ARIPIPRAZOLE ARISTO 30 mg tabletti

Suomi - suomi - Fimea (Suomen lääkevirasto)

Osta se nyt

Pakkausseloste Pakkausseloste (PIL)

18-12-2019

Valmisteyhteenveto Valmisteyhteenveto (SPC)

18-12-2019

Aktiivinen ainesosa:
Aripiprazolum
Saatavilla:
Aristo Pharma GmbH
ATC-koodi:
N05AX12
INN (Kansainvälinen yleisnimi):
Aripiprazolum
Annos:
30 mg
Lääkemuoto:
tabletti
Prescription tyyppi:
Resepti
Terapeuttinen alue:
aripipratsoli
Tuoteyhteenveto:
; Soveltuvuus iäkkäille Aripiprazolum Soveltuu varauksin iäkkäille. Merkittäviä haittavaikutuksia ovat muistihäiriöt, sekavuus, ekstrapyramidaalioireet, ortostaattinen hypotensio, sydän- ja verenkiertotapahtumien riski. Altistaa kaatumisille. Huomioi runsaat yhteisvaikutukset. Dementian käytösoireiden hoidossa lääkkeettömät hoitomuodot ovat ensisijaisia. Heikentää Alzheimerin taudin lääkkeiden tehoa. Vältä greippimehun käyttöä hoidon aikana.
Valtuutuksen tilan:
Myyntilupa myönnetty
Myyntiluvan numero:
32441
Valtuutus päivämäärä:
2015-11-16

Pakkausseloste: Tietoa käyttäjälle

Aripiprazole Aristo 15 mg tabletit

Aripiprazole Aristo 30 mg tabletit

aripipratsoli

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen käyttämisen, sillä se sisältää

sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa haittaa

muille, vaikka heillä olisikin

samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan puoleen. Tämä koskee

myös sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks.

kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Aripiprazole Aristo on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Aripiprazole Aristo -tabletteja

Miten Aripiprazole Aristo -tabletteja käytetään

Mahdolliset haittavaikutukset

Aripiprazole Aristo -tablettien säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Aripiprazole Aristo on ja mihin sitä käytetään

Aripiprazole Aristo -tablettien vaikuttava aine on aripipratsoli, ja se kuuluu psykoosilääkkeiden

ryhmään. Sitä käytetään aikuisten sekä vähintään 15-vuotiaiden nuorten hoitoon sairauksissa, joiden

oireisiin kuuluvat harha-aistimukset, kuten kuulo-, näkö- tai tuntoharhat, epäluuloisuus, harhaluulot,

sekava puhe ja käyttäytyminen sekä tunne-elämän köyhyys. Tällaiseen sairauteen voi liittyä myös

masentuneisuutta, syyllisyyden tunteita, ahdistuneisuutta tai jännittyneisyyttä.

Aripipratsolia, jota Aripiprazole Aristo sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä

pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta

tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin käytät Aripiprazole Aristo -tabletteja

Älä ota Aripiprazole Aristo -tabletteja

jos olet allerginen aripipratsolille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6).

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin otat Aripiprazole Aristo -tabletteja, jos sinulla on tai on joskus

aiemmin ollut jokin seuraavista:

korkea verensokeri (jonka tunnusomaisia oireita ovat lisääntynyt jano, virtsamäärän kasvaminen,

lisääntynyt ruokahalu ja heikkouden tunne) tai suvussasi on esiintynyt diabetesta

kouristuskohtauksia

tahdosta riippumattomia epäsäännöllisiä lihasliikkeitä,

erityisesti kasvojen alueella

sydän- ja verisuonisairaus tai suvussasi on esiintynyt sydän- ja verisuonisairauksia, aivohalvaus tai

aivoverenkierron häiriöitä, epänormaali verenpaine

verihyytymiä tai suvussasi on esiintynyt verihyytymiä, koska psykoosilääkkeiden yhteydessä on

esiintynyt verihyytymien muodostumista

aiempaa kokemusta liiallisesta pelaamisesta.

Jos havaitset painosi nousevan, tai jos sinulle ilmaantuu liikehäiriöitä,

arkielämää haittaavaa

uneliaisuutta, nielemisvaikeuksia tai allergisia oireita, kerro niistä lääkärille.

Jos olet iäkkäämpi potilas ja sairastat dementiaa (muistin ja muiden älyllisten toimintojen

heikkenemistä), sinun tai hoitajasi/lähiomaisesi

tulee ilmoittaa lääkärillesi, jos sinulla on joskus ollut

aivohalvaus tai aivoverenkierron häiriöitä.

Kerro heti lääkärille, jos ajattelet tai tunnet halua vahingoittaa itseäsi. Aripipratsolihoidon

aikana on

esiintynyt itsemurha-ajatuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä.

Kerro heti lääkärille, jos sinulla on lihasjäykkyyttä tai lihaskouristuksia,

joihin liittyy korkea kuume,

hikoilu,

tajunnantason muutokset tai hyvin nopea tai epäsäännöllinen sydämen lyöntitiheys.

Aripipratsoli voi aiheuttaa uneliaisuutta, verenpaineen laskua ylös noustessa, heitehuimausta sekä

muutoksia liikunta- ja tasapainokyvyssä, jotka voivat johtaa kaatumisiin. Varovaisuutta on

noudatettava, etenkin jos olet iäkäs tai heikkokuntoinen.

Lapset ja nuoret

Aripiprazole Aristo -valmistetta ei saa käyttää alle 13-vuotiaille lapsille ja nuorille. Sen turvallisuutta

ja tehoa tässä ikäryhmässä ei tiedetä.

Muut lääkevalmisteet ja Aripiprazole Aristo

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan otat tai olet äskettäin ottanut tai saatat

ottaa muita lääkkeitä, joita lääkäri ei ole määrännyt.

Verenpainelääkkeet: Aripiprazole Aristo saattaa voimistaa verenpaineen alentamiseen tarkoitettujen

lääkkeiden vaikutusta. Kerro aina lääkärille, jos sinulla on verenpainelääkitys.

Aripiprazole Aristo -tablettien käyttö samanaikaisesti jonkin muun lääkkeen kanssa voi edellyttää

Aripiprazole Aristo -tablettien annoksen muuttamista. On erityisen tärkeää ilmoittaa lääkärille, jos

käytät

rytmihäiriölääkkeitä

masennuslääkkeitä

luontaistuotteita,

jotka

tarkoitettu

masennuksen

ahdistuneisuuden

hoitoon

sieni-infektioon

tarkoitettuja lääkkeitä

eräitä HIV-infektion hoitoon käytettäviä lääkkeitä

epilepsian hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä.

Serotoniinin pitoisuutta suurentavat lääkkeet: triptaanit, tramadoli, tryptofaani, selektiiviset

serotoniinin takaisinoton estäjät (kuten paroksetiini ja fluoksetiini),

trisykliset masennuslääkkeet

(kuten klomipramiini

ja amitriptyliini),

petidiini,

mäkikuisma ja venlafaksiini. Nämä lääkkeet

suurentavat haittavaikutusriskiä. Jos käytät jotakin näistä lääkkeistä samanaikaisesti Aripiprazole

Aristo -tablettien kanssa ja sinulle kehittyy epätavallisia oireita, ota yhteys lääkäriin.

Aripiprazole Aristo ruuan, juoman ja alkoholin kanssa

Aripiprazole Aristo voidaan ottaa ateria-ajoista riippumatta.

Alkoholin käyttöä on vältettävä Aripiprazole Aristo -valmisteen käytön aikana.

Raskaus, imetys ja hedelmällisyys

Jos olet raskaana tai imetät, epäilet olevasi raskaana tai jos suunnittelet lapsen hankkimista, kysy

lääkäriltä neuvoa ennen tämän lääkkeen antamista.

Jos äiti on käyttänyt Aripiprazole Aristo -valmistetta raskauden kolmen viimeisen kuukauden aikana,

vastasyntyneellä saattaa esiintyä seuraavia oireita: vapinaa, lihasten jäykkyyttä tai heikkoutta,

uneliaisuutta, levottomuutta, hengitysvaikeuksia tai syömisvaikeuksia. Jos vauvallasi esiintyy näitä

oireita, ota yhteys lääkäriin.

Ilmoita heti lääkärille, jos imetät. Jos käytät Aripiprazole Aristo -valmistetta, sinun ei pitäisi imettää.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Älä aja äläkä käytä mitään työvälineitä tai koneita ennen kuin tiedät kuinka Aripiprazole Aristo

vaikuttaa sinuun.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia

tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen

vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste

opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

Aripiprazole Aristo sisältää alluranpunaista AC alumiinilakkaa (E129)

Aripiprazole Aristo ja 30 mg tabletit sisältävät alluranpunaista AC alumiinilakkaa (E129), joka on

atsoväriaine ja voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

3.

Miten Aripiprazole Aristo -tabletteja käytetään

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut. Tarkista

ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma.

Pyri ottamaan Aripiprazole Aristo -tabletit joka päivä samaan aikaan. Voit ottaa sen joko ruoan kanssa

tai ilman ruokaa. Ota tabletti aina veden kanssa ja niele se kokonaisena.

Suositeltu annos aikuisille on 15 mg kerran vuorokaudessa. Lääkäri voi kuitenkin määrätä sinulle

pienemmän tai suuremman annoksen, korkeintaan 30 mg kerran vuorokaudessa.

Käyttö lapsille ja nuorille

Aripipratsolihoito

voidaan aloittaa pienellä annoksella oraaliliuosta (nestemäinen lääkemuoto).

Annosta voidaan nostaa asteittain nuorille suositeltuun päiväannokseen, 10 mg kerran

vuorokaudessa. Lääkäri voi kuitenkin määrätä pienemmän tai suuremman annoksen, enintään 30 mg

kerran vuorokaudessa.

(Vaihtoehtoisia samaa vaikuttavaa ainetta sisältäviä tuotteita voidaan käyttää, jos haluttua annosta ei

saada toteutettua tällä valmisteella.)

Jos sinusta tuntuu, että Aripiprazole Aristo -tablettien vaikutus on liian voimakas tai liian heikko,

kerro asiasta lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle.

Jos otat enemmän Aripiprazole Aristo -tabletteja kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh.

0800 147 111

) riskien arvioimiseksi ja

lisäohjeiden saamiseksi.

Jos unohdat ottaa Aripiprazole Aristo -tabletin

Jos olet unohtanut ottaa yhden annoksen, ota unohtunut annos heti kun muistat, mutta älä ota kahta

annosta samana päivänä.

Jos lopetat Aripiprazole Aristo -tablettien käytön

Vaikka vointisi olisi jo parempi, älä muuta päivittäistä Aripiprazole Aristo -annostasi äläkä keskeytä

hoitoa neuvottelematta ensin lääkärin kanssa.

Älä lopeta hoitoa sen takia, että sinulla on parempi olo. On tärkeää, että jatkat Aripiprazole Aristo

-hoitoa niin kauan kuin lääkäri on määrännyt.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Yleiset (saattaa esiintyä enintään 1 henkilöllä 10:sta):

diabetes,

univaikeudet,

ahdistuneisuus,

levottomuus ja kyvyttömyys pysytellä tai istua paikoillaan,

hallitsemattomat nykivät, nytkähtelevät tai vääntelehtivät liikkeet, levottomat jalat,

vapina,

päänsärky,

väsymys,

uneliaisuus,

huimaus,

vapina ja näön hämärtyminen,

ulostamiskertojen harveneminen tai ulostamisvaikeudet,

ruoansulatushäiriöt,

pahoinvointi,

lisääntynyt syljeneritys,

oksentelu,

väsyneisyys.

Melko harvinaiset (saattaa esiintyä enintään 1 henkilöllä 100:sta):

kohonnut prolaktiinihormonipitoisuus,

kohonnut verensokeripitoisuus,

masennus,

muuttunut tai lisääntynyt seksuaalinen halu,

suun, kielen ja raajojen hallitsemattomat liikkeet (tardiivi dyskinesia)

lihasjänteyshäiriö,

joka aiheuttaa vääntelehtiviä liikkeitä (dystonia),

kahtena näkeminen,

nopea sydämen syke,

verenpaineen lasku seisomaan noustaessa, mikä aiheuttaa huimausta, pyörrytystä

tai pyörtymisen,

nikotus.

Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu aripipratsolin markkinoille tulon jälkeen, mutta niiden

yleisyys on tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin):

valkosolujen määrän väheneminen,

verihiutaleiden määrän väheneminen,

allerginen reaktio (esim. suun, kielen, kasvojen tai kurkun turpoaminen, kutina, ihottuma),

diabeteksen puhkeaminen tai olemassa olevan diabeteksen paheneminen, ketoasidoosi

(ketonien esiintyminen veressä ja virtsassa) tai kooma,

korkea verensokeri,

natriumin vähyys veressä,

ruokahaluttomuus (anoreksia),

painonlasku,

painonnousu,

itsemurha-ajatukset, itsemurhayritykset ja itsemurha,

liiallinen pelaaminen,

aggressiivisuus,

kiihtyneisyys,

hermostuneisuus,

pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä,

johon kuuluvat kuume, lihasjäykkyys, hengityksen

nopeutuminen, hikoilu, tajunnantason lasku ja äkilliset verenpaineen ja sydämen

syketiheyden muutokset,

kouristuskohtaukset,

serotoniinioireyhtymä (tila, joka voi aiheuttaa suurta onnellisuuden tunnetta, uneliaisuutta,

kömpelyyttä, levottomuutta, juopumuksen tunnetta, kuumetta, hikoilua tai lihasjäykkyyttä),

puheen häiriöt,

silmämunien kiinnittyminen

yhteen asentoon,

äkkikuolema,

hengenvaaralliset rytmihäiriöt,

sydänkohtaus,

sydämensykkeen hidastuminen,

verihyytymät laskimoissa, erityisesti alaraajoissa (oireita ovat alaraajan turpoaminen, kipu

ja punoitus), joista ne voivat kulkeutua verisuonten kautta keuhkoihin aiheuttaen rintakipua

ja hengitysvaikeuksia (jos havaitset jonkin näistä oireista, hakeudu heti lääkärin hoitoon),

korkea verenpaine,

pyörtyminen,

ruoan joutuminen henkitorveen ja siitä seuraava keuhkokuumeen (keuhkoninfektion) riski,

lihaskouristukset äänihuulten alueella,

haimatulehdus,

nielemisvaikeudet,

ripuli,

vatsavaivat,

mahavaivat,

maksan vajaatoiminta,

maksatulehdus,

ihon ja silmänvalkuaisen keltaisuus,

poikkeavat maksa-arvot,

ihottuma,

valoherkkyys,

kaljuus,

runsas hikoilu,

lihassolujen epänormaali hajoaminen, mikä voi aiheuttaa munuaisongelmia,

lihaskipu,

jäykkyys,

tahdosta riippumaton virtsankarkailu (inkontinenssi),

virtsaamisvaikeudet,

vastasyntyneen lääkeainevieroitusoireyhtymä, jos vauva on altistunut lääkkeelle

raskauden aikana,

pitkittynyt ja/tai kivulias erektio,

ruumiinlämmön säätelyhäiriöt tai kohonnut ruumiinlämpö,

rintakehän kipu,

käsien, nilkkojen tai jalkojen turvotus,

verikokeet: verensokeriarvojen vaihtelu, glykosyloityneen hemoglobiinin

pitoisuuden lisääntyminen.

Iäkkäillä dementiapotilailla

on esiintynyt lisääntynyttä kuolleisuutta aripipratsolihoidon

yhteydessä.

Lisäksi on esiintynyt aivohalvaustapauksia tai lievempiä aivoverenkierron häiriöitä.

Muut haittavaikutukset lapsilla ja nuorilla

13-vuotiaat tai sitä vanhemmat nuoret kokivat haittavaikutuksia, jotka olivat esiintyvyydeltään ja

tyypiltään samankaltaisia kuin aikuisilla. Kuitenkin uneliaisuus, hallitsemattomat nykivät tai

nytkähtelevät liikkeet, levottomuus ja väsymys olivat hyvin yleisiä (useammalla kuin yhdellä

potilaalla kymmenestä) ja ylävatsakipu, suun kuivuminen,

sydämensykkeen tiheneminen,

painonnousu, lisääntynyt ruokahalu, lihasten nytkähtely, raajojen hallitsemattomat liikkeet sekä

huimaus, etenkin noustaessa makuulta tai istumasta pystyasentoon, olivat yleisiä (useammalla kuin

yhdellä potilaalla sadasta).

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Aripiprazole Aristo -tablettien säilyttäminen

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä läpipainopakkauksessa ja pahvikotelossa mainitun viimeisen

käyttöpäivämäärän jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Aripiprazole Aristo sisältää

Vaikuttava aine on aripipratsoli.

Yksi Aripiprazole Aristo 15 mg tabletti sisältää 15 mg aripipratsolia.

Yksi Aripiprazole Aristo 30 mg tabletti sisältää 30 mg aripipratsolia.

Muut aineet ovat mikrokiteinen selluloosa (E460), viinihappo (E334), kroskarmelloosinatrium

(E468),

indigokarmiini

alumiinilakka (E132) (5 mg:n tabletissa), alluranpunainen AC alumiinilakka (E129)

(30 mg:n tableteissa), keltainen rautaoksidi (E172) (15 mg:n tabletissa) ja magnesiumstearaatti

(E470b).

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Aripiprazole

Aristo

15 mg

tabletit:

Keltainen

vaaleankeltainen, pyöreä, päällystämätön tabletti,

jonka toisella puolella on merkintä ”A7” ja ”2”, toinen puoli ilman merkintää.

Aripiprazole Aristo 30 mg tabletit: Pinkki tai vaaleanpunainen, pyöreä, päällystämätön tabletti, jonka

toisella puolella on merkintä ”A7” ja ”7”, toinen puoli ilman merkintää.

Aripiprazole Aristo on saatavilla läpipainopakkauksissa, joissa on 14, 28, 49, 56 tai 98 tablettia.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija ja valmistaja

Myyntiluvan haltija:

Aristo Pharma GmbH, Wallenroder Straße 8-10, 13435 Berliini, Saksa

Valmistaja:

Amneal Netherlands B.V, Emmaplein 4D, ’s-Hertogenbosch, 5211 VW, Hollanti

Amneal Nordic ApS, Kanalholmen 14-18, 2650 Hvidovre, Tanska

Edustaja:

Aristo Pharma Nordic ApS, Kanalholmen 14C, 2650 Hvidovre, Tanska

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 18.12.2019

Bipacksedel: Information till användaren

Aripiprazole Aristo 15 mg tabletter

Aripiprazole Aristo 30 mg tabletter

aripiprazol

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om de

uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande :

Vad Aripiprazole Aristo är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Aripiprazole Aristo

Hur du tar Aripiprazole Aristo

Eventuella biverkningar

Hur Aripiprazole Aristo ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Aripiprazole Aristo är och vad det används för

Aripiprazole Aristo innehåller den aktiva substansen aripiprazol och tillhör en grupp läkemedel som

kallas antipsykotiska läkemedel. Det används för att behandla vuxna personer och ungdomar från 15 år

och uppåt som lider av en sjukdom som kännetecknas av att personen hör, ser eller upplever saker som

inte finns där, är misstänksam, tror felaktiga saker, talar och beter sig inkonsekvent samt visar brist på

känslor. Personer i detta tillstånd kan också känna sig deprimerade, skyldiga, ängsliga eller spända.

Aripiprazol som finns i Aripiprazole Aristo kan också vara godkänd för att behandla andra sjukdomar

som inte nämns i denna bipacksedel. Fråga läkare, apotekspersonal eller annan hälso- och

sjukvårdspersonal om du har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Aripiprazole Aristo

Ta inte Aripiprazole Aristo

om du är allergisk mot aripiprazol eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i

avsnitt 6).

Varningar och försiktighet

Tala med läkare innan du tar Aripiprazole Aristo om du har eller har haft något av följande tillstånd

eller sjukdomar:

högt blodsocker (vilket kan ge symtom som överdriven törst, ökad urinmängd, ökad aptit och

svaghetskänsla) eller diabetes inom familjen

kramper

ofrivilliga,

oregelbundna muskelrörelser, särskilt i ansiktet

hjärtkärlsjukdomar, hjärtkärlsjukdomar inom familjen, slaganfall (stroke) eller övergående, lätta

slaganfall (TIA), onormalt blodtryck

blodproppar eller blodproppar inom familjen, eftersom antipsykotika har förknippats med bildning

av blodproppar

tidigare historik av olämpligt spelbeteende.

Tala om för läkaren om du märker att du går upp i vikt, utvecklar ett onormalt rörelsemönster,

upplever en trötthet som påverkar normala dagliga aktiviteter, upplever svårigheter att svälja eller får

allergiska symtom.

Om du är äldre och lider av demens (har minnesförlust eller lider av några andra mentala störningar)

bör du eller en anhörig/vårdnadshavare berätta för din läkare om du någon gång har haft ett slaganfall

eller övergående, lätt slaganfall.

Tala omedelbart om för din läkare om du har tankar på eller en känsla av att vilja skada dig själv.

Självmordstankar och självmordsbeteenden har rapporterats vid aripiprazol behandling.

Tala omedelbart om för läkare om du drabbas av muskelstelhet eller orörlighet med hög feber,

svettningar, förändrat sinnestillstånd eller mycket snabb eller oregelbunden puls.

Aripiprazol kan orsaka dåsighet, blodtrycksfall som uppstår när man reser sig upp, yrsel och

förändringar av rörelseförmågan samt förmågan att hålla balansen, vilket kan leda till fallolyckor.

Försiktighet bör iakttas, i synnerhet om du är en äldre eller försvagad patient.

Barn och ungdomar

Aripiprazole Aristo ska inte användas av barn eller ungdomar under 13 år. Det är inte känt om det är

säkert och effektivt för dessa patienter.

Andra läkemedel och Aripiprazole Aristo

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel, även receptfria sådana.

Blodtryckssänkande läkemedel: Aripiprazole Aristo kan öka effekten av läkemedel som används för att

sänka blodtrycket. Tala därför om för din läkare om du använder något läkemedel för att hålla ditt

blodtryck under kontroll.

När Aripiprazole Aristo tas tillsammans med vissa andra läkemedel kan dosen av Aripiprazole Aristo

behöva ändras. Det är särskilt viktigt att nämna följande för din läkare:

läkemedel för att korrigera hjärtrytmen

antidepressiva läkemedel eller naturläkemedel för behandling av depression eller ångest

läkemedel mot svamp

vissa läkemedel för behandling av HIV infektion

läkemedel mot epilepsi.

Läkemedel som ökar halten av serotonin: triptaner, tramadol, tryptofan, SSRI-läkemedel (t.ex.

paroxetin och fluoxetin), tricykliska antidepressiva (t.ex. klomipramin,

amitriptylin), petidin,

johannesört och venlafaxin. Dessa läkemedel ökar risken för biverkningar. Kontakta din läkare om du

får något ovanligt symtom när du tar något av dessa läkemedel tillsammans med Aripiprazole Aristo.

Aripiprazole Aristo med mat, dryck och alkohol

Aripiprazole Aristo kan tas med eller utan mat.

Alkohol bör undvikas tillsammans med Aripiprazole Aristo.

Graviditet, amning och fertilitet

Om du är gravid eller ammar, tror att du kan vara gravid eller planerar att skaffa barn, rådfråga läkare

innan du använder detta läkemedel.

Hos nyfödda barn vars mammor har tagit Aripiprazole Aristo under den sista trimestern (de sista tre

månaderna av graviditeten), kan följande symtom förekomma: skakningar, stela eller svaga muskler,

sömnighet, upprördhet, andningsproblem och svårigheter att äta. Om ditt barn får några av dessa

symtom kan du behöva kontakta din läkare.

Tala genast om för din läkare om du ammar. Du ska inte amma om du tar Aripiprazole Aristo.

Körförmåga och användning av maskiner

Kör inte bil eller använd verktyg eller maskiner innan du vet hur Aripiprazole Aristo påverkar dig.

Aripiprazole Aristo innehåller allurarött AC aluminiumlack (E129)

Aripiprazole Aristo 30 mg tabletter innehåller azofärgämnet allurarött AC aluminiumlack (E129), vilket

kan ge allergiska reaktioner.

3.

Hur du tar Aripiprazole Aristo

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens eller apotekspersonalens anvisningar. Rådfråga läkare eller

apotekspersonal om du är osäker.

Försök ta Aripiprazole Aristo tabletten vid samma tidpunkt varje dag. Det har ingen betydelse om du

tar den tillsammans med eller utan mat. Svälj alltid tabletten hel tillsammans med vatten.

Rekommenderad dos för vuxna är 15 mg en gång dagligen. Din läkare kan dock behöva minska

eller öka dosen till högst 30 mg en gång dagligen.

Användning för barn och ungdomar

Behandlingen med aripiprazol kan påbörjas med en låg dos oral lösning (i vätskeform). Dosen kan

sedan ökas gradvis upp till den rekommenderade dosen på 10 mg en gång dagligen för ungdomar.

Din läkare kan dock behöva minska eller öka dosen till högst 30 mg en gång dagligen.

(Andra läkemedel med samma innehållsämne bör användas om lämplig dos inte kan uppnås med detta

läkemedel.)

Om du upplever att effekten av Aripiprazole Aristo är för stark eller för svag, vänd dig till din läkare

eller apotekspersonal.

Om du har tagit för stor mängd av Aripiprazole Aristo

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 112 i Sverige,

0800 147 111

i Finland)

för bedömning av risken samt rådgivning.

Om du har glömt att ta Aripiprazole Aristo

Om du glömmer en dos, ta den så fort du kommer på det, men ta inte dubbla doser under samma dag.

Om du slutar att ta Aripiprazole Aristo

Även om du känner dig bättre ska du inte ändra eller låta bli att ta din dagliga dos av Aripiprazole

Aristo utan att först ha talat med din läkare.

Avbryt inte behandlingen bara för att du mår bättre. Det är viktigt att du fortsätter att ta Aripiprazole

Aristo tabletter så länge som din läkare har sagt.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare):

diabetes,

sömnsvårigheter,

oroskänsla,

känsla av rastlöshet och oförmåga vara stilla, svårighet att sitta stilla,

okontrollerbara ryckande, knyckiga eller vridande rörelser, rastlöshet i benen,

skakningar,

huvudvärk,

trötthet,

sömnighet,

svimningskänsla,

skakningar och dimsyn,

minskad avföringsfrekvens eller svårighet vid avföring,

matsmältningsbesvär,

illamående,

onormalt mycket saliv i munnen,

kräkningar,

trötthetskänsla.

Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare):

ökade nivåer av hormonet prolaktin i blodet,

för mycket socker i blodet,

depression,

förändrat eller ökat sexuellt intresse,

okontrollerbara rörelser i mun, tunga, armar och ben (tardiv dyskinesi),

muskelsjukdom som medför vridande rörelser (dystoni),

dubbelseende,

hög puls,

blodtrycksfall som uppstår när man reser sig upp, vilket medför yrsel, svimningskänsla eller

svimning,

hicka.

Följande biverkningar har rapporterats sedan Aripiprazole Aristo introducerades på marknaden, men

frekvensen av dem är inte känd (frekvensen kan inte beräknas från tillgängliga data):

låga nivåer av vita blodkroppar,

låga nivåer av blodplättar,

allergiska reaktioner (t.ex. svullnad i mun, tunga, ansikte och hals, klåda, utslag),

uppkomst eller försämring av diabetes, ketoacidos (ketoner i blod och urin) eller koma,

högt blodsocker,

otillräcklig

halt av natrium i blodet,

aptitförlust (anorexi),

viktminskning,

viktökning,

självmordstankar, självmordsförsök och självmord,

olämpligt spelbeteende,

aggressivitet,

agitation,

oro,

en kombination av feber, muskelstelhet, snabbare andhämtning, svettningar, minskad medvetenhet

och plötsliga förändringar av blodtryck och hjärtfrekvens, svimning (malignt

neuroleptikasyndrom),

krampanfall,

serotonergt syndrom (en reaktion som kan ge lyckokänsla, dåsighet, klumpighet, rastlöshet,

berusningskänsla, feber, svettningar eller stela muskler),

talförändringar,

att ögongloberna är fixerade i ett läge,

plötslig oförklarlig död,

livshotande oregelbunden hjärtrytm,

hjärtattack,

långsammare puls,

blodproppar i venerna, speciellt i benen (symtom inkluderar svullnad, smärta och rodnad av

benet), vilka kan transporteras genom blodkärlen till lungorna och orsaka bröstsmärta och

svårigheter att andas (om du noterar några av dessa symtom måste du omedelbart söka medicinsk

hjälp),

högt blodtryck,

svimning,

oavsiktlig inandning av mat med risk för lunginflammation,

spasm i musklerna runt struphuvudet,

inflammation i bukspottkörteln,

svårigheter att svälja,

diarré,

obehagskänsla i buken,

magbesvär,

leversvikt,

inflammation i levern,

gulfärgning av hud och ögonvitor,

rapporter om onormala levervärden,

hudutslag,

ljuskänslighet,

håravfall,

stark svettning,

onormal muskelnedbrytning vilket kan medföra njurproblem,

muskelsmärta,

stelhet,

ofrivillig

urinavgång (inkontinens),

svårighet att urinera,

abstinenssymtom hos nyfödda barn efter exponering under graviditeten,

ihållande och/eller smärtsam erektion,

störningar i kroppens temperaturreglering (t.ex. feber),

bröstsmärtor,

svullnad av händer, vrister eller fötter,

vid blodprover: stigande och sjunkande blodsocker, ökning av glykosylerat hemoglobin.

Hos äldre patienter med demens har fler dödsfall rapporterats bland dem som använt aripiprazol.

Vidare har slaganfall eller övergående, lätt slaganfall rapporterats.

Ytterligare biverkningar hos barn och ungdomar

Ungdomar från 15 år och uppåt upplevde biverkningar som liknade dem hos vuxna i frekvens och typ

med undantag av att sömnighet, okontrollerbara ryckningar eller ryckiga rörelser, rastlöshet och

trötthet var mycket vanliga (fler än 1 av 10 användare) och buksmärtor i övre regionen, muntorrhet,

ökad hjärtfrekvens, viktökning,

ökad aptit, muskelryckningar, okontrollerade rörelser och yrselkänsla,

särskilt då man reser sig från liggande eller sittande ställning, var vanliga (fler än 1 av 100 användare).

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se

detaljer nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om

läkemedels säkerhet.

Finland

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur Aripiprazole Aristo ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på blisterförpackningen och kartongen. Utgångsdatumet är den

sista dagen i angiven månad.

Inga särskilda förvaringsanvisningar.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

Den aktiva substansen är aripiprazol.

En Aripiprazole Aristo 15 mg tablett innehåller 15 mg aripiprazol.

En Aripiprazole Aristo 30 mg tablett innehåller 30 mg aripiprazol.

Övriga innehållsämnen är mikrokristallin

cellulosa (E460), vinsyra (E334), kroskarmellosnatrium

(E468), indigokarmin

aluminiumlack

(E132) (för 5 mg), allurarött AC aluminiumlack (E129) (30 mg),

gul järnoxid (E172) (för 15 mg) och magnesiumstearat (E470b).

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

Aripiprazole Aristo 15 mg tabletter: Gul till ljusgul, rund, odragerad tablett som är präglad med ”A7”

och ”2” på den ena sidan och slät på den andra sidan.

Aripiprazole Aristo 30 mg tabletter: Rosa till ljusrosa, rund, odragerad tablett som är präglad med

”A7” och ”7” på den ena sidan och slät på den andra sidan.

Aripiprazole Aristo finns i blisterförpackningar innehållande 14, 28, 49, 56 eller 98 tabletter.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning

Aristo Pharma GmbH, Wallenroder Straße 8-10, 13435 Berlin, Tyskland

Tillverkare

Amneal Netherlands B.V, Emmaplein 4D, ’s-Hertogenbosch, 5211 VW, Holland

Amneal Nordic ApS, Kanalholmen 14-18, 2650 Hvidovre, Danmark

Lokal företrädare

Aristo Pharma Nordic ApS, Kanalholmen 14C, 2650 Hvidovre, Danmark

Denna bipacksedel ändrades senast 18.12.2019

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Aripiprazole Aristo 15 mg tabletit

Aripiprazole Aristo 30 mg tabletit

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Yksi tabletti sisältää 15 mg aripipratsolia.

Yksi tabletti sisältää 30 mg aripipratsolia.

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan:

30 mg: alluranpunainen AC alumiinilakka (E129): 0.10 mg

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti.

15 mg:

Keltainen

vaaleankeltainen,

pyöreä,

halkaisijaltaan

viistoreunainen,

päällystämätön

tabletti, jonka toisella puolella on merkintä ”A7” ja ”2”, toinen puoli ilman merkintää.

30 mg:

Pinkki tai vaaleanpunainen, pyöreä, halkaisijaltaan 9,0 mm, viistoreunainen, päällystämätön tabletti,

jonka toisella puolella on merkintä ”A7” ja ”7”, toinen puoli ilman merkintää.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Aripiprazole Aristo on tarkoitettu skitsofrenian hoitoon aikuisille ja 15-vuotiaille tai sitä vanhemmille

nuorille.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Aikuiset

Skitsofrenia:

Aripipratsolihoidon

suositeltu

aloitusannos

15 mg/vrk

ylläpitoannos

15 mg/vrk, joka annetaan kerran päivässä aterioista riippumatta.

Aripipratsoli

tehokas

annosalueella

10–30 mg/vrk.

15 mg:n

vuorokausiannoksen

ylittävien

annosten

osoitettu

parantavan

tehoa,

joskin

jotkut

potilaat

saattavat

hyötyä

suuremmasta

annoksesta. Enimmäisvuorokausiannos, jota ei saa ylittää, on 30 mg.

Pediatriset potilaat

Skitsofrenia

15-vuotiailla

ja

sitä

vanhemmilla

nuorilla:

suositeltu aripipratsoliannos on 10 mg

päivässä

annettuna

kerran

vuorokaudessa

ruokailuajoista

riippumatta.

Hoito

aloitetaan

annoksella

2 mg

vuorokaudessa (käyttäen 1 mg/ml aripipratsolia sisältävää oraaliliuosta) kahden vuorokauden

ajan. Annos nostetaan seuraavan kahden vuorokauden ajaksi 5 mg:aan, jotta saavutetaan suositeltu

vuorokausiannos 10 mg. Tarvittaessa annoksen suurentaminen tehdään 5 mg:n lisäyksinä ylittämättä

30 mg:n vuorokausiannoksen ylärajaa (ks. kohta 5.1).

Aripipratsoli

tehokas

annosvälillä

10–30 mg

päivässä.

Tehon

lisääntymistä

vuorokausiannosta

10 mg

suuremmilla

annoksilla

todistettu,

vaikka

yksittäiset

potilaat

saattavat

hyötyä

suuremmasta annoksesta.

Aripipratsolia

suositella

käytettäväksi

alle

15-vuotiaille

skitsofreniapotilaille,

koska

tietoa

turvallisuudesta ja tehosta on riittämättömästi (ks. kohdat 4.8 ja 5.1).

Autistiseen häiriöön liittyvä ärtyneisyys: Aripipratsolin turvallisuutta ja tehoa alle 18-vuotiaiden lasten

ja nuorten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on kuvattu

kohdassa 5.1, ei voida antaa suosituksia annostuksesta.

Touretten

oireyhtymään

liittyvät tic-oireet: Aripipratsolin turvallisuutta ja tehoa 6–18-vuotiaiden

lasten

ja nuorten hoidossa ei ole vielä varmistettu. Saatavissa olevan tiedon perusteella, joka on

kuvattu kohdassa 5.1, ei voida antaa suosituksia annostuksesta.

Maksan vajaatoiminta

Annostuksen

muuttaminen

tarpeen

lievässä

eikä

kohtalaisessa

maksan

vajaatoiminnassa.

Vaikeaa

maksan

vajaatoimintaa

sairastavien

potilaiden

hoidosta

liian

vähän

tutkimustietoa

annostussuositusten antamiseksi. Näissä tapauksissa annostus on sovitettava varovaisuutta noudattaen.

30 mg

enimmäisvuorokausiannoksen

käytössä

kuitenkin

noudatettava

varovaisuutta,

mikäli

potilaalla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta 5.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Annostuksen muuttaminen ei ole tarpeen munuaisten vajaatoiminnassa.

Iäkkäät

Aripipratsolin

vaikuttavuutta

varmistettu

65-vuotiaiden

sitä

vanhempien

skitsofreniapotilaiden

hoidossa.

Tähän

ikäryhmään

kuuluvien

potilaiden

nuorempia

suuremman

herkkyyden

vuoksi

harkittava

tavallista

pienempää

aloitusannosta

kliinisten

tekijöiden

niin

vaatiessa (ks. kohta 4.4).

Sukupuoli

Naispotilaille ei tarvitse käyttää erilaista annostusta kuin miespotilaille (ks. kohta 5.2).

Tupakointi

Aripipratsolin metaboloitumisreitin vuoksi tupakoitsijoiden annostusta ei tarvitse muuttaa (ks. kohta

4.5).

Annoksen muuttaminen yhteisvaikutuksien vuoksi

aripipratsolin

kanssa annetaan samanaikaisesti voimakkaita CYP3A4:n tai CYP2D6:n estäjiä,

aripipratsoliannosta

pienennettävä.

CYP3A4:n

CYP2D6:n

estäjä

jätetään

pois

yhdistelmähoidosta, aripipratsoliannosta on tällöin suurennettava (ks. kohta 4.5).

aripipratsolin

kanssa

annetaan

samanaikaisesti

voimakkaita

CYP3A4:n

induktoreita,

aripipratsoliannosta

suurennettava.

CYP3A4:n

induktori

jätetään

pois

yhdistelmähoidosta,

aripipratsoliannos on tällöin pienennettävä suositeltuun annokseen (ks. kohta 4.5).

Antotapa

Aripiprazole Aristo -tabletit on tarkoitettu suun kautta otettavaksi.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Psykoosilääkityksen

aikana

kliinisen

tilan

paraneminen

saattaa

alkaa

vasta

useiden

päivien

muutaman viikon kuluttua. Potilaan tilaa on seurattava tarkoin koko tämän jakson ajan.

Suisidaalisuus

Itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat yleisiä psykoottisissa sairauksissa ja mielialanhäiriöissä, ja niitä

raportoitu

joissakin

tapauksissa

pian psykoosilääkityksen aloittamisen tai lääkkeen vaihtamisen

jälkeen, myös aripipratsolihoidon yhteydessä (ks. kohta 4.8). Potilaita, joilla itsemurhavaara on suuri,

seurattava

tarkoin

psykoosilääkityksen

aikana.

Epidemiologisen tutkimuksen tulokset viittasivat

siihen,

ettei

aripipratsoli

lisännyt

itsemurhavaaraa

muihin

psykoosilääkkeisiin

verrattuna

aikuispotilaiden

skitsofrenian

hoidossa.

Nuorten

potilaiden

(alle

18-vuotiaiden)

itsemurhavaaraa ei

voida arvioida, koska pediatriset tutkimustiedot ovat riittämättömiä. Näytön mukaan itsemurhavaara

näyttäisi kuitenkin säilyvän pitempään kuin neljä ensimmäistä hoitoviikkoa käytettäessä epätyypillisiä

psykoosilääkkeitä, kuten aripipratsolia.

Kardiovaskulaarihaitat

Aripipratsolia

tulee

käyttää

varoen

potilaille,

joilla

kardiovaskulaarisairaus

(sydäninfarkti

iskeeminen

sydänsairaus,

sydämen

vajaatoiminta

johtumishäiriöitä),

aivoverenkierron

sairaus,

hypotensioon

altistava

tila

(kuivuminen,

hypovolemia

verenpainetta

laskevien lääkevalmisteiden

käyttö) tai verenpainetauti, mukaan lukien maligni hypertensio.

Laskimoperäisiä tromboemboliatapauksia (VTE) on raportoitu antipsykoottihoidon yhteydessä. Koska

antipsykooteilla

hoidetuilla

potilailla

esiintyy

usein

VTE:n

ei-perinnöllisiä

riskitekijöitä,

kaikki

mahdolliset VTE:n riskitekijät pitää määrittää ennen aripipratsolihoidon aloittamista ja hoidon aikana

ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet on aloitettava.

QT-ajan pidentyminen

Aripipratsolin

kliinisissä

tutkimuksissa

QT-ajan

pitenemisen

insidenssi

verrattavissa

plaseboon.

Aripipratsolia,

kuten

muitakin

psykoosilääkkeitä, tulee käyttää varoen potilaille, joiden suvussa on

esiintynyt QT-ajan pitenemistä (ks. kohta 4.8).

Tardiivi dyskinesia

Valmisteen enintään vuoden kestäneissä kliinisissä tutkimuksissa kiireellistä hoitoa vaativa dyskinesia

melko

harvinainen

aripipratsolihoidon

aikana.

aripipratsolihoidon

aikana ilmaantuu tardiivin

dyskinesian

oireita

löydöksiä,

harkittava annoksen pienentämistä tai hoidon keskeyttämistä.

Nämä oireet voivat vaikeutua tilapäisesti tai jopa ilmaantua hoidon keskeyttämisen jälkeen.

Muut ekstrapyramidaalioireet

Pediatrisille

potilaille

tehdyissä

aripipratsolin

kliinisissä

tutkimuksissa

havaittu

akatisiaa

parkinsonismia.

aripipratsolia

käyttävälle

potilaalle

ilmaantuu

ekstrapyramidaalioireita

ja -löydöksiä, on harkittava annoksen pienentämistä ja potilaan tiivistä kliinistä seurantaa.

Maligni neuroleptioireyhtymä (neuroleptic malignant syndrome, NMS)

Maligni

neuroleptioireyhtymä

psykoosilääkkeiden

käyttöön

liittyvä

oireyhtymä,

joka

johtaa

kuolemaan. Kliinisissä tutkimuksissa maligni neuroleptioireyhtymä oli harvinainen aripipratsolihoidon

yhteydessä.

Malignin

neuroleptioireyhtymän

kliinisiä

ilmenemismuotoja

ovat

kuumeilu,

lihasjäykkyys, psyykkisen tilan muutokset ja autonomisen hermoston epätasapainoon viittaavat oireet

(epäsäännöllinen

pulssi

verenpaine,

takykardia,

runsas hikoilu ja sydämen rytmihäiriöt). Muita

oireita

voivat

olla

kohonnut

kreatiinikinaasiarvo,

myoglobinuria

(rabdomyolyysi)

akuutti

munuaisten vajaatoiminta. Myös maligniin neuroleptioireyhtymään liittymätöntä kreatiinikinaasiarvon

nousua

rabdomyolyysia

esiintynyt.

potilaalle

kehittyy

maligniin

neuroleptioireyhtymään

viittaavia

oireita

hänellä

esiintyy

selittämätöntä

korkeaa

kuumetta,

johon

liity

muita

neuroleptioireyhtymän

kliinisiä

ilmenemismuotoja,

kaikkien

antipsykoottisten

vaikuttavien

aineiden,

myös aripipratsolin,

ottaminen on keskeytettävä.

Kouristuskohtaus

Kliinisissä tutkimuksissa kouristuskohtaukset olivat melko harvinaisia aripipratsolihoidon yhteydessä.

Aripipratsolia

siksi

annettava

varoen

potilaille,

joilla

aikaisemmin

esiintynyt

kouristuskohtauksia tai joilla on jokin kouristuskohtauksia aiheuttava sairaus.

Iäkkäät dementiaan liittyvää psykoosia sairastavat potilaat

Lisääntynyt kuolleisuus

Kolmessa

lumekontrolloidussa

aripipratsolitutkimuksessa

potilailla,

joilla

Alzheimerin

tautiin

liittyvä

psykoosi,

aripipratsolihoitoa

saaneilla

potilailla

esiintyi

lisääntynyttä

kuolleisuutta

lumehoitoon

verrattuna

938;

potilaiden

keski-ikä

82,4

vuotta;

vaihteluväli

56–99

vuotta).

Aripipratsolihoitoa

saaneilla

potilailla

kuolleisuus

3,5 %

lumehoidetuilla

potilailla

1,7 %.

Vaikkakin kuolinsyyt olivat vaihtelevia, suurin osa oli joko kardiovaskulaariperäisiä (esim. sydämen

vajaatoiminta, äkkikuolema) tai infektioperäisiä (esim. keuhkokuume) (ks. kohta 4.8).

Aivoverenkiertoon kohdistuvat haittavaikutukset

Yllä

mainituissa

tutkimuksissa

esiintyi

aivoverenkiertoon

liittyviä

haittavaikutuksia

(kuten

aivohalvaus, TIA), joista osa kuolemaan johtaneita (potilaiden keski-ikä 84 vuotta; vaihteluväli 78–88

vuotta).

Kaikkiaan

1,3 %:lla

aripipratsolihoitoa

saaneista

potilaista

0,6 %:lla

lumehoidetuista

potilaista havaittiin aivoverenkiertoon liittyviä haittavaikutuksia. Ero ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Kuitenkin

tutkimuksessa,

jossa

aripipratsoliannos oli vakioitu, havaittiin merkittävä annos-vaikutus-

suhde aivoverenkiertoon liittyvien

haittavaikutusten osalta (ks kohta 4.8).

Aripipratsoli ei ole indisoitu dementiaan liittyvien psykoosien hoitoon.

Hyperglykemia ja diabetes

Toisen

polven

psykoosilääkkeiden,

myös

aripipratsolin

käytön

yhteydessä

esiintynyt

hyperglykemiaa,

joka

joskus

ollut

merkittävää

siihen

liittynyt

ketoasidoosi,

hyperosmolaarinen

kooma

kuolema.

Vaikeisiin

komplikaatioihin

liittyviä

altistavia

riskitekijöitä

ovat

ylipaino

suvussa

esiintyvä

diabetes.

Kliinisissä

tutkimuksissa

aripipratsolia

saaneilla

potilailla ei ole esiintynyt merkittävästi enemmän hyperglykemiaan liittyviä haittavaikutuksia (mukaan

lukien

diabetes)

poikkeavia

glukoosiarvoja

kuin

lumelääkkeellä.

Tarkkoja

arvioita

hyperglykemiaan

liittyvien

haittavaikutusten

riskistä

aripipratsolihoidon

muiden

toisen

polven

psykoosilääkkeiden

käytön

yhteydessä

siten

suora

vertailu

mahdollista.

Myös

aripipratsolihoidon,

kuten

muunkin

psykoosilääkehoidon,

yhteydessä

tulee

seurata

hyperglykemian

oireita

(kuten

polydipsia,

polyuria,

polyfagia

heikotus).

Diabetesta

sairastavien

potilaiden

potilaiden,

joilla

on diabeteksen riskitekijöitä, glukoosiarvoja tulee seurata säännöllisesti (ks. kohta

4.8).

Yliherkkyys

Kuten

muidenkin

lääkkeiden,

myös

aripipratsolin

käyttöön

liittyä

yliherkkyysreaktioita,

jotka

ilmenevät allergisina oireina (ks. kohta 4.8).

Painonnousu

Muista

sairauksista,

antipsykoottisesta

lääkityksestä

huonosti

hallituista

elämäntavoista

johtuva

painonnousu on yleistä skitsofreniaa ja muita psyykkisiä sairauksia sairastavilla potilailla ja se voi

johtaa

vaikeisiin

komplikaatioihin.

Painonnousua

esiintynyt

aripipratsolihoidon

yhteydessä

valmisteen markkinoillaolon aikana. Kun painonnousua on esiintynyt, tämä on yleensä ollut potilailla,

joilla

merkittäviä

riskitekijöitä,

kuten

diabetes,

kilpirauhasen

toiminnanhäiriö

aivolisäkkeen

adenooma.

Aripipratsoli

aiheuttanut

kliinisesti

merkittävää

painonnousua

aikuisille

kliinisissä

tutkimuksissa

(ks.

kohta

5.1).

Kliinisissä

tutkimuksissa,

joihin

osallistui

kaksisuuntaista

mielialahäiriötä

sairastaneita

nuoria,

aripipratsoliin

osoitettiin

liittyvän

painonnousua

hoitoviikon

jälkeen. Nuoria on tarkkailtava painonnousun suhteen. Jos painonnousu on kliinisesti merkittävää, on

harkittava annoksen pienentämistä (ks. kohta 4.8).

Dysfagia

Ruokatorven

motiliteettihäiriöitä

aspiraatiota

esiintynyt

antipsykoottisten

lääkevalmisteiden,

myös

aripipratsolin,

käytön

yhteydessä.

Aripipratsolia

muita

antipsykoottisia vaikuttavia aineita

tulee käyttää varoen potilaille, joilla on riski aspiraatiopneumoniaan.

Patologinen pelaaminen

Patologista

pelaamista

ilmoitettu

esiintyneen

aripipratsolin

markkinoille

tulon

jälkeen

potilailla,

joille

valmistetta

määrätty,

riippumatta

siitä,

onko

heidän

esitiedoissaan

ollut

pelaamista.

esitiedoista ilmenee patologista pelaamista, riski voi olla tavallista suurempi ja potilasta on seurattava

tarkasti (ks. kohta 4.8).

Samanaikainen tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö

(ADHD)

Saatavilla on vain vähän tietoja aripipratsolin ja stimulanttien samanaikaisesta käytön turvallisuudesta.

Siksi näiden lääkkeiden samanaikaisessa annossa on noudatettava äärimmäistä varovaisuutta.

Kaatumiset

Aripipratsoli voi aiheuttaa uneliaisuutta, asentohypotensiota sekä motorista ja sensorista epävakautta,

jotka

voivat

johtaa

kaatumisiin.

Varovaisuutta

on noudatettava hoidettaessa kohonneessa riskissä

olevia

potilaita,

pienemmän

aloitusannoksen

käyttöä

harkittava

(esim.

iäkkäille

heikkokuntoisille

potilaille,

ks. kohta 4.2).

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Aripipratsoli

saattaa

tehostaa

eräiden

verenpainelääkkeiden

vaikutusta

-adrenergisia reseptoreja

salpaavan vaikutuksensa vuoksi.

Aripipratsolin

primaaristen

keskushermostovaikutusten

vuoksi

varovaisuutta

noudatettava,

aripipratsolia

käytetään

yhdessä

alkoholin

muiden

sellaisten

keskushermostoon

vaikuttavien

lääkevalmisteiden kanssa, jotka aiheuttavat samanlaisia haittavaikutuksia, kuten sedaatiota (ks. kohta

4.8).

Varovaisuutta

tulee

noudattaa,

aripipratsolia

annetaan

yhdessä

QT-aikaan

elektrolyyttitasapainoon vaikuttavien lääkevalmisteiden kanssa.

Muiden lääkkeiden mahdollinen vaikutus aripipratsoliin

Mahahapon eritystä estävä H2-reseptorien salpaaja, famotidiini, hidastaa aripipratsolin imeytymistä,

mutta tämän vaikutuksen ei katsottu olevan kliinisesti

merkittävä.

Aripipratsoli

metaboloituu

monia

teitä

CYP2D6-

CYP3A4-entsyymien

mutta

CYP1A-

entsyymin välityksellä. Tupakoivien potilaiden annostusta ei siten tarvitse muuttaa.

Kinidiini ja muut CYP2D6:n estäjät

Terveillä

koehenkilöillä

tehdyssä

kliinisessä

tutkimuksessa

voimakas

CYP2D6-entsyymin

estäjä

(kinidiini)

suurensi

aripipratsolin

AUC-arvoa

107 %,

mutta

-arvo

pysyi

muuttumattomana.

Aktiivisen

metaboliitin,

dehydroaripipratsolin,

pieneni

32 %

47 %. Jos aripipratsolia

annetaan yhdessä kinidiinin kanssa, potilaalle määrätty annos tulisi pienentää noin puoleen. Muilla

CYP2D6-entsyymin

voimakkailla

estäjillä,

kuten

fluoksetiinilla

paroksetiinilla,

voidaan

odottaa

olevan samanlaisia vaikutuksia, joten annosta tulisi pienentää vastaavalla tavalla.

Ketokonatsoli ja muut CYP3A4:n estäjät

Terveillä koehenkilöillä tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa voimakas CYP3A4:n estäjä (ketokonatsoli)

suurensi

aripipratsolin

AUC-arvoa

63 %

ja C

-arvoa 37 %. Dehydroaripipratsolin AUC suureni

77 % ja C

43 %. Hitailla CYP2D6-metaboloijilla voimakkaiden CYP3A4:n estäjien samanaikainen

käyttö

johtaa

suurempiin

aripipratsolin pitoisuuksiin plasmassa nopeisiin CYP2D6-metaboloijiin

verrattuna. Harkittaessa ketokonatsolin tai muiden voimakkaiden CYP3A4:n estäjien yhteiskäyttöä

aripipratsolin

kanssa

hoidon

mahdollisen

hyödyn

tulisi

olla

suurempi

kuin

potilaalle

mahdollisesti

aiheutuvat

vaarat.

ketokonatsolia

annetaan

samanaikaisesti

aripipratsolin

kanssa,

potilaalle

määrätty aripipratsoliannos on pienennettävä noin puoleen. Muilla voimakkailla CYP3A4:n estäjillä,

kuten

itrakonatsolilla

HIV-proteaasin

estäjillä,

voidaan

odottaa

olevan

samanlaisia

vaikutuksia,

joten annosta tulisi pienentää vastaavalla tavalla.

Kun CYP2D6:n tai CYP3A4:n estäjien käyttö lopetetaan, aripipratsoliannos on nostettava takaisin

yhdistelmähoidon

aloittamista edeltäneelle tasolle.

Kun aripipratsolia annetaan samanaikaisesti heikkojen CYP3A4:n estäjien kanssa (esim. diltiatseemi

tai essitalopraami) tai heikkojen CYP2D6:n estäjien kanssa, voidaan olettaa aripipratsolipitoisuuden

plasmassa nousevan jonkin verran.

Karbamatsepiini ja muut CYP3A4:n induktorit

voimakasta

CYP3A4:n

induktoria,

karbamatsepiinia,

annettiin

samanaikaisesti,

aripipratsolin

-arvon geometrinen keskiarvo oli 68 % pienempi ja AUC-arvon geometrinen keskiarvo 73 %

pienempi

kuin

annettaessa aripipratsolia (30 mg) yksinään. Vastaavasti dehydroaripipratsolin C

arvon geometrinen keskiarvo oli 69 % pienempi ja AUC:n geometrinen keskiarvo 71 % pienempi

karbamatsepiinin jälkeen kuin annettaessa aripipratsolia yksinään.

karbamatsepiinia

annetaan

samanaikaisesti

aripipratsolin

kanssa,

aripipratsoliannos

kaksinkertaistettava. Muilla voimakkailla CYP3A4:n induktoreilla (kuten rifampisiinilla, rifabutiinilla,

fenytoiinilla,

fenobarbitaalilla,

primidonilla,

efavirentsillä,

nevirapiinilla

mäkikuismalla)

voidaan

odottaa

olevan

samanlaisia

vaikutuksia,

joten

annosta

tulisi

suurentaa

vastaavalla

tavalla.

voimakkaiden

CYP3A4:n

induktorien

käyttö

lopetetaan,

aripipratsoliannos

pienennettävä

suositeltuun annokseen.

Valproaatti ja litium

Aripipratsolin pitoisuus ei muuttunut kliinisesti merkitsevästi, kun sitä annettiin yhtaikaa valproaatin

tai litiumin kanssa.

Serotoniinioireyhtymä

Serotoniinioireyhtymää

ilmoitettu

esiintyneen

aripipratsolia

käyttäneillä

potilailla,

mahdollisia

merkkejä

oireita

ilmetä

erityisesti,

aripipratsolia

käytetään

samanaikaisesti

muiden

serotoninergisten

lääkkeiden,

kuten

SSRI-

SNRI-lääkkeiden,

kanssa

sellaisten

lääkkeiden kanssa, joiden tiedetään suurentavan aripipratsolipitoisuutta (ks. kohta 4.8).

Aripipratsolin mahdolliset vaikutukset muihin lääkkeisiin

Kliinisissä

tutkimuksissa

10−30 mg/vrk

aripipratsoliannosten

havaittu

vaikuttavan

merkitsevästi

seuraavien

CYP-entsyymien

substraattien

metaboliaan:

CYP2D6

(dekstrometorfaani/3-

metoksimorfinaani

-suhde),

CYP2C9

(varfariini),

CYP2C19

(omepratsoli)

CYP3A4

(dekstrometorfaani).

Aripipratsolin

dehydroaripipratsolin

myöskään

havaittu

muuttavan

CYP1A2-välitteistä

metaboliaa

in

vitro.

Aripipratsoli

siis

todennäköisesti

aiheuta

näiden

entsyymien välittämiä kliinisesti merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkevalmisteiden kanssa.

Valproaatin,

litiumin

lamotrigiinin

pitoisuus

muuttunut

kliinisesti

merkitsevästi,

aripipratsolia annettiin yhtaikaa valproaatin, litiumin

tai lamotrigiinin

kanssa.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Aripipratsolista

tehty

riittäviä

hyvin

kontrolloituja

tutkimuksia

raskauden

aikana.

Synnynnäisiä epämuodostumia on raportoitu, mutta syy-yhteyttä aripipratsoliin ei ole voitu osoittaa.

Eläinkokeissa

voitu

sulkea

pois

mahdollista

alkion-

sikiönkehitykseen

kohdistuvaa

toksista

vaikutusta (ks. kohta 5.3). Potilaita on kehotettava kertomaan lääkärilleen, mikäli he tulevat raskaaksi

suunnittelevat

raskautta

aripipratsolihoidon

aikana.

Koska

turvallisuustiedot

potilaiden

hoidosta

ovat

riittämättömät

eläimillä

tehtyjen

lisääntymistoksikologisten

tutkimusten

tulokset

viittaavat

mahdolliseen

toksisuuteen,

tätä

valmistetta

pidä

käyttää

raskauden

aikana,

paitsi

odotettu

hoidolla

saavutettava

hyöty

niin

suuri,

että

sikiölle

mahdollisesti

aiheutuva

vaara

selvästi

perusteltu.

Psykoosilääkkeille

(myös

aripipratsolille)

kolmannen

raskauskolmanneksen

aikana

altistuneilla

vastasyntyneillä on ekstrapyramidaali- ja lääkevieroitusoireiden riski. Oireiden vaikeusaste ja kesto

synnytyksen

jälkeen

vaihdella.

Näitä

vastasyntyneillä

esiintyviä

oireita

voivat

olla

agitaatio,

hypertonia, hypotonia, vapina, uneliaisuus, hengitysvaikeus tai syömishäiriöt. Siksi vastasyntyneiden

vointia pitää seurata huolellisesti.

Imetys

Aripipratsoli erittyy äidinmaitoon. Potilaita on kehotettava lopettamaan imettäminen, jos he käyttävät

aripipratsolia.

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

Kuten

muitakin

psykoosilääkkeitä

käytettäessä

potilaita

kehotettava

välttämään

vaarallisten

koneiden

käyttöä,

myös

moottoriajoneuvolla

ajoa,

kunnes

ovat

kohtuullisen

varmoja,

ettei

aripipratsolilla

heihin

haitallista

vaikutusta.

Joillakin

pediatrisilla

potilailla

uneliaisuuden

uupumuksen ilmaantuvuus on suurentunut (ks. kohta 4.8).

4.8

Haittavaikutukset

Turvallisuusprofiilin

tiivistelmä

Lumekontrolloiduissa

tutkimuksissa

yleisimmin

raportoidut

haittavaikutukset

ovat

akatisia

pahoinvointi,

joita

kumpaakin

esiintyi

useammin

kuin

prosentilla

potilaista,

jotka

olivat

saaneet

aripipratsolia suun kautta.

Haittavaikutukset taulukoituina

Kaikki haittavaikutukset on lueteltu elinluokan ja esiintyvyyden mukaan: hyvin yleinen (≥ 1/10),

yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen (≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000,

< 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000) ja tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä

arviointiin). Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden

mukaan alenevassa järjestyksessä.

Markkinoilletulon jälkeisen käytön myötä ilmoitettujen

haittavaikutusten esiintyvyyttä ei voida

määritellä, koska ne ovat peräisin spontaaneista ilmoituksista. Siksi näiden haittatapahtumien

esiintyvyydeksi on määritetty ”tuntematon”.

Yleinen

(≥ 1/100, < 1/10)

Melko harvinainen

(≥ 1/1 000, < 1/100)

Tuntematon (koska saatavissa

oleva tieto ei riitä arviointiin)

Veri ja imukudos

Leukopenia

Neutropenia

Trombosytopenia

Immuunijärjestelm

ä

Allerginen reaktio (esim.

anafylaktinen reaktio, angioedeema

mukaan lukien kielen turvotus,

kieliedeema, kasvoedeema, kutina

tai urtikaria)

Umpieritys

Hyperprolaktinemia

Diabeettinen hyperosmolaarinen

kooma

Diabeettinen ketoasidoosi

Hyperglykemia

Aineenvaihdunta ja

ravitsemus

Diabetes

Hyperglykemia

Hyponatremia

Anoreksia

Painonlasku

Painonnousu

Psyykkiset häiriöt

Unettomuus

Ahdistuneisuus

Rauhattomuus

Masennus

Hyperseksuaalisuus

Itsemurhayritykset, itsemurha-

ajatukset ja itsemurhan

toteuttaminen (ks. kohta 4.4)

Pelihimo

Aggressiivisuus

Agitaatio

Hermostuneisuus

Hermosto

Akatisia

Ekstrapyramidaali

oireet

Vapina

Päänsärky

Tardiivi dyskinesia

Dystonia

Maligni neuroleptisyndrooma

(NMS)

Grand mal -kohtaus

Serotoniinioireyhtymä

Puheen häiriöt

Sedaatio

Uneliaisuus

Huimaus

Silmät

Näön

hämärtyminen

Kahtena näkeminen

Okulogyyrinen kriisi

Sydän

Takykardia

Äkkikuolema

Kääntyvien kärkien takykardia

QT-ajan piteneminen

Ventrikulaarinen arytmia

Sydänpysähdys

Bradykardia

Verisuonisto

Ortostaattinen

hypotensio

Laskimotromboembolia

(myös

keuhkoembolia ja syvä

laskimotromboosi)

Hypertensio

Pyörtyminen

Hengityselimet,

rintakehä ja

välikarsina

Nikotus

Aspiraatiopneumonia

Laryngospasmi

Orofaryngiaalinen spasmi

Ruoansulatuselimist

ö

Ummetus

Dyspepsia

Pahoinvointi

Syljen liikaeritys

Oksentelu

Pankreatiitti

Dysfagia

Ripuli

Vatsavaivat

Mahavaivat

Maksa ja sappi

Maksan vajaatoiminta

Hepatiitti

Keltaisuus

Kohonnut alaniiniaminotransferaasi

(ALAT)

Kohonnut

aspartaattiaminotransferaasi

(ASAT)

Kohonnut glutamyylitransferaasi

(GT)

Kohonnut alkaalinen fosfataasi

Iho ja ihonalainen

kudos

Ihottuma

Valoherkkyysreaktiot

Alopekia

Runsas hikoilu

Luusto, lihakset ja

sidekudos

Rabdomyolyysi

Myalgia

Jäykkyys

Munuaiset ja

virtsatiet

Virtsainkontinenssi

Virtsaumpi

Raskauteen,

synnytykseen ja

perinataalikauteen

liittyvät haitat

Vastasyntyneen

lääkeainevieroitusoireyhtymä (ks.

kohta 4.6)

Sukupuolielimet ja

rinnat

Priapismi

Yleisoireet ja

antopaikassa

todettavat haitat

Väsyneisyys

Lämmönsäätelyn häiriö (esim.

hypotermia, kuume)

Rintakipu

Perifeerinen edeema

Tutkimukset

Verensokerin nousu

Glykosyloituneen

hemoglobiiniarvon nousu

Verensokerin vaihtelut

Kohonnut kreatiinifosfokinaasi

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Ekstrapyramidaalioireet

Skitsofrenia

viikon

kontrolloidussa

pitkäaikaistutkimuksessa

aripipratsolihoitoa

saaneilla

potilailla

esiintyi

kokonaisuudessaan

vähemmän

(25,8 %)

ekstrapyramidaalioireita,

kuten

parkinsonismia,

akatisiaa,

dystoniaa

dyskinesiaa,

kuin

haloperidolia saaneilla potilailla (57,3 %).

Lumekontrolloidussa

viikon

pitkäaikaistutkimuksessa

ekstrapyramidaalioireita

esiintyi

prosentilla

aripipratsolia

saaneista potilaista ja 13,1 prosentilla lumeryhmän potilaista. Toisessa 26

viikon

kontrolloidussa

pitkäaikaistutkimuksessa

ekstrapyramidaalioireita

esiintyi

aripipratsolia

saaneista potilaista 14,8 prosentilla ja olantsapiinia saaneista 15,1 prosentilla.

Akatisia

Aripipratsolihoitoa

saaneilla

skitsofreniapotilailla

akatisiaa

esiintyi

prosentilla

lumeryhmän

potilailla 3,0 prosentilla.

Dystonia

Luokkavaikutus

Dystonian

oireita,

pitkittyneitä

epänormaaleja

lihasryhmien

supistuksia,

saattaa

esiintyä

niille

herkillä

yksilöillä

muutamien

ensimmäisten

hoitopäivien

aikana.

Dystonian

oireisiin

kuuluvat:

niskalihasten

spasmit,

jotka

joskus

etenevät

kurkun

kireydeksi,

nielemisvaikeudet,

hengitysvaikeudet

ja/tai

kielen

eteentyöntyminen

(protruusio).

Vaikka

nämä oireet voivat esiintyä

pienillä annoksilla, esiintyvät ne kuitenkin useammin ja vakavampina silloin, kun käytetään teholtaan

voimakkaampia

suuremmilla

annoksilla

käytettäviä

ensimmäisen

polven

antipsykootteja.

Lisääntynyt akuutin dystonian riski on havaittu miehillä ja nuoremmilla ikäryhmillä.

Prolaktiini

Kliinisissä

tutkimuksissa,

joissa

aripipratsolia

käytettiin

hyväksyttyyn

käyttöaiheeseen,

sekä

aripipratsolin

markkinoille

tulon

jälkeisessä

seurannassa,

havaittu

sekä

seerumin

prolaktiinipitoisuuden suurenemista että pienenemistä verrattuna lähtötasoon (ks. kohta 5.1).

Laboratorioarvot

Lumevalmisteen

aripipratsolin

välillä

havaittu

lääketieteellisesti

merkittäviä

eroja

niiden

potilaiden

prosentuaalisissa

osuuksissa,

joilla

esiintyi

mahdollisesti kliinisesti merkitseviä muutoksia

rutiininomaisesti

määritetyissä

laboratorio-

rasva-ainearvoissa

(ks.

kohta

5.1).

Kreatiinikinaasiarvon (CK) nousua, joka oli yleensä ohimenevää ja oireetonta, todettiin 3,5 prosentilla

aripipratsolia saaneista potilaista ja 2,0 prosentilla lumeryhmän potilaista.

Pediatriset potilaat

Skitsofrenia 15-vuotiailla ja sitä vanhemmilla nuorilla

Lyhytkestoisessa

lumekontrolloidussa

kliinisessä

tutkimuksessa,

johon

osallistui

skitsofreniaa

sairastavaa

nuorta

(13–17-vuotiaita),

haittavaikutukset

olivat

frekvenssiltään

tyypiltään

samankaltaisia

kuin

aikuisilla.

Seuraavia

haittavaikutuksia

raportoitiin

kuitenkin

useammin

aripipratsolia

saaneilla

nuorilla

kuin

aripipratsolia

saaneilla

aikuisilla

useammin

kuin

plaseboa

saaneilla): Uneliaisuutta/sedaatiota ja ekstrapyramidaalihäiriötä raportoitiin hyvin yleisesti (≥ 1/10) ja

suun

kuivumista,

ruokahalun

lisääntymistä

sekä

ortostaattista

hypotensiota

raportoitiin

yleisesti

(≥ 1/100, < 1/10).

Turvallisuusprofiili

viikon

laajennetussa

avoimessa

tutkimuksessa

samanlainen

kuin

lyhytkestoisessa lumekontrolloidussa tutkimuksessa havaittiin.

Pitkäkestoisen,

kaksoissokkoutetun

lumekontrolloidun

tutkimuksen

turvallisuusprofiili

oli muilta osin

samanlainen,

mutta

seuraavia

reaktioita

raportoitiin

yleisemmin

lapsipotilailla,

jotka

saivat

aripipratsolia kuin niillä lapsipotilailla, jotka saivat lumelääkitystä: Painon laskua, veren insuliinitason

nousua, rytmihäiriöitä ja leukopeniaa raportoitiin yleisesti (≥ 1/100, < 1/10).

yhdistettiin

tutkimustulokset

populaatiosta,

jossa

skitsofreniaa

sairastavia

13–17-vuotiaita

nuoria,

jotka

olivat

altistuneet

aripipratsolille

enintään

vuotta, matalan seerumin prolaktiinitason

insidenssi oli tytöillä 29,5 % (< 3 ng/ml) ja pojilla 48,3 % (< 2 ng/ml). Nuorilla (13–17-vuotiailla)

skitsofreniaa sairastavilla potilailla, joiden aripipratsolialtistus oli 5-30 mg korkeintaan 6 vuoden ajan,

matalan

seerumin prolaktiinipitoisuuden insidenssi oli tytöillä 25,6 % (< 3 ng/ml) ja pojilla 45,0 %

(< 2 ng/ml).

Kahdessa

nuorilla

(13-17-vuotiailla)

tehdyssä

pitkäkestoisessa

tutkimuksessa

skitsofreniaa

kaksisuuntaista

mielialahäiriötä

sairastavien, aripipratsolilla hoidettujen potilaiden seerumin matalien

prolaktiiniarvojen

esiintyvyys oli tytöillä 37,0 % (< 3 ng/ml) ja pojilla 59,4 % (< 2 ng/ml).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

tärkeää

ilmoittaa

myyntiluvan

myöntämisen

jälkeisistä

lääkevalmisteen

epäillyistä

haittavaikutuksista.

mahdollistaa

lääkevalmisteen

hyöty-haitta-tasapainon

jatkuvan

arvioinnin.

Terveydenhuollon

ammattilaisia

pyydetään

ilmoittamaan

kaikista

epäillyistä

haittavaikutuksista

seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Oireet ja merkit

Kliinisissä tutkimuksissa ja markkinoilla olon aikana aikuispotilaat ovat ottaneet pelkkää aripipratsolia

tahallaan

vahingossa

yliannoksena

aina

260 mg:n

annokseen

asti ilman kuolemantapauksia.

Potentiaalisesti

lääketieteellisesti

merkittävää

letargiaa,

verenpaineen

nousua,

uneliaisuutta,

takykardiaa,

pahoinvointia,

oksentelua

ripulia

esiintynyt

yliannostuksen

yhteydessä.

Lisäksi

tapauksia pelkästä aripipratsolin yliannostuksesta (195 mg:n annokseen asti) on kuvattu lapsilla ilman

kuolemantapauksia. Yliannostus aiheutti potentiaalisesti vakavia oireita, kuten uneliaisuutta, tilapäistä

tajuttomuutta ja ekstrapyramidaalioireita.

Yliannostuksen hoito

Yliannostuksen

hoidon

keskityttävä

elintoimintoja

tukeviin

hoitotoimenpiteisiin,

joihin

kuuluvat

hengitysteiden

pitäminen

avoimina,

happihoito

tekohengitys,

sekä

oireiden

hoitoon.

Muiden

lääkevalmisteiden mahdollinen osuus on otettava huomioon. Sydämen ja verenkierron monitorointi on

aloitettava

heti,

siihen

tulee

kuulua

jatkuva

EKG-rekisteröinti

mahdollisten

rytmihäiriöiden

havaitsemiseksi.

Aripipratsolin

varman

yliannostuksen

yliannostusepäilyn

jälkeen

jatkettava

huolellista lääketieteellistä seurantaa ja tarkkailua, kunnes potilas toipuu.

Tunnin

kuluttua

aripipratsoliannoksesta

annettu

aktiivihiili

(50 g) pienensi aripipratsolin C

-arvoa

noin 41 % ja AUC-arvoa noin 51 %, mikä viittaa siihen, että hiili saattaa olla tehokasta yliannostuksen

hoidossa.

Hemodialyysi

Hemodialyysin

vaikutuksista

aripipratsolin

yliannostuksen

hoidossa

tutkimustietoa,

mutta

hemodialyysistä

todennäköisesti ole hyötyä yliannostuksen hoidossa, koska aripipratsoli sitoutuu

voimakkaasti plasman proteiineihin.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: muut psykoosilääkkeet, ATC-koodi: N05AX12

Vaikutusmekanismi

Aripipratsolin tehon skitsofrenian hoidossa on arveltu välittyvän yhdistetyn osittaisen dopamiini-D2-

serotoniini-5HT1a-reseptoriagonismin

serotoniini-5HT2a-reseptoriantagonismin

kautta.

Aripipratsolilla

antagonistin

ominaisuudet

dopaminergisen hyperaktiivisuuden eläinkoemallissa ja

agonistin

ominaisuudet

dopaminergisen

hypoaktiivisuuden

eläinkoemalleissa.

Aripipratsolilla

voimakas

kiinnittymistaipumus

in

vitro

dopamiini-D2-

-D3-,

serotoniini-5HT1a-

-5HT2a-

reseptoreihin

kohtalainen

affiniteetti

dopamiini-D4-,

serotoniini-5HT2c-

-5HT7-,

alfa1-

adrenergisiin

histamiini-H1-reseptoreihin.

Aripipratsolilla

myös

kohtalainen

kiinnittymistaipumus

serotoniinin

takaisinottokohtaan,

mutta

mainittavaa

affiniteettia

muskariinireseptoreihin.

Yhteisvaikutukset

muiden

kuin

dopamiini-

serotoniinireseptorien

alaryhmiin

kuuluvien

reseptorien

kanssa

saattavat

selittää

osan

aripipratsolin

muista

kliinisistä

vaikutuksista.

terveille

koehenkilöille

annettiin

0,5−30 mg

aripipratsolia

kerran

päivässä

viikon

ajan,

positroniemissiotomografiassa

havaittiin,

että

11C-raklopridin,

spesifisen

D2/D3-reseptorin

ligandin,

sitoutuminen nucleus caudatukseen ja putameniin väheni annoksesta riippuvaisesti.

Kliininen teho ja turvallisuus

Skitsofrenia

Kolmessa

lyhytaikaisessa

(4–6

viikkoa)

lumekontrolloidussa

tutkimuksessa,

joihin

osallistuneilla

1 228

aikuisella

skitsofreniapotilaalla

positiivisia

negatiivisia

oireita,

aripipratsoli

lievitti

psykoottisia oireita tilastollisesti

merkitsevästi enemmän kuin lumevalmiste.

Aripipratsoli

ylläpitää

tehokkaasti

kliinistä

hoitovastetta

niiden

aikuispotilaiden

jatkohoidossa,

joilla

on saavutettu hoitovaste hoidon alussa. Haloperidoliin vertailevassa tutkimuksessa hoitovaste säilyi 52

viikon

ajan

molemmissa

ryhmissä

yhtä

suurella

osalla

hoitovasteen

saavuttaneista

potilaista

(aripipratsoliryhmässä

77 %

haloperidoliryhmässä

73 %).

Tutkimuksessa

loppuun

asti

mukana

olleiden

potilaiden

osuus

merkitsevästi

suurempi

aripipratsoliryhmässä

(43 %)

kuin

haloperidoliryhmässä (30 %). Eri arviointiasteikoilla, kuten PANSS ja MADRS (Montgomery-Åsberg

Depression Rating Scale), saadut todelliset pistearvot, joita käytettiin sekundaarisina tulosmuuttujina,

paranivat merkitsevästi enemmän kuin haloperidolia saaneilla potilailla.

Lumekontrolloidussa

viikon

tutkimuksessa,

johon

osallistuneiden

kroonista

skitsofreniaa

sairastavien aikuispotilaiden tila oli vakaa, aripipratsoli vähensi relapseja merkitsevästi enemmän kuin

lume, relapsien osuus oli aripipratsoliryhmässä 34 % ja lumeryhmässä 57 %.

Painonnousu

Aripipratsolin

kliinisissä

tutkimuksissa

havaittu

aiheuttavan

kliinisesti

merkittävää

painonnousua.

Olantsapiiniin

vertailevassa

viikon

monikansallisessa

kaksoissokkotutkimuksessa,

johon

osallistui

aikuisikäistä

skitsofreniapotilasta

jossa

painonnousu

primaarinen

tulosmuuttuja,

vähintään

prosentin

painonnousu

lähtötasoon

verrattuna

(vähintään

lähtöpainon keskiarvo oli ~80,5 kg) oli merkitsevästi harvinaisempaa aripipratsoliryhmässä (n = 18 tai

13 %

arviointikelpoisista

potilaista)

kuin olantsapiiniryhmässä (n = 45 tai 33 % arviointikelpoisista

potilaista).

Rasva-ainearvot

Meta-analyysi,

joka

tehtiin

rasva-ainearvoista

aikuisilla

tehdyissä

plasebokontrolloiduissa

kliinisissä

tutkimuksissa,

osoittanut

aripipratsolin

aiheuttavan

kliinisesti

merkittäviä

muutoksia

kokonaiskolesteroli-,

triglyseridi-,

HDL- tai LDL-arvoissa.

- Kokonaiskolesteroli:

muutosten

esiintyvyys

normaaliarvoista

(<

5,18 mmol/l)

korkeisiin

(≥ 6,22 mmol/l)

2,5 %

aripipratsolilla

2,8 %

plasebolla. Keskimääräinen muutos lähtötasosta

oli -0,15 mmol/l (95 % CI: -0,182, -0,115) aripipratsolilla ja -0,11 mmol/l (95 % CI: -0,148, -0,066)

plasebolla.

- Paastotriglyseridit:

muutosten

esiintyvyys

normaaliarvoista

(<

1,69 mmol/l)

korkeisiin

(≥ 2,26 mmol/l)

7,4 %

aripipratsolilla

7,0 %

plasebolla. Keskimääräinen muutos lähtötasosta

oli -0,11 mmol/l (95 % CI: -0,182, -0,046) aripipratsolilla ja -0,07 mmol/l (95 % CI: -0,148, -0,007)

plasebolla.

- HDL: muutosten esiintyvyys normaaliarvoista (≥ 1,04 mmol/l) mataliin (< 1,04 mmol/l) oli 11,4 %

aripipratsolilla

12,5 %

plasebolla.

Keskimääräinen

muutos

lähtötasosta

-0,03 mmol/l

(95 %

CI: -0,046, -0,017) aripipratsolilla ja -0,04 mmol/l (95 % CI: -0,056, -0,022) plasebolla.

- Paasto-LDL: muutosten esiintyvyys normaaliarvoista (< 2,59 mmol/l) korkeisiin (≥ 4,14 mmol/l) oli

0,6 % aripipratsolilla ja 0,7 % plasebolla. Keskimääräinen muutos lähtötasosta oli -0,09 mmol/l (95 %

CI: -0,139, -0,047) aripipratsolilla ja -0,06 mmol/l (95 % CI: -0,116, -0,012) plasebolla.

Prolaktiini

Prolaktiinitasoja arvioitiin kaikkien tutkimusten kaikilla aripipratsoliannoksilla (n = 28 242).

Hyperprolaktinemian eli kohonneen prolaktiinipitoisuuden

ilmaantuvuus oli aripipratsolilla hoidetuilla

potilailla (0,3 %) samankaltainen lumelääkkeellä hoidettuihin

verrattuna (0,2 %). Aripipratsolia

saavilla potilailla nousun alkamisen mediaaniaika oli 42 päivää ja mediaanikesto 34 päivää.

Hypoprolaktinemian

alentuneen

prolaktiinipitoisuuden

ilmaantuvuus

aripipratsolilla

hoidetuilla

potilailla

verrattuna

lumelääkkeellä

hoidettujen

potilaiden 0,02 %:iin.

Aripipratsolia saavilla

potilailla laskun alkamisen mediaaniaika oli 30 päivää ja mediaanikesto 194 päivää.

Pediatriset potilaat

Skitsofrenia nuorilla

Kuusi viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistuneilla 302 nuorella (13–

17-vuotiaalla)

skitsofreniapotilaalla

positiivisia

negatiivisia

oireita,

aripipratsoli

lievitti

psykoottisia oireita tilastollisesti

merkitsevästi enemmän kuin lumevalmiste.

Osa-analyysissa

koskien

nuoria

15–17-vuotiaita

potilaita,

jotka

edustivat

74 %

osallistuneiden

kokonaismäärästä,

havaittiin

vaikutuksen

säilyvän

26-viikkoisen

laajennetun

avoimen

tutkimuksen

ajan.

60–89 viikkoa kestäneessä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa

skitsofreniaa sairastavilla nuorilla (n = 146, ikä 13-17 vuotta) aripipratsoli- ja lumelääkeryhmän välillä

havaittiin

tilastollisesti

merkitsevä

psykoottisten

oireiden

palaamisessa

(relapseja

aripipratsoliryhmässä

19,39

%:lla

lumelääkeryhmässä

37,50

%:lla).

Kokonaisriskisuhteen

(HR)

pistearvio kaikki tutkittavat mukaan lukien oli 0,461 (95 % luottamusväli, 0,242–0,879).

Alaryhmäanalyyseissä

riskisuhteen

pistearvio

13–14-vuotiailla

0,495

15–17-vuotiailla

0,454.

Nuoremmassa ikäryhmässä (13–14-vuotiaat) riskisuhdearvio ei pienestä tutkittavien määrästä johtuen

(aripipratsoli, n = 29; lumelääke, n = 12) kuitenkaan ollut tarkka eikä luottamusväli tälle arviolle

(0,151–

1,628)

anna mahdollisuutta vetää johtopäätöksiä hoitovaikutuksen suhteen. Vanhemmassa

ikäryhmässä (aripipratsoli, n = 69; lumelääke, n = 36) luottamusväli oli 0,242–0,879 ja näillä potilailla

hoitovaikutus siis havaittiin.

Pediatristen potilaiden autistiseen häiriöön liittyvä ärtyneisyys (ks. kohta 4.2)

Aripipratsolia

tutkittiin

6–17-vuotiaiden

potilaiden

kahdessa

kahdeksan

viikkoa

kestäneessä,

lumelääkekontrolloidussa tutkimuksessa (toisessa joustava annos oli 2–15 mg/vrk ja toisessa kiinteä

annos oli joko 5, 10 tai 15 mg/vrk) sekä yhdessä 52 viikkoa kestäneessä avoimessa tutkimuksessa.

Aloitusannos näissä tutkimuksissa oli 2 mg/vrk, ja se nostettiin viikon jälkeen 5 mg:aan/vrk. Annosta

lisättiin viikoittain 5 mg:lla/vrk, kunnes tavoiteltu annos saavutettiin. Yli 75 % potilaista oli alle 13-

vuotiaita.

Aripipratsoli

osoittautui

vertailussa

tilastollisesti

tehokkaammaksi

kuin

lumelääke,

arvioitiin ärtyneisyyttä (Aberrant Behaviour Checklist -listan ala-asteikolla). Tämän tuloksen kliinistä

merkityksellisyyttä

kuitenkaan

vahvistettu.

Turvallisuusprofiilissa

havaittiin

painonnousua

prolaktiinitasojen

muutoksia.

Pitkäaikaisen

turvallisuutta koskevan tutkimuksen kesto rajoitettiin 52

viikkoon.

tutkimustulokset

yhdistettiin,

matalien

seerumin

prolaktiinitasojen

esiintyvyys

aripipratsolia

saaneilla

naispotilailla

58,7 %

(27/46,

<

ng/ml)

miespotilailla

86,6 %

(258/298,

< 2 ng/ml).

Lumelääkekontrolloidussa

tutkimuksessa

keskimääräinen

painonnousu

lumelääkettä ja 1,6 kg aripipratsolia saaneilla.

Aripipratsolia

tutkittu

myös

lumelääkekontrolloidussa

tutkimuksessa,

joka

koski

pitkäaikaista

ylläpitohoitoa.

Aripipratsolihoidon

(2–15 mg/vrk)

13–26

viikon vakiinnuttamisvaiheen jälkeen osalle

stabiilin

vasteen

saaneista

jatkettiin

aripipratsolihoitoa

osalle

vaihdettiin

aripipratsolin

tilalle

lumelääke

seuraaviksi

viikoksi.

Viikolla 16 Kaplan-Meir-menetelmällä arvioituna relapsi ilmeni

35 %:lla

aripipratsoliryhmässä

52 %:lla

lumelääkeryhmässä;

relapsin

riskitiheyssuhde

(aripipratsoli/lumelääke)

viikon

ajanjaksolla

0,57

ollut

tilastollisesti

merkitsevä.

Hoidon vakiinnuttamisvaiheessa (enintään 26 viikkoa) tutkittavien paino nousi aripipratsoliryhmässä

keskimäärin

3,2 kg

jälkimmäisessä

viikon

hoitovaiheessa

keskimäärin

lisää

aripipratsoliryhmässä

lumelääkeryhmässä.

Ekstrapyramidaalioireita

ilmoitettiin

lähinnä

hoidon vakiinnuttamisvaiheessa 17 %:lla potilaista; vapinaa 6,5 %:lla.

Touretten oireyhtymään liittyvät tic-oireet pediatrisilla potilailla (ks. kohta 4.2)

Aripipratsolin

tehoa

tutkittiin

Touretten

oireyhtymää

sairastavilla

pediatrisilla

tutkittavilla

(aripipratsoli:

lumelääke:

satunnaistetussa,

kaksoissokkoutetussa,

lumelääkekontrolloidussa,

kahdeksan

viikkoa

kestäneessä

tutkimuksessa,

jossa

käytettiin

kiinteään

annokseen

painoon

perustuvan

hoitoryhmän

asetelmaa.

Annosalue

20 mg/vrk

aloitusannoksena oli 2 mg. Tutkittavat olivat 7 - 17-vuotiaita, ja heidän keskimääräinen tic-oireiden

kokonaispistemääränsä (Total Tic Score) lähtötilanteessa oli 30 Yale Global Tic Severity Scale -

asteikolla

(TTS-YGTSS-pistemäärä).

Aripipratsolihoidossa

TTS-YGTSS-pistemäärä

väheni

13,35

pisteellä lähtötasolta viikolle 8 pienen annoksen ryhmässä (5 mg tai 10 mg) ja 16,94 pisteellä suuren

annoksen ryhmässä (10 mg tai 20 mg). Lumelääkeryhmässä pistemäärä väheni 7,09 pisteellä.

Etelä-Koreassa

tehdyssä

viikkoa

kestäneessä

satunnaistetussa,

kaksoissokkoutetussa,

lumelääkekontrolloidussa

tutkimuksessa

aripipratsolin

tehoa

Touretten

oireyhtymää

sairastavilla

pediatrisilla

tutkittavilla

(aripipratsoli:

lumelääke:

arvioitiin

myös

joustavalla

annoksella,

jonka

vaihteluväli

2–20 mg/vrk,

aloitusannos

2 mg.

Tutkittavat

olivat

6–18-

vuotiaita,

heidän

keskimääräinen

TTS-YGTSS-pistemääränsä

lähtötilanteessa

Aripipratsoliryhmässä

TTS-YGTSS-pistemäärä

väheni

14,97

pisteellä

lähtötasolta

viikolle

lumelääkeryhmässä 9,62 pisteellä.

Kummassakaan

lyhytkestoisessa

tutkimuksessa tehoon liittyvien tulosten kliinistä merkittävyyttä ei

vahvistettu,

otetaan

huomioon

hoitovaikutuksen

suuruusluokka

suureen

lumelääkevaikutukseen

verrattuna

psykososiaalista

toimintakykyä

koskevien

vaikutusten

epäselvyys.

Aripipratsolin

tehoa ja turvallisuutta koskevia pitkän aikavälin tietoja ei ole saatavilla

tämän oirekuvaltaan vaihtelevan häiriön osalta.

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt lykkäyksen velvoitteelle toimittaa tutkimustulokset aripipratsolin

käytöstä

kaikkien

pediatristen

potilasryhmien

hoidossa

skitsofreniassa

kaksisuuntaisessa

mielialahäiriössä (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

5.2

Farmakokinetiikka

Imeytyminen

Aripipratsoli

imeytyy

hyvin,

huippupitoisuus

plasmassa

saavutetaan

3–5

tunnin

kuluessa

annostelusta.

Aripipratsolilla

hyvin

vähäinen

alkureitin

aineenvaihdunta.

Tablettimuodon

absoluuttinen

oraalinen

hyötyosuus

87 %.

Rasvainen

ateria

vaikuta

aripipratsolin

farmakokinetiikkaan.

Jakautuminen

Aripipratsoli

jakautuu

laajalti

koko elimistöön, ja sen laskettu jakautumistilavuus on 4,9 l/kg, mikä

viittaa

laajaan

ekstravaskulaariseen

jakautumiseen.

Terapeuttisina

pitoisuuksina

aripipratsoli

dehydroaripipratsoli

sitoutuvat yli 99-prosenttisesti seerumin proteiineihin,

pääasiassa albumiiniin.

Biotransformaatio

Aripipratsoli metaboloituu suureksi osaksi maksassa, pääasiassa kolmea metaboloitumisreittiä pitkin:

dehydrogenaation,

hydroksylaation

N-dealkylaation

kautta.

In

vitro

-tutkimusten

perusteella

CYP3A4- ja CYP2D6-entsyymit vastaavat aripipratsolin dehydrogenaatiosta ja hydroksylaatiosta, ja

CYP3A4

katalysoi

N-dealkylaation.

Aripipratsoli

valmisteen

vallitseva

systeemisessä

verenkierrossa. Vakaan tilan aikana aktiivisen metaboliitin, dehydroaripipratsolin, osuus aripipratsolin

AUC-arvosta plasmassa on noin 40 %.

Eliminaatio

Aripipratsolin

eliminoitumisen

puoliintumisajan

keskiarvo

nopeilla

CYP2D6-metaboloijilla

noin

75 tuntia ja hitailla CYP2D6-metaboloijilla noin 146 tuntia.

Aripipratsolin kokonaispuhdistuma on 0,7 ml/min/kg,

ja se tapahtuu pääasiassa maksan kautta.

C]-merkityn aripipratsolin oraalisen kerta-annoksen jälkeen noin 27 % annetusta radioaktiivisesta

annoksesta erittyi virtsaan ja noin 60 % ulosteeseen. Alle 1 % muuttumattomasta aripipratsolista erittyi

virtsaan ja noin 18 % todettiin muuttumattomana ulosteessa.

Farmakokinetiikka erityisryhmissä

Pediatriset potilaat

Aripipratsolin

dehydroaripipratsolin

farmakokinetiikka

10–17-vuotiailla

lapsipotilailla

samankaltainen kuin aikuisilla,

huomioiden eroavaisuudet kehonpainossa.

Iäkkäät potilaat

Aripipratsolin

farmakokinetiikassa ei ole eroja terveiden iäkkäiden ja nuorempien aikuisten välillä,

eikä iällä ole havaittavaa vaikutusta skitsofreniapotilaiden

populaatiofarmakokineettisessä analyysissä.

Sukupuoli

Aripipratsolin farmakokinetiikassa ei ole eroja terveiden miesten ja naisten välillä, eikä sukupuolella

ole havaittavaa vaikutusta skitsofreniapotilaiden

populaatiofarmakokineettisessä analyysissä.

Tupakointi

Populaatiofarmakokineettisessä

arvioinnissa

havaittu

viitteitä

kliinisesti

merkitsevistä

tupakoinnin vaikutuksista aripipratsolin farmakokinetiikkaan.

Rotu

Aripipratsolin farmakokinetiikassa ei havaittu eri rotujen välisiä eroja populaatiofarmakokineettisessä

arvioinnissa.

Munuaisten vajaatoiminta

Aripipratsolin

dehydroaripipratsolin

farmakokineettisten

ominaisuuksien

todettiin

olevan

samanlaiset vaikean munuaissairauden aikana ja terveillä nuorilla koehenkilöillä.

Maksan vajaatoiminta

Eriasteista

maksakirroosia

(Child-Pugh-luokka

sairastavien

potilaiden

kerta-

annostutkimuksessa maksan vajaatoiminnan ei havaittu vaikuttavan merkitsevästi aripipratsolin eikä

dehydroaripipratsolin

farmakokinetiikkaan.

Tutkimuksessa

kuitenkin

mukana

vain

potilasta,

joilla

C-luokan

maksakirroosi, mikä on liian pieni määrä, jotta sen perusteella voitaisiin tehdä

johtopäätöksiä tämän potilasryhmän metaboloimiskyvystä.

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Farmakologista

turvallisuutta,

toistuvan

altistuksen

aiheuttamaa

toksisuutta,

geenitoksisuutta,

karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten

tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Toksikologisesti

merkitseviä

vaikutuksia

havaittiin

vain

annos-

altistustasoilla,

jotka

ylittivät

riittävästi ihmisen enimmäisannostuksen tai altistuksen, viitaten siihen, että vaikutukset olivat vähäisiä

tai niillä ei ollut kliinistä merkitystä. Näitä olivat: annoksesta riippuva lisämunuaiskuoreen kohdistuva

toksisuus

(lipofuskiinipigmentin

kumuloituminen

ja/tai

parenkyymisolukato)

rotilla

viikon

kuluttua annostasolla 20−60 mg/kg/vrk (3–10-kertainen verrattuna vakaan tilan AUC:n keskiarvoon

ihmisen

suositellun

enimmäisannoksen

aikana)

lisämunuaiskuoren

karsinoomien

yhdessä

esiintyneiden lisämunuaiskuoren adenoomien ja karsinoomien lisääntyminen naarasrotilla annostasolla

60 mg/kg/vrk

(10-kertainen

verrattuna

vakaan

tilan

AUC:n

keskiarvoon

ihmisen

suositellun

enimmäisannoksen

aikana).

Suurin

altistustaso,

joka

aiheuttanut

kasvaimia

naarasrotille,

7-kertainen verrattuna ihmisten altistukseen suositeltua annostusta käytettäessä.

Lisäksi

apinoilla

todettiin

aripipratsolin

hydroksimetaboliittien

sulfaattikonjugaateista

johtuvaa

sappikivitautia toistuvien oraalisten annosten jälkeen annostasolla 25−125 mg/kg/vrk (1–3-kertainen

verrattuna

vakaan

tilan

AUC:n

keskiarvoon

ihmisten

suositellun

hoitoannoksen

aikana

16−81-kertainen

verrattuna ihmisen suositeltuun enimmäisannokseen ilmaistuna yksikköinä mg/m2).

Aripipratsolin

hydroksimetaboliittien

sulfaattikonjugaattien

pitoisuus

ihmisen

sapessa

kuitenkin

suurimmalla

ehdotetulla

annostasolla,

30 mg/vrk,

enintään

apinoiden

sapessa

tavatusta

pitoisuudesta

viikkoa

kestäneen

tutkimuksen

aikana

jää

selvästi

(6 %)

niiden

in vitro -liukoisuusrajan alapuolelle.

Nuorilla rotilla ja koirilla suoritetuissa toistuvan annostelun tutkimuksissa havaittiin, että aripipratsolin

toksisuusprofiili

verrattavissa

täysikasvuisten

eläinten

toksisuusprofiiliin,

eikä

todisteita

neurotoksisuudesta tai haitallisista vaikutuksista kehitykseen löytynyt.

Täyden

vakioidun

genotoksisuustestisarjan

tulosten

perusteella

aripipratsoli

ollut

genotoksinen.

Aripipratsoli

heikentänyt

fertiliteettiä

lisääntymistoksisuutta

mittaavissa

tutkimuksissa.

Sikiön-

/alkionkehitykseen

kohdistuvaa

toksisuutta,

kuten

annoksesta

riippuvaa

luutumisen

hidastumista

sikiöillä

mahdollisia

teratogeenisia vaikutuksia, todettiin rotilla annostasoilla, joiden aikaansaama

altistus alitti terapeuttisen altistustason (AUC-arvon perusteella), ja kaniineilla annostasoilla, joiden

aikaansaama

altistus

11-kertainen

verrattuna

suositellun

enimmäishoitoannoksen

aikaansaamaan tasapainotilan AUC:n keskiarvoon. Emoon kohdistuvaa toksisuutta esiintyi samoilla

annostasoilla, jotka aiheuttivat sikiön-/alkionkehitykseen kohdistuvaa toksisuutta.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Mikrokiteinen selluloosa (E460)

Viinihappo (E334)

Kroskarmelloosinatrium (E468)

Alluranpunainen AC alumiinilakka (E129) (30 mg:n tableteissa)

Keltainen rautaoksidi (E172) (15 mg:n tabletissa)

Magnesiumstearaatti (E470b)

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

2 vuotta

6.4

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoot

15 mg ja 30 mg:

OPA-alumiini-PVC/alumiini-läpipainopakkaus.

Pakkauskoot:

15 mg ja 30 mg: 14, 28, 49, 56, 98 tablettia

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle

Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

Aristo Pharma GmbH

Wallenroder Straße 8-10

13435 Berliini

Saksa

8.

MYYNTILUVAN NUMERO(T)

15 mg: 32440

30 mg: 32441

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

16.11.2015

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

18.12.2019

Samankaltaiset tuotteet

Etsi tähän tuotteeseen liittyviä ilmoituksia

Näytä asiakirjojen historia

Jaa nämä tiedot