, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toiselle puolelle on
painettu ”3” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.
4.
KLIINISET TIEDOT
4.1
Käyttöaiheet
Essentiaalisen verenpainetaudin hoitoon.
Bevacomb on tarkoitettu sellaisten aikuisten hoitoon, joiden verenpaine ei laske riittävästi yksinomaan
amlodipiinilla tai valsartaanilla.
4.2
Annostus ja antotapa
Annostus
Suositeltu Bevacomb-annos on yksi tabletti vuorokaudessa.
Bevacomb 5 mg/80 mg -valmistetta voidaan antaa potilaille, joiden verenpaine ei laske riittävästi
yksinomaan 5 mg:lla amlodipiinia tai 80 mg:lla valsartaania.
Bevacomb 5 mg/160 mg -valmistetta voidaan antaa potilaille, joiden verenpaine ei laske riittävästi
yksinomaan 5 mg:lla amlodipiinia tai 160 mg:lla valsartaania.
Bevacomb 10 mg/160 mg -valmistetta voidaan antaa potilaille, joiden verenpaine ei laske riittävästi
yksinomaan 10 mg:lla amlodipiinia tai 160 mg:lla valsartaania.
Bevacomb voidaan ottaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa.
Yksilöllisen annoksen titrausta erillisillä lääkeaineilla (ts. amlodipiinilla ja valsartaanilla) suositellaan,
ennen kuin siirrytään kiinteään yhdistelmäannokseen. Suoraa siirtymistä monoterapiasta kiinteään
yhdistelmäannokseen voidaan harkita silloin, kun se on hoidon kannalta tarkoituksenmukaista.
Eri tableteissa/kapseleissa valsartaania ja amlodipiinia saavat potilaat voivat hoidon helpottamiseksi
siirtyä käyttämään sitä Bevacomb-valmistetta, jossa on sama yhdistelmäannos.
Munuaisten vajaatoiminta
Kliinistä tutkimustietoa vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole saatavilla.
Lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annosta ei tarvitse muuttaa.
Kalium- ja kreatiniinitasojen seurantaa suositellaan kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa.
Maksan vajaatoiminta
Bevacomb on kontraindisoitu vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa (ks. kohta
4.3).
Varovaisuutta on noudatettava, kun Bevacombia annetaan potilaille, joilla on maksan vajaatoimintaa tai
sappiteiden obstruktiivisia tiloja (ks. kohta 4.4). Suurin suositeltu valsartaaniannos on 80 mg lievää tai
kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille, joilla ei ole kolestaasia. Amlodipiinin
annossuosituksia ei ole vahvistettu potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta. Kun
sopivien maksan vajaatoimintaa sairastavien verenpainepotilaiden (ks. kohta 4.1) hoito ollaan
vaihtamassa amlodipiini- tai Bevacomb-valmisteeseen, pienintä saatavilla olevaa amlodipiiniannosta
monoterapiana tai vastaavasti amlodipiinikomponenttina tulee käyttää.
Iäkkäät henkilöt (65-vuotiaat tai vanhemmat)
Nostettaessa iäkkäiden potilaiden annosta tulee noudattaa varovaisuutta. Kun sopivien iäkkäiden
verenpainepotilaiden (ks. kohta 4.1) hoito ollaan vaihtamassa amlodipiini- tai Bevacomb-valmisteeseen,
pienintä saatavilla olevaa amlodipiiniannosta monoterapiana tai vastaavasti amlodipiinikomponenttina
tulee käyttää.
Pediatriset potilaat
Bevacombin turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei
ole saatavilla.
Antotapa
Suun kautta.
Bevacomb suositellaan otettavaksi pienen vesimäärän kera.
4.3
Vasta-aiheet
Yliherkkyys vaikuttaville aineille, dihydropyridiinijohdannaisille tai kohdassa 6.1 mainituille
apuaineille.
Vaikea maksan vajaatoiminta, sappikirroosi tai kolestaasi.
Bevacomb-valmisteen käyttö samanaikaisesti aliskireeniä sisältävien valmisteiden kanssa on
vasta-aiheista, jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta (GFR
< 60 ml/min/1,73 m
) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).
Toinen ja kolmas raskauskolmannes (ks. kohdat 4.4 ja 4.6).
Vaikea hypotensio.
Sokki (mukaan lukien sydänperäinen sokki).
Sydämen vasemman kammion ulosvirtauskanavan ahtauma (esim. hypertrofinen obstruktiivinen
kardiomyopatia ja vaikea-asteinen aorttastenoosi).
Akuutin sydäninfarktin jälkeinen hemodynaamisesti epävakaa sydämen vajaatoiminta.
4.4
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Amlodipiinin turvallisuutta ja tehoa hypertensiivisen kriisin hoidossa ei ole varmistettu.
Raskaus
Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos angiotensiini II
-reseptorin salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle tulee vaihtaa muu, raskauden
aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä
välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava
heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).
Natriumin puute ja/tai nestehukka
Lumekontrolloiduissa tutkimuksissa liian alhaista verenpainetta todettiin 0,4 prosentilla potilaista, joiden
komplisoitumatonta hypertensiota hoidettiin Bevacombilla. Symptomaattista hypotensiota voi esiintyä
potilailla, joilla on aktivoitunut reniini-angiotensiinijärjestelmä (esim. nestehukasta ja/tai natriumin
puutteesta kärsivät potilaat, jotka saavat suuria diureettiannoksia), ja jotka saavat angiotensiinireseptorin
salpaajia. Tällöin suositellaan tilan korjaamista ennen Bevacombin antamista tai tarkkaa seurantaa
hoidon alkuvaiheessa.
Jos Bevacomb-hoidon aikana ilmenee hypotensiota, potilas on laitettava selälleen ja tarvittaessa
annettava hänelle laskimoon normaalia suolaliuosta. Hoitoa voidaan jatkaa, kun verenpaine on taas
vakaa.
Hyperkalemia
Samanaikaisen kaliumlisän, kaliumia säästävien diureettien, kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden tai
muiden elimistön kaliumpitoisuutta suurentavien lääkkeiden (hepariini jne.) käytössä tulee noudattaa
varovaisuutta, ja potilaiden kaliumpitoisuutta tulee tarkkailla säännöllisesti.
Munuaisvaltimoiden ahtauma
Bevacombia tulisi käyttää varoen hypertension hoitoon potilailla, joilla on toispuoleinen tai kummankin
tai ainoan munuaisen munuaisvaltimon ahtauma, sillä veren urea- ja seerumin kreatiniinipitoisuus
saattavat kohota näillä potilailla.
Munuaisensiirto
Toistaiseksi ei ole kokemusta Bevacombin turvallisesta käytöstä äskettäin munuaissiirteen saaneilla
potilailla.
Maksan vajaatoiminta
Valsartaani eliminoituu pääasiallisesti muuttumattomana sapen kautta. Amlodipiinin puoliintumisaika
pidentyy ja kokonaisaltistus (AUC) lisääntyy potilailla, joilla maksan toiminta on heikentynyt.
Annossuosituksia ei ole määritetty. Erityistä varovaisuutta tulee noudattaa, kun Bevacombia annetaan
lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastaville tai sappiteiden tukoksista kärsiville potilaille.
Suurin suositeltu valsartaaniannos on 80 mg lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastaville
potilaille, joilla ei ole kolestaasia.
Munuaisten vajaatoiminta
Bevacomb-annosta ei tarvitse muuttaa, kun valmistetta annetaan lievää tai kohtalaista munuaisten
vajaatoimintaa (GFR > 30 ml/min/1,73 m
) sairastaville potilaille. Kalium- ja kreatiniinitasojen seurantaa
suositellaan kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa.
Primaari hyperaldosteronismi
Primaarista hyperaldosteronismia sairastavia potilaita ei tule hoitaa valsartaanilla, joka on angiotensiini II
-reseptorin salpaaja, koska perussairaus vaikuttaa heidän reniini-angiotensiinijärjestelmäänsä.
Angioedeema
Valsartaanilla hoidetuilla potilailla on raportoitu angioedeemaa, kurkunpään ja äänihuulten alueen
turvotus mukaan lukien, johon on liittynyt hengitysteiden ahtautumista ja/tai kasvojen, huulten, nielun
ja/tai kielen turvotusta. Joillakin näistä potilaista oli ollut angioedeema aikaisemmin muiden lääkkeiden,
mukaan lukien ACE:n estäjien, yhteydessä. Bevacomb-hoito tulee välittömästi lopettaa potilailla, joille
kehittyy angioedeema eikä sitä tule aloittaa uudestaan.
Sydämen vajaatoiminta/postinfarktioireyhtymä
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän inhibition seurauksena munuaisten toimintamuutoksia
voidaan ennakoida niille alttiilla potilailla. Vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavat potilaat, joiden
munuaistoiminta voi riippua reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän toiminnasta, ACE:n estäjien
käyttöön on liittynyt oliguriaa ja/tai progressiivista atsotemiaa ja (harvoin) akuuttia munuaisten
vajaatoimintaa ja/tai kuolema. Vastaavia tapauksia on raportoitu valsartaanilla. Sydämen vajaatoiminta-
tai postinfarktioireyhtymästä kärsivien potilaiden arvioinnin tulisi aina sisältää munuaistoiminnan
kartoitus.
Pitkäaikaisessa lumekontrolloidussa amlodipiinitutkimuksessa (PRAISE-2) potilaat, jotka sairastivat
NYHA-luokitusten III ja IV mukaista sydämen vajaatoimintaa, jonka syy ei ollut iskeeminen, amlodipiini
yhdistettiin lisääntyneisiin ilmoituksiin keuhkoödeemasta, vaikka merkittävää eroa sydämen
vajaatoiminnan pahenemisen ilmaantumisessa ei havaittu lumelääkkeeseen verrattuna.
Varovaisuutta on noudatettava annettaessa kalsiumkanavan salpaajia, amlodipiini mukaan lukien,
kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille, koska ne saattavat lisätä
kardiovaskulaaritapahtumien ja kuolleisuuden riskiä.
Aortta- ja mitraaliläppästenoosi
Kuten kaikkia verisuonia laajentavia lääkeaineita käytettäessä, erityistä varovaisuutta tulee noudattaa
hoidettaessa potilaita, joilla on mitraalistenoosi tai merkittävä, mutta ei vaikea-asteinen, aortan ahtauma.
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto
On olemassa näyttöä siitä, että ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin
samanaikainen käyttö lisää hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen
(mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa
ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei
suositella (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).
Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin
valvonnassa, ja munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja
huolellisesti. ACE:n estäjiä ja angiotensiini II -reseptorin salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti
potilaille, joilla on diabeettinen nefropatia.
Bevacombia ei ole tutkittu muissa potilasryhmissä kuin verenpainepotilailla.
4.5
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Yhdistelmään liittyvät yleiset yhteisvaikutukset
Bevacombin ja muiden lääkevalmisteiden välisiä yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.
Huomioitava samanaikaisessa käytössä
Muut verenpainelääkkeet
Yleisesti käytetyt verenpainelääkkeet (esim. alfasalpaajat, diureetit) ja muut lääkkeet, jotka voivat
aiheuttaa verenpainetta alentavia haittavaikutuksia (esim. trisykliset masennuslääkkeet, hyvänlaatuisen
eturauhasen liikakasvun hoitoon käytetyt alfasalpaajat) voivat lisätä yhdistelmän verenpainetta
alentavaa vaikutusta.
Amlodipiiniin liittyvät yhteisvaikutukset
Samanaikaista käyttöä ei suositella
Greippi tai greippimehu
Amlodipiinin antoa greipin tai greippimehun kanssa ei suositella, koska sen biologinen hyötyosuus voi
suurentua joillakin potilailla aiheuttaen verenpainetta alentavan vaikutuksen voimistumisen.
Varovaisuutta noudatettava samanaikaisessa käytössä
CYP3A4:n estäjät
Amlodipiinin samanaikainen käyttö voimakkaiden tai kohtalaisten CYP3A4:n estäjien (proteaasin
estäjät, atsoliryhmän sienilääkkeet, makrolidit, kuten erytromysiini tai klaritromysiini, verapamiili tai
diltiatseemi) kanssa voi aiheuttaa merkittävää amlodipiinialtistuksen suurenemista. Näiden
farmakokineettisten vaihteluiden kliininen vaikutus saattaa olla voimakkaampi iäkkäillä potilailla. Näin
ollen potilaan kliininen seuranta ja annoksen muuttaminen voivat olla tarpeen.
CYP3A4:n indusoijat (antikonvulsantit [esim. karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini,
fosfenytoiini, primidoni], rifampisiini, mäkikuisma)
Tunnettujen CYP3A4:n induktoreiden samanaikaisen käytön yhteydessä amlodipiinin pitoisuus
plasmassa saattaa vaihdella. Verenpainetta pitää siksi seurata ja annoksen säätämistä harkita etenkin
voimakkaiden CYP3A4:n induktoreiden (esim. rifampisiini, mäkikuisma) samanaikaisen käytön aikana
ja sen jälkeen.
Veren takrolimuusipitoisuus saattaa suurentua, kun takrolimuusia käytetään yhdessä amlodipiinin
kanssa. Jos takrolimuusia käyttävälle potilaalle annetaan amlodipiinia, potilaan veren
takrolimuusipitoisuutta on seurattava ja takrolimuusiannosta säädettävä tarvittaessa, jotta takrolimuusin
toksisuus vältetään.
Klaritromysiini on CYP3A4:n estäjä. Hypotension riski saattaa lisääntyä, jos potilas saa klaritromysiiniä
yhdessä amlodipiinin kanssa. Potilaiden tarkkaa seurantaa suositellaan, kun amlodipiinia annetaan
yhdessä klaritromysiinin kanssa.
Simvastatiini
Toistuvan amlodipiini 10 mg -annoksen yhteiskäyttö simvastatiinin 80 mg:n kanssa johti 77 %
suurempaan simvastatiinialtistukseen verrattuna pelkkään simvastatiinihoitoon. Simvastatiinin
päivittäisannos suositellaan rajoitettavaksi 20 mg:aan amlodipiinia käyttävillä potilailla.
Dantroleeni (infuusio)
Eläimiä hoidettaessa on havaittu kuolemaan johtaneita kammiovärinöitä ja kardiovaskulaarisia kollapseja
hyperkalemiaan liittyneinä, kun eläimille annettiin verapamiilia ja dantroleenia laskimoon. Hyperkalemian
vaaran vuoksi kalsiumkanavan salpaajien, kuten amlodipiinin, samanaikaista antoa on syytä välttää
hoidettaessa potilaita, jotka ovat alttiita malignille hypertermialle tai joilla on maligni hypertermia.
Huomioitava samanaikaisessa käytössä
Muut
Kliinisissä yhteisvaikutustutkimuksissa amlodipiini ei vaikuttanut atorvastatiinin, digoksiinin, varfariinin
eikä siklosporiinin farmakokinetiikkaan.
Valsartaaniin liittyvät yhteisvaikutukset
Samanaikaista käyttöä ei suositella
Litium
Ohimenevää seerumin litiumpitoisuuksien nousua ja toksisuutta on raportoitu annosteltaessa litiumia
samanaikaisesti angiotensiinikonvertaasin estäjien tai angiotensiini II -reseptorin salpaajien, mukaan
lukien valsartaanin, kanssa. Seerumin litiumtasojen huolellinen seuranta on tästä syystä suositeltavaa
litiumin samanaikaisessa annostelussa. Mikäli käytössä on myös diureetti, litiumtoksisuuden riski
oletettavasti kasvaa entisestään käytettäessä Bevacombia.
Kaliumia säästävät diureetit, kaliumlisä, kaliumia sisältävät suolan korvikkeet ja muut aineet,
jotka voivat nostaa kaliumarvoja
Jos potilaalle määrätään kaliumarvoihin vaikuttavaa lääkettä valsartaanin kanssa, plasman
kaliumarvojen seurantaa suositellaan.
Varovaisuutta noudatettava samanaikaisessa käytössä
Steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet (NSAIDit), mukaan lukien selektiiviset COX-2-
estäjät, asetyylisalisyylihappo (> 3 g/vrk) ja ei-selektiiviset steroideihin kuulumattomat
tulehduskipulääkkeet
Kun angiotensiini II -reseptorin salpaajia annetaan yhtä aikaa steroideihin kuulumattomien
tulehduskipulääkkeiden kanssa, niiden verenpainetta alentava vaikutus voi heiketä. Lisäksi angiotensiini
II -reseptorin salpaajien ja steroideihin kuulumattomien tulehduskipulääkkeiden samanaikainen käyttö
saattaa heikentää munuaistoimintaa ja nostaa seerumin kaliumarvoja. Sen vuoksi munuaistoiminnan
seurantaa hoidon alussa suositellaan samoin kuin potilaan riittävää nesteytystä.
Sisäänottokuljettajaproteiinin (rifampisiini, siklosporiini) tai effluksikuljettajaproteiinin
(ritonaviiri) estäjät
Ihmisen maksakudoksella tehdyt in vitro -tutkimukset viittaavat siihen, että valsartaani on maksan
sisäänottokuljettajaproteiinin OATP1B1:n ja maksan effluksikuljettajaproteiinin MRP2:n substraatti.
Sisäänottokuljettajaproteiinin estäjien (rifampisiini, siklosporiini) tai effluksikuljettajaproteiinin estäjien
(ritonaviiri) yhteiskäyttö saattaa suurentaa valsartaanin systeemistä altistusta.
RAA-järjestelmän kaksoisesto angiotensiini II -reseptorin salpaajilla, ACE:n estäjillä tai
aliskireenillä
Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä)
kaksoisestoon ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen
käytön avulla liittyy haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan
heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan), suurentunut esiintyvyys vain yhden
RAA-järjestelmään vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).
Muut
Valsartaanimonoterapiassa kliinisesti merkitseviä yhteisvaikutuksia ei ole havaittu seuraavien aineiden
kanssa: simetidiini, varfariini, furosemidi, digoksiini, atenololi, indometasiini, hydroklooritiatsidi,
amlodipiini, glibenklamidi.
4.6
Hedelmällisyys, raskaus ja imetys
Raskaus
Amlodipiini
Amlodipiinin käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole varmistettu. Eläinkokeissa havaittiin
lisääntymistoksisuutta suurilla annoksilla (ks. kohta 5.3). Amlodipiinin käyttöä raskausaikana
suositellaan vain, jos turvallisempaa hoitovaihtoehtoa ei ole tai jos sairaus itsessään aiheuttaa
suuremman riskin äidille ja sikiölle.
Valsartaani
Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei suositella
(ks. kohta 4.4). Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen
aikana on vasta-aiheista (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).
Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen
raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät kuitenkaan ole
vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Angiotensiini II -reseptorin salpaajien
käyttöön liittyvästä riskistä ei ole vertailevien epidemiologisten tutkimusten tuloksia, mutta näiden
lääkkeiden käyttöön voi liittyä sama riski kuin ACE:n estäjiin. Jos angiotensiini II -reseptorin salpaajia
käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden aikanakin turvallinen
verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun
raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti, ja tarvittaessa on
aloitettava muu lääkitys.
Tiedetään, että altistus angiotensiini II -reseptorin salpaajille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen
aikana on haitallista sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee,
kallon luutuminen hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten toiminta voi pettää ja voi ilmetä
hypotensiota ja hyperkalemiaa). (Ks. kohta 5.3).
Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut angiotensiini II -reseptorin
salpaajille, suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus.
Imeväisikäisiä, joiden äiti on käyttänyt angiotensiini II -reseptorin salpaajia, on seurattava huolellisesti
hypotension varalta (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).
Imetys
Amlodipiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Lapsen saama osuus äidin annoksesta on 3–7 % (arvioitu
kvartiiliväli), enintään 15 %. Amlodipiinin vaikutusta imeväiseen ei tunneta.
Koska ei ole olemassa tietoa valsartaanin käytöstä imetyksen aikana, Bevacomb-valmisteen käyttöä ei
suositella ja imetyksen aikana käytettäväksi on valittava hoito, jonka turvallisuus tunnetaan paremmin.
Tämä koskee erityisesti vastasyntyneiden tai keskosena syntyneiden rintaruokintaa.
Hedelmällisyys
Bevacombilla ei ole suoritettu kliinisiä hedelmällisyystutkimuksia.
Valsartaani
Valsartaanilla ei esiintynyt haitallisia vaikutuksia uros- ja naarasrottien lisääntymiskykyyn suun kautta
annetuilla annoksilla 200 mg/kg/vrk saakka. Tämä annos on kuusinkertainen ihmiselle suositeltuun
enimmäisannokseen (mg/m
) nähden (laskelmat perustuvat 60 kg:n painoiselle potilaalle suun kautta
annettavaan annokseen 320 mg/vrk).
Amlodipiini
Joillakin kalsiumkanavan salpaajilla hoidetuilla potilailla on ilmoitettu siittiöiden pään palautuvia
biokemiallisia muutoksia. Amlodipiinin mahdollista hedelmällisyyteen kohdistuvaa vaikutusta koskevat
kliiniset tiedot ovat riittämättömät. Yhdessä rotilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin haitallisia vaikutuksia
urosten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).
4.7
Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Bevacombia käyttävien potilaiden on ajettaessa tai koneita käytettäessä otettava huomioon, että
valmiste voi joskus aiheuttaa heitehuimausta tai väsymystä.
Amlodipiinilla on vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Jos
amlodipiinia käyttävällä potilaalla ilmenee heitehuimausta, päänsärkyä, väsymystä tai pahoinvointia,
hänen reaktiokykynsä saattaa olla heikentynyt.
4.8
Haittavaikutukset
Turvallisuusprofiilin yhteenveto
Bevacombin turvallisuutta on selvitetty viidessä kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa
5 175 potilaalla, joista 2 613 sai valsartaani–amlodipiini-yhdistelmähoitoa. Näissä tutkimuksissa
yleisimmin ilmaantuneet haittavaikutukset tai merkittävimmät tai vakavimmat haittavaikutukset olivat:
nasofaryngiitti, influenssa, yliherkkyys, päänsärky, pyörtyminen, ortostaattinen hypotensio, turvotus,
kuoppaturvotus (pitting-edeema), kasvojen turvotus, perifeerinen edeema, uupumus, punoitus,
voimattomuus ja kuumat aallot.
Haittavaikutusten taulukkomuotoinen yhteenveto
Haittavaikutukset on lueteltu esiintyvyyden mukaan: hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10);
melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen
(< 1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).
MedDRA:n
mukainen elin-
järjestelmäluokka
Haittavaikutus
Esiintyvyys
Bevacomb
Amlodipiini
Valsartaani
Infektiot
Nasofaryngiitti
Yleinen
Influenssa
Yleinen
Veri ja imukudos
Hemoglobiinipitoisuuden ja
hematokriitin pieneneminen
Tuntematon
Leukopenia
Hyvin
harvinainen
Neutropenia
Tuntematon
Trombosytopenia, johon joskus
liittyy purppuraa
Hyvin
harvinainen
Tuntematon
Immuunijärjestelmä Yliherkkyys
Harvinainen
Hyvin
harvinainen
Tuntematon
Aineenvaihdunta ja
ravitsemus
Ruokahaluttomuus
Melko
harvinainen
Hyperkalsemia
Melko
harvinainen
Hyperglykemia
Hyvin
harvinainen
Hyperlipidemia
Melko
harvinainen
MedDRA:n
mukainen elin-
järjestelmäluokka
Haittavaikutus
Esiintyvyys
Bevacomb
Amlodipiini
Valsartaani
Hyperurikemia
Melko
harvinainen
Hypokalemia
Yleinen
Hyponatremia
Melko
harvinainen
Psyykkiset häiriöt
Masentuneisuus
Melko
harvinainen
Ahdistuneisuus
Harvinainen
Unettomuus/unihäiriöt
Melko
harvinainen
Mielialan vaihtelut
Melko
harvinainen
Sekavuus
Harvinainen
Hermosto
Koordinaatiokyvyn
poikkeavuudet
Melko
harvinainen
Heitehuimaus
Melko
harvinainen
Yleinen
Asentoon liittyvä heitehuimaus
Melko
harvinainen
Makuhäiriö
Melko
harvinainen
Ekstrapyramidaalioireyhtymä
Tuntematon
Päänsärky
Yleinen
Yleinen
Hypertonia
Hyvin
harvinainen
Parestesiat
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Perifeerinen neuropatia,
neuropatia
Hyvin
harvinainen
Uneliaisuus
Melko
harvinainen
Yleinen
Pyörtyminen
Melko
harvinainen
Vapina
Melko
harvinainen
Hypestesia
Melko
harvinainen
Silmät
Näköhäiriöt
Harvinainen
Melko
harvinainen
Näön heikkeneminen
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Kuulo ja
tasapainoelin
Tinnitus
Harvinainen
Melko
harvinainen
Kiertohuimaus
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Sydän
Sydämentykytys
Melko
harvinainen
Yleinen
Pyörtyminen
Harvinainen
MedDRA:n
mukainen elin-
järjestelmäluokka
Haittavaikutus
Esiintyvyys
Bevacomb
Amlodipiini
Valsartaani
Takykardia
Melko
harvinainen
Sydämen rytmihäiriöt (kuten
bradykardia, kammioperäinen
takykardia ja eteisvärinä)
Hyvin
harvinainen
Sydäninfarkti
Hyvin
harvinainen
Verisuonisto
Punoitus
Yleinen
Hypotensio
Harvinainen
Melko
harvinainen
Ortostaattinen hypotensio
Melko
harvinainen
Verisuonitulehdus
Hyvin
harvinainen
Tuntematon
Hengityselimet,
rintakehä ja
välikarsina
Yskä
Melko
harvinainen
Hyvin
harvinainen
Melko
harvinainen
Hengenahdistus
Melko
harvinainen
Nielun ja kurkunpään kipu
Melko
harvinainen
Nuha
Melko
harvinainen
Ruoansulatus-
elimistö
Epämiellyttävä tunne vatsassa,
ylävatsakipu
Melko
harvinainen
Yleinen
Melko
harvinainen
Suolentoiminnan muutokset
Melko
harvinainen
Ummetus
Melko
harvinainen
Ripuli
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Suun kuivuminen
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Dyspepsia
Melko
harvinainen
Mahatulehdus
Hyvin
harvinainen
Ienten liikakasvu
Hyvin
harvinainen
Pahoinvointi
Melko
harvinainen
Yleinen
Haimatulehdus
Hyvin
harvinainen
Oksentelu
Melko
harvinainen
Maksa ja sappi
Maksan toimintakokeen
poikkeavuudet, myös seerumin
bilirubiinipitoisuuden
suureneminen
Hyvin
harvinainen*
Tuntematon
MedDRA:n
mukainen elin-
järjestelmäluokka
Haittavaikutus
Esiintyvyys
Bevacomb
Amlodipiini
Valsartaani
Hepatiitti
Hyvin
harvinainen
Intrahepaattinen kolestaasi,
ikterus
Hyvin
harvinainen
Iho ja ihonalainen
kudos
Alopesia
Melko
harvinainen
Angioedeema
Hyvin
harvinainen
Tuntematon
Rakkulaihottuma
Tuntematon
Eryteema
Melko
harvinainen
Erythema multiforme
Hyvin
harvinainen
Eksanteema
Harvinainen
Melko
harvinainen
Liikahikoilu
Harvinainen
Melko
harvinainen
Valoyliherkkyysreaktiot
Melko
harvinainen
Kutina
Harvinainen
Melko
harvinainen
Tuntematon
Purppura
Melko
harvinainen
Ihottuma
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Tuntematon
Ihon värimuutos
Melko
harvinainen
Nokkosihottuma ja muut
ihottumamuodot
Hyvin
harvinainen
Eksfoliatiivinen dermatiitti
Hyvin
harvinainen
Stevens–Johnsonin oireyhtymä
Hyvin
harvinainen
Quincken edeema
Hyvin
harvinainen
Toksinen epidermaalinen
nekrolyysi
Tuntematon
Luusto, lihakset ja
sidekudos
Nivelkipu
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Selkäkipu
Melko
harvinainen
Melko
harvinainen
Nivelturvotus
Melko
harvinainen
Lihaskouristukset
Harvinainen
Melko
harvinainen
Lihassärky
Melko
harvinainen
Tuntematon
Nilkkojen turvotus
Yleinen
MedDRA:n
mukainen elin-
järjestelmäluokka
Haittavaikutus
Esiintyvyys
Bevacomb
Amlodipiini
Valsartaani
Painon tunne
Harvinainen
Munuaiset ja
virtsatiet
Veren kreatiniinipitoisuuden
suureneminen
Tuntematon
Virtsaamishäiriöt
Melko
harvinainen
Tihentynyt virtsaamistarve yöllä
Melko
harvinainen
Tiheävirtsaisuus
Harvinainen
Melko
harvinainen
Runsasvirtsaisuus
Harvinainen
Munuaisten vajaatoiminta ja
toiminnan heikkeneminen
Tuntematon
Sukupuolielimet ja
rinnat
Impotenssi
Melko
harvinainen
Erektiohäiriö
Harvinainen
Gynekomastia
Melko
harvinainen
Yleisoireet ja
antopaikassa
todettavat haitat
Astenia
Yleinen
Melko
harvinainen
Epämiellyttävä olo,
huonovointisuus
Melko
harvinainen
Uupumus
Yleinen
Yleinen
Melko
harvinainen
Kasvojen turvotus
Yleinen
Ohimenevä punoitus, kuumat
aallot
Yleinen
Muu kuin sydänperäinen
rintakipu
Melko
harvinainen
Turvotus
Yleinen
Yleinen
Perifeerinen turvotus
Yleinen
Kipu
Melko
harvinainen
Kuoppaturvotus
Yleinen
Tutkimukset
Veren kaliumpitoisuuden
suureneminen
Tuntematon
Painon nousu
Melko
harvinainen
Painon lasku
Melko
harvinainen
Viittaa useimmiten kolestaasiin
Lisätietoja yhdistelmästä
Amlodipiinin tunnettua haittavaikutusta, perifeeristä edeemaa, havaittiin yleensä harvemmin potilailla,
jotka saivat amlodipiini-valsartaaniyhdistelmää kuin niillä potilailla, jotka saivat ainoastaan amlodipiinia.
Kaksoissokkoutetuissa, kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa perifeerisen edeeman ilmaantuvuus eri
annoksilla on kuvattu seuraavassa taulukossa:
% potilaista, joilla oli perifeeristä
edeemaa
Valsartaani (mg)
Amlodipiini (mg)
10,3
Perifeerisen edeeman keskimääräinen ilmaantuvuus painotettuna tasaisesti kaikkien annosten kesken oli
amlodipiini-valsartaaniyhdistelmällä 5,1 %.
Lisätietoa yhdistelmän lääkeaineista
Aiemmin yhdistelmän jommastakummasta lääkeaineesta (amlodipiinista tai valsartaanista) raportoidut
haittavaikutukset voivat olla myös Bevacombin mahdollisia haittavaikutuksia, vaikka niitä ei olisi havaittu
kliinisissä tutkimuksissa tai markkinoille tulon jälkeisessä käytössä.
Amlodipiini
Yleiset
Uneliaisuus, heitehuimaus, sydämentykytys, vatsakipu, pahoinvointi, nilkkojen
turvotus.
Melko harvinaiset
Unettomuus, mielialan muutokset (mukaan lukien ahdistuneisuus), masennus,
vapina, makuaistin muutokset, pyörtyminen, hypestesia, näköhäiriöt (mukaan
lukien diplopia), tinnitus, hypotensio, hengenahdistus, nuha, oksentelu, dyspesia,
alopesia, purppura, ihon värimuutos, lisääntynyt hikoilu, kutina, eksanteema,
lihaskipu, lihaskrampit, kipu, virtsaamishäiriöt, tihentynyt virtsaamistarve,
impotenssi, gynekomastia, rintakipu, huonovointisuus, painon nousu, painon
lasku.
Harvinaiset
Sekavuus.
Hyvin harvinaiset
Leukopenia, trombosytopenia, allergiset reaktiot, hyperglykemia, lisääntynyt
lihasjännitys, perifeerinen neuropatia, sydäninfarkti, rytmihäiriöt (mukaan lukien
bradykardia, kammiotakykardia ja eteisvärinä), verisuonitulehdus,
haimatulehdus, gastriitti, ienhyperplasia, maksatulehdus, keltaisuus, kohonneet
maksaentsyymiarvot*, angioedeema, erythema multiforme, urtikaria,
eksfoliatiivinen dermatiitti, Stevens–Johnsonin oireyhtymä, Quincken edeema,
valoyliherkkyys.
* viittaa useimmiten kolestaasiin
Poikkeuksellisina tapauksina on ilmoitettu ekstrapyramidaalioireyhtymää.
Valsartaani
Tuntematon
Hemoglobiinin lasku, hematokriitin lasku, neutropenia, trombosytopenia,
seerumin kaliumarvojen nousu, maksa-arvojen kohoaminen, mukaan lukien
seerumin bilirubiini, munuaisten vajaatoiminta ja munuaistoiminnan
heikkeneminen, seerumin kreatiniinin nousu, angioedeema, lihaskipu, vaskuliitti,
yliherkkyys, mukaan lukien seerumitauti.
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä
haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.
Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista
seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
4.9
Yliannostus
Oireet
Bevacombin yliannostuksesta ei ole kokemuksia. Valsartaanin yliannostuksen yleisin oire on
mahdollisesti korostunut hypotensio, johon liittyy heitehuimausta. Amlodipiinin yliannostus voi johtaa
perifeeristen verisuonten liialliseen laajenemiseen ja mahdollisesti reflektoriseen takykardiaan. Joissakin
tapauksissa on raportoitu tuntuvaa ja mahdollisesti pitkittynyttä systeemistä hypotensiota, josta on
saattanut olla seurauksena jopa fataali sokki.
Hoito
Jos tabletti on juuri otettu, oksennuttamista tai vatsahuuhtelua voidaan harkita. On osoitettu, että
aktiivihiilen antaminen terveille vapaaehtoisille kahden tunnin kuluessa amlodipiinitabletin ottamisen
jälkeen hidastaa merkitsevästi amlodipiinin imeytymistä. Bevacomb-yliannoksen aiheuttama kliinisesti
merkitsevä hypotensio vaatii aktiivista kardiovaskulaarista hoitoa, mukaan lukien tiheä sydän- ja
hengitystoimintojen tarkkailu, raajojen nostaminen koholle sekä verenkierron nestemäärän ja erittyvän
virtsamäärän seuranta. Verisuonia supistava lääkeaine voi olla avuksi verisuonitonuksen ja
verenpaineen palauttamisessa entiselleen, jos sen käytölle ei ole esteitä. Laskimoon annettu
kalsiumglukonaatti voi auttaa hoidettaessa kalsiuminestäjien vaikutuksia.
Valsartaani ja amlodipiini eivät todennäköisesti eliminoidu hemodialyysissä.
5.
FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
5.1
Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: Reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkeaineet; angiotensiini II
-reseptorin salpaajat, yhdistelmävalmisteet; angiotensiini II -reseptorin salpaajat ja kalsiumkanavan
salpaajat, ATC-koodi: C09DB01
Bevacombissa on yhdistettynä kaksi verenpainetta alentavaa yhdistettä, joiden toisiaan täydentävät
mekanismit auttavat hallitsemaan essentiaalista verenpainetta: amlodipiini kuuluu kalsiuminestäjien ja
valsartaani angiotensiini II -reseptorin salpaajien lääkeryhmään. Näiden aineiden yhdistelmä lisää
antihypertensiivistä vaikutusta ja laskee verenpainetta enemmän kuin kumpikaan komponenteista
yksinään.
Amlodipiini/valsartaani
Amlodipiinin ja valsartaanin yhdistelmällä aikaansaadaan annosriippuvainen ja additiivinen verenpainetta
alentava vaikutus koko terapeuttisella annosalueella. Kerta-annoksen verenpainetta alentavan
vaikutuksen on todettu kestävän 24 tunnin ajan.
Plasebokontrolloidut kliiniset tutkimukset
Yli 1 400 verenpainepotilasta sai Bevacombia kerran vuorokaudessa kahdessa plasebokontrolloidussa
tutkimuksessa. Tutkimukseen osallistui aikuisia, joilla oli lievä tai kohtalainen komplisoitumaton
essentiaalinen verenpainetauti (keskimääräinen diastolinen verenpaine istuen ≥ 95 ja < 110 mmHg).
Tutkimuksiin ei osallistunut potilaita, joilla oli suuria kardiovaskulaarisia riskejä – sydämen vajaatoiminta,
tyypin I diabetes tai huonossa hoitotasapainossa oleva tyypin II diabetes sekä sydäninfarkti tai
aivohalvaus edellisen vuoden aikana.
Aktiivikontrolloidut tutkimukset potilailla, jotka eivät saaneet hoitovastetta monoterapialla
Satunnaistettu, vaikuttavaan lääkeaineeseen vertaileva rinnakkaisryhmillä tehty
monikeskuskaksoissokkotutkimus osoitti, että jos potilaan verenpainetta ei saatu perusjaksolla hallintaan
valsartaaniannoksella 160 mg, verenpaine normalisoitui (tutkimuksen lopussa diastolinen verenpaine
istuen < 90 mmHg) 75 %:lla potilaista yhdistelmällä amlodipiini/valsartaani 10 mg/160 mg ja 62 %:lla
potilaista yhdistelmällä amlodipiini/valsartaani 5 mg/160 mg verrattuna 53 %:iin pelkästään 160 mg:n
valsartaaniannosten käyttöä jatkaneen ryhmän potilaista. 10 mg:n ja 5 mg:n amlodipiiniannoksien
lisääminen laski systolista/diastolista verenpainetta 6,0/4,8 mmHg ja 3,9/2,9 mmHg enemmän kuin
pelkkä 160 mg valsartaania.
Satunnaistettu, vaikuttavaan lääkeaineeseen vertaileva rinnakkaisryhmillä tehty
monikeskuskaksoissokkotutkimus osoitti, että jos potilaan verenpainetta ei saatu perusjaksolla riittävästi
hallintaan amlodipiiniannoksella 10 mg, verenpaine normalisoitui (tutkimuksen lopussa diastolinen
verenpaine istuen < 90 mmHg) 78 %:lla potilaista yhdistelmällä amlodipiini/valsartaani 10 mg/160 mg
verrattuna 67 %:iin pelkästään 10 mg:n amlodipiiniannosten käyttöä jatkaneen ryhmän potilaista.
160 mg:n valsartaaniannoksen lisääminen laski systolista/diastolista verenpainetta 2,9/2,1 mmHg
enemmän kuin pelkkä 10 mg amlodipiinia.
Bevacombia tutkittiin myös vaikuttavaan lääkeaineeseen vertailevassa 130 hypertensiopotilaan
tutkimuksessa, jossa potilaiden keskimääräinen diastolinen verenpaine istuessa mitattuna oli ≥ 110 ja
< 120 mmHg. Tutkimuksessa (lähtötason verenpaine 171/113 mmHg) Bevacomb-annos 5 mg/160 mg
titrattuna annokseen 10 mg/160 mg laski verenpainetta istuma-asennossa 36/29 mmHg, kun taas
lisinopriili/hydroklooritiatsidiannos 10 mg/12,5 mg titrattuna annokseen 20 mg/12,5 mg laski
verenpainetta 32/28 mmHg.
Kahdessa pitkäaikaisessa seurantatutkimuksessa Bevacombin teho säilyi yli vuoden ajan. Bevacomb-
hoidon äkilliseen keskeyttämiseen ei ole liittynyt nopeaa verenpaineen nousua.
Ikä, sukupuoli, rotu tai painoindeksi (≥ 30 kg/m
, < 30 kg/m
) eivät vaikuttaneet Bevacomb-vasteeseen.
Bevacombia ei ole tutkittu muissa potilasryhmissä kuin verenpainepotilailla. Valsartaania on tutkittu
sydäninfarktin ja sydämen vajaatoimintaa sairastaneilla potilailla. Amlodipiinia on tutkittu kroonista
stabiilia rasitusrintakipua, vasospastista rintakipua ja angiografisesti todennettua sepelvaltimotautia
sairastaneilla potilailla.
Amlodipiini
Bevacombin amlodipiinikomponentti estää kalsiumioneja läpäisemästä sydämen ja verisuoniston sileän
lihaskudoksen kalvoa. Amlodipiinin antihypertensiivinen mekanismi perustuu sen verisuonten sileää
lihaskudosta relaksoivaan vaikutukseen, mikä vähentää ääreissuonten vastusta ja verenpainetta.
Kokeelliset tiedot viittaavat siihen, että amlodipiini sitoutuu sekä paikkoihin, joissa on dihydropyridiiniä,
että paikkoihin, joissa sitä ei ole. Sydänlihaksen ja verenkiertoelimistön sileän lihaskudoksen
supistumiskyky riippuu solunulkoisten kalsiumionien siirtymisestä soluihin erityisten ionikanavien läpi.
Amlodipiinin hoitoannos laajentaa hypertensiopotilaiden verisuonia, mikä alentaa verenpainetta sekä
makuu- että seisoma-asennossa. Pitkäaikaisen käytön aiheuttama verenpaineen aleneminen ei muuta
merkitsevästi sydämen lyöntitiheyttä eikä plasman katekoliamiinitasoja.
Plasmapitoisuudet korreloivat vaikutuksen kanssa sekä nuorilla että iäkkäillä potilailla.
Hypertensiopotilailla, joilla on normaali munuaistoiminta, amlodipiinin terapeuttiset annokset vähensivät
munuaisten verisuonten vastusta ja lisäsivät glomerulusten suodatusnopeutta ja munuaisten
plasmavirtausta vaikuttamatta suodattumisfraktioon tai valkuaisvirtsaisuuteen.
Kuten muillakin kalsiuminestäjillä, myös amlodipiinilla hoidetuilla potilailla, joilla on normaali kammion
toiminta, sydämen toiminnan hemodynaamiset mittaukset levossa ja rasituksessa (tai tahdistuksessa)
ovat yleensä osoittaneet pientä sydänindeksin nousua ilman mainittavia vaikutuksia dP/dt-arvoihin tai
vasemman kammion loppudiastoliseen paineeseen tai volyymiin. Hemodynaamisissa tutkimuksissa
amlodipiini ei ole vaikuttanut negatiivisesti lihassupistuksen voimaan, kun sitä on annettu terapeuttisina
annoksina hyväkuntoisille eläimille ja ihmisille, ihmisille jopa samaan aikaan beetasalpaajien kanssa.
Amlodipiini ei muuta hyväkuntoisten eläinten eikä ihmisten sinussolmukkeen toimintoja eikä eteis-
kammiojohtumista. Kliinisissä tutkimuksissa, joissa amlodipiinia annettiin yhdessä beetasalpaajien kanssa
angina pectoris- tai verenpainepotilaille, ei havaittu EKG-muutoksia.
Hypertensiiviset potilaat
Uudempien hoitovaihtoehtojen, eli 2,5–10 mg/vrk amlodipiinin (kalsiumkanavan salpaaja) sekä
40 mg/vrk lisinopriilin (ACE:n estäjä), vertailemiseksi tiatsididiureetti klooritalidoniin
(12,5
25 mg/vrk) ensilinjan hoitona lievän tai keskivaikean hypertension hoidossa tehtiin satunnaistettu
ja kaksoissokkoutettu sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimus ”Antihypertensive and Lipid-Lowering
treatment to prevent Heart Attack Trial” (ALLHAT).
Yhteensä 33 357 vähintään 55-vuotiasta verenpainepotilasta satunnaistettiin, ja heitä seurattiin
keskimäärin 4,9 vuoden ajan. Näillä potilailla oli ainakin yksi sepelvaltimotaudin lisäriskitekijä, kuten
aikaisempi sydäninfarkti tai aivohalvaus (> 6 kuukautta ennen tutkimukseen ottoa) tai jokin toinen
ateroskleroottinen kardiovaskulaarisairaus (yhteensä 51,5 %), tyypin 2 diabetes (36,1 %), HDL-
kolesteroli < 35 mg/dl tai < 0,906 mmol/l (11,6 %), EKG:n tai kaikukuvauksen avulla todettu vasemman
kammion hypertrofia (20,9 %) tai edelleen jatkuva tupakointi (21,9 %).
Tutkimuksen ensisijaisena päätemuuttujana oli sepelvaltimotautikuolemien ja ei-fataalien sydäninfarktien
yhdistelmä. Ensisijaisessa päätemuuttujassa ei ollut merkitsevää eroa amlodipiini- ja
klooritalidonipohjaisen hoidon välillä: riskisuhde (RR) oli 0,98; 95 %:n luottamusväli 0,90–1,07 ja
p = 0,65. Sekundaaristen päätemuuttujien osalta sydämen vajaatoiminnan ilmaantuvuus (yhdistetyn
kardiovaskulaarisen päätemuuttujan osatekijä) oli merkitsevästi suurempaa amlodipiiniryhmässä
verrattuna klooritalidoniryhmään (10,2 % vs 7,7 %, RR = 1,38; 95 %:n luottamusväli 1,25–1,52 ja
p < 0,001). Kokonaiskuolleisuudessa ei kuitenkaan todettu merkitsevää eroa amlodipiini- ja
klooritalidonipohjaisen hoidon välillä; RR = 0,96; 95 %:n luottamusväli 0,89–1,02, p = 0,20.
Valsartaani
Valsartaani on suun kautta annettaessa aktiivinen, tehokas ja spesifinen angiotensiini II -reseptorin
salpaaja. Se salpaa selektiivisesti tyypin AT
-reseptoria, jonka kautta välittyy angiotensiini II:n tunnetut
vaikutukset. Valsartaanin aiheuttamasta AT
-reseptorin salpauksesta johtuva plasman angiotensiini II
-pitoisuuksien suureneminen saattaa stimuloida salpaamatonta AT
-reseptoria, mikä näyttää toimivan
-reseptorin välittämän vaikutuksen vastavaikuttajana. Valsartaani ei ole AT
-reseptorin osittainen
agonisti, ja valsartaanilla on paljon suurempi (noin 20 000-kertainen) affiniteetti AT
-reseptoriin kuin
-reseptoriin.
Valsartaani ei estä ACE:tä eli kininaasi II:ta, joka muuttaa angiotensiini I:n angiotensiini II:ksi ja hajottaa
bradykiniiniä. Koska se ei vaikuta ACE:hen eikä vahvista bradykiniiniä tai substanssi-P:tä, angiotensiini
II -reseptorin salpaajat eivät todennäköisesti aiheuta yskää. Kliinisissä tutkimuksissa valsartaania
verrattiin ACE:n estäjään, ja kuivan yskän ilmaantuvuus oli merkitsevästi (p < 0,05) vähäisempää
valsartaania saaneilla potilailla kuin ACE:n estäjää saaneilla potilailla (2,6 % vs 7,9 %). Kliinisessä
tutkimuksessa potilaille, joilla oli ollut kuivaa yskää ACE:n estäjähoidon aikana, valsartaaniryhmän
koehenkilöistä 19,5 % ja tiatsididiureettiryhmän koehenkilöistä 19,0 % koki yskää, kun taas ACE:n
estäjää saaneessa ryhmässä yskää esiintyi 68,5 %:lla (p < 0,05). Valsartaani ei sitoudu eikä salpaa
muita hormonireseptoreita eikä ionikanavia, joiden tiedetään olevan tärkeitä kardiovaskulaarisen
säätelyn kannalta.
Valsartaani laskee hypertensiopotilaiden verenpainetta vaikuttamatta pulssitasoon.
Suurimmalla osalla potilaista yksi suun kautta otettu annos laskee verenpainetta kahden tunnin kuluessa,
ja alhaisimmat verenpainearvot saavutetaan 4–6 tunnin kuluessa. Verenpainetta alentava vaikutus
kestää > 24 tuntia annoksen ottamisen jälkeen. Toistuvassa käytössä maksimaalinen verenpainetta
laskeva teho saavutetaan yleensä 2–4 viikon kuluessa millä tahansa annoksella, ja vaikutus säilyy
pitkäaikaishoidon ajan. Valsartaanin käytön äkillinen lopettaminen ei ole aiheuttanut rebound-
hypertensiota eikä muita kliinisiä haittatapahtumia.
Muuta: Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto
Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET [ONgoing
Telmisartan Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D [The
Veterans Affairs Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja angiotensiini II -reseptorin
salpaajan samanaikaista käyttöä.
ONTARGET-tutkimuksessa potilailla oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia
sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D
-tutkimuksessa potilailla oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.
Nämä tutkimukset eivät osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin tai kardiovaskulaarisiin
lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion ja/tai hypotension
riskin havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös muihin ACE:n
estäjiin ja angiotensiini II -reseptorin salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset
farmakodynaamiset ominaisuudet.
Sen vuoksi potilaiden, joilla on diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja angiotensiini II
-reseptorin salpaajia samanaikaisesti (ks. kohta 4.4).
ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints)
-tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon, jossa käytetään
ACE:n estäjää tai angiotensiini II -reseptorin salpaajaa potilaille, joilla on sekä tyypin 2 diabetes että
krooninen munuaissairaus, kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin
haittavaikutusten lisääntyneen riskin vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat
lukumääräisesti yleisempiä aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä, ja haittavaikutuksia sekä
vakavia haittavaikutuksia (hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin useammin
aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä.
5.2
Farmakokinetiikka
Lineaarisuus
Amlodipiinilla ja valsartaanilla on lineaarinen farmakokinetiikka.
Amlodipiini/Valsartaani
Suun kautta otetun Bevacomb-annoksen jälkeen plasman huippupitoisuudet saavutetaan 3 (valsartaani)
ja 6–8 (amlodipiini) tunnin kuluessa. Bevacombin imeytymisen nopeus ja laajuus vastaavat hyötyosuutta
silloin, kun amlodipiini ja valsartaani annostellaan erillisinä tabletteina.
Amlodipiini
Imeytyminen
Suun kautta otettujen terapeuttisten amlodipiiniannosten jälkeen amlodipiinin huippupitoisuus plasmassa
saavutetaan 6–12 tunnin kuluttua. Absoluuttisen hyötyosuuden on laskettu olevan 64
80 %. Ruuan
nauttiminen ei vaikuta amlodipiinin hyötyosuuteen.
Jakautuminen
Jakautumistilavuus on noin 21 l/kg. In vitro -amlodipiinitutkimukset ovat osoittaneet, että noin 97,5 %
verenkierrossa olevasta lääkkeestä sitoutuu plasman proteiineihin.
Biotransformaatio
Amlodipiini metaboloituu suurelta osin (noin 90-prosenttisesti) maksassa inaktiivisiksi metaboliiteiksi.
Eliminaatio
Amlodipiini eliminoituu plasmasta kaksivaiheisesti, ja sen terminaalinen eliminaation puoliintumisaika on
noin 30–50 tuntia. Vakaan tilan plasmapitoisuudet saavutetaan 7–8 vuorokauden jatkuvan käytön
jälkeen. Amlodipiinista kulkeutuu virtsaan 10 % kanta-aineena ja 60 % metaboliitteina.
Valsartaani
Imeytyminen
Suun kautta otetun valsartaaniannoksen jälkeen valsartaanin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2–
4 tunnin kuluessa. Keskimääräinen absoluuttinen hyötyosuus on 23 %. Ruoka vähentää
valsartaanialtistusta (mitattuna AUC:llä) noin 40 % ja huippupitoisuuksia plasmassa (C
) noin 50 %,
vaikka 8 tuntia annoksen jälkeen ruokaa nauttineen ja paastonneen ryhmän valsartaanipitoisuudet ovat
samanlaisia. AUC:n vähenemiseen ei kuitenkaan liity kliinisesti merkitsevää hoitotehon heikkenemistä,
ja valsartaania voidaan sen vuoksi ottaa joko ruuan kanssa tai ilman ruokaa.
Jakautuminen
Valsartaanin vakaan tilan jakautumistilavuus laskimoannon jälkeen on noin 17 litraa, mikä tarkoittaa sitä,
ettei valsartaani jakaudu laajalti kudoksiin. Valsartaani sitoutuu voimakkaasti seerumin proteiineihin
(94–97 %), pääasiassa seerumin albumiiniin.
Biotransformaatio
Valsartaani ei metaboloidu suuressa määrin, koska vain noin 20 % annoksesta havaitaan
metaboliitteina. Hydroksimetaboliittia, joka on farmakologisesti inaktiivinen, on löydetty plasmasta
alhaisina pitoisuuksina (alle 10 % valsartaanin AUC:stä).
Eliminaatio
Valsartaanilla on multieksponentiaalinen hajoamiskinetiikka (t
½α
< 1 h ja t
½ß
noin 9 h). Valsartaani
eliminoituu pääasiallisesti muuttumattomana ensisijaisesti ulosteeseen (noin 83 % annoksesta) ja
virtsaan (noin 13 % annoksesta). Laskimoon annetun valsartaanin plasmapuhdistuma on noin 2 l/h ja
munuaispuhdistuma 0,62 l/h (noin 30 % kokonaispuhdistumasta). Valsartaanin puoliintumisaika on kuusi
tuntia.
Erikoisryhmät
Pediatriset potilaat (alle 18-vuotiaat)
Lapsipotilaista ei ole farmakokineettisiä tietoja.
Iäkkäät (65-vuotiaat tai vanhemmat)
Plasman huippupitoisuuksien saavuttamiseen kuluu sama aika nuorilla ja iäkkäillä potilailla. Iäkkäillä
potilailla amlodipiinin puhdistuma näyttää heikkenevän, mikä nostaa käyrän alapuolisen alueen (AUC)
arvoja ja pidentää eliminaation puoliintumisaikaa. Valsartaanin systeeminen AUC-keskiarvo on iäkkäillä
70 % suurempi kuin nuorilla, minkä vuoksi annosta nostettaessa on noudatettava varovaisuutta.
Munuaisten vajaatoiminta
Munuaisten vajaatoiminta ei vaikuta merkitsevästi amlodipiinin farmakokinetiikkaan. Kuten voidaan
odottaa yhdisteeltä, jossa munuaispuhdistuman osuus on vain 30 % plasman kokonaispuhdistumasta,
munuaistoiminnan ja systeemisen valsartaanialtistuksen välillä ei ole korrelaatiota.
Maksan vajaatoiminta
Kliinistä tietoa amlodipiinin antamisesta maksan vajaatoimintapotilaille on hyvin vähän. Maksan
vajaatoimintaa sairastavilla potilailla amlodipiinin puhdistuma on pienentynyt, minkä vuoksi AUC
lisääntyy noin 40–60 %. Lievää tai kohtalaista kroonista maksasairautta sairastavien potilaiden
valsartaanialtistus (mitattuna AUC-arvoilla) on keskimäärin kaksi kertaa suurempi kuin terveillä
vapaaehtoisilla (iän, sukupuolen ja painon suhteen samanlaisilla verrokeilla). Maksan
vajaatoimintapotilailla on noudatettava varovaisuutta (ks. kohta 4.2).
5.3
Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Amlodipiini/Valsartaani
Eläinkokeissa havaittiin seuraavia haittavaikutuksia, joilla voi olla kliinistä merkitystä:
Rauhasmahan kudospatologisia tulehdusoireita havaittiin urosrotilla altistuksella, joka oli noin 1,9-
kertainen 160 mg:n valsartaanihoitoannokseen ja 2,6-kertainen 10 mg:n amlodipiinihoitoannokseen
verrattuna. Suuremmalla altistuksella sekä naaras- että urosrotilla näkyi mahan limakalvon haavaumia
ja syöpymistä. Samanlaisia muutoksia havaittiin yksinomaan valsartaania käyttäneessä ryhmässä
(altistus 8,5–11-kertainen 160 mg:n valsartaanihoitoannokseen nähden).
Lisääntynyttä ja pahentunutta munuaistiehyeen basofiliaa/hyalinisaatiota, laajentumista ja lieriöitä, kuten
myös solunvälisten lymfosyyttien tulehduksia ja valtimon keskiosan liikakasvua havaittiin, kun altistus oli
8–13-kertainen 160 mg:n valsartaanihoitoannokseen ja 7–8-kertainen 10 mg:n
amlodipiinihoitoannokseen nähden. Samanlaisia muutoksia havaittiin myös yksinomaan valsartaania
saaneiden ryhmässä (altistus 8,5–11-kertainen 160 mg:n valsartaanihoitoannokseen nähden).
Rotilla tehdyssä alkion ja sikiön kehitystutkimuksessa havaittiin virtsanjohtimien laajentumista,
rintalastan epämuodostumia ja luutumattomia etukäpälän sormijäseniä, kun altistus oli noin 12-kertainen
160 mg:n valsartaanihoitoannoksiin ja 10-kertainen 10 mg:n amlodipiinihoitoannoksiin nähden.
Laajentuneita virtsanjohtimia löydettiin myös pelkästään valsartaania käyttäneiden ryhmästä (altistus
12-kertainen 160 mg:n valsartaanihoitoannokseen nähden). Tässä tutkimuksessa havaittiin vain pieniä
merkkejä emoon kohdistuneesta toksisuudesta (paino putosi jonkin verran). Kehitysvaikutuksia ei ollut
havaittavissa (perusteena AUC) hoitoaltistukseen nähden kolminkertaisia (valsartaani) ja nelinkertaisia
(amlodipiini) altistuksia käytettäessä.
Yksittäisten lääkeaineiden ei havaittu aiheuttavan mutageenisuutta, klastogeenisuutta eikä
karsinogeenisuutta.
Amlodipiini
Lisääntymistoksisuus
Rotilla ja hiirillä tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa havaittiin synnytyksen viivästymistä,
synnytyksen pidentymistä ja poikasten eloonjäännin heikkenemistä, kun käytetyt annokset olivat noin
50-kertaiset ihmiselle suositeltuun enimmäisannokseen (mg/kg) nähden.
Hedelmällisyyden heikkeneminen
Amlodipiinia saaneiden rottien (urokset 64 vuorokautta ja naaraat 14 vuorokautta ennen parittelua)
hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia ei esiintynyt, kun käytetyt annokset olivat enintään 10 mg
amlodipiinia/kg/vrk (noin 8* kertaa ihmiselle suositeltu kehon pinta-alaan perustuva [mg/m
enimmäisannos 10 mg). Toisessa rotilla tehdyssä tutkimuksessa, jossa uroksille annettiin
amlodipiinibesilaattia 30 päivän ajan ja käytetyt annokset olivat verrannolliset ihmisen kehon pinta-alaan
(mg/m
) perustuvaan annokseen, todettiin follikkelia stimuloivan hormonin ja testosteronin pitoisuuden
plasmassa pienentyneen samoin kuin siemennesteen tiheyden ja kypsien spermatidien ja Sertolin solujen
lukumäärän vähentyneen.
Karsinogeenisuus, mutageenisuus
Rotilla ja hiirillä, jotka saivat amlodipiinia ravinnon mukana 2 vuoden ajan pitoisuuksina, joiden laskettiin
vastaavan 0,5, 1,25 ja 2,5 mg/kg/vrk vuorokausiannostasoa, karsinogeenisuutta ei todettu. Suurin annos
(hiirillä vastaava kuin ja rotilla 2-kertainen* suurimpaan suositeltuun kehon pinta-alaan perustuvaan
[mg/m
] 10 mg:n hoitoannokseen nähden) oli lähellä suurinta siedettyä annosta hiirillä, mutta ei rotilla.
Mutageenisuustutkimuksissa ei ilmennyt lääkkeeseen liittyviä vaikutuksia geeneissä eikä
kromosomeissa.
*perustuu potilaan painoon 50 kg
Valsartaani
Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, ja
karsinogeenisuutta koskevien tavanomaisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan
ihmisille.
Rotalla emolle toksiset annokset (600 mg/kg/vrk) tiineyden viimeisten päivien ja imetyksen aikana
johtivat poikasten eloonjäämisprosentin pienenemiseen, poikasten painon nousun vähenemiseen ja niiden
kehityksen (ulkokorvien ja korvakäytävän aukeaminen) viivästymiseen (ks. kohta 4.6). Nämä rotalle
annetut annokset (600 mg/kg/vrk) ovat mg/m
-vertailussa noin 18 kertaa ihmisen suurimpien
suositusannosten suuruisia (laskelmissa oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan
paino 60 kg).
Ei-kliinisissä turvallisuustutkimuksissa suuret valsartaaniannokset (200–600 mg/kg) johtivat rotilla veren
punasoluarvojen (punasolut, hemoglobiini, hematokriitti) pienenemiseen ja munuaisten
hemodynamiikassa havaittaviin muutoksiin (hieman suurentunut veren ureatyppipitoisuus, urosten
munuaistubulusten hyperplasia ja basofilia). Nämä rotalle annetut annokset (200–600 mg/kg/vrk) ovat
mg/m
-vertailussa noin 6 ja 18 kertaa ihmisen suurimpien suositusannosten suuruisia (laskelmissa
oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan paino 60 kg).
Marmoseteilla todettiin vertailukelpoisilla annoksilla samankaltaisia, joskin vaikeampia muutoksia etenkin
munuaisissa, joissa muutokset johtivat nefropatiaan, mukaan lukien veren urea- ja kreatiniiniarvojen
suurenemiseen.
Molemmilla lajeilla todettiin myös munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofiaa. Kaikkien
muutosten katsottiin johtuvan valsartaanin farmakologisista vaikutuksista, sillä lääke aiheuttaa etenkin
marmoseteilla pitkittynyttä hypotensiota. Ihmisen terapeuttisia valsartaaniannoksia käytettäessä
munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofialla ei nähtävästi ole lainkaan merkitystä.
6.
FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1
Apuaineet
Tablettiydin:
Selluloosa, mikrokiteinen
Povidoni (K-29/32)
Kroskarmelloosinatrium
Talkki
Magnesiumstearaatti
Päällyste:
Hypromelloosi
Titaanidioksidi (E 171)
Makrogoli
Vain 5 mg/80 mg ja 5 mg/160 mg tabletit:
Rautaoksidi, keltainen (E 172)
6.2
Yhteensopimattomuudet
Ei oleellinen.
6.3
Kestoaika
3 vuotta.
6.4
Säilytys
Säilytä alle 30 °C.
6.5
Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)
PVC/PVDC-AL-läpipainopakkaukset
Pakkauskoot: 7, 14, 28, 30, 56, 60, 90, 98 tai 280 kalvopäällysteistä tablettia
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
6.6
Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet
Ei erityisvaatimuksia.
7.
MYYNTILUVAN HALTIJA
Actavis Group PTC ehf.
Reykjavikurvegi 76-78
220 Hafnarfjördur
Islanti
8.
MYYNTILUVAN NUMEROT
5 mg/ 80 mg: 33085
5 mg/ 160 mg: 33086
10 mg/ 160 mg: 33087
9.
MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 17. maaliskuuta 2017
10.
TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
9.8.2018