ENTECAVIR STADA 0.5 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Pakkausseloste: Tietoa potilaalle

Entecavir STADA 0,5 mg kalvopäällysteiset tabletit

Entecavir STADA 1 mg kalvopäällysteiset tabletit

entekaviiri

Lue tämä pakkausseloste huolellisesti ennen kuin aloitat tämän lääkkeen ottamisen, sillä se sisältää

sinulle tärkeitä tietoja.

Säilytä tämä pakkausseloste. Voit tarvita sitä myöhemmin.

Jos sinulla on kysyttävää, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

Tämä lääke on määrätty vain sinulle eikä sitä pidä antaa muiden käyttöön. Se voi aiheuttaa haittaa

muille, vaikka heillä olisikin

samanlaiset oireet kuin sinulla.

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Ks. kohta 4.

Tässä pakkausselosteessa kerrotaan:

Mitä Entecavir Stada on ja mihin sitä käytetään

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Entecavir Stada -valmistetta

Miten Entecavir Stada -valmistetta otetaan

Mahdolliset haittavaikutukset

Entecavir Stada -valmisteen säilyttäminen

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

1.

Mitä Entecavir Stada on ja mihin sitä käytetään

Entecavir Stada -tabletit kuuluvat viruslääkkeisiin, joita käytetään aikuisten kroonisen (pitkäaikaisen)

hepatiitti B -viruksen aiheuttaman infektion (HBV) hoitoon.

Entecavir Stada -valmistetta voi käyttää henkilölle,

jolla on maksavaurio, riippumatta siitä, toimiiko maksa

edelleen hyvin (kompensoitu maksasairaus) vai ei (dekompensoitu maksasairaus).

Entecavir Stada -tabletteja käytetään myös kroonisen (pitkäaikaisen) HBV-infektion hoitoon

2- vuotiaista alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille.

Entecavir Stada -valmistetta voi käyttää lapselle, jolla on maksavaurio mutta jonka maksa toimii edelleen

hyvin (kompensoitu maksasairaus).

Hepatiitti B -virusinfektio voi aiheuttaa maksavaurioita. Entecavir Stada vähentää virusten määrää

elimistössäsi, ja se parantaa maksan tilaa.

Entekaviiria, jota Entecavir Stada sisältää, voidaan joskus käyttää myös muiden kuin tässä

pakkausselosteessa mainittujen sairauksien hoitoon. Kysy neuvoa lääkäriltä, apteekkihenkilökunnalta tai

muulta terveydenhuollon ammattilaiselta tarvittaessa ja noudata aina heiltä saamiasi ohjeita.

2.

Mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin otat Entecavir Stada -valmistetta

Älä ota Entecavir Stada -valmistetta

jos olet allerginen entekaviirille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa 6).

Varoitukset ja varotoimet

Keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

kanssa ennen kuin otat Entecavir Stada -valmistetta.

Kerro lääkärillesi, jos sinulla on ollut munuaisvaivoja. Tämä on tärkeää, sillä Entecavir Stada poistuu

elimistöstäsi munuaisten kautta, ja annoksen tai annostelutiheyden muuttaminen voi tällöin olla tarpeen.

Älä lopeta Entecavir Stada -valmisteen käyttöä neuvottelematta lääkärisi kanssa, sillä hoidon

lopettaminen voi johtaa hepatiitin eli maksatulehduksen pahenemiseen. Lääkärintarkastuksia ja

laboratoriokokeita jatketaan vielä useiden kuukausien ajan Entecavir Stada -hoidon päättymisen jälkeen.

Kysy lääkäriltäsi, toimiiko maksasi hyvin, ja jos ei toimi, kuinka tämä mahdollisesti vaikuttaa

Entecavir Stada -hoitoosi.

Muista kertoa lääkärille, jos olet saanut HIV-tartunnan (immuunikatoviruksen). Sinun ei tule käyttää

Entecavir Stada -valmistetta B-hepatiitin hoitoon, ellet käytä samanaikaisesti HIV-lääkkeitä, muuten

HIV-lääkehoidon teho tulevaisuudessa saattaa heikentyä. Entecavir Stada ei hoida HIV-infektiotasi.

Entecavir Stada -hoito ei estä hepatiitti B -viruksen (HBV) tarttumista muihin ihmisiin

sukupuolisessa kanssakäymisessä tai elimistön nesteiden (esimerkiksi veren) välityksellä. Siksi on

tärkeää noudattaa asianmukaisia varotoimenpiteitä, jotta estettäisiin HBV-tartunnan leviäminen muihin

ihmisiin. Niille, jotka ovat vaarassa saada HBV-tartunnan, voidaan antaa suojarokotus.

Entecavir Stada kuuluu lääkeaineryhmään, joka voi aiheuttaa maitohappoasidoosia (maitohapon

liian runsasta määrää elimistössä) ja maksan laajenemista. Pahoinvointi, oksentelu ja vatsakipu voivat

olla maitohappoasidoosiin

viittaavia oireita. Tämä harvinainen mutta vakava haittavaikutus on joissakin

tapauksissa johtanut kuolemaan. Maitohappoasidoosi on yleisempi naisilla, varsinkin runsaasti

ylipainoisilla naisilla. Lääkärisi seuraa terveydentilaasi säännöllisesti Entecavir Stada -hoidon aikana.

Jos olet aiemmin saanut hoitoa krooniseen hepatiitti B :hen, mainitse tästä lääkärillesi.

Lapset ja nuoret

Entecavir Stada -valmistetta ei saa käyttää alle 2-vuotiaille tai alle 10-kiloisille lapsille.

Muut lääkevalmisteet ja Entecavir Stada

Kerro lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle,

jos parhaillaan otat, olet äskettäin ottanut tai saatat ottaa muita

lääkkeitä.

Entecavir Stada ruuan ja juoman kanssa

Entecavir Stada -valmiste voidaan useimmiten ottaa joko aterian yhteydessä tai ilman ateriaa. Jos olet

aikaisemmin saanut lääkkeenä lamivudiinia sisältävää valmistetta, huomioi seuraava: jos lääkkeesi

vaihdettiin Entecavir Stada -valmisteeseen siitä syystä, että lamivudiinihoito

ei tehonnut, tulee Entecavir

Stada -valmiste ottaa tyhjään mahaan kerran vuorokaudessa. Jos maksasairaus on pitkälle edennyt, lääkäri

kehottaa ottamaan Entecavir Stada -annoksen tyhjään mahaan. Tyhjään mahaan ottaminen tarkoittaa, että

lääke on otettava vähintään 2 tuntia aterian jälkeen ja vähintään 2 tuntia ennen seuraavaa ateriaa.

Lapset ja nuoret (2-vuotiaista alle 18-vuotiaisiin)

voivat ottaa Entecavir Stada -valmisteen joko ruuan kanssa

tai tyhjään mahaan.

Raskaus, imetys ja hedelmällisyys

Kerro lääkärillesi, jos olet raskaana tai suunnittelet raskautta. Entecavir Stada -valmisteen käyttöä ei ole

osoitettu turvalliseksi raskauden aikana. Entecavir Stada -valmistetta ei saa käyttää raskauden aikana, paitsi

jos lääkäri erityisesti niin määrää. Entecavir Stada -hoitoa saavien hedelmällisessä iässä olevien naisten on

tärkeää käyttää tehokasta ehkäisymenetelmää, jotta he eivät tulisi raskaaksi.

Entecavir Stada -hoidon aikana ei pitäisi imettää. Kerro lääkärillesi, jos imetät. Ei tiedetä, erittyykö Entecavir

Stada -valmisteen vaikuttava aine, entekaviiri, äidinmaitoon.

Ajaminen ja koneiden käyttö

Huimaus, väsymys (uupumus) ja uneliaisuus ovat Entecavir Stada -valmisteen yleisiä haittavaikutuksia, jotka

voivat vaikuttaa ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Jos sinulla on lisäkysymyksiä, käänny lääkärisi

puoleen.

Lääke voi heikentää kykyä kuljettaa moottoriajoneuvoa tai tehdä tarkkaa keskittymistä vaativia tehtäviä. On

omalla vastuullasi arvioida, pystytkö näihin tehtäviin lääkehoidon aikana. Lääkkeen vaikutuksia ja

haittavaikutuksia on kuvattu muissa kappaleissa. Lue koko pakkausseloste opastukseksesi. Keskustele

lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

kanssa, jos olet epävarma.

Entecavir Stada sisältää laktoosia

Tämä lääkevalmiste sisältää laktoosia. Jos lääkäri on kertonut, että sinulla on jokin sokeri-intoleranssi,

keskustele lääkärisi kanssa ennen tämän lääkevalmisteen ottamista.

3.

Miten Entecavir Stada -valmistetta otetaan

Kaikki potilaat eivät tarvitse samaa Entecavir Stada -annosta.

Ota tätä lääkettä juuri siten kuin lääkäri on määrännyt. Tarkista ohjeet lääkäriltä tai apteekista, jos olet

epävarma.

Suositeltu annos aikuisille on joko 0,5 mg tai 1 mg kerran vuorokaudessa suun kautta.

Annoksesi riippuu siitä

oletko saanut aikaisemmin hoitoa HBV-infektioon ja mitä lääkettä olet saanut.

onko sinulla munuaisten toimintahäiriöitä. Lääkäri saattaa tällöin määrätä sinulle pienemmän

annoksen tai muuttaa annostelua harvemmaksi kuin kerran päivässä.

mikä on maksan kunto.

Lapset ja nuoret (2-vuotiaista alle 18-vuotiaisiin),

lapsesi lääkäri päättää oikean annoksen lapsen painon

perusteella. Vähintään 32,6 kg painava lapsi voi ottaa 0,5 mg:n tabletin. Entekaviiria voi myös olla saatavilla

oraaliliuoksena. Jos potilas painaa 10–32,5 kg, suositellaan entekaviirioraaliliuoksen käyttöä. Annos otetaan

aina kerran vuorokaudessa suun kautta. Entekaviiria koskevia suosituksia ei ole annettu alle 2-vuotiaille

eikä

alle 10-kiloisille lapsille. Alle 32,6 kg painaville lapsille ja nuorille sekä alle 0,5 mg:n suuruisia annoksia

varten saattaa olla saatavilla entekaviirioraaliliuos.

Lapsesi lääkäri päättää oikean annoksen lapsen painon perusteella.

Lääkäri kertoo, mikä annos on sinulle sopiva. Ota aina lääkärin määräämä annos. Näin varmistat, että lääke

tehoaa parhaalla mahdollisella tavalla, ja vähennät resistenssin syntymistä lääkkeelle. Lääkäri ilmoittaa,

milloin

lääkkeen oton voi lopettaa.

Joidenkin potilaiden on otettava Entecavir Stada -valmiste tyhjään mahaan (ks. Entecavir Stada -valmiste

ruuan ja juoman kanssa, kohta 2). Jos lääkäri on pyytänyt sinua ottamaan Entecavir Stada -valmisteen

tyhjään mahaan, ota annos vähintään 2 tuntia aterian jälkeen ja vähintään 2 tuntia ennen seuraavaa ateriaa.

Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Jos otat enemmän Entecavir Stada -valmistetta kuin sinun pitäisi

Jos olet ottanut liian suuren lääkeannoksen tai vaikkapa lapsi on ottanut lääkettä vahingossa, ota aina

yhteyttä lääkäriin, sairaalaan tai Myrkytystietokeskukseen (puh. 0800 147 111) riskien arvioimiseksi ja

lisäohjeiden saamiseksi. Ellet tavoita omaa lääkäriäsi, mene lähimpään sairaalaan ja ota lääkepakkaus

mukaasi.

Jos unohdat ottaa Entecavir Stada -valmistetta

On tärkeää, että et jätä yhtään annosta ottamatta. Jos unohdat yhden Entecavir Stada -annoksen, ota se heti

kun muistat, ja ota sitten seuraava annos normaaliin aikaan. Jos seuraavan annoksen aika on jo lähellä, jätä

unohtunut annos ottamatta. Odota ja ota seuraava annos normaaliin aikaan. Älä ota kaksinkertaista annosta

korvataksesi unohtamasi kerta-annoksen.

Älä lopeta Entecavir Stada -hoitoa neuvottelematta lääkärisi kanssa.

Joillekin potilaille ilmaantuu hyvin vakavia maksatulehduksen oireita, kun he lopettavat Entecavir Stada -

valmisteen käytön. Kerro heti lääkärillesi, jos havaitset joitakin muutoksia oireissasi, kun olet lopettanut

hoidon.

Jos sinulla on kysymyksiä tämän lääkkeen käytöstä, käänny lääkärin tai apteekkihenkilökunnan

puoleen.

4.

Mahdolliset haittavaikutukset

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

Aikuiset

Potilailla, jotka ovat saaneet Entecavir Stada -hoitoa, esiintyi seuraavia haittavaikutuksia:

Yleiset (saattavat esiintyä enintään yhdellä potilaalla kymmenestä)

päänsärky

unettomuus

uupumus

huimaus

uneliaisuus

oksentelu

ripuli

pahoinvointi

ruoansulatushäiriöt

lisääntynyt maksaentsyymien määrä veressä.

Melko harvinaiset (saattavat esiintyä enintään yhdellä potilaalla sadasta)

ihottuma

hiustenlähtö.

Harvinaiset (saattavat esiintyä enintään yhdellä potilaalla tuhannesta)

vakava allerginen reaktio.

Lapset ja nuoret

Lapsilla ja nuorilla esiintyvät haittavaikutukset ovat yllä kerrotun mukaisesti samankaltaisia kuin aikuisilla,

lukuun ottamatta seuraavaa poikkeusta:

Hyvin yleiset (saattavat esiintyä vähintään yhdellä potilaalla kymmenestä)

neutrofiilien pieni määrä (neutrofiilit ovat tietyntyyppisiä veren valkosoluja, jotka ovat tärkeitä

infektioiden torjunnassa).

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

kaikkia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa.

Haittavaikutuksista ilmoittaminen

Jos havaitset haittavaikutuksia, kerro niistä lääkärille tai apteekkihenkilökunnalle. Tämä koskee myös

sellaisia mahdollisia haittavaikutuksia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa. Voit ilmoittaa

haittavaikutuksista myös suoraan (ks. yhteystiedot alla). Ilmoittamalla haittavaikutuksista voit auttaa

saamaan enemmän tietoa tämän lääkevalmisteen turvallisuudesta.

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

5.

Entecavir Stada -valmisteen säilyttäminen

Ei lasten ulottuville

eikä näkyville.

Älä käytä tätä lääkettä läpipainolevyssä tai pahvikotelossa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän (EXP)

jälkeen. Viimeinen käyttöpäivämäärä tarkoittaa kuukauden viimeistä päivää.

Säilytä alle 30 °C. Säilytä alkuperäispakkauksessa.

Lääkkeitä ei pidä heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Kysy käyttämättömien lääkkeiden

hävittämisestä apteekista. Näin menetellen suojelet luontoa.

6.

Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa

Mitä Entecavir Stada sisältää

Entecavir Stada 0,5 mg:

Vaikuttava aine on entekaviiri. Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 0,5 mg entekaviiria.

Muut aineet ovat:

Tabletin ydin: laktoosimonohydraatti,

mikrokiteinen selluloosa, esigelatinoitu maissitärkkelys,

krospovidoni (Tyyppi A) (E1202) ja magnesiumstearaatti.

Tabletin päällys: titaanidioksidi (E171), hypromelloosi (E464), makrogoli 400 ja

polysorbaatti 80 (E433).

Entecavir Stada 1 mg:

Vaikuttava aine on entekaviiri. Yksi kalvopäällysteinen tabletti sisältää 1 mg entekaviiria.

Muut aineet ovat:

Tabletin ydin: laktoosimonohydraatti,

mikrokiteinen selluloosa, esigelatinoitu maissitärkkelys,

krospovidoni (Tyyppi A) (E1202) ja magnesiumstearaatti.

Tabletin päällys: titaanidioksidi (E171), hypromelloosi (E464), makrogoli 400,

polysorbaatti 80 (E433) ja punainen rautaoksidi (E172).

Lääkevalmisteen kuvaus ja pakkauskoot

Entecavir Stada 0,5 mg kalvopäällysteiset tabletit ovat valkoisia, ovaalinmuotoisia tabletteja, joiden

molemmilla

puolilla on jakouurre.

Entecavir Stada 1 mg kalvopäällysteiset tabletit ovat vaaleanpunaisia, ovaalinmuotoisia

tabletteja, joiden

molemmilla

puolilla on jakouurre.

Entecavir Stada kalvopäällysteiset tabletit toimitetaan koteloissa, joissa on 30 x 1 tai 90

1 tablettia

yksittäispakattuina läpipainolevyissä.

Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.

Myyntiluvan haltija ja valmistaja

STADA Azneimittel AG

Stadastrasse 2-18

61118 Bad Vilbel

Saksa

Muut valmistajat

Medis International a.s.

výrobní závod Bolatice

Prumyslová 961/16, 747 23 Bolatice

Tšekki

Centrafarm Services B.V.

Nieuwe Donk 9

NL-4879 AC Etten-Leur

Alankomaat

Myyntiluvan haltijan paikallinen edustaja

STADA Nordic ApS, Suomen sivuliike

PL 1310

00101 Helsinki

Tämä pakkausseloste on tarkistettu viimeksi 21.03.2022

Bipacksedel: Information till användaren

Entecavir STADA 0,5 mg filmdragerade tabletter

Entecavir STADA 1 mg filmdragerade tabletter

entekavir

Läs noga igenom denna bipacksedel innan du börjar ta detta läkemedel. Den innehåller information

som är viktig för dig.

Spara denna information, du kan behöva läsa den igen.

Om du har ytterligare frågor vänd dig till läkare eller apotekspersonal.

Detta läkemedel har ordinerats enbart åt dig. Ge det inte till andra. Det kan skada dem, även om de

uppvisar sjukdomstecken som liknar dina.

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella

biverkningar som inte nämns i denna information. Se avsnitt 4.

I denna bipacksedel finns information om följande :

Vad Entecavir Stada är och vad det används för

Vad du behöver veta innan du tar Entecavir Stada

Hur du tar Entecavir Stada

Eventuella biverkningar

Hur Entecavir Stada ska förvaras

Förpackningens innehåll och övriga upplysningar

1.

Vad Entecavir Stada är och vad det används för

Entecavir Stada tabletter är ett läkemedel mot virus för behandling av kronisk (långvarig) infektion

med hepatit B-virus (HBV) hos vuxna.

Entecavir Stada kan användas av personer vars lever är skadad men fortfarande fungerar ordentligt

(kompenserad leversjukdom) och av personer vars lever är skadad och inte fungerar ordentligt

(dekompenserad leversjukdom).

Entecavir Stada tabletter används också för att behandla kronisk (långvarig) HBV-infektion hos barn

och ungdomar mellan 2 till yngre än 18 år.

Entecavir Stada kan användas av barn vars lever är skadad men ändå fortfarande fungerar ordentligt

(kompenserad leversjukdom).

Infektion med hepatit B-virus kan leda till leverskador. Entecavir Stada minskar mängden virus i din kropp

och förbättrar leverns tillstånd.

Entekavir som finns i Entecavir Stada kan också vara godkänd för att behandla andra sjukdomar som inte

nämns i denna produktinformation.

Fråga läkare, apoteks- eller annan hälso- och sjukvårdspersonal om du

har ytterligare frågor och följ alltid deras instruktion.

2.

Vad du behöver veta innan du tar Entecavir Stada

Ta inte Entecavir Stada:

om du är allergisk mot entekavir eller något annat innehållsämne i detta läkemedel (anges i avsnitt 6).

Varningar och försiktighet

Tala med läkare eller apotekspersonal innan du tar Entecavir Stada.

om du någon gång har haft besvär med njurarna, tala om det för din läkare. Detta är viktigt eftersom

Entecavir Stada utsöndras från kroppen genom njurarna och din dos eller doseringsschema kan behöva

justeras.

sluta inte ta Entecavir Stada utan anvisning från din läkare , eftersom din hepatit B-infektion kan

förvärras efter avbruten behandling. När din behandling med Entecavir Stada avslutas kommer din läkare

att följa upp behandlingen samt ta blodprover under flera månader.

diskutera med din läkare om din lever fungerar ordentligt, och om inte, vad detta kan ha för effekt

på din Entecavir Stada -behandling.

om du också har hiv (humant immunbristvirus) glöm inte att tala om det för din läkare. Du skall inte ta

Entecavir Stada för att behandla din hepatit B-infektion om du inte samtidigt tar läkemedel för hiv,

eftersom effekten av framtida hiv-behandling kan minska. Entecavir Stada håller inte din hiv-infektion

under kontroll.

användning av Entecavir Stada förhindrar inte att du kan smitta andra människor med hepatit B -

virus genom sexuellt umgänge eller kroppsvätskor (inklusive blodsmitta). Det är således viktigt att vidta

försiktighetsåtgärder för att hindra att andra blir smittade av hepatit B-virus. Det finns vaccin som

skyddar personer som riskerar att smittas av hepatit B-virus.

Entecavir Stada tillhör en grupp mediciner som kan orsaka mjölksyraacidos (för mycket

mjölksyra i blodet) och leverförstoring. Symtom såsom illamående, kräkningar och magsmärtor kan

tyda på utvecklig av mjölksyraacidos. Denna sällsynta men allvarliga biverkning har i enstaka fall haft

dödlig utgång. Mjölksyraacidos förekommer oftare hos kvinnor, särskilt om de är mycket överviktiga.

Din läkare kommer att utföra regelbundna kontroller när du tar Entecavir Stada.

informera din läkare om du tidigare fått behandling för kronisk hepatit B.

Barn och ungdomar

Entecavir Stada ska inte användas av barn under 2 år eller som väger mindre än 10 kg.

Andra läkemedel och Entecavir Stada

Tala om för läkare eller apotekspersonal om du tar, nyligen har tagit eller kan tänkas ta andra läkemedel.

Entecavir Stada med mat och dryck

I de flesta fall kan du ta Entecavir Stada med eller utan mat. Har du emellertid tidigare behandlats med ett

läkemedel innehållande det verksamma ämnet lamivudin så ska du beakta följande. Om du har bytt till

behandling med Entecavir Stada på grund av att behandlingen med lamivudin inte haft tillräcklig

effekt bör

Entecavir Stada tas en gång dagligen på fastande mage. Om din leversjukdom är väldigt långt framskriden,

kommer din läkare också att instruera dig att ta Entecavir Stada på fastande mage. Fastande mage innebär

minst 2 timmar efter en måltid och minst 2 timmar före din nästa måltid.

Barn och ungdomar (från 2 till yngre än 18 år) kan ta Entecavir Stada med eller utan mat.

Graviditet, amning och fertilitet

Tala om för din läkare om du är gravid eller planerar att bli gravid. Det har inte visats att det är riskfritt att

använda Entecavir Stada under graviditet. Entecavir Stada ska inte användas under graviditet om inte din

läkare uttryckligen gett anvisning om det. Det är viktigt att kvinnor i fertil ålder som får behandling med

Entecavir Stada använder en effektiv preventivmetod för att undvika att bli gravida.

Ammande mödrar bör inte amma under behandling med Entecavir Stada. Tala om för din läkare om du

ammar. Det är okänt om entekavir, det aktiva innehållsämnet i Entecavir Stada, utsöndras i bröstmjölk.

Körförmåga och användning av maskiner

Yrsel, trötthet och sömnighet är vanliga biverkningar som kan försämra din förmåga att köra bil och använda

maskiner. Om du har några frågor kring detta, tala med din läkare.

Du är själv ansvarig för att bedöma om du är i kondition att framföra motorfordon eller utföra arbeten som

kräver skärpt uppmärksamhet. En av faktorerna som kan påverka din förmåga i dessa avseenden är

användning av läkemedel på grund av deras effekter och/eller biverkningar. Beskrivning av dessa effekter

och biverkningar finns i andra avsnitt. Läs därför all information i denna bipacksedel för vägledning.

Diskutera med din läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

Entecavir Stada innehåller laktos

Detta läkemedel innehåller laktos. Om du inte tål vissa sockerarter, bör du kontakta din läkare innan du tar

detta läkemedel.

3.

Hur du tar Entecavir Stada

Alla patienter behöver inte ta samma dos av Entecavir Stada.

Ta alltid detta läkemedel enligt läkarens anvisningar. Rådfråga läkare eller apotekspersonal om du är osäker.

För vuxna är den rekommenderade dosen antingen 0,5 mg eller 1 mg en gång dagligen som intas oralt

(genom munnen).

Din dosering är beroende av:

om du har behandlats för hepatit B-infektion tidigare och vilken medicin du då fick.

om du har besvär med njurarna. Din läkare kan då ordinera en lägre dos eller instruera dig att ta dosen

med längre tidsmellanrum än en gång dagligen.

din levers tillstånd.

För barn och ungdomar (från 2 till yngre än 18 år) bestämmer barnets läkare den korrekta doseringen

baserat på barnets vikt. Barn som väger minst 32,6 kg kan ta 0,5 mg tabletten eller så kan entekavir som oral

lösning finnas tillgänglig. Till patienter som väger från 10 kg till 32,5 kg rekommenderas entekavir som oral

lösning. Alla doser intas oralt (genom munnen) en gång dagligen. Entekavir ska inte användas till barn under

2 års ålder och som väger mindre än 10 kg.

För barn och ungdomar som väger mindre än 32,6 kg och för doser under 0,5 mg kan en entekavir oral

lösning vara tillgänglig.

Ditt barns läkare kommer att bestämma rätt dos baserad på barnets vikt.

Din läkare ordinerar en dos som är anpassad för dig. För att läkemedlet ska få full effekt och för att minska

risken för att utveckla resistens mot behandlingen ska du alltid ta den dos som rekommenderats av din

läkare. Din läkare kommer att tala om för dig om och när du ska avsluta behandlingen.

Vissa patienter måste ta Entecavir Stada på fastande mage (se Entecavir Stada med mat och dryck i

avsnitt 2). Om din läkare instruerar dig att ta Entecavir Stada på fastande mage, betyder fastande mage minst

2 timmar efter en måltid och minst två timmar före nästa måltid.

Tabletten kan delas i två lika stora doser.

Om du har tagit för stor mängd av Entecavir Stada

Om du fått i dig för stor mängd läkemedel eller om t.ex. ett barn fått i sig läkemedlet av misstag kontakta

genast läkare, sjukhus eller Giftinformationscentralen (tel. 112 i Sverige, 0800 147 111 i Finland) för

bedömning av risken samt rådgivning.

Om du har glömt att ta Entecavir Stada

Det är viktigt att du inte glömmer att ta en dos. Om du glömt att ta en dos av Entecavir Stada så ta den så

snart du kan, och ta sedan nästa dos som vanligt vid den tidpunkt du skulle tagit den. Ta inte den glömda

dosen om det bara är kort tid till det att du ska ta din nästa dos. Vänta då och ta nästa dos som vanligt. Ta inte

dubbel dos för att kompensera för glömd dos.

Om du slutar att ta Entecavir Stada

Vissa personer får mycket allvarliga hepatitsymtom när de slutar ta Entecavir Stada. Tala genast med din

läkare om du märker några symtomförändringar när du slutat med behandlingen.

Om du har ytterligare frågor om detta läkemedel, kontakta läkare eller apotekspersonal.

4.

Eventuella biverkningar

Liksom alla läkemedel kan detta läkemedel orsaka biverkningar, men alla användare behöver inte få dem.

Vuxna

Patienter som behandlats med Entecavir Stada har rapporterat följande biverkningar:

Vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 10 användare)

huvudvärk

sömnlöshet

trötthet

yrsel

sömnighet

kräkningar

diarré

illamående

dyspepsi (problem med matsmältningen som ger obehag i mage och tarmar efter måltider)

förhöjda nivåer av leverenzymer i blodet.

Mindre vanliga (kan förekomma hos upp till 1 av 100 användare)

utslag

håravfall.

Sällsynta (kan förekomma hos upp till 1 av 1000 användare)

allvarliga allergiska reaktioner.

Barn och ungdomar

Biverkningarna upplevda av barn och ungdomar liknar de ovan beskrivna för vuxna med följande skillnad:

Mycket vanliga (kan förekomma hos fler än 1 av 10 användare)

låga nivåer av neutrofiler (en typ av vita blodkroppar som är viktiga vid försvar mot infektioner).

Om du får biverkningar, tala med din läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella biverkningar

som inte nämns i denna information.

Rapportering av biverkningar

Om du får biverkningar, tala med läkare eller apotekspersonal. Detta gäller även eventuella biverkningar som

inte nämns i denna information. Du kan också rapportera biverkningar direkt (se detaljer nedan). Genom att

rapportera biverkningar kan du bidra till att öka informationen om läkemedels säkerhet.

VALMISTEYHTEENVETO

1.

LÄÄKEVALMISTEEN NIMI

Entecavir STADA 0,5 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Entecavir STADA 1 mg tabletti, kalvopäällysteinen

2.

VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Entecavir Stada 0,5 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Yksi tabletti sisältää 0,5 mg entekaviiria (monohydraattina).

Entecavir Stada 1 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Yksi tabletti sisältää 1 mg entekaviiria (monohydraattina).

Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan

Yksi 0,5 mg:n kalvopäällysteinen tabletti sisältää 121 mg laktoosimonohydraattia.

Yksi 1 mg:n kalvopäällysteinen tabletti sisältää 242 mg laktoosimonohydraattia.

Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.

3.

LÄÄKEMUOTO

Tabletti, kalvopäällysteinen (tabletti).

Entecavir Stada 0,5 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Valkoinen, ovaalinmuotoinen tabletti, jonka molemmilla puolilla

on jakouurre.

Tabletin mitat ovat noin 10,1 mm x 3,7 mm. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

Entecavir Stada 1 mg tabletti, kalvopäällysteinen

Vaaleanpunainen, ovaalimuotoinen tabletti, jonka molemmilla puolilla on jakouurre.

Tabletin mitat ovat noin 12,8 mm x 4,8 mm. Tabletin voi jakaa yhtä suuriin annoksiin.

4.

KLIINISET TIEDOT

4.1

Käyttöaiheet

Aikuiset

Hepatiitti B -viruksen (HBV) aiheuttaman kroonisen infektion hoito (ks. kohta 5.1) aikuispotilailla, joilla on

kompensoitu maksasairaus ja viruksen aktiivisen replikaation merkkejä, pysyvästi koholla oleva

seerumin alaniiniaminotransferaasiarvo (ALAT) ja aktiiviseen tulehdukseen ja/tai fibroosiin viittaavia

histologisia muutoksia

dekompensoitu maksasairaus (ks. kohta 4.4).

Sekä kompensoidussa että dekompensoidussa maksasairaudessa tämä käyttöaihe perustuu kliinisiin

tutkimustuloksiin potilailla,

jotka eivät ole aikaisemmin saaneet nukleosideja, ja joilla on HBeAg-

positiivinen

tai HBeAg-negatiivinen HBV-infektio. Lisätietoa liittyen potilaisiin,

joilla B-hepatiitin

lamivudiinihoito on epäonnistunut, katso kohdat 4.2, 4.4 ja 5.1.

Pediatriset potilaat

Kroonisen HBV-infektion hoito 2 – < 18-vuotiailla pediatrisilla potilailla, jotka eivät ole aikaisemmin

saaneet nukleosideja ja joilla on kompensoitu maksasairaus ja viruksen aktiivisen replikaation merkkejä,

pysyvästi koholla oleva seerumin alaniiniaminotransferaasiarvo (ALAT) tai keskivaikeaan tai vaikeaan

tulehdukseen ja/tai fibroosiin viittaavia histologisia muutoksia. Lisätietoa liittyen hoidon

aloittamispäätökseen pediatrisille potilaille,

katso kohdat 4.2, 4.4 ja 5.1.

4.2

Annostus ja antotapa

Hoidon saa aloittaa kroonisen hepatiitti B -infektion hoitoon perehtynyt lääkäri.

Annostus

Kompensoitunut maksasairaus

Potilaat, jotka eivät ole aikaisemmin saaneet nukleosideja: suositeltu annos aikuisille on 0,5 mg kerran

vuorokaudessa, joko aterian yhteydessä tai tyhjään mahaan.

Potilaat, joilla lamivudiinihoito on epäonnistunut (lamivudiinihoidon

aikana on havaittu viremiaan viittaavia

merkkejä tai on todettu lamivudiiniresistenssille

tunnusomaisia mutaatioita [LVDr-mutaatiot]) (ks. kohdat

4.4 ja 5.1): suositeltu annos aikuisille

on 1 mg kerran vuorokaudessa. Lääke tulee ottaa tyhjään mahaan (yli

2 tuntia ennen ateriaa ja yli 2 tuntia aterian jälkeen) (ks. kohta 5.2). Jos potilaalla on LVDr-mutaatioita, on

harkittava entekaviirin ja toisen viruslääkkeen (jolla ei ole ristiresistenssiä lamivudiinin

eikä entekaviirin

kanssa) yhdistelmäkäyttöä mieluummin

kuin pelkän entekaviirin käyttöä (ks. kohta 4.4).

Dekompensoitu maksasairaus

Suositusannos aikuispotilaille

on 1 mg kerran vuorokaudessa tyhjään mahaan. Annos on otettava vähintään

2 tuntia ennen ateriaa ja aikaisintaan 2 tuntia aterian jälkeen (ks. kohta 5.2). Potilaat, joilla B-hepatiitin

lamivudiinihoito on epäonnistunut, ks. kohdat 4.4 ja 5.1.

Hoidon kesto

Hoidon optimaalista kestoa ei tunneta. Hoidon lopettamista voidaan harkita seuraavasti:

HBeAG

-positiivisten

aikuispotilaiden hoitoa on jatkettava vähintään 12 kuukautta sen jälkeen, kun on

saavutettu HBe-serokonversio (HBeAg:n häviäminen ja HBV-DNA:n häviäminen sekä HBe-vasta-

aineita kahdessa peräkkäisessä seeruminäytteessä, joiden välillä on vähintään 3–6 kuukautta) tai HBs-

serokonversioon asti tai kunnes hoitoteho häviää (ks. kohta 4.4).

HBeAg-negatiivisilla aikuispotilailla hoitoa on jatkettava ainakin HBs-serokonversioon asti tai kunnes

hoitoteho häviää. Jos hoitoa jatketaan pitempään kuin 2 vuotta, suositellaan hoidon säännöllistä

uudelleenarviointia,

jotta voidaan varmistua siitä, että valittu hoito on edelleen potilaalle sopiva.

Potilaille, joilla on dekompensoitu maksasairaus tai kirroosi, ei suositella hoidon lopettamista.

Pediatriset potilaat

Pediatrisille potilaille

sopivaa annosta varten voidaan käyttää kalvopäällysteisiä 0,5 mg:n Entecavir

Stada -tabletteja, ja alle 0,5 mg:n annoksia varten saattaa olla saatavilla oraaliliuos.

Pediatrisen potilaan hoitopäätöksen on perustuttava kunkin potilaan tarpeiden huolelliseen arvioon, voimassa

oleviin pediatristen potilaiden hoito-ohjeistoihin

sekä lähtötilanteen histologisiin tietoihin. Hyötyjä, joita

jatketussa hoidossa saavutetaan pitkäkestoisella virologisella

vähenemisellä, on punnittava vasten

pitkäaikaishoidon

riskejä, joita ovat muun muassa resistentin hepatiitti B -viruksen kehittyminen.

Ennen kuin hoito aloitetaan, seerumin alaniiniaminotransferaasiarvon (ALAT) on oltava yhtämittaisesti

koholla vähintään 6 kuukautta pediatrisella potilaalla, jolla on kompensoitu maksasairaus HBeAg-

positiivisen kroonisen hepatiitti B:n vuoksi, ja vähintään 12 kuukautta potilaalla, jonka sairaus on HBeAg-

negatiivinen.

Jos pediatrinen potilas painaa vähintään 32,6 kg, hänelle annetaan yksi 0,5 mg:n tabletti kerran

vuorokaudessa joko ruoan kanssa tai tyhjään mahaan. Alle 32,6 kg painaville potilaille

voi olla saatavilla

oraaliliuos.

Pediatrisen potilaan hoidon kesto

Hoidon ihanteellista kestoa ei tiedetä. Voimassa olevien pediatristen potilaiden hoito-ohjeistojen mukaan

hoidon lopettamista voidaan harkita seuraavasti:

Hoitoa on annettava HBeAg-positiiviselle pediatriselle potilaalle vähintään 12 kuukautta sen jälkeen,

kun HBV-DNA ei ole enää mitattavissa ja on saavutettu HBeAg-serokonversio (HBeAg:n häviäminen

ja HBe-vasta-aineita kahdessa peräkkäisessä seeruminäytteessä, joiden välillä on vähintään 3–

6 kuukautta) tai HBs-serokonversioon asti tai kunnes hoitoteho häviää. Seerumin ALAT- ja HBV-

DNA-pitoisuuksia on seurattava säännöllisesti hoidon lopettamisen jälkeen (ks. kohta 4.4).

Hoitoa on annettava HBeAg-negatiiviselle pediatriselle potilaalle HBs-serokonversioon asti tai kunnes

on näyttöä hoitotehon häviämisestä.

Munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavien pediatristen potilaiden farmakokinetiikkaa ei ole tutkittu.

Iäkkäät: annostuksen muuttaminen ei ole tarpeen iän perusteella. Annos on sovitettava potilaan

munuaistoiminnan

mukaan (ks. annossuositus munuaisten vajaatoiminnassa ja kohta 5.2).

Sukupuoli ja rotu: annostuksen muuttaminen ei ole tarpeen sukupuolen eikä etnisen taustan perusteella.

Munuaisten vajaatoiminta: entekaviirin puhdistuma pienenee kreatiniinipuhdistuman

pienenemisen myötä

(ks. kohta 5.2). Annoksen pienentämistä suositellaan, jos kreatiniinipuhdistuma on < 50 ml/min, myös

potilaille, jotka saavat hemodialyysihoitoa tai jatkuvaa peritoneaalidialyysihoitoa (CAPD). Päivittäisen

annoksen pienentämistä suositellaan entekaviirioraaliliuoksen avulla alla olevan taulukon mukaisesti.

Vaihtoehtoisesti, jos oraaliliuosta ei ole saatavilla, annoksen pienentäminen voidaan toteuttaa annosväliä

harventamalla alla olevan taulukon mukaisesti. Suositellut annosmuutokset perustuvat saatavilla olevan

rajallisen tiedon ekstrapolaatioon ja muutetun annoksen/annostelun turvallisuutta ja tehoa ei ole kliinisesti

tutkittu. Tästä syystä virologista vastetta tulee seurata huolellisesti.

Kreatiniinipuhdistuma

(ml/min)

Entekaviiriannos

Ei aikaisempaa nukleosidihoitoa

Aikaisempi lamivudiinihoito

epäonnistunut

tai dekompensoitu

maksasairaus

≥ 50

0,5 mg kerran vuorokaudessa

1 mg kerran vuorokaudessa

30–49

0,25 mg kerran vuorokaudessa*

0,5 mg joka 48. tunti

0,5 mg kerran vuorokaudessa

10–29

0,15 mg kerran vuorokaudessa*

0,5 mg joka 72. tunti

0,3 mg kerran vuorokaudessa*

0,5 mg joka 48. tunti

< 10

Hemodialyysi tai

CAPD**

0,05 mg kerran vuorokaudessa*

0,5 mg joka 5.–7. vuorokausi

0,1 mg kerran vuorokaudessa*

0,5 mg joka 72. tunti

* jos annos on < 0,5 mg, suositellaan entekaviirioraaliliuosta

** hemodialyysipäivinä entekaviiri annetaan hemodialyysin jälkeen.

Maksan vajaatoiminta: annoksen muuttaminen ei ole tarpeen maksan vajaatoiminnassa.

Antotapa

Suun kautta.

4.3

Vasta-aiheet

Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille.

4.4

Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet

Munuaisten vajaatoiminta: annoksen pienentämistä suositellaan potilailla,

joilla on munuaisten

vajaatoiminta (ks. kohta 4.2). Suositellut annosmuutokset perustuvat saatavilla olevan rajallisen tiedon

ekstrapolaatioon ja muutetun annoksen/annostelun turvallisuutta ja tehoa ei ole kliinisesti

tutkittu. Tästä

syystä virologista vastetta tulee seurata huolellisesti.

Hepatiitin pahenemisvaiheet: kroonisen B-hepatiitin spontaanit pahenemisvaiheet ovat suhteellisen yleisiä,

ja niille on tyypillistä ohimenevä seerumin ALAT-arvon nousu. Joillakin potilailla seerumin ALAT-arvo

saattaa suurentua viruslääkityksen aloittamisen jälkeen, kun seerumin HBV-DNA-pitoisuus pienenee (ks.

kohta 4.8). Entekaviirihoitoa saaneilla potilailla hoidonaikaiset pahenemisvaiheet ilmaantuivat 4–5 viikon

(mediaani) kuluttua. Jos potilaalla on kompensoitu maksasairaus, tällaiseen seerumin ALAT-arvon nousuun

ei yleensä liity seerumin bilirubiinipitoisuuden

suurenemista eikä maksan dekompensaatiota. Jos potilaalla

on pitkälle edennyt maksasairaus tai kirroosi, maksan dekompensaation vaara saattaa suurentua hepatiitin

pahenemisvaiheen jälkeen. Tällaista potilasta on seurattava tarkoin hoidon aikana.

Hepatiitin akuuttia pahenemista on todettu myös B-hepatiittilääkityksen lopettamisen jälkeen (ks. kohta 4.2).

Hoidonjälkeisiin pahenemisvaiheisiin

liittyy yleensä HBV-DNA-pitoisuuden suureneminen, ja ne näyttävät

useimmiten korjautuvan itsestään. Vaikeaakin pahenemista ja myös kuolemantapauksia on kuitenkin

raportoitu.

Entekaviirihoitoa

saaneilla potilailla,

jotka eivät olleet aikaisemmin saaneet nukleosideja, hoidonjälkeiset

pahenemisvaiheet ilmaantuivat keskimäärin 23–24 viikon kuluttua (mediaani), ja suurin osa todettiin

HBeAg-negatiivisilla potilailla (ks. kohta 4.8). Maksan toimintaa on seurattava toistuvasti sekä kliinisten

tutkimusten että laboratoriokokeiden avulla vähintään 6 kuukauden ajan B-hepatiitin lääkehoidon

päättymisen jälkeen. B-hepatiittilääkitys voidaan mahdollisesti aloittaa uudelleen tarvittaessa.

Dekompensoitu maksasairaus: vakavia maksaan kohdistuneita haittatapahtumia (syy-yhteydestä riippumatta)

on esiintynyt enemmän potilailla,

joilla on dekompensoitu maksasairaus, erityisesti potilailla, joilla on

Child–Pugh-asteikon luokan C sairaus, kuin potilailla,

joilla on kompensoitu maksan toiminta. Lisäksi

dekompensoitua maksasairautta sairastavilla voi olla suurentunut maitohappoasidoosin

ja erityisten

munuaisiin kohdistuvien haittatapahtumien, kuten hepatorenaalisen oireyhtymän, vaara. Siksi tällaisten

potilaiden kliinisiä ja laboratorioparametrejä on seurattava tarkoin (ks. myös kohdat 4.8 ja 5.1).

Maitohappoasidoosi ja vaikea hepatomegalia, johon liittyy rasvamaksa: nukleosidianalogien käytön

yhteydessä on raportoitu maitohappoasidoosia (ilman hypoksemiaa), joka on joissakin tapauksissa johtanut

kuolemaan, ja se on liittynyt yleensä vaikeaan hepatomegaliaan ja rasvamaksaan. Koska entekaviiri on

nukleosidianalogi,

tätä vaaraa ei voida sulkea pois. Hoito nukleosidianalogeilla on lopetettava, jos

aminotransferaasiarvot nousevat nopeasti tai havaitaan etenevää hepatomegaliaa tai metabolista

asidoosia/maitohappoasidoosia,

jonka syytä ei tunneta. Hyvänlaatuiset ruoansulatuselimistön

oireet, kuten

pahoinvointi,

oksentelu ja vatsakipu, voivat viitata maitohappoasidoosin kehittymiseen. Vaikeat tapaukset,

joista osa johti kuolemaan, liittyivät haimatulehdukseen, maksan vajaatoimintaan tai rasvamaksaan,

munuaisten vajaatoimintaan ja seerumin suuriin laktaattipitoisuuksiin.

Varovaisuutta on syytä noudattaa aina, kun nukleosidianalogeja määrätään potilaille (erityisesti ylipainoisille

naisille), joilla on hepatomegalia, hepatiitti tai muita maksasairauden tunnettuja riskitekijöitä. Näiden

potilaiden tilaa on seurattava tarkoin.

Jotta hoitovasteesta johtuva aminotransferaasiarvojen nousu voitaisiin erottaa mahdollisista

maitohappoasidoosiin liittyvistä kohonneista arvoista, on varmistettava, että ALAT-arvon muutoksiin liittyy

samanaikaisesti kroonisen B-hepatiitin muiden laboratorioarvojen paraneminen.

Resistenssi ja erityiset varotoimet potilailla, joilla lamivudiinihoito on epäonnistunut: mutaatiot

lamivudiiniresistenssiin

liittyviä substituutioita koodaavassa HBV-polymeraasissa voivat johtaa

sekundaarisiin substituutioihin,

kuten entekaviiriresistenssiin

(ETVr) liittyviin

substituutioihin. Osalla niistä

potilaista, joilla lamivudiinihoito epäonnistui, oli ETVr-substituutioita kohdissa rtT184, rtS202 tai rtM250 jo

ennen hoidon alkamista. Potilailla, joilla on lamivudiiniresistentti

HBV, on suurempi riski kehittää

myöhemmin resistenssi entekaviirille kuin potilailla, joilla ei ole lamivudiiniresistenssiä. Tutkimuksissa,

joissa lamivudiinihoito

oli epäonnistunut potilailla, kumulatiivinen

todennäköisyys genotyyppisen

entekaviiriresistenssin ilmaantumiseen oli 1 vuoden hoidon jälkeen 6 %, 2 vuoden hoidon jälkeen 15 %,

3 vuoden hoidon jälkeen 36 %, 4 vuoden hoidon jälkeen 47 % ja 5 vuoden hoidon jälkeen 51 %. Virologista

vastetta tulee säännöllisesti seurata potilailla,

joilla lamivudiinihoito on epäonnistunut ja soveltuva

resistenssimääritys tulee tehdä. Niille potilaille, joiden virologinen vaste 24 viikon entekaviirihoidon

jälkeen

ei ole paras mahdollinen, tulee harkita hoidon muuttamista (ks. kohdat 4.5 ja 5.1). Kun hoito aloitetaan

potilaalle, jolla on aiemmin tutkitusti ollut lamivudiiniresistentti

HBV, on suosittava entekaviirin ja toisen

viruslääkkeen (jolla ei ole ristiresistenssiä lamivudiinin

eikä entekaviirin kanssa) yhdistelmäkäyttöä

mieluummin

kuin pelkän entekaviirin käyttöä.

Aiemmin todettuun lamivudiiniresistenttiin

HBV:hen liittyy kohonnut entekaviiriresistenssin riski

riippumatta maksasairauden vaikeustasosta; dekompensoidusta maksasairaudesta kärsivillä potilailla

virologiseen vasteeseen voi liittyä vakavia kliinisiä komplikaatioita maksasairauteen liittyen. Siksi potilailla,

joilla on sekä dekompensoitu maksasairaus että lamivudiiniresistentti HBV, on suosittava entekaviirin ja

toisen viruslääkkeen (jolla ei ole ristiresistenssiä lamivudiinin eikä entekaviirin kanssa) yhdistelmäkäyttöä

mieluummin

kuin pelkän entekaviirin käyttöä.

Pediatriset potilaat: Virologinen vaste (HBV-DNA < 50 IU/ml) on ollut heikompi niillä pediatrisilla

potilailla, joilla HBV-DNA oli lähtötilanteessa ≥ 8,0 log

IU/ml (ks. kohta 5.1). Entekaviiria tulee käyttää

näille potilaille vain, jos mahdollinen

hyöty oikeuttaa lapselle koituvan mahdollisen riskin (esim. resistenssi).

Koska jotkut pediatriset potilaat saattavat tarvita kroonisen aktiivisen hepatiitti B:n vuoksi hoitoa pitkään tai

jopa koko loppuiän, on arvioitava entekaviirin vaikutusta tuleviin hoitovaihtoehtoihin.

Maksansiirtopotilaat: siklosporiinia tai takrolimuusia saavien maksansiirtopotilaiden

munuaisten toiminta on

selvitettävä huolellisesti

ennen entekaviirihoidon

aloittamista ja hoidon aikana (ks. kohta 5.2).

Samanaikainen C- tai D-hepatiitti: entekaviirin tehosta ei ole kokemuksia niiden potilaiden hoidossa, joilla

on samanaikaisesti hepatiitti C tai D -virusinfektio.

Samanaikainen ihmisen immuunikatovirusinfektio (HIV)/HBV-infektio potilailla, jotka eivät saa

samanaikaisesti antiretroviraalista hoitoa: entekaviiria ei ole tutkittu potilailla,

joilla on samanaikainen

HIV/HBV-infektio, ja jotka eivät samanaikaisesti saa tehokasta HIV-lääkehoitoa. HIV-resistenssin

kehittymistä on havaittu, kun entekaviiria käytettiin kroonisen B-hepatiitin hoitoon HIV-potilaille, jotka eivät

saaneet HAART-hoitoa (highly active antiretroviral therapy) (ks. kohta 5.1). Siksi entekaviiria ei tule käyttää

potilaille, joilla on samanaikainen HIV/HBV-infektio, ja jotka eivät saa HAART-hoitoa. Entekaviiria ei ole

tutkittu HIV-infektion hoidossa eikä sitä suositella käytettävän siinä käyttöaiheessa.

Samanaikainen HIV/HBV-infektio potilailla, jotka saavat samanaikaisesti antiretroviraalista hoitoa:

entekaviiria on tutkittu 68 potilaalla, joilla oli samanaikainen HIV/HBV-infektio, ja jotka saivat lamivudiinia

sisältävää HAART-hoitoa (ks. kohta 5.1). Entekaviirin tehosta ei ole kokemuksia HbeAg-negatiivisten

potilaiden hoidossa, joilla on samanaikaisesti HIV-infektio. Rajoitettua käyttökokemusta on potilailla,

joilla

on HIV-infektio ja alhainen CD4-solujen määrä (< 200 solua/mm

Yleistä: potilaille on selitettävä, ettei entekaviirihoidon

ole osoitettu vähentävän hepatiitti B-viruksen

tartuntavaaraa, ja siksi asianmukaisia varotoimenpiteitä on edelleen noudatettava.

Laktoosi: tämä valmiste sisältää 121 mg laktoosia yhtä 0,5 mg:n vuorokausiannosta kohti tai 242 mg

laktoosia yhtä 1 mg:n vuorokausiannosta kohti. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosi-

intoleranssi, täydellinen laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä

lääkettä.

4.5

Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset

Koska entekaviiri eliminoituu

pääasiassa munuaisten kautta (ks. kohta 5.2), munuaisten toimintaa

heikentävien tai aktiivisesta tubulussekreetiosta kilpailevien

muiden valmisteiden samanaikainen käyttö voi

suurentaa jommankumman valmisteen pitoisuutta seerumissa. Entekaviirin ja muiden munuaisten kautta

erittyvien tai munuaisten toimintaan vaikuttavien lääkevalmisteiden yhteiskäytön vaikutuksia ei ole tutkittu

lamivudiinia,

adefoviiridipivoksiilia

ja tenofoviiridisoproksiilifumaraattia lukuun ottamatta. Mahdollisten

haittavaikutusten ilmaantumista on seurattava tarkoin, jos entekaviiria annetaan samanaikaisesti tällaisten

lääkevalmisteiden kanssa.

Farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia ei havaittu, kun entekaviiria annettiin yhtaikaa lamivudiinin,

adefoviirin tai tenofoviirin kanssa.

Entekaviiri ei ole sytokromi P450 (CYP450) -entsyymien substraatti, induktori eikä estäjä (ks. kohta 5.2).

CYP450-välitteiset yhteisvaikutukset ovat siis epätodennäköisiä entekaviiria käytettäessä.

Pediatriset potilaat

Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa.

4.6

Hedelmällisyys, raskaus ja imetys

Hedelmällisessä iässä olevat naiset: koska mahdollisia kehittyvään sikiöön kohdistuvia riskejä ei tunneta,

hedelmällisessä iässä olevien naisten on käytettävä tehokasta ehkäisyä.

Raskaus: ei ole olemassa tarkkoja tietoja entekaviirin käytöstä raskaana oleville naisille. Eläinkokeissa on

havaittu lisääntymistoksisuutta suuria annoksia käytettäessä (ks. kohta 5.3). Mahdollista riskiä ihmisille ei

tunneta. Entecavir Stada -valmistetta ei pitäisi käyttää raskauden aikana, mikäli käyttö ei ole selvästi

välttämätöntä. Entekaviirin mahdollista vaikutusta HBV:n tarttumiseen äidistä vastasyntyneeseen ei ole

tutkittu. Asianmukaisiin toimenpiteisiin on siis ryhdyttävä vastasyntyneen suojelemiseksi HBV-tartunnalta.

Imetys: ei tiedetä, erittyykö entekaviiri ihmisen rintamaitoon. Olemassa olevat toksikologiset tiedot koe-

eläimistä ovat osoittaneet entekaviirin erittyvän rintamaitoon (yksityiskohdat, ks. kohta 5.3).

Vastasyntyneeseen kohdistuvia riskejä ei voida poissulkea. Rintaruokinta on lopetettava Entecavir Stada -

hoidon ajaksi.

Hedelmällisyys: toksikologiset eläinkokeet entekaviirilla eivät ole osoittaneet hedelmällisyyden

heikkenemistä (ks. kohta 5.3).

4.7

Vaikutus ajokykyyn ja koneidenkäyttökykyyn

Tutkimuksia valmisteen vaikutuksesta ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn ei ole tehty. Huimaus, uupumus

ja uneliaisuus ovat entekaviirin yleisiä haittavaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa ajokykyyn ja

koneidenkäyttökykyyn.

4.8

Haittavaikutukset

a.

Yhteenveto turvallisuusprofiilista

Kliinisissä tutkimuksissa potilailla,

joilla on kompensoitu maksasairaus, yleisimmät haittavaikutukset, joilla

oli vähintään mahdollinen yhteys entekaviirihoitoon,

kun kaikki vaikeusasteet otettiin huomioon, olivat

päänsärky (9 %), väsymys (6 %), huimaus (4 %) ja pahoinvointi

(3 %). Hepatiitin pahenemista

entekaviirihoidon aikana ja hoidon päättymisen jälkeen on myös raportoitu (ks. kohta 4.4 ja c. Valikoitujen

haittavaikutusten kuvaus).

b.

Haittavaikutustaulukko

Haittavaikutusten arviointi perustuu markkinoille tuonnin jälkeiseen seurantaan ja neljään kliiniseen

tutkimukseen, joissa 1 720:lle kroonista B-hepatiittia ja kompensoitua maksasairautta sairastavalle potilaalle

annettiin kaksoissokkoperiaatetta noudattaen entekaviiria (n = 862) tai lamivudiinia (n = 858) enintään

107 viikon ajan (ks. kohta 5.1). Näissä tutkimuksissa turvallisuusprofiili,

mukaan lukien laboratorioarvoissa

havaitut poikkeavuudet, olivat vertailukelpoiset entekaviirille 0,5 mg/vrk (679 HBeAg-positiivista tai -

negatiivista potilasta, jotka eivät olleet aikaisemmin saaneet nukleosideja ja hoidon keston mediaani oli

53 viikkoa), entekaviirille 1 mg/vrk (183 potilasta, joilla lamivudiinihoito

oli epäonnistunut ja hoidon keston

mediaani oli 69 viikkoa) ja lamivudiinille.

Haittavaikutukset, joilla katsottiin olevan vähintään mahdollinen yhteys entekaviirihoitoon,

on lueteltu

elinjärjestelmittäin. Yleisyysluokat ovat hyvin yleinen (≥ 1/10), yleinen (≥ 1/100, < 1/10), melko harvinainen

(≥ 1/1 000, < 1/100), harvinainen (≥ 1/10 000, < 1/1 000). Haittavaikutukset on esitetty kussakin

yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan alenevassa järjestyksessä.

Immuunijärjestelmä:

harvinainen: anafylaktoidinen reaktio

Psyykkiset häiriöt:

yleinen: unettomuus

Hermosto:

yleinen: päänsärky, huimaus, uneliaisuus

Ruoansulatuselimistö:

yleinen: oksentelu, ripuli, pahoinvointi,

ruoansulatushäiriö

Maksa ja sappi:

yleinen: transaminaasin lisääntyminen

Iho ja ihonalainen kudos:

melko harvinainen: ihottuma, alopesia

Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat:

yleinen: väsymys

Maitohappoasidoositapauksia on raportoitu, ja ne liittyivät usein maksan dekompensaatioon, muuhun

vakavaan lääketieteelliseen tilaan tai lääkealtistumiselle (ks. kohta 4.4).

Yli 48 viikkoa jatkunut hoito: uusia turvallisuuteen liittyviä seikkoja ei tullut esiin, kun entekaviirihoitoa

jatkettiin 96 viikon (mediaani) ajan.

c.

Valikoitujen haittavaikutusten kuvaus

Laboratorioarvojen muutokset: Kliinisissä tutkimuksissa potilailla, jotka eivät olleet aikaisemmin saaneet

nukleosideja, 5 prosentilla potilaista ALAT-arvo nousi > 3-kertaiseksi lähtöarvoon verrattuna, ja

< 1 prosentilla ALAT-arvo nousi > 2-kertaiseksi lähtöarvoon verrattuna sekä kokonaisbilirubiini > 2-

kertaiseksi normaalialueen ylärajaan verrattuna että > 2-kertaiseksi lähtöarvoon verrattuna. Albumiiniarvo

< 25 g/l esiintyi < 1 prosentilla potilaista, amylaasiarvo nousi > 3-kertaiseksi lähtöarvoon verrattuna

2 prosentilla potilaista, lipaasiarvo nousi > 3-kertaiseksi lähtöarvoon verrattuna 11 prosentilla potilaista ja

trombosyytit olivat < 50 000/mm

< 1 prosentilla potilaista.

Kliinisissä tutkimuksissa potilailla,

joilla lamivudiinihoito

oli epäonnistunut, 4 prosentilla ALAT nousi > 3-

kertaiseksi lähtöarvoon verrattuna ja alle 1 prosentilla ALAT nousi > 2-kertaiseksi lähtöarvoon verrattuna ja

kokonaisbilirubiini > 2-kertaiseksi normaalialueen ylärajaan verrattuna ja > 2-kertaiseksi lähtöarvoon

verrattuna. Amylaasiarvo oli > 3-kertainen lähtöarvoon verrattuna 2 prosentilla, lipaasiarvo oli > 3-kertainen

lähtöarvoon verrattuna 18 prosentilla ja trombosyyttiarvo < 50 000/mm

alle 1 prosentilla potilaista.

Pahenemisvaiheet hoidon aikana: tutkimuksissa, joihin osallistuneet potilaat eivät olleet aikaisemmin saaneet

nukleosideja, ALAT-arvo nousi hoidon aikana > 10-kertaiseksi normaalialueen ylärajaan verrattuna ja > 2-

kertaiseksi lähtöarvoon verrattuna 2 prosentilla entekaviiria saaneista potilaista ja 4 prosentilla lamivudiinia

saaneista. Tutkimuksissa, joihin osallistuneilla potilailla aikaisempi lamivudiinihoito

oli epäonnistunut,

ALAT-arvo nousi hoidon aikana > 10-kertaiseksi normaalialueen ylärajaan verrattuna ja > 2-kertaiseksi

lähtöarvoon verrattuna 2 prosentilla entekaviiria saaneista ja 11 prosentilla lamivudiinia saaneista potilaista.

Entekaviiria saaneiden potilaiden hoidonaikainen ALAT-arvon nousu ilmaantui 4–5 viikon (mediaani)

kuluessa, korjautui yleensä itsestään hoitoa jatkettaessa ja suurimmassa osassa tapauksista siihen liittyi

virusmäärän pieneneminen ≥ 2 log

/ml joko ennen ALAT-nousua tai sen aikana. Maksan toimintaa tulisi

seurata säännöllisesti hoidon aikana.

Pahenemisvaiheet hoidon päättymisen jälkeen: hepatiitin akuutteja pahenemisvaiheita on raportoitu hepatiitti

B -viruslääkityksen, myös entekaviirihoidon (ks. kohta 4.4), lopettamisen jälkeen. Tutkimuksissa, joihin

osallistuneet potilaat eivät olleet aikaisemmin saaneet nukleosideja, 6 prosentilla entekaviiria saaneista ja

10 prosentilla lamivudiinia saaneista potilaista todettiin hoidon jälkeisessä seurannassa kohonneita ALAT-

arvoja (> 10 x normaaliarvon yläraja ja > 2 x vertailuarvo [alhaisin lähtöarvo tai viimeinen mittaus hoidon

päättyessä]). Entekaviiria saaneilla potilailla, jotka eivät olleet aikaisemmin saaneet nukleosideja, ALAT-

arvon nousu ilmaantui 23–24 viikon (mediaani) kuluttua, ja 86 % (24/28) ALAT-nousuista todettiin HBeAg-

negatiivisilla potilailla. Tutkimuksissa, joihin osallistuneiden potilaiden aikaisempi lamivudiinihoito

epäonnistunut ja joissa vain pieni osa potilaista oli mukana seurannassa, kohonneita ALAT-arvoja todettiin

hoidon jälkeisessä seurannassa 11 prosentilla entekaviiria saaneista potilaista mutta ei yhdelläkään

lamivudiinia saaneista.

Kliinisissä tutkimuksissa entekaviirihoito

lopetettiin, jos potilaat saavuttivat etukäteen määritellyn

hoitovasteen. Hoidonjälkeiset ALAT-nousut saattavat lisääntyä, jos hoito lopetetaan hoitovasteesta

riippumatta.

d.

Pediatriset potilaat

Entekaviirin turvallisuus 2 – < 18-vuotiaille pediatrisille potilaille perustuu kahteen kroonista HBV-

infektiota koskevaan kliiniseen tutkimukseen: toinen on vaiheen 2 farmakokineettinen tutkimus (tutkimus

028) ja toinen vaiheen 3 tutkimus (tutkimus 189). Tutkimuksista saadaan kokemusta mediaanikestoltaan

99 viikon entekaviirihoidosta 195 HBeAg-positiiviselle potilaalle, jotka eivät ole aikaisemmin saaneet

nukleosideja. Entekaviirilla hoidetuilla pediatrisilla potilailla havaitut haittavaikutukset ovat olleet

yhdenmukaisia kliinisissä entekaviiritutkimuksissa aikuisilla havaittujen haittavaikutusten kanssa (katso a.

Yhteenveto turvallisuusprofiilista ja kohta 5.1) lukuun ottamatta seuraavaa poikkeusta pediatrisilla potilailla:

hyvin yleiset haittavaikutukset: neutropenia.

e.

Muut erityisryhmät

Kokemus valmisteen käytöstä dekompensoidun maksasairauden hoidossa: Entekaviirin turvallisuutta

dekompensoidun maksasairauden hoidossa on arvioitu satunnaistetussa, avoimessa vertailututkimuksessa

(tutkimus 048), jossa 102 potilasta sai entekaviiria 1 mg/vrk ja 89 potilasta sai adefoviiridipivoksiilia

10 mg/vrk. Alakohdan b Haittavaikutustaulukossa lueteltujen haittavaikutusten lisäksi ilmeni yksi uusi

haittavaikutus: entekaviirilla hoidetuilla

potilailla veren bikarbonaattipitoisuus

pieneni 2 % viikon 48

loppuun mennessä. Kumulatiivinen kuolleisuus tutkimuksen aikana oli 23 % (23/102). Kuolinsyyt liittyivät

yleensä maksaan, mikä on tässä potilasryhmässä odotettavaa. Maksasolukarsinooman kumulatiivinen

ilmaantuvuus tutkimuksen aikana oli 12 % (12/102). Vakavat haittatapahtumat liittyivät

yleensä maksaan, ja

niiden kumulatiivinen

esiintymistiheys tutkimuksen aikana oli 69 %. Suuri Child–Pugh-pistemäärä

lähtötilanteessa suurensi vakavien haittatapahtumien kehittymisvaaraa (ks. kohta 4.4).

Poikkeavat laboratorioarvot: Viikolla 48 yhdelläkään entekaviirilla hoidetulla potilaalla, jolla oli

dekompensoitu maksasairaus, ei ollut ALAT-arvo suurentunut sekä > 10 x normaaliarvon yläraja että > 2 x

lähtöarvo. Yhdellä prosentilla potilaista ALAT-arvo oli suurentunut > 2 x lähtöarvo ja

kokonaisbilirubiiniarvo > 2 x normaaliarvon yläraja ja > 2 x lähtöarvo. Albumiiniarvo oli 30 prosentilla

potilaista < 2,5 g/dl; lipaasipitoisuus oli 10 prosentilla potilaista > 3 x lähtöarvo ja trombosyyttiarvo oli

20 prosentilla potilaista < 50 000 /mm

Samanaikainen HIV-infektio: kokemukset rajallisesta määrästä potilaita, joilla oli samanaikaisesti HIV- ja

HBV-infektio ja jotka saivat lamivudiinia sisältävää HAART-kolmoishoitoa (highly active antiretroviral

therapy), osoittivat, että entekaviirin turvallisuusprofiili

oli tässä ryhmässä samanlainen kuin potilailla, joilla

oli pelkkä HBV-infektio (ks. kohta 4.4).

Sukupuoli/ikä:

entekaviirin turvallisuusprofiilissa ei havaittu selvää eroa sukupuolten (kliinisissä

tutkimuksissa ≈ 25 % naisia) eikä eri ikäryhmien (≈ 5 % potilaista > 65-vuotiaita) välillä.

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen

On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se

mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haittatasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia

pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle:

www-sivusto: www.fimea.fi

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri

PL 55

00034 FIMEA

4.9

Yliannostus

Potilailla raportoiduista entekaviirin yliannostustapauksista on vähän tietoja. Odottamattomia

haittavaikutuksia ei esiintynyt terveillä tutkimushenkilöillä,

joille annettiin entekaviiria enintään 20 mg/vrk

enintään 14 vuorokauden ajan ja kerta-annoksina enintään 40 mg. Yliannostustapauksissa on seurattava

mahdollisia toksisuuteen viittaavia merkkejä ja aloitettava tavanomaiset tukihoitotoimenpiteet tarpeen

mukaan.

5.

FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

5.1

Farmakodynamiikka

Farmakoterapeuttinen ryhmä: systeemiset viruslääkkeet, käänteiskopioijaentsyymin

estäjät, nukleosidi- ja

nukleotidirakenteiset, ATC-koodi: J05AF10

Vaikutusmekanismi: entekaviiri, guanosiininukleosidianalogi,

jonka vaikutus kohdistuu HBV-

polymeraasiin, fosforyloituu tehokkaasti aktiiviseksi trifosfaatiksi (TP), jonka puoliintumisaika solun sisällä

on 15 tuntia. Kilpailemalla luonnollisen substraatin, deoksiguanosiinitrifosfaatin, kanssa

entekaviiritrifosfaatti estää toiminnallisesti

viruspolymeraasin kolmea toimintoa: 1) HBV-polymeraasin

aktivoitumisen,

2) negatiivisen DNA-säikeen käänteiskopioinnin

pregenomisesta lähetti-RNA:sta ja 3)

positiivisen HBV-DNA-säikeen synteesin. Entekaviiritrifosfaatin K

HBV:n DNA-polymeraasille on

0,0012 μM. Entekaviiritrifosfaatti on solun DNA-polymeraasien α, β ja δ heikko estäjä, ja K

-arvot sijoittuvat

alueelle 18–40 µM. Suurilla entekaviiripitoisuuksilla ei ollut myöskään merkittäviä haitallisia vaikutuksia γ-

polymeraasiin eikä mitokondrioiden DNA-synteesiin HepG2-soluissa (K

> 160 µM).

Antiviraalinen teho: entekaviiri esti HBV:n DNA-synteesiä (50 %:n väheneminen, EC

) 0,004 µM:n

pitoisuuksina villin

tyypin HBV:lla transfektoiduissa ihmisen HepG2-soluissa. Entekaviirin EC

-arvon

mediaani LVDr-HBV:ta vastaan (rtL180M ja rtM204V) oli 0,026 µM (0,010–0,059 µM). Rekombinantit

virukset, jotka koodaavat adefoviirille resistenttejä substituutioita kohdassa rtN236T tai rtA181V, pysyivät

täysin herkkinä entekaviirille.

Tutkittaessa useita laboratorio- ja kliinisiä

HIV-isolaatteja eri soluissa ja erilaisissa tutkimusolosuhteissa

saatiin entekaviirin inhibitorisen

tehon EC

-arvoksi pitoisuus välillä 0,026– > 10 µM; alempia EC

-arvoja

havaittiin, kun tutkimuksessa käytettiin pienempää virusmäärää.

Soluviljelmissä entekaviiri selekoi M184I-substituution mikromolaarisina pitoisuuksina vahvistaen näin

inhibitorisen paineen korkeilla entekaviiripitoisuuksilla. HIV-variantit, joissa esiintyi M184V-substituutio,

menettivät herkkyyttään entekaviirille (ks. kohta 4.4).

HB-viruksella tehdyssä yhdistelmäkokeessa soluviljelmissä abakaviiri, didanosiini, lamivudiini, stavudiini,

tenofoviiri ja tsidovudiini

eivät estäneet entekaviirin HB-virukseen kohdistuvia vaikutuksia erisuuruisia

pitoisuuksia tutkittaessa. HI-viruksella tehdyissä antiviraalisissa tutkimuksissa entekaviiri mikromolaarisina

pitoisuuksina ei estänyt näiden kuuden NRTI-valmisteen eikä emtrisitabiinin

HI-virukseen kohdistuvia

vaikutuksia.

Resistenssi soluviljelmässä: niiden LVDr-virusten, joiden käänteiskopioijaentsyymissä on rtM204V- ja

rtL180M-substituutioita, herkkyys entekaviirille on 8 kertaa heikompi kuin villin tyypin HB-virusten. Jos

näiden lisäksi esiintyy ETVr-aminohappomuutoksia kohdissa rtT184, rtS202 ja/tai rtM250,

entekaviiriherkkyys heikkenee soluviljelmässä. Kliinisissä isolaateissa havaitut substituutiot (rtT184A, C, F,

G, I, L, M tai S; rtS202 C, G tai I; ja/tai rtM250I, L tai V) aiheuttavat lisäksi 16– 741 kertaa heikomman

entekaviiriherkkyyden villin tyypin viruksen herkkyyteen verrattuna. Niissä lamivudiiniresistenteissä

kannoissa, joissa oli rtL180M- ja rtM204V-substituutioita

yhdessä rtA181C-aminohapposubstituution

kanssa, fenotyypin herkkyys entekaviirille oli 16–122-kertaisesti heikentynyt. Pelkästään kohdissa rtT184,

rtS202 ja rtM250 todetuilla ETVr-substituutioilla on vain heikko vaikutus entekaviiriherkkyyteen eikä niitä

ole havaittu LVDr-substituutioiden puuttuessa yli 1 000 sekvensoidussa potilasnäytteessä. Resistenssin

välittymisen aiheuttaa estäjien heikentynyt sitoutuminen HBV:n käänteiskopioijaentsyymiin

ja resistentti

HBV osoittaa alentunutta replikaatiokykyä soluviljelmässä.

Kliiniset kokemukset: hyöty on osoitettu histologisen, virologisen, biokemiallisen ja serologisen vasteen

perusteella 48 hoitoviikon

jälkeen kliinisissä tutkimuksissa, joissa on käytetty aktiivista vertailuvalmistetta.

Tutkimuksissa oli mukana 1 633 aikuispotilasta, joilla oli krooninen hepatiitti B -infektio, merkkejä viruksen

replikaatiosta ja kompensoitu maksasairaus. Entekaviirin turvallisuutta ja tehoa on arvioitu myös kliinisessä

tutkimuksessa, jossa entekaviiria verrattiin toiseen vaikuttavaan aineeseen 191 potilaalla, joilla oli

dekompensoidun maksasairauden lisäksi hepatiitti B -infektio. Entekaviiria on tutkittu myös toisessa

kliinisessä tutkimuksessa 68 potilaalla, joilla oli sekä HIV että HBV.

Kompensoitua maksasairautta koskeneissa tutkimuksissa histologisen vasteen kriteerinä oli Knodellin

nekroinflammatorisen indeksin pieneneminen ≥ 2 pisteellä lähtöarvosta ilman Knodellin fibroosi-indeksin

heikkenemistä. Potilailla, joilla Knodellin fibroosi-indeksin

lähtöarvo oli 4 (kirroosi), vaste oli

vertailukelpoinen kaikkiin vastemittareihin perustuvan kokonaisvasteen osalta (kaikilla potilailla oli

kompensoitu maksasairaus). Hoidon alussa määritettyihin Knodellin nekroinflammatorisen indeksin

korkeisiin arvoihin (> 10) liittyi selvempi histologinen paraneminen potilailla, jotka eivät olleet aikaisemmin

saaneet nukleosideja. HbeAg-positiiviset potilaat, jotka eivät olleet saaneet nukleosidihoitoa aikaisemmin ja

joilla ALAT-arvo oli vähintään kaksinkertainen normaaliarvon ylärajasta ja HBV-DNA:n määrä oli

≤ 9,0 log

kopiota/ml hoidon alussa, saivat virologisen vasteen useammin (HBV-DNA < 400 kopiota/ml,

hoitoviikko 48). Enemmistöllä potilaista havaittiin histologisia ja virologisia vasteita hoidolle lähtötilanteesta

huolimatta.

Kompensoitu maksasairaus potilailla, jotka eivät olleet aikaisemmin saaneet nukleosideja:

Taulukossa on esitetty 48 viikon tulokset satunnaistetuista kaksoissokkotutkimuksista,

joissa entekaviiria

(ETV) verrattiin lamivudiiniin

(LVD) HBeAg-positiivisten (022) ja HBeAg-negatiivisten (027) potilaiden

hoidossa.

Ei aikaisempaa nukleosidihoitoa

HBeAg-positiiviset

(tutkimus 022)

HBeAg-negatiiviset

(tutkimus 027)

0,5 mg

kerran päivässä

100 mg

kerran

päivässä

0,5 mg

kerran

päivässä

100 mg

kerran päivässä

Histologinen paraneminen

72 %*

62 %

70 %*

61 %

Ishakin fibroosi-indeksin

paraneminen

39 %

35 %

36 %

38 %

Ishakin fibroosi-indeksin

huononeminen

10 %

12 %

15 %