AMLODIPINE/VALSARTAN/HYDROCHLOROTHIAZIDE KRKA 10 mg / 320 mg / 25 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Pakkausseloste: Tietoa potilaalle

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka 5 mg/160 mg/12,5 mg

kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka 10 mg/160 mg/12,5 mg

kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka 10 mg/160 mg/25 mg

kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka 10 mg/320 mg/25 mg

kalvopäällysteiset tabletit

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat lääkkeen ottamisen, sillä se sisältää

sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä tule antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa

haittaa muille, vaikka heillä olisikin samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen. Tämä koskee

myös sellaisia mahdollisia

haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks.

kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkaa

Miten Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkaa otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka:n säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä X on ja mihin sitä käytetään

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka -tabletit sisältävät kolmea lääkeainetta, jotka ovat

amlodipiini,

valsartaani ja hydroklooritiatsidi.

Kaikki nämä auttavat laskemaan korkeaa verenpainetta.

Amlodipiini kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan ”kalsiuminestäjiksi”. Amlodipiini estää

kalsiumin siirtymisen verisuonen seinämään ja estää siten verisuonten supistumisen.

Valsartaani kuuluu lääkeaineryhmään, jota kutsutaan ”angiotensiini II -reseptorien salpaajiksi”.

Keho tuottaa angiotensiini

II:ta, joka supistaa verisuonia ja nostaa siten verenpainetta.

Valsartaani estää angiotensiini II:n toiminnan.

Hydroklooritiatsidi

kuuluu tiatsididiureettien lääkeryhmään (tunnetaan myös

”nesteenpoistolääkkeinä”). Hydroklooritiatsidi lisää virtsaneritystä ja alentaa siten osaltaan

verenpainetta.

Yllä mainittu tarkoittaa sitä, että kaikki nämä kolme lääkeainetta estävät verisuonten supistumista,

minkä vuoksi verisuonet laajenevat ja verenpaine laskee.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkaa käytetään korkean verenpaineen hoitoon aikuisilla

potilailla, joiden verenpaine on jo hallinnassa heidän käyttäessään amlodipiinia, valsartaania ja

hydroklooritiatsidia ja jotka voivat hyötyä yhden, kaikkia näitä kolmea lääkeainetta sisältävän, tabletin

ottamisesta.

Amlodipiinia,

valsartaania ja hydroklooritiatsidia,

jota Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä pakkausselosteessa mainittujen

sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta tai muulta terveydenhuollon

ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkaa

Älä ota Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkaa

jos olet ollut raskaana yli 3 kuukautta. (Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkan

käyttöä ei myöskään suositella alkuraskauden aikana - ks. kohta Raskaus).

jos olet allerginen amlodipiinille tai jollekin

muulle kalsiumkanavan salpaajalle, valsartaanille,

hydroklooritiatsidille, sulfonamidijohdannaisille (keuhkojen tai virtsateiden infektioiden hoitoon

käytettäviä lääkkeitä) tai tämän lääkkeen jollekin

muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6). Jos

epäilet olevasi allerginen, älä ota Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkaa ja

keskustele asiasta lääkärin kanssa.

jos sinulla on maksasairaus, vaurioituneet maksan pienet sappitiehyet (sappikirroosi) aiheuttaen

sappinesteen kertymistä maksaan (kolestaasi).

jos sinulla on vakavia munuaisvaivoja tai jos saat dialyysihoitoa.

jos elimistösi ei muodosta virtsaa (anuria).

jos veresi kalium- tai natriumarvot ovat liian matalat huolimatta hoidosta, jossa veren kalium-

tai natriumarvoja pyritään nostamaan.

jos veresi kalsiumarvot ovat liian korkeat huolimatta hoidosta, jossa veren kalsiumarvoja

pyritään laskemaan.

jos sinulla on kihti (virtsahappokiteitä nivelissä).

jos sinulla on hyvin alhainen verenpaine (hypotensio).

jos sinulla on aortan ahtauma (aorttastenoosi) tai kardiogeeninen sokki (tila, jossa sydämesi ei

pysty pumppaamaan tarpeeksi verta kehoon).

jos sairastat sydänkohtauksen jälkeistä sydämen vajaatoimintaa.

jos sinulla on diabetes tai munuaisten vajaatoiminta ja sinua hoidetaan verenpainetta alentavalla

lääkkeellä, joka sisältää aliskireeniä.

Jos joku yllämainituista tiloista koskee sinua, älä käytä

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkaa ja keskustele lääkärisi kanssa.

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

kanssa ennen kuin käytät

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkaa.

jos veresi kalium- tai magnesiumarvot ovat matalat (yhdessä tai ilman oireiden, kuten

lihasheikkous, lihaskouristukset, poikkeava sydämen rytmi kanssa).

jos veresi natriumarvo on matala (yhdessä tai ilman oireiden, kuten väsymys, sekavuus, lihasten

nykiminen, kouristukset kanssa).

jos veresi kalsiumarvot ovat korkeat (yhdessä tai ilman oireiden, kuten pahoinvointi,

oksentelu,

ummetus, vatsakipu, tiheästi toistuva virtsaaminen, jano, lihasheikkous, lihasten nykiminen

kanssa).

jos sinulla on munuaisten toimintahäiriöitä, olet saanut munuaissiirteen tai sinulle on kerrottu,

että munuaisvaltimosi

ovat ahtautuneet.

jos sinulla on maksan toimintahäiriöitä.

jos sinulla on tai on aiemmin ollut sydämen vajaatoimintaa tai sepelvaltimotauti,

etenkin jos

sinulle on määrätty suurin Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka -annos (10 mg/320

mg/25 mg).

jos sinulla on ollut sydänkohtaus. Seuraa tarkasti lääkärin ohjeita aloitusannoksen osalta.

Lääkäri saattaa myös tarkistaa munuaistoimintasi.

jos lääkäri on kertonut, että sinulla on sydänläpän ahtauma (”aortta- tai mitraaliläppästenoosi”),

tai että sydänlihas on epänormaalin paksu (”hypertrofinen obstruktiivinen

kardiomyopatia”).

jos sairastat aldosteronismia. Aldosteronismi on sairaus, jossa lisämunuaiset tuottavat liikaa

aldosteroni -nimistä hormonia. Jos tämä koskee sinua,

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkan käyttöä ei suositella.

jos sairastat systeeminen lupus erythematosus -nimistä sairautta (kutsutaan myös nimillä

”lupus” tai ”SLE-tauti”).

jos sinulla on diabetes (sokeritauti, jolloin

verensokeriarvot ovat korkeat).

jos veresi kolesteroli- tai triglyseridiarvot

ovat korkeat.

jos sinulla esiintyy ihoreaktioita, kuten ihottumaa, auringonvalolle altistumisen jälkeen.

jos sinulla on ollut allerginen reaktio muille verenpainelääkkeille tai nesteenpoistolääkkeille (eli

diureeteille) etenkin, jos sairastat astmaa ja allergiaa.

jos olet voinut pahoin (oksentelu tai ripuli).

jos sinulla on ollut turvotusta, erityisesti kasvoissa tai kurkussa, muiden lääkkeiden käytön

yhteydessä (mukaan lukien angiotensiinikonvertaasientsyymin

estäjät). Jos saat näitä oireita,

lopeta Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka -valmisteen käyttö ja ota heti yhteyttä

lääkäriin. Sinun ei tulisi käyttää Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka -valmistetta

uudelleen.

jos sinulla on huimausta ja/tai pyörryt Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka -hoidon

aikana, kerro siitä lääkärille mahdollisimman

pian.

jos koet näön heikkenemistä tai silmäkipua. Nämä voivat olla oireita lisääntyneestä paineesta

silmässäsi ja voivat ilmetä tunneista viikkoon Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka

-hoidon aloittamisesta. Tämä voi hoitamatta johtaa pysyvään näkökyvyn huononemiseen.

jos otat mitä tahansa seuraavista korkean verenpaineen hoitoon käytetyistä lääkkeistä:

ACE:n estäjä (esimerkiksi enalapriili,

lisinopriili,

ramipriili),

erityisesti, jos sinulla on

diabetekseen liittyviä munuaisongelmia

aliskireeni.

jos sinulla on ollut ihosyöpä tai jos sinulle kehittyy yllättävä ihomuutos hoidon aikana.

Hydroklooritiatsidilla annettava hoito, etenkin sen pitkäaikainen käyttö suurilla annoksilla,

saattaa suurentaa tietyntyyppisten iho- ja huulisyöpien

(ei-melanoomatyyppinen ihosyöpä)

riskiä. Suojaa ihosi auringonvalolta ja UV-säteiltä, kun käytät

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkaa.

Lääkärisi saattaa tarkistaa munuaistesi toiminnan, verenpaineen ja veresi elektrolyyttien (esim.

kaliumin) määrän säännöllisesti.

Katso myös kohdassa ”Älä ota Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkaa” olevat tiedot.

Jos jokin näistä koskee sinua, käänny lääkärin puoleen.

Lapset ja nuoret

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkan käyttöä lapsilla ja alle 18-vuotiailla

nuorilla ei

suositella.

Iäkkäät potilaat (65-vuotiaat ja vanhemmat)

65-vuotiaat ja vanhemmat potilaat voivat käyttää samaa Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka -annosta kuin muut aikuiset ja samalla tavoin kuin he ovat jo käyttäneet näitä kolmea

lääkeainetta, amlodipiinia,

valsartaania ja hydroklooritiatsidia. Iäkkäiden potilaiden verenpaine on

mitattava säännöllisesti etenkin, jos he käyttävät suurinta Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka -annosta (10 mg/320 mg/25 mg).

Muut lääkevalmisteet ja Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan käytät tai olet äskettäin käyttänyt tai

saatat käyttää muita lääkkeitä. Lääkärisi on ehkä muutettava annostustasi ja/tai ryhdyttävä muihin

varotoimenpiteisiin. Joissakin tapauksissa jonkun lääkkeen käyttö on lopetettava. Tämä on erityisen

tärkeää, jos käytät jotakin seuraavista lääkkeistä:

Älä käytä samanaikaisesti:

litium (tiettyjen masennustilojen hoitoon käytettävä lääke);

veren kaliumpitoisuutta

suurentavat lääkkeet tai aineet. Tällaisia ovat kaliumlisät tai kaliumia

sisältävät suolan korvikkeet, kaliumia säästävät lääkkeet ja hepariini.

ACE:n estäjät tai aliskireeni (katso myös tiedot kohdista ”Älä ota

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkaa” ja ”Varoitukset ja varotoimet”).

Samanaikaisessa käytössä on oltava varovainen:

alkoholi, unilääkkeet ja anestesia-aineet (lääkkeitä, joita annetaan leikkauksen tai muiden

toimenpiteiden yhteydessä);

amantadiini (lääke Parkinsonin taudin hoitoon, käytetään myös ehkäisemään tiettyjä virusten

aiheuttamia sairauksia);

antikolinergiset lääkeaineet (lääkkeitä, joita käytetään erilaisten sairauksien hoitoon, esim.

ruoansulatuskanavan kouristusten, virtsarakon kouristusten, astman, matkapahoinvoinnin,

lihaskouristusten, Parkinsonin taudin hoitoon sekä esilääkityksenä anestesiassa);

kouristuksia estävät lääkkeet sekä mielialalääkkeet, joita käytetään epilepsian ja kaksisuuntaisen

mielialahäiriön hoitoon (esim. karbamatsepiini, fenobarbitaali, fenytoiini, fosfenytoiini,

primidoni);

kolestyramiini,

kolestipoli

tai muut resiinit (aineita, joita käytetään lähinnä veren korkeiden

rasva-arvojen hoitoon);

simvastatiini (korkeiden kolesteroliarvojen hoitoon häytettävä lääke);

siklosporiini

(elinsiirtojen

yhteydessä käytettävä lääke, joka estää hylkimisreaktioita tai muiden

sairauksien, esim. nivelreuman tai atooppisen ihottuman, hoitoon);

solunsalpaajat (käytetään syövän hoitoon), kuten metotreksaatti tai syklofosfamidi;

digoksiini tai muut digitalis glykosidit

(sydänoireiden hoitoon käytettäviä lääkkeitä);

verapamiili, diltiatseemi (sydänlääkkeitä);

jodivarjoaine (aineet, joita käytetään kuvantamistutkimuksissa);

diabeteslääkkeet (suun kautta otettavat lääkkeet, kuten metformiini tai insuliinit);

kihdin hoitoon tarkoitetut lääkkeet, kuten allopurinoli;

lääkkeet, jotka kohottavat verensokeriarvoja (beetasalpaajat, diatsoksidi);

lääkkeet, jotka saattavat aiheuttaa kääntyvien kärkien kammiotakykardiaa (epäsäännöllinen

sydämen syke), kuten rytmihäiriölääkkeet (sydänongelmien hoitoon käytettävät lääkkeet) ja

jotkut psykoosilääkkeet;

lääkkeet, jotka saattavat vähentää natriumin määrää veressäsi, kuten masennuslääkkeet,

psykoosilääkkeet tai epilepsialääkkeet;

lääkkeet, jotka saattavat vähentää kaliumin määrää veressäsi, kuten diureetit (nesteenpoistajat),

kortikosteroidit,

laksatiivit, amfoterisiini tai G-penisilliini;

verenpainetta kohottavat lääkkeet kuten adrenaliini tai noradrenaliini;

lääkkeet, joita käytetään HIVin/AIDSin hoitoon (esim. ritonaviiri, indinaviiri,

nelfinaviiri);

lääkkeet, joita käytetään sieni-infektioiden hoitoon (esim. ketokonatsoli, itrakonatsoli);

ruokatorven haavaumien ja tulehduksen hoitoon käytettävät lääkkeet (karbenoksoloni);

kivun lievittämiseen tai tulehdusten hoitoon käytettävät lääkkeet, etenkin tulehduskipulääkkeet

(NSAID-lääkkeet); mukaanlukien selektiiviset syklo-oksegenaasi-2:n estäjät (Cox-2 estäjät);

lihasrelaksantit (lihaksia rentouttavat lääkkeet, joita käytetään leikkausten yhteydessä);

nitroglyseriini

ja muut nitraatit tai muut ”vasodilataattoreiksi” kutsutut aineet;

muut korkean verenpaineen hoitoon käytettävät lääkkeet, mukaanlukien metyylidopa;

rifampisiini

(käytetään esim. tuberkuloosin hoitoon), erytromysiini,

klaritromysiini

(antibiootteja);

mäkikuisma;

dantroleeni (infuusio vakaviin ruumiinlämmön

poikkeamiin);

D-vitamiini ja kalsiumsuolat.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka ruuan, juoman ja alkoholin kanssa

Potilaiden, joille on määrätty Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka -valmistetta, ei tulisi

käyttää greippiä tai greippimehua. Tämä johtuu siitä, että greipin tai greippimehun käyttö voi johtaa

vaikuttavan aineen, amlodipiinin,

pitoisuuden lisääntymiseen veressä, mikä voi aiheuttaa

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkan verenpainetta alentavan vaikutuksen

arvaamattoman lisääntymisen. Keskustele lääkärin kanssa ennen kuin nautit alkoholia. Alkoholi

saattaa aiheuttaa verenpaineen alenemisen liian matalaksi ja/tai lisätä huimauksen tai pyörtymisen

mahdollisuutta.

Raskaus ja imetys

Raskaus

Kerro lääkärille, jos arvelet olevasi raskaana tai saatat tulla raskaaksi. Yleensä lääkäri tuolloin neuvoo

sinua lopettamaan Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkan käytön ennen raskautta tai heti

kun tiedät olevasi raskaana ja neuvoo käyttämään toista lääkettä

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkan sijasta. Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkaa ei suositella käytettäväksi raskauden alkuvaiheessa ja sitä ei saa käyttää raskauden kolmen

ensimmäisen kuukauden jälkeen, sillä se voi aiheuttaa vakavaa haittaa lapsellesi, jos sitä käytetään

kolmannen raskauskuukauden jälkeen.

Imetys

Kerro lääkärille, jos imetät tai aiot aloittaa imettämisen. Pieniä määriä amlodipiinia

on havaittu

erittyvän äidinmaitoon. Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkan käyttöä ei suositella

imettäville äideille ja lääkäri voi valita sinulle toisen hoidon, jos haluat imettää, erityisesti, jos lapsesi

on vastasyntynyt tai syntynyt keskosena.

Kysy lääkäriltä tai apteekista neuvoa ennen minkään lääkkeen käyttöä.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Tämä lääke voi aiheuttaa sinulle huimausta, uneliaisuutta, pahoinvointia tai päänsärkyä. Jos sinulla

esiintyy näitä oireita, älä aja äläkä käytä työkaluja tai koneita.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia

tehtäviä. On omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen

vaikutuksia ja haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste

opastukseksesi. Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa, jos olet epävarma.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka sisältä natriumia

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per kalvopäällysteinen tabletti eli sen

voidaan sanoa olevan ”natriumiton”.

3.

Miten Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkaa otetaan

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt tai apteekkihenkilökunta on neuvonut. Tarkista

ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet epävarma. Tämä auttaa sinua saamaan parhaan hyödyn

hoidosta ja vähentää haittavaikutusten riskiä.

Tavanomainen Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka -annos on yksi tabletti

vuorokaudessa.

Tabletit on parasta ottaa aina samaan aikaan päivästä. Aamu on paras ajankohta.

Ota tabletit vesilasillisen kanssa.

Voit ottaa Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkan ruuan kanssa tai ilman. Älä käytä

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkaa yhdessä greipin tai greippimehun kanssa.

Hoitovasteen mukaan lääkäri voi suurentaa tai pienentää annosta.

Älä ylitä määrättyä annosta.

Jos otat enemmän Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkaa kuin sinun pitäisi

Jos olet vahingossa ottanut liian monta Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka -tablettia, ota

heti yhteyttä lääkäriin. Saatat tarvita lääkärinhoitoa.

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi

ja lisäohjeiden saamiseksi.

Jos unohdat ottaa Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkan

Jos unohdat ottaa annoksen tätä lääkettä, ota se heti kun muistat ja jatka sitten hoitoa seuraavasta

annoksesta tavanomaiseen aikaan. Jos pian on jo seuraavan annoksen aika, ota vain seuraava tabletti

tavanomaisena ajankohtana. Älä ota kaksinkertaista annosta (kahta tablettia samalla kertaa)

korvataksesi unohtamasi tabletin.

Jos lopetat Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkan käytön

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka -hoidon lopettaminen voi saada verenpainetautisi

pahenemaan. Älä lopeta lääkkeen käyttöä, ellei lääkärisi kehota sinua tekemään niin.

Jatka tämän lääkkeen käyttöä, vaikka tuntisitkin vointisi hyväksi

Verenpainetautia sairastavat eivät usein tunne mitään sairauden merkkejä. Monet tuntevat vointinsa

normaaliksi. On hyvin tärkeää, että käytät tätä lääkettä tarkoin lääkärin antaman ohjeen mukaan, jotta

saat hoidosta parhaan tuloksen ja haittavaikutusten vaara pienenee. Huolehdi sovituista käynneistä

lääkärin vastaanotolle, vaikka tuntisitkin

vointisi hyväksi.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä

saa.

Kuten kaikilla yhdistelmävalmisteilla, jotka sisältävät kolmea vaikuttavaa ainetta, yksittäiseen

ainesosaan yhdistettyä haittavaikutusta ei voida sulkea pois.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krkan tai yhden sen kolmen vaikuttavan aineen

(amlodipiini,

valsartaani ja hydroklooritiatsidi) raportoidut sivuvaikutukset ovat

lueteltu alla ja niitä saattaa esiintyä Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkan käytön

yhteydessä.

Jotkin haittavaikutukset voivat olla vakavia ja vaativat välitöntä lääkärin hoitoa.

Kysy heti neuvoa lääkäriltä, jos sinulla on mitään seuraavista vakavista haittavaikutuksista

käytettyäsi tätä lääkettä:

Yleiset (on esiintynyt korkeintaan 1 potilaalla 10:stä):

huimaus

matala verenpaine (heikotuksen tunnetta, outoa epätodellista oloa, äkillinen tajunnanmenetys)

Melko harvinaiset (on esiintynyt korkeintaan 1 potilaalla 100:sta):

voimakkaasti vähentynyt virtsan eritys (munuaisten toiminnan heikkeneminen)

Harvinaiset (on esiintynyt korkeintaan 1 potilaalla 1 000:sta):

itsestään alkava verenvuoto

epäsäännöllinen sydämensyke

maksan toimintahäiriöt

Hyvin harvinaiset (on esiintynyt korkeintaan 1 potilaalla 10 000:sta):

äkillinen hengityksen vinkuminen, rintakipu, hengenahdistus tai hengitysvaikeus

silmäluomien, kasvojen tai huulien turvotus

kielen ja kurkun turvotus, jotka aiheuttavat pahoja hengitysvaikeuksia

vakavat ihoreaktiot, mukaan lukien voimakas ihottuma, nokkosihottuma, ihon punoitus

kauttaaltaan koko keholla, voimakas kutina, rakkulamuodostus, ihon hilseily ja turvotus,

limakalvojen tulehdus (Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi), tai

muut allergiset reaktiot

sydänkohtaus

haiman tulehtuminen, joka voi aiheuttaa voimakasta vatsakipua ja selkäkipua ja johon liittyy

erittäin huono olo

heikotus, mustelmien ilmaantuminen,

kuume ja usein toistuvat infektiot

jäykkyys

Muita mahdollisia haittavaikutuksia:

Hyvin yleiset (on esiintynyt useammalla kuin 1 potilaalla 10:stä):

veren alhainen kaliumpitoisuus

veren lisääntynyt lipidipitoisuus

Yleiset (on esiintynyt korkeintaan 1 potilaalla 10:stä):

uneliaisuus

sydämentykytys (sydämensykkeen tiedostaminen)

punastelu

nilkkojen turvotus (edeema)

vatsakipu

ruokailun jälkeinen pahoinvointi

väsymys

päänsärky

tiheä virtsaamistarve

veren korkea virtsahappopitoisuus

veren alhainen magnesiumpitoisuus

veren alhainen natriumpitoisuus

heitehuimaus, pyörtyminen seisomaan noustessa

ruokahalun väheneminen

pahoinvointi

ja oksentelu

kutiava ihottuma ja muun tyyppiset ihottumat

kyvyttömyys saavuttaa ja ylläpitää erektio

Melko harvinaiset (on esiintynyt korkeintaan 1 potilaalla 100:sta):

nopea sydämen syketiheys

pyörimisen tunne

näköhäiriöt

epämiellyttävä tunne mahassa

rintakipu

ureatyppipitoisuuden

suureneminen, veren kreatiniini- ja virtsahappopitoisuuden suureneminen

suuret veren kalsium-, rasva- tai natriumpitoisuudet

veren kaliumpitoisuuden pieneneminen

hengityksen haju

ripuli

suun kuivuminen

painon nousu

ruokahalun menetys

makuaistin häiriöt

selkäkipu

nivelten turvotus

lihaskouristukset/-heikkous/-kipu

raajojen kipu

kyvyttömyys joko seistä tai kävellä normaalisti

heikkous

koordinaatiokyvyn

poikkeavuudet

huimaus seisomaan noustaessa tai rasituksen jälkeen

energian puute

unihäiriöt

kihelmöinti tai puutuminen

neuropatia

äkillinen,

ohimenevä tajunnanmenetys

matala verenpaine seisomaan noustessa 90

yskä

hengästyneisyys

kurkun ärsytys

voimakas hikoilu

kutina

laskimon turpoaminen, punoitus ja kipu

ihon punoitus

vapina

mielialan muutokset

ahdistuneisuus

masennus

unettomuus

makuhäiriöt

pyörtyminen

kivuntunnon häviäminen

näköhäiriöt

näön heikentyminen

korvien soiminen

aivastelu/nenän vuotaminen, joka johtuu nenän limakalvon tulehduksesta (nuha)

suolentoiminnan muutokset

ruoansulatushäiriöt

hiustenlähtö

ihon kutina

ihon värimuutos

virtsaamishäiriöt

lisääntynyt öinen virtsaamisen tarve

tihentynyt virtsaamistarve

rintojen suureneminen tai epämukavuuden tunne miehillä

kipu

huonovointisuus

painonlasku

Harvinaiset (on esiintynyt korkeintaan 1 potilaalla 1 000:sta):

pieni verihiutalemäärä (johon joskus liittyy verenvuotoa tai mustelmia ihon alla)

sokerin esiintyminen virtsassa

korkeat verensokeripitoisuudet

diabeettisen metabolisen tilan paheneminen

epämiellyttävä tunne vatsassa

ummetus

maksan toimintahäiriöt,

johon saattaa liittyä ihon ja silmien keltaisuutta tai virtsan värin

muuttuminen tummaksi (hemolyyttinen anemia)

ihon herkkyyden lisääntyminen auringolle

punertavat laikut iholla

munuaisten toiminnan häiriöt

sekavuus

Hyvin harvinaiset (on esiintynyt korkeintaan 1 potilaalla 10 000:sta):

veren valkosolujen määrän väheneminen

verihiutalemäärän väheneminen, mikä saattaa aiheuttaa epätavallista mustelmien muodostumista

tai verenvuotoherkkyyttä (punasolujen vaurioituminen)

ikenien turvotus

vatsan turvotus (gastriitti)

maksatulehdus (hepatiitti)

ihon keltaisuus

kohonneet maksaentsyymit, jotka saattavat vaikuttaa joihinkin

laboratoriotutkimustuloksiin

lisääntynyt lihasjännitys

verisuonitulehdus,

johon usein liittyy ihottuma

valoyliherkkyys

sairaudet, joihin liittyy kankeutta, vapinaa ja/tai liikehäiriöitä

kuume, kurkkukipu tai suun haavaumat, toistuvat infektiot (veren valkosolujen puutos tai

vähyys)

kalpea iho, väsymys, hengästyminen, tummavirtsaisuus (hemolyyttinen anemia, veren

punasolujen poikkeava hajoaminen joko verisuonissa tai muualla elimistössä)

sekavuus, väsymys, lihasten nykiminen, lihaskouristukset nopea hengitystiheys

(hypokloreeminen alkaloosi)

voimakas ylävatsakipu (haimatulehdus)

hengitysvaikeudet, joihin liittyy kuume, yskiminen, vinkuva hengitys, hengästyneisyys

(hengitysvaikeudet, keuhkoödeema, pneumoniitti)

kasvojen ihottuma, nivelkipu,

lihashäiriöt, kuume (lupus erythematosus (SLE-tauti))

verisuonitulehdus,

johon liittyy oireita kuten ihottuma, violetin-punaisia näppylöitä, kuumetta

(vaskuliitti)

vaikea ihosairaus, josta aiheutuu ihottumaa, ihon punoitusta, rakkuloiden muodostumista

huuliin,

silmiin tai suuhun, ihon hilseilyä, kuumetta (toksinen epidermaalinen nekrolyysi)

Tuntematon (saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin):

muutokset munuaisten toimintaa osoittavissa veriarvoissa, veren kaliumpitoisuuden

suureneminen, veren punasolujen vähyys

poikkeavuudet veren punasolukokeessa

tietyntyyppisten veren valkosolujen ja verihiutaleiden pienet pitoisuudet

veren kreatiniinipitoisuuden

suureneminen

poikkeavuudet maksan toimintakokeessa

voimakkaasti vähentynyt virtsan eritys

verisuonitulehdus

heikotus, mustelmat ja toistuvat infektiot (aplastinen anemia)

näön heikkeneminen tai kipu silmissä johtuen korkeasta paineesta (mahdollisia merkkejä

ahdaskulmaglaukoomasta)

hengästyminen

voimakkaasti vähentynyt virtsaneritys (mahdollinen merkki munuaisten toimintahäiriöstä tai

vajaatoiminnasta)

vakava ihosairaus, joka aiheuttaa ihottumaa, ihon punoitusta, rakkuloiden muodostumista

huuliin,

silmiin tai suuhun, ihon kuoriutumista, kuumetta (monimuotoinen

punavihoittuma)

lihaskouristukset

kuume (pyreksia)

rakkuloiden muodostuminen iholle (rakkulaihottuman oire)

iho- ja huulisyöpä (ei-melanoomatyyppinen ihosyöpä)

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus

ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krkan säilyttäminen

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä ulkopakkauksessa ja läpipainopakkauksessa mainitun viimeisen

käyttöpäivämäärän (EXP) jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä

päivää.

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita.

Lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien

lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka sisältää

Vaikuttavat aineet ovat amlodipiini,

valsartaani ja hydroklooritiatsidi.

5 mg/160 mg/12,5 mg:

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina),

mg valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.

5 mg/160 mg/25 mg:

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina),

mg valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

10 mg/160 mg/12,5 mg:

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina),

mg valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.

10 mg/160 mg/25 mg:

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina),

mg valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

10 mg/320 mg/25 mg:

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina),

mg valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

Muut aineet (apuaineet) ovat tabletin ytimessä mikrokiteinen selluloosa, povidoni K25,

kroskarmelloosinatrium,

natriumlauryylisulfaatti, mannitoli,

vedetön kolloidinen

piidioksidi,

magnesiumstearaatti (E470b) ja kalvopäällysteessä polyvinyylialkoholi, makrogoli 3350,

titaanidioksidi

(E171), talkki, punainen rautaoksidi (E172) – vain 10 mg/160 mg/12,5 mg ja

10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit ja keltainen rautaoksidi (E172) – vain

5 mg/160 mg/25 mg ja 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit. Ks. kohta 2 ”

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka sisältää natriumia”.

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

5 mg/160 mg/12,5 mg:

Kalvopäällysteiset tabletit (tabletit) ovat valkoisia tai lähes valkoisia, ovaaleja, kaksoiskuperia, tabletin

toisella puolella merkintä K1, mitat noin 13 x 8 mm.

5 mg/160 mg/25 mg:

Kalvopäällysteiset tabletit (tabletit) ovat vaaleankeltaisia, ovaaleja, kaksoiskuperia, tabletin toisella

puolella merkintä K3, mitat noin 13 x 8 mm.

10 mg/160 mg/12,5 mg:

Kalvopäällysteiset tabletit (tabletit) ovat vaaleanpunaisia, ovaaleja, kaksoiskuperia, tabletin toisella

puolella merkintä K2, mitat noin 13 x 8 mm.

10 mg/160 mg/25 mg:

Kalvopäällysteiset tabletit (tabletit) ovat kellanruskeita, ovaaleja, kaksoiskuperia, tabletin toisella

puolella merkintä K4, mitat noin 13 x 8 mm.

10 mg/320 mg/25 mg:

Kalvopäällysteiset tabletit (tabletit) ovat punaruskeita, ovaaleja, kaksoiskuperia, mitat noin 18 x 9 mm.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka on saatavana pakkauksissa, jotka sisältävät:

7, 10, 14, 28, 30, 56, 60, 84, 90, 98, 100, 7 x 1, 10 x 1, 14 x 1, 28 x 1, 30 x 1, 56 x 1, 60 x 1,

84 x 1, 90 x 1, 98 x 1 ja 100 x 1 kalvopäällysteistä tablettia läpipainopakkauksessa,

7, 14, 28, 56, 84, 98, 7 x 1, 14 x 1, 28 x 1, 56 x 1, 84 x 1 ja 98 x 1 kalvopäällysteistä tablettia

läpipainopakkauksessa, kalenteripakkauksessa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

Paikallinen edustaja:

KRKA Finland Oy, Bertel Jungin aukio 5, 02600 Espoo, Suomi

Valmistajat

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann-Straße 5, 27472 Cuxhaven, Saksa

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 7.3.2019

Bipacksedel: Information till patienten

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka 5 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka 5 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka 10 mg/160 mg/12,5 mg filmdragerade tabletter

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka 10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter

amlodipin/valsartan/hydroklortiazid

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller

information som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om

de uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande :

Vad Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka

Hur du tar Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka

Eventuella biverkningar

Hur Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka är och vad det används för

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka tabletter innehåller tre substanser, amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid.

Samtliga dessa substanser hjälper till att kontrollera högt blodtryck.

Amlodipin tillhör en grupp av substanser som kallas för ”kalciumkanalblockerare”. Amlodipin

hindrar kalcium från att komma in i blodkärlsväggen, vilket förhindrar blodkärlen från att dra

ihop sig.

Valsartan tillhör en grupp av substanser som kallas för ”angiotensin II-receptorantagonister”.

Angiotensin II tillverkas i kroppen och gör så att blodkärlen dras åt, därmed höjs blodtrycket.

Valsartan verkar genom att blockera effekten av angiotensin II.

Hydroklortiazid tillhör en grupp av substanser som kallas ”tiaziddiuretika”. Hydroklortiazid

ökar urinproduktionen,

vilket också sänker blodtrycket.

Resultatet av alla dessa tre mekanismer gör att blodkärlen slappnar av och blodtrycket sjunker.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka används för att behandla högt blodtryck hos vuxna

patienter vars blodtryck redan kontrolleras när de tar amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid

och som

kan dra nytta av att ta en tablett som innehåller alla tre substanserna.

Amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid

som finns i Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka

kan också vara godkända för att behandla andra sjukdomar som inte nämns i denna

produktinformation. Fråga läkare, apoteks- eller annan hälso- och sjukvårdspersonal om du har

ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka

Ta inte Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka:

om du är under de 6 sista månaderna av graviditeten. (Även tidigare under graviditeten

rekommenderas det att undvika Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka, se

Graviditet och amning).

om du är allergisk mot amlodipin eller andra kalciumkanalblockerare, valsartan,

hydroklortiazid,

sulfonamidderivat (läkemedel som används för behandling av luftvägs- eller

urinvägsinfektioner), eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i avsnitt 6). Om

du tror att du kan vara allergisk, ta inte Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka utan

tala med din doktor.

om du har leversjukdom, förstörelse av de små gallgångarna i levern (biliär cirros) som leder

till uppbyggnad av galla i levern (kolestas).

om du har allvarliga njurproblem eller om du får dialys.

om du inte kan producera urin (anuri).

om ditt kalium- eller natriumvärde i blodet är för lågt trots behandling för att öka kalium- eller

natriumnivåer i blodet.

om ditt kalciumvärde i blodet är för högt trots behandling för att minska kalciumnivåer i

blodet.

om du har gikt (urinsyrakristaller i lederna).

om du har kraftigt lågt blodtryck (hypotension).

om du har förträngning av aortaklaffen (aortastenos) eller kardiogen chock (ett tillstånd där

hjärtat inte kan leverera tillräckligt med blod till kroppen).

om du lider av hjärtsvikt efter en hjärtattack.

om du har diabetes eller nedsatt njurfunktion och behandlas med ett blodtryckssänkande

läkemedel som innehåller aliskiren.

Om något av ovanstående gäller dig ska du inte ta Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka. Tala med din läkare.

Varningar och försiktighet

Tala med läkare eller apotekspersonal innan du tar Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka.

om du har en låg nivå av kalium eller magnesium i blodet (med eller utan symtom som

muskelsvaghet, muskelkramper, onormal hjärtrytm).

om du har en låg nivå av natrium i blodet (med eller utan symtom som trötthet, förvirring,

muskelryckningar, kramper).

om du har en hög nivå av kalcium i blodet (med eller utan symtom som illamående,

kräkningar, förstoppning, magont, täta behov av att urinera, törst, muskelsvaghet och

ryckningar).

om du har njurproblem, har haft en njurtransplantation eller om du har fått veta att du har en

förträngning i dina njurartärer.

om du har leverproblem.

om du har eller har haft hjärtsvikt eller kranskärlssjukdom, särskilt om du ordinerats den

maximala dosen av Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka (10 mg/320 mg/25 mg).

om du har haft en hjärtattack. Följ läkarens instruktioner för din startdos noggrant. Din läkare

kan också eventuellt kontrollera din njurfunktion.

om din läkare har sagt till dig att du har trånga valv i hjärtat (så kallad ”aortastenos eller mitral

stenos”) eller att din hjärtmuskel är onormalt tjock (så kallad ”obstruktiv hypertrofisk

kardiomyopati”).

om du lider av aldosteronism. Detta är en sjukdom där binjurarna gör för mycket av hormonet

aldosteron. Om detta gäller dig, rekommederas inte användning av

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka.

om du lider av en sjukdom som kallas systemisk lupus erythematosus (även kallad ”lupus”

eller ”SLE”).

om du har diabetes (hög nivå av socker i blodet).

om du har höga nivåer av kolesterol eller triglycerider i blodet.

om du får hudreaktioner såsom utslag efter solexponering.

om du fått en allergisk reaktion på andra blodtryckssänkande läkemedel eller diuretika (en typ

av läkemedel som också kallas ”vattendrivande tabletter”), särskilt om du lider av astma och

allergier.

om du har varit sjuk (kräkning eller diarré).

om du har haft svullnad, särskilt i ansikte och hals, samtidigt som du tar andra läkemedel

(inklusive ACE-hämmare). Om du får dessa symtom, sluta ta

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka och kontakta din läkare omedelbart. Du ska

aldrig ta Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka igen.

om du upplever yrsel och/eller svimning under behandling med

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka, berätta för din läkare så snart som möjligt.

om du upplever en nedsatt synförmåga eller ögonsmärta. Dessa kan vara symtom på en ökning

av trycket i ögat och kan ske inom några timmar till en vecka efter behandling med

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka. Detta kan leda till permanent

synnedsättning, om det inte behandlas.

om du tar något av följande läkemedel som används för att behandla högt blodtryck:

en ACE-hämmare (till exempel enalapril, lisinopril, ramipril), särskilt om du har

diabetesrelaterade njurproblem.

aliskiren.

om du har haft hudcancer eller om du får en oförutsedd hudförändring under behandlingen.

Behandling med hydroklortiazid,

särskilt långvarig användning med höga doser, kan öka

risken för vissa typer av hud- och läppcancer (icke-melanom hudcancer). Skydda din hud från

exponering för solljus och UV-strålar medan du tar

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka.

Din läkare kan behöva kontrollera njurfunktion,

blodtryck och mängden elektrolyter (t.ex. kalium) i

blodet med jämna mellanrum.

Se även informationen under rubriken ”Ta inte Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka”.

Om något av ovanstående gäller för dig, tala med din läkare.

Barn och ungdomar

Användning av Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka till barn och ungdomar under 18 års

ålder rekommenderas inte.

Äldre personer (65 år och äldre)

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka kan användas av personer i åldern 65 år och äldre

med samma dos som för andra vuxna och på samma sätt som de redan har tagit de tre ämnen kallade

amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid. Äldre patienter, särskilt de som tar den maximala dosen av

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka (10 mg/320 mg/25 mg), bör ha sitt blodtryck

kontrollerat regelbundet.

Andra läkemedel och Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra

läkemedel. Din läkare kan behöva ändra din dos och/eller vidta andra försiktighetsåtgärder. I vissa fall

kan du behöva sluta ta ett av läkemedlen. Detta är särskilt viktigt om du tar några av de läkemedel som

nämns nedan:

Ta inte tillsammans med:

litium (ett läkemedel som används för att behandla vissa typer av depression);

läkemedel eller ämnen som ökar mängden kalium i blodet. Dessa inkluderar kaliumtillägg

eller saltersättningar som innehåller kalium, kaliumsparande läkemedel och heparin;

ACE-hämmare eller aliskiren (se även informationen under rubrikerna ”Ta inte

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka” och ”Varningar och försiktighet”).

Försiktighet bör iakttas med:

alkohol, sömntabletter och bedövningsmedel (läkemedel som gör det möjligt för patienter att

genomgå operation och andra åtgärder);

amantadin (behandling mot Parkinsons sjukdom, som också används för att behandla eller

förebygga vissa sjukdomar orsakade av virus);

antikolinerga medel (mediciner som används för att behandla en rad sjukdomar såsom

gastrointestinala kramper, spasm i urinblåsan, astma, åksjuka, muskelspasmer, Parkinsons

sjukdom och som ett stöd till narkos);

kramplösande medel och humörstabiliserande läkemedel som används mot epilepsi och

bipolär sjukdom (t.ex. karbamazepin, fenobarbital, fenytoin, fosfenytoin, primidon);

kolestyramin, kolestipol eller andra hartser (ämnen som används främst för att behandla höga

nivåer av lipider i blodet);

simvastatin (ett läkemedel som används för att kontrollera höga kolesterolvärden);

ciklosporin (ett läkemedel som används vid transplantationer för att förhindra organavstötning

eller för andra sjukdomar, t.ex. reumatoid artrit eller atopisk dermatit);

cytotoxiska läkemedel (används för att behandla cancer), såsom metotrexat eller

cyklofosfamid;

digoxin eller andra digitalisglykosider (läkemedel som används för behandling av

hjärtproblem);

verapamil, diltiazem (hjärtmediciner);

jodkontrastmedel (medel som används för undersökningar med bildåtergivning);

läkemedel för behandling av diabetes (perorala läkemedel såsom metformin eller insuliner);

läkemedel för behandling av gikt, såsom allopurinol;

läkemedel som kan öka blodsockernivån (betablockerare, diazoxid);

läkemedel som kan framkalla "torsade de pointes" (oregelbundna hjärtslag), t.ex. antiarytmika

(läkemedel som används för behandling av hjärtproblem) och vissa antipsykotiska läkemedel;

läkemedel som kan minska mängden natrium i blodet, såsom antidepressiva, antipsykotika,

antiepileptika;

läkemedel som kan minska mängden kalium i blodet, såsom diuretika (vätskedrivande medel),

kortikosteroider, laxermedel, amfotericin eller penicillin

läkemedel för att höja blodtrycket såsom adrenalin eller noradrenalin;

läkemedel som används vid HIV/AIDS (t.ex. ritonavir, indinavir, nelfinavir);

läkemedel som används för att behandla svampinfektioner (t.ex. ketokonazol, itrakonazol);

läkemedel som används för sår eller inflammation i matstrupen (karbenoxolon);

läkemedel som används för att lindra smärta eller inflammation,

särskilt icke-steroida

antiinflammatoriska medel (NSAID), inklusive selektiva cyklooxygenas 2-hämmare (Cox 2-

hämmare);

muskelavslappnande medel (läkemedel för att få musklerna att slappna av, vilket används

under operationer);

nitroglycerin och andra nitrater, eller andra substanser som kallas ”vasodilatorer”;

andra läkemedel för att behandla högt blodtryck, inklusive metyldopa;

rifampicin (används till exempel för att behandla tuberkulos), erytromycin, klaritromycin

(antibiotika);

johannesört;

dantrolen (infusion vid allvarliga störningar i kroppstemperatur);

vitamin D och kalciumsalter.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka med mat, dryck och alkohol

Grapefrukt och grapefruktjuice bör inte konsumeras av människor som ordinerats

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka. Detta beror på att grapefrukt och grapefruktjuice

kan leda till en ökning av blodnivåerna av den aktiva substansen amlodipin,

vilket kan orsaka en

oförutsägbar ökning i den blodtryckssänkande effekten av Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka. Tala med din läkare innan du dricker alkohol. Alkohol kan sänka blodtrycket för mycket

och/eller öka risken för yrsel eller svimning.

Graviditet och amning

Graviditet

Om du tror att du är gravid (eller blir gravid) under behandlingen, kontakta din läkare. Vanligtvis

föreslår din läkare att du ska sluta ta Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka före graviditet

eller så snart du vet att du är gravid och rekommenderar ett annat läkemedel till dig istället för

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka. Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka

bör inte användas i början av graviditeten och ska inte användas under de 6 sista månaderna av

graviditeten eftersom det då kan orsaka fosterskador.

Amning

Berätta för din läkare om du ammar eller tänker börja amma. Amlodipin passerar över i bröstmjölk i

små mängder. Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka rekommenderas inte vid amning och

din läkare kan välja en annan behandling till dig om du vill amma ditt barn, särskilt om ditt barn är

nyfött eller föddes för tidigt.

Rådfråga läkare eller apotekspersonal innan du tar något läkemedel.

Körförmåga och användning av maskiner

Detta läkemedel kan göra dig yr, dåsig, illamående eller ge dig huvudvärk. Om du upplever dessa

symtom ska du inte köra bil eller använda verktyg eller maskiner.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten

som kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden

är användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa

effekter och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för

vägledning. Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka innehåller natrium

Detta läkemedel innehåller mindre än 1 mmol (23 mg) natrium per tablett, d.v.s. är näst intill

“natriumfritt”.

3.

Hur du tar Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens eller apotekspersonalens anvisningar. Rådfråga läkare eller

apotekspersonal om du är osäker. Detta kommer att hjälpa dig att få det bästa resultatet och minskar

risken för biverkningar.

Vanlig dos av Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka är en tablett dagligen.

Det är bäst att ta tabletten vid samma tidpunkt varje dag. På morgonen är den bästa tiden.

Svälj tabletten hel med ett glas vatten.

Du kan ta Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka tillsammans med eller utan föda.

Ta inte Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka med grapefrukt eller grapefruktjuice.

Beroende på hur du svarar på behandlingen kan din läkare föreslå en högre eller lägre dos.

Överskrid inte den ordinerade dosen.

Om du har tagit för stor mängd av Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka

Om du av misstag har tagit alltför många tabletter Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka,

tala med en läkare omedelbart. Du kan kräva läkarvård.

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag

kontakta läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 0800 147 111) för bedömning av risken

samt rådgivning.

Om du har glömt att ta Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka

Om du glömmer att ta en dos av detta läkemedel, ta den så fort du kommer ihåg och ta sedan nästa dos

vid den vanliga tiden. Om det nästan är dags för din nästa dos ska du bara ta nästa tablett vid den

vanliga tiden. Ta inte dubbel dos (två tabletter på en gång) för att kompensera för glömd tablett.

Om du slutar att ta Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka

Om du slutar din behandling med Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka kan din sjukdom

förvärras. Sluta inte att ta din medicin om inte din läkare säger till dig att sluta.

Ta alltid detta läkemedel, även om du känner dig bra

Personer med högt blodtryck känner ofta inte av några symtom på detta. Många kan känna sig helt

som vanligt. Det är mycket viktigt att du tar detta läkemedel exakt som läkaren sagt, för att få bästa

resultat och minska risken för biverkningar. Kom till dina avtalade läkarbesök, även om du känner dig

bra.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel kontakta läkare eller apotekspersonal..

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få

dem.

Som för alla kombinationer som innehåller tre aktiva substanser, kan biverkningar som förknippats

med varje enskild komponent inte uteslutas. De biverkningar som rapporterats med

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka eller någon av dess tre aktiva substanser (amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid)

är listade nedan och kan uppträda vid användning av

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka.

Vissa biverkningar kan vara allvarliga och kräver omedelbar medicinsk vård.

Rådfråga läkare omedelbart om du upplever någon av följande allvarliga biverkningar efter att

ha tagit detta läkemedel:

Vanliga (kan drabba upp till 1 av 10 personer):

yrsel

lågt blodtryck (känsla av matthet, berusningskänsla, plötslig medvetslöshet)

Mindre vanliga (kan drabba upp till 1 av 100 personer):

kraftigt minskad urinproduktion

(nedsatt njurfunktion)

Sällsynta (kan drabba upp till 1 av 1 000 personer):

spontana blödningar

oregelbunden hjärtrytm

leversjukdom

Mycket sällsynta (kan drabba upp till 1 av 10 000 personer):

plötslig väsande andning, bröstsmärtor, andfåddhet eller svårigheter att andas

svullnad i ögonlock, ansikte eller läppar

svullnad i tunga och svalg som gör det mycket svårt att andas

allvarliga hudreaktioner som kraftiga utslag, nässelutslag, rodnad över hela kroppen, svår

klåda, blåsor, hudavflagning och svullnad, inflammerade slemhinnor (Stevens-Johnsons

syndrom, toxisk epidermal nekrolys) eller andra allergiska reaktioner

hjärtinfarkt

inflammation i bukspottkörteln, som kan ge svåra buk- och ryggsmärtor åtföljt av kraftig

sjukdomskänsla

svaghet, blåmärken, feber och frekventa infektioner

stelhet

Andra biverkningar kan innefatta:

Mycket vanliga (kan drabba fler än 1 av 10 personer):

låg nivå av kalium i blodet

ökning av blodfetter

Vanliga (kan drabba upp till 1 av 10 personer)

sömnighet

hjärtklappning (du känner av hjärtslagen)

vallningar

svullna anklar (ödem)

buksmärtor

illamående efter måltid

trötthet

huvudvärk

ökad urineringsfrekvens

hög nivå av urinsyra i blodet

låg nivå av magnesium i blodet

låg nivå av natrium i blodet

yrsel, svimning när du ställer dig upp

nedsatt aptit

illamående och kräkningar

kliande utslag och andra typer av hudutslag

oförmåga att få eller bibehålla erektion

Mindre vanliga (kan drabba upp till 1 av 100 personer):

snabb hjärtrytm

känsla av allt snurrar runt

synstörning

magbesvär

bröstsmärta

ökning av ureakväve, kreatinin och urinsyra i blodet

hög nivå kalcium, fett eller natrium i blodet

minskning av kalium i blodet

dålig andedräkt

diarré

muntorrhet

viktökning

aptitlöshet

smakförändringar

ryggont

ledsvullnad

muskelkramper/-svaghet/-smärta

smärta i extremiteter

oförmåga att antingen stå eller gå på vanligt sätt

svaghetskänsla

onormal koordination

yrsel när du står upp eller efter motion

brist på energi

sömnstörningar

stickningar eller domningar

neuropati

plötslig, tillfällig medvetandeförlust

lågt blodtryck när du ställer dig upp

hosta

andfåddhet

halsirritation

kraftig svettning

klåda

svullnad, rodnad och smärta längs en ven

hudrodnad

skakningar

humörsvängningar

ångest

depression

sömnlöshet

smakförändring

svimning

oförmåga att känna smärta

synrubbningar

nedsatt syn

öronringningar

nysningar/rinnande näsa på grund av inflammation i nässlemhinnan (rinit)

förändrade tarmvanor

matsmältningsbesvär

håravfall

kliande hud

hudmissfärgning

urineringsbesvär

ökat urineringsbehov på natten

ökad urineringsfrekvens

obehag från eller förstorade bröst hos män

smärtor

sjukdomskänsla

viktminskning

Sällsynta (kan drabba upp till 1 av 1 000 personer):

låg nivå av blodplättar (ibland med blödning eller blåmärken under huden)

socker i urinen

hög sockerhalt i blodet

försämring av metabola diabetestillstånd

magbesvär

förstoppning

leversjukdomar som kan förekomma tillsammans med gulfärgning av hud och ögon, eller

mörkfärgad urin (hemolytisk anemi)

ökad känslighet i huden för solen

lila hudfläckar

njurpåverkan

förvirring

Mycket sällsynta (kan drabba upp till 1 av 10 000 personer)

minskat antal vita blodkroppar

minskat antal blodplättar som kan leda till blåmärken eller att man blöder lätt (skador på röda

blodkroppar)

svullet tandkött

uppsvullen buk (gastrit)

inflammation i levern (hepatit)

gulfärgad hud (gulsot)

förhöjda leverenzymer som kan påverka vissa medicinska tester

ökad muskelspänning

inflammation i blodkärlen, ofta med hudutslag

ljuskänslighet

sjukdomar som kombinerar rigiditet, tremor och/eller rörelsestörningar

feber, halsont eller sår i munnen, mer frekventa infektioner (brist eller låg nivå av vita

blodkroppar)

blekhet, trötthet, andfåddhet, mörk urin (hemolytisk anemi, onormal nedbrytning av röda

blodkroppar antingen i blodkärlen eller någon annanstans i kroppen)

förvirring, trötthet, muskelryckningar och spasmer, snabb andning (hypokloremisk alkalos)

svår övre magsmärta (inflammation i bukspottkörteln)

andningssvårigheter med feber, hosta, väsande andning, andfåddhet (andnöd, lungödem,

lunginflammation)

rodnad i ansiktet, ledvärk, muskelbesvär, feber (lupus erythematosus)

inflammation i blodkärlen med symtom som utslag, lilaaktiga-röda fläckar, feber (vaskulit)

allvarlig hudsjukdom som ger utslag, rödaktig hud, blåsor på läppar, ögon eller mun,

hudfjällning,

feber (toxisk epidermal nekrolys)

Ingen känd frekvens (kan inte beräknas från tillgängliga data):

förändringar i blodprov för njurfunktion,

ökning av kalium i blodet, låg nivå av röda

blodkroppar

onormala värden för röda blodkroppar

låg nivå av viss typ av vita blodkroppar och blodplättar

ökning av kreatinin i blodet

onormala leverfunktionsvärden

kraftigt minskad urinproduktion

inflammation i blodkärlen

svaghet, blåmärken och frekventa infektioner (aplastisk anemi)

minskning av syn eller smärta i ögonen på grund av högt tryck (möjliga tecken på akut

trångvinkelglaukom)

andfåddhet

kraftig urinminskning

(möjliga tecken på njursjukdom eller njursvikt)

svår hudsjukdom som orsakar hudutslag, rödaktig hud, blåsor på läppar, ögon eller mun,

hudfjällning,

feber (erythema multiforme)

muskelkramper

febertillstånd (pyrexi)

blåsbildning på huden (tecken på ett tillstånd som kallas bullös dermatit)

hud- och läppcancer (icke-melanom hudcancer)

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se

nedan). Genom att rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om läkemedels

säkerhet.

webbplats: www.fimea.fi

Säkerhets- och utvecklingscentret för läkemedelsområdet Fimea

Biverkningsregistret

PB 55

00034 FIMEA

5.

Hur

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka

ska förvaras

Förvara detta läkemedel utom syn- och räckhåll för barn.

Används före utgångsdatum som anges på kartongen efter EXP. Utgångsdatumet är den sista dagen i

angiven månad.

Detta läkemedel kräver inga särskilda förvaringsanvisningar.

Läkemedel ska inte kastas i avloppet eller bland hushållsavfall. Fråga apotekspersonalen hur man

kastar läkemedel som inte längre används. Dessa åtgärder är till för att skydda miljön.

6.

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

Innehållsdeklaration

De aktiva substanserna är amlodipin,

valsartan och hydroklortiazid.

5 mg/160 mg/12,5 mg:

Varje filmdragerad tablett innehåller 5 mg amlodipin (som amlodipinbesilat),

160 mg

valsartan och 12,5 mg hydroklortiazid.

5 mg/160 mg/25 mg:

Varje filmdragerad tablett innehåller 5 mg amlodipin (som amlodipinbesilat),

160 mg

valsartan och 25 mg hydroklortiazid.

10 mg/160 mg/12,5 mg:

Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 160 mg

valsartan och 12,5 mg hydroklortiazid.

10 mg/160 mg/25 mg:

Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 160 mg

valsartan och 25 mg hydroklortiazid.

10 mg/320 mg/25 mg:

Varje filmdragerad tablett innehåller 10 mg amlodipin (som amlodipinbesilat), 320 mg

valsartan och 25 mg hydroklortiazid.

Övriga innehållsämnen (hjälpämnen) är mikrokristallin

cellulosa, povidon K25,

kroskarmellosnatrium, natriumlaurilsulfat,

mannitol, kolloidal

vattenfri kiseldioxid och

magnesiumstearat (E470b) i tablettkärnan och polyvinylalkohol,

makrogol 3350, titandioxid

(E171), talk, röd järnoxid (E172) – endast för 10 mg/160 mg/12,5 mg och

10 mg/320 mg/25 mg filmdragerade tabletter och gul järnoxid (E172) - endast för

5 mg/160 mg/25 mg och 10 mg/160 mg/25 mg filmdragerade tabletter i filmdrageringen. Se

avsnitt 2 ” Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka innehåller natrium”.

Läkemedlets utseende och förpackningsstorlekar

5 mg/160 mg/12,5 mg:

Filmdragerade tabletter (tabletter) är vita till nästan vita, ovala, bikonvexa, märkta med K1 på ena

sidan av tabletten, dimensionerna är ca 13 x 8 mm.

5 mg/160 mg/25 mg:

Filmdragerade tabletter (tabletter) är ljusgula, ovala, bikonvexa, märkta med K3 på ena sidan av

tabletten, dimensionerna är ca 13 x 8 mm.

10 mg/160 mg/12,5 mg:

Filmdragerade tabletter (tabletter) är rosa, ovala, bikonvexa, märkta med K2 på ena sidan av tabletten,

dimensionerna är ca 13 x 8 mm.

10 mg/160 mg/25 mg:

Filmdragerade tabletter (tabletter) är brungula, ovala, bikonvexa, märkta med K4 på ena sidan av

tabletten, dimensionerna är ca 13 x 8 mm.

10 mg/320 mg/25 mg:

Filmdragerade tabletter (tabletter) är brunröda, ovala och bikonvexa, dimensionerna är ca 18 x 9 mm.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka finns tillgänglig

i förpackningar innehållandes:

7, 10, 14, 28, 30, 56, 60, 84, 90, 98, 100, 7 x 1, 10 x 1, 14 x 1, 28 x 1, 30 x 1, 56 x 1, 60 x 1,

84 x 1, 90 x 1, 98 x 1 och 100 x 1 filmdragerade tabletter i blister,

7, 14, 28, 56, 84, 98, 7 x 1, 14 x 1, 28 x 1, 56 x 1, 84 x 1 och 98 x 1 filmdragerade tabletter i

blister, kalendarförpackning.

Eventuellt kommer inte alla förpackningsstorlekar att marknadsföras.

Innehavare av godkännande för försäljning

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

Lokal företrädare:

KRKA Finland Oy, Bertel Jungs plats 5, 02600 Esbo, Finland

Tillverkare

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenien

TAD Pharma GmbH, Heinz-Lohmann-Straße 5, 27472 Cuxhaven, Tyskland

Denna bipacksedel ändrades senast 7.3.2019

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka 5 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka 5 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka 10 mg/160 mg/12,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka 10 mg/160 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka 10 mg/320 mg/25 mg kalvopäällysteiset tabletit

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

5 mg/160 mg/12,5 mg:

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina),

160 mg

valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.

5 mg/160 mg/25 mg:

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 5 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina),

160 mg

valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

10 mg/160 mg/12,5 mg:

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina),

160 mg

valsartaania ja 12,5 mg hydroklooritiatsidia.

10 mg/160 mg/25 mg:

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina),

160 mg

valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

10 mg/320 mg/25 mg:

Jokainen kalvopäällysteinen tabletti sisältää 10 mg amlodipiinia (amlodipiinibesilaattina),

320 mg

valsartaania ja 25 mg hydroklooritiatsidia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Kalvopäällysteinen tabletti (tabletti)

5 mg/160 mg/12,5 mg:

Valkoiset tai lähes valkoiset, ovaalit, kaksoiskuperat, kalvopäällysteiset tabletit, joiden toisella puolella

merkintä K1, mitat noin 13 x 8 mm.

5 mg/160 mg/25 mg:

Vaaleankeltaiset, ovaalit, kaksoiskuperat, kalvopäällysteiset tabletit, joiden toisella puolella merkintä K3,

mitat noin 13 x 8 mm.

10 mg/160 mg/12,5 mg:

Vaaleanpunaiset, ovaalit, kaksoiskuperat, kalvopäällysteiset tabletit, joiden toisella puolella merkintä K2,

mitat noin 13 x 8 mm.

10 mg/160 mg/25 mg:

Kellanruskeat, ovaalit, kaksoiskuperat, kalvopäällysteiset tabletit, joiden toisella puolella merkintä K4,

mitat noin 13 x 8 mm.

10 mg/320 mg/25 mg:

Punaruskeat, ovaalit, kaksoiskuperat, kalvopäällysteiset tabletit, mitat noin 18 x 9 mm.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Essentiaalisen hypertension hoito korvaavana hoitona niillä aikuispotilailla, joiden verenpaine on jo

hallinnassa amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin (HCT) yhdistelmällä, käytettynä joko

yksittäin tai yhdistelmähoitona, johon on lisätty yksi yksittäinen valmiste.

4.2

Annostus ja antotapa

Annostus

Suositeltu Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka -annos on yksi tabletti vuorokaudessa,

mieluiten aamuisin otettuna.

Ennen Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka -hoitoon siirtymistä potilaan verenpaineen tulisi

olla hallinnassa valmisteen sisältämillä vaikuttavilla aineilla, kun niitä käytetään samanaikaisesti

vakiintuneilla annoksilla. Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka -annoksen tulee perustua

siirtymävaiheessa käytössä olleisiin

vaikuttavien aineiden annoksiin.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka -valmisteen suurin suositeltu annos on 10 mg/320

mg/25 mg.

Erityisryhmät

Munuaisten vajaatoiminta

Valmisteen sisältämän hydroklooritiatsidin vuoksi Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka on

vasta-aiheinenpotilaille, joilla on anuria (ks. kohta 4.3) ja potilaille,

joilla on vaikea munuaisten

vajaatoiminta (glomerulusten suodatusnopeus (GFR) < 30 ml/min/1,73

) (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.2).

Lievää tai keskivaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien aloitusannosta ei tarvitse muuttaa (ks.

kohdat 4.4 ja 5.2).

Maksan vajaatoiminta

Valmisteen sisältämän valsartaanin vuoksi Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka -hoito on

vasta-aiheista, jos potilaalla on vaikea maksan vajaatoiminta (ks. kohta 4.3). Suurin suositeltu

valsartaaniannos on 80 mg lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa sairastaville potilaille,

joilla ei ole

kolestaasia, joten Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka ei sovi tämän potilasryhmän hoitoon

(ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.2). Amlodipiinin

annossuosituksia ei ole vahvistettu potilaille,

joilla on lievä tai

kohtalainen maksan vajaatoiminta. Kun sopivien maksan vajaatoimintaa sairastavien

verenpainepotilaiden (ks. kohta 4.1) hoito ollaan vaihtamassa Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka -valmisteeseen, pienintä saatavilla olevaa amlodipiinikomponenttia

tulee käyttää.

Sydämen vajaatoiminta ja sepelvaltimotauti

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka -tablettien käytöstä, etenkin suurimmalla annoksella, on

vähän kokemusta sydämen vajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla. Sydämen

vajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoidossa on oltava varovainen, etenkin

suurimmalla Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka -annoksella 10 mg/320 mg/25 mg.

Iäkkäät henkilöt (65-vuotiaat tai vanhemmat)

Iäkkäiden potilaiden hoidossa suositellaan varovaisuutta, mukaan lukien verenpaineen tiheämpää

seurantaa, etenkin suurimmalla Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka -annoksella 10 mg/320

mg/25 mg, koska saatavilla oleva tieto tässä potilasryhmässä on rajoitettua. Kun sopivien iäkkäiden

verenpainepotilaiden (ks. kohta 4.1) hoito ollaan vaihtamassa Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka -valmisteeseen, pienintä saatavilla olevaa amlodipiinikomponenttia

tulee käyttää.

Pediatriset potilaat

Ei ole asianmukaista käyttää Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka -valmistetta pediatristen

potilaiden (alle 18-vuotiaille potilaille) hoitoon essentiaalisessa hypertensiossa.

Antotapa

Suun kautta.

Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide

Krka voidaan ottaa ruuan kanssa tai ilman ruokaa.

Tabletit tulee niellä kokonaisina veden kanssa aina samaan aikaan päivästä, mieluiten aamuisin.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttaville aineille, muille sulfonamidin johdannaisille,

dihydropyridiinijohdoksille

tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

Toinen tai kolmas raskauskolmannes (ks. kohdat 4.4 ja 4.6).

Maksan vajaatoiminta, sappikirroosi tai kolestaasi.

Vaikea munuaisten vajaatoiminta (GFR < 30 ml/min/1,73 m2), anuria ja dialyysihoito.

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

käyttö samanaikaisesti aliskireeniä

sisältävien valmisteiden kanssa on vasta-aiheista, jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten

vajaatoiminta (GFR < 60 ml/min/1,73

) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

Vaikeahoitoinen hypokalemia, hyponatremia, hyperkalsemia tai oireinen hyperurikemia.

Vaikea hypotensio.

Sokki (mukaan lukien sydänperäinen sokki).

Sydämen vasemman kammion ulosvirtauskanavan ahtauma (esim. hypertrofinen obstruktiivinen

kardiomyopatia ja vaikea-asteinen aorttastenoosi).

Akuutin sydäninfarktin jälkeinen hemodynaamisesti epävakaa sydämen vajaatoiminta.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Amlodipiinin

turvallisuutta ja tehoa hypertensiivisen kriisin hoidossa ei ole varmistettu.

Natriumin puute ja/tai nestehukka

Liiallista hypotensiota, ortostaattinen hypotensio mukaan lukien, havaittiin kohtalaista tai vaikeaa

komplisoitumatonta hypertensiota sairastavilla potilailla tehdyssä kontrolloidussa tutkimuksessa 1,7 %:lla

potilaista, jotka olivat saaneet suurinta amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

annosta

(10 mg/320 mg/25 mg), verrattuna 1,8 %:iin valsartaania/hydroklooritiatsidia (320 mg/25 mg) saaneista

potilaista, 0,4 %:iin amlodipiinia/valsartaania (10 mg/320 mg) saaneista potilaista ja 0,2 %:iin

hydroklooritiatsidia/amlodipiinia

(25 mg/10 mg) saaneista potilaista.

Natriumin puutteesta ja/tai nestehukasta kärsivillä potilailla,

kuten suuria diureettiannoksia saavilla

potilailla, voi ilmetä symptomaattista hypotensiota amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-

yhdistelmähoidon

aloittamisen jälkeen. Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmää tulee

käyttää vasta sen jälkeen kun olemassa oleva natriumin puutos ja/tai nestehukka on korjattu.

Jos Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmähoidon

aikana ilmenee voimakasta

hypotensiota, potilas on laitettava selälleen ja tarvittaessa annettava hänelle laskimoon normaalia

suolaliuosta. Hoitoa voidaan jatkaa, kun verenpaine on taas vakaa.

Seerumin elektrolyyttimuutokset

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmällä tehdyssä kontrolloidussa tutkimuksessa 320

mg:n valsartaaniannoksen ja 25 mg:n hydroklooritiatsidiannoksen vastakkaiset vaikutukset seerumin

kaliumpitoisuuteen lähes tasapainottivat toistensa vaikutuksen monilla potilailla. Muilla potilailla

jommankumman vaikutus saattoi olla hallitsevampi. Mahdollisten elektrolyyttihäiriöiden

havaitsemiseksi

tulee seerumin elektrolyytit määrittää asianmukaisin väliajoin.

Seerumin elektrolyytti-, ja etenkin kaliumarvot, on määritettävä säännöllisesti asianmukaisin väliajoin

mahdollisten elektrolyyttihäiriöiden havaitsemiseksi erityisesti, jos potilaalla on muita riskitekijöitä,

kuten munuaisten toiminnan heikkenemistä, hoito muilla lääkevalmisteilla tai hänellä on aiemmin

esiintynyt elektrolyyttihäiriöitä.

Valsartaani

Kaliumlisien,

kaliumia säästävien diureettien, kaliumia sisältävien suolan korvikkeiden tai muiden

mahdollisesti seerumin kaliumpitoisuuksia suurentavien lääkeaineiden (esim. hepariinin) samanaikainen

käyttö ei ole suositeltavaa. Kaliumarvoja on seurattava asianmukaisesti.

Hydroklooritiatsidi

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmähoito

tulee aloittaa vasta sen jälkeen, kun olemassa

oleva hypokalemia ja mahdollisesti samanaikaisesti ilmenevä hypomagnesemia on

korjattu.Tiatsididiureetit

voivat aiheuttaa hypokalemiaa tai pahentaa olemassa olevaa hypokalemiaa.

Tiatsididiureetteja tulee annostella varoen potilaille,

joilla on lisääntynyt kaliumin menetys, esimerkiksi

suolan menetystä aiheuttavissa nefropatioissa ja prerenaalisessa (kardiogeenisessa) munuaisten

vajaatoiminnassa. Jos hydroklooritiatsidihoidon aikana kehittyy hypokalemia

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmähoito

on keskeytettävä kunnes kaliumtasapaino

korjautuu ja on vakaa.

Tiatsididiureetit voivat aiheuttaa hyponatremiaa ja hypokloreemista alkaloosia tai pahentaa olemassa

olevaa hyponatremiaa. Hyponatremiaa, johon liittyy neurologisia oireita (pahoinvointia, lisääntyvää

sekavuutta, apatiaa), on havaittu. Hydroklooritiatsidihoito

tulee aloittaa vasta sen jälkeen, kun olemassa

oleva hyponatremia on korjattu. Jos Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmähoidon

aikana

ilmenee vakavaa tai nopeasti kehittyvää hyponatremiaa, on hoito keskeytettävä kunnes normaali

natriumtasapaino on saavutettu.

Kaikkia tiatsididiureetteja saavia potilaita tulisi seurata säännöllisesti elektrolyyttihäiriöiden

varalta,

erityisesti kaliumin, natriumin ja magnesiumin, osalta.

Munuaisten vajaatoiminta

Tiatsididiureetit saattavat aiheuttaa atsotemiaa kroonista munuiassairautta poteville. Kun

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmää annetaan munuaisten vajaatoimintaa sairastaville

potilaille, suositellaan säännöllistä seerumin elektrolyyttipitoisuuksien (mukaan lukien kalium) sekä

kreatiniini- ja virtsahappopitoisuuksien

seurantaa. Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-

yhdistelmän käyttö on vasta-aiheista vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien, anuriasta kärsivien

tai dialyysihoitoa saavien potilaiden hoidossa (ks. kohta 4.3).

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

annosta ei tarvitse muuttaa, kun valmistetta

annetaan lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa (GFR ≥ 30 ml/min/1,73 m

) sairastaville

potilaille.

Munuaisvaltimoiden ahtauma

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmää tulisi käyttää varoen hypertension hoitoon

potilailla, joilla on toispuoleinen tai tai kummankin tai ainoan munuaisen munuaisvaltimon

ahtauma, sillä

veren urea- ja seerumin kreatiniinipitoisuus

saattavat kohota näillä potilailla.

Munuaisensiirto

Toistaiseksi amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

turvallisesta käytöstä

munuaisensiirtopotilailla

ei ole kokemusta.

Maksan vajaatoiminta

Valsartaani eliminoituu

pääasiallisesti muuttumattomana sapen kautta. Amlodipiinin puoliintumisaika

pidentyy ja kokonaisaltistus (AUC) lisääntyy potilailla,

joilla maksan toiminta on heikentynyt;

annossuosituksia ei ole määritetty. Jos potilas sairastaa lievää tai kohtalaista maksan vajaatoimintaa ilman

kolestaasia, suurin suositeltu valsartaaniannos on 80 mg, joten amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-

yhdistelmä ei sovellu tälle potilasryhmälle (ks. kohdat 4.2, 4.3 ja 5.2).

Angioedeema

Valsartaanilla hoidetuilla

potilailla on raportoitu angioedeemaa, kurkunpään ja äänihuulten alueen

turvotus mukaan lukien, johon on liittynyt hengitysteiden ahtautumista ja/tai kasvojen, huulten, nielun

ja/tai kielen turvotusta. Joillakin näistä potilaista oli ollut angioedeema aikaisemmin muiden lääkkeiden,

mukaan lukien ACE:n estäjien, yhteydessä. Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmä tulee

välittömästi lopettaa potilailla,

joille kehittyy angioedeema eikä sitä tule aloittaa uudestaan.

Sydämen vajaatoiminta ja sepelvaltimotauti/postinfarktioireyhtymä

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän inhibition

seurauksena munuaisten toimintamuutoksia

voidaan ennakoida niille alttiilla potilailla. Vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla,

joiden munuaistoiminta

voi riippua reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän

toiminnasta, ACE:n

estäjien käyttöön on liittynyt oliguriaa ja/tai progressiivista atsotemiaa ja (harvoin) akuuttia

munuaisten vajaatoimintaa ja/tai kuolema. Vastaavia tapauksia on raportoitu valsartaanilla. Sydämen

vajaatoiminta- tai postinfarktioireyhtymästä kärsivien potilaiden arvioinnin tulisi aina sisältää

munuaistoiminnan

kartoitus.

Pitkäaikaisessa lumekontrolloidussa amlodipiinitutkimuksessa (PRAISE-2) potilaat, jotka sairastivat

NYHA-luokitusten III ja IV mukaista sydämen vajaatoimintaa, jonka syy ei ollut iskeeminen,

amlodipiini yhdistettiin lisääntyneisiin ilmoituksiin

keuhkoödeemasta, vaikka merkittävää eroa

sydämen vajaatoiminnan pahenemisen ilmaantumisessa ei havaittu lumelääkkeeseen verrattuna.

Varovaisuutta on noudatettava annettaessa kalsiumkanavan salpaajia amlodipiini

mukaan lukien

kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille, koska ne saattavat lisätä

kardiovaskulaaritapahtumien ja kuolleisuuden riskiä.

Sydämen vajaatoimintaa ja sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden hoidossa on oltava varovainen,

etenkin suurinta amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

annosta, 10 mg/320 mg/25 mg

käytettäessä, koska näiden potilasryhmien hoidosta on vähän tietoa.

Aortta ja mitraaliläppästenoosi

Kuten kaikkia verisuonia laajentavia lääkeaineita käytettäessä, erityistä varovaisuutta tulee noudattaa

hoidettaessa potilaita, joilla on mitraalistenoosia tai merkittävä, mutta ei vaikea-asteinen aortan ahtauma.

Raskaus

Angiotensiini

II -reseptorin salpaajien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos angiotensiini II -

reseptorin salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden

aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini

II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä

välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava heti,

ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).

Primaari hyperaldosteronismi

Primaarista hyperaldosteronismia sairastavia potilaita ei tule hoitaa valsartaanilla, joka on angiotensiini

-antagonisti, koska perussairaus vaikuttaa heidän reniini-angiotensiinijärjestelmäänsä.

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmää ei siksi suositella tälle potilasryhmälle.

Systeeminen lupus erythematosus

Tiatsididiureettien,

myös hydroklooritiatsidin, on ilmoitettu pahentavan systeemistä lupus

erythematosusta tai johtavan sen aktivoitumiseen.

Muut aineenvaihduntahäiriöt

Tiatsididiureetit kuten hydroklooritiatsidi

voivat vaikuttaa glukoosinsietoon ja suurentaa seerumin

kolesteroli-, triglyseridi- ja virtsahappoarvoja. Diabetespotilaiden insuliiniannostusta tai oraalisten

diabeteslääkkeiden annostusta tulee ehkä muuttaa.

Sisältämänsä hydroklooritiatsidin

vuoksi amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmä on vasta-

aiheinen oireisen hyperurikemian yhteydessä. Hydroklooritiatsidi

saattaa nostaa seerumin

virtsahappopitoisuutta virtsahappopuhdistuman vähentymisen vuoksi ja saattaa aiheuttaa tai pahentaa

hyperurikemiaa sekä laukaista kihdin sille alttiilla potilailla.

Tiatsidit vähentävät kalsiumin erittymistä virtsaan ja saattavat aiheuttaa tilapäistä ja lievää seerumin

kalsiumpitoisuuden

suurenemista, vaikka potilaalla ei olisikaan kalsiumaineenvaihdunnan häiriötä.

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmä

on vasta-aiheinen potilaille,

joilla on

hyperkalsemia ja sitä on käytettävä vasta mahdollisen olemassa olevan hyperkalsemian korjaamisen

jälkeen. Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmähoito tulee keskeyttää, jos hoidon aikana

potilaalle kehittyy hyperkalsemia. Tiatsidihoidon aikana kalsiumpitoisuutta seerumissa on seurattava

säännöllisin väliajoin. Huomattava hyperkalsemia saattaa liittyä piilevään hyperparatyreoosiin.

Tiatsidihoito

tulee lopettaa ennen lisäkilpirauhastoiminnan tutkimuksia.

Valoyliherkkyys

Tiatsididiureettien käytön yhteydessä on ilmoitettu valoherkkyystapauksia (ks. kohta 4.8). Jos

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmähoidon aikana ilmenee valoherkkyyttä, on

suositeltavaa lopettaa hoito. Jos kyseisen diureetin antamista uudelleen pidetään tarpeellisena, on

suositeltavaa suojata auringonvalolle tai keinotekoiselle UVA-valolle altistuvat ihoalueet.

Akuutti ahdaskulmaglaukooma

Hydroklooritiatsidiin, joka on sulfonamidi, on liittynyt idiosynkraattinen reaktio, joka on aiheuttanut

akuuttia ohimenevää myopiaa sekä akuuttia ahdaskulmaglaukoomaa. Oireisiin kuuluu akuutti

näöntarkkuuden huononeminen tai silmäkipu ja ne ilmaantuvat yleensä tunneista viikkoon hoidon

aloituksesta. Hoitamaton akuutti ahdaskulmaglaukooma voi johtaa pysyvään näön menetykseen.

Ensisijainen hoito on hydroklooritiatsidin

lopettaminen niin nopeasti kuin mahdollista. Pikaista

lääkinnällistä tai kirurgista hoitoa voi olla tarpeen harkita, jos silmänpainetta ei saada hallintaan.

Aikaisempi sulfonamidi- tai penisilliiniallergia saattaa olla riskitekijä ahdaskulmaglaukooman

kehittymisessä.

Yleistä

Varovaisuutta on noudatettava, jos potilaalla on aiemmin esiintynyt yliherkkyyttä muille angiotensiini II -

antagonisteille. Hydroklooritiatsidin aiheuttamien yliherkkyysreaktioiden

riski suurenee, jos potilaalla on

allergia tai astma.

Iäkkäät henkilöt (65-vuotiaat ja vanhemmat)

Iäkkäiden potilaiden hoidossa suositellaan varovaisuutta, mukaan lukien verenpaineen tiheämpää

seurantaa, etenkin suurimmalla amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän annoksella 10

mg/320 mg/25 mg, koska tässä potilasryhmässä saatavilla oleva tieto on vähäistä.

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto

On olemassa näyttöä siitä, että ACE:n estäjien, ATR-salpaajien tai aliskireenin samanaikainen käyttö lisää

hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen (mukaan lukien akuutin munuaisten

vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa ACE:n estäjien, ATRsalpaajien tai

aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei suositella (ks. kohdat 4.5 ja 5.1).

Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin valvonnassa

ja munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja huolellisesti.

ACE:n

estäjiä ja ATR-salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti potilaille,

joilla on diabeettinen nefropatia.

Ei-melanoomatyyppinen

ihosyöpä

Kahdessa Tanskan kansalliseen syöpärekisteriin perustuvassa epidemiologisessa tutkimuksessa on

havaittu, että kasvavalle kumulatiiviselle hydroklooritiatsidiannokselle altistuminen suurentaa ei-

melanoomatyyppisen ihosyövän [tyvisolusyövän ja okasolusyövän] riskiä. Hydroklooritiatsidin

valolle

herkistävä vaikutustapa voi olla mahdollinen mekanismi ei-melanoomatyyppisen ihosyövän

kehittymiselle.

Hydroklooritiatsidia

käyttäville potilaille on kerrottava ei-melanoomatyyppisen ihosyövän riskistä, ja

heitä on kehotettava tutkimaan ihonsa säännöllisesti mahdollisten uusien muutosten varalta ja

ilmoittamaan epäilyttävistä ihomuutoksista viipymättä. Potilaille on annettava ohjeet myös mahdollisista

ehkäisytoimista (esimerkiksi mahdollisimman vähäinen altistuminen auringonvalolle ja

ultraviolettisäteille ja asianmukainen suojaus altistumisen yhteydessä), jotta ihosyövän riski voitaisiin

pitää mahdollisimman pienenä. Epäilyttävät ihomuutokset on tutkittava heti, ja mahdollisten koepalojen

histologinen tutkimus on tehtävä viipymättä. Niillä potilailla, joilla on aiemmin ollut ei-

melanoomatyyppinen ihosyöpä, hydroklooritiatsidin käyttöä on tarvittaessa arvioitava uudelleen (ks.

myös kohta 4.8).

Natrium

Tämä lääkevalmiste sisältää alle 1 mmol natriumia (23 mg) per kalvopäällysteinen tabletti eli sen voidaan

sanoa olevan ”natriumiton”.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmällä ei ole tehty varsinaisia

yhteisvaikutustutkimuksia muiden lääkevalmisteiden kanssa. Siksi tässä kohdassa esitetään

yhteisvaikutustiedot vain yksittäisistä vaikuttavista aineista.

On kuitenkin tärkeää huomioida, että Amlodipine/Valsartan/Hydrochlorothiazide Krka saattaa voimistaa

muiden verenpainelääkkeiden verenpainetta alentavaa vaikutusta.

Samanaikaista käyttöä ei suositella

Amlodipiini/

valsartaani/

hydrokloori-

tiats idi-

yhdistelmän

yksittäinen

vaikuttava aine

Tiedossa olevia

yhteisvaikutuksia

seuraavien

lääkeaineiden kanssa

Yhteisvaikutuksen vaikutus muihin

lääkevalmisteisiin

Valsartaani and

hydroklooritiatsidi

Litium

Ohimenevää seerumin litiumpitoisuuksien nousua ja

toksisuutta on raportoitu annosteltaessa litiumia

samanaikaisesti ACE:n estäjien, angiotensiini

II:n

reseptorin salpaajien, mukaan lukien valsartaanin, tai

tiatsidien kanssa. Koska tiatsidit vähentävät litiumin

munuaispuhdistumaa, litiumtoksisuuden

riski

oletettavasti kasvaa käytettäessä

amlodipiini/va lsartaani/hydroklooritiatsidi-

yhdistelmää. Seerumin litiumtasojen huolellinen

seuranta on tästä syystä suositeltavaa

samanaikaisessa annostelussa.

Valsartaani

Kaliumia säästävät

Jos kaliumarvoihin

vaikuttava lääke katsotaan

diureetit, kaliumlisä,

kaliumia sisältävät

suolan korvikkeet ja

muut aineet, jotka voivat

nostaa kaliumarvoja

välttämättömäksi valsartaanin kanssa, plasman

kaliumarvojen tiheää seurantaa suositellaan.

Amlodipiini

Greippi tai greippimehu

Amlodipiinin

antoa greipin tai greippimehun kanssa

ei suositella, koska sen biologinen

hyötyosuus voi

suurentua joillakin potilailla aiheuttaen verenpainetta

alentavan vaikutuksen voimistumisen.

Varovaisuutta noudatettava samanaikaisessa käytössä

Amlodipiini/

valsartaani/

hydrokloori-

tiats idi-

yhdistelmän

yksittäinen

vaikuttava aine

Tiedossa olevia

yhteisvaikutuksia

seuraavien

lääkeaineiden kanssa

Yhteisvaikutuksen vaikutus muihin

lääkevalmisteisiin

Amlodipiini

CYP3A4-estäjät

(esim. ketokonatsoli,

itrakonatsoli, ritonaviiri)

Amlodipiinin

samanaikainen käyttö

voimakkaiden tai kohtalaisten CYP3A4:n

estäjien (proteaasin estäjät, atsoliryhmän

sienilääkkeet, makrolidit, kuten erytromysiini

tai klaritromysiini,

verapamiili tai diltiatseemi)

kanssa voi aiheuttaa merkittävää

amlodipiinialtistuksen suurenemista. Näiden

farmakokineettisten vaihteluiden kliininen

vaikutus saattaa olla voimakkaampi iäkkäillä

potilailla. Näin ollen potilaan kliininen

seuranta ja annoksen muuttaminen voivat olla

tarpeen.

CYP3A4-indusoijat

(antikonvulsantit [esim.

karbamatsepiini,

fenobarbitaali,

fenytoiini, fosfenytoiini,

primidoni],

rifampisiini,

Hypericum perforatum

[mäkikuisma])

Tunnettujen CYP3A4:n induktoreiden

samanaikaisen käytön yhteydessä amlodipiinin

pitoisuus plasmassa saattaa vaihdella. Verenpainetta

pitää siksi seurata ja annoksen säätämistä harkita

etenkin voimakkaiden CYP3A4:n induktoreiden

(esim. rifampisiini,

mäkikuisma) samanaikaisen

käytön aikana ja sen jälkeen.

Simvastatiini

Toistuvan amlodipiini

10 mg annoksen yhteiskäyttö

simvastatiini 80 mg kanssa johti 77%:a suurempaan

simvastatiinialtistukseen verrattuna pelkkään

simvastatiini-hoitoon. Simvastatiinin

päivittäisannos

suositellaan rajoitettavaksi 20 mg:aan amlodipiinia

käyttävillä potilailla.

Dantroleeni (infuusio)

Eläimiä hoidettaessa on havaittu kuolemaan

johtaneita kammiovärinöitä ja kardiovaskulaarisia

kollapseja hyperkalemiaan liittyneinä, kun eläimille

annettiin verapamiilia ja dantroleenia laskimoon.

Hyperkalemian vaaran vuoksi kalsiumkanavan

salpaajien, kuten amlodipiinin,

samanaikaista antoa

on syytä välttää hoidettaessa potilaita, jotka ovat

alttiita malignille hypertermialle tai joilla on maligni

hypertermia.

Valsartaani ja

hydroklooritiatsidi

Steroideihin

kuulumattomat

tulehduskipulääkkeet

(NSAIDit) mukaan

lukien selektiiviset

syklooksygenaasin

estäjät ( COX2-estäjät),

asetyylisalisyylihappo

(> 3 g/vrk) ja ei-

selektiiviset steroideihin

kuulumattomat

tulehduskipulääkkeet

Tulehduskipulääkkeet saattavat heikentää sekä

angiotensiini II -antagonistien että

hydroklooritiatsidin verenpainetta alentavaa

vaikutusta, kun niitä käytetään samanaikaisesti.

Lisäksi amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-

yhdistelmän ja tulehduskipulääkkeiden

samanaikainen käyttö saattaa heikentää

munuaistoimintaa ja nostaa seerumin kaliumarvoja.

Sen vuoksi suositellaan munuaistoiminnan seurantaa

hoidon alussa samoin kuin potilaan riittävää

nesteytystä.

Valsartaani

Sisäänottokuljettajaprote

iinin (rifampisiini,

siklosporiini)

effluksikuljettajaprote iin

in (ritonaviiri) estäjät

Ihmisen maksakudoksella tehdyt in vitro-tutkimukset

viittavat siihen, että valsartaani on maksan

sisäänottokuljettajaproteiinin

OATP1B1:n ja maksan

effluksikuljettajaproteiinin

MRP2:n substraatti.

Sisäänottokuljettajaproteiinin estäjien (rifampisiini,

siklosporiini)

tai effluksikuljettajaproteiinin estäjien

(ritonaviiri) yhteiskäyttö saattaa suurentaa

valsartaanin systeemistä altistusta.

Hydroklooritiatsidi

Alkoholi,

barbituraatit

tai narkoottiset aineet

Tiatsididiureettien yhteiskäyttö muiden verenpainetta

alentavien aineiden kanssa (esim. aineet, jotka

vähentävät keskushermoston sympaattista

aktiivisuutta tai jotka aiheuttavat suoraa

vasodilataatiota) voi vahvistaa ortostaattista

hypotensiota.

Amantadiini

Tiatsidit, myös hydroklooritiatsidi, saattavat

suurentaa amantadiinin aiheuttamien

haittavaikutusten riskiä.

Antikolinergiset aineet

ja muut suoliston

motiliteettiin vaikuttavat

lääkevalmisteet

Antikolinergiset aineet (esim. atropiini, biperideeni)

vähentävät ruoansulatuskanavan motiliteettia ja

hidastavat mahan tyhjenemistä, mikä saattaa

suurentaa tiatsidityyppisten

diureettien biologista

hyötyosuutta. Käänteisesti oletetaan, että

prokineettiset aineet, kuten sisapridi, voivat

pienentää tiatsidi-tyyppisten

diureettien biologista

hyötyosuutta.

Diabeteslääkkeet (esim.

insuliini

ja suun kautta

otettavat

diabeteslääkkeet)

Tiatsidit voivat muuttaa glukoosinsietoa.

Diabeteslääkkeen annoksen muuttaminen saattaa olla

tarpeen.

Metformiini

Metformiinin käytössä on noudatettava

varovaisuutta, sillä hydroklooritiatsidin

käyttöön

mahdollisesti liittyvä munuaistoiminnan

heikkeneminen voi aiheuttaa maitohappoasidoosin

riskin.

Beetasalpaajat ja

diatsoksidi

Tiatsididiureettien kuten hydroklooritiatsidin

käyttö

samanaikaisesti beetasalpaajien kanssa saattaa

suurentaa hyperglykemian riskiä. Tiatsididiureetit

kuten hydroklooritiatsidi

saattavat voimistaa

diatsoksidin hyperglykeemistä vaikutusta.

Siklosporiini

Samanaikainen siklosporiinihoito

voi suurentaa

hyperurikemian ja kihdin tyyppisten

komplikaatioiden riskiä.

Sytotoksiset aineet

Tiatsidit kuten hydroklooritiatsidi

saattavat heikentää

sytotoksisten aineiden (esim. syklofosfamidin,

metotreksaatin) erittymistä munuaisteitse ja

voimistaa niiden myelosuppressiivista vaikutusta.

Digitalisglykosidit

Tiatsidihoidon haittavaikutuksena voi esiintyä

hypokalemiaa tai hypomagnesemiaa, jotka

suurentavat potilaan alttiutta digitaliksen

aiheuttamille sydämen rytmihäiriöille

Jodipitoiset varjoaineet

Diureettien aiheuttama nestevajaus suurentaa akuutin

munuaisten vajaatoiminnan riskiä etenkin, jos

jodivalmisteen annos on suuri. Potilaat tulee

nesteyttää hyvin ennen valmisteen antoa.

Ioninvaihtajaresiinit

Kolestyramiini tai kolestipoli

vähentää

tiatsididiureettien,

mukaanlukien hydroklooritiatidin,

imeytymistä. Tämän johdosta tiatsididiureettien teho

saattaa jäädä alle terapeuttisen vaikutustason.

Kuitenkin hydroklooritiatsidin

ja resiinin annostelun

porrastaminen siten, että hydroklooritiatsidi

annostellaan vähintään 4 tuntia ennen tai 4-6 tuntia

resiinin annostelun jälkeen, mahdollisesti minimoisi

interaktion.

Seerumin

kaliumpitoisuuteen

vaikuttavat lääkkeet

Kaliumin erittymistä virtsaan lisäävien diureettien,

kortikosteroidien,

ulostuslääkkeiden,

adrenokortikotrooppisen hormonin (ACTH),

amfoterisiinin,

karbenoksolonin, G-penisilliinin,

salisyylihappojohdosten

tai rytmihäiriölääkkeiden

yhteiskäyttö voi voimistaa hydroklooritiatsidin

hypokaleemista vaikutusta. Plasman

kaliumpitoisuuksia on aiheellista seurata, jos

potilaalle määrätään näitä lääkevalmisteita yhdessä

amlodipiinin/valsartaanin/hydroklooritiatsidin

kanssa.

Seerumin

natriumpitoisuuteen

vaikuttavat lääkeaineet

Diureettien hyponatreeminen vaikutus voi lisääntyä

yhteiskäytössä sellaisten lääkeaineiden kuten

antidepressanttien, antipsykoottien, antiepileptisten

aineiden, jne. kanssa. Näiden lääkkeiden

pitkäaikaisessa käytössä on noudatettava

varovaisuutta.

Lääkeaineet, jotka

voivat aiheuttaa

kääntyvien kärkien

Hypokalemiariskin vuoksi hydroklooritiatsidia tulisi

käyttää varoen yhdessä sellaisten lääkeaineiden

kanssa, jotka voivat aiheuttaa kääntyvien kärkien

takykardiaa

takykardiaa, erityisesti ryhmän Ia ja ryhmän III

rytmihäiriölääkkeiden ja joidenkin

antipsykoottien

kanssa.

Kihtilääkkeet

(probenesidi,

sulfinpyratsoni ja

allopurinoli)

Urikosuuristen lääkkeiden annosta tulee ehkä

muuttaa, sillä hydroklooritiatsidi

voi suurentaa

seerumin virtsahappopitoisuuksia. Probenesidin tai

sulfinpyratsonin annostusta tulee ehkä suurentaa.

Tiatsididiureettien kuten hydroklooritiatsidin

käyttö

samanaikaisesti allopurinolin kanssa saattaa lisätä

allopurinolin aiheuttamia yliherkkyysreaktioita.

Metyylidopa

Yksittäisissä tapauksissa on ilmoitettu esiintyneen

hemolyyttistä anemiaa potilailla,

jotka ovat

käyttäneet samanaikaisesti hydroklooritiatsidia ja

metyylidopaa

Nondepolarisoivat

luustolihasrelaksantit

(esim. tubokurariini)

Tiatsidit kuten hydroklooritiatsidi

voimistavat

kurarejohdosten vaikutusta.

Muut verenpainetta

alentavat

lääkevalmisteet

Tiatsidit lisäävät muiden verenpainelääkkeiden

(esim. guanetidiinin,

metyylidopan, beetasalpaajien,

vasodilaattoreiden, kalsiumkanavan salpaajien,

ACE:n estäjien, ATR-salpaajien ja suorien

reniininestäjien [DRI]) verenpainetta alentavaa

vaikutusta.

Vasoaktiiviset amiinit

(esim. noradrenaliini,

adrenaliini)

Hydroklooritiatsidi

voi pienentää vastetta

vasoaktiivisille

amiineille kuten noradrenaliinille.

Tämän vaikutuksen kliininen

merkitys on epävarma

eikä se estä niiden käyttöä.

D-vitamiini ja

kalsiumsuolat

Tiatsididiureettien kuten hydroklooritiatsidin

ottaminen samanaikaisesti D-vitamiinin

kalsiumsuolojen

kanssa saattaa voimistaa seerumin

kalsiumpitoisuuksien suurenemista.

Tiatsididiureettien samanaikainen käyttö voi johtaa

hyperkalsemiaan potilailla,

joilla on aikaisemmin

ollut hyperkalsemiaa (esim. lisäkilpirauhasen

liikatoiminnan,

maligniteetin tai D-

vitamiinivälitteisen tilan vuoksi) lisäämällä

kalsiumin takaisinimeytymistä munuaistiehyissä.

RAA- järjestelmän kaksoisesto ATR- salpaajilla, ACE:n estäjillä tai aliskireenillä

Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä)

kaksoisestoon ACE:n estäjien, ATR-salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla liittyy

haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen

(mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) suurentunut esiintyvyys verrattuna yhden RAA-

järjestelmään vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks. kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Raskaus

Amlodipiini

Amlodipiinin

käytön turvallisuutta raskauden aikana ei ole varmistettu. Eläinkokeissa havaittiin

lisääntymistoksisuutta suurilla annoksilla (ks. kohta 5.3). Amlodipiinin

käyttöä raskausaikana suositellaan

vain, jos turvallisempaa hoitovaihtoehtoa ei ole tai jos sairaus itsessään aiheuttaa suuremman riskin äidille

ja sikiölle.

Valsartaani

Angiotensiini

II -reseptorin salpaajien käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei suositella

(ks. kohta 4.4). Angiotensiini

II -reseptorin salpaajien käyttö toisen ja kolmannen

raskauskolmanneksen aikana on vasta-aiheista (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille

ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät

kuitenkaan ole vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Angiotensiini II

-reseptorin salpaajien käyttöön liittyvästä riskistä ei ole vertailevien epidemiologisten

tutkimusten

tuloksia, mutta näiden lääkkeiden käyttöön voi liittyä sama riski kuin ACE:n estäjiin. Jos angiotensiini

II -reseptorin salpaajia käyttävä nainen aikoo tulla raskaaksi, hänelle on vaihdettava muu, raskauden

aikanakin turvallinen verenpainelääkitys, ellei angiotensiini

II -reseptorin salpaajien käyttöä pidetä

välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, angiotensiini II -reseptorin salpaajien käyttö on lopetettava

heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys.

Tiedetään, että altistus angiotensiini

II -reseptorin salpaajille toisen ja kolmannen

raskauskolmanneksen aikana on haitallista sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee,

lapsiveden määrä pienenee, kallon luutuminen hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten

toiminta voi pettää ja voi ilmetä hypotensiota ja hyperkalemiaa). (Ks. kohta 5.3).

Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut angiotensiini II

-reseptorin salpaajille, suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon

ultraäänitutkimus.

Imeväisikäisiä, joiden äiti on käyttänyt angiotensiini

II -reseptorin salpaajia, on seurattava

huolellisesti

hypotension varalta (ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Hydroklooritiatsidi

Hydroklooritiatsidin käytöstä raskauden ja etenkin sen ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana on

vain rajallisesti kokemusta. Eläinkokeet ovat riittämättömiä.

Hydroklooritiatsidi

läpäisee istukan. Hydroklooritiatsidin vaikutusmekanismin vuoksi sen käyttö

toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana saattaa vaarantaa sikiön ja istukan perfuusion ja

aiheuttaa sikiölle ja vastasyntyneelle esimerkiksi ikterusta, elektrolyyttitasapainon häiriöitä ja

trombosytopeniaa.

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmävalmisteen käytöstä raskauden aikana ei ole

kokemusta. Yhdistelmän vaikuttavista aineista olevaan tietoon perustuen

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

käyttöä ei suositella raskauden ensimmäisen

kolmanneksen aikana ja sen käyttö on vasta-aiheista raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana

(ks. kohdat 4.3 ja 4.4).

Imetys

Amlodipiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Lapsen saama osuus äidin annoksesta on 3–7 % (arvioitu

kvartiiliväli),

enintään 15 %. Amlodipiinin

vaikutusta imeväiseen ei tunneta. Valsartaanin käytöstä

imetyksen aikana ei ole tietoa. Hydroklooritiatsidi

erittyy pieninä määrinä ihmisen rintamaitoon. Suuret

tiatsidiannokset voivat aiheuttaa voimakasta virtsaneritystä ja siten estää maidon tuotantoa.

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

käyttöä imetyksen aikana ei suositella. Jos

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmää käytetään imetysaikana, on annostus pidettävä

mahdollisimman pienenä. Tämä koskee erityisesti vastasyntyneiden tai keskosena syntyneiden

rintaruokintaa.

Hedelmällisyys

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmällä ei ole suoritettu kliinisiä

hedelmällisyystutkimuksia.

Valsartaani

Valsartaanilla ei esiintynyt haitallisia vaikutuksia uros- ja naarasrottien lisääntymiskykyyn suun

kautta annetuilla annoksilla 200 mg/kg/vrk saakka. Tämä annos on kuusinkertainen ihmiselle

suositeltuun enimmäisannokseen (mg/m

) nähden (laskelmat perustuvat 60 kg:n painoiselle potilaalle

suun kautta annettavaan annokseen 320 mg/vrk).

Amlodipiini

Joillakin kalsiumkanavan salpaajilla hoidetuilla potilailla

on ilmoitettu siittiöiden pään palautuvia

biokemiallisia muutoksia. Amlodipiinin

mahdollista hedelmällisyyteen kohdistuvaa vaikutusta

koskevat kliiniset tiedot ovat riittämättömät. Yhdessä rotilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin

haitallisia vaikutuksia urosten hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3).

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmää käyttävien potilaiden on ajettaessa tai koneita

käytettäessä otettava huomioon, että valmiste voi joskus aiheuttaa heitehuimausta tai väsymystä.

Amlodipiinilla on vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Jos

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmää käyttävällä potilaalla ilmenee heitehuimausta,

päänsärkyä, väsymystä tai pahoinvointia, hänen reaktiokykynsä saattaa olla heikentynyt.

4.8

Haittavaikutukset

Hyvin yleinen (

1/10)

Yleinen (

1/100 to < 1/10)

Melko harvinainen (

1/1,000 to < 1/100)

Harvinainen (

1/10,000 to < 1/1,000)

Hyvin harvinainen (< 1/10,000)

Tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin)

Seuraavassa esitetty amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän turvallisuusprofiili perustuu

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmällä tehtyihin kliinisiin

lääketutkimuksiin

ja sen

erillisten aineosien, amlodipiinin,

valsartaanin ja hydroklooritiatsidin,

turvallisuustietoihin.

Turvallisuusprofiilin

yhteenveto

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

turvallisuutta on arvioitu sen

enimmäisannoksella 10 mg/320 mg/25 mg yhdessä kontrolloidussa lyhytkestoisessa (8 viikkoa)

kliinisessä tutkimuksessa 2 271 potilaalla, joista 582 sai valsartaania yhdistelmänä amlodipiinin

hydroklooritiatsidin kanssa. Haittavaikutukset olivat yleensä lieviä ja luonteeltaan ohimeneviä ja

edellyttivät vain harvoin hoidon keskeyttämistä. Tässä aktiiviaineella kontrolloidussa kliinisessä

tutkimuksessa yleisimpiä haittavaikutusten vuoksi amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-

yhdistelmähoidon

keskeyttämiseen johtaneita syitä olivat huimaus ja hypotensio (0,7 %).

Tässä 8 viikkoa kestäneessä kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa ei havaittu merkittäviä uusia tai

odottamattomia haittavaikutuksia kolmesta lääkeaineesta koostuvan hoidon yhteydessä verrattuna

monoterapiaan tai kahdesta aineosasta koostuvaan hoitoon liittyviksi

tiedettyihin haittavaikutuksiin.

8 viikkoa kestäneessä kontrolloidussa tutkimuksessa amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-

yhdistelmän käytön yhteydessä havaitut laboratoriotulosten muutokset olivat lieviä ja yhdenmukaisia

monoterapiana käytettyjen lääkeaineiden farmakologisten mekanismien kanssa. Valsartaanin kuuluminen

kolmesta lääkeaineesta koostuvaan yhdistelmään lievensi hydroklooritiatsidin hypokaleemista vaikutusta.

Haittavaikutustaulukko

Seuraavat MedDRA-elinjärjestelmäluokituksen mukaisesti luetellut haittavaikutukset ja niiden

esiintymistiheydet koskevat amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmää sekä amlodipiinia,

valsartaania ja hydroklooritiatsidia yksinään.

MedDRA-

elinluokitus-

järjestelmä

Haittavaikutus

Esiintymistiheys

Amlodipiini/

valsartaani/

hydrokloori-

tiatsidi

Amlodipiini

Valsartaani

HCT

Hyvän- ja

pahanlaatuiset

sekä

määrittämättömät

kasvaimet (myös

kystat ja polyypit)

Ei-melanoomatyyppinen

ihosyöpä (tyvisolusyöpä ja

okasolusyöpä)

Tuntematon

Veri ja imukudos

Agranulosytoosi,

luuydinlama

Hyvin

harvinainen

Hemoglobiiniarvojen ja

hematokriitin pieneneminen

Tuntematon

Hemolyyttinen anemia

Hyvin

harvinainen

Leukopenia

Hyvin

harvinainen

Hyvin

harvinainen

Neutropenia

Tuntematon

Trombosytopenia, johon

joskus liittyy purppuraa

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Harvinainen

Aplastinen anemia

Tuntematon

Immuuni-

järjestelmä

Yliherkkyys

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Hyvin

harvinainen

Aineenvaihdunta

ja ravitsemus

Ruokahaluttomuus

Melko

harvinainen

Hyperkalsemia

Melko

harvinainen

Harvinainen

Hyperglykemia

Hyvin

harvinainen

Harvinainen

Hyperlipidemia

Melko

harvinainen

Hyperurikemia

Melko

harvinainen

Yleinen

Hypokloreeminen alkaloosi

Hyvin

harvinainen

Hypokalemia

Yleinen

Hyvin

yleinen

Hypomagnesemia

Yleinen

Hyponatremia

Melko

harvinainen

Yleinen

Diabeteksen metabolisen

tasapainon heikkeneminen

Harvinainen

Psyykkiset

häiriöt

Masentuneisuus

Tuntematon

Harvinainen

Unettomuus/unihäiriöt

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Mielialan vaihtelut

Melko

harvinainen

Sekavuus

Harvinainen

Hermosto

Koordinaatiokyvyn

poikkeavuudet

Melko

harvinainen

Huimaus

Yleinen

Yleinen

Harvinainen

Asentohuimaus,

rasitushuimaus

Melko

harvinainen

Makuhäiriö

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Ekstrapyramidaali-

oireyhtymä

Tuntematon

Päänsärky

Yleinen

Yleinen

Harvinainen

Hypertonia

Hyvin

harvinainen

Letargia

Melko

harvinainen

Parestesiat

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Perifeerinen neuropatia,

neuropatia

Melko

harvinainen

Hyvin

harvinainen

Uneliaisuus

Melko

harvinainen

Yleinen

Pyörtyminen

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Vapina

Melko

harvinainen

Hypestesia

Melko

harvinainen

Silmät

Akuutti

ahdaskulmaglaukooma

Tuntematon

Näköhäiriöt

Melko

harvinainen

Näön heikkeneminen

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Kuulo ja

tasapainoelin

Tinnitus

Melko

harvinainen

Vertigo

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Sydän

Sydämentykytys

Yleinen

Takykardia

Melko

harvinainen

Sydämen rytmihäiriöt

(kuten bradykardia,

kammioperäinen takykardia

ja eteisvärinä)

Hyvin

harvinainen

Harvinainen

Sydäninfarkti

Hyvin

harvinainen

Verisuonisto

Punoitus

Yleinen

Hypotensio

Yleinen

Melko

harvinainen

Ortostaattinen hypotensio

Melko

harvinainen

Yleinen

Laskimotulehdus,

laskimotukkotulehdus

Melko

harvinainen

Verisuonitulehdus

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Hengityselimet,

rintakehä ja

välikarsina

Yskä

Melko

harvinainen

Hyvin

harvinainen

Melko

harvinainen

Hengenahdistus

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Hengitysvaikeus,

keuhkoedeema, pneumoniitti

Hyvin

harvinainen

Nuha

Melko

harvinainen

Kurkun ärsytys

Melko

harvinainen

Ruoansulatus-

elimistö

Epämiellyttävä tunne

vatsassa, ylävatsakipu

Melko

harvinainen

Yleinen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Hengityksen haju

Melko

harvinainen

Suolentoiminnan

muutokset

Melko

harvinainen

Ummetus

Harvinainen

Ruokahalun väheneminen

Yleinen

Ripuli

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Harvinainen

Suun kuivuminen

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Dyspepsia

Yleinen

Melko

harvinainen

Mahatulehdus

Hyvin

harvinainen

Ienten liikakasvu

Hyvin

harvinainen

Pahoinvointi

Melko

harvinainen

Yleinen

Yleinen

Haimatulehdus

Hyvin

harvinainen

Hyvin

harvinainen

Oksentelu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Yleinen

Maksa ja sappi

Maksan

toimintakokeen

poikkeavuudet, myös

seerumin

bilirubiinipitoisuuden

suureneminen

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Hepatiitti

Hyvin

harvinainen

Intrahepaattinen kolestaasi,

ikterus

Hyvin

harvinainen

Harvinainen

Iho ja

ihonalainen

kudos

Alopesia

Melko

harvinainen

Angioedeema

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Rakkulaihottuma

Tuntematon

Lupus erythematosuksen

kaltaiset reaktiot ihossa,

ihon lupus

erythematosuksen

uudelleen

aktivoituminen

Hyvin

harvinainen

Erythema multiforme

Hyvin

harvinainen

Tuntematon

Eksanteema

Melko

harvinainen

Liikahikoilu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Valoyliherkkyysreaktiot*

Hyvin

harvinainen

Harvinainen

Kutina

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Purppura

Melko

harvinainen

Harvinainen

Ihottuma

Melko

harvinainen

Tuntematon

Yleinen

Ihon värimuutos

Melko

harvinainen

Nokkosihottuma ja muut

ihottumamuodot

Hyvin

harvinainen

Yleinen

Nekrotisoiva vaskuliitti

toksinen

epidermaalinen

nekrolyysi

Tuntematon

Hyvin

harvinainen

Eksfoliatiivinen dermatiitti

Hyvin

harvinainen

Stevens-Johnsonin

oireyhtymä

Hyvin

harvinainen

Quincken edeema

Hyvin

harvinainen

Luusto, lihakset

ja sidekudos

Nivelkipu

Melko

harvinainen

Selkäkipu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Nivelturvotus

Melko

harvinainen

Lihaskouristukset

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Lihasheikkous

Melko

harvinainen

Lihassärky

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Raajojen kipu

Melko

harvinainen

Nilkkojen turvotus

Yleinen

Munuaiset ja

virtsatiet

Veren kreatiniinipitoisuuden

suureneminen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Virtsaamishäiriöt

Melko

harvinainen

Tihentynyt virtsaamistarve

yöllä

Melko

harvinainen

Tiheävirtsaisuus

Yleinen

Melko

harvinainen

Munuaisten toimintahäiriö

Tuntematon

Äkillinen munuaisten

vajaatoiminta

Melko

harvinainen

Tuntematon

Munuaisten vajaatoiminta ja

toiminnan heikkeneminen

Tuntematon

Harvinainen

Sukupuolielimet

ja rinnat

Impotenssi

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Yleinen

Gynekomastia

Melko

harvinainen

Yleisoireet ja

antopaikassa

todettavat haitat

Kävelykyvyttömyys,

kävelyn häiriöt

Melko

harvinainen

Astenia

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Tuntematon

Epämiellyttävä olo,

huonovointisuus

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Uupumus

Yleinen

Yleinen

Melko

harvinainen

Muu kuin sydänperäinen

rintakipu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Turvotus

Yleinen

Yleinen

Kipu

Melko

harvinainen

Kuume

Tuntematon

Tutkimukset

Lipidipitoisuuden

suureneminen

Hyvin

yleinen

Veren ureatyppipitoisuuden

suureneminen

Melko

harvinainen

Veren

virtsahappopitoisuude

n suureneminen

Melko

harvinainen

Glukoosivirtsaisuus

Harvinainen

Veren kaliumpitoisuuden

pieneneminen

Melko

harvinainen

Veren kaliumpitoisuuden

suureneminen

Tuntematon

Painon nousu

Melko

harvinainen

Melko

harvinainen

Painon lasku

Melko

harvinainen

* Ks. kohta 4.4 Valoyliherkkyys

** Viittaa useimmiten kolestaasiin

Valittujen haittavaikutusten kuvaus

Ei-melanoomatyyppinen

ihosyöpä: Epidemiologisista tutkimuksista saatujen tietojen perusteella

hydroklooritiatsidin ja ei-melanoomatyyppisen ihosyövän välillä on havaittu kumulatiiviseen annokseen

liittyvä yhteys (ks. myös kohdat 4.4 ja 5.1).

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista.

Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon

ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Oireet

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

yliannostuksesta ei ole kokemuksia. Valsartaanin

yliannostuksen yleisin oire on mahdollisesti korostunut hypotensio, johon liittyy heitehuimausta.

Amlodipiinin

yliannostus voi johtaa perifeeristen verisuonten liialliseen laajenemiseen ja mahdollisesti

reflektoriseen takykardiaan. Joissakin tapauksissa amlodipiinin

käytön yhteydessä on raportoitu tuntuvaa

ja mahdollisesti pitkittynyttä systeemistä hypotensiota, kuten kuolemaan johtava sokki.

Hoito

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

aiheuttama kliinisesti

merkitsevä hypotensio

vaatii aktiivista kardiovaskulaarista hoitoa mukaan lukien tiheä sydän- ja hengitystoimintojen

tarkkailu,

raajojen nostaminen sekä verenkierron nestemäärän ja erittyvän virtsamäärän seuranta. Verisuonia

supistava lääkeaine voi olla avuksi verisuonitonuksen ja verenpaineen palauttamisessa entiselleen, jos sen

käytölle ei ole esteitä. Laskimoon annettu kalsiumglukonaatti voi auttaa hoidettaessa kalsiuminestäjien

vaikutuksia.

Amlodipiini

Jos tabletti on juuri otettu, oksentamista tai vatsahuuhtelua voidaan harkita. On osoitettu, että aktiivihiilen

antaminen terveille vapaaehtoisille kahden tunnin kuluessa amlodipiinitabletin

ottamisen jälkeen hidastaa

merkitsevästi amlodipiinin

imeytymistä.

Amlodipiini ei todennäköisesti poistu elimistöstä hemodialyysin avulla.

Valsartaani

Valsartaani ei todennäköisesti poistu elimistöstä hemodialyysin

avulla.

Hydroklooritiatsidi

Hydroklooritiatsidin yliannokseen liittyy elektrolyyttivajetta (hypokalemia, hypokloremia) sekä

liiallisesta diureesista aiheutuvaa hypovolemiaa. Yliannoksen yleisimmät oireet ja merkit ovat

pahoinvointi

ja uneliaisuus. Hypokalemia voi aiheuttaa lihaskouristuksia ja/tai voimistaa samanaikaisesti

käytettyihin digitalisglykosideihin

tai tiettyihin sydämen rytmihäiriölääkkeisiin

liittyviä rytmihäiriöitä.

Ei tiedetä, missä määrin hydroklooritiatsidi

poistuu elimistöstä hemodialyysin avulla.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: Reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkeaineet, angiotensiini II -

antagonistit, muut yhdistelmät, ATC-koodi: C09DX01.

Vaikutusmekanismi

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-valmisteessa on yhdistettynä kolme verenpainetta alentavaa

yhdistettä, joiden toisiaan täydentävät mekanismit auttavat hallitsemaan essentiaalista verenpainetta:

amlodipiini kuuluu kalsiuminestäjien,

valsartaani angiotensiini II -antagonistien ja hydroklooritiatsidi

tiatsididiureettien lääkeryhmään. Näiden aineiden yhdistelmä lisää antihypertensiivistä vaikutusta.

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Kliininen teho ja turvallisuus

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmää tutkittiin hypertensiivisillä potilailla

kaksoissokkoutetussa, aktiiviaineella vertaillussa tutkimuksessa. Yhteensä 2 271 kohtalaista tai vaikeaa

verenpainetautia sairastavaa potilasta (keskimääräinen lähtötilanteen systolinen/diastolinen

verenpaine oli

170/107 mmHg) sai hoitoa yhdistelmillä amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

10 mg/320 mg/25

mg, valsartaani/hydroklooritiatsidi

320 mg/25 mg, amlodipiini/valsartaani

10 mg/320 mg tai

hydroklooritiatsidi/amlodipiini

25 mg/10 mg. Potilaiden hoito aloitettiin tutkimuksen alussa heidän

hoitoyhdistelmänsä pienemmillä annoksilla, ja annos titrattiin varsinaiseen hoitoannokseen viikkoon 2

mennessä.

Viikolla 8 todettiin systolisen/diastolisen verenpaineen alentuneen keskimäärin 39,7/24,7 mmHg

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmähoidon yhteydessä, 32,0/19,7 mmHg yhdistelmällä

valsartaani/hydroklooritiatsidi, 33,5/21,5 mmHg yhdistelmällä amlodipiini/valsartaani ja 31,5/19,5 mmHg

yhdistelmällä amlodipiini/hydroklooritiatsidi. Kolmesta lääkeaineesta koostuva yhdistelmähoito

alensi

diastolista ja systolista verenpainetta tilastollisesti tehokkaimmin verrattuna kolmeen kahdesta

lääkeaineesta koostuvaan yhdistelmähoitoon. Systolinen/diastolinen verenpaine aleni

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmähoidon yhteydessä 7,6/5,0 mmHg enemmän kuin

yhdistelmällä valsartaani/hydroklooritiatsidi,

6,2/3,3 mmHg enemmän kuin yhdistelmällä

amlodipiini/valsartaani ja 8,2/5,3 mmHg enemmän kuin yhdistelmällä amlodipiini/hydroklooritiatsidi.

Verenpainetta alentava kokonaisteho saavutettiin, kun suurinta

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

annosta oli käytetty kahden viikon ajan. Potilaista

tilastollisesti

suurempi osa sai verenpaineen hallintaan (< 140/90 mmHg)

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmällä (71 %) verrattuna kolmeen kahdesta

lääkeaineesta koostuvaan yhdistelmähoitoon (45-54 %) (p < 0,0001).

283 potilaan alaryhmässä, jossa keskityttiin verenpaineen ambulatoriseen seurantaan, 24 tunnin aikana

mitatussa systolisessa ja diastolisessa verenpaineessa havaittiin kliinisesti

ja tilastollisesti

merkitsevästi

parempi verenpaineen aleneminen kolmesta lääkeaineesta koostuvalla yhdistelmällä kuin yhdistelmillä

valsartaani/hydroklooritiatsidi, valsartaani/amlodipiini

ja hydroklooritiatsidi/amlodipiini.

Amlodipiini

Vaikutusmekanismi

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

amlodipiinikomponentti estää kalsiumioneja

läpäisemästä sydämen ja verisuoniston sileän lihaskudoksen kalvoa. Amlodipiinin antihypertensiivinen

mekanismi perustuu sen verisuonten sileää lihaskudosta relaksoivaan vaikutukseen, mikä vähentää

ääreissuonten vastusta ja verenpainetta.

Farmakodynaamiset vaikutukset

Kokeelliset tiedot näyttävät viittaavan siihen, että amlodipiini

sitoutuu sekä paikkoihin,

joissa on

dihydropyridiiniä että paikkoihin, joissa sitä ei ole. Sydänlihaksen ja verenkiertoelimistön

sileän

lihaskudoksen supistumiskyky riippuu solunulkoisten

kalsiumionien

siirtymisestä soluihin erityisten

ionikanavien läpi.

Amlodipiinin

hoitoannos laajentaa hypertensiopotilaiden verisuonia, mikä alentaa verenpainetta sekä

makuu- että seisoma-asennossa. Pitkäaikaisen käytön aiheuttama verenpaineen aleneminen ei muuta

merkitsevästi sydämen lyöntitiheyttä eikä plasman katekoliamiinitasoja.

Plasmapitoisuudet korreloivat vaikutuksen kanssa sekä nuorilla että iäkkäillä potilailla.

Hypertensiopotilailla, joilla on normaali munuaistoiminta, amlodipiinin

terapeuttiset annokset vähensivät

munuaisten verisuonten vastusta ja lisäsivät glomerulussuodosta ja munuaisten plasmavirtausta

vaikuttamatta suodattumisfraktioon tai valkuaisainevirtsaisuuteen.

Kuten muillakin kalsiuminestäjillä, myös amlodipiinilla hoidetuilla potilailla,

joilla on normaali kammion

toiminta, sydämen toiminnan hemodynaamiset mittaukset levossa ja rasituksessa (tai tahdistuksessa) ovat

yleensä osoittaneet pientä sydänindeksin nousua ilman mainittavia vaikutuksia dP/dtarvoihin tai

vasemman kammion loppudiastoliseen paineeseen tai volyymiin. Hemodynaamisissa tutkimuksissa

amlodipiini ei ole vaikuttanut negatiivisesti lihassupistuksen voimaan, kun sitä on annettu terapeuttisia

annoksia hyväkuntoisille eläimille ja ihmisille,

ihmisille jopa samaan aikaan beetasalpaajien kanssa.

Amlodipiini ei muuta hyväkuntoisten eläinten eikä ihmisten sinussolmukkeen toimintoja eikä

eteiskammiojohtumista. Kliinisissä tutkimuksissa, joissa amlodipiinia annettiin yhdessä beetasalpaajien

kanssa angina pectoris– tai verenpainepotilaille, ei havaittu EKG-muutoksia.

Amlodipiinia on tutkittu kroonista stabiilia rasitusrintakipua, vasospastista rintakipua ja angiografisesti

todennettua sepelvaltimotautia sairastaneilla potilailla.

Kliininen teho ja turvallisuus

Hypertensiiviset potilaat

Uudempien hoitovaihtoehtojen, eli 2,5 - 10 mg/vrk amlodipiinin (kalsiumkanavan salpaaja) sekä 10 -

40 mg/vrk lisinopriilin

(ACE:n estäjä), vertailemiseksi tiatsididiureetti klooritalidoniin (12,5 - 25 mg/vrk)

ensilinjan hoitona lievän tai keskivaikean hypertension hoidossa tehtiin satunnaistettu ja

kaksoissokkoutettu sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimus ”Antihypertensive and Lipid-Lowering treatment

to prevent Heart Attack Trial” (ALLHAT).

Yhteensä 33 357 vähintään 55-vuotiasta verenpainepotilasta satunnaistettiin, ja heitä seurattiin

keskimäärin 4,9 vuoden ajan. Näillä potilailla oli ainakin yksi sepelvaltimotaudin lisäriskitekijä, kuten

aikaisempi sydäninfarkti tai aivohalvaus (> 6 kuukautta ennen tutkimukseen ottoa) tai jokin toinen

ateroskleroottinen kardiovaskulaarisairaus (yhteensä 51,5 %), tyypin 2 diabetes (36,1 %), HDLkolesteroli

< 35 mg/dl tai < 0,906 mmol/l (11,6 %), EKG:n tai kaikukuvauksen avulla todettu vasemman kammion

hypertrofia (20,9 %) tai edelleen jatkuva tupakointi (21,9 %).

Tutkimuksen ensisijaisena päätemuuttujana oli sepelvaltimotautikuolemien ja ei-fataalien sydäninfarktien

yhdistelmä. Ensisijaisessa päätemuuttujassa ei ollut merkitsevää eroa amlodipiini- ja

klooritalidonipohjaisen hoidon välillä:

riskisuhde (RR) oli 0,98; 95 %:n luottamusväli 0,90 - 1,07 ja

p = 0,65. Sekundaaristen päätemuuttujien osalta sydämen vajaatoiminnan ilmaantuvuus (yhdistetyn

kardiovaskulaarisen päätemuuttujan osatekijä) oli merkitsevästi suurempaa amlodipiiniryhmässä

verrattuna klooritalidoniryhmään (10,2 % vs 7,7 %, RR = 1,38; 95 %:n luottamusväli 1,25 - 1,52 ja

p < 0,001). Kokonaiskuolleisuudessa ei kuitenkaan todettu merkitsevää eroa amlodipiini- ja

klooritalidonipohjaisen hoidon välillä; RR = 0,96; 95 %:n luottamusväli 0,89 - 1,02, p = 0,20.

Valsartaani

Vaikutusmekanismi

Valsartaani on suun kautta annettaessa tehokas ja spesifinen angiotensiini

II -reseptorin antagonisti. Se

salpaa selektiivisesti tyypin AT1-reseptoria, jonka kautta välittyy angiotensiini

II:n tunnetut vaikutukset.

Kliininen teho ja turvallisuus

Valsartaani laskee hypertensiopotilaiden

verenpainetta vaikuttamatta pulssitasoon.

Suurimmalla osalla potilaista yksi suun kautta otettu annos laskee verenpainetta kahden tunnin kuluessa,

ja alhaisimmat verenpainearvot saavutetaan 4-6 tunnin kuluessa. Verenpainetta alentava vaikutus kestää >

24 tuntia annoksen ottamisen jälkeen. Säännöllisessä käytössä maksimaalinen verenpainetta laskeva teho

saavutetaan yleensä 2-4 viikon kuluessa millä tahansa annoksella.

Hydroklooritiatsidi

Vaikutusmekanismi

Tiatsididiureetit vaikuttavat ensisijaisesti munuaisten distaalisessa kiemuratiehyessä. Munuaiskuoressa on

osoitettu olevan suuriaffiniteettisia reseptoreja, jotka ovat tiatsididiureettien ensisijainen sitoutumiskohta

ja estävät natriumkloridin kuljetusta distaalisessa kiemuratiehyessä. Tiatsidit vaikuttavat estämällä

Na+Cl- :n kuljetusmolekyylin

toimintaa, mahdollisesti kilpailemalla Cl- -sitoutumiskohdasta. Tämä

vaikuttaa elektrolyyttien takaisinimeytymismekanismeihin

sekä suoraan (lisäämällä sekä natriumin että

kloridin erittymistä suurin piirtein yhtä suuressa määrin) että epäsuorasti (lisäämällä virtsaneritystä ja

pienentämällä plasmatilavuutta). Tällöin plasman reniiniaktiivisuus suurenee, aldosteronin eritys

lisääntyy, virtsaan erittyy enemmän kaliumia ja seerumin kaliumpitoisuus pienenee.

Pediatriset potilaat

Euroopan lääkevirasto on myöntänyt vapautuksen velvoitteesta toimittaa tutkimustulokset

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

käytöstä essentiaaliseen verenpaineeseen kaikkien

pediatristen potilasryhmien hoidossa (ks. kohta 4.2 ohjeet käytöstä pediatristen potilaiden hoidossa).

Muuta: Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto

Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET [ONgoing Telmisartan

Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D [The Veterans

Affairs Nephropathy in Diabetes]) tutkittiin ACE:n estäjän ja ATR-salpaajan samanaikaista käyttöä.

ONTARGET-tutkimuksessa potilailla

oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia

sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvauriosta. VA NEPHRON-D -

tutkimuksessa potilailla

oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.

Nämä tutkimukset eivät osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin tai kardiovaskulaarisiin

lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin munuaisvaurion ja/tai hypotension

riskin havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan. Nämä tulokset soveltuvat myös muihin ACE:n

estäjiin ja ATR-salpaajiin, ottaen huomioon niiden samankaltaiset farmakodynaamiset ominaisuudet.

Sen vuoksi potilaiden,

joilla on diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja ATRsalpaajia

samanaikaisesti (ks. kohta 4.4).

ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints) -

tutkimuksessa testattiin saavutettavaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon,

jossa käytetään

ACE:n estäjää tai ATR-salpaajaa potilaille,

joilla on sekä tyypin 2 diabetes että krooninen

munuaissairaus, kardiovaskulaarinen sairaus, tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin

haittavaikutusten lisääntyneen riskin vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat

lukumääräisesti yleisempiä aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä ja haittavaikutuksia sekä

vakavia haittavaikutuksia (hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin useammin

aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä.

Ei-melanoomatyyppinen

ihosyöpä:

Epidemiologisista tutkimuksista saatujen tietojen perusteella hydroklooritiatsidin ja ei

melanoomatyyppisen ihosyövän välillä on havaittu kumulatiiviseen annokseen liittyvä yhteys. Yksi

tutkimus käsitti populaation, jossa oli 71 533 tyvisolusyöpätapausta ja 8 629 okasolusyöpätapausta, ja ne

kaltaistettiin 1 430 833 ja 172 462 potilasta käsittäviin verrokkipopulaatioihin. Suurien

hydroklooritiatsidiannosten (≥50 000 mg kumulatiivisesti)

käyttöön liittyvä mukautettu kerroinsuhde oli

1,29 (95 prosentin luottamusväli: 1,23–1,35) tyvisolusyövässä ja 3,98 (95 prosentin luottamusväli:

3,68–

4,31) okasolusyövässä. Sekä tyvisolusyövässä että okasolusyövässä havaittiin selvä kumulatiivinen

annos-vastesuhde. Toinen tutkimus osoitti, että huulisyövän (okasolusyöpä) ja hydroklooritiatsidille

altistumisen välillä on mahdollinen yhteys: 633 huulisyöpätapausta kaltaistettiin 63 067 potilasta

käsittäviin verrokkipopulaatioihin

riskiperusteista otantastrategiaa käyttäen. Kumulatiivinen

annos-

vastesuhde osoitettiin, kun mukautettu kerroinsuhde oli 2,1 (95 prosentin luottamusväli:

1,7–2,6), joka

suureni arvoon 3,9 (3,0–4,9) suurten annosten (~25 000 mg) yhteydessä ja arvoon 7,7 (5,7–10,5)

suurimmalla kumulatiivisella annoksella (~100 000 mg) (ks. myös kohta 4.4).

5.2

Farmakokinetiikka

Lineaarisuus

Amlodipiinilla,

valsartaanilla ja hydroklooritiatsidilla on lineaarinen farmakokinetiikka.

Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

Kun amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmää annettiin normaaleille, terveille aikuisille

suun kautta, amlodipiinin huippupitoisuus

saavutettiin 6-8 tunnissa, valsartaanin huippupitoisuus

tunnissa ja hydroklooritiatsidin huippupitoisuus

2 tunnissa. Amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-

yhdistelmän sisältämän amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin imeytymisnopeus ja -laajuus

ovat samat kuin silloin,

jos lääkeaineet annetaan erillisinä.

Amlodipiini

Imeytyminen

Suun kautta otettujen terapeuttisten amlodipiiniannosten

jälkeen amlodipiinin huippupitoisuus

plasmassa

saavutetaan 6-12 tunnin kuluttua. Absoluuttisen hyötyosuuden on laskettu olevan 64-80 %. Ruoan

nauttiminen ei vaikuta amlodipiinin

hyötyosuuteen.

Jakautuminen

Jakautumistilavuus on noin 21 l/kg. In vitro -amlodipiinitutkimukset ovat osoittaneet, että noin 97,5 %

verenkierrossa olevasta lääkkeestä sitoutuu plasman proteiineihin.

Biotransformaatio

Amlodipiini metaboloituu suurelta osin (noin 90-prosenttisesti) maksassa inaktiivisiksi

metaboliiteiksi.

Eliminaatio

Amlodipiini eliminoituu

plasmasta kaksivaiheisesti, ja sen terminaalinen eliminaation puoliintumisaika

noin 30-50 tuntia. Vakaan tilan plasmapitoisuudet saavutetaan 7-8 vuorokauden jatkuvan käytön jälkeen.

Amlodipiinista kulkeutuu virtsaan 10 % kanta-aineena ja 60 % metaboliitteina.

Valsartaani

Imeytyminen

Suun kautta otetun valsartaaniannoksen jälkeen valsartaanin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 2-4

tunnin kuluessa. Keskimääräinen absoluuttinen hyötyosuus on 23 %. Ruoka vähentää valsartaanialtistusta

(mitattuna AUC:llä) noin 40 % ja huippupitoisuuksia plasmassa (C

) noin 50 %, vaikka 8 tuntia

annoksen jälkeen ruokaa nauttineen ja paastonneen ryhmän valsartaanipitoisuudet ovat samanlaisia.

AUC:n vähenemiseen ei kuitenkaan liity kliinisesti merkitsevää hoitotehon heikkenemistä, ja valsartaania

voidaan sen vuoksi ottaa joko ruuan kanssa tai ilman ruokaa.

Jakautuminen

Valsartaanin vakaan tilan jakautumistilavuus laskimoannon jälkeen on noin 17 litraa, mikä tarkoittaa sitä,

ettei valsartaani jakaudu laajalti kudoksiin. Valsartaani sitoutuu voimakkaasti seerumin proteiineihin

(94-

97 %), pääasiassa seerumin albumiiniin.

Biotransformaatio

Valsartaani ei metaboloidu suuressa määrin, koska vain noin 20 % annoksesta havaitaan metaboliitteina.

Hydroksimetaboliittia,

joka on farmakologisesti inaktiivinen, on löydetty plasmasta alhaisina

pitoisuuksina (alle 10 % valsartaanin AUC:stä).

Eliminaatio

Valsartaanilla on multieksponentiaalinen hajoamiskinetiikka (t

½α

< 1 h ja t

½ß

noin 9 h). Valsartaani

eliminoituu pääasiallisesti muuttumattomana ensisijaisesti ulosteeseen (noin 83 % annoksesta) ja virtsaan

(noin 13 % annoksesta). Laskimoannon jälkeen valsartaanin plasmapuhdistuma on noin 2 l/h ja

munuaispuhdistuma 0,62 l/h (noin 30 % kokonaispuhdistumasta). Valsartaanin puoliintumisaika on kuusi

tuntia.

Hydroklooritiatsidi

Imeytyminen

Suun kautta otettu hydroklooritiatsidi imeytyy nopeasti (t

noin 2 tuntia). Keskimääräinen AUC-arvo

suurenee lineaarisesti ja suhteessa annokseen.

Ruokailulla on vähäinen kliininen

merkitys hydroklooritiatsidin imeytymiselle,

jos sitäkään. Suun kautta

otetun hydroklooritiatsidin

absoluuttinen biologinen

hyötyosuus on 70 %.

Jakautuminen

Näennäinen jakautumistilavuus on 4-8 l/kg. Verenkierrossa oleva hydroklooritiatsidi

sitoutuu 40-70-

prosenttisesti seerumin proteiineihin,

lähinnä albumiiniin.

Hydroklooritiatsidi

kertyy myös

erytrosyytteihin, joissa sen pitoisuus on noin kolminkertainen verrattuna plasmapitoisuuksiin.

Biotransformaatio

Hydroklooritiatsidi

eliminoituu lähinnä muuttumattomana yhdisteenä

Eliminaatio

Hydroklooritiatsidin eliminaation

terminaalinen puoliintumisaika plasmasta on keskimäärin 6-15 tuntia.

Hydroklooritiatsidin kinetiikka ei muutu toistuvan annostelun yhteydessä ja kumuloituminen

minimaalista kerran päivässä annosteltaessa. Yli 95 % imeytyneestä hydroklooritiatsidiannoksesta erittyy

kanta-aineen muodossa virtsaan. Lääke eliminoituu

munuaisteitse sekä passiivisesti suodattumalla että

munuaistubuluksissa tapahtuvan aktiivisen erityksen avulla.

Erikoisryhmät

Lapsipotilaat (alle 18-vuotiaat)

Lapsipotilaista ei ole farmakokineettisiä tietoja.

Iäkkäät (65-vuotiaat tai vanhemmat)

Plasman huippupitoisuuksien saavuttamiseen kuluu sama aika nuorilla ja iäkkäillä potilailla. Iäkkäillä

potilailla amlodipiinin puhdistuma näyttää heikkenevän, mikä nostaa käyrän alapuolisen alueen (AUC)

arvoja ja pidentää eliminaation puoliintumisaikaa. Valsartaanin systeeminen AUC-keskiarvo on iäkkäillä

70 % suurempi kuin nuorilla, minkä vuoksi annosta nostettaessa on noudatettava varovaisuutta.

Iäkkäillä systeeminen altistus valsartaanille on hieman suurentunut nuoriin verrattuna, mutta tällä ei ole

osoitettu olevan kliinistä merkitystä.

Rajalliset tiedot viittaavat siihen, että hydroklooritiatsidin

systeeminen puhdistuma on iäkkäillä (sekä

terveillä henkilöillä että hypertensiopotilailla) pienempi kuin terveillä nuorilla vapaaehtoisilla.

Koska nuoret ja iäkkäät sietävät kolmesta lääkeaineesta koostuvan yhdistelmähoidon yhtä hyvin,

normaaleja annostuksia suositellaan käytettäväksi (ks. kohta 4.2).

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminta ei vaikuta merkitsevästi amlodipiinin farmakokinetiikkaan. Kuten voidaan

odottaa yhdisteeltä, jossa munuaispuhdistuman osuus on vain 30 % plasman kokonaispuhdistumasta,

munuaistoiminnan

ja systeemisen valsartaanialtistuksen välillä ei ole korrelaatiota.

Lievää ja kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa sairastavat voivat siksi saada tavanomaisen

aloitusannoksen (ks. kohdat 4.2 ja 4.4).

Munuaisten vajaatoiminnassa hydroklooritiatsidin

keskimääräiset plasman huippupitoisuudet ja AUC-

arvo ovat suurentuneet ja erittyminen virtsaan on hidastunut. Lievästä tai kohtalaisesta munuaisten

vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla on havaittu hydroklooritiatsidin

AUC-arvon kolminkertaistuneen.

Vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä potilailla on todettu AUC:n suurentuneen

kahdeksankertaiseksi.

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmä

on vasta-aiheinen, jos potilaalla on vaikeaa

munuaisten vajaatoiminta tai anuria tai jos potilas saa dialyysihoitoa

(ks. kohta kohta 4.3).

Maksan vajaatoiminta

Kliinistä tietoa amlodipiinin

antamisesta maksan vajaatoimintapotilaille on hyvin vähän. Maksan

vajaatoimintaa sairastavilla potilailla

amlodipiinin puhdistuma on pienentynyt, minkä vuoksi AUC

lisääntyy noin 40-60 %. Keskimäärin lievää tai kohtalaista kroonista maksasairautta sairastavien

potilaiden valsartaanialtistus (mitattuna AUC-arvoilla) on kaksi kertaa suurempi kuin terveillä

vapaaehtoisilla (iän, sukupuolen ja painon suhteen samanlaisilla verrokeilla). Valsartaanikomponentin

vuoksi amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmä on vasta-aiheinen potilaille,

joilla on

maksan vajaatoiminta (katso kohdat 4.2 ja 4.3).

5.3

Prekliiniset tiedot turvallisuudesta

Amlodipiini/Valsartaani/Hydroklooritiatsidi

Amlodipiinilla,

valsartaanilla, hydroklooritiatsidilla,

valsartaanin ja hydroklooritiatsidin

yhdistelmällä,

amlodipiinin

ja valsartaanin yhdistelmällä sekä amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin

yhdistelmällä useilla eläinlajeilla tehdyissä prekliinistä turvallisuutta selvittävissä erilaisissa tutkimuksissa

ei todettu viitteitä systeemisestä tai kohdeelintoksisuudesta, joka vaikuttaisi haitallisesti

amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi-yhdistelmän

kliiniseen käyttöön ihmisellä.

Amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin yhdistelmää tutkittiin rotilla enintään 13 viikkoa

kestäneissä prekliinisissä turvallisuustutkimuksissa. Kuten osattiin odottaa, yhdistelmä aiheutti veren

punasolumassan pienenemistä (erytrosyytit, hemoglobiini, hematokriitti ja retikulosyytit),

seerumin

ureapitoisuuden suurenemista, seerumin kreatiniinipitoisuuden suurenemista, seerumin kaliumpitoisuuden

suurenemista, munuaisten jukstaglomerulaarista (JG) hyperplasiaa ja rotan rauhasmahan fokaalista

eroosiota. Kaikki nämä muutokset korjautuivat 4 viikon toipumisjakson jälkeen, ja kaikkien niiden

katsottiin olevan korostuneita farmakologisia vaikutuksia.

Yhdistelmän amlodipiini/valsartaani/hydroklooritiatsidi

geenitoksisuutta tai karsinogeenisuutta ei tutkittu,

koska näiden pitkään markkinoilla olleiden valmisteiden välisistä yhteisvaikutuksista ei ollut viitteitä.

Amlodipiinin, valsartaanin ja hydroklooritiatsidin geenitoksisuus ja karsinogeenisuus on kuitenkin

tutkittu erikseen, eikä tällaisia vaikutuksia ole havaittu.

Amlodipiini

Lisääntymistoksisuus

Rotilla ja hiirillä

tehdyissä lisääntymistoksisuustutkimuksissa havaittiin synnytyksen viivästymistä,

synnytyksen pidentymistä ja poikasten eloonjäännin heikkenemistä, kun käytetyt annokset olivat noin 50-

kertaiset ihmiselle suositeltuun enimmäisannokseen (mg/kg) nähden.

Hedelmällisyyden heikkeneminen

Amlodipiinia saaneiden rottien (urokset 64 vuorokautta ja naaraat 14 vuorokautta ennen parittelua)

hedelmällisyyteen kohdistuvia vaikutuksia ei esiintynyt, kun käytetyt annokset olivat enintään 10 mg

amlodipiinia/kg/vrk (noin 8* kertaa ihmiselle suositeltu ihon pinta-alaan perustuva [mg/m

enimmäisannos 10 mg). Toisessa rotilla tehdyssä tutkimuksessa, jossa uroksille annettiin

amlodipiinibesilaattia 30 päivän ajan ja käytetyt annokset olivat verrannolliset ihmisen elimistön pinta-

alaan (mg/m

) perustuvaan annokseen, todettiin follikkelia stimuloivan hormonin ja testosteronin

pitoisuuden plasmassa pienentyneen samoin kuin siemennesteen tiheyden ja kypsien spermatidien ja

Sertolin solujen lukumäärän vähentyneen.

Karsinogeenisuus, mutageenisuus

Rotilla ja hiirillä, jotka saivat amlodipiinia ravinnon mukana 2 vuoden ajan pitoisuuksilla, joiden

laskettiin vastaavan 0,5, 1,25 ja 2,5 mg/kg/vrk vuorokausiannostasoa, karsinogeenisuutta ei todettu.

Suurin annos (hiirillä vastaava kuin ja rotilla 2-kertainen* suurimpaan suositeltuun ihon pinta-alaan

perustuvaan [mg/m

] 10 mg:n hoitoannokseen nähden) oli lähellä suurinta siedettyä annosta hiirillä, mutta

ei rotilla.

Mutageenisuustutkimuksissa ei ilmennyt lääkkeeseen liittyviä vaikutuksia geeneissä eikä kromosomeissa.

*perustuu potilaan painoon 50 kg

Valsartaani

Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta,

karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten

tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

Rotalla emolle toksiset annokset (600 mg/kg/vrk) tiineyden viimeisten päivien ja imetyksen aikana

johtivat poikasten eloonjäämisprosentin

pienenemiseen, poikasten painonnousun vähenemiseen ja niiden

kehityksen (ulkokorvien ja korvakäytävän aukeaminen) viivästymiseen (ks. kohta 4.6). Nämä rotalle

annetut annokset (600 mg/kg/vrk) ovat mg/m

-vertailussa noin 18 kertaa ihmisen suurimpien

suositusannosten suuruisia (laskelmissa oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan paino

60 kg).

Ei-kliinisissä turvallisuustutkimuksissa suuret valsartaaniannokset (200–600 mg/kg) johtivat rotilla veren

punasoluarvojen (punasolut, hemoglobiini,

hematokriitti) pienenemiseen ja munuaisten

hemodynamiikassa havaittaviin muutoksiin (hieman suurentunut veren ureatyppipitoisuus, urosten

munuaistubulusten hypoplasia ja basofilia). Nämä rotalle annetut annokset (200–600 mg/kg/vrk) ovat

mg/m

-vertailussa noin 6 ja 18 kertaa ihmisen suurimpien suositusannosten suuruisia (laskelmissa

oletetaan, että annos on 320 mg/vrk suun kautta ja potilaan paino 60 kg).

Marmoseteilla todettiin vertailukelpoisilla

annoksilla samankaltaisia, joskin vaikeampia muutoksia

etenkin munuaisissa, joissa muutokset johtivat nefropatiaan, mukaan lukien veren ureatyppi- ja

kreatiniiniarvojen

suurenemiseen.

Molemmilla lajeilla todettiin myös munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofiaa. Kaikkien

muutosten katsottiin johtuvan valsartaanin farmakologisista vaikutuksista, sillä lääke aiheuttaa etenkin

marmoseteilla pitkittynyttä hypotensiota. Ihmisen terapeuttisia valsartaaniannoksia käytettäessä

munuaisten jukstaglomerulaaristen solujen hypertrofialla ei nähtävästi ole lainkaan merkitystä.

6.

FARMASEUTTISET TIEDOT

6.1

Apuaineet

Tabletin ydin

Mikrokiteinen selluloosa

Povidoni K25

Kroskarmelloosinatrium

Natriumlauryylisulfaatti

Mannitoli

Vedetön kolloidinen

piidioksidi

Magnesiumstearaatti (E470b)

Kalvopäällyste

Polyvinyylialkoholi

Makrogoli 3350

Titaanidioksidi

(E171)

Talkki

Rautaoksidi, punainen (E172) – vain 10 mg/160 mg/12.5 mg ja 10 mg/320 mg/25 mg

Rautaoksidi, keltainen (E172) – vain 5 mg/160 mg/25 mg ja 10 mg/160 mg/25 mg

6.2

Yhteensopimattomuudet

Ei oleellinen.

6.3

Kestoaika

2 vuotta

6.4

Säilytys

Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita,

6.5

Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)

Läpipainopakkaus (OPA/Alu/PVC//Alu foil): 7, 10, 14, 28, 30, 56, 60, 84, 90, 98, 100, 7 x 1, 10 x 1,

14 x 1, 28 x 1, 30 x 1 56 x 1, 60 x 1, 84 x 1, 90 x 1, 98 x 1 ja 100 x 1 kalvopäällysteistä tablettia,

kotelossa.

Läpipainopakkaus (OPA/Alu/PVC//Alu foil), kalenteripakkaukset: 7, 14, 28, 56, 84, 98, 7 x 1, 14 x 1,

28 x 1, 56 x 1, 84 x 1 ja 98 x 1 kalvopäällysteistä tablettia, kotelossa.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

6.6

Erityiset varotoimet hävittämiselle

Ei erityisvaatimuksia hävittämisen suhteen.

7.

MYYNTILUVAN HALTIJA

KRKA, d.d., Novo mesto, Šmarješka cesta 6, 8501 Novo mesto, Slovenia

8.

MYYNTILUVAN NUMERO(T)

MTnr

5 mg/160 mg/12,5 mg: 35794

10 mg/160 mg/12,5 mg: 35795

5 mg/160 mg/25 mg: 35796

10 mg/160 mg/25 mg: 35797

10 mg/320 mg/25 mg: 35798

9.

MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

10.

TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 7.3.2019