BEVACOMB 5 mg / 80 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

09-08-2018

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

09-08-2018

Aktiivinen ainesosa:
Amlodipini besilas,Valsartanum
Saatavilla:
Actavis Group PTC ehf
ATC-koodi:
C09DB01
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Amlodipini besilas,Valsartanum
Annos:
5 mg / 80 mg
Lääkemuoto:
tabletti, kalvopäällysteinen
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
valsartaani ja amlodipiini
Tuoteyhteenveto:
Entiset kauppanimet: BEVACOMP
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa peruuntunut
Myyntiluvan numero:
33085
Valtuutus päivämäärä:
2017-03-17

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Bevacomb 5 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit

Bevacomb 5 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit

Bevacomb 10 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit

amlodipiini/valsartaani

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se

sisältää sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen. Tämä koskee

myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks.

kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Bevacomb on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Bevacombia

Miten Bevacombia otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Bevacombin säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Bevacomb on ja mihin sitä käytetään

Bevacomb-tabletit sisältävät kahta lääkeainetta, jotka ovat amlodipiini ja valsartaani. Molemmat

auttavat laskemaan korkeaa verenpainetta.

Amlodipiini kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan ”kalsiumkanavan salpaajiksi”. Amlodipiini

estää kalsiumin siirtymisen verisuonen seinämään ja estää siten verisuonten supistumisen.

Valsartaani kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan ”angiotensiini II -reseptorin salpaajiksi”.

Keho tuottaa angiotensiini II:ta, joka supistaa verisuonia ja nostaa siten verenpainetta.

Valsartaani estää angiotensiini II:n toiminnan.

Yllä mainittu tarkoittaa sitä, että molemmat näistä lääkeaineista estävät verisuonten supistumista, minkä

vuoksi verisuonet laajenevat ja verenpaine laskee.

Bevacombia käytetään korkean verenpaineen hoitoon sellaisille aikuisille, joiden verenpaineen hoito ei

ole hallinnassa yksinomaan amlodipiinilla tai valsartaanilla.

Amlodipiinia ja valsartaania, joita Bevacomb sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä

pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta tai

muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Bevacombia

Älä ota Bevacombia

jos olet allerginen amlodipiinille tai jollekin muulle kalsiumkanavan salpaajalle. Tähän saattaa

liittyä kutinaa, ihon punoitusta tai hengitysvaikeuksia.

jos olet allerginen valsartaanille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6).

Jos epäilet olevasi allerginen, keskustele asiasta lääkärin kanssa ennen Bevacombin käyttöä.

jos sinulla on vakavia maksavaivoja tai sappivaivoja, esim. sappikirroosi tai kolestaasi.

jos olet ollut raskaana yli 3 kuukautta. (Bevacomb-valmisteen käyttöä on syytä välttää myös

alkuraskauden aikana, ks. kohta Raskaus).

jos sinulla on hyvin alhainen verenpaine (hypotensio).

jos sinulla on aortan ahtauma (aorttastenoosi) tai kardiogeeninen sokki (tila, jossa sydämesi ei

pysty pumppaamaan tarpeeksi verta kehoon).

jos sairastat sydänkohtauksen jälkeistä sydämen vajaatoimintaa.

jos sinulla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta ja sinua hoidetaan verenpainetta alentavalla

lääkkeellä, joka sisältää aliskireeniä.

Jos jokin yllämainituista koskee sinua, älä käytä Bevacombia ja keskustele lääkärin kanssa.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin otat Bevacombia

jos olet voinut pahoin (oksentelu tai ripuli).

jos sinulla on maksa- tai munuaisvaivoja.

jos olet saanut munuaissiirteen tai sinulle on kerrottu, että munuaisvaltimosi ovat ahtautuneet.

jos sinulla on lisämunuaisiin liittyvä tila, jota kutsutaan ”primaariseksi hyperaldosteronismiksi”.

jos sairastat sydämen vajaatoimintaa tai sinulla on ollut sydänkohtaus. Seuraa tarkasti lääkärin

ohjeita aloitusannoksen osalta. Lääkäri saattaa myös tarkistaa munuaistoimintasi.

jos lääkäri on kertonut, että sinulla on sydänläpän ahtauma (”aortta- tai mitraaliläppästenoosi”),

tai että sydänlihas on epänormaalin paksu (”obstruktiivinen hypertrofinen kardiomyopatia”).

jos sinulla on ollut turvotusta, erityisesti kasvoissa tai kurkussa, muiden lääkkeiden käytön

yhteydessä (mukaan lukien angiotensiinikonvertaasientsyymin estäjät). Jos saat näitä oireita,

lopeta Bevacombin käyttö ja ota heti yhteyttä lääkäriin. Sinun ei tulisi käyttää Bevacombia

uudelleen.

jos otat mitä tahansa seuraavista korkean verenpaineen hoitoon käytettävistä lääkkeistä:

ACE:n estäjä (esimerkiksi enalapriili, lisinopriili, ramipriili) erityisesti, jos sinulla on

diabetekseen liittyviä munuaisongelmia

aliskireeni.

Lääkärisi saattaa tarkistaa munuaistesi toiminnan, verenpaineen ja veresi elektrolyyttien (esim.

kaliumin) määrän säännöllisesti.

Katso myös kohdassa ”Älä käytä Bevacombia” olevat tiedot.

Jos jokin yllämainituista koskee sinua, kerro siitä lääkärille ennen Bevacombin käyttöä.

Lapset ja nuoret

Bevacombin käyttöä (alle 18-vuotiaille) lapsille ja nuorille ei suositella.

Muut lääkevalmisteet ja Bevacomb

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle, jos parhaillaan otat tai olet äskettäin ottanut tai saatat ottaa

muita lääkkeitä. Lääkärisi on ehkä muutettava annostustasi ja/tai ryhdyttävä muihin varotoimenpiteisiin.

Joissakin tapauksissa jonkun lääkkeen käyttö on lopetettava. Tämä koskee erityisesti alla lueteltuja

lääkkeitä:

ACE:n estäjät tai aliskireeni (katso myös tiedot kohdista ”Älä käytä Bevacombia” ja

”Varoitukset ja varotoimet”)

diureetit (lääkeryhmä, joka lisää elimistösi tuottaman virtsan määrää ja jota myös kutsutaan

nimityksellä nesteenpoistolääkkeet)

litium (tietyntyyppisten masennustilojen hoitoon käytetty lääke)

kaliumia säästävät diureetit, kaliumlisät, kaliumia sisältävät suolan korvikkeet ja muut aineet, jotka

voivat kohottaa kaliumpitoisuuksia

tietyntyyppiset kipulääkkeet eli ns. ei-steroidirakenteiset tulehduskipulääkkeet (NSAID-lääkkeet)

tai selektiiviset syklo-oksigenaasi-2:n estäjät (COX-2:n estäjät). Tässä tapauksessa lääkäri

saattaa myös tarkastaa munuaistesi toiminnan

epilepsialääkkeet (esim. karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini, fosfenytoiini, primidoni)

mäkikuisma

nitroglyseriini ja muut nitraatit tai muut ”vasodilataattoreiksi” kutsutut aineet

lääkkeet, joita käytetään HIVin/AIDSin hoitoon (esim. ritonaviiri, indinaviiri, nelfinaviiri)

lääkkeet, joita käytetään sieni-infektioiden hoitoon (esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli)

takrolimuusi (käytetään elimistön immuunivasteen vaimentamiseen, jotta elimistö ei hylji

elinsiirrettä)

lääkkeet, joita käytetään bakteeri-infektioiden hoitoon (kuten rifampisiini, erytromysiini,

talitromysiini)

klaritromysiini (bakteeri-infektioiden hoitoon)

verapamiili, diltiatseemi (sydänlääkkeitä)

simvastatiini (korkeiden kolesteroliarvojen hoitoon käytettävä lääke)

dantroleeni (infuusio vakaviin ruumiinlämmön poikkeamiin)

lääkkeet, joita käytetään elinsiirteiden hyljinnän estoon (siklosporiini).

Bevacomb ruuan ja juoman kanssa

Bevacombia käyttävien ei tulisi syödä greippiä eikä juoda greippimehua. Tämä johtuu siitä, että greipin

tai greippimehun käyttö voi johtaa vaikuttavan aineen, amlodipiinin, pitoisuuden lisääntymiseen veressä,

mikä voi aiheuttaa Bevacombin verenpainetta alentavan vaikutuksen arvaamattoman lisääntymisen.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Kerro lääkärille, jos arvelet olevasi raskaana tai saatat tulla raskaaksi. Yleensä lääkäri tuolloin neuvoo

sinua lopettamaan Bevacomb-valmisteen käytön ennen raskautta tai heti kun tiedät olevasi raskaana ja

neuvoo käyttämään toista lääkettä Bevacomb-valmisteen sijasta. Bevacomb-valmistetta ei suositella

käytettäväksi raskauden alkuvaiheessa, ja sitä ei saa käyttää raskauden kolmen ensimmäisen

kuukauden jälkeen, sillä se voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsellesi, jos sitä käytetään kolmannen

raskauskuukauden jälkeen.

Imetys

Kerro lääkärille, jos imetät tai aiot aloittaa imettämisen. Pieniä määriä amlodipiinia on havaittu erittyvän

äidinmaitoon. Bevacomb-valmisteen käyttöä ei suositella imettäville äideille, ja lääkäri voi vaihtaa sinulle

toisen hoidon, jos haluat imettää, erityisesti jos lapsesi on vastasyntynyt tai syntynyt keskosena.

Kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen minkään lääkkeen käyttöä raskauden tai imetyksen aikana.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Tämä lääke voi aiheuttaa sinulle huimausta, joka voi vaikuttaa keskittymiskykyysi. Jos et ole varma,

miten tämä lääke vaikuttaa sinuun, älä aja, käytä koneita tai tee muita keskittymistä vaativia toimintoja.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä.

On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen vaikutuksia ja

haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste opastukseksesi. Keskustele

lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

3.

Miten Bevacombia otetaan

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt. Tarkista ohjeet lääkäriltä, jos olet epävarma.

Tämä auttaa sinua saamaan parhaan hyödyn hoidosta ja vähentää haittavaikutusten riskiä.

Tavanomainen Bevacomb-annos on yksi tabletti vuorokaudessa.

On suositeltavaa, että otat lääkkeesi samaan aikaan joka päivä.

Ota tabletit vesilasillisen kanssa.

Voit ottaa Bevacombin ruuan kanssa tai ilman. Älä käytä Bevacombia yhdessä greipin tai

greippimehun kanssa.

Hoitovasteen mukaan lääkäri voi suurentaa tai pienentää annosta. Älä ylitä määrättyä annosta.

Bevacomb ja iäkkäät henkilöt (65 vuotta täyttäneet)

Lääkärin on noudatettava varovaisuutta suurentaessaan annostasi.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen.

Jos otat enemmän Bevacombia kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 09 471 977) riskien arvioimiseksi ja

lisäohjeiden saamiseksi.

Jos unohdat ottaa Bevacombia

Jos unohdat ottaa lääkkeen, ota unohtunut annos heti kun muistat. Ota sen jälkeen seuraava annos

normaalisti. Jos kuitenkin on jo melkein seuraavan annoksen aika, älä ota unohtunutta annosta. Älä ota

kaksinkertaista annosta korvataksesi unohtamasi tabletin.

Jos lopetat Bevacombin oton

Bevacomb-hoidon lopettaminen voi aiheuttaa tautisi pahenemista. Älä lopeta lääkkeesi käyttöä, ellei

lääkäri niin kehota.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Jotkut haittavaikutukset voivat olla vakavia ja vaatia välitöntä lääkärinhoitoa:

Muutamilla potilailla on ollut vakavia haittavaikutuksia (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla

1 000:sta). Jos saat seuraavia vaikutuksia, kerro niistä heti lääkärille:

Allergisia reaktioita, joiden oireita ovat ihottuma, kutina, kasvojen, huulten tai kielen turpoaminen,

hengitysvaikeudet, alhainen verenpaine (pyörrytys, sekavuus).

Muita Bevacombin mahdollisia haittavaikutuksia:

Yleiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 10:stä): influenssa (flunssa); nenän tukkoisuus,

kurkkukipu ja epämukavat tuntemukset nielemisen yhteydessä, päänsärky, käsivarsien, käsien, jalkojen,

nilkkojen tai jalkaterien turpoaminen, väsymys, astenia (voimattomuus), kasvojen ja/tai kaulan punoitus

ja kuumotus.

Melko harvinaiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 100:sta): heitehuimaus, pahoinvointi

ja vatsakipu, suun kuivuminen, uneliaisuus, käsien tai jalkaterien pistely tai tunnottomuus, kiertohuimaus,

sydämen tiheälyöntisyys, mukaan lukien sydämentykytys, heitehuimaus seisomaan noustessa, yskä,

ripuli, ummetus, ihottuma, ihon punoitus, nivelturvotus, selkäkipu, nivelkipu.

Harvinaiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 1 000:sta): levottomuus, korvien soiminen

(tinnitus), pyörtyminen, normaalia suurempi virtsaneritys tai virtsaamistarve, kyvyttömyys saada tai

ylläpitää erektio, painavuuden tunne, matala verenpaine, jonka oireita ovat heitehuimaus ja sekavuus,

runsas hikoilu, ihottuma joka puolella kehoa, kutina, lihaskouristukset.

Jos jokin näistä vaikutuksista on vakava, kerro siitä lääkärille.

Yksinomaan amlodipiinin tai valsartaanin käytön yhteydessä raportoituja haittavaikutuksia,

joita ei ole havaittu Bevacombin käytön yhteydessä tai joita on havaittu useammin kuin

Bevacombin käytön yhteydessä:

Amlodipiini

Ota välittömästi yhteys lääkäriin, jos sinulla esiintyy jokin seuraavista hyvin harvinaisista

vakavista haittavaikutuksista tämän lääkkeen ottamisen jälkeen:

äkillinen hengityksen vinkuminen, rintakipu, hengenahdistus tai hengitysvaikeus

silmäluomien, kasvojen tai huulien turvotus

kielen ja kurkun turvotus, jotka aiheuttavat pahoja hengitysvaikeuksia

vakavat ihoreaktiot, mukaan lukien voimakas ihottuma, nokkosihottuma, ihon punoitus

kauttaaltaan koko keholla, voimakas kutina, rakkulamuodostus, ihon hilseily ja turvotus,

limakalvojen tulehdus (Stevens–Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi) tai

muut allergiset reaktiot

sydänkohtaus, poikkeava sydämensyke

haiman tulehtuminen, joka voi aiheuttaa voimakasta vatsakipua ja selkäkipua ja johon liittyy

erittäin huono olo.

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu. Jos jokin näistä haitoista aiheuttaa sinulle ongelmia tai oireet

jatkuvat yli viikon ajan, ota yhteys lääkäriin.

Yleiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 10:stä): heitehuimaus, uneliaisuus,

sydämentykytys (sydämensykkeen tiedostaminen), punastelu, nilkkojen turvotus (edeema), vatsakipu,

pahoinvointi (huonovointisuus).

Melko harvinaiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 100:sta): mielialan muutokset,

ahdistuneisuus, masennus, unettomuus, vapina, makuhäiriöt, pyörtyminen, kivuntunnon häviäminen,

näköhäiriöt, näön heikkeneminen, korvien soiminen, matala verenpaine, aivastelu/nenän vuotaminen,

joka johtuu nenän limakalvon tulehduksesta (nuha), ruoansulatusvaivat, oksentelu (pahoinvointi);

hiustenlähtö, lisääntynyt hikoilu, ihon kutina, ihon värimuutos, virtsaamishäiriöt, lisääntynyt

virtsaamistarve yöllä, tihentynyt virtsaamistarve, erektiokyvyttömyys, miehen rintarauhasten

epämukavat tuntemukset tai suurentuminen, kipu, huonovointisuus, lihaskipu, lihaskrampit, painon nousu

tai painon lasku.

Harvinaiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 1 000:sta): sekavuus.

Hyvin harvinaiset (saattavat esiintyä korkeintaan 1 potilaalla 10 000:sta): veren valkosolujen

määrän väheneminen, verihiutalemäärän väheneminen, mikä saattaa aiheuttaa epätavallista mustelmien

muodostumista tai verenvuotoherkkyyttä (punasolujen vaurioituminen), kohonnut verensokeri

(hyperglykemia), ikenien turvotus, vatsan turvotus (gastriitti), maksan toimintahäiriö, maksatulehdus

(hepatiitti), ihon keltaisuus, kohonneet maksaentsyymit, jotka saattavat vaikuttaa joihinkin

laboratoriotutkimustuloksiin, lisääntynyt lihasjännitys, verisuonitulehdus, johon usein liittyy ihottuma,

valoyliherkkyys, sairaudet, joihin liittyy kankeutta, vapinaa ja/tai liikehäiriöitä.

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä yleisyyden arviointiin): vapina, jäykkä asento,

kasvojen ilmeettömyys, hitaat ja laahustavat liikkeet, kävelyn epävakaus.

Valsartaani

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä yleisyyden arviointiin): punaisten verisolujen

väheneminen, kuume, infektiosta johtuva kurkkukipu tai suun haavaumat, spontaanit verenvuodot tai

mustelmat, korkeat veren kaliumtasot, poikkeavat maksakokeiden tulokset, huonontunut

munuaistoiminta ja voimakkaasti huonontunut munuaistoiminta, turvotus pääasiassa kasvoissa ja

kurkussa, lihaskipu, ihottuma, purppuranpunaiset täplät, kuume, kutina, allerginen reaktio, rakkuloiden

muodostuminen iholle (rakkulaihottuman oire).

Jos havaitset yllämainittuja haittavaikutuksia, kerro niistä heti lääkärille.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Bevacombin säilyttäminen

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä kotelossa ja läpipainoliuskassa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (EXP)

jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Säilytä alle 30 °C.

Älä käytä tätä lääkettä, jos huomaat pakkauksen vahingoittuneen tai viitteitä pakkauksen avaamisesta.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Bevacomb sisältää

Bevacomb-tablettien vaikuttavat aineet ovat amlodipiini (amlodipiinibesilaattina) ja valsartaani.

Yksi Bevacomb 5 mg/80 mg -tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia ja 80 mg valsartaania.

Bevacomb-tablettien vaikuttavat aineet ovat amlodipiini (amlodipiinibesilaattina) ja valsartaani.

Yksi Bevacomb 5 mg/160 mg -tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia ja 160 mg valsartaania.

Bevacomb-tablettien vaikuttavat aineet ovat amlodipiini (amlodipiinibesilaattina) ja valsartaani.

Yksi Bevacomb 10 mg/160 mg -tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia ja 160 mg valsartaania.

Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa, povidoni, kroskarmelloosinatrium, talkki,

magnesiumstearaatti, hypromelloosi, makrogoli, titaanidioksidi (E 171), [vain 5 mg:n/80 mg:n ja

5 mg:n/160 mg:n tabletit]: keltainen rautaoksidi (E 172).

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoko (-koot)

Bevacomb 5 mg/80 mg -tabletit ovat 8 mm:n pyöreitä, kaksoiskuperia ja keltaisia, ja niiden toiselle

puolelle on painettu ”I” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.

Bevacomb 5 mg/160 mg -tabletit ovat 13,5 mm pitkiä ja 7 mm leveitä, soikeita, kaksoiskuperia ja

keltaisia, ja niiden toiselle puolelle on painettu ”2” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.

Bevacomb 10 mg/160 mg -tabletit ovat 13,5 mm pitkiä ja 7 mm leveitä, soikeita, kaksoiskuperia ja

valkoisia, ja niiden toiselle puolelle on painettu ”3” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.

Pakkauskoot: 7, 14, 28, 30, 56, 60, 90, 98 tai 280 kalvopäällysteistä tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija ja valmistaja

Myyntiluvan haltija

Actavis Group PTC ehf.

Reykjavikurvegi 76-78

220 Hafnarfjördur

Islanti

Valmistaja

Balkanpharma Dupnitza AD

3 Samokovsko Shosse Str.

Dupnitza 2600,

Bulgaria

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 9.8.2018

Bipacksedel: Information till användaren

Bevacomb 5 mg/80 mg filmdragerade tabletter

Bevacomb 5 mg/160 mg filmdragerade tabletter

Bevacomb 10 mg/160 mg filmdragerade tabletter

amlodipin/valsartan

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande :

Vad Bevacomb är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Bevacomb

Hur du tar Bevacomb

Eventuella biverkningar

Hur Bevacomb ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Bevacomb är och vad det används för

Bevacomb tabletter innehåller två substanser, amlodipin och valsartan. Båda dessa substanser hjälper

till att kontrollera högt blodtryck.

Amlodipin tillhör en grupp av substanser som kallas för ”kalciumkanalblockerare”. Amlodipin

hindrar kalcium från att komma in i blodkärlsväggen, vilket medför att spänningen minskar i

blodkärlen.

Valsartan tillhör en grupp av substanser som kallas för ”angiotensin II-receptorantagonister”.

Angiotensin II finns i kroppen och gör så att blodkärlen dras åt. Därmed höjs blodtrycket.

Valsartan verkar genom att blockera effekten av angiotensin II.

Detta betyder att båda dessa substanser hjälper till att förhindra sammandragning av blodkärlen.

Blodkärlen slappnar av och blodtrycket sjunker.

Bevacomb används för att behandla högt blodtryck hos vuxna vars blodtryck inte kan kontrolleras

tillräckligt med endast amlodipin eller valsartan.

Amlodipin och valsartan som finns i Bevacomb kan också vara godkänd för att behandla andra

sjukdomar som inte nämns i denna produktinformation. Fråga läkare, apoteks- eller annan hälso- och

sjukvårdspersonal om du har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Bevacomb

Ta inte Bevacomb:

om du är allergisk mot amlodipin eller andra kalciumkanalblockerare. Detta kan innebära klåda,

rodnad av huden eller andningssvårigheter.

om du är allergisk mot valsartan eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i

avsnitt 6). Om du tror att du kan vara allergisk, tala med läkare innan du tar Bevacomb.

om du har allvarliga leverproblem eller gallproblem, t ex biliär cirros eller gallstas.

om du är gravid i mer än tredje månaden (Även tidigare under graviditeten är det bra att

undvika Bevacomb, se Graviditet och amning).

om du har kraftigt lågt blodtryck (hypotension).

om du har förträngning av aortaklaffen (aortastenos) eller kardiogen chock (ett tillstånd där

hjärtat inte kan leverera tillräckligt med blod till kroppen).

om du lider av hjärtsvikt efter en hjärtattack.

om du har diabetes eller nedsatt njurfunktion och behandlas med ett blodtryckssänkande

läkemedel som innehåller aliskiren.

Om något av ovanstående gäller för dig, ta inte Bevacomb och tala med din läkare.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare innan du tar Bevacomb:

om du har varit sjuk (kräkning eller diarré).

om du har lever- eller njurproblem.

om du har genomgått njurtransplantation eller om du har förträngningar i njurarnas blodkärl.

om du har en sjukdom som påverkar njurkörtlarna, så kallad ”primär hyperaldosteronism”.

om du har haft hjärtsvikt eller har haft en hjärtattack. Följ läkarens instruktioner för din startdos

noggrant. Din läkare kan också eventuellt kontrollera din njurfunktion.

om din läkare har sagt till dig att du har trånga valv i hjärtat (så kallad ”aortastenos eller mitral

stenos”) eller att din hjärtmuskel är onormalt tjock (så kallad ”obstruktiv hypertrofisk

kardiomyopati”).

om du har haft svullnad, särskilt i ansikte och hals, samtidigt som du tar andra läkemedel

(inklusive ACE-hämmare). Om du får dessa symtom, sluta ta Bevacomb och kontakta din

läkare omedelbart. Du ska aldrig ta Bevacomb igen.

om du tar något av följande läkemedel som används för att behandla högt blodtryck:

en ACE-hämmare (till exempel enalapril, lisinopril, ramipril), särskilt om du

har diabetesrelaterade njurproblem.

aliskiren.

Din läkare kan behöva kontrollera njurfunktion, blodtryck och mängden elektrolyter (t.ex. kalium) i

blodet med jämna mellanrum.

Se även informationen under rubriken ”Ta inte Bevacomb”.

Om något av ovanstående gäller för dig, tala med läkare innan du tar Bevacomb.

Barn och ungdomar

Användning av Bevacomb till barn och ungdomar rekommenderas inte (yngre än 18 år).

Andra läkemedel och Bevacomb

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel. Din läkare kan behöva ändra din dos och/eller vidta andra försiktighetsåtgärder. I vissa fall

kan du behöva sluta ta ett av läkemedlen. Detta gäller särskilt de läkemedel som nämns nedan:

ACE-hämmare eller aliskiren (se även informationen under rubrikerna ”Ta inte Bevacomb” och

”Varningar och försiktighet”);

diuretika (en typ av läkemedel som också kallas för vätskedrivande tabletter, vilka ökar

urinmängden);

litium (ett läkemedel som används för att behandla vissa typer av depression);

kaliumsparande diuretika, kaliumtillägg, saltersättningar som innehåller kalium och andra

substanser som kan öka kaliumnivåerna;

vissa typer av smärtstillande läkemedel som kallas icke-steroida antiinflammatoriska läkemedel

(NSAID) och selektiva cyklooxygenas 2-hämmare (Cox 2-hämmare). Din läkare kan också

kontrollera din njurfunktion;

kramplösande medel (t ex karbamazepin, fenobarbital, fenytoin, fosfenytoin, primidon);

johannesört;

nitroglycerin och andra nitrater eller andra substanser, så kallade ”vasodilatorer”;

läkemedel vid HIV/AIDS (t ex ritonavir, indinavir, nelfinavir);

läkemedel som används för att behandla svampinfektioner (t ex ketokonazol, itrakonazol);

takrolimus (används för att kontrollera kroppens immunsvar, får din kropp att acceptera det

transplanterade organet).

läkemedel som används för att behandla bakteriella infektioner (såsom rifampicin, erytromycin,

talitromycin);

klaritromycin (mot infektioner orsakade av bakterier);

verapamil, diltiazem (hjärtmediciner);

simvastatin (ett läkemedel som används för att kontrollera höga kolesterolvärden);

dantrolen (infusion vid allvarliga störningar i kroppstemperatur);

läkemedel som används för att skydda mot avstötning av transplantat (ciklosporin).

Bevacomb med mat och dryck

Grapefrukt och grapefruktjuice bör inte konsumeras av människor som tar Bevacomb. Detta beror på

att grapefrukt och grapefruktjuice kan leda till en ökning av blodnivåerna av den aktiva substansen

amlodipin, vilket kan orsaka en oförutsägbar ökning i den blodtryckssänkande effekten av Bevacomb.

Graviditet och amning

Graviditet

Om du tror att du är gravid eller blir gravid under behandlingen, kontakta din läkare. Vanligtvis

föreslår din läkare att du ska sluta ta Bevacomb före graviditet eller så snart du vet att du är gravid

och istället rekommendera ett annat läkemedel till dig. Bevacomb bör inte användas i början av

graviditeten (de första 3 månaderna) och ska inte användas efter den tredje månaden av graviditeten

eftersom det då kan orsaka fosterskador.

Amning

Berätta för din läkare om du ammar eller tänker börja amma. Amlodipin passerar över i bröstmjölk i

små mängder. Bevacomb rekommenderas inte vid amning och din läkare kan välja en annan

behandling till dig om du vill amma ditt barn, särskilt om ditt barn är nyfött eller föddes för tidigt.

Rådfråga läkare eller apotekspersonal innan du tar något läkemedel.

Körförmåga och användning av maskiner

Detta läkemedel kan göra dig yr. Detta kan påverka din koncentrationsförmåga. Så, om du inte vet hur

detta läkemedel kommer att påverka dig, kör inga fordon, använd inga maskiner eller delta inte i några

aktiviteter som kräver att du är koncentrerad.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten

som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden

är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

3.

Hur du tar Bevacomb

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens anvisningar. Rådfråga läkare om du är osäker. Då får du det

bästa resultatet och minskar risken för biverkningar.

Vanlig dos av Bevacomb är en tablett dagligen.

Du bör ta ditt läkemedel vid samma tid varje dag.

Svälj tabletterna med ett glas vatten.

Du kan ta Bevacomb tillsammans med eller utan föda. Ta inte Bevacomb med

grapefrukt eller grapefruktjuice.

Beroende på hur du svarar på behandlingen kan din läkare föreslå en högre eller lägre dos.

Överskrid inte den ordinerade dosen.

Bevacomb till äldre (65 år eller äldre)

Din läkare bör iaktta försiktighet vid ökning av din dos.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel kontakta läkare eller apotekspersonal.

Om du har tagit för stor mängd av Bevacomb

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av

misstag kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 09 471 977) omedelbart för

bedömning av risken samt rådgivning.

Om du har glömt att ta Bevacomb

Om du glömmer att ta ditt läkemedel, ta det så snart du kommer ihåg. Ta sedan din nästa dos i vanlig

tid. Om det emellertid snart är dags att ta nästa dos, hoppa över den dos du missat. Ta inte dubbel dos

för att kompensera för glömd tablett.

Om du slutar att ta Bevacomb

Om du slutar din behandling med Bevacomb kan din sjukdom förvärras. Sluta inte att ta din medicin om

inte din läkare säger till.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Vissa biverkningar kan vara allvarliga och kräver omedelbar medicinsk vård:

Ett fåtal patienter har upplevt dessa allvarliga biverkningar (kan drabba upp till 1 av 1 000

personer).

Om något av följande inträffar, tala med din läkare omedelbart:

Allergisk reaktion med symtom som utslag, klåda, svullnad i ansikte, läppar eller tunga,

andningssvårigheter, lågt blodtryck (svimningskänsla, förvirring).

Andra eventuella biverkningar av Bevacomb:

Vanliga (kan drabba upp till 1 av 10 personer): influensa; nästäppa, halsont och svårigheter att

svälja; huvudvärk; svullna armar, händer, ben, vrister eller fötter; trötthet; asteni (svaghet); rodnad och

värmekänsla i ansiktet och/eller på halsen.

Mindre vanliga (kan drabba upp till 1 av 100 personer): yrsel; illamående och buksmärta;

muntorrhet; dåsighet, stickande känsla eller domning i händer eller fötter; svindel; snabb puls eller

hjärtklappning; yrsel när du står upp; hosta; diarré; förstoppning; hudutslag, hudrodnad; svullna leder,

ryggsmärta; ledsmärta.

Sällsynta (kan drabba upp till 1 av 1 000 personer): oroskänsla; öronringningar (tinnitus);

svimning; större urinmängd än vanligt eller ökad vattenkastningsfrekvens; oförmåga att få eller

upprätthålla erektion; tyngdkänsla; lågt blodtryck med symtom som yrsel, förvirring; kraftig svettning;

hudutslag över hela kroppen; klåda, muskelkramp.

Om något av dessa symtom påverkar dig allvarligt, tala med din läkare.

Biverkningar som rapporterats med endera av amlodipin eller valsartan och antingen

inte observerats med Bevacomb eller observerades med en högre frekvens än med

Bevacomb:

Amlodipin

Gå omedelbart till läkaren om du får någon av följande mycket sällsynta och

allvarliga biverkningar när du har tagit detta läkemedel:

Plötslig väsande andning, bröstsmärtor, andfåddhet eller svårigheter att andas.

Svullnad i ögonlock, ansikte eller läppar.

Svullnad i tunga och svalg som gör det mycket svårt att andas.

Svåra hudreaktioner som kraftiga utslag, nässelutslag, rodnad över hela kroppen, svår klåda,

blåsor, hudavflagning och svullnad, inflammerade slemhinnor (Stevens-Johnsons syndrom,

toxisk epidermal nekrolys) eller andra allergiska reaktioner.

Hjärtinfarkt, onormal hjärtfrekvens (puls).

Inflammation i bukspottkörteln, som kan ge svåra buk- och ryggsmärtor och kraftig

sjukdomskänsla.

Följande biverkningar har rapporterats. Om någon av dessa ger dig problem eller om de varar över en

vecka ska du kontakta din läkare.

Vanliga (kan drabba upp till 1 av 10 personer): yrsel, sömnighet; hjärtklappning (du känner

av hjärtslagen); vallningar, svullna anklar (ödem), buksmärtor, illamående.

Mindre vanliga (kan drabba upp till 1 av 100 personer): humörsvängningar, ångest, depression,

sömnlöshet, darrningar, smakförändring, svimning, oförmåga att känna smärta; syrubbningar, nedsatt

syn, öronringningar; lågt blodtryck; nysningar/rinnande näsa på grund av inflammation i nässlemhinnan

(rinit); matsmältningsbesvär, kräkningar; håravfall, ökad svettning, kliande hud, hudmissfärgning;

urineringsbesvär, ökat urineringsbehov på natten, ökad urineringsfrekvens; impotens, obehag från eller

förstorade bröst hos män, svaghet, smärtor, sjukdomskänsla, muskelsmärtor, muskelkramper;

viktökning eller viktminskning.

Sällsynta (kan drabba upp till 1 av 1 000 personer): förvirring.

Mycket sällsynta (kan drabba upp till 1 av 10 000 personer): minskat antal vita blodkroppar,

minskat antal blodplättar som kan leda till blåmärken eller att man blöder lätt (skador på röda

blodkroppar); förhöjt blodsocker (hyperglykemi); svullet tandkött, uppsvullen buk (gastrit); onormal

leverfunktion, inflammation i levern (hepatit), gulfärgad hud (gulsot), förhöjda leverenzymer som kan

påverka vissa medicinska tester; ökad muskeltonus (muskelspänning); inflammation i blodkärlen, ofta

med hudutslag, ljuskänslighet; sjukdomar som kombinerar rigiditet, tremor, och/eller rörelsestörningar.

Ingen

känd

frekvens

(kan

inte

beräknas

från

tillgängliga

data):skakningar,

stel

hållning,

maskliknande ansikte, långsamma rörelser och släpande, obalanserad gång

Valsartan

Ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga data): minskning av röda blodkroppar,

feber, halsont eller munsår som beror på infektioner; spontana blödningar eller blåmärken; hög nivå av

kalium i blodet; onormala levervärden; försämrad njurfunktion och kraftigt försämrad njurfunktion;

svullnad främst i ansikte och svalg; muskelsmärta; hudutslag, lilaaktiga-röda fläckar; feber; klåda;

allergisk reaktion; blåsbildning på huden (tecken på ett tillstånd som kallas bullös dermatit).

Om något av dessa inträffar, tala med din läkare omedelbart.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se

detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om

läkemedels säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur Bevacomb ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum (EXP) som anges på kartongen och blisterförpackningen. Utgångsdatumet

är den sista dagen i angiven månad.

Förvaras vid högst 30 °C.

Använd inte detta läkemedel om du ser att förpackningen är skadad eller visar tecken på förändring.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

De aktiva substanserna i Bevacomb är amlodipin (som amlodipinbesilat) och valsartan. En

Bevacomb 5 mg/80 mg tablett innehåller 5 mg amlodipin och 80 mg valsartan.

De aktiva substanserna i Bevacomb är amlodipin (som amlodipinbesilat) och valsartan. En

Bevacomb 5 mg/160 mg tablett innehåller 5 mg amlodipin och 160 mg valsartan.

De aktiva substanserna i Bevacomb är amlodipin (som amlodipinbesilat) och valsartan. En

Bevacomb 10 mg/160 mg tablett innehåller 10 mg amlodipin och 160 mg valsartan.

Övriga innehållsämnen är mikrokristallin cellulosa, povidon, kroskarmellosnatrium, talk,

magnesiumstearat, hypromellos, makrogol, titandioxid (E171), [endast 5 mg/80 mg och

5 mg/160 mg tabletter]: gul järnoxid (E172).

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Bevacomb 5 mg/80 mg tabletter är 8 mm, runda, bikonvexa och gula, präglade med ”I” på ena sidan

och ”LD” på andra sidan.

Bevacomb 5 mg/160 mg tabletter är 13,5 mm långa och 7 mm breda, ovala, bikonvexa och gula,

präglade med ”2” på ena sidan och ”LD” på andra sidan.

Bevacomb 10 mg/160 mg tabletter är 13,5 mm långa och 7 mm breda, ovala, bikonvexa och vita,

präglade med ”3” på ena sidan och ”LD” på andra sidan.

Förpackningsstorlekar: 7, 14, 28, 30, 56, 60, 90, 98 eller 280 filmdragerade tabletter.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning och tillverkare

Innehavare av godkännande för försäljning

Actavis Group PTC ehf.

Reykjavikurvegi 76-78

220 Hafnarfjördur

Island

Tillverkare

Balkanpharma Dupnitza AD

3 Samokovsko Shosse Str.

Dupnitza 2600

Bulgarien

Denna bipacksedel ändrades senast 9.8.2018

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Bevacomb 5 mg/80 mg kalvopäällysteiset tabletit

Bevacomb 5 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit

Bevacomb 10 mg/160 mg kalvopäällysteiset tabletit

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi Bevacomb 5 mg/80 mg kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia

(amlodipiinibesilaattina) ja 80 mg valsartaania.

Yksi Bevacomb 5 mg/160 mg kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia

(amlodipiinibesilaattina) ja 160 mg valsartaania.

Yksi Bevacomb 10 mg/160 mg kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia

(amlodipiinibesilaattina) ja 160 mg valsartaania.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti, kalvopäällysteinen.

5 mg/80 mg

Keltainen, 8 mm:n pyöreä, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toiselle puolelle on painettu

”I” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.

5 mg/160 mg

Keltainen 13,5 x 7 mm:n soikea, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toiselle puolelle on

painettu ”2” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.

10 mg/160 mg

Valkoinen, 13,5 x 7 mm:n soikea, kaksoiskupera, kalvopäällysteinen tabletti, jonka toiselle puolelle on

painettu ”3” ja vastakkaiselle puolelle ”LD”.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Essentiaalisen verenpainetaudin hoitoon.

Bevacomb on tarkoitettu sellaisten aikuisten hoitoon, joiden verenpaine ei laske riittävästi yksinomaan

amlodipiinilla tai valsartaanilla.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Suositeltu Bevacomb-annos on yksi tabletti vuorokaudessa.

Bevacomb 5 mg/80 mg -valmistetta voidaan antaa potilaille, joiden verenpaine ei laske riittävästi

yksinomaan 5 mg:lla amlodipiinia tai 80 mg:lla valsartaania.

Bevacomb 5 mg/160 mg -valmistetta voidaan antaa potilaille, joiden verenpaine ei laske riittävästi

yksinomaan 5 mg:lla amlodipiinia tai 160 mg:lla valsartaania.

Bevacomb 10 mg/160 mg -valmistetta voidaan antaa potilaille, joiden verenpaine ei laske riittävästi

yksinomaan 10 mg:lla amlodipiinia tai 160 mg:lla valsartaania.

Bevacomb voidaan ottaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa.

Yksilöllisen annoksen titrausta erillisillä lääkeaineilla (ts. amlodipiinilla ja valsartaanilla) suositellaan,

ennen kuin siirrytään kiinteään yhdistelmäannokseen. Suoraa siirtymistä monoterapiasta kiinteään

yhdistelmäannokseen voidaan harkita silloin, kun se on hoidon kannalta tarkoituksenmukaista.

Eri tableteissa/kapseleissa valsartaania ja amlodipiinia saavat potilaat voivat hoidon helpottamiseksi

siirtyä käyttämään sitä Bevacomb-valmistetta, jossa on sama yhdistelmäannos.

Munuaisten vajaatoiminta

Kliinistä tutkimustietoa vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole saatavilla.

Lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annosta ei tarvitse muuttaa.

Kalium- ja kreatiniinitasojen seurantaa suositellaan kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa.

Maksan vajaatoiminta

Bevacomb on kontraindisoitu vaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa (ks. kohta

4.3).

Varovaisuutta on noudatettava, kun Bevacombia annetaan potilaille, joilla on maksan vajaatoimintaa tai

sappiteiden obstruktiivisia tiloja (ks. kohta 4.4). Suurin suositeltu valsartaaniannos on 80 mg lievää tai

kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille, joilla ei ole kolestaasia. Amlodipiinin

annossuosituksia ei ole vahvistettu potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen maksan vajaatoiminta. Kun

sopivien maksan vajaatoimintaa sairastavien verenpainepotilaiden (ks. kohta 4.1) hoito ollaan

vaihtamassa amlodipiini- tai Bevacomb-valmisteeseen, pienintä saatavilla olevaa amlodipiiniannosta

monoterapiana tai vastaavasti amlodipiinikomponenttina tulee käyttää.

Iäkkäät henkilöt (65-vuotiaat tai vanhemmat)

Nostettaessa iäkkäiden potilaiden annosta tulee noudattaa varovaisuutta. Kun sopivien iäkkäiden

verenpainepotilaiden (ks. kohta 4.1) hoito ollaan vaihtamassa amlodipiini- tai Bevacomb-valmisteeseen,

pienintä saatavilla olevaa amlodipiiniannosta monoterapiana tai vastaavasti amlodipiinikomponenttina

tulee käyttää.

Pediatriset potilaat

Bevacombin turvallisuutta ja tehoa alle 18 vuoden ikäisten lasten hoidossa ei ole varmistettu. Tietoja ei

ole saatavilla.

Antotapa

Suun kautta.

Bevacomb suositellaan otettavaksi pienen vesimäärän kera.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttaville aineille, dihydropyridiinijohdannaisille tai kohdassa 6.1 mainituille

apuaineille.

Vaikea maksan vajaatoiminta, sappikirroosi tai kolestaasi.

Bevacomb-valmisteen käyttö samanaikaisesti aliskireeniä sisältävien valmisteiden kanssa on

vasta-aiheista, jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta (GFR

< 60 ml/min/1,73 m

) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

Toinen ja kolmas raskauskolmannes (ks. kohdat 4.4 ja 4.6).

Vaikea hypotensio.

Sokki (mukaan lukien sydänperäinen sokki).

Sydämen vasemman kammion ulosvirtauskanavan ahtauma (esim. hypertrofinen obstruktiivinen

kardiomyopatia ja vaikea-asteinen aorttastenoosi).

Akuutin sydäninfarktin jälkeinen hemodynaamisesti epävakaa sydämen vajaatoiminta.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Amlodipiinin turvallisuutta ja tehoa hypertensiivisen kriisin hoidossa ei ole varmistettu.

Raskaus

Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos angiotensiini II

-reseptorin salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle tulee vaihtaa muu, raskauden

aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä

välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava

heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).

Natriumin puute ja/tai nestehukka

Lumekontrolloiduissa tutkimuksissa liian alhaista verenpainetta todettiin 0,4 prosentilla potilaista, joiden

komplisoitumatonta hypertensiota hoidettiin Bevacombilla. Symptomaattista hypotensiota voi esiintyä

potilailla, joilla on aktivoitunut reniini-angiotensiinijärjestelmä (esim. nestehukasta ja/tai natriumin

puutteesta kärsivät potilaat, jotka saavat suuria diureettiannoksia), ja jotka saavat angiotensiinireseptorin

salpaajia. Tällöin suositellaan tilan korjaamista ennen Bevacombin antamista tai tarkkaa seurantaa

hoidon alkuvaiheessa.

Jos Bevacomb-hoidon aikana ilmenee hypotensiota, potilas on laitettava selälleen ja tarvittaessa

annettava hänelle laskimoon normaalia suolaliuosta. Hoitoa voidaan jatkaa, kun verenpaine on taas

vakaa.

Hyperkalemia

Samanaikaisen kaliumlisän, kaliumia säästävien diureettien, kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden tai

muiden elimistön kaliumpitoisuutta suurentavien lääkkeiden (hepariini jne.) käytössä tulee noudattaa

varovaisuutta, ja potilaiden kaliumpitoisuutta tulee tarkkailla säännöllisesti.

Munuaisvaltimoiden ahtauma

Bevacombia tulisi käyttää varoen hypertension hoitoon potilailla, joilla on toispuoleinen tai kummankin

tai ainoan munuaisen munuaisvaltimon ahtauma, sillä veren urea- ja seerumin kreatiniinipitoisuus

saattavat kohota näillä potilailla.

Munuaisensiirto

Toistaiseksi ei ole kokemusta Bevacombin turvallisesta käytöstä äskettäin munuaissiirteen saaneilla

potilailla.

Maksan vajaatoiminta

Valsartaani eliminoituu pääasiallisesti muuttumattomana sapen kautta. Amlodipiinin puoliintumisaika

pidentyy ja kokonaisaltistus (AUC) lisääntyy potilailla, joilla maksan toiminta on heikentynyt.

Annossuosituksia ei ole määritetty. Erityistä varovaisuutta tulee noudattaa, kun Bevacombia annetaan

lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastaville tai sappiteiden tukoksista kärsiville potilaille.

Suurin suositeltu valsartaaniannos on 80 mg lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastaville

potilaille, joilla ei ole kolestaasia.

Munuaisten vajaatoiminta

Bevacomb-annosta ei tarvitse muuttaa, kun valmistetta annetaan lievää tai kohtalaista munuaisten

vajaatoimintaa (GFR > 30 ml/min/1,73 m

) sairastaville potilaille. Kalium- ja kreatiniinitasojen seurantaa

suositellaan kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa.

Primaari hyperaldosteronismi

Primaarista hyperaldosteronismia sairastavia potilaita ei tule hoitaa valsartaanilla, joka on angiotensiini II

-reseptorin salpaaja, koska perussairaus vaikuttaa heidän reniini-angiotensiinijärjestelmäänsä.

Angioedeema

Valsartaanilla hoidetuilla potilailla on raportoitu angioedeemaa, kurkunpään ja äänihuulten alueen

turvotus mukaan lukien, johon on liittynyt hengitysteiden ahtautumista ja/tai kasvojen, huulten, nielun

ja/tai kielen turvotusta. Joillakin näistä potilaista oli ollut angioedeema aikaisemmin muiden lääkkeiden,

mukaan lukien ACE:n estäjien, yhteydessä. Bevacomb-hoito tulee välittömästi lopettaa potilailla, joille

kehittyy angioedeema eikä sitä tule aloittaa uudestaan.

Sydämen vajaatoiminta/postinfarktioireyhtymä

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän inhibition seurauksena munuaisten toimintamuutoksia

voidaan ennakoida niille alttiilla potilailla. Vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavat potilaat, joiden

munuaistoiminta voi riippua reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän toiminnasta, ACE:n estäjien

käyttöön on liittynyt oliguriaa ja/tai progressiivista atsotemiaa ja (harvoin) akuuttia munuaisten

vajaatoimintaa ja/tai kuolema. Vastaavia tapauksia on raportoitu valsartaanilla. Sydämen vajaatoiminta-

tai postinfarktioireyhtymästä kärsivien potilaiden arvioinnin tulisi aina sisältää munuaistoiminnan

kartoitus.

Pitkäaikaisessa lumekontrolloidussa amlodipiinitutkimuksessa (PRAISE-2) potilaat, jotka sairastivat

NYHA-luokitusten III ja IV mukaista sydämen vajaatoimintaa, jonka syy ei ollut iskeeminen, amlodipiini

yhdistettiin lisääntyneisiin ilmoituksiin keuhkoödeemasta, vaikka merkittävää eroa sydämen

vajaatoiminnan pahenemisen ilmaantumisessa ei havaittu lumelääkkeeseen verrattuna.

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa kalsiumkanavan salpaajia, amlodipiini mukaan lukien,

kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille, koska ne saattavat lisätä

kardiovaskulaaritapahtumien ja kuolleisuuden riskiä.

Aortta- ja mitraaliläppästenoosi

Kuten kaikkia verisuonia laajentavia lääkeaineita käytettäessä, erityistä varovaisuutta tulee noudattaa

hoidettaessa potilaita, joilla on mitraalistenoosi tai merkittävä, mutta ei vaikea-asteinen, aortan ahtauma.

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto

On olemassa näyttöä siitä, että ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin

samanaikainen käyttö lisää hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen

(mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa

ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei

suositella (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin

valvonnassa, ja munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja

huolellisesti. ACE:n estäjiä ja angiotensiini II -reseptorin salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti

potilaille, joilla on diabeettinen nefropatia.

Bevacombia ei ole tutkittu muissa potilasryhmissä kuin verenpainepotilailla.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Yhdistelmään liittyvät yleiset yhteisvaikutukset

Bevacombin ja muiden lääkevalmisteiden välisiä yhteisvaikutustutkimuksia ei ole tehty.

Huomioitava samanaikaisessa käytössä

Muut verenpainelääkkeet

Yleisesti käytetyt verenpainelääkkeet (esim. alfasalpaajat, diureetit) ja muut lääkkeet, jotka voivat

aiheuttaa verenpainetta alentavia haittavaikutuksia (esim. trisykliset masennuslääkkeet, hyvänlaatuisen

eturauhasen liikakasvun hoitoon käytetyt alfasalpaajat) voivat lisätä yhdistelmän verenpainetta

alentavaa vaikutusta.

Amlodipiiniin liittyvät yhteisvaikutukset

Samanaikaista käyttöä ei suositella

Greippi tai greippimehu

Amlodipiinin antoa greipin tai greippimehun kanssa ei suositella, koska sen biologinen hyötyosuus voi

suurentua joillakin potilailla aiheuttaen verenpainetta alentavan vaikutuksen voimistumisen.

Varovaisuutta noudatettava samanaikaisessa käytössä

CYP3A4:n estäjät

Amlodipiinin samanaikainen käyttö voimakkaiden tai kohtalaisten CYP3A4:n estäjien (proteaasin

estäjät, atsoliryhmän sienilääkkeet, makrolidit, kuten erytromysiini tai klaritromysiini, verapamiili tai

diltiatseemi) kanssa voi aiheuttaa merkittävää amlodipiinialtistuksen suurenemista. Näiden

farmakokineettisten vaihteluiden kliininen vaikutus saattaa olla voimakkaampi iäkkäillä potilailla. Näin

ollen potilaan kliininen seuranta ja annoksen muuttaminen voivat olla tarpeen.

CYP3A4:n indusoijat (antikonvulsantit [esim. karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini,

fosfenytoiini, primidoni], rifampisiini, mäkikuisma)

Tunnettujen CYP3A4:n induktoreiden samanaikaisen käytön yhteydessä amlodipiinin pitoisuus

plasmassa saattaa vaihdella. Verenpainetta pitää siksi seurata ja annoksen säätämistä harkita etenkin

voimakkaiden CYP3A4:n induktoreiden (esim. rifampisiini, mäkikuisma) samanaikaisen käytön aikana

ja sen jälkeen.

Veren takrolimuusipitoisuus saattaa suurentua, kun takrolimuusia käytetään yhdessä amlodipiinin

kanssa. Jos takrolimuusia käyttävälle potilaalle annetaan amlodipiinia, potilaan veren

takrolimuusipitoisuutta on seurattava ja takrolimuusiannosta säädettävä tarvittaessa, jotta takrolimuusin

toksisuus vältetään.

Klaritromysiini on CYP3A4:n estäjä. Hypotension riski saattaa lisääntyä, jos potilas saa klaritromysiiniä

yhdessä amlodipiinin kanssa. Potilaiden tarkkaa seurantaa suositellaan, kun amlodipiinia annetaan

yhdessä klaritromysiinin kanssa.

Simvastatiini

Toistuvan amlodipiini 10 mg -annoksen yhteiskäyttö simvastatiinin 80 mg:n kanssa johti 77 %

suurempaan simvastatiinialtistukseen verrattuna pelkkään simvastatiinihoitoon. Simvastatiinin

päivittäisannos suositellaan rajoitettavaksi 20 mg:aan amlodipiinia käyttävillä potilailla.

Dantroleeni (infuusio)

Eläimiä hoidettaessa on havaittu kuolemaan johtaneita kammiovärinöitä ja kardiovaskulaarisia kollapseja

hyperkalemiaan liittyneinä, kun eläimille annettiin verapamiilia ja dantroleenia laskimoon. Hyperkalemian

vaaran vuoksi kalsiumkanavan salpaajien, kuten amlodipiinin, samanaikaista antoa on syytä välttää

hoidettaessa potilaita, jotka ovat alttiita malignille hypertermialle tai joilla on maligni hypertermia.

Huomioitava samanaikaisessa käytössä

Muut

Kliinisissä yhteisvaikutustutkimuksissa amlodipiini ei vaikuttanut atorvastatiinin, digoksiinin, varfariinin

eikä siklosporiinin farmakokinetiikkaan.

Valsartaaniin liittyvät yhteisvaikutukset

Samanaikaista käyttöä ei suositella

Litium

Ohimenevää seerumin litiumpitoisuuksien nousua ja toksisuutta on raportoitu annosteltaessa litiumia

samanaikaisesti angiotensiinikonvertaasin estäjien tai angiotensiini II -reseptorin salpaajien, mukaan

lukien valsartaanin, kanssa. Seerumin litiumtasojen huolellinen seuranta on tästä syystä suositeltavaa

litiumin samanaikaisessa annostelussa. Mikäli käytössä on myös diureetti, litiumtoksisuuden riski

oletettavasti kasvaa entisestään käytettäessä Bevacombia.

Kaliumia säästävät diureetit, kaliumlisä, kaliumia sisältävät suolan korvikkeet ja muut aineet,

jotka voivat nostaa kaliumarvoja

Jos potilaalle määrätään kaliumarvoihin vaikuttavaa lääkettä valsartaanin kanssa, plasman

kaliumarvojen seurantaa suositellaan.

Varovaisuutta noudatettava samanaikaisessa käytössä

Steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet (NSAIDit), mukaan lukien selektiiviset COX-2-

estäjät, asetyylisalisyylihappo (> 3 g/vrk) ja ei-selektiiviset steroideihin kuulumattomat

tulehduskipulääkkeet

Kun angiotensiini II -reseptorin salpaajia annetaan yhtä aikaa steroideihin kuulumattomien

tulehduskipulääkkeiden kanssa, niiden verenpainetta alentava vaikutus voi heiketä. Lisäksi angiotensiini

II -reseptorin salpaajien ja steroideihin kuulumattomien tulehduskipulääkkeiden samanaikainen käyttö

saattaa heikentää munuaistoimintaa ja nostaa seerumin kaliumarvoja. Sen vuoksi munuaistoiminnan

seurantaa hoidon alussa suositellaan samoin kuin potilaan riittävää nesteytystä.

Sisäänottokuljettajaproteiinin (rifampisiini, siklosporiini) tai effluksikuljettajaproteiinin

(ritonaviiri) estäjät

Ihmisen maksakudoksella tehdyt in vitro -tutkimukset viittaavat siihen, että valsartaani on maksan

sisäänottokuljettajaproteiinin OATP1B1:n ja maksan effluksikuljettajaproteiinin MRP2:n substraatti.

Sisäänottokuljettajaproteiinin estäjien (rifampisiini, siklosporiini) tai effluksikuljettajaproteiinin estäjien

(ritonaviiri) yhteiskäyttö saattaa suurentaa valsartaanin systeemistä altistusta.

RAA-järjestelmän kaksoisesto angiotensiini II -reseptorin salpaajilla, ACE:n estäjillä tai

aliskireenillä

Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä)

kaksoisestoon ACE:n estäjien, angiotensiini II -reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen

käytön avulla liittyy haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan

heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan), suurentunut esiintyvyys vain yhden

RAA-järjestelmään vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).

Muut

Valsartaanimonoterapiassa kliinisesti merkitseviä yhteisvaikutuksia ei ole havaittu seuraavien aineiden

kanssa: simetidiini, varfariini, furosemidi, digoksiini, atenololi, indometasiini, hydroklooritiatsidi,

amlodipiini, glibenklamidi.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Amlodipiini

Amlodipiinin käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole varmistettu. Eläinkokeissa havaittiin

lisääntymistoksisuutta suurilla annoksilla (ks. kohta 5.3). Amlodipiinin käyttöä raskausaikana

suositellaan vain, jos turvallisempaa hoitovaihtoehtoa ei ole tai jos sairaus itsessään aiheuttaa

suuremman riskin äidille ja sikiölle.

Valsartaani

Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei suositella

(ks. kohta 4.4). Angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen

aikana on vasta-aiheista (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen

raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät kuitenkaan ole

vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Angiotensiini II -reseptorin salpaajien

käyttöön liittyvästä riskistä ei ole vertailevien epidemiologisten tutkimusten tuloksia, mutta näiden

lääkkeiden käyttöön voi liittyä sama riski kuin ACE:n estäjiin. Jos angiotensiini II -reseptorin salpaajia

käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden aikanakin turvallinen

verenpainelääkitys, ellei angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun

raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti, ja tarvittaessa on

aloitettava muu lääkitys.

Tiedetään, että altistus angiotensiini II -reseptorin salpaajille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen

aikana on haitallista sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee,

kallon luutuminen hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten toiminta voi pettää ja voi ilmetä

hypotensiota ja hyperkalemiaa). (Ks. kohta 5.3).

Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut angiotensiini II -reseptorin

salpaajille, suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus.

Imeväisikäisiä, joiden äiti on käyttänyt angiotensiini II -reseptorin salpaajia, on seurattava huolellisesti

hypotension varalta (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Imetys

Amlodipiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Lapsen saama osuus äidin annoksesta on 3–7 % (arvioitu

kvartiiliväli), enintään 15 %. Amlodipiinin vaikutusta imeväiseen ei tunneta.

Koska ei ole olemassa tietoa valsartaanin käytöstä imetyksen aikana, Bevacomb-valmisteen käyttöä ei

suositella ja imetyksen aikana käytettäväksi on valittava hoito, jonka turvallisuus tunnetaan paremmin.

Tämä koskee erityisesti vastasyntyneiden tai keskosena syntyneiden rintaruokintaa.

Hedelmällisyys

Bevacombilla ei ole suoritettu kliinisiä hedelmällisyystutkimuksia.

Valsartaani

Valsartaanilla ei esiintynyt haitallisia vaikutuksia uros- ja naarasrottien lisääntymiskykyyn suun kautta

annetuilla annoksilla 200 mg/kg/vrk saakka. Tämä annos on kuusinkertainen ihmiselle suositeltuun

enimmäisannokseen (mg/m

) nähden (laskelmat perustuvat 60 kg:n painoiselle potilaalle suun kautta

annettavaan annokseen 320 mg/vrk).

Amlodipiini

Joillakin kalsiumkanavan salpaajilla hoidetuilla potilailla on ilmoitettu siittiöiden pään palautuvia

biokemiallisia muutoksia. Amlodipiinin mahdollista hedelmällisyyteen kohdistuvaa vaikutusta koskevat

kliiniset tiedot ovat riittämättömät. Yhdessä rotilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin haitallisia vaikutuksia

urosten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Bevacombia käyttävien potilaiden on ajettaessa tai koneita käytettäessä otettava huomioon, että

valmiste voi joskus aiheuttaa heitehuimausta tai väsymystä.

Amlodipiinilla on vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Jos

amlodipiinia käyttävällä potilaalla ilmenee heitehuimausta, päänsärkyä, väsymystä tai pahoinvointia,

hänen reaktiokykynsä saattaa olla heikentynyt.

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin yhteenveto

Bevacombin turvallisuutta on selvitetty viidessä kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa

5 175 potilaalla, joista 2 613 sai valsartaani–amlodipiini-yhdistelmähoitoa. Näissä tutkimuksissa

yleisimmin ilmaantuneet haittavaikutukset tai merkittävimmät tai vakavimmat haittavaikutukset olivat:

nasofaryngiitti, influenssa, yliherkkyys, päänsärky, pyörtyminen, ortostaattinen hypotensio, turvotus,

kuoppaturvotus (pitting-edeema), kasvojen turvotus, perifeerinen edeema, uupumus, punoitus,

voimattomuus ja kuumat aallot.

Haittavaikutusten taulukkomuotoinen yhteenveto

Haittavaikutukset on lueteltu esiintyvyyden mukaan: hyvin yleinen (≥ 1/10); yleinen (≥ 1/100, < 1/10);

melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100); harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen

(< 1/10 000); tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin).

MedDRA:n

mukainen elin-

järjestelmäluokka

Haittavaikutus

Esiintyvyys

Bevacomb

Amlodipiini

Valsartaani

Infektiot

Nasofaryngiitti

Yleinen

Influenssa

Yleinen

Veri ja imukudos

Hemoglobiinipitoisuuden ja

hematokriitin pieneneminen

Tuntematon

Leukopenia

Hyvin

harvinainen

Neutropenia

Tuntematon

Trombosytopenia, johon joskus

liittyy purppuraa

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Immuunijärjestelmä Yliherkkyys

Harvinainen

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Aineenvaihdunta ja

ravitsemus

Ruokahaluttomuus

Melko

harvinainen

Hyperkalsemia

Melko

harvinainen

Hyperglykemia

Hyvin

harvinainen

Hyperlipidemia

Melko

harvinainen

MedDRA:n

mukainen elin-

järjestelmäluokka

Haittavaikutus

Esiintyvyys

Bevacomb

Amlodipiini

Valsartaani

Hyperurikemia

Melko

harvinainen

Hypokalemia

Yleinen

Hyponatremia

Melko

harvinainen

Psyykkiset häiriöt

Masentuneisuus

Melko

harvinainen

Ahdistuneisuus

Harvinainen

Unettomuus/unihäiriöt

Melko

harvinainen

Mielialan vaihtelut

Melko

harvinainen

Sekavuus

Harvinainen

Hermosto

Koordinaatiokyvyn

poikkeavuudet

Melko

harvinainen

Heitehuimaus

Melko

harvinainen

Yleinen

Asentoon liittyvä heitehuimaus

Melko

harvinainen

Makuhäiriö

Melko

harvinainen

Ekstrapyramidaalioireyhtymä

Tuntematon

Päänsärky

Yleinen

Yleinen

Hypertonia

Hyvin

harvinainen

Parestesiat

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Perifeerinen neuropatia,

neuropatia

Hyvin

harvinainen

Uneliaisuus

Melko

harvinainen

Yleinen

Pyörtyminen

Melko

harvinainen

Vapina

Melko

harvinainen

Hypestesia

Melko

harvinainen

Silmät

Näköhäiriöt

Harvinainen

Melko

harvinainen

Näön heikkeneminen

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Kuulo ja

tasapainoelin

Tinnitus

Harvinainen

Melko

harvinainen

Kiertohuimaus

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Sydän

Sydämentykytys

Melko

harvinainen

Yleinen

Pyörtyminen

Harvinainen

MedDRA:n

mukainen elin-

järjestelmäluokka

Haittavaikutus

Esiintyvyys

Bevacomb

Amlodipiini

Valsartaani

Takykardia

Melko

harvinainen

Sydämen rytmihäiriöt (kuten

bradykardia, kammioperäinen

takykardia ja eteisvärinä)

Hyvin

harvinainen

Sydäninfarkti

Hyvin

harvinainen

Verisuonisto

Punoitus

Yleinen

Hypotensio

Harvinainen

Melko

harvinainen

Ortostaattinen hypotensio

Melko

harvinainen

Verisuonitulehdus

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Hengityselimet,

rintakehä ja

välikarsina

Yskä

Melko

harvinainen

Hyvin

harvinainen

Melko

harvinainen

Hengenahdistus

Melko

harvinainen

Nielun ja kurkunpään kipu

Melko

harvinainen

Nuha

Melko

harvinainen

Ruoansulatus-

elimistö

Epämiellyttävä tunne vatsassa,

ylävatsakipu

Melko

harvinainen

Yleinen

Melko

harvinainen

Suolentoiminnan muutokset

Melko

harvinainen

Ummetus

Melko

harvinainen

Ripuli

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Suun kuivuminen

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Dyspepsia

Melko

harvinainen

Mahatulehdus

Hyvin

harvinainen

Ienten liikakasvu

Hyvin

harvinainen

Pahoinvointi

Melko

harvinainen

Yleinen

Haimatulehdus

Hyvin

harvinainen

Oksentelu

Melko

harvinainen

Maksa ja sappi

Maksan toimintakokeen

poikkeavuudet, myös seerumin

bilirubiinipitoisuuden

suureneminen

Hyvin

harvinainen*

Tuntematon

MedDRA:n

mukainen elin-

järjestelmäluokka

Haittavaikutus

Esiintyvyys

Bevacomb

Amlodipiini

Valsartaani

Hepatiitti

Hyvin

harvinainen

Intrahepaattinen kolestaasi,

ikterus

Hyvin

harvinainen

Iho ja ihonalainen

kudos

Alopesia

Melko

harvinainen

Angioedeema

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Rakkulaihottuma

Tuntematon

Eryteema

Melko

harvinainen

Erythema multiforme

Hyvin

harvinainen

Eksanteema

Harvinainen

Melko

harvinainen

Liikahikoilu

Harvinainen

Melko

harvinainen

Valoyliherkkyysreaktiot

Melko

harvinainen

Kutina

Harvinainen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Purppura

Melko

harvinainen

Ihottuma

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Ihon värimuutos

Melko

harvinainen

Nokkosihottuma ja muut

ihottumamuodot

Hyvin

harvinainen

Eksfoliatiivinen dermatiitti

Hyvin

harvinainen

Stevens–Johnsonin oireyhtymä

Hyvin

harvinainen

Quincken edeema

Hyvin

harvinainen

Toksinen epidermaalinen

nekrolyysi

Tuntematon

Luusto, lihakset ja

sidekudos

Nivelkipu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Selkäkipu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Nivelturvotus

Melko

harvinainen

Lihaskouristukset

Harvinainen

Melko

harvinainen

Lihassärky

Melko

harvinainen

Tuntematon

Nilkkojen turvotus

Yleinen

MedDRA:n

mukainen elin-

järjestelmäluokka

Haittavaikutus

Esiintyvyys

Bevacomb

Amlodipiini

Valsartaani

Painon tunne

Harvinainen

Munuaiset ja

virtsatiet

Veren kreatiniinipitoisuuden

suureneminen

Tuntematon

Virtsaamishäiriöt

Melko

harvinainen

Tihentynyt virtsaamistarve yöllä

Melko

harvinainen

Tiheävirtsaisuus

Harvinainen

Melko

harvinainen

Runsasvirtsaisuus

Harvinainen

Munuaisten vajaatoiminta ja

toiminnan heikkeneminen

Tuntematon

Sukupuolielimet ja

rinnat

Impotenssi

Melko

harvinainen

Erektiohäiriö

Harvinainen

Gynekomastia

Melko

harvinainen

Yleisoireet ja

antopaikassa

todettavat haitat

Astenia

Yleinen

Melko

harvinainen

Epämiellyttävä olo,

huonovointisuus

Melko

harvinainen

Uupumus

Yleinen

Yleinen

Melko

harvinainen

Kasvojen turvotus

Yleinen

Ohimenevä punoitus, kuumat

aallot

Yleinen

Muu kuin sydänperäinen

rintakipu

Melko

harvinainen

Turvotus

Yleinen

Yleinen

Perifeerinen turvotus

Yleinen

Kipu

Melko

harvinainen

Kuoppaturvotus

Yleinen

Tutkimukset

Veren kaliumpitoisuuden

suureneminen

Tuntematon

Painon nousu

Melko

harvinainen

Painon lasku

Melko

harvinainen

Viittaa useimmiten kolestaasiin

Lisätietoja yhdistelmästä

Amlodipiinin tunnettua haittavaikutusta, perifeeristä edeemaa, havaittiin yleensä harvemmin potilailla,

jotka saivat amlodipiini-valsartaaniyhdistelmää kuin niillä potilailla, jotka saivat ainoastaan amlodipiinia.

Kaksoissokkoutetuissa, kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa perifeerisen edeeman ilmaantuvuus eri

annoksilla on kuvattu seuraavassa taulukossa:

% potilaista, joilla oli perifeeristä

edeemaa

Valsartaani (mg)

Amlodipiini (mg)

10,3

Perifeerisen edeeman keskimääräinen ilmaantuvuus painotettuna tasaisesti kaikkien annosten kesken oli

amlodipiini-valsartaaniyhdistelmällä 5,1 %.

Lisätietoa yhdistelmän lääkeaineista

Aiemmin yhdistelmän jommastakummasta lääkeaineesta (amlodipiinista tai valsartaanista) raportoidut

haittavaikutukset voivat olla myös Bevacombin mahdollisia haittavaikutuksia, vaikka niitä ei olisi havaittu

kliinisissä tutkimuksissa tai markkinoille tulon jälkeisessä käytössä.

Amlodipiini

Yleiset

Uneliaisuus, heitehuimaus, sydämentykytys, vatsakipu, pahoinvointi, nilkkojen

turvotus.

Melko harvinaiset

Unettomuus, mielialan muutokset (mukaan lukien ahdistuneisuus), masennus,

vapina, makuaistin muutokset, pyörtyminen, hypestesia, näköhäiriöt (mukaan

lukien diplopia), tinnitus, hypotensio, hengenahdistus, nuha, oksentelu, dyspesia,

alopesia, purppura, ihon värimuutos, lisääntynyt hikoilu, kutina, eksanteema,

lihaskipu, lihaskrampit, kipu, virtsaamishäiriöt, tihentynyt virtsaamistarve,

impotenssi, gynekomastia, rintakipu, huonovointisuus, painon nousu, painon

lasku.

Harvinaiset

Sekavuus.

Hyvin harvinaiset

Leukopenia, trombosytopenia, allergiset reaktiot, hyperglykemia, lisääntynyt

lihasjännitys, perifeerinen neuropatia, sydäninfarkti, rytmihäiriöt (mukaan lukien

bradykardia, kammiotakykardia ja eteisvärinä), verisuonitulehdus,

haimatulehdus, gastriitti, ienhyperplasia, maksatulehdus, keltaisuus, kohonneet

maksaentsyymiarvot*, angioedeema, erythema multiforme, urtikaria,

eksfoliatiivinen dermatiitti, Stevens–Johnsonin oireyhtymä, Quincken edeema,

valoyliherkkyys.

* viittaa useimmiten kolestaasiin

Poikkeuksellisina tapauksina on ilmoitettu ekstrapyramidaalioireyhtymää.

Valsartaani

Tuntematon

Hemoglobiinin lasku, hematokriitin lasku, neutropenia, trombosytopenia,

seerumin kaliumarvojen nousu, maksa-arvojen kohoaminen, mukaan lukien

seerumin bilirubiini, munuaisten vajaatoiminta ja munuaistoiminnan

heikkeneminen, seerumin kreatiniinin nousu, angioedeema, lihaskipu, vaskuliitti,

yliherkkyys, mukaan lukien seerumitauti.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä

haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.

Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Oireet

Bevacombin yliannostuksesta ei ole kokemuksia. Valsartaanin yliannostuksen yleisin oire on

mahdollisesti korostunut hypotensio, johon liittyy heitehuimausta. Amlodipiinin yliannostus voi johtaa

perifeeristen verisuonten liialliseen laajenemiseen ja mahdollisesti reflektoriseen takykardiaan. Joissakin

tapauksissa on raportoitu tuntuvaa ja mahdollisesti pitkittynyttä systeemistä hypotensiota, josta on

saattanut olla seurauksena jopa fataali sokki.

Hoito

Jos tabletti on juuri otettu, oksennuttamista tai vatsahuuhtelua voidaan harkita. On osoitettu, että

aktiivihiilen antaminen terveille vapaaehtoisille kahden tunnin kuluessa amlodipiinitabletin ottamisen

jälkeen hidastaa merkitsevästi amlodipiinin imeytymistä. Bevacomb-yliannoksen aiheuttama kliinisesti

merkitsevä hypotensio vaatii aktiivista kardiovaskulaarista hoitoa, mukaan lukien tiheä sydän- ja

hengitystoimintojen tarkkailu, raajojen nostaminen koholle sekä verenkierron nestemäärän ja erittyvän

virtsamäärän seuranta. Verisuonia supistava lääkeaine voi olla avuksi verisuonitonuksen ja

verenpaineen palauttamisessa entiselleen, jos sen käytölle ei ole esteitä. Laskimoon annettu

kalsiumglukonaatti voi auttaa hoidettaessa kalsiuminestäjien vaikutuksia.

Valsartaani ja amlodipiini eivät todennäköisesti eliminoidu hemodialyysissä.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkeaineet; angiotensiini II

-reseptorin salpaajat, yhdistelmävalmisteet; angiotensiini II -reseptorin salpaajat ja kalsiumkanavan

salpaajat, ATC-koodi: C09DB01

Bevacombissa on yhdistettynä kaksi verenpainetta alentavaa yhdistettä, joiden toisiaan täydentävät

mekanismit auttavat hallitsemaan essentiaalista verenpainetta: amlodipiini kuuluu kalsiuminestäjien ja

valsartaani angiotensiini II -reseptorin salpaajien lääkeryhmään. Näiden aineiden yhdistelmä lisää

antihypertensiivistä vaikutusta ja laskee verenpainetta enemmän kuin kumpikaan komponenteista

yksinään.

Amlodipiini/valsartaani

Amlodipiinin ja valsartaanin yhdistelmällä aikaansaadaan annosriippuvainen ja additiivinen verenpainetta

alentava vaikutus koko terapeuttisella annosalueella. Kerta-annoksen verenpainetta alentavan

vaikutuksen on todettu kestävän 24 tunnin ajan.

Plasebokontrolloidut kliiniset tutkimukset

Yli 1 400 verenpainepotilasta sai Bevacombia kerran vuorokaudessa kahdessa plasebokontrolloidussa

tutkimuksessa. Tutkimukseen osallistui aikuisia, joilla oli lievä tai kohtalainen komplisoitumaton

essentiaalinen verenpainetauti (keskimääräinen diastolinen verenpaine istuen ≥ 95 ja < 110 mmHg).

Tutkimuksiin ei osallistunut potilaita, joilla oli suuria kardiovaskulaarisia riskejä – sydämen vajaatoiminta,

tyypin I diabetes tai huonossa hoitotasapainossa oleva tyypin II diabetes sekä sydäninfarkti tai

aivohalvaus edellisen vuoden aikana.

Aktiivikontrolloidut tutkimukset potilailla, jotka eivät saaneet hoitovastetta monoterapialla

Satunnaistettu, vaikuttavaan lääkeaineeseen vertaileva rinnakkaisryhmillä tehty

monikeskuskaksoissokkotutkimus osoitti, että jos potilaan verenpainetta ei saatu perusjaksolla hallintaan

valsartaaniannoksella 160 mg, verenpaine normalisoitui (tutkimuksen lopussa diastolinen verenpaine

istuen < 90 mmHg) 75 %:lla potilaista yhdistelmällä amlodipiini/valsartaani 10 mg/160 mg ja 62 %:lla

potilaista yhdistelmällä amlodipiini/valsartaani 5 mg/160 mg verrattuna 53 %:iin pelkästään 160 mg:n

valsartaaniannosten käyttöä jatkaneen ryhmän potilaista. 10 mg:n ja 5 mg:n amlodipiiniannoksien

lisääminen laski systolista/diastolista verenpainetta 6,0/4,8 mmHg ja 3,9/2,9 mmHg enemmän kuin

pelkkä 160 mg valsartaania.

Satunnaistettu, vaikuttavaan lääkeaineeseen vertaileva rinnakkaisryhmillä tehty

monikeskuskaksoissokkotutkimus osoitti, että jos potilaan verenpainetta ei saatu perusjaksolla riittävästi

hallintaan amlodipiiniannoksella 10 mg, verenpaine normalisoitui (tutkimuksen lopussa diastolinen

verenpaine istuen < 90 mmHg) 78 %:lla potilaista yhdistelmällä amlodipiini/valsartaani 10 mg/160 mg

verrattuna 67 %:iin pelkästään 10 mg:n amlodipiiniannosten käyttöä jatkaneen ryhmän potilaista.

160 mg:n valsartaaniannoksen lisääminen laski systolista/diastolista verenpainetta 2,9/2,1 mmHg

enemmän kuin pelkkä 10 mg amlodipiinia.

Bevacombia tutkittiin myös vaikuttavaan lääkeaineeseen vertailevassa 130 hypertensiopotilaan

tutkimuksessa, jossa potilaiden keskimääräinen diastolinen verenpaine istuessa mitattuna oli ≥ 110 ja

< 120 mmHg. Tutkimuksessa (lähtötason verenpaine 171/113 mmHg) Bevacomb-annos 5 mg/160 mg

titrattuna annokseen 10 mg/160 mg laski verenpainetta istuma-asennossa 36/29 mmHg, kun taas

lisinopriili/hydroklooritiatsidiannos 10 mg/12,5 mg titrattuna annokseen 20 mg/12,5 mg laski

verenpainetta 32/28 mmHg.

Kahdessa pitkäaikaisessa seurantatutkimuksessa Bevacombin teho säilyi yli vuoden ajan. Bevacomb-

hoidon äkilliseen keskeyttämiseen ei ole liittynyt nopeaa verenpaineen nousua.

Ikä, sukupuoli, rotu tai painoindeksi (≥ 30 kg/m

, < 30 kg/m

) eivät vaikuttaneet Bevacomb-vasteeseen.

Bevacombia ei ole tutkittu muissa potilasryhmissä kuin verenpainepotilailla. Valsartaania on tutkittu

sydäninfarktin ja sydämen vajaatoimintaa sairastaneilla potilailla. Amlodipiinia on tutkittu kroonista

stabiilia rasitusrintakipua, vasospastista rintakipua ja angiografisesti todennettua sepelvaltimotautia

sairastaneilla potilailla.

Amlodipiini

Bevacombin amlodipiinikomponentti estää kalsiumioneja läpäisemästä sydämen ja verisuoniston sileän

lihaskudoksen kalvoa. Amlodipiinin antihypertensiivinen mekanismi perustuu sen verisuonten sileää

lihaskudosta relaksoivaan vaikutukseen, mikä vähentää ääreissuonten vastusta ja verenpainetta.

Kokeelliset tiedot viittaavat siihen, että amlodipiini sitoutuu sekä paikkoihin, joissa on dihydropyridiiniä,

että paikkoihin, joissa sitä ei ole. Sydänlihaksen ja verenkiertoelimistön sileän lihaskudoksen

supistumiskyky riippuu solunulkoisten kalsiumionien siirtymisestä soluihin erityisten ionikanavien läpi.

Amlodipiinin hoitoannos laajentaa hypertensiopotilaiden verisuonia, mikä alentaa verenpainetta sekä

makuu- että seisoma-asennossa. Pitkäaikaisen käytön aiheuttama verenpaineen aleneminen ei muuta

merkitsevästi sydämen lyöntitiheyttä eikä plasman katekoliamiinitasoja.

Plasmapitoisuudet korreloivat vaikutuksen kanssa sekä nuorilla että iäkkäillä potilailla.

Hypertensiopotilailla, joilla on normaali munuaistoiminta, amlodipiinin terapeuttiset annokset vähensivät

munuaisten verisuonten vastusta ja lisäsivät glomerulusten suodatusnopeutta ja munuaisten

plasmavirtausta vaikuttamatta suodattumisfraktioon tai valkuaisvirtsaisuuteen.

Kuten muillakin kalsiuminestäjillä, myös amlodipiinilla hoidetuilla potilailla, joilla on normaali kammion

toiminta, sydämen toiminnan hemodynaamiset mittaukset levossa ja rasituksessa (tai tahdistuksessa)

ovat yleensä osoittaneet pientä sydänindeksin nousua ilman mainittavia vaikutuksia dP/dt-arvoihin tai

vasemman kammion loppudiastoliseen paineeseen tai volyymiin. Hemodynaamisissa tutkimuksissa

amlodipiini ei ole vaikuttanut negatiivisesti lihassupistuksen voimaan, kun sitä on annettu terapeuttisina

annoksina hyväkuntoisille eläimille ja ihmisille, ihmisille jopa samaan aikaan beetasalpaajien kanssa.

Amlodipiini ei muuta hyväkuntoisten eläinten eikä ihmisten sinussolmukkeen toimintoja eikä eteis-

kammiojohtumista. Kliinisissä tutkimuksissa, joissa amlodipiinia annettiin yhdessä beetasalpaajien kanssa

angina pectoris- tai verenpainepotilaille, ei havaittu EKG-muutoksia.

Hypertensiiviset potilaat

Uudempien hoitovaihtoehtojen, eli 2,5–10 mg/vrk amlodipiinin (kalsiumkanavan salpaaja) sekä

40 mg/vrk lisinopriilin (ACE:n estäjä), vertailemiseksi tiatsididiureetti klooritalidoniin

(12,5

25 mg/vrk) ensilinjan hoitona lievän tai keskivaikean hypertension hoidossa tehtiin satunnaistettu

ja kaksoissokkoutettu sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimus ”Antihypertensive and Lipid-Lowering

treatment to prevent Heart Attack Trial” (ALLHAT).

Yhteensä 33 357 vähintään 55-vuotiasta verenpainepotilasta satunnaistettiin, ja heitä seurattiin

keskimäärin 4,9 vuoden ajan. Näillä potilailla oli ainakin yksi sepelvaltimotaudin lisäriskitekijä, kuten

aikaisempi sydäninfarkti tai aivohalvaus (> 6 kuukautta ennen tutkimukseen ottoa) tai jokin toinen

ateroskleroottinen kardiovaskulaarisairaus (yhteensä 51,5 %), tyypin 2 diabetes (36,1 %), HDL-

kolesteroli < 35 mg/dl tai < 0,906 mmol/l (11,6 %), EKG:n tai kaikukuvauksen avulla todettu vasemman

kammion hypertrofia (20,9 %) tai edelleen jatkuva tupakointi (21,9 %).

Tutkimuksen ensisijaisena päätemuuttujana oli sepelvaltimotautikuolemien ja ei-fataalien sydäninfarktien

yhdistelmä. Ensisijaisessa päätemuuttujassa ei ollut merkitsevää eroa amlodipiini- ja

klooritalidonipohjaisen hoidon välillä: riskisuhde (RR) oli 0,98; 95 %:n luottamusväli 0,90–1,07 ja

p = 0,65. Sekundaaristen päätemuuttujien osalta sydämen vajaatoiminnan ilmaantuvuus (yhdistetyn

kardiovaskulaarisen päätemuuttujan osatekijä) oli merkitsevästi suurempaa amlodipiiniryhmässä

verrattuna klooritalidoniryhmään (10,2 % vs 7,7 %, RR = 1,38; 95 %:n luottamusväli 1,25–1,52 ja

p < 0,001). Kokonaiskuolleisuudessa ei kuitenkaan todettu merkitsevää eroa amlodipiini- ja

klooritalidonipohjaisen hoidon välillä; RR = 0,96; 95 %:n luottamusväli 0,89–1,02, p = 0,20.

Valsartaani

Valsartaani on suun kautta annettaessa aktiivinen, tehokas ja spesifinen angiotensiini II -reseptorin

salpaaja. Se salpaa selektiivisesti tyypin AT

-reseptoria, jonka kautta välittyy angiotensiini II:n tunnetut

vaikutukset. Valsartaanin aiheuttamasta AT

-reseptorin salpauksesta johtuva plasman angiotensiini II

-pitoisuuksien suureneminen saattaa stimuloida salpaamatonta AT

-reseptoria, mikä näyttää toimivan

-reseptorin välittämän vaikutuksen vastavaikuttajana. Valsartaani ei ole AT

-reseptorin osittainen

agonisti, ja valsartaanilla on paljon suurempi (noin 20 000-kertainen) affiniteetti AT

-reseptoriin kuin

-reseptoriin.

Valsartaani ei estä ACE:tä eli kininaasi II:ta, joka muuttaa angiotensiini I:n angiotensiini II:ksi ja hajottaa

bradykiniiniä. Koska se ei vaikuta ACE:hen eikä vahvista bradykiniiniä tai substanssi-P:tä, angiotensiini

II -reseptorin salpaajat eivät todennäköisesti aiheuta yskää. Kliinisissä tutkimuksissa valsartaania

verrattiin ACE:n estäjään, ja kuivan yskän ilmaantuvuus oli merkitsevästi (p < 0,05) vähäisempää

valsartaania saaneilla potilailla kuin ACE:n estäjää saaneilla potilailla (2,6 % vs 7,9 %). Kliinisessä

tutkimuksessa potilaille, joilla oli ollut kuivaa yskää ACE:n estäjähoidon aikana, valsartaaniryhmän

koehenkilöistä 19,5 % ja tiatsididiureettiryhmän koehenkilöistä 19,0 % koki yskää, kun taas ACE:n

estäjää saaneessa ryhmässä yskää esiintyi 68,5 %:lla (p < 0,05). Valsartaani ei sitoudu eikä salpaa

muita hormonireseptoreita eikä ionikanavia, joiden tiedetään olevan tärkeitä kardiovaskulaarisen

säätelyn kannalta.

Valsartaani laskee hypertensiopotilaiden verenpainetta vaikuttamatta pulssitasoon.

Suurimmalla osalla potilaista yksi suun kautta otettu annos laskee verenpainetta kahden tunnin kuluessa,

ja alhaisimmat verenpainearvot saavutetaan 4–6 tunnin kuluessa. Verenpainetta alentava vaikutus

kestää > 24 tuntia annoksen ottamisen jälkeen. Toistuvassa käytössä maksimaalinen verenpainetta

laskeva teho saavutetaan yleensä 2–4 viikon kuluessa millä tahansa annoksella, ja vaikutus säilyy

pitkäaikaishoidon ajan. Valsartaanin käytön äkillinen lopettaminen ei ole aiheuttanut rebound-

hypertensiota eikä muita kliinisiä haittatapahtumia.

Muuta: Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto

Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET [ONgoing

Telmisartan Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D [The

Veterans Affairs Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja angiotensiini II -reseptorin

salpaajan samanaikaista käyttöä.

ONTARGET-tutkimuksessa potilailla oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia

sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D

-tutkimuksessa potilailla oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.

Nämä tutkimukset eivät osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin tai kardiovaskulaarisiin

lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion ja/tai hypotension

riskin havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös muihin ACE:n

estäjiin ja angiotensiini II -reseptorin salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset

farmakodynaamiset ominaisuudet.

Sen vuoksi potilaiden, joilla on diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja angiotensiini II

-reseptorin salpaajia samanaikaisesti (ks. kohta 4.4).

ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints)

-tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon, jossa käytetään

ACE:n estäjää tai angiotensiini II -reseptorin salpaajaa potilaille, joilla on sekä tyypin 2 diabetes että

krooninen munuaissairaus, kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin

haittavaikutusten lisääntyneen riskin vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat

lukumääräisesti yleisempiä aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä, ja haittavaikutuksia sekä

vakavia haittavaikutuksia (hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin useammin

aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä.

5.2

Farmakokinetiikka

Lineaarisuus

Amlodipiinilla ja valsartaanilla on lineaarinen farmakokinetiikka.

Amlodipiini/Valsartaani

Suun kautta otetun Bevacomb-annoksen jälkeen plasman huippupitoisuudet saavutetaan 3 (valsartaani)

ja 6–8 (amlodipiini) tunnin kuluessa. Bevacombin imeytymisen nopeus ja laajuus vastaavat hyötyosuutta

silloin, kun amlodipiini ja valsartaani annostellaan erillisinä tabletteina.

Amlodipiini

Imeytyminen

Suun kautta otettujen terapeuttisten amlodipiiniannosten jälkeen amlodipiinin huippupitoisuus plasmassa

saavutetaan 6–12 tunnin kuluttua. Absoluuttisen hyötyosuuden on laskettu olevan 64

80 %. Ruuan

nauttiminen ei vaikuta amlodipiinin hyötyosuuteen.

Jakautuminen

Jakautumistilavuus on noin 21 l/kg. In vitro -amlodipiinitutkimukset ovat osoittaneet, että noin 97,5 %

verenkierrossa olevasta lääkkeestä sitoutuu plasman proteiineihin.

Biotransformaatio

Amlodipiini metaboloituu suurelta osin (noin 90-prosenttisesti) maksassa inaktiivisiksi metaboliiteiksi.

Eliminaatio

Amlodipiini eliminoituu plasmasta kaksivaiheisesti, ja sen terminaalinen eliminaation puoliintumisaika on

noin 30–50 tuntia. Vakaan tilan plasmapitoisuudet saavutetaan 7–8 vuorokauden jatkuvan käytön

jälkeen. Amlodipiinista kulkeutuu virtsaan 10 % kanta-aineena ja 60 % metaboliitteina.

Valsartaani

Imeytyminen

Suun kautta otetun valsartaaniannoksen jälkeen valsartaanin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2–

4 tunnin kuluessa. Keskimääräinen absoluuttinen hyötyosuus on 23 %. Ruoka vähentää

valsartaanialtistusta (mitattuna AUC:llä) noin 40 % ja huippupitoisuuksia plasmassa (C

) noin 50 %,

vaikka 8 tuntia annoksen jälkeen ruokaa nauttineen ja paastonneen ryhmän valsartaanipitoisuudet ovat

samanlaisia. AUC:n vähenemiseen ei kuitenkaan liity kliinisesti merkitsevää hoitotehon heikkenemistä,

ja valsartaania voidaan sen vuoksi ottaa joko ruuan kanssa tai ilman ruokaa.

Jakautuminen

Valsartaanin vakaan tilan jakautumistilavuus laskimoannon jälkeen on noin 17 litraa, mikä tarkoittaa sitä,

ettei valsartaani jakaudu laajalti kudoksiin. Valsartaani sitoutuu voimakkaasti seerumin proteiineihin

(94–97 %), pääasiassa seerumin albumiiniin.

Biotransformaatio

Valsartaani ei metaboloidu suuressa määrin, koska vain noin 20 % annoksesta havaitaan

metaboliitteina. Hydroksimetaboliittia, joka on farmakologisesti inaktiivinen, on löydetty plasmasta

alhaisina pitoisuuksina (alle 10 % valsartaanin AUC:stä).

Eliminaatio

Valsartaanilla on multieksponentiaalinen hajoamiskinetiikka (t

½α

< 1 h ja t

½ß

noin 9 h). Valsartaani

eliminoituu pääasiallisesti muuttumattomana ensisijaisesti ulosteeseen (noin 83 % annoksesta) ja

virtsaan (noin 13 % annoksesta). Laskimoon annetun valsartaanin plasmapuhdistuma on noin 2 l/h ja

munuaispuhdistuma 0,62 l/h (noin 30 % kokonaispuhdistumasta). Valsartaanin puoliintumisaika on kuusi

tuntia.

Erikoisryhmät

Pediatriset potilaat (alle 18-vuotiaat)

Lapsipotilaista ei ole farmakokineettisiä tietoja.

Iäkkäät (65-vuotiaat tai vanhemmat)

Plasman huippupitoisuuksien saavuttamiseen kuluu sama aika nuorilla ja iäkkäillä potilailla. Iäkkäillä

potilailla amlodipiinin puhdistuma näyttää heikkenevän, mikä nostaa käyrän alapuolisen alueen (AUC)

arvoja ja pidentää eliminaation puoliintumisaikaa. Valsartaanin systeeminen AUC-keskiarvo on iäkkäillä

70 % suurempi kuin nuorilla, minkä vuoksi annosta nostettaessa on noudatettava varovaisuutta.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminta ei vaikuta merkitsevästi amlodipiinin farmakokinetiikkaan. Kuten voidaan

odottaa yhdisteeltä, jossa munuaispuhdistuman osuus on vain 30 % plasman kokonaispuhdistumasta,

munuaistoiminnan ja systeemisen valsartaanialtistuksen välillä ei ole korrelaatiota.

Maksan vajaatoiminta

Kliinistä tietoa amlodipiinin antamisesta maksan vajaatoimintapotilaille on hyvin vähän. Maksan

vajaatoimintaa sairastavilla potilailla amlodipiinin puhdistuma on pienentynyt, minkä vuoksi AUC

lisääntyy noin 40–60 %. Lievää tai kohtalaista kroonista maksasairautta sairastavien potilaiden

valsartaanialtistus (mitattuna AUC-arvoilla) on keskimäärin kaksi kertaa suurempi kuin terveillä

vapaaehtoisilla (iän, sukupuolen ja painon suhteen samanlaisilla verrokeilla). Maksan

vajaatoimintapotilailla on noudatettava varovaisuutta (ks. kohta 4.2).

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Amlodipiini/Valsartaani

Eläinkokeissa havaittiin seuraavia haittavaikutuksia, joilla voi olla kliinistä merkitystä:

Rauhasmahan kudospatologisia tulehdusoireita havaittiin urosrotilla altistuksella, joka oli noin 1,9-

kertainen 160 mg:n valsartaanihoitoannokseen ja 2,6-kertainen 10 mg:n amlodipiinihoitoannokseen

verrattuna. Suuremmalla altistuksella sekä naaras- että urosrotilla näkyi mahan limakalvon haavaumia

ja syöpymistä. Samanlaisia muutoksia havaittiin yksinomaan valsartaania käyttäneessä ryhmässä

(altistus 8,5–11-kertainen 160 mg:n valsartaanihoitoannokseen nähden).

Lisääntynyttä ja pahentunutta munuaistiehyeen basofiliaa/hyalinisaatiota, laajentumista ja lieriöitä, kuten

myös solunvälisten lymfosyyttien tulehduksia ja valtimon keskiosan liikakasvua havaittiin, kun altistus oli

8–13-kertainen 160 mg:n valsartaanihoitoannokseen ja 7–8-kertainen 10 mg:n

amlodipiinihoitoannokseen nähden. Samanlaisia muutoksia havaittiin myös yksinomaan valsartaania

saaneiden ryhmässä (altistus 8,5–11-kertainen 160 mg:n valsartaanihoitoannokseen nähden).

Rotilla tehdyssä alkion ja sikiön kehitystutkimuksessa havaittiin virtsanjohtimien laajentumista,

rintalastan epämuodostumia ja luutumattomia etukäpälän sormijäseniä, kun altistus oli noin 12-kertainen

160 mg:n valsartaanihoitoannoksiin ja 10-kertainen 10 mg:n amlodipiinihoitoannoksiin nähden.

Laajentuneita virtsanjohtimia löydettiin myös pelkästään valsartaania käyttäneiden ryhmästä (altistus

12-kertainen 160 mg:n valsartaanihoitoannokseen nähden). Tässä tutkimuksessa havaittiin vain pieniä

merkkejä emoon kohdistuneesta toksisuudesta (paino putosi jonkin verran). Kehitysvaikutuksia ei ollut

havaittavissa (perusteena AUC) hoitoaltistukseen nähden kolminkertaisia (valsartaani) ja nelinkertaisia

(amlodipiini) altistuksia käytettäessä.

Yksittäisten lääkeaineiden ei havaittu aiheuttavan mutageenisuutta, klastogeenisuutta eikä

karsinogeenisuutta.

Amlodipiini

Lisääntymistoksisuus

Rotilla ja hiirillä tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa havaittiin synnytyksen viivästymistä,

synnytyksen pidentymistä ja poikasten eloonjäännin heikkenemistä, kun käytetyt annokset olivat noin

50-kertaiset ihmiselle suositeltuun enimmäisannokseen (mg/kg) nähden.

Hedelmällisyyden heikkeneminen

Amlodipiinia saaneiden rottien (urokset 64 vuorokautta ja naaraat 14 vuorokautta ennen parittelua)

hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia ei esiintynyt, kun käytetyt annokset olivat enintään 10 mg

amlodipiinia/kg/vrk (noin 8* kertaa ihmiselle suositeltu kehon pinta-alaan perustuva [mg/m

enimmäisannos 10 mg). Toisessa rotilla tehdyssä tutkimuksessa, jossa uroksille annettiin

amlodipiinibesilaattia 30 päivän ajan ja käytetyt annokset olivat verrannolliset ihmisen kehon pinta-alaan

(mg/m

) perustuvaan annokseen, todettiin follikkelia stimuloivan hormonin ja testosteronin pitoisuuden

plasmassa pienentyneen samoin kuin siemennesteen tiheyden ja kypsien spermatidien ja Sertolin solujen

lukumäärän vähentyneen.

Karsinogeenisuus, mutageenisuus

Rotilla ja hiirillä, jotka saivat amlodipiinia ravinnon mukana 2 vuoden ajan pitoisuuksina, joiden laskettiin

vastaavan 0,5, 1,25 ja 2,5 mg/kg/vrk vuorokausiannostasoa, karsinogeenisuutta ei todettu. Suurin annos

(hiirillä vastaava kuin ja rotilla 2-kertainen* suurimpaan suositeltuun kehon pinta-alaan perustuvaan

[mg/m

] 10 mg:n hoitoannokseen nähden) oli lähellä suurinta siedettyä annosta hiirillä, mutta ei rotilla.

Mutageenisuustutkimuksissa ei ilmennyt lääkkeeseen liittyviä vaikutuksia geeneissä eikä

kromosomeissa.

*perustuu potilaan painoon 50 kg

Valsartaani

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta, ja

karsinogeenisuutta koskevien tavanomaisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan

ihmisille.

Rotalla emolle toksiset annokset (600 mg/kg/vrk) tiineyden viimeisten päivien ja imetyksen aikana

johtivat poikasten eloonjäämisprosentin pienenemiseen, poikasten painon nousun vähenemiseen ja niiden

kehityksen (ulkokorvien ja korvakäytävän aukeaminen) viivästymiseen (ks. kohta 4.6). Nämä rotalle

annetut annokset (600 mg/kg/vrk) ovat mg/m

-vertailussa noin 18 kertaa ihmisen suurimpien

suositusannosten suuruisia (laskelmissa oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan

paino 60 kg).

Ei-kliinisissä turvallisuustutkimuksissa suuret valsartaaniannokset (200–600 mg/kg) johtivat rotilla veren

punasoluarvojen (punasolut, hemoglobiini, hematokriitti) pienenemiseen ja munuaisten

hemodynamiikassa havaittaviin muutoksiin (hieman suurentunut veren ureatyppipitoisuus, urosten

munuaistubulusten hyperplasia ja basofilia). Nämä rotalle annetut annokset (200–600 mg/kg/vrk) ovat

mg/m

-vertailussa noin 6 ja 18 kertaa ihmisen suurimpien suositusannosten suuruisia (laskelmissa

oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan paino 60 kg).

Marmoseteilla todettiin vertailukelpoisilla annoksilla samankaltaisia, joskin vaikeampia muutoksia etenkin

munuaisissa, joissa muutokset johtivat nefropatiaan, mukaan lukien veren urea- ja kreatiniiniarvojen

suurenemiseen.

Molemmilla lajeilla todettiin myös munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofiaa. Kaikkien

muutosten katsottiin johtuvan valsartaanin farmakologisista vaikutuksista, sillä lääke aiheuttaa etenkin

marmoseteilla pitkittynyttä hypotensiota. Ihmisen terapeuttisia valsartaaniannoksia käytettäessä

munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofialla ei nähtävästi ole lainkaan merkitystä.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Tablettiydin:

Selluloosa, mikrokiteinen

Povidoni (K-29/32)

Kroskarmelloosinatrium

Talkki

Magnesiumstearaatti

Päällyste:

Hypromelloosi

Titaanidioksidi (E 171)

Makrogoli

Vain 5 mg/80 mg ja 5 mg/160 mg tabletit:

Rautaoksidi, keltainen (E 172)

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

3 vuotta.

6.4

Säilytys

Säilytä alle 30 °C.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

PVC/PVDC-AL-läpipainopakkaukset

Pakkauskoot: 7, 14, 28, 30, 56, 60, 90, 98 tai 280 kalvopäällysteistä tablettia

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet

Ei erityisvaatimuksia.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Actavis Group PTC ehf.

Reykjavikurvegi 76-78

220 Hafnarfjördur

Islanti

8.

MYYNTILUVAN NUMEROT

5 mg/ 80 mg: 33085

5 mg/ 160 mg: 33086

10 mg/ 160 mg: 33087

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 17. maaliskuuta 2017

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

9.8.2018

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot